Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on nyt ulkoasiainvaliokunnan mietintö Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta. Minusta on tärkeää, että eduskunta keskittyy nyt tähän asiaan, koska maailman tilanne tällä hetkellä on aika kriittinen ja voimankäyttö ja voimalla uhkailu ja voimalla näyttö on selvästi korvaamassa diplomatiaa vaarallisella tavalla maailmassa. Sen takia on erittäin tärkeää, että sellainen järjestö kuin Etyj, joka on edelleen jäsenistöltään laajapohjaisin Euroopan turvallisuutta käsittelevä alueellinen yhteistyöfoorumi, saa ansaitsemansa huomion. Varmasti kansanedustajat muistavat sen, että Etyjiin kuuluvat eurooppalaiset valtiot laajasti mutta myös Yhdysvallat ja Kanada. Mielestäni tämä järjestön kattavuus tänä päivänä luo mielenkiintoisia mahdollisuuksia aikana, jolloin jännitteet esimerkiksi (Hälinää — Ed. Kokkonen: Puhemies, täällä ei kuule mitään!) Euroopan unionin ja USA:n välillä ovat selvästi kasvamassa.

Arvoisa puhemies! Etyjin valtuuskuntaa on johtanut puhemies Riitta Uosukainen, ja hänelle kiitokset hyvästä työstä valiokunnan puolesta ja kaikille muille Etyjin valtuuskunnan jäsenille. Valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, mikä on Suomen ulkopolitiikan yksi tämmöinen keskeinen kehys ja lähtökohta eli laaja turvallisuus eli se, että turvallisuus ei ole ... (Hälinää)

... laaja turvallisuuden käsite, joka todellakin sisältää sen, että turvallisuus ei ole enää militääriä turvallisuutta vaan riippuu siitä, millä tavalla demokratia, ihmisoikeudet, ympäristökysymykset ratkaistaan kussakin maassa. Tämän takia on erittäin tärkeää, että juuri Etyj, jolla on juuri, sanoisinko, siviilikriisinhallinnassa ja laajan turvallisuuden ydinasioissa hyvää osaamista, keskittyy juuri näihin ja välttää päällekkäistoimintoja Euroopan unionin ja monen muun kansainvälisen järjestön kesken. Erityisesti haluan vielä korostaa Etyjin merkitystä sen takia, kun todellakin sotilaallinen puoli turvallisuuspoliittisessa keskustelussa näinä päivinä on niin vahvasti esillä.

Ulkoasiainvaliokunta erityisesti paneutui Etyjin ehkä ydinosaamiseen eli vaalitarkkailuun. Täälläkin eduskunnassa on paljon kansanedustajia, jotka ovat osallistuneet vaalitarkkailutoimintaan. Valiokunta piti vaalitarkkailun kehittämistä erittäin tärkeänä juuri kriisien ennaltaehkäisemisen kannalta, joka on puolestaan yksi ydinkysymys, jos aiomme välttää tulevaisuudessa konflikteja ja sotia. Valiokunta korosti sitä, että vaalitarkkailuajattelua pitäisi edelleen syventää ja sen tulisi kattaa tämän prosessin kaikki osat, jotta arvio voisi olla kokonaisvaltaisempi ja järjestelmällisempi. Myös vaalien jälkikäteisvalvontaan tulisi kiinnittää huomiota.

Valiokunta todellakin piti tärkeänä sitä, että vaalitarkkailuun panostetaan entistä enemmän, ja valiokunnan saamien selvitysten mukaan eri kansainvälisten organisaatioiden toimintatavat, mandaatit ja arviot poikkeavat usein toisistaan. Etyjin vaalitarkkailuunhan osallistuvat kansainväliset järjestöt laajasti: Yhdistyneet kansakunnat, Kansainyhteisö, Euroopan unioni, Euroopan neuvosto sekä kansalaisjärjestöt ja monet eri tavalla vaalitarkkailuun erikoistuneet instituutiot. Myönteisenä esimerkkinä tämmöisestä koordinaatiosta ja samaan suuntaan toimimisesta todettiin juuri se uusi kansainvälisen työnjaon idea, jota pystyttiin toteuttamaan Kosovon vaalien yhteydessä marraskuussa 2001, jotka Etyj järjesti ja joissa Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous johti vaalitarkkailua. Kun tätä asiaa erityisesti pohdittiin, todettiin, että juuri päällekkäisyyksien poistamisessa oli päästy positiivisella tavalla eteenpäin.

Arvoisat kansanedustajat! Vaalitarkkailu on erittäin keskeinen osa kansainvälistä siviilikriisinhallintaa, jota ulkoasiainvaliokunta pitää erittäin tärkeänä. Tänä päivänä siviilikriisinhallinta on entistä tärkeämpää, kuten äsken mainitsin, kun militaaripuoli tahtoo nousta kaiken kattavaksi ajatteluksi. Valiokunta pitää Suomen osallistumista kansainväliseen vaalitarkkailuun erittäin tärkeänä ja pitää kiitettävänä suomalaisten parlamentaarikkojen aktiivista osallistumista tähän toimintaan ja pitää tärkeänä, että myös näin jatkossa tapahtuu. Minusta Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kertomus ansaitsee kyllä eduskuntakeskustelun.

Mikko Elo  /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan lausua kiitokset ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle ja koko valiokunnalle tästä mietinnöstä, joka, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Jaakosaari totesi, keskittyy erityisesti vaalitarkkailuun. Ehkä on hyvä aloittaakin siitä.

Kun me kävimme viimeksi täällä keskustelua Euroopan neuvoston ja Etyjin rooleista, muistaakseni ed. Laakso totesi, että vaalitarkkailun pääasiallinen toimeenpanija on Etyj-järjestö. Näin saattaa olla, mutta joka tapauksessa haluan todeta, että esimerkiksi Euroopan neuvoston sosialistisesssa ryhmässä me olemme keskustelleet kyllä tästä asiasta ja todenneet, että me Euroopan neuvostossa haluamme olla mukana täysivaltaisina vaalitarkkailijoina ja joissakin tapauksissa ottaa myös johtavan roolin, kun vaalitarkkailusta on kysymys.

