Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä vakiinnutetaan vapaaehtoisen paluun järjestelmä. Se sisältää myös ehdotuksen maasta poistumisen estyessä annettavan niin sanotun tilapäisen oleskeluluvan muuttamiseksi, ja tilapäisestä oleskeluluvasta säädetään ulkomaalaislain 51 §:ssä.

Ehdotuksen taustalla on Euroopan unionin niin sanottu paluudirektiivi, jolla on säädetty kielteisen päätöksen saaneiden ulkomaalaisten palauttamisesta. Direktiivissä on korostettu vapaaehtoista paluuta ensisijaisena paluun muotona. Vapaaehtoisella paluulla tarkoitetaan sitä, että viranomainen ei saata ulkomaalaista kotimaahansa vaan tämä palaa sinne omaehtoisesti joko avustettuna tai itsenäisesti.

Vapaaehtoista paluuta on Suomessa toteutettu vuodesta 2010 hankepohjaisesti Maahanmuuttoviraston ja Euroopan paluurahaston rahoittamilla hankkeilla Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n johdolla. IOM:n Helsingin-toimisto on järjestänyt yhteensä yli 1 400 vapaaehtoista paluuta aina sieltä tammikuusta 2010 lähtien. Vuonna 2013 vapaaehtoisista paluista 62 prosenttia suuntautui viiteen suurimpaan paluumaahan: Irakiin, Serbiaan, Venäjän federaatioon, Bosnia ja Hertsegovinaan ja Kosovoon.

Hyvien kokemusten vuoksi vapaaehtoisen paluun järjestelmä on tarkoitus vakiinnuttaa. Jatkossa kansainvälistä suojelua hakeneelle voitaisiin myöntää avustusta kotiinpaluun tukemiseksi. Vastaanottokeskus myöntäisi avustuksen, ja paluun käytännön järjestelyt hankittaisiin puolestaan ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Esitys sisältää ehdotuksen vastaanottopalvelujen rajoittamisesta silloin, kun ulkomaalaisen olisi mahdollista palata vapaaehtoisesti kotimaahansa.

Tällä esityksellä on tarkoitus korjata myös niin sanotun tilapäisen oleskeluluvan soveltamiseen sisältyvä epäkohta. Voimassa olevan lain tulkinnan mukaan maasta poistumisen estyessä ulkomaalaiselle on myönnettävä tilapäinen oleskelulupa, vaikka hänen olisi mahdollista ja turvallista palata kotimaahansa vapaaehtoisesti. Tämä tulkinta perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun huhtikuulta 2013. Uuden tulkinnan myötä tilapäisten oleskelulupien määrä on merkittävästi lisääntynyt. Vuonna 2012 näitä lupia myönnettiin 28 kappaletta ja viime vuonna jo 222 kappaletta eli lähes kymmenkertainen määrä. On koettu ongelmaksi, että ulkomaalainen voi tietyissä tapauksissa käytännössä itse valita jäävänsä maahan, vaikka viranomaiset — niin maahanmuuttoviranomaiset kuin sitten myös jopa korkein hallinto-oikeus — olisivat katsoneet, että perusteita maahan jäämiselle ei ole ja että henkilö voisi turvallisesti palata kotimaahansa. Tilapäisen oleskeluluvan saaminen merkitsee käytännössä sitä, että kahden vuoden kuluttua ulkomaalainen voi saada jatkuvan oleskeluluvan.

Verrattuna muihin EU-jäsenvaltioihin Suomen järjestelmä on tällä hetkellä hyvin poikkeuksellinen ja antaa mahdollisuuden myös väärinkäytöksiin. Ulkomaalainen voi nykyisin itse omalla toiminnallaan tai passiivisuudellaan vaikuttaa maahan jäämiseen ja oleskelun laillistumiseen ajan kuluessa. Tiedossani ei ole muuta yhtä myötämielistä järjestelmää tällaiselle ikään kuin väärinkäytökselle. Jos henkilö ei muissa maissa tee yhteistyötä viranomaisen kanssa tai myötävaikuta asiassaan, hän jää yleensä odottavaan tilaan tai sitten joutuu laittomasti oleskelevan asemaan.

Tämä ehdotus vie Suomen järjestelmää ja käytäntöjä lähemmäs muiden maiden käytäntöjä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa maasta poistumisen estyessä tilapäistä lupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu on mahdollinen. Muutos tarkoittaa sitä, että tilapäisen luvan voi saada vain siinä tapauksessa, että ulkomaalainen on pyrkinyt myötävaikuttamaan paluunsa järjestelyissä. Jos paluun epäonnistuminen johtuu ulkomaalaisen omasta toiminnasta tai vastarinnasta paluun suhteen, niin oleskelulupaa ei voitaisi myöntää.

Muutoksen jälkeen tilapäisiä oleskelulupia myönnettäisiin aikaisempaa vähemmän ja vain niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Maahanmuuttohallinnon piirissä myös arvioidaan, että tämä ei millään merkittävällä tavalla lisäisi laitonta maassa oleskelua vaan nämä henkilöt tarttuisivat tähän vapaaehtoisen paluun järjestelmään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin pääsääntöisesti.

