1) Kuntauudistus ja lähipalveluiden turvaaminen
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Hallitus on vuoden aikana saanut vastatakseen
jo kolmannen välikysymyksen kuntauudistuksesta. Viimeksi
kesäkuussa kuntauudistuksesta annettiin hallituksen tiedonanto
eduskunnalle. Eduskunnalle on siten tarjoutunut useita mahdollisuuksia
käydä keskustelua kuntien tulevaisuuden haasteista
sekä kuntauudistuksesta. Koska välikysymysten
sisältö on säilynyt pitkälti
samana, on syytä vielä kerran kerrata, mistä kuntauudistuksessa
on kyse. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, myös oppositiolle.
(Välihuutoja)
Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on turvata laadukkaat
ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti
koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle
ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa
kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. (Jouko Skinnari:
No niin, siinä kuulitte!) Näiden kaikkien tärkeiden tavoitteiden
varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen,
jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen
kuntarakenne.
Vahva peruskunta pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun
myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Vahva ja
itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita palveluiden
tuotantotapojen monipuolistuessa ja vastaamaan vaatimuksiin asukkaiden
valinnanvapauden lisäämisestä. Vahva
kunta on toiminnallisesti eheä, ja se vastaa laajasta palvelukokonaisuudesta.
Vain vahvat kunnat pystyvät pitämään
huolta omista kuntalaisistaan ja tarjoamaan heille tarpeelliset
palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa demokratian keinoin oman kotikuntansa
asioihin ja myös omaan elinpiiriinsä.
Arvoisa puhemies! Kuntarakenteen uudistaminen on edennyt hallitusohjelman
mukaisesti. Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmä laati
alkuvuodesta oman selvityksensä kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta
kunta- ja palvelurakenteesta. Työryhmän esityksestä kuultiin
kuntia, ja kuulemista varten järjestettiin aluekierros. Kuntien
lausuntopalautteen tärkein viesti oli, että selvä enemmistö kunnista
näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän
uudistuksen tarpeellisena. Alueellisista kuntaliitosselvitystarpeista
ja selvitysalueista oli erilaisia näkemyksiä.
Lausuntokierrospalautteen perusteella oli nähtävissä,
että kuntien omien linjauksien ohella kuntauudistus tarvitsee
myös valtakunnallista tukea ja ohjausta. Tämän
vuoksi hallitus linjasi viime kesäkuussa eduskunnalle antamassaan
tiedonannossa kuntauudistuksen kriteerien lähtökohdat
ja etenemisen.
Kesäkuun lopussa kuntauudistusta ohjaava hallinnon
ja aluekehityksen ministeriryhmä vahvisti kuntauudistusta
ohjaavat kolme pääkriteeriä: palvelu-
ja väestöpohjakriteerit, työpaikkaomavaraisuus-,
työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennekriteerit
sekä talouskriteerit. Linjauksen mukaan kunnalla on tarve
selvittää kuntaliitosta, mikäli yksikin
kolmesta pääkriteeristä täyttyy. Tämän
pohjalta valtiovarainministeriön työryhmä on
valmistellut kesän aikana luonnosta hallituksen esitykseksi
kuntarakennelaiksi. Luonnosta viimeistellään parhaillaan,
ja se on lähdössä lähiaikoina
kuntiin lausuntokierrokselle. Samassa yhteydessä hallitus
tulee antamaan jatkolinjauksia myös sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisestä, jotta kunnat voivat
arvioida oman alueensa rakennemuutoksen tarvetta myös tästä näkökulmasta.
Kuntarakenteen uudistamista koskevat linjaukset ovat siis jo
kuntien tiedossa, vaikka itse lakiehdotusta ei vielä olekaan.
Hallituksen kesäkuussa eduskunnalle antamassa tiedonannossa
ja myöhemmin julkaistuissa hallinnon ja alueiden kehittämisen
ministeriryhmän linjauksissa on kerrottu kunnille tuleva
selvitysvelvollisuus, on kerrottu selvitystarvekriteerit ja on kerrottu
uudistuksen tärkeimmät aikataulut.
Osana kuntauudistusta hallitus valmistelee sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelurakenteen uudistamista. Uudistuksen valmistelun lähtökohtana
ovat hallitusohjelman ja hallituksen kesäkuussa tekemät
iltakoulun kirjaukset. Niiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon
rahoitus- ja järjestämisvastuu on pääsääntöisesti
vahvoilla peruskunnilla. Tuleva kuntarakenne ratkaisee, kuinka monta
kuntien muodostamaa sosiaali- ja terveydenhuoltoaluetta tarvitaan
näiden vahvojen kuntien lisäksi. Kuntien ja sote-alueiden
yhteisiä, keskitettäviä tehtäviä varten
tulee viisi erityisvastuualuetta, jotka vastaavat tietyistä keskitetyistä ja
erityisryhmien palveluista sekä alueiden palvelujen koordinaatiotehtävistä.
Palvelurakenneuudistuksen keskeisin tavoite on turvata yhdenvertaiset
ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Sosiaali-
ja terveyspalveluiden järjestäminen edellyttää riittävää henkilöstöä ja
osaamista sekä talouden vakautta ja kestävyyttä.
Näin pystytään varautumaan muun muassa
ikääntyneen väestön lisääntyvään
palvelutarpeeseen ja palvelutarpeen vaihteluista johtuviin kustannuksiin.
Haluamme parantaa paitsi palveluiden saatavuutta myös
niiden saavutettavuutta. Lähipalveluiden turvaaminen on
uudistuksen keskeinen painopiste. Riittävän vahvalla
palveluiden järjestäjällä on
tosiasialliset mahdollisuudet viedä palveluja ihmisten
lähelle myös uudenlaisilla tavoilla, esimerkiksi
liikkuvina tai sähköisinä palveluina.
Arvoisa puhemies! Linjaukset ja virkamiestyöryhmän
selvityksessään esittämät tulevaisuusfaktat
haastavat jokaisen kunnallisvaaliehdokkaan käymään
keskustelua oman kuntansa tulevaisuudesta. Tulevan valtuustokauden
aikana tehdään kunnissa kuntaperusteisten hyvinvointipalveluiden
kannalta ne päätökset, joiden perusteella
hyvin pitkälle ratkeaa, kuinka selviydymme 2020-luvun kovista
haasteista.
Varmasti jokainen tässä salissa tietää ja
tunnustaa, että muutos on välttämätön.
Kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat kykenevät selviytymään
tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen
kovista muutoshaasteista, kuten väestön ikääntymisestä,
palvelutarpeen kasvusta, niukkenevasta työvoimasta ja julkisen
talouden kiristymisestä.
Suomen kuntamalli on poikkeuksellinen. Tuskin missään
muussa maassa kunnilla on niin suuri vaikutus koko kansantalouteen
ja ihmisten palveluihin kuin Suomessa. Kuntaperusteinen malli on
ollut suomalaisille hyvä malli. Siksi hallitus haluaa uudistaa
ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa nimenomaan kuntaperusteiselle
pohjalle jatkossakin. Se edellyttää kuitenkin
kuntien vahvistamista. Vuosikymmeniä jatkunut Suomen aluerakenteen
muutos on merkinnyt sitä, että jo tällä hetkellä erot
niin kuntien taloudessa kuin kuntalaisten saamissa palveluissa ovat
kasvaneet. Tämä näkyy niin kuntalaisten
maksamissa veroissa, terveydenhuollossa kuin perusopetuksessakin.
Emme voi katsoa tällaista eriarvoistumista sivusta. Julkisen
vallan, hallituksen ja eduskunnan, tehtävä on
varmistaa suomalaisten yhtäläiset sosiaaliset
ja sivistykselliset perusoikeudet. Siksi tarvitaan kuntauudistus.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajien,
perussuomalaisten, olisi nyt korkea aika kertoa oma kuntamallinsa.
Toisen oppositiopuolueen, keskustan, mallin tiedämme. Keväällä keskustan
malli oli monitoimikuntayhtymä, viime viikolla puolue päättikin
ajaa mallia, jossa suomalainen kuntamalli hylättäisiin
ja korvattaisiin se keskittämällä valta
maakuntiin. (Välihuutoja) Tätä hallitus
ei kannata. Me haluamme säilyttää päätöksenteon
ja vastuun lähellä kuntalaisia.
Mutta, arvoisa puhemies, mikä on perussuomalaisten
malli? (Timo Soini: Hyvä malli!) Vastaukseksi ei riitä välikysymyksessä esitetty
malli, että lisää rahaa kunnille. Valtio
ja hallitus haluaisivat todella mielellään tukea
kuntia nykyistä enemmän. Mutta kun valtio velkaantuu
jo nyt lähes 7 miljardia vuodessa, kunnat ovat velkaantuneet
2000-luvun hyvinäkin vuosina noin miljardin joka vuosi
ja väestön ikääntymisen johdosta
meidän olisi kyettävä kantamaan vielä arviolta
5 miljardin lisätarpeet kuntapalveluissa, pitäisi
olla jokaiselle tässä salissa selvää,
että isoa uudistusta tarvitaan. (Pertti Virtanen: No kertokaa
se!) Uudistus on tehtävä, jotta jokainen suomalainen
voi luottaa siihen, että saa apua ja hoivaa silloin, kun
sitä tarvitsee. (Timo Soini: Koska tulee esitys?) Uudistus
on tehtävä, jotta jokainen vanhempi voi luottaa
siihen, että omassa lähikoulussa saa maailman
parasta perusopetusta ja jokainen lapsi hyvät elämän
eväät. Uudistusta tarvitaan, jotta emme jättäisi
tuleville sukupolville kohtuutonta talouden taakkaa.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen laatijat kaipaavat
tietoa jo tehtyjen kuntaliitosten vaikutuksesta kuntalaisten arkeen
ja palveluihin. Meillä on todellakin nyt se etu, että meillä on
kymmenittäin kuntia ja satoja kuntapäättäjiä,
joilla on tuoretta kokemusta kuntaliitoksista. Tästä kiitos kuuluu
vastuullisille kuntapäättäjille ja keskustan
johtamalle Paras-hankkeelle, jossa tarpeellinen kuntarakennemuutos
käynnistettiin vauhdittamalla kuntaliitoksia. Kuntamäärä väheni
jo Paras-hankkeen aikana noin sadalla.
Todella paljon hyvää työtä on
kunnissa tehty. Mutta kun arvioimme tilannetta koko valtakunnan
näkökulmasta ja peilaamme sitä tulevaisuudennäkymiin,
on nähtävissä, että tähän
asti tehty ei vielä riitä. Uudistusta on jatkettava
ja vauhditettava.
Usein kritisoidaan siitä, ettei liitosten vaikutuksista
ole riittävästi tutkittua tietoa pidemmällä aikavälillä.
On hyvä huomioida, että sellaista tutkittua tietoa
on vielä vähemmän erilaisten yhteistoiminta-organisaatioiden
tai laajamittaisemmin maakuntamallien osalta. Miksi näitä koskevaa
tutkimustietoa ei tunnu kukaan kaipaavan? Sen sijaan nyt on tehty
monia tutkimuksia muun muassa 2009 toteutuneista kuntaliitoksista.
Näiden kuntaliitostutkimusten ja arviointien yhteisenä johtopäätöksenä voi
todeta, että kuntaliitosten edut ja hyödyt, samoin
kuin ongelmat ja haasteet, ovat varsin riippuvaisia kuntatyypistä ja kuntatyyppien
sisälläkin näkyvistä kulttuurisista ja
toiminnallisista eroista.
Kuntaliitoksen onnistuminen on myös hyvin pitkälle
kiinni siitä, mitä yhdistyssopimuksessa on sovittu.
Liitosprosessin ja keskinäisen luottamuksen kannalta on
tärkeää, että yhdistymissopimuksesta
pidetään kiinni. Toisaalta tiedämme, että liian
usein näissä sopimuksissa on päädytty betonoimaan
vanhat toimintatavat, palvelujärjestelmä ja organisaatio
siten, ettei todellista uudistumista ole vielä saatu aikaan.
Myöskään informaatioteknologian mahdollisuuksia
ei ole riittävästi hyödynnetty palveluprosessien
uudistamisessa, mikä toisi talouteen ja toimintaan tehokkuutta.
Kuntaliitos on kuitenkin pelastanut monet kunnat taloudellisilta
vaikeuksilta, ja liitoksen myötä on onnistuttu
pysäyttämään syöksykierre. Vahvempi
kunta on myös yritysten ja väestön suhteen
vetovoimaisempi. Erityisesti kaupunkiseuduilla on koettu kuntien
yhdistymisen parantaneen huomattavasti maankäytön,
asumisen ja liikenteen suunnittelua alueella. Tästä on
sekä talouden, ympäristön että ihmisten
arjen kannalta suuri hyöty. Palveluiden osalta toteutuneet
liitokset ovat merkinneet kuntalaisille laajentunutta ja monipuolistunutta
tarjontaa sekä erityispalveluiden saatavuuden kasvua. Asiointimahdollisuudet
eivät ole liitosten myötä kaventuneet.
Kaikki tämä arviointi- ja tutkimustieto, jota
eri tahot ovat kuntaliitoksista tehneet, on arvokasta aineistoa
tulevien kuntaliitosten toteuttamisessa. On muistettava, että yksi
valtuustokausi on varsin lyhyt aika arvioida uuden kunnan toimintaa
ja yhdistymisen onnistumista. Kuntaliitosten tutkijoiden mukaan
lyhyellä aikavälillä ongelmat usein korostuvat
ja hyödyt nousevat esiin pitemmällä aikajänteellä.
Sekin osoittaa, että nyt on toimittava määrätietoisesti.
Mitä pitemmälle uudistusta lykätään,
sitä kauemmas myös hyödyt uhkaavat karata.
(Timo Soini: Koska saadaan esitys?)
Arvoisa puhemies! Meillä ja kuntapäättäjillä on
edessämme vaativa uudistus. Sen onnistunut toteuttaminen
vaatii valtion ja kuntien tiivistä yhteistyötä.
Hallitus on varautunut suuntaamaan yhdistyville kunnille myös
muutoksen tukea. Kuntien yhdistymisen taloudellinen tuki tulee olemaan
merkittävä. Paras-uudistuksen hyvien kokemusten
myötä olemme valmiita maksamaan kunnille yhdistymisavustusta,
valtionosuuskompensaatiota ja tukea varsinaisiin selvityskustannuksiin.
Kuntien yhdistymisosaamisen vahvistamiseksi Kuntien strateginen
yhdistyminen -verkosto jatkaa työtään
ja käynnistämme yhteistyössä Kuntaliiton
kanssa viimeisten vuosien aikana tapahtuneiden kuntien yhdistymisten kuntaliitoskohtaisen
arvioinnin. Työn alla ovat muutoksen tukeen liittyvät
erillishankkeet, kuten lähipalveluiden kehittäminen,
kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen tukeminen ja kuntauudistuksen
muutosjohtamisen tukeminen. Lisäksi kunnille annetaan tukea
tietojärjestelmien kehittämisessä muutostilanteessa.
Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan kuntauudistuksesta, kyseessä on
hyvin laaja kokonaisuus. Uudistuksen keskeisiä elementtejä ovat paitsi
nyt puheena olevat kuntarakennelaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämislaki myös kuntien valtinosuus-
ja rahoitusjärjestelmän uudistus, kuntalain kokonaisuudistus,
metropoliratkaisu ja kuntien tehtävien arviointi. Nämä kaikki tulevat
tukemaan toisiaan siten, että voimme varmistaa tulevaisuuden
kannalta riittävän vahvat ja elinvoimaiset kunnat.
Uudistus valmistellaan aikataulullisesti niin, että kokonaisuuden
pääpiirteet ovat kuntapäättäjillä tiedossa
ensi keväänä rakennelain astuessa voimaan
ja kuntien käynnistäessä omat yhdistymisselvityksensä.
Välikysymyksen allekirjoittajat ovat nostaneet esille
lähidemokratian ja lähipalveluiden tarpeen. Nämä ovat
hallitukselle tärkeitä uudistuksen lähtökohtia.
Kuntarakenneuudistuksesta riippumatta meillä on tarve parantaa
kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Tarvetta on se-kä edustuksellisen
demokratian vahvistamiseen että kuntalaisten suorien osallistumis-
ja vai-kuttamismahdollisuuksien edistämiseen Kuntarakenneuudistus
alleviivaa tätä tarvetta entisestään:
suuremmat kunnat edellyttävät vahvempaa lähidemokratiaa.
Hallituksen tavoitteena on, että nykyistä suuremmassa
kunnassa valta ei karkaa kuntalaisilta kauas vaan tuodaan lähelle.
Nyt käynnistyneessä kuntalain kokonaisuudistuksessa,
johon kaikki eduskuntapuolueet osallistuvat parlamentaarisen seurantaryhmän kautta,
yksi tärkeä painopiste on lähidemokratian
vahvistaminen. Tämä tarve nousi esiin myös kuntien
kuulemiskierroksella keväällä. Sen johdosta
otimme oikeusministerin kanssa kuntalain uudistukseen jo etunojaa
ja teetimme kesän aikana selvityksen erilaisista lähidemokratian
malleista ja kehittämistarpeista lakiuudistuksen pohjaksi.
Toivon, että tuo syyskuussa valmistunut raportti innostaisi
eduskuntapuolueita ja kuntavaaliehdokkaita käymään
aktiivista keskustelua siitä, miten eri kunnissa voitaisiin
uudistaa hallinnon rakenteita ja päätöksentekoa
niin, että kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet paranevat.
Kuntarakenteen muutoksen avaimet ja ratkaisut ovat vahvasti
nyt valittavien valtuustojen käsissä. Valta ja
vastuu ovat kunnissa. Valtuutetut päättävät,
kuinka omaa kotiseutua lähdetään kehittämään
ja miten alueen palvelut, hallinto ja kuntarakenne uudistetaan siten,
että kunta on asukkailleen turvallinen, hyvä ja
viihtyisä asuinpaikka myös tulevaisuudessa. Kuntien
yhdistyminen on aina vaativa työ, jonka suunnittelu ja onnistunut
toteutus edellyttävät hyvää vuorovaikutusta
alueen asukkaiden kanssa ja tiivistä yhteistyötä niin
päättäjiltä kuin koko kunnan
henkilöstöltä.
Arvoisa puhemies! Paras tae lähipalveluiden turvaamiselle
on vahvistaa kuntarakennetta siten, että turvaamme kuntasektorille
riittävän ja terveen taloudellisen pohjan sekä riittävän
henkilöstömäärän huolehtimaan
palveluiden järjestämisestä ja kehittämisestä.
Nämä on otettu huomioon hallituksen linjaamissa
selvitystarvekriteereissä. Jotta lähipalvelut
olisivat uudistuksen keskiössä uudistusta toteutettaessa,
lähipalvelut on tarkoitus ottaa myös yhdeksi kuntien
muutoksen tuen osa-alueeksi. Tätä hanketta valmistellaan
parhaillaan.
Kuntakoon kasvu ei merkitse sitä, että palvelut
katoaisivat sieltä, missä on palveluiden tarvitsijoita.
Paras tae lähipalveluille on elinvoimainen kunta. Elinvoimaisella
kunnalla on riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit
vastata asukkaidensa palvelutarpeisiin lähellä kuntalaista. (Markku
Rossi: Tämä kuultiin viimeksikin!)
Arvoisa puhemies! Hallitus kantaa vastuun kuntapohjaisen hyvinvointimallimme
säilymisestä. Myös kunnat ovat vastauksissaan
katsoneet muutostarpeen ilmeiseksi. Samaa muutostarpeen tunnustamista
ja näkemystä tulevaisuuden ratkaisuista kaivataan
eduskunnalta sen käsitellessä tätä välikysymystä sekä tulevia
hallituksen esityksiä rakennelaiksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämislaiksi.
Vanhusten hyvä hoito, turvallinen päivähoito, laadukas
perusopetus ja toimivat terveyspalvelut — niistä tässä uudistuksessa
on kyse.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille vastauksesta, mutta
ikävä kyllä nämä perussuomalaisten
välikysymyksessään esittämät
viisi kysymystä jäivät vaille todellista
vastausta. Aika huolestuttavaa on tämä valmistelun
taso, jos hallitus lähtee täältä lähinnä oppositiolta
peräämään vastausta eikä itse
vastaa niihin kysymyksiin, mitä hallitukselle esitetään.
(Välihuutoja)
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat suhtautuneet kuntien
tulevaisuuteen alusta alkaen rakentavasti. Olemme olleet valmiita
hyvässä hengessä yhteistyöhön
eri puolueiden kanssa, jotta se tärkein eli kuntalainen,
asuipa hän sitten suurkaupungissa, maakuntakeskuksessa,
kehyskunnassa, pikkukaupungissa tai pienessä maaseutukunnassa,
voisi tuntea olonsa ja tulevaisuutensa mahdollisimman turvatuksi
niin julkisten palveluiden saatavuuden kuin omaan elinympäristöönsä vaikuttamisen
suhteen. Tämä tavoitteemme on vilpitön,
ja siksi kysymys kuuluukin yhä: Eikö hallitus
jaa näitä tavoitteitamme, kun se on ollut valmis
sysäämään perussuomalaiset ja
koko opposition syrjään kuntauudistuksen valmistelusta?
Vai onko tarkoitus oikein näyttää kansalle,
että pannaan asiat hyrskyn myrskyn, jotta voidaan riekkua
sitten sen päälle perussuomalaisille ties kuinka
monetta kertaa, että miksi ette lähteneet hallitukseen?
(Välihuutoja — Pia Viitanen: Se on hyvä kysymys!)
Jos näin on, hyvät ystävät
siellä vasemmalla ja oikealla, kyllä nyt menee
jo yli. Jos te haluatte simputtaa perussuomalaisia, niin simputtakaa, simputtakaa
vaikka koko kansan edessä, kyllä me sen kestämme,
(Matti Saarinen: Tehän simputatte!) mutta älkää viitsikö tehdä sitä koko Suomen
kustannuksella. Se ei ole reilua, eikä se ole oikein. On
lapsellista suuttua vaalitappiosta tällä tavalla,
että lähdetään maksattamaan
omat virheet, joiden seurauksena teitä on viime eduskuntavaaleissa
rangaistu, nyt koko kansalla. (Välihuutoja) Menee, arvoisa
herra puhemies, yli hilseen, menee yli ymmärryksen. (Ben
Zyskowicz: Esittäkää se oma vaihtoehto!)
Arvon hallituspuolueet, jos se, että olette vaalituloksen
perusteella virheettömämpiä tai vähemmän
syypäitä yhteiskuntamme ongelmiin kuin keskustalaiset,
on saanut teidät itse ylentämään
itsenne, niin nyt on tullut aika palauttaa teidätkin maan
pinnalle. Me, joiden ovelle on ilmaantunut teihin pettyneitä kansalaisia
ja kuntalaisia apua kyselemään, lienemme ainakin
tässä salissa se varteenotettavin taho sanomaan
jotakin teidän vaalien jälkeisestä arviointikyvystänne.
Ja kyllä me perussuomalaisissa pystymme sen sanomaan, että vaikka
luottamus Paras-hankkeen seurauksena on horjunut pahasti myös
keskustaan, niin onhan se kuitenkin viisauden alku, ettei ainakaan
enää rehvastele sillä hankkeella. Siihen
hankkeeseenhan sisältyi lopulta myös pakko ylikunnallistaa
sosiaali- ja terveyspalveluita, jos kunnassa on alle 20 000
asukasta, vaikka kaikkien kuntien ei välttämättä ollut
mitään järkeä tehdä niin,
tai ainakin hankkeen toteutuksessa on ilmennyt ongelmia, joiden
seurauksena hallitus on nyt sitten saamassa tekosyyn esittää pakkoliitoksia
kautta maan.
Jos kaikki edellä sanomani on hallituksen mielestä jotenkin
hakuammuntaa, niin miksei hyvä hallitus sitten tuo esille,
miten ja millaista palvelurakennetta se maahamme ajaa ja millä perusteilla?
Vastuulliselle oppositiolle ei jää tällä hallituksen
itsensä paaluttamalla aikataululla muuta vaihtoehtoa kuin
tyrmätä hallituksen linja vähintäänkin
hätiköintinä, ja tässä asiassa
muuten valtaosa erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon, kunta-alan
ja ylipäätänsä yhteiskunnan
asiantuntijoista on meidän perussuomalaisten kanssa samaa
mieltä. Jos ei itse ole valmis ostamaan sikaa säkissä,
niin aika veijari pitäisi olla, jos ei puuttuisi asiaan,
kun samaa säkkiä kaupataan turuilla ja toreilla
ystäville ja kylänmiehille. Tästä on
kysymys, hyvä hallitus. (Pertti Virtanen: Ilman sikaa! — Naurua)
Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt siis oppositiossa saaneet
aikaan sen, että pääosassa Suomen kuntia
yhdessä asiantuntijoiden kanssa hallitukselle on nostettu
keltainen kortti räikeästä sääntörikkomuksesta,
joka on todennäköisesti huomattu lopulta myös
kuntalaisten katsomossa. (Eduskunnasta: Omaan maaliin on pelattu!)
Voi nimittäin olla, että ensi alkuun hallituksen
hyökkäys kuntakentällä näytti
kauempaa katsottuna ennakkoluulottomalta pelirohkeudelta, mutta kun
tämän jo ihmejoukkueeksi monen mielessä nousseen
porukan eli Kataisen hallituksen pelikuvioita on katseltu jälkikäteen
nauhalta, onkin huomattu, että sen peli perustuu vilppiin.
On eri asia pelata peli paperilla kuin pistää pallo
oikeasti maaliin. Hallituspuolueiden pelaajat ovat juosseet kuntauudistuksessa
niin kovalla vauhdilla, että ihan pelkät laput
silmillä se ei onnistu. Tämä hallituksen
päämäärätön
ja loputtomalta tuntuva laukka kohti maalia on mahdollista vain,
jos pelipallo on karannut jalasta jo ajat sitten.
Hallituksen kansanedustajat, vetoan teihin. Ottakaa laput silmiltänne,
että ette kompastelisi enempää ja pallo
pysyisi jalassa. Oppositiota on turha teidän syyttää kampittamisesta
ja vaatia kentältä ulos ajettavaksi, kuten nyt
on tapahtunut, jos kompastuu omiin jalkoihinsa. Ymmärtäkää jo,
ettei kuntauudistus ole mikään laukkakilpailu
vaan joukkuepeli. Vai oletteko te päättäneet,
että maalista viis, hyökkäys ohi kuntalaisten
muurin etenee loppuun asti niin oikealta kuin vasemmalta laidalta
ja että se pihtiputaan mummo, joka viimeisenä vapisee
maalissa, ohitetaan tarvittaessa vaikka siirtämällä maalia
pallon luokse eli runttaamalla kunnat puolipakolla yhteen? (Ben
Zyskowicz: Tästä postmodernia tekotaidetta!)
Kuntauudistusähkystä on tullut hallitukselle arvovaltakysymys.
Kuntalaisilla on täysi oikeus olla huolestuneita, vaikka
vaalien alla hallituksella olisikin sordiino päällä.
Arvoisa herra puhemies! (Anne Holmlund: Tuleeko nyt asiaa?)
Ja vaikka te mitä väittäisitte hallituksessa
siitä, että te turvaatte uudistuksellanne kuntalaisten
palveluita, mikään ei pyyhi kansakunnan yhteisestä muistista
sitä, että te vähennätte kuntien
valtionosuuksia peruspalveluista kehyskaudella yhteensä 3,4
miljardilla eurolla. (Ben Zyskowicz: Kello käy, mutta vaihtoehtoa
ei näy!) Se on sellainen raipanisku selkään, että ainakin
siellä kuntien suorittavassa portaassa, duunarien selkänahassa,
tuo isku kirvelee vielä pitkään. (Timo
Soini: Sairaat töihin, kokoomus!) Hallinnossakin raavitaan
päänahka ruvelle, kun mietitään,
mistä seuraavaksi joudutaan Suomen kunnissa säästämään — kunnissa,
joiden palvelutuotanto on kansainvälisesti vertaillen erittäin
tehokasta, kunnissa, joiden tehokkuus ei minkään
tutkimuksen perusteella kasva lineaarisesti kuntakoon kasvaessa.
On myös täysin eri asia säästää vastuullisesti kuin
osaoptimoida rakenteilla eli säästää yhdestä näkökulmasta
mutta menettää samalla elinvoimaisuutta ja lisätä kustannuksia
toisaalla. Pallo ei pysy hallussa. Jos esimerkiksi useampi kustannustasoltaan
tehokas, noin 10 000 asukkaan kunta liitetään
toisiinsa yhdeksi kunnaksi, niin siinä ei tapahdu mitään
muuta kuin ajetaan alas aktiivista ja pääosin
tervettä kuntien välistä kilvoittelua,
joka on elinvoimaisuuden kannalta tärkeää. Seuraa
pitkä ylimenokausi, menetettyjä mahdollisuuksia,
ja aletaan odottaa sitä, kuka viimeisenä sammuttaa
valot, kunnes sitten huomataan koko alueen taantuneen tarpeeksi
ja yritetään epätoivoisesti lähteä uuteen
nousuun erilaisin epärealistisin strategiajulistuksin.
Näin siinä on vaarana käydä,
ja vaikka ei kävisikään, miksi ottaa
se riski? Miksi ei anneta niiden kuntien, jotka eivät pärjää väestöpohjansa
takia, itse ajan oloon tehdä ratkaisunsa ilman hallituksen
laatikkoleikkejä? Annetaan oikeasti porkkana vastaanottaville
kunnille ja taataan lailla lähipalvelut liittyville kunnille.
Väestön ikärakenne on joka tapauksessa
sen kaltainen monella alueella, etteivät liitokset paranna
valtiontaloutta, ellei tarkoitus ole leikata palveluita.
Hallituksen olisi syytä myös tiedostaa, että epäluonnolliset,
useista kuntakeskuksista rakentuvat ja muuttotappiosta kärsivät
kaupungit olisivat todennäköisesti omiaan lisäämään
ihmisten halua muuttaa tällaisista kaupungeista sellaisiin kaupunkeihin,
joissa on vain yksi selkeä kaupunkikeskusta. Väitän,
että pienet kunnat, joissa on yksi keskus, ovat siis lähtökohtaisesti
vetovoimaisempia kuin kunnat, joissa keskuksia on useampia. Ehkä hallituksen
tarkoitus on tällä tavalla kuntia yhteen liittämällä ja
sen seurauksena kuntakeskuksia alas ajamalla tiivistää yhdyskuntarakennetta
niin paikallisesti kuin maanlaajuisesti, vaikka siitäkin
on monenlaisia tutkimuksia, ettei kaupungeissa asuminen suinkaan
ole automaattisesti vähäpäästöisempää kuin
maalla tai taajamassa asuminen. (Eduskunnasta: Kuka hyötyy?)
Arvoisa herra puhemies! Kaiken tämän hallituksen
aiheuttaman hässäkän jälkeen
on varmaan jo likinäköisimmillekin piirtynyt verkkokalvoille,
miten häikäilemätöntä ja
edesvastuutonta on hallituksen peli kuntauudistuksessa. Kunnallisvaaleissa
sitten päätetään, nouseeko punainen
kortti ja tuleeko ulosajo koko porukalle. Aika lähellä on
se tilanne, että näin käy. (Matti Saarinen:
Ainakin rimanalitus!) Ja miksi näin saattaa käydä?
Näin saattaa käydä siksi, että kuntalaiset
ovat nyt erotuomarin asemassa. Meidät oppositiossa te vielä ehkä voitte
ajaa kentältä, mutta kuntalaisia hallituksen ei
kannata lähteä enää toistamiseen
harhauttamaan, sillä he ovat nähneet keltaisen
heiluvan ja tietävät, että seuraavaksi
kuuluu nostaa punainen. (Kari Uotila: Kunnissa voi joutuakin vastuuseen!)
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei meitä tyydytä,
joten ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi
seuraavaa epäluottamuslause-ehdotusta: (Oikealta: Nyt tulee
vaihtoehto!)
"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus
on toiminut kuntauudistuksessa hyvän valmistelutavan vastaisesti
laiminlyödessään parlamentaarisen yhteistyön
asiassa. Lisäksi, koska hallitus on perustellut puutteellisesti
ja yksipuolisesti tekemiään kuntarakennelinjauksia
ja koska hallitus ei itsekään näytä sosiaali-
ja terveyspalveluiden osalta tietävän, miten se
kuntauudistusta aikoo toteuttaa, ei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."
Puhemies Eero Heinäluoma:
Sitten ryhmäpuheenvuorot. Kokoomuksen eduskuntaryhmä, edustaja
Suutari, 5 minuuttia.
Eero Suutari /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei
tahdo roikkua kunnantalojen karmeissa muistelemassa, kuinka ennen
kaikki oli paremmin. Me haluamme uudistaa Suomea siten, että palvelut
toimivat ja yhteisistä veroeuroista saadaan suurin mahdollinen
hyöty niiden maksajille.
Suomi on erilaisten alueiden maa. Kainuulaisena kuulun edelläkävijöihin,
sillä maakuntamme on jo kohdannut heikkenevän
huoltosuhteen, rakennemuutoksen ja muuttoliikkeen vaikutukset. Reilun
viidentoista vuoden kuluttua huoltosuhde on hälyttävällä tasolla
lähes koko maassa.
Olen myös käytännössä tutustunut
keskustan ratkaisuun, maakuntamalliin. Kainuun kunnat siirsivät
lähes kaikki palvelut maakunnan vastuulle. Seurauksena
oli reippaita riitoja, karanneita kustannuksia, ja organisaatio
paisui ja kohosi, (Mari Kiviniemi: 3 miljoonan leikkaus!) kunnes
kohtasi nolon mahalaskun. Kainuulaisille keskustan seikkailusta
jää maksettavaksi arviolta noin 24 miljoonan euron
lasku.
Suomalaisten palveluita ei pelasteta lisäämällä isännätöntä rahaa
hallintohäkkyröihin tai hallintotasoihin. (Mauri
Pekkarinen: No nyt niitä kyllä tulee!) Vastuu
hyvinvoinnista ja verotuksesta on Suomessa annettu kunnille, ja
sinne ne pitää kokoomuksen eduskuntaryhmän
mielestä palauttaa. Siksi kuntauudistus ja Kataisen hallituksen
arvokas työ Suomen uudistamiseksi saavat täyden
tukemme. (Eduskunnasta: Sata suurkuntaa!)
Perussuomalaisten ratkaisu kuntien ongelmiin jää edelleen
epäselväksi. (Timo Soini: Mikä on hallituksen
esitys?) Sanotte kannattavanne vahvoja peruskuntia, mutta ette halua
sellaisia muodostettavan. Kainuun perussuomalaiset ovat jo tunnustaneet
tosiasiat: he ajavat jopa yhden kunnan mallia Kainuuseen. Vastuuntuntoa
ja ratkaisuesityksiä toivomme myös kolmanneksi
suurimmalta eduskuntaryhmältä. (Timo Soini: Tästä ei
ollut linjaa, ja nyt se on yhden kunnan linja! Päättäkää jo!)
Arvoisa puhemies! Lakisääteisistä tehtävistä selviytymisen
sijaan kuntien pitäisi pohtia, millaiset ratkaisut takaavat
parhaan lopputuloksen. Jo nyt Suomessa on kuntia, jotka eivät
heikon taloutensa vuoksi kelpaa liitoskumppaneiksi. Valtiovarainministeriön
painelaskelman mukaan kahdentoista vuoden kuluttua Suomessa on jo
64 kuntaa, jotka keräisivät veroa 30 prosenttia
tai enemmän, ja samaan aikaan kuntien lainakanta kasvaa
reippaasti. Nykyisellä keskimääräisellä 19,25:n
veroprosentilla tai alemmalla pärjäisi vain 14
kuntaa. Olisiko tämän kehityksen salliminen vastuullista?
Kuntatalouden asiantuntijat korostavat kuntien elinkeinopolitiikan
merkitystä tulevaisuudessa. Menestyvän kunnan
on osattava houkutella yrityksiä ja käyttää näitä myös
palveluiden tuotannossa. Tässä onnistuakseen kunta
tarvitsee osaamista paitsi yritysvaikutusten arvioinnissa myös
ostamisessa. Toimivien palvelumarkkinoiden synnyttämisessä ja
sitä kautta uusien työpaikkojen luomisessa kunnat
ovat avainasemassa.
Kuntaliitosten suurimmat hyödyt saavutetaan liitoksia
tehneiden kuntien mukaan elinkeinopolitiikan, maankäytön
ja asumisen kysymyksissä. Suomen suurimman kuntaliitoksen
tehnyt Salo on hyötynyt siitä, että kaavoitus
hoidetaan nyt seudun kannalta ihanteellisella tavalla: osaoptimointi
on poistunut, ja tonttimaata on saatu kaavoitettua riittävästi.
Vahva kunta kestää yhteistoiminta-alueita paremmin
myös äkilliset rakennemuutokset. Salossa uutta
työtä ja yritystoimintaa on saatu syntymään,
kun aikaa ei ole haaskautunut kuntien keskinäiseen paperien
pyörittelyyn.
Kuntaliitos ei ole autuaaksi tekevä ihmelääke kaikkiin
ongelmiin. Hallinnon keventäminen, toimintojen järkeistäminen
ja vahvemmat hartiat takaavat kuitenkin hyvän alun. Lopputulos
riippuu paljon paikallisista ihmisistä, yrityksistä ja kunnista
itsestään. On päätettävä,
haluammeko uudistua palvelut pelastaaksemme vai pidämmekö kiinni
toimimattomasta rakenteesta. Kuntien ongelmat ovat kaikkien tunnustamat.
Herra puhemies! Pian lausuntokierrokselle lähtevä rakennelaki
edellyttää, että kunnat osallistuvat
liitosselvitysten tekoon. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen
linja on vastuullinen. (Timo Soini: Mikä se linja on?) Kuntalaisilla
on oikeus tietää, millaisia vaikutuksia liitoksella
olisi. Kun kyse on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, on vastuullisten päättäjien
perustettava päätöksensä tietoon
eikä arvailuun tai pelotteluun. (Eduskunnasta: Eikä pakottamiseen!)
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on välttämätöntä,
että kunnat saavat rakennelain yhteydessä mahdollisuuden
lausua myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.
Perus- ja erikoissairaanhoidon hoitoketjut on yhdistettävä,
ja päävastuu palveluiden järjestämisestä tulee
säilyttää vahvoilla peruskunnilla.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta eteenpäin
työssään kuntarakenteen uudistamiseksi
yhdessä kuntien ja kuntalaisten kanssa. Suomalaista hyvinvointia
ei puolusteta tyhjiä puhumalla tai huutelemalla vaan ratkaisuja
tarjoamalla.
Sirpa Paatero /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksen tarpeellisuudesta
ei tarvinne tässä salissa enää keskustella — näin
luulin hetki sitten. Kunnallisten palvelujen turvaaminen tasapuolisesti
kaikille kansalaisille edellyttää kuitenkin uudistusta.
Uudistusta tarvitaan niin kunta- ja palvelurakenteeseen, kuntien
rahoitukseen kuin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin. Aika on
ihan yksinkertaisesti ajanut ohi monien nykyisten rakenteiden ja
toimintatapojen. Ihmiset ja tieto liikkuvat tänä päivänä ja
tulevaisuudessa ihan toisin kuin hevoskärryajalla. Myös
palveluiden ja niistä vastaavien rakenteiden tulee elää ajassa.
Tarvitsemme nyt keskustelua kunkin alueen omista tarpeista ja
olosuhteista lähtien. Tässä parhaita
asiantuntijoita ovat kuhunkin kuntaan valittavat valtuutetut. Heillä on
valta ja vastuu päättää oman
kuntansa tulevaisuudesta.
Kuntauudistus ei tähtää pikavoittoihin.
Vaikutukset tulevat vuosien saatossa investointien ja esimerkiksi
kaavoituksen ja palveluiden uudistamisen kautta.
Sosialidemokraattien mielestä vahvat ja elinvoimaiset
kunnat kykenevät parhaiten tuottamaan suurimman osan palveluistaan
itse. (Eduskunnasta: Niin kuin Kotka vai?) Vahva kunta ei vain maksa
laskuja, vaan sillä on myös omaa toimintaa. Julkisesti
ja demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten kuntalaiselle
paras vaihtoehto. Tarvittaessa vahva peruskunta pystyy myös
kilpailuttamaan yksityiset palveluntuottajat niin, etteivät
ylikansalliset yhtiöt pääse syrjäyttämään
pienyrittäjiä ja järjestöjä palvelumarkkinoilta
tai tallomaan palvelusopimusten ehtoja. Hankintalaki uudistetaan niin,
että työllisyys-, ympäristö-,
sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien huomioonottamista parannetaan
kunnallisia palveluita kilpailutettaessa.
Kuntauudistuksen punainen lanka on palveluiden kehittäminen
ja niiden saatavuuden parantaminen. Tulevaisuudessa palvelut voivat
myös liikkua aiempaa enemmän kuntalaisen luokse. Uudella
palveluajattelulla myös kunnan eri toimitilat voivat saada
uusia käyttötapoja.
Arvoisa puhemies! Oppositiota ei valitettavasti kiinnosta uudistuksen
lopputulos vaan pelkkä prosessin arvostelu. (Timo Soini:
Totta kai kiinnostaa!) Välikysymyksessä kysytään
opposition vaikutusmahdollisuuksien perään. Oppositiolla on
ollut ja on yhä useita mahdollisuuksia vaikuttaa kuntauudistuksen
toteutumiseen. Esimerkiksi kriteerit, joiden perusteella kuntarakennelakia tehdään,
olivat eduskunnassa käsittelyssä kesällä.
Kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveysuudistuksen osalta oli laaja
kuntakierros, joka toistetaan nyt syksyllä. Oppositio on
mukana myös kuntalain valmistelussa. Vallan ja vastuun
ollessa kunnissa on kaikilla puolueilla mahdollisuus osallistua
käytännön päätöksentekoon.
Sosialidemokraattien mielestä on tärkeätä, että pitkälle
ulottuvat uudistukset saavat mahdollisimman laajan tuen ja kansalaisten
luottamuksen. Opposition edustajien osaamiselle olisi kuntauudistuksessa
varmasti käyttöä, mutta pelkän kritiikin
sijaan rakentavampaa ja hyödyllisempää olisi
esittää omia vaihtoehtoja. Kansalaisten pelottelu
pakkoliitoksilla ja palvelujen lakkauttamisella johtaa keskustelua
tarkoitushakuisesti väärille raiteille. Sosialidemokraatit
ovat johdonmukaisesti vastustaneet kuntien pakkoliitoksia, eikä niitä olekaan
suunnitteilla. Vahvat ja hyvin toimivat kunnat eivät synny
pakolla vaan yhteisellä tahdolla.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on ennen muuta tasa-arvouudistus.
Vahvat peruskunnat takaavat muun muassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden
järjestämisen kaikille yhdenvertaisesti. (Eduskunnasta:
Millä rahalla!) Uudistus tarjoaa mahdollisuuden tarjota
lähipalveluja myös haja-asutusalueilla.
Kuntauudistuksen yhteydessä on tärkeätä huolehtia
työntekijöiden jaksamisesta ja työn mielekkyydestä.
Kuntatyöntekijöiden on oltava ko-ko uudistuksen
ajan vaikuttamassa työtään koskeviin
valintoihin.
Välikysymyksessä esitetään
myös opposition huoli kuntatalouden kiristymisestä.
Yhdymme tähän huoleen. Nykyhallitus sai keskustavetoiselta
hallitukselta perinnöksi 8 miljardia euroa alijäämäisen
budjetin. Emme voi elää syömävelalla,
vaan meidän on taitettava tämä velkaantuminen
tällä vaalikaudella. (Välihuutoja) Näihin talkoisiin
on myös kuntien yhteisvastuullisesti osallistuttava. (Markku
Rossi: Paljonko meillä on nyt velkaa?)
Leikkauksista huolimatta valtionavut lisääntyvät
ensi vuonna 180 miljoonalla eurolla. Taloudellisesti haastavina
aikoina on kyettävä uudistamaan kuntatalouden
tulopohjaa vähentämällä samalla
kuntien riippuvuutta valtionosuuksista. Tämä tarkoittaa
verotulojen laajempaa ohjaamista kunnille. Vahvemmilla kunnilla
on paremmat mahdollisuudet kestää suhdannevaihteluita,
parantaa alueensa työllisyyttä ja tarjota kuntalaisilleen
hyvän elämän edellytykset tasapuolisesti, laadukkaasti
ja kattavasti.
Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan unionin harvimmin asuttu
maa, jossa kansa ikääntyy nopeammin kuin juuri
missään muualla maailmassa. (Timo Soini: Ihan
samaa tahtia ikääntyy!) Tällä vaalikaudella
tehtävät päätökset
määrittelevät sen, millaisessa Suomessa
me tulemme ja meidän jälkeemme tullaan elämään.
Kuntauudistuksen tarkoituksena on pysäyttää palveluiden
rapistuminen, lisätä demokratiaa ja kääntää talouskehitys
myönteiseksi vaalikauden loppuun mennessä. Tähän
kaikkeen työhön tarjoamme yhteistyön
kättä oppositiolle peruspalveluiden turvaamiseksi.
(Eduskunnasta: Kauniita puheita, teot puuttuvat!)
Pirkko Mattila /ps (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elämme poikkeuksellisten kuntavaalien
alusaikaa. Kuntalaiset tulevat pian äänestämään
vaaleissa, joihin mennään kuntauudistus edellä,
mutta ei kuitenkaan kerrota, mitä tuleman pitää käytännössä.
Valtuustoihin ehdolla olevat eivät tiedä, mikä heitä tulevassa
valtuustossa kuntauudistuksen puitteissa odottaa. Nämä kuntavaalit
ovat kansanäänestys lähipalveluista,
lähidemokratiasta ja kansanvallasta. Parlamentaarisesti
valmistellut kuntauudistukset ovat näköjään
historiaa. Tilalla on hallituksen sanelupolitiikka. Tässä on
suuri demokratiavaje. Kuntauudistuksen tulee olla kansalaisten laajalti hyväksymä
eikä pelkästään
parlamentin osan valmistelema uudistus. Onko hallitusohjelmasta tullut
jossain vaiheessa lakikirja?
Arvoisa puhemies! Eivät kaikki hallituspuolueitten
edustajat kunnissa ole todellakaan samaa mieltä emopuolueensa
kanssa. Perussuomalaisten mielestä nyt tarvitaan kannustusta
kuntakentälle. On virhe hallitukselta olla valmistelematta uudistus
parlamentaarisesti kokonaisuudessaan. Kertokaa siis, hyvä hallitus,
toki, mitä aiotte tämän suuren uudistuksen
osalta tehdä, niin kunnanvaltuutetut voivat paljon paremmin
sitoutua vastuulliseen luottamustehtäväänsä.
Vai ovatko vaalit liian lähellä?
Yhteiskunnallisesti on meneillään todella
suuri muutos tämän uudistuksen muodossa. Perussuomalaiset
pelkäävät, että alueiden vahvuudet unohdetaan.
Veropolitiikka ja euroalueen kriisi rasittavat kansantalouttamme
niin, että kilpailukykymme on häviämässä olemattomiin.
Kuuden puolueen hallitus on hämmästyttävällä tavalla
sitoutunut keskittämiseen, maakuntien alasajoon ja sanelupolitiikkaan.
Kysymme myös: Aikooko hallitus tehdä asianmukaisen
ympäristövaikutusten arvioinnin, sillä maaseudun
tyhjenemisestä seuraa paineita kaupunkiseuduille ja kuntauudistus
aiheuttaa liikenteen ja kulkemisen lisääntymistä teille?
Entä sosiaalisesti kestävä kehitys, miten
se huomioidaan palvelurakenteessa?
Hyvä hallitus, ei kunnissa ole hallitusta ja oppositiota.
Kuntavaaleissa tullaan äänestämään
lähidemokratiasta päättävistä.
Onko meille lähidemokratian sijasta tulossa kaukodemokratia,
kun välimatkat kuntakeskuksiin tulevat väistämättä kasvamaan
kuntaliitoksia tehtäessä? Maakuntien kokoisissa
kunnissa voidaan todeta kyllä palvelujen tuottaminen, mutta
niiden saatavuus voi olla kilometrien ja kymmenien kilometrien päässä.
Tämä kuntauudistus tulee saada kansalaislähtöiseksi.
Se on mahdollista, jos siihen on poliittista tahtoa. Missä ovat
tämän hallituksen kuntapalveluiden puolustajat,
vai onko hallituksessa pelkästään ulkoistajia
ja yksityistäjiä? (Ben Zyskowicz: Missä on
teidän vaihtoehto?) Miten toteutuu vahvempi elinkeinopolitiikka
tällä uudistuksella ja hallitusohjelmalla?
Kuten perussuomalaiset välikysymyksessä toteavat,
eivät kuntien velat ole todellakaan minnekään
kadonneet, eivätkä ne tällä euroalueen
vaatimattomalla talouskasvulla tule katoamaankaan. Jos uusia verotuloja
meille ei tule viennistä, ei veropohjaa ole suuressa eikä pienessä kunnassa,
ei metropolissa eikä sorateiden varsilla. Velaksi eletään
nyt ja tulevaisuudessa.
Lasten ja nuorten on tulevaisuus, ja ikävä kyllä tällä kehityksellä myös
velka. Kuntia miltei syyllistetään siitä,
että ne saavat valtionosuuksia, ja kuitenkin se on kunta,
joka näillä valtionosuuksilla kouluttaa lapsia,
hoitaa sairaita ja harjoittaa elinkeinopolitiikkaa valtion hyväksi. Muutama
vuosi sitten leikattiin pienten koulujen valtionosuuksista. Näin
kunnille tällä hetkellä on miltei ainoaksi
mahdollisuudeksi jäänyt säästää kyläkouluverkostosta,
niin kuin täällä on moneen kertaan todettu.
Nykyiset valtionosuuksien leikkaukset ovat kuntien palveluiden
kannalta todella rajuja. Hallitusohjelma väittää palvelurakenteen
vahvistuvan, mutta miten vähemmän voi olla käytännössä enemmän?
Perussuomalaistenkin mielestä palvelurakenne on perattava
todella tarkkaan, mutta kuntia kuunnellen. Normiohjausta on purettava
ja byrokratiaa karsittava, eikä kunnille saa antaa enää uusia
tehtäviä ilman, että hallitus turvaa
riittävät resurssit. Innovaatiopolitiikkaan ja
viennin edistämiseen on satsattava, sillä loppujen
lopuksi hyvinvointi ja perusturva takaavat ne huippuinnovaatiotkin.
Kun on kyse köyhyydestä ja niukkuuden jakamisesta,
olisi laajapohjainen arvokeskustelu todella tarpeen. Kunta on vahva,
jos talous on vahva. Tämä tarkoittaa riittävää veropohjaa.
Mutta kuten nyt siltä näyttää,
ei uutta kasvua ole näköpiirissä. Käytännössä hallitus
pakottaa kunnat nostamaan veroprosenttejaan ja teettää niillä todella
laajan talouden tasapainottamisen.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.
Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kykeneekö 2 000 asukkaan
Marttila tai 11 000 asukkaan Nivala järjestämään
yksin lasten päivähoidon ja peruskoulun? Selviävätkö ne
vapaa-ajan palveluista tai kunnan teknisistä ja elinkeinotoimen
tehtävistä? Varmasti selviävät
sekä näistä että sadoista tätä vähemmän
vaativista lähipalveluista. Tilastot puhuvat puolestaan.
Kuntaliiton selvitysten mukaan Nivalassa ja Marttilassa perusopetuksen kustannukset
olivat runsaat 6 000 euroa, Helsingissä vajaa
10 000 ja Turussakin 8 500 euroa oppilasta kohti.
Eivätkä Marttila ja Nivala ole lajissaan yksin.
25:n perusopetuksensa edullisimmin järjestävän
kunnan joukossa ei ole ainuttakaan yli 25 000 asukkaan
kuntaa.
Mutta selviävätkö nuo kunnat yksin
perusterveydenhoidosta? Eivät selviä. Mutta miksi
pitäisi selvitä? Iät ajat suurta väestöpohjaa
tarvitseva erikoissairaanhoito on järjestetty maakunnan
laajuisissa sairaanhoitopiireissä. Suurta väestöpohjaa
vaatii myös nykyaikaisen perusterveydenhoidon järjestäminen.
Juuri siksi keskustan johdolla Paras-hanke auttoi kuntia oikealle
yhteistyön tielle. Liitoksiinkin Paras kannusti silloin,
kun kunnat sitä halusivat.
Arvoisa puhemies! Tämän hyvän uudistamistyön
Kataisen hallitus pani kerralla jäihin ja vei kunnilta
rahat. "Sekasorto" kuvaa sanana parhaiten kuntakentän tilaa
juuri tänään. Kataisen hallitusta yhdistää vahvasti
vain yksi asia. Se on keskittämisen vimma. Tämän
vimman näyttävin ilmentymä on kokoomusvetoinen
raakaan valtapolitiikkaan, kuntademokratian halveksintaan perustuva
ja monien kansalaisten palveluista vähät välittävä suurkuntahanke.
Perustelunsa Euroopan suurimpien kuntien tavoittelulle hallitus
on verhonnut puheisiin huoltosuhteen heikkenemisestä — niin
kuin se nyt olisi jotenkin uusi asia, niin kuin vanhat siitä nuortuisivat
ja sairaat parantuisivat, jos ministeri Ihalaisen Pihtipudas liitettäisiin Äänekoskeen
tai Perho Urpilaisen Kokkolaan. Hallituksen sanoma on ollut, että "me
kyllä täällä Helsingissä tiedämme".
Ensin tämä tietämys puettiin 70 kunnan
kuntakarttaan. Kiitos oikeuskanslerin, kuntien reaktion ja heikoille
jäille johdetun SDP:n heräämisen, Virkkunen
pakotettiin ottamaan uusi alku. Senkin tavoite on kuitenkin sama
kuin kuntakartan. Pääministeri tosin heltyi lupailemaan
ensi vaiheessa noin sadan kunnan Suomea. Yli 200 kunnan, itsenäisen
kunnan, ja ainakin hallituksen kesäisen päätöksen
mukaan myös 19 sairaanhoitopiirin hautajaisia hänenkin — pääministerin — mallissaan
kuitenkin vietettäisiin.
Näiden seuraamuksiin, ja se on tietysti hyvä kuulla,
pääministeri tuntui valmistautuneen kuitenkin
hyvin. "Puhuminen koko maan pitämisestä asuttuna
on vanhahtavaa", oli Katainen lehtitietojen mukaan sanatarkasti
sanonut. Pääministeriltä onkin kysyttävä:
Mitä te sanotte äänestäjille
noissa yli 200 kunnassa, jotka te aiotte kuopata?
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vedossa Urpilaisen uudelleen tukemana
eilisaamun perusteella hallituksen linja näyttää nyt
olevan, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastanneet
kymmenet kuntayhtymät pääsääntöisesti
purettaisiin ja niitten tehtävät siirrettäisiin
suurkunnille, joista suurimmat sitten hoitaisivat isäntäkuntina
vaativamman erikoissairaanhoidon tehtävät, ja
että samalla sairaanhoitopiirit kenties purettaisiin ja niitten
vaativimmat tehtävät siirrettäisiin himmelien
himmeliin, viiteen suureen erva-alueeseen.
Arvoisa puhemies! Tällainen on turmion tie. Se keskittäisi
Suomea kohtalokkaasti ja raunioittaisi monien palvelut. Se repisi
maakunnat riekaleiksi.
Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahanke keskittää.
Se on hyökkäys maakuntia vastaan. Se heikentää monien
palveluja, romuttaa kunnallista itsehallintoa, raunioittaa kotiseuturakkauden
ja vie kunnilta rahat. (Naurua) Keskustan mielestä palvelurakenteita
on uudistettava ajan vaatimusten mukaisesti. Paras-hanketta on vietävä pari
pitkää askelta eteenpäin, perustana kotikunta—maakunta-malli,
kotikunta—maakunta-malli.
Ensiksi, keskustan mielestä kuntalaisen kaikista lähipalveluista
vastaa hänen oma kotikuntansa. Kuntien kirjo koostuu pienemmistä elinvoimaisista
kunnista vetovoimaisiin seutu- ja maakuntakeskuksiin. Valtio voi
kannustaa kuntaliitoksiin näistä niitä,
jotka haluavat, kuntalaisten tahtoon nojautuen. Toiseksi, keskeisten
sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulee koota
yhteen erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien kanssa,
pääsääntöisesti maakunnittain.
Kolmanneksi, pitemmällä tähtäyksellä samaan
maakuntahallintoon voisivat kuulua myös ammatillinen koulutus
ja nykyisten maakuntien liittojen tehtävät, tavoitteena
maakuntahallinto yleisine vaaleineen lähes kaikkien muiden
eurooppalaisten maiden tapaan.
Arvoisa puhemies! Olisi se hyvä, jos vihdoin myös
perussuomalaiset olisivat oivaltaneet, että suurkuntahanke
vie metsään. Valitkaa nyt selvästi puolenne.
Edustaja Halla-ahon vaalikonevastaukset vasta suurkuntia synnyttäisivätkin. Minä uskon
ja luotan nyt, että linja on siellä muuttunut.
(Timo Soini: Ihanko vaalikoneella syntyy?)
Toivon sarastuksen, arvoisa puhemies, kuulee nyt myös
monien SDP:n poliitikkojen puheissa, joista monet vastustavat hallituksen
esityksiä tuolla maakunnissa niin, että vähän
hiljaisemmat kepulaiset eivät saa suunvuoroa lainkaan.
(Naurua)
Arvoisa puhemies! Kun Pihtiputaan johtava kokoomuslainen julistaa,
ettei hän hyväksy suurkuntahanketta, niin kyllä se
niin lämmittää, ellei huomaa, että Zyskowiczin
kaksilla kylmillä kärryillähän
siinä selvästikin ajetaan. (Naurua) Pihtiputaalla
voi kokoomuslainen huoletta vastustaa sitä, mitä puolue
Helsingissä ajaa. Niinhän kai se veli Beni on
opettanut.
Äänestäjien on kuitenkin tiedettävä,
että millä tahansa paikkakunnalla ääni
kokoomukselle — ja näköjään
jossain määrin muullekin hallitukselle — on
samalla ääni suurkuntalinjalle ja satojen kuntien
kuoppaamiselle. Demokratiassa kuitenkin enemmistön kanta
voittaa. Vaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus nyt
valita kotikuntamme ja suurkuntaideologian väliltä.
Minä luotan äänestäjiin.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella eduskunta
katsoo, että hallitus on toiminnallaan hylännyt
kunnalliseen itsehallintoon nojaavan uudistustyön, unohtanut
palvelut, lähtenyt suurkuntien tielle ja ajanut kuntakentän
sekasortoon.
Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan
luottamusta.
Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomessa kunnat järjestävät
ihmisille tärkeimmät peruspalvelut: terveydenhuollon,
vanhustenhoivan, lasten päivähoidon, peruskoulut,
ammatilliset oppilaitokset, lukiot sekä sosiaalipalveluita.
Ne myös vastaavat elinympäristöstä ja
luovat mahdollisuuksia kulttuurille ja urheilulle. Eli ei siis todellakaan
ole sama, miten kuntakenttä toimii. Suomessa kunnilla on
ratkaiseva merkitys ihmisten arkisessa elämässä,
siksi hallituksen ja eduskunnan täytyy varmistaa, että jokainen
kunta pystyy toteuttamaan hyvinvointivaltion periaatteita myös
tulevaisuudessa.
Suomalaisten kuntien tilanne on huonontunut rajusti 2000-luvulla,
eikä meillä ole varaa siirtää välttämättömiä korjauksia
jälleen kerran vuosilla eteenpäin.
Kunnat ovat jo ulkoistaneet ison osan palveluistaan. Kaikkein
hälyttävimpänä yksittäisenä seurauksena
nykyisten kuntien ahdingosta me vasemmistossa näemme terveyspalveluiden
yksityistämisen. Etenkin pienet kunnat ovat joutuneet pakon
edessä yksityistämään terveyspalveluiden
tuotannon, jolloin alalle on syntynyt myyjien markkinat. Tilanne,
jossa terveyspalveluiden rahoitus on julkista mutta tuotanto yksityistä,
ajaa kuntia koko Suomessa yhä ahtaammalle. Yksittäisten
terveysasemien yksityistämisellä on vaikutuksia
koko maahan, eivätkä kunnat ole riippumattomia
toisistaan. Mitä pidemmälle nykykehitys jatkuu,
sen kalliimmaksi voi terveysbisnes hinnoitella itsensä.
Kaiken lisäksi tuo bisnes on ylikansallisten jättiyritysten
hallussa, jotka eivät usein ole edes maksaneet veroja voitoistaan
Suomeen.
Arvoisa puhemies! Toisaalta isotkin kunnat ja kaupungit ovat
ulkoistaneet yhä enemmän palveluitaan erilaisille
kuntayhtymille ja omille yhtiöilleen ja luovuttaneet päätösvaltaa
monenlaisille hallintohimmeleille. Kunnallisvaaleissa valitut päättäjät
joutuvat toteamaan entistä useampaan asiaan äänestäjille,
että asiasta päätetään jossakin
aivan muualla.
Kunnat hoitavat niin monia erilaisia asioita ja ovat niin erilaisissa
tilanteissa, ettei voida määritellä yhtä ainoaa
täydellistä kuntakokoa tai kunnan rakennetta.
Julkinen liikenne on järkevintä meidän
mielestämme toteuttaa koko palvelu- ja työssäkäyntialueen
kokoisena, kun taas lähikoulusta pitäisi voida
päättää kaupunginosassa. Siksi
hallitus on heittänyt pallon kunnille itselleen. Kunnissa
on määriteltävä kullekin alueelle
sopivimmat ratkaisut. On valitettavasti käynyt selväksi,
ettei mitään tapahdu ilman hallituksen ohjausta.
Vasemmisto ei voi katsoa sivusta, kun suomalaiset kunnat muuttuvat
pikkuhiljaa demokraattisista yhteisöistä osto-
ja myyntiliikkeiksi.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluaisivat nyt mukaan kuntauudistuksen
valmisteluun. (Timo Soini: Koko ajan halunnut!) Hyvä, että edes
nyt. Viime vuoden syksyllä taisi hallitus tarjota oppositiolle
mahdollisuutta tulla mukaan, mutta tarjous ei jostain syystä kelvannut.
Mutta mikä lienee sitten perussuomalaisten kuntauudistuksen
linja? Se ei äsken oikein selvinnyt. Välikysymyksen
perusteella sitä voisi kuvata laulun sanoin: koskaan et
muuttua saa. Välikysymyksestä saa sen kuvan, että vuosikymmenen
tai kahden päässä olevista ongelmista
ei tarvitse nyt välittää, jatketaan vain
nykymenolla.
Kuntauudistuksen pääkysymys on kansanvallan
edistäminen. Kunnanvaltuuston on edustettava kuntalaisille
kuuluvaa itsehallinnollista valtaa. Kuntien ongelmat ovat syvemmällä kuin
riittämättömässä rahoituksessa.
Jos jo nyt ilmenevää demokratiavajetta ei korjata,
ei kunnilla ole todellista valtaa omiin asioihinsa.
Vasemmistoliitto haluaa Suomeen sellaiset kunnat, joissa kansanvaltainen
päätöksenteko toteutuu ja jotka ovat
riittävän vahvoja järjestämään
ja tuottamaan kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Kuntauudistus on
samalla suuri demokratiauudistus.
Uudet, nykyistä suuremmat kunnat eivät itsessään
muuta mitään. Ne kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden
sekä palauttaa päätösvalta vaaleilla valituille
päättäjille että palauttaa palvelut
kunnan omaksi työksi. Kansainväliset vertailut osoittavat,
että julkiset palvelut kannattaa tehdä kunnan
työnä ilman välistävetäjiä.
Vaikka meidän on syytä olla ylpeitä pohjoismaisesta
hyvinvointivaltiostamme, pitää sitä kehittää sopivammaksi
nykyaikaan. Sen sijaan, että hyväksymme markkinaehtoiset
kunnalliset palvelut, meidän on purettava päätöksenteon
himmeleitä, selvennettävä tukiviidakoita
ja parannettava kuntatyöntekijöiden asemaa. Heistä melkein
80 prosenttia on naisia.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto vaatii, että kuntakoon
kasvattamisen yhteydessä on luotava toimivia kaupunginosavaltuustoja
tai -lautakuntia, joiden avulla lähidemokratiaa
ja kunnan omana työnä tuotettavia palveluita aidosti
edistetään.
Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Moni suomalainen pelkää, että kuntauudistuksen
takia palvelut karkaavat kauas. Pelko on ymmärrettävä,
niin moni kyläkoulu on lakkautettu, niin moni terveyskeskus laittanut
lapun luukulle, niin moni lähikirjasto sulkenut ovensa.
Lähipalveluita pitää varjella. Niitä ei
kuitenkaan pelasteta vanhentuneella kuntarakenteella. Palveluiden
turvaamiseen tarvitaan elinvoimaisia kuntia. Ilman isoa remonttia
moni kunta ei nykymenolla kykene turvaamaan edes lakisääteisiä peruspalveluita,
ei lähellä eikä kaukana. Palvelut on
mahdollista järjestää kootusti nykyistä suuremmassa
kunnassa, mutta tarjota hajautetusti pienessä mittakaavassa
lähellä ihmisiä. Isossakin kunnassa voi
olla kattava lähipalveluiden verkko.
Palveluita pitää viedä ihmisten luo.
Ylöjärvellä terveyskioski on tuotu kauppakeskukseen. Imatralla
mielenterveyden akuuttiryhmä tulee hätiin vaikka
kuntalaisen kotiin. Tampereella otetaan käyttöön
Terveysnysse — bussi, joka kiertää ihmisten
luona tarjoamassa terveystietoa ja -apua. Ongelmien ennaltaehkäisy
ja varhainen puuttuminen ovat aina parhaita ratkaisuja inhimillisen
hädän torjumisen kannalta ja rahan säästämisen
kannalta. Apua pitää saada aina.
Arvoisa puhemies! Moni suomalainen pelkää myös
päätöksenteon karkaavan kauas. Jo nyt
Inarissa on yli 600 neliökilometriä jokaista kunnanvaltuutettua
kohti. Siinä on aika lailla lääniä vahdittavaksi.
