Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Monilla hallituksen leikkaustoimilla näyttää olevan yksi yhteinen piirre: säästöt eivät ole missään järkevässä suhteessa niistä koituvaan haittaan nähden. Liikenteen osalta yksityisteiden valtionavustusten leikkaaminen ja toisena tilattavien lehtien arvonlisäveron nosto ovat ehkäpä räikeimpien tapausten joukossa.

Suomessa yksityisteiden varsia asuttaa vakituisesti parisataatuhatta ihmistä ja yhtä monta vapaa-ajan asukasta. Näiden 400 000 suomalaisen lisäksi suomalaisen ruuan ja energian sekä puuhuollon kuljetukset lähtevät pääsääntöisesti yksityisteiden varsilta. Hallituksen päätös leikata rajusti yksityisteiden valtionavustuksia hankaloittaa kohtuuttomasti myös monen ihmisen arkiliikkumista ja tuo turhia esteitä elinkeinoelämälle.

Suomessa on noin 350 000 kilometriä yksityisteitä, joista vain noin 55 000 kilometriä on tähän asti ollut 23 miljoonan euron valtionavustusten piirissä. Kun hallitus nyt leikkaa avustuksia 10 miljoonalla, voi vain arvata ja päätellä, mitä se merkitsee yksityisteiden kunnossapidolle. Avustuksia ei ole tähänkään saakka käytetty uusien teiden rakentamiseen vaan olemassa olevien välttämättömään kunnossapitoon. Vuosittaiset kelirikot eivät todellakaan kysy hallituksen väriä, ne on saatava korjattua joka tapauksessa.

Maaseudulla kulkeminen vaikeutuu joka tapauksessa. Muun muassa joukkoliikenteen kehittäminen on maaseudun osalta aina tarkoittanut joukkoliikenteen alasajoa, ja verotuksen myötä yksityisautoilukin vain kallistuu. Kuljetustukia leikataan, polttoaine- ja ajoneuvoveroa nostetaan, työmatkavähennystä leikataan. Kaikki nä-mä vaikeuttavat maaseudulla liikkumista.

Sinänsä ministeri Kyllösen kolmen kärki tällä hänen hallinnonalallaan on ihan kohdallaan. Hän listaa sujuvuuden, yhdenvertaisuuden ja liikenneturvallisuuden kolmeksi tärkeimmäksi asiaksi, ja nimenomaan tämä yhdenvertaisuus on asia, jonka todella toivon hänen myöskin toteuttavan käytännössä. Se tarkoittaa käytännössä liikenteen yhtäläistä saatavuutta ja myöskin yhtäläistä hintaa. Eri osissa maata liikenteen saatavuus ja hinta eivät saisi olla niin räikeästi epätasa-arvoisia kuin ne tänä päivänä ovat.

Edellisellä kaudella ministeri Vehviläinen ansiokkaasti laittoi liikkeelle tämän kyytitakuuasian, josta nyt ovat edelleen käynnissä pilottihankkeet Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Karjalassa. Ne ovat antaneet hyviä kokemuksia käyttäjien ja myöskin liikenneyrittäjien taholta. Toivottavasti tämä kokeilu jatkuu ja laajenee ja jopa vakinaistuu.

Arvoisa puhemies! Lehtien arvonlisäveron nosto on puhuttanut tänä syksynä paljonkin ja syystä. Hallitus suunnittelee saavansa tuottoja valtiolle 90 miljoonan euron verran vuosittain nostamalla tilattavien lehtien arvonlisäveron nollasta yhdeksään prosenttiin. Laskutoimitus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Veron nosto on pakko lisätä täysimääräisenä lehtien jo ennestään katossaan oleviin tilaushintoihin. Väistämättä moni tilaaja joutuu luopumaan lehdestä, jolloin levikki ja tuotot lehtitaloille laskevat, ja ala onkin laskenut menettävänsä kymmenen prosenttia työvoimasta eli noin 2 500, jopa 3 000 työntekijää, ja sen lisäksi vielä jakelun kautta Itellalta häviää satoja työpaikkoja. Myös aineettomat menetykset on syytä ottaa vakavasti. Pienet paikallislehdet kärsivät eniten ja monessa tapauksessa joutuvat lopettamaan. Kuitenkin paikallislehdet ovat alueensa elinvoimaisuuden ylläpitäjiä, ja nyt ne ovat vaarassa kaatua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan muistuttaa hallitusta toimivien laajakaistayhteyksien tärkeydestä. Alueellisen tasa-arvon periaate vaatii järjestämään jokaiselle suomalaiselle toimivat ja nopeat laajakaistayhteydet. Hallituksella on hyvä tavoite toteuttaa tämä, mutta liikaa ei saa luottaa yrityksiin ja markkinoihin tämän asian hoitamisessa. Asian nopeaan eteenpäinviemiseen tarvitaan valtion tukea ja aktiivista otetta. Tähän hallituksen on puututtava nykyistä tiukemmalla otteella. Tänään ministeri Kiuru vakuutti hallituksen ja valtion vahvaa tahtotilaa ja valmiutta laajakaista-asian kuntoon saattamisessa ihan koko maassa, toisin kuin pääministeri Katainen, joka muutama viikko sitten kertoi, ettei valtio voi enää olla hankkeen takuumiehenä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmasta on todettu, että yksi sen selkeä punainen lanka on monilla lohkoilla tämä yhteiskunnan, maan, keskittäminen, ja tämä tietysti näkyy monella tavalla myös liikennepolitiikassa, vaikka tietysti on todettava, että monia myönteisiäkin panostuksia budjetista liikennesektorille löytyy. Yksi niistä ovat totta kai Seinäjoki—Oulu-radan peruskorjauslinjaukset.

Erityisen suuri huoli henkilökohtaisesti liikennepolitiikan osalta liittyy siihen, kuinka Itä- ja Pohjois-Suomen liikenneinfra kaiken kaikkiaan toimii jatkossa, kuinka sitä kehitetään. Pohjois-Suomi, Kainuu mukaan lukien, tulee olemaan epäilemättä Suomen yksi keskeisiä talouden vetureita tulevina vuosina johtuen siitä, että noilla alueilla on mittavat matkailuresurssit, siellä on luonnonvarat, kaivannaisresurssit, metsää, kotimaista energiaa, mutta siellä on myös Barents lähellä. Tämä edellyttää kuitenkin toimivaa liikenneinfraa kaiken muun lisäksi, ja siksi on välttämätöntä, että liikennepoliittisen selonteon laatimisen yhteydessä Itä- ja Pohjois-Suomen erityishaasteet arvioidaan erikseen. Ehkä tämä vaatisi jopa selonteon laatimisen yhteydessä erillisen Itä- ja Pohjois-Suomen infratyöryhmän perustamista.

Kun Pohjois-Suomen liikenneinfraa arvioidaan ja tarkastellaan, niin yksi tällainen tähän kokonaisuuteen liittyvä tärkeä uusi hanke on niin sanottu itäinen yhdysrata Kontiomäeltä Taivalkosken, Kuusamon kautta Sallaan. Yhteys on Kainuun, Koillismaan, Itä-Lapin matkailun ja metsätalouden sekä uuden kaivostoiminnan kannalta aivan välttämätön tulevaisuudessa, ja onkin syytä toivoa, että hallitus ja ministeriö voisivat pikaisesti olla tukemassa tämän tärkeän ratahankkeen suunnittelun käynnistämistä ja toteuttamista.

Tulevina vuosina maan taloudessa oleellista on tietysti talouden kasvun aikaansaaminen. Kun näitä Itä- ja Pohjois-Suomen liikennehankkeita ja yleensäkin koko maan isoja infrahankkeita arvioidaan ja pohditaan, on tietysti hyvä havaita, että etenkin talouden taantumassa isot infrahankkeet ovat omiaan aikaansaamaan myös talouden kasvua.

Debatin aikana oli myönteistä kuulla, että liikenneministeri aikoo vuodenvaihteen jälkeen tarkoin perehtyä Kainuun maakunnan julkisen liikenteen ongelmiin. Se on erinomaisen hyvä asia, sillä on täysin pakko todeta se, että Kainuu on tietynlaisessa saarrossa julkisen liikenteen osalta, ennen kaikkea VR:n toiminnan osalta ja erityisesti lentoliikenteen osalta, ja on tavattoman tärkeää, että myös hallituksen liikenneministeri tähän kokonaisuuteen perehtyy.

Vielä pari huomiota budjettiesitykseen, ensinnäkin haja-asutusalueen asiointiliikenteen osalta. Budjettiesityshän leikkaa ja lakkauttaa satoja ostoliikennevuoroja, mistä seuraa myös lähes sama määrä asiakastuloilla toimivien vuorojen lakkautuksia. On aivan selvä, että tätä on mahdotonta hyväksyä, ja onkin hyvin helppo yhtyä valtiovarainvaliokunnan mietinnön näkemykseen, jonka mukaan tätä ostoliikenneasiaa ja kokonaisuutta on syytä nyt tarkoin arvioida liikennepoliittisen selonteon yhteydessä.

Jos näitä asioita liikenteen leikkaamisen osalta on vaikea hyväksyä, niin sama tilanne on tietysti yksityisteitten avustusten osalta. Näiden avustusten, kuten täällä on moneen otteeseen todettu, leikkaamista 50 prosentilla perustellaan puukuljetuksiin parina viime vuonna käytetyillä euromäärillä ja niitten poistamisella. Nyt tietysti on syytä muistaa, että yksityisteillä on erittäin tärkeä merkitys muun muassa elinkeinoelämän, maaseudun laajan yritystoiminnan kannalta, (Kari Rajamäki: Siksi säästötoimenpide korjattiin!) ja siksi minulla on sellainen tunne, että yksityistieavustusten leikkaaminen on hallitukselta jopa suorastaan ideologinen linjaus.

Arvoisa puhemies! Näillä vaatimattomilla sanoilla haluan tervehtiä myös edustaja Rajamäkeä ja puhemiestä ja kaikkia ja toivottaa hyvää, rauhaisaa joulua.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Junaliikenteen tukeminen on keskeistä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, ja sen pitää toki olla silloin nopeaa ja tehokasta ja edullista asiakkaan käyttää. Siksi on vähän nurinkurista, että tänä halpalentojen aikana lentoliikenne on niin vahva kilpailija junaliikenteelle, vaikka pitäisi olla aivan toisinpäin. Hinta, liikenteen luotettavuus, asiakaspalvelu, nämä ovat kaikki vaikuttavia tekijöitä. Kysyin itse asiassa ministerin mielipidettä asiasta tässä debatissa, ja ministeri korosti aivan oikein muun muassa perusradanpidon määrärahoja, mikä onkin viisas näkemys, ja on sikäli hyvä, että perusradanpidon määrärahat nyt kasvavat 20 miljoonaa euroa edelliseen vuoteen verrattuna. Tosin hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti niitten pitäisi kasvaa 35 miljoonaa euroa.

Tähän perusradanpidon määrärahaan sisältyy myös Pisara-radan tarkoituksenmukaisuuden selvittäminen, mitä pidän erityisen tärkeänä, sillä tämä Helsingin ratapihan liikenteellinen pullonkaula on niin koko maan kuin myös metropolialueen junaliikenteen hidaste ja radan toteuttaminen edistäisi koko maan hyvinvointia siten.

Uudenmaan työmatkaliikenne on tärkeä asia koko maan menestyksen kannalta, lähijunavuorot mutta myös investoinnit uusiin raiteisiin. Valtio osallistuu vuonna 2012 Länsimetron kustannuksiin 35 miljoonalla eurolla, ja hyvä niin, sillä tarpeet eivät todellakaan lopu tähän. Länsimetro rakentuu nyt ensimmäisessä vaiheessa Matinkylään, ja siitä toki on hetimmiten jatkettava metron rakentamista Espoonlahteen asti.

Liikennepoliittinen selonteko on tulossa käsittelyyn ensi keväänä, ja siinähän näitä hankkeita tarkastellaan yksityiskohtaisesti, mutta sen lisäksi on tärkeää, että liikenteen päästöjä vähentävät kehittämishankkeet otetaan tässä selonteossa huomioon. Ne ovat tärkeitä investointeja tulevaisuuteen.

Itse asiassa tämä nykyinen menetelmä, jolla suuria liikennehankkeita on rahoitettu, ei ole kovin kestävällä pohjalla. Nimittäin minua ainakin itseäni hätkähdytti tämä tarkastusvaliokunnan selvitys siitä, kuinka paljon valtio menetti — itse asiassa satoja miljoonia euroja — siinä vaan, että Pohjanmaan rataa rakennettiin pätkä pätkältä ja aina mietittiin, saadaanko sitä rahaa sitten lisää, ja rakennustyöt keskeytyivät. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan siis näiden hankkeiden toteuttamiseen, ja sen takia onkin tärkeää, että liikennepoliittisen selonteon yhteydessä selvitetään liikenneinvestointien erilaiset budjetointi- ja rahoitusmallit.

Arvoisa puhemies! Se, millä tavalla nyt tässä budjetissa tuetaan joukkoliikennettä, ei suinkaan vastaa niitä tarpeita, mitä on, mutta tietysti iloitsen valiokunnan tekemistä lisäyksistä: miljoona euroa alueellisen ja paikallisen liikenteen ostoihin haja-asutusalueilla, mikä tukee maaseudun bussivuoroja, plus myös miljoona euroa suurten kaupunkiseutujen seutulippujärjestelmään.

Ehkä vielä ihan lopuksi iloitsen siitä, että valiokunta toteutti yhden tärkeän hallitusohjelman kirjauksen, nimittäin sen, että pienten liikenneturvallisuutta edistävien hankkeiden investointiohjelma toteutetaan, ja kun valiokunta lisäsi tähän hankkeeseen 2,7 miljoonaa euroa, niin sitä myöten tämä myös aloitetaan.

Kevyen liikenteen väylien hyvät seudulliset verkostot kannustavat ihmisiä liikkumaan ja edistävät siten merkittävästi terveyttä ja vähentävät myös ilmastopäästöjä.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pääluokan 31 kohdalla voin näin perussuomalaisena liikennejaoston jäsenenä todeta, että puhumme valtiontalouden ehkä yhdestä tällä hetkellä haavoittuvimmasta sektorista, uhan alla olevasta tulevaisuuden alueesta, alasta, joka rapistuessaan pysäyttää koko yhteiskunnan rattaat, puhummepa sitten tie-, rautatie-, vesi- tai lentoverkostostamme. On myös tärkeää huomata, että pääluokan rahoituksen vaikutukset heikentyessään tai vahvistuessaan heijastuvat suoraan niin työ-, elinkeino- kuin toimeentulotasoonkin koko Suomen eri kolkilla ja kaikkiin ihmisryhmiin. Siksi en voi olla korostamatta tämän pääluokan merkitystä yhteiskuntamme toimintojen jatkuvalle edistymiselle. Valiokunta on tämän myös huolestuneena huomioinut nykyisen rahoituksen riittämättömyytenä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisena haluan samanaikaisesti kiittää valiokuntaa ja liikennejaostoa ja sen puheenjohtajaa mutta samanaikaisesti antaa pientä kritiikkiä tietyistä budjetin rahoituksen osista.

Ensinnäkin, valtionavustukset yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen olivat romahtamassa 15 miljoonalla eurolla edellisvuoteen verrattuna. Hyvän, osin ankarankin mutta rakentavan jaostotyöskentelyn ansiosta lisäystä momentille saatiin 5 miljoonaa euroa, hyvä niin. Kiitos siitä saavutuksesta jaoston terhakkaalle ja yhteistoiminnalla tapahtuneelle työskentelylle. Mutta perussuomalaiset pitävät summaa tietysti jonkin verran alimitoitettuna ja toivoisivat siihen saman verran lisää. Jo pelkästään puukuljetusten varmistamiseksi lisä on täysin välttämätöntä varsinkin jatkoa silmällä pitäen.

Toiseksi, perussuomalaisten mielestä pitkien etäisyyksien maassa hyväkuntoinen tie- ja rataverkko vaatisi jo ensi vuoden osalle mittavan lisäyksen perusväylänpitoon. Liikennepolitiikan pitkän aikavälin kehys selonteon pohjalta olkoon avain riittävään rahoitukseen perusväylänpitoon ja viestinä liikenneministerille. Jytkäyttääkö ministeri liikenneverkkoihin isot eurot jatkossa, se on hyvin tärkeä kysymys. Se ei ole kansakuntamme kannalta ainoastaan lähitulevaisuuden vaan pitkän aikavälin tärkeä asia.

Kolmanneksi, väyläverkon kehittämiseen tartun helsinkiläisenä, mutta myös koko Suomen rautatieliikenteen sujuvuuden kannalta Pisara-radan suunnitteluun osoitettua 5 miljoonan määrärahaa pidän vajaana, koska aikataulu on tällä tavalla liian hidas. Rahaa tarvitaan 40 miljoonaa kaiken kaikkiaan. Tipoittain tarjottuna se ei takaa riittävää ripeyttä todellisiin toimiin ryhtymiseen. Päärautatieaseman ruuhkat estävät sujuvan liikenteen koko maassa mutta ennen kaikkea Helsingin seudun lähiliikenteessä.

Neljänneksi, erityinen painopiste valiokunnan ja liikennejaoston tulee kohdentaa Pohjois-Suomen kaivannaisteollisuuden kehittämisessä logististen ratkaisujen mittasuhteisiin ja niiden mittaviin rahoituksiin. Liikennepolitiikan ratkaisuihin tulee löytää rahoituskanavat EU:n TEN-T-linjausten kautta.

Perussuomalaiset edellyttävät, että valtioneuvosto ryhtyy pikaisiin toimiin, jotta EU:n 2014—2020 kehysrahoitusten kautta taataan riittävä miljardirahoitus innovaatio-, tutkimus- ja logistiikkarahaston 80 miljardin osasta. (Kari Rajamäki: EU ei ole aina paha!) — No, ei ole todella.