Valtioneuvoston päätökseen sisältyy myös lausuma, jolla hallitus sitoutuu ryhtymään kuitenkin tarvittaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi, mikäli laittomasti maassa oleskelevien määrä esityksen toteuttamisen myötä merkittävästi kasvaisi. Huomiota kiinnitetään erityisesti laittomasti maassa oleskelevien riskiin tulla hyväksikäytetyksi esimerkiksi ihmiskaupassa tai harmaassa taloudessa tai joutua elättämään itsensä kerjäämällä tai rikollisuudella.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun tähän hallituksen esitykseen varovaisen toiveikkaasti. Esityksessähän ehdotetaan nyt muutettavaksi lakia kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ulkomaalaislakia. Muutosehdotusten taustalla on tarve edistää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa peruneen tai kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa saaneen ulkomaalaisen vapaaehtoista paluuta vakiinnuttamalla lainsäädäntöön selkeä, toimiva ja kustannustehokas vapaaehtoisen paluun järjestelmä. Näillä muutoksilla säästettäisiin vastaanoton ja maasta poistumisen kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Se, mikä tässä hätkähdyttää, on se, että oleskelulupahakemukseensa hylsyn saaneelle henkilölle tai hakemuksen peruneelle henkilölle esitetään rahallista apua kotiinpaluun järjestämiseksi. Jos minä olisin esimerkiksi vaikkapa balkanilainen turisti, niin aivan ehdottomasti matkustaisin Suomeen keikkamatkalle ja hakisin samalla oleskelulupaa. Sitten Suomen valtio tekisi minulle kielteisen oleskelulupapäätöksen ja antaisi vielä matkarahat kotiinpaluuta varten.

Kun aikoinani työskentelin tällaisessa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa siinä vuosituhannen vaihteessa, niin sinne otettiin useita kymmeniä Kosovon evakkoja, sillä nimellä, nimenomaan evakkoja. Tarkoituksena oli, että kotimaan tilanteen rauhoituttua he palaisivat takaisin Kosovoon rakentamaan omaa isänmaataan. Osa lähtikin ja sai noin 10 000 markan paluumuuttoavustuksen. Noin puolen vuoden sisään he kuitenkin palasivat Suomeen turvapaikanhakijoina ja ovat täällä suurimmaksi osaksi yhä vieläkin. Välissä on Kosovokin ehtinyt jo itsenäistyä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tätä nyt harkittaisiin kunnolla uudelleen. Suomi kaipaa toki turisteja mutta ei sellaisia, joiden kotiinpaluun ja täällä oleskelun me kustannamme. Jos tämä älyttömyys nyt kuitenkin menee läpi, niin säädettäköön siten, että yksi henkilö voi kyseessä olevan avustuksen saada vain kerran elämässään, näin siitä huolimatta, että myöhemmät reissut tehtäisiin eri nimillä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Käsittelen tässä yhteydessä vain sitä osaa tästä hallituksen esityksestä, jossa on kyse sellaisen henkilön mahdollisuudesta saada oleskelulupa, joka siitä huolimatta, että hänellä ei ole ollut oikeutta jäädä Suomeen, on kuitenkin jäänyt Suomeen.

Herra puhemies! Kun pari lakiesitystä sitten käsittelimme poliisin mahdollisuutta saada matkustajatietoja, niin ymmärsin noista hallituksen esityksen perusteluista, että tuo esitys on aika nopeasti valmisteltu ja tuotu tänne eduskuntaan, ja hyvä niin, koska se vastaa todella ajankohtaiseen ja tärkeään ongelmaan. Sen sijaan tämän asian osalta, josta mainitsin, ei todellakaan voi kiittää hallitusta siitä, että se olisi nopeasti lähtenyt korjaamaan sitä porsaanreikää, joka syntyi korkeimman hallinto-oikeuden keväällä 2013 antamasta ratkaisusta. Tästä hitaudesta ei kuitenkaan missään nimessä voi moittia ministeri Räsästä, joka on tässä asiassa, tässäkin asiassa, toiminut reippaasti ja tarmokkaasti, vaan niitä voimia hallituksen sisällä, ilmeisesti lähinnä RKP:n ja vihreiden piirissä, jotka jarruttelivat tämän asian korjaamista.

Mitä tarkoitan tällä porsaanreiällä? Keväällä 2013 korkein hallinto-oikeus todellakin linjasi, että jos on todettu, että henkilöllä, joka on esimerkiksi hakenut turvapaikkaa, ei ole perustetta saada turvapaikkaa ja sitä kautta oleskelulupaa tai saada kansainvälisen suojelunkaan perusteella, siis toissijaisen suojelun perusteella, oleskelulupaa Suomessa, niin vastoin siihen asti vallinnutta käytäntöä, jossa tämmöiselle tietyllä tavalla laittomasti maahan jäävälle henkilölle ei annettu oleskelulupaa, korkein hallinto-oikeus totesi, että tällaiselle henkilölle onkin annettava oleskelulupa. Ensin väliaikainen vuodeksi, sitten uusi väliaikainen vuodeksi ja sitten pysyvä oleskelulupa. Ja niin kuin ministeri täällä kertoi, niin vuonna 2012 näitä henkilöitä oli 28 ja vuonna 2013 niitä oli jo 220 kappaletta.

Eli meillä on siis tällä hetkellä voimassa järjestelmä, jossa me tällaisen henkilön, joka voisi palata turvallisesti omaan kotimaahansa mutta joka ei halua sinne palata, koska Suomi on maailman paras maa ja totta kai mieluummin jäädään Suomeen, palkitsemme sillä, että kun hän niskoittelee eikä lähde, niin hänelle sitten annetaan oleskelulupa Suomeen. Ajatelkaa! Näin me siis palkitsemme ihmisen, jolla olisi mahdollisuus palata turvallisesti kotimaahansa mutta joka ei suostu lähtemään. Tämä siis sellaisissa tilanteissa, jossa tämä kotimaa kieltäytyy ottamasta tällaista vastahakoista palautettavaa vastaan. Ongelmaahan ei synny niiden maiden kohdalla, jotka suostuvat ottamaan nämä kansalaisensa vastaan, vaan nimenomaan niiden maiden kohdalla, jotka eivät suostu.