Täällä Helsingissä puolestaan
yhtä valtuutettua kohti on jo yli 7 000 asukasta.
Jokaisen helsinkiläisen valtuutetun vastuulla on siis enemmän
ihmisiä kuin 190 suomalaisessa kunnassa. (Markku Rossi:
Siihen Espoo ja Vantaa päälle!)
Jos kuntien koko kasvaa entisestään, valtuutettujen
tehtävä käy entistä toivottomammaksi. Kukaan
ei voi enää pysyä kärryillä siitä,
mitä kaikissa kunnan osissa tapahtuu. Siksi kuntauudistuksen
pitää olla samalla demokratiauudistus. (Markku
Rossi: Mitä se on?) Remontin pitää johtaa
siihen, että kuntalaisilla on enemmän ja parempia
mahdollisuuksia vaikuttaa omaan arkeensa ja ympäristöönsä.
Päätöksenteko pitää jalkauttaa
aluetasolle. Esimerkiksi meillä Tampereella Hervanta ja
Turussa Varissuo ovat pienen suomalaiskaupungin kokoisia. Hervantalaiset
ja varissuolaiset ansaitsevat kaupunginosavaltuuston, jolla on todellista valtaa
ja oma budjetti.
Pirkanmaalla on saatu hyviä kokemuksia pormestarimalleista.
Pormestari antaa päätöksenteolle kasvot
ja vie kansalaisten näkemykset mukaan päätöksentekoon
jo ratkaisevassa valmisteluvaiheessa.
Kuntalaisten pitää voida osallistua kaikkeen päätöksentekoon.
Lailla on jo taattu kansalaisten mahdollisuus sanoa sanansa kaavoitukseen
liittyvissä kysymyksissä. Miksei samaa voida taata silloin,
kun päätetään vaikkapa terveyspalveluista?
Asioiden valmistelu pitää avata verkossa kaikille
kiinnostuneille. Palveluiden käyttäjien ja kunnan
työntekijöiden kynnystä antaa palautetta ja
kehitysideoita pitää madaltaa nykyisestä. Kaikki
kunnat tulee velvoittaa toteuttamaan lähidemokratiaa kunkin
kunnan paikallisiin oloihin parhaiten sopivalla tavalla.
Arvoisa puhemies! Oppositiopuolueet ovat muistuttaneet, että suuri
kunta ei automaattisesti lisää tehokkuutta ja
vähennä kustannuksia, kuntakoon kasvattaminen
voi päinvastoin jopa paisuttaa byrokratiaa ja palkkakuluja.
Tässä oppositiopuolueet ovat oikeassa. Kuntakokoa
ei voi määrittää taskulaskimella.
Osassa palveluista suuri koko todella tuo selviä etuja.
Joukkoliikenne, korkeakoulutus ja erikoissairaanhoito ovat vain
esimerkkejä niistä palveluista, jotka onkin järkevää ja
tehokkainta tarjota ja järjestää huomattavasti
nykyistä kunnan keskikokoa suuremmassa kokoluokassa. Toisaalta
joissakin toiminnoissa pienuus voi olla jopa etu. Yksityiskohtaisesta
kaavoituksesta, lähiliikuntapaikoista, vaikka päivähoidosta
onkin järkevää päättää mahdollisimman
lähellä ihmisiä.
Onko sitten mahdollista yhdistää suuruuden
ja pienuuden edut? Vihreiden mielestä on. Hallitusohjelman
mukaisia vahvoja peruskuntia saadaan vain kokoamalla nykyistä repaleista
kuntakenttää toimivampiin kokonaisuuksiin. Samalla
kuitenkin nykyiset kunnat — tai jopa niiden osat — voivat
jäädä vastaamaan lähipäätöksenteosta. Paimiossa
ja Pirkkalassa, Siilinjärvellä ja Äänekoskella
monet ihmiset vaativat oman kunnan säilyttämistä.
(Tuija Brax: Etenkin Pirkkalassa!) Sanotaan näille ihmisille:
annetaan näiden kuntien säilyä myös
tulevaisuudessa, jos sitä haluatte, mutta päivitetään
lähikuntien tehtävät 2010-luvulle. Näin
seudullisista asioista päätetään
seudullisesti ja paikallisista asioista paikallisesti. Vahvat peruskunnat
turvaavat palveluiden rahoitusta ja eheää yhdyskuntarakennetta,
lähikunnat puolestaan päätöksentekoa
ja palveluita suunnilleen sellaisen reippaan iltalenkin säteellä omasta kodista.
Arvoisa puhemies! Vihreät haluaa turvata peruspalvelut
Suomen joka kolkassa. Vihreät haluaa kuntien kantavan vastuunsa
ympäristön tilasta. Vihreät haluaa avata
päätöksentekoa ja antaa ihmisille todellisia
mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi kuntauudistusta tarvitaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämä puheenvuoro oli annetun 5 minuutin rajoissa
käytetty.
Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade talman! Sannfinländarna baserar sin
interpellation på antagandet att regeringen tänker
dölja sina avsikter genom att vänta till efter
kommunalvalet med att publicera sina förslag till ny kommunstrukturlag
och nya strukturer för social- och hälsovården.
Som av regeringens svar framgår stämmer detta
antagande inte. Inom kort kommer regeringens utkast till
ny kommunstrukturlag att publiceras och sändas till kommunerna
för utlåtande. Samtidigt kommer också regeringens syn
på strukturreformen i social- och hälsovården
att göras allmänt bekant. Därmed faller
själva grunden för interpellationen och för
dess bara illa dolda försök att skrämma
upp väljarna inför kommunalvalet om några
veckor. Regeringen ämnar spela med öppna kort
och hoppas att oppositionen gör detsamma.
När ska man diskutera en så stor sak som kommunreformen
och social- och hälsovårdens strukturer om inte
inför ett kommunalval? Medborgarna bör få säga
sitt om vilken service de vill ha, och sedan är det politikernas
sak att hitta de strukturer som behövs för att
tillhandahålla den servicen. De som väljs till
kommunernas fullmäktige den 28 oktober är i nyckelställning
då beslut ska fattas om kommunernas och servicens framtid.
Arvoisa puhemies! Ne, jotka todistavat, että kuntien
taloudellisilla edellytyksillä ei ole mitään
tekemistä kuntarakenteen ja kuntien koon kanssa, perustavat
toteamuksensa menneeseen tai korkeintaan nykyiseen tilanteeseen.
Näin ollen johtopäätöksistä tulee
helposti hätiköityjä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän
mielestä meidän on katsottava eteenpäin
eikä tällöin pelkästään kuntavaalikauteen
vaan huomattavasti sitä pidemmälle.
Tietyt haasteet ovat vääjäämättömiä.
Hyvä uutinen on, että elämme pidempään,
mutta kun väestö vanhenee, harvempien huolehdittaviksi
jää yhä useampia hoitoa ja hoivaa tarvitsevia.
Palvelujen tarve siis kasvaa. Samanaikaisesti työvoimasta
tulee olemaan puutetta, erityisesti hoitoaloilla, joilla lisääntyvä palvelutarpeen
kasvu tulee olemaan suurinta.
Ikärakenteen muutos tulee myös olemaan suuri
haaste julkiselle taloudelle, ja tämä koskee sekä valtiota
että kuntia. Me emme selviä näistä haasteista
asennoitumalla impivaaralaisittain tai kuin hölmöläiset,
minkä mukaan meidän ei tarvitse tehdä mitään,
koska kaikki on tähänkin saakka, jos ei nyt ollut
hyvin, niin ainakin järjestynyt.
Ärade talman! Kommunerna måste se över
sitt sätt att producera service på och vara beredda
till nytänkande för att säkra effektiviteten.
De måste också kunna konkurrera om arbetskraften
så att den inte i växande utsträckning
söker sig till den privata sektorn. Det här förutsätter
att kommunerna är tillräckligt starka till sitt
befolkningsunderlag och sin ekonomiska bas. Sedan kan dessa starka
primärkommuner ändå vara väldigt
olika till både storlek, geografisk utsträckning
och karaktär. Från början har det fastslagits
att tre faktorer kan utgöra motiv för undantag
från, märk väl, inte hela reformen men
nog de exakta kriterierna. Dessa tre faktorer är långa
avstånd, skärgårdsförhållanden
och språkförhållanden.
Svenska riksdagsgruppen vill understryka dessa tre faktorer,
och bland dem inte minst den språkliga. Men återigen:
inte heller språkförhållandena
kan undanta vissa kommuner från att alls utreda och sedan
som ett resultat av utredningen acceptera en reform av kommungränserna,
utan bara undanta dem från vissa av de exakta kriterierna.
Frågan är inte om, utan hur reformen genomförs
så att den språkliga servicen för bägge
språkgrupperna kan tryggas. Märk att detta kan
gälla finska minoriteter lika väl som svenska.
I själva verket har de tvåspråkiga
kustområdena varit en föregångare då det
gäller att reformera kommunstrukturen. Utan att gå längre
bakåt i tiden kan de nya storkommunerna Pargas, Kimitoön,
Raseborg, Lovisa och Vörå nämnas som exempel
på kommunreformer från de allra senaste åren.
Och reformerna kommer att gå vidare.
Arvoisa puhemies! Hallituksesta ja myös tästä talosta
lähtee nyt vetoomus maan kaikkiin kuntiin sen selvittämiseksi,
mitä rakenneuudistuksia tarvitaan palvelujen turvaamiseksi
myös tulevaisuudessa. Pallo on itsehallinnollisilla kunnilla,
joiden mieluusti tulisi selvittää eri vaihtoehtoja,
joiden joukosta ne sitten voivat valita itselleen sopivan. Ainoastaan
tällä tavalla kuntalaiset voivat ottaa kantaa,
tarvittaessa kunnallisissa kansanäänestyksissä.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että kahden
sanan ennen muita tulee olla johtotähtenä edessä olevassa
uudistuksessa. Ne sanat ovat "solidaarisuus" ja "kunnioitus". Nyt
ei tarvita solidaarisuutta ainoastaan heikkojen ja vahvojen kuntien
välillä vaan ennen kaikkea niitä kansalaisia
kohtaan, joiden palvelut ovat vaarassa heiketä, jos mitään
ei tehdä. Nyt tarvitaan kunnioitusta ei pelkästään
kuntien itsehallintoa ja kansalaismielipidettä kohtaan
vaan ennen kaikkea yksittäisiä kansalaisia ja
heidän tarpeitaan kohtaan. Palvelut ovat ja pysyvät
kuntarajoja tärkeämpinä.
Hallituksella on edelleen ruotsalaisen eduskuntaryhmän
luottamus.
Svenska riksdagsgruppen har fortsatt förtroende för
regeringen.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käymme nyt kolmatta kertaa tällä kaudella
keskustelua kuntauudistuksesta opposition jättämän
välikysymyksen pohjalta. Tämä aihe on
kyllä sellainen, josta on hyvä käydä laajaa,
tietoa antavaa keskustelua. Lähellä olevat kuntavaalit
saattavat omalta osaltaan vaikuttaa kuntauudistuksen etenemiseen
ja ehkä suuntaan. On tunnustettava talouden realiteetit
ja uudistuksen tarve, ja siinä tulee olla myös
lähtökohtana kuntalaisten perustuslailliset oikeudet.
Uudistusta tarvitaan, ja se on osittain jo lähtenyt
käyntiin edellisten hallitusten Paras-hankkeen myötä.
Rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä huoltosuhteen
ja kuntien taloudellisen tilanteen heikkenemisen ja erityisesti
väestörakenteen vuoksi. Rakenteiden uudistamisen
lisäksi tarvitaan toiminnan arvioinnista lähtevää toiminnallista
muutosta. Myös kuntien realistiset menestysmahdollisuudet
ja toimenpiteet kuntien elinvoiman turvaamiseksi on arvioitava.
Tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä vaikuttavuudesta
tulee olla mukana näissä arvioinneissa.
Kristillisdemokraattien mielestä tarvitaan siis uudistus,
joka turvaa kattavat lähipalvelut ja edistää erityisesti
lähidemokratian toteutumista. Näemme myös,
että valmistelussa tulee puhua laajasti kuntien tehtävistä,
niiden jakamisesta ja niiden rahoittamisesta.
Perussuomalaisten välikysymyksessä on omat oikeutetut
perusteensa. Tämä keskustelu toivottavasti selventää kaikille,
mistä kuntauudistuksessa on kysymys. (Perussuomalaisten
ryhmästä: Ei ainakaan vielä ole tullut
selväksi!) Uudistuksen valmistelu ehkä olisi tarvinnut
laajempaa parlamentaarista kuulemispohjaa. Myös kuntien asiantuntemusta
olisi voitu käyttää enemmän
eri vaiheissa, jotta alueiden erityislaatuisuudet ja erilaiset tarpeet
olisivat nousseet paremmin esille. Nyt kuitenkin hankkeen edetessä tässä asiassa
on menty eteenpäin. On erittäin hyvä,
että on perustettu parlamentaarinen ryhmä seuraamaan kuntalain
kokonaisuudistusta. Näin tärkeässä ja suuressa
muutoshankkeessa ei voi edetä ilman laajaa yhteisymmärrystä.
Eri alueiden väestörakenne ja elinkeinorakenne
ovat hyvin erilaisia. Kun puhumme elinvoimaisesta kunnasta, siihen
liittyy monenlaista. Elinvoimaisen kunnan tulee taata toimivia palveluita
mutta myös elinkeinoelämälle edellytyksiä toimintaan
ja investointeihin. Tulee kuitenkin muistaa, että kuntakenttä ei
ole yksittäisten kuntien palapeli vaan koko maan kattava
kokonaisuus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee,
että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkein
tavoite on turvata vaikuttavat ja kattavat lähipalvelut
kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Tässä kuntien
määrä ei sinällään
ole ratkaiseva, ei myöskään kuntien koko.
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää,
että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutetaan samanaikaisesti,
siis ihan käsi kädessä kuntauudistuksen
kanssa. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän
muutokset ovat avainasemassa nyt, kun rakennetaan toimivampaa kokonaisuutta,
eli sen tulee olla tavoite, että saadaan toimivampi kokonaisuus.
Kuntien ja kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen,
aluevirastojen ja kaikkien eritasoisten, ehkäpä sekavienkin,
rakenteiden ja pitkien päätöksentekoprosessien
tilalle tarvitaan selkeyttä. Kokonaisuus tulee rakentaa
tehtävien mukaan tarkoituksenmukaisella tavalla.
Hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen
uudistamisessa otetaan huomioon muun muassa kasvukeskusten erityispiirteet.
Ryhmämme tukee hallitusohjelman tavoitteita. Korostamme
perustason palveluiden vahvistamista, lähipalvelujen merkitystä ja
perusterveydenhoidon ja erityishoidon raja-aitojen madaltamista
uudistuksen peruskivinä.
Eduskuntaryhmämme näkee, että Suomeen tarvitaan
elinvoimaisia kuntia. Uudistukset eivät ole tärkeitä vain
siksi, että niiden avulla voitaisiin lakkauttaa kuntia
tai kiusata oppositiopuolueita. Mikään uudistus
ei saa olla tärkeä vain uudistamisen vuoksi, vaan
tarpeiden ja tavoitteiden tulee olla selkeät. Kristillisdemokraattien
mielestä uudistusta tarvitaan siksi, että voimme
turvata toimivat palvelut suomalaisille. Tästä syystä ryhmämme
tukee hallituksen kantaa.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi ministeri Virkkusen puheenvuoro, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on todella
vakavan paikan edessä. Meillä koko julkista taloutta,
kaikkia kuntapalveluita, valtiontaloutta, painaa koko ajan kiristyvä taloustilanne,
ja tiedämme, että palvelutarve tulee meillä väestön
ikääntymisen johdosta kasvamaan. Siksi meidän
on tehtävä isoja uudistuksia, että pystymme
varmistamaan palvelut myös tulevaisuudessa.
Tiedämme, että jo tällä hetkellä kuntalaisten välillä on
suurta eriarvoisuutta. Onko reilua se, että joissain kunnissa
maksetaan 5 prosenttiyksikköä korkeampaa kuntaveroa
kuin toisissa? Se ei osoita sitä, että näissä kunnissa
olisi poikkeuksellisen hyvät palvelut, vaan yleensä näillä kunnilla
on vakavia vaikeuksia järjestää edes
peruspalvelut ihmisille. (Tapani Tölli: Mistä se
johtuu?) Saavatko peruskoululaiset yhtäläiset
elämän eväät, kun meillä on
kuntia, joissa saa perusopetuksen aikana 500 tuntia enemmän
opetusta kuin toisissa, tai kun meillä on puolet kunnista sellaisia,
jotka eivät tarjoa mahdollisuutta edes vapaaehtoisiin kieliopintoihin
lapsille? Onko reilua se, että meillä on tavaton
määrä kuntia, joissa asukkailla ei ole
mitään mahdollisuutta päästä säällisessä ajassa
terveyskeskuslääkärin vastaanotolle?
Ei ole. (Välihuutoja) Meidän on uudistettava kunnallisia
rakenteita, niin kuntarakenteita kuin palvelurakenteitakin, sen
varmistamiseksi, että voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan myös
tulevina haastavina vuosikymmeninä.
Tarjosivatko perussuomalaiset välikysymyksen allekirjoittajat
yhtään ratkaisua näihin ongelmiin omissa
puheenvuoroissaan? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
Eivät tarjonneet. Voimme hyvin laskea, kuinka paljon lueteltiin erilaisia
kielikuvia ja kuinka paljon tarjottiin ratkaisuja. Aika helppo laskutoimitus
tulee tuosta. Tuntuu, että Saarakkalalla oli vähintäänkin
kaksi palloa kentällä yhtä aikaa.
Keskusta tarjosi omaa malliaan, jota olen kuullut edustaja Pekkarisen
jo Paras-hankkeen käynnistyessä vuonna 2006 tarjoavan
vähän samantyyppisellä otteella kuin
täälläkin, tällaista mallia,
mikä ei ole tehokas, läpinäkyvä eikä demokraattinen
malli, (Mauri Pekkarinen: Oijoijoi!) tällaista mallia,
missä kunta pystyy pienen osuuden kunnan järjestämistä peruspalveluista itse
järjestämään ja pääosan
se järjestelee erilaisissa yhteistoimintaorganisaatioissa,
missä valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä.
Se ei ole tehokasta eikä demokraattista. (Mari Kiviniemi: Niin
kuin nyt Helsingissä on!) Siinä myös
kadotetaan kuntapohjaisen järjestelmän suurin
etu, nimenomaan se synergia, joka tulee siitä, että saman
valtuuston käsissä on koko kunnan palvelurepertuaari.
(Mauri Pekkarinen: Kun olisikin!) Siihen tulevat valtionosuudet
ja verotulot, ja kuntalaisten valitsema valtuusto päättää,
kuinka palvelut järjestetään ja aluetta
kehitetään.
Vaikka varsinaista kuntarakennelakia ei vielä ole täällä käsittelyssä,
uusilla valtuutetuilla tulee olemaan hyvä käsitys
siitä, minkä tyyppiseen kuntarakenteeseen Suomessa
halutaan mennä. Hallitus vahvisti jo kesällä ne
selvitystarvekriteerit, jotka osoittavat sen, että kunnalla
on ensi vuonna tarve käynnistää kuntaliitosselvitys,
mikäli tietty väestöpohja-, työpaikkaomavarai-suus-,
työssäkäynti-, yhdyskuntakriteeri tai
talouskriteeri sen osoittaa. Kaikki kunnat tietävät, että niillä on
silloin tarve aloittaa ensi vuonna kuntaliitosselvitys, minkä aikana
ne käyvät läpi sen, minkälaisia
talouden, hallinnon, palveluiden järjestämisen
hyötyjä alueelle voitaisiin saada siitä,
jos muodostettaisiin vahvempi ja elinvoimainen kunta. Samassa yhteydessä hallitus
kesällä linjasi
jo tämän uudistuksen tärkeimmät aikataulut,
joten näin ollen tämäkin on valtuutetuilla
hyvin tiedossaan.
Ennen kuin varsinaiset kuntaliitosselvitykset ensi vuonna käynnistetään,
hallitus tulee tuomaan kunnille tietoon myös kaikki uudistuksen keskeisimmät
elementit, jotta kuntapäättäjillä on koko
kuva hyvin tiedossaan. Siihen liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestäminen, kuntalain uudistus ja erityisesti
siinä tarjottavat uudet mahdollisuudet lähidemokratian
vahvistamiseen, se, mitä tulevilta kunnilta talouden, hallinnon
järjestämisen näkökulmasta edellytetään. Samoin
tullaan tuomaan kunnille väliraportti valtionosuusjärjestelmän
uudistamisesta, jotta kunnilla on tiedossaan myös se, minkälainen
taloudellinen ympäristö uusia kuntia tulee odottamaan.
Kuntien tehtävistä on parhaillaan meneillään myös
kartoitus, ja tästäkin on väliraportti
keväällä luvassa. Näin ollen
valtuustoilla on hyvin tiedossaan koko kokonaisuus, kun ne käynnistävät ensi
vuonna kuntaliitosselvitykset, ja jo nyt kunnat tietävät,
millä edellytyksillä ja tekijöillä niiden
tulee nuo selvitykset käynnistää. (Markku Rossi:
Vaaleihin mennään sammutetuin lyhdyin!)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat osallistua vastauspuheenvuorolla keskusteluun, ilmoittautumaan
nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta. Ja huomautan, että 1
minuutin aikarajasta puhemiesneuvoston linjauksen mukaisesti tullaan
pitämään kiinni. Keskustelua jatketaan noin
kello 17:ään näiden debattipuheenvuorojen osalta
ja sitten sen jälkeen on etukäteen pyydetyt ja
myöhemmin pyydettävät puheenvuorot, ja koko
keskustelu käydään tänään
loppuun saakka.
Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Te sanotte, että rakennelaki,
kuntien rakennelaki, tulee voimaan 1. toukokuuta 2013. Se tarkoittaa
sitä, että se laki on käytännössä — tai
ainakin sen pitäisi teillä tällä hetkellä olla — jo
valmiina. Miksi te ette tuo sitä nyt vaalien alla esille,
jotta voidaan käydä se keskustelu ihan niitten
faktaperusteitten pohjalta kunnissa?
Ja tämä teidän sosiaali- ja terveydenhuollon hässäkkänne,
jossa todella on erva-alueet, on vahvat peruskunnat pääsääntöisesti
mutta silti mahdollisesti sote-alueet, jotka siis tulevat näitten
vahvojen peruskuntien päälle, se on semmoista
samanlaista himmelitouhua kuin mitä te nyt muka vastustatte.
Siis teidän sosiaali- ja terveyspalveluiden mallinne näyttää olevan
aivan vaiheessa, ja se kuvastaa teidän tilaanne nyt siellä hallituksessa
hallinnollisesti, että te peräätte oppositiolta
nyt teille apua tässä tilanteessa, kun te ette
pystyneet vastaamaan näihin kysymyksiin ja tuomaan sitä mallia
esille ettekä näytä pystyvän
ennen kunnallisvaaleja tuomaan. Te olette kyllä tekemässä sellaisen
vesiperän tässä kuntauudistuksessa, että ei
ole ennemmin nähty kyllä.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puhujat täällä ovat
kantaneet huolta kuntien taloudesta. Ratkaisuksi on esitetty valtionosuuksien
nostamista. Meillä on vain yhdet veronmaksajat ja työikäisten
määrä vähenee koko ajan. Suomalaisten
kannalta on yhdentekevää, onko julkinen velkataakka
kunnan vai valtion harteilla. (Pietari Jääskeläisen
välihuuto) Ne velat täytyy kuitenkin maksaa ja
palvelut turvata. Selviytymisen sijaan on tavoiteltava parasta mahdollista
lopputulosta: elinvoimaisia kuntia, joiden hartiat riittävät
myös elinkeinojen kehittämiseen ja kuntien oman
tulopohjan vahvistamiseen. Näin kuntaveroprosenttien eriytyminen voitaisiin
estää.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten osalta tuntuu, että jalkapallon
rakentaminen pelien kuntoon on paljon helpompaa kuin kuntarakennemallin
rakentaminen, ainakin tämän ensimmäisen
vastauspuheenvuoron osalta.
Keskustan osalta maakuntamalli on puhuttu jo useamman kerran
läpi ja puhki. Ja kolmen tason järjestelmä näin
pienessä maassa (Mauri Pekkarinen: Mutta nythän
teille tulee viiden tason järjestelmä!) on eittämättä aivan
liian hankala.
Kotiseuturakkaus, siitä kohdasta pidin erityisesti,
Pekkarinen, sillä itse asun paikassa, jossa on joka sukupolvi
vaihtunut kuntamuoto sekä kunnan nimi. Isäni syntyi
Kymin kunnassa, minä Karhulan kauppalassa ja lapseni Kotkan
kaupungissa. Paikka on koko ajan sama, mutta ajan mukaan on ollut
tarve muuttaa kuntamuotoa ja kunnan kokoa. Ja voin sanoa, että se
Kymin kunta oli näistä se kaikkein suurin.
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Perustuslain asiantuntijat ovat esittäneet
hyvin kriittisiä lausuntoja yhdenvertaisuuden toteutumisesta
ja monista pykälistä, mitkä perustuslain
osalta on ratkaistava tässä uudistuksessa. Mitä mieltä olette
näistä lausunnoista?
Sitten tästä alueitten yhdenvertaisuudesta:
Te olette aikaisemmin sanoneet, että ette erityisesti ajattele
jotakin erityistä mallia harvaan asutuille ja pitkien etäisyyksien
kunnille. Mutta kuitenkin meillä on niitä alueita
todella paljon ja tämä yhteiskunnallinen muutos
voi olla hyvin nopea niillä alueilla, ja kun olette kuitenkin
viestittäneet, että metropolimalli voi olla omansa,
niin eikö voisi olla oma harvamalli? Ja kun te maksatte myös
liitostukea, niin eivätkö tällaiset harva-alueet
todellakaan voisi ansaita sitten oman tukensa?
Tunnetteko te näitä alueita? Kun täällä nyt
on kokoomuslainen puheenjohtaja, niin sanonpa, että jossakin
heitettiin semmoinen ajatus, että imagoon liittyen — imagoon,
ei asiointimatkoihin liittyen — (Puhemies koputtaa) Kuusamo voisi
liittyä Lapin lääniin, pelkästään
imagon perusteella.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Konkreettisesti: Joutsassa, 70 kilometriä Jyväskylän
keskuksesta, perusopetus on ihan saman hintainen kuin Jyväskylässä,
yhtä edullista, ja perusterveydenhoito kuntayhtymässä,
jossa on monta kuntaa, sekin ihan kilpailukykyinen. (Ben Zyskowicz:
Kuitenkin te lakkautatte nämä kuntayhtymät
teidän mallissa!) Ministeri Virkkunen, miksi tämä Joutsa
pitäisi yhdistää sinne Jyväskylään,
niin kuin teidän kuntakarttanne tai niin kuin ne teidän
kriteerinne sitä välttämättä veisivät.
Mikä paranee? Vai oletteko te sitä mieltä,
että me jyväskyläläiset, te
ja me, olisimme valmiita maksamaan enemmän joutsalaisille?
Vai odotatteko te, että ne joutsalaiset tulevat ja maksavat
suuremman siivun meidän jyväskyläläisten
palveluista? Eikö sovita niin, että joutsalaiset
saavat, kun kerran haluavat, itse hoitaa, kun tehokkaasti hoitavat.
Ja näitä Joutsa—Jyväskylä-asetelmia
on maa pullollansa, ja niiltä, näiltä joutsilta,
te haluatte ottaa oikeuden omiin päätöksiin
nyt pois. Mikä se tarkempi perustelu tälle kummalle
ajattelulle pohjimmiltaan on? (Jouko Skinnari: Joutsan pommi!)
Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mauri Pekkarinen otti esimerkin Jyväskylästä ja
Keski-Suomesta, minä myös. Minä asun
liitoskunnassa. Olen asunut siellä jo kohta 20 vuotta,
ja minä en kyllä oikein ymmärrä,
Mauri, tätä puhetta kotiseuturakkaudesta, mihinkäs
se häviäisi näitten kuntaliitosten myötä? Kyllähän
ihmiset asuvat yhä edelleen samoissa osoitteissa.
Mutta minusta on tärkeätä nyt tässä uudistuksessa,
että valta ja vastuu todella palautetaan samoihin käsiin,
että me esimerkiksi tiedämme, kuka ne päätökset
tekee, ja löydämme ne vastuunkantajat. Meillä on
hyvin monimutkaisia hallintohimmeleitä siellä Jyväskylässä vaikka muille
jakaa, ja minusta näitä pitää ehdottomasti yksinkertaistaa.
Sen takia tämä kuntauudistushanke on erinomaisen
hyvä, ja erityisesti kannatan sitä, että nämä sote-palvelut
saadaan jotenkin tolkulliseen muotoon, että kaikki siellä Joutsassa ja
Jyväskylässä saisivat yhdenvertaisia
sosiaali- ja terveyspalveluja.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tulin tänään istuntosaliin
keskustelemaan kuntalaisten palveluista, lähidemokratiasta,
kuntien vakaasta taloudesta. Kun kuunteli edustaja Saarakkalan puheenvuoroa,
niin välillä tuli mieleen, että kanava
oli vaihtunut Urheiluruutuun, sen verran paljon siellä näitä urheiluvertauksia
viljeltiin. Itse kun en urheilusta ymmärrä mitään,
niin joudun keskittymään edelleen näihin
aiemmin mainittuihin kuntalaisten kannalta ehkä tärkeisiin
asioihin. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
Ilahduttavaa tässä edustaja Saarakkalan puheenvuorossa
oli se, että hän kiinnitti huomiota siihen, miten
yhdyskuntarakenne vaikuttaa päästöihin.
Tätähän on tutkittu Suomessa perusteellisesti,
ja me tiedämme hyvin vankasti sen, että hajanaisen
yhdyskuntarakenteen alueella liikenteen päästöt
ovat selvästi korkeammat kuin eheän yhdyskuntarakenteen
alueella. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Sinänsä tämä maaseudun ja
kaupungin asettaminen vastakkain on täysin tarpeetonta,
koska kaikkialla pitää vähentää päästöjä,
ollaan sitten maaseudulla tai kaupungissa. Mutta kuntauudistus tarjoaa
mahdollisuuden myös eheään yhdyskuntarakenteeseen,
se tarjoaa mahdollisuuden suunnitella yhdyskuntarakennetta järkevinä kokonaisuuksina.
Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Kommunstrukturreformen är en
demokratisk process där kommunerna ska vara den aktiva
parten. För att vi ska kunna föra en vettig diskussion
under kommunalvalet borde vi veta hur både kommunstrukturreformen
och framför allt social- och hälsovårdsreformen
utformas.
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus ja sote-puolen uudistus
liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa, kuitenkin
niin, että ensin määriteltiin kuntakriteerit
hallitusohjelman mukaisessa marssijärjestyksessä.
Kuntarakenneuudistuksesta tiedetään jo aika paljon
mutta ei sote-puolen uudistuksesta. Ministeri Guzenina-Richardson,
milloin voidaan esittää sote-malli? Tämä on
tärkeä uudistus ja tärkeä kysymys,
josta tulisi keskustella vaalien alla.
Ministeri Virkkuselle haluaisin esittää kysymyksen
vapaakuntamallista ja sen mahdollistamisesta Suomessa. Tullaanko
tällaista kokeilua viemään eteenpäin
tämän kuntarakenneuudistuksen yhteydessä?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntalaiselle on kaikkein tärkeintä hyvät
palvelut ja demokratian toteutuminen. Nyt tiedämme, että kuntien
taloudellista tilannetta rasittavat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut, niiden jatkuva kustannuskehitys ja ennakoimattomuus, ja
toisaalta kuntia rasittavat uudet ja monet erilaiset tehtävät.
Jotta nyt kunnilla olisi realistiset mahdollisuudet selvitä,
pärjätä jatkossa, emme siis voi sivuuttaa
tätä keskustelua kuntien tehtävistä ja
niiden rahoituksesta. Kysyisinkin ministeriltä vastausta
siihen, että jos ajatellaan tätä koko
uudistusta, niin miten uudistus on ottamassa huomioon tätä kuntien tehtäväkenttää,
joka on koko ajan lisääntynyt ja jonka suhteen
tarvitaan siis jakoa kuntien ja valtionkin kesken.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellisen välikysymyskeskustelun
aikana kysyin teiltä, ministeri Virkkunen, kaksi eri kertaa,
mikä on teidän kantanne kuntien pakkoliitoksiin.
En saanut minkäänlaista vastausta, ja sitä vastausta
odottivat tuolla lehterillä muun muassa pienen Savukosken
kunnan kokoomuslainen kunnanjohtaja, kokoomuslainen hallituksen
puheenjohtaja ja keskustalainen valtuuston puheenjohtaja, mutta
aivan yhtä paljon he pettyivät teidän
vastaamattomuuteenne kuin minäkin. Ja minä ihmettelen,
miksi tähän selvään kysymykseen
on niin vaikea vastata. Jos te kerran vastustatte kuntien pakkoliitoksia
ja voitte vakuuttaa, että rakennelakiin ei tällaista pakkoa
kirjata, niin sehän on tavattoman helppo sanoa ääneen,
vaikkapa nyt. Mutta jos te taas kannatatte pakkoliitoksia, eikö olisi
reilua kertoa kaikille äänestäjille ennen
kuntavaaleja, että tämä on teidän,
kokoomuslaisen ministerin, pääministeripuolueen
ja sitä kautta myöskin koko hallituksen kanta?
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin huolestuttavaa, että meidän
kokoomuslainen kuntaministerimme ei osaa asianmukaisesti vastata
opposition esittämiin kysymyksiin, vaikka kysymykset hänelle
on kirjallisesti toimitettu jo viime viikolla. Tätä vasten
kysyisin, onko ministeri tutustunut Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen
tämänvuotiseen vuosikirjaan kuntauudistuksesta.
Näiden asiantuntija-artikkeleiden perusteella ei voida
sanoa, että kuntauudistus olisi ratkaisu julkisen talouden
haasteisiin. Ei ole mitään näyttöä siitä,
että jos kaksi köyhää kuntaa
yhdistetään, siitä saataisiin jotakin
lisäarvoa, (Ben Zyskowicz: Kyllä, on yksi köyhä vähemmän! — Naurua)
joten kysyisin arvoisalta ministeriltä, onko hänellä yhtään
esimerkkiä siitä, että Suomenmaassa olisi
onnistunut tämmöinen kuntaliitos, jossa olisi
saavutettu joitakin hyötyjä enemmän kuin
haittoja. Nyt meillä on haittoja (Puhemies koputtaa) esimerkiksi
Salon seudulta ja Porvoosta. Haitat ovat paljon suuremmat kuin… [Puhemies
antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron täällä käyttänyt
edustaja Suutari väitti, että perussuomalaiset
ovat ehdottaneet yhden kunnan Kainuuta. Tämä ei
pidä paikkaansa. Olemme keskustelun pohjaksi ehdottaneet
Kainuuseen kolmen kunnan mallia, (Eduskunnasta: Ohhoh!) joka todennäköisesti
olisi varsin toimiva malli.
Sitä vastoin totta on se, että edustaja Suutari ollessaan
Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana muutama vuosi sitten
ehdotti kaikkien kyläkoulujen lakkauttamista laajan Kajaanin
alueella. (Välihuutoja) Onneksi muut valtuustoryhmät
eivät tähän suostuneet, ja näin tämä edustaja
Suutarin ja kokoomuksen tekemä esitys (Eduskunnasta: Jäi
suutariksi!) koulujen keskittämisestä Kajaanin
kaupungin alueelle epäonnistui.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puheenjohtaja! Kun olin valtuuston puheenjohtajana
Kajaanissa, siellä luotiin todella hyvä ohjelma,
30 miljoonan säästöohjelma, millä me
selvisimme siellä eteenpäin, olemme selvinneet
näihin päiviin asti. Yhtenä kohtana siellä oli
kouluverkon sopeuttaminen. Ja kukaan ei ole minulle sen jälkeen
tullut sanomaan, että se oli väärä ratkaisu,
muut kuin sinä. (Ben Zyskowicz: Te!) Siellä on
jätetty neljän koulun periaate, ja me teemme paremmin
ne koulutyöt kuin aikaisemmin siellä.
No, onhan siellä monenlaisia malleja tietysti perussuomalaisilla,
mutta lehdistä on saanut lukea, että yhden kunnan
periaatetta ainakin Suomussalmella, Sotkamossa ja Kuhmossa kannatetaan,
ja Kajaanissakin, siis perussuomalaiset kannattavat.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tässä vaiheessa huomautan puhujia vanhasta
säännöstä, jonka mukaan istuntosalissa
teititellään toisia edustajia. Ja sitten puhemies
on edelleenkin puhemies.
Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tämä asia meni nyt näihin
Kainuu-asioihin, niin kyllähän siellä,
Pentti hyvä — anteeksi: edustaja Kettunen — perussuomalaiset
ovat esittäneet Kainuuseen yhtä kuntaa, ja henkilön
nimenkin tiedän. Tämä on ihan tosiasia.
Mutta jotta ei mene nyt ihan tähän Kainuu-asiaan,
niin sanon, että sosialidemokraatithan hakevat parempia
palveluita, elinvoimaisuutta ja lähidemokratiaa. Näillä asioilla
mennään eteenpäin, ja tällä tavalla
me saamme vahvan kunnan, ja siihen saadaan myös nämä sosiaali-
ja terveyspalvelut, mitkä ovat erittäin tärkeitä ihmisille,
sijoitettua.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja vielä tähän aiheeseen edustaja
Kettunen, olkaa hyvä.
Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ilmoitan kaikille, että Kainuussa
perussuomalaisten virallinen kanta — se on piirihallituksen
pöytäkirjaan merkitty kanta — on, että keskustelun
pohjaksi olemme esittäneet kolmen kunnan mallia. (Kari
Rajamäki: Sama kuin Helsingin piirissä!) Ja jos
jotkut yksittäiset ihmiset lehtien yleisönosastoilla
kirjoittavat jotakin muuta, ei se ole perussuomalaisten virallinen
linja.
Juha Sipilä /kesk (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen,
olette vaatinut oppositiolta vaihtoehtoja arvostelun sijaan. Nyt
te saitte sellaisen. Kotikunta—maakunta-malli on asiantuntijoiden
mukaan selkeästi parempi vaihtoehto kuin oma suurkuntahankkeenne,
josta puuttuu kokonaan sote-osuus. Euroopassa tällainen
malli on yleisin. Rakennatte nyt kuitenkin mallia, joka on käytössä vain
hyvin pienissä maissa, esimerkkeinä Luxemburg,
Kypros, Malta.
Asiantuntijoiden mukaan kuntakoolla ei ole merkitystä,
kunhan kunta selviää perustehtävistään,
jotka vaikuttavat asukkaiden päivittäiseen elämään
ja asumisviihtyvyyteen. Lääkäriin ja hoitoon
pitää päästä silloin,
kun on tarve. Terveyskeskusten toiminta ja katkeamaton hoitoketju toteutuvat
ja hallintohimmelit purkautuvat, jos kokoamme keskeisten sote-palveluiden
järjestämisen maakunnittain yhdelle järjestäjälle.
Tätä on kokeiltu. Tulokset ovat hyviä esimerkiksi
Etelä-Karjalassa. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!)
Suomalaiset ansaitsevat paremmin valmistellun uudistuksen.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Politiikan teot ovat pitkälle arvovalintaratkaisuja.
Ministeri Katainen, te olette siis sanonut, että koko maan
asuttuna pitäminen ja siitä puhuminen on vanhahtavaa.
Olette myös sanonut, että on taattava työpaikkoja
ympäri Suomen ja sitten ihmisillä on valinnanvapaus
siinä, minne asettuvat asumaan. Mutta miksi suomalaiset
eivät kuitenkaan saisi asua näissä kotikunnissaan?
Miten työpaikkoja voidaan taata eri puolille Suomea, kun
koko Suomen asuttuna pitäminen ei kuitenkaan kuulu teidän
arvovalintoihinne? Hallituksen käsitys vapaasta valinnasta
on erittäin hämärän peitossa.
Voisitteko, arvoisa pääministeri, selventää tätä meille?
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sille, joka tätä keskustelua
ja erityisesti keskustan ja perussuomalaisten avauspuheenvuoroja
on kuunnellut, ei välttämättä ensimmäisenä tule
mieleen, että olemme eduskunnassa käymässä keskustelua
kansakunnan kannalta tärkeästä asiasta,
vaan jonkintyyppisessä kielikuvamaalailun ja huulenheiton
SM-kisoissa. Tämä on mielestäni erittäin
surullista. Aivan erityisen surullista on se, että perussuomalaiset, jotka
ovat tämän välikysymyksen tehtailleet,
jotka saivat kaksi pitkää puheenvuoroa alkuun,
eivät esittäneet vaihtoehdon vaihtoehtoa, eivät
ratkaisun ratkaisua, vaan pelkästään
heittivät huulta täällä. (Välihuutoja
perussuomalaisten ryhmästä)
Keskustan kunniaksi pitää sanoa se, että keskusta
esitti vaihtoehdon siellä huulenheiton lomassa. Tämä teidän
kotikunta—maakunta-mallinne, joka on jonkuntyyppinen modifikaatio
monitoimikuntayhtymämallista, on sinänsä looginen,
mutta en voi sitä kuitenkaan kannattaa, ennen kaikkea sen
takia, että se tarkoittaisi kolmatta hallinnon tasoa ja
väistämättä uusia vaaleja, uusia
veroja, uusia virkoja.
Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä on edustaja
Pekkarinen ansiokkaasti tuonut esille sen vielä toistamiseen,
mitä perussuomalaiset ovat kertoneet, että tehokkuus
ei ole riippuvaista kuntakoosta. Pienimmistä kunnista monissa
on jonkun verran huomauttamista — ja suurissa kaupungeissa,
aivan suurimmissa kaupungeissa. No miksi sitten kaikkia kuntia pitää ruveta
laittamaan yhteen, jos tämä on se tosiasia? Miksei
anneta kuntien itse päättää sitä,
miten tämä järjestetään?
Ja keskusta on tuonut esille tätä maakuntamallia.
Keskustahan on kuitenkin myös Paras-hankkeen isä osittain,
ainakin yksi isä — moni ei ole halunnut kyllä oikein
tunnustaa tätä isyyttä. Mikä siinä nyt
sitten on se homman nimi, että kuntien ei anneta itse päättää tästä asiasta?
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ja missä se
hallituksen kuntarakennelaki luuraa? Te peräätte
vaihtoehtoa meiltä. Onko teillä nyt hätä kädessä,
kun te olette luvanneet, että te tuotte, kun te olette
valmisteluvallan omineet? Ette ole tuoneet.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Vapaavuori, kiitos tunnustuksesta!
Väite siitä, että tulee uusia hallintoportaita
teidän malliinne verrattuna: Kun kuuntelin äsken
ministerin puheita — olisi kunnat ja sitten niistä vielä jotkut
isommat, jotka voivat toimia isäntäkuntina, sitten
jäävät kuitenkin sote-alueet ja sen lisäksi
vielä erva-alueet ja ainakin neljä erityyppistä hallintomallia
tällä teidän himmelirakennelmallanne,
joista se viimeinen erva on aivan himmeleiden himmeli — siihen
verrattuna se meidän mallimme, kotikunta—maakunta-malli,
on selkeä malli. Ja niin kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa,
on ihan oikein, että siellä pitää kansan
päättää, ketkä laaja-alaisten
tehtävien hoidosta päättävät.
Me tavoittelemme tässä eurooppalaista mallia,
kansanvaltaista mallia. Te tavoittelette suurkuntia, missä valta
ja vastuu tosiasiassa häviää, niin kuin
esimerkiksi omassa kotikunnassani Jyväskylässä, jossa
on 57 erilaista yhtiötä (Puhemies koputtaa) tai
tytäryhtiötä kunnan tehtäviä hoitamassa. Kuka
sitten... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tosiasioiden tunnustaminen, kuuleminen ja
kuunteleminen ovat yhteiskunnallisen toiminnan ydinasioita. Nämä asiat
on kokoomus ottanut vaaliteemakseen ja tehnyt vaalimainoksen, joka
on monella tavalla erittäin onnistunut, jossa on se strutsi,
joka on piilottanut päänsä maakuoppaan.
Harvoin olen nähnyt niin onnistunutta omakuvaa. (Naurua)
Se kuvaa niin täsmälleen kokoomuksen toimintaa.
Te ette tällä hetkellä tunnusta tosiasioita
ettekä kuuntele. Iso joukko tutkijoita on linjannut tätä asiaa
selkeästi, viimeksi tänään oli
seminaari perustuslaista suhteessa kuntauudistukseen. Miksi te ette
kuuntele ja usko tosiasioita?
Toinen asia on kuntien kuuleminen. Näyttää siltä,
että tästä rakennelain kuulemisesta tulee
samanlaista kuin viime talven kuulemisesta: ette ottaneet kuntien
lausuntoja huomioon. Te olette sanoneet omassa lausunnossanne, miten
selvitystyö on tehtävä, että se
on tehtävä niin, (Puhemies koputtaa) että kuntalaiset
jo varhaisessa vaiheessa ymmärtävät vahvan
peruskunnan edut... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle
puhujalle.]
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyn välikysymyksen mukaisesti,
niin kuin täällä meillä on kysymyksenä:
antaako hallitus esityksen ennen kunnallisvaaleja sosiaali- ja terveyshuollon
kokonaisuudistuksesta? Sitten, haluatteko te, hallitus, että me
oppositiossa teemme teille tämän kunta- ja rakenneuudistuksen,
koska te peräätte meiltä näitä vaihtoehtoja?
Yleensä on tähän saakka ollut niin, että hallitus
antaa esityksen ja täällä käydään
lähetekeskustelua.
Sitten kun puhutaan ikäihmisistä, niin minun mielestäni
on aika lailla aliarvioivaa se, kun puhutaan, että vanhukset
ovat huollettavia ja tämä huoltosuhde kasvaa.
Ymmärrätte myös, että kaikki
vanhukset eivät he ole huollettavia: he saavat eläkettä,
eivätkä he tarvitse huoltoapua. Toisaalta taas
puhutaan, että lapsetkin tarvitsevat huoltoapua, mutta
kunnassa taas toivotaan, että niitä syntyisi.
Tuntuu, että tämmöinen ikärasismikin
on tässä kuntauudistuksessa voimakkaana.
Ja vielä, kun itse olen tuolta (Puhemies: Nyt kyllä tuli
aika täyteen!) maaseudulta, niin kysyn: mitä tarkoittaa
yhdyskuntarakenteen eheyttäminen haja-asutusalueella?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi pääministeri. 5 minuuttia puhuja-aitiosta,
ja aikaraja on ehdoton.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia,
tämä on ollut ihan hyvää keskustelua.
Kun kuuntelin perussuomalaisen puolueen kaksi pitkää puheenvuoroa,
niin minua todella ihmetytti se, että yhtään
vaihtoehtoa, yhtään ratkaisua niissä puheenvuoroissa
ei esitetty, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
sen sijaan listaus tämän päivän ongelmista.
Ei siis ollut yhtään ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin.
Te perustelette, että te ette kykene muodostamaan omaa
mielipidettänne sen takia, että hallitus ei ole
esittänyt, mitä hallitus aikoo tehdä.
Miten te osaatte arvostella hallituksen linjaa, kun te ette sitä kuulemma
tiedä? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
Ottakaa mallia keskustasta. Keskusta kykenee tuomaan oman vaihtoehtonsa
tähän keskusteluun toisin kuin perussuomalainen
puolue. Keskusta tietää omasta mielestään
riittävästi, kuinka hallitus haluaa uudistaa Suomen
kuntarakennetta, suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. On todella
uskomatonta, että toinen oppositiopuolue kykenee tekemään
oman vaihtoehtonsa, sen sijaan perussuomalaiselta puolueelta ei
tule yhtä ainutta ratkaisua mutta sen sijaan on listaus
tämän päivän ongelmista — ei
yhtä ainutta ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin. Minä toivon,
että te korjaatte nämä äskeiset
puheenvuoronne ja tuotte vaihtoehtoja. Tämä salikeskustelu
on nyt sitä varten, että me kuulisimme kerrankin
perussuomalaisen puolueen vaihtoehdon. (Välihuutoja perussuomalaisten
ryhmästä)
Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehto on tämä monitoimikuntayhtymä.
(Eduskunnasta: Ei ole!) — Ai oletteko te muuttaneet sitä?
Vielä hetki sitten se oli monitoimikuntayhtymä.
(Mauri Pekkarinen: Voitte kutsua sitä ihan miksi haluatte!) — Okei,
kutsutaan sitä monitoimikuntayhtymäksi, koska
se jäi mieleen, kun siitä viimeksi niin paljon
puhuitte. — Hallituksen vaihtoehto on vahva, elinvoimainen,
itsenäinen peruskunta. Minä en ymmärrä,
miksi te vastustatte itsenäistä, vahvaa, elinvoimaista
kuntaa, joka pystyy täyttämään
sen hyvinvointilupauksen niille ikäihmisille, jotka ovat
rakentaneet tämän maan, niille lapsille, jotka
tarvitsevat hyvää koulutusta, ja kaikille muille,
jotka tarvitsevat huolenpitoa.
Hyvät ystävät, mitä vikaa
on niissä keskustalaisissa ja muiden puolueiden päättäjissä,
jotka ovat valinneet esimerkiksi Oulun seudulla, Jyväskylässä,
Salossa, Kuopiossa elinvoimaisen, vahvan, itsenäisen peruskunnan
mallin, (Mauri Pekkarinen: Ei mitään vikaa, me
kannatimme!) jotka ovat lähteneet siitä, että vallan
ja vastuun pitää hyvinvointilupauksen lunastamisessa
olla suorassa suhteessa? Ihmisten pitää tietää,
missä on se henkilö ja mikä sen henkilön
puhelinnumero on, jos joku asia on vialla. (Välihuutoja)
Tämän kuntauudistuksen keskeisin tavoite on se,
että siinäkin Suomessa, jota kukaan meistä ei ole
koskaan aiemmin nähnyt, jossa on enemmän ikäihmisiä ja
lapsia ja vähemmän työikäisiä ihmisiä,
me pystymme lunastamaan hyvinvointilupaukset. Voimmeko ajatella
rehellisin mielin, että tulevina vuosina joka ikisessä suomalaisessa koulussa
ekaluokalla on vaikkapa maksimissaan 19 oppilasta, innostunut opettaja
ja kouluavustaja ja että se työyhteisö on
niin houkutteleva, että koulutettu ihminen hakeutuu sinne
tekemään kutsumusammattia? Voimmeko me, kun katsomme
lähellä olevia ikäihmisiä, aidosti
ja rehellisesti ajatella, että viidentoistakin vuoden päästä kotipalvelua
tarvitseva omaishoitajapariskunta pystyy saamaan henkilökohtaista
kotiapua, pystyy saamaan vapaapäivät, pystyy saamaan
tilapäishoitopaikan ja yli 65 vuotta täyttänyt
hoidettavakin pystyy saamaan kuntoutusta?
Me tiedämme, että nämä kaikki
palvelut ovat erittäin suurien haasteiden edessä sen
takia, että meillä on enemmän Suomen
rakentajia, työnsä tehneitä Suomen rakentajia,
jotka maksavat veroa eläkkeestään, ja
eläkkeestähän maksetaan tietysti vähemmän
tuloveroa sen takia, että se on pienempi kuin palkka. Kysymys
on siis Suomen uudistamisesta, kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan
turvaamisesta. Ei tulevaisuutta kannata pelätä.
Meidän pitää asettaa tavoite siitä,
että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös sinä päivänä,
kun meillä on työikäisiä ihmisiä vähemmän
kuin tänä päivänä,
ja että kuntia johdetaan demokraattisesti, avoimesti, läpinäkyvästi,
että meillä on elinvoimaisia, vahvoja peruskuntia, jotka
pystyvät niitten palvelujen jälkeenkin olemaan
aluepolitiikan moottoreita, elinkeinopolitiikan moottoreita, jotta
me saamme kasvua, työpaikkoja joka puolelle Suomea. Ei
riitä se, että Suomessa on vain muutama kaupunki,
joka kasvaa. Me tarvitsemme semmoisen Suomen, missä ihmisten
osaaminen on hyötykäytössä,
missä ihmiset voivat turvallisin mielin suhtautua siihen, että minä saan
asua täällä, missä minä haluan, koska
minä saan palveluita, koska kunta ei ole niin köyhä,
ettei se kykenisi hoitamaan minun palveluitani.
Sitten ihan lopuksi: Kun tästä koko Suomen asuttuna
pitämisestä oli puhe, niin se oli muistaakseni
Kustaa Vaasa, joka ensimmäisen kerran totesi — siitä on
aika pitkä aika, ja silloinhan kaupunkeja oikeastaan perustettiin
turvallisuuspoliittisista syistä — tässä samassa
yhteydessä, että meidän pitää pitää huolta
siitä, että eri puolilla Suomea on riittävästi
työpaikkoja ja kunta- ja palvelurakenne on sellainen, että ihmiset
voivat saada palveluita, sitten ihmiset tekevät vapaasti
valintoja sen suhteen, missä haluavat asua. Tämä valinnanvapaus
meidän pitää turvata terveen, elinvoimaisen
kuntarakenteen (Puhemies koputtaa) ja kasvavan kuntarakenteen kautta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus poisti
kiinteistöveron verotulon tasausjärjestelmästä,
ja se oli monille pienille kunnille kova isku ja erityisesti esimerkiksi
omalla alueellani Pohjanmaalla vei lähes kaikilta kunnilta
valtavasti rahaa. Se ei perustunut mihinkään palvelujen
turvaamiseen, vaan se oli ideologista politiikkaa ja keskittävää politiikkaa.
Mikä siinä on, kun ei mene perille, että sen
vaihtoehdon pitää perustua kustannustehokkuuteen?
Ja kun on paljon kuntia, joita te haluatte liittää yhteen,
tehokkaasti toimivia kuntia, mitä järkeä siinä on?
Jos siellä halutaan tehdä kuntaliitos, niin perussuomalaiset antavat
kunnalle ja kuntalaisille luvan tehdä sen, ja mieluiten,
jos niitä halutaan tehdä, se tehdään neuvoa-antavan
kuntalaiskyselyn enemmistön turvin. Se on perussuomalaisten
linja. Sitten näihin kuntaliitoksiin, jos niitä halutaan,
voidaan kannustaa, niitä voidaan edistää antamalla
kunnon porkkanarahat — tehän niin kuin pelaatte
sillä koko ajan, uhkailette, että ette anna, ja
välillä annatte — ja lisäksi
lähipalvelut turvataan lailla. (Puhemies koputtaa) Tässä ovat
perussuomalaisten vaihtoehdot.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin kun kahden kolmen kunnan kirkot ovat
suurin piirtein rinnakkain samalla mäellä, totta
kai me kannatamme tämmöisten kuntien liitoksia.
Minäkin totta kai kannatin sitä, että yksi
Suomen suurimmista kunnista, Jyväskylän maalaiskunta,
liittyy Jyväskylään. Mutta silloin kun
kuntakeskukset ovat kymmenien kilometrien päässä toisistaan,
jopa kauempanakin, näiden yhdistämisestä synergian syntyminen
on tavattoman vaikeaa. Te sanotte, että miten siellä niitten
vanhuksien palvelut hoidetaan tai niitten lasten palvelut. Noin
sanominen tarkoittaa, näin ymmärrän sen,
että te haluatte kuskata ne vanhemmat ihmiset ja nuoremmatkin
ihmiset sieltä sinne keskukseen. Jonkunhan ne palvelut
täytyy hoitaa, ja meidän mielestämme
ne voidaan tehokkaammin hoitaa siellä Joutsassa taikka
siellä Viitasaarella. Edes Viitasaaren kunnan tunnusluvut
eivät riitä teidän mielestänne
elävään kuntaan. Tässä on
teidän ja meidän ero. Kun te kuoppaatte 230 kuntaa,
siinä menee erittäin suuri määrä sellaisia
elinvoimaisia kuntia, joissa nämä palvelut pystytään
hoitamaan paljon paremmin kuin suurissa kunnissa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Voi olla, että tässä keskustelussa
ei mikään muu tullut selväksi, mutta
se tuli selväksi, että perussuomalaisilla ei tässä kuntauudistuksessa
ole mitään omaa vaihtoehtoa. (Välihuutoja
perussuomalaisten ryhmästä)
Keskustalla on vaihtoehto. Te, keskusta, olette itse asiassa
lakkauttamassa niitä kehumianne hyvin toimivia sote- yms.
kuntayhtymiä, koska tämä teidän
mallinne tarkoittaa näiden kuntayhtymien lakkauttamista,
ja samalla te syytätte hallitusta siitä, että hallitus
lakkauttaa kuntayhtymät. Kepun malli tarkoittaa käytännössä tämmöistä noin
20:tä mega-, jättikuntaa, (Seppo Kääriäinen:
Höpö höpö!) minne siirtyvät
kuntien tehtävät, sote-tehtävät,
toisen asteen koulutus, aluekehitys, elinkeinotoiminta, maankäyttö ja asuminen,
liikenne jne., ja on ihan selvää, että myös
tämä v-osio siirtyy silloin näille jättikunnille.
En tarkoita v:llä nyt sitä, mitä Yleisradion ohjelmissa,
vaan tarkoitan valtuustoja, vaaleja, virkoja ja verotusta, koska
ei voida ajatella, että näihin peruskuntiin, joihin
jää vain kuoret ja kunnantalot, jäisivät
kaikki nämä valtuustot ja virat sun muut. (Perussuomalaisten
ryhmästä: Olisitte sanonut teidän vaihtoehtonne!)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan edelleen, että vaikka tarve on tietysti yrittää puhua mahdollisimman
paljon, niin on sovittu, että puolueista käytetään
näitä vähän pidempiä nimityksiä.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On miellyttävää,
että keskusta pystyy itse esittämään
oman mallinsa. Meidän mallissamme kotikunnissa hoidetaan
ihmisten asuinviihtyvyyteen ja päivittäisiin palvelutarpeisiin
liittyvät asiat, kuten päivähoito, koulu,
kulttuuri, liikunta, vapaa-aika, maankäyttö, rakentamisen
ohjaus, kaavoitus. Sen sijaan teidän ajamanne suurkuntahanke,
70 kuntaan niputettu Suomi, ei pysty turvaamaan terveyspalveluita
tai vanhuspalveluita sellaisinaan, mitä pääministeri
kauniisti yritti maalailla.
Terveyspalveluitten turvaaminen suomalaisille edellyttää kuntien
välistä yhteistyötä nyt ja jatkossakin,
ja me haluamme koota nämä raskaita voimavaroja
vaativat palvelut riittävän suurille maakuntatasoisille
harteille. Kotikunnat voivat hoitaa lähipalvelut, päivittäiset
tarpeet, mutta tarvitsemme terveyspalveluiden turvaamiseen laajemmat
hartiat. Se on keskustan vaihtoehto. Teillä ei ole esittää sosiaali-
ja terveyspuolelle vielä mitään vaihtoehtoa,
valitettavasti.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tosiasia
on, arvoisa keskusta, että tämä teidän
mallinne on aivan hirvittävää keskittävää politiikkaa.
(Naurua keskustan ryhmästä) Tosiasia on, arvoisa
keskusta, että te varoitatte suurkunnista ja samaan aikaan
te itse ette esitä 200:aa tai 150:tä tai 70:tä kuntaa,
te esitätte 20:tä suurkuntaa. Käytännössä te
esitätte 20:tä suurkuntaa. Tämä on
aivan hirmuista keskittämistä, aivan hirmuista
keskittämistä, sanoisi varmaan Paasikivi tässä vaiheessa.
Arvoisa keskusta, mihin ihmeeseen on kadonnut teidän jalanjälkenne
Mannisen ajoilta? Nyt tuntuu, että te olette aivan kerta
kaikkiaan siitä vieraantuneet, ja minä kyllä todella
ihmettelen teidän mallianne.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen
keskellä palvelujen tuotannon voimakas keskittyminen on
suuri uhka. Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet kuulla uutisia
terveysalan yritysten veronkierrosta ja terveen kilpailun puutteen
aiheuttamasta hintojen noususta. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen
selvityksen mukaan vanhusten asumispalvelujen tuotanto on jäämässä muutamalle kansainvälisten
sijoittajien omistamalle yhtiölle. Osa näistä yhtiöistä on
tunnettu aggressiivisesta veronkierrosta ja verosuunnittelusta.
Keskittyminen voi tietää ongelmia palvelujen järjestämisvastuussa
oleville kunnille. Mielestäni on pyrittävä säilyttämään
terve kilpailu ja saatava mukaan myös kotimaiset toimijat,
jotta kunnat eivät jäisi palvelujen tilaajina
täysin parin suuren yhtiön talutusnuoraan. Liiallinen
keskittyminen on huolestuttavaa, ja jokaisella yhteiskunta-alalla löytyy
tästä asiasta esimerkkejä. Arvoisa pääministeri,
minä kysynkin teiltä: kuinka paljon te haluatte
yksityistää?
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on pakko todeta, että mallit
eivät tee mitään, ihmiset tekevät.
Törmäsin viime viikolla eräässä tilaisuudessa yhteen
kysyjään, joka kysyi minulta, miksi hänen
pitää muuttaa asumaan johonkin ihmeelliseen peruskuntaan,
minkä vuoksi hän ei voisi asua kotikunnassaan.
Toden totta, näinhän se on, että ihmiset
haluavat asua kotikunnissaan, eivät missään
epämääräisissä peruskunnissa
ja, pääministeri, eivät varsinkaan missään
kuntayhtymissä, koska eihän kuntayhtymissä kukaan
voi asua. Minun on vaikea ymmärtää, miksi
me emme voi antaa näille kotikunnille mahdollisuutta järjestää näitä raskaimpia
palveluita yhdessä muitten kuntien kanssa, jos ne näin
haluavat, muun muassa näitä sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluja.
Kaiken huippu tässä on vielä sitten
pääministerin puhe siitä, että koko
maata ei tarvitse pitää asuttuna. Tämä on
aivan käsittämätöntä puhetta, arvostettu
pääministeri.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kunnan tärkein tehtävä on
huolehtia asukkaittensa palveluista, ja koska tämä ei nyt
toteudu, niin sen takia kuusi puoluetta, jotka ovat hallituksessa,
ovat lähteneet tähän etsimään jotain
uutta ratkaisua, jotta ihmisille taataan ne palvelut. Minä väitän,
että riittävän paljon sairaanhoitajia,
opettajia, palvelutalon hoitajia on tärkeämpi
asia kuin se, että on suuri määrä kunnanjohtajia,
kunnan-, kaupunginsihteereitä tai hallintosuunnittelijoita.
Eli minun on hyvin vaikea nyt ymmärtää tätä opposition
intoa puolustaa näitä byrokraattisia hallintorakenteita.
Vielä minä ymmärrän keskustaa,
jolla on paljon näitä kunnanjohtajia ympäri
Suomea. Miksi ihmeessä perussuomalaiset sitä puolustavat,
sitä en ymmärrä. (Eduskunnasta: Ne haluavat
paljon kunnanjohtajia!) Olisi varmaan terveellisempää kysyä kansanäänestyksillä kuntalaisilta,
haluavatko he palveluita vai haluavatko he näitä byrokraattisia
rakenteita. Tulee kummallisia vääristyneitä vastauksia,
kun kysytään vain kunnanvaltuustoilta tai kaupunginhallituksen
jäseniltä.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskeinen osa pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää on
toimiva, inhimillisen kokoinen kuntasektori. Miksi se halutaan nyt
romuttaa, kun pikemminkin nyt, kun EU on kriisitilanteessa, pohjoismainen
hyvinvointimalli voisi olla esimerkki koko Euroopalle?
Minä kysyn, kuka hallituksen kaavailemasta uudistuksesta
hyötyy. Ei ainakaan tavallinen kuntalainen. Tästä hyötyy
lähinnä yksityinen terveysbisnes. Liikemiehet
haluavat kaavoitusbisnekseen. Kuntien työntekijöitä tulee
hämmentämään konsulttien armeija,
joka tulee PowerPoint-esityksillä kertomaan jargoneita
tahtotilasta, missioista ja visioista.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Nyt ministeri Virkkunen. 2 minuuttia paikalta, olkaa hyvä.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Mikä kuntalaiselle on omassa kunnassa tärkeintä?
Suomalaisten vastausten perusteella suomalaiset arvostavat kunnassaan
eniten sitä, että siellä toimii hyvä peruskoulu
ja että siellä pääsee terveyskeskuksen
lääkärin vastaanotolle. Tiedämme,
että suurin osa Suomen kunnista on niin pieniä,
että ne eivät pysty näitä peruspalveluita
itse järjestämään. (Mauri Pekkarinen:
Niin, mutta yhteistyössä muiden kanssa!)
Keskustaa tämä ei häiritse. Keskusta
aiemmin ajoi kuuden vuoden ajan — ministeri ajoi — aivan
linjakkaasti peruskuntien mallia. Viime keväänä keskusta
esitti täällä vaihtoehdoksi monitoimikuntayhtymämallia
ja nyt on kääntynyt kannattamaan maakuntamallia.
Vaikka täällä edustaja Pekkarinen totesi,
että teillä ei ole mitään sitä vastaan,
että Oulussa, Jyväskylässä, Kouvolassa,
ympäri maata, on tehty näitä entistä vahvempia
peruskuntia, silti te samaan aikaan haluatte muuttaa nämä kunnat
kotikunniksi, viedä sieltä pois vastuun ja vallan
maakunnille. Tässä mallissa kunnille jäisi
enää pelkkä laskunmaksajan rooli.
Te sanoitte, että te kannatatte Suomeen tällaista
eurooppalaista mallia. Tiedämme, että monissa
Euroopan maissa kunnan tehtävänä on nimenomaan
se, että siellä lähinnä toimii
pormestari, joka kiillottaa kunnan vaakunaa kunnantalolla. Mitään
tosiasiallista valtaa tai vastuuta alueen kehittämiseen,
asukkaiden palveluiden järjestämiseen näillä kunnilla
ei ole.
