Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on semmoinen tarjous, josta ei koskaan voi kieltäytyä. Kysymys on Veroparatiisit kuriin -ohjelmasta. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Presidentti Sarkozy on kiistelty persoona. Yhdessä asiassa hän ainakin yhden kerran oli täydellisesti oikeassa: kun finanssikriisi iski päälle, niin ensimmäinen asia, mikä hänelle tuli mieleen, oli se, että veroparatiisit kuriin, siellä niitä rahoja kuitenkin on, joita voitaisiin käyttää asiallisesti valtiontalouksien korjaamiseen. Onneksi joku oli niin fiksu, että hän kertoi, että siellä Pariisissa on myöskin Oecd:n päämaja ja siellä on jo valmiiksi tehtynä Oecd-sopimusluonnos, jota voitaisiin käyttää tässä tapauksessa hyväksi, elikkä voitaisiin siirtyä avoimempaan, reilumpaan ja läpinäkyvämpään tietojenvaihtoon siitä, että veronkiertäjät saataisiin globaalisti kuriin. Niin syntyi sitten tämän jo kertaalleen hyväksytyn ja käynnistetyn ohjelman uudelleen lämmittäminen, ja siitä on nyt, arvoisa puhemies, osa juuri käsittelyssä.

Käytän tämän puheenvuoron sen takia, että tämä on eräällä tavalla parlamentin historiaa. Näitä kahdenvälisiä sopimuksia on ollut käsittelyssä muutama kymmen, ja mielenkiinnolla olen seurannut valtiovarainvaliokunnan, käytännössä siis sihteeristön, käyttäytymistä tässä asiassa, sillä asia on tismalleen sama, mutta mietintö pitenee aina pikku hiljaa. Minä toivon, että se pitenisi vielä vähän reilummin ja sanonnat terävöityisivät. Nimittäin nyt ollaan ihan oikealla tiellä.

Nythän tarvitsee aina tietää yksilöidysti, mitä verotietoja siltä toiselta Oecd-valtiolta kaivataan, siis pitää yksilöidä se tieto, kun se tietysti voisi olla niin, että se on automaattista, että listat ovat saatavissa ja on katsottavissa, onko meidän kotimaan väki vienyt rahojaan näihin veroparatiiseihin jemmaan laitettavaksi. Nyt viime kevään ja tämän alkusyksyn aikana on ilmaantunut ajatus, että tämä siis voisi tulevaisuudessa tapahtua automaattisesti, ettei tarvitse kerjäillä näitä tietoja. Ja tämä on aivan oikea homma. Mutta, arvoisa puhemies, siitä puuttuu yksi asia: että hallituskin olisi tätä mieltä. Minä uskon, että eduskunnassa tämä tullaan, kun kilpailevia päätösehdotuksia ei ole pöydässä, hyväksymään yksimielisesti, ja nyt tällä kertaa sillä yksimielisyydellä pitäisi olla niin paljon kanttia ja pontta, että hallitus ottaa tämän vakavasti ja tästä tulee automaatti elikkä ruvetaan jotakin politiikkaa tekemään. Nythän tämä on vain tämmöistä, niin kuin sanotaan, lilluttelua varsinaisesti.

Sitten toinen asia, joka tähän liittyy. Nyt on tarvittu mustalta listalta pääsemiseksi 12 tällaista sopimusta, ja niitähän on pikkirillisten saarivaltioitten, veroparatiisisaarien, kanssa ollut helppo kerätä, ja niin niitä on täälläkin kerätty, kaikki Antillit, mitä Antilleja tältä maapallolta löytyy, on käyty läpi. Mutta tässä on nyt aivan oikein lähdetty siitä, että sitä vähimmäismäärää pitäisi nostaa ehdottomasti, ja se on erinomaisen paikallaan oleva tavoite. Mutta se edellyttää sitä, että valtiovarainministeri ryhtyy ponnekkaasti ajamaan tätä asiaa ja että se ministeri, joka Oecd:ssä Suomea edustaa, myöskin siellä toimii tämän tavoitteen mukaisesti.