Ja kuten sanoin, Suomi on maailman paras maa. Me emme todellakaan tarvitse tällaista vetovoimatekijää vielä sen lisäksi, että viidakkorumpu kertoo, että sitten on olemassa yksi riittävän hölmö maa. Että kun sieltä haette oleskelulupaa, turvapaikkaa, ja ette tietystikään sitä saa, niin sitten ne kuitenkin antavat teille pysyvän oleskeluluvan parin vuoden jälkeen, kun ette vain lähde sieltä mihinkään. Ja kuten ministeri tässä esitteli, niin hän ei ilmeisesti ainakaan tiedä Euroopassa toista maata, jossa olisi yhtä hölmö käytäntö. Sitä minä kyllä ihmettelen, kuka oli valmistellut ne lait, jotka tämmöisen porsaanreiän sinne olivat jättäneet, niin että korkein hallinto-oikeus tulkitsi niin kuin tulkitsi.

No, oli miten oli, on erinomainen asia, että tämä porsaanreikä nyt korjataan, ja toivon todella, että hallintovaliokunta, eduskunta, toimii tässä asiassa ripeästi ja saadaan laki korjattua.

Herra puhemies! Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota, on se, että tässä esityksessä, niin kuin edellisissä ja tulevissa päiväjärjestyksen kohdissa, joissa käsitellään näitä ulkomaalaisasioita, kaikissa on pitkät pätkät perustelutekstissä myös tätä säätämisjärjestystä pohdittu. Eli on pohdittu sitä, että kai tässä nyt mennään kaikkien mahdollisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien mukaan. No, sehän on hyvä, että tarkastellaan, että mennään perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien ja Suomen perustuslain mukaan, mutta kyllä tämä tarkastelu jossain vaiheessa rupeaa saamaan jo koomisiakin piirteitä, ja kyllä tässä eduskunnassa kuormitetaan perustuslakivaliokuntaa sellaista tahtia, että tämä meidän systeemimme menee tukkoon ennemmin tai myöhemmin.

Kun sanon, että tämä tarkastelu rupeaa saamaan jo koomisia piirteitä, kun virkamiehet pelätessään näitä meidän perustuslaki- ja ihmisoikeusasiantuntijoita kirjoittelevat kaiken mahdollisen tänne, niin otanpa nyt esimerkin, sivun 43 vasen palsta, jossa siis perustellaan sitä, miksi tämä laki on kuitenkin sopusoinnussa Suomen perustuslain kanssa. Täällä sanotaan näin: "Vastaanottopalvelujen saamista" — siis vastaanottopalvelujen saamista — "ei sinänsä voi katsoa sellaiseksi perusoikeudeksi, johon tulisi olla oikeus senkin jälkeen, kun perusteita vastaanoton palvelujen saamiseksi ei enää ole olemassa." Uusi sitaatti, sama siis uudestaan: "Vastaanottopalvelujen saamista ei sinänsä voi katsoa sellaiseksi perusoikeudeksi, johon tulisi olla oikeus senkin jälkeen, kun perusteita vastaanoton palvelujen saamiseksi ei enää ole olemassa."

Eli tässä on kyse siitä tämän lakiesityksen kohdasta, että tällaiselta henkilöltä myös evätään tietysti vastaanottopalvelu, kun hänellä olisi mahdollisuus lähteä takaisin omaan maahansa ja ei ole mitään perusteita enää tarjota hänelle vastaanottopalvelua. Täällä hallituksen esityksen perusteluissa korkeasti palkatut juristit ministeriössä ovat kirjoitelleet perusteluita, joissa sitten pitää erikseen eduskunnalle ja perustuslakivaliokunnalle — lue: näille meidän peruslakivaliokunnan vakituisille asiantuntijoille — todistaa, että saadaan tällaiselta ihmiseltä vastaanottopalvelut lakkauttaa, jolla ei enää ole aihetta eikä tarvetta saada vastaanottopalveluja.

Sitten vielä erikseen tässä samassa yhteydessä todetaan: "Jos vastaanoton piirissä oleva henkilö päättää jäädä oleskelemaan maahan laittomasti" — siis hänellä ei ole oikeutta jäädä maahan, mutta hän päättää jäädä maahan, niin sitten erikseen tässä vielä korostetaan — "hänen perusoikeutensa toteutuvat samalla tavoin kuin muidenkin laittomasti maassa oleskelevien kohdalla." No, ensinnäkin on tietysti itsestään selvää, että laittomasti Suomessa olevien kohdalla kannetaan aivan erityistä huolta heidän perusoikeuksiensa toteutumisesta, ja STM:n työryhmä on juuri esittänyt, että samat palvelut, terveyspalvelut, pitäisi antaa laittomasti maassa oleskeleville kuin suomalaisillekin tai ulkomaalaisille, jotka ovat laillisesti Suomessa. Eli korjattakoon kaikkien heidänkin hampaat veronmaksajien piikkiin. Mutta tässä sitten erikseen korostetaan, että vaikka tämä ihminen jää ilman näitä vastaanottopalveluja ja hän jää maahan laittomasti, niin hänellä on kuitenkin sitten muiden laittomasti maassa olevien tavoin kaikki oikeudet olemassa eli hän saa toimeentulotukea ja hän saa kaikkia muita palveluja kuten kuuluukin.

