Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on antanut mietinnön valtioneuvoston oikeuskanslerin vuoden 1999 toimintakertomuksesta. (Hälinää)

Kiitoksia! — Valiokunta ei ole erikseen arvioinut oikeuskanslerin yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja. Valiokunnan mietinnössä käsitellään ensinnäkin kertomuksen jaksoa perus- ja ihmisoikeuksista sekä kertomuksen kehittämistä. Valiokunta pitää toivottavana, että tulevissa kertomuksissa käsitellään yhtenäisesti perustuslakikysymyksiä oikeuskanslerin suorittamassa listatarkastuksessa sekä sellaisia oikeuskanslerin toimenpiteitä, jotka koskevat tasavallan presidentin ja valtioneuvoston keskinäisiä suhteita. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Luulen, että oikeuskanslerilla saattaa olla vaikeuksia kuulla puhettani.

Kiitos! — Tämä saattaa edellyttää, kuten valiokunta on huomauttanut, että Oikeuskanslerinvirastossa kehitetään kannanottojen kirjaamiskäytäntöjä.

Valiokunta on lisäksi tarkastellut erityisesti oman työnsä kannalta merkittäviä kysymyksiä hallituksen esitysten säätämisjärjestysinformaatiosta ja esitysten perustuslakivaliokuntakäsittelyn tarpeellisuutta koskevasta ennakkoinformaatiosta. Valiokunnan mietinnön taustalla ovat valiokunnan omien havaintojen ja asiantuntijoiden kuulemisessa esiin tulleitten näkökohtien lisäksi valiokunnan kaikilta ministeriöiltä pyytämät selvitykset.

Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että hallituksen esityksiin sisältyy tarpeen mukaan erillinen säätämisjärjestysjakso. Tätähän edellytetään valtioneuvoston antamissa ohjeissakin. Säätämisjärjestysjakson sisällyttäminen hallituksen esityksiin tarjoaa eduskunnalle keskitetysti tärkeän, melkeinpä ainoan informaation, jonka avulla on arvioitavissa, onko esitys syytä käsitellä perustuslakivaliokunnassa.

Valiokunta näkisi hyväksi, että mahdollisissa rajatapauksissa tällainen jakso pikemminkin sisällytettäisiin esitykseen kuin jätettäisiin siitä pois. Valiokunta ei pidä hyvänä sitä käytännössä yleistynyttä menettelyä, että erillinen säätämisjärjestysjakso jätetään pois, jos hallituksen esityksessä on muutoin joko yleisperusteluissa tai yksityiskohtaisissa perusteluissa käsitelty säätämisjärjestykseen vaikuttavia seikkoja.

Valiokunta puoltaa sen käytännön jatkamista, että esityksen säätämisjärjestysjaksossa hallitus tarvittaessa kiinnittää eduskunnan huomiota tarpeeseen arvioida esitystä myös perustuslakivaliokunnassa. Tämän seikan selvittäminen on oleellinen osa Oikeuskanslerinvirastossa suoritettavaa hallituksen esitysten listatarkastusta. Nykyisin on käytäntönä, että valtioneuvoston kanslia pyytää ennen eduskunnan istuntokauden alkua ministeriöiltä luettelon niistä hallituksen esityksistä, jotka ministeriöt aikovat valmistella istuntokauden aikana eduskunnalle annettavaksi.

Tähän luetteloon, joka toimitetaan eduskunnalle, otetaan myös tieto ministeriön arviosta, vaatiiko esitys aikanaan perustuslakivaliokunnan lausunnon, niin sanottu perustuslakivaliokuntamerkintä. Valiokunta on katsonut mietinnössään, että näiden merkintöjen osuvuutta ja kattavuutta voidaan parhaiten edistää lisäämällä ministeriöiden lainvalmistelijoiden ja lainvalmistelua johtavien virkamiesten perustuslakituntemusta.