Sitten vielä se yksi pikantti yksityiskohta, jonka olen todennut jo aikaisemminkin täällä, että näihin asioihin liittyy myöskin tämmöisiä moraaliasioita; tosin kaupassa ja sellaisessa hommassa ei kai juuri moraalia esiinny. Mutta se homma voi olla todella moraalitonta. Eräissä niistä valtioista, joiden kanssa Suomi on tämän kahdenvälisen sopimuksen solminut, on tapahtunut sellaista, että ne ovat ryhtyneet myymään ääniä kansainvälisessä valaanpyyntikomissiossa tavoitteena, että kaikki valaat saa vapaasti tappaa valtameristä pois. Tämä on kuvottavaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puhui asiaa, ja tämä viimeinen kommentti näistä valaanpyyntiin liittyvistä lahjuksista ja muista on hyvin osuva. Valaanpyyntikomissio pitää säännöllisesti kokouksia, ja siellä enemmistöpäätöksellä tehdään suojelupäätökset, ja siellä on todella osto- ja myyntiliike ollut käynnissä. Japani on nimenomaan ollut liikkeellä jenivetoisella rahoituksellaan. Muun muassa sellainen merkittävä rantavaltio kuin Mongolia kuuluu näihin valaanpyyntiä kannattaviin maihin, Karibian pienet saaret ja monet Afrikan köyhät maat. Heidät on siis ostettu. Tämä on asia, josta on aivan liian vähän Suomessakin puhuttu, ja paineita pitäisi suunnata sellaiseen maahan kuin Japani. Sieltä tuodaan Toyotaa ja Mitsubishia, ja meidän pitäisi kyllä siihen asettaa kysymysmerkki.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tiusanen ja Pulliainen kiinnittivät omissa puheenvuoroissaan huomiota veroparatiiseihin ja niiden ongelmiin ja ilmiöihin, mitä niistä seuraa suhteessa koko kansainväliseen finanssijärjestelmään, tietenkin myös Suomi mukaan lukien. Me tiedämme, että suomalaistakin rahaa on paossa ulkomailla, veroparatiiseissa, ilmeisesti miljardeja euroja. Me emme tarkkoja lukuja tietenkään tiedä, koska kysymys on usein salaisista tileistä ja juuri tyypillisesti ilmiöstä veroparatiisi, joka on tietysti hyvin lähellä sitä harmaata taloutta, mistä ed. Pulliainen täällä äsken puhui. Liikkuu arviota, että veroparatiiseissa on maailman omaisuusmassasta noin 10 prosenttia. Kysymys on siis usein pienistä saarivaltioista, joista monet kuuluvat myöskin Euroopan unionin hallintapiiriin, muun muassa monet Brittein saarista ovat tällaisia.

Nyt tämän finanssikriisin jälkeen näihin veroparatiiseihin on vakavalla tavalla tartuttu. Nyt tässä on kysymys siitä, että yksi keino tarttua näihin veroparatiiseihin on tämä Monacon kanssa tehtävä sopimus, joka minusta itse asiassa on, arvoisa puhemies, tapa kiertää tämä ongelma. Miksi? Oecd on antanut suosituksen siitä, kuinka päästä eroon veroparatiiseista. On lähdetty siitä, että on tehty listaus, niin sanottu musta lista, alueista, maista, jotka luokitellaan veroparatiiseiksi, ja tältä listalta pääsee pois sillä, että tekee ikään kuin verotietojenvaihtosopimuksia 20 maan kanssa. Nyt nämä veroparatiisivaltiot ovat alkaneet tehdä keskinäisiä verotietojenvaihtosopimuksia. Pienet saarivaltiot tekevät sopimuksia keskenään, ja yksi — ja tätä, arvoisa puhemies, haluan alleviivata — veroparatiisivaltio nimeltä Suomi — perustelen hetken kuluttua sitä, miksi sanon näin — on myöskin tämmöisten vaihtosopimusten piirissä.

Jos olette, arvoisa puhemies, katsonut, kun näitä sopimuksia täällä on läpikäyty viime keväästä asti, niin näissä valtioissa, joiden kanssa Suomi nyt verotietojenvaihtosopimuksia tekee, on siellä listauksessa ollut Andorraa, San Marinoa, Liechtensteinia, ja nyt tässä on sitten upeasti Monaco kyseessä. Tämä on itse asiassa kiertotapa näille veroparatiiseille päästä irti siitä todellisesta verotietojen vaihdettavuudesta, jota tarvittaisiin, jos toimittaisiin suurten toimijoiden kesken.

Miksi Suomi toimii tässä tarkoituksessa hyvin näiden pienten valtioiden kannalta? Siksi, koska Suomi on omalla tavallaan veroparatiisi. Miksi sanon näin? Sanon sen siksi, että meillä on harvinainen käytäntö suomalaisessa pörssissä: hallintarekisteri. Tämähän on erittäin epätyypillinen tapa käydä pörssissä kauppaa, kun me emme tiedä omistajaa, kun kysymys on hallintarekisteriin piilotetusta kaupankäynnistä. Meillä esimerkiksi 70 prosenttia Nokian omistuksesta on hallintarekisterissä. Me emme tiedä, kuka Nokian omistaa. Ja yli puolet, lähes kaksi kolmasosaa, Helsingin pörssissä käytävästä kaupasta on hallintarekisterissä piilossa tapahtuvaa kaupankäyntiä, jolloin me emme tosiasiassa tiedä, mitä on kaupankäynnissä kohteena, ketkä ovat ostajia, ketkä ovat myyjiä.