Eurooppa panostakoon Suomeen oman etunsa nimissä. (Kari Rajamäki: Juuri näin, molempien!) Euroopalle on tehtävä selväksi, että maamme hankkeet niin kaivannaisteollisuuden kuin myös Koillisväylän ja Barentsinmeren hyödyntämisessä ovat mittasuhteiltaan painavia ja Euroopan tulevaisuudelle elintärkeitä. Tästä vallitsee yhteisymmärrys yli hallitus- ja oppositiopuolueiden rajan.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla jäämme odottamaan entistä parempaa yhteistyötä yli puoluerajojen ja samalla välillä rauhaisaa joulua.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! I ekonomiskt svåra tider är det klokt att dra åt svångremmen så att man inte lever över sina tillgångar. Det här har regeringen också gjort, och därför drabbas de flesta områden av ett behov att skära ned i budgeten. Jag anser ändå att vi kan vara rätt nöjda med förslaget till budget för kommunikationsministeriets förvaltningsområde, så som finansutskottet nu föreslår.

Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta lausunnossaan huomauttaa, liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on pitkällä tähtäimellä aina kannattavaa. Investointien ansiosta ihmisten arkipäivä on sujuvampaa ja liikenneturvallisuus parempaa. Toimiva liikenneinfrastruktuuri luo edellytyksen vahvalle elinkeinoelämälle koko maassa. Liikennehankkeilla on tämän lisäksi luonnollisesti myös työllistävä vaikutus.

Herr talman! Regeringens beslut att speciellt prioritera banhållningen i budgeten för 2012 är välkommet. Tågtrafiken lider av det dåliga skick vårt bannät befinner sig i, och passagerarna drabbas av upprepade förseningar. Två projekt som länge väntat på sin tur att förverkligas är elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan och fortsättningen på grundförbättringen av kustbanan mellan Åbo och Helsingfors. Spåret på kustbanan är i undermåligt skick och det här förorsakar stora problem. Tågbanan är viktig för hela Nyland, Egentliga Finland, men speciellt för Västra Nyland.

I den förra trafikpolitiska redogörelsen omnämns elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan som ett behövligt projekt som ska förverkligas efter 2011. Jag hoppas att projektet nu kommer högt upp bland prioriteringarna då den nya trafikpolitiska redogörelsen görs upp. Hamnen i Hangö är viktig för hela landet och elektrifieringen av banan är viktig för hamnens framtid.

Herra puhemies! Haja-asutusalueiden asukkaille valtiovarainvaliokunnan ehdotus yksityisteiden kunnossapito- ja parannusmäärärahojen korottamisesta 5 miljoonalla eurolla on erittäin tervetullut. Monet käyttävät näitä teitä päivittäin, minkä vuoksi on tärkeää, että tiet pysyvät ajettavassa kunnossa. Määräraha on tärkeä myös metsäteollisuuden puuhuollolle. Maaseudun näkökulmasta on myönteistä, että seutu- ja paikallisliikenteen ostoihin valtiovarainvaliokunta nyt ehdottaa miljoonan euron lisäystä. Myös maaseudulla pitää pystyä liikkumaan joukkoliikennevälineillä, mutta valitettavasti linja-autovuorojen lakkauttaminen on yhä tavallisempi uutinen haja-asutusalueilla, ja siksi tämä lisäys oli erittäin tervetullut.

Herra puhemies! Nopean ja toimivan laajakaistayhteyden saatavuus on tässä vaiheessa jo melkein yhtä olennainen osa toimivaa infrastuktuuria kuin maamme tieverkko. Siksi on hyvä, että hallitus jatkaa valtakunnallisen laajakaistahankkeen toteuttamista. Mielestäni oli erittäin hyvä, että projektin väliarviointia aikaistettiin, jotta saamme tietää, miten hankkeen vaikutuksia voitaisiin parantaa. Hoitavatko esimerkiksi kaupalliset yritykset 95 prosenttia tarpeesta, kuten on oletettu, vai onko kattavuus huomattavasti pienempi, mitä minä itse epäilen? Tähän asti saadut tulokset myös osoittavat, etteivät suuret teleyritykset ole olleet järin kiinnostuneita laajakaistaverkkojen rakentamisesta haja-asutusalueille, kun taas pienillä teleyrityksillä, esimerkiksi osuuskunnilla, on ollut hankaluuksia verkkoinvestointien rahoituksen kanssa. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu. On myös syytä miettiä, miten voitaisiin vaikuttaa siihen, ettei tilaajaliittymä tulisi liian kalliiksi käyttäjille.

Herr talman! Jag vill tacka regeringen för att man redan från början tilldelat skärgårdstrafiken anslag som har varit på en riktig nivå. Skärgården är en unik miljö, och även om avstånden i kilometer inte är speciellt långa, är de ofta desto längre i tid mätt. För att skärgården ska hållas vid liv är det viktigt att vi alltid uppmärksammar dess specialbehov.

Avslutningsvis vill jag betona vikten av att regeringen gör tillräckliga investeringar för att trygga sjöfartens framtid. Under hösten har vi behandlat flera lagförslag som inverkar på sjöfartens konkurrenskraft, och det är viktigt att vi på sikt kan trygga en livskraftig och konkurrenskraftig sjöfart, inte minst med tanke på hur viktig sjöfarten är för vår utrikeshandel.

Trots trycket på budgeten har regeringen och riksdagens finansutskott i sitt betänkande på ett bra sätt kunnat prioritera bastrafikledshållningen. Trots det här kvarstår faktum att det skulle finnas behov för ännu större satsningar. Jag hoppas att vi på ett hållbart och långsiktigt sätt kan ta ställning till och hitta lösningar på de stora utmaningarna i den kommande trafikpolitiska redogörelsen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä puheessa aion nyt keskittyä kahteen asiaan, lähinnä tieverkkoon ja toisena asiana sitten Suomen kahdenvälisiin sopimuksiin Venäjän kanssa ja niitten merkitykseen.

Mutta ensin tieasioihin. Hallituksen leikkaukset perusväylänpidosta alemmasta tieverkosta ja yksityisteiltä ovat ilmeisesti osa sitä hallituksen keskittämispolitiikkaa, jolla maaseudun elinolosuhteita ja maaseudun yritysten toimintaedellytyksiä ajetaan ilmeisen tietoisesti alas. Yksityisteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon tarkoitettujen rahojen leikkaukset vaarantavat jo lähitulevaisuudessa maan puuhuollon. Ja tämä puuhuollon turvaaminen ei ole pelkästään yksityisteiden asia, vaan nimenomaan myöskin alemman tieverkon asia. Siis tämän tieverkoston täytyy olla semmoisessa kunnossa, että siellä pystytään puutavararekoilla puuta metsästä tuonne teollisuuslaitoksiin viemään.

Tämä on sikäli alemman tieverkon osalta sellainen asia, että tämä ei koske pelkästään metsänomistajia, vaan myös niitä ihmisiä, jotka asuvat siellä alemman tieverkon varrella. He joutuvat sieltä liikkumaan käytännössä henkilöautolla töihin, asioille ja näin päin pois. Tämä alemman tieverkon — joka pääasiassa kuitenkin sitten kärsii kaikista eniten juuri nimenomaan näistä puurekoista — kunto täytyy pystyä säilyttämään sillä tasolla, että ihmiset pystyvät siellä liikkumaan. Ja erityisen huolissani olen tuolla Pihtiputaan kunnassa Kolkuntiestä, joka on hyvä esimerkki tämmöisestä perussuomalaisesta tiestä, jossa paljon puurekatkin ajavat. Olisi hyvin tärkeää että myöskin tämä ja sen kaltaiset tiet voitaisiin pitää kunnossa.

Sitten tähän toiseen asiaan: Suomella on näitä kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän kanssa kuljetusliikenteestä, ja näistä sopimuksista neuvotellaan venäläisten kanssa vuosittain. Suomen puoleltahan näitä sopimusneuvotteluita johtaa luonnollisesti liikenneministeri. Yksi olennainen asia, joka pitäisi nyt näissä neuvotteluissa ottaa esille ja saattaa kuntoon, on tämä polttoaineen maahantuonti. Suomalaisille polttoaineen maahantuontia on rajoitettu. Suomalaiset rekat voivat tuoda tankeissaan maksimissaan muistaakseni 400 litraa, niin kuin suomalaiset bussit. Mutta venäläisille ei tämmöisiä rajoitteita ole ollenkaan, ja sen takia venäläisiin rekkoihin on rakennettu 1 200—1 500 litran polttoainetankkeja, kun näitä rajoitteita ei ole muita kuin se, että ne pitää tuoda polttoainetankeissa, joten siinä on mitä uskomattomimpia virityksiä, mutta joka tapauksessa niitten tilavuus on sellainen, että nämä venäläiset rekat pystyvät sitten, kun ne tuolta Kaakkois-Suomesta tulevat sisälle, heittämään Lapin keikan tankkaamatta Suomessa ollenkaan. Ja kaikilla meillä on tiedossa se, että tämä venäläinen polttoaine, joka ei ole ihan niin ympäristöystävällistä varmasti kuin meillä, on erittäin halpaa, ja tämä vääristää kilpailua suhteessa suomalaisiin.

Hallitus voisi näissä kahdenvälisissä sopimuksissa ainakin yhtenäistää tämän polttoaineen tuonnin suomalaisten ja venäläisten kaluston kanssa samalle tasolle. Mutta tämä ongelmahan nyt on siinä, että nämä hallituksen toimet, jotka nyt tällä hetkellä sitten tehdään, edelleen vääristävät tätä kilpailua. Meillä lisätään polttoaineen hintaa ja samaan aikaan rajusti leikataan kuljetustukea. Tämä ero, miten paljon enemmän venäläiset saavat kilpailuhyötyä tässä, ei kun kasvaa.

Nyt olen käyttänyt puheesta 4 minuuttia 12 sekuntia, ja jos puhe voi kestää sen 5 minuuttia, niin tässä jäisi aikaa puoli minuuttia pitää hiljainen hetki Pohjois-Korean rakastetun johtajan Kim Jong Ilin muistolle.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Lappi on hyvin poikkeuksellinen alue muuhun Suomeen verrattuna. Lapin asukaspohja on jakautunut hyvin laajalle alueelle maantieteellisesti katsoen. Tämä ymmärrettävästi luo tiettyjä haasteita esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien suhteen, mutta nämä haasteet tulisi kyetä ratkaisemaan, ja myös Lapin asukkaille tulisi turvata yhdenvertaiset oikeudet. Olin erittäin ilahtunut tänään kuullessani ministeri Kiurun lupauksia siitä, kuinka Lapissakin tietoliikenneyhteydet toimivat tulevaisuudessa kaikkialla ja hän vaikka henkilökohtaisesti paikan päälle saapumalla sen varmistaa. Tosin hiukan epäselväksi jäi, millä keinoin tähän aiotaan puuttua noin kokonaisuudessaan ja etenkin ministerin mainitseman lainsäädännön puitteissa.

Yhä enenevässä määrin ollaan siirtymässä sähköiseen asiointiin, ja monet valtion virastot ovat lopettamassa toimipisteitään. Samoin on postitoimipaikkojen ja pankkien laita. Jopa Otto-automaatit ollaan viemässä pois, viimeisimpänä Savukosken kunnasta. Kuitenkaan pankeista ei saa nostettua rahaa kuin tiettyinä kellonaikoina, jos sellainen vielä kunnasta löytyy. Kuinka aiotaan tulevaisuudessa turvata esimerkiksi ikääntyvien mahdollisuudet tavalliseen pankki- tai muuhun asiointiin? Tietoliikenneyhteyksien uupuminen vaikuttaa vakavasti myös ihmisten turvallisuuteen. Paikoitellen Lapissa ihmiset elävätkin alueilla, joista hätäavun saaminen voi olla täysi mahdottomuus. Näin ollen odotankin ministeri Kiurun lunastavan nämä lupauksensa, jotka hän tänään meille täällä antoi.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus ja arktisen alueen tulevaisuus ovat asioita, joita meidän tulisi tarkastella tulevaisuuden mahdollisuutena. Lapissa on menossa — ja tulossa — monia merkityksellisiä hankkeita, jotka asettavat myös vaatimuksia tiestölle sekä meri- ja rautatieyhteyksille. Myös matkailu on lisääntynyt voimakkaasti, ja toisaalta myös raskas liikenne on kasvanut huomattavasti erityisesti Itä-Lapissa. Kuitenkin tiestön on vuosi vuodelta annettu rapistua, ja ihmiset ajelevat paikoitellen sananmukaisesti henkensä kaupalla. Olisikin enemmän kuin tärkeää, että näissä alueellisissa tiehankkeissa Lapinkin olemassaolo huomattaisiin ja myös meille kohdennettaisiin määrärahoja, joilla näihin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin olisi mahdollista vastata. On myös oleellista huolehtia, että maataloudella ja metsäteollisuudella säilyvät toimintaedellytykset myös liikennöinnin suhteen.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että joukkoliikenteen kehittämistä ei sovi unohtaa Lapin osalta. Meillä välimatkat ovat huomattavan pitkät ja auto on lähes välttämättömyys töissäkäyntiä tai asioiden hoitamista varten. Oman auton käyttökustannukset alkavat olla pian kestämättömät verotuksellisten ratkaisujen vuoksi, ja erityisesti polttoainekustannukset nousevat monilla perheillä sietämättömiksi. Lapissa, missä välimatkat ovat pitkät, verotukselliset vaikutukset ovatkin moninkertaiset kotitalouksille. Polttoainekustannukset kuormittavat myös kuljetusalaa huomattavasti tulevaisuudessa ei vain Lapissa, vaan koko Suomessa.

Joukkoliikenteen käyttäminen ei ole Lapissa tällä hetkellä moninkaan paikoin realistinen vaihtoehto. Aikana, jolloin puhutaan paljon ympäristöystävällisistä ja tasavertaisista tekijöistä kehityksessä, ei Lappia sopisi unohtaa tässä keskustelussa. Moni meistä käyttäisi siellä mielellään julkista liikennettä kulkemiseen oman auton käytön sijaan, jos se suinkin olisi mahdollista.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus osoittaa perustienpitoon 545 miljoonaa euroa tulevana vuonna, ja se on taas vähemmän kuin tänä vuonna. Tämä määräraha perustienpitoon on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut 500 ja 600 miljoonan euron välillä, mutta se ei ole siitä tosiaan sitten noussut. Sen sijaan se, mikä on noussut, on maanrakennuskustannusindeksi, ja se kun ollut kymmenen vuotta sitten 100, niin nyt se on 145, eli on ollut kova nousu. Tällä samalla rahalla ei nyt sitten enää saada kunnostettua niin paljon teitä kuin kymmenen vuotta sitten.

Nämä tiet ovat ehdottoman tärkeitä paitsi ihan tavallisille kansalaisille myös erityisesti yrityksille, jotka kuljettavat teitä pitkin tavaraa. Meillähän kumipyörien päällä pääosa tuotteista liikkuu. Myös sellainen huolestuttava tilanne on syntymässä tähän maahan, että on kyse sitten melkein mistä liikennemuodosta tahansa, niin kunnille sälytetään yhä enemmän. Yhä enemmän, edustaja Alatalo, sälytetään kunnille velvoitteita tämän tiestön ylläpitämiseksi. Ne ovat valtion teitä. Ensin tehdään niin, että kunnassa joku sattuu tekemään siitä talousarvioaloitteen. Todetaan, että kunta pistää vaikka 30 prosenttia, 50 prosenttia, jos valtio antaa loput. No, valtio ei anna mitään. Seuraavana vuonna, kun kunnallisvaalit lähestyvät, siellä esitetäänkin valtuustossa jo lähes 100 prosentin osuutta. Lopulta se, mitä saadaan valtiolta, on suunnitteluapua sitten tämän tien toteuttamiseen.

Mitä sitten kunta saa palkkioksi siitä, kun se reppaa tämän tien? Todetaan, että se muuttuukin valtion tiestä kunnan ylläpidettäväksi kunnalliseksi tieksi. Eihän tällainen ole ollenkaan oikein. Esimerkiksi meillä Etelä-Pohjanmaalla, kun moni edustaja on tässä omaa kotiseutuansa korostanut, on paljon pieniä yrityksiä ja aika elinvoimaisia sellaisia. Me tarvitsemme näitä yhteyksiä, herra puhemies. Me tarvitsemme myös lentoliikenteen yhteyksiä. Meidän kuntamme ovat paljon pistäneet esimerkiksi Rengonharjun lentokenttään, jotta saataisiin tämä reittiliikenne Seinäjoki—Helsinki, Helsinki—Seinäjoki turvattua, mutta ei ole saatu turvattua. Sinne on laitettu rahaa miljoonakaupalla, kun lasketaan kaikki yhteen, ja sitten vielä tätä kenttää on tuettu. Eli on tuettu reittiliikennettä, on tuettu kenttää. Taisi olla kuitenkin edellisellä hallituskaudella, tietysti vaalien alla, kun ministeri lupasi, että kyllä tämä pitää jotenkin hoitaa, että liikenne jatkuu. No, nyt enää tällaisia lupauksia ei ole saatu, ikävä kyllä, mutta nyt toivoisi tältä osin jotain, koska sitten, jos tämä liikenne nyt lakkaa, tavallaan nekin rahat, mitä siihen kenttään ja liikenteeseen sillä lentoreitillä on panostettu, ikään kuin vähän menevät hukkaan.

Tämä on tässä budjettiesityksessä rehellistä, että hallitus tuo esille sen ihan tuolla tekstiosiossa perusteluissa, että huonokuntoisten teiden määrää hallitus haluaa nostaa 4 000 kilometristä 4 400 kilometriin. Vaikka tämä on erittäin kielteinen asia itsessään, niin se on näin uuden kansanedustajan kannalta myönteistä, että tämä avoimesti myös kerrotaan. Jos koko hallitusohjelma olisi tehty näin, että numerot ja se perusteluosa täsmäisivät, siitä saisi jopa tavallinenkin kansalainen selvää. Tässä on nyt tavallaan sitten jatkovalmistelua varten hieno esimerkki siitä, miten tämän pitäisi mennä.