Valiokunta on myöskin kiinnittänyt huomiota oikeusministeriön erityisasemaan. Oikeusministeriö koetaan hyvin asiasyin perustuslain asiantuntijaorganisaatioksi valtioneuvostossa. Tästä syystä on valiokunnan mielestä tärkeätä, että muut ministeriöt voivat luottaa oikeusministeriön nimissä lainvalmistelun aikana esitettyihin perustuslakinäkemyksiin tai niiden puuttumiseen. Näinä päivinä tietysti voin todeta, että tämä saattaa olla kova vaatimus yksittäiselle ministeriölle. Kuitenkin tämän seikan tunnustaminen, että oikeusministeriö on näissä asioissa asiantuntijaministeriö, korostaa valiokunnan mielestä tarvetta organisoida oikeusministeriön sisällä lausuntojen laatiminen muualla laadituista säädösehdotuksista ja osallistuminen ulkopuolisiin valmisteluhankkeisiin siten, että ministeriön valtiosääntöoikeudellinen asiantuntijapanos tulee aina hyödynnetyksi.

Valiokunta on vielä kiinnittänyt huomiota tarpeeseen arvioida perustuslakikysymyksiä valtioneuvoston EU-asioissa eduskunnalle antamissa kirjelmissä eli U-asioissa ja selvityksissä eli E-asioissa.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun oikeuskansleri itse on tullut tänne paikalle, päätin pyytää puheenvuoron joka tapauksessa. Itselläni ei ole huomauttamista taikka tietenkään ei paljon voi ollakaan huomauttamista perustuslakivaliokunnan mietintöön, mutta mielenkiinnolla kuuntelin valiokunnan puheenjohtajan alustuspuheenvuoroa. Kun olen lukenut mietinnön, täytyy todeta, että monelta osin voi yhtyä siihen, vaikka ei ole ollut kuuntelemassa asiantuntijoita, joita on kuultu nimenomaan näistä asioista, mitä valiokunnan puheenjohtaja otti esille.

Arvoisa puhemies! Ajattelin muutamalla sanalla nyt, kun oikeuskansleri on paikalla, ottaa esille joitakin niistä lukuisista viesteistä, joita tämän päivän istunnon johdosta varmasti hyvin monellekin kansanedustajalle on tullut sähköpostitse. Myöskin eräs lehden pääkirjoitus kosketteli nyt eläkkeelle siirtyneen apulaisoikeuskanslerin haastattelua, jossa hän totesi — tai en tiedä, mikä otsake haastattelussa oli, mutta pääkirjoituksessa otsake oli — että oikeus ei aina toteudu. Tavallisen kansalaisen oikeustaju on monesti kovalla koetuksella, ja pääkirjoitus tulkintani mukaan on pohjautunut nimenomaan apulaisoikeuskanslerin haastatteluun Helsingin Sanomissa.

Kun luin pääkirjoituksen, jäin hieman pohtimaan sitä — entinen apulaisoikeuskansleri oli hyvin pitkään tässä tehtävässä, ja kun hän siirtyi eläkkeelle, hän toi esiin näitä kansalaisten oikeusturvaan liittyviä asioita hyvinkin voimakkaasti — jäin pohtimaan vain sitä, kuinka Oikeuskanslerinvirastosta pystyttäisiin paremmin vaikuttamaan valtioneuvoston esityksiin, koska oikeuskansleri kuitenkin valvoo ja on mukana näissä valtioneuvoston istunnoissa ja käy lävitse myöskin hallituksen lakiesityksiä. Toivoisin, että oikeuskansleri joillakin sanoilla voisi valaista ainakin allekirjoittanutta siitä, minkälainen käytäntö tällaisissa asioissa on, ovatko ne henkilökohtaisia keskusteluja esimerkiksi oikeusministerin kanssa, jolloin sen kautta esitettäisiin toiveita.