Tämä on erikoista salailukulttuuria, joka on yksi tämän finanssikriisin ytimessä olevia asioita, että meillä on piilossa olevaa kaupankäyntiä, jolle tämä hallintarekisteri antaa suojan. Monet arvioitsijat pitävät tätä suomalaista käytäntöä nimenomaan tyypillisenä veroparatiisikäyttäytymisenä. Ei ihme, että Monaco haluaa Suomen kanssa verotietojenvaihtosopimuksen. Samaa halusi San Marino, Andorra, Liechtenstein ja Caymansaaret jne. Tätä tietä me tietysti voimme kulkea, mutta tämä ei ole oikea tapa tarttua veroparatiiseihin. Tarvitaan paljon tiukempaa otetta tähän asiaan. Ja todella on olennaista, että verotietojen vaihdettavuus on olemassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen on aivan oikealla tiellä. Hän olisi voinut ihan reilusti muistuttaa meitä siitä, että eduskunta hyväksyi äänestämällä sijoitusrahastolain muutoksen, joka lisäsi tätä hallintarekisterien käyttöä ja anonymiteetin käyttöä. Elikkä me olemme kehittyneet väärään suuntaan tässä asiassa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Monaco on tietysti sinänsä pieni maa, mutta siellä on paljon rahaa ja muuta varallisuutta. Tämän takia tämä sopimus on tärkeä. Mutta samalla tässä nyt tulee esille se tapa, millä valtiovarainvaliokunnan jaostot näitä asioita käsittelevät, ja minusta tämänkin asian, vaikka niitä sopimuksia nyt on ollut paljon, sietäisi olla sellainen asia, jota koko valiokunta käsittelisi osana harmaata taloutta ja sitä, millä tavoin sitä voidaan estää. Näissä asiantuntijatahoissahan ei esimerkiksi ole (Ed. Ahde: Kyllä koko valiokunta käsittelee!) koko Finanssivalvontaa lainkaan. Varmaan eivät asiantuntijat, koko valiokunnan jäsenet, ole kuulleet edes näitä henkilöitä, jotka tässä ovat, jotka ovat niitä, jotka ovat tämän sopimuksen valmistaneet. Mutta esimerkiksi Finanssivalvonta tästä puuttuu, tästä puuttuu keskusrikospoliisin asiantuntemus. Sitten myös muutoin tämä, niin kuin täällä on todettu, on suhteellisen niukka, kuten nämä sopimukset ovat olleet.

Sijoitusrahastolaki koski noin 130:tä miljardia euroa Suomesta viime vuonna vietyjä tai sijoitettuja rahoja ympäri maailmaa, joista työeläkerahastojen osuus yksistään EU-maissa oli muutamia kymmeniä miljardeja euroja. Miksi yleensäkin raha on erilaisessa asemassa kuin muu tavara tai palvelus? Miksi sitä pitää tällä tavoin siirtää ilman, että se kirjautuu johonkin niin, että joku voi katsoa, mihin se raha on mennyt ja kenen hyväksi? Kun siihen ei sisälly arvonlisäveroa, kuten muuhun tavaranvaihtoon tai palvelusten vaihtoon, niin raha on tässäkin erilaisessa asemassa, ja vielä sitten valtiot verovähennyksin tukevat velkaantumista.

Mutta joka tapauksessa, jos halutaan, että tuloverotuksen ja muun verotuksen lisäksi saadaan oikeudenmukaista verotusta, silloin tämä verotus pitäisi myös ottaa mukaan ja myös sitten ne rahat, jotka ovat täysin verotuksen ulkopuolella ja kaiken valvonnan ulkopuolella. Tässä suhteessa Suomi voisi näyttää esimerkkiä, mutta kuten täällä ainakin kahdessa puheenvuorossa tuotiin esille, Suomi näyttää erittäin huonoa esimerkkiä hallintarekisterilainsäädännöllä. Ja jos ministeri Töllin puhetta tänään talousvaliokunnassa oikein kuulin ja ymmärsin, niin hallitus on tuomassa hallintorekisterilain muutoksen, jossa vielä lisää väljennetään tätä porvareitten rahaliikennettä ja tehdään se sellaiseksi, ettei vaan nyt kukaan kateuttaan näe, että tuolla on noin ja noin paljon rahaa, mitä se on nyt taas siirtänyt, tai tuo omistaa noin ja noin paljon.

Mutta kun puhutaan avoimuudesta ja siitä, että pitäisi pystyä estämään finanssikriisit, silloin meillä pitää olla tietoa siitä, miten raha kulkee, ihan samalla tavoin kuin meillä on tietoa siitä, millä tavoin muut tavarat ja palvelukset kulkevat. Siinä on Tulli mukana, siinä on Rajavartiolaitos mukana. Samaten sitten sellaisiin liikkeisiin, jotka tulevat aiheuttamaan yhteiskunnalle ongelmia, erityisesti kiinnitetään huomiota, mutta rahan osalta näin ei käytännössä tapahdu. Sen takia sillä on täysin oma lainsäädäntö tai sitten se puuttuu kokonaan, vaikka rahoitusta koskevia systeemejä pitäisi voida käsitellä ihan samalla tavoin kuin muitakin.

Tähän liittyy sitten myös se, että pankkien perustaminen, kuten sellainen sanonta kuuluu, sinänsä on jo rikos. Pankkien pääoma oli aikaisemmin 2 prosenttia, nyt se on sentään noussut tavoitteellisesti 8 prosenttiin, mutta mitään niin velkaista yritystä ei ole olemassa kuin pankki. Sen takia, kun se toisten rahoilla toimii, luulisi, että näillä toisilla eli meillä säästäjillä tai sitten muulla tavoin siinä pankin rahoituksessa mukana olevilla pitäisi olla tätä valvontaintressiä nykyistä enemmän. Siihen liittyy myös sitten se, että kun julkinen valta on tullut verovaroilla mukaan tähän pankkien tukemiseen tai huolehtimiseen siitä, että pankeille ei tapahdu mitään — on annettu takauksia, niin kuin Suomikin, yhteensä näihin kriiseihin kymmeniä miljardeja — niin tämä ennestään korostaa sitä, että näitten sopimusten tavoitteena pitäisi olla se, että käytännössä pystyttäisiin siihen, että jokainen joutuu maksamaan tuloistaan veroa. Siinä mielessä tämä sopimus sinänsä on tärkeä, mutta pelkään, että tästä käsittelytavastakin johtuen käytännössä se ei juuri tule mihinkään johtamaan.