No, tietysti sitten tänne yksityistiestön puolelle nämä tuet ovat liian vähän. Kun tiedetään kuntien tilanne, niin sielläkin on leikkauspaineita, eli sinne ei jää ollenkaan niin paljon rahaa kuin pitäisi. Tuntuu, että kaikki eivät ymmärrä tässä salissa, mikä merkitys justiin puuhuollon turvaamisella on meille. Ikävä kyllä, jos talous alkaa horjua, minä väitän, että maa- ja metsätalouden merkitys vaan korostuu ja maaseudun merkitys tälle maalle korostuu. Siinä mielessä ei ollenkaan kannata tällaisia puheita täällä viljellä, että pistetään pikitiet rullalle ja soralle. Siinä ensinnäkin huomaat sen, että joka tällaista ehdottaa, ei ole maaseudulla varmaan asunut — vaikka en haluakaan vastakkain asetella — ei kerta kaikkiaan ole voinut asua, koska tällaisen hiekkatien ylläpito ja kunnostushan maksavat paljon enemmän kuin tällainen öljysorakin, joka menee siinä aika hyvin ilman hoitoakin.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän mennessä on jo puhuttu varsin laajasti liikenteen ja liikkumisen alueellisesta tasa-arvosta. Tuon nyt tähän keskusteluun uudenlaisen näkökulman, rikkidirektiivin, liikennepolttoaineen verojen korotuksen ja kuljetustukien leikkauksen ohella.

Suomessa on kaksi pääsääntöisesti valtion omistamaa yhtiötä: Finnair ja VR. Nykyisellään lentolippu Kajaanista Helsinkiin maksaa keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi Oulusta ja Torniosta. Nyt VR:n uudistuksen seurauksena VR:n hinnoittelu muuttuu samankaltaiseksi, elikkä ulkopuolinen ja muittenkin liikennemuotojen kilpailu määrää sen aseman. Kun kysyin tästä asiasta VR:n toimitusjohtajalta, hän ei voinut kieltää sitä asiaa, elikkä Suomeen syntyy tällaisia kalliita paikkakuntia ja sitten edullisia kilpailupaikkakuntia. Tämän vuoksi toivon liikenneministeriötä kiinnittämään tähän asiaan huomiota ensi kevään aikana.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kehä kolmonen yhdistää kaikki Helsingin alueen sisääntuloväylät ja on tärkeä yksityis-, joukko- ja rahtiliikenteen väylä, jolla liikennöi jopa 80 000 autoa vuorokaudessa. Vantaa on omalta osaltaan osallistunut valtion tie- ja säästötalkoisiin lainaamalla sille 50 miljoonan euron rakentamisrahat Kehä kolmosen parannustyön ensimmäiseen vaiheeseen, mistä Vantaalle jää käytännössä miljoonien korkokulut. Edellisen hallituksen aikana valtio teki Vantaan kanssa sopimuksen siitä, että Kehä kolmosen parannustyön toinen osa jatkuu heti ensimmäisen vaiheen jälkeen. Ensimmäinen vaihe valmistuu toukokuussa 2012 aikataulun mukaan, mutta käytännössä jo aikaisemmin, nähtävästi jopa jo tänä vuonna. Pitääkö valtio lupauksensa ja jatkaa parannustyötä erityisesti idän satamaliikenteen ja lentoaseman osalta, jotka ovat elintärkeitä liikenteen toimivuuden kannalta pääkaupunkiseudulla?

Arvoisa puhemies! Odottaisin sitä, että valtion lisätalousarviossa viimeistään keväällä nostettaisiin esiin tämä Kehä kolmosen parantamisen jatkaminen, nimittäin mikäli se lykätään nytten hamaan tulevaisuuteen, emme pääse ennen kaikkea poistamaan sataman liikenteen kasvusta johtunutta ruuhkaa idässä ja Kehä kolmosella yleensä, joten toivon, että hallitus ottaa tämän huolen vakavasti.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeriö määrittelee liikennepolitiikan avulla turvattavat, sujuvat ja turvalliset matkat sekä kuljetukset elinkeinoelämän ja asukkaiden tarpeisiin. Tämä koetaan erityisen tärkeäksi, sillä viennistään riippuvainen Suomi tarvitsee menestyäkseen hyvät kuljetusyhteydet kaikkialle Suomeen. Voisinkin sanoa, että nyt olemme tavallaan puun ja kuoren välissä. Valtion talouden tervehdyttäminen ei mahdollista tässä ajassa suuria lisäinvestointeja liikenneverkkoomme, mutta samaan aikaan Suomen talouden kannalta olisi tärkeää tehdä valtion puolelta työllisyyttä elvyttäviä ja viennin edellytyksiä parantavia toimenpiteitä.

Valitettavasti ensi vuoden talousarviokaan ei pysty vastaamaan niihin tiedossamme oleviin kiireellisiin tarpeisiin, joita liikenneinframme vaatisi. Ministeri puhui täällä aikaisemmin, että meillä on 200 vuoden hankejono. Tämä kuulostaa kauhealta.

Monet kansanedustajat, jopa pieniltäkin paikkakunnilta tulevat, ovat jonkinlaisen toimivan henkilöjunaliikenteen piirissä. Liikennepolitiikkamme puoluerajatkin ylittävä ykkösteema tuntuu tällä hetkellä olevan junaliikenne. Tulen itse maamme henkilöjunaliikenteettömästä osasta, 60 000 asukkaan seudulta, jolla on ydinvoimala, vilkasta metsä-, hana-, elintarvike- ja telakkateollisuutta sekä maamme viidenneksi suurin satama. Se on täysin riippuvainen tieverkostaan. Pääverisuonenamme toimii valtatie 8. Tämä suoni on nyt täynnä tukoksia, ja tilanne on terveyden kannalta kriittinen. Valtatie 8:lla nimittäin tapahtuu tien liikennemäärään ja pituuteen suhteutettuna enemmän kuolemaan ja loukkaantumiseen johtavia onnettomuuksia kuin muilla valtateillä keskimäärin. Yksi merkittävä tekijä riskien lisääjänä on juuri tielle kohdistuva raskaan liikenteen määrä. Paikoitellen jopa 35 prosenttia kaikesta liikenteestä voi olla rekkojen aikaansaamaa.

Työn, opiskelun ja muun muassa terveydenhuoltopalveluiden vuoksi alueen asukkaat käyttävät pääväylää ahkerasti. Välimatkat ovat kohtuullisia, mutta tien tukkoisuuden takia siirtymiseen tarvittava aika kohtuuton.

Valtatie 8:n perusparantamiseksi on jo olemassa valmiit suunnitelmat. Ensi vuoden talousarviossa ei kuitenkaan ole tälle hankkeelle osoitettu määrärahaa. Onkin erittäin tärkeää, että seuraavassa liikennepoliittisessa selonteossa valtatie 8 nostetaan maamme teiden parantamisen ykköshankkeeksi. Tien varrella asuu yhteensä 850 000 ihmistä. Tie on rannikkomme asukkaille elintärkeä ja ainoa mahdollisuus arjessa liikkua rannikkoa pitkin paikkakunnalta toiselle.

En malta myöskään olla mainitsematta Rauman sataman väyläsyvennystä, joka sekin jää ilman määrärahaa ensi vuoden talousarviossa. Kuten jo todettua, Rauman satama on Suomen viidenneksi suurin ja jatkuvasti laajentuva satama. Sataman ja alueen elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamiseksi tarvitaan kuitenkin aikaisempaa syvempi meriväylä kasvavan konttiliikenteen tarpeisiin. Esimerkiksi metsäteollisuudelle Rauman satama on erittäin tärkeä ja keskeinen osa koko teollisuudenhaaran kilpailukykyä. Yhtä lailla sataman kehittäminen palvelee Rauman telakan toimintaa ja kilpailuedellytyksiä. Väylän syventäminen on Liikenneviraston hankelistalla, ja sen tarpeellisuus on nähty myös siellä. Seuraava askel on osoittaa hankkeelle tarvittava määräraha.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa näkyvät edellisen eduskunnan jo valmiiksi tekemät päätökset. Liikennepoliittinen selonteko on pitkäjännitteisen kehittämisen ja hankekoordinaation näkökulmasta tärkeää ja järkevää, mutta samaan aikaan se sitoo kätemme vuosiksi eteenpäin. Tärkeintä kuitenkin on isojen ja merkittävien hankkeiden saaminen liikkeelle. Sitä tavoitetta tulevakin selonteko palvelee. Liikennepolitiikka herättää suuria intohimoja. Se kertoo siitä, kuinka tärkeää pitkien etäisyyksien maassamme liikkuminen asukkaille on. Ministeriön asettamat tavoitteet ovatkin oikean suuntaisia. Liikennepolitiikkamme ohjenuorena voisikin toimia yksi näistä tavoitteista. Toimikoot maamme matka- ja kuljetusketjut sujuvasti hyvinvointia ja kilpailukykyä edistäen.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun on helppo puhua täältä siitä, mistä olen laulanutkin Siirtomaasuomen lauluissa. Se on isänmaamme pitäminen asuttuna kaikkialla maassa myös maakuntien kansalaisille. Tätä tavoitetta pitää myös liikennepolitiikan tukea. Näyttää vaan siltä, että nyt uudet tuulet puhaltavat. Hallituksen periaatteiden mukaisesti Suomea keskitetään Etelä-Suomeen suuriin kaupunkeihin niin tiiviisti joka paikkaan: kauppaan, töihin, kouluun, sairaalaan pääsee raiteita pitkin junalla tai jopa pikaratikalla.

Metropolien ulkopuolinen Suomi on tämän periaatteen mukaisesti kohta erämaata. Ei siellä tarvita mitään liikenteeseen viittaavaakaan sen jälkeen. Ei tarvitse laittaa vanhoja sorateitä kuntoon, ei tarvita uusia teitä, ei siltoja, ei tunneleita eikä keskikaiteita. Tämä niin sanottu vihreä liikennepolitiikka sanoo "ei" työmatkavähennyksille, "ei" oman auton kilometrikorvauksille. Maaseudulla ei kohta tarvita sen paremmin joukkoliikennettä kuin taksejakaan. Edes eläimiä ei tarvitse kuljettaa autolla teurastettavaksi, koska ruuan voi ostaa Ruohonjuuren verkkokaupasta.

Metsistä ei urbaanivihreiden periaatteiden mukaisesti tietenkään kaadeta puita eikä kuljeteta niitä metsäautoteitä pitkin sahoille — metsät jätetään lahoamaan aarniometsiksi. Vuotuinen korjausvelka teiden kunnostamiseen on todellakin 200 miljoonaa, eikä niitä rahoja todellakaan tällä hetkellä ole. Kun samaan aikaan kustannusten hinta, bitumin hinta on noussut rajusti, tilanne johtaa teiden kunnon heikkenemiseen. Tarvittaisiin todella sellainen kansallinen, voi sanoa, oikein suuri operaatio, kunnon talkoot, joilla tieasiat saataisiin kuntoon.

On surullista, että ainoa, mitä kyetään tekemään, on erilaiset turvallisuuden hätäratkaisut. Sen lisäksi nopeusrajoituksia alennetaan, rangaistuksia kovennetaan ammattikuskeillakin. Tä-mä perustienpidon alamäki on kohtalokasta maassa, jossa 90 prosenttia henkilö- ja tavaraliikenteestä kulkee kumipyörillä. Kuten äsken kuulimme edellisestä puheesta, joka paikkaan ei rautatie kulje.

Helsinkiläisen virkamiehen, joka itse kulkee metrolla Kulosaari—Rautatientori-väliä, korvissa soi aina vain "Aja hiljaa, isi" tai Malmstenin "Liikennelaulu". Rekkaa ajavan kuskin taas pitää aikataulunsa pitää myös "Yölinjallaan" ja kaikilla keleillä. Yksityisteiden valtionavuista leikataan peräti 43 prosenttia. Päätös on suorastaan ideologinen, koska edellinen hallitus vielä tuki yksityisteitä korostetusti puukuljetuksia helpottaakseen.

Kilometrikorvauksista haluttaisiin hallituksen piirissä leikata. Oletuksena lienee, että maaseudulla olisi nykyisin toimiva ja kattava joukkoliikenne tai että kaikki tekevät vain etätöitä. Päinvastoin joukkoliikenne tarvitsee lisää tukea etenkin maaseudulla. Toki myös suuremmissa kaupungeissa tarvitaan julkisilla kulkuvälineillä kulkemista, maaseudulla se on mahdotonta, mutta suurissakin kaupungeissa sitä tarvitaan. Rataverkkoakin uhkaa rapistuminen. Kaikki muistavat viime talven. Heikossa kunnossa oleva rataverkko on suuri turvallisuusriski.

Arvoisa puhemies! Kotimainen kuljetuselinkeino on henkitoreissaan, kun harmaa talous rehottaa. Tyhjät kuorma-autot kärkkyvät Suomen sisäisiä kuljetuksia. Ulkomaisten kuljetusyritysten vallatessa markkinoita ei tasavertaisia kilpailuolosuhteita pystytä ylläpitämään. Me tulemme ainakin liikennevaliokunnassa ensi keväänä puuttumaan tähän asiaan ja haluamme tarkentaa myös kabotaasiliikenteen sääntöjä. Kuljetustuet eivät ainakaan nouse. Se pahentaa kuljetusalan kriisiä tässä pitkien etäisyyksien maassa.

En puhu enempää rikkidirektiivistä, sitä jo käsiteltiin tuossa aikaisemmin. Olen siitä tyytyväinen, että liikennevaliokunta teki siitä yksimielisen, hyvin kriittisen mietinnön ja vaadimme viiden vuoden siirtymäaikaa ja se vielä parani tuolla suuressa valiokunnassa. Nähtäväksi jää, mihin unionissa päädytään.

Paljon olisi asiaa myös Yleisradio-asioista. Olen tyytyväinen vanhana hallintoneuvoston jäsenenä, että Yle-ratkaisu saatiin.

Mutta yksi asia, joka tietysti liittyy ensi kevääseen, on se, että olin itse omalta osaltani tekemässä liikennepoliittista selontekoa. Silloin pyrittiin pts-suunnitelmaan. Toivottavasti nyt nuo kakkoskorin hankkeet tulevat otetuiksi huomioon. Se oli jo silloin kova taistelu, kun ykköskoriin ei ihan tätä hanketta saatu, mutta se saatiin lohdutuspalkintona tuohon kakkoskoriin. Tällainen yksi on muun muassa Kolmostien remontti sinne Pohjanmaalle Tampereelta. Se ei sopinut ykköskoriin. Minä toivon, että tämä priorisointi säilyy, ettei tämä uusi hallitus nyt sitten lähde jälleen rakentamaan nollapisteestä tätä selontekoa eivätkä painotukset nyt muutu voimakkaasti. Oli silloin jo laskettu nämä kustannus- ja tehokkuusluvut oikein.

Lopuksi sanon vielä TEN-verkosta: Mehän emme saa sieltä Euroopan unionilta paljon rahaa, mutta on tärkeä asettaa riittävän kunnianhimoiseksi se TEN-verkko, että meillä on joku pakote ja kiihoke rakentaa Suomeen parempaa tieverkkoa. Se auttaa siinä asiassa. Jos me liian alhaalle asetamme tämän riman, niin meille ei tule koskaan tämä tieverkko kehittymään.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tieliikenteen liikenneturvallisuustyötä ohjaavana periaatteena on vuodesta 2001 lähtien ollut turvallisuusvisio. Tämän niin sanotun nollavision mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Kansainvälisissä liikenteen turvallisuusvertailuissa Suomi on pärjännyt aikaisemmin kohtuullisesti, mutta viimeaikaisten vertailujen perusteella tilanne on muuttunut. Suomen tavoitteena on ollut tieliikenteen turvallisuudessa sijoitus viiden parhaan Euroopan maan joukossa, mutta Euroopan tieliikenteen turvallisuusvertailussa vuonna 2009 Suomi kuitenkin jäi yhdeksännelle tilalle.

Arvoisa puhemies! EU:n liikenneturvallisuusohjelmassa esitetty tavoite tieliikenteen kuolemien määrän puolittamisesta vuoteen 2020 mennessä on erittäin suuri haaste suomalaiselle liikenneturvallisuustyölle. Hallitus toimi tässä asiassa viemällä liikenteen turvallisuusvision toteutumista eteenpäin pitkäjänteisellä ja poikkihallinnollisella liikennejärjestelmän kehittämisellä.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnon määrärahat ovat 316 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2011 varsinaisessa talousarviossa. Tämä resurssi menee pääasiassa liikenneverkon kehittämiseen ja useisiin liikenneinvestointeihin, jotka osaltaan parantavat liikenteen turvallisuutta. Liikenneturvallisuuteen on vielä erikseen panostettu teemahankkeella 2,7 miljoonan euron edestä.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tieliikenteen turvallisuuden kehittymistä viimeiset 35 vuotta poliisin roolissa sekä 10 vuotta liikennevahinkojen tutkijalautakunnan puheenjohtajana. Olen kyllä pannut merkille, että teiden kunto ja autojen tekniset ominaisuudet turvallisuuden kannalta ovat parantuneet. Ihmisten asenteet sen sijaan ovat muuttuneet välinpitämättömiksi liikenneturvallisuutta kohtaan.

Liikenneturvallisuus on kaikkien asia. Karkeasti arvioiden tieliikenteessä tapahtuvista onnettomuuksista 4 prosenttia johtuu ajoneuvon teknisestä viasta, 6 prosenttia onnettomuuksista taas johtuu liikenneympäristöstä, kuten teistä ja niiden kunnosta. Loput 90 prosenttia tieliikenteen onnettomuuksista johtuvat pääasiallisesti kuljettajasta itsestään, eli vika on ratin ja selkänojan välissä. Näin ollen suurin työ liikenneturvallisuusasioissa on liikennekulttuurissa ja ihmisten asenteissa. Haluan tässä yhteydessä myös sanoa, että liikennevalvontaan käytetyt työtunnit ovat selvästi vähentyneet. Ne peilaavat suoraan poliisin resursseihin.

