Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen vesilaki on tullut voimaan vuonna 1962. Se on yksi vanhimmista voimassa olevista ympäristölaeistamme. Vesilakia on tarkastettu useaan otteeseen. Ympäristö- ja muu lainsäädäntö on samaan aikaan kehittynyt nopeasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sitä on uusittu kokonaisuudistuksin modernin yhteiskunnan vaatimuksia vastaavasti. Sen sijaan vesilaki on muuttunut hajanaiseksi, vaikeaselkoiseksi ja osin epäajanmukaiseksi.

Uudistusta on valmisteltu pitkään. Sen taustalla on vesilakitoimikunnan työ tämän vuosituhannen alusta, 2000—2004, ja tämän toimikunnan työtä jatkoi työryhmä 2005 ja 2006. Näistä mietinnöistä annettiin yli 160 lausuntoa. Hallituksen esitys vesilainsäädännön uudistamiseksi valmistui vuonna 2009. Tämä esitys on valmisteltu oikeusministeriössä tiiviissä yhteistyössä ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Seuraavassa esittelen pääkohdat tästä suuruudistuksesta. Valiokuntakäsittelyssä käymme läpi sitten kaikki yksityiskohdatkin, näin uskon.

Nykyinen vesilaki korvataan uudella vesilailla, mutta noin 15:een muuhunkin lakiin tulee muutoksia. Tavoitteena on sääntelyn selkeyttäminen ja vesilain mukaisten menettelyiden nopeuttaminen. Uuden vesilain asiasisältö vastaisi pitkälti nykyistä vesilakia, mutta yksityiskohdissa tapahtuisi monia muutoksia, monia prosesseja nopeuttavia muutoksia. Viranomaisorganisaatiossa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia muuten kuin jäljempänä kertomaltani osin. Yleiskäyttöoikeudet, muun muassa vesistöissä kulkeminen, säilyisi nykyisellään.

Hankkeen luvanvaraisuus määräytyisi hankkeen vaikutusten tai laitosluettelon perusteella. Luvanvaraisten toimintojen piiri on pääosin nykyisenlainen, mutta ympäristön ja varsinkin vesiympäristön suojelun uusien tarpeiden vuoksi lupa vaadittaisiin jatkossa myös yli 500 kuutiometrin ruoppauksilta, mikä on vesiympäristön ja rantaympäristön kannalta erittäin tärkeä ympäristönsuojelun parannusehdotus. Tätä pienemmillekin ruoppauksille tulee ilmoitusvelvollisuus, josta saattaa sitten laueta tosiasiallisesti luvan tarve.

Lupaharkinta perustuisi nykyisen vesilain tavoin hankkeesta aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaan, myöhemmin intressivertailuksi kutsuttavaan asiaan, ja sitä täydentäisi — ja tämä on varmasti, arvoisat kansanedustajat, tärkein asia — jatkossakin kielto aiheuttaa huomattavan haitallisia vaikutuksia. Siis ehdoton luvan myöntämisperuste säilyy laissa ja jatkossakin estää sellaiset hankkeet, jotka ovat tämän vastaisia.

Luonnontilaisten purojen turvaaminen tapahtuisi vesilain lupamenettelyssä. Luvan tarpeen alle jäävien hankkeiden, muun muassa pienten ruoppausten ja ojitusten, valvonta tehostuisi muun muassa ennakkoilmoituksella. Veden hankintaa koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan paikalliset vedenottotarpeet ja yhdyskuntien vesihuollon tarpeet. Kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva vedenotto ja muut veden siirtohankkeet eivät saa vaarantaa näitä. Yleinen intressi on siis jatkossakin turvattu, ja tältä osin on julkisuudessa ehkä esiintynyt lieviä väärinymmärryksiä.

Vesistöjen kunnostushankkeiden tukemiseksi lakiin lisättäisiin veden korkeuden pysyvää nostamista koskevat erityissäännökset. Vesivoiman hyödyntämistä, kulkuväyliä ja vesistöä koskevassa sääntelyssä ei näin ollen tule merkittäviä muutoksia, mutta — ja tämä on tärkeää — katselmustoimituksesta ja lopputarkastuksesta luovuttaisiin, mikä merkittävästi nopeuttaa ja tehostaa laillisten vesihankkeiden etenemistä. Muutoin menettelyt säilyisivät pääosin nykyisenlaisina, mutta lausunnonantajien joukkoon on eräissä tilanteissa lisätty nykyisten lausunnonantajien, muun muassa asukasyhdistysten, luonnonsuojeluyhdistysten ja teollisuuden, lisäksi eräissä yhteiskunnan kannalta merkittävissä hankkeissa myös valtioneuvosto. Minkään lausunnon osalta ei ole kysymys juridisesti sitovasta lausunnosta, vaan ne ovat lausuntoja, joista sitten riippumattoman lupaviranomaisen ja viime kädessä tuomioistuimen täytyy ottaa vain se, mikä on juridisesti merkittävää. Lausunnot eivät sido päättäjää.

Lopuksi vielä: Vesitalouslupien jälkikäteiseen tarkastamiseen tulee osin helpotusta nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Meillä osa vesiluvista on niin sanotusti pöytälaatikossa ja aika vanhoja. Merkityksensä menettänyt vesitalouslupa voitaisiin määrätä raukeamaan. Lakiin sisällytetään myös saamelaisille alkuperäiskansalle kuuluvia oikeuksia turvaavat säännökset.

Tässä pääpiirteet. Yksityiskohtia on runsaasti, ja voin taata, että niissä riittää valiokunnilla töitä. Oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat valmistautuneet auttamaan kaikkia asianomaisia valiokuntia.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuonna 1962 voimaan tullut vesilaki on kaivannut uudistamista jo pitkään. Oli tärkeää, että hallitusohjelmaa valmisteltaessa sovittiin lain kokonaisuudistuksesta. Pelkät osittaisuudistukset eivät olisi enää riittäneet. Vesilaki kaipasi kipeästi selkeyttämistä ja yhtenäistämistä. Vuosien varrella tehtyjen osittaisuudistusten jäljiltä vesilain rakenne on jäänyt hajanaiseksi, eikä vesilain järjestelmää ole missään vaiheessa tarkasteltu systemaattisesti kokonaisuutena. Vesiin ja vesivarojen käyttöön kohdistuvat odotukset ja tarpeet ovat luonnollisesti muuttuneet viimeisen 50 vuoden aikana. Ympäristöasioiden painoarvo on kasvanut. Uusi vesilaki pyrkiikin ottamaan ympäristöasiat entistä paremmin huomioon. Jotta voimme vastata ilmasto- ja energiapoliittisiin tavoitteisiin, on vesi energialähteenä otettava yhä kokonaisvaltaisemmin huomioon. Onkin perusteltua sanoa muutama sana vedestä energiamuotona.

Uusiutuvat energialähteet näyttelevät jatkossa yhä suurempaa roolia energiantuotannossamme. Vesivoima on uusiutuva energialähde, jonka rakentamismahdollisuudet on syytä tulevaisuudessakin taata. Vesivoima on sekä päästötöntä että hajautettua kotimaista energiaa, ja se on erittäin käyttövarmaa ja kulutusvaihteluihin joustavasti sopeutuvaa. Fossiilisia polttoaineita korvaavana ja täysin päästöttömänä energialähteenä vesivoima vähentää hiilidioksidipäästöjä ja näin hillitsee ilmastonmuutosta. Vesivoimatuotannolla vältettiin viime vuonna maassamme noin 11 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt.

Sähkön omavaraisuuden lisääminen kuuluu Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian keskeisiin tavoitteisiin. Omalla tuotannolla tulee voida kattaa niin huipunaikainen kulutus kuin sähköntuontihäiriötkin. Tavoite sisältää myös kulutus- ja muihin vaihteluihin joustavasti mukautuvan säätökapasiteetin omavaraisuuden. Tässä vesivoima on aivan ylivoimainen. Useista muista uusiutuvan sähköntuotannon muodoista poiketen vesivoima ei tarvitse tukea, vaan päinvastoin se tuo merkittäviä vero- ja muita yhteiskunnallisia tuloja kunnille ja maakunnille, esimerkiksi Lapin maakuntaan viime vuonna 34 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallituksen esityksessä pyritään tehostamaan vesiasioiden käsittelyä. Esityksessä ehdotetaan muun muassa vesiluvan myöntämiseen liittyvästä katselmustoimituksesta luopumista, mikä on oikea toimi, jotta vesiasioiden käsittely nopeutuisi. Toisaalta on huomioitava, että tämä asettaisi hankkeesta vastaaville nykyistä laajemman velvollisuuden selvittää hankkeen vaikutuksia.

Vesirakentamisen luvanvaraisuus pysyisi esityksen mukaan sinänsä samana, mutta vesivoiman haitatonta lisärakentamista olemassa olevaan rakennelmaan on esitetty mahdolliseksi ilman lupaa tietyin edellytyksin. Tämä voisi nopeuttaa yleistä hyväksyntää nauttivien tehonkorotushankkeiden toteutumista. Hallituksen esitys parantaisi selkeästi kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Esityksessä on huomioitu muun muassa luonnontilaisten purojen säilyminen aiempaa paremmin. Lisäksi on hyvä, että veden ottamista koskevaa etuusjärjestystä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että paikallisten vedenottamistarpeiden ensisijaisuus korostuu. Kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vedenottamon suoja-alueen perustamiseen parannettaisiin. Suoja-alueen perustamista voisivat vaatia vedenottoluvan hakijan lisäksi myös asianomaiset sekä viranomaiset. Oikeus liikkua vesistössä ja ottaa vesistöstä vettä omaa henkilökohtaista tarvetta varten säilyy esityksessä ennallaan.

Myönteistä esityksessä on myös vesitaloushankkeita koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen. Toinen merkittävä muutosehdotus on vesitaloushankkeen luvanvaraisuutta koskevan sääntelyn selkiyttäminen purkamalla vesilain kieltokeskeisyys siten, että nykyiset yleiskiellot muotoillaan entistä selvemmin lupakynnyksiksi. Vesirakentamishanke, joka suuresti heikentää vesistöjen luonnonarvoja ja paikkakunnan elinoloja, voidaan hylätä entiseen tapaan.

Erityisen hyvänä edistysaskeleena pidän ehdotusta, jonka mukaan tuomioistuimen tulee pyytää valtioneuvoston lausunto sen käsittelyssä olevan vesihankkeen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Tämä lausunto valmisteltaisiin valtioneuvoston työjärjestyksen mukaan, eli silloin, kun kysymyksessä olisi energiahanke, valmistelijana toimisi työ- ja elinkeinoministeriö ja lopullisen päätöksen tekisi valtioneuvoston yleisistunto, mikä merkitsee sitä, että päätös olisi yhtenäinen valtioneuvoston kanta, ei niin, että eri ministeriöillä olisi lopputulemassa erillinen kanta, vaan olisi yksi valtioneuvoston kanta.

Mielestäni on myös hyvä, että esityksen mukaan vesivoimahankkeita ei voida enää tyrmätä suoraan ehdottoman luvanmyöntämisestesäännön perusteella vaan lupaharkintaa suoritettaessa lupaviranomaisen tulee aina suorittaa intressivertailu. Tämä on linjassa kestävän kehityksen periaatteen kanssa. Vesivoimahankkeista päätettäessä on aina otettava myös huomioon hankkeiden taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Mielestäni tämän vesilakiuudistuksen tärkeä periaatteellinen linjaus on, että jatkossa yhteiskunnan kokonaisetua tarkastellaan aiempaa laajemmin. Meillä oli juuri päätettävänä lupaviranomaisilla tämä kaasuputkihanke, ja siinähän poliitikkoja asetettiin aika hankalaan saumaan, kun oikeastaan mitään ei olisi saanut sanoa, jotta ei vaikuttaisi hankkeeseen. Nyt tämä selkeä määrittely yhteiskunnan kokonaisedun huomiosta on tärkeä asia. Tämä tuo uuden näkökulman.

Puhemies! Tämä lakiesitys on tältä osin siis askel parempaan suuntaan. Valiokuntien, erityisesti talousvaliokunnan, tulee kuitenkin linjata tätä yhteiskunnan kokonaisetuperustetta hivenen täsmällisemmin. Itse näen, että siinä painoarvo nousee vesivoiman merkityksellä säätövoimana ja puhtaana energialähteenä. Lisäksi on aluetalousvaikutukset, työllisyysvaikutukset ja tulvansuojelukysymykset, jotka ovat myös erityisen isoja ja merkittäviä ongelmakysymyksiä eräissä pohjoisen maakunnissa.

Arvoisa puhemies! Näillä muutamilla havainnoilla on syytä tukea tätä vesilakiesitystä olettaen, että valiokunnassa vielä tiettyjä täsmennyksiä aikaansaadaan. Mutta sitten ehkä muutama sana tulevaisuudesta.

Pidän tärkeänä, että seuraavassa hallitusohjelmaneuvottelussa kyettäisiin aikaansaamaan erityislainsäädäntö, jolla molemmat Pohjois-Suomen merkittävät vesivoimahankkeet voitaisiin toteuttaa. Tässä voitaisiin käyttää esimerkkinä tätä ydinenergialakia, jossa kokonaisarvio muodostaa päätöksenteon pohjan. Nyt avattu askel oikeaan suuntaan antaa tähän tienviittaa ja suuntaa.

Puhemies! Mutta olen tietysti ja varmasti monet monet muutkin Suomen kansalaiset ovat kiinnostuneita, mikä on kanta kokoomuksessa. Kokoomus on puhunut kustannustehokkuudesta, joka on hyvä asia, mutta mikä on kokoomuksen kanta vesirakentamiseen, uusiin hankkeisiin, nimenomaan konkreettisiin hankkeisiin tulevassa hallitusohjelmassa? Tietysti kiinnostaa myös, mikä on sosialidemokraattien kanta. Aikaisemmin SDP:llä oli työ varsin suuressa arvossa, työ ja toimeentulo. Onko se nyt ja tulevaisuudessa, siihen tietysti olisi hyvä saada ratkaisu. Ollaanko viemässä Suomen kansantaloutta eteenpäin ja toteuttamassa myös energiaratkaisuja, jotka ovat kustannustehokkaita ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkeviä?

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Vattenlagen från 1961, trädde i kraft följande år, har kompletterats och ändrats flera gånger. Den senaste stora ändringen gjordes i samband med miljöskyddslagen, då en del bestämmelser överfördes just till miljöskyddslagen.

De senaste åren har vattenlagstiftningen varit föremål för en intensiv diskussion och motstridiga krav på förändringar har framförts. Mycket har handlat om villkoren för utbyggnad av vattenkraft.

Efter en svår beredning har minister Brax och regeringen lyckats åstadkomma en proposition. Förändringarna är i stort sett lagtekniska, inte så märkligt stora. Viktigt är i varje fall att statsrådets ställning har stärkts så att statsrådet har möjlighet att yttra sig när det är fråga om sådana samhälleligt viktiga projekt av nationell betydelse som kan ha avsevärda eller omfattande skadliga verkningar. Den här ändringen är motiverad.

Jag vill lyfta fram en speciell fråga som är särskilt viktig i min region, Vasa stad och dess omgivning.

Tuon esiin kysymyksen, joka koskee, sanoisin, ainutlaatuista peltoaluetta ainakin Suomen oloissa eli Söderfjärdeniä. Söderfjärden, vuodesta 1973 osa Vaasaa, aikaisemmin osa Sulvan kuntaa, on kuuluisa peltoalue, joka syntyi kauan kauan sitten meteoriittikraatterista, arvioidaan, noin 530 miljoonaa vuotta sitten. Peltoaukea on yksi Pohjoismaiden suurimmista kuivatusurakoista. Patojen, kanavien ja pumppujen avulla onnistuttiin 1920-luvulla maan kohoamista nopeuttamaan 200 vuodella, näin voidaan väittää, jolloin saatiin aikaan 2 000 hehtaaria uutta peltoa. Syksyisin kraatterin pellot täyttyvät tuhansista kurjista. Puhutaan jopa 5 000:sta, 6 000:sta, 7 000:sta. Melkoinen näky, tavallaan myös haittatekijä.

Problematiken är att de markägare som finns på nyttoområdet måste ta ansvar för den stora avrinning som kommer utifrån, från avrinningsområdet. Höjdförhållandena är sådana att nyttoområdet ligger lägst och det betyder att vatten och utsläpp rinner från omgivande skogs- och odlingsområden och bostadsområden, det vill säga från ett stort avrinningsområde på cirka 4 000 hektar till ett begränsat odlingsområde, nyttoområde.

Enligt gällande lagstiftning faller alla kostnader för skötseln av det här, för dikning och torrläggning på de så kallade nyttotagarna. Det betyder att de årliga extrakostnaderna för elektricitet, pumpning, rensning osv. är betydande då det extra vattnet måste pumpas bort.

On toivottavaa, että vesilakia ja -asetusta tulisi muuttaa siten, että ojitus- ja kuivatuskustannuksiin osallistuviksi määriteltäisiin myös ne valuma-alueen kiinteistöt, joiden vesien valuminen hyötyalueille aiheuttaa hyötyalueiden kiinteistönomistajille, ojitusyhtiöille ja kuivatusyhtiöille huomattavia lisäkustannuksia lisääntyneinä pumppaus-, perkaus- ja rakentamiskustannuksina. Tätä muutosta helpottaisi myös vesilain ja vesiasetuksen muuttaminen siksi, että asetukseen määritelty lähes ehdoton kuivatussyvyys poistettaisiin, joka on 1,2 metriä.

Jag uttalar förhoppningen om, och det gör jag på mångas vägnar i det här området, att dessa motiverade ändringar ska göras i behandlingen i riksdagen, uppmärksammas på sätt eller annat och helst leda till en klar ändring i lagen och i kommande förordning.

Vi ska veta att motsvarande problematik även finns på annat håll och kommer att sprida sig allt efter som tiden går och bostadsområden och olika verksamheter utvecklas.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva vesilaki on jo vuosien varrella herättänyt monenlaisia tunteita, kun suunnitelmista on tihkunut joitakin tietoja julkisuuteen.