Samalla kyllä haastaisin näitä suomalaisia järjestöjä. Täällä lukee muun muassa, että EK, Keskuskauppakamari — no, sen nyt ymmärrän — MTK, SAK ja myös sitten Veronmaksajain Keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ilmoittavat, että heillä ei ole mitään sanottavaa tässä asiassa. Tuntuu käsittämättömältä, että nämä suuret veronmaksajat ilmoittavat, että heillä ei tällaisissa asioissa ole mitään sanottavaa, ja ne kirjallisesti sen oikein ilmoittavat.

Arvoisa puhemies! Tähän epäkohtaan pitäisi saada parannusta, ja se on myös yksi tärkeä Suomen eduskunnan tehtävä, koska meillä on pankkivaltuusto, joka valvoo Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan toimintaa, ja tässä suhteessa eduskunnan vastuu on erittäin suuri.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Monacon verosopimus pohjautuu Oecd:n mallisopimukseen, ja siitä syystä on luonnollista, ettei tässä kovin paljon verotusasiantuntijoita tarvittu, koska nämä kaikki verosopimukset toimivat samalla tavalla. Siinä suhteessa ne eivät tuo yllätyksiä, ja informaatiota ei ole juurikaan saatavissa kuulemisella tältä osin lisää.

Olennaista on havaita se, että tämä sopimus koskee pelkästään tietojenvaihtoa. Se ei koske verotusta, se ei anna meille mahdollisuutta verottaa, ja tietysti sillä tavalla se on tietyllä tavalla rajallinen. Ja, mikä on tietysti olennaista, on se, että saamme oikeuden pyytää tietoja verojen määräämiseksi ja verosaatavien perimiseksi. Mutta tässäkin on tietysti olennaista se, että edellytetään aina viranomaisen pyyntöä näistä tiedoista. Eli monen maan kanssa meillä on semmoinen tietojenvaihtosopimus, että automaattisesti annetaan tietoja, kun se usein perustuu siihen, että on lähdevero, joka peritään, ja sitä koskevat tiedot annetaan toisen maan veroviranomaiselle. Kun Monacossa näitä lähdeveroja ei juurikaan peritä, niin tästä syystä on tällaiseen ratkaisuun päädytty. Tärkeätä on se, että tämä on tehty myöskin yhteistoiminnassa muitten Pohjoismaitten kanssa, ja se on ihan hyvä, että meillä on Pohjoismaitten kanssa yhdenmukainen käytäntö.

Mitä tulee sitten hallintarekisteriin, sinänsä olisi tietysti aivan oikein, että ei olisi hallintarekisteriä vaan jokaisen yhtiön osakkaat tiedettäisiin. Mutta totuus on se, että hallintarekisterit ovat kansainvälisesti yleisesti käytössä, ja siitä syntyy se ongelma, että jos meillä ei ole tätä mahdollisuutta, se olennaisesti vähentää sijoitusmahdollisuuksia Suomeen tai suomalaisen yrityksen mahdollisuuksia saada ulkolaista pääomaa.

Sitten on myöskin tärkeätä huomata se, että voihan omistaja olla jokin ulkomainen yhtiö, mutta sen omistajathan voidaan ketjuttaa vaikka kymmeneen vaiheeseen, jolloin sen oikean omistajan selville saaminen välttämättä ei ole kovinkaan helppoa. Eli vaikka luovuttaisiin hallintarekisteristä, niin jos joku haluaa kytkeytyä jonkun omistusketjun taakse, sen todellisen omistajan löytäminen ei ole kovinkaan helppoa. (Ed. Skinnari: Mutta se on paljon vaikeampaa!) Se teettää jonkin verran kustannuksia, työtä, mutta se ei ole lainkaan mahdotonta. Siitä syystä täytyy sanoa, että kilpailusyistä ei ole kovin perusteltua se, että meillä hallintarekisterisäännöksiä muutettaisiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille ystävällisesti, että voin sanoa kaksi kommenttia. Toinen on, että teillä ei ole henkilökohtaisesti kansanedustajana mitään sitä vastaan, että rosvot mellastakoot niin paljon kuin lystäävät. Pääasia, että rahaa on saatavissa sijoituksiin, olkoot ne sitten mitä tahansa.