Arvoisa puhemies! Yhtenä uutena liikenneturvallisuuden ongelmana ovat mopoautot, jotka sallittiin liikenteessä vuonna 1998. Näiden myynti lähti voimakkaaseen kasvuun alkuvuodesta 2003, kun niiden hinnasta poistui ajoneuvovero ja kuluttajahinnat laskivat. Lainsäädännöllä perätään sitä, että mopokorttilaisen tulee tänä päivänä suorittaa kirjallisen tutkinnon lisäksi ajotutkinto. Lisäksi olen sitä mieltä, että mopo on sellainen kulkupeli, joka on tarkoitettu vain yhdelle henkilölle.

Turvavyöpakko ja kännykkään puhumisen kielto ajon aikana kuljettajalle ovat esimerkkejä siitä, kuinka liikenneturvallisuutta parannetaan lainsäädännön keinoin. Liikennekulttuuri ja ihmisten asenteet ovat lopulta ne, jotka ratkaisevat, minkälaisia tilastoja saamme lukea liikenteen turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Monia tärkeitä liikennehankkeita on tulevaisuudessa käsillä. Yksi niistä on valtatie 3:n perusparannus välillä Tampere—Vaasa. Tuolla tieosuudella on jo olemassa valmiita suunnitelmia. Toivon, että valtatie 3 tulee vahvasti esille myöskin liikennepoliittisessa selonteossa.

Arvoisa puhemies! En malta olla puhumatta Merenkurkun laivaliikenteen turvaamisesta. Oli hienoa ja ilolla kuulin tänä päivänä iltapäivällä, kun liikenneministeri Kyllönen kertoi, että siitä on vahva kirjaus myöskin tuolla hallitusohjelmassa, joten uskon ja olen varma, että Merenkurkussa liikenne tulee jatkumaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa: laajakaistahanke ja liikenneinfra, nimenomaan tieliikenneinfra.

Täällä viestintäministeri päivällä totesi, että ne ratkaisut, mitä edellisen hallituksen aikana tehtiin laajakaistastrategian rakentamiseksi, siihen liittyvän lainsäädännön aikaansaamiseksi, olivat hyviä ja kauaskantoisia ja hyvin kunnianhimoisiakin hankkeita. Sitä ne todella olivat, hyvä niin. Kun sitten viime vuoden loppupuolella hyväksyttiin tätä digistrategiaa, siinä yhteydessä valtioneuvosto vielä kerran tarkkaan pohti sitä, riittävätkö ne julkisen vallan, valtiovallan, lupaamat panostukset, joilla valtio lupasi olla laajakaistahankkeissa mukana, toteuttamaan sen periaatteen, että yksittäisten asiakkaitten tai kuntien, jotka ovat tärkeä toimija, kummankaan taloudellinen taakka ei missään osassa Suomea nouse kohtuuttoman korkeaksi.

Minkä takia tällaisen kurkistuksen valtioneuvosto päätti tuossa yhteydessä kirjata? Sen takia, että oli kaikunut viestejä siitä, että nämä operaattorit, verkonhaltijat, nimenomaan verkonhaltijat, eivät ole kovin innokkaita investoimaan, tai jos ovatkin, ovat valmiita keskittymään vain sen kerman kuorimiseen niillä alueilla, jotka ovat taloudellisesti varmoja ja kannattavia. Kun oli ajatus siitä, että markkinaehtoisesti markkinat hoitaisivat, siis verkonomistajamarkkinat, -haltijamarkkinat hoitaisivat 95 prosenttia kaupallisin perustein, oli epäily, että näin ei välttämättä käy. Nyt on kokemuksia eri puolilta Suomea, ja tiedetään, että totisesti näin ei käy.

Otan esimerkin. Vaikkapa Karstulan kokoiseen kirkonkylään, koko kirkonkylään, jossa kuitenkin asuu joku tuhat ihmistä, ei kaupallisin perustein kukaan rakentaja ole ollut valmis lähtemään noita verkkoja rakentamaan. Ollaankin tilanteessa, jossa välttämättä se konsepti, jossa ajatus oli, että kaupallisesti 95 prosenttia ja lopusta 5 prosentista valtio tukee 4 prosenttia ja se 1 prosentti hyväksyttäisiin sellaiseksi jäämäksi, jonne ei välttämättä vielä sovitussa aikataulussa saada laajakaistaa, ei välttämättä nyt toteudukaan.

Monet kunnat ovat ihmeissään. Siellä kansalaiset, kuntalaiset, painavat päälle, että laajakaistaverkko pitää saada aikaiseksi. Toisaalta kunnat ovat ihmeissään myöskin sen takia, että valtio on luvannut sen 66 miljoonaa ja lisäksi siihen tulee Euroopan unionilta tietty määrä rahaa jnp. ja että nyt jos ei meidän kunta lähde nyt heti tässä investoimaan, niin me saatamme jäädä ilman sitä rahaa, mikä meille periaatteessa on luvattu. Niinpä moni kunta joutuu lähtemään viemään laajakaistahanketta eteenpäin tilanteessa, jossa se kunnan oma panos joutuu nousemaan paljon korkeammalle tasolle kuin mihin se alun perin ajateltiin ja mihin itse asiassa sovittiin, että se voisi maksimissaan asettua.

Tämä asetelma on se, minkä takia minusta olisi äärimmäisen tärkeää — ministeri kyllä sinänsä vähän siihen suuntaan puhui, ymmärsin sillä tavalla — että valtio voisi jatkossakin olla vähän enemmän tarvittaessa resursoimassa. Mutta jos valtiovalta antaisi selvän lupauksen siitä, että niitten kuntien, jotka nyt eivät ole saaneet niitä investoijia liikkeelle, kun ei ole tarjouksia tullut, ei tarvitsisi hinnalla millä hyvänsä lähteä liikkeelle ja maksaa kuinka suuria kustannuksia tahansa, vaan valtio lupaisi jatkossa sen puuttuvan valtionosuuden rahoittaa sitten myöhempien vuosien, esimerkiksi vuoden 2013 ja tarvittaessa vuoden 2014 budjetista, jos tällainen tieto olisi, niin uskoisin, että tätä alkuperäistä ideaa siitä, ettei asiakkaitten kannalta, kenenkään kannalta, kotitalouksien kannalta, hinta saa nousta kohtuuttoman korkeaksi eivätkä yhdenkään kunnan kannalta saa kustannukset nousta kohtuuttoman korkeiksi, näitä kahta periaatetta voitaisiin noudattaa. Nyt molemmat periaatteet, väitän, monella suunnalla Suomea ovat vähän vaarantuneet.

Arvoisa puhemies! Olen aikani likipitäen käyttänyt. Tieliikenteestä sanon kuitenkin sen, että minäkin olen huolissani siitä, että kyllä tämä hallituksen keskittävä linja nyt näkyy näissä infrahankkeissa. Ne uudet hankkeet, joita tässä lähtee liikkeelle, niin kuin Mikko Alatalo äsken erinomaisesti kertoi, ovat siellä niin kuin hän asian osoitti. Valitettavaa näin, valitettavaa, että yksityisteittenkin valtionosuuksista leikataan ja alemmanasteinen tiestö ei saa tarvitsemaansa. Lyhyesti sanottuna valitettavaa ja valitettavaa, en siitä enempää.

Maakunnan kannalta puhun kerrankin, oman maakunnan tiehankkeista. En muista, että olisin tehnyt aloitetta kohta 15 vuoteen. Nyt tällä kertaa tein sen takia, että Nelostien perusparantaminen on se iso pullonkaula, joka tuossa Jyväskylän seudulla, Jyväskylästä ylöspäin näyttää siltä, että se ei meinaa saada niitä rahoja, mitä sille jo aikaisemmin luvattiin. Kun Mikko Alatalo puhui tästä kakkoskorista, siinähän tämä hanke oli välittömästi Tampereen ohikulkutien jälkeen seuraavana, mutta tämä hallitus nyt muutti tätä järjestystä ja pudotti tämän hankkeen pois.

Ehkä kaikki edustajat eivät sitä tiedä, mutta sanon sen: isompien kaupunkien välisillä osuuksilla, kun kuljetusetäisyydet ovat 300 kilometriä, 250—300 kilometriä tai enemmän, Nelostie on ylivoimaisesti, siis ylivoimaisesti käytetyin tieyhteys Suomessa, tämä pohjois—eteläsuuntainen tieyhteys, ja sen ylivoimaisesti pahin pullonkaula ovat tällä hetkellä Vaajakosken sillat, joihinka ei ole vielä valmiutta rahaa osoittaa, mutta Kirristä ylöspäin, tuonne lentokentälle asti, on valmius vuoden 2012 puolella, ja siitä meillä on maakunnan kansanedustajien yhteinen aloite. Toivon, että edustaja Wallinheimokin voi tulla siihen mukaan. Normaalisti en tekisi muutosehdotusta toisen edustajan tekemästä aloitteesta, mutta kun tämä on koko maakunnan yhteinen aloite, niin edustaja Wallinheimon kanssa keskusteltuani tulen sitten myöhemmin tekemään tästä määrärahaehdotuksen, kun sen asian käsittely on kohdalla.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Jo kuullun kritiikin ohella hallitukselle ja eduskunnalle tulee myös antaa kiitosta ensi vuoden liikennepoliittisista linjauksista. Rahoituksen löytäminen Seinäjoki—Oulu-rataan ja kestävän ratkaisun löytäminen Yleisradion rahoitukseen ovat varmasti meidän kaikkien mielestä hyviä asioita. (Mauri Pekkarinen: Mutta se Nelostie!) On myös hyvä, että hallitus on etenemässä hallitusohjelman mukaisesti pienten liikenneturvallisuutta edistävien hankkeiden investointiohjelmassa.

Haluaisin kuitenkin nostaa keskusteluun kaksi liikenteeseen liittyvää asiaa, joihin tulevina vuosina tulisi saada selkeämpiä pelisääntöjä. Ensimmäinen liittyy lentoliikenteen turvaamiseen maakunnille, ja toinen väyläverkon kehittämiseen käytettävään rahoitukseen, niin kuin edustaja Pekkarinen edellisessä puheenvuorossa totesi.

Viime vuosina useimmissa maakunnissa on herätty todellisuuteen, jossa ainoa toimiva lentoyhteys Helsinkiin on ollut lopettamisuhan alla. Taustalla tässä ovat olleet kansainvälisen lentoliikenteen jo pidemmän aikaa jatkuneet kannattavuusongelmat. Useimmissa tapauksissa lentoliikenne on onnistuttu turvaamaan alueen elinkeinoelämän tuella. Viimeksi tähän on päädytty Jyväskylässä. Joissakin tapauksissa, kuten Savonlinnan ja Varkauden lentoliikenteen turvaamisessa, valtio on toki jo tullut mukaan tukemalla liikennettä budjettirahoituksella. Samaan ongelmaan onkin nähtävästi tarjolla kaksi ratkaisumallia.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan lentoliikenteen osalta on tehty kirjaus, jossa todetaan lentoliikenteen turvaamisen olevan perusteltua, kun kyseessä ovat esimerkiksi elinkeinoelämän toimintaedellytykset. Näin on asianlaita niin tukea saavassa Savonlinnassa kuin alueellisen elinkeinoelämän rahoilla operoivassa Jyväskylässäkin. Siksi olisi tärkeää, että kaikki maakuntakentät tuotaisiin tasa-arvoiseen asemaan saatavan tuen suhteen.

Väyläverkon kehittämisessä hallituksen budjettiesitys noudattaa hallitusohjelman linjauksia. Varoja myönnetään jo sovittujen mutta vielä keskeneräisten väylähankkeiden loppuun saattamiseksi. Seinäjoki—Oulu-ratahanke on eittämättä yksi tärkeimmistä tällaisista, ja siksi perustellusti saamassa rahaa myös ensi vuoden aikana. Lisäksi talousarvioehdotukseen sisältyy kaksi jälkirahoitteista hanketta. Näissä hankkeissa rakennuskustannuksista vastaavat alussa alueen toimijat, käytännössä kaupungit, ja valtio tulee mukaan vasta vuosina 2014—2016 maksamalla osuutensa urakoista. Tällä mallilla nämä kaksi hanketta saavat siis rahoituksensa huomattavasti nopeammin kuin perinteiset, jo sovitut hankkeet, kuten vaikkapa valtatie 4:n parantaminen välillä Jyväskylä—Oulu. Näissä ratkaisuissa ei sinällään ole moitittavaa.

Voisi olla paikallaan keskustella siitä, millä pelisäännöillä valtio valikoi toteutettavia hankkeita. Vaikka valtiolle se saattaisikin olla edullista, voi ajatus siitä, että eri maakuntien hankkeita voi edistää runsailla jälkirahoitusmalleilla, olla pidemmän päälle hiukan ongelmallinen.

Arvoisa puhemies! Keväällä valmistuvassa liikennepoliittisessa selonteossa nämä kaksi asiaa tulisi huomioida. Samalla odotan uudelta selonteolta rohkeita linjauksia uusien suurten väylähankkeiden suhteen, kuten vaikkapa Jyväskylä—Tampere-kaksoisraidehankkeen siirtymistä askeleen kohti toteutusta.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti harmi, ettei ensi vuodelle saada tieliikenteen kehittämishankkeita käyntiin siinä määrin kuin olisi tarpeen. Kaikki varmasti ymmärtävät tähän liittyvät taloudelliset realiteetit.

Erityistä huolta kannan kuitenkin liikenneinfrastruktuurin kunnosta kaakkoisessa Suomessa. On syytä huomioida, että Kaakkois-Suomen teitä E18 ja valtatie 6 pitkin, junarataa unohtamatta, kulkee lähes kaikki vientiliikenteemme Venäjälle. Ensi vuodeksi saatiin rahoitusta E18-tien perusparannuksen loppuunviemistä varten, ja tässä hallitus on tehnytkin viisaan ratkaisun. Paraikaa valmistellaan liikennepoliittista selontekoa, ja on erittäin tärkeä, että valtatie 6:n perusparannus Luumäki—Lappeenranta-välille saadaan ykköskoriin ja työt alkamaan mahdollisimman pikaisesti. Valtatie 6:lla yhdessä E18:n kanssa on Suomen vilkkain kansainvälinen liikenne.

Niin ikään rautatieverkostoa tulee Kaakkois-Suomessa kehittää siten, että Luumäki—Imatra välille rakennetaan raskaan tavaraliikenteen kestävä kaksoisraide aina Imatrankoskelle asti, jossa sijaitsevan tavaraliikenteen rajanylityspaikan status tulee päivittää kansainväliseksi. On huomioitava, että nykyinen Pietarin rata on erittäin ruuhkainen ja onnistuneen Allegro-liikenteen määrän ennakoidaan kasvavan. Tämä tarkoittaa sitä, että tavaraliikenne ohjataan Venäjän puolella kulkemaan pohjoista reittiä pitkin, jolloin tavaraliikenneraide tulee Suomeen Svetogorskin ja Imatran kohdalla. Edelleen, valmistelussa olevassa Euroopan unionin laajuisessa TEN-T-liikenneverkkoselvityksessä tulee todeta nämä itäliikenteen vaatimukset sekä teiden, rautateiden että rajanylityspaikkojen osalta ja tunnustaa niiden suuri merkitys koko Suomen viennin ja hyvinvoinnin kannalta.

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä tänään on esitetty siitä, että Yle-laki saatiin aikaiseksi. Tätä on valmisteltu vuosikausia, ja uusi järjestelmä on parempi kuin entinen. Yleisradio tekee hyvää työtä, ja Ylen työ on tarpeen. Jäin kuitenkin kaipaamaan täsmällisempää ja tarkempaa kustannusvastuuta Yleltä. Tämä uusi malli on rahoitusautomaatti ja sisältää myös automaattiset indeksikorotukset. On tietyllä tavalla väärin, kun näinä vaikeina aikoina kaikilla hallinnonaloilla säästetään rajusti, kuten tiedämme, mutta Yle käytännössä saa sen rahan, mitä pyytää, ja vielä vähän päälle. Yleen on kuitenkin mielestäni perustettava tuottavuusohjelma siten, että toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta parannetaan jatkuvasti eikä olemassa olevan kaltaista organisaatiota pidetä itsestäänselvyytenä hamaan tulevaisuuteen asti.

Arvoisa puhemies! On puhuttu paljon tästä laajakaistahankkeesta täällä salissa. Perusongelmahan on se, etteivät operaattorit millään muotoa saa taloudellisesti kannattavalla tavalla rakennettua 100 megabitin kaistaa Suomen syrjäisimpiin kolkkiin. Tämä on helppo ymmärtää. Laajakaistahankkeen väliraportointi ilmestynee keväällä, ja toivottavasti siinä kyetään identifioimaan nämä pahimmat ongelmakohdat.

Yksi ratkaisu voisi olla se, että tukikelpoisen alueen kriteeristöä laajennettaisiin siten, että kaikki taajamien ulkopuoliset alueet olisivat laajakaistahankkeen määrittämän tuen piirissä. Uskon, että tällä voidaan vauhdittaa uusien kaapelien vetoja myös maaseudulla ja myös laveammalle alueelle kuin nyt. Tietoliikennealalla on tunnettu tosiasia, että viimeisimmän sadan metrin kaapelinveto on verkon rakentamisessa ylivoimaisesti kallein. Tässä suhteessa tulee harkita sitä, että syrjäisimmillä alueilla laajakaista toimitetaan modernilla langattomalla tekniikalla siten, että kaistan leveys riittää, eikä kai kaapelia tarvitse jokaiseen ympärivuotiseen käyttöön otettuun kesämökkiin vetää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneverkosto on kuin maamme verisuonisto. On ehdottoman tärkeää, että se toimii, jotta maamme toimii myös elinkelpoisena ja elinvoimaisena kaikkialla Suomessa. Perusväylänpitomomentille on tulossa nyt 930 miljoonaa euroa, josta tienpitoon kohdistuu 528 miljoonaa, radanpitoon 310 miljoonaa ja vesiväylänpitoon 91 miljoonaa euroa. Suuren ongelman aiheuttaa liikennemäärien kasvu yhdessä liikenneturvallisuutta koskevien tavoitteiden kanssa. Perusväylänpidon määrärahat eivät ole koskaan riittäneet siihen todelliseen tarpeeseen, joka todellisuudessa on. Näin on myös nyt.