Mielenkiintoista mielestäni oli myös se, että heti, kun hallitus oli antanut esityksensä, alkoivat tulkinnat, mitä lakiesitys merkitsee esimerkiksi lisävoiman rakentamiselle. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä tähänkin asiaan saadaan sellainen ratkaisu, että asiasta ei tarvitse enää esittää erilaisia tulkintoja.

Arvoisa puhemies! Muutama sana pohjaveden ottamisesta toisen omistaman maa-alueen alueelta.

Nykyisin tilanne on ollut jokseenkin mielenkiintoinen. On olemassa pohjavesialueita, joilta vettä on otettu ja sitä on jaettu putkia pitkin eri talouksiin ja muihin kohteisiin. Viranomaiset ovat voineet toimia pohjavesialueiden suhteen käsitykseni mukaan lähes omien mieltymystensä mukaisesti.

Joitakin aikoja sitten meidän alueellamme eräälle alueelle oli laadittu metsänojitussuunnitelma, jossa oli tarkoitus aukoa lähes umpeen kasvaneita ojia. Kaivinkone olikin ollut avaamassa ojia, mutta osa ojista oli jätetty koskemattomiksi, eli ojat saivat jatkaa umpeenkasvamistaan. Asiaa yritettiin selvittää metsäkeskuksenkin kautta, jolloin jonkin ajan kuluttua asiaan tuli selvitys. Ympäristöviranomaiset olivat omin päin laatineet pohjavesialueen suoja-aluetta, voi sanoa näin, että ainakin sen selvityksen mukaan, mikä tuli, mitä ilmeisimmin tosiaan omin päin omien mittaustensa mukaisesti ja tulkintojensa kautta. Lopulta viranomaiset, paikallisviranomaiset, löysivät tiedostosta kartan, josta selvisi, että kartalle oli ilmestynyt laaja alue sinisellä raitaviivalla merkittyä aluetta, joka oli pohjavesialueen uutta suoja-aluetta. Siinä oli ilmeinen syy siihen, että metsäojia ei ollutkaan enää avattu tuolta alueelta. Maaperä tuolla alueella oli sen laatuista, että metsä olisi varmasti kasvanut kunnolla, jos ojia olisi saatu hieman avattua. Nyt seurauksena on soistuminen ja puun kasvun tyrehtyminen ilman minkäänlaisia korvauksia.

Nykyisen lainsäädännön mukaan minkäänlaista virallista katselmusta ja päätöstä tällaisen suoja-alueen laajennuksesta ei liene tarvinnut tehdä. On riittänyt, että viranomainen on vain tulkinnut asian. Usein edes maanomistaja ei ole tiennyt omistamallaan alueella tapahtuneesta suoja-alueen laajennuksesta. Tieto on usein tullut vasta aikojen kuluttua, kun joitain tavanomaisia töitä, esimerkiksi metsänhoitotöitä, on aiottu suorittaa alueella. Tästä alueen käyttökiellosta ei käsitykseni mukaan ole maanomistajille suoritettu minkäänlaisia korvauksia, ei ainakaan normaalitapauksissa, vaikka joku voi hyödyntää taloudellisesti alueen pohjavettä ja pohjavesivarantoja ottaa.

Nyt lähetekeskustelussa olevassa hallituksen esityksessä pohjaveden osalta on joitakin tarkennuksia. Yleisellä tasolla voi sanoa, että Suomen pohjavesivarat ovat suhteellisen suuret. Itse arvioisin, että tulevaisuudessa maailmalla monilla alueilla tulee olemaan puutetta puhtaasta vedestä ja siitä tullaan taistelemaan vuosien saatossa jopa niin sanotusti verissä päin. Sen johdosta lainsäädäntöteitse ei tule sallia sitä, että mahdollistettaisiin suurimittaisia vesikauppahankkeita, joiden seurauksena mahdollisesti vaarannettaisiin oman maan tarpeisiin tarvittava puhtaan pohjaveden saanti. Jos tällaisissa hankkeissa annamme niin sanotusti pikkusormen suurille kansainvälisille vedenhyödyntämisyrityksille, voivat seuraukset olla arvaamattomia.

Lakiehdotuksessa tältä osin todetaan nykytilasta lakonisesti, että tällainen pohjavedenotto eli vesikauppa on rinnastettavissa muuhun elinkeinotoimintaan. Mielestäni tuo toteamus on aika vaarallinen. Tulkitessaan tuota toteamusta voi mielessään maalailla lähes minkälaisia kauhukuvia tahansa.

Ehdotetun lain 4 luvussa on yritetty ottaa huomioon vesikaupan sääntelyn edellyttämät tarpeet. Siinä näkyy korostettavan sitä, että kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva vedenotto ei saisi vaarantaa paikallista vedenottotarvetta eikä yhdyskunnan vedenhuoltoa palvelevaa vedenottoa. Toivottavasti valiokunnassa tehdään asiaan vielä selvä tarkennus siitä, että myös tulevaisuuden osalta kaupallisella vedenotolla ei saa missään olosuhteissa vaarantaa paikallista pohjaveden saantia.

Toivon myös, että valiokunta kiinnittää riittävää huomiota siihen, että pohjavesialueen omistajalla on joitakin muitakin oikeuksia alueeseensa kuin oikeus ja velvollisuus maksaa verot ja esimerkiksi metsänhoitomaksut. Tämä koskee niin varsinaista pohjavesialuetta kuin suoja-aluettakin.

Maaomaisuuden käytön rajoitusta koskevat päätökset on tehtävä läpinäkyvästi ja maaomaisuuden käytön rajoituksista on maanomistajalle määrättävä riittävä korvaus. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa perustuslain 15 §:n mainitsemasta omaisuuden suojasta ja sen käytöstä yleiseen tarpeeseen, jossa mainitaan myös täyden korvauksen periaate.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt hiukan yllättäen meillä onkin vesilainsäädäntö käsissämme, kun tätä on kovin kauan odotettu. Sinänsä kiitos siitä! Täällä on nyt jo nostettu muutama aivan keskeinen asia esille. Ministeri Brax on puhunut huomattavan haitan säilymisestä tässä lainsäädännössä ja myöskin ehdottoman luvanmyöntämisesteen määrittelystä.

Toisaalta taas ed. Rantakangas puheenvuorossaan toi intressivertailun esille, joka hänen mielestään on hyvä asia ja mahdollisesti sitten olisi avain uusille hankkeille, vanhojen hankkeiden uudelleen esiin nostamiseen, kuten esimerkiksi on Vuotos, mihinkä jo on tämän lain tultua julkiseksi viitattu, haluttu sanoa, että tällä lailla lähdetään Vuotosta rakentamaan. Kemijoki Osakeyhtiökin on ollut jo aktiivisesti liikkeellä. Kuitenkin ministeri täällä varmasti tänään vakuuttaa — näin toivon ja myös uskon — eduskuntaa siitä, että valmistelevan ministeriön näkökulmasta tämä ei ole mahdollista. Ei ole mahdollista avata Vuotoksen rakentamista tämän lain mukaan. Se, että tupailloissa puhutaan, että nyt on hyvä laki, nyt lähdetään Vuotosta rakentamaan, on kuulijoiden harhauttamista. Toisaalta jo on tullut selville se, että keskusta haluaa sellaiset hallitusneuvottelut kokoomuksen kanssa, koska kokoomusta jo huudettiin esiin sanomaan käsitystään Vuotoksesta. Näissä hallitusneuvotteluissa Vuotos olisi yhtenä asiana, josta pitäisi päättää. Mutta kuitenkin tämä laki pohjautuu olemassa olevaan lainsäädäntöön ja jo aikaisemmin annettuihin oikeuden päätöksiin, ja siellä on Vuotos todettu nimenomaan hankkeeksi, joka aiheuttaa huomattavan haitan.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys vesilainsäädännöstä istuu suurempaan kokonaisuuteen eli siihen, mikä on nimenomaan puitelakina ollut jo eduskunnassa, missä katsotaan laajemmin ympäristöä kuin ainoastaan yhden vesistön näkökulmasta. Koko valuma-alue on huomioitava ja myöskin edelleenkin valuma-alueen jälkeen, vesistön jälkeen delta-alue, se, mihinkä joet laskevat, niiden laskualueet. Vesipuitedirektiivi on sellainen lainsäädäntö, jonka sisään siis tämä vesilainsäädäntö asettuu. Siinä on tärkeätä myös luonnon monimuotoisuuden huomioiminen, koko valuma-alueen luonnon monimuotoisuus ja myöskin se luonnon monimuotoisuus, joka on siinä vedenpinnan alapuolella, eikä niin, että katsomme vain rantaa.

Arvoisa puhemies! Täällä on jo todettu se, että asianomaisten valiokuntien ja viime kädessä ympäristövaliokunnan pitää selkeästi osoittaa ja sanoa, onko tämä lainsäädäntö sellaista, joka jatkaisi Suomen upottamista veden alle, mallia Vuotos. Tämä on valiokunnalle tärkeä tehtävä. Se tulee tarkoin määritellä, aivan oikein, niin kuin täällä ed. Vistbacka totesi, ettei sitten jälleen aloiteta uutta kierrosta siellä äänestysalueilla ja jälleen nosteta esille näitä asioita. Ed. Rantakangas totesi, että pitää olla sosiaalista kestävyyttä. Ei ole sosiaalista kestävyyttä se, että sellaiset hankkeet kuin Vuotos tai Kollaja vuodesta toiseen nostetaan esille.

Lopuksi haluan todeta, että säätövoimakysymyksenä me emme tarvitse vesivoiman lisärakentamista. Nämä säätövoimaongelmat ovat taakse jäänyttä elämää, ja ottakaamme mieluummin mallia hollantilaisista, jotka yrittävät hankkia maata mereltä, eikä niinpäin, että Suomenmaata upotetaan veden alle.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi haluan ympäristövaliokunnan puheenjohtajana kiittää ministeriä tästä esityksen eduskuntaan tuomisesta. Olemme tätä jo kovasti odottaneetkin.

Mutta sitten on pakko kyllä toivoa, arvoisa ministeri, että pitäisitte hieman tukiopetusta hallituskumppaneillenne siitä, mitä tämä laki sanoo suurista hankkeista. Olen ollut hyvin hämmästynyt, kun ympäristöministeri Lehtomäki totesi tästä lausunto-oikeudesta heti tämän esityksen tulon jälkeen, että tämä on tärkeä uusi avaus. Jatkossa lupakäsittely ei hänen mukaansa pysähdy heti ehdottomaan luvanmyöntämisesteeseen. Sen lisäksi keskustan eduskuntaryhmän edustajana ed. Rantakangas täällä esitti samasta asiasta vähän kummallisia käsityksiä, ja myös pääministeri eilisessä blogissaan totesi, että muutakin kuin vaan puhtaan alkuperäisen luonnon muuttumista tulee harkita.

Toivoisin nyt, että voisitte, ministeri, täsmentää sitä, mitä tarkoitetaan ehdottomalla luvanmyöntämiskiellolla, joka on ja pysyy tässä lakiesityksessä. Lisäksi haluaisin kyllä kysyä, miksi tähän esitykseen piti saada tämä valtioneuvoston lausunto-oikeus mukaan. Mikä on sen merkitys, vai onko se pelkästään kepu-pykälä?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä valtioneuvoston lausuntomahdollisuus ja -velvoite on erittäin tärkeä linjaus ja avaus. Tuen tässä ministeri Lehtomäen tulkintaa, ja se oli meille tärkeä asia, koska kyllä asioita pitää voida tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Pitää katsoa ympäristökysymyksiä, jotka ovat kaikessa läpitunkevana ajatuksena, mutta myös aluetaloudellisia vaikutuksia, puhdasta energiaa, työllisyysvaikutuksia, tulvansuojelukysymyksiä, kaikkia niitä, jotka vaikuttavat yhteiskunnan kokonaisetuun.

Tässä mielessä nostin samanlaisen prosessin kuin ydinvoimapäätöksessäkin on: siellä katsotaan se yhteiskunnan kokonaisetu ja sillä tehdään ratkaisu. (Ed. Tennilä: Ei se ole tässä laissa niin!) Ja nyt on otettu askel tältä osin oikeaan suuntaan. Valtioneuvoston linjaus on oleellinen asia, kun ratkaisuja tehdään, ja tältä osin keskusta oli valmis tämän kompromissin hyväksymään, vaikka olisimme kyllä tietysti, jos olisimme yksinään kirjoittaneet tämän pykälän, kirjoittaneet sen vielä selkeämmin, ettei olisi tarvinnut SDP:n puoleltakaan näitä tulkintoja hakea, vaan se olisi ollut yksiselitteisempi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vesilain kokonaisuudistuksessa koen ruoppauslainsäädännön tarkentamisen erityisen ilahduttavana ja olisinkin ministeriltä kysynyt, onko tämä riittävä tältä osin Saaristomeremme suojelemiseksi.

Arvoisalle edustajakollegalleni: Tämä on nimenomaan vesilain kokonaisuudistus, ei Vuotos—Kollaja-laki. Meillä on ryhmässämme ja puolueessamme mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja eduskuntaryhmä on erityisesti linjannut sen, että ympäristövaikutusten arvioinnin ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden on oltava kunnossa, ennen kuin voimme keskustella tarkemmin asiasta. Puheenjohtajamme on jossain yhteydessä todennut myöskin, että kaikkien uusiutuvien energialähdevaihtoehtojen täytyy olla pöydällä harkittavana ja mietittävänä, mutta myös näiden ympäristövaikutusten ja yhteiskunnallisten vaikutusten täytyy olla samassa yhteydessä pöydällä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kieltämättä iso ja laaja asia, mutta siitä huolimatta hallituksen sisältä tulevat viestit ovat kyllä todella ristiriitaisia. Ihan kuulostaa siltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä siitä, että Vuotoksen allasta ei voi rakentaa, ikään kuin jotkut hallituspuolueet yrittäisivät nyt tällä lailla ja sen tulkinnoilla vääristää niin, että se pystytään rakentamaan. Siinä mielessä olisi kyllä ihan hyvä selkokielellä saada vastaus siihen, mistä oikein on kysymys.

Muistan kun tammikuussa tuli ensin ministeriön tiedote siitä, että hallitus antaa esityksen vesilaiksi, ja samana päivänä, olisiko parikymmentä minuuttia myöhemmin, tuli tieto kännykkään siitä, että Kemijoki Oy harkitsee uuden monikäyttöaltaan rakentamista samalle alueelle kuin Vuotos-allasta suunniteltiin. Eli kuka tässä nyt on ihmeissään ja kuka tässä tulkitsee väärin? Ei kai tämä laki vain mahdollista Vuotos-altaan rakentamista?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää ministeri Braxia ja koko valtioneuvostoa onnistuneesta yksimielisestä esityksestä uudeksi vesilaiksi. Ja erinomaista on, että valtioneuvosto sai neuvoteltua tiukemman lain kuin vesilakikomitea ja sen työtä jatkanut työryhmä alun perin esittivät. Nyt lupaharkinta ja siihen liittyvä hyötyjen ja haittojen punninta säilyy laissa, ja mikä tärkeintä, laissa todellakin säilyy ehdoton luvanmyöntämiseste, mikäli hanke aiheuttaa huomattavia haitallisia vaikutuksia.

Ed. Rantakangas nosti esiin lakiin tulleen valtioneuvoston lausunto-oikeuden. Siitä totean, että voin vihreänä nukkua yöni makoisasti, sillä lausunto ei voi kävellä riippumattoman lupaviranomaisen yli ja viime kädessä kiistanalaiset hankkeet ratkaisisi tuomioistuin. Ed. Rantakankaan unelmointi erillislaista on taas sitten vaalipuheita, sillä nyt esitetty vesilaki on todellakin hallituksen yksimielinen esitys, josta tässä talossa tällä vaalikaudella päätetään.

Matti  Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle ensinnäkin kommentti: Tämä vesilain muutosesitys ei todellakaan ole Suomen vesistöjen tuhoamislaki eikä voimayhtiöitten toivoma uusiutuvien vesivoimalaitosten rakentamista millään tavalla tukeva laki. Nämä keskeiset pykälät ovat täysin samanlaiset, ja korkein tuomioistuintaho on jo ottanut kantaa, itse asiassa tämän vesilain perusteella, Vuotoksen altaaseen.

Mutta te puhuitte SDP:stä ja sen työtavoitteista. Sen voin sanoa — ja tässä viittaan ympäristöministeri Tiilikaiseen, joka sanoi näin — että uusiutuvista energialähteistä prosentti voidaan vesivoimasta saada. Mutta tämä sosialidemokraattien työtavoite on edelleen voimakas, ja matkailu, virkistys Pohjois- ja Itä-Suomessa on se suuri tulevaisuuden työllistävä mahdollisuus. Uusi voimalaitos Lapissa tai Pudasjärvellä ei tuo käytännöllisesti katsoen yhtään uutta, pysyvää työpaikkaa.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä vesirakentamiskysymykset nousevat tämän lain yhteydessä näkyvästi esille, mutta haluaisin kyllä tuoda esille ne tavallista kansalaista eniten koskettavat asiat, kuten ruoppausuudistukset, pohjavesien käytön uudistukset, tässä lainsäädännössä. Ne ovat monin verroin tärkeämpiä asioita kuin mahdolliset vesirakentamiset, joista tässä kovasti kinastellaan.

Minusta hyvä ulottuvuus kuitenkin on uudistuksena se, että tämä intressivertailu tässä on mukana, joka tuo tähän aitoa poliittista harkintaa ja eri näkemyksien yhteensovittamista tai ainakin vertailua. Sitten on eri asia, millä tavalla tämä poliittinen harkinta esimerkiksi tuomioistuimissa päättyy, mutta on kohtuutonta, jos ei ympäristön ja muun yhteiskunnan etuja voida pitkällä aikavälillä yhteen sovittaa.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det är intressant att den nya vattenlagen har fått ett så positivt mottagande av både miljöorganisationer, producentorganisationer och energiindustrin för att nu nämna några. Det verkar som om det inte skulle finnas stora problem med lagen och med tanke på att det har tagit över tio år att bereda den så måste man säga att det är ett gott resultat. Hoppas att behandlingen av lagen går bra här i riksdagen.