Toinen juttu ja se, joka on se pointti tässä koko hommassa, on se, että kun ollaan oikealla asialla tässä mietinnössä, niin sen voisi sanoa selvästi, että on joku poliittinen kanta, jota ajetaan. Nyt vaan niin kuin yritetään tyydytellä, että kyllä tässä nyt on heräämisen elkeitä olemassa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti on luonnollista, että Suomen pitäisi saada kattava verosopimus, jossa myöskin sitten säännellään tulojen verottamista ja tällä tavalla pidettäisiin huolta siitä, että johonkin maahan maksetaan veroja. Tosin ongelma näissäkin sopimuksissa on se, että jos suomalainen urheilija asuu Monacossa tai vaikka Sveitsissä, tietysti hän maksaa ne tuloistaan koituvat veronsa siihen asianomaiseen maahan, ja tietysti meidän on aika vaikea verottaa näitä henkilöitä, kun kuitenkin verotus perustuu asumiseen varsin pitkälti. Mutta joka tapauksessa olennaista on se, että pyritään tietojenvaihtoon, jolla kontrolloidaan sitä, että ei väärin perustein viedä varallisuutta toiseen maahan ja siitä ei lainkaan makseta veroja Suomeen, vaan että meillä väliyhtiölainsäädännön tai muilla keinoin kyetään kontrolloimaan sitä, että jos on suomalainen omistaja, Suomessa asuva omistaja, hän joutuu myöskin omaisuudestaan maksamaan veroa.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Sopimus sinänsä on varmaan periaatteessa hyvä. Kysymys on sitten siitä, miten paljon käytännössä tällä on merkitystä Monacon kanssa tehtynä. Itse olen jo vuosia, kymmeniä vuosia, ihmetellyt, että kun suomalaisia urheilijoita ja muita asuu veropakolaisina muodollisesti Monacossa ja eräissä muissa maissa, niin Suomi kuitenkin osoittaa näille urheilijoille arvostusta, kutsuu heitä muun muassa tasavallan presidentin linnaan, myöntää arvomerkkejä, antaa apurahoja, palkintoja. Minusta se antaa täysin virheellisen viestin kansalaisille, että tämmöiset henkilöt, jotka ovat suurituloisia, välttyvät tällä tavalla keinottelemalla maksamasta niitä veroja, jotka kaikille suomalaisille kuuluvat velvollisuudeksi.

Minusta virallisen Suomen pitäisi tässä mielessä näyttää esimerkkiä, että jos tällaisia luikureita on, jotka keinottelevat ulkomailla kirjoille — Monaco on suurin — niin ei heille ainakaan mitään erityistä arvonantoa osoitettaisi. Ja tällä puheella en tarkoita sitä, ettei voi olla urheilulajeja ja muita tehtäviä, joiden vuoksi on aito syy asua jossain muussa maassa kuin Suomessa, mutta kaikkihan me tiedämme, että muun muassa Monaco lähinnä on maa, jossa ollaan muodollisesti kirjoilla ja sitten yritetään täyttää ne määräykset, että tulee tarpeeksi vähän niitä päiviä Suomessa, jotta ei jouduta tuloista maksamaan veroa Suomessa. Toivoisin, että tämä kansainvälinen verotus kehittyisi sillä tavalla, että niillä suurituloisillakin olisi sama pakko ja velvollisuus maksaa verot kuin tavallisella pulliaisella.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Entisenä urheelijana vähä kalahti jo ed. Sasin puheenvuoro ja ennen kaikkea ed. Kuisman. Oon täysin teirän kans samaa mieltä. Mä oon sitä mieltä, jotta jos on täällä stipendejä sun muita saanu yhteiskunnalta, niin kyllä silloon se on keinottelua mennä kikkaalemahan sinne. Nämä ralliautoolijat on asia sinänsä vähä eriksensä.

Mutta mihinkä haluaasin kiinnittää huomiota: kyllä me suomalaaset voitaas pikkusen näille miljunääreille antaa pientä huojennusta, jos ne maksaas tänne Suomehen nämä verot. Annetahan niille sellaanen oikeus. Kun Räikkönen maksaa Sveitsiin veroja, niin silti niillä pienillä prosenttiveroolla se maksaas Suomeen hirvittävän summan veroa. Tehrään Suomehen sellaanen laki.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin yhdyn siihen kritiikkiin, mikä hallintarekisterijärjestelmää kohtaan täällä on osoitettu, ja näistä veroparatiiseista sen verran, mitä ed. Kiljunen toi esiin, että Suomikaan ei pääse parhaalla mahdollisella tavalla puhtain paperein. Nyt ovat viranomaiset tutkineet, että harmaan talouden osalta esimerkiksi rakennusalalla tehdään 30 000 henkilötyövuotta vuodessa sellaisella ulkolaisella työvoimalla, josta noin puolet vain maksaa veroja. Ravintola-alalla tämä henkilötyövuosimäärä on noin 14 000, ja sama prosentti, puolet suurin piirtein, on tätä veron kiertämistä, ja veroparatiisin luonnetta tulee monella tavalla.

Sitten, kun täällä on keskusteltu siitä, millä tavalla valtiovarainvaliokunta ja sen jaostot suhtautuvat näihin asioihin, ja on viitattu myöskin ed. Skinnarin puheessa pankkivaltuustoon ja sen rooliin, niin täytyy muistuttaa, että tarkastusvaliokunta on teettänyt erittäin mittavan tutkimuksen harmaasta taloudesta, talousrikollisuudesta. Tämä tutkimus on nyt lausuntokierroksella. 50—60 lausuntoa tulee sieltä tämän viikon loppuun mennessä, määräaika päättyy. Sen jälkeen — uskon, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Ahde, myöskin ed. Pulliainen, on kanssani sitä mieltä — tämän talven aikana tulee tänne suureen saliin merkittävä tarkastushavainto, ja silloin koko eduskunta pääsee keskustelemaan harmaasta taloudesta, talousrikollisuudesta ja myös siitä kansainvälisestä ulottuvuudesta, jota erityisesti tässä tutkimuksessa on selvitetty, ja siltä osin pääsemme näihin asioihin palaamaan viimeistään siinä yhteydessä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse myös tiedonvaihdosta siinä mielessä, että tällaiset pöytälaatikkofirmat eivät pystyisi niin paljon ostamaan tyttäriltä konsultaatiota tai vakuutuksia, jotka tosiasiallisesti eivät ole juuri minkään arvoisia. Niillä vaan siirretään tätä tuloksentekoa nimenomaan näihin veroparatiisimaihin.