Myönteistä kuitenkin on, että radanpitoon kohdistuu lisäyksenä ensi vuodelle 20 miljoonaa euroa ja koko kehyskaudelle 110 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi totesin tyytyväisenä, että liikenneturvallisuutta edistävien hankkeiden investointiohjelma laaditaan, josta esimerkkinä ovat muun muassa kevyen liikenteen väylät. Nämä ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka voimme vaikuttaa myönteisesti sekä liikenneturvallisuuteen että ilmastohankkeisiin.

Valiokunta korostaa myös liikenneinvestointien pitkäjänteistä rahoitusta ja suunnitelmallisuutta. Tämä on ehdottoman tärkeää linjata keväällä 2012 annettavassa selonteossa. Tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä.

Arvoisa puhemies! Täällä on tämän syksyn aikana ja myös tänään todettu moneen kertaan ja usean edustajan ja nyt äsken edustaja Kopran suulla myös, että Venäjällä on suuri merkitys Suomelle. Venäjän vaikutus koskettaa koko Suomea, vaikka se näkyy Kaakkois-Suomessa ehkä eniten, muun muassa rajaliikenteen kasvuna, matkailun ja turismin lisääntymisenä sekä elinkeinoelämän vilkastumisena. Kasvu tulee jatkumaan voimakkaana ja lisääntyy entisestään mahdollisen viisumivapauden myötä. Venäläisten määrän kasvua tulee varmasti vauhdittamaan myös Venäjän WTO-jäsenyys.

Henkilöliikennemäärät ovat kasvaneet kovaa vauhtia yleisestä taloudellisesta taantumasta huolimatta. Viimeaikainen kehitys osoittaa, että liikennemäärät kasvavat entistäkin voimakkaammin Allegro-junayhteyden myötä. VR:n pääjohtajan kertoman mukaan Allegro-juna on ylittänyt kaikki odotukset, ja tilanne heidän mukaansa näyttää erittäin lupaavalta.

Vuonna 2010 venäläiset matkailijat jättivät Suomeen 680 miljoonaa euroa. On arvioitu, että venäläisten matkailu kaksinkertaistuu tämän vuosikymmenen aikana. Käytännössä tämä merkitsee pelkästään Kaakkois-Suomessa noin miljardin liikevaihtoa, puhumattakaan siitä, mitä se merkitsee koko Suomen mittapuussa. Kyse ei ole siis pienistä asioista. Tästä syystä on ehdottaman tärkeää, että me vahvistamme venäläisten tuomaa myönteistä kehitystä. Meidän on parannettava huomattavasti rajanylityspaikkojen toimivuutta, palvelutarjontaa sekä parannettava tie-, raide- ja vesitieverkostoamme. Kyse ei ole vain Kaakkois-Suomea koskevista hankkeista, vaan tämä koskee koko Suomea.

Venäjän kehitys tuo paineita myös liikenneväylien kehittämiseen. Vt 6 Lappeenranta—Imatra-välillä on valmistunut, mutta suurena pullonkaulana on nyt tien jatko, Lappeenranta—Taavetti-väli. Kyseinen tieosuus pysäyttää koko liikenteen ja on osoittautunut samalla myös erittäin vaaralliseksi. Tämäntasoisella tieosuudella vt 6:lla liikkuu enemmän raskasta liikennettä kuin missään muualla päin Suomea. Suunnitelmat vt 6:n Lappeenranta—Taavetti-osuudella ovat valmiit, ja hankkeen jatkaminen on mahdollista heti ensi vuonna. Vt 6:n tieväylä on saatava kokonaisuudessaan kuntoon.

Venäjä on siirtänyt raskaan tavaraliikenteen kulkemaan Imatran rajanylityspaikan läpi. Nyt ongelmana on yksiraiteinen rata. Suomen puolella raidekapasiteetti ei pysty vastaanottamaan kaikkea tavaraliikennettä, jota pitäisi ohjata eri puolille Suomea Venäjältä. Tästä syystä koko Suomen kannalta on tärkeää, että raideväli Imatra—Luumäki saadaan kaksoisraiteiseksi, jotta me voimme hyödyntää Suomen kauppa- ja talouskehityksessä Venäjän myönteistä kehitystä.

Hallitus on sitoutunut Venäjä-strategian toteuttamiseen. On ehdottoman tärkeää, että ministeriryhmä näkee Venäjän kehityksen mahdollisuudet Suomelle ja sitoutuu myös kehittämään ja panostamaan tarvittaviin tie-, liikenne- ja rajanylitysinfraan. Haluan vielä kerran painottaa, että Kaakkois-Suomeen ja rajaan liittyvät panostukset eivät ole alueellisia vaan ne koskettavat koko Suomea.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on budjettiesityksessään liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla painottanut viestinnän tärkeyttä. Mutta koska harvaan asutuilla alueilla maantieliikenne ja tavarat eivät kulje valokaapeleissa, perinteisiin väyliinkin tulisi panostaa. Hallitus on kuitenkin nähnyt hyväksi leikata väylähankkeista liki 200 miljoonaa. Alemmanasteisen tiestön kunnostamiseen valtion budjetissa on vain 10 miljoonaa, kuten tänään kuulimme ministerin sanomana. Siksi pyydänkin kansanedustajia ottamaan huomioon huomisessa äänestyksessä seuraavat kolme hanketta — tosin en ensimmäisen kauden kansanedustajana tiedä, meneekö tämä liian yksityiskohtaiseksi.

Mynämäen kunnan alueella sijaitsevan Palolaistentien numero 12 387, osuus välillä Vehmaantie—Kivikylä, liikenneturvallisuus on merkittävästi heikentynyt. Tämä johtuu muun muassa raskaan liikenteen huomattavasta lisäyksestä, koska osuudelle on tullut uusi, jopa 100 000 kanan jättikanala. Tietä käyttävät muun muassa Mynämäen Kivikylän asukkaat asioidessaan kunnan keskustassa sekä Ihalaisten koulun ja sen läheisyydessä toimivan ryhmäperhepäiväkodin käyttäjät. Liikenneturvallisuuden kannalta tien kapeus ja mutkaisuus lisää onnettomuusaltiutta, ja kelirikkoaikaan tie on erittäin vaarallinen. Lisäksi tämän huonokuntoisen tien rakenne on kasvaneelle liikenne- ja tonnimäärälle kelvoton. Alueellinen ympäristökeskus on linjannut, että liikenneturvallisuuden selkeäksi parantamiseksi tarvitaan myös kevyen liikenteen väylä. Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvion momentille 31.10.20 lisäyksenä 40 000 euroa Vehmaantien ja Kivikylän välisen tien peruskorjauksen suunnitteluun Mynämäelle.

Herra puhemies! Toinen tiehanke on Someron kaupungin Härkäläntielle, maantie 13 519, suunniteltu kevyen liikenteen väylä. Tämä parantaa merkittävästi kevyen liikenteen liikenneturvallisuutta. Alueella on hyväksytty asemakaava ja tiesuunnitelma on yhdenmukainen kaavan kanssa. Hankkeen kokonaiskustannuksista Someron kaupunki korvaa 41 prosenttia eli 231 896 euroa, kun kokonaiskustannukset ovat 565 000 euroa. Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvion momentille 31.10.20 lisäyksenä 333 104 euroa kevyen liikenteen väylän rakentamiseen.

Herra puhemies! Kolmas hanke on seuraava: Varsinais-Suomessa sijaitsevan Liedon kunnan Raukkalan kylän paikallistien 12 287 liikenneturvallisuutta ja tierakennetta tulisi välittömästi parantaa osuudelta valtatie 10:n risteys — Saukonojan koulu. Kyseinen 4 kilometrin pituinen osuus on liikenneturvallisuuden kannalta erittäin vaarallinen, ja siinä on tapahtunut lukuisia onnettomuuksia, joista osa on johtanut loukkaantumisiin. Tietä käyttävät raskaan liikenteen lisäksi muun muassa Saukonojan koulun ala-asteen oppilaat. Tähän tiehen ovat rahoitusta esittäneet jo vuosia sitten perussuomalaiset edustajat Vistbacka ja Soini. Jokohan olisi Raukkalantien kunnostusvuoro? Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvion momentille 31.10.20 lisäyksenä 385 000 euroa paikallistien liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Edustaja Kanerva teki, ja useammat meidän Varsinais-Suomen kansanedustajat kannattivat tai allekirjoittivat, 10 miljoonan euron hankkeen esityksen Kasitien liittymien rakentamiseen. Ilmeisesti edustaja Kanerva on kuitenkin unohtanut aktivoida hyvän esityksensä, koska sitä ei näy äänestyslistalla.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan talousarvioesitys on taloudellisiin olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvä kokonaisuus. Haasteita toki riittää, muun muassa niin perustienpidon rahoituksessa kuin laajakaistahankkeiden edistämisessä. Myös uusien liikennehankkeiden priorisoinnissa riittää paljonkin pohdittavaa. Nykyiset uudet väylähankkeet keskittyvät pitkälti liikenteen välityskyvyn lisäämiseen, ja tälle on toki hyvät perusteet ja hyvät pohjat, mutta muitakin perusteluita toki löytyy.

Me kansanedustajat olemme valtiopäivillä myös oman alueemme ja oman vaalipiirimme lähettiläitä. Siksi tuon esiin yhden aluettamme yhdistävän liikennehankkeen, joka vuodesta toiseen on jäänyt vaille kaipaamaamme rakentamispäätöstä.

Lahden seutu sijaitsee maan tärkeimmällä pohjavesialueella. Se käsittää yhden Suomen merkittävimmistä pohjavesivarannoista, joka toimii myös pääkaupunkiseudun yli miljoonan asukkaan vesivarantona mahdollisessa poikkeustilanteessa. Tällä alueella sijaitsee vt 12, joka kulkee Salpausselän harjulla ja halkaisee Lahden kaupungin käytännöllisesti keskeltä. Nykyinen valtatien linjaus kulkee yli 8 kilometrin matkan pohjavesiaarteemme päällä. Nykyinen tielinjaus aiheuttaa tälle rikkaudellemme merkittävän riskin joka sekunti. Vahvistettuun maakuntakaavaamme olemme päättäneet uuden, korvaavan reitin, niin sanotun Lahden eteläisen kehätien, vuonna 2005. Valtatie 12:n eteläisen kehätien rakentaminen mahdollistaisi raskaan liikenteen sekä muun läpikulkuliikenteen siirtymisen pois herkältä pohjavesialueelta.

Olen hyvin tietoinen maassa muuallakin toivottujen liikennehankkeiden määrästä ja tähän huonosti sopivasta rahoituksesta ja sen vähyydestä. Tänään täällä suuressa salissa kuulimme ministerin kertomana, että nykyisten valmistelussa olevien liikennehankkeiden toteuttaminen tällä niukalla rahoituspohjalla vie yli 200 vuotta. Tähän meillä ei tietenkään ole varaa, ja olemmekin jo luvanneet Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan toimesta lainata köyhälle valtiolle yhteensä miljoona euroa suunnitteluun, jota tarvitaan tähän kaikkiaan noin 2,5 miljoonan euron suunnittelukokonaisuuteen, siis lähes puolet. Koen erityisen tarpeelliseksi tuoda esiin kyseisen tiehankkeen. Toivon, että jatkossa liikennehankkeiden ympäristövaikutusten arviointi ja erityisesti pohjavesien suojelu näkyvät liikennehankkeiden rahoituksesta päätettäessä nykyistä vaikuttavammin.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt en lausu runoa, vaan puhun Lappi 2020 -infraohjelmasta.

Lähivuosina tullee arktinen ulottuvuus olemaan ehkä Suomen merkittävin vaikuttaja. Ennen kaikkea kaivokset mutta myös muut pohjoisen ulottuvuuden asiat, ennen kaikkea Lapissa, ovat tulevaisuudessa todella merkittäviä koko Suomelle. Onkin hienoa, että puhutaan kilpaa pohjoisesta ulottuvuudesta, mutta se ei saa jäädä ainoastaan puheiksi. Kyseessä on todella iso tekijä. Siihen on tartuttava eikä vain puhuttava. Ihan niin kuin tänäänkin salissa, useamman kerran on asiasta puhuttu, mutta mitään konkreettista ei ole kuitenkaan kukaan esittänyt, että tähän oltaisiin tarttumassa kiinni.

Kaivoksista. Sodankylään on jo perustettu Pahtavaaran kaivos, kultakaivos, ja Kevitsaan nikkelikaivos ollaan juuri avaamassa. Seuraavaksi todella huikea asia on Sakatin kaivos. Alueella tehdään vasta tutkimusta. Tämä tutkimusta tekevä Sakatti Mining Oy on Sodankylään rekisteröity kaivosyhtiö. Tämä Anglo American -konserniin kuuluva yhtiö tekee tutkimusta, mutta siihen menee vähintään 4—5 vuotta, ennen kuin saadaan todellisia tuloksia aikaiseksi ja ennen kuin mitään voidaan alkaa käynnistää siinä kaivostoiminnassa. Kuitenkin tänä syksynä tämä kaivosyhtiö kertoi ensimmäiset tuloksensa, ja tulokset olivat todella huikeat ja nämä tiedot näistä löydöksistä. Malmia oli 50—80 miljardin arvosta eli suurin piirtein samaa luokkaa kuin on Suomen vuotuinen talousarvio. Puhutaan siis valtavan isoista määristä, ja nyt on kyse kuitenkin vasta alustavista tutkimuksista, on pieni alue vasta tutkittu. Mitä siellä oikeastaan onkaan sitten tulossa?

Kaivokset vaativat myös yhteiskunnalta huikeita investointeja. Infrarakentaminen ja sen kestäminen on meidän yhteiskuntamme harteilla. Jos ja kun nämä huikeat toiminnot käynnistyvät nyt Sodankylässä, ja todennäköisesti myös muualla Lapissa, 10 vuoden sisällä, niin toimiin tilanteen ratkaisemiseksi on alettava jo nyt. Ei riitä, että asiaa ihastellaan ja selitetään, että on alettu jo suunnitella ja puhua asiasta. Hallitusohjelman mukaisesti on alettu tehdä Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelmaa, mutta se ei Lapin tulevan tilanteen ratkaisemiseksi riitä missään tapauksessa.

Ennen kaikkea infran, siis tie- ja ratayhteyksien osalta, on aloitettava jo nyt Lappi 2020 -ohjelma. Olen itse nimennyt sen Lappi 2020 -ohjelmaksi. Semmoista nimeä ei ole vielä missään aikaisemmin ollut, mutta minä puhun nyt Lappi 2020 -ohjelmasta. Sen tulee sisältää pitkän tähtäimen laskelmat ja suunnitelmat, jotka palvelevat kaivostoiminnan lisäksi myös muuta Lapin tulevaa kehitystä, kuten matkailua sekä bioenergian ja raaka-aineiden kuljettamista ja muuta Lapin tulevaa kehittämistä.

Ohjelman tekee erityiseksi se, että nyt ei todellakaan ole kyse mistään Suomelle tyypillisistä investoinneista. Lapin mahdollisessa tulevan infran tarpeessa puhutaan miljardien eurojen investoinneista muun muassa Jäämeren rataan. Elikkä emme me tänään ole puhuneet missään liikenneasiassa miljardien eurojen rakentamisesta. Näille asioille vielä vähän aikaa sitten naurettiin, mutta nyt on aloitettava tämän ympärille laajamittainen ja painotukset huomioiva tieverkoston tason nostamisen suunnittelu eli rata, tieverkosto ja mitä kaikkea muuta siihen kuuluukin.

Näillä kaikilla suunnitelmilla Lappi 2020 -ohjelma tulee olemaan valtava askel koko Suomen kehitykselle. Näin ollen tähän suunnitteluun tulee varata pian ihan omat, selkeät määrärahat. Nyt niitä ei vielä talousarviosta suoraan löydy. Toivottavasti joitakin rahoja voidaan käyttää tämän käynnistämiseksi käytännössä. Eli yhteiskuntamme tarvitsee tässä taloudellisessa lamaa uumoilevassa tilanteessa ja mielialassa ihmisille kannusteita ja tulevaisuuden realistista suunnittelua.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja tietysti, kun olen siviiliammatiltani kuljetusyrittäjä, luulisi, että puhuisin omista asioista pitkälti, mutta keskityn nyt pitkälti joukkoliikenteeseen.

Pidän erittäin huolestuttavana sitä, että julkisen liikenteen tukia leikataan taas. Edellinen hallitus leikkasi viime kaudella, ja nykyinen hallitus haluaa vähentää jo olemattomia varoja entisestään. Erityisen huolestuttavana pidän tätä ha-ja-asutusalueiden osalta. Otan esimerkiksi Pohjois-Karjalan.

Suurimmassa osassa Pohjois-Karjalan reuna-alueiden kuntia joka kolmas asukas on täyttänyt 60 vuotta. Nyt puhutaan pääasiassa siis eläkeläisistä. Monellakaan eläkeläisellä ei välttämättä ole enää omaa autoa käytettävissä. En ymmärrä, millä tavoin hallitus edistää Suomen kokonaisvaltaista asutusta reunasta reunaan, kun joukkoliikenteen tukia leikataan myös haja-asutusalueilla ja päälle nostetaan polttoaineveroa niillä, joilla auto vielä on. Millä tavoin hallitus aikoo turvata sen, että eläkeläiset ja vanhukset pystyvät asumaan maaseudulla ja hoitamaan normaalit arkirutiininsa, kuten viikoittaiset kaupassakäynnit ja lääkärireissut ym. meille kaikille arkiset asiat, joihin liikkumista tarvitaan? Taksi ei ole kaikille iäkkäimmille ihmisille vaihtoehto, kun eläkkeet eivät tunnetusti ole mitään älyttömän suuria.