Puhemies! Euroopan neuvostolla ja Etyjillä on hyvin erilainen rakenne, koska Etyjiin kuuluvat myös Yhdysvallat ja Kanada. Kun Etyj aikanaan muodostettiin, kaikki entisen Neuvostoliiton valtiot liittyivät tähän automaattisesti ilman minkäänlaista kontrollia siitä, miten demokratia ja pluralismi, monipuoluejärjestelmä, toimii näissä maissa. Niin kuin me olemme viime aikoina havainneet, monissa entisissä Neuvostoliiton valtioissa on aikamoisia vaikeuksia demokratian ja ihmisoikeuksien suhteen. Uskon, että Euroopan neuvoston tapa edetä tässä asiassa on sittenkin ollut hedelmällisempi.

Euroopan neuvosto on halunnut hyvin tarkkaan kontrolloida sitä, että demokratia ja ihmisoikeudet toteutuvat, ennen kuin entiset kommunistimaat voivat tulla Euroopan neuvoston jäseniksi. Tätäkin tapaa on kritisoitu, ehkä oikeutetustikin. Voi olla, että joitakin jäsenmaita on sittenkin otettu vähän liian aikaisin. Olisi saattanut olla parempi, että nämä maat olisivat edelleenkin kypsyneet, mitä tulee ihmisoikeuksiin ja demokratiaan, mutta toisaalta Euroopan neuvosto on voinut kuitenkin ohjata näitä maita oikeaan suuntaan. Siinä mielessä ei tässä nyt suureen katumukseen varmaan ole aihetta.

Puhemies! Ihan lopuksi tässä lyhyessä puheenvuorossani haluan todeta, että tasavallan presidentti Tarja Halonen tunnetaan hyvänä Euroopan neuvoston ja Etyjin ystävänä, ja lainaan pari hänen ajatustaan, kun hän oli puhunut elokuussa Suomen ulkomailla toimiville suurlähettiläille täällä Helsingissä. Hän oli tehnyt vertailuja muun muassa rahankäytön suhteen, kuinka paljon käytetään toisaalta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja toisaalta siviilikriisinhallintaan tai kriisien ennaltaehkäisyyn. Presidentti Halonen oli todennut muun muassa, että ainoastaan Kfor-joukot Kosovossa maksavat ensi vuonna 53 miljoonaa euroa eli yli 300 miljoonaa Suomen markkaa, kun sen sijaan Euroopan neuvoston jäsenyys maksaa Suomelle 2,5 miljoonaa euroa ja Etyj-jäsenyys 5 miljoonaa euroa.

Tässä suhteessa sekä Euroopan neuvosto että Etyj tekevät ainakin minun mielestäni tärkeää työtä ja suhteellisen halvalla. Voisin sanoa, että kun katsoo koko sodanjälkeistä aikaa, kyllä esimerkiksi Euroopan neuvosto ja toisaalta myös EU ovat varmasti myötävaikuttaneet siihen, että Eurooppa on tällä hetkellä kuitenkin rauhan maanosa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä käyttäisin jossain määrin esittelytyyppisen puheenvuoron koskien tätä parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan raporttia, josta meillä on käsittelyssä nyt ulkoasiainvaliokunnan lausunto. Olen valtuuskunnan varapuheenjohtaja ja myöskin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidentti. Tässä suhteessa voisin tämän esittelypuheenvuoron tehdä, koska meidän valtuuskuntamme puheenjohtaja Riitta Uosukainen ei voi sitä tehdä.

Raportissa kiinnitetään tietysti huomiota viime vuoteen, mutta todellisuudessa tietysti tämän vuoden tapahtumat itse Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa heijastuivat jo viime vuoden työskentelyyn. Tänä vuonna meidän ehdoton keskeinen teemamme Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa on ollut keskittyä terrorismiongelmiin, maailmanlaajuiseen terrorismin uhan torjuntaan. Sekä Berliinissä viime kesänä heinäkuussa järjestetty kokous että ensimmäinen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen talvi-istunto keskittyivät tähän teemaan.

Tämä talvi-istuntohan on tavallaan uusi innovaatio Etyjin toiminnassa. Verrattuna Euroopan neuvostoon, joka suhteellisen säännöllisesti, neljä kertaa vuodessa, pitää täysistuntoa, Etyjin parlamentaarinen yleiskokous on kokoontunut harvemmin, yleensä vain kesäkokoukseen, mutta johtuen niistä vaikeuksista, mitä meillä on ollut suhteessa ministerineuvostoon tietojen saannin, kommunikoinnin, tasolla, on päädytty siihen ratkaisuun, että pyrittäisiin säännönmukaisesti talvi-istuntoon, joka olisi yleensä tammi—helmikuussa ja nimenomaan Wienissä. Wienissähän on Etyjin sihteeristö, ja tässä suhteessa on luontevaa, että talvi-istunto säännöllisesti pidetään Wienissä.

Myöskin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa viime vuonna, ja sehän heijastuu myöskin tälle vuodelle, on pyritty tehostamaan yleiskokouksen konsultatiivista asemaa suhteessa itse Etyj-organisaatioon. Olemme itse asiassa, kuten ed. Elo hetki sitten totesi Euroopan neuvostosta, jossain määrin erilaisia toimintarakenteeltamme organisaatioina. Olemme pyrkineet itse asiassa parlamentaarisen yleiskokouksen puolella ottamaan jossain määrin oppia Euroopan neuvostosta myöskin siinä tiiviydessä, jolla parlamentaarinen yleiskokous seuraa itse pääorganisaation työtä. Tässä on saatu aikaan Memorandum of Understanding, yhteisymmärrys, Etyjin sihteeristön kanssa ja Etyjin ministerineuvoston kanssa, pysyvän komitean kanssa, siitä, että parlamentaarisen yleiskokouksen asema tulee vahvistumaan. Se tulee vahvistumaan usealla eri osa-alueella.

Ensinnäkin, parlamentaarisen yleiskokouksen resoluutiot, päätöslauselmat, tullaan vastaisuudessa raportoimaan itse pysyvässä komiteassa.

Toiseksi, tässä tilanne muodostuu sen kaltaiseksi, että Etyjin budjetti tullaan esittelemään ja käsittelemään myöskin parlamentaarisessa yleiskokouksessa, ei kuitenkaan niin, että se siellä hyväksyttäisiin, mutta se käsitellään.

Kolmanneksi, parlamentaarisen yleiskokouksen presidentille tulee oikeus olla läsnä Etyjin troikan kokouksissa eli tämä pysyvä, säännöllinen konsultatiivinen yhteys Etyjin johdon ja parlamentaarisen yleiskokouksen johdon kanssa varmistetaan. Näin parlamentaarisen yleiskokouksen neuvoa-antava rooli selkeästi Etyjin puitteissa kokonaisuudessaan tulee vahvistumaan.