Tänään talousvaliokunnassa kuulimme tosiaan, että olemme saamassa yli 20 esitystä, jotka johtavat parempaan sääntelyyn ja parempaan valvontaan, yrittävät estää tällaisia erilaisia innovaatioita, välistävetoja. Siellä tullaan esimerkiksi otc-kaupan valvontaa tehostamaan näillä esityksillä.

Mutta sen sijaan kannan kyllä myös siitä huolta, että kun me toisella kädellä mietimme sitä kilpailukykyä Suomen näkökulmasta, niin joskus tuntuvat hyvin ristiriitaisilta ne esitykset, ja esimerkiksi pelkään, kun hallintarekisteri oli tässä listalla yhtenä näistä uudistuksista, mitä on tulossa valiokuntaan, ja toivon, että se hallintarekisteriasia menee nyt siihen suuntaan, mihin me kaikki toivoisimme, eikä niin päin, että me löysytämme lainsäädäntöä edelleenkin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys Monacon kanssa veroasioita koskevista tiedoista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan tulemisesta on hyvin perusteltu. Tämä sopimus mahdollistaa nyt suomalaiselle verottajalle ja viranomaiselle mahdollisuuden tehdä Monacoon kyselyjä, ja tältä osin voidaan myöskin tätä harmaata taloutta hyvinkin tehokkaasti torjua ja saattaa verolle kuuluvat varat verotuksen piiriin.

Meidän kannattaa kuitenkin muistaa, kun käydään keskustelua osakeomistamisesta ja arvopaperikaupasta, että silloin kun hallintarekisterissä ollaan yhtiöiden osakkeiden myötä, niin mielestäni se ei ole niin vaarallista, kuka niitä osakkeita omistaa, kunhan ne jonkun omistuksessa ovat ja niiden arvo määräytyy markkinoilla. Mutta sitten on toinen, tämä varsinainen arvopaperikauppa, johdannaiset, jossa on ollut tavattoman paljon kaikennäköistä hämärää, ja — niin kuin pankkikriisi osoittaa — nimenomaan sieltä arvopaperipuolelta nämä kriisin ainekset tulivat, eivät osakekaupasta niinkään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti kaikissa valiokunnissa nyt budjetin käsittelyn yhteydessä valtiovarainministeriön edustaja käy painottamassa sitä, että julkinen talous on saatava kuntoon ja alijäämät oiottava. Samalla kuitenkaan sitä, millä tavalla oikeudenmukaisesti saataisiin valtiolle lisää verotuloja, ei niinkään käsitellä. Enemmänkin käsitellään menojen vähentämistä ja sitten julkisen talouden alijäämän maksuunpanoa, joka tapahtuu useimmiten palvelujen kustannuksella.

Tänään käsitellään veroasioita koskevaa lainsäädäntöä ja tietojen lisäämistä Monacon suuntaan, niin kuin muihinkin kohteisiin. Tässä tämän päivän listalla on tämä sama asia. Tämä on varmasti aivan hyvää lainsäädäntöä, mutta jos samaan aikaan todella siirrytään hallintarekisterikysymyksissä huonompaan päin, tehdään ne vähemmän läpinäkyviksi, vähennetään verottajan mahdollisuutta saada osansa erilaisista tuloista niin, että ihmiset olisivat tasapuolisesti verotuksen kohteena, niin tämä on huono asia. Me olemme paljon puhuneet Tobinin verosta, kansainvälisen verotuksen lisäämisestä ja kehittämisestä. Se on asia, johonka pitäisi Suomenkin edustajien paneutua kansainvälisillä areenoilla, niin Euroopan unionin alueella kuin myös laajemmin YK:ssa jne.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys verotuksen tasa-arvosta on tärkeä, ja silloin veroparatiisit pitäisi saada hoidettua pois myös EU:n alueelta.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että tarkastusvaliokunta on todellakin teetättänyt laajan tutkimuksen harmaasta taloudesta, 650 sivua. Me olemme pari kuukautta antaneet aikaa 70 viranomaistaholle tehdä kirjalliset lausunnot tästä mietinnöstä, ja valiokunta ryhtyy käsittelemään lokakuun aikana sekä tätä tutkimusta että näitä lausuntoja ja tuo asian eduskunnan käsiteltäväksi jossakin sopivassa ajassa. Ja yksi asia, johon varmasti tässä yhteydessä joudumme palaamaan — ja moneen muuhun asiaan — on tämä hallintarekisterikysymys. Siis poikkeuksena osakeomistuksen julkisuudessa ulkomaalaisilla on mahdollisuus hallintarekisteröidä omistamansa suomalaiset pörssiyhtiöiden osakkeet. Verovalvonnan kannalta hallintarekisteröintiin liittyy kolmenlaisia ongelmia. Nyt siteeraan tätä tutkimuksen tulosta lyhyesti.