Mielestäni joukkoliikennettä tulisi tukea myös maaseutumaisissa kunnissa, sillä kyllä sielläkin asuu ihmisiä, joilla on tarpeita. Täällä pääkaupunkiseudulla on varmasti myös tarvetta joukkoliikenteen kehittämiselle, mutta täällä on huomattavasti enemmän maksavia asiakkaita ja jo nyt toimivampia joukkoliikenneverkostoja. Mielestäni viimeistään nyt pitäisi kiinnittää huomiota maaseutumaisiin kuntiin, että niiden palvelutarpeet otetaan huomioon sekä nyt että myös tulevan kuntauudistuksen jälkeen, kun suunta on joka tapauksessa kuntien reunoilta kaupunkikeskittymiin, joihin myös palvelut ilmeisesti tulevaisuudessa keskitetään. Joukkoliikenteen pitäisi ehdottomasti saada apuja valtiolta, ja niin kuin liikenne- ja viestintävaliokunta jo lausui, joukkoliikennettä tulisi auttaa myös polttoaineverotuksen osalta. Joukkoliikenteeseen tarvittaisiin etenkin haja-asutusalueilla uusia ajattelumalleja ja vaihtoehtoja, jotta peruspalvelutaso pystyttäisiin turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan mainita, että on hyvä asia, että valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto on lisännyt yksityisteiden rahoitukseen rahaa. Se on oikeansuuntaista ajattelumallia, koska myös yksityisteiden varsilla on erittäin merkittävää se, että siellä pystytään puuhuollot ja muut tarvittavat toimenpiteet turvaamaan ja näin pitämään maa laajasti asuttuna.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Uudenmaan kansanedustajana puhun metropolipolitiikasta, jolla pyritään vahvistamaan Helsingin seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa. Myös kestävän kehityksen vahvistaminen on tärkeä osa metropolipolitiikkaa. Helsingin seudulla on merkittävä kansantaloudellinen merkitys. Alueen kehittämisellä luodaan laaja-alaista hyvinvointia ja tuetaan maan kansantalouden suotuisaa kehitystä. Pidän erittäin tärkeänä, että Helsingin seudun 14 kuntaa ja valtio sitoutuvat yhteistoimin luomaan pysyvän metropoliratkaisun alueen maankäyttöön, liikenteeseen, asumiseen ja ympäristöön liittyvistä tehtävistä. Maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyviä MAL-aiesopimuksia tulee hyvien kokemuksien valossa jatkaa ja kehittää entisestään. Kuntien ja valtion tulisi sitoutua liikenneinvestointeihin, niitä tukevaan maankäyttöön ja sosiaaliseen asumiseen.

Uudellamaalla asuu lähes kolmannes maamme ihmisistä. Päivittäin alueella suoritetaan yli 5 miljoonaa työ- ja vapaa-ajan matkaa. Alueen liikenneverkon kehittäminen ei ole pysynyt alueen väestönkasvun perässä. Seurauksena ovat kohtuuttomat työmatkaruuhkat, jotka vaikuttavat negatiivisesti alueen vetovoimaisuuteen, alueen yritysten toimintamahdollisuuksiin sekä alueella asuvien ihmisten päivittäiseen elämään ja viihtyvyyteen. Liikenteen sujuvuus on Uudenmaan tulevaisuuden kannalta suurin haaste. Vuonna 2035 Uudellamaalla asuu väestöennusteen mukaan noin 1,9 miljoonaa ihmistä eli 400 000 nykyistä enemmän.

Metropolialueen liikennejärjestelmäsuunnitelmassa huomioidaan sekä alueen kasvava liikennepaine että resurssien niukkuuden pysyvyys. Helsingin alueen liikennejärjestelmän suunnitelmassa kärkihankkeina ovat pienet ja kustannustehokkaat hankkeet, joita kutsutaan yhteisnimityksellä Kuha-hankkeiksi. Kuha sisältää monipuolisia hankkeita, joiden merkitykset pienistä kustannuksista huolimatta ovat seudullisesti suuria. Kuha edustaa uudenlaista liikennepoliittista ajattelua. Voimavarojen tehokasta suuntaamista on suunniteltu ohjattavaksi neliportaisen toteuttamisen kautta: Ensimmäiseksi pyritään vaikuttamaan liikenteen kysyntään ja eri kulku- ja kuljetusmuotojen valintaan. Toiseksi tehostetaan nykyisen liikenneverkon käyttöä. Kolmanneksi tehdään pieniä parannustoimia ja viimeisenä vaihtoehtona suoritetaan isoja laajennuksia ja uusinvestointeja, joita myös kasvavalla Helsingin seudulla tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hienoa, että hallituksen liikennepolitiikassa korostuu ilmastonmuutoksen hillitseminen liikenteen päästöjä vähentämällä. Myös Kuha-hankkeissa on huomioitu hallituksen tavoitteet päästövähennysten ja julkisen liikenteen kehittämisen osalta. Kuha-toimenpiteiden tavoitteena on luoda kestävä liikennejärjestelmä, jonka keskiössä ovat jalankulun ja pyöräilyn, infrastruktuurin ja joukkoliikenteen kehittäminen. Joukkoliikenteen kehittämisen myötä pystytään vähentämään yksittäisiä liikennesuoritteita ja yksityisautoilua, mikä tukee myös ilmastopoliittisia tavoitteita. Julkisen liikenteen hinnoittelun ja saatavuuden kilpailukykyisyyden kehittäminen on hyvin tärkeää. Kuha-toimenpiteillä lisätään erityisesti seudullisen bussiliikenteen sujuvuutta sekä raideliikenteen luotettavuutta, joka on myös hallituksen tavoitteena. Kuha-toimenpiteiden vaikutukset ulottuvat laajasti koko Helsingin seudulle.

Kuha-hankekokonaisuuden toteuttaminen vaatii sekä rahoituksen järjestämistä että rahoitusjärjestelmän kehittämistä. Tavoiteltava taso on 50 miljoonaa euroa vuodessa, kun tällä hetkellä Kuha-tyyppisiin hankkeisiin käytetyt varat ovat vuositasolla noin 20 miljoonaa. Rahoituksen lähtökohta on, että valtio ja kunnat osallistuvat hankekokonaisuuden toteuttamiseen samalla rahoitusosuudella. Lisäksi hankkeisiin pyritään saamaan mukaan yksityistä rahoitusta. Rahoituksen nopea toteuttaminen vaatii määrärahan sisällyttämistä Helsingin seudun MAL-aiesopimukseen, valtioneuvoston seuraavaan liikennepoliittiseen selontekoon ja valtion talousarvioon.

Valtion budjetissa tulee kohdistaa Kuha-hankkeille oma rahoitus. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi siten, että laajennetaan kehittämisinvestointien momentilta rahoitettavaa hankevalikoimaa. Kiireellisiä Kuha-hankkeita on Kuuma-kuntien alueella muun muassa Halkivahan ja Vaunukankaan liikenneympyröiden toteuttaminen, Koskenmäen liikenneympyrän pikainen laajentaminen, oikoradan varren seisakkeen toteuttaminen Kellokoskelle, Ruskeasannan aseman rakentaminen tulevalle Kehäradalle sekä kävely- ja pyöräteiden rakentaminen. Hankkeiden avulla parannettaisiin muun muassa liikenneturvallisuutta sekä vähennettäisiin liikenneruuhkia.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että valtion budjetista löytyisi rahaa uudelle jäänmurtajalle. Nykyinen jäänmurtajakalusto on iäkästä ja vanhanaikaista. Uuden jäänmurtajan hankkiminen turvaisi talvikauden meriliikennesujuvuuden.

Pidän myös hyvin tärkeänä uusien rahoitusmallien aktiivista etsimistä nykyisille liikennehankkeille. Suunnitteilla on paljon suuria tiehankkeita, joiden rahoittaminen valtion rahoituksella on lähes mahdotonta toteuttaa riittävän nopealla aikataululla.

Lopuksi haluan onnitella ministeri Kiurua onnistuneesta Yle-rahoitusmallin löytämisestä. Uusi, progressiivisesti perittävä vero on oikeudenmukainen ja poistaa vapaamatkustamisen mahdollisuuden. Ratkaisun löytyminen oli kovan työn takana. Suurkiitos ministerille ja puhemiehelle.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä viime viikolla kansanedustaja Oras Tynkkynen täällä salissa siteerasi suoraan meille muille kansanedustajille Wikipediaa ja kertoi, mikä on harakiri. Aion jatkaa tällä kansanedustaja Oras Tynkkysen viitoittamalla tiellä ja siteerata Wikipediaa, nimittäin sen suhteen, mitä Wikipedia kertoo valtatiestä 26, jolla ajaminen myöskin on eräänlainen harakiri. Sen sain itse todeta viime keväänä muutaman päivän vanhana kansanedustajana, kun olin menossa Ylen Kaakkois-Suomen uutisten haastatteluun — tämäkin laitos sai nytten sitten uuden rahoitusmallin, onnea vaan heille — ja meinasin joutua siellä mutkaisella tiellä vakavaan hirvikolariin. Ihan läheltä käytti.

"Valtatie 26 on Haminasta Pyhällön kylän kautta Luumäen Taavettiin johtava valtatie. Tie yhdistää valtatiet 7 ja 6, ja se on tärkeä yhteys Etelä-Karjalan puunjalostusteollisuuden sekä Kotkan ja Haminan satamien välillä", jotka nykyään siis ovat yhtä Hamina—Kotka-satamaa. "Tämän vuoksi sillä liikkuu paljon raskasta liikennettä. Tien pituus on vain 50 kilometriä, ja se onkin valtatien 29 jälkeen Suomen toiseksi lyhin valtatie. Tie on kokonaan kaksikaistainen ja melko kapea, mutkainen ja mäkinen. Valtatie 26 on vaihtoehtoinen reitti Helsingistä Lappeenrannan suuntaan; se on vain seitsemän kilometriä pitempi kuin valtatien 6 kautta kulkeva reitti ja hyödyntää Kotkan ohittavaa moottoritietä, mikä kompensoi matka-aikaeroa. Haminan ja Luumäen lisäksi tie kulkee lyhyen matkan myös Kouvolan kaupungin alueella. - - Tietä on suunniteltu parannettavaksi vuoteen 2030 mennessä useassa vaiheessa muun muassa tietä leventämällä, rakentamalla ohikulkuteitä taajamien ohi, ohituskaistoja rakentamalla sekä liittymiä, kevyen liikenteen olosuhteita, pohjavesisuojausta ja meluntorjuntaa parantamalla. Koko hankkeen kustannusarvio kesäkuun 2005 kustannustasossa on 49 miljoonaa euroa."

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2012 ei minun lukemani perusteella kuitenkaan valtatie 26:sta löydy mitään mainintaa, ei sen puoleen myöskään mistään varjobudjeteista. Kuitenkin vaalien alla kiinnitti huomiota tätä tietä ajellessa eräs vaalimainos. Jos oikein muistan, sillä suunnalla eräs nyttemmin ministeriksikin päätynyt kansanedustajaehdokas kirjoitti jotenkin tähän tapaan, että tänne tarvitaan uusi tie. Panen toivoni tälle, että tämä tie, kuten nyt monet muutkin Kaakkois-Suomen tiehankkeet, etenee. Ne ovat nyt nytkähtäneet eteenpäin, mutta tämä on meidän maamme kilpailukyvyn ja Venäjän-liikenteen kannalta erittäin tärkeä tieosuus, ja jos ei hallituksen puolelta tule, niin sitten viimeistään ensi vuonna oppositiosta jyrisee.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kaj Turunen oman puheenvuoronsa päätteeksi otti hyvin kauniilla tavalla osaa siihen suureen suruun, joka nyt on kohdannut Pohjois-Korean sitkeää kansaa. Minä omasta puolestani haluan toivottaa rauhallista joulua ja kaikkivaltiaan siunausta suurelle seuraajalle Kim Jong Unille ja tsemppiä vaativaan tehtävään.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Perusväylänpitoon tarvitaan tuntuva tasokorotus. Tämä lienee jokaisen edustajan toivelistalla ainakin näin joulun alla. Jos me aiomme pitää kansalaisomaisuuden tasosta — tiestöstä, radoista, vesiväylistä — kiinni ja kunnosta kiinni, niin meidän täytyy todellakin tehdä tämä tuntuva tasokorotus tämän vaalikauden aikana, sillä vaikka nyt perusväylänpidon rahoitukseen saadaan korotus, niin se ei kuitenkaan kata kustannustason nousua, mitä näiden teiden ja ratojen ja vesiväylien pitoon tarvittaisiin.

Radanpitoon tehdään 20 miljoonan euron lisäys, tämä hyvä. Sillä parannetaan ratojen turvallisuutta, sujuvuutta ja täsmällisyyttä. Tämä lienee ollut esimerkiksi VR:n viime vuosien pahimpia ongelmia. Silti paheksun sitä, että tämä hallitus arvottaa edelleenkin Oulu—Seinäjoki-kaksoisradan rakentamisen niin, että sen rahoittamisaikaa pidennetään kahdella vuodella ja jälleen tämän tärkeän pääväylän, Oulu—Seinäjoki-radan, rakentaminen siirtyy ja viivästyy vuoteen 2017 asti. Tämä on erittäin paha takaisku alueen yrittäjille ja toimijoille, koska tämä Seinäjoki—Oulu-rata on erityisen tärkeä tavaraliikenteen kuljetuksessa.

Olen myöskin hyvin ihmeissäni tämän hallituksen ajatuksista yksityisteiden määrärahojen suhteen. Nyt aiotaan leikata nimittäin lähes puolet tuosta yksityisteiden rahoituksesta. Viime vaalikaudella istui toisennäköinen hallitus ja sinne lisättiin, kylläkin elvytystoimenpiteitä ajatellen, lisää rahoitusta ja tällä turvattiin rapautuneet yksityistiet. Puuhuollon varmistaminen turvattiin myöskin. Siellä yksityisteiden varsilla asuu satoja ja tuhansia ihmisiä, ja myöskin siellä on yrityksiä, joille tien kunnossapito on elinolosuhteita ajatellen äärimmäisen tärkeää.

Arvoisa puhemies! Vesiväylänpidon määrärahatkaan eivät ole säästyneet leikkauksilta. Merenkulun kilpailukyky on heikentynyt viime vuosina. Esimerkiksi väylämaksun korotus tehtiin tässä salissa hiljakkoin, luotsauksen maksuja on korotettu, polttoaineiden hintoja on viime aikoina nostettu, ja mitä tuleekaan sitten tämän rikkidirektiivin soveltamisen myötä? Siihen Suomen kanta on mielestäni nyt hyvä, että haetaan lykkäystä 5 vuodella ja katsotaan, minkälaista sopimusta saadaan Euroopan unionin alueella tästä rikkidirektiivin soveltamisesta Suomen osalta aikaan.

Uuden väyläverkoston rakentaminen on elintärkeää myöskin Suomelle. Väyläverkkoa kehitetään niin, että se luo kasvua ja yritystoiminnan edellytyksiä eri puolilla Suomea. Tuleva liikennepoliittinen selonteko on nyt avainasemassa, ja siinä varmasti liikenneministeri Kyllösellä on melkoista puristamista kasaan, kun näitä toiveiden tynnyreitä tänäkin päivänä erilaisista tieosuuksista ja -pätkistä kuulee. Ely-keskukset ja maakuntien liitot ovat listanneet maakuntien kärkihankkeita, ja tuo yhteissumma näitten kaikkien osalta on yli 8 miljardia euroa. Liikennehankkeiden budjetointia ja rahoitusmalleja odotetaan nyt, uusia avauksia liikenneministeriltä, ja voidaankin kysyä, onko meillä varaa olla investoimatta uusiin hankkeisiin, teihin erityisesti, kun mietitään kaivosteollisuuden, matkailun uusia aluevaltauksia ja arktisen alueen kehittymistä tuolla pohjoisilla alueilla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kiinnittää huomiota laajakaista-asioihin. Meillä on tärkeää nyt huolehtia siitä, että myöskin tuolla haja-asutusalueilla yli 200 000 taloudessa yleispalveluvelvoite, tuo 1 megan yleispalveluvelvoite, tullaan täyttämään, ja siihen me tarvitsemme nyt valtiolta toimenpiteitä. Ministeri Kiuru on sanonut, että rahaa on, mutta onko tahtoa ja toteutusvaihtoehtoja? Sitä jäämme odottamaan.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi totean, että yksi tärkeimmistä tehtävistämme, ellei tärkein, on pitää huolta kansallisesta kilpailukyvystämme. Jos se on kunnossa, se on tukeva perusta, jolle voimme rakentaa entistä parempaa suomalaista yhteiskuntaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tuosta perusasiasta huolehtiminen unohtuu niin täällä eduskunnassa kuin myös esimerkiksi tulopoliittisten neuvottelujen yhteydessä.

Maamme erityisolosuhteet asettavat lisävaatimuksia kilpailukyvyn säilyttämiselle. Yksi merkittävä lisärasite tärkeimpiin kilpailijamaihimme verrattuna ovat kuljetuskustannukset. Niiden osuus meillä on jopa kaksinkertainen. Nyt hallitus aikoo toimia hölmöläisten tapaan, sillä dieselpolttoaineen hinta nousee yli 10 senttiä litralta. Se on erittäin merkittävä lisäkustannus, joka rasittaa liikaa niin kuljetusyrittäjiämme kuin myös koko yhteiskuntaamme ja erityisesti maamme reuna-alueilla. Samalla suomalaisten kuljetusyritysten kilpailukyky esimerkiksi venäläisiin yrityksiin nähden heikkenee, sillä venäläiset autot tulevat tänne isoilla polttoainetankeilla varustettuina ja tankeissa on halpaa polttoainetta koko matkaa varten.