Eräs mielestäni mielenkiintoinen lehtiartikkeli oli Helsingin Sanomissa joitakin aikoja sitten ja koskettaa ilmeisesti juuri vuotta 1999 Oikeuskanslerinvirastossa. Lehdessä tämä oli otsikoitu "Lakia sovellettiin Alavudella vuosi ennen lainmuutosta". En tunne asiaa tarkemmin, vain lehtiartikkelin perusteella. Kun tässä on äsken mainittu apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen tehnyt oman ratkaisunsa ja todennut lehtiartikkelin mukaan, ettei oikeuskansleri voi puuttua tuomioistuinten harkintavaltansa rajoissa tekemiin ratkaisuihin, ymmärrän juridisesti tämän.

Mutta tässä asiassa minua jäi vaivaamaan se, että lainsäädäntöneuvos oikeusministeriöstä on itse todennut, että hän pitää itsestäänselvänä, että voimassa olevaa lakia noudatetaan eikä lakia ennakoida. Tässä tapauksessa valmisteluistunnossa oikeuden puheenjohtaja oli yksin eikä ollut lautamiehiä, vaikka se uusi laki tuli vasta vajaan vuoden päästä voimaan, eli ennakoitiin tavallaan tulevaa lakia.

Minua jäi askarruttamaan se, että jos tämän suuntainen toiminta hyväksytään, se saattaa aiheuttaa kyllä minun mielestäni monenlaisia ristiriitatilanteita ja hieman ehkä vielä enemmän epävarmuutta. Luottamuksen puute kasvaa oikeuslaitokseen ja myöskin valitettavasti laillisuusvalvojien suuntaan, jos näin selvästi on ristiriitaiset käsitykset ylimmällä laillisuusvalvojalla ja sitten taas oikeusministeriön virkamiehellä.

Myönnän, arvoisa puhemies, sen, että en ole tutkinut ja nähnyt niitä asiakirjoja, vaan tämä perustuu täysin Helsingin Sanomien juttuun. Mutta minua itseäni jäi häiritsemään tämä. Toivoisin, että jollakin tavoin herra oikeuskansleri voisi ottaa kantaa tähän, koska minun mielestäni kuitenkin perinteisesti meillä on ollut se tilanne, että silloin, kun laki on säädetty ja on ilmoitettu voimaantulopäivä, niin siitä saakka sitä noudatetaan eikä ikään kuin ennakoida. Näin minä olen itse ainakin tähän saakka nämä asiat tulkinnut.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Arvoisa rouva puhemies! Pyydän ensinnäkin saada kiittää perustuslakivaliokuntaa hyvin yksityiskohtaisesta ja, niin kuin aina, hyvin opettavaisesta mietinnöstä. Kun se tuli jo kevätistuntokaudella, olemme valmistautuneet seuraavaan kertomukseen mahdollisimman pitkälle ottamaan varteen, sikäli kuin käytännön syistä pystymme, ne näkemykset, mitä valiokunta tuo esiin. Tämähän on menettely, joka sinänsä toistuu vuosittain. Meidän virastomme työn kannalta on erittäin arvokasta, että saamme perustuslakivaliokunnalta palautteen vuosittain työstämme.

Arvoisa puhemies! Ehkä saan palata vielä yksityiskohtaisemmin muutamaan näkökohtaan, jotka perustuslakivaliokunnan arvoisa puheenjohtaja otti esille, mutta vastaan ensin ed. Vistbackan hyvin olennaisiin näkemyksiin.

Myös meidän virastoomme on tullut viestejä kertomuksestamme. Ne on luettu. Osittain ne kirjautuvat uusiksi kanteluiksi, mutta niin kuin valiokunta toteaa, yksittäisiä asiaratkaisuja, kanteluratkaisuja, ei käsitellä. Me tietysti tuomme, jos eduskunnassa toivotaan, ne tarkasteltaviksi. Siihen ei sinänsä estettä ole. Kysymys on lähinnä työnjaollinen.