Hallituksella on tässä erilainen linja. Me
haluamme säilyttää vallan ja vastuun
lähellä kuntalaisia, kunnanvaltuustoissa, mutta
se edellyttää nykyistä suurempia kuntia.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pohjoismaisesta hyvinvoinnista me Suomessakin
olemme ylpeitä. Ruotsissa kuntia on vajaa 300, terveyspalvelut hoidetaan
maakuntatasolla. Tanskassa — Uudenmaan kokoinen alue, kuntia
hieman vaille 100 — terveyspalvelut hoidetaan yhteistyössä alueittain.
Keskustan mallissa kotikuntia on niin paljon kuin paikalliset päättäjät
kansalaisten tuella parhaaksi näkevät, terveyspalvelut
hoidetaan maakuntien kokoisilla alueilla, aivan kuten muissakin
Pohjoismaissa.
Te ette pysty lähettämään
kuntiin lausunnoille omaa sote-esitystänne. Mitä jos
tekisitte niin, että lähetätte keskustan
esittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden
mallin kuntiin lausunnoille? Katsotaan kumpi saa enemmän
kannatusta: meidän esityksemme kuntien yhteistyöstä,
joka sallitaan, vai teidän kuntien yhteistyön
kieltävä esityksenne.
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tähän edustaja Tiilikaisen
laskuoppiin viitaten, kun hän sanoi, että Ruotsissa
on hyvä määrä kuntia, noin 300
kuntaa: Silloin Suomessa pitäisi olla alle 200 kuntaa samassa
suhteessa, tämä ihan vain tiedoksi. Tiilikaisen
tavoite on siis selvästi alhaisempi kuntien määrä.
Mutta edustaja Korhonen, juuri olette kuoppaamassa Kainuun mallia.
Siinä oli myöskin keskusta hallituspuolueena tekemässä sitä ratkaisua,
koska Kainuun malli oli tullut tiensä päähän.
(Mauri Pekkarisen välihuuto) — Keskusta oli mukana
tekemässä sitä ratkaisua, että Kainuun
malli tulee tiensä päähän, sen
takia että se ei ole taloudellisesti mahdollinen. — Ja
nyt te haluatte yhä edelleen keskustassa koko Suomeen maakuntamallin,
joka Kainuun kokemuksen kautta keskustavetoisesti on tullut tiensä päähän. Mikä tämä
yhtälö voi
olla? (Markku Rossi: Kustannukset eivät nousseet!) Selittäkää tämä!
Edustaja Pekkarinen, tiedätte hyvin, että Joutsassa
ikäihmisten määrä sen kuin vain
lisääntyy. Valtioneuvosto tekee esitystä 10
vuoden ja 20 vuoden tähtäimellä, ei huomiselle,
vaan tulevaisuudelle. Pekkarinen, tulevaisuus on politiikkaa.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että siellä ministeriaitiossa
ja myös täällä salissa muistettaisiin
oikealla tavalla se totuus ja puhuttaisiin totta. Ei todellakaan
pidä paikkaansa, että keskusta on muuttanut kantaansa
ja suhtautumistaan peruskuntiin ja kuntaliitoksiin. Meidän
linjamme on ollut johdonmukainen ja selkeä: jos kunnat haluavat
liittyä, niin siitä vain, ja sitä on
myös tuettu porkkanarahoilla. Mutta me hyväksymme, toisin
kuin tämä hallitus, myöskin kuntien välisen
yhteistyön, koska toisin kuin pääministeri
antaa ymmärtää, tässä maassa
yksikään kunta ei pärjää ilman
yhteistyötä. Meillä tulee aina olemaan
myös näitä muita tasoja palveluiden järjestämisessä,
ja se tässä pääministerin utopistisessa puheenvuorossa
nyt jäi kokonaan huomiotta, samoin kuin koko hallituksen
linjassa ei oteta huomioon sitä, mitä asiantuntijat
sanovat.
Edustaja Mäkinen väittää,
että keskusta oli hautaamassa sitä maakuntamallia
Kainuun osalta. Me halusimme, että se vakinaistetaan, kokoomus
sen esti ja myös muut hallituskumppanit. (Välihuutoja)
Keskustan linja on tässä asiassa ollut aivan selkeä koko
ajan.
Edustaja Suutarille minun pitää myöhemmässä (Puhemies
koputtaa) vaiheessa vastata näistä kustannuksista,
koska hän nyt ei siinäkään kertonut
totuutta.
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei kukaan ole kieltämässä kuntien
välistä yhteistyötä. Sitä tullaan
tarvitsemaan monissa asioissa. Mutta se, mikä on teidän mallinne,
on se, että esimerkiksi Raumalla, Rauman valtuustossa,
ei enää päätettäisi
Rauman terveyskeskuksen asioista. Kun ihmisille näissä vaaleissa
on tärkeää nimenomaan ne palvelut, niin
te haluatte viedä nämä kaikkein tärkeimmät eli
peruspalvelut pois sieltä peruskunnasta. (Välihuutoja
keskustasta)
SDP:lle tämä uudistus on tasa-arvouudistus, niin
että kaikilla olisi yhdenvertaiset palvelut Kemistä Hankoon,
Utsjoelta Turkuun, ja tämän parhaiten turvaa vahva
peruskunta, joka pystyy kehittämään elinvoimaa,
työllisyyttä, mutta jolla on myös riittävästi
omaa tuotantoa.
Mutta perussuomalaisten malli ei ole auennut. Täällä Juvonen
puhuu kauniisti yksityistämistä vastaan, mutta
ainakin omien kokemuksieni mukaan, kun menen kuntiin, siellä perussuomalaiset
nappaavat kokoomukselta kypärän ja liperin ja
lähtevät yksityistämään,
vaikka Karjalan mänty tulisi vastaan. Mikä teidän
mallinne on? (Välihuutoja)
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on ollut
mielenkiintoista kuunnella, miten puolelta ja toiselta on heitelty peistä,
mikä on parempi, mutta minä henkilökohtaisesti
tarkastelen vain oman maakuntani tilannetta eli Pohjois-Karjalan
näkökulmasta. Pohjois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja
pinta-ala sekä pieni ja kohtuullisen iäkäs
asukasmäärä. Esimerkiksi vuonna 2030
peräti kymmenessä Pohjois-Karjalan kunnassa huoltosuhde
tulee olemaan yli sata. Vain Joensuussa ja Kontiolahdella työikäisiä tulee
olemaan enemmän kuin huollettavia. Kysymys kuuluukin: mitä aikoo hallitus
tehdä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaan
saataisiin uusia työpaikkoja? Minulla olisi kyllä siihen
esitykset, mutta kuuntelen, mitä hallitus aikoo tehdä.
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On käynyt selville se, että hallitus
on huolissaan kuntien taloudellisesta tilanteesta, ja uskon, että me
oppositiossa jaamme kyllä aivan varmaan tämän
huolen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuukin
perin hämmentävältä se, että hallitus
on hallituskaudellaan valmis leikkaamaan 3,4 miljardia euroa kuntien tuloja
elikkä ensin ollaan huolissaan kuntien taloudesta ja sitten
leikataan näitä tuloja 3,4 miljardilla eurolla.
Toinen vaihtoehto: Tässä kyselytunnilla keskusteltiin
viimeksi siitä, että jos siirretään
omaishoidon tuki, jonka tällä hetkellä kunnat
maksavat, kunnilta Kelan maksettavaksi. Kustannusvaikutus oli muistaakseni
130—160 miljoonaa euroa. Jos hallitus ottaisi nämä menot
pois kunnilta, niin se selvästi löysäisi
kuntien menopaineita ja antaisi kuntien taloudelle liikkumatilaa. Kysynkin:
minkä takia hallitus on leikkaamassa kunnilta, jos ihan
aidosti ollaan huolissaan kuntien taloudesta?
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen muodostamisen yhteydessä vallitsi
selkeä yhteisymmärrys siitä, että Suomea
lähdetään väliportaan hallinnon
osalta uudistamaan alueiden Eurooppa -idean mukaisesti.
(Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Vastakkain oli tavallaan
kaksi mallia — jos uskaltaisi keventää:
puhuimme neitimallista ja maatuskamallista. (Timo Soini: Kumpaan
päädyitte?) Ei tarvinne kerrata sitä,
mistä suunnasta kannattajat ja vastustajat kummallekin
mallille löytyivät. Tämänkaltaisen
eurooppalaisesti virtaviivaistetun aluehallinnon toteuttaminen kaatui käytännössä
siihen,
että keskusta ei ollut valmis siihen, että maakuntien
määrä olisi puolitettu. Se olisi ollut
järkevä ja toteuttamiskelpoinen, toimiva malli,
mutta se jouduttiin valitettavasti pistämään
jäihin, (Kari Rajamäki: Siinä on se kunta-sana!)
sillä nyt pystyssä oleva kansanedustaja [Mauri
Pekkarinen pyytää vastauspuheenvuoroa seisomaan
nousten] hallitusneuvottelujen yhteydessä ilmoitti
ainakin allekirjoittaneelle, että keskusta ei tule koskaan
sellaista mallia hyväksymään, joka olisi
merkinnyt maakuntien suuntaan vastuun lisäämistä (Mauri
Pekkarinen: Noh, noh!) mutta samalla näiden maakuntien
lukumäärän puolittamista.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ajatus siitä, että maakunnista
suuri määrä hävitetään — luonnonmaantieteellisistä,
kulttuurisista maakunnista — ja niiltä vielä tehtävät
pois otetaan, sehän oli se teidän ajatuksenne,
ei koskaan silloin sopinut meille eikä sovi myöskään
näissä oloissa meille. Pohjimmiltaan siinähän,
mitä pääministeri täällä puhui,
kysymys on tavallaan siitä, rakennetaanko järjestelmä,
jossa maakunnissa on yksi vahva, vaikka minun omassa maakunnassani
Keski-Suomessa Jyväskylä, ja ne muut, se Pihtipudas
ja se Joutsa ja ne monet muut kunnat, siellä ovat renkejä.
Isäntä tuottaa isommat palvelut, ja rengit ostavat
sitten tältä isännältä.
Paljon kansanvaltaisempaa, demokraattisempaa, läpinäkyvämpää on
järjestely, jossa nuo kunnat kaikki yhteisesti muodostavat
sen maakunnan liiton, sen elimen, jonka puitteissa ne vaativimmat
palvelut, niin kuin sanoin, perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito
ja jossakin myöhemmässä vaiheessa myöskin
ammatillinen koulutus, järjestetään. Siihen
pitää pyrkiä, (Puhemies koputtaa) siihen tämä keskustan
malli tähtää, ja uskon, että kansan
tuki on sen takana.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi pääministeri Katainen, 2 minuuttia.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Kyllä me löydämme
myös yhteistä näkemystä keskustan kanssa
eli sen tosiasian, joka molemmilta puolin on todettu useaan kertaan,
että totta kai jatkossakin tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä erikoissairaanhoidossa,
myös joidenkin muiden palveluiden järjestämisessä.
Tämä on teillä tiedossa. Kuten myös
kuntaministeri Virkkunen omassa puheenvuorossaan totesi, (Markku
Rossi: Vaalit lähestyvät!) yhteistyötä tarvitaan
jatkossa. Se ero on nyt vain siinä, onko meillä riittävästi
sellaisia itsenäisiä, vahvoja kuntia, jotka kykenevät
tuottamaan valtaosan palveluistaan itse, vai onko meillä valtaosa
kunnista sellaisia, jotka eivät kykene tuottamaan valtaosaa
palveluista itse, ja sen takia valtaosa palveluista on joissakin
monitoimikuntayhtymissä. Eli tämä on
käytännössä se ero, ja sitten
tietysti keskustalla on siinä vielä tämä maakunta-ajatus,
että maakunta on se, joka ne sitten hoitaa. (Mauri Pekkarinen:
Mitäs pahaa siinä on?)
Hallituksen ajatus on se, että on aina parempi, jos
jatkossakin, niin kuin tähän saakka, me voisimme
korostaa kunnan itsenäisyyttä. Minä en ymmärrä,
minkä takia keskusta on luopunut siitä perusajatuksesta,
että kuntien itsemääräämisoikeus,
kuntien itsenäisyys, on se paras tapa, jolla voidaan ottaa
erilaiset olosuhteet eri puolilla Suomea huomioon. Ja sen kunnan
itsenäisyyteen vaikuttaa sen taloudellinen kantokyky.
Se tosiasia, joka pitäisi tunnustaa kaikkien, on se,
että meillä väki ikääntyy.
Se ei ole kenenkään syy, mutta meillä on
velvollisuus niitä ikääntyviä ihmisiä kohtaan
mutta myös lapsia kohtaan pitää tämä hyvinvointilupaus,
joka vaatii sen uudistamisen.
Minä toivoisin, että Suomessa olisi vahvoja — minä voisin
lainata nyt keskustaa — vahvoja, elinvoimaisia kotikuntia,
(Keskustan ryhmästä: Juuri näin!) joilla
on siis mahdollisuus ja varaa tehdä palveluja, aivan samalla
tavalla kuin esimerkiksi Oulussa, joka on oululaisten kotikunta, tai
Jyväskylässä, mikä on jyväskyläläisten
kotikunta, tai Salossa tai Kuopiossa, missä kuntaliitoksia
on tehty — ne ovat heidän kotikuntiaan — että nämä kunnat
voisivat olla eri puolilla Suomea niin vahvoja, (Puhemies koputtaa)
että ne pystyisivät olemaan aluepolitiikan ja
elinkeinopolitiikan moottoreita palvelujen lisäksi.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunta ei ole itsetarkoitus vaan väline
kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi ja toisaalta
alueen elinkeinopolitiikan ja työllisyyden edistämiseksi.
Tilinauhan värillä ei ole väliä,
kun ihmiset saavat peruspalvelut ja työntekijät
kunnassa voivat turvallisesti tehdä tärkeätä työtään.
Itse asiassa, edustaja Pekkarinen, tässä on huolestuttavaa
se, että te olette viemässä näitä keskeisiä sosiaalisen
perusturvallisuuden palveluja kasvottomien järjestelmien
taakse ja toisaalta te Rääkkylän, Tohmajärven
mallin mukaan pidätte tärkeämpänä,
että palataan kohti 30-lukua eli halvimmalla tarjoava rupeaa
hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja. Tälle paluulle
30-luvulle sosialidemokraatit sanovat "ei". Jos sosiaaliset perusoikeudet
ovat vaarassa, niin kyllä minusta hallituksen ja edustuksellisen demokratian
on toimittava. Kunnan pitää olla sellainen, että vallalla
on kasvot ja että kunta pystyy oikeasti varmistamaan kansalaisten
perusturvallisuuden, muun muassa vanhustenhuollon ja lastensuojelun
tason.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia. Pääministeri,
te puhutte kuntien itsenäisyydestä, kauniisti
kuntien itsenäisyydestä, ja sitten te sanotte,
että 230 kunnalta tuo itsenäisyys pitää ottaa
pois. Valitkaa puolenne. Mitä teidän "itsenäisyys"-käsitteenne
oikein pohjimmiltaan on? Ei tuo myy. Kyllä ihmiset kykenevät
näkemään käsitteet "itsenäisyys"
ja "itsenäisyys" eri yhteyksissä erillään.
(Markku Rossi: Osui ja upposi!)
Mitä tulee tähän, että Rääkkylästä ja
muualta viedään näitä pois,
Suomi on pullollaan näitä erilaisia kuntayhtymiä tällä hetkellä.
Keski-Suomessakin on 5—6 erilaista kuntayhtymää,
jotka järjestävät perusterveydenhoitoa,
ja ammatillisen koulutuksen kuntayhtymiäkin on eri puolilla Suomea.
Me lähdemme siitä, että ne kootaan ja että se
sama orgaani, hallinto, ilman että on nelinkertaista hallintoa,
mihin tämä teidän mallinne tähtää,
vastaa ennen pitkää näistä kaikista
tehtävistä. Ja se on vaihtoehto sille, että maakunnissa
on yksi suuri kunta, joka on isäntänä ja
tarjoaa (Puhemies koputtaa) millä hinnalla haluaa niille rengeille
palvelut. "Ei" sille vaihtoehdolle ja "jaa" tälle meidän
vaihtoehdollemme.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi pääministeri Katainen, 1 minuutti.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Hyvin mielelläni käyn tätä itsenäisyyskeskustelua,
koska minusta itsenäisyys on sitä, että on
kyky tehdä valintoja, kyky kantaa vastuuta, kyky vaikuttaa omaan
tulevaisuuteensa. Onko semmoinen kunta aidosti itsenäinen,
jolla ei ole varaa kantaa huolta kuntalaisistaan ja jossa päättäjien
ainoa tehtävä on maksaa jonkun toisen tekemä lasku? Meidän
käsityksemme kunnan itsenäisyydestä lähtee
siitä, että kunta on niin elinvoimainen, että se
aidosti pystyy kantamaan huolta varhaiskasvatuksesta, että se
kykenee tekemään sellaisen työympäristön
kouluihin, jonne hakeutuu opettajia, jotka saavat toteuttaa omaa
intohimoaan eli omaa ammattiaan, tai että lääkärit
eivät pakene sen kunnan terveyskeskuksista. Eli itsenäisyys
on sitä, että kykenee vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa.
Sen takia me tarvitsemme turvallisemman, elinvoimaisemman kuntarakenteen.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä kaikille on tullut
selväksi, että hallitus ei halua vastata tähän
asiaan, ainoastaan syyllistää, aivan kuten huono
kasvattaja syyllistää kysyjän, tekee
vikapääksi perussuomalaiset, jopa perussuomalaisten äänestäjät.
Näköjään pääministeri
on siirtynyt edustaja Vapaavuoren linjoille, mitään
muuta ei osaa kuin jankuttaa yhtä asiaa, että kun
ei tule vastauksia tai jotain muuta, ei ole vastausta. Ketä te
vakuuttelette? Meidän äänestäjämme
ovat tutkimusten mukaan meidän puolellamme sen takia, että me emme
ole pettäneet näitä lupauksia niin kuin
hallituspuolueet, (Välihuutoja) mutta te ikään
kuin edustaja Vapaavuoren linjoilla vakuuttelette omianne. Pidättekö te äänestäjiänne
tyhminä, kun te yritätte näin alkeellisin
keinoin leimata kysyjän? Sehän on huonon äidin
ja kasvattajan pahin asia, mitä voi tehdä. Ja
sitten te täällä hurskastelette sillä,
että te olette itsenäisyyden ja innovaation esimerkkipuolue.
Teidän puolueenne näyttää kaikista
huonointa esimerkkiä, (Puhemies koputtaa) ei vastaa ja
syyllistää kysyjän.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt minun kyllä käy vähän sääliksi
perussuomalaisia. Täällä on käyty
pitkään keskustelua siitä, kumpi malli
on parempi, hallituksen malli vai keskustan malli, mutta teillä ei
ole mallia ollenkaan. Te ette kannata hallituksen mallia, tuskin
te kannatatte keskustankaan mallia, (Kari Rajamäki: Ei
pysty pettämään!) ja sitten teillä ei
ole omaa mallia, niin että onhan tätä keskustelua
hirveän vaikeata käydä teidän
kanssanne.
Edustaja Pekkarinen, meidän ajattelumme ero on se,
että me molemmat kannatamme kotikuntamallia mutta te kannatatte
kotikuntamallia, jolla viedään puolet tehtävistä maakunnille,
(Ben Zyskowicz: Yli puolet!) ja me kannatamme vahvaa kotikuntamallia,
joka pystyisi itse nämä tehtävät hoitamaan.
Minun täytyy myöntää, että olen
aavistuksen verran hämmentynyt, koska en odottanut semmoista
päivää, jolloin edustaja Pekkarinen tässä salissa
ehdottaa eurooppalaista mallia ja minä olen hänen
kanssaan eri mieltä ja kannatan suomalaista mallia. Siis
Suomi on oikeasti uniikki maa, missä on ollut tämmöinen
kaksiportainen järjestelmä, joka kiistatta on
kansainvälisesti katsottuna hieman harvinaislaatuinen,
mutta se on hyvä malli, ja sitä kannattaa puolustaa. Edustaja
Pekkarinen, suomalaisella mallilla eteenpäin!
Puhemies Eero Heinäluoma:
Laajennetaan vähän keskustelua.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pääministeri Katainen on tullut
tunnetuksi siitä, että hän hakee esimerkkejä eri
puolilta Eurooppaa. Viimeksi te olette hakenut esimerkkejä Ruotsista
siitä, miten asioita voitaisiin Suomessa hoitaa, hieman
ehkä huonolla menestyksellä, mutta olette kuitenkin
siinä tällä tavalla toiminut.
Otetaanpa se Ruotsi nyt vielä sitten esimerkiksi. Siis
Ruotsissa on 300 kuntaa ja terveydenhuoltoasiat on hoidettu maakunnallisella
tasolla, Uudenmaan kokoisessa Tanskassa 100 kuntaa ja terveydenhuoltoasiat
on hoidettu maakunnallisella tasolla.
Sitten vielä näihin kokoihin. Euroopan kuntien
keskikoko on 5 400 asukasta, Suomessa 16 500 asukasta,
siis harvimmin asutussa maassa 16 500 asukasta. Nyt te
pyritte 50 000 asukkaan kuntiin, siis maailmanennätykseen.
En voi tunnistaa taustalta mitään muuta kuin ideologisia
perusteita, jotka te onneksi olette kyllä jo ääneen
lausunutkin. Sanoitte, että koko maan asuttuna pitäminen
on vanhahtavaa ajattelua. Siltä se todella teidän
esitystenne jälkeen tuntuu.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Virkkunen. 2 minuuttia paikalta.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen kysyi, miksi hallitus ei
lähettäisi keskustan terveydenhuoltomallia kuntakierrokselle.
Sehän on ollut siellä jo, kuusi vuotta sitten,
kun Paras-hanketta käynnistettiin. Silloinhan keskustelussa
oli kolme vaihtoehtoista mallia: oli terveyspiirimalli, maakuntamallia muistuttava
aluekuntamalli ja peruskuntien malli. Kaikkein suurimman kannatuksen
tuolla aluekierroksella sai peruskuntien malli, ja sen pohjalta
Suomessa lähdettiin uudistamaan kunta- ja palvelurakennetta.
Tämä hallituksen kuntauudistus on sille johdonmukaista
jatkoa.
Edustaja Pekkarinen nosti esiin kuntien itsenäisyyden
ja itsehallinnon, tai lähinnä itsenäisyyden.
Jos katsomme perustuslain lähtökohdista, mitä kunnallisella
itsehallinnolla tarkoitetaan, sillähän tarkoitetaan
nimenomaan sitä, että kuntalaisten valitsemat
valtuutetut käyttävät ylintä päätösvaltaa
kunnassa. Tällä hetkellä olemme tilanteessa,
jossa voimme arvioida, että aika monessa kunnassa todellinen
päätösvalta on jo luisunut valtuustolta
erilaisille ylikunnallisille kuntayhtymille (Mauri Pekkarinen: Yhtiöille
on mennyt se valta!) ja valtuuston ainoa tehtävä on maksaa
näitä laskuja.
Perustuslain näkökulmasta kunnalliseen itsehallintoon
kuuluu myös se, että kunnalla on oltava riittävät
taloudelliset voimavarat, jotta se kykenee pakollisten lakisääteisten
tehtävien lisäksi ottamaan hoitaakseen myös
muita tehtäviä. Tiedämme, että meidän
kunnistamme suurin osa on sellaisia, että ne eivät
kykene edes pakollisia lakisääteisiä tehtäviä hoitamaan,
saatikka että ne pystyisivät ottamaan muita alueen
kehittämisen kannalta tarpeellisia tehtäviä hoidettavakseen.
Hallituksen tavoitteena on vahvistaa ja tukea kunnallista itsehallintoa.
Se edellyttää sitä, että kunnat
ovat riittävän vahvoja, elinvoimaisia kotikuntia,
jotka kykenevät järjestämään
asukkaiden palvelut ja kehittämään omia
alueitaan. Tästä näkökulmasta
hallitus haluaa tukea kunnallisen itsehallinnon kehittämistä myös
sillä tavalla kuin edustaja Nylander kysyi. Hän
viittasi vapaakuntakokeiluun. Hallitus linjasi kesäkuussa omassa
kannanotossaan, että kun kuntakoko suurenee ja vahvistuu,
tuemme sellaisia hankkeita, joissa kokeillaan uudenlaisia malleja
kehittää palveluita ja hallintoa. Näin
ollen kunnille ollaan valmiita antamaan lisää vastuuta
ja vapautta, koska haemme sellaista kuntamallia, missä kunnat
kykenevät hyvin tuon laajenevan vastuun kantamaan.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tarkemmin tutustuu tämän
porvarihallituksen kaavailemaan kuntauudistukseen, niin käy
selväksi, että hallituspuolueet ovat huolissaan
ainoastaan äänisaaliistaan (Kari Uotilan välihuuto)
tulevissa kuntavaaleissa eivätkä lainkaan itse
kuntalaisista ja heidän hyvinvoinnistaan. Hallitus keskittyy
runnomaan läpi ja kehumaan kaavailemaansa kuntauudistusta
ja unohtaa tyystin tärkeän asian eli yksittäisen ihmisen.
Te haluatte viedä ihmisiltä pois perusturvan sekä lähipalvelut.
Ministerit Virkkunen ja Guzenina-Richardson, miksi te haluatte tehdä pahaa
omille kansalaisillemme?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Guzenina-Richardson, 2 minuuttia paikalta.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Täällä on ollut
paljon hyviä, rakentavia puheenvuoroja. Esimerkiksi kun
täällä on peräänkuulutettu
perussuomalaisten vaihtoehtoa, niin se on ihan paikallaan, nimittäin
kyllä nämä ovat myöskin sellaisia
evästyskeskusteluja, jotka vien sitten mukanani ministeriöön
ja työryhmään. Tälläkin
hetkellä, siis paraikaa tällä hetkellä,
meillä on ministeriössä työryhmä kokoontumassa.
He ovat tuomassa sitten esitystä hallituksen käsittelyyn
perjantaiksi, eli työ etenee tässä jatkuvasti.
Näistä kotikuntamalleista sanoisin, että meillä nyt
tuntuu olevan kaksi kotikuntamallia tässä vastakkain.
(Mauri Pekkarinen: Ei ole kuin yksi!) Meillä on tämä elinvoimainen,
vahva kotikunta, joka on hallituksen malli, ja sitten meillä on
keskustapuolueen kotikuntamalli, joka kumisee kyllä aika
lailla tyhjyyttään. Edustaja Pekkarisen puheessa
oli kyllä poljentoa, mutta te väititte, että hallitus
keskittää ja romuttaa jopa kotikuntarakkauden.
Hallituksen tarkoitushan on tehdä tästä rakkaudesta
aitoa ja sellaista, että kuntalaiset voivat ihan oikeasti
olla tyytyväisiä palveluihin ja että kuntalaiset
pääsevät vaikuttamaan myöskin
siihen, millä tavalla palvelut järjestetään.
Sen vuoksi hallitus on valinnut sen, että me lähdemme
vahvoista kotikunnista, jotka pystyvät itse näitä palveluita
rahoittamaan, järjestämään ja
turvaamaan kuntalaisille. Kyse on toimivista terveyskeskuksista,
vanhustenpalveluista, päiväkodeista, siis juuri
sellaisista palveluista, joita keskustakin täällä salissa
on useaan otteeseen peräänkuuluttanut, (Mauri
Pekkarinen: Juuri niin, näinhän sen pitää olla!)
ja minun mielestäni tuntuu aika irvokkaalta, että täältä salista
sanotaan sellaisia puheenvuoroja, ettei hallitus olisi vakavissaan,
tosissaan, tai että hallitus jopa haluaisi vahingoittaa
Suomen kansaa tällä uudistuksella. Minun mielestäni
tällaiset väitteet ovat aika pöyristyttäviä.
Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähänastinen keskustelu
on minusta paljastanut sen, että hallituksen linjan ja
keskustan välillä on tässä palvelujen järjestämisessä ihan
selkeä ero. Hallitus rakentaa tällaista neli-
tai viisitasoista mallia, kun taas keskustalla on nämä kaksi
tasoa: on kotikunta ja maakunta. Maakunta tarkoittaa lähinnä nykyisten
kuntayhtymien järkeistämistä, siis säästämistä ja
järkeistämistä. Vastakkain on neljä tasoa
ja kaksi tasoa, hallitus ja keskusta.
Minun kysymykseni kuuluu: aikooko pääministeri
Kataisen hallitus tuoda tämän oman suunnitelmansa,
nämä tasot ym. — kuntarakennejuttu ja
sitten sote-asiat — vielä ennen vaaleja kunnille
lausuntakierrokselle, jotta ne tietävät, mikä tässä on
oikein edessä, mistä oikein valitaan? Kansan pitää saada äänestää näistä asioista
vajaan neljän viikon päästä.
(Eduskunnasta: Ei hallitus suostu tuomaan!)
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oppositio on hyvin tehokkaasti maalannut uhkakuvia
käyttämällä suurkunta-sanaa
lauseessa kuin lauseessa. Herää kysymys tietenkin,
että jos suuruus on jotain huonoa, miksi oppositiopuolueet
pyrkivät sitten suurpuolueiksi. (Naurua)
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksen keskeisenä tavoitteena
on oltava hallinnon keventyminen ja varojen siirtyminen peruspalveluiden
käyttöön. Oppositio väittää,
että keventämällä hallintoa
ei synny säästöjä. Te ette voi
olla tosissanne. Jos tämä väite olisi
totta, niin silloin voisi esittää, että lisätään
sitten hallintoa ja himmeleitä. Raha ei kasva puussa, eikä se
myöskään tule ulos seinästä,
mutta rahasäästöjä syntyy, ainakin
pitkällä aikajänteellä, tekemällä rakenneuudistuksia.
Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itse olen toiminut vuodesta 2006 yhden
maakuntahallituksen puheenjohtajana, sitä kautta maakuntahallinnon
edustajana siis jo kuuden vuoden ajan, ja olen päässyt
tutustumaan eurooppalaiseen hallintorakenteeseen. Ehkä hieman
ihmettelen tätä keskustan intoa maakuntahallinnon
pystyyn nostamiseksi uudella tavalla, tällä niin
sanotulla eurooppalaisella tavalla. Kädessäni
on Reijo Vuorennon, Kuntaliiton apulaisjohtajan, kirjoitus, jossa
hän kertoo, että Suomen paikallishallinnon eli
kuntien hallinnon menot ovat noin 10 miljardia euroa pienemmät
kuin Ruotsissa, tämä siis kansantuotteeseen suhteutettuna.
Kysynkin, arvoisat keskustalaiset: mistä otatte hallintoonne,
tähän himmeleiden himmeliinne, rahat?
Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ainakin
osittain osoittaa sen, että harvoin on kuntavaalien kynnyksellä ollut
näin paljon raskasta tavaraa pöydällä:
on kuntarakenneuudistus, on uusi kuntalaki tulossa, sosiaali- ja
terveysrakenteet valukauhassa ja sitten vielä valtionosuusjärjestelmän uudistaminen.
Riittäisi kyllä keskusteltavaa näitten
asioitten tiimoilta.
Kun oppositio, perussuomalaiset, tekee välikysymyksen,
se kyllä kattaa kysymyksen, ja se on ihan sallittua, koska
tämä on välikysymys, tai siis jopa viisi
kysymystä. (Timo Soini: Saisiko vastauksen edes yhteen
kysymykseen!) Mutta, hyvät ystävät, se
ei estä sitä, että on itsekin jotain mieltä.
(Eduskunnasta: Viisi kysymystä eikä yhtään
vastausta!) Siinä voisi olla edes gramman verran omaa vaihtoehtoa,
niin että tästä keskustelusta tulisi
pikkasen parempi.
Sen sijaan luemme, että tästä tehdään
linjavaali harjoitetusta europolitiikasta, ja edustaja Soini myöskin
esittää Financial Timesissa, että näistä vaaleista
tehdään EU-kansanäänestys. Tämä Financial
Times ilmestyy kyllä teidän kannaltanne väärässä vaalipiirissä,
mutta sekin tietysti kuuluu tähän asiaan. Yhtäkään
Kreikan tai Espanjan ongelmaa (Puhemies koputtaa) ei ratkaista Paraisten
tai Uuraisten valtuustossa.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa, mistä kunta-sanassa
on kysymys. Kreikaksi se on "demos", ’kansanvalta’,
ranskaksi "commune", ruotsiksi "kommun" elikkä ’yhteinen’.
Haluan tuoda tähän keskusteluun kuntalaisen ja
sen, mikä on hänen roolinsa tässä,
kun puhutaan rakenteista.
Palvelujen todellisen saavutettavuuden ja laadun parantaminen
vaatii analyyttistä ja perusteellista ajattelua ja asenteenkin
muuttamista. Palvelujen passiivisen vastaanottamisen sijasta on
kysyttävä, mikä on kuntalaisen rooli,
ja kuntalainen on nähtävä aktiivisena
toimijana. Tätä me vihreät haluamme lähidemokratiaa
korostamalla tuoda esille. On vahvistettava ihmisten omia vahvuuksia
ottaa vastuuta omasta elämästään
ja muistettava, että raskaimpia ja kalleimpia palveluja
käyttää vain pieni osa kansalaisista.
Suuri osa kuntalaisista selviää kevyemmillä palveluilla.
Hyvä ministeri, mitenkä otatte huomioon tämän
ihmisten positiivisen tuuppaamisen ja sen, että he ottaisivat
(Puhemies koputtaa) omasta elämästään
vastuuta?
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me olemme nyt kaksi ja puoli tuntia suurin
piirtein keskustelleet meidän välikysymyksestämme,
jossa on tosiaan esitettynä viisi kysymystä. Vielä ei
ole tullut yhtään vastausta. Olisiko jo niitten
aika?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntalaisten kannaltahan tämä on
tietysti tärkeä uudistus, miten kuntalainen tulee
voimaan. Suomi on sikäli vaikeasti hallittava maa, että se
on melkein Saksan suuruinen ja meitä on 5,3 miljoonaa,
Saksassa yli 80 miljoonaa. Yksi asia, mikä tässä on
unohtunut, on joukkoliikenne. Ilman joukkoliikenteen hyvää toteuttamista
maakunnissa nämä uudistukset eivät käytännössä toteudu.
Ne liittyvät näihin palveluihin: on sosiaali-
ja terveyspalveluita, koulupalveluita. Ja sitten on myös
se, miten nämä kunnat, minkä kokoisia
ovatkaan, saavat tulonsa, ja se taas riippuu siitä, minkälaisia
yrityksiä siellä on. Tämä yhteistyö elinkeinotoiminnan
aikaansaamiseksi ja se, millä tavoin järjestetään
energia-asiat, jätevesiasiat, juomavesiasiat — nämä ovat
kaikki niitä kokonaisuuksia, jotka tulisi tässä laissa
ottaa käytännössä huomioon.
Muutoin tämä kuntauudistus ei käytännössä onnistu.
Miten on joukkoliikenteen osalta?
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen hiukan pettynyt tähän
keskustelun tasoon. Meidän pitäisi täällä keskustella
siten, että hallitus ensin vastaisi näihin meidän
viiteen kysymykseemme, joihin on suhteellisen helppo vastata. Sitä tietoa
hallituksen pitäisi jakaa nyt niin, että vastaisi
näihin kysymyksiin, ja sen jälkeen käytäisiin
sitä keskustelua niistä eri vaihtoehdoista.
Erikoissairaanhoito muodostaa kunnissa tilanteen, jossa kunnat
eivät pysty budjetoimaan, ja sen erikoissairaanhoidon kustannuskehitys
on erittäin korkea. Minä olisin halunnut keskustella ja
avata keskustelua siitä, voidaanko esimerkiksi erikoissairaanhoito
pistää valtion vastuulle niin, että valtio
sen kustantaa ja tuottaa. Se monella tapaa kyllä sitten
helpottaa kuntataloutta.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen haluan kyllä todeta, että hallitus
on valmistellut tätä asiaa hyvin ja avoimesti.
Hallituksen vastaus oli erittäin selkeä ja hyvä.
Täytyy sanoa, että se, minkä vuoksi ei
vielä ole tullut tätä kokonaisuutta,
perustuu siihen, että hallitus kuunteli viime keväänä kuntia (Eduskunnasta:
Ei kuunnellut!) ja sen jälkeen kun kunnat olivat vaatineet,
että suoritetaan toinen kuntakierros syksyllä ja
siihen liitetään sosiaali- ja terveydenhoidon
kokonaisuus, hallitus päätti ryhtyä tähän
työhön. Nämä uudistukset ovat
niin kauaskantoisia, että niitä ei muutaman viikon
sisällä valmistella.
Mutta keskustapuolueelta minä haluaisin nyt kysyä:
mikä loppujen lopuksi on tämä malli,
johon edustaja Pekkarinen henkeäsalpaavassa ryhmäpuheenvuorossaan
viittasi, eli maakuntaitsehallinto? Siellä on vaaleilla
valittu valtuusto, mutta sanokaa nyt suoraan, onko siellä myös
veronkanto-oikeus, joka kuntien palveluiden järjestämisen
ja rahoituksen panisi samaan pussiin. (Puhemies koputtaa) No, mitä tehtäviä jää sitten
sille
itsenäiselle peruskunnalle? (Ben Zyskowicz: Eihän
sille jää muuta kuin vaakunan kiillottaminen!)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Kuka vastaisi tähän? Edustaja Pekkarinen on
ensimmäinen jonossa. Olkaa hyvä!
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jo Vapaavuoresta lähtien:
Meillä on erilainen käsitys kotikunnasta. Keskusta
lähtee siitä, että kotikunta pystyy hoitamaan
suurin piirtein kaikki muut asiat paitsi sen erikoissairaanhoidon,
perusterveydenhoidon, siihen liittyvät vaativat sosiaalipalvelut.
Tällä hetkelläkinhän peruskunnan
ulkopuolella on ammatillinen koulutus, eikö niin? Näin me
ajattelemme. Siis nämä 400 palvelumuotoa, 400
tehtävää suurin piirtein, ovat niitä lähipalveluja,
ne jäävät sinne lähikuntaan,
sinne kotikuntaan. Mutta nämä vaativat tehtävät
pitää koota sitten maakuntalaajuisesti, niin kuin
täällä kerroin — erikoissairaanhoito
ja perusterveydenhoito — ja yksikanavaistaa se rahoitus.
Yhdestä kanavasta rahoitus — se on ainakin oma
käsitykseni, ja uskon, että se on paljossa myös
keskustan käsitys. Ja jatkossa, niin kuin minä sanoin,
se pitemmän tähtäyksen askel voi olla
sitten se, että perusterveydenhoidon, erikoissairaanhoidon
tehtävät (Puhemies koputtaa) kootaan yhteen sen ammatillisen
koulutuksen ja vahvempien liittojen kanssa ja sitten... [Puhemies
antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensin keskusta pakotti alle 20 000
asukkaan kunnat luopumaan perusterveydenhuollosta ja siirtämään
sen yhteistoiminta-alueelle. Nyt te haluatte siirtää sen
vielä seuraavalle askeleelle eli maakunnan tasolle. Minusta se
on paljon kauempana kuin se kotikunta. Jos me haluamme päättää näistä lähellä,
niin se ei todellakaan ole siellä maakunnan tasolla. Nyt
on, hyvät keskustalaiset, aika tulla kotiin, sinne vahvaan
peruskuntaan.
Kun te kysytte sitä, mitä hallitus tässä nyt
aikoo tehdä, niin se on kesäkuussa päätetty
Halkessa. Mikä on toimintasuunnitelma tästä eteenpäin?
Rakennelaki tehdään sen perusteella, ja se on
varmasti valmis hyväksyttäväksi lähipäivinä, ja
se lähtee lausuntokierrokselle yhdessä sote-mallin
kanssa, joka toivottavasti saadaan mahdollisimman pian. Tämän
jälkeen alkaa kuntien työvaihe. Silloin te taas,
hyvät keskustalaiset ja kuntapäättäjät,
keskustalaiset eri puolilla, pääsette mukaan hakemaan
parhaita malleja. Seudullisesti rakennetaan vahvoja, kotoisia kotikuntia, jotka
hoitavat demokraattisesti peruspalvelut.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Orpon kanssa täytyy
olla kiireesti samaa mieltä, kun yhdestä asiasta
on samaa mieltä. Nimittäin keskusta aikanaan Vanhasen
hallituksessa linjasi, että ei ole pakkoa, mutta sitten
ajettiin yhteistoiminta-alueisiin, aivan niin kuin edustaja Orpo
sanoi. (Mauri Pekkarinen: Se oli hyvä!) Mutta kun te puhutte vaihtoehdoista,
niin kunnanvaaleissa on 299 kuntaa, missä on perussuomalainen
lista, vaihtoehto on kaikkein leveimmällä. Aina
pystyy äänestämään.
Ja kun katsotaan, ketkä päättävät, niin
ne ovat kuntavaaliehdokkaat, jotka tulevat valituiksi: perussuomalaiset
2 500 enemmän, SDP 700 miinusta, kokoomus 700
miinusta, vasemmistoliitto 700 miinusta, keskusta 1 400
miinusta. (Välihuutoja) Tässä nähdään,
siellähän ne päätökset
tehdään, siellä peruskunnissa. (Oikealta:
Käydään ne vaalit ensin!) Pääministeri
Katainen ei ole enää paikalla, mutta kyllä hänen
on hyvä siinä Espoossa elää,
jossa minä olen ollut valtuustossa kolme kautta pitämässä (Puhemies koputtaa)
suuren ryhmän kanssa huolta peruspalveluista.
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, tervetuloa tänne
eduskunnan saliin! Täällä ei ole menossa mikään
raati, joka arvioisi puolueiden ehdokasasettelutilannetta, (Välihuutoja)
vaan kysymys on ihmisten palveluista. Te äsken sanoitte,
että haluatte pitää palvelut siellä kunnissa;
täällä äsken teidän
edustajanne Turunen sanoi, että hän taas haluaa
siirtää erikoissairaanhoidon valtiolle. Yksi ajaa
maakuntamallia, yksi peruskuntaa, yksi ompeluseurakuntia. Mikä on
se teidän mallinne? Minulle ei ole tullut selväksi
muuta kuin se, että teiltä tulee loruja, mutta
tässä maassa tasa-arvoisten palvelujen vuoksi
tarvitaan myös tekoja, työn ja oikeudenmukaisuuden
tekoja.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lindtman tuntee varmaan Vantaan,
jossa SDP:n johdolla ollaan aika pahoissakin talousvaikeuksissa.
Otatteko te vastuun tästä? Kun katsotaan, mikä on
se oikea linja, se on kotikunta, peruskunta, se on hyvä linja.
Siihen sitten katsotaan tämä vaativampi terveydenhuolto.
Ja nimenomaan siellä kunnissa tehdään
päätökset — ei pakolla. Kyllä siellä jokainen
kunta ymmärtää: jos ei ole elämisen
edellytyksiä, silloin liitytään. Tämä on
aivan kristallinkirkas linja. Vika on vain vastaanottajassa eli siellä päässä.
Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä, Vantaalla on talousongelmia,
ei vähiten siitä johtuen, että perussuomalaiset
kokoomuksen kanssa halusivat maksaa miljoona euroa siitä,
että vahtimestarit, siivoojat ja keittäjät
eivät ole kunnan palveluksessa vaan osakeyhtiön
palveluksessa.
Ja vielä, mitä tulee tähän
linjaan, ei tullut selkeäksi, mikä teidän
linjanne on. Hallituksen linja on se, että kuntauudistus
täytyy tehdä mutta se tehdään
kuntalähtöisesti, ei pakkoliitoksia. Minä en
tuosta teidänkään puheestanne mitään
muuta irti saanut.
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Tässä käy selville,
että on kuntavaalivälikysymys tiedossa ja siitä keskustellaan.
Tärkeää näitten häkkyröiden
ja himmeleiden ja olemattoman perussuomalaisten kuntamallin lisäksi
olisi puhua eriarvoistumisesta. Maaseutumaiset kunnat ovat pulassa,
ja taantuva kehitys on jatkunut yli 20 vuotta. Kuntauudistuksen
vastustaminen tukee eriarvoistumista, ja se jättää maaseudun
kylmästi yksin pärjäämään
ja köyhtymään. Vastustamalla kuntauudistusta
aikanaan konkurssin tehneen Suomen Maaseudun Puolueen perillinen
on nyt ajamassa suomalaista maaseutua konkurssitilaan. Esimerkki tästä:
Siikalatvan kunnassa maksetaan suurinta veroprosenttia tällä hetkellä.
Anoppini ja appiukkoni asuvat siellä. Tulevaisuudessa tämän
kunnan veroprosentti tulee nousemaan 27 prosenttiin. Onko tämä reilua,
että jossakin kunnassa maksetaan 27 prosenttia veroa ja
saadaan vastineeksi huonommat palvelut kuin kasvukeskuksessa? (Välihuutoja)
Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtionosuuksia kunnille on leikattu rajusti,
ja sama peli jatkuu. Kunnat ajetaan ahdinkoon, ja tällä perustellaan
suurien kuntien tarpeellisuus ja pakko. Miten käy peruspalveluiden
saatavuuden, varsinkin kuntien reuna-alueilla? Voisin kyllä itse
vastata tähän, että huonosti käy.
Ministeri Virkkunen ja myös pääministeri
sanoivat puheessaan, että kuntaliitoksista on hyviä tuloksia.
Huonoista tuloksista mainitsisin muun muassa Salon seudun ja reuna-alueitten
kuihtumisen. Ennaltaehkäisy on sana, joka on hallitukselle
sen toiminnassa vieras. Jos perusterveyspalvelut siirtyvät
kuntalaisille matkojen päähän, hoitoon
menoa pitkitetään viime tippaan. Kysyisinkin ministereiltä:
tuleeko tämä yhteiskunnalle halvemmaksi, puhumattakaan
inhimillisyydestä?
Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Salon seudulla kymmenen
kunnan valtuustot tahtoivat 11.6.2007 muodostaa uuden, elinvoimaisen
Salon. Olimme pilotti, ja edelleen Suomen toistaiseksi suurin monikuntaliitos
on toteutettu meillä. Olen tästä edelleen
ylpeä. On jopa surullista, että tässä salissa
halutaan sotkea kaksi osittain eri asiaa: kuntaliitoksen toteutuminen
ja kaupunkimme taloustilanne. Hyvät kollegat, haluan muistuttaa
teitä siitä, että kaupunkimme on kokenut
historian suurimman rakennemuutoksen tämän mainitsemani
11.6.2007 jälkeen. Kaupungistamme on kadonnut 6 000
työpaikkaa, neljännes meidän kaikista
työpaikoistamme. (Välihuutoja) Voitte vain kuvitella,
mitä nämä luvut tarkoittavat kaupungin
kassaan miinuksen muodossa ilman kuntaliitosta. Voin todeta teille,
hyvät kollegat, myös sen, että onneksi
meillä on parhaillaan leveämmät hartiat
kuntauudistuksen myötä, toimivalle kunnalle kun
ei riitä tehtäväksi pelkästään
peruspalveluiden tuottaminen.
Edustaja Ruohonen-Lernerille toteaisin myös sen, että kuntaliitoksista
ei ole realistista odottaa koskaan pikavoittoja.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen kyllä, mikä oikeus
kokoomuslaisilla ministereillä tai kokoomuslaisilla kansanedustajilla
on vaatia vastauksia keneltäkään yhtään
mihinkään. Minä olen jo edellisessä välikysymyskeskustelussa
ja tämän välikysymyskeskustelun aikana
esittänyt omasta mielestäni hyvin selkeän
ja perustellun kysymyksen: mikä on ministeri Virkkusen
kanta pakkoliitoksiin, ja jos se on kielteinen, niin kirjataanko
rakennelakiin myöskin niin, että tällaista pakkoa
ei ole? Jos te ylenkatsotte minun kysymykseni, niin onko teillä varaa
katsoa ylen niitä kansalaisia, jotka elävät
pienissä ja keskisuurissa kunnissa ja jotka tähän
asti ovat äänestäneet kokoomusta?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Virkkunen. 1 minuutti.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Pahoittelen sitä, että edustaja
Mustajärvi ei ole saanut tätä kaipaamaansa
vastausta. Kesän aikana tästä asiasta
on kuitenkin hyvin paljon keskusteltu, ja muun muassa eduskunnalle
annetussa tiedonannossa hallituksen linja tältä osin
on eduskunnalle kerrottu kesäkuussa. Se on myös hallitusohjelmaan
kirjattu.
Hallitus lähtee siitä, että jos kunnan
kyky järjestää palveluita on niin vakavasti
vaarantunut, että asukkaat eivät saa tarvitsemiaan
peruspalveluita, silloin valtioneuvostolle varattaisiin oikeus päättää toimenpiteistä,
(Välihuutoja) eli niin sanotut pakkoliitokset on rajattu
näihin tapauksiin. Itse arvioin, että tällainen
kehityskulku kyllä tulisi olemaan hyvin pitkän
matkan päässä, koska meillä tälläkin
hetkellä on voimassa jo arviointimenettely, jota käytetään
näiden kuntien kanssa, joiden talous on pahasti kriisiytynyt.
Tässä tapauksessa asetamme näihin kuntiin
aina työryhmät, jotka yhdessä kunnan
päättäjien kanssa hakevat ratkaisuja
siihen, miten talous saadaan kestävälle pohjalle,
niin että kuntalaisten palvelut voidaan jatkossa järjestää.
Useimmiten nämä työryhmät ovat
ehdottaneet kunnan yhdistymistä toiseen kuntaan, ja näissä on
pääsääntöisesti onnistuttu
hyvin. Muun muassa nyt tänä vuonna arviointimenettelyyn
tullut Vihannin kunta yhdistyi Raaheen varsin pikaisten kolmen viikon
neuvottelujen pohjalta. Sen sijaan Tarvasjoki ei vielä ole
löytänyt (Puhemies koputtaa) kumppania. Mutta
pääasiassa neuvottelumenettelyllä varmasti
jatkossakin tässä pyritään toimimaan.
Eli kyllä se pakkoliitos on äärimmäinen
vaihtoehto silloin, jos kerta kaikkiaan kuntalaisten palvelut ovat
niin vakavasti vaarantuneet.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Uudessa Kuntalehdessä esitettiin
näkemyksiä siitä, kuinka suurkunnat eivät
poista valtion vastuuta peruspalveluiden rahoittamisesta. Kunta-alan
arvostetut asiantuntijat Kauko Heuru, Erkki Mennola ja Aimo Ryynänen
ovat kirjoittaneet, kuinka kuntien tuottamat palvelut ovat pääosin
ihmisoikeuksien toteuttamista ja kansainvälisoikeudellisesti
vastuu niistä on valtiolla. Kysynkin, mitä mieltä arvoisa ministeri
Virkkunen on tästä näkemyksestä, onko
hän samaa mieltä siitä, että vastuu
näistä on lähinnä valtiolla.
Sitten edelleen haluaisin todeta, kun täällä on perättömiä väitteitä esitetty
perussuomalaisten kuntapoliittisesta linjasta, että meillä on
selkeä linja: me kannatamme itsenäisiä kuntia,
ja jos mennään liitoksiin, niin ne tapahtuvat
kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta, ei pakolla.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen sanoi, että keskustan
linja on se, että on peruskunta ja sitten on maakunta,
joka huolehtii vaativasta erikoissairaanhoidosta. Tällä hetkellä vaativasta erikoissairaanhoidosta
huolehtivat yliopistolliset sairaalat, joita on viisi. Tarkoittaako
teidän mallinne sitä, että nämä sairaanhoitopiirit
erikoissairaanhoidon osalta lakkautuvat? Ja uskotteko te todella,
että nämä maakunnat, jotka nyt ovat väkiluvultaan
mitä ovat, pystyisivät todella vaativasta erikoissairaanhoidosta
vastaamaan? Voin sanoa teille, että eivät pysty.
Me tarvitsemme tämän vaativan erikoissairaanhoidon
ja sitten vahvat peruskunnat, jotka huolehtivat peruspalveluista.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän mallissamme on kotikunta,
maakunta. Maakunta vastaa erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta,
ja erikoisen vaativa sairaudenhoito ostetaan samalla tavalla näiltä erva-alueilta
kuin tähänkin saakka. Siellä ei ole mitään
rakenteita tälläkään hetkellä, hallintorakenteita,
(Välihuutoja) vaan se ostetaan sieltä maakunnasta
niin kuin tähänkin saakka, ei ole kolmatta tasoa.
Minun mielestäni tässä keskustelussa
se avainkysymys on se, miten erikoissairaanhoito järjestetään.
Pääministeri Katainen täällä myönsi,
että tarvitaan yhteistyötä, ja kun tarvitaan
yhteistyötä, niin yhteistyö tarvitsee
aina jonkun rakenteen. Keskusta on ainut puolue, joka on esittänyt
tähän jonkun rakenteen. Sitä ei ole kuultu hallitukselta,
ei perussuomalaisilta, ei keneltäkään,
mikä olisi se rakenne. Sairaanhoitopiirit kuulemma lopetetaan.
Edustaja Östmanille voisi lyhyesti vastata, että keskustapuolue
pyrkii (Puhemies koputtaa) suureksi sen takia, että meillä on
niin kevyt hallinto.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tulen sellaisesta kunnasta, jossa neljä kotikuntaa
yhdistyi yhdeksi elinvoimaiseksi kotikunnaksi, ja niitä olen
seurannut, kun tässä on nyt neljä vuotta
oltu. No, ensinnäkin yksi kunta, viides kunta, on tulossa
vapaaehtoisesti mukaan. Mitä on tapahtunut palveluille? Terveyskeskuksessa
on lääkärien virat täynnä, on
investoitu päiväkoteihin, kouluihin, liikuntapaikkoihin,
jotka ovat lapsiperheille hyvin tärkeitä, on toteutettu
mittavia vesihuoltohankkeita ja autettu sitä kautta haja-asutusalueella
asuvia ihmisiä. Nämä kaikki on tehty.
Me teimme sen omilla päätöksillä,
ei huudettu apuun maakuntaa, ei valtiota, ei jääty
odottamaan sitä, mitä tapahtuu Kreikassa tai Espanjassa,
(Timo Soinin välihuuto) vaan otettiin se vastuu omiin käsiin. Se
ei ole ollut helppo tie, mutta se on ollut oikea tie, jota kautta
voidaan maaseutumaisessa kunnassa aivan varmasti tarjota paremmat
palvelut kuin mitä nämä yksittäiset
kunnat hajallaan olisivat voineet ihmisille siellä tarjota.
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos tässä keskustelussa
jotain hyvää on, niin se on varmastikin se, että olemme kaikki
yksimielisiä siitä, että muutos on tarpeen. Näistä erilaisista
lähestymistavoista ja malleista on hyvä keskustella,
maistuuko tuo Pekkarisen tarjoama muun maan mansikka paremmalle
kuin oman maan mustikka. Hieman ymmälleni jäin siitä,
että kun Pekkarinen puhui tunteella ja lämmöllä näistä maakunnista,
niin onko teidän mallissanne siis ensin peruskunta, sen
jälkeen tämä monitoimikuntayhtymä ja
sen jälkeen vielä maakunta. Onko teillä siis
tämmöinen kolmen kunnan taso? (Välihuutoja)
Mutta siis jos mitään malleja ei esitetä,
niin sitten käy näin, että keskustellaan
siitä mistä keskustellaan. Perussuomalaisten retorisesta
myrskypilvestä ropisi kyllä päällemme
siat säkissä ja pallot jalassa ja laput silmillä,
ja tuli sieltä lopulta se pihtiputaan mummokin. Mutta mihin
jäi se pihvi, mihin jäi se jytky? (Kari Rajamäki:
Se on säkissä!) Mitä te tällä välikysymyksellä nyt
ajatte takaa?
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa koota palvelut maakunnissa
yhteen niin, että kuntalaiset saavat ne palvelut kotikunnissaan,
se on tärkeää, lähipalvelut:
päivähoitopalvelut, koulut, terveydenhuolto jne.
Organisaatio muodostetaan laajemmaksi, jolloin syntyy ne hartiat,
joilla tämä kaikki pystytään
toteuttamaan.
Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen, te puhuitte lämpimästi
kuntademokratiasta. Mielestäni, kun puhutaan demokratiasta
ja lähidemokratiasta, tämä teidän
tarjoamanne demokratiamalli on kuin kiinalaista lähiruokaa
suomalaisille. Mitä minä vastaan niille maakunnan
reunoilla oleville kunnille, kun siellä kunnat lakkautetaan, liitetään
suurempiin keskuksiin? Miten se demokratia siellä toimii?
Eivät ihmiset koe sitten enää niin, että he
ovat ikään kuin siinä samassa entisessä kotikunnassaan,
missä he ovat tähän asti eläneet.
Siihen liittyy myös muita arvoja paljon, ei ainoastaan
terveydenhuolto. Tässä mielessä tämä kotikunta
ja maakunta ovat kaikille tärkeitä ja isompia
kysymyksiä kuin pelkästään nämä täällä esillä olleet
asiat.
James Hirvisaari /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten olemme kuulleet, kuntauudistusta ei
välttämättä perustella säästöillä vaan
sillä, että kaikille taattaisiin yhdenvertaiset palvelut.
Valitettavasti se merkitsisi sitä, että palvelut
eivät suinkaan paranisi vaan monissa kunnissa pelkästään
huononisivat. Näin kävisi esimerkiksi kotikunnassani
Asikkalassa, jossa palvelut ovat lähellä ja esimerkiksi
useita vireitä kyläkouluja on toiminnassa. Kuntaremontti
onkin tyypillistä vasemmistolaista tasapäistämistä,
ja rahavalta puolestaan miettii tässä muita metkuja ja
juonittelee pelkästään oman valtansa
pönkittämistä. Valtion rahankäyttöön
tarvittaisiin nyt ihan täysremontti, jolla kuntia ei suinkaan
teurasteta vaan saadaan kunnat kuntoon.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tuli varsin vakava asia esille äsken
edustaja Sipilän puheenvuorossa — ehkä keskusta
tosiaan ajelehtii nyt poliittisessa tyhjiössä Hannes
Mannisen ja silloisen hallituksen käynnistämän
Paras-hankkeen jälkeen — kun hän sanoi,
että maakunta vastaa perusterveydenhuollosta. Älkää,
hyvät ihmiset, lähtekö viemään
näin kauas kotoa sitä perusturvallisuutta, joka
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuteen kuuluu. Älkää keskittäkö tällaisia
ihmisten
arjen perusturvallisuuden asioita tällä tavalla
kuin te nyt teette. Kunnallinen demokratia tarkoittaa kuntalaisten
tahdon toteutumista kunnallisessa päätöksenteossa.
Se toteutuu kuntalaisten valitsemien valtuutettujen päätösvallassa,
todellisessa, ja nimenomaan niin, että sosiaali- ja terveydenhuolto,
se kansalaisten arki, voidaan parhaalla mahdollisella tavalla lähellä kotia varmistaa.
(Ben Zyskowicz: Kotiintulon aika!)
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen löysi jo kaapista
hallituksen piilottaman kuntaliitosmörön, ei siihen
mennyt kuin kaksi tuntia. Nyt tietysti voisi vastata sitten perussuomalaisten
esittämiin muihin kysymyksiin. Mutta ministerin vastauksesta
ei ilmennyt, miten hallitus turvaa lähipalvelut. Puheesta
puuttuivat konkreettiset ratkaisut, esitykset ja esimerkit. Mitkä ovat
ne keinot, joilla kuntalaisille saadaan paremmat pal-velut, vieläpä edullisemmin
kuin nykytilassa, jolloin pienkunnissa palvelut ovat lähellä kuntalaista?
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean sen, että kun puhutaan tästä vahvasta
kunnasta, niin adjektiiveja kyllä löytyy: itsenäinen,
elinvoimainen, vahva jnp. Mutta minun on pakko kyllä kysyä:
miten esimerkiksi te, ministeri Virkkunen, Ylä-Karjalan
kunnista, joista esitettiin, että niitten pitäisi tehdä yhteinen
kuntaliitosselvitys — Valtimo, Nurmes, Juuka ja Lieksa,
välissä Pielinen, pitkät välimatkat
ja ikääntynyt väestörakenne — teette vahvan
kunnan, joka pystyy sitten nämä kaikki palvelut
turvaamaan? Tämä on olennainen kysymys. Minun
mielestäni Pohjois-Karjalaan sopii paljon paremmin se,
että on kotikunta Valtimo, kotikunta Nurmes, kotikunta
Lieksa, jos he niin haluavat. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa
ja erityisesti perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa
on ongelmia näitten kuntien asukkailla, ja sen takia itse
kannatan lämpimästi, että kootaan nämä maakunnallisesti
yhteen ja siellä maakunnan alueella järjestetään
perusterveydenhuolto, (Puhemies: Minuutti on täynnä!)
joka käytännössä edelleenkin
on esimerkiksi Valtimon kirkonkylässä, ja erikoissairaanhoito
tulee maakunnalle.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta esittää uusia vaaleja
maakuntamallin myötä. Sehän tarkoittaa
uutta hallintotasoa, jossa asioita valmistellaan ja jonne pitää väistämättä palkata
koko ajan enemmän virkamiehiä. Pitää kysyä,
kuka tekee suorittavat työt esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella,
kun jo nyt on pulaa ammatti-ihmisistä näillä aloilla. Ja
jos me lisäämme vielä hallintoa ja valmistelevaa
tasoa, niin kyllä minun mielestäni työpanokset
silloin menevät täysin väärään
osoitteeseen. (Seppo Kääriäinen: Hallintoa
vähennetään!) Edelleen totean, että jos
me uusia vaaleja lähdemme järjestelemään,
niin jo nyt työtä tekevät ihmiset ovat
aika lailla vaikeuksissa siinä, pystyvätkö he
lähtemään kunnallispolitiikkaan mukaan,
vaikka he haluaisivat. (Eduskunnasta: Kunnallisvaalien yhteydessä!)
Jos taas tulee uudet vaalit, niin minä näen, että joudumme
aika mahdottomaan tilanteeseen, ja epäilen kyllä,
että edes tasa-arvolakia ei saada enää täytettyä,
jos me otamme uudet vaalit käyttöön.
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä näillä mallien markkinoilla
se kaikkein selkein ja linjakkain malli on hallituksen esittämä malli
vahvasta peruskunnasta, (Eduskunnasta: Mikä se on?) joka on
kunta, joka kykenee itse järjestämään
valtaosan niistä peruspalveluista, joita kuntalaiset tarvitsevat,
ja joka on niin vahva, että se pystyy itse hallitsemaan
markkinoita eikä pakon edessä ajaudu yksityistämiseen.
Kunta on olemassa kuntalaisia varten, ja meidän on
myös huolehdittava kuntalaisten toimeentulosta. Hallitus
on tehnyt linjakasta veropolitiikkaa muun muassa korottamalla kunnallista
perusvähennystä, jolla pienituloisille jää enemmän käteen.
Nyt on huolehdittava siitä, ettei kunnissa ajauduta asiakaspalvelumaksujen
korotuksiin, muun muassa terveyskeskusmaksujen korotuksiin, ettei
pienituloisilta rokoteta tätä käteen
jäävää tuloa kunnissa pois.
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tällä hetkellä pattitilanteessa,
ja se johtuu pitkälti siitä, että hallitusohjelmassa
lähdettiin siitä, että vahva peruskunta
on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti
vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa lukuun
ottamatta. Koko ajan on jäänyt määrittelemättä,
mikä tämän vaativan ja tavallisen erikoissairaanhoidon
välimaasto on. Sairaanhoitopiireissä, joita on noin
parikymmentä, työskentelee kymmeniätuhansia
ihmisiä, ja tällä hetkellä heitä askarruttaa se
erikoissairaanhoidon tulevaisuus. Hallitus lähti siitä,
että Suomeen muodostettaisiin noin 70 kuntaa, jotka hoitaisivat
sitten osan näistä erikoissairaanhoitopalveluista.
Se merkitsisi käytännössä melkoisen
kilpavarustelun alkamista näiden kuntien välillä,
koska ei ole enää olemassa niin laajaa aluesairaalaverkostoa
tai keskussairaalaverkostoa, niitä ei yhteensä ole
enää 70:tä. Eli ryhdyttäisiin
rakentamaan vain lisää kiinteistöjä näiden
palvelujen tuottamiseen.
Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa, niin arvoisien ministereiden
kuin muidenkin, on täällä tänään
painotettu sitä, että Suomen väestö vanhenee.
Suomalaisen tyyliin kuuluukin etsiä syyllisiä.
Niinpä tuon tuoreet kenttäterveiset Lahden torilta
tänään. Kansalaisten korviin kuulostaa
nyt nimittäin siltä, että kuntarakenneuudistuksen
tarpeeseen ja kuntien heikkoon taloustilanteeseen syyllinen onkin
vanhusväestö eli ne henkilöt, jotka tämän
maan hyvinvoinnin ovat rakentaneet. Kansa todellakin lähetti
melkoisen tulikivenkatkuisia terveisiä hallitukselle.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksella hallitus hakee palveluverkoston
karsimista. Palveluverkon karsimisen jälkeen palvelut etääntyvät keskuskuntiin
suuriin ja persoonattomiin tehoyksiköihin. Yksilöllisyys
unohtuu, ja palveluiden saavutettavuus heikkenee. Nämä on
nähty jo tehdyissä kuntaliitoksissa. Arvoisa kuntaministeri, kysyisinkin:
mitä vastaatte näissä kehyskunnissa asuvalle
vanhusväestölle?
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä täällä turvallisuudentunnetta
tarvittaisiin, kun isot ihmiset kiistelevät, tulee vähän
turvaton olo.
Mutta mennään asiaan. Itse asiassa pääministeri
täällä aikaisemmin jo kiinnitti huomiota
kahteen ydinkysymykseen. Toinen on se, ketkä meitä 20
vuoden päästä hoitavat. Meillä on
oikeasti väestörakenteessa ihan omilla päätöksillä semmoinen
ongelma, että emme tiedä, onko meillä tarpeeksi
hoitajia. Tämä on se suuri kysymys, joka on edellisen
hallituksen ja nykyisen hallituksen toimintojen takana. Miten siinä onnistutaan
lopulta, se on toinen kysymys.
Toinen keskeinen asia, jonka itse asiassa pääministeri
nosti esille, on se, miten me saamme aikaan kasvotetun päätöksenteon
nimenomaan erikoissairaanhoidon kohdalla. Erva-alueet tulevat toimimaan
joka tapauksessa jollakin tavalla, ehkä asiantuntijaorganisaationa.