Ensinnä tässä todetaan: "Mikään ei estä Suomessa yleisesti verovelvollista hankkimasta omistukseensa hallintarekisteröityjä osakkeita helposti saatavilla olevaa ulkomaista palveluntarjoajaa käyttäen. Näihin liittyvistä arvopaperikaupoista syntyvät luovutusvoitot on helppo jättää ilmoittamatta, käytettiinpä kaupoissa suomalaista tai ulkomaista välittäjää - -. Luovutusvoitoista ei voida lähettää myöskään tarkkailutietoja rajoitetusti verovelvollisen kotivaltion veroviranomaisille, koska omistaja jää tuntemattomaksi."

Toinen ongelma: "Hallintarekisteröidyille osakkeille maksettavista osingoista perittävä lähdevero voidaan kokonaan tai osittain välttää esittämällä saajan kotipaikaksi valtio, jonka kanssa Suomella on osingoista perittävää lähdeveroa pienentävä tai sen kokonaan poistava verosopimus. Tämä mahdollisuus koskee sekä Suomessa yleisesti verovelvollisia että rajoitetusti verovelvollisia osingonsaajia."

Kolmanneksi: "Hallintarekisteri tarjoaa myös muiden maiden verovelvollisille järjestelmän, jossa he voivat kiertää oman valtionsa verotusta Suomen tarjoamaa anonymiteettiä käyttäen. Tämä on vahvasti ristiriidassa veroparatiisien avaamista koskevien, Suomen itsensäkin esittämien vaatimusten kanssa."

Nämä ovat kolme todellakin tärkeää periaatetta, joidenka läpikäynti on välttämätöntä, kun tämän asian käsittelyyn vakavasti tämän tutkimuksen kautta ryhdytään.

Mitä näihin verosopimuksiin tulee, joita eduskunta on nyt säätänyt vinon pinon, niin kuin tässä ed. Pulliainen muun muassa totesi, niin nehän ovat sympaattisia eleitä, mutta ne eivät ratkaise yhtään ongelmaa.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kun satun tuntemaan Monacoa jonkin verran, niin ehkä asiaa kannattaisi tarkastella myös tämän asianomaisen pienen eurooppalaisen valtion ongelmien kannalta, ja varsinkin sitä syytöstä kohtaan, että Monaco on veroparatiisi, jollainen se on. Mutta on myös kysyttävä, kenelle se on veroparatiisi, hyötyvätkö näistä veroparatiisiolosuhteista ensi sijassa monacolaiset. Eivät hyödy. Ensi sijassa tästä erikoisesta asemasta, joka Monacolla on ollut, on hyötynyt kansainvälinen pääoma, ennen kaikkea ranskalainen pääoma.

Ehkä muutamia tietoja Monacosta: Monacohan on 2,5 neliökilometrin suuruinen alue, ja on myös hyvä tietää, että Monaco ei ole ollut parlamentaarinen demokratia. Se on tällä hetkellä etenemässä kohti parlamentaarista demokratiaa, ja voidaan sanoa, että järjestelmänä se täyttää tällä hetkellä jo hyvin pitkälle parlamentaarisen demokratian tunnukset. Muutama vuosi sitten Monacolla ei ollut parlamenttia, jolla olisi ollut budjettivaltaa. Monacon parlamentti ei siis kyennyt esimerkiksi käyttämään lainkaan budjettivaltaa, joka on tietenkin suvereenin parlamentin yksi kaikkein tunnusomaisimpia piirteitä. Monacolaisilla kansanedustajilla ei esimerkiksi ole ollut aloiteoikeutta. Kaikkein kummallisinta on ollut tietenkin se, että Monacon parlamentilla ei ole ollut oikeutta epäluottamuslauseeseen. Miksi näin on ollut asianlaita? Miksi on ollut tilanne, jossa hallitus käyttää valtaa eikä parlamentti? Parlamentilla ei ole ollut minkäänlaista valtaa. Syynä tähän on juuri se, että jotta Monaco täyttäisi kansainvälisen pääoman toiveet tuollaisen sijoitusparatiisin olemassaolosta, on ollut parempi, että maassa ei ole ollut parlamentaarista demokratiaa.

Kannattaa myös pitää mielessä se, että tähän saakka monacolaisilla ei ole ollut oikeutta omaan pääministeriin. Ranskan ja Monacon välisen sopimuksen perusteella pääministeri ei saa olla Monacon kansalainen, vaan pääministerin pitää olla Ranskan kansalainen. Sama koskee eräitä muita keskeisiä ministereitä, kaikkein keskeisimpiä virkamiehiä ja kaikkein merkittävimpiä tuomareita. Tähän asiaan on muuten tulossa muutos seuraavan pääministerin valinnan jälkeen. Tilanne on ollut se, että Ranskan presidentti antaa Monacon ruhtinaalle, nykyisin prinssille, kolmen nimen listan, kolmen ranskalaisen nimen listan, josta sitten Monacon prinssillä on oikeus valita yksi, joka nimitetään sitten Monacon pääministeriksi.