Ei tarvitse ihmetellä, että tällaiset ihmiset eivät sitten kovin mielellään Suomesta lähde, joiden kohdalla on siis todettu, että heillä ei ole oikeutta Suomeen jäädä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! En kannata tämän hallituksen esityksen niitä osia, joista itse asiassa edustaja Zyskowicz tuossa äsken laveasti puhui. Tässä esityksessä esitetty tapa, jolla tehdään mahdolliseksi tämä tilapäisen oleskeluluvan epääminen, ei mielestäni ole järkevää politiikkaa, ja toivon, että hallintovaliokunta omassa tarkastelussaan tästä huonosta esityksestä luopuu. Olen monessa aika paljon eri mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa, mutta siihen käsitykseen yhdyn, että viime viikkoihin asti hallituksessa on ollut voimia, jotka ovat jarruttaneet tämänkaltaisen esityksen tuomista eduskuntaan.

Tässä keskustelussa sekä ministeri Räsänen että edustaja Zyskowicz ovat pohtineet sitä, onko Suomessa tämä käytäntö jollain tavalla hyvin erilainen kuin muissa Euroopan maissa. Jossain määrin käytäntö on ollut erilainen, ja se suurin erohan on siinä, että eri puolilla Eurooppaa on hyvin iso määrä paperittomia ihmisiä, ihmisiä, joilla ei ole oikeastaan oikeutta oleskella siinä maassa, jossa he asuvat ja usein käytännössä myös tekevät töitä. Suomessa tällaista paperittomien henkilöiden suurta joukkoa ei ole syntynyt sen takia, että on pyritty huolehtimaan siitä, että jos ihminen ei täältä Suomesta lähde, niin hänellä silloin olisi myös lailliset edellytykset maassa oleskella.

Kun varhaisemmissa vaiheissa tästä asiasta on väännetty peistä, omaksi hämmästyksekseni kokoomuslaiset ovat erityisesti jossain vaiheessa ajaneet sitä, että ihmisillä, joilla on tilapäinen oleskelulupa, ei olisi oikeutta tehdä töitä. Me vihreät taas olemme ajaneet sitä, että pääsääntöisesti kaikilla oleskeluluvilla Suomessa olisi mahdollista tehdä töitä, jolloin eri asemassa olevilla ihmisillä, olivat he sitten turvapaikanhakijoita tai jossain toisessa vaiheessa turvapaikkaprosessia, olisi mahdollisuus huolehtia omasta toimeentulostaan ja elättää itse itsensä.

Paperittomien siirtolaisten suurta ryhmää eri puolilla Eurooppaa, ja Suomessa myös, koskee tietenkin se, että kaikki ne ihmiset, jotka tällaisessa tilanteessa ovat, ovat hyvin hauraassa asemassa. Heitä on helppo riistää työmarkkinoilla, koska he eivät pysty puolustamaan omia oikeuksiaan. Sen sijaan jos ihmisellä on laillinen oikeus olla maassa, niin totta kai hän voi silloin helpommin vaikkapa nyt sitten työehtojen osalta olettaa saavansa sellaista kohtelua kuin muutkin ihmiset tässä maassa saavat. Ja kuten olemme huomanneet monista aikaisemmista keskusteluista, niin siitä, että jonkun ryhmän työehtoja pystytään polkemaan, on tietenkin haittaa myös suurelle enemmistölle. Joten siinä mielessä tämän esityksen tosiasialliset vaikutukset — ja se, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä ihmisten kannalta — eivät ole mielestäni toivottuja.

Ministeri arveli, että tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen meillä on ollut olemassa epäkohta. Itse en ole tästä asiasta samaa mieltä. Käytännössä tilapäisellä oleskeluluvalla jo aika pitkään maassa on oleskellut ennen kaikkea ihmisiä, jotka ovat tulleet Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Mielestäni emme ole sellaisessa tilanteessa, että meidän pitäisi käytännössä pakottaa ihmisiä palaamaan esimerkiksi Irakiin. Tässä esityksessä mielestäni korruptoidaan kokonaan tämä käsite vapaaehtoisesta paluusta, jossa on totta kai oma järkensä, että ihmiset voivat vapaaehtoisesti palata, mutta eihän kysymys enää ole mistään vapaaehtoisesta paluusta, jos sanotaan, että sinulta viedään joka tapauksessa lailliset maassaolon edellytykset, jollet suostu tähän vapaaehtoiseen paluuseen.

Mielestäni olisi järkevää, että me katsomme, että niillä ihmisillä, jotka käytännössä näihin aika vaarallisiin ja monella tavalla ongelmallisiin maihin eivät nyt ole palaamassa, olisi lailliset edellytykset olla tässä maassa, ja olisi huolehdittava, että heillä olisi myös mahdollisuus hakea itselleen töitä ja toimeentuloa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuoreena hallintovaliokunnan jäsenenä olen alkanut perehtyä tähän lakiesitykseen. Myönnän, että en ole vielä koko pitkää esitystä kerinnyt lukea ihan joka riviä, mutta tämmöinen ensivaikutelma, jos sanoisin, on, että lakiesitys on lähtökohtaisesti hyvin ongelmallinen, hyvin kyseenalainen. Tiivistettynä lakiesityksestä tulee vaikutelma, että turvaa hakeva, turvattomista olosuhteista mahdollisesti tullut ihminen ostetaan palaamaan takaisin mahdollisesti turvattomiin olosuhteisiin. Tämmöinen vaikutelma tästä tulee. Jos ei hän tajua lähteä omin avuin, niin sitten häneltä evätään mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan ja peruspalveluihin ja oleskeluun Suomessa. Eli jos rumasti sanottaisiin, niin vaikutelmaksi tulee, että lähdet tai itket ja lähdet.