Ne ovat kalliita. Uskoisin, että lähipalveluina
terveyskeskukset pystytään hoitamaan vähän
minkälaisen kuntakentän piirissä tahansa,
mutta miten erikoissairaanhoidon kasvotettu päätöksenteko
saadaan aikaan ja sote-alueet? Tämä on nyt se,
mitä me odotamme hallitukselta, ministereiltä,
että pääsemme sitten eteenpäin
tässä asiassa. Se on ydinkysymys.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi edustajat Mäntymaa, Pekkarinen ja Saarakkala
ja sitten ministeri.
Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun olen keskustellut kuntaliitoksista
yrittäjien, yritysjohtajien kanssa omalla Vaasan seudun
alueella, jolla on muuten väkevää yritystoimintaa,
niin näkökulma kuntaliitoksiin on selkeä ja
positiivinen. Monen yritysjohtajan mukaan ongelmana alueellisessa
yhteistyössä tällä hetkellä on
kunnanvaltuustojen eräänlainen nollasummapeli
esimerkiksi logistiikkahankkeiden osalta. Valtuustojen välillä riidellään
logistiikkahankkeista, siitä, kuka mitäkin maksaa
ja kuka saa mitäkin. Tämä tekee päätöksenteosta
auttamattoman hidasta, mikä ei ole liike-elämän
eikä alueen asukkaiden etu.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edustaja Pekkarinen poistui salista, eli edustaja Saarakkala.
Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei vastannut siihen, miksi
oppositio sysättiin tästä kuntauudistuksen
valmistelusta syrjään, ja terveydenhuollon uudistusta
se ei aio tuoda ennen vaaleja, ei edes kuntarakennelakia. Näin
lähidemokratia ei pääse täysin
toteutumaan. Miten sitten turvataan palvelut? Tällä sekamelskalla
hallituksen mukaan eli kuntaliitoksin ja lisäksi ylikunnallisin
sote-mallein, isäntäkuntamallein ja erityisvastuualuein — kauhea
sekamelska. Mutta ei ole yksityiskohtaisesti kerrottu, miten se
menee. Väkimäärällä ja
keskittämisellä kuulemma sitten perustellaan tätä suurkuntalinjaa.
Ja sitten tähän, miten on käynyt näissä liitoksissa,
onko ollut hyötyä, ette pystyneet täysin
vastaamaan, eli se on pääosin auki. Eli kyllä tässä nyt
vähintään puolet jäi vastaamatta.
Ja lisäksi kuntalaiset jäävät
nyt kysymysmerkiksi tuonne odottamaan, missä ovat nämä teidän
mallinne, joita te olette luvanneet.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Guzenina-Richardson. 2 minuuttia paikalta.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt kuunnella tätä perussuomalaisten
puhetulvaa hyvin rakentavalla korvalla. Nimittäin, niin
kuin aikaisemmin jo sanoin, minun mielestäni se vuoropuhelu,
jota täällä salissa käydään,
on myös evästystä hallitukselle. Tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistushan on koko kansan hanke, joka tähtää todellakin
pitkälle tulevaisuuteen, ja tällä halutaan
turvata meidän kansalaisten palvelut, ei ainoastaan tänään
ja huomenna, vaan myöskin sitten lapsenlasten lapsille,
niin että heillä olisi hyvät edellytykset
saada niin ikään hyvinvointivaltion mukaiset palvelut.
Teiltä esitettiin, että otettaisiin mallia
Norjasta, jossa erikoissairaanhoito on siirretty valtion vastuulle.
Te jätitte kertomatta sen, että Norjassa kustannukset
ovat räjähtäneet käsiin tämän
johdosta. Eli tämä ei kyllä ole sellainen
malli, jota hallitus lähtee viemään eteenpäin.
Sitten edustaja Saarakkala tuntui olevan sitä mieltä,
että hallituksen pitäisi jättää kunnat
yksin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä,
ja te aika monisanaisesti tätä kuvailitte. Minulle syntyi
semmoinen käsitys, että te ajatte jonkinnäköistä Rääkkylän
mallia kaikkialle Suomen pieniin kuntiin. Onneksi teidän
edustajanne Juvonen totesi, että ei tällainen
yksityistämismalli ole se hyvä tie Suomelle, jolla
turvataan sitten tulevaisuudessakin sosiaali- ja terveyspalvelut
julkisella puolella.
Mietin vielä sitten, että olihan tässä jotain
sellaista, mistä me olimme samaakin mieltä: edustaja
Ruohonen-Lerner totesi, että ei pakkoliitoksia. No, se
on hallituksen linja.
Sitten täällä peräänkuulutettiin
myöskin sitä, että vanhusväestöä ei
saa syyllistää. Ei tästä aitiosta
kukaan sellaista ole tehnyt. Itse asiassa tuossa vanhuspalvelulain
välikysymyksessä totesin vastauksessani, että vanhukset
ovat meidän voimavaramme ja sitä voimavaraa pitää myöskin kannustaa
pysymään hyväkuntoisena ja elinvoimaisena
ja mahdollisimman aktiivisena, jotta myöskin heidän
lapsenlapsensa ja mahdollisesti lapsenlasten lapsetkin voivat nauttia
sitten näiden meidän kullanarvoisten iäkkäiden
seurasta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Virkkunen. 2 minuuttia paikalta.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Edustaja Louhelainen kysyi, kuka on syyllinen.
Olennaista on nyt se, että tässä ei haeta syyllisiä vaan
haetaan ratkaisuja siihen, miten Suomi selviytyy näistä tulevaisuuden
haasteista ja miten voimme varmistaa sen, että jokainen
voi jatkossakin luottaa siihen, että saa omasta kotikunnastaan
tarpeelliset palvelut, voi asua omalla rakkaalla kotiseudullaan,
omassa kotikunnassaan, ja että näitä kaikkia
alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista
käsin.
Edustaja Saarakkala, viime syksynä, kun oppositiopuolueiden
osalta nousi esiin kysymys siitä, miksi oppositiopuolueet
eivät ole mukana tässä valmistelussa,
esitimme, että kaikki ne puolueet, jotka jakavat hallituksen
tavoitteet kuntauudistuksesta, ovat tervetulleita mukaan valmisteluun.
Edustaja Saarakkala on keskustelun aikana pohtinut hyvin paljon
sitä, minkä kokoinen kunta on tehokas kunta. Tästähän
on hyvin laajasti tehty erilaisia vertailuja, ja voi todeta, että aika usein
noin 20 000 asukkaan kunnat ovat monissa vertailuissa osoittautuneet
aika tehokkaiksi. Mutta nyt on huomattava, että kuntien
palveluiden laatu ja laajuus vaihtelevat huomattavasti, kuntien
väestörakenne ja kuntien maantieteellinen sijainti
ja kuntien maantieteellinen laajuus vaihtelevat huomattavasti. Ja
tietenkin olennaista on myös se, miten asiat kunnassa tehdään. Myöskään
tällä hetkellä kuntien tilastot eivät
ole sillä tasolla, että aina voitaisiin luotettavasti
tehdä näitä vertailuja. Samoin on todettava
se, että itse asiassa samankokoisten kuntien välillä kustannuserot
ovat suuremmat kuin erikokoisten kuntien kesken, eli sekin osoittaa
sen, että kyllä hyvin monet tekijät näihin
vaikuttavat. Ja meillä on tarpeen tästä puolesta
myös saada yhtenäisemmät käytännöt,
muun muassa tietojenkeruun osalta, että voimme luotettavasti
ja läpinäkyvästi tehdä näitä vertailuja.
Jos katsomme näitä liitoskuntia, jotka ovat
nyt toimineet kolme ensimmäistä tilinpäätösvuotta, 32
liitoskuntaa, näistä 16:ssa käyttömenot
ovat kasvaneet keskimääräistä enemmän
ja 16:ssa ovat kasvaneet keskimääräistä vähemmän.
Eli sekin osoittaa, että variaatioita on, mutta pelkästään
käyttömenovertailu ei anna riittävää kuvaa, koska
olisi mentävä syvemmälle kuntien talouteen.
Näissä tilanteissa on usein myös muun
muassa kuntayhtymiä purkautunut ja toiminta on uudelleen
järjestelty.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Jatketaan vielä noin 15 minuutin ajan debattia ja sitten
siirrytään puhujalistaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kylmät faktat eivät mihinkään
muutu, vaikka oppositio kuinka höyryäisi. VM:n
laskelmien mukaan nykyrakenteella kahdentoista vuoden kuluttua Suomessa
olisi jo 64 kuntaa, jotka keräisivät veroa yli
30 prosenttia, yli 100 kuntaa olisi merkittävissä taloudellisissa
vaikeuksissa 2020-luvulla. Ilman mitään toimia
hyvinvointiyhteiskuntamme ajaa tästä syystä karille
ja pahasti. Tämän oppositiokin tietää.
Silti tämän mittavan haasteen edessä opposition
vaihtoehdot ovat varsin vähissä tai tempoilevia.
Perussuomalaiset samaan aikaan kannattaa ja vastustaa vahvempien
ja elinvoimaisempien kuntien luomista. Keskustasta taas keväällä lanseerattujen
keskittävien monitoimikuntayhtymien sijasta nyt tilalle
tarjotaan entistä keskittävämpää mallia
maakuntineen ja kotikuntineen. Arvoisa keskusta, eikö tämä ole
jo sama kuin vahva peruskunta?
Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lopuksi tähän on todettava pari
tosiasiaa tämän hallituksen toimista. Kuten hyvin
tiedämme ja monessakin puheenvuorossa on tullut esille,
kuntien lakisääteisten tehtävien taakka
on kasvanut jatkuvasti. Valtionosuudet on tarkoitettu kunnille nimenomaan
siksi, että näitä palveluja pystytään
tuottamaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa seuraavaa:
"Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen."
Samaan aikaan kun taakkaa lisätään edellä mainituilla
velvoitteilla, leikataan valtionosuuksia, jotta valtion budjetti
olisi tasapainossa. Eikö tämä jo kerro
sen, ettei tämän hallituksen ajama politiikka
anna mahdollisuutta kohta tuottaa minkäänlaisia
palveluita kunnissa eli ei ole kohta kenelläkään
minkäänlaista kotikuntaa taikka mallia toteuttaa
tätä kuntarakennetta? Tässähän
nyt on ministeri todennutkin, että pakkoliitoksiin on pakko
mennä, niin että silläkö tämä ratkaistaan
sitten?
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Rajamäen
puheenvuoron johdosta, kun hän täällä epäili
sitä, viemmekö me jotenkin ne palvelut pois sieltä eri
puolilta maakuntaa: Ei todellakaan niin. Niitten palveluitten pitää olla
lähellä ihmistä, ja jos niitten järjestämisestä vastaavat
kaikki kunnat yhteisesti niin, että niitä päätöksiä voivat olla
tekemässä yhtä lailla se Pihtipuhtaan
edustaja, Joutsan edustaja kuin Keuruunkin edustaja, ne yhteiset
päätökset voivat silloin antaa palveluja näille äsken
sanotuille kunnille paremmin kuin jos vaihtoehto on se, että on
yksi iso kunta, joka isäntäkuntana päättää,
mitä me tarjoamme, ja sitten on rengit ympärillä,
nämä keuruulaiset ja nämä pihtiputaalaiset
ja joutsalaiset. Se on väärä tie: nämä erikoispalvelut
pitää hoitaa yhteisesti.
Mitä vielä tulee vastuuseen ja valtaan, minä kerron
teille esimerkin: Meillä on Jyväskylässä yli
50 (Puhemies koputtaa) yhtiötä, konserniyhtiötä,
(Kauko Tuupainen: 57!) siis yli 50. Jos jotkut ovat himmeleitä,
niin hallinto on karannut isojen kuntien päättäjiltä kaikenkarvaisiin
yhtiöihin. Ja nyt minä puhun kokemuksesta. Olen
ollut pitkään näissä hommissa,
(Puhemies: Edustaja Pekkarinen, kiitoksia!) monissa eri tehtävissä.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelussa on esitetty esimerkkejä pienistä kunnista,
jotka pystyvät tuottamaan ja järjestämään
peruspalvelut. Puhujat jättävät usein
häveliäästi mainitsematta, kuinka nämä kunnat
selviytyvät myös tulevaisuudessa, kun niiden väestö ikääntyy.
Olin itse Heinolassa käymässä. Heinolassa
on tällä hetkellä 10:tä työikäistä asukasta
kohti 6 ei-työikäistä. Vuoteen 2030 mennessä ei-työikäisten
määrä kasvaa 11:een jokaista 10:tä työikäistä kohti.
Puhujat usein myös jättävät
mainitsematta, kuinka suuri osa näitten heidän
mielestään hyvin pärjäävien
pienten kuntien tuloista tulee valtionosuuksista. Edustaja Pekkarinen,
jos en väärin muista, käytti aiemmin
esimerkkinä Nivalaa. Jos tarkastellaan Nivalaa esimerkkinä,
niin Nivalan kunnallisveroprosentti kohoaisi 44:ään,
jos Nivala ei saisi valtionosuuksia. Voidaankin esittää kysymys,
kuinka elinvoimaisia todellisuudessa ovat ne kunnat, jotka joutuvat
elämään voittopuolisesti valtionosuuksien
varassa ja joiden omat suorat verotulot eivät likimainkaan
riitä (Puhemies koputtaa) kattamaan peruspalveluiden kustannuksia.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa,
nimittäin valtionosuuksien nostamisen tie ei onnistu enää niissä kunnissa,
kuten tämä Nivala-esimerkki kertoo. Niitä kuntia
on Suomessa kymmeniä, joiden oma tulonmuodostus on alle
30 prosenttia tai alle 40 prosenttia. Ei valtionosuuksilla enää hoideta
näitä kuntien velvollisuuksia.
Mutta haluaisin vielä kyllä tuoda tähän
keskusteluun sen paineen, joka kunnilla on. Jos mitään
ei tehdä, niin kuntien syömävelka kymmenkertaistuu
tämän vuosikymmenen loppuun mennessä ja
kaikki kunnat joutuvat nostamaan verojaan keskimäärin
7 prosenttia, etenkin nämä pienemmät
kunnat, joilla ei ole sitä elinvoimaa.
Kunnilla on edessään myös se, että 150 000 kuntien
työntekijää jää eläkkeelle.
Täytyy kyllä nyt erittäin suuri huoli
osoittaa juuri tähän kohtaan, koska kyllä nämä vahvemmat
kunnat pystyvät paremmin huolehtimaan myös ammattitaitoisen
henkilöstön saamisesta näihin ihmisten
tarvitsemiin palveluihin.
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että tässä tunnin
jalkapallosta puhumisen jälkeen on alettu puhua hyvin asiaa.
Mutta täytyy aina tutkia ennen kuin tehdään
analyysi, ja tässä on aika nopeitakin heittoja
kyllä ollut. Esimerkiksi edustaja Puumala sanoi, että monissa
maissa on pienemmät kunnat. Mutta täytyisi aina
miettiä, mitkä ne kuntien tehtävät
ovat. Jostakin ranskalaisesta kunnasta voi ajatella, että se
on tunnekunta, kun siellä on vain se pormestari ja mitään
muita tehtäviä ei sitten olekaan — sitä ei
oikein voi verrata. Tai toinen kysymys, juuri mitä ministeri Guzenina-Richardson
sanoi myöskin, on se, että sanotaan, että laitetaan
vain valtiolle terveydenhuolto. Se on noussut kymmeniä prosentteja Norjassa
sen seurauksena, jolloin tullaankin siihen, että vallan
ja vastuun pitäisi olla lähellä toinen
toisiaan. Nythän onkin kysymys siitä, onko se
valta ja vastuu lähellä, ja silloinhan tulee kysymykseen,
kuinka elinvoimaisia kunnat ovat, ja jos kunnat pystyvät
tuloistaan itse järkkäämään suunnilleen
30 prosenttia, niin kyllä se elinvoima on aika kaukana
siinä vaiheessa.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustaja Hiltunen käytti
tuossa kaksi puheenvuoroa. Niihin pari kommenttia.
Ensinnäkin tähän hallituksen kuntauudistuksen
valmisteluun: en parhaalla tahdollakaan pysty pitämään
sitä kovin avoimena, vaan päinvastoin pidän
sitä äärettömän sekavana.
Mutta sitten tähän keskustan maakuntamalliin.
Minä olen ymmärtänyt, että edustaja
Hiltunen kannattaa tänne pääkaupunkiseudulle
metropolihallintoa, ja tietysti siitä väistämättä tulee
sitten mieleen kysymys, minkä vuoksi muualle maahan ei
voitaisi ajatella maakuntamallia. Esimerkiksi Kainuun maakuntamallihan
kokoomuksen puheenvuorosta huolimatta on ollut aivan kiistaton menestys.
Pitää muistuttaa, että se on alun perin
kuitenkin lähtöisin pääministeri Lipposen
ajatuksesta. Minkä vuoksi tämä malli ei
nyt laajemmin teille kelpaa?
Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on tuonne
ministeriaition suuntaan esitetty lukuisia kysymyksiä,
mutta minä esitän nyt vielä yhden.
Hallinnon keventäminen on täälläkin
mainittu yhtenä perusteena kuntaliitoksiin, ja edustaja
Lapintie esimerkiksi aiemmin puhui raskaasta byrokratiasta. Haluaisin
kysyä ministeri Virkkuselta: kun te ajatte irtisanomissuojaa
kuntaliitosten yhteydessä, niin tarkoittaako se sitä,
että jos viisi kuntaa laitetaan yhteen, niin kunnassa on
sen jälkeen viisi kunnanjohtajaa joillain uusilla nimikkeillä pyörittelemässä papereita
sen sijaan, että siellä olisi yksi johtaja, ja
jos näin on, niin miten se käy yhteen hallinnon
keventämisen kanssa?
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä viimeistään
on tullut selväksi se, että perussuomalaisten
eduskuntaryhmä on varsin torhakka moittimaan ja etsimään
virheitä ja ampumaan alas myös varjoja, joita
ei ole olemassakaan, mutta varsin flegmaattinen tekemään
töitä sen eteen, että olisi omat esitykset,
omat ehdotukset, joita te puolustaisitte.
Mutta sitä odotellessa kysyisin ministeri Virkkuselta:
kun nyt sitten kunnat tulevaisuudessa tulevat tekemään
kriteereiden pohjalta selvityksiä naapurikuntien kanssa
ja moni kunta haluaa, että selvitys tehtäisiin
ulkopuolisin voimin — he eivät halua sieltä kunnan
sisältä selvitysmiehiä eivätkä ehkä välttämättä valtioltakaan — niin
millä tavalla te olette ministeriössä miettineet,
miten tämä kuntien toive toteutettaisiin, jotta
saataisiin mahdollisimman objektiiviset arviot kuntien tilanteesta
tulevien päätösten pohjaksi?
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta on tänään esittänyt
oman mallinsa kuntalaisten tärkeiden peruspalveluiden järjestämiseksi.
Kotikunta-, lähipalveluilla turvataan ne kaikkein tärkeimmät arjen
palvelut. Sitten me tarvitsemme niitä leveämpiä harteita
erikoispalveluiden toteuttamiseen, johon meillä on maakuntamalli.
Lienee tässä aika paljon pureskeltavaa kuntaministerille
ja teidän kaikille työryhmillenne. Meidän
esityksemme on tullut tänään julki näin.
Jos ja kun hallitus aikoo harjoittaa kuntien talouden kurjistamista,
eittämättä edessämme on kuntien
pakkoliitoksia. Te aiotte tällä vaalikaudella
kurjistaa kuntien taloutta vähentämällä valtionosuuksia
yli 3,4 miljardilla eurolla. Tämä on karmeaa jälkeä kunnille,
jotka kamppailevat tälläkin hetkellä taloutensa
kanssa. Miten rajojen siirtely näiksi jättikunniksi
oikein toimii kustannustehokkuuden kannalta, ja mistä niitä riittäviä resursseja
sitten oikein saadaan?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Täällä on kymmenen pyydettyä vastauspuheenvuoroa — tai
kymmenen kirjautunutta puheenvuoroa, niitä pyydettyjä voi
olla enemmänkin. Ne käytetään,
ja sen jälkeen siirrytään puhujalistan
puolelle.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oppositio on suurin piirtein, ainakin osittain,
sanonut tänä päivänä monisanaisesti
sen, että hallitus on laskenut taantumuksen mustat koirat
kuntakentälle laukkaamaan vapaana ja viemään
viimeisenkin leipäpalan lasten suusta. Kotiseuturakkauskin
kuulemma menee. Niin te oppositiossa olette sanoneet, mutta asiahan
ei tosiasiassa näin ole. Jokaisen kunnan on tietenkin mietittävä tykönään
demokraattisesti valittujen luottamusmiesten kesken oman kunnan
tulevaisuutta vastaamalla siihen kysymykseen, pystyykö kunta
nykyisellään tarjoamaan asukkailleen näiden
tarvitsemat palvelut — siis palvelut edellä tähän
uudistukseen.
Niitä vaihtoehtoja tässä on moneen
kertaan peräänkuulutettu, ja niitä tässä kaipaan
tietenkin itsekin.
Perussuomalaisista joku puhuja — en muista, kuka — sanoi,
että perussuomalaiset antavat luvan kuntaliitoksille. En
ymmärrä, miten perussuomalaiset voivat itsenäisille
kunnille olla mitään luvan antajia.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On merkillistä, kuinka monta kertaa
tässä salissa pitää todeta, että perussuomalaiset
kannattavat itsenäisiä kuntia, ja jos ne haluavat
vapaaehtoisesti liittyä, niin olemme tyytyväisiä.
Järjestetään kunnallinen neuvoa-antava
kansanäänestys, ja sitten valtuustot päättävät.
Tätä me kannatamme. Joko meni jakeluun tämä viesti?
(Sirpa Paatero: Mitä siinä on eroa?)
Sitten menisin tähän Salon tilanteeseen. Oli mielenkiintoista
osallistua siellä vaalipaneeliin viikko sitten. Yleisradio
mainosti, että Salon kuntaliitos on onnistunut, hyvä malli
kuntaliitoksesta, mutta sitten kuitenkin, kun tapasin siellä paikallisia
asukkaita, he totesivat, että palvelut ovat lähes
kadonneet syrjäkyliltä ja vanhustenhoito on täysin
retuperällä, kaupunki velkaantuu 100—150
miljoonaa euroa ihan lyhyen ajan sisällä, kassa
on tyhjä, mitään ei ole pantu säästöön
vuosien aikana, kun on saatu paljon verotuloja. (Puhemies koputtaa)
Tämä on hirveän hämmästyttävää,
kuinka tässä salissa voidaan esittää niin
ristiriitaisia tietoja. (Puhemies koputtaa) Kuitenkin on faktapohjaa
löydettävissä tästä Salon
mallista.
Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner, te sanotte
kannattavanne vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Minulla on käsissäni
teidän allekirjoittama välikysymys kuntapalveluista.
Kappaleessa "Kuntalaisten saatava lakisääteiset
palvelut kunnan koosta riippumatta" lukee: "Vaikka vuosikymmenen
tai kahden päästä oleva todennäköinen
liittymistarve olisi jo nyt ennustettavissa, se ei Perussuomalaisten
mielestä tarkoita, että liittyminen suurempaan
kuntaan tulisi toteuttaa jo nyt." Te työnnätte
päänne pensaaseen. Kiistätte sen tässä,
mutta näin siinä vain lukee, teidän omassa
paperissanne.
Edustaja Louhelainen ehti tästä kiireilleen
lähteä, mutta minä tulen ihan samalta
Lahden torilta. Tänä aamuna Lahden torilla sanottiin
minulle: hallitus ja hallituspuolueiden edustajat, varmistakaa,
että palvelut ja kuntademokratia menevät eteenpäin,
teette hyvää työtä. Sellaisia
kannustuksia minä sain Lahden torilta. Ja mukava huomata,
että hollolalainen kunnanvaltuutettu voi tulla kuntarajan
yli Lahteen, itsenäisestä Hollolasta keskuskaupunki
Lahteen. Tervetuloa jatkossakin!
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät tietenkään
ota kantaa siihen, mitä itsenäisissä kunnissa
tapahtuu kymmenien vuosien kuluttua. Me puhumme nyt tämänhetkisestä tilanteesta
ja kannatamme näitä vapaaehtoisia kuntaliitoksia.
Kuten äsken joku aika sitten puheenvuorossani totesin,
arvostetut kunta-alan asiantuntijat Heuru, Mennola ja Ryynänen
ovat kirjoittaneet uudessa Kuntalehdessä näkemyksensä siitä,
että kuntien tuottamat palvelut ovat pääosin
ihmisoikeuksien toteuttamista ja kansainvälisoikeudellisesti
vastuu niistä on valtiolla. Eli olisin pyytänyt
ministeri Virkkuselta myös vastausta siihen, onko hän
eri mieltä tästä kysymyksestä,
jonka esitin jo noin tunti sitten. Mitä hän tuumaa,
onko valtiolla mitään vastuuta näistä kuntien
peruspalveluista? Olisin tyytyväinen, jos voisin saada vastauksen.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Me olemme historiallisesti niin suuren
uudistuksen äärellä, että avoimuus
todella olisi toivottavaa. Mutta ei kyllä voida sanoa,
että jos oppositio ei ole mukana valmistelussa, vain seurannassa,
niin silloin voidaan parlamentaarisesta valmistelutavasta puhua,
toisin kuin Paras-hankkeessa, jonka hallitus tosin sitten keskeytti,
koska ei hyväksynyt yhteistyötä. Tänään
taas on kuulostanut siltä, että kuntien välinen
yhteistyö kelpaisi taas. Se olisi todella hyvä uutinen.
Myöskään kevään
kuntakuulemisia ei voida kuitata, sillä olisi kuultu todellakin
kuntalaisia. Tuolloin 161 kuntaa katsoi, ettei minkäänlaisia kuntaliitoksia
haluta, ja 233 kuntaa vastusti lainsäädännöllä ohjaamista.
Nyt on kuitenkin tulossa pakottava rakennelaki. 230 kuntaa vastustaa myöskin
kuntakartan mukaisia kuntajakoja. Eikö sillä ole
mitään merkitystä? Ettekö te
ollenkaan arvosta niitä kuntalaisia ja (Puhemies koputtaa) niitä valtuutettuja,
joita nyt valitaan ja jotka tietävät omien paikkakuntiensa
asiat?
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On todettava, että niin pienille
kuin suurillekin kunnille on annettu jatkuvasti lakisääteisiä tehtäviä mutta
valtionosuudet eivät ole olleet mukana.
Hallituksen aitiosta sanottiin, että pakkoliitokset
eivät ole hallitusohjelmassa. Kun eilen kuuntelin ministeri
Urpilaista televisiossa, niin hän mainitsi myös,
että ei pakkoliitoksia, ja kun edelleen kysyttiin, että no
mitä valtuutetut tekevät, niin hän sanoi,
että se on sitten valtuutettujen asia. Eli ymmärrän,
että antaa kaikkien kuntien elää itsenäisinä,
ovat ne sitten pienempiä tai suurempia kuntia. Mutta ymmärrän
sen kyllä, että jollei minkäänlaisia
peruspalveluita kunta voi tuottaa, niin ei sitä silloin
oikein kunnaksi voi sanoa.
Sitten Suomen kunnista: on lähelle 300 kuntaa, ja väitän,
että kyllä pienetkin kunnat ovat kannattavia,
ja toivon, että ministerikin tulisi joskus vaikka oman
kuntani Kihniön lääkäriin. Sinne
pääsee jo seuraavana päivänä.
Siellä on hyvät lääkäripalvelut,
on esikoulu, koulupalvelut, lastensuojelu. Kaikki vanhukset pääsevät
hoitoon ja myös lapset. Toivottavasti olisi tämmöisiäkin ajatuksia,
kun näistä puhutaan. Mutta ymmärsin, että ei
mitään pakolla, niin että tässä ei
ole mitään huolen häivää,
että me porskuttelemme itsenäisenä kuntana.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä haluaisin tiedon siitä,
haetaanko tällä suurkuntahankkeella säästöjä vai
ei. Kun tämä hallitus ilmoitti alkutaipaleellaan,
että kuntauudistus on vaalikauden tärkein hanke,
jolla haetaan miljardien säästöjä, tämä asia
peruttiin myöhemmin ja todettiin, että ehkä niitä säästöjä ei
tulekaan. Mielestäni hallituksella on mittakaavavirhe.
Kahdensadan pienimmän kunnan menot ovat saman suuruiset kuin
Helsingin kaupungin, sadan pienimmän kunnan samaa tasoa
kuin Turun kaupungin. Olisiko kuntatalouden kannalta parempi lähettää selvitysmiehet
tehottomasti toimiviin suuriin kuntiin, esimerkiksi ministeri Virkkusen
kotikaupunkiin, jossa henkilöstömenot ovat lisääntyneet
suurkuntauudistuksen myötä 51 miljoonalla?
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olen kovin surullinen
siitä, että edustajilla on kovin näköalaton
suhtautuminen tähän tilanteeseen. Täällä hallitus
on selvästi viestinyt sitä, että Karpalonmäki on
edessä, ja se tarkoittaa sitä, että huoltosuhde muuttuu
rajusti. Me teemme politiikkaa tänään eteenpäin,
me teemme sitä 10—20 vuoden päähän.
Ja me tiedämme sen, että huoltosuhteen muuttuminen
muuttaa rajusti kuntien edellytyksiä ja mahdollisuuksia
tarjota peruspalveluitaan kuntalaisille. Edustaja Wallinheimo täällä totesi hetki
sitten, että yli 60 kuntaa kymmenen vuoden päästä joutuu
30 prosentin veroprosenttia pitämään
kuntaverossaan tällä kehityksellä. Tämä on
surullista, että ei haluta ajatella asiaa kuin vain tässä hetkessä,
ei huomata sitä, että eduskunta säätää lakeja
ja miettii ihmisten tulevaisuutta ja haluaa varmistaa palvelut tulevaisuudessakin.
Kainuun
malli on hyvä esimerkki siitä, jos mennään
tämmöiseen maakuntatasoiseen. Kainuun malli päättyy
sen takia, että se tekee tänä vuonna lähes
30 miljoonan euron tappion, puhumattakaan niistä peruskunnista
sillä alueella. Se on hyvä esimerkki siitä,
että tien päässä ollaan maakuntamallissa.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Puheenjohtaja! Entisenä julkistalouden työntekijänä otan
esille erään elementin, josta ei ole tänään
keskusteltu sanaakaan. Vuosikate näyttää olevan
hallituksen voimasana budjettikirjassa, kun puhutaan kuntaliitoksista.
Valtion ensi vuoden talousarvion yleisperusteluissa todetaan, että Suomen
kuntien ja kuntayhtymien vuosikate laski viime vuonna 500 miljoonaa
euroa ollen 2,5 miljardia kattaen 80 prosenttia nettoinvestoinneista.
Kuntatalouden velkaantuminen jatkuu myös ensi vuonna, ja
vuosikate heikkenee edelleenkin eikä kata jatkossakaan
nettoinvestointeja. Vuosikatteeseen vaikuttavat paitsi työttömyydestä johtuva
kuntien verotulojen jatkuva heikkeneminen myös valtionosuuksien
leikkaukset. Tästä kantaa päävastuun
istuva hallitus. Onko hallitus tietoinen siitä, että kuntien
vuosikatteen jatkuvaan heikkenemiseen vaikuttaa eniten hallituskauden
kumulatiivinen 3,4 miljardin euron valtionosuuksien leikkaus?
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Huoltosuhteesta on puhuttu, ja sillä perustellaan
tätä kuntien pakkoliitoshanketta, minkä hallitus
on tekemässä. Minä en vain ymmärrä sitä matemaattista
kaavaa, miten te saatte vaikka viiden köyhän kunnan
yhdistämisestä yhden rikkaan. Tämä matemaattinen
kaava olisi kyllä varmaan hyvä selvittää meille
muillekin. Teillä se tuntuu olevan. Onko se sitten opetusministeriöltä tullut
vai mistä?
Edelleenkin on monia niitä meidän kysymyksiämme,
mihin ei ole vastattu. Te puhutte kauniisti suoraselkäisyydestä ja
vastuun kannosta, mutta te ette itse tee sitä.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun Elsi Katainen kertoi, että lopetettiin
tämä Paras-hankkeen jatko, niin silloin muistaakseni
oli keskustajohtoinen pääministeri, Vanhanen.
Ja siinä kohtaa, kun oli keskustajohtoinen pääministeri
Kiviniemi, sosialidemokraatit esittivät parlamentaarista
valmistelua, joka myös torpattiin. Eli ei ole syyt pelkästään
nykyisessä hallituksessa, vaikka joskus meiltäkin
varmaan parannettavaa löytyy, vaan on jonkin verran tapahtunut
jo edellisen hallituksen aikana, jolloin keskusta on ollut pääministeripuolueena.
Ymmärtääkseni kaikki ovat olleet
samaa mieltä, että uudistusta tarvitaan, ja nyt
sitten on nämä keskustelut keinoista. Siihen en
kuitenkaan usko enkä näitä väitteitä ymmärrä,
että ihmisten pitäisi muuttaa omasta kodistaan,
jos kunnan nimi muuttuu. Tähän logiikkaan en ole
vielä päässyt mukaan — ehkäpä joillakin
alueilla sitten kuntajohtajat ja kunnanvaltuustot näin
päättävät, mutta toivottavasti
useimmissa tapauksissa eivät.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Näitä vastauspuheenvuoroja on tullut jo reilut kymmenen,
mutta nyt ehdottomasti rajaan seuraavat näihin viiteen,
ja luettelen ne nyt: edustajat Orpo, Vehviläinen, Kalliorinne,
Suutari, Saarakkala, joka välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana
lopettaa tämän vastauspuheenvuoro-osuuden. Sitten
ministerien lyhyet yhteenvedot, ja sen jälkeen puhujalistaan.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta tässä uudistuksessa
on tavallaan kaksi eri linjaa tässä uudistuksessa.
Toisaalta harvaan asutussa Suomessa tämän uudistuksen
tärkein tavoite on se, että pystytään
turvaamaan palvelut. Mehän tiedämme, millä tavalla
vuosikymmenten aikana ovat lähipalvelut kyläkouluista
alkaen hävinneet syrjäisimmästä Suomesta,
ja tällä ratkaisulla haetaan sitä, että pystytään
kohtuullisella tavalla järjestämään laadukkaat
palvelut haja-asutusalueella.
Toinen puoli on se, että kaupunkiseuduilla meillä on
suurin potentiaali, aivan kuten edustaja Kalmari taisi sanoa, saada
uutta tehoa, tuottavuutta. Siellä missä on paljon
väkeä, me voimme tehdä asioita paljon
paremmin. Missään ei sanota, että se
keskuskaupunki olisi se malliesimerkki, päinvastoin monesti
niistä ympäryskunnista voi löytyä se
paras esimerkki, miten joku asia hoidetaan. Tämän
takia nämä selvitykset kaupunkiseutujen kokoisena
on erittäin tärkeä tapa, jotta me löydämme
sen toimivan kokonaisuuden. Ei liitetä naapurikuntia keskuskaupunkiin, vaan
tehdään joku aivan uusi kaupunki, kuten uusi Turku.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn tähän perussuomalaisten
kritiikkiin siitä, että hallitus ei vastannut
näihin viiteen kysymykseen, jotka täällä oli esitetty.
Tartun niistä ainoastaan tähän yhteen
eli sosiaali- ja terveyspalveluitten järjestämiseen, hallituksen
malliin siitä. Minusta te, ministeri Guzenina-Richardson,
ette vastannut siihen selvästi, onko se meidän
käytettävissämme ja äänestäjien,
ehdokkaiden käytettävissä ennen kuntavaaleja.
Minusta se on erittäin olennainen kysymys, joten toivon,
että nyt vastaatte siihen kysymykseen.
Toinen kysymykseni liittyy siihen, kun puhutaan näistä lääkärillepääsypalveluista
ja paljon on ollut esillä myös se, että pitäisi
velvoittaa lääkäreitä enemmän
olemaan siellä terveyskeskustyössä — eilen
muun muassa ministeri Urpilainen otti tämän esille.
Kysyn: onko hallituksella tarkoitus valmistella sellainen lainmuutos,
jolla lääkäreitä velvoitetaan
toimimaan pidemmän aikaa terveyskeskuksissa?
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
siinä vaiheessa, kun edustaja Ruohonen-Lerner puhui Salon
kaupungin tilanteesta. Minäkin olin siellä viime
torstaina ja sain kuulla tästä kuntaliitoksesta.
On todella epärehellistä syyttää kuntaliitosta
niistä vaikeuksista, missä Salon kaupunki taloudellisesti
on, ja niistä vaikeuksista, joissa siellä palvelut
tällä hetkellä ovat. Kokonaisen tehtaan
alasajo, yli 2 000 ihmisen irtisanominen viimeisen vuoden
aikana — olisivatko kaikki palvelut olleet turvassa, jos
siellä olisi kymmenen itsenäistä kuntaa?
Eivät olisi. Jokainen itsenäinen kunta kokisi
mittavan verotulojen vähennyksen, työttömyysmenojen
kasvun, joutuisi alkamaan mittaviin, erittäin rankkoihin
sopeutustoimiin, vaikka kaikki kunnat olisivat jatkaneet itsenäisinä.
Eli kuntaliitos ei millään tavalla ole syypää siihen
palvelujen ja työttömyyden ahdinkoon siinä kunnassa
ja kaupungissa, eikä itsenäisenä olisi
mennyt yhtään sen paremmin. Tämän
halusin korjata.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koska keskusta on ottanut mallikseen ainakin
lähellä Kainuun mallia olevan mallin, niin kertoisin
siitä, mihin tämä Kainuun maakuntamalli
oikeasti kaatui. Sehän kaatui siihen, että siellä oli
keskenään erilaiset kunnat, joissa suhteessa verotus
ja valtionosuudet olivat täysin erilaisia. Se kaatui sen
takia, että rahoituksesta taisteltiin, palveluverkosta
taisteltiin jatkuvasti, oli yhdeksän kuntaa, maakunta keskellä.
Se kaatui siihen, että asukkaat eivät olleet tyytyväisiä palveluihin,
palveluverkkoa ei missään vaiheessa saavutettu.
Se kaatui siihen, että ihmisiä ei kiinnostanut äänestää maakuntavaaleissa.
Vaikka siellä kaikista eniten palveluja suoritettiin, niin
ihmiset eivät tunteneet omakseen sitä asiaa. Se
johtaa väkisellä uusiin vaaleihin, mutta se johtaa
väkisellä myös uusiin veroihin, maakunnan
omiin veroihin, jotta se rauha palautuisi sinne. Ja tätäkö sitten
halutaan?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Saarakkala.
Sitten minä olisin kertonut tästä...
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Anteeksi, vielä 5 sekuntia.
No, en sitten kerro mitään.
Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En kannata kunnallisten palvelujen yksityistämistä tai
ulkoistamista. Tämä vastauksena ministeri Guzenina-Richardsonille,
ja tämän voitte todeta Kurikan kaupunginvaltuuston
ja -hallituksen eri pöytäkirjoista, olen
siellä valtuutettuna. Teidänkin puolueenne viime
viikolla taisi tuossa yhtiöittää vesiliikelaitoksen;
meidän porukka on ollut sitä vastaan ainoana,
minä siinä kärjessä. Uskomme ja
uskoimme järjen voittoon tässä kuntarakenneuudistushankkeessa,
sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistushankkeessa.
Meillä on käynyt asiantuntijoita, meidän
eduskuntaryhmässämme, erittäin paljon
kertomassa eri näkökulmista tästä asiasta,
ja on tultu siihen lopputulokseen, että on ehdottomasti,
jos jotain halutaan kuntakentällä tehdä,
otettava lisäaikaa. Vaikka hallitus nyt väittää,
että vie uudistuksensa päämäärätietoisesti
loppuun tällä aikataululla, niin näinhän
siinä ei tule käymään. Tulette
vielä monta kertaa tänne kertomaan, että te
olette itse ottaneet aikalisän. Me olisimme vain toivoneet, että olisi
otettu yhdessä oppositio—hallitus-aikalisä,
pantu tämä hyllylle, (Puhemies koputtaa) eikä politikoitu
tällä asialla, niin kuin nyt, ikävä kyllä,
hallituksen toimesta tehdään, ja olisi tehty hyvää yhteistyötä.
Mutta kun ei, niin ei.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No niin, sitten siirrytään ministereitten
vastauspuheenvuoroihin. Ministeri Virkkunenko aloittaa? Olkaapa
ystävällinen! — Kuinkako pitkään?
3 minuuttia.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Täällä on debatin
aikana tullut niin paljon kysymyksiä, että kaikkiin en
pysty tässä vastaamaan, mutta pyrin illan aikana
sitten ikään kuin purkamaan näitä kysymyksiä.
Tässä edustaja Elsi Katainen muisteli sitä,
että Paras-hanketta valmisteltiin parlamentaarisesti. Eihän
se näin ollut. Paras-hankkeellakin oli tällainen
seurantaryhmä eri poliittisista ryhmistä, mutta
hallitus sitä valmisteli. Itse olin tuossa seurantaryhmässä vähän
aikaa mukanakin.
Edustaja Kalmari pohti, haetaanko tällä uudistuksella
säästöjä. Aika usein on tuotu
esiin hallituksen taholta se, että meillä on erittäin
iso kasvupaine julkisissa menoissa ihan sen johdosta, että väestö ikääntyy
niin huomattavasti ja palveluterve kasvaa. On arvioitu, että se
tuo meidän julkiseen talouteen 2020-luvulle tultaessa noin 10
miljardin euron lisäpaineen, josta puolet kohdistuu kuntapalveluihin
eli noin 5 miljardia euroa, olettaen että säilytämme
palvelutason nykyisellään. Hallitus haluaa säilyttää julkiset
palvelut myös tulevaisuudessa, ja näin paljon
lisää tehokkuutta meidän pitäisi
saada tästä meidän toiminnastamme, että pystyisimme
nykytason säilyttämään. Se edellyttää paitsi
todella mittavia rakenteellisia uudistuksia myös merkittäviä uudistuksia
siihen, miten palveluita järjestetään,
miten näitä prosesseja uudistetaan kaiken kaikkiaan. Eli
erittäin ison tehtävän edessä olemme,
koska haluamme turvata Suomessa jatkossakin julkiset palvelut.
Täällä useissa puheenvuoroissa on
esitelty — muun muassa edustaja Vehkaperä, edustaja
Vehviläinen samoin kuin edustaja Sipilä ovat esitelleet — tätä keskustan
maakuntamallia. Mielestäni se on karsean keskittävä malli.
En voi sille ajatukselle kyllä mitään,
kun tässä on esitelty, mitä kaikkia palveluita
kunnista siirrettäisiin maakuntatasolla hoidettavaksi sairaanhoidosta
terveydenhuoltoon saakka. Ja kun tiedämme, että meillä kuitenkin
se kaikkein suurin kasvu- ja palvelupaine on nimenomaan ikääntyvän
väestön palveluissa ja niissä vanhusten
palveluissa sekä sosiaalipalvelut että terveydenhuollon
palvelut ovat olennaisesti kytköksissä toisiinsa,
koska vanhusväestö tarvitsee näitä molempia,
niin en pidä viisaana sitä, että nämä palvelut
erotettaisiin toisistaan, koska useimmat vanhukset tarvitsevat näitä koti-
ja tukipalveluita mutta tarvitsevat myös terveydenhuollon
palveluita. Enkä pidä järkevänä myöskään
sitä mallia, että vanhustenhuollon palvelut keskitettäisiin
maakuntatasolla järjestettäviksi. Kyllä mielestäni
niistä on päätettävä selvästi
lähempänä kuntalaisia, näissä vahvoissa, elinvoimaisissa
kotikunnissa. Niiden on järjestettävä asukkaiden
palvelut, kerättävä verot ja järjestettävä sen
vastineeksi palvelut. Eli en todellakaan ole innostunut tällaisesta
kamalan keskittävästä mallista, missä kunnilta
viedään käytännössä tehtävät.
Edustaja Lohela pohti sitä, miten saadaan tehokkuutta
aikaan, jos kunnan työntekijöillä on
irtisanomissuoja viisi vuotta. Kuitenkin on tiedostettava se, minkä edustaja
Hiltunen toi esiin, että meillä kunnista eläköityy
erittäin paljon työntekijöitä:
joka kolmas jää eläkkeelle 2020-luvulla eli
seuraavan kahden valtuustokauden aikana. Ja kyllä se tarkoittaa
sitä, että monin paikoin tulee olemaan isoja vaikeuksia
rekrytoida osaavia henkilöitä lähtevien
tilalle. (Puhemies koputtaa) Eli siinä mielessä luonnollinen
poistuma on nyt erittäin suuri kuntakentällä,
siellä on hyvin ikääntynyt työntekijäväestö,
ja näin ollen tuo irtisanomissuoja ei tule tuottamaan ongelmia.
(Puhemies koputtaa) Mutta kuntien on myös uskallettava
samassa yhteydessä (Puhemies koputtaa) rohkeasti uudistaa
organisaatioitaan, kun ne yhdistyvät.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Virkkunen. Yhtä tiiviiseen suoritukseen
kannustaisin ministeri Guzenina-Richardsonia.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Täällä peräänkuulutettiin
sitä, että hallitus kiertäisi kunnissa
ja tutustuisi eri puolilla Suomea oleviin terveyskeskuksiin, ja
näin olen kyllä tehnyt. Viimeksi, kun kävin
Joensuussa, tyytyväisyydellä pystyi toteamaan,
että siellä on tehty todella paljon monia erilaisia
ratkaisuja lääkärityövoiman
saamiseksi terveyskeskukseen. Kun edustaja Vehviläinen kysyi,
minkälaisia toimenpiteitä meiltä nyt
ministeriöstä on sitten tulossa, että me
saamme todellakin lääkäreitä ja
myöskin muuta hoitohenkilökuntaa sinne kunnan
perusterveydenhuollon tasolle terveyskeskukseen, niin meiltä on
nyt tällainen kokonaispakettiesitys valmistelussa. Ainoastaan
yksi toimenpide ei riitä, vaan tarvitaan monia toimenpiteitä,
mistä tämä Joensuun esimerkki kyllä oli
hyvä: He ovat lähteneet rekrytoimaan suoraan yliopiston
ovelta. Heillä on seniorilääkärit
siellä tukena nuorille lääkäreille.
He ovat katsoneet myöskin työehtoasioita uudella tavalla
ja saaneet aikaan sellaisen kokonaisuuden, jossa nuorten lääkäreiden
on hyvä työskennellä, koska moni nuori
lääkäri ei suoraan sanoen uskalla tulla
terveyskeskustyöhön.
Sitten täällä edustaja Kalmari kysyi,
haetaanko tässä säästöjä.
Tässä siis haetaan sitä, että meillä sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelut saadaan tulevaisuudessa kestävältä pohjalta
rakennettua. Tämä tarkoittaa myöskin
toimintatapojen muutosta, byrokratian vähentämistä ja
ihmisen ottamista kaiken keskiöön. Ja tämä tarkoittaa
sitten myöskin painopisteen muuttamista. Tänä päivänä meillä kustannuksista
menee aivan liian suuri osa sinne kaikkein vaativimpaan hoitoon niin
sosiaalipalveluissa kuin terveydenhuollon palveluissa. Sen takia
se painopiste pitää saada sinne ennaltaehkäisyyn,
terveyden edistämiseen ja kokonaisvaltaiseen ihmisen hoitoon.
Tästä on kyse myöskin tässä sosiaali-
ja ter-veydenhuollon rakenneuudistuksessa: ei pakkoliitoksia, ei
keskittämistä, vaan lähipalveluiden turvaamista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetyöryhmällä,
joka näiden ohjeiden mukaan on sitten myöskin
sitä omaa työtään lähtenyt
tekemään, todellakin on tänään
ollut kokous tämän meidän välikysymyskeskustelumme
aikana. Juuri viestittelin työryhmän puheenjohtajalle,
minkälaista tulosta on tullut, onko edistystä tapahtunut,
ja hän viestitti minulle, että kyllä,
nyt on päästy taas vakaalla askeleella eteenpäin.
Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä kokoontuu
perjantaina, ja me käsittelemme sitten tämän työryhmän
viimeisimmän esityksen. Toivottavasti pääsemme
sitten tuomaan tämän esityksen myöskin
kunnille mahdollisimman nopeasti. Niin mielellään
kuin meillä työryhmät työskentelisivät
välikysymysten tahdissa, niin se ei ole kyllä minun
mielestäni sellaista mielekästä ohjeistusta
työryhmille eikä takaisi sitten parasta mahdollista
tuotosta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri. Sitten ryhdymme purkamaan puhujalistaa,
ja purkamisen aloittaa edustaja Mustajärvi.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on lähtenyt
aivan oikein peräämään julki
kuntauudistuksen sisältöä ja aikataulua.
Samaa kaipaamme mekin. Tässä asiassa jos missä hallitus
ajaa sammutetuin lyhdyin. Kokoomus ja sen vastuuministeri Henna
Virkkunen avasivat pelin karttaharjoituksella, joka vei keskustelun
vikasuuntaan: puhutaan kuntien lukumäärästä ja
kuntarajoista, kun pitäisi puhua palveluitten turvaamisesta.
Ja juuri siinä hallitus kieltäytyy kertomasta,
mitä on suunnitellut. Tai itse asiassa se on tehnyt enemmän
kuin suunnitellut: rakennelaki on varmaan kirjoitettu pääkohdittain
jo valmiiksi, mutta ennen kuntavaaleja sitä ei voi tuoda
julkisuuteen. Tai jos sitä ei ole kirjoitettu, silloinhan ehtii
käynnistää vielä demokraattisen
ja parlamentaarisen valmistelun. Ei kai tällaisessa jättihankkeessa
voi turhaa kiirettä pitää.
Perustuslaki estää kuntien massamittaiset
pakkoliitokset. Siksi hallitusohjelmaan on kirjoitettu kaksi vapaaehtoista
pakkoa, ensinnäkin valtionosuusjärjestelmän
uudistaminen ja kuntasektoria koskevan lainsäädännön
rukkaaminen. Kun tätä tietä edetään,
kunnat voidaan painostaa valitsemaan, mutta vain yhdestä vaihtoehdosta.
Kokoomusta ajaa tässä asiassa yksi aivan erityinen syy,
ja se on se, että se haluaa avata palvelutuotannon yksityistämiselle.
Kuntarakenneuudistus on siihen sopiva keino. Ja ihmettelen vasemmistoa,
joka kertoo vastustavansa palveluitten yksityistämistä mutta
kulkee tietä, jonka kokoomus osoittaa. Hallituksen voimasuhteista
saimme esimakua, kun hallituspuolueet ilmoittivat kantansa hoitajamitoituksesta.
Viisi puoluetta oli likimain samaa mieltä ja kokoomus eri
mieltä. Äänin 5—1 kokoomus voitti.
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden ongelmien ratkaiseminen vaatii
ennen kaikkea yhtä asiaa: valtio—kunta-suhteen
vakauttamista ja ennustettavuuden lisäämistä.
Jos kunnat eivät voi tietää edes kahden
vuoden rahoituspohjaa, kuinka ne voivat toimia suunnitelmallisesti?
Valtion talousarvioesitys on karua luettavaa. Niin kuin edustaja
Tölli kunta-asioitten ehdottomana asiantuntijana muistutti,
sivun Y101 taulukon loppurivillä on miinus 193 miljoonaa
euroa. Sen rahan mukaan kunnissa eletään eikä laskennallisten
eurojen varassa.
Valtio velkaantuu ensi vuonna liki 7 miljardilla eurolla. Kuntien
ja kuntayhtymien lainakanta nousee vuoteen 2016 mennessä 6
miljardia tästä vuodesta. Valtionosuuksien vähennys
kunnilta on vuosina 2012—2015 peräti 3,4 miljardia
euroa. Tämä kaikki, jos laskelmien ja kehysten
ennakko-odotukset pitävät paikkansa, mutta on vahvat
perusteet epäillä, etteivät pidä.
Eurokriisi jalkautuu kuntiin ja kuntalaisten arkeen. Kun valtio
velkaantuu hurjaa vauhtia, se tulee siirtämään omaa
taakkaansa kuntiin. Ja kuntien uudet valtuutetut vastaavat kaikesta
siitä, mistä valtio vetäytyy.
Miksi valtio sitten velkaantuu? Totta kai olennainen syy on
yleinen taloustilanne, mutta on myös paljon muuta. Täytyy
muistaa aiempina vuosina annetut ja hyvätuloisia suosineet
veronalennukset. Ne rapauttivat veropohjaa, verotulovaje kertautuu
vuosi vuodelta. Kolmas syy on eurovastuut, joihin sisältyy
valtavia riskejä. Eduskunta päätti jo
juhannusviikolla ottaa uutta velkaa 1,5 miljardia euroa toisten
vastuitten vuoksi. Se oli Euroopan vakausmekanismin alkupääoman
ensimmäinen osa. Loppu, 11 miljardia euroa, maksetaan vaadittaessa — ei
siis niin, että maksetaan, jos jaksetaan, vaan vaadittaessa. Tähän
kaikkeen on lisättävä yksittäisille
maille annettu tuki sekä Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin
kautta tulevat vastuut. Jos osakin näistä riskeistä realisoituu,
valtiolla ja kunnissa alkavat rajut leikkaukset.
Eurokriisi on haluttu pitää poissa kuntavaalikeskustelusta,
mutta ei yksienkään vaalien asialistaa voi sanella äänestäjille.
Olipa asia mikä hyvänsä, jos se askarruttaa äänestäjiä,
se on juuri sillä hetkellä peruste tehdä oma äänestysvalintansa.
Yksikään puolue ei voi toimia niin, että ilmoittaa
jo etukäteen kansalaisille, että väärin
tai että väärin perustein äänestetty.
Muistutan vielä, että ei mene kauan, kun eurokriisi
jalkautuu kuntiin, ja se jalkautuu sitäkin kautta, että myös
kunnat uivat raskaassa ja kasvavassa velkalastissa. Kun korkotaso
nousee, velalle tulee heti uusi hinta.
Arvoisa puhemies! Kannatamme perussuomalaisten esitystä epäluottamuslauseeksi.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Kokoomus julkaisi viime viikonloppuna visionsa
suomalaisesta tulevaisuuden kunnasta. Päinvastoin kuin
opposition näkemys meidän näkemyksemme
maamme tulevaisuudesta on positiivinen, ja tähän
on selkeä syy. Kokoomus uskaltaa muuttaa vanhentuneita
hallintorakenteita ja uudistaa maatamme silloin, kun se on välttämätöntä.
Kuten ryhmäpuheessammekin todettiin, me haluamme uudistaa
Suomea niin, että palvelut toimivat ja yhteisistä veroeuroista
saadaan suurin mahdollinen hyöty niiden maksajille. Tämä on
vastuullista päätöksentekoa.
Jo tälläkin hetkellä maassamme on
useita kuntia, jotka eivät pärjää omillaan.
Kaikki niistä eivät kelpaa edes naapurikuntien
liitoskumppaneiksi. Nykymenolla tilanne vain pahenee. Jos mitään
ei tehdä, olisi maassamme valtiovarainministeriön
laskelmien mukaan kahdentoista vuoden kuluttua peräti 64
kuntaa, jotka keräisivät veroa 30 prosenttia tai
enemmän. Samaan aikaan kuntien lainakanta kasvaisi reippaasti.
Nykyisellä keskimääräisellä 19,5:n
veroprosentilla tai alemmalla pärjäisi vain 14
kuntaa.
Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on aina ollut tärkeää tunnustaa
käsillä olevat tosiasiat. Tällä hetkellä fakta
on, että nykyisellä menolla emme voi jatkaa. Tarvitsemme
maassamme isompia ja pienempiä Suomi-uudistuksia. Yksi tärkeimpien
uudistusten joukossa on ministeri Virkkusen johdolla ansiokkaasti
etenevä kunta- ja palvelurakenneuudistus.
Kunnat vastaavat meille kaikille tärkeiden peruspalveluiden
järjestämisestä. Näin on oltava jatkossakin.
Kyse uudistuksessa ei saa olla kuntarajoista tai kunnantalon paikasta
vaan yksin ja ainoastaan kuntalaisten palveluista. Kokoomuslaisessa
huomisen kunnassa hallinto on vain väline parempien palveluiden
järjestämiseksi. Jos vaihtoehtona on itsenäinen,
vahva ja demokraattinen peruskunta tai byrokraattien hallinnoima monitoimiyhtymä,
niin valitsemme aina kunnan. On tärkeää,
että tämän asenteen ovat omaksuneet myös
muut hallituskumppanimme ja hallinnon uudistamiseen suhtaudutaan
kaikissa puolueissa avoimin mielin.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen yhteydessä on tunnustettava
myös se tosiasia, että eri alueilla on erilaisia
tarpeita uudistukselle. Aivan erityisessä asemassa on metropolialue,
jonka merkitys on koko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeinen.
Alueella asuu kolmannes suomalaisista, ja se tuottaa lähes
kolmasosan koko maamme kansantuotteesta. Nykyisellään
alueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden tiellä on monia
turhia esteitä, jotka kuntauudistuksen avulla saadaan viimein
raivattua pois. Uudistuksen myötä alueelle voidaan
luoda tarkoituksenmukainen kuntarakenne, mikä mahdollistaa
muun muassa asuntotuotannon ja tonttimaan kaavoittamisen koko seudun
etua ja tulevaisuutta palvelemaan. Samalla se vähentää kuntien
keskinäistä eriarvoistumista sekä turhaa
kilpailua hyvistä veronmaksajista. Se, yritetäänkö tavoitteeseen
päästä ylimääräisiä hallinnollisia
rakenteita luomalla vai rohkeasti kuntarajoja uudistaen, riippuu
alueen päättäjistä. Luotan siihen,
että niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin
Suomessa järki lopulta voittaa.
Arvoisa puhemies! Me suomalaiset elämme yhä pidempään,
ja se on hyvä asia. Terveys- ja vanhuspalvelujen tarve
kasvaa, mutta samaan aikaan kassaan kertyy vähemmän
varoja. Haasteen edessä ei ole syytä lannistua
ja pistää päätä pensaaseen
vaan ryhdistäytyä ajattelemaan asioita uudella
tavalla. Me kokoomuslaiset uskomme, että uudistamalla voimme
säilyttää sen, mikä meille on
arvokasta. Suomessa sitä on mielestäni hyvinvointiyhteiskunnan
palvelut sekä fiksujen kansalaisten rohkeus toimia välttämättömän edessä.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset näyttävät
hakevan kuntauudistusvälikysymyksellä helppoja,
erittäinkin helppoja, irtopisteitä kuntavaaleihin.
Näissä toistuvissa välikysymyksissä tuntuu
jo olevan melkoista vauhtisokeutta, sillä kyllähän
ne lähes pelkkää poliittista retoriikkaa
ovat.
Tosiasiassa meistä ei varmaan kukaan kyseenalaista
tämän kuntauudistuksen tarpeellisuutta. Väestön
huoltosuhteen muutos ja asutuksen keskittyminen asettavat kunnat
jo lähitulevaisuudessa aivan erilaisten ja uusien haasteiden
eteen.
Sosialidemokraattien mielestä vain riittävän vahvat
ja elinvoimaiset kunnat pystyvät vastaamaan tähän
haasteeseen siten, että kaikki suomalaiset ovat asuinpaikastaan
riippumatta yhdenvertaisessa asemassa kuntien järjestämien
palveluiden suhteen. Näille lähipalveluille pitää,
jos se vain vähänkin on mahdollista, määrittää tarkat kriteerit,
jotta pystytään myös mittaamaan, että ne
ovat tasapuolisesti kaikkien käytettävissä. Tiedän
jo näin puhuessani, että lähipalvelujen kriteereitten
määrittäminen ei tule olemaan mikään
helppo rasti eikä helppo harjoitus, koska ne lähipalvelut
ovat meistä jokaiselle vähän erilaiset — joillekin
saavutettavuus puolessa tunnissa ei ole mitään,
joillekin 300 metriä on liikaa — mutta kannustan
kuitenkin yrittämään näitä määritellä.
Täällä on todettu, että oppositiolla
on ollut tilaisuus osallistua kuntauudistuksen valmisteluun useissa
eri yhteyksissä. Haluan tässä yhteydessä vielä painottaa
sitä, että kuntauudistuksen avainasemassa ovat
kunnat itse. Sosialidemokraatit eivät ole pakkoliitosten
kannalla, vaan luotamme siihen, että kunnilla ja demokraattisesti
valituilla valtuustoilla on paras asiantuntemus asioidensa järjestämisessä.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa on taattava paremmat edellytykset
myöskin kuntatalouden tulopuolelle. Vahvat kunnat pystyvät
tarjoamaan paremmin työpaikkoja, ja ne kestävät paremmin
suhdannevaihteluita. Tältä pohjalta kunnat kykenevät
myös parempaan palveluiden tuottamiseen.
Arvoisa puhemies! Oppositiokin voisi perusteettoman kritiikin
sijasta kääriä hihat ja lähteä yhdessä kehittämään
Suomeen entistä parempia kuntia.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset odottivat, että heti eduskuntavaalien
2011 jälkeen kaikki eduskuntapuolueet kutsuttaisiin parlamentaariseen
työryhmään valmistelemaan suurta kuntauudistusta.
Valitettavasti kaikki kuusi hallituspuoluetta vallantäyteydessään
päättivät jättää molemmat oppositiopuolueet
kuntauudistuksen ulkopuolelle, joten emme valitettavasti ole päässeet
yhdessä osallistumaan ja kuulemaan asiantuntijoita, mitä näkemyksiä heillä on
tästä historiallisesta ja suuresta kuntauudistuksesta,
jota hallitus nyt on alkanut suunnitella ja toteuttaa omin voimin. Aina
aikaisemmin kaikki vastaavanlaiset suuret uudistukset, niin kuntalain
uudistukset, perustuslain muutokset kuin vaali- ja puoluerahoitukseen liittyvä lainsäädäntö,
valmisteltiin kaikkien eduskuntapuolueitten toimesta parlamentaarisessa
työryhmässä, jolloin kaikki saivat reilusti
samanaikaisesti tietoa tästä uudistuksesta ja
pystyivät myös sitten omalta osaltaan sitoutumaan
siihen. Mutta nyt näin ei ole tehty, vaan hallitus on halunnut
hoitaa tämän asian keskuudessaan.
Tämä kuntauudistus koskettaa kaikkia Suomen
kansalaisia ja kuntalaisia, ja siksi me perussuomalaiset kannamme
syvää huolta tästä nykyisestä sekavasta
tilanteesta, johon hallitus ja sen nuoret mutta niin intomieliset
ministerit ovat koko kuntakentän saattaneet. Eivät
edes hallituspuolueiden omat kuntajohtajat ole lähteneet
puolustamaan suureksi sekoiluksi muuttunutta uudistusta. Talvella
julkisuudessa esitettiin, että kuntia tulisi Suomessa olla
70; nyt viime viikkoina pääministeri Katainen
on todennut, että näitä kuntia olisi
jatkossa jotakin 90:n ja 120:n välillä. Perussuomalaiset
eivät vastusta uudistuksia, mutta jos sellaisia tehdään,
tulee uudistuksen tapahtua vapaaehtoisuuden ja huolellisen valmistelun
pohjalta, jonka lopputuloksena voidaan kaikille kuntalaisille ja
kuntapäättäjille kertoa, miksi uudistus
on heille hyödyllinen ja kannatettava. Näin ei
nyt ole tapahtunut, joten huoli on todella suuri koko kuntakentällä.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspuolen palvelut koskettavat
meitä kaikkia. Hallitus ilmoitti jo keväällä,
kuinka sairaanhoitopiirit noin vain lakkautetaan. Huoli on varmasti
siitä alkaen ollut suuri kaikkien sairaanhoitopiirien vastuuhenkilöiden
keskuudessa. Hallitus lakkauttaa toimintoja ilman, että lakkautettavan
organisaation tilalle on esitetty minkäänlaisia
selkeitä suunnitelmia. Tällainen toiminta on edesvastuutonta. Hallituksen
olisi ollut syytä kertoa samanaikaisesti uudistuksista,
kun se kertoo romuttavansa jotakin vanhaa ja pitkään
hyvin toiminutta.
Arvoisa puhemies! Kuntaliitokset eivät todellakaan
ole mikään oikotie onneen. Jos kaksi köyhää kuntaa
lyö hynttyynsä yhteen, ei niihin synny minkäänlaista
lisävaurautta. Päinvastoin voi käydä,
mistä meillä on kokemuksia kuntakentältä aika
paljon, kun kuntien henkilökunta alkaa valmistella liitosta
ja siihen kuuluvia organisaatiomuutoksia. Yleensä johtajien
työehtoja vahvistetaan, heidän palkkojaan korotetaan
ja sitten kuntaliitoksen jälkeen, kun huomataan, että kassakirstu
alkaa olla tyhjä, lähdetään
lomauttamaan koko henkilökuntaa, myös sosiaali-
ja terveystoimen työntekijöitä ja koulujen,
lasten päiväkotien opettajia jne.
Näin on käynyt omassa kotikunnassanikin, jossa
kuntaliitos suoritettiin vuonna 97 eli liki 16 vuotta sitten. Silloin
meille Porvoossa vakuuteltiin, kuinka kuntaliitoksen hyödyt
eivät tule heti alkuvaiheessa meille, vaan ajan myötä ne
hyödyt sitten näkyvät kuntalaisten palveluissa
ja rahapussissa, mutta meille on käynyt aivan päinvastoin:
meillä on velka per asukas noussut yli keskiarvojen, liki
3 000 euroon, meillä on veroprosentti noussut
17:sta 19,25 prosenttiin. Nyt meille ovat vielä uutena
riesana tulleet nämä elinkaarimallit, jotka ovat
tavallaan kunnan tällaista osamaksukauppaa, mikä on
kaikkein kallein mahdollinen toimintatapa toteuttaa palveluja, pitkäaikaisissa
vuokratiloissa. Nämä elinkaarimallit ovat kyllä sellaisia,
että toivoisin, että ministeri ohjeistaisi kuntia,
että näihin ei pidä lähteä akuutin
rahapulan ilmestyessä, että ne elinkaarimallit
tulevat kaikkein kalleimmaksi kunnalle ja niistä ei pääse
eroon 20 vuoteen — vaikka toimitilat olisivat tyhjänä,
niin niistä ei päästä eroon.