En ny sak är, det som många redan har nämnt här, det att statsrådet kommer att ha en möjlighet att ge utlåtande om stora projekt med nationell betydelse. Jag undrar också vad den här meningen kommer att ha för betydelse. Vad är det här utlåtandets status, eftersom det ändå inte binder tillståndsgivarna?

Siis mikä on tämän lausunnon merkitys ja status?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todellakin silloin, kun hallituksen esitys tuli, oli syvästi hämmennyttävää se, että ministerit irtisanoutuivat välittömästi siitä esityksestä vastakkaisilla tavoilla näiden suurten vesihankkeiden osalta. Edelleen näyttää siltä, vaikka täällä nyt ei ministereitä ole kuin ministeri Brax — kiitos siitä, että olette! Te totesitte, että näillä lausunnoilla, valtioneuvoston lausunto mukaan lukien, ei ole mitään merkitystä — jos noin oikaisee hieman — eli ne eivät saa määrätä mitään mutta ne on hankittava. Ja taas keskustan pääideologi, ed. Rantakangas, oli täysin päinvastaista mieltä: hän sanoi, että valtioneuvoston lausunto on niin vahva kokonaisarvio, että se menee kaikkien ympäristöarvioiden yli ja sen pitää määrätä. Kumpi on nyt sitten se linja? Te ette sitä täällä pysty ratkaisemaan, mutta vetoan ja toivon ja uskon, että eduskunta sitten lopulta tekee siitä selkeän päätöksen, ettei tällainen ristiriitaisuus enää jatku.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erilaisten ympäristöön vaikuttavien hankkeiden hyötyjen ja haittojen vertailu yleiseltä kannalta on erittäin tärkeää ja keskeistä. Täytyy toivoa, että käytännössä näistä hankkeista käydään riittävän ajoissa laajaa julkista kansalaiskeskustelua ja että kansalaisten enemmistön näkemykset myös huomioidaan itse päätöksenteossa, on sitten kysymys Vuotoksen altaasta tai muista vastaavista, isommista tai pienemmistä, hankkeista.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensin tähän tärkeimpään: Ed. Kankaanniemi, kyllä se on tässä hallituksen yksimielisessä esityksessä jo päivänselvää: jokainen, joka osaa lukea lakeja, tietää, että ehdoton luvanmyöntämisedellytys säilyy sellaisenaan, sen yli ei kävele intressivertailu — intressivertailu muuten, ed. Kaunisto, sisältyy nykyiseenkin lakiin, niitä on vähän eri tavalla rytmitelty — siis intressivertailu ei kävele ehdottoman luvanmyöntämisesteen yli missään tilanteessa, eikä tietenkään yksikään lausunto kävele ehdottoman luvanmyöntämisesteen yli. Tämä on päivänselvää, siltä osin ei ole mitään epäselvyyttä.

Kun kysyttiin, miksi lausunnonantajien joukkoon on sitten tietyissä tilanteissa lisätty valtioneuvosto, niin on tunnettua, että se oli keskustalle tärkeä asia, mutta on myös ihan hyvin ajateltavissa, että se on aika luontevaa ja loogista, kun lausuntoja antavat niin monet muutkin tahot, että silloin jos on valtioneuvostolla haluja samaan rooliin asettua, se on mahdollista. Ja nyt on tärkeätä tämä: jos on haluja. Valtioneuvoston kannattaa niissäkin tilanteissa aina miettiä, onko haluja, mutta jos on, niin on hyvin luontevaa, että sitä ei ole erikseen kielletty, koska jo nyt näistä hankkeista antavat lausuntoja paikallinen elinkeinoelämä, asukasyhdistykset, luonnonsuojelujärjestöt ja muun muassa vesienhuollon ammattilaiset. Silloin tietyssä tilanteissa yksi lausunto lisää tuo lisää informaatiota mutta ei missään tapauksessa uhkaa ehdotonta luvanmyöntämisestettä. Tämä on aivan selvä.

Arvoisa puhemies! Onko mahdollista yksittäisiin kysymyksiin tässä nopeasti vastata? Siellä oli yksittäisiä pieniä kysymyksiä, sopiiko ajankäytöllisesti, että vastaan niihin?

Ed. Matikainen-Kallströmille: Kyllä me luotamme siihen, että nyt ruoppausten osalta tilanne muuttuu ratkaisevasti Itämeren ja muunkin vesistön kannalta paremmaksi. Tämä 500 kuution raja on sellainen, että sen ylittävät tarvitsevat aina luvan. Jos tiedetään, että hankkeen naapuritonteillakin on samanlaisia hankkeita, pitää ilmoittaa myös viranomaiselle niistä tiedoista, joten tämä todennäköisin kiertomahdollisuuskin on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Ja mikä tärkeintä, myös tätä pienemmistä pitää tehdä ilmoitus. Jos silloin ollaan herkässä vesiympäristössä liikkeellä, niin sitten lupaviranomaisen pitää reagoida siihen ilmoitukseen ja myös silloin siellä laukeaa mahdollinen lupavelvollisuus. Eli kyllä tämä on radikaali parannus suomalaiseen vesiympäristöön ja Itämeren puolesta. Tämä on todella tärkeä osuus.

Ed. Vistbacka kysyi vesien ottamisesta. Siellä on kyllä ihan selvä järjestys, muistaakseni 4 luvun 5 §:ssä, jossa kaupallinen vedenotto on ihan viimeisenä listalla, tärkeysjärjestyksessä vasta sitten viimeisenä. Huolenne on siis aiheeton, ja asia on otettu huomioon.

Ed. Nordman poistui, mutta hän kysyi maksuvelvollisuuksista. Kysymys on siitä hyötyalueesta, sen rajojen määrittelystä. Kaikki, jotka sen alueen rajan sisäpuolella ovat, ovat myös velvollisia osallistumaan kustannuksiin. Tämäkin on laissa jo huomioitu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt en kyllä, ministeri Brax, oikein ollut uskoa korviani. Te vähättelitte valtioneuvoston lausunnon merkitystä valtioneuvoston jäsenenä. Tämä on aivan uskomatonta, että te tässä pyritte nollaamaan valtioneuvoston lausunnon, yhteiskunnan kannalta merkittävän hankkeen, sanotte, ettei sillä nyt juuri mitään merkitystä ole, että se on yksi lausunnonantaja muitten joukossa. Tämä on kyllä aivan käsittämätöntä. Eduskunnan näkökulmasta tällaista lakiesitystä, jos ministerin taholta siinä halutaan nollata eräs keskeinen kohta, se kyllä pistää uudelleen arvioimaan kaikella tavalla, ainakin selkeyttämään eduskunnan kannan ja eduskunnan tahtotilan, jotta kansalaisille syntyy se käsitys, että jos ja kun valtioneuvostolla on sanottavaa, niin se myös otetaan vakavasti huomioon eikä ensimmäisenä ministeri ole nollaamassa omaa valtioneuvoston lausuntoaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt juridiikan osaaja kuulee eri tavalla näitä lausumia. On eri asia, kun sanotaan, että sillä ei ole juridista sitovuutta, kuin se, että sillä ei ole mitään merkitystä. Niillä lausunnoilla on substanssin osalta — ne tuovat esiin asioita — tietysti samanlainen merkitys kuin lausunnoilla yleensä on. Kun niissä on painavuutta, ne otetaan huomioon, mutta ne eivät ole juridisesti sitovia. Tämä on ollut päivänselvää hallituksen kaikille osapuolille, ja tämä näkemys on hallituksessa yksimielinen. Tältä osin valtioneuvoston lausunnon arvoa ei mitenkään vähättele se, että kerrotaan suoraan, mitä laissa yksiselitteisesti lukee. Ne eivät ole juridisesti sitovia, eivät silloinkaan, kun lausunnonantaja on valtioneuvosto. Tässä ei ole kysymys valtioneuvoston vähättelystä vaan valtioneuvoston yksimielisen kannan puolustamisesta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kyllä opposition näkökulmasta voi sanoa, että hallitus ei nyt ihan kauhean yksimieliseltä näytä tässä keskustelussa. Tosiasia on kyllä nyt, että nämä lain tulkinnat ovat aivan juuri niin ristiriitaisia kuin voi kuvitella niiden olevan tässä tilanteessa, kun on nyt muodostettu vihreiden ja keskustan yhteinen Vuotos-kanta. Minä kiinnitän siihen nyt huomiota, että siitä päivästä, kun tämä valtioneuvoston esitys tuli, heti seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kertoi, että jos lupaviranomainen tekee päinvastaisen päätöksen kuin mitä valtioneuvosto haluaisi, niin varmaan se johtaa lainsäädäntötoimiin — varmaan se johtaa lainsäädäntötoimiin. Tässä ei voi tehdä mitään muuta tulkintaa kuin sen, että keskusta näkee tämän nyt takaporttina, jolla sitten seuraavalla kaudella avataan tie Vuotoksen rakentamiseen, kun sanotaan, että nythän valtioneuvosto on tämän painavan sanansa sanonut ja nyt kun lupaviranomainen ei kiltisti kuuntele, niin sitten avataan tämä. Aivan samaa puhuu tämä pääministerin blogikirjoitus siitä, mikä on keskustan tilanne nyt tällä hetkellä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas on keskustan joukkueessa se pelaaja, joka lähetetään jäälle silloin, kun pitää kolhia jotakin vastustajaa, ilman hanskoja yleensä. Nyt te hyökkäätte oikeusministerin kimppuun, vaikka hänen kantansa tässä asiassa on täysin oikea. Laissahan sanotaan, että lupaa ei saa myöntää, jos vesitaloushanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteisiin. Tämä on aivan selvä. Tämä on entisellään, tämä pykälä. Te kyhäätte nyt tosiasiassa uutta vaalikampanjanne alkua keskustalle tuolla pohjoisessa. Teidän visionne on kuitenkin erittäin surkea. Te haluatte tehdä pohjoisesta altaiden ja ydinvoiman reservaatin, josta tuotetaan sähköä etelään ja ulkomaille. Ei sellaisessa pohjoisessa ainakaan nuoriso halua elää, mutta ei se teitä näytä haittaavan, koska yritätte nostattaa ne vanhat voimat sieltä liikkeelle vaalikamppailua varten. Te olette tulkinnassanne täysin väärässä ja tiedätte kyllä sen itsekin. Puhutte sitten vielä erityislaista, koska sillähän tätä riitaa voidaan jatkaa aivan loputtomiin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri Brax täällä sanoi, tässä uudessa laissahan tämä intressiharkinta lupaharkinnan osalta on laajempi, koska intressivertailu hankkeen hyödyistä ja haitoista tulee aina käydä, sekä hyödyistä että haitoista. Tällä hetkellä intressivertailu koskee ennen muuta haittoja.

Mutta sitten tämä valtioneuvoston lausuntaviranomaisen rooli: (Ed. Tennilä: Lausuntoja tulee ja menee!) Lupaviranomaisten tulee jatkossa pyytää yhteiskunnallisesti tärkeistä hankkeista valtioneuvoston lausunto. Mutta mikä on, ministeri Brax, vielä kerran, teidän tulkintanne tämän lausunnon merkittävyydestä ja lausunnon sitovuudesta suhteessa lupaviranomaiseen? Minusta eduskunnankin pitää käydä keskustelua siitä, olemmeko me valmiit jättämään tuomioistuimelle erittäin laajat ratkaisuvallat koskien energiapolitiikkaa, terveys-, turvallisuus-, asutus- ja elinkeinopolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Eivätkö nämä ole, arvoisa ministeri, juuri niitä kysymyksiä, joissa tarvitaan laajaa yhteiskuntapoliittista harkintaa, jota nimenomaan valtioneuvoston ja eduskunnan pitää tehdä? Nyt tässä tilanteessa teidän tulkintanneko on se, että tämä kuuluu pelkästään tuomioistuimelle ja lupaviranomaiselle, joka tekee tämän kokonaisvaltaisen arvion?

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vesilaki on laaja paketti, mutta kuten osattiin odottaa, julkinen keskustelu ja keskustelu täällä salissa ovat keskittyneet tähän yhteen kysymykseen: siihen, pitäisikö sähköyhtiöiden intressien, saati joidenkin lausuntojen, olla riittävä syy muiden intressien ja lakien sivuuttamiselle. Mitä me sitten olemme aiemmista altaista oppineet? Sen, että altaan alle jäävä orgaaninen aines lahoaa ja liukenee veteen, tuloksena sekä metaani- että ravinnepäästöjä. Metaani vapautuu ilmakehään, ravinteet kulkevat alapuolisiin vesistöihin ja edelleen Itämereen. Kaikkien muiden syiden ohella jo pelkkä Itämeren suojelu olisi riittävä peruste haudata tällaiset hankkeet. Me tietääkseni lupasimme juuri äsken Itämeri-kokouksessa vähentää Suomen ravinnepäästöjä Itämereen. Älkää tehkö meistä valehtelijoita noilla puheilla. Ed. Rantakangas, politiikassakin kannattaa joskus myöntää olleensa väärässä, hävinneensä taistelun ja keksiä tupailtoihin uusia palopuheiden aiheita.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ottaisin huomioon sellaisessa taloudellisessa tilanteessa tulevaisuudessa, että me emme voi jättää toteuttamatta kaikkia toteuttamiskelpoisia hankkeita, jotka eivät tarvitse yhteiskunnan tukea, ja tässä mielessä kyllä seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä puolueet joutuvat vakavasti arvioimaan, toteutetaanko yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevät pohjoisen vesivoimahankkeet.

Ed. Tennilä, te puhutte paljon lappilaisten työstä ja toimeentulosta, ja se on hyvä asia, mutta samalla te vastustatte kahta konkreettista ja merkittävää hanketta, jotka tuovat työtä: sekä ydinvoimahanke Pohjois-Suomeen että vesivoimahanke. Ne tuovat työtä ilman valtion tukea. Te olette täällä hiostamassa hallitusta siitä, että pitää tulla työllisyysrahaa sinne ja tänne, mutta te olette jarruttamassa ja estämässä niitä hankkeita, jotka voidaan toteuttaa ilman valtion euronkaan tukea. Teidän pitäisi nyt kääntää vihdoin takkinne ja ryhtyä puhumaan aidosti koko Pohjois-Suomen ja koko Suomen kannalta niitten hankkeitten edistämiseksi, jotka eivät tarvitse veronmaksajien piikkiä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoisen energiapolitiikan osalta on äärettömän tärkeää, että nyt lopultakin lähdetään metsähakkeen käytön läpimurtomaiseen läpiviemiseen. Se on se vaihtoehto. Kun te teette ydinvoimaa, kun te vaan näitä altaita rakennatte, vaikka ei niistä koskaan ole mitään tullut, eivät ne ole työllistäneet muita kuin paperimiehiä tuolla konttoreissa tähän saakka, 30 vuotta te olette työllistäneet niitä, niin siellähän se vaihtoehto on, ja jos te saatte tämän ydinvoiman ja vesirakentamisen tälle mallille kuin te haluaisitte, niin nämä muut jäävät tekemättä, ja se on se suuri kysymys. Se työllistää pysyvästi, kun me otamme metsähakkeen hyvin laajasti käyttöön. 10 prosenttia Lapin energiapuusta on käytössä tällä hetkellä, 10 prosenttia vain, ja te pidätte sitä niin kuin pilkkapuheena, että sinne pitää yhteiskunnan tukea antaa. Kysykääpä metsänomistajilta. Taidanpa edustaa heitä enemmän kuin te tässä asiassa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä ed. Rantakankaan puheenvuoro täällä osoitti, että tälle kaipaamalleni tukiopetukselle hallituksen piirissä olisi ollut kyllä tarvetta. Toivottavaa olisi tietenkin ollut, että nämä tukiopetustunnit olisi otettu ennen kuin tämä asia tuodaan eduskuntaan. Tämä on kansalaisten kannalta hyvin hämmentävä tilanne, että täällä nyt hallitus keskenään kiistelee siitä, mikä tämän lain sisältö oikein on, mikä on tulkinta, ei tule selvyyttä, vaikka täälläkin koetetaan tähän asiaan nyt hämmennystä saada. Minusta, ed. Rantakangas, teidän puheenvuoronne oli — syytitte äsken ministeri Braxia uskomattomista puheista — aika uskomaton siinä suhteessa, että teidän puolueenne on mukana ollut antamassa tämän yksimielisen esityksen tänne eduskuntaan. Nyt sitten aletaan selittely. Kyllä tässä on, arvoisa puhemies, politikoinnin maku.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että hallituksen toinen vihreä ministeri, oikeusministeri Brax, kertoi myöskin ed. Rantakankaalle siitä, mitä tämä hallituksen esitys pitää sisällään, ja sinällään on aivan järkyttävää se, että kaksi hallituspuolueitten kantaa poikkeaa näin oleellisesti toisistaan, enkä näe tässä kyllä mitään muuta kuin sen keskustan yksipuolisen eduskuntavaalikampanjan. He haluavat jatkaa tätä sotaa, jota on käyty jo yli 50 vuotta. Joka kerta, kun Vuotoksen altaan rakentamisesta puhutaan, se kyllä koskee minuun. Minä olen elämäni ensimmäiset 25 vuotta asunut sen altaan, suunnitellun altaan, vaikutuspiirissä. Olen siellä metsästänyt, kalastanut, liikkunut muuten vaan. Olen aloittanut työurani siellä siltä alueelta, Vuotos-alueelta, metsätöistä, ja on aivan järkyttävää se, että keskusta ei voi tunnustaa tappiotaan: Vuotoksen allasta ei tule ikinä, ja siinä mielessä keskustalta on täysin vastuutonta tappeluttaa ihmisiä keskenään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on järkevää se, että vesivoimaa rakennetaan. Meillä on varmasti hankkeita, jotka eivät sovellu tähän, mutta on hankkeita, joita ihan hyvin voidaan ottaa käyttöön. Minusta nämäkin asiat tulee selvittää. Minä uskon, että täällä kuitenkin politiikkaa puhutaan, ja minusta on tärkeätä, että ed. Rantakangas toi oman näkemyksensä esille. Siinä ei ole mitään. Minusta on aika vastuutonta puhua, että tämä olisi joku tuhoamislaki, jos nyt puhumme vesivoimarakentamisesta. Siitähän ei ole kysymys missään tapauksessa.