Arvoisa puhemies! Molemmissa edeltävissä puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota siihen keskeisimpään työhön voisiko sanoa operatiivisella puolella, jossa parlamentaarinen yleiskokous on vahvimmillaan, ja viitattiin vaalien valvontaan. Tässä on myöskin toinen ulottuvuus, joka on tärkeä parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa. Ne ovat niin sanotut demokratiatiimit, ad hoc -työryhmät, jotka ovat keskittyneet tiettyihin ongelma-alueisiin. Jos puhemies sallii, lyhyesti luonnehdin menneenä kertomusvuonna näitä molempia osa-alueita.

Ensinnäkin vaalitarkkailussa me olemme säännöllisesti seuranneet parlamenttivaaleja ennen kaikkea Itä-Euroopassa. Suomalaiset ovat myöskin aktiivisesti osallistuneet vaalitarkkailuun. Kosovon alueparlamenttivaaleihin osallistui kansanedustaja Sinnemäki, ja Albanian parlamenttivaaleja seurasivat kansanedustajat Hyssälä ja Kokkonen. Sekä Valko-Venäjän presidentinvaaleja että Moldovassa järjestettyjä parlamenttivaaleja viime vuonna seurasin itse. Olin itse asiassa molemmissa tapauksissa tämän kansainvälisen vaalitarkkailun vetovastuussa. Silloin tietenkin meillä suomalaisilla on ollut oma keskeinen roolimme tässä vaalitarkkailutyössä. Se on ollut merkittävää nimenomaan siinä suhteessa, että näissä uusissa demokratioissa voidaan vaalit toimeenpanna oikeudenmukaisesti, demokraattisesti ja kansainvälinen vaalitarkkailu antaa sille sitten tukensa.

Tässä on ollut osittain järjestöjen välistä kilpailua, mihin edeltävät edustajatkin viittasivat puheenvuoroissaan, erityisesti ed. Elo viitaten siihen, että Euroopan neuvostolla on myöskin keskeinen rooli samoin kuin Euroopan parlamentilla näissä kansainvälisissä vaalitarkkailuissa. Tavaksi on tullut — ja haluan sitä korostaa, että tavaksi on todella tullut — että kun Etyj vastaa Odihrin pitkäaikaisesta vaalitarkkailusta, on ollut luontevaa, että kun tämä parlamentaarinen lyhyen jännevälin vaalitarkkailu myöskin hoidetaan, Etyjin parlamentaarisella yleiskokouksella on niin sanotusti johtorooli.

Tässä viime aikoina on todella oltu yhteistyössä niin pitkälle, että Euroopan neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat voineet yhdessä laatia loppujulkilausuman, jotta vältettäisiin forum shopping -ilmiö: jos eri parlamentaariset elimet antavat arvioitaan vaaleista, sallittaisiin sitten viranomaispuolella erityisesti epäselvissä tilanteissa mahdollisuus valita sopivin tarkkailulausuma. Tätä on nyt pyritty välttämään ja sen takia on esiinnytty yhdessä. Näin tulee tapahtumaan myös viikon kuluttua viikonvaihteessa järjestettävissä Makedonian vaaleissa, joissa myöskin voin vastata koko kansainvälisen vaalitarkkailun vedosta. Siellä on myöskin jo nyt sovittu siitä, että me sekä Euroopan neuvoston että Euroopan parlamentin puitteissa pyrimme nimenomaan yhteistyöhön. Makedonian parlamenttivaaleissa, jotka ovat ensimmäisen kerran sisällissodan jälkeen, on poikkeuksellinen ja hyvin herkkä tilanne, ja on tärkeätä, että me kansainväliset vaalitarkkailijat pystymme yhteistoimintaan, ja tästä on jo alustavasti sovittu.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä toisesta operatiivisesta puolesta, joka ehkä on merkittävämpää syvyydeltään, ei niinkään julkisuudeltaan, Parliamentary Assemblyn toiminnassa, demokratiatiimeistä. Meillä on ollut useampia tämmöisiä työryhmiä, jotka ovat paneutuneet tietyn maan perusongelmiin. Valko-Venäjältä se alkoi, ja Valko-Venäjän tiimissä työskennelleenä tiedän hyvin, kuinka pitkälle pystyimme kerta kaikkiaan oikeastaan ainoana läsnä olevana kansainvälisenä instituutiona vaikuttamaan keskusteluilmapiiriin, mikä Valko-Venäjällä tapahtui siitä huolimatta, että maa on johtonsa vuoksi ollut eristäytymässä.

Toinen työryhmä, joka on toiminut hyvin aktiivisesti ja jossa myöskin me suomalaiset olemme olleet hyvin vahvasti mukana, on Moldova-työryhmä, jonka puheenjohtajana olen voinut toimia. Tämä Moldova-työryhmä on jo parin kolmen vuoden ajan pyrkinyt avittamaan parlamentaarisen dialogin aikaansaamiseksi Transnistrian konfliktissa, joka jakaa edelleenkin Moldovaa.

Meillä on myöskin ollut työryhmät Abhasiaan liittyen, ja siinä kansanedustaja Kokkonen on ollut hyvin aktiivisesti mukana. Sekin on äärimmäisen vaikeata konfliktitilannetta Georgian sisällä pyrkinyt avittamaan. Tässä nimenomaan nyt nähdään, että parlamentaarikkopuoli pystyy antamaan lisäpanoksen siihen työhön, mitä hallitusten välisellä tasolla Etyj tekee. Näitä työryhmiä on ollut myöskin Balkanin alueeseen liittyen. Nyt on keskusteltu tämän työryhmän työn laajentamisesta myös Keski-Aasiaan. Nämä kaikki kuvaavat sitä työtä, jossa konkreettisesti parlamentaarikot voivat antaa panoksensa Etyjin normaaliin työskentelyyn. Me emme pyri korvaamaan Etyjin varsinaista työtä vaan täydentämään sitä.