Lakiesityksen mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu on tosiasiassa mahdollinen. Kuka arvioi, ovatko olosuhteet paluulle otolliset? Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos kolmannen maan kansalainen ei suostu palaamaan vapaaehtoisesti tai vaikeuttaa paluun järjestelyjä. Suomessa jokaisella turvapaikanhakijalla on ollut selkeä status: joko hänet on käännytetty — hän ei ole siis saanut lupaa — tai hänelle on annettu oleskelulupa tai sitten tilapäinen oleskelulupa, aivan kuten ministeri kuvasi. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, kun kerroitte, että viime vuonna tilapäisten oleskelulupien määrä nousi jonnekin 220:een — mikä se luku olikaan — johtuiko se nimenomaan siitä, että iso osa näistä ihmisistä ei vain yksinkertaisesti voinut palata sellaisiin maihin kuten Irak tai Afganistan tai Somalia.

Esityksen mukaan ulkomaalaisen olisi harkittava vakavasti avustetun vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta, jos vaihtoehtona on omaehtoinen selviytyminen ilman oleskeluoikeutta. Kun luin tämän lauseen, en voinut välttyä tunteelta, että tässä on kyse jopa jonkinlaisesta uhkailusta. Voidaan kysyä, voiko tämmöinen tyyli "jos et vakavasti harkitse vapaaehtoista paluuta, niin sinulta evätään omaehtoinen selviytyminen ilman oleskeluoikeutta" olla inhimillisen pakolaispolitiikan väline. Jos ihmiseltä evätään tämä tilapäinen oleskeluoikeus, toisin sanoen hänen täytyy lähteä tai sitten häneltä evätään oikeus työntekoon, peruspalveluihin, niin aivan kuten edustaja Sinnemäki tässä sanoi, todennäköisesti edessä on paperittomien ihmisten joukon kasvu Suomessa. Toisin sanoen kukaan ei enää tiedä, missä nämä ihmiset ovat, heistä ei välitetä, heistä ei tiedetä eikä heillä ole oikeutta peruspalveluihin. Näen, että tämä laki johtaisi tällä tavalla tämmöiseen tilanteeseen, ja kuitenkin tiedämme, että paperittomat Euroopassa ovat kaikista heikoin ja uhatuin joukko.

Tämä lakiesitys näyttää olevan ristiriidassa Suomen maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian kanssa, jossa sanotaan nimenomaan, että "selkeillä säännöksillä ja toimivalla paluujärjestelmällä on varmistettava se, että Suomeen ei synny ilman maassaolo-oikeutta oleskelevien ihmisten joukkoa". Voi kysyä todellakin, onko paluu enää vapaaehtoinen, jos vaihtoehtona on elämä ilman pääsyä työhön tai toimeentulon tai terveydenhuollon piiriin.

Vielä, arvoisa puhemies, luen pienen katkelman täältä lakiesityksestä: "Vastaanottolain 14 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaanottopalveluja rajoitettaisiin kolmannen maan kansalaisilta, joiden kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on lainvoimaisesti ratkaistu ja jotka voisivat vapaaehtoisesti avustettuna palata kotimaahansa. Kolmannen maan kansalaiselle ei tarjottaisi majoitus- ja muita palveluja vastaanottokeskuksessa, jos hän ei määräajassa ilmoittaudu vapaaehtoisen paluun piiriin, vaikka avustettu paluu olisi mahdollinen." Jos vielä tähän puutun, että tarjotaan vastaanottopalveluja ja niin edelleen: Jokainen vastaanottokeskuksessa käynyt tietää, että kukaan terve ihminen ei siellä todellakaan halua vapaaehtoisesti kauan asua, vaan kyllä näillä ihmisillä, jotka Suomeen tulevat — he pakenevat turvattomia olosuhteita, todennäköisesti näin — myöskin on toive paremmasta elämästä. Valitettavasti näitten käännytettävien joukossa on monesti lapsia, ja olenpa jopa kuullut, että jopa Syyriaan ollaan käännytetty.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz toi kyllä elävästi ja aika mielenkiintoisella tavalla esille tämän asian, jota tämä hallituksen esitys nyt koskee, ja myös edustaja Eerolan puheenvuoro oli kyllä hyvin avaava.

Itse yritän jonkinmoisella talonpoikaisjärjellä näitä asioita ajatella, vaikka se ei ole aina täysin mahdollista. Jos perusongelma on se, että henkilöllä ei ole oikeutta olla maassa ja hänet voidaan palauttaa turvalliseen kotimaahansa ja jos hän ei tätä tottele, hetken päästä hän voi jäädä maahan, talonpoikaisjärkeni kyllä sanoo, että tässä on jotain rukattavaa ja aika paljonkin.

Edustaja Sinnemäki puhui, että tämä hallituksen esitys ja muutos tähän linjaan ei ole järkevää politiikkaa, ja puhuttiin mahdollisesti hauraista ihmisistä ja tämäntyyppisistä asioista. Totta kai asioissa on inhimillisiä kysymyksiä, mutta tämä perusongelma on kyllä mielestäni selkeä. Meillä riittää varmasti Suomessa roolia hoitaa pakolaisten asioita, monia ongelmia, joita heillä on, mutta tämä on kyllä malliesimerkki siitä, että suomalaiset ovat helposti jonkinmoisia hölmöjä, ja tämän johdosta on erinomaisen hyvä, että tätä aukkoa tässä nyt tilkitään jollakin tavalla.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Haluan kommentoida muutamia puheenvuoroja.