Arvoisa puhemies! Jo muutaman vuoden ajan Kuutostiellä Koskenkylän ja Kouvolan välillä on ajettu uutta leveäkaistatietä, tai melkein koko matkan, sillä vain pieni pätkä jää puuttumaan, kun varattu määräraha ei riittänyt koko tieosuudelle. Nyt Korian ja Keltin välinen osuus on ikävänä tulppana. Tässäkään tapauksessa valtiovallan toiminta ei ole kovin järkevää. Mielestäni aloitettu tietyö kannattaa tehdä loppuun ennen kuin lähdetään uusia tietyömaita aloittamaan. Siksi ensi vuoden talousarvioon tulisi sisällyttää määräraha tätä hanketta varten.

Toinen tuiki tarpeellinen rakentamiskohde on valtatie 13. Sitä on jo parannettu Ristiinan ja Mikkelin väliseltä osuudelta ohituskaistoja rakentamalla. Vielä on remonttia vailla Ristiinan ja Lappeenrannan välinen todella mutkainen ja kapea tieosuus. Tiedän hyvin, että tierakentamisen määrärahat ovat niukat, siksi tietä voitaisiin rakentaa tai sen rakentamista jatkaa pikkuhiljaa. Seuraavaksi voitaisiin poistaa pahin pullonkaula Myttiömäen kohdalta. Siihen tarvitaan vain 7 miljoonaa, joten investointina sen pitäisi mahtua kaikenlaisiin rakennusohjelmiin.

Arvoisa puhemies! Rajaliikenteen sujuvuuden ongelmat ovat olleet mittavia jo pitkään. Rajaseudun ihmisten elämää ja rajan kautta kulkevaa liikennettä ovat vaikeuttaneet erityisesti pitkät rekkajonot. Tilanteen helpottamiseksi on kaavailtu rekkaparkkeja esimerkiksi Vaalimaalle. Siellä rekkaparkin hinnaksi on arvioitu reilut 20 miljoonaa euroa. Mielestäni rekkaparkkia ei pitäisi rakentaa, sillä jossakin vaiheessa rajaliikenne kulkee normaalisti ja siinä tilanteessa on todella suuri vaara, että rekkaparkki jää käyttöä vaille. Rahat siis voivat mennä Kankkulan kaivoon. Siksi pitäisi tehdä toisin. Mielestäni pitäisi rakentaa Vaalimaalta Haminan suuntaan kulkevaa tietä moottoritieksi tai moottoriliikennetieksi riittävän pitkä pätkä niin, että yhtä kaistaa voitaisiin tarvittaessa käyttää tilapäiseen pysäköitiin niin kauan kuin siihen on tarvetta.

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut lehtialan yrittäjänä 20 vuotta ja sitä ennen parin kolmen sanomalehden levikkipäällikkönä ja ilmoituspäällikkönä. Siksi olen kokenut lehtien alv-asian itselleni läheiseksi ja olen siitä jo täällä muutaman kerran puhunut, mutta kerta vielä kiellon päälle.

Mielestäni lehtien tilausmaksun arvonlisävero oli hallitukselta hätiköity ja erittäin heikosti valmisteltu asia. Se oli ikään kuin hihasta vedetty. Hallitus ja virkamiehet lähtevät siitä, että alv vain lisätään hintoihin ja homma on sillä selvä, veroeurot alkavat kilistä valtion tyhjään kassaan. Se on harvinaisen väärä luulo. Vielä reilu vuosikymmen sitten esimerkiksi sanomalehtien peittoprosentit olivat lehtien keskeisellä levikkialueella reilusti yli 90 prosenttia. Nyt on tultu reippaasti alas: peitto on enää noin 60 prosenttia. Kun tilaushintaan lisätään alvi, se nopeuttaa levikkikierrettä alaspäin. Jo nyt ollaan lähellä sellaisia peittoprosentteja, jolloin ilmoittajat alkavat karata muualle, ja näin on tapahtunutkin esimerkiksi kiinteistöilmoitusten osalta. Kun muistetaan, että lehtien ilmoitustulot ovat noin 70 prosenttia, ovat lehtitalot nopeasti vaikeuksissa — luulenpa, että jopa kriisissä. Siitä seuraa irtisanomisia, ja arviot jopa 3 000 työpaikan leikkauksista eivät ole mielestäni liioiteltuja. Näin ollen veron kokonaisvaikutus on yhteiskunnalle miinusmerkkinen.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nopeat liikenneyhteydet ovat kaiken aluekehityksen perusta. Lähes kaikki kehittyvät kunnat ovat tänä päivänä moottoriteiden tai nopeiden liikenneyhteyksien varsilla. Tämän vuoksi on mahdotonta keskustella aluekehityksestä, ellei samalla keskustella nopeista liikenneyhteyksistä. Sinne, minne aikanaan päätettiin rakentaa rautatie, syntyi teollisuutta, kauppaa ja asutusta.

Rata- ja tielinjaukset ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, mitkä paikkakunnat ovat kasvaneet ja kenen osaksi on tullut hitaampi kehitys tai jopa taantuma. Nopeat liikenneyhteydet ovat kaiken kehityksen perusta, joten niiden merkitystä ei koskaan voi ylikorostaa. Tämän takia on erittäin myönteistä, että näinkin tiukassa taloustilanteessa hallitus pystyi panostamaan 20 miljoonaa euroa lisää radanpitoon ja myös turvaamaan kehittämishankerahoituksella Seinäjoki—Oulu-perusparannushankkeen valmistumisen vuonna 2017. Toivottavasti Karjalan radan ja Savon radan kehittäminen nähtäisiin yhtä tärkeänä kehitysruiskeena itäiselle Suomelle.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin komission esitys Euroopan TEN-T-liikenneverkoksi on mielenkiintoinen. Esitys, johon Suomikin on suhtautunut myönteisesti, lähtee siitä, että varsinainen ydinverkko on maiden välinen, eniten Euroopalle lisäarvoa antava liikennejärjestelmien yhdistelmä, ja kattava verkko sisältää kunkin maan keskeisimmät tiet, rautatiet, satamat ja lentokentät. Suunnitelma tähtää ydinverkon osalta vuoteen 2030 ja kattavan verkon osalta vuoteen 2050.

Komission esitys sisältää kattavan verkon suhteen merkittävän laadunparannusvaatimuksen, nimittäin tieliikenneinfrastruktuurille on asetettu korkeatasoisten maanteiden vaatimus, mikä edellyttäisi koko TEN-T-tieverkon parantamista moottoritie- tai moottoriliikennetietasoiseksi. Komission esitys tarkoittaisi siis sitä, että itäiseen Suomeen ja osittain Lappiinkin rakennettaisiin päätieverkko, jossa vastaantulevaa liikennettä ei olisi. Näin liikenneturvallisuus paranisi merkittävästi ja liikennekuolemat tippuisivat varmuudella kymmeniä prosentteja. Komission esitys johtaisi myös siihen, että lopettaisimme Ruotsista matkitut mutta strategisesti virheelliset kolmikaistajärjestelyt, jotka eivät toteuta kestävän kehityksen periaatetta. Sujuvan ja nopean liikenteen turvaamiseksi olisi mielestäni parempi rakentaa nelikaistaisia kaiteella erotettuja teitä kuin hermostunutta ajotapaa edistäviä kolmikaistaratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että Suomi ei täysin yhdy komission esitykseen, sillä kattavan moottoritie- tai moottoriliikennetieverkon rakentaminen tulisi liian kalliiksi. Mielestäni nopeita liikenneyhteyksiä tulisi kuitenkin koko ajan kehittää, sillä nämä investoinnit ovat aina tuottavia ja hyödyttävät koko Suomea. Suomi on pitkä ja harvaan asuttu maa, jossa teollisuuden kuljetuskustannukset ovat useita prosentteja kilpailijamaita suuremmat. Sen takia on perusteltua, että kehitämme liikennejärjestelmiämme aina aika pitkälle komission esityksen mukaisesti ja pidämme myös yllä riittävän suurta kuljetustukea, jotta yrittämisen edellytykset säilyisivät koko maan alueella.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka on ollut tänäkin vuonna yksi puhutuimpia pääluokkia ensi vuoden talousarvioesityksestä, ja siihen pääluokkaan on tehty myös eniten talousarvioaloitteita. Äänestykseen tulee huomenna noin 135 talousarvioaloitetta. Se kertoo siitä tarpeesta, mikä eri puolilla Suomea on, ja erityisesti siitä, että harvaan asutuilla alueilla on suuret tarpeet, jotka koskettavat niin perustienpitoa, valtateiden, kantateiden peruskorjausta kuin myös kevyen liikenteen väyliä ja rataverkostoa.

Budjetti lupaa perustienpitoon 545 miljoonaa euroa. Me tiedämme näiden talousarvioaloitteiden perusteella, että tarve on huomattavasti suurempi. Ja kun budjetti ei lupaa riittäviä määrärahoja kyseisille momenteille, niin olemme varmoja siitä, että tiepääoma tulee ensi vuonna rapistumaan, ja se vaatii sitten jossain vaiheessa suurempia rahamääriä, kun sen kunto laitetaan kohdalleen.

Maaseudun yritykset ovat eriarvoisessa asemassa monestakin syystä johtuen. Yksi syy on se, että tiestö ei ole kunnossa. Toimiva ja hyväkuntoinen tieverkosto on perusmaatalouden kannalta tärkeä. Siellä elintarvikkeet liikkuvat maitotiloilta ja lihatiloilta jne. Myös maatalouskaupan tuotteet liikkuvat tiloille ja näin turvaavat sitten meidän elintarviketuotantoa. Siinä mielessä toimivat tiet ovat äärimmäisen tärkeitä.

Metsätalouden tarpeet on tiedostettu täällä eduskunnassa monena vuotena ja puuhuollon nimiin on myöskin näitä tienpidon määrärahoja korotettu. Mutta valitettavasti ensi vuoden talousarvio ei tuo tähän kovinkaan suuria lupauksia. Näin ollen saattaa olla, että jos kevät on kovin kelirikkoinen ajanjakso, niin monella metsäautotiellä ja kylätiellä tulee puutavara-autoille liikkumiskielto, niin että ne eivät saa siellä liikkua. Toimiva tieverkosto on myös energiahuollon kannalta hyvin merkittävä, ja olisi ollut tarpeellista, että näitä perustienpidon rahoja olisi tästäkin näkökulmasta budjetissa ollut enempi.

Arvoisa puhemies! Vaasan vaalipiirissä on lukuisia hankkeita, joista monet edustajat ovat täällä tänäänkin puhuneet. Yksi tärkeä hanke, joka on lähtenyt Vaasan vaalipiirin kansanedustajien yhteisenä aloitteena, on kantatie 44:n peruskor-jaus Kauhajoelta Kankaanpäähän. Satakunnan puolella ovat tämän tien osalta korjaukset käynnissä muutaman miljoonan euron osalta, mutta Vaasan vaalipiirin puolella on tarpeita edelleen. Valtatie 3 on tärkeä tieväylä, niin kuin monissa puheenvuoroissa on todettu, ja sen tulee olla tulevien vuosien listoilla.

Vaasan vaalipiirissä on satoja kevyen liikenteen väylähankkeita, jotka tarvitsisivat määrärahoja. On valitettavaa, että kunnat ovat joutuneet ottamaan näitä hankkeita omiin piikkeihinsä ja näin ollen kuntien rahoja on mennyt sitten enempi näihin ja jäänyt sitten muista, ehkä sosiaali- ja terveystoimen osalta vieläkin tärkeämpiin kohteisiin ei ole sitten rahaa riittänyt.

Seinäjoki—Kaskinen-rautatie on yksi merkittävä rautatie Vaasan vaalipiirissä. Tuo vuonna 1912 rakennettu rautatie on 112 kilometriä pitkä. Sillä rataosuudella on yli 160 tasoristeystä. Radan kunto on huono, ja tällä hetkellä siellä ajonopeudet ovat vain 20—30 kilometriä tunnissa huonoimmilla kohdin. Tämä on aikaansaanut sen, että VR Cargo on nostanut radan käyttökustannuksia. Tälle rataosuudelle on tehty peruskorjaussuunnitelma, jonka kustannusarvio on 93 miljoonaa euroa. Olisi tärkeää, nyt kun se ei sisälly tähän budjettiesitykseen ja saattaa käydä niin, että huomisessa äänestyksessä se ei saa riittävää kannatusta tästä salista, että kuitenkin valtioneuvosto ottaisi huomioon tämän ensimmäisissä lisätalousarvioissa, koska Kaskisten kaupunki on kokenut kovia ja satamaan on investoitu menneiden vuosikymmenien aikana kymmeniä miljoonia euroja, muun muassa Kaskisten kaupunki yksinomaan jo 20 miljoonaa euroa.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on puhuttu aivan liian vähän Suomen poikittaisyhteyksien merkityksestä koko Suomen hyvinvoinnille. Eteläisen Suomen liikenne on ruuhkautunut niin tiellä, raiteilla kuin merelläkin. Ongelmia on niin kapasiteetin riittävyydessä kuin sen hyödyntämisessä. Lisäksi ulkoisiltakaan ongelmilta ei ole täysin vältytty. Se on nähty muun muassa rajaliikenteen osalta ajoittain pitkäksi venähtäneinä rekkajonoina. Tämän vuoksi keskisen Suomen läpikulkuliikenteen kannalta toimiva rata- ja valtatieyhteys on välttämätön. Meillä on olemassa yhteispohjoismainen hanke, joka on etsinyt ja etsii aktiivisesti ratkaisuja koko Pohjoismaiden solmukohtien avaamiseen.

Suomen osalta nämä solmukohdat liittyvät Merenkurkun laivaliikenteen kehittämiseen, Suupohjan radan perusparantamiseen ja Haapamäen radan kehittämiseen sekä valtatien 18 oikaisemiseen Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen väliltä. Vaasan ja Kaskisten satamien asema ja tehokas käyttö ovat myös yksi tärkeä lenkki tätä kokonaisuutta. Siispä tämä Keski-Pohjolan vihreä kuljetuskäytävä tarjoaa suoran ja luontevan vaihtoehdon Venäjältä Atlantille saakka kulkien valtatietä 18 tai Suomen poikittaista rataverkkoa niin Vaasan kuin Kaskistenkin satamaan.

Herra puhemies! Tein talousarvioaloitteen valtatien 18 oikaisusta Myllymäen ja Multian välille, ja se oli myös meidän vaalipiirimme kansanedustajien yhteinen aloite. En kuitenkaan aktivoinut sitä tällä kertaa, sillä näitä äänestyksiä käydään täällä satoja, ja kun esitys ei ole edennyt valtiovarainvaliokunnan läpi, niin hallituspuolueet tuskin päästävät sitä etenemään täälläkään, joten sen sijaan ensi vuonna valmistuvassa liikennepoliittisessa selonteossa tulee ottaa tämä aloite huomioon aivan kuten Suomen poikittaiset liikenneyhteydet kokonaisuudessaan.

Valtatien 18 perusparannusta ja oikaisua on suunniteltu jo vuodesta 1982. Suunnitelmat on tehty pariinkin otteeseen mutta itse päätöstä tien tekemisestä ja rahoituksesta ei ole saatu aikaan. Reitti Myllymäen ja Multian välillä on nykypäivänä mutkainen ja kapea. Käytännössä kyseiselle välille valtatietä ei ole vielä rakennettu, vaan tie on ohjattu pienempiä teitä pitkin. Se siis muodostaa kumipyöräliikenteen suurimman pullonkaulan koko Suomen osuudella Keski-Pohjolan kuljetuskäytäväalueella. Valtatien 18 oikaisusta on laaja yksimielisyys ja ymmärrys alueen vaikuttavien tahojen ja toimijoiden kesken. Muun muassa kaikki alueen maakuntaliitot puoltavat tien oikaisua ja toivovat määrärahojen löytymistä mahdollisimman pian. Samoin yritykset, kuljetusyrittäjät sekä talous- ja elinkeinoelämän tahot toivovat pikaisia päätöksiä.

Herra puhemies! Pelkästään Venäjän kansalaiset jättivät vuonna 2010 Suomeen tavaroiden ja palveluiden ostoina 680 miljoonaa euroa, tänä vuonna ehkä jo 900 miljoonaa. Tätä vaikutusta on mahdollisuus lisätä ja ulottaa myös muihin Pohjoismaihin. Venäjän turismi on kasvava mahdollisuus, josta tulisi ottaa laajemmin hyöty irti. Toimivan valtatieyhteyden loppuun saattaminen tuo mukanaan paljon myös alueellisia hyötyjä ja etuja, joiden kautta kasvava teollisuus, kehittyvä elinkeinoelämä ja mahdollisuudet esimerkiksi turismin kasvamisessa maksavat myös valtiolle kustannuksensa kasvuna takaisin.

Herra puhemies! Vihreän luonnon turvaaminen suoria yhteyksiä ja joukkoliikenteen vaihtoja parantamalla on kestävää kehitystä, jolla myös Ruuhka-Suomen ulkopuolella pystytään ohjaamaan väestöä vähentämään yksityisautoilua: tekemään juuri sitä, mitä erityisesti vihreät ovat täällä useaan otteeseen painottaneet. Kunnollinen tiepohja parantaa niin turvallisuutta kuin ympäristöystävällisyyttä. Suomen poikittaisyhteyksien parantaminen olisi myös konkreettinen keino tehdä sanoista tekoja.

Herra puhemies! Huomioitavaa vielä tähän valtatie 18 -hankkeeseen liittyen on muun muassa Suomen puolustusvoimien Räjähdelaitoksen ja varikon sijainti valtatien varrella Ähtärissä. Puolustusministeri Wallin teki viime viikolla päätöksen, jonka mukaan Puolustusvoimien räjähdealan toimintoja keskitetään osaltaan Ähtäriin Räjähdekeskuksen muodostamisen myötä, siis valtatien 18 varrelle. Näin ollen joukossa liikkuu muun muassa räjähteitä sekä muita herkkiä kuljetuksia. Myös runsaat turve- ja puukuljetukset maakuntien alueella tarvitsevat logistiikan toimivuuden kannalta hyvät tieyhteydet.