Sen johdosta, minkä ed. Vistbacka viimeksi otti esille, Alavuden tapauksen, toimitan hänelle ensi tilassa apulaisoikeuskansleri Pasasen ratkaisun. Muistelen, että siitä jonkun verran keskustelimme. Meillähän on virastossa sinänsä tapa ja periaate, mikä koskee myös apulaisoikeuskansleria, että kukin ratkaisija toimii täysin itsenäisesti eivätkä siltä osin kysymyksessä ole mitkään neuvotteluratkaisut apulaisoikeuskanslerin ja oikeuskanslerin kesken esimerkiksi.

Yleisesti voin todeta, että kun tuomioistuinratkaisuista kannellaan, meidän tutkinnassamme voidaan keskittyä lähinnä menettelyllisiin kysymyksiin, aivan selviin seikkoihin, esimerkiksi kuulematta jättämiseen ja määräaikojen ylittämiseen, mutta ei siihen, mikä on tuomioistuimen harkinnassa. Myönnän, että se, mitä ed. Vistbacka sanoi lain voimaantuloajankohdasta ja sen soveltamisesta, antaa aiheen tarkastella tätä hyvin tarkasti. Mutta niin kuin todettu, tähän on ehkä parempi palata sitten, kun kaikin puolin on voitu perehtyä tähän asiaan.

Ed. Vistbacka otti esille sen, miten voidaan Oikeuskanslerinviraston listatarkastuksessa vaikuttaa siihen, että oikeus voisi paremmin toteutua maassa. Siihen on tietysti jossain määrin mahdollisuuksia. On tosin muistettava, että listatarkastukseen on käytettävissä yleensä pari päivää aikaa, ei tosin kaikissa asioissa, sillä joissakin tapauksissa voidaan olla jo kuukausia aikaisemmin lausunnonantajana mukana. Lähinnähän kysymys on lainsäädännön yksityiskohtaisuudesta. Jos ajattelemme rangaistussäännöksiä, niin kysymys on nimenomaan rangaistussäännösten yksiselitteisyydestä ja selkeydestä. Joissakin tapauksissa on tietysti mahdollisuus miettiä todistamisvelvollisuuden jakautumista, noudattaen vanhaa roomalaisen oikeuden periaatetta, että se, jolla on todistusaineisto hallussaan, tietyn väitekynnyksen ylittymisen jälkeen on velvollinen sen esittämään.

Mutta kaiken kaikkiaan perusongelmia näissä yksittäistapauksissa on se, että ei voida luotettavasti selvittää, mitä oikeastaan on tapahtunut. Pelkkien väitteiden perusteella ei voida oikeudellisesti ankaria johtopäätöksiä tehdä, vaan asioita jää selvittämättä. Silloin ei päästä ehkä sellaiseen ratkaisuun, jota kantelija on meille kirjoittaessaan toivonut tai edellyttänyt. Luulisin, että apulaisoikeuskanslerin haastattelulausunto jossain määrin perustuu tähän. Oikeustajua vastaamattomat ratkaisut ovat yhtä hyvin vaikeita. Luulisin, että sekä hallitus, eduskunta että laillisuusvalvojat ovat saman ongelman edessä usein, että joskus vain lain soveltaminen johtaa tilanteeseen, jota ei ole voitu ennakoida.

Mutta, arvoisa puhemies, jos saan palata perustuslakivaliokunnan mietinnön näkemyksiin, me pyrimme tietysti laatimaan yleisnäkemyksiä perus- ja ihmisoikeuksista ja muista, mutta vain sen aineiston perusteella, joka meillä on kunakin vuonna käytettävänä, koska laillisuusvalvojien on pidettävä hyvin selvänä se raja, missä on yhteiskunnallinen tarkoituksenmukaisuusharkinta ja missä ollaan tekemisissä puhtaasti laillisuuskysymysten kanssa. Meillä ei ole poliittista toimivaltaa lähteä esimerkiksi esittämään näkemyksiä siitä, millainen lainsäädännön pitäisi olla, vaan sen näkemyksen täytyy perustua aina konkreettisiin tapauksiin.