Ensinnäkin haluan vielä todeta sen, että tässä ei nyt puhuta sellaisesta ihmisryhmästä, joka palautettaisiin tai käännytettäisiin turvattomiin olosuhteisiin, niin kuin täällä sanottiin, vaan tässä puhutaan sellaisesta ryhmästä tai sellaisista henkilöistä, joiden kohdalla Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoviranomaiset ovat tutkineet heidän tilanteensa ja ovat käyttäneet sitä maatietoa, joka Maahanmuuttovirastolla on käytettävissään, ja ovat todenneet, että henkilöllä ei ole perusteita turvapaikkaan ja hän voi palata turvallisesti kotimaahansa. Eli ketään ei olla palauttamassa tässä turvattomiin olosuhteisiin, niin kuin täällä todettiin.

Sitten kysyttiin, kuka arvioi sen, että palaaminen on turvallista. No, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa siihen viranomaisten arviointiin, eli meillä maahanmuuttoviranomaiset arvioivat, tekevät tätä arviointia, ja niin tekevät kaikissa muissakin maissa, ja ajattelen näin, että jos me luotamme omiin viranomaisiimme ja luotamme myös omaan oikeusjärjestelmäämme — henkilöillähän on mahdollisuus myös valittaa tästä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka — ja jos siinäkin vaiheessa tulee vielä kielteinen päätös ja meidän korkein hallinto-oikeuskin arvioi, että henkilöllä ei todellakaan kansainvälisten sopimusten eikä meidän lainsäädäntömme eikä tarjolla olevan maatiedon pohjalta ole perusteita ja oikeutta turvapaikkaan, mielestäni silloin on kyllä perusteetonta todeta tai väittää, että henkilöt nyt sitten ihmisoikeuksien tai perusoikeuksien vastaisesti oltaisiin palauttamassa turvattomiin olosuhteisiin. Eli tässä on kysymys mielestäni myös siitä, millä tavalla me ylipäänsä luotamme omiin viranomaisiimme ja tähän omaan järjestelmäämme.

Kun näistä tietyistä ongelmamaista, jotka eivät suostu ottamaan henkilöä vastaan, ellei hän itse tahdo tulla — ne todellakin on mainittu täällä, esimerkiksi Afganistan, Somalimaa, Vietnam, myös Irak ja Iran joissain tapauksissa — tulleen henkilön turvapaikkaprosessi on käyty loppuun ja on todettu, että henkilöllä ei ole perustetta oleskeluluvan saamiseen, käytännössä hän voi tällä hetkellä itse päättää, jääkö hän vai lähteekö hän, ja hän saa sekä sen tilapäisen oleskeluluvan että myös vastaanottokeskuspalvelut, ja sen lisäksi hän on parin vuoden kuluttua oikeutettu pysyvään lupaan ja esimerkiksi perheen yhdistämisiin. Tämä asettaa myös eri maista tulevat turvapaikanhakijat keskenään eriarvoiseen asemaan, eli toisten kohdalla tällä viranomaisten tutkinnalla on merkitystä, toisten kohdalla sillä ei ole sitten mitään merkitystä, vaan henkilö vain itse päättää, jääkö hän vai lähteekö hän.

Täällä on myös puhuttu siitä, että vastaanottokeskuspalvelujen ulkopuolelle jättäminen tai maassaolo ilman virallista statusta loukkaa näiden ihmisten perusoikeuksia, ja muistutan tässä nyt siitä, että meillä maassa laittomastikin oleskelevilla on esimerkiksi oikeus kiireelliseen terveydenhuoltoon, perusopetukseen ja hätätoimeentuloon. Eli esimerkiksi laittomasti maassamme oleskelevilla EU-kansalaisilla on myös nämä oikeudet.

Itse ajattelen, että tässä on todellakin ennen muuta kysymys siitä, minkä arvon me annamme myös tälle viranomaistoiminnalle, eli mikäli tätä epäkohtaa ei korjattaisi, koko lupaprosessin läpikäyminen näiden henkilöiden kohdalla, kaikki se vaiva ja työ ja resurssit, joita siihen käytetään, olisi aika lailla turhaa. Heiltä voitaisiin jo suoraan kysyä, haluatko jäädä vai haluatko lähteä.