Mutta menisin hieman muuhun asiaan tässä. Tämä valuma-alueen määritys on monesti aika ongelmallista ollut, ja tässäkään se ei avaudu oikein, miten nämä kustannukset jaetaan, kun minä tiedän tarkkaan sen, että kaikki ojitustoimitukset, joita tehdään, niin siellä kyllä tunteet nousevat pintaan, ja melkein aina se, joka vähiten hyötyy tästä ojatoimituksesta ja ojasta, se maksaa eniten. Onko tähän ongelmaan nyt puututtu? Hyvää on se, että täällä on tämä ojien kunnostamisvelvollisuus. Mutta kuten ed. Vistbacka toi esille, niin monesti käy niin, että ympäristöviranomaiset eivät tätä kunnostusta enää (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ole sallineetkaan, ja tämä on iso ongelma, joka nyt toivottavasti selviää.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rantakangas puhui täällä, että toteuttamiskelpoiset hankkeet pitää toteuttaa. Toteuttamiskelpoinen hanke on myöskin se, että ei kaikkea kaivata, ei kaikkea hukuteta, ja siitä on tässä kysymys. Varsinaisessa puheenvuorossanne uutuutena puhuitte etuvertailusta. Vuoden 1986 valtiopäivillä vuoden 1987 puolella lisättiin vesilakiin tätä koskeva momentti. Tosin kukaan teistä silloin ei kuulemma muistanut, ymmärtänyt, mitä se merkitsee, mutta se on ollut siellä jo tämän ajan. Edelleen te sanoitte, että yhteiskunta ei ole periaatteessa tukemassa tämmöisiä vesivoimahankintoja. Kyllä, kun Mankala-periaatteella hoidetaan nämä verotusasiat, niin kylläpä on tukemassa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Herra puhemies! Että tämä asia tulisi nyt selväksi, pitäydyn kommenteissani tähän hallituksen yksimieliseen esitykseen ja sen juridiikkaan. Ja siihen nähden ed. Laukkasen viljelemä väite ministeri Braxin tulkinnoista — mitä termiä itse asiassa myös ed. Viitanen käyttää — on sikäli harhaanjohtava, että sen osalta, että valtioneuvoston lausunto ei ole juridisesti sitova, hallituksen esitys on aivan yksimielinen, ja se on nimenomaan sinne kirjattu, eikä tästä ole nokan koputtamista. Tämä on aivan päivänselvä asia, eikä se liity myöskään, ed. Rantakangas, valtioneuvoston arvostukseen millään tavalla, koska valtioneuvosto itse on päätynyt sen tänne kirjoittamaan. Tässä ei siis ole kysymys tulkinnasta, vaan asiasta, joka tässä hallituksen esityksessä on aivan selvä.

Mitä sitten muuten tulee tiettyihin täsmennysasioihin ja vaikeisiin asioihin, niin niissä muun muassa tiettyjen suojelusuunnitelmien ja vesilain prosessien, muun muassa joskus näitten mainittujen ojien, osalta, on meille ympäristöjuristeillekin joskus vähän hankalia kohtia, joiden suhteen on pyritty tekemään tilannetta nyt selvemmäksi. Mutta varmasti valiokuntakuulemisissa saattaa tulla vielä esiin seikkoja, joiden osalta saattaa löytyä vielä selkeämpiä määritelmiä. Niitten osalta niin kuin koko tämän lain kaikkien muittenkin muutosten osalta noudatetaan aivan normaaleja hallituksen pelisääntöjä. Oikeusministeriön hyväksyntä täytyy saada joka ikiselle muutokselle. Tämä on oikeusministeriön esittämä laki, ja hallitusryhmien pitää olla sen lisäksi yksimielisiä tehtävistä muutoksista.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kukaan ei ole puhunut kalojen puolesta. Nimittäin kalat asuvat siellä vedessä, ja me yritämme lukea tätä lakia sillä tavalla, että onko tässä jotain semmoista uutta, mikä määräisi, jotta pitää tehdä kalaportaat näiden voimalaitosten ohi. Siellä on kuitenkin aika paljon pikku voimaloita, ja jopa isompiakin, joissa estetään kalojen luontainen kulku. Minusta nyt pitäisi tehdä semmoinen tämän lainsäädännön yhteydessä, että pitäisi velvoittaa rakentamaan näitä portaita niihinkin voimaloihin, joihin tätä ennen ei ole näitä portaita tehty.

Sitten tämä toinen kysymys vesivoiman osalta: olen sitä mieltä, että meillä pitäisi olla aika tiukka säännös, niin tiukka, että tätä rakennettua vesivoimaa tai uusien vesivoimaloiden rakentamista ei voisi antaa ulkolaisiin käsiin, myydä meidän kansallisomaisuuttamme, niin kuin kaikkea tuhota. Ja semmoista säännöstä en täältä löytänyt. En tiedä, meneekö se nyt jonkun kilpailulainsäädännön ohi, mutta kyllä kai kansallisesti voidaan säätää siitä, jotta suomalaista vesivoimaa ei voi antaa tuonne joidenkin pörssihuijareiden käsiin.

Sitten kolmas kysymys on tämä, ettei kannata ihan kokonaan tätä vesivoimaa unohtaa. Nimittäin se on puhdasta voimaa, ja siinä mielessä, jos tehdään tämmöinen tulvasuojeluallas, niin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) minä olen sitä mieltä, että energia pitää ottaa talteen.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vesilain uudistus on aivan välttämätön, ja on hyvä asia, että se nyt saatiin eteenpäin. On kovin harmillista ja jopa kohtuutonta, jos tästä vesilain uudistuksesta tulee nyt pelkästään tämmöinen Vuotos-keskustelu.

Mutta kun tätä keskustelua nyt on kuullut, niin itse asiassa, arvoisa ministeri, on pakko kysyä. Vesilakitoimikunnassa ja vesilakityöryhmässä eri yhteiskuntapiirejä hyvin laajasti edustavat tahot, ymmärtääkseni myös oikeusministeriö, ympäristölupaviraston edustaja jne., katsoivat, että tähän lakiin tarvittaisiin mahdollisuus valtioneuvoston poikkeamislupaan niissä tapauksissa, joissa vesilain mukainen ehdoton luvanmyöntämiseste tulee vesitaloushankkeissa vastaan. Pakko kysyä: miksi tätä itse asiassa sitten ei kaikesta huolimatta näin kirjattukaan kuin mitä hyvin laajasti katsottiin?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä vesilakiesitys ottaa vesien äärillä asujat paremmin huomioon kuin ennen, ja jos näin ei ole, niin näin ainakin pitäisi olla. Mutta esimerkiksi ed. Lahtelan pelkoon siitä, miten vedenottotarpeitten ensisijaisuus korostuu: siinähän nimenomaan paikalliset ovat etusijalla, jos olen oikein ymmärtänyt.

Muutamia huomioita, joita haluaisin viestinä tuoda. Kun esimerkiksi luonnontilaisten purojen turvaamiseksi ehdotetaan, että vesitaloushankkeille tarvittaisiin lupa aina, jos uoma voi olla uhattuna, on hirveän tärkeätä, että Metso-rahoitus kytketään hyvin tiiviisti tähän, että saadaan ne halutut vaikutukset ja maanomistajien intressit myös turvattua. On järkevää, että veden korkeutta voidaan nostaa silloin, kun katsotaan, että siitä on ympäristölle hyötyä. Olen ollut tietoinen lukuisista hankkeista, joissa tämä olisi paras konsti, mutta sitä ei ole voinut toteuttaa (Puhemies: Minuutti onkin kulunut!) lakisyistä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Odotan mielenkiinnolla asianomaisen valiokunnan mietintöä, koska jo tässä lähetekeskustelussa ministerin ja keskustapuolueen varapuheenjohtajan näkökannat minun mielestäni ovat aika ristiriidassa, mikäli minä nyt olen oikein tulkinnut.

Arvoisa puhemies! Kun tässä asianomaisessa hallituksen esityksen kohdassa puhutaan nimenomaan vesikauppaan liittyvästä vedenoton luvasta ja yleisesti puhutaan siitä, paljonko tämä vuorokausimääräinen vedenotto voi olla, niin toivoisin, että ohjeistus tulisi nimenomaan koskemaan myös sitä, paljonko enimmillään voidaan ottaa siinä luvan yhteydessä, koska siellä se ratkaisu minun mielestäni tulee siitä, vaarannetaanko nimenomaan kansainvälisten yhtiöitten kautta Suomen pohjavesivaranto.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan se, että kun puhutaan suoja-alueitten määräämisestä ja kun täällä nimenomaan sanotaan, että aloiteoikeus annetaan myös asianosaisille, niin sehän tarkoittaa myöskin tätä luvanhaltijaa. Ja silloin jos määrät ovat suuret, niin silloin suoja-alueiden pitää olla suuremmat, ja sitä suuremmat ongelmat tulee nimenomaan sille maanomistajalle, mikäli itse olen tulkinnut tätä oikein.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä asia, että suurissa vesihankkeissa tämä intressivertailu tehdään kiihkotta ja rauhallisesti ja tosiasioihin perehtyen eikä sillä tavalla kuten tässä salissa, kun tämä keskustelu ryöpsähti välillä melkeinpä, en nyt sano, liiankin kiihkeäksi, mutta selvästi verenpaineita nostavaksi. Toivon, että sille linjalle ei ainakaan tuomioistuimissa mennä.

Mutta mitä tulee sitten lain käsittelyyn yleensäkin käytäessä keskustelua tulvadirektiivistä esimerkiksi jo rakennettujen vesistöjen osalta, on muistettava, että Euroopan unionin tulvasuojeludirektiivi edellyttää, että otetaan huomioon tulvasuojelunäkökohdat, ja tämä koskee nimenomaan esimerkiksi Rovaniemen kaupunkia. Ja silloin tulevat esimerkiksi Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamisasiat tarkasteluun sitä kautta. Sitä tulee tarkastella kiihkotta, koska ei ole mitään järkeä ruveta rakentamaan esimerkiksi korkeita maavalleja, mikä maksaa enemmän. Ja pitää aina muistaa, että tällaisissa hankkeissa, kun rakennetaan järkevästi, se tehdään intressivertailun kautta, eikä sillä keinoin sotien, kuten tässä äsken yritettiin.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä ed. Rantakankaan puheenvuorot osoittivat sen, että keskusta yritti ujuttaa tässä yhteydessä tällä valtioneuvoston lausuntoulottuvuudella Kollajan ja Vuotoksen rakentamistahtoa ja -mahdollisuutta läpi, ja täällä se nyt on ministerin suulla ja muutenkin todettu, että tämä operaatio ei onnistunut. Jos keskusta aikoo seuraavissa hallitusneuvotteluissa tehdä kynnyskysymyksen kyseisestä asiasta, niin se on tietysti puolueen asia.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä jo ed. Matikainen-Kallström kysyikin näistä ruoppauksista, ja jatkaisin siitä sen verran, onko puututtu siihen ongelmaan, että on tapahtunut myös sitä, että ilman lupaa on tehty massiivisiakin ruoppauksia ja sitten päivitelty sen jälkeen, minkälaiset ovat sanktiot, minkälaiset ovat seuraukset, tuleeko näihin kiristystä.

Toinen ulottuvuus on sitten pohjavesiin liittyen ulottuvuus soranotosta. Esimerkiksi tuolla läntisellä Uudellamaalla, keskisellä Uudellamaalla on oltu aika paljon huolissaan siitä, että sorakeisarit ja soranottajat kyllä toiminnallaan ja politiikallaan vaarantavat pohjavesialueita. Onko tässä tulossa myöskin tiukempaa linjaa?

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon toistensa ohi. Päivänselväähän on, että eihän millään lailla mitään rakenneta, vaan siellä määritellään ne edellytykset ja ehdot, joilla lupia voidaan myöntää. Päivänselvää on myöskin, että eihän tämän lain perusteella niin sanottua Vuotos-hanketta voida rakentaa, kun se on kerran hylätty. Mutta jokainen, joka vähänkään hallinto-oikeutta ymmärtää, tietää, että jos hanketta muutetaan, sen ympäristölle haitallisia vaikutuksia vähennetään, niin senhän oikeusistuin käsittelee uudelleen ja arvioi, onko tämä peruste edelleen voimassa, eikä siinä ole mitään lainvastaista, niin kuin täällä yritetään vängätä ja väittää.

Sen lisäksi, että meillä on vesilaki, meillä on luonnonsuojelulaki, on Natura, meillä on hyvin monia asioita, jotka pitää ottaa huomioon, mutta sellainenkaan väite, että tämä laki estäisi jonkun Vuotoksen alueen käytön monitoimialtaana, ei pidä paikkaansa.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanha vesilaki on osin hajanainen ja vaikeaselkoinen, joten tämä uudistus on paikallaan, ja esitys on onnistunut. Se estää Vuotoksen tekoaltaan kaltaiset luonnon tuhoamiset, ja uudella säätelyllä helpotetaan vesien kunnostustyötä.

Mutta kysyisin arvoisan ministeri Braxin arviota, miten tämä lakiesitys vaikuttaa kuntien hulevesien hallintaan. Hulevesien hallinta on haastavaa kunnille, koska ilmastonmuutos lisää tulvia ja rankkasateita, ja se on myös tärkeää Itämeren suojelun kannalta.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vesilainsäädännön uudistaminen on laaja paketti, ja siinä mielessä on hyvä, että edes ministeri Brax on paikalla. Olisi tämä varmaan koskettanut montaa muutakin ministeriötä, mutta valitettavasti muita ministereitä ei ole paikalla.

On hyvä, että vesilain säätelyyn saadaan selkeytystä ja voidaan myös sitten parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja vedenottamon suoja-alueisiin. Ne ovat hyviä asioita, ja pidän tärkeänä, että paikallisen vedenoton tarpeet voidaan turvata tällä etusijajärjestyksen säätämisellä.

Mutta sitten tähän asiaan, mihinkä ed. Vistbacka puuttui, näitten pohjavesialueiden säätelyyn ja määräämiseen. Tämä on kyllä alue, mikä kaipaisi tarkennusta. Tänä päivänä kansalaisilla ei kyllä minusta perustuslain säätämää suojaa näissä asioissa ole. He eivät voi vaikuttaa näihin päätöksiin, joilla kuitenkin on suuria taloudellisiakin vaikutuksia.

Sitten vielä tähän pohjavesialueitten määrittelyyn. Vuoden 2008 lisätalousarviossa oli pieni määräraha näitten pohjavesialueitten pohjavesivirtauksien selvittämiseen, ja ainakin omalla alueellani, kun seurasin sitä, niin kyseessä on alue, mistä ei pohjavettä edes löydy. Kuitenkin siellä on kansalaisilla samat velvoitteet (Puhemies: Minuutti on kulunut!) päällä kuin varsinaisella vedenottamoalueella, joten näihin asioihin toivoisi, että tässä yhteydessä saataisiin kanssa vähän korjausta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tästä valtioneuvoston lausunnosta. Se herättää kysymyksen, että kun valtioneuvosto puristaa yhden yhteisen lausunnon, niin se ilmeisesti joutuu silloin ylikävelemään joko ympäristöministeriön, Temmin tai maa- ja metsätalousministeriön näkökulmien yli. Ja mikä silloin on niiden näkökulmien esilletulon merkitys, kun päätöksiä, lopullista harkintaa tehdään, tätä jäin miettimään.

Toinen kysymys. Kun Vuotos on tässä ollut esillä, niin silloin vajaat 20 vuotta sitten, kun valtioneuvosto äänesti siitä, muistan, kun lupahakemuksessa oli vuotuisen vedenpinnan vaihtelu yli 8 metriä, ja se johtaa tuohon ajatukseen, mitä ed. Kasvi täällä totesi, että silloin kyllä sieltä pitkän aikaa irtoaa humusta jokaisen alapuolisen vesistön tilan osalta, mikä on aika arveluttavaa, ja jopa meren osalta myös. Tätä puolta silloin mietin ja edelleen toivon, että tätä vakavasti mietitään.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä on todella hyvä — tästä ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Huovisen kanssa jo puhuttiin — että ympäristölainsäädännön ja vesilain tietyt päällekkäisyydet ja yhteensovittamisasiat käydään huolellisesti läpi, ja nämä pohjavesiasiat liittyvät muun muassa siihen. Tässä minuutin puheenvuorossa en kerta kaikkiaan ehdi selittämään sitä kokonaisuutta.

Sitten mitä tulee ed. Kankaanniemen ja aiemminkin toistettuihin kysymyksiin tästä valtioneuvoston mahdollisesta kannasta, niin se kanta muodostuu valtioneuvostolain mukaisesti. Riippuu ihan, minkälaisesta hankkeesta päädytään sitten, jos valtioneuvosto käyttää tätä mahdollisuutta, lausumaan, niin vastuuministeri määräytyy sen mukaan, mutta muut ministerit ja ministeriöt, joille asia kuuluu, valtioneuvoston normaalien sääntöjen mukaisesti omalta osaltaan vaikuttavat lausuntoon. Lausunnosta voidaan äänestää aivan niin kuin valtioneuvoston asioista ylipäätänsä. Ja vielä muistuttaisin, ja se kannattaa pitää mielessä, että lausunto voi olla myös kielteinen. Valtioneuvosto voi tämän lain mukaan päätyä myös ilmoittamaan lupaviranomaiselle, että sen mielestä tämän kaltaisella hankkeella ei ole erityisen painavia syitä.