Viimeiseksi otan esimerkin Tshetsheniasta. Tshetsheniaanhan on Etyj perustanut toimiston, ja se onkin ainoa läsnä oleva kansainvälinen toimija Tshetsheniassa. Ainoa, jolla on toimisto Tshetshenian alueella, on Etyj. (Välihuutoja) Siellä on suomalainen suurlähettiläs Jorma Inki, joka nimenomaan toimii Portugalin, Etyjin puheenjohtajamaan, toimeksiannosta. Tämän Tshetsheniassa olevan Etyjin toimiston mandaatti on umpeutumassa vuodenvaihteessa. Nyt tilanne on sen kaltainen, että tämän toiminnan jatkolle olisi syytä antaa tuki. Etyjin parlamentaarinen yleiskokous tulee lähettämään Tshetsheniaan syksyn aikana vielä valtuuskunnan nimenomaan toimistovierailulle, jolla halutaan nimenomaan pyrkiä tukemaan läsnäoloa Tshetsheniassa, jossa Etyj on.

Tshetsheniassa on monia muitakin aktoreita kieltämättä, täällä välihuutoja on tullut. Muun muassa Euroopan neuvosto on ollut hyvin aktiivinen tässä suhteessa, mutta Euroopan neuvostolla ei ole pysyvää läsnäoloa Tshetsheniassa kuten Etyjillä.

Katja   Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen tämän vuoden toiminnan keskeisenä teemana on ollut nimenomaan laaja-alainen turvallisuus ja terrorisminvastainen taistelu. Berliinin parlamentaarinen yleiskokous keskusteli erityisesti näistä asioista hyvin monilta eri kannoilta kaikissa komiteoissaan. Oli erittäin mielenkiintoista itse kokoukseen osallistuneena huomata, että nimenomaan humanitaaristen kysymysten merkitys tässä asiassa nousi erittäin keskeisesti esiin.

Merkillepantavaa tässä Berliinin kokouksessa oli myös se, että ensimmäistä kertaa sukupuolten välinen tasa-arvo nousi erittäin voimakkaasti esiin, ei vähiten Suomen valtuuskunnan ansiosta ja sen ansiosta, että ed. Paula Kokkonen on valittu Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen gender-raportoijaksi. Nyt myöskin jatkossa nämä gender-asiat tulevat plenaarikäsittelyyn, mikä oli kyllä suuri saavutus tästä kokouksesta, että niitä ei enää käsitellä jossain sivusalissa ja naiset keskenään vaan että ne ovat koko parlamentaarisen yleiskokouksen asia.

Ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan korostaa vaalitarkkailun merkitystä, ja se varmasti tulee olemaan keskeisin vuoden aikana tapahtuva meidän valtuuskuntamme työ. Mutta se työ ei ole vain paikan päällä vaaleissa olemista, vaan yhä enemmän meidän täytyy nähdä, että demokratia kaiken kaikkiaan on prosessi, jota me edistämme niin täällä Suomessa kuin kansainvälisessä keskustelussa ylipäätään.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Ensimmäisen kerran sain henkilökohtaisesti myös palautetta hyvin voimakkaasti tämän kokouksen jälkeen, koska valtuuskuntamme muiden valtuuskuntien avustuksella otti lisäasiana esille romaniasiat ja sai kovasti palautetta siitä, miksi pidämme näitä asioita tärkeinä. Se on mielestäni erittäin keskeistä, että pyrimme parantamaan romaniväestön oloja koko Euroopan alueella.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi puhujakorokkeelta, jos ei aivan kaksi minuuttia riittäisi.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Jaakonsaari esittelypuheenvuorossaan puuttui voimakkaasti vaalitarkkailuun, minkä muutkin puhujat ovat täällä tehneet. Haluan itsekin jälleen kerran todeta, että se on minusta erittäin tärkeätä työtä, erittäin arvokasta työtä, ja soisin niin monen kuin mahdollista osallistuvan näihin vaalitarkkailuihin siitä syystä, että niissä on hyvin lyhyessä ajassa mahdollisuus saada aika kattava kuva kyseisen maan oloista. Niissä tavataan lyhyessä ajassa maan johtavia poliitikkoja yleensä presidenttiä myöten, puolueitten edustajia, tiedotusvälineitten edustajia jne. Tällaista kuvaa ei oikeastaan mistään maasta mielestäni minkään muun toiminnan puitteissa pystykään saamaan tällaisessa lyhyessä ajassa.

Minä pidän hyvin tärkeänä sitä, että me kutsuisimme omiin vaaleihimme, jotka ovat ensi maaliskuussa, Etyjin jäsenmaitten edustajia, erityisesti niiden, joissa olemme itse olleet tarkkailijoina. Silloin me voisimme heille näyttää, miten demokraattiset vaalit tapahtuvat eli että ei tarvitse välttämättä — toivon, ettei Suomen vaaleissa niin tapahdu — mustamaalata vastustajia, ei tarvitse estää heidän toimintaansa, repiä heidän julisteitaan jne. vaan aivan sivistyneesti voidaan vaalit toimittaa.

Tasa-arvonäkökulman toivoisin myöskin tulevan voimakkaasti esiin. Täällä jo edellä edustajat totesivat, että olen tasa-arvoraportööri, ja on ollut mielenkiintoista havaita, kun näistä asioista on keskustellut, että ne maat, jotka ovat hyvin lähellä meitä ja joissa asiat ovat kohtuullisella tolalla, näkevät eniten ongelmia tasa-arvon toteutumisessa, kun taas esimerkiksi monet Keski-Aasian maitten edustajat eivät näe, että tasa-arvokysymyksissä olisi minkäänlaisia ongelmia, eli työsarkaa kyllä riittää.

Demokratiatiimit, kuten ed. Kiljunen mainitsi, ovat hyvin tärkeä osa tätä työtä. Valitettavasti vain täytyy todeta, että eteneminen niittenkin kohdalla on erittäin hidasta ja esimerkiksi juuri Abhasia-ryhmän toiminta on ollut jäissä, ei ole oikeastaan edistytty mitenkään. Se on kyllä aika turhauttavaa, kun tiedämme, että tilanne eskaloituu koko ajan.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva — parrankasvusta päätellen arvoisa herra puhemies! Kysymys vaalitarkkailusta on tärkeä, kuten täällä jo useissa puheenvuoroissa on todettu. Mielestäni meidän on kuitenkin hieman problematisoitava kysymystä vaalitarkkailusta, sillä kaikki ne järjestöt, jotka ovat osallistuneet kansainväliseen vaalitarkkailuun, ovat tehneet myös sellaisia virheitä, joista on välttämätöntä ottaa opiksi, jotta vaalitarkkailu tulevaisuudessa olisi nykyistä tehokkaampaa.

Kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, lähtökohtana tällä hetkellä ennen kaikkea Euroopan alueella tapahtuvissa vaalitarkkailukohteissa on se, että johtorooli on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä ja mukana ovat tämän lisäksi ennen kaikkea Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni. Yhteistyön avulla halutaan estää se, että vaalitarkkailun kohteena olevan maan eri poliittiset voimat voisivat käyttää eri kansainvälisiä poliittisia järjestöjä saman vaalitarkkailun aikana eri tavalla, panna niitä toisiaan vastaan. Meillä on valitettavia kokemuksia ennen kaikkea Albanian osalta siitä, että Albanian silloinen presidentti Berisha kykeni varsin tehokkaalla tavalla saamaan erilaisia lausuntoja Euroopan neuvostolta ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöltä vaalien oikeudenmukaisuudesta. Luonnollisesti näitä erilaisia lausuntoja käytettiin hyväksi Albanian sisäpoliittisessa taistelussa.

Juuri tämän kaltaisen tilanteen estämiseksi on kyetty sopimaan tietystä yhteistyörakenteesta, jossa nämä kolme järjestöä voivat nyt toimia yhteistyössä ja siten, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön yhteydessä toimivan etukäteisen vaalikampanjaseurannan avulla voitaisiin välttää myöskin ne virheet ja liian nopeat johtopäätökset, mitä on eräiden maiden vaalien osalta tehty.

On selkeästi ja suoraan sanottava, että nämä kaikki kolme järjestöä ovat tehneet aikamoisia virheitä takavuosina muun muassa Albanian osalta mutta myöskin Venäjän ja Ukrainan vaalien tarkkailun osalta. Kahden viime mainitun osalta liian nopeasti tultiin siihen johtopäätökseen, että vaalit olivat vapaat ja oikeudenmukaiset, vaikka vaalien aikana ja varsinkin myöhemmin tullut aineisto osoittaa, että molemmissa näissä vaaleissa, sekä parlamenttivaalien yhteydessä että presidentinvaalien yhteydessä, syyllistyttiin eri alueilla karkeaan vaalivilppiin.

Varsinkin Venäjän uuden kehityksen alkuvaiheissa näytti monelle kansainväliselle vaalitarkkailijalle olevan tärkeämpää se, kuka voittaa vaalit, eikä niinkään se, kuinka vaalit voitetaan. Tämä synnytti tilanteen, jossa ei riittävästi perehdytty niihin syytöksiin, joita jo vaalikampanjan aikana oli mahdollisesta tapahtuneesta vaalivilpistä.

Ongelmana näillä kaikilla kolmella järjestöllä on ollut myös se, että pelkkään vaalipäivään, vaalitapahtumaan, rajoittuva vaalitarkkailu ei riitä. Tässä suhteessa sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö että myöskin Euroopan neuvosto ovat ottaneet eräitä uusia askeleita, joidenka lähtökohtana on nimenomaan se, että vaaleja kyetään seuraamaan jo vaalikampanjan aikana. Luonnollisesti vaalikampanjaan tutustuminen mahdollistaa muun muassa mediavapauden valvonnan, sen onko eri poliittisilla voimilla todellista mahdollisuutta saada näkemyksensä edustetuksi ja julkisuuteen tiedotusvälineissä vai ovatko tiedotusvälineet valtiovallan tai joidenkin poliittisten tahojen kontrollissa. Tässä suhteessa on tapahtunut huomattavaa ja myönteistä edistymistä.

Euroopan neuvoston vaalitarkkailu poikkeaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vaalitarkkailusta siten, että pääsääntöisesti Euroopan neuvosto seuraa vaaleja niissä maissa, jotka ovat Euroopan neuvoston jäsenmaita, ja niissä maissa, jotka ovat kiinnostuneet Euroopan neuvoston jäsenyydestä. Lähtökohtana ensin mainituissa on luonnollisestikin Euroopan neuvoston jäsenmaiden itselleen ottamien jäsenyysvelvoitteiden valvonta. Tämä valvonta kohdistetaan myös itse vaaleja edeltävään vaalikampanjaan ja sitten vaalitapahtumaan, koska yhtenä jäsenyyskriteerinä on luonnollisestikin median vapaa toiminta, poliittinen moniarvoisuus ja vapaat ja rehelliset vaalit.

Täytyy sanoa, että juuri tällä viikolla Euroopan neuvosto käsitteli erästä valitettavaa kansanäänestystä, joka toimeenpantiin jokin aika sitten Azerbaidzhanissa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen ja myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenmaassa. Tämä kansanäänestys, jossa äänestettiin lähes 40:stä perustuslain muutoksesta kyllä- tai ei-kannanotolla ja jossa Azerbaidzhanin presidentin ja hallituksen jaa-kannanottoa tuki ei nyt aivan yli 100 prosenttia, mutta lähestulkoon, kansalaisista, näytti paikalla olleen ainoan tarkkailijan mukaan siltä, että kyse oli enemmänkin farssista kuin todellisesta kansanäänestyksestä. Täytyy sanoa, että Azerbaidzhanin kansanäänestyksen osalta sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö että Euroopan neuvosto tavallaan ovat epäonnistuneet demokratiaprosessin syventämisessä.

Ehkä tässä yhteydessä on syytä mainita erään englantilaisen konservatiivin tekemä johtopäätös, että valitettavasti Azerbaidzhan on ilman ainoatakaan vapaata vaalia, sen paremmin parlamenttivaaleja kuin presidentinvaalejakaan, saanut itselleen tietyn edustuksen kansainvälisissä järjestöissä, jota edustusta se nyt käyttää ikään kuin oikeuttaakseen myös uudet demokratiaan kohdistuvat loukkaukset.

Meillä on siis tämän kaltaisia ongelmia, ja sen takia täytyy aika tarkasti miettiä, miten vaalitarkkailua tulevaisuudessa voidaan tehostaa ja parantaa siten, että vaalivilppi voitaisiin estää. Meillä on lähitulevaisuudessa koko joukko maita, joissa järjestetään joko parlamenttivaaleja tai presidentinvaaleja, joissa sekä vaalikampanjan että itse vaalitapahtumien tarkkailu on tavattoman tärkeää.

Luulen, että molemmat järjestöt, siis puhun nyt Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja Euroopan neuvostosta, ovat myös oppineet, että kriittisyys on välttämätöntä, että ensi sijassa valvotaan itse vaaleja eikä tavoitteena ole antaa tukea tuolle tai tälle poliittiselle ryhmälle ja sen vaalivoitolle.