Sitten haluan vielä edustaja Eerolalle vastata liittyen näihin avustuksiin. Ensinnäkin, tällä hetkellä näissä hankkeissa nämä keskimääräiset avustukset ovat olleet kohdemaasta riippuen 200—1 500 euroa, keskimäärin 600 euroa, ja tarkemmin sitten myöhemmin asetuksella tästä avustuksesta säädetään. Tämän paluuavustuksen kohdalla ihan täällä pykälässä todetaan, että sen yksi edellytys on se, että henkilö poistuu maasta pysyväisluonteisessa tarkoituksessa peruttuaan hakemuksensa tai oleskelulupahakemuksen tultua hylätyksi. Ja mikäli sitten käy tämä Eerolan mainitsema, kuvitteellinen tapaus, että henkilö lähtisi sitten uudestaan tämän uuden avustuksen saamisen toivossa, täällä pykälässä vielä todetaan, että vastaanottokeskus tai Maahanmuuttovirasto voi periä takaisin myöntämänsä avustuksen tai korvauksen, jos osoittautuu, että se on maksettu virheellisin perustein tai perusteettomasti. Eli itse kyllä lähden siitä, että tässä on nimenomaan tarkoitus, että henkilö saa kerran sen avustuksen, jotta hän voi sitten pysyväisluontoisesti asettautua sinne omaan kotimaahansa, ja se täytyy todeta vielä, että tämä avustus on ollut huomattavan kustannustehokas sen takia, (Puhemies koputtaa) että meillä näissä vastaanottokeskuksissa ja vastaanottopalvelujen piirissä oleskeleminen tulee kyllä huomattavasti kalliimmaksi kuin se, että kertaluontoisesti maksetaan henkilölle matkakustannuksia ja pieni avustus, että hän pääsee sitten elämänsä alkuun siellä kotimaassaan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Räsäselle sinänsä ehkä ilmiselväkin kommentti koskien näitä olemassa olevia kansainvälisiä sääntöjä ja myös Suomen lainsäädäntöä: Eihän se, että ihminen ei ole oikeutettu turvapaikkaan kansainvälisten sopimusten nojalla, sinänsä vielä tarkoita, että se paikka, jonne hän palaa, olisi turvallinen. Turvapaikkaan on oikeutettu henkilö, johon kohdistuu jonkinlaista yksilöllistä vainoa. Siinä mielessä tässä on hyvin paljon sellaisia tapauksia, jotka ovat ikään kuin ehkä rajatapauksia, joissa voi olla, että on ollut perusteltua, että ihminen saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta yhtä lailla voi olla perusteltua, että hän kuitenkin jatkaa elämäänsä Suomessa eikä palaa esimerkiksi tämän päivän Irakiin.

Arvoisa puhemies! Sitten kommenttina niille puhujille, jotka ovat esittäneet, että Suomi on joku tällainen erityinen hölmöjen ja sinisilmäisten henkilöiden maa, jonka lainsäädäntö on täynnä tämmöisiä erittäin houkuttelevia porsaanreikiä, joille mistään muualta Euroopasta ei löydy vertaista: Vaikuttaa siltä, että ainakin tässä salissa on aika paljon ihmisiä, joille ihan semmoiset peruslukujen suuruudet eivät ole kovinkaan tuttuja. Suomesta on viime vuosina hakenut turvapaikkaa noin 3 000 ihmistä vuodessa, Ruotsissa tuo luku on tällä hetkellä yli 50 000. Puhuuko tämä teidän mielestänne sen puolesta, että Suomi on tämmöinen erityinen porsaanreikien ja helppojen ratkaisujen luvattu maa? Ruotsissa on tietenkin jonkin verran suurempi väkiluku kuin meillä, mutta taitaa silti olla, että yli 50 000 on myös Ruotsin väkilukua kohden suurempi turvapaikanhakijoiden määrä. Kaiken kaikkiaan Suomestahan haetaan turvapaikkoja eurooppalaisessa mittakaavassa hyvin vähän.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapaselle totean, että minun tietääkseni Suomesta ei ole muutaman viime vuoden aikana käännytetty juuri ketään Syyriaan, kuten — jos oikein ymmärsin — äsken väititte jostain kuulleenne, ei ainakaan lapsia. Sen sijaan Syyriaan on kuitenkin Suomesta lähdetty jo oleskeluluvan saaneiden pakolaisten toimesta vapaaehtoisesti ja ihan omalla kustannuksella, ja näille sotaretkille on kyllä viety lapsia mukaan.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on aivan järkyttävää, että me otamme vastaan sotapakolaisia, jotka täällä aikansa voimistuttuaan lähtevät takaisin sotimaan. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä.

Tuota, mitä ministeri sanoi siitä, että nämä avustukset voidaan myöhemmin ehkä sitten periä takaisin, rohkenen kyllä hieman epäillä, tai ainakin vähän arveluttaa se, että mistäköhän osoitteesta nekin rahat sitten, jos tällainen tilanne tulisi, lopulta takaisin perittäisiin. Veikkaisin tässä yhteydessä suomalaista veronmaksajaa.

Ja tosiaan, edustaja Sinnemäki oli täysin oikeassa siinä, että Ruotsi on eurooppalaisessa mittakaavassa asukaslukuun suhteutettuna ylivoimainen turvapaikanhakijoiden kohdemaa. Toivon, että Suomi ei seuraa sillä tiellä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sinnemäki totesi, että se, että henkilö ei saa turvapaikkaa eli pakolaisstatusta, ei vielä todista, että hän voisi turvallisesti palata omaan maahansa. Tämähän on totta. Niinpä meillä onkin tämän varsinaisen pakolaisstatuksen lisäksi vielä kaksi muuta kategoriaa, joista ensimmäinen muistaakseni on nimeltään "toissijaisen suojelun perusteella". Siinä katsotaan, että jos henkilö sinne maahan palautettaisiin, niin siellä, vaikkei vielä ole ollut tällaista henkilökohtaista vainoa, on riski, että hän joutuu tämmöisen epäinhimillisen kohtelun ja muun uhriksi, ja silloin, jos arvioidaan ja katsotaan, että tämmöinen riski on, hän saa Suomesta oleskeluluvan. Sitten on vielä kolmas kategoria, ihan tämmöinen Suomen oma, joka ei perustu EU:n direktiiviin, jossa taas on perusteena se, että jos siellä kotimaassa on kriisi, sota, romahtanut valtio sellaisessa tilassa, että ei katsota voitavan tämmöistä henkilöä sinne palauttaa turvallisesti, niin silloin hän saa tämän humanitäärisen suojelun perusteella oleskeluluvan Suomessa.