Eduskunnan oikeusasiamiehen työtaakka kanteluasioissa on olennaisesti raskaampi kuin oikeuskanslerin. Eduskunnan oikeusasiamiehen asioiden määrä nousee lähelle 3 000:ta, meillä ollaan noin 1 400:ssa. Tämän aineiston määrä johtaa tiettyyn rajoitukseen esittää yleisnäkemyksiä, mutta siihen tullaan pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin.

Säätämisjärjestysasioissa on jatkuvasti opittavaa. Sikäli kuin olen voinut seurata — ja meillä seurataan perustuslakivaliokunnan lausuntoja hyvin tarkasti — ehkä noin joka kolmannessa perustuslakivaliokuntaan menneessä asiassa valvonnassa on stiplu sikäli, että perustuslakivaliokunta on havainnut jotain korjattavaa, jota listatarkastuksessa ei ole pystytty löytämään. Tältä osin tietysti me jatkuvasti joudumme opiskelemaan perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Olennaista on tietysti, että lainvalmistelijoilla on se tieto, joka perustuslakivaliokunnasta tulee, ja tässä suhteessa esittelijöiden koulutus ja kirjoituskyvyn nostaminen ovat avainasemassa. Valtioneuvoston kansliapäällikköjen kokoukseen on saatettu tieto, että tämmöistä järjestettäisiin. Sikäli kuin ymmärrän, oikeusministeriön taholla tässä suhteessa valmistelut ovat edenneet.

Euroopan unionin asioissa lähettäessään tänne direktiiviehdotuksen, säädösehdotuksen, hallituksella pitää olla kanta siihen. Siinä pyrimme myös selvittämään, onko siinä jotain lausuttavaa mahdollisesti perustuslain osalta. Tähän mennessä ei ole ollut konkreettisia havaintoja, että direktiiviehdotuksissa oltaisiin perustuslain kanssa ongelmissa. Voitaneen pitää lähtökohtana, että Euroopan unioni ei tuota sellaista lainsäädäntöä, joka loukkaisi Suomen perustuslakia, koska se ei voi tuottaa sellaista lainsäädäntöä, joka loukkaa Saksan perustuslakia tai Italian perustuslakia noiden maiden tekemien selvien varaumien vuoksi. Tässä suhteessa valppaus on aina paikallaan.

Arvoisa puhemies! Toivon voivani vakuuttaa eduskunnan siitä, että tulemme tekemään parhaamme, että voimme toteuttaa ne ohjeet ja neuvot, joita täällä saamme.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Yhdyn minäkin kiitoksiin perustuslakivaliokunnalle siitä, että on ihan oikeisiin asioihin kiinnitetty huomiota ja tehty kohennusesityksiä. Mitä tulee lakiesitysten valmisteluun, niin säädöspoliittisesti on kiinnitetty huomiota siihen, että liian harvoin isoissa asioissa käytetään raskaampia valmistelumuotoja: komiteaa ja toimikuntaa. Ne mahdollistaisivat laveamman keskustelun ja myös laatuarvioinnin jo valmisteluprosessin kuluessa. Entistä useammin törmää siihen, että varsin isojakin hankkeita valmistellaan pienellä porukalla ja kiireisellä aikataululla, ja esimerkiksi nämä lausunnossa havaitut ongelmat säätämisjärjestysperustelujen osalta usein johtuvat tästä.