Meillä on paljon kokemuksia valtionhallinnosta, kun on
tehty liian pitkäaikaisia vuokrasopimuksia. Todella toivon,
että näistä elinkaarimalleista myös
ministeri varoittaisi kaikkia kuntia.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ihan ensin minun on puututtava aikaisempaan keskusteluun
siitä, kun ministeri Virkkunen ja edustaja Paatero valistivat
minua siitä, että Paras-hanketta ei olisi valmisteltu
parlamentaarisesti, vaan että siinä olisi ollut
vain seurantaryhmä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Valmistelu tapahtui parlamentaarisessa ohjausryhmässä,
jossa kokoomusta edusti Maija Perho — en ole varma, oliko
edustaja Virkkunen tuolloin ehkä eduskunnassa laisinkaan.
Sen jälkeen oli tietysti seurantaryhmä, kun lait
ja asetukset oli hyväksytty ja käytännön
työ oli jo menossa. Tämä tapahtui siis kuntaministeri
Kiviniemen aikana. Toivon, että paikalla olevat ministerit
kertovat tämän tosiasian. Kuntaministerin on hyvä tietää tällainen
aika perustavanlaatuinen kysymys.
Puhemies! Puolueiden väliset arvomaailmojen erot ovat
todella kasvaneet ja selkiytyneet. Luulisi, että nyt ihmisten
on helppo tehdä valintoja kuntavaaleissa. On niitä,
jotka puolustavat lähipalvelujen olemassaoloa koko maassa
kaikille ihmisille, ja sitten on niitä, jotka mielellään unohtaisivat
melkein puoli Suomea palveluiden ja demokratian suhteen. Vai mitä olisi
ajateltava tänäänkin moneen kertaan todetusta
pääministerin lausunnosta, että puhuminen
koko maan pitämisestä asuttuna on vanhahtavaa?
Minun mielestäni erittäin huolestuttava lausunto.
Perussuomalaisten tekemä välikysymys oli sisällöltään
kovin samanlainen kuin keskustan aiemmat. Asioista olemme siis keskustelleet,
mutta vastauksia emme ole vieläkään hallitukselta saaneet,
mitä konkreettista suurkuntahankkeella ajatellaan saavutettavan.
Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan säästöjä ei
synny, palvelut eivät parane, vaan karkaavat monilta kauas,
huoltosuhde ja hoivaa tarvitsevien määrä ei
pienene, hallinto ei kevene. Vahvojen peruskuntien sijaan näyttää muodostuvan
vain pelkästään suuria kuntia sekä uusia
kunnan- ja kaupunginosavaltuustoja. Kaikella ystävyydellä,
kuulostaa minusta suorastaan himmeliltä.
Auki on myös se, miten hallitus aikoo saada kehyskunnat,
kuten Espoon, Vantaan, Nurmijärven ja Liedon, toimimaan
tahtonsa mukaan. Juuri näissä kunnissahan olisi
talouden ja palvelujen tuottamisen järkeistämisen
kautta saavutettavaa. Hallitus on suunnannut tykkinsä kohti
pieniä kuntia. Ei Utsjokea ja Inaria liittämällä tai
joitain pieniä itäsuomalaisia kuntia yhteen pakottamalla saavuteta
talouden eikä toiminnan kautta mitään järkevää.
Arvoisa puhemies! Keskusta on uudistavana ja eteenpäin
katsovana puolueena ollut aina tietoinen palvelurakenteiden uudistamistarpeesta
ja on myös rohkeasti uudistanut niitä. Nykyhallituksen
suurkuntahanke ei todellakaan ole jatkoa Paras-hankkeelle. Sen lähtökohdat
olivat, ja myöskin menettelytavat, tyystin erilaiset kuin nykyisen
hallituksen ovat. Virkkusen—Kataisen uudistus keskittyy
pakottaviin kuntarakenteisiin, kun meidän mielestämme
kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistoiminta ovat kumpikin
yhtä arvokkaita uudistamisen välineitä.
Hallitus ajaa jopa maakunnan kokoisia, EU:n suurimpia, kuntia
käyttäen aseena rajuja valtionosuusleikkauksia
ja karttaharjoituksia. Sen sijaan Paras-hankkeen aikana kuntien
lukumäärä väheni vapaaehtoisiin
kuntaliitoksiin perustuen yli sadalla kunnalla. Tärkeintä nytkin
olisi edetä kunta- ja palvelu-, ihmislähtöisesti
rakentaen mahdollisimman turvallista elinympäristöä ihmisille
koko maahan. Erilaiset mallit ja välineet pitää sallia
tällaisessa maassa, jossa olosuhteet vaihtelevat suuresti.
Hallituksen aikaansaama kaaos on todella huolestuttavaa, sillä kuntapalvelut
tarvitsevat uudistamista. Tärkein ja kiireellisin eli terveydenhuollon
uudistaminen on vesittymässä niin kutsutun vahvan
peruskunnan ideologian takia. On hyvin vaikeaa ymmärtää sitä,
miksi kokoomusvetoinen hallitus vastustaa ajatusta, että ihmiset saisivat
palvelunsa läheltä koko maassa. On järkevää,
että kotikunnissa hoidetaan lähipalvelut ja maakunnallisella
tasolla loput, raskaimmat tehtävät. Jo tällä hetkellä noin
kolmasosa tehtävistä hoidetaan maakunnissa. Myös
maakuntatason demokratia on aukoton, kun luottamushenkilöt valittaisiin
suorilla vaaleilla. Ne eivät ole väliporras, vaan
palvelutuotannon ja talouden turva. Lisäksi maakuntamalli
keventäisi ja selkeyttäisi toimintoja.
Arvoisa puhemies! Me olemme nyt vakavien asioitten äärellä,
ja olisi toivottavaa, että kaikki toimisivat avoimesti
ja nimenomaan ihmisten turvallisuus ja valinnanvapaus ensi sijalla.
Ihmiset ovat huolissaan ja kaipaavat oikeata tietoa. Siksi olisikin
tärkeää, että hallituspuolueet
yhtenäistäisivät sanomaansa, että hallituksen
viesti on sama täällä eduskunnassa ja
maakunnissa, pääkaupunkiseudulla ja myöskin
tuolla pohjoisimmilla Suomen selkosilla. Kaksien rattaiden politiikka
hämmentää, ja niiden kumu kuulostaa todella
kylmältä.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Kuntien tehtävänä on
yhteisten palvelujen järjestäminen tehokkaasti
ja ihmisystävällisesti. Siten ainoa järjellinen
peruste kuntauudistukselle on palveluiden turvaaminen koko maassa.
Tästä näkökulmasta on outoa,
että sen paremmin kuntatyöryhmän raportissa
kuin opposition kritiikissäkään ei ole
kiinnitetty huomiota suurten kaupunkien ongelmiin palvelujen järjestämisessä.
Ei nimittäin ole niin, että vain pienten muuttotappiokuntien
kyky järjestää palvelunsa olisi uhattuna. Aivan
yhtä vakava tilanne on suurimmissa kaupungeissa ja nähdäkseni
juuri niiden koon vuoksi. Valitettavan usein suuri kunta tarkoittaa
myös suurta byrokratiaa. Se puolestaan tarjoaa tilaisuuden
tuottaa liian vähän ja aivan liian huonosti järjestettyjä palveluja.
Niinpä on tavallista, että suuressa kaupungissa
lääkärille odotetaan kuukausi ja sosiaalityöntekijän
puheille jopa vuosia. Ajanvarausjärjestelmät ja
organisaatiorakenteet ovat niin pahasti solmussa, että moni
apua tarvitseva ei sitä jaksa tai osaa hakea. Ei siis ihme,
että varakkaat ympäristökunnat eivät
halua liitoksia kaupunkikeskuksiin. Ne pelkäävät
palvelujensa merkittävää huonontumista,
asukkaidensa hukkumista suurten kaupunkien kafkamaiseen byrokratiaan.
Arvoisa puhemies! Suomalainen kuntakenttä voidaan karkeasti
jakaa kolmeen ryhmään: alueidensa vetureina toimiviin
kaupunkikeskuksiin, niitä ympäröiviin
varakkaisiin nukkumakuntiin ja kakkoskehän pienempiin kuntiin,
joiden huoltosuhde heikkenee nopeasti. Keväällä esitelty pohja
lähtee siitä, että kaupunkikeskuksia
lihotettaisiin entisestään ympäristökunnilla.
Köyhille reunakunnille jäisi tässä suunnitelmassa kumppaneiksi
toisensa. Kuntatyöryhmän raportti ei anna uskottavaa
vastausta siihen, miten tämä malli tasaisi kuntien
välisiä eroja tai takaisi ihmisille parempia palveluja.
Ilman muita muutoksia tuloksena olisi todennäköisesti
suurten keskusten taloustilanteen parantuminen mutta ympäristökuntien
palvelutasoa kurjistamalla. Reunakunnissa muutos lisäisi
resursseja vain niiltä osin kuin se johtaisi hallinnon
keventymiseen. Maaltamuuton tai väestön vanhenemisen
haasteet säilyisivät kuitenkin ennallaan.
Olenkin sitä mieltä — tässä tulee
keskusteluun nyt Kontulan vaihtoehto keskustan ja hallituksen vaihtoehdon
lisäksi — että uudistuksessa olisi yksinkertaisempaa
lähteä liikkeelle säteilyvaaramerkin
muotoisesta kaavasta, jossa kaupunkikeskukset jäisivät
pitkälti nykyiselleen ja niiden ympäristökunnat
yhdistyisivät sektoreittain kakkoskehän kuntien
kanssa. Tällaisessa mallissa suuret keskuskunnat saisivat
lisäaikaa omien palvelusotkujensa selvittämiseen.
Toisaalta muun kuntakentän taloutta vakauttaisi, kun työikäisten
kansoittamat rikkaat kehyskunnat löisivät hynttyyt
yhteen niiden naapuriensa kanssa, joissa heidän asukkaidensa
isät ja äidit edelleen elävät.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus on Suomelle välttämätön. Jotta
kunnat pystyvät vastaamaan palveluhaasteeseen, tarvitsemme
vahvoja ja elinvoimaisia kuntia. Nykyinen yli 300 kunnan järjestelmä ei enää vastaa
tämän ajan vaatimuksia. Jotta kaikilla kuntalaisilla
on tulevaisuudessa mahdollisuus käyttää julkisesti
rahoitettuja yhteisiä peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa,
päivähoitoa tai kirjastoa, meidän on
tehtävä myös muutos palvelurakenteisiin.
Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on olennainen
osa kuntauudistusta.
Kunta on kuntalaisia varten. Tästä syystä kuntauudistuksen
keskiössä ovat kuntalaiset ja heidän
tulevaisuutensa. Nykyiset ja tulevat kuntapäättäjät
ovat vastuussa siitä, minkälaisessa kunnassa asukkaat
asuvat ja elävät. Onko peruskunta, kotikunta,
riittävän elinvoimainen ja vahva tuottamaan asukkailleen
tarvittavat laadukkaat palvelut vielä viiden tai kahdenkymmenenkin vuoden
päästä? Miten kunta pystyy omalla toiminnallaan
vahvistamaan kunnan elinkeinorakennetta ja työllisyyttä sekä tuomaan
tarvittavan rahoituksen palveluiden järjestämiseen?
Kuntarajat eivät ole itsetarkoitus, mutta kunnalla on vahva
itsehallinto, ja tästä seuraa suuri vastuu asukkaiden
elämästä ja hyvinvoinnista. Kunnat ovat
siten suurten päätösten edessä,
linjapäätöksiä tehdään
lähivuosina.
Kunta ei voi olla vahva ilman vahvasti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa
ja demokratiaa. Siksi on välttämätöntä turvata
ja parantaa myös kansanvallan toimintaedellytyksiä uudistetussa
kuntakentässä. Me voimme aidosti kysyä ja
esittää kysymyksen, miten keskustan esittämä väliportaan
hallintomalli tai maakuntamalli vahvistaa kuntalaisten demokratiaa,
kun päätöksenteko ja vaikuttaminen viedään
pois kuntalaisten ulottuvuudesta. Malli keskittää valtaa
muutamille luottamushenkilöille ja virkamiehille, päätöksenteko
ei ole avointa ja läpinäkyvää,
kansalaisten demokratian ja kuntalaisten kannalta päätös
ja toiminta viedään entistä kauemmas
heidän arjestaan ja läheisyydestään.
Arvoisa puhemies! Vahvat ja elinvoimaiset kunnat vastaavat itse
palveluista ja myös tuottavat niistä suurimman
osan itse. Kunta, joka toimii vain yhteisen palvelualueen laskujen
maksajana, ei ole sellainen vahva peruskunta, jossa kuntalaisten
vaikutusmahdollisuudet palveluihin ja niiden rahoitukseen toimisivat.
Kuten SDP:n ryhmäpuheenvuorossa todettiin, julkisesti ja
demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten
kuntalaisille paras vaihtoehto. Tavoitteenamme on, että kuntarakenteita
uudistetaan ja julkisia palveluja vah- vistetaan nykyisestä.
Meidän on parannettava terveyskeskuspalveluja, päivähoitoa,
vanhusten palveluja jne.
Suurena ongelmana on, että yhä useampi kunta
on ulkoistanut palveluja. Palveluiden kilpailutus on siten tätä päivää.
Tästä syystä kunnissa on oltava riittävä osaaminen
palveluiden ostamiseen ja kilpailuttamiseen. Kyse on ihmisten palveluista
ja heidän hyvinvoinnistaan. Ihmisten palveluiden laadulle
ja tarpeille on annettava nykyistä vahvempi asema kilpailutuksessa.
Monikansallisten hoivayritysten tarjous voi olla halvin, mutta se
ei ole yleensä sitä, jos katsotaan pidemmällä aikavälillä.
Sosialidemokraatit ovat tänään esittäneet,
että Suomen kunnissa pistetään stoppi
yhteistyölle veroparatiisiyhtiöiden kanssa. Kuntien
pitäisi tehdä periaatepäätös,
etteivät ne tee hankintoja yhtiöistä,
joilla on kytkentöjä veroparatiisiin.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on myös tasa-arvouudistus.
Tiedämme, että eriarvoisuus on lisääntynyt
hälyttävästi. Miesten elinajan-odotteessa
on alimman ja ylimmän tuloluokan välillä 12,5
vuoden ero. Tämä on yksinkertaisesti väärin,
eikä se selity vain ihmisten erilaisilla elämäntavoilla.
Meidän on puututtava eriarvoistaviin rakenteisiin ja käytäntöihin.
Arvoisa puhemies! Eriarvoisuuden lisääntyminen
on pysäytettävä. On selvää,
että elinvoimaiset ja veropohjaltaan vahvat kunnat eivät automaattisesti
paranna palveluiden saatavuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Tarvitsemme myös selkeitä palvelurakenteita ja
prosessien muutoksia, mutta tämäkään
ei riitä. Meidän on turvattava yhteisesti rahoitetut,
kunnan itse järjestämät palvelut. On
veronmaksajien etu, että kuntalaiset, valtuusto ja lautakunnat
voivat suoraan vaikuttaa palveluiden laatuun.
Järjestöt, paikalliset yritykset ja markkinat voivat
vastata osasta palvelutuotantoa, mutta kuntaa, sen palveluita ja
kuntalaisten hyvinvointia ei saa myydä markkinoiden armoille.
Meille sosialidemokraateille terveys ja hyvinvointi ei ole kauppatavaraa.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Aloitanpa puheeni toteamalla, että perussuomalaiset
eivät ole tehneet tätä välikysymystä sen
vuoksi, että vastustaisimme uudistuksia kuntakentällä.
Uudistuksia tarvitaan, mutta sitten ollaankin syvällä suossa,
jos uudistuksiin ryhdytään pakottamalla. (Kalliorinteen
välihuuto) — Tiedän, tiedän.
Ei kukaan ole suinkaan pakottamassa ketään yhtään
mihinkään. Vapaaehtoisestihan tässä ollaan
etenemässä niin nykyisen hallituksen kuin sitten
aikaisemman hallituksen Paras-hankkeen tiimoilta. No, tämä jälkimmäinen oli
sarkasmia. Eihän tässä ole suinkaan kyse
aidosta halusta ja vapaaehtoisuudesta, varsinkaan kuntaliitosten
osalta. Kyse on vapaaehtoisuuden varjoon naamioidusta pakosta.
Herra puhemies! Minä perustelen moisen väitteen.
Kun pelkästään 2000-luvulla kuntien lakisääteisiä tehtäviä on
lisätty todella suurella kauhakuormaajalla ja samanaikaisesti
näiden tehtävien hoitamiseen on osoitettu varoja
lusikalla, on selvää, että kyse on täysin
tarkoitushakuisesta toiminnasta. Joku taho on joskus päättänyt,
että Suomessa on liikaa kuntia, ja tajunnut samalla, että vapaaehtoisesti
niiden vähentäminen ei onnistu. Niinpä kuntien
lukumäärää on keksitty vähentää talouden
kautta ja sen avulla, ja tämä keino toimii tehokkaasti.
Kuntauudistusta markkinoidaan ennen kaikkea sillä, että näin
turvataan palvelut tulevaisuudessa. Kenen palvelut? Jos palvelut
siirretään yhä kauemmas niiden käyttäjistä,
niin onko se niiden turvaamista? Ei ole.
Arvoisa puhemies! Kouvolan kaupunki vuonna 2009 käynnistyneenä on
aivan tuoreen, heinäkuussa valmistuneen, selvityksen mukaan
kerännyt kokemuksia kuntien yhdistymisen vaikutusten arviointiraporttiin.
Näistä kokemuksista on syytä ottaa opiksi
ja jakaa saatua tietoa muualle niin hyvien kuin huonojen kokemusten
osalta. Tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa,
että näistä hyvistä kokemuksista
kyllä kerrotaan. Ministeri Virkkusen puheessa muun muassa
oli otettu näitä hyviä kokemuksia, mutta
huonoista ei puhuta halaistua sanaa. Tämä on minusta
väärin, tämä ei ole tasapuolista.
Pitäisi kertoa kuntalaisille, mitä tästä seuraa,
jos mennään yhteen. Sieltä tulee ilman
muuta hyviä asioita mutta myös huonoja. Virheitä tekee
jokainen, mutta vain hölmö ei opi niistä mitään.
Suomessa vannotaan tehokkuuden nimeen ja ennen kaikkea sen väittämän,
että suuri koko olisi synonyymi tehokkuudelle. Eihän
se näin ole. Oikea tapa olisi puhua optimikoosta. Jos pieni kunta
pystyy hoitamaan taloutensa tasapainoisesti ja tuottamaan peruspalvelut,
niin eikö se silloin ole optimikokoinen kunta? Miksi sen
pitäisi liittyä tai miksi se tulisi liittää johonkin
suurempaan kokonaisuuteen? Mitä lisäarvoa sillä saataisiin
kuin pelkkä väkiluvun ja kunnan koon kasvu?
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on kaivanut itselleen kuopan,
kuntakuopan. Se esittelee mallin, jota se ei itsekään
pysty perustelemaan selkeästi ja jota ei itse asiassa edes
ole. Kuntauudistus vaatii rinnalleen myös sote-uudistuksen,
ja siihenkään ei ole olemassa mitään
yhtä oikeaa mallia.
Päätän puheeni lainaamalla Asikkalan
kunnanjohtaja Juri Niemistä, hänen luvallaan:
"Entäpä jos Suomen julkinen sektori on jo tehokas
eikä ratkaisua saada piirtelemällä hallintorajoja
tai siirtämällä vastuita palvelujen järjestämisestä kuntien,
maakuntien, yhteistoiminta-alueiden ja valtion välillä?
Entäpä jos ainoa toimiva keino on sovittaa julkisen
sektorin laajuus kerättäviin veroihin ja maksuihin?"
Ongelma lähtee pois sillä, millä se on
tullut: hyvinä aikoina asetettujen lisätehtävien
karsinnalla. Kuntien tehtävät on saatava vastaamaan
niihin osoitettua rahoitusta.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muistaessani kannatan
edustaja Pekkarisen tekemää epäluottamuslausetta.
Sitten muutamia kommentteja tähän debattikeskusteluun.
Joissakin puheenvuoroissaan ministeri Virkkunen otti kantaa kuntaliitoksiin,
ja oli pakko sen vastauksen pohjalta kaivaa sitten muutamia kommentteja
taaksepäin. Muun muassa 2.9. vuosi taaksepäin
ministeri on todennut, että hallitus on tarvittaessa valmis
pakottamaan kunnat liitoksiin ja että perustuslaki ei estä pakkoliitoksia.
On pakko todeta, että eräs tämänpäiväinen
ministerin vastauspuheenvuoro kyllä myös sitten
vahvisti tuon, että linja on edelleen tässä vuoden
aikana säilynyt.
Sitten täällä debatin aikana varsinkin
kokoomuksen puolelta kritisoitiin Kainuun mallia. Muun muassa kokoomuksen
ryhmäpuheessa kokeilua pidettiin keskustalaisena harjoituksena. Puhuttiin
repivistä riidoista ja kasvavista kustannuksista ja sanottiin
jopa, siis kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että kokeilun
lasku on kunnille 24 miljoonaa euroa. Nämä väitteet
monella tavalla hämmästyttävät
itseäni, ja väitän, että tunnen
Kainuun maakuntakokeilun aika hyvin. Totean tässä sen,
että näitten kritisoijien pitäisi tutustua
kokeilua koskeviin Tampereen yliopiston seurantaraportteihin ja
myös vuosittain tehtyihin valtiovarainministeriön
seurantaryhmän seurantaraportteihin. Kainuun maakuntakokeilua
on seurattu erittäin tarkasti, ja näistä raporteista
selviää muun muassa se, että Kainuun
maakuntakokeilulla Kainuun kunnat ovat säästäneet jopa
lähes 100 miljoonaa euroa onnistuessaan seitsemän
vuoden aikana loiventamaan etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon
menojen kasvuvauhtia. Jos tällä hetkellä kokeilun
lasku, siis tämänhetkinen alijäämä ilmeisesti,
on 24 miljoonaa euroa kahdeksalta kunnalta, niin kyllä on
todettava, että kyse siinä on enemmänkin
maakunnan alibudjetoinnista kuin siitä, että maakunta olisi
käyttänyt jotenkin hulvattomasti rahaa. Kainuun
maakuntakokeilu myös nosti Kainuun toisen asteen koulutuksen
monilta osin maan huipulle.
Täällä puhuttiin myös sitten
Kainuun maakuntakokeilun riidoista. Sen osalta on myös
todettava kyllä se, että kun eduskunnassa kokoomus
ei hyväksynyt Kainuun maakuntakokeilun säätämistä pysyväksi
toimintamalliksi, alkoi siitä totta kai myös epävarmuus
Kainuun kunnissa, mistä syntyi ristiriitoja, jotka sitten
valitettavasti päättyivät niin kuin päättyivät.
On muistettava, että Kainuun maakuntakokeilun muutokset
olivat todella suuria. Me olisimme tarvinneet aikaa huomattavasti
enemmän kuin tämän kahdeksan vuotta.
Kainuun maakuntakokeiluhan on, voi sanoa näin, kunnallishallinnon
ja kunnallisen palvelutuotannon osalta epäilemättä maan
merkittävin kehittämishanke vuosikymmeniin, jopa
niin, että muun muassa kokeilun valmistelun yhteydessä sosiaali-
ja terveysministeriön korkeat virkamiehet totesivat, että tämä muutos
on niin valtavan suuri, että toimiakseen tarvitaan 10—15
vuoden toiminta, jotta saadaan kaikki menemään
hyvin eteenpäin.
Toki keskusta on ollut voimakkaasti ajamassa Kainuun maakuntakokeilua
eteenpäin, mutta aina tässä yhteydessä pitää muistaa
se, että kyllä silloinen pääministeri
Paavo Lipponen oli tietynlaisena kätilönä tälle
hankkeelle, ja taisipa olla niin, että valmistelun aikana
kuntaministerinä oli vasemmiston Martti Korhonen, joka
antoi hyvin vahvan tuen tälle kokeilulle.
Sitten täällä todettiin tästä maakuntakokeilusta
ministeri Virkkusen suulla, että tämä olisi
jotenkin kauhean keskittävä malli. Pitää kuitenkin ottaa
huomioon, että tässä maakuntamallissa
perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut
yhdistetään saman järjestäjän
alle. Hallinto on maakunnallista, suoralla kansanvaalilla valittavan
maakuntavaltuuston alla, mutta tehtävät hajautetaan
lähipalveluihin, seudullisiin palveluihin ja maakunnallisiin
palveluihin. Minun on todella vaikea nähdä, että tämä maakuntamalli
olisi jotenkin keskittävä. Se ei ole keskittävä.
Se on demokraattisesti avoin ja se on myös, arvoisa puhemies,
taloudellisesti tehokas.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Käyn tässä puheenvuorossani
läpi hieman vasemmiston keskeisiä linjauksia kuntauudistukseen.
Uskallan näin tehdä, koska aika pitkälle olen
itse kirjoittanut nämä eri lausunnot ja kannanotot,
mitä tähän asti on tehty.
Lähtökohdista on tärkeää todeta,
että mielestämme kuntauudistus on tärkeää toteuttaa
palveluiden turvaamisen ja yhdyskuntarakenteen eheytymisen ja kunnallisen
demokratian kehittämisen kannalta. On todettava myös,
että luonnollisiin työssäkäynti-
ja asiointialueisiin perustuvat vahvat peruskunnat ovat hyvä lähtökohta kuntauudistuksen
toteuttamiselle. On syytä myös muistaa, että ongelmat
väestökehityksessä, ta-loudessa tai palveluiden
laadussa tai saatavuudessa eivät häviä pelkästään
kuntarajojen siirtelyllä vaan tarvitaan laaja-alaista,
vuorovaikutteista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä tasa-arvoisemman
kuntakentän aikaansaamiseksi.
Palveluista muutama sana. Tässä uudistuksessa
on huolehdittava reuna-alueiden palveluista. On määriteltävä,
mitä tarkoitetaan lähipalveluilla, ja otettava
huomioon suurten kaupunkien ja seutukuntien haasteet erityisesti
syrjäytymisen ehkäisyssä, yhteisten palvelujen
tuottamisessa ja toimivan yhdyskuntarakenteen muodostamisessa. Tärkeää on
huomata ja huolehtia, että kuntauudistus ei saa muodostua
ulkoistamisen, palvelujen heikentämisen eikä työehdoilla
keinottelun välineeksi. Samalla on myös valmisteltava
sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistusta kiinteästi
kytkeytyneenä kuntarakenneuudistukseen hallitusohjelman
mukaisesti.
Demokratia on tärkeä asia, ja tällä uudistuksella
on vahvistettava vaaleilla valitun kunnanvaltuuston ja sen asettamien
luottamushenkilöiden päätösvaltaa
sekä asukkaiden suoria vaikuttamismahdollisuuksia oman
kuntansa kehittämiseen. Uudistuksen kautta on saatava lisää välineitä lähidemokratian
kehittämiseen, ja myös kunnalliset kansanäänestykset
voivat olla yksi tapa kuntauudistuksen edistämiseksi. Toivon,
että syyskuussa valmistuneisiin demokratiaselvityksiin
suhtaudutaan niiden ansaitsemalla vakavuudella.
Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteesta: Tämä uudistus
tarvitaan, koska kuntien maankäyttö ei edistä yhdyskuntarakenteen
eheyttä. Metropolialueiden maankäytön
ja julkisen liikenteen yhteisen suunnittelun varmistaminen ja yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen ovat kuntauudistuksen tärkeimpiä tavoitteita.
On kuitenkin muistettava, että erityinen metropolialueen
hallinto on mahdollista toteuttaa pääkaupunkiseudulle
hallitusohjelman mukaisesti.
Taloudesta ja hallinnosta muutama sana: Keskeinen syy tähän
uudistukseen on se, että kuntien väliset talouserot
ovat kasvaneet ja palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelevat aivan
liikaa. Huomautamme, että kuntauudistuksen edistämiseksi tarvitaan
myös positiivisia kannustimia eli niin sanottuja porkkanarahoja.
Tässä yhteydessä on uudistettava myös
monimutkainen valtionosuusjärjestelmä vastaamaan
kuntien tarpeita, ja muutoksella on poistettava kuntien välisen
yhteistyön sekä kuntaliitosten esteitä.
Ei esimerkiksi ole mitään mieltä siinä,
että valtionosuudet voivat romahtaa kuntaliitoksen myötä.
Tämä ei todellakaan kannusta uudistumiseen. Voimavaroja on
siirrettävä hallinnosta palveluihin ja hallintoa kehitettävä siihen
suuntaan, että epädemokraattisia hallintohimmeleitä voidaan
purkaa. Samalla on varmistettava kuntien eläkejärjestelmien
kestävyys.
Lopuksi hieman kuntauudistusprosessista: Kuntauudistusta on
valmisteltava avoimesti ja hyvässä yhteistyössä kuntalaisten,
kuntien ja puolueiden kanssa. Kunnilla on oltava uudistuksessa mahdollisuus
itse rakentaa rakennekriteereihin pohjautuva uusi kunta, jossa toimivat
palvelut, lähidemokratia ja turvallinen sekä ekologinen
yhdyskuntarakenne toteutuvat.
Tässä kuntauudistuksessa on muistettava kuulla
kuntien henkilöstöä. Kyse on 430 000:sta kuntatyön
ammattilaisesta, joilla on vahva kokemus ja osaaminen kuntien käytännön
työstä. Ihan viimeiseksi muistutan, että henkilöstön
asema on turvattava muutostilanteessa hallitusohjelman mukaisesti
ja työsuhdeturvan on kosketettava myös uudistusten
myötä mahdollisesti uusiin yhtiöihin
tai liikelaitoksiin siirtyvää henkilöstöä.
Näillä peruslinjauksilla vasemmisto on evästänyt
kuntaministeriä tässä kuntauudistushankkeessa,
ja toivon, että tämän mukaisesti jatkossa voimme
yhdessä viedä tätä eteenpäin.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Väestön ikääntyessä meidän
huoltosuhteemme heikkenee hyvin nopeasti. Kunnassa, jossa on jatkossa
yhä enemmän eläkkeensaajia, on myös
verotulojen kertymä pienempi kuin sellaisissa kunnissa,
joissa on enemmän palkansaajia. Samalla kuntien velkaantuminen
valitettavasti myös tämän takia lisääntyy
ja niiden kyky vastata kasvavaan palvelutarpeeseen heikkenee. Tästä syystä jotain
muutosta on tapahduttava.
Suomen kunnista ei yksikään ole samanlainen.
Taloudellisen menestyksen kannalta on hyvin ja huonosti pärjääviä kuntia
ja sitten niitä siltä väliltä.
Suomesta löytyy hyvin menestyviä isoja kuntia
mutta myös erittäin hyvin pärjääviä pieniä kuntia,
joissa kuntalaiset ovat vieläpä palveluihinsa
erittäin tyytyväisiä. Monissa suurissa mutta
myös pienissä kunnissa on löydettävissä hyviä käytäntöjä,
joista tulisi ja olisi tullut ottaa oppia. Näiden hyvien
käytäntöjen ja toimintatapojen omaksumisella
voi usein olla paljon suurempi vaikutus kunnan talouteen ja kunnan
pärjäämiseen kuin kuntarakenteella. Näistä hyvistä käytännöistä olisi
todellakin pitänyt ottaa oppia itse asiassa jo ajat sitten,
mutta viimeistään nyt niihin on pureuduttava ja
ne on otettava malliksi kuntia kehitettäessä.
Parhaat ratkaisut teemme usein paikallisen kokemuksen ja tiedon
turvin.
Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten näkökulmasta
kunnan nimeä ja rajoja tärkeämpiä ovat juuri
palvelut, joita ilman arjen pyörittäminen kuntalaisille
käy mahdottomaksi. Jotta palvelut voitaisiin säilyttää,
on karsittava jostakin. Olen moneen otteeseen puhunut siitä,
miten nyt olisi aika karsia hallintoa ja holhousta, jotta hyvinvointimme
kestävyys taattaisiin tulevaisuudessakin. Meillä on
Suomessa hallintoa nelinkertaiselle määrälle
ihmisiä. On siis paljon turhaa ja tarpeetonta paperin pyörittämistä ja
byrokratiaa.
Hallinnon keventämisessä ei ole kyse vain kuntien
hallinnon purkamisesta vaan erityisesti ja ensisijaisesti kansalaisten
velvoitteiden vähentämisestä. Esimerkiksi
rakentamisen lupamenettelyyn ja valvontaan kuluu aivan valtavat
määrät aikaa, resursseja ja rahaa kaikilla
tasoilla. Lainsäädännöllä lisättyä holhousta
on nyt lähdettävä purkamaan, ja toimintoja
on järkeistettävä. Samalla on varmistettava,
ettei uudistuksella luoda lisää uutta hallintoa
puretun tilalle. Kun lääninhallinnot aikanaan
lakkautettiin, piti silloinkin syntyä suuria säästöjä.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ei löytynyt
rohkeutta viedä uudistusta loppuun. Sen sijaan tilalle
rakennettiin uutta väliportaan hallintoa ja uusia hallinnon
himmeleitä.
Monet tuomitsevat kuntauudistuksen vain välttämättömänä pahana,
mutta sillä on hyviäkin puolia. Kun vahvat ja
itsenäiset kunnat pystyvät itse huolehtimaan palveluistaan,
ei enää ole tarvetta kuntayhtymille, joissa todellisuudessa
häntä heiluttaa koiraa. Isännättömät
kuntayhtymät elävät usein täysin
omistajakuntiensa kontrollin ulkopuolella. Kuntien velkaantumisesta
ei ole tietoakaan kuntayhtymissä, eikä siitä välitetä. Niissä rahaa
tuhlataan surutta myös itse toiminnan kannalta kyseenalaisiin
tarkoituksiin. Kuntayhtymiin valitut edustajat eivät uudessa
asemassaan useinkaan enää edusta kunnan etua vaan asettuvat
ajamaan kuntayhtymän etuja. Asetelma muuttuu täysin
nurinkuriseksi. Kuntayhtymien toiminnan valvonta onkin karannut
lähidemokratian piiristä. Valtuustoilla ei ole
sananvaltaa yhteistoimintarakenteisiin.
Tästä syystä olisikin ensisijaisesti
tavoiteltava kuntaliitoksia, jotta esimerkiksi juuri sosiaali- ja terveyspalvelut
olisivat tulevaisuudessa suoraan kuntien ja kuntien päättäjien
päätösvallan alla eivätkä yhteistoimintarakenteissa,
joiden päätöksenteko lipuu pois vaaleilla
valittujen kuntapäättäjien käsistä.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Valtion taloudellinen
tutkimuskeskus on tutkinut kuntauudistusta sekä tanskalaisen
että kanadalaisen mallin pohjalta. Tutkimustulosten mukaan
kuntauudistus ei ole itsessään ratkaisu julkisen
talouden, nimenomaan talouden, haasteisiin. Käytännössä tutkimus
tarjoaa kaksi vaihtoehtoa: joko pidetään kiinni
nykyisestä mallista, jossa kunnat vastaavat palveluiden
tarjoamisesta ja kuntakoko kasvaa, tai sitten kuntien raskasta palveluvastuuta
radikaalisti nykyisestään kevennetään
ja valtio ottaa vastuulleen esimerkiksi koko terveydenhuollon.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hivenen hämmentävää oli
seurata tätä välikysymyskeskustelua,
kun se meni siihen, että penättiin perussuomalaisten
mallia. Kyllä me esitimme ihan oikeasti paperilla viisi
kysymystä. Kun sen paperin vain reippaasti ottaa käteen, sieltä ne
löytyvät. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että voi
kysyä — mitä olemme kysyneet — eikö parlamentaarinen
valmistelu olisi näin suuressa reformissa ollut todella
tarpeen.
Pääministeri puhui myös hyvin vauhdikkaasti talouskasvusta.
Toki varmasti me kaikki sitä haluamme, mutta hän
ei kertonut, mistä se talouskasvu tulee, mitkä ovat
tämän hallituksen talouskasvunäkymät.
Kun tuolla budjettikirjassa lukee esimerkiksi, että se
arvio perustuu noin 1 prosentin kasvuun, joka on sidottuna euroalueen
hitaaseen kasvuun, niin en usko, että sieltä talouskasvua
kuntiinkaan on kovin helpolla saatavana, ja on muistettava, että me
velkaannumme koko ajan lisää.
Kyseessä on todellakin todella iso yhteiskunnallinen
muutos, jonka vaikutuksia on arvioitu aika vähän.
Missä on yritysvaikutusten arviointi? Missä on
maaseutuvaikutusten arviointi? Missä on kestävän
kehityksen mukaisten kriteerien arviointi, johon Suomi on sitoutunut
myös kansainvälisin sopimuksin? Mikä on
haja-asutusalueiden tulevaisuus? Minulla on siitä sangen
suuri huoli. Kun metropolialueitten merkitys myönnetään,
minusta olisi aivan yhtä reilua myöntää myös
vaikkapa Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseutujen
erityisyys. Meillä on tiedossa jo, että investointihalukkuus
Suomessa kohdistuu pohjoisiin alueisiin, teolliset investoinnit
kohdistuvat pohjoiseen. Onko meillä olemassa vahva elinkeinorakenne
ja kuntarakenne pohjoiseen asti tätä tukemassa — tai
Lappia matkailumaakuntana?
Meillä sanotaan, että kunnat eriytyvät,
sitten sopeutetaan. Ja kyse kai on koko ajan pelkästään köyhyydestä,
velkaantumisesta. Kustannusrakenteet ovat olleet aivan varmasti
selvillä, kuntien tehtävät ovat selvillä ja
samoin se, miksi me olemme velkaantuneet. Eli siihen on varmasti
ollut osasyynä edellisten hallitusten ja sitä edellisten
hallitusten veroratkaisut. Me olemme eurokriisissä, josta
ei kuulemma saisi puhua kuntavaalien alla, mutta ei kai siinä ole
sananvapauden rajoitusta, etteikö eurokriisistä voisi
puhua myös kuntavaalien alla. Eurokriisi vaikuttaa monin
eri sitoumuksin myös Suomen julkiseen ta-louteen. (Mika
Karin välihuuto) — Aivan oikein, mutta velkaantuminen
on ongelma. — Enää emme voi ottaa edes
1990-luvun lamasta oppia, jolloin emme olleet euroliitossa, jolloin kunnat
sopeuttivat toimintaansa, ja 90-luvun lamasta selvittiin kuitenkin
ilman näin isoa kuntareformia.
Entäpä se, mitä edustaja Lindström
esitti: entä jos julkinen talous onkin ihan oikeasti tehokas
ja toimii hyvin, mutta meidän pitäisi ruveta keskustelemaan
siitä, voimmeko jo leikata joistakin palveluista? Ehkä,
väitän, se on poliittisesti arka asia, siitä emme
rohkene keskustella. Mieluummin otetaan sitten vaikka sitä syömävelkaa.
Aluemuutokset tulevat kohtelemaan eri tavalla veronmaksajia,
joista kunnat tietysti haluavat pitää kiinni.
Kuntayhtymät ovat demokratian kannalta ongelmallisia, näin
on sanottu, siellä on demokratiavaje. Mutta kulurakenne
erikoissairaanhoidossa ei potilaitten hoidossa tule muuttumaan.
Me puhumme ihmisille tärkeistä ja kalliista hoidoista,
jotka on kuitenkin vain kustannettava. On varmaan ylipäätään
haasteellista kirjata uuteen lakiin se, mitä lähipalvelu
on ja mitä ei. Se on tärkeää,
ja siihen toivotan voimia hallitukselle.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen totesi
viime viikonvaihteessa, että asioita helpottaa, jos tunnustaa
tosiasiat. On ollut vähän surullista kuunnella
erityisesti kokoomuksen taholta tulleita puheenvuoroja, koska niissä on
joiltakin osin käytetty totuutta säästeliäästi.
Vaikka säästöhankkeita kannattaa, niin ei
totuudessa kannatta säästellä.
Ensiksi tästä parlamentaarisesta valmistelusta:
Ministeri Virkkunen totesi tuolta ministeriaitiosta, että Paras-hanketta
ei valmisteltu parlamentaarisella pohjalla. Kun Paras-hanketta valmisteltiin,
silloin kun Hannes Manninen oli ministerinä, siinä oli
parlamentaarinen ohjausryhmä, jossa oli kokoomuksen edustajana
edustaja Maija Perho — silloin Virkkunen ei ollut näillä mailla.
Sitten kun laki oli valmis, niin seuraavalla hallituskaudella oli
parlamentaarinen ohjausryhmä, mutta sitten oli laki jo
valmis, ja silloin seurattiin, miten tämä toimii.
Mutta lain valmistelu tapahtui parlamentaarisesti, ja minä haluan tämän
oikaista, ettei tule puhuttua mitä sattuu.
Toinen asia: Ryhmäpuheenvuoron käyttäjä Suutari
puhui Kainuun mallista. Hän olisi voinut kertoa myös
sen, mitä Tampereen yliopiston tutkimuksessa selkeästi
todettiin Kainuun mallin tuloksista. Jos kerran käsittelee
ja analysoi asiaa tämmöisessä puheenvuorossa,
joka on näin keskeisessä roolissa, kannattaa tuoda
myös se kokonaisuus esille. Siinä todettiin, että merkittävinä vuosina
2008—2009 jne. sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustennousu
taittui. Pitää katsoa kokonaisuutta, mikä tämän
tulos oli ja mikä ei. Te annoitte varsin yksipuolisen kuvan
siitä. Sehän syntyi, niin kuin täällä on
tullut esille, silloin Lipposen hallituksen aikana, ja sen jatkon,
sen vakinaistamisen, esti selkein sanankääntein
kokoomus, että tämmöistä ei
tarvita, varsinkaan jos on vaarana, että sitä muuallakin
käytetään, huolimatta siitä,
että sitä olisi jossain haluttu.
Arvoisa puhemies! Tässä 5 minuutin puheenvuorossa
ei ehdi monta asiaa käsitellä.
Kun tässä ministeri Virkkusen vastauspuheenvuorossa
tuotiin esiin hallitusohjelmaa toistaen, että on tavoitteena,
että palvelut paranevat, paikallinen demokratia turvataan
jne., voi sanoa suoraan, että juuri mikään
tutkimus ei tue sitä, että tällä toimenpiteellä nämä asiat
paranevat. Kannattaa kuunnella tutkijoita, alan asiantuntijoita.
Ette te ole heitä siteeranneet, koska mikään tutkimus
ei sitä tue, että se tällä tavalla
onnistuu.
Tässä pari viikkoa sitten pääministeri
Katainen kehotti kysymään kuntalaisilta, kummassa asutte
mieluummin: kunnassa vai kuntayhtymässä. Minä pyydettynä kiersin
Etelä-Karjalassa nyt tämän viikon maanantaina.
Kävin Parikkalassa, Luumäellä ja Ruokolahdella
ja kysyin niiltä ihmisiltä, että missä te
asutte, mikä on teidän kotikuntanne. Ei heistä kukaan
kertonut asuvansa kuntayhtymässä. He vakuuttivat, — ainakin
ne, joita tapasin, kuntien edustajat — että tämä järjestelmä toimii.
Heille se on kotikunta, ja he haluavat pitää sen
itsenäisenä, eikä vaihtoehtona ole liittäminen
johonkin.
Sitten tässä on tuotu jatkuvasti tämä vastakkainasettelu:
kuntaliitokset vai ei. Silloin kun on perusteluja kuntaliitoksiin
ja kunnat haluavat, niin se on hyvä asia, ei niitä tule
vastustaa. Itsekin olen ollut mukana useammassa kuntaliitoshankkeessa
taustalla keskustelemassa niistä perusteista, ja kun päätös
on tehty, niin sitä pitää tukea. Ei se
ole mustavalkoinen asia. Tässä keskustelussa iltapäivällä pääministeri
Katainen otti esille vaikkapa uuden Oulun. Siellä on tehty
demokraattisessa järjestyksessä ratkaisu, ja se
on silloin hyvä, kun siellä ovat kunnat näin
tähän päätyneet. Ei sitä tule
kyseenalaistaa, kyllä näin voidaan menetellä.
No, sitten puhutaan himmeleistä. Helsingin kaupungilla
on yli sata yhtiötä. Mikä on valtuutetun
rooli käytännössä, ja mikä on
omistajaohjauksen rooli? Mikä on demokratian osuus? Silloin
kun tehdään jättikuntia, niin näiden
yhtiöiden määrä sen kuin lisääntyy.
Mikä on himmeleiden määrä, ja
mikä on kansalaisen vaikuttamisen mahdollisuus, miten kauas
se etääntyykään? Kannattaa perehtyä siihen,
miten järjestelmä toimii.
Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika loppuu, niin että otan
vain yhden asian esille, ja se on se kuuleminen. Viime talvena,
kun kunnilta pyydettiin lausunto, yli 160 kuntaa vastasi, että heidän
osaltaan kuntaliitos ei ole mikään vaihtoehto.
Kuntien lausunnot olivat pääosin hyvin kriittisiä sitä perusratkaisua
kohtaan, vaikka oletettavaa on ja olisi toivonut, että kaikki
kunnat sanovat, että uudistaminen on välttämätöntä mutta
se on toinen juttu, mikä on uudistuksen sisältö.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pekkarisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Töllin mukaan mikään
ei tue sitä, että suuremmissa kunnissa pystyy
asioita hoitamaan paremmin. Mistä sitten johtuu se, että kun
Suomessa on tehty sata kuntaliitosta viimeisten vuosien aikana,
jolloin keskustakin oli vetovastuussa, niitä ei haluta
purkaa? Miksi niihin ollaan tyytyväisiä? Tämä minua
kovasti hämmästyttää.
Mitä näihin tutkijoihin tulee, niin juuri
eilen julkaistiin Vattin ja tutkijaryhmän, kansainvälisen
ryhmän, tekemä tutkimus, joka tukee ajatusta siitä,
kun ryhmä on perehtynyt Tanskan ja Kanadan kuntauudistukseen,
että uudistus on Suomessakin välttämätöntä.
Tosin he vielä korostavat sitä, että samaan
aikaan pitää käydä läpi
kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa
ja rahoitusjärjestelmää, ja tätähän
me olemme Suomessa juuri tekemässä.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustajat Korhonen ja Tölli viittasivat
Tampereen yliopiston tutkimukseen Kainuun hallintomallin menestyksestä.
Siinähän tuloksena oli se, että mikäli
Kainuussa kunnat olisivat jatkaneet sitä menoa, mikä se
oli ennen vuotta 2005 — silloinhan kunnat satsasivat palkkoihin
ja kaikkiin tällaisiin menoihin — jos siitä olisi
vedetty suora viiva eteenpäin, niin paljonko se siihen
nähden olisi säästänyt. Siinä ei otettu
ollenkaan huomioon sitä, että kunnissa olisi tehty
päätöksiä, kun rahat eivät
kerta kaikkiaan riitä. Ja toinen juttu: eivät
kyllä nämä edustajat maininneet ollenkaan
siitä, että nämä kuntalaiset
eivät olleet ollenkaan tyytyväisiä niihin palveluihin.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi edustaja Suutarille: Kannattaa perehtyä tarkasti
Tampereen yliopiston tutkimukseen ja myöskin Arttu-tutkimukseen.
Sitten toiseksi edustaja Orvolle: Ei kuntaliitos sinänsä ole
paha asia vaan se, että hallitus esittää tätä 70—120
kunnan mallia, joka yritetään toteuttaa väkipakolla,
suorastaan painostamalla, ei siten, että tämä kuntaraja
ja kuntarakenne muuttuu vapaaehtoista tietä sitä mukaa
kuin tarvitsee muuttua. Me emme ole missään vaiheessa
esittäneet, että toteutetut kuntaliitokset pitää purkaa. Varmaan
tulee lähivuosina sitä tapahtumaan.
Mielenkiintoista, kun tässä on otettu esille Ruotsin
tilanne: siellä toteutettiin aikanaan suuri kuntareformi — siellähän
terveydenhuolto on maakuntatasolla — mutta sen reformin
jälkeen siellä on jonkun verran otettu takapakkia
eli joitakin isoja kuntia on jaettu uudelleen. Se on hyvin mielenkiintoista.
Todettiin, että mentiin liian pitkälle.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri Risikko. Vastauspuheenvuoro, 2 minuuttia.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta.
En päässyt alkukeskusteluihin, mutta haluan tulla
muutaman sanan sanomaan.
Kyllähän tämä kuntauudistus
luo nyt mahdollisuuden uudistaa näitä sosiaali-
ja terveyspalveluja, ja nythän nimenomaan kehitetään
niitä uusia ja hyviä käytäntöjä,
joita on aikoinansa käynnistetty jo Paras-hankkeen aikana,
mutta valitettavasti monille alueille on kyllä syntynyt
sellaisia monimutkaisia ja -portaisia hallintorakenteita. Ei meillä kuulkaa
tarvita nelitasoista hallintoa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kun
se aina vaikeuttaa sitten niitä hoitoketjuja.
Myöskin palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelee kunnittain,
ja keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan
noin 70 prosenttia väestöstä asui sellaisten
terveyskeskusten alueella, jolla joutui terveyskeskuslääkärin
vastaanotolle jonottamaan yli kaksi viikkoa. Kunnalla pitää olla
vahvat rakenteet, kunnalla pitää olla kantokykyä,
että se pystyy hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.
Meillä pitää olla myös riittävän
lähellä niitä palveluja, ja on hyvä,
että täällä on puhuttu näistä lähipalveluista,
mutta pitää muistaa, että niitä ei
voi yksiselitteisesti kilometreissä määritellä, sillä esimerkiksi
sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelujen laatu on todella tärkeää ja
niitä varten tarvitaan asianmukaiset tilat, laitteet ja
ennen kaikkea ammattitaitoinen henkilöstö.
Nyt täällä on puhuttu tämän
päivän aikana, ja kun selasin ryhmäpuheenvuoroja
ja jonkin verran katsoin netistä näitä puheenvuoroja,
niin minä haluaisin nyt kysyä keskustapuolueen
edustajilta, onko todella niin, että te erotatte sosiaali- ja
terveydenhuollon toisistaan, koska sehän olisi aivan kauhistuttavaa
takapakkia menoa. Tuosta teidän puheenvuorostanne saa sellaisen
käsityksen, että te ette halua integroida sosiaali-
ja ter-veydenhuoltoa yhteen. Te puhutte terveydenhuollon irrottamisesta
nimenomaan tällaiselle maakuntatasolle, ja teidän
puheistanne saa sen kuvan, että te irrotatte toisistaan
sosiaalihuollon ja terveydenhuollon, joka on vanhuksille, vammaisille,
päihdeongelmaisille, mielenterveysongelmaisille tuiki tärkeä.
Minä haluaisin nyt kuulla teiltä sen, mitä te
ihan oikeasti tarkoitatte.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän
ministerin puheenvuoroon: Ei suinkaan noin, vaan meidän
tarkoituksemme on nimenomaan siirtää saman järjestäjän
alle niin perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito kuin sosiaalipalvelut,
minkä edut tulevat nimenomaan siitä, että näitten
eri toimintojen väliset raja-aidat saadaan mahdollisimman
mataliksi.
Sitten edustaja Suutarille: On totta, että Kainuun
maakuntakokeilussa tuli myös palveluntarvitsijoitten kritiikkiä.
Totesin jo aiemmin puheenvuorossani, että muutos oli niin
suuri, että on täysin mahdotonta kuvitella, että vuodessa, kahdessa
kaikki saadaan toimimaan niin, että mitään
kritiikkiä palvelujen järjestämisestä ei
tule.
Sitten tämä kustannusten nousu vuodesta toiseen:
Ennen maakuntakokeilua Kainuun kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon
kustannusten nousu oli ollut merkittävästi suurempi
kuin valtakunnan tasolla keskimäärin. Nyt maakuntakokeilulla
saatiin se nousu pois nimenomaan siitä syystä, että muodostettiin
erilainen kuntayhtymä kuin normaalisti eli että menot
eivät saaneet olla tuloja suurempia.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin tuosta Sipilän,
teidän puheenjohtajanne, puheenvuorosta, että hän
olisi sanonut tänä päivänä,
että erikoissairaanhoito on se, joka pitää varmistaa.
Totta kai erikoissairaanhoitokin pitää varmistaa,
mutta miksi te keskustapuolueen edustajat haluatte vahvistaa tätä nimenomaan
erikoissairaanhoidon kautta? Siis mekin olemme sitä mieltä,
että niiden pitää olla samassa organisaatiossa,
mutta nimenomaan kuntapohjaisesti eikä niin, että me
vahvistamme sitten niitä erikoispalveluja. Sehän
tässä kaiken juuri nyt on ollut vuosien varrella,
että perusterveydenhuolto on rapautunut, kun erikoissairaanhoito
on kasvanut kuin käenpoika, ja me tarvitsemme hyvää erikoissairaanhoitoa
mutta emme perusterveydenhuollon kustannuksella. Emme me muuten
saa tätä kustannuskehitystä hallintaan, jos
emme vahvista peruspalveluja.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! En vielä vastannut edustaja Töllille. — En
minä sitä tarkoitakaan, etteikö keskusta
pitäisi kuntaliitoksia sinänsä hyvänä silloin,
kun ne syntyvät, mutta hän ei edelleenkään vastannut
siihen, miksi sitten ollaan tyytyväisiä niihin
saavutettuihin kuntaliitoksiin. Eikö voida ajatella, että jos
niitä edelleen saadaan aikaan ja niitä edistetään,
se on hyväksi samalla tavalla kuin on ollut tähänkin
asti?
Edelleen sanoisin, että kannattaa tutustua siihen eilen
julkaistuun Vattin tutkimukseen, joka on käynyt Tanskan
uudistukset läpi. Siinä on ollut hyvin vakavasti
otettava tutkijaryhmä, joka näkee, että Suomessa
kannattaisi mennä kohti suurempaa kuntakokoa, vahvistaa
peruskunnan voimavaroja, jotta pystytään peruspalvelut
hoitamaan paremmin.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Orvolle: Kysyitte jo aikaisemmin,
miksi emme pura noita kuntaliitoksia, jos emme ole niihin tyytyväisiä.
Kyllä pitäisi olla jo selvää näitten
pitkien, pitkien keskustelujen jälkeen se, että meille
yhtä lailla vapaaehtoiset kuntaliitokset kuin myöskin
hyvä yhteistyö ovat yhtä arvokkaita ja
tärkeitä välineitä siihen, että ihmisillä pysyisivät
palvelut lähellä ja hyvälaatuisina. Itse
asiassa voisin kysyä teiltä, minkä takia
te vastustatte kuntien välistä yhteistyötä.
Tämä tyytyväisyyshän on
vielä meidän nähtävissämme,
ovatko ne tulokset kuntaliitoksista hyviä. Varmasti siellä on
onnistuneita mutta myöskin huonommin onnistuneita tuloksia,
eikä voida silläkään yksistään
tuomita kumpaakaan yhteistyön mallia. Suomalaiset tutkijat
ovat sanoneet jotain ihan muuta, ja suomalaiset asiantuntijat ovat
arvioineet aivan toisella tavalla kuin mitä nämä norjalaisten
ja ruotsalaisten tekemät tutkimukset ovat. Miksemme luottaisi
suomalaisiin asiantuntijoihin?
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Töllille kertoisin, että kyllä minä olen
tutustunut siihen Tampereen yliopiston paperiin, ei tarvitse siitä olla
huolissaan. (Tapani Tölli: Se on hyvä!)
Edustaja Korhoselle kertoisin sen, että nyt sitten
vuonna 2010, 2011 ja 2012 Kainuun hallintomallin kustannukset kasvoivat
enemmän kuin keskimäärin missään
Suomessa sosiaali- ja terveyspuolen palveluissa. Se oli loppua kohti
kiihtyvää, ja tämä tutkimus
tehtiin sitä ennen. Siellä saavutettiin tuloksia
ensimmäisenä vuonna muuten kaikista eniten ja
sitten yhä pienenevässä määrin,
mikä kertoo siitä, että siellä kustannuksia
meni kunnille, esimerkiksi kesälomakorvaukset ja talvilomakorvaukset
ja lomaltapaluurahat, ja nämä kunnat maksoivat
ne. Elikkä kyllä siellä on paljon perkaamista
näissä tutkimuksissa ja tuloksissa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ennen kuin menemme takaisin puhujalistaan, täällä on
vielä viisi pyydettyä vastauspuheenvuoroa.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni kyllä tämä perusterveydenhuolto
kaikkinensa kuuluu kunnalle, mutta myös siinä täytyisi
olla kunnilla mahdollisuus sen toteuttamiseksi tehdä yhteistyötä keskenään.
Mutta niin kuin ministeri täällä sanoi,
erikoissairaanhoito on se ongelma, joka tällä hetkellä on niin,
että kunnat eivät pysty budjetoimaan erikoissairaanhoidon
kustannuksia, ja nämä kustannukset kasvavat koko
ajan. Tuossa omassa debattipuheenvuorossani kysyinkin sitä,
että nyt jos kuitenkin halutaan myös nämä erikoissairaanhoidon
palvelut turvata tasaisesti maassa, niin eikö silloin valtio
olisi se taho, joka järjestäisi erikoissairaanhoidon
palvelut ja kustannukset, ja lailla sitten säädettäisiin,
kuinka ne järjestetään.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunnissahan ei tälläkään
hetkellä pystytä hoitamaan niitä palveluita.
Meillä on monta kuntaa, joissa ei ole kohta enää edes yläkoulua,
saatikka lukiota tai muita, niin että ei ole kyse pelkästään
terveyspalveluista. Ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä ei
riitä kaikkiin kuntiin, jolloinka tässä kohtaa
se kuntalaisten tasa-arvoisuus ei todellakaan toteudu.
Tolkullinen terveyskeskus ymmärtääkseni saadaan
sillä väestömäärällä,
jossa on 20 000 ihmistä, jolloinka se ammattitaito
siellä terveyskeskuksen sisällä on riittävä ja
voidaan konsultoida toisia lääkäreitä.
Tästä syystä se 20 000:n väestöpohja
on ollut silloin jo Paras-hankkeessa. Ei se ollut tuulesta temmattu
määrä ihmisiä, vaan tutkittua
tietoa laadukkaista terveyspalveluista. Ja hyviä, hyviä kokemuksia
sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä on vaikkapa
kotikunnastani Kotkasta jo 80-luvun alusta, missä nämä hallintokunnat
ovat yhdessä toimineet, hoitaneet kotihoidon, kotipalvelun,
vanhustenhuollon ja terveydenhuollon samassa hallintokunnassa. (Puhemies
koputtaa) Sitä mallia tehdään.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuntien välinen yhteistyöhän
on syntynyt pitkälle sitä kautta, että kunta on
ollut liian pieni yksikkö hoitamaan joitakin tehtäviä.
Kun me nyt olemme valinneet sen peruslinjan, että me haluamme
vahvistaa peruskuntia, saada suurempia, vahvempia kuntia siihen paikallistasolle,
niin me pystyisimme mahdollisimman paljon näitä ylikunnalliseksi
vietyjä palveluja palauttamaan takaisin sen kunnan omiin käsiin,
kunnanvaltuuston ohjaukseen ja päätäntävaltaan.
Tämä on se päätavoite.
Mutta me emme yksiselitteisesti vastusta kaikkea kuntien välistä yhteistyötä,
koska meillä on palveluja, joista sote on se suurin ja
tärkein, joita ei Suomessa pysty järjestämään
kuntaperusteisesti, ellemme mene sitten 20 kunnan malliin, mitä tähän
mennessä kukaan ei ole halunnut — ehkä tämä maakuntamalli
nyt on jotain sinnepäin. Se on poliittista realismia, se
on kuntatason realismia, että meidän on hyväksyttävä kuntien välinen
yhteistyö sotessa myöskin tulevaisuudessa. Mutta
silti ensisijaista on saada sinne pohjalle (Puhemies koputtaa) vahvemmat
peruskunnat.
Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itsellenikin on jäänyt
hieman hämärän peittoon se, mihin perustuu
tämä keskustelu ja väite siitä,
että kuntien välistä yhteistyötä ei
pitäisi tehdä. Meillä on tehty kunnissa
ja maakunnissa paljon tätä yhteistyötä.
Jos ottaa vaikka nyt viimeisen kymmenen vuoden ajalta erilaisia
malleja, joita on tullut myös tämän Paras-kokeilun
kautta ja Paras-lainsäädännön
kautta, niin meillä on ollut seutuhallintoa jo sitä ennen,
20 000 asukkaan sote-piirejä, yhteisiä lautakuntia
kuntien välillä eri asioiden yhteydessä.
Tätä yhteistyötä on tehty hurjan
paljon ja monessa eri tasossa. Mutta niin kuin, edustaja Tölli, omassa
puheenvuorossanne toitte erinomaisen hyvin esille, kuntien liitoksia
kannattaa tehdä silloin, kun kuntien liitoksiin on asialliset
perusteet: kun ne kirkot ovat lähellä toisiaan
ja työssäkäyntialueet täyttyvät
ja kunnilla on yhteinen näkemys siitä, että yhdessä pärjätään
tulevaisuuden haasteissa paremmin. Tähän keskusteluun pitäisi
näissä salipuheenvuoroissa päästä sen
sijaan, että yritetään poissulkea tämä kuntaliitos yhtenä vaihtoehtona
kunnan elinvoimaisuuden varmistamiseksi.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Suutarille: Kyllä Kainuun
maakuntakokeilun viiden ensimmäisen vuoden erittäin
sinnikkään työn ansiosta saatiin kuntien
alijäämäkierre kääntymään parempaan
suuntaan. Sen jälkeen kun 2010 kokoomus teki sen ratkaisun,
että maakuntakokeilua ei saatu ikään
kuin pysyväksi järjestelmäksi, tulivat
mukaan kuvaan kuntien väliset ristiriidat. Toki tähän
taloustilanteeseen lähti vaikuttamaan sitten myös
maakunnan ikääntyminen jnp.
Sitten vielä tähän ministeri Risikon
kommenttiin: Maakuntakokeiluajatus perustuu todella siihen, että perusterveydenhuolto,
peruserikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut siirretään
saman järjestäjän alle, mistä tulee
se etu, että nämä eri toimintojen väliset
raja-aidat saadaan mielellään pois tai mahdollisimman
mataliksi. — Ministeri Virkkunen, pyörittelette
siellä päätänne. — Tähän
perustuu muun muassa se, että Kainuussa näitten
sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen kasvuprosentti saatiin kääntymään
alaspäin.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Meillä vain on nyt niin kuin
näkökulmaero siinä mielessä,
että kun me haluamme lähteä sieltä kuntaperusteisesti,
niin te haluatte kasvattaa nimenomaan maakuntahallintoa. Meillä on
tällä hetkellä noin 64 tällaista
yhteistoiminta-aluetta, ja voi sanoa, että on 64 erilaista
mallia huolehtia näistä sosiaali- ja terveyspalveluista
Suomenmaassa; sitten on lisäksi vielä isompien
kuntien omat. Se ei ole mitään kestävää kehitystä.
Sitten täällä tuotiin esille sellainen
vaihtoehto, että esimerkiksi erikoissairaanhoito tai osa
siitä siirrettäisiin valtiolle. Norjassa tapahtui
tällä tavalla, ja se vain valitettavasti on niin,
että sille, joka maksaa, siirtyy kaikki. Siellä Norjassa
on tapahtunut juuri niin, että perusterveydenhuolto on rapautunut,
kun kaikki on siirretty erikoissairaanhoitoon, erikoissairaanhoidosta
on tullut se, joka hoitaa kaiken, ja perusterveydenhuolto on rapautunut.
Norja joutui tekemään muutoksen siihen, että he
eivät voi enää sillä tavalla
sitä järjestää. Se ei ole missään
nimessä Suomessa sitä kestävää kehitystä,
ja vielä kerran sanon, että jos me aiomme sitä kestävää kehitystä tehdä,
niin niiden pitää olla nimenomaan (Puhemies koputtaa)
samassa organisaatiossa mutta kuntalähtöisesti.
Mutta yhteistyötä me tarvitsemme, koska ei meille
tule niin suuria kuntia, että ne pystyvät ihan
kaiken itse tekemään.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä tästä kuntien
välisestä yhteistyöstä. Pääministeri
Katainen nimenomaan perusteli sitä, että tämä kuntarakenne
täytyy muuttaa näin radikaalisti — se
nyt on vaihdellut siitä 70:stä 120 kuntaan — sillä,
että päästään kuntien
välisestä yhteistyöstä tai niin
sanotuista himmeleistä. Mutta jos tehdään
tämä 70 kunnan malli, niin kaksi kolmasosaa kunnista
jää liian pieniksi. No, mikä on se yhteistyömuoto
siinä? On se sitten isäntäkuntamalli
tai joku muu, niin himmelihän siitä tulee. Sitten
meillä on monta tasoa, sitten joka tapauksessa tulee niitä tasoja,
niin että se ei pysy hanskassa kovinkaan hyvin.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksella tavoitellaan sitä,
että kunta pystyisi hoitamaan pääosan
tehtävistään itse ilman ylikunnallisia
rakenteita. Jo hallitusohjelmassa lähdetään
siitä, että tämä tulee vähentämään
tarvetta näille ylikunnallisille organisaatioille. Tällä hetkellä tiedämme,
että sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat monen kunnan
budjetista yli 60 prosenttia, ja pääosa kunnista
ei pysty näitä tällä hetkellä itse
järjestämään. Eli tämäkin
jo osoittaa sen, että kuntien koko on liian pieni kuntien
tehtäväkenttään nähden.
Kuntien välistä yhteistyötä ei
aiota jatkossakaan kieltää, sitä tullaan
tarvitsemaan monien erikoispalveluiden osalta jatkossakin, mutta
kunnan pitää olla sellainen, että pääasiallisen
tehtäväkenttänsä se kykenee
itse hoitamaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puhujalistaan.
Mika Kari /sd:
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksestä välittyy
hieman erikoinen käsitys vastuun kantamisesta. Perussuomalaisilla
näyttää olevan hyvin kanttia haukkua
hallitusta vastuun kantamisen laiminlyönnistä.