Sanon aivan suoraan tässä yhteydessä jo sen, että seuraavat Ukrainan presidentinvaalit, mutta myös Venäjän parlamentti- ja presidentinvaalit muodostavat kansainväliselle yhteisölle tässä suhteessa aika ison haasteen, ja toivon, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö omalta osaltaan, Euroopan neuvosto omalta osaltaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa pohtisivat sitä, mitä voitaisiin tehdä, jotta vaalivilpin mahdollisuus näissä vaaleissa eliminoitaisiin kansainvälisen yhteisön vaikutuksella jo etukäteen.

Toinen asia, jonka haluaisin tässä yhteydessä ottaa esille, on se haaste, jonka Yhdysvaltain hallinnon aggressiivinen politiikka suhteessa kansainväliseen rikostuomioistuimeen muodostaa. Pidän myönteisenä sitä, että Berliinin kokouksessa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous kehotti kaikkia niitä maita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet tai ratifioineet tätä kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaa sopimusta, tekemään niin, mutta me tiedämme, että erityisesti viime kesänä Berliinissä järjestetyn kokouksen jälkeen Yhdysvallat painostaa sekä bilateraalisissa suhteissa että monenkeskisissä suhteissa kansainvälistä yhteisöä sallimaan syytesuojan ei vain Yhdysvaltain sotilaille vaan Yhdysvaltain kansalaisille, tavoite, joka on ristiriidassa kansainvälisen rikostuomioistuimen perusasiakirjan kanssa.

Valitettavasti Romania on — toistaiseksi ainoana Euroopan neuvoston jäsenmaana — ollut valmis sopimaan tällaisesta kahdenkeskisestä sopimuksesta Yhdysvaltain kanssa. Tässä mielessä Romania myös poikkeaa Euroopan unionin jäsenkandidaateista ja on herättänyt toiminnallaan kielteistä huomiota. Tiedämme myös eräitä muita valtioita: Muun muassa Italian pääministeri Berlusconi Bushin aatteellisena hengenheimolaisena on vihjaillut siihen suuntaan, että myös Italia saattaa tehdä samanlaisen kahdenkeskisen sopimuksen. Kansainvälinen rikostuomioistuin on kuitenkin yksi kaikkein keskeisimmistä saavutuksista, joka on ollut sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön että Euroopan neuvoston tavoitelistalla pitkään. Se on saavutus, jota ei saa vaarantaa.

Herra puhemies! Me voimme ed. Kiljusen kanssa keskustella keskenämme siitä, miten Euroopan neuvosto on edustettuna Tshetsheniassa. Totean vain sen, että Euroopan neuvoston ja Venäjän ulkoministeriön sopimus on sisällöltään suurin piirtein samanlainen kuin Etykin myöhemmin solmima sopimus läsnäolosta Tshetsheniasta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin sanoa jotain vaalitarkkailuasiasta, joka on aika seikkaperäisesti otettu esiin myös tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, mikä oli mielestäni hyvä asia.

Tämän kertomuksen kaudella olin itse tarkkailemassa Kosovon aluevaaleja. Sehän on vähän erityinen tapaus sen takia, että ne vaalit on organisoinut Etyj, eli tavallaan se tilanne on ehkä hieman toisenlainen kuin esimerkiksi Venäjän vaaleissa. Niistä vaaleista ehkä yhtenä positiivisena asiana voisi ottaa esiin sen, että Kosovossa näitä aluevaaleja ennen järjestetyissä paikallisvaaleissa serbivähemmistön osallistuminen oli erittäin minimaalista. Näissä aluevaaleissa serbivähemmistö osallistui vaaleihin kohtuullisen hyvällä prosentilla, hieman päälle 50, niin että ainakin siinä mielessä jotain oli mennyt eteenpäin.

Mutta ehkä näitä omia kokemuksia tärkeämpää on nimenomaan se, mitä tässä ulkoasiainvaliokunnankin mietinnössä on kirjoitettu siitä, että kansainväliset järjestöt toimisivat johdonmukaisesti vaalitarkkailussa, ettei pääsisi käymään hankalia tilanteita. Jokainen tietenkin voi kuvitella sitä, minkä esimerkiksi ed. Laakso otti esiin, että jos tulee erilaisia arvioita, niin silloin ikään kuin sisäpoliittisessa debatissa näitä erilaisia arvioita voidaan käyttää helposti hyväksi.

Toinen asia, jonka haluaisin ottaa esille ehkä noin mielenkiinnosta, että sekä Kosovossa että Venäjällä, missä olen ollut tarkkailemassa presidentinvaaleja, vaaleissa on aina läsnä myös paikallisia tarkkailijoita, joita ne poliittiset ryhmät, jotka ovat asettaneet ehdokkaita vaaleissa, asettavat myös vaalipaikoille. No, se on ainakin mielenkiintoista huomata, että tällainen käytäntö tuntuu olevan tapana muualla.

Lisäksi mielessäni on ollut sellainen asia, että sen lisäksi, että tavallaan kansainvälinen yhteisö ja ehkä vakiintuneet demokratiat tekevät vaalitarkkailua muualla, niin itse näkisin mielelläni sellaisen tradition jatkuvan, mikä Suomen viime eduskuntavaaleissa oli, että täällä oli vieraita Valko-Venäjältä, missä siinä vaiheessa oli, epätyylikästä kyllä, kaksi parlamenttia. He olivat tutustumassa siihen, miten Suomessa vaalit järjestetään.

Kansainvälisissä järjestöissä tietenkin, ehkä osittain luontevastikin, syntyy tällainen kahden kerroksen mentaliteetti, että Länsi-Euroopan vakiintuneet demokratiat neuvovat ja opettavat epästabiilimpia, ja varmasti heillä onkin enemmän ponnisteltavaa järjestelmänsä kehittämiseksi, mutta tietynlaisen ikään kuin kommunikatiivisuuden ja vastavuoroisuuden edistämiseksi tavallaan näkisin mielelläni, että tätä traditiota jatkettaisiin, että myös me tavallaan olisimme valmiita esittelemään, miten tämä meidän oma aina hyvin erinomaisena mainostamamme järjestelmä toimii. Ihan hyvä järjestelmä se on, mutta tavallaan ikään kuin sen avoin näyttäminen olisi mielestäni positiivista.