Nyt puhutaan henkilöistä, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa ja joiden kohdalla meidän viranomaiset ja oikeuslaitos — kaikki tietysti valittavat kaikki portaat läpi veronmaksajien piikkiin — ovat katsoneet, että heillä ei ole millään näistä perusteista perustetta jäädä Suomeen. Ja niin kuin ministeri sanoi, kyllä kai meidän pitää luottaa tähän meidän omaan järjestelmäämme. Jos toisin olisi, niin todellakin olisi tämä tilanne, minkä ministeri kuvasi, että miksi lähteä sitten tähän prosessiin, että silloin voidaan näiltä ihmisiltä kysyä, että haluatko jäädä vai etkö halua jäädä, ja jos haluat, niin saat jäädä, koska sinä kuitenkin voisit jäädä riippumatta siitä, että on todettu laillisessa prosessissa, että sinulla ei ole oikeutta jäädä.

Ihan lopuksi: Edustaja Haapanen mainitsi, että osa näistä ihmisistä voi olla paremman elämän toivossa tänne tulleita. Suomi on maailman paras maa, ja varmasti näin on, mutta se ei ole peruste saada oleskelulupaa Suomesta.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun katsoo tilannetta nyt Euroopassa tällä hetkellä, jonne tulee tuhansia pakolaisia Afrikasta ja Lähi-idästä, niin mietin sitä, eikö meidän nyt pitäisi varautua aivan uudenlaiseen tilanteeseen, ei niin, että miettisimme, että 28 tai 58 ihmistä sai tai palautettiin tai 220 sai väliaikaisen, kun suhteet jo verrattuna Ruotsiin, aivan kuten täällä mainittiin, ovat aivan toista luokkaa: viime vuonna hieman yli 3 000 turvapaikanhakijaa Suomeen, Ruotsissa yli 50 000, ja käsittääkseni esimerkiksi kaikki Syyriasta tulleet ovat saaneet Ruotsissa tilapäisen oleskeluluvan.

Mutta kysyisin ministeriltä: pitääkö se paikkansa, että olemme käännyttäneet takaisin Syyriasta tänne tulleita pakolaisia, ja onko Afganistan teidän mielestänne niin turvallinen maa, että sinne voidaan käännyttää, ja onko sinne käännytetty ihmisiä, ja pitääkö tämä lakiesitys myös sisällään sen mahdollisuuden, että ihminen käännytetään, vaikka oikeuskäsittely hänen kohdaltaan olisi vielä kesken?

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen maalaili tuossa senkaltaisen kuvan, että mitä jos tilanteet eskaloituvat ja tulee vielä isompia haasteita pakolaisten osalta. No, siihen voi myös todeta, että eikö silloin ole entistä tärkeämpää, että meillä on oikeudenmukainen järjestelmä, joka antaa mahdollisuuden niille, joilla on peruste sille turvapaikalle ja jäämiselle tänne Suomeen. Heidän osaltaan toimitaan aktiivisesti, mutta tämäntyyppiset tapaukset, joista tässä keskustellaan, ovat kyllä äärimmäisen huonoja esimerkkejä ja eivät kyllä rohkaise ja kannusta sitten tähän varsinaiseen päätehtäväänkään.

Myös sitten edustaja Sinnemäelle: kun hän todisti erilaisilla näkemyksillä, että Suomi ei ole ainoa sinisilmäisten maa näissä kysymyksissä, niin en tiedä, onko se Suomelle nyt niin suuri kunnia sitten olla vaikka vähän isommassakin joukossa, eli kyllä lähtisin siitä, että oikeudenmukaisuus tässä on saatava kuntoon.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Minun tiedossani ei ole, että Syyriaan olisi viime aikoina palautettu ketään. Ja nimenomaan Syyria on sellainen maa, mistä tulevat turvapaikanhakijat kyllä turvapaikan saavat. Afganistaniin voidaan eräisiin osiin palauttaa, ja tämäkin perustuu ihan maatietoon: siellä on osia, minne voidaan palauttaa, ja sitten taas alueita, minne ei palauteta.

Mielestäni tässä itse asiassa edustaja Haapasen esittämä perustelu on juuri se syy siihen, minkä takia meidän täytyy kehittää tätä oikeudenmukaista järjestelmää. Eli ajattelen, että Suomen tulee panostaa juuri siihen humanitääriseen auttamiseen, jossa ne henkilöt, jotka tarvitsevat turvapaikkaa tai jotka otetaan kiintiöpakolaisina, saavat avun. Eli apua tarvitsevia tuetaan, heille annetaan oleskeluluvat ja palvelut, mutta sitten niihin, joiden kohdalla todetaan, että he eivät sitä tarvitse, ei ikään kuin panosteta, ei näitä vastaanottopalveluita eikä tilapäisiä oleskelulupia.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Edustaja Zyskowicz on aivan oikeassa siinä, kun hän totesi, että on muitakin mahdollisuuksia saada suojelua ja oleskelulupa Suomesta kuin tämä kansainvälinen turvapaikanhakijan status. Itse vastasin puheessani ministerille, joka esitti tätä näkemystä turvapaikan saamisesta mielestäni ehkä tässä yhteydessä hieman harhaanjohtavasti.

Toiseksi vielä, tosiasiassa en itse pidä ylipäätänsä tästä keskustelusta, jossa puhutaan siitä, olemmeko sinisilmäisiä vai emme. Kylmät faktat puhuvat sen puolesta, että Suomesta haetaan turvapaikkoja huomattavasti vähemmän kuin useista muista Euroopan maista. Se nyt on se tosiasia, ilman että kukaan missään on ehkä erityisen sinisilmäinen tai ruskeasilmäinen.