Tämä on tietenkin oppositiolle oikeus ja jopa
velvollisuus. Te perussuomalaiset saitte eduskuntavaaleissa historiallisen
suuren vaalivoiton, mutta siitä huolimatta teille ei kelvannut, ikävä kyllä,
vastuunkanto hallituksessa, vaan jättäydyitte
oppositioon, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
tässä tapauksessa enemmänkin ehkä tehtailemaan
vaalitaktisia kysymyksiä välikysymysten muodossa.
Sulava gallupkannatus on tainnut säikyttää perussuomalaisten
temppumaakarit. Hokkuspokkuspolitiikka ei enää kansaan
uppoa, vaan nyt vaaditaan aitoja ratkaisuja ja todellisia tekoja kuntien
palveluiden elinvoiman ja demokratian turvaamiseksi. (Kauko Tuupainen:
Tehkää niitä!) Tässä välikysymyksessä ei
sellaisia keinoja valitettavasti ollut. Tämä jäi
kunnallisvaaliaseeksi.
Hallitus on vienyt uudistusta eteenpäin määrätietoisesti
ja kuntia kuunnellen. Kuntia on kuunneltu ja tullaan kuulemaan myös
jatkossa. Hallitus on myös aktiivisesti kertonut sekä kuntauudistuksen
että sosiaali- ja terveysuudistuksen etenemisestä.
Arvoisa herra puhemies! Keskuskaupungit eivät investoi
vain itselleen ja omille kuntalaisilleen, vaan laajempaa väestöpohjaa
varten. Esimerkiksi Lahden satamasta nauttivat monet muutkin kuin
lahtelaiset ja Lahden kaupunginteatterin esityksiä tullaan
katsomaan ympäryskunnistakin ja kauempaakin. Voisiko nämä investoinnit
ottaa huomioon valtionosuusjärjestelmässä?
Olisiko sellaisilla kaupungeilla, jotka investoivat myös
muiden kuntien asukkaiden iloksi ja hyödyksi, oikeus saada
vastaavasti entistä korkeampia valtionosuuksia? Valtionosuusjärjestelmän
tarkan toimintaperiaatteen tuntee kuulemani mukaan Suomessa noin
viisi ihmistä.
Ikääntyvä väestö otetaan
jo jollain tavalla huomioon valtionosuuksia jaettaessa, mutta onko nykyinen
tapa riittävä ja oikeudenmukainen, kun väestö vanhenee
kautta Suomen mutta ikääntymisen kustannusten
hoito keskittyy yhä enemmän kaupunkiseuduille?
Tulevaisuuden kunnat eivät saa olla vain laskujen läpijuoksukonttoreita,
jotka maksavat yksityisten palveluntuottajien lähettämät
laskut. Pahimmassa tapauksessa yritykset tulouttavat verovaroista
hankitut voittonsa veroparatiisien kautta, jolloin kuntalaisten
rahat valuvat lyhentämättöminä ylikansallisten
yritysten omistajien taskuihin.
Kuntien on oltava niin vahvoja ja elinvoimaisia, että ne
pystyvät myös omaan toimintaan ja palveluiden
tuottamiseen. Välttämättömien
palveluiden lisäksi olisi syytä jäädä voimavaroja myös
elinkeinopolitiikan ja työllisyyden parantamiseen.
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset keräävät
paljon ääniä maakuntien keskuskaupungeista,
(Kauko Tuupainen: Se on totta!) mutta täällä eduskunnassa
te perussuomalaiset ette aja keskuskaupunkien asiaa. Jos yhdyskuntarakenteen
tiivistäminen ei voi olla kuntapolitiikan lähtökohta,
niin mikä sitten voi? Kuinka paljon voi puolue rakastaa
erilaisia, paljon täälläkin puhuttuja,
hallintohimmeleitä, joita kuntakentälle jo nyt
on paljon rakennettu? Ja rakastatteko myös näiden
himmeleiden epäreiluja piirteitä, kun kuntayhtymien äänileikkurit,
joista täälläkin on paljon puhuttu, raastavat
jatkuvasti kuntademokratiaa? Ne tekevät kuntarajoista johtuen
toisista kuntalaisista tasa-arvoisempia kuin toisista riippuen siitä,
asuvatko kuntalaiset suuressa vai pienessä kunnassa.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Karille vielä kerran tästä hallitukseen
menemisestä: me perussuomalaiset emme kuulu takinkääntäjien
lahkoon.
Hallituksen tyyli sulattaa kuntakartta yhteen ei ole toimiva
ratkaisu vallitseviin ongelmiin, pikemminkin päinvastoin.
Toimivien kuntarakenteiden hajottaminen ei ole järkevää toimintaa. Hallituksella
on nyt mahdollisuus vielä miettiä uudelleen kuntauudistuksen
seurauksia ja kartoittaa tarkemmin ja entistä paikallisemmin,
mitkä ovat uudistuksen todelliset tulokset. Hallitus on
näennäisesti tinkinyt sanelupolitiikastaan ja ilmoittanut
kuuntelevansa kuntia. Toivottavasti kuntauudistusta eteenpäin
vievien virkamiesten työssä näkyy kuntien,
eli kuntalaisten, todellinen mielipide.
Kuntavaalit varmasti näyttävät suuntaa
siitä, mitä mieltä kansa todella on tekeillä olevasta
uudistuksesta. Ääniä tulee satamaan perussuomalaisten
laariin. Muutos myös kuntapolitiikan kentällä on
erittäin tervetullut. On hyvä, että vanhat, suuret
puolueet vihdoin saavat hieman paineita päätöksenteolleen
niin kuntatasolla kuin valtakunnanpolitiikassa.
Kuntauudistuksen tavoitteena on uuden kuntakartan muodostaminen
työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen
kokonaisuuden perusteella. Työssäkäyntialueen
laajuuden määrittelyssä on todella paljon
harkinnanvaraa, ja tämän perusteella kuntaliitosten
laatiminen on ongelmallista. Lisäksi tulee muistaa, ettei
työssäkäyntialueen perusteella voida
keskittää peruspalveluja ja siirtää niitä harvaan
asuttujen alueiden ihmisten ulottumattomiin. Tämäntyyppinen
kehitys tulee pysäyttää, jos vielä haluamme
puhua Suomesta hyvinvointivaltiona. Erityisesti perusterveyspalvelut
on välttämätöntä pitää lähellä kuntalaisia.
Suomessa on viime vuosien aikana ollut tapana peilata omaa toimintaamme
Keski-Euroopan valtioiden toimintaan ja ottaa mallia niiden menettelystä jopa
liiaksikin. Yleisesti Euroopan maissa kuntien määrä pinta-alaan
suhteutettuna on suurempi kuin meillä Suomessa. Näin
ollen äärimmäistä keskittämistä ei
ole muuallakaan Euroopassa nähty kuntien elinehtona. Miksi
sen koetaan hallituksen toimesta olevan ainoa ratkaisu Suomen kuntien
niin sanottuun elinvoimaisuuden edistämiseen? Keskittämällä saavutetut lyhytnäköiset
säästöt eivät kata kuntien romuttamisen
aiheuttamasta yhteisöllisyyden ja alakulttuurien heikkenemisestä aiheutuvaa
syrjäytymistä, joka johtaa taas osaltaan lukuisiin
muihin ongelmiin.
Paikallinen yhteisöllisyys on jotain sellaista, minkä arvoa
ei voi rahalla mitata. Yksilön elämässä tulee
olla peruspalveluiden ja toimeentulon lisäksi tunne kuulumisesta
johonkin yhteisöön, joka välittää ja
pitää huolta omistaan. Miettikää uudistusta
myös syrjäytymisongelman näkökulmasta!
Tällaiset paikallisyhteisöt edistävät ja
rohkaisevat nuorten kehitystä tulevaisuuden suomalaisiksi
huippuosaajiksi ja luovat tukea ja turvaa vanhusten arkeen. Toivottavasti
hallitus ottaa päätöksenteossaan huomioon
suomalaisten henkisen hyvinvoinnin ja arvioi kuntauudistuksen vaikutukset
myös tästä näkökulmasta.
Hallituksen kuntauudistushanke on ikään kuin yksi
osa suurta yleiseurooppalaista identiteettivarkautta, joka pyritään
puskemaan läpi huomioimatta kansan mielipidettä.
Säästötavoitteet ovat luonnollisesti
vahvasti läsnä tämän hetken poliittisessa
päätöksenteossa, mutta hallituksen tulisi
nähdä kaikki kuntauudistuksen ja loputtoman keskittämisen
varjopuolet ja niiden todellinen vaikutus kuntalaisten elämään
sekä suomalaiseen identiteettiin.
Kuntauudistus edustaa kaiken lisäksi luonteeltaan pysyvää muutosta,
jonka kumoaminen vasta olisikin hankalaa. Taloudellisia säästöjä,
joita kaavaillaan saavutettaviksi muun muassa hallinnon ja terveydenhuollon
keskittämisellä, voitaisiin hyvinkin saavuttaa
myös ilman kuntien pakkoliitoksia. Edustaja Saarakkalan
puheeseen viitaten: Pallo on hukassa, ja hallituksen joukkue ei nykyesityksellään
ole lähelläkään arvokisapaikkaa.
Nyt se yrittää hankkia brasilialaisvahvistukset
tai kuunnella Suomen kansaa.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että pääsemme
keskustelemaan näistä kuntakysymyksistä näin
kuntavaalien alla, ja se on eittämättä näkynyt
tämän päivän keskusteluissa.
Perussuomalaisten välikysymyksessä mielestäni
keskeisin osa on kysymys siitä, miten ja millä mallilla
sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään,
ja olisi tietysti ollut toivottavaa, että vastaukset olisi
saatu ennen kuntavaaleja.
Mielestäni valuvika tähän koko kuntarakenneuudistukseen
muodostui hallitusohjelman laatimisen yhteydessä, kun sinne
kuntahallinnon osalta kirjattiin, että vahva peruskunta
muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista
ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti
vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti
vaativaa sosiaalihuoltoa lukuun ottamatta. Tämä sana
"vaativa" tuo tähän kokonaisuuteen ison ongelman,
eikä täällä tämän
päivän keskusteluissa sen sanan merkitys ole sen
kummemmin kirkastunut. Mikä on vaativan erikoissairaanhoidon
ja erikoissairaanhoidon välinen ero ja raja, se jää tänäänkin
selvittämättä. Tähän mennessä käsitykseni
asiasta on ollut se, että erva-alueet elikkä erityisvastuualueet,
joita on viisi, ovat olleet niitä, jotka ovat tämän
vaativan erikoissairaanhoidon hoitaneet, ja sitten sairaanhoitopiirit
ovat hoitaneet erikoissairaanhoidon ja kunnat sitten itsenäisesti
perusterveydenhuollon.
Näistä kysymyksistä johtuen sosiaali-
ja terveyssektori on tällä hetkellä pattitilanteessa,
ja kunnissa odotetaan, mitä tulee nyt sitten tapahtumaan.
Näillä näkymin joudumme odottamaan vaalien
yli tämän asian kirkastumista, ja kun tuolla vaalikentillä on
liikkunut, on huomannut sen, että se tuntuu haittaavan
myöskin tätä kuntavaalityötä.
Tätä haittaa eivät lainkaan ole olleet
poistamassa nämä hallituspuolueiden edustajien
puheet. Pääministeri Jyrki Katainen on jauhanut viikosta
toiseen monitoimikuntayhtymissä asumista; tänään
hän on toistanut sen useasti. Vaikka hänelle on
yritetty selkokielellä tämä asia kertoa,
niin siitä huolimatta tätä höpötystä on
kuulunut, ja uskon, että sitä tulee jatkumaan
aina tuonne kunnallisvaalien loppuun saakka. Se on ilmennyt tänään
useissa hallituspuolueiden edustajien käyttämissä puheenvuoroissa,
ja todel-lisuudessa on niin, että sillä harhautetaan äänestäjiä näissä tosiasioissa
ja ratkaisun hakemisessa näihin sosiaali- ja terveydenhuollon
kysymyksiin. Harhautuksen huippu on kuitenkin edustaja Zyskowiczin
kommentti heidän omille ehdokkailleen, että ei
haittaa, vaikka kuntauudistuksesta olisi eri mieltä kuin
hallitus. Tämän kommentin äärellä voi
hyvinkin kysyä, mikä on äänestäjän
oikeusturva, kun kerran annetaan selkeästi osviitta siihen,
että voidaan kaksilla rattailla näissä asioissa
toimia.
Arvoisa puhemies! Sairaanhoitopiireissä odotetaan selkeästi
linjausta siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja 31.
päivä toukokuuta hallituksen sosiaalipoliittisessa
ministeriryhmässä linjattiin tätä sote-uudistusta
siten, että kerrottiin selkeästi, että sairaanhoitopiirit
lakkautetaan ja sairaanhoito jaetaan kahtia kunta- ja erityisvastuutasolle. Mutta
tässäkään kysymyksessä ei
määritelty sitä, missä nämä rajat
kulkevat. On mielestäni käsittämätöntä,
jos hallituksen piirissä oletetaan, että erikoissairaanhoito
voitaisiin jakaa 70 alueelle tai kunnalle tässä maassa
niin, että he joko nykyisissä erikoissairaanhoitopisteissä,
muutamissa aluesairaaloissa tai sitten terveyskeskuksissa ottaisivat
ja tarjoaisivat erikoissairaanhoidon palvelut kattavasti ja laajasti.
Arvoisa puhemies! Näillä kommenteilla on edustaja
Pekkarisen täällä esittämää epäluottamuslausetta
helppo kannattaa.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Tänäänkin on varmasti
aika selkeästi tullut ilmi, että sekä valtio
että kunnat velkaantuvat, toinen 7 miljardia vuodessa ja
toinen miljardin vuodessa. Jos katsoo pikkasen tulevaisuutta, niin
eivät nämä rakenteellisetkaan tekijät
kovin hyvää lupaa tulevaisuudelle eli suunta ei
ole automaattisesti korjautumassa.
Samoin tänään on keskusteltu paljon
siitä, että nyt jo eri kunnissa tapahtuu eriarvoistumista. Joissain
kunnissa on 500 oppituntia enempi koululaisille, toisissa kunnissa
on erittäin hidasta vaikka terveyskeskuksen lääkärille
pääsy. Varmaan me kaikki tunnustamme sen, että jotain
pitää tehdä.
Kun on kysymys näin suurista uudistuksista, niin täälläkin
puhutaan suhteellisen helpolla tavalla ilman tutkimusta, mihinkä pitäisi
mennä, ja puhutaan myöskin jonkin verran sivusta.
Tässä puhuttiin siitä, että Euroopassa
kunnat ovat pienempiä kuin Suomessa. Juuri näin,
mutta ei niillä paljon mitään tehtäviäkään
joissain muissa maissa ole, kuten otin jo aikaisemmin esimerkkinä Ranskan
niin sanotut tunnekunnat. Tai vaaditaan, että erikoissairaanhoidon
pitää mennä valtiolle, vaikka me kaikki
yhtä hyvin tiedämme, että kun valta ja
vastuu erkanevat toinen toisistaan, niin sen seurauksena usein myöskin
rahanmeno lisääntyy. Juuri näin on käynyt
Norjassa. Silti sitä vaaditaan, vaikka tuntuu, että tälläkään hetkellä rahat
eivät tunnu riittävän.
Tunnustan sen kuitenkin, että kysymys ei ole mitenkään
helppo ja tässä on monta muuttujaa ja monta tekijää ennen
kuin päästään kenties jonkinlaiseen
uuteen kuntamalliin tai paikallishallintomalliin.
Ensimmäinen iso kysymys on tietysti se, paljonko me
näillä päätöksillä,
mitä me teemme, lisäämme hallintoa tai
lisäämme palvelua. Tässä jo edustaja
Pekkarinen kommentoi aikaisemmin, että mennään
himmelien himmeliin. Tietysti, jos puhutaan himmelien himmeleistä,
puhutaan viidestä, kun puhutaan erityisvastuualueista.
Tällä hetkellä on 20 vähän
pienempää himmeliä, niin että niitä himmeleitä on
ainakin vähemmän siinä tapauksessa kuin
nykyään sairaanhoitopiirien mallissa. Ja kaikki,
jotka ovat myös paikallispolitiikassa mukana, kritisoivat
sitä, että eipä tahdo oikein sitä demokraattista
aspektia löytää sieltä sairaanhoitopiiristäkään,
lähinnä löytyy 6 prosentin laskujen korotukset,
tunnustaen kuitenkin, että paikallistasolla valitaan ne
henkilöt sinne sairaanhoitopiirinkin hallitukseen, mutta
hatut muuttuvat hyvin nopeasti.
Toinen kysymys on demokratiakysymys. Itse kannatan sitä mallia,
että valta ja vastuu olisivat samassa paikassa eikä niitä pyrittäisikään
erottamaan toisistaan.
Kolmas, jonka tunnustan hyvinkin selkeästi, on se,
että meidän pitäisi puhua entistä enempi kuntien
tehtävistä: mitä tehtäviä täällä annetaan kunnille,
joita me niin iloisesti annamme ja annamme vain tietyn osan valtionosuutta
sitten. Itse alan pikkuhiljaa kallistua entistä enempi
tietynlaisen vapaakuntamallin kannalle, jossa annetaan selkeitä tavoitteita
ja laatutavoitteita mutta itse toimintatavat pystytään
paikallisesti parhaiten määrittämään.
Neljäs on tietysti valtion rahoitus kunnille. Kun me
tiedämme kuntien tehtävät, kun me tiedämme
rahoituksen, niin silloin on paljon helpompi muodostaa myöskin
se, minkälainen on se kunta ja mitä todellakin
odotetaan. Minä tietysti yrityspuolellakin aika paljon
olleena tiedän, että se on vähän
hankalaa ensin muodostaa organisaatio ja sitten miettiä tehtävät,
niin että kyllä nämä kaikki
pitää, jos oikein aidosti ruvetaan puhumaan, yhtä aikaa
saada nyt eteenpäin ja päättää ja
sitten katsoa vielä, missä tämä raha
on todellakin.
Kunnat todellakin ovat erilaisia. Sitrakin löysi — onko
pari vuotta sitten olleessa tutkimuksessa — noin 30 prosentin
tehokkuuserot. Se, mitä olen itsekin miettinyt, on se,
miksi ei aidosti verrata niitä toimintoja ja tehtäviä kunnolla
samankokoisten kuntien kanssa ja erikokoisten kuntien kanssa, missä olisivat
ne tehokkaat mallit. Ja se, mitä myöskin mietin
ja haastan, on se, että me emme tee kansainvälisiä vertailuja
ollenkaan riittävästi siitä, miten kenties
jossain muualla on hoidettu. Esimerkiksi Briteissä on aika
mielenkiintoisia uusia malleja siitä, miten paikallishallinto
ja palvelut hoidetaan uudella tavalla.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Näin kunnallisvaalien alla onkin
ajankohtaista käydä keskustelua kuntien tulevaisuudesta
ja palvelujen turvaamisesta jokaiselle suomalaiselle aina sieltä Hangosta
Utsjoelle. Suomen kunnat ovat tulevina vuosina ennennäkemättömien haasteiden
edessä. Väestö ikääntyy,
ja työikäistä väestöä on
yhä vähemmän. On siis tehtävä toimenpiteitä,
jotta näiden haasteiden kanssa päästään
oikeasti eteenpäin eikä vain jäädä polkemaan
paikoilleen. Tämä hallitus ei aiokaan olla sivustakatsoja,
vaan ryhtyy toimiin ennen kuin on liian myöhäistä.
Suomalaisten arki rakennetaan kunnissa. Hyvinvointivaltio tulee
todeksi ihmisten elämässä juuri kuntatasolla.
Nyt on oikea hetki vaikuttaa siihen, millaisia palveluita suomalaiset
tulevaisuudessa saavat. Suomalaisten peruspalvelut ovat todellisuudessa
jo monin paikoin heikentyneet ja sosiaaliset erot ja terveyserot
ovat päässeet huolestuttavasti kasvamaan, joten
soisin, että oppositio ei maalaisi yhtäläisyysmerkkiä kuntarakenneuudistuksen
ja synkän tulevaisuuden välille. Tällainen
maalailu väheksyy ihmisten tämänhetkistä hätää ja
epävarmuutta.
Arvoisa puhemies! Tällä kuntarakenneuudistuksella
me aiomme muuttaa tulevaisuuden suuntaa. Kunnioitamme suomalaisen
kunnallishallinnon pitkää ja kunniakasta historiaa,
mutta emme aio takertua menneeseen. Kunnantalot ja vaakunat ovat
toki tärkeitä, mutta ne eivät saa rajoittaa
ihmisten oikeutta saada peruspalveluja. Meidän aikamme
haasteet ovat uudenlaisia, ja niihin on reagoitava uusilla tavoilla.
Kuntien tärkein tehtävä on huolehtia
kuntalaisten palveluista. Nykyisellään monet kunnat
eivät kykene tätä olennaistakaan tehtävää toteuttamaan,
ja se käy hetki hetkeltä yhä vaikeammaksi.
Suomalaiset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään
riippuen kotikunnasta. Tätä kehitystä emme
voi vain seurata sivusta.
Arvoisa puhemies! Kunnissa luodaan Suomen tulevaisuus, kasvatetaan
ja koulutetaan lapset ja tarjotaan jokaiselle suomalaiselle olennaiset
palvelut koko elämänkaaren ajan. Tämä kuntauudistus
ei väheksy kuntademokratiaa, vaan pyrkii päinvastoin
vahvistamaan kuntien mahdollisuuksia hoitaa perustehtävänsä.
Jos vahvistamme kuntien mahdollisuuksia, kuten tällä uudistuksella
on tarkoitus tehdä, luomme myös tulevaisuuden
palveluja, annamme kuntalaisille tilaa valita asuinpaikkansa niin
että he saavat yhdenvertaiset ja yhtä laadukkaat
palvelut kaikkialla, jokaisessa Suomen kunnassa, miten monta niitä sitten
tulevaisuudessa onkaan.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Olen laittanut paperille muutamia istuvan
hallituksen tavoitteita ja sitten ajattelin kolmea niistä analysoida
tässä lyhyesti: Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena
on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko
maassa. Hallituksen tarkoituksena on luoda edellytykset kuntien
taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle
sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista
demokratiaa.
Sitten, arvoisa puhemies, tuumin, mitä minä olen
näistä asioista mieltä:
Hallitus lupaa turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset
palvelut koko maahan. Kuinka se onnistuu, kun valtio vähentää hallituskaudellaan
valtionosuuksia vuosittain 631 miljoonan euron edestä eli
noin 2,5 miljardia ja sen kehysriihessä tämän
vuoden maaliskuussa on sovittu 875 miljoonan euron leikkauksista
eli kuntien valtionosuudet vähenevät vuosina 2012—2015 kumulatiivisesti
kaikkiaan lähes 3,4 miljardia euroa? Valtionosuuksien leikkaukset
aiheuttavat useimmille Suomen kunnille kunnallisen veroprosentin
korotuspaineita, kuten tänä vuonna on jo monelle
kunnalle käynyt. Taitaa jäädä laadukkuus
ja yhdenvertaisuus toteuttamatta.
Hallitus sanoo luovansa edellytykset kuntien taloutta vahvistaville
toimille ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle. Edellä esittämääni
viitaten en ymmärrä, kuinka kuntien talous vahvistuu,
kun samanaikaisesti valtakunnan työttömyys lisääntyy
ja tästä johtuen kuntien verotulot vähenevät.
Kun tiedostetaan myös valtionosuuksien vuosittainen vähentyminen,
on kuntien talouden vahvistaminen hallituksen esittämin
keinoin suurta toiveajattelua.
Kolmanneksi, hallitus sanoo vahvistavansa myös kunnallista
itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Onko se kunnallisen itsehallinnon vahvistamista,
jos kuntien määrää karsitaan
nykyisestä 336 kunnasta noin sataan Manner-Suomen kuntaan?
Onko se paikallisen demokratian lisäämistä,
jos kunnanvaltuutettujen määrä tiputetaan
nykyisestä 10 336:sta kolmannekseen eli noin 3 500
valtuutettuun? Minusta se on paremminkin kuntien ja kunnallisen
demokratian lahtaamista, mikä johtaa virkamiesvallan lisääntymiseen
kaikissa kunnissa.
Arvoisa puhemies! On myös kerrottu, että suuret
kunnat ovat tehokkaampia kuin pienet. En tiedä, mihin väite
perustuu, sillä kokemukseni kotikunnastani liitoksien jälkeen
eivät tue väitettä. Päiväkotien,
sivukirjastojen ja terveysasemien lakkauttamista ollaan paraikaa
valmistelemassa virkamiesten toimesta. Lakkauttamiset kohdentuvat
ymmärrettävästi pääasiassa
liitoskuntien alueille.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten on edustaja Lohi, jolla on tuolla lehterillä vähän
kuulijoitakin vielä näin iltamyöhään.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuntavaalit ovat tulossa, ja kansalaiset
ja etenkin kuntapäättäjät ovat
täydellisen hämmennyksen vallassa. Olen nyt viime
viikkoina kiertänyt tuolla omassa vaalipiirissäni
12 kunnassa, ja jokainen kerta, kun olen lähtenyt keskustelemaan paikallisten
luottamushenkilöitten kanssa, ensimmäinen kysymys
on oikeastaan se, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveyspalveluiden
järjestämiselle, miten erikoissairaanhoito, jos
kenties perusterveydenhuolto siihen yhdistetään,
tulevaisuudessa järjestetään Suomessa.
On hankalaa vastata, kun näyttää siltä,
että hallituksellakaan ei vielä ole selkeätä linjausta
siihen. Kesällä linjattiin, että erikoissairaanhoito
siirretään pääosin kuntien tehtäväksi,
mutta kun käytännön kenttää jonkun
verran tuntee, niin ihmetyttää kyllä se
ratkaisu.
Haluttaisi kyllä kysyäkin arvoisalta ministeriltä,
että vaikka meille tulisi 120 kuntaa, kun nyt hallitus
tavoittelee ehkä sitä 90—120:tä,
kuinka moni niistä kunnista olisi sellainen vahva peruskunta,
joka pystyisi itsenäisesti hoitamaan erikoissairaanhoidon.
Ainakaan Lapissa yksikään kunta näistä kaavailluista
ei pystyisi sitä itse hoitamaan. Päinvastoin tarvetta
ja halua selvästi on maakunnissa niin sanotulle maakuntamallille,
siten että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto
laitetaan yhteen ja hoidetaan maakunnallisesti isommilla hartioilla.
Arvoisa puhemies! Loppukesästä Yle uutisoi ja
käytiin myös julkista keskustelua siitä,
mitkä kunnat saavat suuria valtionosuuksia ja mitkä kunnat
saavat vähän valtionosuuksia, ja on selvää,
että kuntien välillä erot ovat suuret.
Mutta tämä keskustelu osittain meni mielestäni
harhaan. Siinä tuli kuva, että meillä on
olemassa ikään kuin elättikuntia ja sitten
on niitä kuntia, jotka elättävät
toisia kuntia. Näinhän asia ei ole. Tässä keskustelussa
hämärtyi se tosiasia, että valtionosuusjärjestelmä ei
perimmiltään ole mikään kuntien
rahoitusjärjestelmä vaan sen tarkoitus on rahoittaa
niitä palveluita niille kuntalaisille, jotka asuvat kukin
siellä omassa kotikunnassaan. Jos me lähdemme
siitä, että minkäänlaista tasausjärjestelmää ei
ole, tai lähdemme leikkaamaan näitä valtionosuuksia,
me samalla hyväksymme sen, että ne ihmiset, jotka
asuvat niissä kunnissa, joissa tulee paljon valtionosuuksia,
eivät tarvitse niitä palveluita siellä.
Tämä minusta ei ole sitä Suomea,
jota itse haluan olla kehittämässä ja
rakentamassa. Tämä Suomi olisi epätasa-arvoinen.
Ja näyttää siltä, että tämä keskittämisen
suuntaus on viemässä tähän suuntaan:
valtio on vetäytymässä vastuusta alueillaan.
On hyvin huolestuttavaa, että pääministerikin
sanoi puheessaan, että koko maan asuttuna pitäminen
on vanhanaikaista ajattelua. Valitettavasti ikävä tulee
niitä aikoja, jolloin valtio koki tehtäväksi
ja kaikki poliittiset puolueet kokivat tehtäväksi
rakentaa hajautettua hyvinvointi-Suomea, jossa kaikki kansalaiset
pysyvät mukana.
Arvoisa puhemies! Kun luki tätä perussuomalaisten
välikysymystä, siitä löytyi
paljon tuttua ja tuli mieleen, että tämä taitaa
olla jonkunlainen kopio keskustan keväisestä välikysymyksestä, mutta
kun täällä keskustelua on käyty
läpi, niin on viimeistään tässä keskustelussa
paljastunut, että kyseessä ehkä on piraattikopio.
Nimittäin valitettavasti ja pettymykseksi edustaja Soinikaan ei
pystynyt vastaamaan, (Kaj Turunen: Tekijänoikeudet on perussuomalaisilla!)
mikä on perussuomalaisten malli, miten erikoissairaanhoito järjestettäisiin
teidän mallissanne. Jään nyt odottamaan,
tuleeko kenties tässä illan aikana vielä selville
se, millä tavalla te tämän kuntapuolen järjestäisitte.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten tavoitteena on toteuttaa
koko maassa kattava, vahvoihin kotikuntiin perustuva kunta- ja palvelurakenneuudistus.
Sen puitteissa hallinnon rakennetta sekä kuntien tuottavuutta
ja vaikuttavuutta parannetaan. Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda
palvelurakenne, jossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja
rahoittamisesta on yhdellä riittävän
laajalla, asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla kotikunnalla.
Kuntayhtymien määrä on kasvanut voimakkaasti,
ja niistä on tullut vaikeasti hallittavia, itseohjautuvia
tuottajayksiköitä, joihin demokraattinen omistajaohjaus
ei juuri ulotu. Viime viikolla Talouselämä-lehti
uutisoi, että Suomessa lähes 200 kunnan tulot
eivät riitä kattamaan perusturvamenoja, vaikka
kunnan verotus on jo sietämättömän
korkealla, vaan nämä kunnat ovat täysin
riippuvaisia valtion tuista. Rapakunnossa olevat kunnat eivät
siten pysty pitämään huolta omista kuntalaisistaan
ja tarjoamaan heille tarpeellisia peruspalveluja, saati sitten kehittämään aluettaan
tai panostamaan elinkeinojen kehittämiseen. Kaiken lisäksi
niin sanottu huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa yhdessäkään
Suomen kunnassa. Talouden epävarmuus, odotettavissa olevat
hitaan kasvun vuodet sekä julkisen talouden tasapainotus
ajavat taloudellisesti huonokuntoiset kunnat konkurssin partaalle.
Kaikki tämä osoittaa, että on päivänselvää,
että kuntalaiset tarvitsevat kuntauudistusta.
Arvoisa puhemies! On selvää, että jokaisen kunnan
tulee lähivuosina panostaa entistä enemmän
omien tulojen kasvattamiseen eli käytännössä elinkeinopolitiikkansa
tehostamiseen. Kuntien tulopohjaa pitää vahvistaa
nykyistä enemmän yritysten ja työpaikkojen
tuomilla verotuloilla ja välillisillä vaikutuksilla.
Ilman tässä tavoitteessa onnistumista kunta ei
voi menestyä eikä olla elinvoimainen. Näihin
tavoitteisiin kunta ei voi päästä ilman
menestyviä yrityksiä. Kunnan tehtävänä ei
ole vain järjestää palveluita vaan oman
elinvoiman turvaamiseksi edistää elinkeinojen
edellytyksiä, työllisyyttä ja siksi panostaa
yrittäjyyden edistämiseen.
Kunnissa on perinteisesti ollut omaa elinkeinotoimintojen kehittämistoimintaa
ja valtiolla puolestaan omansa. Nämä julkisilla
varoilla rahoitettavat rinnakkaiset ja päällekkäiset
toiminnat pitäisi mielestäni purkaa yhdeksi tulokselliseksi
toiminnaksi. Nykyiset valtion elinkeino- ja aluekehitystoiminnat
voitaisiin ihan hyvin siirtää suurten kuntien
tehtäväksi. Vahvat peruskunnat pystyvät
hoitamaan aluekehitykseen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät
toimet nykyistä tehokkaammin. Nyt resursseja tuhlataan
ja hallintoa pyöritetään turhaan, puhumattakaan
lukemattomista hankkeista, joiden tulokset jäävät
monesti laihoiksi.
Arvoisa puhemies! Tarvittavaan muutoshaasteeseen pystyvät
vastaamaan vain kotikunnat, joilla on hyväkuntoinen talous
ja toimiva palvelurakenne. Silloin on kyseessä aito demokraattinen
itsehallinto. Tähän vaatimukseen eivät
pysty vastaamaan mitkään monitoimikuntayhtymät vaan
ainoastaan vahvat, itsenäiset kotikunnat, joilla on tulot
ja menot omassa päätösvallassaan.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa muuttaa kuntarakennetta niin,
että maahamme jäisi noin 70 kuntaa — tässä yhteydessä viittaan
tietovuotona saatuun kuntakarttaan, jossa nämä kunnat
oli sitten kartalle merkitty. Pääministeri on
puhunut noin sadasta kunnasta. Näille kunnille, joiden
valtionosuuksia tällä vaalikaudella leikataan
3,4 miljardia, halutaan kuitenkin sälyttää sosiaali-
ja terveyspalvelujen kustannukset, myös erikoissairaanhoidon
kustannukset, niin kuin tänään pääministerin
suusta se kuultiin. Tämä yhtälö on
vain sellainen, ettei se toimi.
Kuntien menoista yli puolet koostuu sote-palvelujen tuottamisesta
ja siitä osuudesta suurin osa nimenomaan erikoissairaanhoidon
palvelujen tuottamisesta. Jos näille hallituksen kaavailemille
suurkunnille esim. edellä mainitut vastuut laitetaan, mukaan
lukien nimenomaan erikoissairaanhoito, on kuntakoon oltava aivan
jotain muuta kuin 20 000 asukkaan kunta, todella paljon isompi.
Käytännössä niiden tarvitsee
olla silloin vähintään nykyisten maakuntien
kokoisia kuntia. Näin ollen tosiasiassa hallitus on viemässä läpi
kuntarakenneuudistusta, jonka lopputuloksena kuntien määrä tippuu
20—30 kuntaan, ja tämän jälkeen
luonnollisesti nykyiset maakuntaliitot voidaankin lopettaa tarpeettomina.
Ja toisaalta, onhan meillä nytkin jo tiedossa, että tämän kuntarakenneuudistuksen
jälkeen tulee seuraava uudistus, joka koskee sitten maakuntia,
ja kun maakuntarakenneuudistus — tällä nimellähän sitä sitten
varmaan viedään eteenpäin — käytännössä maakunnat
ajaa alas, niin ymmärrän hyvin, ettei hallitukselle
tässä yhteydessä tuo keskustan tarjoama
maakuntamalli käy.
Ottaisin tässä yhteydessä myöskin
siihen kantaa, kuinka tätä jo ennakoivasti viedään
eteenpäin. Muun muassa omassa maakunnassani Savonlinnassa
on tilanne, jossa keskussairaalan sääntömuutoksilla
nyt sitten tiukennetaan sillä tavalla vaatimuksia, että muun
muassa synnytykset Savonlinnassa loppuvat tämän
seurauksena tai käytännössä näillä säännöksillä ne
tehdään niin kalliiksi, ettei niitä pystytä enää Savonlinnan
keskussairaalassa toteuttamaan. Jos synnytykset sieltä loppuvat,
lähin paikka on Mikkeli. Minun mielestäni siinä kyllä vaarannetaan
sitten jo potilasturvallisuutta. Täytyy muistaa, että Savonlinna
on kuitenkin saaristokunta.
Arvoisa puhemies! Keskustan maakuntamallissa on sama perusongelma
ratkaisematta kuin hallituksenkin mallissa. Maakuntamalli tosin
säilyttäisi itsenäiset kunnat, tosin
itsenäisinä maksajina. Ongelmahan kunnissa on
se, ettei erikoissairaanhoidon kustannuksia pystytä budjetoimaan
eivätkä sen kustannukset ole hallinnassa. Ongelma
ei poistu sillä, että sairaanhoitopiirin tai kuntayhtymän
lisäksi tai niiden tilalle otetaan maakuntaliitto. On selvitettävä,
miksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat räjähtäneet
käsiin. Luulen, että kysymys on toimimattomasta
johtamisesta nykyisissä organisaatioissa ja perusterveydenhuollon
laiminlyönnistä. Näiden asioiden korjaaminen
on mielestäni otettava etusijalle terveydenhuollon uudistamisessa.
Mielestäni perusterveydenhuoltoon pitää panostaa
ja sen hoitaminen kuuluu peruskunnalle. Erikoissairaanhoidon pitäisi
olla valtion vastuulla. Vain tällä tavalla pystytään
takaamaan tasapuolinen erikoissairaanhoito joka puolelle Suomea
eikä erillistä kustannusten tasausjärjestelmää silloin
tarvita. Kysymys on palveluista ja siitä, kuinka ne ovat saavutettavissa.
No, täällä ministeri Risikko vastasikin
siihen, että Norjassa on siitä huonoja kokemuksia:
siellä on laiminlyöty perusterveydenhuolto ja
kustannukset ovat siirtyneet sitten erikoissairaanhoidon puolelle,
jonka valtio on sitten tuottanut ja kustantanut. Tehdään
se asia Suomessa paremmin kuin Norjassa. Me voimme oppia niistä Norjan
virheistä, tehdään se paremmin täällä.
Kun ihminen on käynyt kuussakin, niin en epäile,
ettemmekö me voisi ratkaista sitä ongelmaa, niin että perusterveydenhuollosta
ei siirretä aiheettomasti potilaita tai asiakkaita erikoissairaanhoidon
puolelle. Nämä ratkaisut voidaan tehdä esimerkiksi
sillä tavalla, että mikäli näitä aiheettomasti
sinne siirretään, niin se lasku tulee sitten kuntaan
sieltä valtion puolelta. Minä uskon, että sitä kautta
pystytään tämä kyllä ratkaisemaan.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamusesitystä.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kun on tänään
seurannut tätä keskustelua, ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että nyt
seurataan nimeltä mainitsemattoman puolueen kuntavaalistarttia.
On kuultu lennokasta kielenkäyttöä, jalkapallovertauksia
ja hevostermejä koko vaalikauden tarpeiksi. Ainut, mikä uupuu,
on kyseisen puolueen aito vaihtoehto. Välikysymyskeskustelun
yksi idea on omasta mielestäni — ei varmasti kaikkien
kollegojen mielestä, mutta omasta mielestäni — erilaisten ajatusten
esilletuontia, niistä keskustelu eri valmisteluvaiheissa.
Keskustalla on sentään oma vaihtoehtonsa.
Se on ollut tänään puntarissa, ja se
on osoittautunut hallituksen uudistusta epädemokraattisemmaksi ja
muutenkin mielestäni osittain keinotekoiseksi. Käytännössä keskustan
malli turvaisi ehkä pienten kuntien itsenäisyyden,
mutta veisi päätösvallan ja rahat. Herää kysymys,
millaista itsenäisyyttä se loppujen lopuksi olisi.
On aika erikoista lähteä turvaamaan kuntaidentiteettiä,
jonka keskusta sitoo kunnan nimeen tai vaakunaan tai molempiin.
Samalla keskusta on kaiketi valmis luopumaan palvelujen järjestämisvastuusta ja
siihen liittyvästä vallasta.
SDP ja hallitus lähtevät siitä, että turvataan
nimenomaan kunnissa palveluita ja turvataan demokraattinen päätöksenteko,
jossa kuntapäättäjät aidosti
päättävät ja vastaavat kunnan
palveluista. SDP:n mielestä nyt on turha lähteä luomaan
ylimääräisiä portaita hallintoon
ja tekemään sitä sen myötä monimutkaisemmaksi.
Mielestäni tämä keskustelu vahvistaa
entisestään sen, että hallitus on oikeilla
linjoilla vahvoihin peruskuntiin pohjaavalla ajattelulla kuntauudistuksessaan.
Uudistuksen eteneminen kuntajohtoisesti on äärimmäisen
tärkeää. Pallo on nyt vahvasti kunnilla,
joissa on nyt käärittävä hihat
ja alettava pohtia parasta mallia oman alueensa kannalta.
Arvoisa herra puhemies! Edustan tässä salissa sitä joukkoa,
joka on itse kokenut kuntapäättäjänä merkittävän
kuntaliitoksen lähiaikoina: Salon kymmenen kunnan liitos
astui voimaan vuonna 2009. Salon liitos on herättänyt
paljon huomiota valtakunnallisestikin. Meillä on taloudellisesti ääresti
poikkeuksellinen tilanne, ja monet ovat kiirehtineet laittamaan
talousongelmatkin kuntaliitoksen syyksi.
Muistutan nyt kuitenkin vielä tässäkin
yhteydessä, että sen jälkeen, kun päätös
kuntaliitoksesta eri kunnanvaltuustoissa tehtiin, meiltä on
hävinnyt seudultamme noin 6 000 työpaikkaa.
Oli varsin irvokasta kuulla debatissa oman puheenvuoroni aikana
välihuutoja: "Jotta työpaikat olisivat säilyneet
ilman liitosta, miksi siihen lähditte?" Täytyy
sanoa, että pyydän anteeksi näiden kollegojen
sanavalintoja koko seudultamme.
Vaikka tässä mielessä kuntaliitoksemme
sattuikin hankalaan saumaan, pidän sen ajankohtaa kuitenkin
erittäin onnistuneena. Se takaa, että pääsemme
muokkaamaan uuden Salon kuntaorganisaatiota ja palveluja juuri ja
juuri ajoissa, niin että pystymme laajemmilla hartioilla
ottamaan vastaan tulevaisuuden haasteet — nehän ovat
tunnetusti meillä aika kovaa luokkaa. Kuntaliitoksen jäljiltä me
pystymme nyt Salossa tekemään päätöksiä ajatellen
koko uuden laajan kunnan etua ja tulevaisuutta. Tämä kokonaisvaltainen
ja järkevät päätökset
mahdollistava tilanne on kaupunkimme vahva valtti. Se näkyy
päätöksissä muun muassa maankäytön
suhteen ja kaavoituksessa, ja haluan itse uskoa, että näistä päätöksistä Salon
kaupungin kilpailukyky tulee myös hyötymään
tulevaisuudessa.
Hyvät kollegat, me olemme avainasemassa kuntauudistuksen
etenemisessä. Jotain tapahtuu kuitenkin, miksemme tekisi
sitä yhdessä?
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Monissa kunnissa valmistellaan parasta aikaa vuoden
2013 talousarviota. Lähtötilanne on monissa kunnissa
hyvin synkkä. Vuoden 2012 tilikausi jää alijäämäiseksi,
ja vuoden 2013 kehitys näyttää samansuuntaiselta.
Samalla hallitus leikkaa ensi vuonna valtionosuuksia ja lisää kuntien velvollisuuksia.
Miten voimme olettaa, että kunnat selviäisivät
tästä kaikesta ilman, että peruspalvelut
vaarantuvat?
Esitämmekin hallitukselle välikysymyksessämme
jälleen kysymyksen siitä, miten hallitus turvaa
lakisääteiset lähipalvelut koko maassa, kun
se samaan aikaan heikentää kuntien rahoituspohjaa.
Hallitus hokee vahvoista peruskunnista, joissa aurinko paistaa ja
kaikilla on hyvä mieli. Valitettavasti todellisuus on karua
kuultavaa. Kuntaliitosten jäljiltä on syntynyt
vahvasti keskittyneitä ydinkuntia, joissa keskusten ulkopuolella
asuvat ihmiset on täysin unohdettu.
Kuntapäättäjille nuo hallituksen
vahvan peruskunnan kriteerit näyttäytyvät
lähinnä siinä valossa, että ne
on niin epämääräisesti määritelty, että melkeinpä mikä tahansa
kunta voidaan tuomita huonoksi kunnaksi. Joidenkin kuntien välillä nykyinen
yhteistyö peruspalvelujen järjestämisessä toimii
vallan mainiosti ja kuntalaiset haluavat pysyä itsenäisinä eivätkä kannata
liitosta. Yhteisöllisyys sekä kunnan oma identiteetti
on monissa maaseudun kunnissa hyvin tärkeää. Kuinka
toimiva kuntien välinen yhteistyö otetaan huomioon
kuntaliitoksia tehtäessä ja kuntarakennelakiin
tulevia vahvan peruskunnan kriteereitä määriteltäessä?
Arvoisa puhemies! Taloudelliset sopeuttamistoimet ovat kunnilla
siis väistämättä edessä. Kuntaliitos
ei kuitenkaan sinällään kuntia rikastuta,
vaikka kuinka monta kuntaa liitettäisiin yhteen. Kuntakenttä velkaantuu
ensi vuonna entisestään, sillä uusiin
investointeihin tarvitaan rahaa eikä kunnallisveroakaan
voida loputtomiin nostaa. Ja kun hallitus alkaa pakolla liittää näitä velkaisia
kuntia yhteen, niin eivät ne velat sieltä mihinkään
katoa. Kuntaliitos ei ole lääke kuntien taloudelliseen
ahdinkoon.
Otan esimerkin Kouvolan seudulta. Vuonna 2009 kuudesta kunnasta
muodostettiin vajaan 90 000 asukkaan kaupunki nimeltä Kouvola.
Nyt noin neljän vuoden jälkeen auringon pitäisi
paistaa ja elämän soljua huolettomasti. Näin
ei tilanne kuitenkaan ole. Nyt syyskuussa 2012 päivitetyn
tilanteen mukaan Kouvolan talous jäänee jopa 16
miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Näin käy,
vaikka Kouvolassa on lähes kaikki keinot otettu käyttöön:
taksat ja maksut tarkistettu ja nostettu, veroprosentit nostettu
tappiin saakka, palkat harmonisoitu, kouluja lakkautettu ja erilaisia
palveluverkkoratkaisuja tehty. Tässä siis vain
yksi esimerkki, joka ei todellakaan puolla kuntaliitoksia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus tuntuu unohtavan
täysin yksilön, sen ihan tavallisen kuntalaisen,
jonka elämään peruspalvelut, erityisesti
niitten saatavuus ja saavutettavuus eli läheisyys, vaikuttavat.
Kaikkien näiden kuntalaisten tulee voida asuinpaikastaan
riippumatta olla tasavertaisessa asemassa. Valitettavasti kuntaliitosten
jälkeen näin ei ole kuitenkaan käynyt.
Yksi kaikille kuntalaisille merkittävimmistä peruspalveluista
on sosiaali- ja terveydenhuolto, johon hallitus myös lupailee
mittavaa, kuntaremonttia tukevaa uudistusta. Harmillista, että hallitus
ei ilmeisesti uskalla esittää uudistusta ennen kunnallisvaaleja,
sillä vaaleissa kuntalaisia olisi tämän
asian suhteen todella voitu kuulla.
Hallitus puhuu mielellään myös lähidemokratiasta.
Se kuulostaa hienolta, mutta on täydellis-tä sumutusta.
Näennäisdemokratiasta on täällä eduskunnassakin
hyvä esimerkki, parlamentaarinen kuntatyöryhmä,
johon oppositio otettiin mukaan. Mitään todellista
valtaa sillä ei ole, sillä se kokoontuu vain toteamaan,
mitä hallitus on päättänyt.
Aivan samalla tavalla hallitus puhuu kauniisti kuntien lähidemokratiasta.
Valitettavasti se ei toteudu, ellei lähidemokratian toteutusmuodoille
anneta korvamerkittyä rahaa sekä oikeaa päätösvaltaa.
Niiden rooli tullee olemaan neuvoa-antava vailla vaikutusmahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Onneksi melkein jokaisessa Suomen kunnassa
voi tänä vuonna äänestää perussuomalaista.
Silloin tietää ainakin äänestävänsä lähipalveluiden
ja lähidemokratian puolesta. Kannatan edustaja Saarakkalan
tekemää epäluottamuslausetta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä on arvon edustajalle hyvä huomauttaa,
että samoin kuin Salon seudulla — tehdään
kuntaliitos tai ei — jos alueelta häviää 6 000
työpaikkaa muutamassa vuodessa, niin ennemminkin pitäisi
kysyä, mikä olisi tilanne, jollei tätä kuntaliitosta
olisi tehty, mitenkä siinä kohtaa selviäisi
se Kuusankoski, se Valkeala, se Anjalankoski, se Kouvola, joissa
tämä yhdistyminen tehtiin. On vähän
turhan yksioikoista ottaa kuntaliitos syylliseksi kaikkeen, jos
ei katso mitään, mitä muuta maailmassa
on tapahtunut.
Jari Lindström /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei kuntaliitos olekaan todellakaan mikään
syyllinen kaikkeen. Itse olen koettanut koko ajan ylläpitää semmoista
keskustelua, missä tuodaan esiin sekä hyvät
että huonot puolet, ja nyt tämä keskustelu
on ollut liian positiivista, koetetaan vain kertoa sitä,
miten hyvin menee, kun rehellistä olisi kertoa, että siellä on
negatiivisiakin vaikutuksia. Silloin tämä keskustelu
olisi ok. Tästäkin ministeri Virkkusen vastauksesta
puuttui minusta se kriittinen näkemys, että siellä on
ongelmia. Meillä on ongelmia, se on ihan totta: 16 miljoonaa
alijäämää syyskuussa. Tämmöiset
asiat eivät ole pelkästään kuntaliitoksen
syy, ne ovat myös rakennemuutoksen syytä, mutta
nämä pitää kertoa, jotta kuntalaiselle
ja kansalaiselle tulee oikea kuva siitä, mitkä ovat kuntaliitoksen
vaikutukset.
Petteri Orpo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ensin tähän ajankohtaiseen
Salon asiaan. Ei todellakaan ole niin, että se liitos olisi
syyllinen ahdinkoon, vaan päinvastoin, se antaa nyt tehokkaamman
organisaation toimia yhdessä sen seudun paremman tulevaisuuden
eteen. Se, mikä siellä ehkä taustalla
on mennyt huonosti, oli itse liitossopimus, joka lienee kallein
liitossopimus, mitä kuntaliitoshistoriassa on tehty, ja
se taas johtuu siitä, että silloin Nokialla meni
hyvin ja kaikki tuntuivat luulevan, että niin menee ikuisesti
koko Suomessa, ja silloin tehtiin ehkä — eikä ehkä,
vaan tehtiin todellakin — liian kallis sopimus.
Mutta, arvoisa herra puhemies, kuntauudistus on todellakin välttämätön.
Sen lienevät kaikki eduskuntapuolueet myöntäneet,
että jotakin on tehtävä. Erimielisyydet
alkavat siitä, kun mennään keinoihin,
mutta uskon, että siitäkin ollaan samaa mieltä,
että Suomessa olisi järkevää tavoitella
tilannetta, jossa olisi vähemmän kuntia — eikä mennä nyt
siihen lukumääräkeskusteluun.
Hallituksen linja lähtee siitä, että me
pysyttäydymme kuntaperusteisessa mallissa ja pyrimme mahdollisimman
vahvoihin peruskuntiin, jotka pystyvät hoitamaan itsenäisesti
mahdollisimman suuren osan palveluista. Tämä on
kuntauudistuksen ensisijainen tavoite. Sitten rinnalla kulkee sosiaali-
ja terveyspalveluiden järjestämisen pohdinta.
On välttämätöntä, että sote-palveluissa
hyväksytään kuntien välinen
yhteistyö jatkossakin, koska muuten me todellakin tarvitsisimme
tämän noin 20 kunnan Suomen, joka ei liene kenenkään
tavoitteissa.
Mutta ei kuntauudistuksen lopputulemana eikä takataskussa
ole olemassa yhtä sapluunaa, yhtä mallia, joka
sopisi kaikkialle Suomeen. Meidän täytyy tämän
tähden katsoa jokainen maakunta, jokainen seutu ja jokainen
kunta erikseen ja lähteä hakemaan parhainta ja
toimivinta ratkaisua. Ja juuri tähän kysymykseen
hallituksen seuraavat toimenpiteet tulevat tähtäämään.
Hallitus on jo kesäkuussa hyväksynyt rakennelain
keskeisen sisällön, joka on julkistettu, se ei
ole salainen. Kun oppositio välikysymyksessään
peräänkuuluttaa sitä, miten kuntauudistus etenee,
niin minusta sen yksi keskeinen sisältö löytyy
nimenomaan tästä kesäkuun sopimuksesta.
Siihen kannattaa perehtyä. Se, mitä nyt seuraavaksi
lähdetään tekemään,
kun rakennelaki saadaan hyväksyttyä ja takaisin
lausuntokierrokselta — toivottavasti hyvissä ajoin — on
se, että kuntakentällä lähdetään
selvittämään jokaisella seudulla sinne
parhaiten sopivaa mallia.
Ensin tehdään selvitys laajemmilla alueilla,
ja sen selvityksen — jonka tulee olla puolueeton — pitää olla
asiantuntijaselvitys, jossa pohditaan maankäyttöä,
asumista, liikennettä, elinkeinopolitiikkaa, palveluitten
järjestämistä, uuden kasvun edellytyksiä,
taloudellista puolta, ikärakennetta. Sen pohjalta sitten
selvitysmiehet ja -henkilöt tekevät esityksen
siitä, mikä olisi paras kunta- ja palvelurakennemalli
kullekin seudulle.
Otan esimerkiksi lyhyesti oman maakuntani, kun tätä on
esimerkin kautta helpompi käsitellä. Optimaalinen
varmasti olisi malli, jossa seutukunnat löytäisivät
toisensa ja muodostaisivat vahvat seutujen kokoiset kunnat: Salon
seudun lisäksi myöskin Loimaan seutu, Vakka-Suomen seutu,
Turun seutu ehkä kahdessa osassa, jolloin Naantali ja suomenkielinen
saaristo jäisivät omaksi kunnakseen, ja ruotsinkielinen
Turunmaan kunta. Tämä olisi varmaan optimaalista monella
tavalla ja monen mielestä, mutta se ei välttämättä ole
sitä realismia, johon on mahdollista päästä.
Mutta tässä vaiheessa minusta olisi tärkeintä, että selvitys
lähtee liikkeelle, ja katsotaan, kuinka pitkälle
päästään. Jos kunnissa löytyy
malli siihen, miten hajautuneemmalla ja pienemmällä kuntakoolla
pystytään järjestämään
yhdessä sote-palvelut, niin silloin me pystymme turvaamaan
myöskin ne tavoitteet, mutta minusta tämänkaltainen
optimaalinen malli olisi se, mitä voitaisiin lähteä katsomaan
yhdessä, sitä, onko se mahdollinen.
Voi olla, että lopputulemana on tuplamäärä kuntia — tässä tapauksessa
esimerkiksi 12—14 — siihen verrattuna, mitä hahmottelin,
mutta sekin on jo puolet vähemmän kuin mihin on
päästy. Mutta muistuttaisin, että kun
Paras-hanke alkoi, niin Varsinais-Suomessa oli 54 kuntaa, ja näin
me pääsisimme jo paljon kompaktimpaan kuntakokoon,
toivottavasti paljon toimivampaan sote-järjestelmään,
vahvempiin peruskuntiin ja parempaan Varsinais-Suomen tulevaisuuteen.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustaja Orpo käytti
mielenkiintoisen puheenvuoron. Puutun pariin yksityiskohtaan.
Ensinnäkin hän totesi, että tarvitaan
kuntien välistä yhteistyötä.
Tämä on sillä tavalla mielenkiintoista,
että hyvin pitkällehän tätä keskustelua on
käyty myös siltä pohjalta, että ei
sallita kuntien välistä yhteistyötä.
Sitten edustaja totesi sen, että pitää hyväksyä erilaisia
vaihtoehtoja maakunnittain. Erittäin hyvä, nimenomaan
näin pitää toimia. Tätä esimerkiksi
keskusta on koko ajan peräänkuuluttanut. Mutta
tietysti nyt sitten julkisuudessa on puhuttu vain yhdestä epämääräisestä peruskunnasta,
ja toisaaltahan nämä kaikki selvityskriteerit
käytännössä johtavat vain kuntaliitoksiin,
eivät minkäänlaisiin yhteistyövaihtoehtoihin,
eli ikään kuin pitää selvittää vain
niitten kriteereitten pohjalta, jotka johtavat käytännössä kuntaliitokseen.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemminkin olen täällä keskustelussa
todennut, kyllähän kuntien välinen yhteistyö on
pakkokin jossain määrin sallia, koska muuten esimerkiksi
sote-palveluita ei pystytä järjestämään.
Emme me pääse niin vahvaan kuntarakenteeseen,
että se olisi mahdollista, eli 20 kuntaan. Mutta mitä isommat
kunnat meillä on, sitä suurempi määrä palveluita
pystytään jättämään
sen kunnan omalle vastuulle, ja se pystyy ne silloin hoitamaan oman
valtuuston päätöksin omassa ohjauksessaan,
omassa hallinnassaan. Mutta siitä, että kaikki
kuntien välinen yhteistyö kielletään,
ei ole minusta puhunut täällä kukaan
muu kuin keskustapuolue. Emme me sitä mieltä ole.
Meillä on vaikka kuinka paljon toimintoja, joita on varmasti
järkevä tehdä yhdessä, mutta
suurin osa, valtaosa, palveluista pystyttäisiin paremmin
hoitamaan vahvoissa peruskunnissa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Jatketaan puhujalistasta.
James Hirvisaari /ps:
Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta on perusteltu väestörakenteen muutoksella
ja palvelujen turvaamisella. Lääkäriin
pitäisi päästä, opetusryhmäkokojen
tulisi olla pieniä, palvelut olisi turvattava, ja kaikki
tämä ihanuus sitten muka tapahtuisi suurkunnissa.
Aiemmin kuntaliitoksissa palvelut ovat keskittyneet. Miten tämä sopii
väitteisiin palvelujen turvaamisesta? Onko hallituksen
mielestä palvelujen turvaamista se, että ne etääntyvät
kauemmas kuntalaisista? Monissa isoissa kaupungeissa julkinen terveydenhuolto
on kriisissä ja maksukykyiset käyttävät
yksityisiä palveluja. Myös opetusryhmäkoot
ovat isoja monissa suurissa kunnissa. Miten muiden kuntien liittäminen
keskuskaupunkeihin parantaa lääkärille
pääsyä tai pienentää opetusryhmiä?
Keiden palveluita hallitus haluaa turvata? Onko todellinen juoni
siirtää kehyskuntien ja maaseudun kuntien talousresurssit
keskuskaupungeille? Yli 100 000 asukkaan kuntien menot
ovat korkeita, rahat eivät riitä ja lisää maksajia
tarvitaan.
Väestön vanheneminen se vasta hupaisa argumentti
onkin. Vaikka pääministeri kiertää ympäri
Suomea ja ihan Asikkalaa myöten kertomassa, miten missäkin
kunnassa väestö vanhenee, niin kyllä se
väestö vanhenee koko Suomessa yhteenlaskettuna
ihan yhtä paljon, kuntarajoista riippumatta. Kaikki tietävät
ikärakenteen muutoksen, ja kaikki ovat jopa yksimielisiä siitä.
Eihän se mitään todista kuntakoosta.
Missä ovat näytöt siitä, että suurkunta
huolehtii vanhuksista paremmin ja ihmisläheisemmin? Jos
suuri on kaunista, niin Tampereen Koukkuniemessä saa Suomen parasta
vanhustenhoitoa ja sen sijaan pienten kuntien mummot ja papat ovat
heitteillä.
Arvoisa puhemies! Kun kuntia laitetaan yhteen, vanhusvoittoisten
kuntien ikärakenne toki nuorenee, mutta muiden ikärakenne
vanhenee eli yhteenlaskettu mummojen ja pappojen määrä ei muutu.
Sama pätee pendelöintiin. Eli kuntaliitoksen jälkeen
tilastoissa ei näy enää työmatkaliikennettä kuntarajojen
yli, mutta samat autothan siellä yhä kulkevat,
ja keskittämisen jälkeen työmatkaliikenne
ja palvelujen perässä ajaminen keskuskaupunkeihin
päinvastoin lisääntyy.
Kuntauudistus vie palvelut yhä kauemmaksi tavallisesta
ihmisestä, aivan kuten hallitus on koko ajan paennut kauemmaksi
tavallisen ihmisen arjen ymmärtämisestä.
Kuntauudistuksen laskelmia tehtäessä on jätetty
kokonaan huomioimatta sen vaikutus elämisen laatuun, kun
kukaan ei halua kertoa, kuinka sitä mitattaisiin. Mutta kyllä kansa
tietää, milloin sen elämää kurjistetaan
ja milloin sitä sumutetaan. Koko kuntauudistus onkin tilastosumutus,
jossa samat vanhukset tarvitsevat palvelua, samat työmatkat
ajetaan, mutta palvelut keskitetään kauas ihmisistä.
Arvoisa puhemies! Ajattelen niin, että kyseessä onkin
vanhojen puolueiden likainen valtataistelu. Kokoomus ja SDP ovat
usein vahvoja suurissa yksiköissä, ja nyt kuntauudistuksen
kautta ne hamuavat itselleen kaiken vallan koko maassa. Hankkeella
on pyritty teurastamaan erityisesti keskustapuoluetta, ja ilman
perussuomalaisten nousua ja ärhäkkyyttä moinen
petollinen juoni olisi voinut kaikessa hiljaisuudessa onnistuakin samalla
tavoin kuin Suomen ajaminen EU-liittovaltioon.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan perussuomalaisen reilun
pelin tähtipelaajan, edustaja Saarakkalan, erinomaisen
painavassa alkupuheessaan esittämää epäluottamuslausetta.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus ilmoitti alkutaipaleellaan
yhdeksi tärkeimmistä reformeistaan kuntauudistuksen. No,
sitä on käyty nyt koko tämä hallitustaival läpi
ja käydään varmasti vielä seuraavinakin vuosina.
Keskustalla on ollut alusta pitäen selkeä kanta:
tämä uudistus olisi pitänyt valmistella parlamentaarisesti
yhdessä myös opposition kanssa, kuten suurelta
osin myös Paras-lainsäädäntö valmisteltiin
aiemmin.
Kuntauudistusreformi on jossakin suhteessa jatkoa Paras-lainsäädännölle,
mutta siinä on selkeä ero. Paras-lainsäädäntö lähti
liikkeelle siitä, että muodostetaan kuntien vapaaehtoisen
yhteistyön kautta alueita, jotka ovat joko kuntayhtymäpohjaisia
tai vaikkapa kuntaliitoksia, mutta kuitenkin niin, että palvelut
pystytään turvaamaan. Nykyinen hanke lähtee
selkeästi siitä, että kunnat liitetään
yhteen, ja se kartta, mikä meillä kaikilla on
ollut nähtävissä, ei tietysti ollut mikään sattuma
vaan valmistelun pohja. Mihin asti siinä sitten päästään
tai joudutaan, sen aika tulee näyttämään.
Joka tapauksessa, kun siihen yhdistetään myös
taloussäästöt, jotka ovat hallituksen tavoitteena,
on pakko kysyä, millä sitten kunnissa tullaan
toimeen.
Myös niin sanotuissa suurissa kunnissa tai perustettavissa
peruskunnissa, mitä ne sitten kenenkin mielestä ovat,
joudutaan saman tilanteen eteen. Jos valtionosuusleikkauksien kautta
kuntien valtionosuudet vähenevät, tulot pienenevät, eivät
suuretkaan kunnat pysty järjestämään
tämän nykyisen systeemin kautta palveluita edes siinä oman
kuntansa alueella. Oman kotikaupunkini Kuopion kaupungin kohdalla
esimerkiksi vanhustenpalveluista tulee tulevina vuosina noin 3 prosenttiyksikön
veroprosentin nousupaine, ja osaltaan se tulee tarkoittamaan sitä,
että Kuopiokin on tiukilla, niin kuin se on nytkin. Siinä näkyy
se, että valtionosuusleikkaukset ovat purreet, ja tulee
näkymään ihan konkreettisesti kuntataloudessa.
Ne tulevat näkymään erityisen merkittävästi
ja selkeästi myös vuosina 2013 ja 2014. Jos kuntia
yhdistetään kuntakartan mukaisen suunnitelman
mukaan tai sen esityksen mukaan, niin samalla joudumme kysymään,
kuinka se demokratia kulkee.
Kuntaministeri, puhuitte mieluusti kuntademokratiasta ja lähidemokratiasta
tuolla jo aiemminkin. Vertaan sitä kyllä vähän
samaan asiaan kuin jos puhuttaisiin suomalaisille lähiruuasta Kiinasta:
kiinalaista lähiruokaa tarjoillaan meidän pöytäämme.
Samalla lailla niissä kunnissa tulee käymään.
Kun se oma kuntaidentiteetti katoaa, myöskin kuntalaisten
halu osallistua yhteisiin tehtäviin tulee kaikkoamaan.
Vai onko tarkoituksena, että maassa on 70 kuntaa ja 300
kunnanosavaltuustoa? Siitähän se varsinainen himmeli,
vai mikä se sitten olisikaan, syntyy. Kyllä kuntalaiset
ja heidän valitsemansa edustajat haluavat olla mieluummin
tekemässä oikeita päätöksiä eivätkä leikisti
ikään kuin osallistumassa ja ottamassa kantaa
sitten sen peruskunnan tai keskuskunnan, tai mikä kunta
se sitten onkaan, päätöksiin. Tässä suhteessa
vaikutusvalta ja osallistuminen karkaavat käsistä.
Jostain syystä hallituspuolueista moititaan hyvin paljon
myös kuntayhtymiä. Kuntayhtymät ovat
hoitaneet tässä maassa erittäin paljon
tehtäviä. Koen sen jopa kuntayhtymien toimijoiden, työntekijöiden,
kannalta loukkaavana, kun heitä kutsutaan jonkun himmelin
osaseksi. He ovat hoitaneet maakunnissamme koulutusta, terveydenhuoltoa,
hyvin moninaisia tehtäviä, ja erinomaisella tavalla.
Niitäkin ollaan kyllä monella lailla, muun muassa
koulutuksen puolesta, ajamassa alas, eli yhtälö keskittämisestä näyttäytyy hyvin
selkeästi.