Se kaikki jää tulevaisuuteen nähtäväksi, mitä valtioneuvosto katsoo näissä harvinaisissa hankkeissa, joissa lupaviranomainen — täällä joku puhui tuomioistuimesta — pyytää lausuntoa. Sitten valtioneuvosto harkitsee, antaako, ja sitten riippuen siitä, minkälaisesta hankkeesta on kysymys, jos se liittyy enemmänkin esimerkiksi vesiliikenteeseen, niin valtioneuvoston vastuujäsen on silloin liikenneministeri jne. Tältä osin noudatetaan ihan normaaleja valtioneuvoston pelisääntöjä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Propositionen till den nya vattenlagen har fått ett positivt mottagande av både miljöorganisationer, producentorganisationer och energiindustrin. Vattenlagen moderniseras för att motsvara dagens och framtidens behov. Den gällande lagen är från 1962 och mycket har skett i miljön och omvärlden sedan dess. Också myndigheternas sätt att arbeta har förändrats. Grälet kring Vuotosbassängens vara eller icke vara har försenat lagberedningen. Det är bra att regeringen håller fast vid nuvarande skyddsprinciper i tillståndsprövningen.

Den nya vattenlagen utgår från samma principer som den gällande vattenlagen och lagens tilllämpningsområde och de viktigaste tillämpningsprinciperna ändras inte mycket. Bestämmelserna i lagen gäller både tillståndspliktiga vattenhushållningsprojekt och sådan verksamhet som inte når upp till tillståndströskeln.

Liksom i de övriga EU-länderna, är målsättningen också i Finland att nå en god ekologisk status för vattendragen redan 2015. Vattenlagen kan vara, och är ett viktigt instrument i det här arbetet.

Lagen innehåller bestämmelser om skyldigheter, rättigheter och inskränkningar som anknyter till vatten och vattenanvändning. Förutom bestämmelser om vad som ska beaktas när vattenhushållningsprojekt genomförs ingår det också bestämmelser om allmännyttjande och skydd av små vattendrag.

Den nya vattenlagen innebär också ändringar i 15 andra lagar. Bland annat miljövårdslagen och markanvändnings- och bygglagen. Arbetsfördelningen förändras i någon mån och ansvaret för projekt som kan ha förorenande effekt på miljön flyttas i högre utsträckning till miljövårdslagen.

Av betydelse för skärgården är att regleringen för muddring skärps. Avsikten är att förbättra skyddet av havsvikarna som är unika i vår skärgård. Muddring i grunda havsvikar skadar bl.a. fiskens lekplatser och kan ofta leda till försämrad vattenkvalitet. Genom att tillstånd behövs redan för muddring som överskrider 500 kubikmeter istället för nuvarande 1 000 kubikmeter muddermassa kan man bättre styra muddringsverksamheten så att miljöolägenheterna minskar.

I lagen finns också särskilda bestämmelser om dikning. I lagen föreslås att för annat än smärre dikningar införs anmälningsplikt. Anmälan ska göras senast 60 dagar före dikningen inleds. Det nya kravet bör också innebära att myndigheterna är skyldiga att i god tid före tidsfristen går ut, meddela om anmälaren är skyldig att göra en tillståndsansökan. Normalt dikesunderhåll får inte göras onödigt komplicerat.

En fråga som kommit upp under lagberedningen är situationen då bl.a. asfaltering och bebyggelse ökat i närheten av tidigare dikade områden. Om myndigheterna kräver att nyttoområdet ska dikas bör alla som drar nytta av det och som orsakar behovet av dikning gemensamt stå för kostnaderna. Det är något som utskotten bör sätta sig in i under riksdagsbehandlingen.

Merkittävänä muutoksena lupakäsittelyssä on katselmustoimituksesta ja lopputarkastuksesta luopuminen. Tämä asettaa enemmän vaatimuksia hankkeesta vastaaville lupa-asiakirjojen ja vesiympäristölle hankkeesta aiheutuvien vaikutusten osalta. Hankkeesta vastaavien kustannukset lisääntyvät heidän ilmoitusvelvollisuutensa laajenemisen myötä.

Laissa ehdotetaan valtion lupaviranomaisten sopivan kunnan viranomaisten kanssa valvontavastuun jakautumisesta siten, että paras kustannustehokkuus voidaan saavuttaa. Kysynkin, voiko tämä epäselvä muotoilu johtaa tulkintavaikeuksiin ja vastuun välttelemiseen.

Uuden käytännön muotoutuminen hankkeesta vastuussa olevien ja valvontaviranomaisten välille tulee ilmeisesti viemään aikaa. Tässä onnistumiseksi tarvitaan neuvontaa, tiedottamista ja riittävästi voimavaroja.

Eniten huomiota osakseen saanut asia on Vuotoksen rakentaminen. Vuotosta koskeva asia on jo ratkaistu korkeimmassa oikeusasteessa, ja asian pitäisi näin ollen olla loppuun käsitelty.

I lagen infogades en mening om att statsrådet ska ha möjlighet att ge ett utlåtande om stora projekt med nationell betydelse för samhället. Utlåtandet binder inte tillståndsgivarna och dess betydelse och status har förblivit lite oklar, som också debatten här tidigare visade. Men också den här saken kommer riksdagen säkert att få ta ställning till.

Sammanfattningsvis kan konstateras att det är viktigt att lagen behandlas ingående, men raskt och noggrant här i riksdagen och att den process som pågått i närmare 10 år nu kunde slutföras.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten esittelyssä kuulimme, on tämä vesilaki odotettu asia täällä eduskunnassa. Kymmenen vuoden valmistelu on tuottanut nyt lopputuloksen ja tämä Suomen laajimmaksikin ympäristölaiksi tituleerattu laki pääsee uudistukseen.

Tässähän säännellään hyvin kattavasti eri vesienkäyttömuotoja. Tätä sovelletaan erilaisiin hankkeisiin ja toimintoihin, jotka nyt jollakin tavoin liittyvät veteen. Tässä debattivaiheessa ja alkukeskustelussa paino on ollut ymmärrettävistäkin syistä johtuen aika yksipuolisesti näissä rakentamiskysymyksissä, mutta todellakin vesilaki on valtavan suuri kokonaisuus, ja se kyllä asettaa kaikille sitä käsittelemään joutuville valiokunnille täällä eduskunnassakin melkoisen haasteen.

Hallitusohjelmassahan oli jo kirjaus tämän lain uudistamisesta. Tällä pyritään tehostamaan asioiden käsittelyä, selkeyttämään tätä aika, voi sanoa, vanhentunuttakin lakia. Sellainen pieni yksityiskohta ainakin itselleni muistisääntönä, että tässä vanhassa laissa on muun muassa 100 pykälää uitosta, eli varmastikin on jo ihan aiheellista hieman päivittää tätä lakia.

Tässä keskustelussa on jo korostettu hankkeiden hyötyjen ja haittojen vertailua, jota tehdään nykyistä aiemmin, ja todellakin näistä katselmustoimituksista ja lopputarkastuksista luovutaan.

Joitakin tarkistuksia tulee myöskin näihin lupaharkintoihin, mutta tarkoitus on näillä tarkistuksilla edistää vesistöjen kunnostushankkeita. Näitähän meillä riittää, eli on aika tarpeenkin, että niihin pyritään kannustamaan.

Ruoppaus oli täällä myöskin esillä. Ainakin omien kokemusteni mukaan tässä asiassa käytännöt ja myöskin tulkinnat ovat vaihdelleet kovasti eri puolilla maata. Senkin vuoksi on nyt hyvä, että saamme sitten ehkä tästä sellaisen selkänojan ruoppausta koskeville säännöksille.

Tässä on jonkin verran todellakin keskusteltu näistä isoista hankkeista. Haluan nyt vielä kerran todeta sen, että siis ehdoton luvanmyöntämiseste säilyy myös tässä uudistetussa laissa. Se on näiden isojen hankkeiden rakentamisen villakoiran ydin, vaikka se ei nyt ehkä äskeisestä keskustelusta aivan vielä kaikille täydellisesti avautunut.

Vesilakiesityksen voidaan myös katsoa parantavan kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Tämä on tietenkin erittäin tärkeä asia, koska jokainen haluaa jollakin tavalla olla osallinen omaa asuin- ja elinympäristöään koskevassa päätöksenteossa, ja niitä mahdollisuuksia meidän on lisättävä.

Eräs keskeinen asia, joka ei tuossa äskeisessä vaiheessa tullut esille ja josta ministerillekään ei esitetty kysymyksiä, on tämän lainsäädännön käytännön työn resursointi. Mehän olemme nyt lukuisissa lainsäädäntöhankkeissa ainakin ympäristövaliokunnassa törmänneet siihen, että kun yhtä aikaa on päällä valtion tuottavuusohjelma ja tämä aluehallinnon myllerrys ja sekamelska, niin siitä kyllä syntyy sellainen yhdistelmä, joka ei ole paras mahdollinen. Haluaisinkin ehkä, jos ministeri vielä pystyy tässä näitä käytettyjä puheenvuoroja kommentoimaan, kysyä tätä resurssiasiaa, koska mielestäni tämänkin lain oikea tulkinta, asianmukainen, laadukas tulkinta, lupaviranomaisten puolella on aivan keskeinen asia. Ilman asiansa osaavaa henkilöstöä ei tätäkään pystytä tekemään.

Lisäksi haluaisin vielä ehkä ministeriltä kysyä sitä, miten näette erään kommentin, joka on esitetty tästä lainsäädännöstä siten, että ei ehkä ole riittävästi tässä esityksessä otettu huomioon Euroopassa yhteisesti sovittua vesien hyvän ekologisen tilan tavoitetta. Voisitteko tätä vielä kommentoida? Tämä on kuitenkin yhteisesti sovittu asia eurooppalaisella tasolla, ja olisi hyvä, että Suomikin voisi näihin sitoumuksiinsa asiallisesti vastata, etteivät ne ole pelkkää paperia, vaan ihan oikeita tavoitteita, joiden puolesta toimitaan.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi haluan näiden suurten hankkeiden osalta todeta sen, että on kyllä valitettavaa se, että hallitus ei pystynyt tällä lakiesityksellä puhaltamaan poikki tätä peliä näistä isoista hankkeista. Itse olisin sitä toivonut, koska minusta on kyllä aika kohtuutonta noilla alueilla asuville ihmisille etenkin se, että todellakin vuosien ja vuosikymmenten aikana moneen kertaan repostellaan ja riepotellaan näitä samoja asioita. Kun ihmisille sitten syntyy mielikuva jonkun oikeuden päätöksen jälkeen, että nyt tämä asia on saanut pisteen, niin eikö mitä, kohta pistetään tästä talosta uutta putkeen ja keskustelu on taas aivan levällään. Tämä ei ole asianmukaista näitä ihmisiä kohtaan, mutta en usko, että tämä on asianmukaista myöskään näitä toiminnanharjoittajia kohtaan, saati sitten yhteiskunnallisesti ylipäätään. Siis epävarmuus on pahin asia, mitä voi olla. Mieluummin joko pistetään asioita eteenpäin tai sitten vihelletään peli poikki. Tässä mielessä olen kyllä pahoillani siitä, että hallitus ei kyennyt tässä kysymyksessä tätä peliä viheltämään poikki.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisi jännittävää palata hallitusneuvotteluihin takaisin. Tunnelmahan oli samanlainen silloin viimeisenä iltana kello 11:n aikaan, kun tämä Vuotos-asia käsiteltiin vesilakiasiana siellä ja siitä sovittiin, ja seuraavana aamuna jouduttiin sitten käymään läpi, mitä tuli sovittua, ja sen puoluejohtajat yksimielisesti totesivat, mitä tuli sovittua. Mutta siitä on niin pitkä aika, että ed. Rantakangas ei enää muistanut sitä, mitä kaikkea siinä nyt tuli oikein sovittua.

Arvoisa puhemies! Tästä Vuotoksen altaasta kiinnitän yhteen semmoiseen ihan pieneen asiaan tietoiskunomaisesti huomiota, joka ei ole tullut näissä hyvin muistetuissa oikeuden päätösten mieleenpalautuspuheenvuoroissakaan esille. Nimittäin kun täällä viitattiin Itämereen, niin todellakin se päätös, mikä silloin korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtiin, liittyi Itämereen, sen erääseen lahteen, Pohjanlahteen, sen perukalla olevaan Perämereen ja siihen, että — niin kuin täällä aivan oikein muistettiin — sieltä lähtisi sitä turvetta tolkuttomat määrät liikkeelle. Nyt sattuu olemaan siellä Perämeren pohjukassa sillä tavalla, että merivirta kulkee Suomen puolelta Ruotsin puolelle elikkä tätä koskee, onko se nyt Ece-sopimus, joka on siinä pakko ottaa huomioon. Sillä siis vaikutetaan toisen valtion luontoon ja etuihin, ja sillä tavalla tämä asia on hyvin paljon monimutkaisempi uudelleen viritettynäkin, niin kuin nyt näyttää olevan. Mutta nämä perusteethan ovat niin kuin ne tässä ovat, ja niille, jotka virittävät, hankaluudetkin ovat ne, mitkä tässä ovat esille tulleet.

Arvoisa puhemies! Otan tämän ruoppausasian esille kahdella tavalla ikään kuin tavallaan täydentäen tätä lähetekeskustelua. Nimittäin paitsi että se on meri- ja merenpohja-asia, niin se on myöskin samanlaisen materiaalin siirtoasia purovesistöissä mitä suurimmassa määrin. Siellä samaisella Perämeren alueella aiotaan nyt ryhtyä, sanotaan nyt näin, massiiviseen merenpohjassa olevien soravarojen käyttöön, mihin liittyvät nyt siis ilman muuta tämän laatuiset lupa-asiat, jotka tässä nyt sitten ovat esillä. Muistan aikoinaan Helsingissä asuessani, että siellä, missä käytiin kalassa, yksi saari lähti menemään mereen, kun kaivettiin hiekat alta pois. Ei muistettu sitä, että siinä saattaa vaikuttaa toinen toiseen. Minä toivon hartaasti, että nämä asiat nyt näillä ahtailla pykälillä, jotka tässä hallituksen esityksessä on, tulevat kuntoon.

Mutta aivan samalla tavalla valtavat lajittuneet hieta- ja hiesumassat liikkuvat maan pohjoispuoliskossa purovesistöissä johtuen siitä, että metsäalueet on ojitettu ja kaikki ojat menevät suoraan kohti sitä laskupuroa, mistä ne vedet menevät. Kun sataa, niin ne kertaheitolla ilman mitään estettä hurahtavat sinne puroon ja samalla menevät mineraaliainekset aika vauhdilla, ne lajittuvat ja kasautuvat sopivissa paikoissa, missä virtaus hidastuu, täyttävät nämä purot, elikkä siis nämä purot ovat jatkuvan muutoksen alaisina. Minä hartaasti toivon, että se henki, mikä tässä lakiesityksessä nyt on purovesistöjen osalta, mistä on pelkkää positiivista sanottavaa, tulee myöskin konkretisoitumaan suhteessa metsäojituksiin, koska ne voidaan myöskin tehdä oikealla tavalla eikä sillä tavalla väärällä tavalla, niin kuin ne nykyisin valitettavasti usein meidänkin alueilla vielä tehdään. Tosin kulttuuri on parantunut merkittävässä määrin.

Sitten tähän samaan asiaan siis liittyy myöskin pohjavesi. Harva edustajista on ehkä tullut tänä päivänä Vuotoksen tiimoilta miettineeksi sitä, että sellainen pohjavesi, jota on esimerkiksi siinä Viinivaaran alueella Oulun lähistöllä, josta nyt oululaiset haluaisivat vessanpönttöjen huuhteluvettä, on laadultaan sellaista, että sen litrahinta ylittää raakaöljyn litrahinnan oikein kunnolla. Kun makeasta vedestä maapallolla tulee olemaan valtava pula — tällä hetkellähän Arabian niemimaalla fossiilisella vedellä hoidetaan ihmisten tämänhetkinen makean veden tarve — meillä on siis valtava aarre, kun me osaamme pohjavedet oikein vaalia ja hoitaa. Niissä voi kyllä myöskin tulla virheitä, niin kuin ed. Pentti on kuvannut meille tarkoin eräitä tapauksia, elikkä siis sitä ei ollutkaan, mitä kuviteltiin olevan, ja näinhän ei voi olla, koska oikeustilan kannalta se on kestämätön tilanne.

Vedenkorkeuden sääntelyhän on äärimmäisen mielenkiintoinen yksityiskohta tässä laissa. Nimittäin nyt viime aikoinahan valtio on myynyt meille mökkiläisille uutta maata, tontin rajat on piirretty uudestaan, kun se rantaviiva on pistetty uuteen paikkaan. Meillekin tuli yhtenä päivänä kahden tonnin lasku, että te olette nyt oikein porvariluokkaan siirtyneet tässä kerta kaikkiaan. Ei sitä arvannutkaan, että on niin laajojen maa-alueitten omistaja kuin nyt sitten on. (Vasemmalta: Porvarihallituksesta!) — Se on porvarihallitus, niin se hoitelee tällä tavalla. Valtio, huom., siis käyttäytyy kuin sosialistinen valtio, kun ottaa kaikilta rahat pois. (Ed. Salo: Suunta on oikea!) — Oikeansuuntainen. — Tässä suhteessa tämä säätely vedenkorkeuden muutoksen osalta muuttuu sitten kaikessa hauskuudessaan ihan vakavaksi asiaksi, ja tällä tavalla minusta tässäkin toivon mukaan ollaan ihan oikeilla teillä.