Herra puhemies! Nykymaailman taloustilanteessa on pitkäjänteisten ja tulevaisuuteen katsovien toimenpiteiden aika. Valtatien 18 loppuun saattaminen on sellainen. Liikennepoliittinen selonteko on nyt mielestäni se paikka, josta myös tämän hankkeen rahoituksen ja toteutuksen on löydyttävä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun nämä puheenvuorot on rajattu 5 minuuttiin, niin ei ehdi aina kaikkea siinä 5 minuutissa kertoa. Jätin viimeiseksi sitten nämä asiat, mitkä ovat tässä puheenvuorossani, koska aikaisemmin piti käyttää ne tärkeimmät.

Ensimmäisenä haluaisin kyllä antaa hallitukselle kiitoksia lentoliikenteen turvaamisesta Helsinki—Varkaus—Savonlinna-sektorilla, joka nyt budjettivaroin on toistaiseksi turvattu. Se on hyvä asia.

Toinen tämmöinen kohde Etelä-Savossa on Viitostie, jota on etelästä Mikkeliin asti nyt perusparannettukin, mutta olennainen osa Viitostien turvallisuuden kannalta on Mikkeli—Juva-väli, johon toivon kyllä sitten hallitukselta panostuksia niin, että tämä liikenneturvallisuutta haittaava tienpätkä saadaan siihen kuntoon, että myöskin tällä välillä on turvallista liikkua.

Kun ministeri tässä tänään otti jo esille tämän Ylen rahoituksen ja Yle-veron ja muutama kansanedustajakin siitä täällä on tänä iltana puhunut, niin otan oikeudekseni myös itsekin muutaman sanasen tästä Yle-verosta sanoa. Hyväähän siinä on se, että käytännössä opiskelijat pääsevät ilman tätä Yle-maksua ja pääsevät irti tästä televisiomaksusta, joka tällä hetkellä on ja joka opiskelijoille on erittäin kova. Myöskin pienituloiset pääsevät ilman maksua.

Ongelma tässä ovat kyllä sitten nämä perheet, joissa on enemmän kuin kaksi ihmistä, jotka saavat tuloja. Kun tämä raja on näin alhaalla, 22 000 euroa nettotulot, ja siitä muodostuu tämä maksimimaksu 140 euroa, ja jos perheessä on sitten hankkeissa kaksi tai enemmän, niin silloin se on kotitalouskohtaisesti aika kova näille perheille. Mutta toisaalta tätä progressiota olisi voitu vie-dä pidemmälle, suurituloisille laittaa pikkusen isomman maksun, esimerkiksi kansanedustajille, jotka ovat hyvin palkattuja ja voisivat hyvinkin maksaa tämän nykyisen televisiolupamaksun, joka on 280 euroa, ja siirtää sitten pienempituloisille enemmän tätä progressiota niin, että olisi voitu löytää sitten halvempiakin ratkaisuja sinne alapäähän.

Ongelma tämä tulee olemaan myöskin henkilöyhtiöille. Jos ajatellaan tällaista yhtiötä, joka on kommandiittiyhtiö, jota pariskunta, aviopari esimerkiksi, pyörittää, niin he maksavat henkilökohtaisesti todennäköisesti sen 140 euron maksun, ja sitten kun yrityksille on määrätty vero erikseen, niin samaan kotitalouteen käytännössä tulee sitten myöskin tämä yrityksen maksu. Kun se on sidottu liikevaihtoon, niin jos se ylittää sen 400 000 euroa, niin se on sitten päälle 300 euroa, mutta jos liikevaihto menee yli miljoonan euron, niin sitten se on jo likipitäen 650 euroa. Kun tämmöinen summa kohdistuu samaan perheeseen, niin se tuntuu kohtuuttomalta.

Ylipäänsä, kun tämä yrityksien maksama Yle-vero on sidottu liikevaihtoon, niin tämä liikevaihto on kyllä pikkusen väärä mittari. Yrityksen tulos olisi siihen paras. Nyt meillä on erilaista yritystoimintaa. Jos ajatellaan huoltoasemayrittäjää, jonka liikevaihto on iso mutta toiminnan kate erittäin pieni, ja jos verrataan sitä konsulttiyhtiöön, jonka käytännössä koko liikevaihto on sen yrityksen tulosta, niin tällä liikevaihtomittarilla ei päästä semmoiseen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Nämä voisi korjata, koska vielä tämä tulee valiokuntiin käsittelyyn, ja tässä valiokuntakäsittelyssä pitäisi kuulla asiantuntijoita, mutta tämä olisi helposti korjattavissa sillä, että kotitalouksien kohdalle voitaisiin laittaa se maksimikatto niin, että se olisi maksimissaan kotitaloutta kohti 280 euroa. Henkilöyhtiöt voitaisiin jättää kokonaan tämän maksun ulkopuolelle niin, ettei ihmisten tarvitsisi maksaa sitä kahteen kertaan, ja yrityksille Yle-vero määräytyisi tuloksen mukaan eikä liikevaihdon mukaan.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on jo puhuttu paljon näistä laajakaistayhteyksistä, mutta vielä kerran viestinnästä ja yhteiskuntavelvoitteen täyttymisestä.

Suomessa on todellakin nettiyhteyksien osalta 1 megatavun yleispalveluvelvoite. Varsinkin Lapissa on erittäin huonojen yhteyksien päässä paljon haja-asutusalueita. Minullakin on puolitoista vuotta tämän 1 megatavun perusoikeuden saamispäivän jälkeen kotonani yhteys eduskunnan mokkulalla 56 kilotavua eli vain noin 5 prosenttia siitä, mikä sen pitäisi olla. Olen totta vie kyllä asiasta soitellut ennen tänne eduskuntaan tulemistanikin eli olen kyllä tehnyt töitä sen eteen, mutta aina vain sama tulos.

Nyt minulla on sattumalta sitten lupeissa parempi yhteys, mutta onko se tosi, että ihmisen pitää tehdä aivan järkyttävästi töitä saadakseen nämä perusoikeudet? Olen ollut tuntitolkulla puhelimessa, ja asia ei ole edennyt. Minulle on esitetty milloin minkäkinlaisia esityksiä, vaihtoehtoja, tee sitä, tätä, tuota, mutta mikään niistä ei ole alkanut toimia. Minua ei ole otettu vakavasti ennen kuin minä sanoin olevani kansanedustaja. Yhtäkkiä alkoi kaikki pelittää ja toimia.

Useat haja-asutusalueen ihmiset olisivat tyytyväisiä, jos he saisivat sen 1 megatavun yhteyden. Sen ratkaisemiseksi riittäisivät monet mastoasiat ja lähettimet. Nyt sitten näillä projekteilla, joista puhutaan koko ajan, joihin on varattu rahaa ja joita ei saa täytettyä, on kuitenkin tavoitteena rakentaa kaapeleita. Murehditaan, ettei kukaan ala rakentaa niitä kannattamattomuuden vuoksi, mutta ei hoideta sitä perusasiaa elikkä 1 megan yhteyttä kuntoon. Puhutaan valtavan nopeista yhteyksistä mutta ei tästä perusasiasta, joka olisi toteutettavissa paljon halvemmallakin. Tietenkin on hyvä ja odotan, että näitä nopeitakin yhteyksiä saadaan tehtyä, mutta saataisiin edes 1 megan perusyhteydet kuntoon.

Ministeri Kiuru sanoi tänään debattikeskustelussa, että jokaisen heikon yhteyden omistavan tulee ottaa yhteyttä Viestintävirastoon tai häneen suoraan. Hän lupasi taata henkilökohtaisesti, että kaikki saavat lain takaamat vähintään 1 megatavun yhteydet. Olipa aivan korvia hivelevää puhetta, voiko tämä tosiaan olla totta? Ministeri lupasi, että Lisman tapaus oli vain alkua. Ministeri lupasi tulla kylään kaikkien huonojen yhteyksien taloihin, mihin vain kutsutaan.

No, minä kyllä itse otan tämän asian omalta osaltani ja Lapin osalta hoitoon. Heti joulun jälkeen tulen kokoamaan ministerille ja Viestintävirastolle Lapista aika paljon nimilistaa, jonka ministeri lupasi kiertää ja hoitaa. Lappilaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu muuten kahvin keittäminen. Täytyy vain toivoa sitten, että ministerillä ei täyty tämä kahvinjuontikiintiö loppuiäksi.

Minun on pakko sanoa tähän väliin, että kiitos ministerille kuitenkin tästä aktiivisesta toiminnasta. Ei se hallitus ihan niin toivoton olekaan näiden haja-asutusalueitten väestön näkökulmasta, elikkä ehkä tässä parempaan päin mennään.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Äskeisessä puheenvuorossani en ehtinyt käsitellä vielä tärkeää, eteläpohjalaisten kannalta tärkeää, Seinäjoen lentoasemaa ja siellä tapahtuvaa lentoliikenteen loppumista. Eli Seinäjoen lentoasemalta on loppunut säännöllinen reittiliikenne. Reittiliikenteestä luopuva yritys on perustellut päätöstä heikolla kannattavuudella. Viimeaikaiseen kannattavuuden heikentymiseen on ollut suurin syy merkittävästi heikentyneet lentovuorot. Yhtiö muutti syksyllä aikataulujaan niin, että ne eivät enää soveltuneet kotimaan ja ulkomaan matkustajien palvelemiseen.

Kokonaismatkustajamäärän kannalta kuitenkin kuluva vuosi on ollut Seinäjoen lentoaseman historian paras vuosi. Tammikuusta marraskuuhun matkustajamäärä nousi yli 39 000 matkustajaan. Edellinen ennätys oli vuodelta 2006, jolloin matkustajamäärä jäi alle 39 000:n.

Seinäjoen lentoasemaan on investoitu merkittävästi. Investoinnit aikoinaan aloitti Rengonharjun säätiö, jossa on mukana useita eteläpohjalaisia kuntia ja kaupunkeja. Vuosien 2006—2011 investointien yhteismäärä on ollut noin 17,5 miljoonaa euroa. Investoinnit on toteutettu noin 90-prosenttisesti valtion kustannuksella, eli valtio on tähän mennessä ollut merkittävästi mukana Seinäjoen lentoaseman investoinneissa. Viimeisimpänä on ollut uuden kunnossapitohallin rakentaminen, joka maksoi 3 miljoonaa euroa, ja valtio rahoitti siitä 2,7 miljoonaa euroa. Tämä kunnossapitohalli valmistui tänä vuonna. Lisäksi vuosittaisiin ylläpitokustannuksiin on tullut noin 600 000 euroa, ja se on ollut mainittuna aikaisempina vuosina valtion talousarvioehdotuksessa.

Nämä kaikki investoinnit ja kenttään satsaaminen ovat mahdollistaneet sen, että Seinäjoen lentoasemasta ja siellä tapahtuvasta lentoliikenteestä on tullut merkittävä työllistäjä. Lentoaseman alueella on lähes 100 työpaikkaa, mutta nyt lähes kaikki työpaikat ovat vaarassa.

Toimiva reittiliikenne on mahdollistanut Etelä-Pohjanmaalla elinkeinoelämän kehittymisen. Viimeisimpiä aikataulumuutoksia edeltäneet lentoaikataulut palvelivat todella hyvin yrityselämän tarpeita. Muun muassa varhaiset aamuvuorot ja myöhäiset iltavuorot mahdollistivat liikematkustajien käynnit Euroopassa yhden päivän aikana. Reittivuorot ovat palvelleet myös hyvin kotimaan tarpeita. Tässä parisen viikkoa sitten erään yrityksen johdon kanssa kun keskustelin, niin he sanoivat, että nyt kun he ovat joutuneet siirtymään junan käyttöön, niin yhden viikon aikana osalla työväestä on mennyt jopa 18 tuntia junassa istumiseen. Eli kun tarve on suuri, niin silloin ovat tärkeitä nimenomaan nämä toimivat lentoyhteydet.

Säännöllisen reittiliikenteen loppuminen Seinäjoen lentoasemalta vaarantaa koko Etelä-Pohjanmaan myönteisen yrityselämän kehittymisen ja kasvun mahdollisuuden. Seinäjoen seutu on ollut viimeisen vuoden aikana Suomen kuudenneksi merkittävin kasvupaikkakunta. Siitä ovat yritykset olleet kiinnostuneet, ja yksi syy on ollut hyvät, toimivat kulkuyhteydet, joista lentoasema on ollut yksi.

Toivottavasti Rengonharjun säätiö onnistuu ja Seinäjoen kaupunki onnistuu näissä lentoliikenneneuvotteluissa uuden operaattorin kanssa, ja toivottavaa on myös, että mikäli operaattori löytyy, niin valtio tulee sitten mukaan tukemaan tätä lentotoimintaa niin, että Seinäjoelta on toimivat yhteydet tänne pääkaupunkiseudulle ja täältä edelleen sitten Eurooppaan.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Vielä muutaman sanan haluan sanoa tärkeistä raideyhteyksistä, niin Etelä-Pohjanmaan kannalta, Vaasan vaalipiirin kannalta kuin koko keskisen Suomen kannalta olevista ratayhteyksistä.

Seinäjoen kaupunki toimii läntisen keskeisen Suomen logistisena keskuksena. Samoin kuin tieverkko jakautuu, myös raideverkko Seinäjoella. Poikittainen raideliikenne ja päärata risteävät tarjoten kulkuväylät kaikkialle Suomeen. Seinäjoelle saapuu rannikolta niin Suupohjan rata Kaskisista kuin Vaasan rata. Seinäjoelta poikittaisyhteys jatkuu Jyväskylän suuntaan Haapamäen kautta ja edelleen sieltä itään aina Pietariin saakka. Pääradan kiskot kulkevat rannikkoa pitkin yhdistäen kaupungit Helsingistä Kemijärvelle.

Haapamäen rata Seinäjoelta Jyväskylään on osaltaan perusparannuksen tarpeessa. Suurin osa työstä pystyttäisiin hoitamaan perusrakenteen vahvistamisella ja kiskojen vaihtamisella yhteen hitsatuiksi. Edelleen sähköistämisellä saataisiin rata sellaiseen kuntoon, mitä rataverkon Suomen leveimmällä kohdalla tuleekin olla. Silloin tavaraliikenteen lisäksi olisi mahdollisuus kehittää myös henkilöliikennettä toimivammaksi muun muassa tehokkaaseen pendelöintiin niin Seinäjoelle kuin Jyväskylään. Nyt tehty päätös jatkaa ostoliikennettä kiskobussien voimin kyseisellä välillä oli erittäin hyvä asia.

Vaasan radan sähköistys on valmistunut, ja viime viikolla kulki ensimmäinen Pendolino-juna Seinäjoelta Vaasaan. Hyvin aloitettua sähköistämistä pitääkin mielestäni jatkaa myös Seinäjoelta Jyväskylään kulkevan radan varrelle. Se tulee pitkässä juoksussa hyödyttämään erittäin merkittävästi näitä kahta kasvukeskusta, mutta erityisesti se antaa lisää mahdollisuuksia sen välillä oleville kunnille kehittyä ja ihmisille edullisen ja ympäristöystävällisen keinon työmatkaliikenteeseen, mutta silti mahdollisuuden asua maaseudun rauhassa.

Herra puhemies! Edustaja Hautala puhui ansiokkaasti Suupohjan radasta, ja haluan siitä myös muutaman sanan sanoa.

Suupohjan radan hyödyntäminen Kaskisten syväsatamaan on mahdollisuus, jonka ei saa antaa näivettyä. Kaskisten alueella kasvulle on tilaa ja tahtoa puunjalostuksen loputtua. Sataman logistiikan parantamiseksi Seinäjoelta Kaskisiin kulkeva Suupohjan rata on myös yksi kehitettävien hankkeiden listalla.

Seinäjoki—Kaskinen-rata on tärkeä kuljetusmuoto muun muassa metsäteollisuudelle. Vuonna 2008 sillä kuljetettiin tavaraa noin 800 000 tonnia. Rata tulee Seinäjoen kautta valtakunnan pääradalta suoraan Kaskisten satamaan ja teollisuusalueelle, missä sijaitsevat muun muassa kemihierretehdas ja mekaaninen puunjalostustehdas varastoineen. Radalla on merkitystä sen varrella olevalle teollisuudelle, kuten Altia Oyj:n Koskenkorvan tehtaalle, Kauhajoella sijaitseville kuljetinjärjestelmävalmistajille ja Teuvalla sijaitsevalle suuria säiliö- ja putkistojärjestelmiä valmistavalle West Welding Oy:lle.

Herra puhemies! Kaskisten kaupunginjohto on ollut hyvin aktiivinen Vaasan vaalipiirin edustajiin päin tässä asiassa. Asiasta on tehty myös edustaja Hautalan ja allekirjoittaneen toimesta talousarvioaloite, joka on etenemässä täällä huomiseen äänestykseen. Luultavimmin se ei kuitenkaan etene äänestyksen kautta, kuten muutkaan saliin tähän saakka tulleet talousarvioaloitteet, mutta myös yksi merkittävä kehittämisen kohde se on tulevaisuutta silmällä pitäen, ja sen vuoksi ensimmäinen lisätalousarvio voisikin olla se paikka, missä tähän tärkeään hankkeeseen rahat voisi osoittaa.

Herra puhemies! Vaasan radan sähköistämisestä on täällä käyty aikanaan vilkastakin keskustelua. Se hanke eteni siinä nähtyjen suurien hyötyjen ja vahvan poliittisen tahtotilan ansiosta niin, että juna kulkee siellä nyt ja vaasalaiset pääsevät jouluksi kotiin Pendolinolla. Vuodeksi 2020 voisi ottaa myös sen tavoitteen, että alavutelaiset, ähtäriläiset ja keuruulaiset pääsisivät jouluksi kotiin InterCity-junalla.