Oikeusministeriöltä pyydetään lausunto yleensä silloin, kun ensimmäinen ehdotus on valmistunut. Sen jälkeen lakiehdotus usein elää merkittävästi. Seuraavassa vaiheessa oikeastaan, jos ei tiiviimpää yhteydenpitoa ole järjestetty, Oikeuskanslerinvirasto törmää siihen esitykseen ja pikaisessa muutaman päivän aikataulussa koettaa katsoa, onko siellä mitään. Oikeusministeriö tulee usein seuraavan kerran eduskunnan valiokunnissa lausumaan tarkemmin, alan ekspertti erikoisvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa valtiosääntöekspertti. Silloin voidaan törmätä siihen, kun hienojakoisempaa tarkastelua tehdään, että havaitaan sellaisia ongelmia, joita alkuvaiheen yleisluontoisemmassa arvioinnissa ei ole huomattu, ja ehdotus on mahdollisesti muuttunutkin aika merkittävästi valmistelun edetessä.

Perustuslakivaliokunnan esittämät keinot, kuten että olisi nimettyjä yhdyshenkilöitä tai organisoitua yhteistyötä hankekohtaisesti oikeusministeriön ja erikoisministeriön välillä, ovat varmasti käyttökelpoiset. Siihen suuntaan on koetettukin edetä. Myöskin esitetään, että oikeusministeriön sisällä valtiosääntöasiantuntemus ja sektorilainsäädännön tuntemus yhdistettäisiin, että molemmat puolet tulisivat käsitellyiksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja pitkin lainvalmisteluprosessia. Myös Oikeuskanslerinviraston ja oikeusministeriön välillä tätä yhteyttä tarvitaan, että tosiaan kiinnitetään kattavasti huomiota perusoikeus- ja valtiosääntöongelmiin, mitä mahdollisesti esityksiin sisältyy.

Oikeusministeriö on jatkanut lainvalmistelun laatua koskevaa kehitystyötä. Siinä nämä kysymykset ovat keskeisesti esillä. Samoin uusitaan lainvalmistelijan oppaita, jotka sekä sähköisesti että kirjallisessa muodossa ovat jo sangen yksityiskohtaiset. Siellähän on erikseen tehty perustuslakiopas, mutta oppaat on nyt tarkoitus kirjoittaa yhteen ja mahdollisimman selkeään muotoon ja siinä korostaa juuri näitä samoja näkökohtia, joihin perustuslakivaliokuntakin on lausuntonsa perustanut.

EU:n asioiden valmistelussa on aivan oma ongelmansa siitä, että ensimmäinen ehdotus, joka tulee, direktiiviehdotus tai puitepäätösehdotus, mikä milloinkin, on varsin usein raakile. Se on aika lailla alustava, ja sitten yksityiskohtaisempi säännösten muotoilu tapahtuu työryhmävaiheessa ja ennen neuvostojen kokouksia. Kuitenkin eduskuntaa on haluttu informoida hyvin aikaisessa vaiheessa, ja kun on kysymys tällaisesta raakileen luonteisesta alustavasta ehdotuksesta, sitä pitää tietysti korostaa selostuksessa, ja on kai ekonomistakin, että ei kannata kovin yksityiskohtaista kirjelmää tehdä silloin, kun voidaan hyvin ennakoida ja tietää, että ehdotus tulee muuttumaan olennaisesti jatkovalmistelussa.

Tässä myöskin sitten valiokuntien työekonomiaa pitää ajatella, että silloin kun on tällainen alustavan luonteinen ehdotus, ei kannata kauhean laajaa lausuntokierrosta, asiantuntija-apparaattia, laittaa liikkeelle vaan antaa yleisiä suuntaviivoja ja ohjeita siitä, mihin valtioneuvoston pitää jatkovalmistelussa Suomen lainsäädännön ja Suomen eduskunnan kannalta huomiota kiinnittää.

