Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä laaditaan
kansallista terveyspoliittista ohjelmaa, mikä on tietysti
erinomainen asia. Mutta jo niissä selvityksissä,
mitä on tehty, yhtenä perusvaikeutena on huomattu
nimenomaan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen rajapinnoissa
ja yhteistyössä ilmenevät puutteellisuudet.
Samoin varmaan itse kukin meistä on saanut viestejä tämän
asian toimimattomuudesta. Haluankin kysyä sosiaali-
ja terveyssektorin ministereiltä, kun en ole ymmärtänyt:
Mikä viisaus löytyy sen takaa, että samanaikaisesti
sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan erottamassa
sosiaali- ja terveystointa keskenään, ja aiotaanko
hajottaa ministeriökin, vai onko tässä kyse
nyt jostain keskinäisestä tontinjaosta vai syvällisemmästä ideologiasta?
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Vaikka muodollisen päätöksen
tästä on tehnyt ministeri Perho, se on kuitenkin
asiallisesti minun vastuullani, koska minun alaisiani osastoja on
järjestetty uudestaan.
Ministeriö on aikaisemmin jaettu palveluosastoon ja
ehkäisevään osastoon. Näiden
välillä oli suuria tiedonkulkuvaikeuksia, ja erityisesti
sekä terveyspuoli oli jakautunut hyvin luonnottomalla tavalla
että sosiaalipuoli oli jakautunut kovin luonnottomalla
tavalla palveluun ja ehkäisyyn. Sen takia päätettiin
jakaa se taas niinpäin, että meillä on
terveysosasto ja perhe- ja sosiaaliosasto erikseen osittain sen
takia, että nykyjärjestelmässä molemmissa
osastoissa sosiaalipuoli oli jäänyt vähän
terveyspuolen jalkoihin ja halutaan vahvistaa sosiaalipuolen järjestelmää.
Samalla ministeriö siirtyi sen kaltaiseen matriisiorganisaatioon,
että meillä on erikseen esimerkiksi vanhustenhuollon
ryhmä ja päihdehuollon ryhmä jne., jotka
ylittävät nämä jaot. Oli harkittavana myös
se, että olisimme tehneet yhden ainoan mammuttiosaston,
mutta (Puhemies koputtaa) siitä olisi tullut niin kovin
iso, että se olisi saattanut johtaa yhteen hallintoportaaseen
lisää. Sen takia tätä ei tehty.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tarvitaan niin pitkät selitykset,
että jatkan tästä. Olen täysin
vakuuttunut siitä, että tehty ratkaisu antaa paremmat
mahdollisuudet kehittää johdonmukaisesti koko
terveydenhuollon ketjua ennaltaehkäisystä hoitoon,
samoin rakenteellisesta sosiaalityöstä ja sosiaalihuollosta
korjaaviin toimenpiteisiin. On valitettavasti niin, että minkäänlainen
organisaatio-malli ei ole sataprosenttisesti hyvä. Mutta
ne edut, jotka katsoimme saavutettavan tällä muutoksella,
olivat mielestämme merkittävästi suuremmat
kuin haitat. Kysymys on nimenomaan siitä, että on
paljon yhteistoiminta-alueita, joilla näiden kahden osaston
virkamiesten pitää tehdä yhteistyötä.
Nyt se yhteinen nimittäjä on nimenomaan se, että saman
toiminnon sisällä ei ole rajamuureja.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! En voi välttyä siltä huomiolta,
että minusta tämä kyllä kuulosti
lähinnä selittelyltä, josta en vieläkään löytänyt
sitä punaista lankaa. Mutta jatkaisin kysymystä sillä tavalla,
että nyt kun on saatu järjestykseen nämä asiat,
että on kummallakin omat sektorinsa ja omat henkilönsä:
Miten te rakennatte sen yhteistyön, jota esimerkiksi terveyspolitiikan
uudistamisessa tarvitaan?
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ministeriössä on organisaation
jatkotyö menossa. Meillä tehdään
sekä vanhustenhuollon projekteja että päihdehuollon
projekteja että lastensuojelun projekteja. Väite,
että osastojako jotenkin heijastuisi kentällä,
sisältäisi sen ajatuksen, että kentällä olisi
aikaisemmin heijastunut jako toimeenpanevaan ja ehkäisevään
politiikkaan, eikä sellaistakaan ole havaittu.
Yksi puute, joka vanhassa organisaatiossa oli, oli se, että meidän
sinänsä hyvin tärkeä ehkäisevän
terveydenhuollon järjestelmämme ei päässyt vaikuttamaan
kentällä, koska sillä ei ollut taas kontaktia
kuntakenttään, koska siltä puuttui tavallaan
ehkäisevän politiikan toimeenpanopuoli täysin.
Nyt se on paljon paremmassa kunnossa.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Minun on kovin vaikea nähdä,
miten ministeriön sisäinen organisaatio pelkästään
ilman uusia välineitä voisi heijastua kentälle.
Haluaisin ministeri Soininvaaralta kysyä: Mitä uusi
organisaatio nyt poikii? Miten sana muuttuu lihaksi paremmin kuin
aikaisemmin?
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Minunkin on vaikea nähdä, miten
se heijastuisi kentälle sillä tavalla, että se jakaisi
esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveystointa jollakin toisella
tavalla. Sen takia en ymmärtänyt oikeastaan alkuperäistä kysymystä.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Sikäli kuin asia koskee paikallistasoa,
kokemukset siitä, että terveys- ja sosiaalipuoli
toimivat yhdessä, ovat olleet pääsääntöisesti
hyviä.
Mitä muutoin tulee ed. Kauton kysymykseen, joka on
relevantti, kysyn ministeriltä: Onko minkäänlaisia
projekteja, suunnitelmia tai valmisteluja meneillään
erikoissairaanhoitopiirien osalta, joita maassamme on verrattain
monta? On muistettava, että pienessä maassa pitäisi
kyetä myös erikoissairaanhoitopiirien tasolla,
vaikka ne ovatkin kuntayhtymiä, keskittymään
osaamiseen ja työnjakoon, jotta sairastava ihminen saa mahdollisimman
nopeasti tarvitsemansa avun.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Rouva puhemies! Ensiksikin onnittelen kysyjää taitavasta
sitomisesta alkuperäiseen kysymykseen.
Kansallisen terveyshankkeen puitteissa on tarkoitus
vaikuttaa erikoissairaanhoitopiireihin, pienentää niiden
lukumäärää. Vaihtoehto lukumäärän
pienentämiselle on se, että pohjoisen sairaanhoitopiirit
ottaisivat suuremman vastuun perusterveydenhuollosta. Minusta näitä kahta
vaihtoehtoa kannattaa pohtia. Itse hieman vierastin sitä ajatusta,
että kaikki viisi pohjoisen sairaanhoitopiiriä pantaisiin
yhdeksi miljoonapiiriksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! On puhuttu organisaatiosta. Kysyisin
arvon ministereiltä teidän käsitystänne
siitä, onko tarvetta muuttaa sitä tilannetta,
että meillä on sekä kansanterveyslaki
että erikoissairaanhoitolaki voimassa Suomessa. Onko tässä kysymyksessä tehty
jotain?
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Tämä on yksi niistä kysymyksistä,
joita Kansallisessa terveyshankkeessa pohditaan. Ehkä se
lain nimi ei tässä ole niin tärkeä,
mutta jollakin tavoin kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito
pitäisi saada lähemmäs toisiaan. Yksi
vaihtoehto on se, että nämä kaksi lakia kirjoitetaan
yhteen.