Vaalitarkkailusta ehkä viimeinen asia: On totta kai totta, että silloin, kun parlamentaarikot tai ne muut henkilöt, jotka menevät tekemään vaalitarkkailua muutamiksi päiviksi, tavallaan suorittamaan sitä ikään kuin operatiivista tehtävää vaalitarkkailussa, siitä omasta tehtävästä ei sinänsä itse asiassa saisi vetää mitään muita johtopäätöksiä kuin tavallaan sen, miten vastaa niihin kysymyksiin, joita lomakkeissa on, ja se kokonaisarvio syntyy nimenomaan siitä, miten on arvioitu sen maan vaalilainsäädännön olevan kansainvälisten standardien mukainen, miten media on toiminut ja miten jälkikäteen tätä prosessia on arvioitu. Tavallaan arviohan voi kiinnittyä vaan siihen kokonaisuuteen eikä tavallaan tässä tapauksessa siihen omaan vaalitarkkailukokemukseen.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi olisin halunnut mainita näistä Etyjin missioista, joita on useita ja joita Latviassa ja Virossa lopetettiin. Oikeastaan olisin halunnut sanoa terveisiä, koska kävin Latviassa vähän aikaa sitten. Siellä Suomen Latvian-lähettiläs antoi mielestäni aika positiivisen arvion näiden Etyjin missioiden toiminnasta. Hän katsoi, että kun Latvian kansalaisuuslainsäädäntöä ja heidän ponnistelujaan ihmisoikeusstandardien toteuttamiseksi luotiin, nimenomaan Etyjin missio ja Etyjin toiminta oli ikään kuin paras organisaatio tekemään sitä. Kysymys ei ollut mistään yksittäisestä maasta, joka olisi neuvonut, että näin pitää tehdä, vaan kysymys on laajapohjaisesta järjestöstä, jossa on mukana Länsi-Euroopan maita, Yhdysvallat ja myös Venäjä, ja tavallaan tämän järjestön mission auktoriteetilla hänen mielestään Latviassa saatiin erittäin paljon aikaan tämän ongelmallisenkin kansalaisuuslainsäädännön ja näiden kysymysten ratkomiseksi. Tätä voidaan varmaan pitää hyvänä asiana.

Yleisellä tasolla voitaisiin sanoa, että varmasti Etyjin missiot, vaalitarkkailu, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen työryhmätyöskentely, on kaikki tavallaan sellaista arvokasta käytännön työtä, jossa ratkotaan konflikteja sellaisella tasolla ja sellaisella tavalla, mitä Suomi itse asiassa julistaa ulkopolitiikkansa prioriteetiksi: kysymys on nimenomaan konfliktien ennaltaehkäisystä ja vielä enemmän ehkä ikään kuin hyvän demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltioiden rakentamisesta. Itse ehkä vähän vierastin tässä ulkoasianvaliokunnan mietinnössä sitä, että vaalitarkkailua kutsutaan kriisinhallinnaksi. Siinä mennään minun mielestäni ehkä liian pitkälle siihen, että kaikki termit militarisoidaan. Ei se välttämättä aina ole kriisinhallintaa. Kyllä se on ikään kuin tavallaan sitä arkista demokraattisen yhteiskunnan rakentamista.

Täällä muutamat edustajat tai itse asiassa melkein kaikki ovat tainneet ottaa esiin sen, että tietenkään tässä kertomuksessa ei ole käsitelty sitä, mistä keskusteltiin tämän kesän parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa Berliinissä, missä — ja ei varmasti kenenkään yllätykseksi — aiheena oli terrorismi.

Minä pidin tämän yleiskokouksen toisena hyvänä asiana sitä, että hyvin laajasti parlamentaarikot eri maista tuntuivat ainakin tämmöisissä kokouspuheenvuoroissa julistavan sitä, että terrorisminvastaisen taistelun ei missään nimessä pidä johtaa kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien rikkomiseen jossain toisaalla. Se jää tietenkin sitten käytännön lainsäädännön ja toimenpiteiden ja yksittäisten ratkaisujen varaan, käykö näin todella, ja pelkään, että ehkä tämmöisen parlamentaarisen yleiskokouksen puheenvuoroista ja julistuksista saa vähän idealistisemman kuvan siitä asiasta kuin tosiasiassa jossain kohtaa näyttää tapahtuvan.

Toinen hyvä puoli tässä yleiskokouksessa on nimenomaan se, että koska Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä on niin laaja jäsenpohja, niin siellä voi keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, esimerkiksi venäläisten ja yhdysvaltalaisten parlamentaarikkojen kanssa, tavallaan heidän kanssaan ottaa esiin asioita, mihin kuitenkaan ei ole usein mahdollisuutta. Esimerkiksi Tshetsheniasta, joka ei välttämättä ole venäläisille kaikin osin täysin helppo kysymys keskustella, on käyty keskustelua. Myös oli silti hyvä, että tästä kansainvälisestä rikostuomioistuimesta, jonka suhteen kehitys ei todellakaan tällä hetkellä näytä kauhean myönteiseltä, loppuasiakirjassa sanottiin, että ikään kuin kaikkien Etyj-maiden pitäisi tämä Icc-sopimus ratifioida, ja totta kai se erityisesti kohdistui sitten Yhdysvaltoihin.

Mielestäni oli erittäin kuvaavaa, mitä ed. Elo otti esille näistä rahasummista, kuinka paljon maksetaan Etyjille ja kuinka paljon Euroopan neuvostolle ja mitä sitten maksaa Kosovon sotilaallinen rauhanturvaaminen. Pitäisi uskaltaa panostaa resursseja enemmän kriisien ennaltaehkäisyyn. Kyllä se tiedetään, missä ongelmia on syntymässä ja missä niitä on mahdollista syntyä. Jos niihin panostetaan, niin kyllä taloudellisestikin selvitään halvemmalla, koska tällaiset raskaat kansainväliset rauhanturvaoperaatiot, sen lisäksi, että tietenkin niissä saattaa olla muutakin vaikeaa ja kysymys on vaikeista kriiseistä, myös maksavat aika paljon. Ennaltaehkäisyn pitäisi olla myös taloudellisesti ajattelevien ihmisten ikään kuin näkemys näiden asioiden hoidosta.