Kaikkein ongelmallisimpana koen kuitenkin, kun tässä puhutaan
demokratiasta tai sen puuttumisesta eli demokratiavajeesta, sen,
että kun mennään suuriin kaupunkeihin,
niin osakeyhtiöthän siellä hallitsevat,
arvoisa puhemies, jolloinka tavan luottamushenkilölläkään
ei ole enää pääsyä niihin
päätöksiin, joihinka valtuutettuna tai
luottamushenkilönä muuten olisi mahdollisuus;
silloin vedotaan osakeyhtiölakiin. Ja mitä suurempi
kaupunki, sen enemmän noita osakeyhtiöitä löytyy.
Tämä on se malli, mihinkä päätökset
viedään.
Tosiasiallisesti suurkaupungeissa päätökset karkaavat
kuntalaisten vaikutuspiirin ulkopuolelle vielä enemmän
kuin kuntayhtymissä tai tämän päivän
kunnanvaltuustojen, kaupunginvaltuustojen päätöksenteossa.
Jos Helsingin kaupungissa 7 000:ta asukasta kohden on yksi
valtuutettu, niin on siinä kyllä valtuutetulla
aika lailla hoitamista, että hän reviirinsäkin
voi jotenkin hoitaa. Tässä mielessä kyllä koen
tämän kuntauudistuksen yhdeksi pahimmista peikoista
juuri sen, että suomalaisilta kuntalaisilta katoaa halu osallistua
kunnalliseen päätöksentekoon.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme, miltä taloustilanne näyttää kunnissa
jo nyt talousarviota laadittaessa. Valtiovarainministeriön
painelaskelmat alleviivaavat tulevien vuosien kehitystä väestön ikääntyessä ja
erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten väistämättä paisuessa.
Kuten kuntaministeri Virkkunen on meille kertonut, jos nykymenolla
jatkamme, Suomessa on jo ensi vuosikymmenellä 64 kuntaa,
jotka keräisivät veroa 30 prosenttia tai enemmän
kuntalaisiltaan. Kuinka moni suomalainen on siihen valmis, lohkaisemaan
lisää omasta palkastaan? Yli 100 kuntaa olisi
saman laskelman mukaan merkittävissä taloudellisissa
vaikeuksissa kymmenen vuoden päästä,
siis jo kymmenen vuoden päästä, puhumattakaan
vuodesta 2030, jolloin väestön ikääntymisen
piikki näkyy vahvimmin kunnissa. Vuonna 2024 vain 14 kuntaa
selviäisi 20:llä tai sitä alemmalla veroprosentilla,
kun keskimäärin veroprosentit ovat kunnissa tänä päivänä 19,25.
Nämä muutokset ovat merkittäviä,
ja niitä voi jokainen euromääräisestikin
laskea omalle kohdalleen.
Iso laiva kääntyy hitaasti. Kunnat ovat eläneet jo
pitkään Paras-hankkeen ja muiden kehittämishankkeiden
myötä ainaisessa, jatkuvassa muutostilassa. Muutoksesta
on tullut pikemminkin pysyvää, ja näin
tulee varmasti olemaan tulevinakin vuosina. Silti tähän
mennessä saavutetut muutokset, tehdyt liitokset ja yhteistyörakennelmat
ovat olleet skaalaltaan riittämättömiä.
Jos tämä tahti jatkuu, jos jäämme
odottelemaan kunnissa itsessään heräilevää muutosvoimaa,
emme ehkä ehdi uudistaa rakenteita ajoissa.
Arvoisa puhemies! Vaarana on, että muutokset jäävät
tekemättä, ja olemme sen keskustelunaiheen äärellä,
josta harva uskaltaa tänä päivänä edes
keskustelua käynnistää: Joudumme mahdollisesti
karsimaan palveluista. Joudumme toteamaan, että meillä ei
ole varaa rahoittaa suomalaista hyvinvointivaltiota enää.
Kuinka moni on tähän keskusteluun valmis? Itse
katsoisin mieluummin kaikki muut keinot ennen sitä.
Hallitus tekee hyvää työtä ajaessaan
välillä epäsuositultakin tuntuvaa kuntauudistusta
läpi kuntia kuunnellen. Onneksi viimeaikaiset eri tiedotusvälineiden
tekemät mielipidemittaukset osoittavat, että muutoshalua
suomalaisilta kyllä löytyy. Tämäkin
keskustelu täällä eduskunnassa on jakanut
tämän salin uudistajiin ja säilyttäjiin, ja
uskon, että tämä viesti myöskin
kantaa niin sanotusti kotikatsomoihin kuntavaaleissa eli käydään
keskustelua siitä, halutaanko ylipäätänsä vastata
näihin tulevaisuuden haasteisiin vai ei.
Omalla kotiseudullani, missä toivottavasti tulevaisuudessa
tehdään vähintään viiden
kunnan hyvin luonnolliselta tuntuva liitos, suurimmat hyödyt
kuntauudistuksesta liittyvät alueen vetovoimaisuuden lisääntymiseen.
Yhdessä pystyisimme tekemään vahvempaa
elinkeinopolitiikkaa, kehittämään seutua
ja keskinäisen kilpailun sijasta suuntaamaan energiamme
palvelujen kehittämiseen ja uuden yritystoiminnan edellytysten
luomiseen alueellemme. Tarvetta sille on, sillä pelkästään
kotikaupungistani Forssasta on kadonnut 1 600 työpaikkaa
2000-luvulla. Forssan keskustasta naapurikunnan eli Tammelan kunnantalolle
on 7 kilometriä. Olen ajanut sitä lukuisia kertoja
ja miettinyt, että ihanko oikeasti me tarvitsemme kaiken
sen hallinnon, mitä ihan liki toisiaan olevien viiden kunnan
pyörittämiseen tällä hetkellä vaaditaan.
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tärkeä osa
on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Odotamme
hallitukselta suuntaviivoja tämän uudistuksen
osalta mielellään jo lähipäivinä.
Pidän erittäin tärkeänä,
että sairaanhoitopiirien lakkautusten myötä perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon kustannussyöppö solmukohta
poistuu ja että saamme uudistettua päätöksentekoa
nykyisistä himmeleistä demokraattisempaan, mielellään
peruskuntavetoiseen, malliin.
Tärkeää on toki huomioida sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistusta tehtäessä se, kuinka
monimuotoinen kuntakenttä meillä on vielä senkin jälkeen,
kun toivottavasti olemme onnistuneesti toteuttaneet kuntauudistuksen
koko Suomessa. Kaikista kunnista ei muodostu tämän
uudistuksen jälkeenkään riittävän
vahvoja peruskuntia huolehtimaan sosiaali- ja terveydenhuollosta
sitä kaikkein vaativinta erikoissairaanhoitoa ja vaativimpia
sosiaalipalveluja lukuun ottamatta. Tarvitaan todennäköisesti
erilaisia ratkaisuja eri puolilla Suomea. Muun muassa siitä keskustellaan,
millainen on erva-alueiden rooli ja tehtävä eri
puolilla Suomea.
Toivon hallitukselta mitä parhainta menestystä tulevissa
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kriittisissä linjauksissa.
Nyt on kuntauudistuksen osalta viimeinen hetki saattaa loppuun se
työ, jota jo 1960-luvulla yritettiin, kun ymmärrettiin,
että Suomi muuttuu koko ajan.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tarpeellisuudesta oltiin
asiantuntijapiireissä varsin laajasti yksimielisiä jo
silloin, kun päädyttiin antamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
käytännön toteuttamisen järjestämisvastuu
kunnille. Kun kuntien vastuulle annettiin kansanterveystyö aina
perusterveydenhuollosta vastaavista terveyskeskuksista erikoissairaanhoidon
piireihin asti, kun kuntien vastattavaksi annettiin koko kansan
kouluttaminen peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa, kun
kuntien vastattavaksi annettiin sosiaalipalveluiden tarjoaminen
lastensuojelusta vanhustenpalveluihin, oli aivan selvää,
ettei asiaa helposti hoidettaisi, ja oli aivan selvää,
että kunnille tarvittaisiin jonkinlainen vähimmäiskoko,
jotta ne voisivat kantaa vastuunsa palveluiden järjestämisessä.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimeenpanon vaihtoehtona
on tietysti aina ollut tehtävien ja vastuiden valtiollistaminen.
Asioita yksinkertaistaen voi sanoa, että se olisi eurooppalainen
malli ja sellaisena meille varmasti sovellettavissa. Olemme kuitenkin
päätyneet siihen, että pohjoismainen,
suomalainen malli perustuu itsehallinnollisten kuntien kokonaisuuteen.
Tämä malli tulee pitkällä tähtäyksellä edullisemmaksi,
sillä kuntatasolla on helpompi valvoa verovarojen käyttöä kuin
koko valtakunnan suurissa organisaatioissa. Vielä tärkeämpää on, että itsehallinnolliset
kunnat ovat suomalaisen kansanvallan kivijalka. Tähän
saliin, eduskuntaan, on kovin harva edustaja tullut suoraan, ilman
kunnanvaltuustossa saatua kansanvallan ja päätöksenteon
oppia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen suuri tavoite
on säilyttää ja pelastaa Suomen kunnat
ja sillä tavoin pelastaa hyvinvointimallimme ja kansanvallan
mallimme. Pelastustyöstä puhuminen ei ole liioittelua.
Noin 200 kuntaa, suurin piirtein kaksi kolmesta kunnasta, ei pysty
verotuloillaan kattamaan perusturvamenoja, pitämään
verotusta kohtuullisena tai estämään
vajoamista velkakierteeseen. Useat kymmenet kunnat ovat kriisiytyneet
eivätkä enää selviä tulevista
vuosista ilman kuntaliitosta tai valtion holhousta.
Perussuomalaisten välikysymyksessä käytetään
paljon palstatilaa kuntauudistusprosessin arvosteluun. Hyvää valmistelun
tasoa ei tietenkään pidä väheksyä,
mutta nyt ei ole oikea aika murjottaa siitä, kokeeko jääneensä valmistelun
ulkopuolelle.
Kuntauudistusta on todellakin valmisteltu nelisen vuosikymmentä,
ja parasta olisi ollut, jos se olisi pantu toimeen jo tämän
ajanjakson alussa eikä lopussa. Viime vuosikymmenellä käynnistettiin
Paras-hanke hyvällä parlamentaarisella pohjalla.
Paras-hanke tuottikin tuloksia sekä kaupunkiseutujen kokoamisella
että pienten kuntien liitoksilla. Hanke kuitenkin hyytyi
porvarihallituksen aikana, ja nyt sen eväät on
syöty.
Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan jämäkkä ote uudistukseen.
Selvityksiä on tehty, valmisteluun on ollut aikaa. Nyt
on tehtävä päätöksiä,
joista tämän kuukauden lopussa valittavat kuntapäättäjät saavat
suuntaviivoja omalle työlleen. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä,
että monet terveys- ja koulutuspalvelut tarvitsevat suuremman
väestöpohjan. Siitäkin ollaan yhtä mieltä,
että kuntalaisten pitää saada vaikuttaa
omiin asioihinsa. Väestöpohjan kasvattamisessa
vaihtoehtona ovat vahvat peruskunnat tai näitä laajemmat
monitoimikuntayhtymät. Kansanvallan ja kuntalaisten vaikutusvallan
turvaamisessa ei ole kuin yksi vaihtoehto: kuntien asiat on päätettävä ja
hoidettava kunnissa eikä niiden päälle
rakennettavissa hallintohimmeleissä. Valta ja vastuu on
pidettävä yksissä käsissä.
Kuntayhteistyön rakenteet on pidettävä keveinä ja
selkeisiin tarpeisiin, kuten erikoissairaanhoitoon ja maakuntakaavoitukseen, varattuina.
Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy, ja oppositio vastustaa. Sen
mielipiteistä ei kuitenkaan saa oikein minkäänlaista
rakennusainetta sille, millainen uudistuksen pitäisi olla.
Linja ei löydy välikysymyksestä eikä puheenvuoroista
eikä oikein edes rivien väleistä. Perussuomalaisten
puheista herää epäilys, että päämääränä on
vain oman vallan kasvattaminen. Valtakunnan tason johtava oppositiopuolue
haluaa nousta samaan sarjaan myös kunnissa. Perussuomalaiset
haluavat Suomen kunnissa keskustapuolueeksi keskustapuolueen sijaan.
Siksi kuntavälikysymykseen ja kunnallisvaalikampanjaan
otetaan mukaan kaikkea muutakin kuin asialinja. Siksi kuntauudistuksen
sijaan ja sen ohella halutaan puhua eurokriisistä ja omien
vaihtoehtojen esittämisen sijaan halutaan vain moitiskella
hallitusta.
Arvoisa puhemies! Tuleva kuntauudistus ja tulevan syksyn kunnallisvaalit
ovat ratkaisevan tärkeät suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Niistä on
tarpeen puhua täällä eduskunnassa. Puheiden
jälkeen on aika antaa hallitukselle täysi luottamus
ja täysi työrauha.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuppurainen puhui näistä säästöistä,
jotka tulisivat tässä kuntauudistuksen yhteydessä,
ja siitä, kuinka pienet kunnat ovat talousongelmissa hänen
mukaansa. Mutta täytyy ensinnäkin todeta se, että alun
perinhän tällä koko uudistuksella hallitus
ajoi miljardiluokan säästöjä,
sen jälkeen todettiin, että eihän tästä mitään
säästöjä edes tule.
Sitten toiseksi, teillä on mittakaavavirhe tässä koko
asiassa. 200 pienimmällä kunnalla on samansuuruiset
menot kuin Helsingin kaupungilla, 100 pienimmällä kunnalla
samansuuruiset menot kuin Turun kaupungilla. Pitäisikö Turkuun lähettää selvitysmies
katsomaan näitä ongelmia, koska heillä on
niin suuret menot suhteessa tähän kokonaisuuteen?
Kyllä tässä asiassa ja tässä uudistuksessa
tarvitaan realiteetteja ja myöskin pienten kuntien itsemääräämisoikeuden
säilyttämistä.
Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, kaiken muutoksen
takana on aina vallantavoittelu ja vallanhimo. Ja kun valtaa keskitetään,
tarvitaan maksumiehiä. 1960—70-luvulla sitä toteutettiin
talonpojan tappolinjalla, kun pääkaupunkiseutu
tarvitsi lisää rahaa ja valtaa. Kaukana ovat ne
ajat nyt. Nyt valtaa keskitetään Brysseliin ja
rahat tarvitaan siellä.
Samaan aikaan hallituspuolueiden vaalilupaukset ja hallituksen
tavoitteisiin kirjatut tavoitteet rasittavat kuntia, ja kun hallituspuolueet
lunastavat vaalilupauksiaan, kunnat joutuvat uudistusten toteuttajiksi,
haluttiin sitä kunnissa tai ei, koska palvelujen tuottaminen
kuuluu kunnille. Kuntien lakisääteisten tehtävien
taakka on kasvanut jatkuvasti. Valtionosuudet on tarkoitettu kunnille
nimenomaan siksi, että näitä palveluja
pystytään tuottamaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu
muun muassa "köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen
vähentäminen". Samaan aikaan kun taakkaa lisätään
edellä mainitulla velvoitteella, leikataan valtionosuuksia,
jotta valtion budjetti olisi tasapainossa.
Eikä siinä suinkaan ole kaikki. Hallitusohjelmasta
löytyy maininta kasvukeskuksiin suuntautuvasta kehityksestä.
Kun tähän lisätään
vielä Etelä-Euroopan valtioiden takauspäätökset
ja kriisipankkeihin virtaava pääoma, ne takaavat sen,
että olemme kriisin partaalla. Rahaa riittää muualle,
mutta ei suomalaisen elintason ylläpitämiseen
kunnissa. Perusteluna todetaan, että muuten vienti romahtaa.
Eiköhän se ole romahtanut jo nytkin, vaikka on
kuinka rahaa jaettu Keski-Eurooppaan.
Ministeriöiden virkamiehet visioivat, kuinka kaupungistumiskehitys
avaa uusia mahdollisuuksia: tiivis yhteiskuntarakenne luo edellytykset
hyvätasoiselle ja taloudelliselle joukkoliikenteelle, ja
monet matkat ovat riittävän lyhyitä kuljettavaksi
kävellen tai pyörällä. Kaikissa
uudistuksiin liittyvissä keskusteluissa mainitaan aina sanapari
"kestävä kehitys". Pääkaupunkiseudulla
asuvalla on lähes 30 prosenttia isompi hiilijalanjälki
kuin muualla asuvalla. Ero johtuu muun muassa kulutuksesta ja energiasyöpöistä kerrostaloista.
Ilmastonmuutosta ehkäistään elintapojen
muutoksilla, ei pakottamalla ihmisiä maalta kaupunkeihin
taikka päinvastoin. Että siinä se kestävä kehitys.
On käsittämätöntä,
miksi vuodesta toiseen yritetään ajaa läpi
uudistusta, jolle ei löydy minkäänlaisia
perusteita. Kuntauudistus olisi toteutettu jo kauan sitten, jos
tavoitteelle olisi yksikin todellinen näyttö.
Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja
yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti
koko maassa. Se on mahdoton ajatus jo senkin vuoksi, että samaan
aikaan todetaan, että pääpaino kohdistuu
kasvukeskuksiin.
Noin vuosi sitten kirjoitettiin erään lehden palstalla:
"Syrjäseudulla asuvat käyvät kalliiksi kunnille.
Nyt halutaan säännöt siihen, mitä palveluita
haja-asutusalueille muuttavat voivat odottaa." Ongelmana nähtiin
erilaisten palveluiden tuottaminen ja tiukentuvat normit rakentamisessa.
Ideana tarjottiin kaupunkiseudulle muuttamista, ja "rakentamista
voitaisiin ohjata tiiviimmäksi lupaamalla palveluja vain
tietyillä vyöhykkeillä". — Näin
se menee. Ensin markkinoidaan laadukkaat palvelut kautta maan ja
sitten todetaan, että syrjäseuduilla asuvat käyvät kalliiksi.
Arvoisa puhemies! Mielestäni kuntia voidaan yhdistää vapaaehtoiselta
pohjalta, kun ensin on selvitetty, mitä tehtäviä kunnalle
jätetään ja mitkä tehtävät
kuuluvat maakunnille ja valtiolle.
Perussuomalaisia on arvosteltu europolitiikan sotkemisesta kuntapolitiikkaan
ja tuleviin kunnallisvaaleihin, vaikka yhtäläisyys
kuntien palveluiden turvaamiseen on hyvin konkreettinen eli Etelä-Euroopan
ongelmat heijastuvat hyvin voimakkaasti kuntiemme tulevaisuuteen,
oltiin asiasta mitä mieltä tahansa. Siis kuntavaaleilla
on merkitystä. Muutosvoima kunnissa vaikuttaa aivan varmasti
istuvaan hallitukseen, ja riittävän suuri jytky
saa hallituksen rivit vapisemaan, ja pakkoliitokset voidaan unohtaa.
Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! Meinasin pitää puheen,
mutta täällä on niin monta puhetta pidetty,
että kerron tarinan elävästä elämästä Jyväskylästä ja
sen kuntaliitoksesta, jossa Korpilahti ja Jyväskylän
maalaiskunta yhdistettiin siihen valtuustokauden alussa. Nopeasti
kävi ilmi, että talousvaikeuksissa oleva Jyväskylä ei
pysty muun muassa omaa lukiokoulutustaan järjestämään,
koska investointeja olisi tullut kouluremonttien yhteydessä,
joten tämä tehtävä päätettiin
sitten luovuttaa edustaja Rossin mainitsemalle kuntayhtymälle.
Perustettiin koulutuskuntayhtymän lukiokoulutusliikelaitos,
jonka johtokunnassa oli 2 Jyväskylän kaupunginvaltuutettua
ja 11 muuta jäsentä. Itse päädyin
tämän lukiokoulutusliikelaitoksen puheenjohtajaksi.
Ensi töiksemme pistimme Korpilahdelta lukion kiinni.
Tietenkin neuvottelin siitä myös korpilahtelaisten
valtuutettujen kanssa aluksi, ja koska kuulin heiltä, että tämä on
heidän mielestäänkin kannatettavaa, niin
lukio siellä pistettiin kiinni.
Seuraava suuri askel oli lukioverkkoratkaisu, johon kuului 2 400
oppilasta. Alun perin oli tarkoitus tehdä neljä 600
oppilaan kokonaisuutta ja säilyttää maailman
vanhin suomenkielinen oppikoulu, lyseo. Päädyttiin
neljään malliin, joissa myös lyseo oli
säilytettävien listassa, tosin ei 600:n kokoisena
vaan hieman pienempänä. Tämä ei
käynyt Jyväskylän kaupungille. Sivistyslautakunta
halusi, että pysytään niissä 600
oppilaan kokonaisuuksissa, mitkä siinä luovuttamissopimuksessa
hyväksyttiin, ja sen lisäksi halusi säilyttää lyseon
normaalissa koossaan. Tämän jälkeen koulutuskuntayhtymä ilmoitti,
että heillä ei ole rahaa tähän,
vaikka nimenomaan tässä luovutussopimuksessa oli
päätetty, että näin tullaan
tekemään.
Mitä sitten tapahtui? No, tämän jälkeen
jopa kaupunginhallitus, joka on koulutuskuntayhtymän suurin
omistaja, joutui sanomaan, että lyseo säilyy 600
oppilaan kokonaisuutena ja me emme halua suuria, 1 200
oppilaan jättilukioita. Tästä oli olemassa
jo päätös, että esittelijä lukiokoulutusliikelaitoksessa
tulee tekemään esityksen, jossa lyseo säilytetään
600:n kokoisena ja mahdollisesti sitten tehdään
ehkä yksi 1 200 oppilaan kokonaisuus.
No kas, miten kävikään? Tämä johtokunta päätti
sivistyslautakuntaa vastaan, päätti kaupunginhallitusta
vastaan, että sekä Voionmaa että Suomen
vanhin suomenkielinen oppikoulu, lyseo, pistetään
kiinni. Missä, edustaja Rossi, teidän mielestänne
on tässä demokratia? Missä on se arvokeskustelu,
joka käydään yleensä valtuustosaleissa:
mistä voidaan leikata, mihin voidaan lisätä.
Tämä jäi täysin väliin.
Demokratia hävisi taivaan tuuliin.
Toivonkin, että uusissa suuremmissa kunnissa saadaan
edes tällainen päätös tehdä valtuustosaleissa
ja demokratia tulee säilymään valtuutetuilla
suuremmissa kuntako’oissa.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esimerkkejä on varmasti monenlaisia,
hyviä ja huonoja. Tuossa on yksi hyvä esimerkki
huonosta hallintotavasta. Lähtökohtana kai tulee
olla se, että opiskelussakin turvataan alueelliset opiskelumahdollisuudet,
on kysymys sitten lukiokoulutuksesta tai ammatillisesta koulutuksesta.
Miten nämä rajat sitten löytyvät
eri hallintoyksiköiden välillä? Tietysti
edustaja Wallinheimo puheenjohtajana tietää myös
sen, miksi joku asia ei ole toiminut.
Voin kertoa toisen esimerkin, joka tulee kotikaupungistani Kuopiosta,
jossa kokoomuksen johdolla lakkautettiin Karttulan lukio. Kaksi vuotta
sitten Karttula liittyi Kuopioon, ja siinä yhteydessä sitten
ei ollut aivan selkeää kirjausta, että lukio
jatkaa. Nyt siitä on sitten päätös,
josta valtuusto äänesti. Valtuustossa äänestettiin
siitä, ja karttulalaiset ovat tietystikin hyvin tuskissaan päätöksestä.
Nyt sinne on hakenut enemmän oppilaita kuin koskaan aikaisemmin — sekin
on tietty paradoksi tässä.
Mutta oleellistahan tässä tietysti on, että koulutusta
annetaan siellä, missä sille on tarvetta. Mikä se
hallintomuoto on, se on mielestäni kuitenkin sitten sivuasia.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tarkoituksena on
aina, että oppositio esittää hallitukselle
kysymyksiä ja hallitus vastailee näihin, mutta
tänä päivänä emme ole saaneet
vastauksia tärkeisiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen,
milloinka tulee tämä sote-uudistus kokonaan tänne
meille esitettäväksi, tuleeko se ennen kunnallisvaaleja.
Ja täällä oli monta muuta kysymystä,
myös se, minkälaista tietoa on saatu näistä suurkuntaliitoksen
vaikutuksista, sekä rahallisista että vaikutuksista
ihmisten arkeen. Tuntuu siltä, että hallitus ei
elä tavallisen ihmisen arjessa.
Hallituksen kuntauudistussuunnitelmaesitys, jonka piti olla
valmiina ennen kunnallisvaaleja, on edelleen levällään
kuin varpusparvi. Yhtä paljon on levällään
suunnitelmaan liittyvä mahdollinen sote-uudistus. Toki
se suunnitelma voi olla jo valmiinakin, mutta niin kuin välikysymyksessämmekin
todetaan, sitä piilotellaan pöytälaatikossa.
Hallitus perustelee kuntauudistusta valtiontalouden säästötavoitteilla.
Todellisuudessa pienissä kunnissa asuu niin vähän
ihmisiä, että niillä kunnilla ei kansantalouden
kannalta ole minkäänlaista merkitystä.
Kuntapalvelujen alasajolla on jopa tarkoitus saada valtiontalous
tasapainoon. Tavoitteena on vahvat peruskunnat, joiden vahvuuden
perustetta ei ole missään määritelty. Olisi
hyvä tietää, mikä on se vahvojen
peruskuntien eli kotikuntien määrä.
Arvostettu kunnallisalan professori Meklin on sanonut, että hyötyä synnyttää vain
organisaation suuruus, ei kunnan suuruus, eli kuntien välisen
yhteistyön esteitä poistamalla saavutetaan yhtäläisiä etuja.
Tälläkin hetkellä kuntien välillä on
kustannuseroja jopa 15 prosenttia riippumatta kuntien koosta.
Kuntarakenneselvittelyssä on paneuduttu vain rajapyykkien
siirtelyyn eikä minkäänlaista selvitystä saavutettavista
hyödyistä tai haitoista ole tehty. Kunnille asetetaan
kriteereitä, minkä mukaan kunta määrätään
selvityshankkeeseen mukaan.
Valtiosihteeri Santamäki-Vuoren mukaan SDP ei hyväksy
pakkoliitoksia muuten kuin kriisikuntatilanteessa. Tästä on
sitten helppo vähän takkia kääntämällä lipsua
kriisikuntakriteereitä kiristämällä.
Kuntaliitosperusteluissa käytetään
myös hallintokulujen määrää ratkaisevana
säästökohteena. Todellisuudessa esimerkiksi
Helsingin ja Tampereen hallintokulut ovat suhteellisesti huomattavasti
suuremmat kuin pienemmissä naapurikunnissa.
Kuntien välillä on kautta aikojen tehty yhteistyötä.
Mikä peikko hallitukselle on tullut yhteistyön
mahdollisuuksien lisäämisestä?
Ministeri Virkkunen on ilmoittanut, että vain suurissa
kunnissa voidaan palvelut hoitaa hyvin ja taloudellisesti. Kuitenkin
juuri isoissa kunnissa esimerkiksi terveydenhoitopalveluihin on
pitkät jonot. Myös vanhuspalvelut ovat heikoissa kantimissa.
Vanhuspalvelut ovatkin pääasiassa suurten kuntien
ongelma. Pienet kunnat ovat nämäkin asiat pääosin
hoitaneet hyvin.
Kun rakennelakisuunnitelma etenee, tulisi hallituksen löytää ratkaisuja
moniin avoinna oleviin kysymyksiin: Mikä on tulevaisuudessa
kunnan tehtävä, vai lisääkö valtio
tehtäviä aina sitä mukaa kuin kunnan
kokoa kasvatetaan? Mikä määrittelee elinvoimaisen
kunnan? Miten toimii kuntademokratia ja miten lähidemokratia?
Millä kriteereillä määritellään
tulevaisuuden kunnan riittävä väestöpohja,
samaan tapaanko kuin nytkin: hatusta vetäen?
Herra puhemies! Kuntauudistuksen tarvetta hallitus perustelee
myös lähipalveluiden säilyttämisellä.
Jos kriteerinä on pelkästään
omassa kunnassa säilyvän palvelun toteaminen lähipalveluksi,
niin silloin hallitus voi olla oikeassa. Jos kuitenkin kunnan keskukseen,
jossa palvelut ovat saatavilla, on matkaa jopa lähes 100
kilometriä, niin kuin muutamissa liitoskunnissa on, silloin
ei voi puhua lähipalveluista. Tällaisia lähipalvelukummajaisia
syntyisi kaavailluissa kuntaliitoksissa useita.
Vaikka hallitus ohjelmassaan puhuu koko maan asuttuna pitämisestä,
niin näillä kaavailluilla kuntarakennemuutoksilla
tätä tavoitetta lyödään
selkeästi korville. On esimerkkejä liitoskunnista,
joissa rakennusoikeutta rajoitetaan haja-asutusalueilla ja näin
pyritään keskittämään asukkaat
mahdollisimman tiiviisiin keskuksiin. Onko tämä yhdyskuntarakenteen
eheyttämistä? Oikea johtopäätös
hallitukselle olisi vetää koko hanke uudelleen
valmisteluun ja ottaa kunta ja asukaskohtainen lähtökohta
valmistelun pohjaksi.
Arvoisa puhemies! Kannatan myös edustaja Saarakkalan
tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tässä vaiheessa keskustelua olisi ehkä syytä antaa
ministeri Virkkuselle tämmöinen välipuheenvuoro,
että ne lukuisat kysymykset, joita on esitetty, tulisivat
hieman tuoreeltaan vastatuiksi. Ministeri Virkkunen, jospa yritettäisiin
taas sitä 3:a minuuttia tässä vaiheessa.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Mäkipää sanoi,
että hallituksen kuntauudistus olisi täysin levällään.
Aivan näin asiat eivät suinkaan ole, vaikka tuota
rakennelakiluonnosta ei vielä ole aivan valmiiksi saatu.
Sitä parhaillaan viimeistellään. Hallitus
on jo kesällä omissa linjauksissaan todennut kuntien
kannalta kaikki ne keskeiset elementit, eli ne ovat hyvin kunnilla tiedossa:
tuo selvitystarve, nuo kriteerit, jotka osoittavat selvitystarvetta,
ja myös kaikki tärkeimmät aikataulut.
On kysytty sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perään.
Se onkin kuntien näkökulmasta erittäin
tärkeä tekijä, kun kunnat arvioivat omaa
rakenneuudistuksen tarvettaan. Tuon työryhmänhän,
joka keväällä asetettiin, toimikausi on
itse asiassa tämän vuoden loppuun saakka, mutta
hallitus on jo kesällä sitoutunut siihen, että nyt
syksyllä jo varhaisemmassa vaiheessa pystytään
antamaan kuitenkin jatkolinjauksia asiasta, vaikka työryhmän
työskentely edelleen on meneillään. Näin
ollen näitä jatkolinjauksia on lähiaikoina
tulossa, jotta kunnat voivat samassa yhteydessä, kun ne
antavat lausuntonsa tuosta rakennelaista, jota parhaillaan viimeistellään,
arvioida uudistuksen tarvetta myös sosiaali- ja terveyspalveluiden
näkökulmasta.
Edustaja Mäkipää koki, että hallitus
ei ole vastannut näihin kysymyksiin tuossa omassa välikysymysvastauksessaan,
mutta näihin on kyllä siinä vastattu,
samoin kuin siinä on tuotu esiin näitä nyt
tapahtuneiden liitosten hyötyjä ja haittoja. Meillähän
ei itse asiassa tuon tyyppisestä yhteistoimintamallin hyödyllisyydestä,
eduista tai haitoista, ole lainkaan samassa määrin
tutkimustietoa kuin meillä on kuntaliitoksista. Nyt, varsinkin
kun vuonna 2009 tapahtui erittäin suuri määrä liitoksia,
olemme siinä otollisessa asemassa, että pystymme
hyödyntämään kaikkea tuota kokemusta.
Meneillään on myös laajasti arviointitutkimusta
näiden liitosten onnistumisesta.
Kuten välikysymysvastauksessa todettiinkin, hyvin paljon
on ilman muuta kiinni siitä, kuinka liitos on toteutettu
ja mitä tuossa liittymissopimuksessa on sovittu. Jos vertailemme
näiden liitoskuntien talouden kehitystä muihin
kuntiin, saatamme havaita, että noista 32 uudesta kunnasta,
jotka muodostuivat vuoden 2009 alussa liitosten kautta, itse asiassa
puolet on sellaisia, joissa menojen kasvu on ollut alhaisempaa kuin
kuntakentässä keskimäärin, ja
puolet on sellaisia, missä menojen kasvu on ollut korkeammalla
tasolla. Keskimäärin kuntien menot ovat kuitenkin
kehittyneet samaa tasoa. Se osoittaa sen, että kuntien yhdistyminen
on jatkossa pystyttävä tekemään entistä tehokkaammalta
pohjalta, koska saatamme myös havaita sen, että aika
usein näissä yhdistymissopimuksissa on päädytty
siihen, että on betonoitu vanhat toimintatavat, rakenteet
eikä ole kyetty vielä varsinaiseen uudistustyöhön.
Sen johdosta hallitus päättikin jo varhaisessa
vaiheessa, että nyt tuo muutostuki, jota kunnille tullaan kohdentamaan,
suunnataan erityisesti juuri siihen, että tuo selvitysvaihe,
toteutusvaihe ja uuden kunnan käynnistymisvaihe lähtisivät
mahdollisimman hyvältä ja tehokkaalta pohjalta
heti käyntiin. Eli jo siinä varhaisessa vaiheessa
haettaisiin nimenomaan niitä näkökulmia,
miten kunnat yhdistämällä voitaisiin
saada lisää tehokkuutta palveluiden järjestämiseen,
miten voitaisiin uudistaa hallinnon rakenteita, miten voitaisiin uudistaa
palveluprosessia, organisaatiota, hyödyntää informaatioteknologiaa
entistä paremmin. Meillä on iso tavoite saada
samaan aikaan nyt myös merkittävästi
lisää tehokkuutta aikaan.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koska oppositiossa emme tiedä kaikkia
asioita niin kuin hallituksessa ja tuntuu, että teillä on
kaikki asiat selvillä, niin ette te ole kyllä vastanneet,
milloinka te annatte tämän sote-uudistuksen kokonaisuudessaan.
Kun pääministeri ja jokainen ministeri on puhunut vahvoista
kunnista, niin kyllä tässä vaiheessa
jo teilläkin on tietoa, mikä on se lukumäärä.
Kyllä se olisi ihan hyvä meille oppositionkin
ihmisille antaa näitä tietoja, että päästäisiin
tähän keskusteluun. Me olemme kysyneet tänä päivänä kaikkea,
mutta vastauksia ei todella ole saatu näihinkään
kysymyksiin. On kuntien lukumäärä, puhutaan
vahvoista kunnista pääministerinkin suulla, mutta
sitten ei kumminkaan sanota, mikä on se kuntamäärä.
Kyllä tässä vaiheessa jo pitää olla tietoa,
kun muutaman päivän tai viikon kuluttua pitäisi
meillekin jotain tietoa saada kokonaisista asioista.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Käydään tämä asiakokonaisuus
nyt tässä mahdollisimman selvästi läpi.
Lyhyesti ministeri Virkkunen ja sitten ministeri Risikko.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Hallituksella ei koko aikana ole ollut mitään
kuntamäärätavoitetta, eikä sellaista
ole tarkoitus asettaa. Täällä edustaja
Turunen viittasi aiemmin siihen, että jonkun tietovuodon
seurauksena on saatu tieto siitä, että tavoitteena
olisi 70 kuntaa, mutta hän itse asiassa viittasi varmasti
tuohon valtiovarainministeriön työryhmän
ehdotukseen, mikä ei ole mikään tietovuoto,
vaan se on monisatasivuinen raportti, joka ilmestyi tuossa helmikuussa.
Siinähän työryhmä päätyi esittämään
noin 70:tä selvitysaluetta, ei kuntaa sinänsä.
On esitetty erilaisia arvioita, mikä kuntamäärä voisi
Suomessa tulevaisuudessa olla, mutta hallituksella ei tällaista
tavoitetta ole, vaan lähtökohtamme on se, että joka
puolelle Suomea pitäisi pystyä sen alueen lähtökohdista
muodostamaan tulevaisuuden kannalta riittävän
vahva ja elinvoimainen kuntarakenne. Ja se, mitä vahvalta
peruskunnalta edellytetään, on se, että se
pystyisi pääsääntöisesti
järjestämään kunnan asukkaiden
tarvitsemat palvelut itse ja kehittämään
omaa aluettaan. Minimilähtökohdaksi tältä osin
on asetettu se, että kunnan väestöpohjan
tulisi olla vähintään noin 20 000
asukasta, että se pystyisi hyvin kaikkein keskeisimmät
peruspalvelut järjestämään.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Todellakin, hallitusohjelmaneuvotteluissahan sovittiin,
että vahvat peruskunnat ovat pohjana, ja ellei ole vahvoja
peruskuntia riittävästi, niin sitten tehdään
entistä enemmän yhteistyötä.
Tällä tavalla on nyt sitten mentykin eteenpäin.
Meillä on tuolla sosiaali- ja terveysministeriössä asiantuntijaryhmä,
joka tänäkin päivänä on
työskennellyt. Siellä on ollut työn alla
nimenomaan se, mikä on niiden ervojen rooli, joita on sovittu olevan
viisi kappaletta, ja sitten se, mikä on se perustaso, koska
nythän meillä on tällä hetkellä neljä eri
tasoa meidän sosiaali- ja terveydenhuollossa ja erityisesti
terveydenhuollossa. Eihän näin pieni maa tarvitse
niin monta hallinnon porrasta, se vaikeuttaa potilaan hoidon saamista. Meillä ongelma
on myöskin se, että erityispalvelut ovat vieneet
meidän resurssimme, kun meidän pitäisi
vahvistaa peruspalveluja, etteivät erityispalvelut veisi
niin paljon. Molempia tarvitaan, ja molempia tarvitaan laadukkaina.
Asiantuntijaryhmä tekee siis työtä koko
ajan. Meillä on perjantaina sosiaali- ja terveyspoliittinen
ministeriryhmä, ja siellä jälleen katsotaan tätä asiaa
eteenpäin. Kyllä joka ikinen kerta tulee sieltä lisää tietoa,
ja tavoite on, että yhdessä tämän
kuntarakennelain kanssa on sitten myöskin tieto siitä,
miten sote-puolella mennään eteenpäin.
Aika paljon sieltä jo erilaisia linjauksia on tullutkin,
mutta ymmärrän oikein hyvin sen, että lisääkin
tarvitaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Rossille, sen jälkeen
puhujalistaan.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tuo 70 selvitysalueen tilanne on aika
mielenkiintoinen. Varsinkin näin kuntavaalien alla on kuntalaisilla
kyllä oikeus tietää, kuinka tässä mennään
eteenpäin. Lainsäädäntöesitykset
ovat tulossa eduskuntaan tämän vuoden aikana,
kunnallisvaalien jälkeen, mutta sitten on se yksi mielenkiintoinen
kysymys: Entäpä niillä alueilla, joilla
todetaan, että me emme ryhdy mihinkään
selvitystyöhön? Mikä on se ratkaisu ja
vastaus silloin siihen? Johtaako se siihen, että täällä määrätään
valtioneuvoston taholta, että selvitys tullaan tekemään,
ja se johtaa ajan myötä sitten mahdollisesti myös
pakkoliitospäätökseen?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten jatkamme puhujalistasta.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Kunnan tärkein tehtävä on
tuottaa asukkailleen palveluja. Tämä tehtävä vaikeutuu
olennaisesti hallituksen kuntauudistuksensa peukaloruuvina käyttämien
raakojen valtionosuusleikkausten myötä. Kunnilla
on jo nyt, ilman leikkauksiakin, suuria vaikeuksia selviytyä velvoitteistaan.
Hallitus on sysäämässä peruspalvelujen
rahoitusvastuuta yhä suuremmassa määrin
kuntien vastuulle. Toimillaan hallitus kriisiyttää kurjassa
tilassa olevaa kuntataloutta ja vaarantaa samalla kansalaisten lakisääteiset
kuntapalvelut. Valtionosuusleikkaukset pakottavat kunnat supistamaan
palveluita tai korottamaan kunnallisveroa. Kuntaliiton laskelmien
mukaan valtionosuuksien leikkaukset vastaavat noin 1 tuloveroprosenttiyksikön tuottoa.
Selvää on, että eriarvoisuus kuntakentän sisällä kasvaa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä suurkuntiin
perustuva kuntauudistus ei käsitykseni mukaan tuo mukanaan
säästöjä. Hallinto- ja kuntaministeri
on tosin väläyttänyt, että kuntauudistuksella
olisi mahdollista saada aikaan miljardiluokan säästöt.
Mistä nuo miljardisäästöt mahtaisivatkaan
kertyä? Kuntien tehtävät ovat lakisääteisiä,
eikä kuntarajoja siirtelemällä vähennetä opettajien
ja sairaanhoitajien tarvetta. Opettajien opetustunteja ei voida
lisätä eikä luokkakokoja suurentaa. Hoitavien
käsien tarve ei rajamuutoksilla muuksi muutu. Opetus- ja
hoitohenkilökunnan palkkausmenot ovat kuntien ja kuntayhtymien
suurimmat toimintamenoerät.
Moni sanoo säästöjä löytyvän
kuntien yleishallintomenoista. Tilastojen mukaan asia näyttää kuitenkin
menevän niin päin, että kuntien yleishallinnon
nettokustannukset asukasta kohden nousevat kuntakoon kasvaessa.
Tuoreimpana tilastovuonna 2010 yleishallinnon nettokustannukset
olivat Helsingissä 225 euroa per asukas ja Turussa 198
euroa per asukas eli suuruusluokaltaan noin kaksinkertaiset verrattuna
esimerkiksi Raision 110 euroon per asukas ja pääministeri
Kataisellekin tutun Siilinjärven 89 euroon per asukas.
Kaarinassa tämä luku oli 38 euroa asukasta kohden.
Arvoisa puhemies! Kuntia ei saa ajaa pakkoliitoksiin taloudellisin
pakottein, kuten hallitus on nyt tekemässä. Hallituksen
kaavailemat suurkunnat eivät ole toimiva keino
kuntatalouden tervehdyttämiseksi. Kuntakentän
talousahdinko johtuu paljolti siitä, että valtio
on lisännyt vuosien mittaan kunnille uusia velvoitteita,
joihin ei ole osoitettu riittävää rahoitusta.
Kuntapolitiikan suuntaa on muutettava. Kuntien tehtävät
ja rahoitus on saatettava keskenään tasapainoon.
Kunta on ennen kaikkea asukkaiden yhteisö. Kunnallinen
itsehallinto on kuntalaisten kannalta olennainen. Kunnan asukkailla
pitää olla oikeus päättää itse
kotikuntansa asioista. Aito itsehallinto antaa kuntalaisille mahdollisuuden
osallistua omaa asuinympäristöään
koskevaan päätöksentekoon. Hallituksen
halajama kuntakoon kasvattaminen heikentää kunnallisdemokratian
toteutumista. Kuntalaisten mahdollisuudet vaikut-taa omaan lähiympäristöönsä heikkenevät.
Kuntauudistusta ei tule toteuttaa ylhäältä päin sanellulla
käskytyspolitiikalla. Kuntauudistus tulee toteuttaa kuntien
lähtökohdista käsin kuntia kuuntelemalla
ja kunnallista itsehallintoa kunnioittaen.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Tarkastelen nyt kuntauudistusta oman maakuntani eli
Pohjois-Karjalan näkökulmasta. Pohjois-Karjalan
kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala sekä pieni
ja kohtuullisen iäkäs asukasmäärä.
Vuonna 2030 peräti kymmenessä Pohjois-Karjalan
kunnassa huoltosuhde tulee olemaan yli 100. Vain Joensuussa ja Kontiolahdella
työikäisiä tulee olemaan enemmän
kuin huollettavia.
Kysymys kuuluukin, mitä hallitus aikoo tehdä,
että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaan saataisiin
enemmän työpaikkoja ja sitä kautta lisää verotuloja
maksavia asukkaita. Pohjois-Karjalan korkea työttömyys
ei auta Pohjois-Karjalan kuntien huonoa taloustilannetta. Maakuntani
tarvitsee kipeästi työpaikkoja, jotta siellä asuvat
nuoret voisivat myöhemmin, tulevaisuudessaan, jäädä maakuntaan
asumaan ja perustamaan perhettä.
Maakunnan väestömäärä ja
rakenne ei muutu kuntien rajoja muuttamalla. Hallituksen pitäisi sitoutua
pitkällä aikavälillä siihen,
että Suomi pidetään asuttuna myös
reuna-alueilla. Tässä onnistuminen tarkoittaa
sitä, että valtion työpaikkojen sijoittelussa
ja yrityspolitiikassa ylipäätään tulisi
ottaa huomioon erityistä huomiota vaativien kuntien ongelmat.
Arvoisa puhemies! Ongelmallisten maakuntien ja kuntien kohdalla
kuntauudistuksen yhteydessä tulisi ehdottomasti myös
miettiä maakuntien vetovoimaisuutta. Jotta esimerkiksi
Pohjois-Karjalaan saataisiin houkuteltua enemmän asukkaita
Etelä-Suomesta ja säilytettyä siellä jo
asuvat asukkaat, ainoa oikea keino on työpaikkojen lisääminen
ja yrittämisen tukeminen. Koko Itä-Suomen osalta
voitaisiin ottaa kokeiluluontoisesti käyttöön
malli, jossa esimerkiksi yksinyrittäjille ja perheyrityksille,
jotka palkkaavat vierasta työvoimaa, annettaisiin helpotuksia
heidän välillisiin työvoimakuluihinsa.
Arvoisa puhemies! Alueena Itä-Suomi on toivoa täynnä.
Venäjän tuomat mahdollisuudet ovat aina nurkan
takana. Tällä hetkellä tax-free-myynnin
suhteen neljännellä sijalla keikkuu Pohjois-Karjalan
oma ihme Joensuu. Joensuun odotetaan ylittävän
10 miljoonan euron tax-free-kauppa ensimmäisen kerran tänä vuonna.
Onneksi Joensuun ja Sortavalan välille saadaan ilmeisesti
suora junayhteys, ja toivotaan, että hallitus on halukas
panostamaan Niiralan raja-aseman kehittämiseen. Niiralan
rajanylityspaikka on valmistuessaan mitoitettu noin 150 000
rajanylittäjälle, joten kasvu on ollut huimaa,
kun viime vuonna rajanylittäjiä oli melkein 1,3
miljoonaa.
Arvoisa puhemies! En ole kuntaliitoksia vastaan, mikäli
ne tehdään vapaaehtoisesti ja palvelujen tarjonta
ei siinä kärsi, mutta monessa suuressa kunnassa
jo nyt on ongelmia peruspalveluiden tarjoamisessa. Juurikin suuren
huoltosuhteen vuoksi etenkin väestöllisesti iäkkäissä kunnissa
tarvitaan valtion panostuksia valtionosuuksien muodossa. Ei siitä mihinkään
pääse.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomalaiset ja suomalaiset asukkaat eivät asu
kuntayhtymissä, eivät asu terveyspalvelupiireissä,
kuntataloissa eivätkä myöskään
himmeleissä, joista täällä on
keskusteltu tänään. Meillä kaikilla
on oma kotikunta, asuinalue, missä maailma on pienoiskoossa.
Me haluamme oman kuntamme alueelta lähipalvelut, joista
tänään on keskusteltu, mitä ne
ovat. Ne ovat niitä peruskoulun palveluita, päivähoito-,
vanhuspalveluita, niihin kuuluu terveyskeskus, josta saa lääkäripalveluita,
ne ovat niitä arjen tärkeitä palveluita.
Keskusta on tänään rohkeasti esittänyt
kotikunta—maakunta-mallin, jossa näitä palvelutarpeita
on eritelty ja lähdetty siitä, että lähipalvelut turvataan
ja sitten vaativammat erikoispalvelut laajennetaan maakunnan tasolle,
niin että suuremmalla väestövastuualueella
saadaan leveämmät hartiat ja sitä kautta
paremmat palvelut.
Me olemme tänään kuulleet kuntaministerin suusta
niitä tuttuja termejä, teesejä, minkä takia kuntauudistus
on tärkeä: huoltosuhde heikkenee, kuntatalous
kiristyy, ja palvelutarpeet kasvavat. Mitään uutta
ei ole ollut ilmassa. Välikysymyskeskustelu on antanut
meille mahdollisuuden jälleen kerran harkita, katsoa, onko
hallitus oikeassa suunnassa kuntauudistuksen kanssa.
Mielestäni nyt hiihdetään väärää latua.
Kuntarakenteista puhutaan, puhutaan vahvan peruskunnan ideologiasta,
siitä, että vahvan kunnan kriteerit on pistetty
myöskin meille esille, mutta missä on linkitys
sosiaali- ja terveydenhoidon uudistukseen ja malleihin? Näiden
tarvitsisi kulkea ehdottomasti käsi kädessä,
ja siksi odotan, että kun kuntarakennelakia esitetään
meille, niin nämä mallit on yhteensovitettu.
Meitä politiikkoja lämmittää ja
verenpainetta nostaa tietysti erilaisista malleista ja rakenteista puhuminen,
mutta kun astumme kuntalaisen arkeen, niin siellä ei paljon
rakenteista välitetä. Mistä saadaan lääkäripalvelut,
mistä perusopetuspalvelut, harrastusmahdollisuudet — ne
ovat niitä, joilla kuntalaiset mittaavat, miten meidän hyvinvointivaltiomme
oikein toimii.
Arvoisa puhemies! Täällä on päivän
aikana kehuttu, tietysti aivan syystäkin, uutta, tulevaa Oulua.
Siellä kuntaliitoksen myötä haetaan synergiaa
ja voimaa ja palveluihin tehoa, mutta Oulu, uusi Oulu, ei tämän
kuntaliitoksenkaan jälkeen tule yksin pärjäämään
kaupunkina kaikkien peruspalveluiden järjestämisessä.
Tarvitsemme ehdottomasti kuntien rajat ylittävää yhteistyötä, ja
minä itse toivon, että hallitus ei missään
nimessä tyrmää tätä asiaa.
Kuntayhteistyössä tärkeää on
se, että palvelut kuntalaisille paranevat mutta myöskin
taloudellista hyötyä jokainen kunta tästä yhteistyöstä saa.
Yksikään kunta Suomessa ei tänä päivänäkään
vielä pysty pyörittämään
palveluita omilla verotuloillaan. Esimerkiksi Espoo saa 122 euroa per
henkilö rahoitusta palveluiden järjestämiseen.
Ilmeisesti on niin, että valtionosuuksien uudistamisen
myötä joudumme keskustelemaan siitä,
että joillekin puolueille ja edustajille tasausjärjestelmästä luopuminen
olisi ideologiaa. Sitä se ei ole ainakaan keskustalle.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Koti on ihmisen paras paikka. Myös
kotikunta on monille hyvin läheinen. Kuntapäättäjien
on tunnettava oman kuntansa alueet, tarpeet ja asiat. Myös
kuntalaisten on hyvä jollain tavalla tuntea oman kuntansa
päättäjät. Tulevaisuuden menestyvä kunta
ei synny keskittäen, pelkkää suuruutta
hakien ja ylhäältä käskyttäen.
Tulevaisuuden menestyvä kunta ei myöskään
synny menneisyyteen tai kaikkeen nykyisyyteen takertuen ja siitä kiinni
pitäen. Tulevaisuuden haasteisiin on lähdettävä kuntia
kehittäen, kuntalaisia kuunnellen ja tehden yhteistyötä toisten
kuntien kanssa.
Kuntarajoja muuttamalla ihmiset eivät tule terveemmiksi
tai nuoremmiksi. Hallituksen peräänkuuluttama
huoltosuhde ei pelkästään kuntarajoja
muuttamalla parane. Kunnan tulee turvata kuntalaisille lähipalvelut
kaikkialla Suomessa niin, että ne ovat saavutettavissa
kohtuullisen matkan päässä ja kohtuullisessa
ajassa. Turvaisiko maapinta-alaltaan todella suuri kunta, esimerkiksi
nykyisen maakunnan kokoinen kunta, ne palvelut? Epäilen.
Mitä sitten ovat lähipalvelut? Siitä tulisi
säätää lähipalveluja
koskeva laki.
Viime vuosina on tapahtunut lukuisia kuntien vapaaehtoisia
kuntaliitoksia. Miksi hallitus on siis nyt ajamassa päätöksillään
kuntia kohti pakkoliittymisiä? Kyllä paikallisella
tasolla kuntapäättäjät tuntevat
parhaiten oman lähialueensa asiat. Nykyisen kokoisissa
kunnissa tulee edelleen voida päättää muun
muassa seuraavista lähipalveluista: päivähoito,
peruskoulu, kirjasto, liikuntatoimi, tiet, kunnallistekniikka, kaavoitus, yritystoiminnan
edellytysten luominen ja elinkeinotoiminta. Juuri näissä asioissa
lähellä olevat päättäjät
tuntevat asiat ja tarpeet parhaiten. Esimerkiksi sosiaalipalvelut,
perusterveydenhoito ja tietty erikoissairaanhoito voisi olla järjestetty
kuntien yhteistyöllä maakunnallisesti.
Ketkä sitten päättäisivät
näistä maakunnallisista asioista? Pääosin
juuri samat kunnallisvaalien kautta valitut kuntapäättäjät,
jotka ovat päättämässä omien
kuntiensakin asioista. Tällä mallilla on päästy
hyvään alkuun muun muassa Etelä-Karjalassa,
jossa on noin 3,5 vuotta toiminut Etelä-Karjalan sosiaali-
ja terveyspiiri. Toiminnalla on saatu muun muassa kustannusten raju nousu
pienemään, ja se on nyt selkeästi maan keskiarvon
alapuolella. Kunnat tietävät, miten asiat hoidetaan
ja millä tavalla kustannukset rakentuvat. Ei se ole mikään
hallintohimmeli. Siellä asioista päättävät
kuntien edustajat, jotka ovat aivan samoja henkilöitä,
jotka ovat omien kuntiensakin päättäjiä.
Luulisi siellä sen tiedon kulkevan.
Suomi on laaja maa, ja maamme eri alueet ovat hyvinkin erilaisia.
Sama malli ei varmaankaan sovi joka paikkaan.
Arvoisa puhemies! Pääministeri on todennut tulevaksi
kuntamääräksi 90—120. Se on
siis ilmeisesti myös hallituksen linja. Hallituksen keskittämisen
vimma ja suuruuden ihannointi on hämmentänyt kuntapäättäjät
ja kuntien johtavat virkamiehet. Monien kuntien kehittäminen
onkin pysähtynyt tässä epävarmassa
tilanteessa.
Keskusta ei vastusta kuntaliitoksia, mutta kuntaliitosten tulee
tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta kuntalaisten ja kuntapäättäjien
itse tekemillä päätöksillä.
Pakkoliitoksia ei saa tehdä eikä kuntia saa ylhäältä ohjata
pakkoliittymiin.
Arvoisa puhemies! Palvelut pitää nostaa keskiöön
ja tuottaa ne eri tavoin yhteistyötä lisäten. Kunnat
liittykööt halutessaan yhteen, mutta pakkoa ei
saa käyttää. Hallituksen kannattaakin
ottaa asiantuntijoiden neuvoista vaarin ja miettiä kuntauudistuksensa
uudelta pohjalta.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on puuhastellut näkyvästi
jo toista vuotta kuntauudistuksen ja lähipalveluiden turvaamisen
parissa omasta mielestään ansiokkaasti, mutta
todellisuudessa se on onnistunut vain tuhlaamaan kuntapäättäjien,
virkamiesten työajan joutavaan byrokratiaan ja estänyt
lähes kaiken tulevaisuuden suunnittelun kunnissa. Kuntalaiset
saavat pelätä pahinta, palveluiden karkaamista
kauemmaksi tai niiden loppumista kokonaan. Tällainen toiminta
on omiaan heikentämään yhteiskuntamme
valmiutta selvitä kunnolla Euroopan unionia uhkaavasta
talouskriisistä, joka on laukeamassa käsiin. Vähitellen
talousoppineet ovat päätyneet joukolla samansuuntaisiin arvioihin,
mitä perussuomalaiset ovat tuoneet julki eri yhteyksissä jo
pari vuotta.
Hallitus ei osannut käyttää kuntauudistuksen suunnittelussa
kuntien voimavaroja ja henkilöstöä. Kunnissa
on paras tuntemus paikallisista asioista. Hallituksen olisi pitänyt
aloittaa kuntauudistuksen suunnittelu kuntakuulemisilla ja värvätä kuntien
päättäjät pohtimaan mahdollisia
vapaaehtoisia kuntaliitoksia, joilla olisi voitu saavuttaa alueellisia
synergiaetuja niin terveydenhoidossa kuin vanhustenhoitopalveluissakin.
Paikallisia koulutustarpeitakin olisi ollut hyvä puntaroida
kunnissa, ottaen kuitenkin samalla huomioon yhteiskunnan muutoksen
ja sen mukanaan tuomat uudet koulutukselliset haasteet. Suomessa
on jo turhan pitkään koulutettu nuoria perinteisiin
ammatteihin, muun muassa teollisuustyöntekijöiksi
vaatetusalalle, joka ikävä kyllä lähti
täältä halvan työvoiman maihin
jo kaksikymmentä vuotta sitten. Samoin puhelinteollisuudelle
koulutetaan yhä edelleen työvoimaa, vaikka samaan
aikaan heitä on vapautunut työmarkkinoille Nokian
tehtaiden lakkautuspäätösten myötä.
Myöskin erilaisia alemman asteen ohjelmoijien ja tietojenkäsittelijöiden
ammatteja on pilvin pimein. Niissä ei kuitenkaan nykyinen
tai viimeisten viidentoista vuoden aikana hankittu ammattitutkinto
enää vastaa nykypäivän tarpeita,
koska alan kehitys on niin nopeaa.
Arvoisa puhemies! Monissa tapauksissa kunnat ovat joutuneet
ahdinkoon yhteiskunnan muuttuessa ja globaalin kaupan vietyä markkinat
perinteisiltä tuotteilta. Suurilta osin tähän
on johtanut maamme korkeimman poliittisen johdon osaamattomuus.
Sodan jälkeen kunnissa oli ihmisillä töitä.
Suomessa kannatti tehdä itse, tai omissa tehtaissa, lähes
kaikki käyttötavarat, ja riittipä niitä vielä paperiteollisuuden
tuotteiden ohella vientiinkin. Silloin elettiin Suomessa nousun
ja teollistumisen aikaa. Itsehallinto kehittyi, ja kansanedustajilla
oli keskimäärin samanlainen koulutuspohja kuin
silloisilla yritysjohtajillakin. Nykyisin on toisin. Yritysjohdolla
ja kuntajohtajilla on korkeakoulutausta ja laajasti osaamista, jota
he voivat soveltaa työssään. Sitä vastoin
maamme korkein, sanotaanko, poliittinen johto, eduskunta ja monet
muut päätöstentekopaikat, on miehitetty
joko satunnaisesti valituilla tai demokraattisesti vaaleilla valituilla
henkilöillä, joilla ei välttämättä ole
riittävästi osaamista niiltä alueilta,
joita koskevia päätöksiä he
joutuvat tekemään.
Arvoisa puhemies! Ehkä tämä sekalainen päättäjien
joukko, joka päättää siitä,
miten yhteiskunnan varat käytetään, on
ajan pitkässä juoksussa saanut ajettua valtion
maksukyvyn, yhteiskunnan ja kuntarakenteen tähän
nykytilaan, jossa maassamme yritteliäisyys, rahat, lähipalvelut
ja kaikista köyhimmiltä ruokakin loppuvat samaan
aikaan. No, sitten joku hallituksen neropatti keksi, että jos
kuntia olisi vähemmän, niin pienistäkin
verotuloista jokaiselle kunnalle voisi antaa enemmän. Ainakin
näin oppositiosta kuntauudistuspuheita seuranneena voi
tulla tällaiseenkin ajatukseen. Runsaat puolitoista vuotta tätä eduskunnan
työskentelyä seuranneena olen tullut vahvasti
siihen käsitykseen, että Suomessa ei tehdä työtä enää ilman
yhteiskunnan tukea. Mitä suurempi suomalainen tai monikansallinen yritys
toimii maassamme, sitä enemmän se haluaa veroistamme
tukea toiminnalleen. Suomessa on yleensä puhuttu vain maanviljelijöitten
saamista tuista, joihin on jouduttu, jotta ruokaa saadaan halvalla
kauppoihin. Kaupat sitten perivät niistä sievoiset
voitot kuluttajapoloille niitä myydessään.
Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslause-esitystä.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi täytyy kyllä todeta,
että aika järkyttynyt olo tuli tässä viime
viikolla, kun kuuli pääministeri Kataisen kommentit
siitä, että koko maan asuttuna pitäminen
ja siitä puhuminen on vanhahtavaa. Ehkä se nyt
sitten ei trendikästä ole, se koko maan asuttuna
pitämisestä puhuminen, mutta ainakin minä aion
nyt ottaa sen riskin ja puhua koko Suomesta ja koko maasta ja maaseudusta.
Maalaispoikana ainakin tunnen velvollisuudekseni huolehtia koko
maan kehittämisestä.
Herra puhemies! Tämä kuntauudistuksen liikkeellelähtö oli
hieman eriskummallinen. Aluksi sitä perusteltiin sillä,
että miljardiluokan säästöt tällä tulee.
(Tapani Tölli: 4 miljardia!) — Peräti
4 miljardia, aivan kuten edustaja Tölli sanoi. — Myöhemmin
kuitenkin todettiin, että ei tästä mitään
säästöjä tulekaan. No, tätä taloudellisuutta perustellaan
moneltakin eri kantilta, puhutaan siitä, että pienet
kunnat ovat tehottomia, pienet kunnat eivät pysty järjestämään
palveluja ja sen takia pienet kunnat täytyy laittaa pakolla
nippuun. Mutta kuitenkin, jos tarkastellaan pieniä kuntia
suhteessa suuriin kaupunkeihin, 200 pienimmässä kunnassa
on yhtä suuret toimintamenot kuin Helsingin kaupungissa,
tai sitten jos otetaan 100 pienintä kuntaa, niin niissä on
yhtä suuret toimintamenot kuin Turun kaupungissa. Siis jos
nyt hallitus on selvitysmiehiä laittamassa eri kuntiin
selvittämään, missä sitä tehostamista
tarvittaisiin, niin ehkä ne tulisi sitten laittaa ensimmäisenä näihin
suuriin kaupunkeihin.
Herra puhemies! Täällä on tänään
keskustelussa perattu niitä vaihtoehtoja, mitä täytyisi
tehdä. Kukaan ei varmastikaan kiistä sitä,
ainakaan keskusta ei halua kiistää sitä,
etteikö jotain tarvitsisi tehdä, että me
palvelut ihmisille siellä kunnissa saamme turvattua. No,
meillä on olemassa vaihtoehto: meidän vaihtoehtomme
käsittää sen, että erikoissairaanhoito
ja perusterveydenhuolto, joka nykypäivänä alkaa
mennä yhä lähemmäksi sitä erikoissairaanhoitoa,
sekä sote-palvelut ylipäätään
täytyisi saada laajemmille harteille, sellaisille harteille,
jotka pystyvät sen taloudellisen vastuun paremmin niissä kantamaan,
ja tätä me nyt olemme sitten esittäneet,
että tämä voitaisiin hoitaa maakunnallisesti.
Tämä tarkoittaisi sitä, että näillä kunnilla,
mitkä nytkin ovat olemassa, on tärkeä tehtävä edelleen,
tärkeä tehtävä huolehtia niistä lähipalveluista,
ihmisille tärkeistä lähipalveluista,
siellä kuntatasolla. Tähän kuuluu muun
muassa peruskoulutus, päivähoito, nuoriso- ja
kulttuuritoimi, yhtenä tärkeimmistä kaavoitus
sekä elinkeinotoiminta. Ja kaavoituksella ja elinkeinotoiminnalla
on erittäin ratkaiseva rooli jatkon suhteen siinä,
kuinka elinkeinoelämä kehittyy, kuinka kaavoitetaan
elinkeinoelämälle tontteja, tarjotaan yrityselämälle
mahdollisuuksia, minkälaista elinkeinoelämää ylipäätään eri
puolilla Suomea harjoitetaan. Pelkäänpä vain pahasti,
että jos tälle pakkoliitosten tielle mennään,
niin meillä on suuria ammattikuntia, jotka tämän
osalta keskittyvät, nämäkin, kaikki sinne keskuskaupungin
ympärille.
Herra puhemies! Kyllä tämä hämäännyttävää kieltämättä oli,
kun tämä kuntamyllerrys alkoi, aika lailla täyshämmennys
tuli tuonne kuntiin. Siellä oli hyvin alkanut useassa paikassa
uudistustyö sen paljon puhutun Paras-hankkeen pohjalta,
mutta sen jälkeen se meni kyllä useassa paikassa
täysin jäihin. Tuli ainoastaan epäselvyyksiä,
mitä tulee tapahtumaan, mihinkään kun
nyt ei selviä vastauksia ole saatu. Toisena aika suurena
asiana tuli sairaanhoitopiirien lakkauttaminen, mutta siitäkään
nyt ei tarkalleen ottaen tiedetä, mitä kaikkea
tilalle on tulossa, ja tämä kyllä suurta
huolta aiheuttaa.
Herra puhemies! Mutta vaihtoehtoja on, ja siis se tiedetään,
ettei kaikki ennallaankaan voi olla. Meillä on vaihtoehtona
tämä hallituksen pakkoliitosten ja keskittämisen
tie, meillä on vaihtoehtona myös keskustan tarjoama
kaksiportainen malli, jossa tarkastellaan kuntien tehtävät
uusiksi ja varmistetaan se, että jokaisella suomalaisella
on hyvä elää demokraattisessa, lähidemokraattisessa,
omassa rakkaassa kotipitäjässä.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Monen, monen edustajan suulla on tänään jaksettu
suorastaan huutaen kysellä, mikä sitten on se
perussuomalainen vaihtoehto. Se ilmaistiin tänään.
Sen ydin on siinä, että kuntalainen saa palvelut
oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti mahdollisimman läheltä.