Tämä koskee tietysti myös säätämisjärjestys- ja perustuslakiongelmia. Ne täsmentyvät usein vasta siinä vaiheessa, kun ministerineuvostossa on jo koko lailla valmis ehdotus, jossa eri jäsenmaiden kannat ovat ehtineet vaikuttaa niihin pykäliin. Siinä yhteydessä kunkin jäsenmaan perustuslakirajoitukset tulevat juuri työryhmävaiheessa usein otetuiksi hyvin huomioon. Mutta esimerkiksi oikeus- ja sisäasiainsektorilla ovat vielä ihan ministerineuvoston viime vaiheen päätöksenteossa olleet eri maiden perustuslaki-rajoitukset esillä, joten tämä vähän aiheesta riippuen on huomion kohteena koko sen EU-säädöksen valmisteluprosessin ajan. Siinä mielessä, jos tällaisia alustaviakaan epäilyjä on jo ensimmäisessä eduskunnan informoimisvaiheessa, sellaiset on syytä siihen kirjelmään kirjata, jotta myös eduskunnan päässä asiaan osataan oikein asennoitua.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Pari pientä kommenttia vielä.

Oikeuskansleri Nikula totesi, että kansalaiset toivovat usein yksittäisiin tapauksiin puuttumista. Tämä on aivan totta. Me saamme kovin paljon kirjeitä ja yhteydenottoja, joissa toivotaan, että perustuslakivaliokunta myöskin ryhtyisi käsittelemään asioita, jotka ovat jo kulkeneet kaikkien instanssien läpi, olleet jo oikeuskanslerilla, oikeusasiamiehellä jne. Meillä ei ole mitään edellytyksiä siihen ottaen huomioon laaja muu tehtäväkenttämme. Meidän mielestämme on sillä tavalla, että jos järjestelmä ei toimi kunnolla, pitää muuttaa järjestelmää. Siihenhän tässä talossa on toki eväät.

Yleisesti ottaen kuitenkin näyttää siltä, että perustuslakivaliokunta on ollut suhteellisen tyytyväinen oikeuskanslerin ja ylimpien lainvalvojien toimintaan emmekä mitään suuria huutavia epäkohtia ole nähneet. Ymmärrämme myöskin ne paineet, jotka kohdistuvat listatarkastuksiin, kun aika on hyvin rajallinen ja voimavarat, jotka ovat käytettävissä, ovat niin ikään rajalliset. Sitten vielä on kysymys siitä, että perustuslaki on muuttunut. Kun me valiokunnassakin kuulemme useita asiantuntijoita ja hekin saattavat olla kysymyksistä eri mieltä, niin ei ole tietysti outoa, että listatarkastuksissa ehkä hyvinkin yksinäinen virkamies joutuu joskus aikamoisiin ongelmiin.

Ministeri Koskinen puuttui myöskin selvityshenkilökäytäntöön ja totesi saman ongelman, joka eduskunnassakin on moneen kertaan tullut esille. Ei ole aivan ongelmatonta, että on menty hyvin kapeisiin valmisteluelimiin. Toivoisin, että siihen sekä oikeuskansleri että oikeusministeri voisivat eri yhteyksissä kiinnittää huomiota. Minusta tällainen parlamentaarinen demokratia toimii paremmin silloin, kun me todella kansanvaltaisesti myöskin valmistelemme asioita mahdollisimman avoimesti. Sitähän me käymme opettamassa muillekin maille, hiljakkoin itsenäistyneille maille. Minusta meidän pitäisi tässäkin maassa toimia omien oppiemme mukaisesti.

Vielä EU-asioista informoiminen: On minusta hyvä asia, että nämä asiat tulevat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eduskuntaan, mutta siinä näyttää vielä kansanedustajillakin olevan opiskelemista, että ymmärrämme, että me voimme osallistua valmisteluun täysipainoisesti. Tuntuu siltä, että näihin ei aina osata suhtautua ihan täydellä vakavuudella.

Sitten on eräs ongelma, joka aivan viime päivinä on tullut esille. Se on se, että kun perustuslakiamme valmisteltiin, ei itse asiassa ehkä otettu riittävästi huomioon EU-asioitten käsittelyä. Tämä on varmasti asia, johon joudumme jossakin vaiheessa vielä palaamaan.