Sitten vielä yksi asia, arvoisa puhemies, ja se on uittoasia. Siihenhän täällä kiinnitettiin huomiota, oliko se ed. Huovinen, vai kuka muisti sen, että siinä on satakunta pykälää, mutta kun uittosäännöt otetaan huomioon, niin niitä on tuhansia pykäliä, jotka on nyt purettu. Nythän me ennallistamme niitä koskialueita, jotka uittoa varten perattiin aikoinaan. Minä toivon hartaasti, tältä osin en kerinnyt katsoa tätä hallituksen esitystä ja lakitekstiä, että toivottavasti sitten se on kyllä tarkistettu niillä asiantuntijoilla, jotka nyt pähkäilevät näitten ennallistamishommien kanssa. Mutta luotan siihen, että tältäkin osin hallituksen esitys on ihan oukkidoukki.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi vesilaiksi on herättänyt vilkkaan keskustelun. Hyvänä on pidetty, että uudella lailla pyritään selkeyttämään lainsäädäntöä, tehostamaan ja nopeuttamaan vesitalousasioiden käsittelyä. Uuteen lakiin sisältyy säädös, joka velvoittaa lupaviranomaista pyytämään lausuntoa valtioneuvostolta, kun lupaa harkitaan yhteiskunnan kannalta tärkeälle ja valtakunnallisesti merkittävälle vesitaloushankkeelle. Pykälä valtioneuvoston oikeudesta lausunnon antamiseen on liitetty lakiin keskustan eduskuntaryhmän toivomuksesta. Välittömästi sen jälkeen, kun hallitus teki päätöksen lain antamisesta eduskunnalle, Kemijoki Oy ilmoitti laittavansa Vuotos-hankkeen jälleen vireille, kuitenkin uudelleen paketoituna.

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri Lehtomäki on pitänyt julkisuudessa valtioneuvoston lausunto-oikeutta tärkeänä uutena avauksena. Hänen mukaansa on hyvä, että lupakäsittely ei pysähdy heti ehdottomaan luvanmyöntämisesteeseen vaan hankkeen hyödyt ja haitat punnitaan ensin ja vasta sen jälkeen tehdään mahdollinen päätös hankkeen pysäyttämisestä. Vaikka lain valmistellut oikeusministeri Brax on vakuutellut, että Vuotosta ei enää voida ottaa esille, myös pääministeri Vanhasen lausunnoista voi tulkita, että halua tuoda Vuotos uudelleen käsittelyyn on olemassa. Pääministeri kirjoitti eilen blogissaan, että esimerkiksi vesivoimarakentamista koskevassa lupatarkastelussa katsotaan hyvin tiukasti vain välittömiä ympäristöhaittoja eikä esimerkiksi allashankkeessa ole verrattu ainakaan riittävästi vesivoiman ja fossiilisten polttoaineiden käytön välistä eroa.

Arvoisa puhemies! Jos kerran hallitus on yksimielinen siitä, että Vuotosta ei tuoda uudelleen käsittelyyn, hallituksen olisi tullut sanoa selvästi se, että laki ei anna tulevaisuudessakaan minkäänlaisia mahdollisuuksia Vuotoksen altaan kaltaisten hankkeiden toteutumiseen. Nyt tilanne näyttää kaikesta vakuuttelusta huolimatta jäävän avoimeksi. Asian tultua vihdoin julkisuuteen eivät asioista hyvinkään perillä olevat tiedä, mitä hallituksen esityksellä oikein tarkoitetaan. Tästä niin puolueiden toimijoiden, energiayhtiöiden kuin ministereidenkin päinvastaiset mielipiteenilmaukset ovat konkreettisena osoituksena. Keskustalla on jo varmaan olemassa suunnitelma, jolla uusi Vuotos-laki junailtaisiin kasaan samanlaisella räätälöinnillä kuin aikanaan ydinenergialaki, ja nythän näistä energia-asioista vastuuta on kantamassa ja hallituksen esityksiä valmistelemassa keskustalainen ministeri Pekkarinen.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen kerran osoitus vihreiden hampaattomasta toiminnasta hallituksessa. Omat niin sanotut periaatteet on myyty kerta toisensa jälkeen ja yritetään harhauttaa kansalaisia vielä niitä päätöksiä julkisuudessa kaunistelemalla. Näitä esimerkkejä on kuluneellakin vaalikaudella nähty ja tullaan varmasti pian näkemään lisää, kun pääministeri Vanhanen tuo lupaamansa ydinvoiman lisärakentamista koskevan esityksen eduskunnan käsittelyyn jo tämän kevään aikana.

Arvoisa puhemies! Viimeiset vapaat vesialueet tulee turvata niin, ettei turvaamista voi kiertää vippaskonsteilla vaihtamalla hankkeen nimeä ja siirtämällä sitä vähän alkuperäisestä paikasta.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Vesilainsäädännössä on todella paljon uudistamistarpeita, koska laki on vanhentunut, vuodelta 1962, ja siinä on paljon asioita, jotka ovat nykymaailmassa muuttuneet, ja säätelyyn on varmasti selkeytymisenkin kannalta suuria tarpeita.

Vesivoiman rakentaminen jakaa mielipiteitä kovasti ja ollaan puolesta ja vastaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin pitää nähdä, että kyse on erittäin tärkeästä uusiutuvasta energialähteestä ja sen hyödyntämisestä. Vesivoima on säätövoimaa, joka on moninkertaisesti arvokkaampaa kuin muu sähkö, ja siinä mielessä meidän on varmaan tarpeen koettaa käyttää rakennettuja vesivoimamahdollisuuksia, joita valtakunnassa on, entistä tehokkaammin hyväksi, ja samalla on kysymys myös tulvansuojelusta, ja nämä asiat yhdistämällä voidaan saada kyllä paljon hyötyä aikaan.

Puhtaan talousveden saannin varmistaminen on erittäin iso kysymys kansalaisten kannalta, ja huoli tulevaisuudessa on, että vesivarat maailmalla eivät riitä, ja kansalaiset ovat huolissaan siitä, että meillä turvataan sitten kotimaassa tämä vedensaanti eikä anneta sitä vedenottomahdollisuutta ulkolaisille yrittäjille. Siinä mielessä tämä etusijajärjestely on tärkeää tässä vesilaissa, ja sillä turvataan paikalliset vedenottotarpeet ja kansalaisten mahdollisuudet hyödyntää tätä suomalaista yhä arvokkaampaa varallisuutta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on tärkeä tavoite tässä lainsäädännössä, että kansalaiset voivat paremmin osallistua omaa ympäristöä ja vedenottamon suoja-alueita koskevaan päätöksentekoon, ja siinä mielessä tässä lakiesityksessä näyttäisi olevan kyllä aika paljon parannusta aikaisempaan sääntelyyn, mutta edelleen sillä vilkaisulla, mitä minä tuosta laista ehdin tutkia, niin siellä vielä parantamisen varaa tässäkin esityksessä varmasti on nimenomaan kansalaisten oikeusturvan kannalta.

Täällä jo debatissakin nousi esiin tämä pohjavesialueisiin liittyvä päätöksenteko ja mahdollisuudet niihin päätöksiin puuttua. Ne ovat nykyisin täysin ympäristöviranomaisten käsissä ja maanomistajilta ei mielipiteitä kysellä eikä valittamismahdollisuuksiakaan näissä päätöksissä ole, vaikka seuraukset tänä päivänä ovat taloudellisesti erittäin merkittävät, ja kun ympäristölainsäädäntö on kiristynyt ja erityisesti maatalouden puolella tapahtunut erittäin paljon säätelyn kiristämistä, niin siinä mielessä tämän lainsäädännön saattaminen ajan tasalle on kyllä jo kansalaisten perusoikeuksienkin kannalta tärkeää ja välttämätöntä.

Täällä jo tuli esille, että meillä pohjavesialueita on voitu rajata tarkemmin tutkimatta, ja kun tuossa jo debatissa totesin, että 2008 lisätalousarvioon tuli tämä pieni 300 000 euron lisämääräraha, jolla voitiin selvittää muutamalla pohjavesialueella näitä pohjavesivirtauksia. Niistä ei tarkempia tietoja ole vielä julkisuuteen tullut, mutta itse kun sain seurata omalla alueella näitä pohjavesikairauksia, joita tehtiin siinä poikani tilan mailla useita, 20—30 kairausta tehtiin ja mistään reiästä ei löytynyt vettä. Ja kuitenkin kyse on pohjavesialueesta, jolla on erittäin kovat rajoitusmahdollisuudet, joka on yleiskaavassa merkitty erikoisviljelyyn tarkoitetuksi alueeksi, ja alueella on paljon omakotitaloja, jotka ovat joutuneet vuosikaudet, vuosikymmenet johtamaan likavedet umpisäiliöihin. Ja jos tämmöiset määräykset ovat perusteettomia, niin kyllähän kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että nämä pohjavesialueet todella selvitetään ja ne rajaukset nykytekniikalla selvitetään, koska välineitä on olemassa. Siinä mielessä pidän erittäin tärkeänä, että tällä puolella päästään eteenpäin ja että pohjavesialueet ja niiden rajaukset todella selvitetään ja tutkitaan, ovatko ne tarpeellisia.

Pohjaveden turvaaminen on erittäin tärkeä asia, ja siinä mielessäkin pidän tärkeänä, että tärkeät pohjavesialueet todella selvitetään, ja semmoisilla alueilla, jotka ovat muun maankäytön kannalta tärkeillä alueilla, on erityisen tärkeää, että ne rajaukset selvitetään, että ne vastaavat todellisia tarpeita. Toivon, että tämän lain käsittelyn yhteydessä myös tähän puoleen saadaan parannusta ja kansalaisten oikeusturvaa voidaan parantaa ja saadaan tämä todelliseen tietoon perustuvaksi tämä säätely pohjavesialueittenkin osalta. Meillähän on nyt ykkös- ja kakkospohjavesialueita, ja ykkösalueet ovat niitä, missä todellista pohjavedenottoa tapahtuu, ja siellähän nämä pohjavesialueitten suoja-alueet pitääkin rajata ja selvittää. Mutta meillä on paljon sitten näitä pohjavesialuekakkosia, joilla ei ole edes selvitetty, mistä sitä vettä löytyy ja löytyykö sitä. On vain geologisten karttojen pohjalta todettu, että kun on läpäiseviä maalajeja, niin siellä muodostuu pohjavettä, mutta ei välttämättä oteta huomioon, että maalajit ovat kerrostuneita ja pohjavettä ei välttämättä muodostukaan vaan erilaisia pieniä orsivesiesiintymiä. Tämä on tärkeä alue selvitettäväksi.

Pohjavesialueisiin liittyy kyllä myös sitten viljelyn kannalta monia muitakin tärkeitä asioita, ja säätely eri kunnissa ja eri ympäristökeskusten alueilla on hyvin erilaista. Juuri Maaseudun Tulevaisuudesta luin lannankäytönkin osalta, että aikamoisia eroja eri alueilla on siinä, miten näitä määräyksiä tulkitaan.

Tähän lainsäädäntöön liittyy myös sitten maatalouden vedenkäytönkin osalta ehkä säätelyn lisääntymistä. Vedenkäyttö tilojen suurentuessa on lisääntynyt ja tarvitaan kasteluvettä entistä enemmän, karjakoot ovat suurentuneet ja vedenkäyttö on lisääntynyt, ja ymmärsin, että tämän lainsäädännön yhteydessä myös sitten näitäkin asioita selvitetään ja ainakin ilmoitusvelvollisuutta ollaan lisäämässä.

Mutta tärkeä, iso paketti on käsittelyssä, ja toivon, että valiokuntakäsittelyjen aikana näihin moniin, moniin ongelmakohtiin löydetään parempia ratkaisumalleja.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä on myönteinen ja tärkeä asia, että tämä vesilaki on täällä, ja siltä osin kiitoksia ministerille, että se on täällä ja hyvä kaikkinensa. Mutta kuten varmaan arvata saattaa, siitä minä en ole kovinkaan iloinen, aivan kuten ed. Susanna Huovinen totesi, että on hyvin ikävää, että kuitenkaan nyt tässä vaiheessa hallitus ei sitten kyennyt puhaltamaan peliä poikki tämän Vuotoksen suhteen. Eli tämä ei ole kovinkaan mukavaa, kun kaikesta siitä, mitä tänään olemme kuulleet tässä salissa erityisesti keskustan toimesta, tulemme tietämään, että tätä keskustelua tullaan jatkamaan. Se tulee vellomaan ja vallomaan tulevaisuudessakin. Minä olisin kyllä myös suonut, että se olisi pystytty puhaltamaan poikki.

Sen verran haluan ensinnäkin vielä palata lyhyesti tähän alkuun, kun ed. Rantakangas, joka jo poistui, kyseli SDP:n kantoja. Mielestäni ed. Matti Ahde tuossa aiemmin hyvin sivistyneesti niitä kuvasi, eli meillähän on puoluekokouspäätös siitä, että emme ole Vuotoksen emmekä Kollajankaan altaan rakentamisen kannalla. Vesivoimaa haluamme lisätä vain olemassa olevia tehoja lisäämällä. Tämä on meidän kantamme ollut. Näemme nimenomaan tämän ympäristön ja työn yhteenkuuluvuuden, ja nimenomaan esimerkiksi juuri tämän virkistyskäytön, luontomatkailun ja kaiken tämän luontoarvojen käytön tällä tavalla, mukavalla tavalla ja myös ympäristöä hyödyttävällä tavalla yhdistämme hyvin tärkeänä meidän puolueessamme.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä sinänsä aika mielenkiintoinen näytelmä, kun se oli todellakin niin kuin ed. Lapintie tuossa aikaisemmin kuvasi, että kun ensin kännykkään tuli tekstiviesti, että vesilaista on nyt sovittu, niin kului puoli tuntia ja sieltä tuli tekstiviesti, että nyt pistää Kemijoki sitten uuden hankkeen vireille. Tietenkin myöhemmin seuraavana päivänähän sitä selitettiin, että niin tämä olisi vähän eri hanke, pikkuisen eriniminen hanke ja vähän erikokoinenkin ehkä. Ja tällä tavalla ed. Manninenhan juuri viittasi tähän, että tämä olisi yksi keino ilmeisesti, millä keskusta nyt yrittää sitten saada tätä eteenpäin tavalla tai toisella hampaat irvessä ehkä ensi kaudella. Että okei, että se on vähän eriniminen hanke ja vähän niin kuin erilainen, niin sitten se voidaan rakentaa. Tietenkään tämmöisiä porsaanreikiä en soisi näkeväni tässä sitten edessäpäin.

Toinen on sitten tämä kuuluisa toteamus valtioneuvoston lausunnonanto-oikeudesta. Kyllä minun mielestäni jollain tavalla on huolestuttavaa, jos täällä ison päähallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja toteaa seuraavana päivä Helsingin Sanomissa, että jos nyt sitten lupaviranomainen olisi eri mieltä kuin valtioneuvosto, niin se sitten johtaa johonkin. Eli kyllä tämä kuulostaa aika mahtipontiselta, että sitten se johtaa johonkin, ja tämä yhdistettynä siihen, että mukana on hyvin arvovaltaisia tahoja keskustasta: pääministeri blogissaan kertoi eilen, että on hyvin tärkeää, että muutakin kuin näitä luontoarvoja, kun mietitään tässä harkinnassa, on hyvin tärkeätä, että kaikki muutkin arvot tulevat mukaan. Sitten täällä tietenkin ed. Rantakangas kertoi oman näkemyksensä hyvinkin selkeäsanaisesti siitä, että hänen mielestään keskusta edellyttää, että jo eduskunnassakin nyt valiokuntavaiheessa sitten tarkennetaan näitä asioita.

Tässä nyt herää kysymys, onko keskusta valmis nyt eduskuntatasolla sitten sitoutumaan tämän lain osalta näihin muotoiluihin, jotka nyt valtioneuvosto on tänne tuonut. Että jos tätä salikeskustelua kuuntelee, niin tulee ihan sellainen tunne, että siellä on keskustalla paineet muuttaa sitten mietinnössä näitä pykäliä johonkin suuntaan, koska hyvin isoa sitoutumista minä en, arvoisa ed. Manninen, teidän puolueenne puheenvuoroista nyt tänään tähän lakiin nähnyt, vaan päinvastoin näin aivan kaikkea muuta kuin sitoutumista tämän lain periaatteisiin. Senkin vuoksi toivon, että siellä valiokuntakäsittelyssä nyt ihan aidosti sitten kirjataan selkeästi, mitä tämä tarkoittaa, ja katkaistaan siivet siltä, että tähän asiaan ei ole eduskunnankaan, lainsäätäjän hengen, mukaan tarkoitus sitten kaikkinensa palata.

Haluaisin nostaa tässä yhtenä kysymyksenä ministeri Braxille oikeastaan asian, joka askarruttaa minua jonkin verran: Kaiken kaikkiaan tämä aluehallinto, ympäristöhallinto on muuttunut aika lailla, ja mehän olemme olleet siitä hyvin huolissamme sosialidemokraateissa noin ylipäätään, että sitä ollaan kaikkinensa alas ajamassa, eikä nyt kovinkaan komeita arvosanoja siinäkään tilanteessa keskusta ole ansainnut muun muassa puheillaan ympäristöministeriön lakkauttamisesta tai muusta. Mutta nyt joka tapauksessa tehtiin tämä aluehallintouudistus. Kun nämä ympäristölupavirastot nyt yhdistettiin aviin, niin siinä tilanteessahan tietenkin tuli se yleinen huoli siitä, että ympäristöarvot jäävät elinkeinoelämän arvojen alle, mutta siellä myös tapahtui todellisia muutoksia, eli virkojen pätevyysvaatimukset poistettiin. Johtajat ympäristölupavastuualueille valitsee ympäristöministeriö viisivuotiskaudeksi, ja sitten sen jälkeen tämä johtaja valitsee edelleen muun henkilöstön, ja tämä johtaja määrittelee sitten näiden juttujen ratkaisukokoonpanot. Ja kun tämä on kuitenkin ympäristöministeriön viideksi vuodeksi nimittämä määräaikainen johtaja, niin onko — minä tiedän, että tämä ei ole juridinen ongelma — tässä niin kuin tosiasiallinen käytännön uhka olemassa siitä, että tavallaan ympäristöluvitus ennen pitkää ohjautuu ikään kuin joko poliittiseen ohjaukseen tai arvoiltaan sen tyyppiseen ohjaukseen, että katsellaan sitten, että mitä siellä tosiasiassa ...