Ehkä ihan viimeisenä vielä tästä samasta problematiikasta olisin voinut sanoa, että kun Suomessakin jonkin verran on keskusteltu Natosta ja siitä, kuinka Nato kollektiivisen puolustuksen järjestöstä on muuttunut enenevässä määrin kriisinhallintaorganisaatioksi, niin täytyy kyllä sanoa, että ei Natolla järjestönä ole ollenkaan sellaista osaamista ja tietoa niistä maista, joissa ikään kuin konflikteja on olemassa tai syntymässä, kenttätietoa ja arjen osaamista ja yhteiskunnan näkemistä sellaisena kokonaisuutena, johon kuuluu edustuksellinen demokratia, taloudelliset suhteet, oikeusvaltion toimiminen. Sellainen kriisinhallinto-organisaatio Nato ei ollenkaan ole, joten Suomen pitäisi mielestäni jatkaa sitä, että ikään kuin Etyjin toimintaa tulisi tehostaa ja nostaa. Ainakin minun mielestäni se on näkynyt ihan hyvin tässä meidän eduskunnan Etyj-delegaation toiminnassa. Minusta on tuntunut, että kaikki meidän delegaatiomme jäsenet ovat olleet aktiivisia. Tietenkin eduskunnan puhemies ja edustajat Kokkonen ja Kiljunen, mutta kaikki muutkin siinä delegaatiossa mielestäni ovat näkyneet tässä yleiskokouksessa ihan hyvin ja tehneet paljon töitä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso totesi puheenvuorossaan, että kansainvälisen vaalitarkkailun näkökulmasta tulevat vaalit Ukrainassa ja Venäjällä ovat erinomaisen tärkeitä, hyvä että hän ei lisännyt, että tulevat presidentinvaalit Yhdysvalloissa ovat vaalitarkkailun kannalta ehkä myöskin haasteellisia. Tässä näkökulmassa, jos sen sanoo näin, on totta toinen puoli. Minusta ed. Kokkonen oivallisesti totesi sen, että olisi tarkoituksenmukaista miettiä muun muassa Suomen tulevia parlamenttivaaleja järjestettäessä, että pitäisimme oven avoimena myöskin kansainväliselle vaalitarkkailulle, ei välttämättä sen vuoksi, että täällä olisi ongelmia itse vaalien järjestämisessä, vaan myöskin sen vuoksi, että tämmöisen kypsemmän demokratian vaalien seuraaminen on erinomaisen hyvä, silloin kun tullaan maista, joissa vasta tehdään ensimmäisiä askeleita edustuksellisen demokratian tiellä.

Tässä suhteessa viime parlamenttivaalit vuonna 99 olivat jo oivat Suomessa. Meillä oli sekä Valko-Venäjältä erityisdelegaatio, jossa oli sekä opposition että hallituksen edustajia, läsnä seuraamassa Suomen vaaleja, että laajemmin organisoitu delegaatio Ivy-alueelta. Siinä suhteessa nämä Suomen parlamenttivaalit 99 olivat eräänlainen koulu monille Itä-Euroopasta uusissa demokratioissa eläville ja työskenteleville ihmisille. Tämä kokemus varmasti kannattaa toistaa nyt tulevissa vaaleissa.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti ed. Sinnemäen toteamukseen siitä, että vaalitarkkailua harjoittavat myöskin paikalliset puolueet: Se kokemus on varmasti kansainvälisestä vaalitarkkailusta jo saatu, että varmin tae siitä, että vaalit ainakin paikallispuitteissa suoritetaan täsmällisesti ja oikein, on se, että äänestyspaikoilla on eri puolueiden, nimenomaan vastakkaisten puolueiden, omat tarkkailijat. Se on oikeastaan se keskeisin asia, joka meidän kansainvälisten vaalitarkkailijoiden kannattaa aina huomioida, missä määrin nimenomaan opposition ja hallituspuolueiden edustajat yhdessä pääsevät seuraamaan sekä keskusvaalilautakunnan työtä että myöskin aluetasolla työtä, koska se on se varmin tae sille, että pystytään välttämään ainakin ilmiselvät väärinkäytökset.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laakson puheenvuoro sai minut vielä kerran puuttumaan vaalien jälkivalvontaan, nimittäin Azerbaidzhanin kansanäänestys oli todella surullinen ja surkea esitys. Semminkin olisi ollut tärkeätä valvoa Azerbaidzhanin vaaleja sen jälkeen, kun ne oli suoritettu. Nimittäin olin johtamassa tuota delegaatiota, ja kun ensimmäiset vaalit oli suoritettu, jouduimme toteamaan presidentille, että vaalit epäonnistuivat monilla alueilla, ja nimeltä mainitsimme alueet, joissa edellytimme, että vaalit uusitaan. No, ne uusittiin näillä alueilla, ja jos tällöin olisi jälkivalvontaa suoritettu huolellisesti, oletan, että demokratia olisi voinut edetä siten, että koneisto olisi ollut valmis järjestämään kansanäänestyksenkin totuudenmukaisemmin kuin nyt tapahtui. Minusta on surullista, että on ikään kuin astuttu askel taaksepäin Azerbaidzhanissa.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Olen ymmärtänyt niin, että tasavallan presidentti Tarja Halonen on jo pannut liikkeelle ulkoministeriössä valmisteluprosessin, jonka tarkoituksena on taata se, että seuraaviin Suomen eduskuntavaaleihin tulee aika monta valtuuskuntaa eri maista. Silloin todellakaan kyse ei ole Suomen vaalien demokraattisesta valvonnasta, vaan kyse on siitä, että Suomen vaalien järjestämisen ja suomalaisen vaalikampanjan avulla yritetään ikään kuin välittää sitä demokraattista kokemusta, joka meillä on ja joka meillä on juurtunut varsin syvälle.

Toinen asia, jonka haluaisin todeta tässä yhteydessä, on se, että toivoisin, että Etyk kiinnittäisi enemmän huomiota siihen lainsäädäntöön, jota eräissä maissa ollaan tällä hetkellä ottamassa käyttöön, tarkoitan ennen kaikkea Englannissa ja myös Yhdysvalloissa, ja joka lainsäädäntö on selkeässä ristiriidassa keskeisten ihmisoikeussopimusperiaatteiden kanssa, esimerkiksi oikeus pidättää määräämättömäksi ajaksi tai päätös siitä, että oikeudenkäyntejä ei järjestetä lainkaan, tai se lähtökohta, että ihmiset eivät edes tiedä, mistä heitä syytetään.

Vielä lopuksi, herra puhemies, toteaisin, että Euroopan neuvosto on pitänyt Latvian tulevia parlamenttivaaleja niin tärkeänä, että me olemme päättäneet lähettää sinne tarkkailijan ei vähiten siitä syystä, että Latviassa edelleenkin on satojatuhansia ihmisiä, joilla ei ole äänioikeutta.