Nämä ovat sellaisia perustietoja tästä maasta. Siellähän asuu noin 30 000 ihmistä, joista muuten 7 731:llä oli äänioikeus viime vaaleissa, ja joista 77 prosenttia käytti tätä äänioikeutta. (Ed. Skinnari: Nyt on viisi enemmän!) Ongelma on se, että normaalit monacolaiset kärsivät aivan samalla tavalla tästä veroparatiisiasemasta kuin normaalit veronmaksajat muissakin maissa. Eivät he hyödy. Itse asiassa on ongelma se, että nämä veroparatiisinomaiset olosuhteet ovat aikaansaaneet sen, että asuntojen hinnat ovat tavattoman korkeat, elämisen hinta on tavattoman korkea. Valtaosa monacolaisista, päinvastoin kuin monta kertaa kuvitellaan, eivät ole rikkaita. He ovat aivan normaalia, työtä tekevää väkeä. Sen takia Monacolla esimerkiksi on tällaisia positiiviseen syrjintään liittyviä kysymyksiä muun muassa asumisoikeuden tai asumisen osalta.

Kun Monaco on siirtymässä kohti parlamentaarista demokratiaa ja kehittymässä normaaliksi valtioksi, niin sen kautta on mahdollisuus rajata myös näitä veroparatiisinomaisia tunnuspiirteitä esimerkiksi sitä kautta, että Monaco liittyy kansainvälisiin sopimuksiin. Monaco on ollut keskeisten kansainvälisten sopimusten ulkopuolella aina viime vuosiin saakka. Vasta nyt se on hyväksymässä sellaisia yleiseurooppalaisia sopimuksia, jotka liittyvät muun muassa erilaisten veronkiertämisten estämiseen.

Tämä ongelma on monitahoinen, ja kannattaa asiaa tarkastella myös tätä kautta. Eli monacolaiset, valtaosa monacolaisista käy aivan samanlaista tappelua tätä veroparatiisia vastaan, koska se ei ole heidän etujensa mukaista, kuten mekin käymme täällä, jotta ennen kaikkea ranskalaisen pääoman, joka käyttää hyväkseen Monacon tilannetta, toimintaa voitaisiin maassa suitsia.

Tämä sopimus on tietenkin kannatettava mutta riittämätön.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Monacon kanssa on päästy sopimukseen veroasioiden tietojenvaihdosta, että pystytään estämään tämä järjestelmällinen veronkierto, jota maailmassa valitettavasti liikaa on. Mutta sehän on totta, että ei pystytä tietenkään vaikuttamaan Suomesta käsin erilaisten valtioiden päätöksentekojärjestelmiin, saatikka demokratian etenemiseen. Sehän ei ole meillä täällä päätettävissä tässä talossa. Mutta kiinnittäisin huomiota, arvoisa puhemies, siihen, että Euroopan unionin tulisi yhteisesti toimia näissä asioissa määrätietoisesti, että saataisiin näitä veroparatiiseja tavallaan avattua, että ei veronkierto olisi enää niin hyvin mahdollista Euroopan unionin alueella.

Sitten jos Eurooppa jonain päivänä alueena saataisiin tässä veroparatiisiasiassa kuntoon, niin sittenhän meillä on vielä sen jälkeen haasteena saada kuntoon nämä muut veroparatiisit ja niiden kanssa yhteistyö syntymään. Niitähän löytyy esimerkiksi Etelä-Amerikan rannikolta vaikka kuinka paljon. Ei se, että me saamme jonkin veroasian kuntoon tässä maanosassa, tarkoita tietenkään, että ongelmat on ratkaistu. Mutta Euroopan unioni toimijana on riittävän iso yksinään puuttumaan siihen asiaan, että voidaan kansainvälisesti edetä.

Jonain päivänähän niihin veroparatiiseihin täytyy saada joku roti ja ennen kaikkea sitten saada sovituksi vero, jolla pystytään näitä kansainvälisistä rahaliikkeitä verottamaan. Yli 90 prosenttia kansainvälisestä rahasta, joka liikkuu rahamarkkinoilla, hakee vain parasta korkoa, eikä sillä ole edes kotimaata, niin että on tärkeätä, että tässä verotuksessa edetään ja saadaan sieltä kerättyä verokertymää näihin maihin, joihin rahat on sijoitettu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Laaksolle hyvästä kotiseutuoppikatsauksesta. Minullakin on ollut kunnia olla ruhtinaan kutsumana hänen Conseil International de la Chassen kongressissa puhumassa — se oli hieno tapahtuma kuin mikä — ja siellä Hotel Paris’ssa illastaa viereisessä pöydässä, missä hän istui.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä ideana siinä, että avasin tämän keskustelun jälleen kerran, oli se, voisiko olla mitenkään mahdollista, että nyt sen jälkeen, kun tarkastusvaliokuntakin on kiinnittänyt näihin asioihin erityistä huomiota, valtiovarainvaliokunta suuressa viisaudessaan käsittelisi näitä asioita tulevassa budjettimietinnössään muistaen sen, että sen 3—4 miljardin euron, joka nyt menee Kankkulan kaivoon niin sanotusti, olisi oikein mukava olla nyt katteena senkin alijäämäisen budjetin rahoituksessa, josta me päätämme tässä lähitulevien viikkojen aikana.