Minun mielestäni tämä on tosi iso kysymys, ja se liittyy osaltaan myös tähän valtioneuvoston lausunnonanto-oikeuteen. Jos siellä on tietynlaista henkeä sitten syntynyt tämän uuden hallintomallin myötä, niin silloin tämä on hyvin iso kysymys. Toivon, että tämän tyyppisiä myös valiokunnassa pohditaan aika avoimesti, koska nämä ovat uusia tilanteita. Silloin täytyy uskaltaa nostaa kissa pöydälle, arvoisa puhemies.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vesilain uudistaminen on äärimmäisen tärkeä hanke suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Suomi on vesistöjen maa, puhtaan pohjaveden maa, ja täällä on valtava määrä mahdollisuuksia, mitä tulee yleensä veteen. Vesilakia on muutettu useita kertoja, kuten hallituksen esityksestä näkyy, vuoden 1962 jälkeen, jolloin voimassa oleva laki tuli voimaan. Todellakin tuo vesilaki on melkoinen tilkkutäkki nykyisellään, kun sitä on korjattu ja viilailtu kuntoon vuosien saatossa. On ihan oikein, että se uudistetaan nyt ehjäksi kokonaiseksi paketiksi.

Vesilaki muodostaa koko vesistöämme ja vesistöjen käyttöä ohjaavan säännöstön tässä maassa. Siksi sen tulee olla selkeä ja yksiselitteinen. Vesilain uudistuksessa säilyvät voimassa olevan lain keskeiset periaatteet. Lain sisältöä toki muutetaan pieniltä osin aikaamme vastaavaksi, mutta itse suurta muutosta sen sisältöön ei toki tule.

Vesilaki on neutraali säädös vesivoiman rakentamisen tai vesivoiman suhteen yleensä. Siihen linjaukseen ei mitään muutosta ole tapahtumassa. Mitä tulee sitten lupaharkintaan suurten vesihankkeiden kohdalla, niin on todellakin aivan oikein, että intressivertailu tehdään ja siinä punnitaan hyödyt ja haitat ja sen jälkeen tehdään päätös. Totta kai sen päätöksen tekee lupaviranomainen, kun Suomessa on aivan oikein tähän lupaviranomaismenettelyyn menty, ja sitä pitää noudattaa, mutta ei viranomainenkaan voi olla yhteiskunnasta irti niin, että tällaista intressivertailua ei tehtäisi.

Mitä tulee tähän käytyyn keskusteluun Vuotoksen osalta, on aivan mielenkiintoista huomata se, että kun tässä maassa tarvitaan energiaa, niin jos haluamme todellakin, että elintasomme säilyy korkeana, sehän tarkoittaa, että energiaa käytetään ja puhdasta energiaa. Viimeisten vuosien aikana on tullut Euroopan unionin ilmastopoliittiset tavoitteet, joihin muuten Suomi on sitoutunut eduskunnan päätöksellä. Ne on myös otettava huomioon ja puhdasta energiaa pitää pystyä rakentamaan.

Olen pannut merkille tämän Vuotos-keskustelun aikana sen, että kiivaimmat puheenvuorot ovat tulleet sen alueen kansanedustajien suusta, jolla nämä edustajat asuvat, ja nämä alueet nimenomaan ovat lähinnä kivihiilellä ja maakaasulla asuntojaan lämmittäviä alueita. Onko se sitten oikeaa ilmastopolitiikkaa tai energiapolitiikkaa, että tukeudumme kivihiileen ja maakaasuun tulevaisuudessa, joka on takuuvarmasti fossiilista, kun samaan aikaan jätämme täysin uusiutuvan puhtaan energian käyttämättä? Mitähän ilmastopolitiikkaa se sellainen politiikka on? Ainakin mitä sosialidemokraattien piiristä joitakin puheenvuoroja olen kuullut tässä keskustelussa, niin hieman ihmettelen sitä tunnepohjaista suhtautumista asiaan. Onko sitten Australiasta tänne ajettava kivihiili teidän mielestänne puhtaampi vaihtoehto kuin puhdas vesivoima?

Vesivoimakeskustelussa pitää muistaa yksi tosiasia: Kukaan tässä salissa ei varmasti ole keskustelemassa siitä, että oltaisiin valjastamassa vapaita vesistöjä vesivoiman palvelukseen. Ei tietenkään. Kysymyshän on jo valjastettujen vesistöjen mahdollisesta rakentamisesta, jos siihen päädytään, siitähän tässä on kysymys. Tällaisen tunnepohjaisen keskustelun käyminen eduskunnan suuressa salissa ei minun mielestäni edusta sitä oikeaa tapaa asioiden käsittelyssä. Hyöty ja haitta on punnittava neutraalisti ja rauhallisesti ja sen jälkeen tehtävä päätös. Aivan oikein, kuten ed. Hannes Manninen sanoo, jos uusia hankkeita tulee, ne tarkastellaan sitten uusina hankkeina. Sen jälkeen viranomaiset sitten tekevät aikanaan päätöksiä asiasta olemassa olevien lakien pohjalta. Jos valtioneuvosto antaa siihen lausunnon, niin totta kai valtioneuvoston lausunnolla pitää olla painoarvoa. Mitä varten maassa sitten valtioneuvosto on, jos semmoisella ei ole mitään painoarvoa? Se olisi demokratian kummajainen kyllä.

On muistettava, että meitä sitoo myös Euroopan unionin tulvasuojeludirektiivi. Kun esimerkiksi puhutaan Vuotoksesta ja myös Kollajasta, sehän tarkoittaa sitä, että olemme sitoutuneet siihen, että implementoimme Euroopan unionin direktiivit sellaisenaan. Kun se meidän jäsenyysvelvoitteeseemme kuuluu, meidän tulee sitten ottaa nämä tulvasuojeluasiat huomioon. Se, miten me sen tulvasuojelun hoidamme, koskee tietenkin Kemijoen vesistöä ja lähinnä Rovaniemen kaupunkia ja tietenkin Kokemäenjoen vesistöä, Porin kaupunkia, jossa valtavia tulvavahinkoja silloin tällöin sattuu, kun luonto-olosuhteet sellaiseksi menevät keväällä. (Ed. Salo: Ja Lapuanjoki Pohjanmaalla!) — Sitten tietenkin Pohjanmaan joet tulevat tähän päälle, aivan oikein ed. Salo, tämä oli hyvä lisäys, kiitoksia.

Natura-arviointeja kun aikanaan tehtiin, nehän olivat sitä sun tätä. Tässähän esimerkiksi Kemihaaran soiden osalta on Gtk tehnyt merkittävän tutkimuksen, että siellä on näitä niin sanottuja korvaavia alueita tarvittaessa vaikka kuinka paljon. Elikkä sekin keskustelu voidaan käydä. Tosin se ei tähän kuulu, mutta sekään ei ole ongelma tälle maalle, jos niin halutaan. Todellakin haluan korostaa erityisesti, jos vesistörakentamisesta puhutaan, että tässä puhutaan vain ja ainoastaan jo rakennettujen vesistöjen rakentamisesta.

Arvoisa puhemies! Ruoppausta koskeva lainsäädännön linjaus uudessa vesilaissa on minun mielestäni oikea ja perusteltu. Pienet hankkeet eivät enää tarvitsisi lupamenettelyä, joka on aivan turhan raskas. Alle 500 kuutiometrin ruoppauksille tämä on tärkeää, esimerkiksi oman kesämökkinsä rannassa venevalkamaa pitävälle ihmiselle, joka tarvitsee sen ruoppauksen, että saa veneellä ajettua omaan laituriinsa rauhallisesti ilman vahinkoja.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta vielä, että uusi vesilaki on siksikin tärkeä, että tässä laissa linjataan, miten tässä maassa vesistöjä käytetään ja ennen kaikkea vesivaroja. On tärkeää, että Suomi pohjavesien luvattuna maana pitää nämä vesivarannot omassa hallussaan, eikä ole mahdollista, että jossakin tilanteessa ulkomaille lähdettäisiin tätä kansallisaarrettamme rahtaamaan hyvin halvalla hinnalla. Kyllä tämä asian pitää olla suomalaisen päätöksenteon takana ja sellaisena se on tiukasti pidettävä, ja tämä vesilaki muuten sen sallii, ja se on aivan oikein.

Vesitiekuljetuksista haluan, arvoisa puhemies, sanoa vielä sen verran, että on äärimmäisen tärkeää, että myös uuden vesilain olosuhteissa edistetään vesitiekuljetusten käyttöä tässä maassa. On aivan käsittämätöntä, että Euroopan mittapuussa Suomi on ainoa maa, joka vastustaa virallisesti kaikella hallintokoneistollaan vesitiekuljetusten käyttöönottoa tässä maassa. Panostammeko sitten kumipyöräkuljetuksiin, mikä ilmastopolitiikan kannalta on aivan järkyttävää?

Luin tässä tänä päivänä liikenneministeriön tiedotteen Päijänne—Keitele-kanavan selvityksestä Keljonlahden voimalaa varten, energiakuljetuksia varten. Olin kyllä suorastaan hämmästynyt, että siellä puhutaan edelleen näillä tsaarinvallan aikuisilla periaatteilla siitä, että vesitiekuljetukset eivät kannata. Johan on merkillistä. Suomessa on maailman parhaat sisävedet, joita voitaisiin hyödyntää myös kuljetuksiin puhtaasti ja turvallisesti, mutta ei vain tunnu käyvän. Toivottavasti tässäkin asiassa päästään seuraavalle vuosisadalle tai paremminkin palataan 2000-luvulle niiltä tsaarinvallan aikaisilta ajattelutavoilta, joita tässä maassa valitettavasti vielä vallitsee.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä edestä muutama näkökanta. Tässä on hyviä asioita. Tässä vaikutusmahdollisuus kasvaa, elikkä laajenee tämä demokraattinen näkemys siitä, että lausuntoja tulee useammalta suunnalta ja voidaan paikallisesti myös vaikuttaa eri hankkeisiin. Sen pitää olla lähtökohta myös kaikessa muussa lainsäädännössä.

Sitten semmoinen näköala, mitä tuossa paikaltaan puhuin siitä vedestä yleensä: Meillähän tämän taivaalta sataneen veden pitäisi olla meidän yhteistä omaisuutta siten, että jokainen suomalainen saa siitä sen hyödyn ja nautinnon, mikä sille kuuluu, ja siitä pitää tietysti pitää huolta, mistä täällä laissa nyt lähdetään monessa asiassa. En nyt lähde luettelemaan niitä eri näkökantoja, mutta tämähän nyt lähtee siitä, että tämä vesi säilyisi mahdollisimman puhtaana, kun se virtailee täällä tai tehdään eri toimenpiteitä. Sitten on joitakin asioita, kun on satuttu pilaamaankin menneinä vuosikymmeninä, kun ei ole tajuttu, ja putsataan sitten niitä alueita tai tehdään korjaavia toimenpiteitä.

Minusta tämä menee oikeeseen suuntaan. Tässä on menty joskus aikanaan siinä huumassa, ettei ole tajuttu mitä ollaan tekemässä, semmoiseen suuntaan, ja nyt ollaan korjaamassa niitä. Siinä mielessä suunta on hyvä ja oikea.

Kyse on kahdesta eri asiasta minusta tässä, kun vesiä katsoo. On tietysti, mistä tässä edellisetkin puhujat ovat puhuneet, kysymys puhtaasta vedestä, joka on meillä iso aarre. Sitähän ei pidä pilata missään tapauksessa, koska sille tulee olemaan kysyntää. On jo nyt kysyntää, jos se osataan hyödyntää hyvin.

Toisaalta sitten on kyse vesivoimasta. Molemmista olen tiukasti sitä mieltä, jotta sitä ei pidä antaa ulkolaisiin käsiin. Tässä on vähän samaa niin kuin kaivoslaista puhuttiin viime viikolla. Olen sitä mieltä, että tämä on vielä helpompi ja herkempi hallita. Nimittäin monessa muussa maassa ei vesivoimaa myydä. Se on kansallisvarallisuutta. Se on semmoista omaisuutta, että sitä ei anneta ulkolaisiin käsiin. Ei lasketa ulkolaisia tulemaan sinne, koska sen pitää hyödyttää Suomen kansalaisia. Ei niin, että tänne tulee joku ulkolainen yhtiö, joka on jo tullut tänne.

Ed. Korkeaoja tuossa, kun käytin vastauspuheenvuoron, tuli sanomaan ja kertomaan, että hänen kotikonnuillaan joku tämmöinen voimala on siirtynyt ruotsalaisten omistukseen jo hurumykke ajat sitten, Ahlströmiltä. Se on ikävä juttu, jos tämmöistä tapahtuu, koska pikkuhiljaa kuitenkin on mahdollista, että sitten tämmöiset isotkin yhtiöt saattavat siirtyä, jos meillä ei ole tiukkaa lainsäädäntöä siitä ja tahtotilaa, mitä me teemme. Koska yhtiöiden hallitukset päättävät siitä, mihin nämä myydään, ja semmoista ei pidä sallia.

Sen muistan — ilmeisesti lainsäädäntö pohjaveden osalta kuitenkin on sellainen, näissä vedenottamoissa, joissa on kunnallinen vesilaitos — että joskus tuolta ympäristövaliokunnasta on tainnut tulla semmoista tekstiä aikaisemmin, että niitä ei saa myydä eikä luovuttaa, niin kuin joissakin kehitysmaissa on tapahtunut. Aikaisemmin puhuin tässä kaivoslain osalta, että Suomi käyttäytyy sillä puolen niin kuin kehitysmaa. Toivon mukaan tässä vesipuolella ei mennä sillä ajatuksella, että annetaan jonkun amerikkalaisen tai minkä hyvänsä yhtiön tulla tänne myymään vettä meille itsellemme niin, että sitten ollaan torppareita, orjia omalla maalla, niin kuin tässä on käymässä monen muun asian omistuksen osalta Suomessa.

Sen takia minä odotan, että kun tämä on valiokuntakäsittelyssä, niin tätä peilataan ja kirjataan tämmöisiä näköaloja, jotta se on meidän tahto — tai en minä tiedä, onko se kaikkien tahto. Voi olla, että joidenkin tahto on, että kaikki pitää vaan rahastaa ja ottaa sen hetkinen hyöty ja vähät välitetään, mitä se tulevaisuudessa tarkoittaa tuleville sukupolville. Minun tahtotilani ainakin tällä hetkellä on, jotta taivaalta satanut vesi on meidän yhteistä omaisuuttamme ja siitä pitää pitää huolta sillä tavalla, että sitä ei anneta joidenkin ulkolaisten osakkeenomistajien hyödyn tavoitteluun.

Sitten on toinen iso juttu, mitä tässä nyt on jauhettu, siitä sanon ihan vaan muutaman sanan. Ed. Hoskonen totesi tästä tulvasuojelusta. Sekin on jotenkin hoidettava. Jos se hoidetaan siten, jotta joudutaan tekemään jotain altaita, en puhu Vuotoksesta mitään, mutta jos tuolla Lapissa, ei välttämättä ihan perimmäisimmässä Lapissakaan, mutta jossakin korvilla, on semmoisia tilanteita, niin siihen on joku ratkaisu etsittävä. En tiedä, onko se joku tämmöinen iso allas vai onko siinä jotain muuta tehtävissä. Mutta jos semmoinen allas tehdään mihin hyvänsä, niin olen sitä mieltä, että se voimahan pitää ottaa pois, jos ei sitten ajatella, että se allas saadaan kalatalouskäyttöön. Mutta tiedetään entisestä kokemuksesta, että sekään ei ole hyvä juttu, koska siellä irtoaa sitten elohopeata ja kaikkea mahdollista. Sekään ei välttämättä ole hyvä, koska se vie vuosikymmeniä, jopa satoja, ennen kuin se allas puhdistuu. Silloin siihen pitää löytää joku ratkaisu, millä nämä tulvariskit sitten eliminoidaan. Jos siihen tehdään allas, otetaan voimat pois siitä, mutta jos löytyy parempi, fiksumpi ratkaisu siten, että saadaan estettyä, ettei kertaheitolla vesi tulekaan sinne Rovaniemen korkeuksille jokiin niin tulvanomaisesti, niin se on yksi mahdollisuus. Kysehän on siitä, että ilmeisesti tulva johtuu monesta seikasta, se johtuu ilmastonmuutoksesta, joka on suurin varmasti tässä, mutta se varmaan johtuu myös ojituksista ja monista muista seikoista, mitä on yläpuolella siellä vesistössä tehty.

Muuten ei ole isompaa sanottavaa, tässä on hyviä asioita monta.

Yksi pikku juttu, viivasin alle, kun luin: On hieno homma, että voi uida vesistössä. Sen verran voin kertoa oman kokemuksen Pohjois-Karjalasta, koska se on semmoista mahdottoman tiheästi asuttua aluetta. Satuin menemään uimaan Karjalan Pyhäjärvelle, ja ei siinä mitään kylttiä ollut eikä mitään rakennusta. Siinä tuli isäntä ja sanoi, että sie kuule olet hänen tonttinsa kohdalla tässä uimassa. Minä kysyin, missä ovat ne tontin rajat. Isäntä vastasi, että hänellä on vähän useampi hehtaari tässä, mutta ei ole rakennettu vielä. Ei kansanedustajan muuta auttanut kuin nostaa pyyhe kaulaan ja lähteä kävelemään autolle ja kiittää, että hyvä kun sanoit, että tässä on tontti. Tässä se nyt turvataan, mutta mistä veteen mennään, jos sattuu olemaan semmoinen tilanne?

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vesilaki on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä, ja kiitos ministeri Braxille, että se on nyt tuotu eduskuntaan. Myöskin kaikki hallituspuolueet ovat siihen sitoutuneet, (Ed. Viitanen: Ei siltä vaikuta!) mutta se, että on erilaisia käsityksiä siitä, mitä laki tarkoittaa, ei kai liene tavatonta, onhan meillä Suomessa jatkuvasti oikeusriitoja jokaisessa asteessa, ja ne kai kaikki johtunevat siitä, että lakia tulkitaan hiukan eri tavalla.

Ensinnäkin täytyy todeta, että niin tässä kuin monissa muissakin asioissa yleensä puhutaan politiikassa ja mediassa marginaaleista, aivan pienestä osasta, koska ne herättävät kiinnostusta. Tämän lain merkitys on paljon laajempi ja paljon suurempi kuin muutamien erillisten, vaikka sinänsä merkittävien ja suurtenkin, vesivoimahankkeiden. Mutta kun niistä on alettu puhua, niin jatketaan sitä nyt ainakin jossakin määrin.

Ensinnäkin tämä intressivertailu, jonka ed. Pulliainen sanoi tulleen, oliko se, vuonna 1919 — näin minäkin muistelen — muuttuu jossain määrin tässä laissa. Nykyisin voimassa olevan vesilain mukaan ensiksi arvioidaan, onko ehdottomia edellytyksiä luvan epäämiselle, ja jos on, intressivertailua ei suoriteta. Tämän nyt esitetyn lain mukaan suoritetaan aina intressivertailu ensin ja sen jälkeen, jos intressivertailun perusteella näyttää olevan edellytykset luvan myöntämiselle, arvioidaan lopuksi, ovatko ehdottomat luvanepäämisperusteet voimassa. Tässä mielessä tässä tapahtuu muutosta, vaikka nämä ehdottomat luvanepäämisperusteet sinänsä eivät ole muuttuneet mihinkään tässä laissa.

Mitä tulee näihin metaanipäästöihin, niin olen kyllä nähnyt tiedemiehiä ja asiantuntijoita, jotka ovat todenneet, että allasratkaisussa nämä päästöt ovat lyhyellä tähtäyksellä merkittävän suuret mutta pidemmällä tähtäyksellä ne voivat olla jopa pienemmät kuin ne olisivat sellaisenaan. Mehän tiedämme, että suoalueet ovat merkittäviä metaanilähteitä ilman että siellä mitään allasta on edes olemassa.

Ed. Huovinen tässä totesi siitä, mistä hyvin usein kuulee kommentteja. Minullekin on soitettu Etelä- ja Keski-Suomesta ja sanottu, että on se hirveätä niillä ihmisillä, jotka asuvat siellä allasalueella. Minä olen kysynyt, kuinka paljon te luulette ihmisiä sillä allasalueella asuvan, ja olen voinut heitä sitten valistaa, että ei siellä asu yhtään pysyvää asukasta. (Ed. Pulliainen: Eikö se Kuusiniemi asukaan siellä enää?) — Ei asu siellä. — Mutta ymmärrän hyvin sen, että siinä lähialueilla, lähikunnissa monille ihmisille tämä on kipeä asia, en silti vähättele tätä asiaa. Sitten kun sanotaan, että pitää kysyä ihmisiltä, asukkailta, keiltä sitä kysytään? Kysytäänkö ihan lähialueella asuvilta, siinä kunnassa asuvilta, lappilaisilta, suomalaisilta, vai pitääkö kysyä kaikilta eurooppalaisilta tai afrikkalaisilta? Tätä rakentamista Lapissa kannattaa erittäin vahva enemmistö Lapin asukkaista — uskoisin, että se on noin 80 prosentin luokkaa, lähelle ainakin.

Sitten eräs asia, josta tässä on paljon keskusteltu, on tämä valtioneuvoston lausunnon merkitys. Päivänselvää on, ilman että sitä täällä sanotaan, että eihän millään lausunnolla voi olla oikeudellista merkitystä, niin että sitä olisi noudatettava, ellei laissa nimenomaisesti ole niin kirjoitettu. Muutenhan se lausunnonantaja päättäisi siitä asiasta, eikä silloin tarvittaisi mitään lupaviranomaista. Mutta sellainenkin väite, että valtioneuvoston lausunnolla ei ole mitään merkitystä, on väärä — ministeri ei näin sanonutkaan, vaikka lehdestä olen kyllä lukenut hänenkin sanomakseen sen pannun, en minä usko, että hän on näin sanonut. Muutenhan se tarkoittaisi, että niillä muidenkaan lausunnoilla ei ole mitään merkitystä, ja ei kai sellaista tulkintaa kukaan voi hyväksyä. No, mikä merkitys sillä voisi sitten olla? Esimerkiksi jos valtioneuvosto lausunnossaan pystyy esittämään sellaisia keinoja tai ehtoja, joilla voidaan vaikuttaa sillä tavoin, että se vähentää niitä ympäristömuutoksia tai heikennyksiä, jotka ovat ehdottoman luvan epäämisen perusteina, niin tällä tavalla voidaan tietysti kehittää eräällä tavalla tätä hakemusta niin, että se täyttää paremmin ne vaatimukset, joita vesilaki sille asettaa.

Edelleen haluan korostaa, niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossani totesin, että ei tällä eikä millään muullakaan lailla rakenneta mitään kohdetta mutta ei sillä myöskään estetä minkään kohteen, yksittäisen kohteen, rakentamista. Laki antaa reunaehdot, ja lupaviranomainen sitten ratkaisee yksityistapauksessa erikseen, täyttyvätkö nämä ehdot, ja se päättää luvasta. Jos ja kun korkein hallinto-oikeus on tehnyt kielteisen päätöksen, niin sehän tarkoittaa, että sellaista hanketta siinä muodossa ja niillä ympäristövaikutuksilla ei tähän maahan koskaan rakenneta, mutta kaikki muut, erilaiset hankkeet lupaviranomainen joutuu käsittelemään, eikä meistä kukaan voi etukäteen sanoa, mikä lupaviranomaisen päätös on jossakin muussa hankkeessa. Minusta tämä on päivänselvä ja luonnollinen asia, että viranomaisilla on päätösvalta asiassa ja he perustavat päätöksensä vesilakiin. Siellä on myöskin luonnonsuojelulaki, on Natura-säännökset ja kaikki. Se on hyvin monen asian ja mutkan takana, ja näin ollen tällä lailla ei sitä asiaa eikä monta muutakaan asiaa, mitään yksittäistä asiaa, ratkaista, vaan tämä panee yhden reunaehdon tälle ja monelle muullekin hankkeelle.

Arvoisa puhemies! Minusta on syytä siihen, että tämä laki käsitellään asianmukaisesti ja normaalisti. Kaikki tiedämme hallituksen pelisäännöt: kun yksimielinen laki on hyväksytty, niin sitä myöskin kunnioitetaan eduskunnassa. Tämä on myöskin hallitusohjelman mukainen siinä mielessä, että hallitusohjelma edellyttää, että laki annetaan yksimielisesti, ja näin on tehty, ja sellainen lakihan tietysti tulee eduskunnassa myöskin hyväksytyksi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minun mielestäni nyt tämä ed. Mannisen tapa aloittaa puheenvuoronsa — sitoutuneita ollaan, mutta olemme sitten vaan eri mieltä, mitä se tarkoittaa — kuvaa ikävällä tavalla sitä, missä me tässä kaikessa olemme.

Kuuntelin hyvin tarkkaan teidän puheenvuoroanne ja sain vähän sellaisen käsityksen, että te nyt tulkitsette sitten niin, että nämä uudet reunaehdot, mitä tähän tulee, tavallaan tämä intressivertailun tietynlainen muuttuminen ja sen lisäksi sitten tämä valtioneuvoston lausunnonantomahdollisuus, mitä se reaalisesti tarkoittaa, ovatkin sellaisia reunaehtoja, jotka ikään kuin tekevät helpommaksi sen luvan antamisen hankkeelle, jota nimitätte joksikin muuksi hankkeeksi sitaateissa sanottuna. Eli itse pidän selvänä, että nyt puhutaan sitten Vuotoksesta jollain muulla nimellä.

Minä olen kyllä surullinen nyt tästä prosessista sinänsä. Mielestäni eduskuntaan ei pitäisi tuoda hallituksen toimesta sellaista lakiesitystä, jossa keskeiset hallituspuolueet tulkitsevat asiaa eri tavoin. Olin iloinen siitä, että vesilaki tulee, mutta en ole, kuten sanottu, ollenkaan iloinen nyt tästä sekamelskasta, mikä tässä on. Jos kerran (Puhemies: Aika!) ed. Hannes Manninen kertoo, että tähän ollaan sitoutuneita, niin toivoisin, että oltaisiin myös sitoutuneita siihen, mitä se tarkoittaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos, ed. Manninen, se oli selkeätä puhetta ja juuri sen mukaista, mitä me olemme myös neuvotteluissa kuulleet. Ed. Manninen oli hyvin keskeinen neuvottelija siltä osin, että aivan selvää on, että ehdoton luvanmyöntämiskielto säilyy ja sen yli ei voida kävellä. On myös totta, että intressivertailun paikka muuttuu. Se muuttuu hieman eri tavalla kirjatuksi, mutta yhtä kaikki, se intressivertailu ei koskaan kävele yli ehdottoman luvanmyöntämiskiellon. Aivan niin kuin ed. Manninen kertoi, muun muassa Vuotos sellaisena, kuin se on käsitelty, on myös tämän uuden lain vastainen ja siten täysin poissuljettu.

Ehkä sitten on hyvä joihinkin asioihin vastata. Ed. Huovisen ansiokkaassa puheenvuorossa nousi huoli resursseista, joista myös ed. Viitanen puhui. Siltä osin varsinaiset suoranaiset resurssitarpeet on hallituksen esityksessä arvioitu muutamaksi virkamiestyövuodeksi, ja resursseja vapautuu merkittävästi sitten sieltä katselmustoiminnan puolelta. Siinä mielessä olemme realistisella hankkeella liikkeellä, ja myös valtiovarainministeriön asianomaiset virkamiehet ovat tämän näin arvioineet.

Ed. Viitanen varsinkin puhui tässä samaan yhteyteen avin varsin tuoreista muutoksista. On tietysti ymmärrettävää, ja itsekin olen kuullut, että huolia resurssipulasta ei ole vain ympäristöhallinnon alalla vaan muutenkin, mutta avin osalta se virkamieskokoonpano, joka toimii lupaviranomaisena, on kyllä jatkossakin nimenomaan riippumaton, ja tältä osin asian pitäisi olla kunnossa. Kovasti arvostan, jos valiokunta tämän vielä kertaalleen vahvistaa, mutta näin uskon sen tai tiedänkin sen olevan, ja kysymys ei ole vain uskosta.

Sitten tullaankin ehkä vähän siihen, mitä on usko ja mitä se ei ole. Ed. Viitamiehen puheessa oli sen verran mielestäni uskomatonta sotkemista, ja tuntui jo, että hän niin kuin toiveajatteli, että toivottavasti vihreiden tavoitteet eivät mene läpi. Lähden kyllä siitä, että kun ed. Huovisen johtama valiokunta aikoinaan saa tämän hankkeen onnellisesti kotisatamaan, niin ed. Viitamies on valmis myöntämään olleensa väärässä, jos osoittautuu, että ed. Huovisen johtama valiokunta todistaa ministeri Braxin jo tässä vaiheessa kertoneen totuuden tämän hallituksen esityksen sisällöstä. Näin myös oletan, että siinä vaiheessa ed. Viitanen viimeistään, jos STT:ltä tulee joku outo tekstiviesti, soittaa joko ed. Ahteelle, joka tuntuu tuntevan lain oikein hyvin, tai tarvittaessa minulle ensi kerralla. Ed. Mannisen puheenvuorokin osaltaan vahvisti sen, että lain sisältö on hyvin yksiselitteinen eikä tämän kaltaista epäselvyyttä, mitä ed. Viitamies kuvaili, ole olemassa.

Sen sijaan keskustelussa aikaisemmin — en muista, oliko se ed. Kaunisto — takarivistä keskustan kohdalta kyseltiin edellisen hallituksen jäljiltä olevien toimikuntien ja komiteoiden tulosta ja edellisen oikeusministerin näkemyksiä. Ehkä olisi aika, että SDP sitten kertoisi, miksi niin oli, että hartiavoimin sain tehdä tässä töitä, että saatiin sittenkin tämä ympäristön kannalta oikea muotoilu takaisin paikalleen.

Sitten vielä viimeisinä havaintoina, että täällä aika paljon puhuttiin vielä kertaalleen näistä pohjavesialueista. Siltä osin on varmaan hyvä muistaa, että siinä on pääsääntöisesti ympäristönsuojelulainsäädännön toimivuudesta tai toimimattomuudesta kyse, mutta kovasti uskon, että myös perustuslakivaliokunta käy nämä ed. Pentin mainitsemat esimerkit läpi.

Sitten ed. Huovinen kysyi tästä vesien hyvän tilan tavoitteesta. Se on vesipuitepäätöksessä, ja siellä on instrumentti, joka muistaakseni on nimeltään vesienhoitosuunnitelma, joka on ikään kuin tämmöinen prisma, jonka käyvät läpi kaikki yksittäiset ympäristölupapäätökset, joilla on vesien hyvän tilan tavoitteen kanssa tekemistä. Näin muodoin se lainsäädäntö on jo itse asiassa voimassa ja nämä on yhteensovitettu siihen järjestelmään näin, että tämä vesien hyvän tilan tavoite saavutetaan myös tämän lain avulla.

Kiitoksia kovasti hyvästä keskustelusta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle ihan kommenttina vaan, että tämmöinen pieni loiskiehunta näyttää täällä hallituksen puolella olevan ja sieltä kuplien joukosta me joudumme tekemään hyvin selvän valinnan: me valitsemme ed. Hannes Mannisen lausunnot ja delegoimme ed. Rantakankaan kertomaan Jarmo Korhoselle ja muille sitten, miltä tuntuu siellä keskustan kaadereissa tämän asian hoito.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin todettiin, mehän olemme ministeri Braxin kanssa samaa mieltä siitä, miten tätä pitää tulkita. Tässä vain on niin, että ed. Viitanen ja SDP yrittävät antaa sellaista sisältöä tälle laille, että tällä nimenomaan pitää estää jotakin tai jossakin. Tässä pannaan reunaehdot ja paalut, ja sitten viranomaiset päättävät sen, mitä se sallii ja mitä ei. Minusta tuntuu, että te olette se, joka yrittää politikoida tällä asialla, eikä muut.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että eivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia, kun lupaviranomainen niitä käsittelee, kun siellä on erilaisia hakemuksia, ja ainakin kuvittelisin, että myöskin sillä pitäisi olla merkitystä, onko kyseessä rakennettu vesistö vai kokonaan vapaassa luonnontilassa oleva vesistö. Sillä on sen kokonaisarviossa tietty vaikutus, mutta minä en ole siellä sitä arvioimassa, vaan ne ovat ne lupaviranomaiset, jotka sen päätöksen tekevät.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt ed. Manniselle kuitenkin todeta, että ei tätä hallituksen pakkaa tässä asiassa SDP ole sekoittamassa; kyllä sen tässä salissa tänään tässä keskustelussa ovat tehneet ihan hallituspuolueiden kansanedustajat omin voimin, sen pakan sekoittamisen, jos oikein tarkasti tätä keskustelua on kuunnellut.

On aivan totta se, mitä ministeri Brax totesi näistä vesienhoitosuunnitelmista. Ongelma vain on se, että vaikka tuolla alueella niitä tehdään, ne käyvät laajan kierroksen, yleisötilaisuudet ym., niin niiden toteuttamiseen eivät tämänhetkiset aluehallinnon resurssit kerta kaikkiaan riitä, ja tämän viestin toivon myös teidän kauttanne menevän eteenpäin. Eli tämä sekamelska, joka on saatu tällä aluehallinnon uudistamisella plus valtion tuottavuusohjelman leikkauksilla, tarkoittaa kyllä sitä, että niin valvonnan kuin muiden menetelmien käyttö vesienhoidon hyvän tilan parantamiseksi ei kerta kaikkiaan käytännössä toteudu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tietenkin erittäin otettu siitä, että ed. Manninen antaa SDP:lle suuren kunnian olla suuri politikoija tässä. Kun vertaa niihin suuriin saavutuksiin, mihin ed. Rantakangas onnistui tässä aiemmin tänään omilla puheenvuoroillaan yltämään, niin luulin, että on mahdotonta ylittää se taiteellinen taso politikoinnissa, mihin ed. Rantakangas tänään ylsi, mutta ilmeisesti ... (Ed. Pulliainen: Ei kyllä Viitanen pärjää!) — Ei pärjää. Hyvä, ed. Pulliainen, näin on.

Mutta kyllä minun mielestäni, ed. Manninen, jos täällä salissa hallituspuolueet asettavat erilaisia tulkintoja, silloin on hyvin asiallista kysyä kansanedustajalta, oppositiopuolueen tai hallituspuolueen kansanedustajalta, mitä tämä tarkoittaa.

Ed. Manninen, valitettavasti te aloititte oman puheenvuoronne niin, että sitoutuneita ollaan, olemme eri mieltä siitä, mitä laki tarkoittaa. Näin te sanatarkasti sanoitte — minä kirjoitin sen ylös. Mutta ehkä nyt kuitenkin tämä keskustan sitoutuminen parhaiten tulee ilmi sitten, kun menemme kuuntelemaan, miten tätä todellakin sitten siellä tupailloissa markkinoidaan. Nimittäin minä lyön vaikka vetoa, että siellä markkinoidaan tätä niin, että keskusta onnistui saavuttamaan tähän sellaisen pykälän, että nyt sitten on helpompi rakentaa tulevaisuudessa Vuotos. Minä vaikka lyön vetoa siitä, arvoisa puhemies.