Kunta on ihmisen yhteisö. Ihminen on siinä jäsen
sen vuoksi, että hän on kerran syntynyt tähän
maailmaan, tähän maahan, ja kun on tähän
Suomenmaahan syntynyt, niin silloin on myös jäsen
jossain kunnassa. Kunnan jäsenyys ei siis tule korkean
tulotason kautta, perityn varallisuuden tai aatelisarvon tai jonkun
muun perusteella, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että ihminen
on.
Olennaisempaa kuin kysyä sitä, mikä on
perussuomalainen vaihtoehto, on kysyä, mitä kunnissa
nyt oikeasti tapahtuu tai ei tapahdu hallituksen kuntauudistuksen
ollessa niin sanotusti vaiheessa. Kunnat elävät
nyt epätietoisia aikoja, ja kunnat eivät käy
vapaaehtoisia yhdistymis- tai yhteistoimintaneuvotteluita siinä määrin
kuin voisivat niitä käydä. Kunnissa ei
myöskään nyt uskalleta investoida, kun
ei tiedetä, minkälainen tilanne on kunnan itsenäisyyden
kannalta jonkin ajan kuluttua. Tämä merkitsee
sitä, että kunnallinen infrastruktuuri rappeutuu,
ja kun nämä korjaukset aikanaan pitää toteuttaa,
kun korjaukset nyt laiminlyödään, niin
niistä tulee silloin todella kalliita. Tai sitten toisinpäin:
voi olla niinkin, että kun eletään lopun
aikoja, niin hävitetään kunnan kassat
sen tautta, että ei jätetä sitten tulevalle suurkunnalle.
On tällainen lopun ajan hävitysten aika, tehdään
sellaisia investointiratkaisuita mahdollisesti, jotka eivät
ole tarkoituksenmukaisia.
Arvoisa herra puhemies! Suomea ja Euroopan unionia on käsitelty
tässä salissa paljon viime aikoina. Mutta vähemmän
on käsitelty EU:n ja Suomen taloudellisen päätösvallan
vaikutusta valtio—kunta-suhteen sääntelyyn.
Ongelmana on kunnallisen itsehallinnon talousautonomian rajojen
tulkinta suhteessa kunnalliseen verotusoikeuteen ja kuntien taloudellisen
päätösvallan turvaamiseen. On ilmeistä,
että jotenkin salassa taas laaditaan uutta kuntalakia,
jossa edellistä ongelmaa sivutaan, mutta tuskin ratkaistaan.
Keskeistä on, miten turvataan kunnan verotulot veroparatiisiyritysten
nurkanvaltauspolitiikan kiihtyessä.
Arvoisa herra puhemies! EU:n toissijaisuusperiaate ja läheisyysperiaate
suojaavat hajautettua hallintoa ja Suomen perustuslakiin kirjattua kunnallisen
itsehallinnon päätösvallan autonomisuutta.
Kiintoisa kysymys tässä suhteessa on, minkälaisen
oikeudellisen liikkumavaran ylin valtioelin saa valtio—kunta-suhteen
sääntelyssä unionin jäsenyyden
oikeuksien ja velvoitteiden rajoissa. Tässä hallituksen
pimennossa valmistelemassa kuntarakenneuudistuksessa keskeistä on,
miten valtio voi ohjata kuntia sopeuttamaan konkreettiset valtion
finanssipoliittiset ratkaisut unionitason yleisten talouspoliittisten
tavoitteiden mukaisiksi loukkaamatta kunnallisen itsehallinnon vaatimuksia,
erityisesti meneillään olevassa euron talouskriisissä,
jossa todennäköistä on, että kaatuvat
maat ja pankit käyvät suomalaisten kuntienkin
kassakaapeilla.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä ja
aiemminkin tässä salissa tästä teemasta
käydyt keskustelut osoittavat, että suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan kohdalla on yksi asia, joka pitää pystyä ratkaisemaan,
ja se asia on se, miten me järjestämme sosiaali-
ja terveydenhoidon tässä maassa, sen kohtaamat
tulevat haasteet, kasvavat tarpeet, mitä siinä tulee olemaan.
Tänäänkin käyty keskustelu
on osoittanut, että hallituksen kuntaremonttilinja eli
pyrkimys suurkuntiin, joista hallitus käyttää nimitystä "peruskunta",
ei ratkaise tuota yhteiskuntamme peruskysymystä. Hallituksen
kaavailemat niin sanotut vahvat peruskunnat eivät tule
selviämään nykyisiä kuntia juuri
paremmin sosiaali- ja terveydenhoidon kokonaisuudesta. Noiden noin
sadan peruskunnan lisäksi, joita selvästi kaavaillaan,
tarvitaan edelleenkin kuntien yhteistyötä erikoissairaanhoidon
järjestämisessä. Elikkä palataan
siihen, mistä nytkin lähdetään:
tarvitaan se kunta, nykyisenkaltainen kunta, ja kuntien välistä yhteistyötä ja
sen lisäksi vielä nämä erva-alueet
yliopistosairaaloihin liittyen. Kaiken lisäksi hallitus
on jo kiirehtinyt tekemään päätöksiä tai
ainakin ilmoituksia sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta.
Hallitus on näillä toimillaan sotkenut mielestäni
pahasti kuntapalvelukentän. On helppo nähdä ja
kuulla, että hallitus on itsekin tietoinen mahdottomasta
tilanteesta, johon se on ajanut hyvinvointipalvelujärjestelmämme.
Kunnat ja kuntien ihmiset ovat hekin ihmeissään.
Siellä arjen keskellä työtä tekevät
ihmiset ovat epävarmoja, mihinkä tämä kaikki
myllerrys johtaa. Hallitus siis puhuu peruskunnista ikään
kuin ne pystyisivät hoitamaan kaikki ne palvelut, jotka
lain mukaan kuntakentälle on suunnattu ja jotka kunnat on
velvoitettu hoitamaan, mutta hallitus kyllä tuntuu tietävän
ja valistuneet kansalaiset tietävät, että näin
käytännössä ei voi tapahtua.
Mistä tässä kaikessa sitten voi olla
kysymys? Henkilökohtaisesti, kun olen mietiskellyt, olen tullut
siihen tulokseen, että tässä on kysymys isosta
poliittisesta operaatiosta, ja se liittyy mielestäni tuohon
täällä useinkin mainittuun pääministeri
Kataisen lausumaan viime päiviltä, ettei koko
maata haluta pitää asuttuna. Palvelut siis keskitetään,
ja ne, jotka asuvat niistä etäämpänä, saavat
luvan vapaasti etsiytyä keskuksiin palveluiden ääreen.
Pääministeri Katainen ei sanonut varmastikaan
julki tätä asiaa vahingossa. Se on ollut jo pitkään
kokoomuksen perusoppi. Vaalikaudella 2003—2007 keskustelin
täällä eduskunnassa kansanedustaja Jere
Lahden kanssa ja kuulin hänen puhuvan tästä — hän
oli mielestäni silloin aika lähelläkin
Kataista ikään kuin tämän ohjaajana — ja
hän sanoi aivan selvästi silloin sen asian julki,
että Suomen kuntakentässä ja yhteiskuntarakenteessa
tulee toimia kuten osuuskauppaliikkeessä hänen
aikanaan toimittiin: siinä kerta kaikkiaan saneerattiin
syrjäseutujen liikkeet ja keskityttiin sinne, missä oli
paljon väkeä ja asiakaskuntaa ja tehtiin tulosta
kaupungeissa. Tästä linjavalinnasta loppujen lopuksi
on mielestäni kysymys. Mutta olen sitä mieltä,
että tämä linjavalinta on kohtalokas
Suomen kannalta ja ilman muuta perusteissaan väärä.
Suomi on rikkaiden luonnonvarojen maa, ja tämä luonnonvarojen
merkitys Suomen tulevan menestyksen, taloudellisenkin menestyksen, kannalta
tulee vain korostumaan, mitä pitemmälle aikaa
kuluu. Nämä luonnonvarat ovat eri puolilla Suomea,
ja me tarvitsemme väestöä lähelle näitä luonnonvaroja,
että me pystymme niitä hyödyntämään.
Kuntakentässä valtionosuusjärjestelmällä sitten
hoidetaan yhdenvertaisesti palvelut ihmisille, jotka noissa kotikunnissaan
asuvat.
Nykyjärjestelmää tulee kehittää keskustan täällä monissa
puheenvuoroissa esittämän mallin mukaan, jossa
on sijaa kotikunnalle — se on kansanvallan kannalta erittäin
mahtava järjestelmä, kun se on lähellä ihmisiä — ja
sitten tämän maakuntamallin mukaan hoidetaan ne
kuntien yhteisesti hoitamat palvelut.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat suomalaisen kansanvallan kivijalka.
Kunnallista itsehallintoa ei ole ilman kunnallista demokratiaa.
Kuntien kokoerot ovat meillä valtavat. Sadan pienimmän
kunnan budjetit ovat vain 1 prosentti suurempien kuntien budjeteista.
Kunnan tulisi siitä huolimatta pystyä huolehtimaan
kuntalaisten palveluista. On aivan selvää, että aivan
pieni kunta ei tähän omin voimin pysty, ja näin
sitten päädytään erilaisiin
yhteistyömalleihin — monitoimikuntayhtymiin, maakuntamalleihin — joissa
yksittäisellä pienellä kunnalla on lähinnä laskunmaksajan
roolin, niin kuin ministeri täällä osuvasti
jossain kohtaa sanoi.
Tällä hetkellä maassamme on paljon
erilaisia yhteistyösopimuksia ja yhteistyömalleja
kuntien välillä. Tämä yhteistyö toimii
monien, varsinkin niiden pienempien, kuntien mukaan ihan hyvin. Järjestävän
kunnan näkökulmasta katsottuna tilanne on useassa
tapauksessa toinen. Ääneen ei aina uskalleta sanoa,
että yhteistyön pyörittäminen
tuo mukanaan paljon ylimääräistä sopimista, neuvotteluja,
käytäntöjen yhdenmukaistamista, muutosvastarintaa
ja tilanteita, jotka vievät hyvin paljon kunnan viranhaltijoiden
ja luottamushenkilöidenkin aikaa, jota kuluu muun muassa erilaisissa
kokouksissa istumiseen. Erityisen suuri tämä rasitus
on juuri järjestämisvastuussa olevalle kunnalle.
Kannattamalla siis erilaisia yhteistyömalleja kannatamme
samalla niukkojen voimavarojemme kohdistamista hallinnoimiseen ja
byrokratiaan, ja samalla jää paljon oikeata työtä hoitamatta.
Onko tässä mitään järkeä? Tätäkö oppositiossa
nyt halutaan?
Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa
on tänään pidetty perustuslakivaliokunnan
ja Kuntaliiton ajankohtainen seminaari aiheesta Kuntarakenneuudistus
ja perustuslaki. Tuon seminaarin asiantuntijoiden mukaan kuntayhtymiin
liittyy perustuslaillisia ongelmia. On hyvin ongelmallista, jos
kuntien toiminta rakentuu niiden varaan. Nimenomaan demokratian
toimivuus on kuntayhteistyössä problemaattista.
Kunnallisen itsehallinnon kansanvaltaisuusperiaate rajoittaa kuntien
mahdollisuuksia siirtää tehtäviä seudullisille
toimielimille. Perustuslain näkökulmasta on jopa
hyväksyttävämpää, että tehtävät
siirtyvät kunnalta kokonaan pois kuin että ne
hoidetaan yhteistoimintana. Tuossa seminaarissa todettiin asiantuntijoiden
suulla, että perustuslain kansanvaltaisuusperiaate puoltaa
kuntakoon suurentamista. Haluaisiko oppositio mahdollisesti lähteä perustuslakia
nyt muuttamaan?
Kunnan tehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnin
edistäminen ja kestävä kehitys eli elinvoiman
luominen, se on hyvin tärkeää. Hallituksen tavoitteena
onkin juuri tämä: elinvoimainen, vahva kotikuntamalli,
joka pystyy rahoittamaan, järjestämään
ja turvaamaan lähipalveluita, siis ihmisten lähellä olevia
palveluita.
Tällä hetkellä meillä Suomessa
100 palkansaajaa huolehtii yli 50:stä työelämän
ulkopuolella olevasta. Huoltosuhde muuttuu siten, että neljän
vuoden päästä luku on lähes
60 ja vuonna 2025 jo lähes 70, jos mitään
ei tehdä. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan 20 sellaista kuntaa,
jossa huoltosuhde ylittää sadan. Ei taida olla
kovin elinvoimaista, puhumattakaan siitä, että tärkeä yhdenvertaisuuden
periaate voisi toteutua kunnissa, joissa lähtökohdat
kuntalaisista huolehtimiselle ovat heikot.
Kunta on myös identiteetin antaja kuntalaisilleen,
ja kunnallista identiteettiä käytetään
perusteena pienelle kuntakoolle. Kuinka paljon sitten ihmisten yhteenkuuluvuus
tosiasiassa enää perustuu kunnan nimeen tai kunnantaloon?
Eikö yhteenkuuluvuuden tunne paremminkin synny samalla
seudulla asumisesta, ystävyys- ja naapuruussuhteista tai
koulutoveruudesta? Joidenkin mukaan kunnallisen yhteenkuuluvuuden
tunne liittyy myös yhdistystoimintaan tai urheiluseuroihin.
Suurella kaupunkiseudulla, jossa on paljon pieniä kuntia,
asettuu tämä identiteettitekijä uuteen
valoon. Jos tarkastellaan vaikkapa suuren keskuskaupungin urheiluseuroja,
voidaan todeta, että hyvin suuri osuus, Turussa jopa 30
prosenttia, näiden seurojen jäsenistä tuleekin
ympäryskunnista. He saavat yhteisyyden tunnetta ja nauttivat
keskuskaupungin runsaasta seuratoiminnasta, joka sitten, kuinka
ollakaan, rahoitetaan keskuskaupungin veromaksajien rahoilla pääosin.
Lopuksi, arvoisa puhemies, päästäänkin
kuntauudistukseen liittyvään valtionosuusjärjestelmän
uudistukseen. Toivon, että tässä yhteydessä hoidetaan
kuntoon myös valtionosuusjärjestelmässä vallitsevia
epäoikeudenmukaisia ja vääränlaisia
kannustimia. Ainakin opetuksen valtionosuuksissa tällainen
epäoikeudenmukaisuus on olemassa. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen
valtionosuus ei nimittäin kata opetuksen järjestämisestä keskimäärin
aiheutuvia kustannuksia edes sen jälkeen, kun kotikunnan
maksama osuus on otettu huomioon. Tämä on suuri
epäkohta etenkin keskuskaupunkien näkökulmasta. Esimerkiksi
Turussa turkulaiset veronmaksajat maksavat muista kunnista Turun
järjestämään perusopetukseen
ja lukiokoulutukseen tulevien oppilaiden kustannuksia omasta pussistaan
yli puoli miljoonaa euroa, noin kymmenen opettajan palkan verran.
Onko tämä oikeudenmukaista?
Kuntauudistus ja mahdolliset kuntaliitokset tuleekin toteuttaa
vapaaehtoisesti kuntalaisten oman tahdon mukaan. Toteutettakoon
ne kuitenkin sellaisissa olosuhteissa, joissa kunnat todellakin
itse maksavat kuntalaistensa nauttimien peruspalveluiden kustannukset,
niin ettei vapaamatkustajameininki enää ole mahdollista.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä on välikysymystekstimme [näyttää kädessään olevaa
paperia], ja tämä on sitä käsittelevä keskustelu.
Nyt olemme naftin 8 tuntia puhuneet tästä, ja
edelleenkään kaikkiin näistä välikysymyksen
viidestä kysymyksestä ei ole vastattu.
En mahda sille ajatukselle mitään, että hallitus
jotenkin väheksyy meidän välikysymystämme.
Ja jos hallitus väheksyy meidän välikysymystämme,
välinpitämättömästi
suhtautuu siihen eikä vastaa esitettyihin kysymyksiin,
niin silloinhan hallitus tämän päätelmän
perusteella väheksyy myös demokratiaa, koska me
olemme täällä edustamassa kansanedustajina
kansaa. Hallitus ei halua vastata Suomen kansalle. Melkoista toimintaa.
Mutta voin olla toki väärässäkin.
Vastaukset joka tapauksessa puuttuvat, ja hallitus hienoin sanakääntein
puhuu suoraselkäisestä toiminnasta ja vastuunkannosta
ties minkäkin asian kohdalla, mutta itse toimii täysin
toisin: ei riitä suoraselkäisyyttä eikä vastuunkantokykyä vastata
kysymyksiin.
Tästä kuntauudistuksesta — mikä on
mielestäni pakkoliitoshanke, Paras-hankkeen pakkolinja
jatkuu — on keskusteltu jo pitkään, mutta
me olemme myös huolestuneita palveluiden saatavuudesta.
Hallitus teki, ja on tehnyt jo useaankin otteeseen, arvovalinnan
sen suhteen, miten rahojamme käytetään.
Rahat annetaan ennemmin Kreikkaan kuin kuntaan. Se on hallituksen
arvomaailma. Eivätkä rahat edes mene sinne kreikkalaisille,
vaan ne menevät pankkiirien taskuun. Kuntalaisilta, meiltä kaikilta,
nämä varat ovat pois. Ennemmin Kreikkaan kuin
kuntaan — kuntalaisille tulee kylmää kyytiä.
Valtionosuuksien leikkaus vaikuttaa suoraan moneen sosiaali-
ja terveysalan toimeen, tehtävään, koska
nämä toiminnot ovat valtaosin kunnan vastuulla.
Jos rahat loppuvat, silloin leikataan tai sitten vastaavasti korotetaan
veroja — mitkä ovat tasaveroja, niin että sekin
on sitten taas epäoikeudenmukaista. Tosin joihinkin kohtiin
taas hallitus hienosti korulauseiden mukaan antaa rahaa, mutta sieltä peiton
toisesta päästä leikkaa isomman siivun
pois. Hallitus antaa, hallitus ottaa, sumuttaa kuntalaisia, kansalaisia. Vaaleissa
nähdään, meneekö sumutus perille.
Samaan aikaan myös monet muut asiat ovat tietysti leikkausten
kohteena. Suomen tiestöt mutta myös kadut, viemärijärjestelmät,
vesijohdot, jopa turvallisuus pelastustoimen kautta, kaikki nämä,
ovat hallituksen leikkauslinjan alla. Ja kirsikkana tämän
kakun päällä on vielä tämä pakkoliitoshanke,
millä kurjuutetaan vielä enemmän kuntalaisia.
Yksinkertaisesti sanottuna pakko on huono konsultti ja pakolla ei
tulla saavuttamaan hyviä tuloksia tästä pakkoliitoshankkeesta.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: näistä edellä mainituista
syistä, hallituksen kovan käden ojennuksesta pahalla
tavalla kuntalaisia kohtaan, kannatan edustaja Saarakkalan esittämää epäluottamuslausetta.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset haluavat kehittää kuntakenttää yhdessä muiden
puolueiden kanssa. Valitettavasti hallitus on kuitenkin sysännyt
oppositiopuolueet täysin syrjään kuntarakenneuudistuksen
valmistelusta. Uudistuksessa ei ole myöskään
kuunneltu ja sisäistetty riittävän hyvin
kuntien ja kuntalaisten mielipiteitä. Hallitus on sitä vastoin
kertonut ministeri Virkkusen suulla, että se haluaa ylhäältä käsin
sanella sen, minkälainen kuntarakenne Suomeen tulee saada.
Tällaiselle linjalle perussuomalaiset eivät voi
antaa tukeaan.
Arvoisa puhemies! On täysin käsittämätöntä, miten
hallitus kiertelee ja kaartelee eikä suostu kertomaan avoimesti,
mitä hallituksen ajama kuntauudistus todellisuudessa tulee
Suomen kunnille merkitsemään. Suunnitelmat ovat
varmasti jo olemassa, mutta nyt niitä halutaan piilotella
vaalien yli, jotta ne eivät vaikuttaisi kuntavaalien äänestystulokseen.
Tällainen toiminta sotii suuresti perussuomalaisten peräänkuuluttamaa
avoimuuspolitiikkaa vastaan. Näin toimiessaan hallitus
pahasti aliarvioi kuntalaisten kyvyn nähdä hallituksen
harjoittaman salailu- ja pelin politiikan taakse.
Arvoisa puhemies! Kuntalaiset ovat monella tavoin huolissaan
hallituksen kaavailemasta kuntauudistuksesta ja aivan syystä.
Nythän tilanne on se, että kuntalaisten pitäisi
niellä uudistus ilman, että he saavat ensin tietoonsa,
mistä hallituksen suunnitelmissa todellisuudessa on kyse. Hallitus
yrittää kaupata sikaa säkissä.
Jokaisen kuntalaisen tulisi saada elää elämäänsä levollisin mielin
omassa kotikunnassaan. Heillä tulisi olla muun muassa varmuus
siitä, että peruspalvelut turvataan nyt ja tulevaisuudessa,
olipa kyse sitten suuresta kaupungista tai pienestä maaseutukunnasta.
Salaillessaan suunnitelmiaan hallitus pitää kuntien
asukkaat epävarmuustilassa. Tämä voi
puolestaan syödä monen kuntalaisen intoa ja motivaatiota
lähteä edelleen kehittämään
omaa kotikuntaansa.
Kuntaliitosten ei tule olla itseisarvo. Myös pieni
kunta voi toimia tehokkaasti ja olla hyvinkin elinvoimainen. Nyt
hallitus kuitenkin pyrkii puristamaan kaikki kunnat samaan muottiin. Miksi
kuntien ei voida antaa itse päättää omasta tulevaisuudestaan?
Arvoisa herra puhemies! Kunnallisvaalit tulevat väistämättä näyttämään
sen, mitä mieltä tavalliset kuntalaiset ovat hallituspuolueiden
pyörittämästä kuntaruletista
ja ylhäältä käsin suoritetusta
sanelupolitiikasta. Joka tapauksessa perussuomalaiset haluavat korostaa,
että me haluamme rakentaa hyvää tulevaisuutta
sekä täällä eduskunnassa että kuntatasolla
yhdessä kaikkien puolueiden kanssa. Toivoisimme samanlaista yhteistyökykyä myös
muilta puolueilta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean, että kannatan
edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Ei pitäisi hallitusta aina haukkua,
mutta vähän on pakko. (Naurua — Olli
Immonen: Se on oikein!) Ministeri Virkkusesta on tehty likaisen työn
tekijä tässä europoliittisessa vehkeilyssä. Kuntauudistuksen
todellinen syy on saada säästöjä kansalaisten
hyvinvoinnin kustannuksella, niin että rahaa riittää Etelä-Euroopan
huonosti asiansa hoitaneitten pankkien hyvinvointiin. Sinne riittää.
Hallituksen kuntauudistuksen pakkoliitoslinja on huono, ja se
pitää hylätä heti. Koko ajan hallitus
toistaa mantraa, ettei kuntia tulla liittämään
pakolla. Ministeri Virkkunen sanoi, että pakkoliitokset
toteutetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että kuntien
talous sen vaatii. Eli suomeksi sanottuna: suunnitellut leikkaukset
kunnilta ajavat ne pakkoliitoksiin.
Kannatan maalaisjärkeen perustuvia kuntaliitoksia,
joissa kuunnellaan sekä kuntia että kuntalaisia
ja joissa liitokset tehdään vapaaehtoisesti. Nyt
kuntauudistus on ylhäältä alaspäin
saneltua, eikä kuunnella kuntalaisten mielipiteitä.
Se on vähän kuin vertaisi tuohon Hakkaraisen Teuvon avioliittoon,
että jos semmoinen tulee, niin se on niin kuin että ei
lopu tyhjä kupista, kuhmut otasta eikä mutkat
matkasta — siinä käy sillä tavalla. Vapaaehtoisuutta,
niinhän se avioliittokin on.
On myös vaikea uskoa, että kuntakoon kasvattaminen
vähentäisi kustannuksia. Tuottavuutta ja tehokkuutta
ei voi nostaa kunnissa, ellei muun muassa sitä kuntien
viiden vuoden suojatyöpaikkaa saada pois. Jos nyt otetaan
esimerkiksi tämä: Minä olen työskennellyt
Haka-Woodissa, ja jos siellä tulee konkurssi, niin se on
kuukauden irtisanomisaika ja sitten pitää lähteä etsimään
uusi työpaikka. Ei siellä mitään
viiden vuoden juttuja ole, ei näillä tämmöisillä saa
säästöjä aikaan. Elikkä jos
sitä vertaa yksityistalouteen taikka firman talouteen,
yritystalouteen, niin jos säästöjä halutaan
saada, silloin niitten on ajettava ne kaverit, mitä siellä on,
toiseen paikkaan töihin. Nythän, jos viisi vuotta
siellä maleksitaan vain, se ei muuta kuin syö sitä entistäkin
kuntataloutta.
Odotetaanko uudistukselta myös aidosti hyvinvointipalvelujen
parantumista? Juuri nyt näyttää siltä,
että kokoomus ja sosialidemokraatit ja vihreät
kyttäävät mahdollisia kuntaliitoksia sillä tavoitteella,
että saisivat kasvatettua poliittista valtaansa. Nyt ei
avoimesti etsitä kustannussäästöjä uudelta
kuntarakenteelta, vaan kelvollista työkalua vallankäytölle.
Meidänhän pitäisi rakentaa hyvää tulevaisuutta
suomalaisille eikä ahnehtia valtaa. Mitä sillä tekee?
Loppupeleissä, jos halutaan valtaa, sehän tarkoittaa
sitä, että meidän pitäisi kansalaisten
parasta ajatella eikä pistää kaikkea
omaan taskuun.
Arvoisa puhemies! Kannatan Saarakkalan tekemää esitystä,
tätä epäluottamuslausetta hallitusta
vastaan.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa puhemies! Ylen haastattelemat kuntatalouden asiantuntijat
korostavat, että tulevaisuudessa kuntien oman elinkeinopolitiikan
rooli kasvaa. Keskusta esittää omassa vaaliohjelmassaan,
että jokaiseen kuntaan perustettaisiin virka hoitamaan
elinkeinopolitiikkaa, vaikka kunnissa tarvitaan nyt oikeaa osaamista.
Mitkä olisivat tämän henkilön
tehtävät ja mahdollisuudet suoriutua roolistaan?
Suomessa tarvitaan kasvuyrityksiä, jotka työllistävät
ja lähtevät myös kansainvälisille
markkinoille. Esimerkiksi Oulu on hyötynyt merkittävästi,
kun se yhdisti viiden kunnan elinkeinotoiminnot. Bisnes-Oulu suuntautuu
kansainvälisille markkinoille, ja uutta työtä on
syntynyt. Yksittäiset kunnat eivät olisi pystyneet
samaan.
Vahva kunta kestää yhteistoiminta-alueita
paremmin myös äkilliset rakennemuutokset. Kun voimavarat
yhdistetään, niitä voidaan suunnata ihan
oikeisiin toimiin. Miten esimerkiksi Nokian järkyttävistä irtisanomisista
olisi selvitty Salossa, jos kunnat olisivat aloittaneet ensin kankeat neuvottelut
byrokraattien kesken? Nyt siellä vientinäkymiä kuvaillaan
lupaaviksi ja uutta työtä ja yritystoimintaa on
saatu syntymään, kun aikaa ei ole haaskautunut
turhaan paperin pyörittelyyn.
Arvoisa puhemies! Yksityisen ja julkisen palveluntuottajan asettaminen
vastakkain on mielestäni hölmöä.
Tärkeintä on, että kansalaiset saavat
tarvitsemansa palvelut kustannustehokkaasti tuotettuina. Ostamisen
osaaminen ja sen kehittäminen on kunnan yksi tärkeimmistä tulevaisuuden
tekijöistä.
Kunnat ovat merkittävässä roolissa
palvelumarkkinoiden synnyttämisessä. Kolmannen
sektorin ja yritysten luovuus pitää saada kuntakentän
käyttöön. Esimerkiksi palvelualoite voisi
toimia muutosvoimana, kun kunnat kehittävät toimintaansa.
Herra puhemies! Kunnista 85 prosenttia näkee palautteen
perusteella tarpeen kuntarakenteen uudistamiseksi. Näissä kunnissa
asuu 70 prosenttia suomalaisista.
Kuntauudistuksen ainoa pakko on pakko selvittää.
Kansalaiset ansaitsevat tietää, mihin kuntapäättäjät
perustavat päätöksensä, ja kuntalaisille
on annettava mahdollisuus oman tilannearvion tekoon. Meidän
on hyvä pitää mielessä se, että kansalaisella
ottaessaan yhteyttä kuntapäättäjään
on tieto siitä, mistä palveluista tai veroista kuntapäättäjä vastaa.
Mikäli saman kunnan sisällä on useiden
eri organisaatioiden kuntapäättäjiä, ei
kuntademokratia mielestäni toteudu. Kansalainen ei kokemukseni
mukaan kahdeksassakaan vuodessa erottele eri hallintojen luottamushenkilöitä.
Tämänkin vuoksi demokratian ja palvelujen kehittämisen
kannalta on tärkeää, että valta
ja vastuu kuuluvat yhteen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tulevat kunnallisvaalit ovat poikkeuksellisen
tärkeät. Silloin äänestetään
kunnanvaltuusto, joka päättää tulevalla
valtuustokaudella kunnan historian tärkeimmästä asiasta,
kunnan itsenäisyydestä. Samalla vaalit ovat kansanäänestys
lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta tai
sitten hallituksen ajaman niin sanotun kuntauudistuksen puolesta.
En ole kuullut yhdenkään asiantuntijan väittävän,
että suuri kuntakoko olisi kustannustehokkaampi kuin pieni
kunta, päinvastoin, sillä suurimmissa kunnissa
palvelujen tuotantokustannukset per asukas ovat jopa yllättävän
paljon suuremmat kuin pienemmissä. Isoissa kunnissa myös
byrokratia on vahvempaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet vähäisemmät.
Yleisin väite tai peruste suurkunnille on väestön
ikääntyminen. On totta, että väestö ikääntyy, mutta
silloin pitää muistaa sekin, että vanhukset ja
kustannukset eivät kuntaliitosten myötä minnekään
häviä, ne vain siirtyvät toisen kunnan kontolle.
Yhteiskunnan näkökulmasta tilanne ei siis muutu
miksikään.
Mistä sitten on kysymys, kun näin mittava remppa
halutaan viedä puoliväkisin läpi? Kysymys
on siitä, että uudet suurkunnat joutuvat kustannustason
alentamiseksi karsimaan palvelujaan. Taustalla on useita syitä,
muun muassa se, että valtio on siirtänyt uusia
velvoitteita kunnille 1—2 veroprosentin verran. Siitä seuraa
kysymys, mistä palvelut vedetään alas.
Vastaus yksiselitteisesti on se, että ei uuden, suuren
kaupungin keskustasta vaan entisten maaseutukuntien alueilta.
Virkkusen ja koko hallituksen mallin mukainen uudistus tehtiin
Kouvolassa muutama vuosi sitten. Sen jälkeen siellä on
karsittu palveluja erityisesti maaseudulta, esimerkiksi 27 kyläkoulua. Veroprosentti
on noussut — nyt se on Suomen kaupungeista korkein. Muita
maksuja on nostettu maksimiin. Myös velkaantuminen on kasvanut
jyrkästi. Silti lähivuosien tasapainotustarve on
noin 60 miljoonaa euroa eli yli 10 prosenttia budjetin loppusummasta,
siis yli 10 prosenttia budjetin loppusummasta kaikkien näitten
toimenpiteitten jälkeen, ja huomattakoon, että karsintaprosentti
on sama kuin Kreikan valtiolla.
Arvoisa puhemies! Nyt Kouvolan mallin mukainen kuntien yhteen
pakottaminen aiotaan ulottaa koko maahan. Mielestäni se
on todella edesvastuutonta.
Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Oikeastaan tämän päivän
kaksi uutista kuntauudistuksen osalta tulee päähallituspuolue
kokoomuksesta. Toinen on pääministeri Kataisen
viimelauantainen puheenvuoro, jossa hän totesi jotenkin näin,
että on vanhahtavaa pitää koko Suomea asuttuna,
ja toinen — myöskin kokoomuksesta — edustaja
Zyskowiczin tämän päivän välihuudosta,
kun hän totesi näin, että kyllä kahden
köyhän liitossa on hyvääkin,
silloin jää vain yksi köyhä.
Nämä kaksi puhetta osoittavat kyllä sen, millä asenteella
hallitus ja erityisesti pääministeripuolue kokoomus
on lähtenyt liikkeelle kuntauudistuksen osalta. Todelliset
perusteet löytyvät keskittämishalusta,
ylhäältä päin ohjailusta, valtapoliittisista
pyrkimyksistä ja maaseudun väen totaalisesta unohtamisesta.
Siksi keskusta on omassa ehdotuksessaan, joka on selväsanainen
ja selkeä, ehdottanut, että menemme kolmella rintamalla:
kotikunnalla, maakunnalla ja valtakunnalla. Näin pystytään järkevällä tavalla
huolehtimaan lähellä kuntalaisia olevista palveluista,
mutta ei ainoastaan palveluista vaan myös siitä kehittämistyöstä,
jota jokainen kunta, oli se iso taikka pieni, tekee joko yksin tai
yhdessä naapureittensa kanssa. Näin pystymme huolehtimaan
niistä päivittäisistä palvelutarpeista,
joita meillä jokaisella kuntalaisella on. Ja sitten kun
on kysymyksessä raskaammat palvelun tarpeet, maakunta on
oikea ja oikean kokoinen ja myös ajatellen sitä kulttuurista ja
kehittämistyötä, jota nytkin maakunnissa
kunnat tekevät yhteistoiminnassa, myöskin sitä taustaa
vasten, erinomainen yhteisö tekemään
niitä ratkaisuja ja tuottamaan niitä palveluita,
joita esimerkiksi erikoissairaanhoidossa tarvitaan.
Yhteistyö, joka on himmeleiksi nimetty moneen otteeseen
hallituspuolueiden osalta: On mielestäni täysin
perusteetonta nimittää himmeleiksi kuntayhteistyötä,
kuntayhtymiä, tai mikä se yhteistyömuoto
nyt onkaan, jollei sillä tarkoiteta sitä — edustaja
Lehteä lainatakseni — että himmeli on
köyhän kansan kristallikruunu. Sitä se
toden totta kuntayhteistyön merkeissä on ollut.
Ilman kuntayhteistyötä Suomen kunnat ja palvelutaso
eivät olisi sellaisessa mallissa kuin mitä ne
nyt ovat. Ne olisivat paljon heikommalla tasolla, eivätkä ne
olisi myöskään niin tehokkaalla tavalla
tuotettuja kuin mitä nyt ovat.
Totta kai siellä on paljon parantamisen varaa, se on
päivänselvä asia, järjestelmiä pitää yksinkertaistaa,
mutta ei pidä kyllä sanoa niin, että kuntayhteistyö on
pelkkä himmeli ja se on tuottanut pelkkää harmia.
Ja kun siihen liitetään vielä se, mitä täällä on
moneen otteeseen tänäkin päivänä sanottu,
että se on niin kaukana kuntalaisista, että lähidemokratia
ja yleensäkin kuntalaisten vaikutusmahdollisuus ovat heikkoja
näissä asioissa, niin ei muuten pidä paikkaansa.
Olen itse pitkään ollut kunnallisissa tehtävissä ja
olen aina huolehtinut siitä, että ääni
kuuluu, vaikkakin pienen kunnan ääni, myöskin
kuntayhtymissä. Kyllä se on sen kunnan omien päätöksentekijöiden
asia pitää siellä sitä ääntä ja
puoliaan, mitä siellä kuuluukin pitää.
Sielläkin saadaan valta annettua toisille, jos ei siitä huolta
kanneta. Mielestäni näin kategorisesti sitä ei
voi viedä ja sanoa, että se on aina pois kunnalta
ja kuntalaisten päätöksenteosta.
Herra puhemies! Edelleen pitää ihmetellä, monennenko
kerran ihmettelen sitä, miksi ei edelleenkään
ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia kuntauudistuksen yhteydessä.
Me olemme ministeri Virkkusen kanssa moneen kertaan keskustelleet
tästä asiasta niin kahden kesken kuin julkisestikin,
ja edelleenkin olen sitä mieltä, että alun
alkaen tämä maaseutuvaikutusten arviointi olisi
pitänyt tehdä. Miksi? Siksi, että a) eduskunta
on yksimielisesti päättänyt, että kaikissa
sellaisissa kysymyksissä ja uudistuksissa, jotka merkittävällä tavalla
koskettavat maaseutua, tehdään aina maaseutuvaikutusten
arviointi ja b) tämä uudistus koskettaa kaikkein
eniten maaseudulla, haja-asutusalueilla, asuvia suomalaisia kuntalaisia.
Siksi maaseutuvaikutusten arvioinnin olisi pitänyt alun
alkaen olla yksi tämän uudistuksen lähtökohdista,
ja nyt sitä ei ole vieläkään
tehty, ja tätä pidän erittäin
valitettavana asiana.
Sitten vielä lopuksi, herra puhemies, kuntalaisvaikuttamisesta
ja lähidemokratiasta: Otan esimerkin omasta kunnastani.
Jos meidän pieni Pertunmaamme liitettäisiin väkisin
Mikkeliin, en ymmärrä, miten pertunmaalaisten
vaikutusmahdollisuus omiin asioihinsa lisääntyisi.
Se ei lisäänny, vaan se vähenee ja heikkenee.
Nyt me pystymme yhdessä laajassa yhteistoiminnassa naapurikuntiemme
ja myöskin Mikkelin kanssa tekemään näitä ratkaisuja,
jotka hyödyttävät kaikkia, ja ennen kaikkea
ne hyödyttävät meitä pertunmaalaisia.
Mutta silloin jos päätöksenteko meiltä karkaa
kokonaan pois, kuka meidän puoliamme siellä pitää?
Ei muuten pidä kukaan, ja siksi en ymmärrä lainkaan
sitä, että lähidemokratia parantuisi
tällaisella uudistuksella, joka ylhäältä päin
ohjataan. Siksi tämä keskustalainen malli siitä,
että meillä on kotikunta ja maakunta, jotka pääsääntöisesti
tuottavat nämä palvelut ja hoitavat tämän
kehittämistyön, on huomattavan paljon parempi
kuin hallituksen suunnittelema kuntauudistus.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on nimenomaan
perussuomalaisten taholta kiinnitetty huomiota tähän
parlamentaariseen valmisteluun ja sen puuttumiseen, joten siitä vielä pari
sanaa.
Paras-hanke todella valmisteltiin parlamentaarisesti, ja siinä oli
parlamentaarinen ohjausryhmä, joka todella ohjasi. Ja haluan
todeta vielä sen erikseen, että silloin kokoomus
oli oppositiossa ja kokoomuksen edustajana tässä ohjausryhmässä oli
kansanedustaja Maija Perho. Tämä ohjausryhmä toimi
juuri niin kuin ohjausryhmän pitääkin.
Paras-laki ja siihen liittyvä lainsäädäntö säädettiin
ja se tuli voimaan, ja sitten seuraavalla hallituskaudella oli parlamentaarinen
seurantaryhmä.
Viime hallituskaudella valmisteltiin parlamentaarista kuntalain
kokonaisuudistusta käsittelevää komiteaa — tiedän
sen, kun olin itse silloin valmistelemassa sitä asiaa.
Tästä vallitsi yhteisymmärrys silloisen
hallituskumppanimme kokoomuksen ja oppositiossa olleen sosialidemokraattisen
puoleen kanssa.
Kun tämä valmistelutyö, perusteellinen
kartoitustyö, oli tehty talvella 2011 ja juuri kun se oli nimitystä vaille
valmis, kokoomus ilmoitti, että tämä ei
meille nyt käykään vaan käynnistetään tämä parlamentaarinen
työ sitten eduskuntavaalien jälkeen. Se ei käynyt
kokoomukselle. Kun kysyin sitä silloin silloiselta valtiovarainministeri Kataiselta,
kokoomuksen puheenjohtajalta, hän sanoi, että olemme
vasta vähän aikaa sitten tulleet tähän
tulokseen, ja pahoitteli. Niin minäkin pahoittelin. Se
oli aika vakava juttu. Yhdessä, yhteistuumin, yhteisymmärryksessä valmisteltiin,
ja sitten nykäistiin matto jalkojen alta.
No, sitten aiottiin palata asiaan vaalien jälkeen,
mutta vaalit tuli ja meni, ja parlamentaarinen valmistelu jätettiin
syrjään. Kun sitten eduskunnan puhemies kiinnitti
siihen huomiota vuosi sitten syksyllä puhuessaan Iisalmessa
kunnan juhlissa ja sanoi, että pitäisi palauttaa
tämä parlamentaarinen valmistelu, nosti sen esille
ja piti sitä tärkeänä, kokoomuksen
eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vapaavuori totesi: "Eikö eduskunnan
puhemies Heinäluoma muista, että hallitusneuvotteluissa
nimenomaan sovittiin siitä, että tähän
valmistelutyöhön ei oteta oppositiota mukaan vesittämään
hyvää hanketta?"
Kun tämän jälkeen sitten puhutaan,
että miksi oppositio ei ole mukana, niin en minä tiedä,
mitä nimitystä siitä käyttäisi — kahdet
rattaat vai kolmet, vai mitä se on — mutta pitäisi
puhua niin kuin asia on ja niin kuin on tapahtunut.
Nyt sitten valmistelutyötä on tehty sillä tavalla,
että oppositio on kutsuttu mukaan kuntalain uudistuksen
seurantaryhmään. Minulle on jäänyt hyvin
epäselväksi se, mikä tämän
seurantaryhmän tarkoitus on. Sillä ei ole mitään
päätösvaltaa. Kyllä se saa keskustella
ja tehdä kuulemma aloitteita — ja kokoontuu hyvin
harvoin. Eli oppositio, jos on samaa mieltä kuin hallitus,
saa olla ystävällisesti mukana sanomassa "joo".
Ei se ole parlamentaarista valmistelua, jossa keskustellaan ja haetaan
yhteisymmärrystä. Näin suuressa hankkeessa
pitäisi olla yhteisesti mukana, ja siinä mielessä perussuomalaiset
ovat kiinnittäneet huomiota mielestäni aivan keskeiseen
kohtaan.
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen suurkuntahankkeen
osalta todetaan, että sen tavoitteena on turvata palvelut
ja sen tavoitteena on saada aikaan taloudessa tehokkuutta, saada
aikaan säästöjä jne. Tutkimusten
mukaan, kun tutkitaan suuria kuntia, mikään näistä tavoitteista
ei oikeastaan toteudu näillä jättikunnilla.
Se on valitettava todellisuus. Eikä pitäisi antaa
myöskään siitä harhaista kuvaa.
Se on toinen juttu, että maassa tarvitaan kuntaliitoksia,
mutta niiden pitää perustua huolelliseen valmisteluun
ja vapaaehtoisuuteen. En ole vastustanut kuntaliitoksia enkä tule
vastustamaan, koska olen ollut monessa myötävaikuttamassa.
Mutta ei tämä mekaaninen ratkaisu turvaa palveluja
vaan hävittää niitä. Kunnallinen
itsehallinto ja siihen liittyvä ihmisten vaikuttamismahdollisuus
on suomalaisen kansainvaltaisen yhteiskunnan yksi kulmakivi, ja
nyt sitä ollaan murtamassa. On todella vakavasta asiasta
kysymys.
Nyt puolitoista vuotta tätä hanketta on valmisteltu,
ja käytännössä kunnissa on kehittämistyö pysähtynyt,
siellä on palveluiden sisältöihin keskittyvä kehittämistyö pysähtynyt.
Sen uudelleenvirittäminen on kovan työn takana.
Se on aika vakava juttu, mitä hässäkkää tällä on
saatu aikaan.
Sitten tämä vahvan, elinvoimaisen kunnan periaate.
Se ei olekaan enää kuntakartta, joka se alun perin
oli — ministeri Virkkusen toimeksiannon mukaan piti tehdä esitys
kuntarakenteesta, joka on myös karttamuotoinen — vaan
nyt se onkin selvitysalue. Mutta eikö Nurmijärvi
olekaan vahva peruskunta, kun pitää selvittää,
mihin se pitäisi liittää, eikö Espoo,
joistakin muista isommista kunnista puhumattakaan? Ei niillä olekaan kantokykyä hoitaa
yksin asioita, vaan pitää selvittää,
mihin ne liitetään. On tämä todella
mielenkiintoista, mihin tämä sitten johtaneekin.
Sitten, arvoisa puhemies, tästä kuulemisesta
ja kuuntelemisesta. Viime talvena kunnilta pyydettiin lausunto,
ja pyydettiin myös muilta tahoilta, mutta kyllä tämä kuntien
antama lausunto, kun seuraa tarkkaan ja analysoi ne yhteenvedot — se valtiovarainministeriön
tekemä yhteenveto viipyi — oli monilta osin tyrmäävä.
Se oli tietysti tärkeä tieto, kun sanottiin, että 80
prosenttia kunnista kannattaa uudistusta, sitä, että pitää tehdä jotakin
uudistusta. Minusta sen kannatuksen pitäisi olla 100. Kyllä kaikkien
pitää tukea uudistamista — mutta ei sisällöltään
tällaista. Minusta se oli pieni vähemmistö kunnista,
joka kannatti semmoisenaan sitä hallituksen pohjaesitystä.
Kuntien lausuntoaika oli hyvin lyhyt, ja se kysymyksenasettelu
oli hyvin johdatteleva — niin että lopputulos
oli helppo sanoa — että haluatteko heti liittyä vai
hetken päästä ja mihin, eikä niin,
että mitkä ovat vaihtoehdot.
Se on samalla tavalla, kun kokoomus antoi tästä asiasta
puolueena lausunnon. Se on paljonpuhuva. Kun siinä otetaan
tämä tehtävä selvitys esille,
siinä todetaan sanatarkasti näin: "Selvitys on
tehtävä niin, että kuntalaiset jo varhaisessa vaiheessa
ymmärtävät vahvan peruskunnan edut."
Ei selvitetä vaihtoehtoja, vaan selvitysmies lähtee
viemään ymmärryksen niille kuntalaisille.
Ei meidän järjestelmässämme
ole koskaan ollut yhden totuuden järjestelmää,
yhden totuuden mallia. Tuossa itänaapurissa oli jossain vaiheessa
sellainen systeemi. Ei meidän kannata siihen pyrkiä,
vaan aina pitää olla vaihtoehtoja ja pitää selvittää,
mitkä ovat ne vaihtoehdot yhteisen hyvän aikaansaamiseksi.
Nyt on työn alla tämä kuntarakennelaki,
ja me olemme tänään kuulleet, että sen
pitäisi olla voimassa viimeistään ensi
vappuna. Mikä on aikataulu? Mikä aika jää kuntien
antamalle lausunnolle ja sen valmistelulle? Se on muutama viikko.
Ei näin tärkeään asiaan voi
niin lyhyessä ajassa perusteellisesti paneutua, jos vain
ei ole kysymyksessä se, että sillä lausunnolla
ei ole mitään merkitystä. Jos se otetaan
huomioon, pitää lausunnon antamiseen olla myös
riittävä aika. Se on kuntalaisten halveksimista.
Samanaikaisesti kokoomus aikoo käydä koputtamassa
ihmisten oville, että mitä mieltä te
olette. Minusta tämä on valtava ristiriita siinä,
että kunnilla ei ole aikaa paneutua eikä ole aineksia
sen lausunnon antamiseen, mihin heidän pitäisi
ottaa kantaa. Näin valtavassa asiassa toimitaan näin
kevein toimenpitein. Tässä on aika vakavasta asiasta
kysymys.
En minä oikeastaan ihmettele sitä — mikä näkyi
julkisuudessa — että jossain vaiheessa selviteltiin
sitä, voitaisiinko kunnallisvaaleja siirtää. Kyllä on
kansanvallan näkökulmasta todella vakavista asioista
kysymys. Eivät nämä ole mitään pikku
juttuja, vaan silloin kun on kysymys kunnallisesta demokratiasta
ja ihmisten vaikuttamisesta, on perusasioista kysymys.
Meidän perustuslakimme lähtee siitä,
että jokaisen ihmisen on saatava vaikuttaa oman lähiympäristönsä asioihin,
ja siitä lähtee kunnallinen demokratia. Kunta
on ihmisten yhteisö, ja vaikuttaminen pitää pystyä turvaamaan
nyt ja tulevaisuudessa. Kun aikanaan kuntiin tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus,
se oli valtavan suuri asia. Sillä oikeastaan oli merkittävä vaikutus
siihen, että Suomen kansa eheytyi, kun ihmiset tasavertaisesti
pääsivät osallistumaan päätöksentekoon. Mutta
oli mielenkiintoista, että kun silloinen eduskunta käsitteli
sitä — enkä minä liikaa halua kohdistaa
sitä tähän päivään — niin
silloinen oikeisto vastusti sitä monilta osin. Jotkut olivat
sitä mieltä, että äänioikeuden
pitäisi perustua manttaaliin ja taksoitettuun veroon.
On se suuri asia, että meillä on yleinen ja
yhtäläinen äänioikeus myöskin
kunnissa. Kunnallinen itsehallinto on iso asia. Me keskustassa pidämme
sitä kansanvallan kulmakivenä, ja kunnallista
itsehallintoa ei murenna se, että sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut järjestetään laajemmalla järjestämisen
tasolla ja kotikunta on itsenäinen kunta.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten esittämään
välikysymykseen vastatessaan ministeri Virkkunen totesi muun
muassa näin: "Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on
turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti
koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle
ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa
kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa." Keskityn
puheenvuorossani tähän yhdenvertaisten palvelujen
tarjontaan ja paikallisen demokratian vahvistamiseen. Ensiksi muutama
sana hallituksen pyrkimyksestä yhdenvertaistaa kuntalaisten
palveluja, esimerkkinä vaikkapa omaishoidon tuki.
Nyt kuntien kontolla on omaishoidon tuen maksaminen, ja ainakin
tällä hetkellä tuen maksamisen kriteerit
vaihtelevat sen mukaan, millaisessa kunnossa kuntien kukkaro on.
Jos tilillä on rahaa, maksetaan omaishoidon tukea löysemmin perustein
ja useammalle kuin sellaisessa kunnassa, jossa talous on tiukemmalla.
Jos hallitus ihan aidosti pyrkisi tavoitteeseensa ja turvaisi yhdenvertaisia
palveluja kaikkialle koko maassa, niin ensi töikseen se
siirtäisi omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, koska sillä ja
vain sillä turvattaisiin yhdenvertaiset palvelut ja tuen
saannin kriteerit olisivat samanlaisia koko valtakunnan alueella.
Eikös se olisi yhdenvertaista, että Utsjoella ja
Hangossa ja kaikissa kunnissa siltä väliltä saisivat
omaishoitajat tukea yhdenvertaisin perustein? Nyt eivät
saa, ja osa omaishoitoon oikeutetuista jää kokonaan
tuen ulkopuolelle, kun kunnilla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa
tukea riittävästi.
Saimme äskettäin kuulla täällä salissa,
että omaishoidon tuen kustannusvaikutus on noin 130—160
miljoonaa euroa vuodessa, ja kun hallitus ei sitä suostu
Kelan maksettavaksi siirtämään, kuittaa
hallitus tuon summan kuntien kukkarosta. Kysymys kuuluu: tällä tavallako
hallitus aikoo vahvistaa kuntien taloutta? Täysin laskematta
lienee se, kuinka monta hoidettavaa on jouduttu viemään
noin kymmenen kertaa kalliimpaan hoitolaitokseen, koska heillä ei
ole hoitajia kotona. Jos hoitajille olisi maksettu minimikorvaus
eli 364 euroa kuukaudessa, saattaisi hoitajia ilmaantua ja laitospaikkoja
vähentyä ja sitä kautta kunnat saisivat
merkittäviä säästöjä.
Tässä esimerkissä ei totisesti toteudu
hallituksen tavoite yhdenvertaistaa kunnallisia palveluja, eikä tällä luoda
edellytyksiä kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle.
Arvoisa herra puhemies! Yhdenvertaisista palveluista voidaan
perustellusti olla montaa mieltä myös tilanteessa,
jossa yhdistetään vaikkapa neljä kuntaa,
yksi suurempi kunta ja kolme pienempää. Vielä tällä hetkellä jokaisessa
kunnassa on henkilö taikka henkilöitä,
jotka vastaavat rakennustoiminnasta kunnan alueella. Jokainen rakentaja
saa palvelun oman kunnan alueelta, mutta jos kunnat yhdistetään,
yhdistetään samalla myös tämä rakentamisen
palvelu. Toiminnot sulautetaan keskuskunnan toimintoihin, ja nämä kolmen
sulautetun kunnan asukkaat joutuvat hakemaan palvelunsa kotikuntansa
sijaan sieltä uudesta kuntakeskuksen rakennusvirastosta.
Asiointimatka pysyy samana vain sen keskuskunnan asukkailla ja pitenee
vastaavasti satelliittikuntien asukkailla. Mielestäni voidaan
perustellusti kysyä, saavatko nämä satelliittikuntien asukkaat
yhdenvertaista palvelua keskuskuntaan verrattuna.
Arvoisa herra puhemies! Sitten muutama sana paikallisen demokratian
vahvistamisesta. Ministeri Virkkunen totesi puheessaan myös
näin: "Hallituksen tavoitteena on, että nykyistä suuremmassa
kunnassa valta ei karkaa kuntalaisilta kauas, vaan tuodaan lähelle."
Kunnallisen hallinnon ja paikallisen demokratian vahvistuminen lienee
kuntaliitosten yhteydessä kyseenalaista, sillä näissä nykyisissä ja
hallituksen kaavailemissa tulevaisuuden suurkunnissa ylintä valtaa
käyttävät kunnanvaltuustot.
Päivänselvää on se, että kuntaliitosten
myötä myös kuntien valtuustoja liitetään
yhteen. Minä en usko siihen, että nykyinen valtuutettujen
määrä säilyy yhdistyneissä kunnissa,
vaan valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten määrä vähenee. Tämä merkitsee
selvästi ja suoraan sitä, että kunnallinen
demokratia kapenee ja kuntalaisten asioista päättää yhä harvempi
henkilö. On perin erikoista, jos joku väittää,
että vallan keskittäminen harvempiin käsiin
lisää demokratiaa. Kuntien taikka kaupunkien osaneuvostot
toimivat tehokkaasti paperilla aivan kuten ikiliikkuja, mutta kukaan
ei toistaiseksi ole saanut sitä käytännössä toimimaan.
Rohkenen olettaa, että kunnalliselle demokratialle käy
samalla tavalla. Se ei toimi muuten kuin hallituksen karttaharjoitusten
suunnittelupöydällä.
Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies: Hallitus peräänkuuluttaa
vaihtoehtomalleja ja -ratkaisuja kuntaliitoksiin. Vaihtoehtojen
etsiminen hyvässä yhteishengessä lienee
parempi ratkaisu kuin tämä nykyinen, jolla hallitus
runnoo kuntauudistustaan läpi väen väkisin
ja aiheuttaa samalla kansalaisissa epävarmuutta ja muutosvastarintaa.
Kun hallituksen mielestä vain vahva peruskunta pystyy kantamaan
vastuun palvelujen tuotannosta ja palvelujen järjestämisestä,
arvoisa ministeri, minä kysyn: onko hallituksen piirissä pohdittu
kuntaliitosten sijaan kunnallista yhteistyötä,
jolloin kunnat keskittyisivät tuottamaan niitä palveluja,
jotka kyseiselle kunnalle parhaiten ja luontevimmin sopivat, ja
vastaavasti ostaisivat naapurikunnaltaan sellaisia palveluja, joiden
tuottaminen ei ole kustannustehokasta omalle kunnalle? Mielestäni
porkkana on keppiä parempi myös kunnallisista
asioista päätettäessä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Vuosi sitten 28.9.2011 käytiin keskustan jättämän
välikysymyksen keskustelu kuntauudistuksesta. Samana iltana
oli muuten eduskunnan ja Suomen Suunnistusliiton suunnistuskilpailut — se
oli kilpailu meille kansanedustajille, eri ministeriöille
ja yhteistyökumppaneille. Tulin silloin pitämään
puheeni tämän suorituksen jälkeen. Nyt
on kulunut vuosi, ja tulin muuten aivan samanlaisesta kilpailusta
juuri nyt tänä iltana tänne puhumaan
aivan samasta asiasta. Mitä vuodessa on tapahtunut?
Arvoisa puhemies! Mielestäni hallitus ei vieläkään
tiedä, mihin se oikeastaan pyrkii, miksi ja miten. Vuodessa
on selvinnyt, että hallituksella ja keskustalla on muuten
yksi yhteinen tavoite. Kuntasektorilla on tehtävä jotain,
sen me tiedämme kaikki, mutta mitä, siitä käsityksemme
ovat nyt erilaiset, ja ne ovat todella kaukana myöskin siinä,
miten nämä asiat hoidetaan. Mutta onneksi hallitus
on kuitenkin joutunut pallottelemaan tätä asiaa
jonkun verran ja tuonut mukaan jo jotakin realiteettiakin.
Tänään kuuntelin tyytyväisenä,
kun ministeri Virkkunen sanoi, että tuleva kuntarakenne
ratkaisee, kuinka monta sote-aluetta tarvitaan vahvojen kuntien
lisäksi. Kuntaministeri on tullut jo vastaan siinä,
että jatkossa meillä on vahvoja kuntia ja sote-alueita.
Kun tätä jatketaan, niin tästä voi
tulla vielä jotain alun perin esitettyä parempaa.
Toivottavasti tulee.
Mutta pääministeri Kataisen sanat "puhuminen
koko maan asuttuna pitämisestä on vanhahtavaa"
viime pyhänä, niin kuin monet muutkin viimeaikaiset
puheet, ovat tuoneet esille kokoomuksen todelliset karvat. Vuodessa
ovat puheet tulleet selvemmiksi, ja kokoomuksen aate alkaa näkyä näissä esityksissä.
Hallituksen suuret ja nämä pienemmätkään
puolueet eivät halua näyttää ymmärtävänsä,
mitä tämä meidän esittämämme
käsite "keskittäminen" tarkoittaa. Mitä on keskittäminen?
Mutta mitä muuta tämä nykyinen politiikka
kokoomukselta ja muiltakin hallituspuolueilta on kuin keskittämistä ja
syrjäseutujen alasajoa?
Moni suomalainen haluaa asua maaseudulla, elää ja
tehdä siellä töitä — se
on muuten suomalaisuutta puhtaimmillaan. Ilman muuta kaupungeissakin
on hyvä ja niitä tulee kehittää,
ei väheksytä yhtään kaupunkien
asioita. Suomen mahdollisuudet ovat koko Suomen alueella. Suomen
todelliset vahvuudet ovat luonnossamme: kotimainen ruoka, metsä,
energia, kaivokset, rauha, matkailu, puhdas vesi, järvet,
joet. Eri puolilla Suomea meillä on paljon valmista infraa,
jota me voisimme käyttää maan kehittämiseen,
jos me vain haluamme.
Äsken edustaja Leppä puhui maaseutuvaikutusten
arvioinnista. Olen hänen kanssaan näistä asioista
todella samaa mieltä, eli koko tässä kuntauudistuksessa,
niin kuin monessa muussakin asiassa, tulisi ottaa esille maaseutuvaikutusten arviointi.
Tämä kuntarakenneuudistus keskittyy nyt aivan
liikaa maaseutuasioihin siinä mielessä, että maaseutualueiden
olosuhteita ollaan heikentämässä ja muuttamassa,
kun nyt näyttää siltä, että meidän
tulisi keskittyä erityisesti myös kaupunkialueiden
asioiden hoitamiseen. Mutta missä on se maaseutuvaikutusten
arviointi? Sitä todella odotan ja toivoisin. Toivottavasti
me sitten seuraavan vuoden aikana vielä kuulemme, kun tätä suoritusta
jatketaan.
Nyt nämä hallituksen voimavarat näyttävät menevän
siihen, että puhutaan euroasioista ja sitten näistä kuntarajojen
muutoksista. Hallituksen tulisi minun mielestäni tarttua
kiinni oikeisiin asioihin ja niiden toteuttamiseen. Kuntien ongelma
on sote-asiat. Siitä me olemme monta kertaa tässä salissa
jo tänään puhuneet ja kuunnelleet, elikkä sote-asiat
olisi se, mikä tulisi hoitaa kuntoon. Meidän tulee
keskustella tämän sote-asian hoitamisesta eli
itse asiasta. Kuntarajojen muutoksilla ei tuota asiaa hoideta, sillä monien
nykyisin suurienkin kuntien sote-asiat ovat vaikeuksissa. Eli on
aivan silmänlumetta ja täysin keinotekoista minun
mielestäni puhua tällöin, että sote-asiat
hoidetaan kuntoon yhdistämällä kuntia
ja tekemällä niin sanotusti elinvoimaisia kuntia.
Lapissakin Rovaniemellä, joka on isoin kaupunki, keskustellaan
siitä, miten nämä sote-asiat saataisiin
kuntoon, että saataisiin talous kuntoon.
Elikkä minä olen todella pettynyt hallituksen kykyyn
hoitaa näitä asioita. Samaa asiaa on pyöritetty
nyt vuosi ja mitään todella toimivaa mallia ei
ole saatu esitettyä. Onko meidän maallamme oikeasti
varaa tällaiseen värkkäämiseen?
Me tarvitsisimme toimivia tutkittuja toimintamalleja. Kuntamme tarvitsevat
apua, mutta tällä hallituksen esityksellä ei
tällä hetkellä kunnille kyllä anneta
apua.
Hallitus haluaa vain poistaa kuntarajoja unohtamalla, että kunnissa
on paljon toimiviakin asioita. Sote-asiat vievät kuntien
taloudesta noin 60 prosenttia. Minun mielestäni koko asian
esittämisen tulee lähteä liikkeelle siitä,
miten sote-asiat hoidetaan eri puolilla Suomea eri tilanteissa. Sen
jälkeen tulee muistaa, että nämä 40
prosenttiakin kunnissa tulee hoitaa, ne ovat näitä kaikkia
muita asioita. Elikkä suurin osa kuntien valtuustojen ja
hallitusten käsittelemistä asioista on jo nykyään
juuri tuota talouden 40:tä prosenttia. Tuon 40 prosentin
merkitys kuntien toiminnalle on erittäin suuri ja merkityksellinen.
On todella surkeaa, että kuntien nykyistä toimintaa
väheksytään, niin kuin tätä 40:tä prosenttia
ei olisi tärkeää hoitaa lähidemokratialla.
Meillä on niille tällä hetkellä olemassa
toimiva lähidemokratiamalli, ja ne saadaan hoidettua eri
kunnissa eri tavoilla. Osassa hoidetaan tiettyjen asioiden yhteistyönä eikä sitä koeta
missään muodossa ongelmallisena. No, tietysti
pieniä vaikeuksia on, mutta niitä kuuluu aina
ollakin.
Minä itse tunnen hyvin Savukosken kunnan, hyvin pienen
kunnan, siis väkiluvultaan pienen, pinta-alaltaan suuren
kunnan, asiat. Minä olen toiminut siinä kunnassa
viimeksi elinkeinoasiamies-kunnansihteerin yhdistelmävirassa,
ja minä olen hoitanut siinä kunnassa muitakin
yhdistelmävirkoja. Eivät ne yhdistelmävirat
ole ongelma. Kuntalaiset ovat olleet tyytyväisiä kuntamme
toimintaan, ja mikä tärkeintä, he ovat
saaneet palvelut. Jos me emme ole osanneet hoitaa jotain tiettyä erityistä asiaa,
olemme kysyneet apua naapurikunnista. Olemme hoitaneet asioita yhdessä tarvittaessa.
Sitten ongelma on nämä sote-asiat, koska suurin
osa kunnan menoista kohdistuu juuri näihin sote-asioihin.
Savukoskellakin, jos sote-asiat voitaisiin hoitaa jollakin laajemmalla
yhteistyöhommalla, ne muut asiat voisivat olla ihan toimivia
ja järkeviä hoitaa nykyisellä mallilla.
Elikkä meille tässä pienessä kunnassa
on tärkeintä aina ollut auttaa ihmisiä,
ja me olemme siinä ainakin minun mielestäni onnistuneet
erittäin hyvin. Pienessä kunnassa näemme
ihmiset kokonaisuutena. Tunnemme kuntamme, kuntalaisemme ja asiamme.
Ei ole mitään järkeä siinä, ei
toiminnallista eikä taloudellista, että näiden asioiden
hoitaminen siirrettäisiin kauemmas. Siirretään
vain sellaiset asiat yhteiseen hoitoon, jotka ovat järkeviä toiminnallisesti
ja taloudellisesti.
Tunnen siis pienten kuntien kuntasektorin käytännössä ja
olen todella surullinen, että hallitus haluaa romuttaa
meillä hyvin toimivat kohtuuhintaiset mallit. Toivon hallitukselta,
että ottaisitte käsittelyyn kuntien taloudesta
vielä myös ne 40 prosentin asiat ja päätöksistä suurimman osan
asiat ja miettisitte, miten on järkevää hoitaa nämä muutkin
kuin sote-asiat eli sivistys-, tekniset, elinkeino-, ympäristö-,
kaavoitusasiat jne. Tarvitsemmeko näihin asioihin oikeasti
muutosta? Emme kovinkaan paljoa.
Arvoisa puhemies! Koko tämä kunta-asioista keskustelu
näyttää olevan kestävyysurheilusuoritus.
Toivon, että hallitus alkaisi yhä enemmän kuunnella
myös kuntien käytännön toimijoita, tutkijoita
ja meitä opposition edustajia. Kuntauudistus tulee mielestäni
hoitaa kuin suunnistusradan suorittaminen: Otetaan käyttöön
koko alueen kartta, kompassi ja selvä suunta. Mennään huolella,
ajatuksella, rastilta toiselle. Jos me pummaamme, niin pysähdytään
miettimään näitä asioita, ja
kuljetaan ympäristöä kunnioittaen.
Arvoisa puhemies! Jatketaan tätä kestävyysurheilusuoritusta.
Ainakin minä olen siihen valmis.
Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Katsotaan, miten tämän
tuliterän iPadin kanssa nyt pärjätään.
Täällä on tänään
keskustelussa käytetty välillä todella
värikästä retoriikkaa. Sitä on
ollut mielenkiintoista seurata. Näin vaalien alla tietysti
kiusaus muutosvastarinnalla ratsastamiseen ja vaikeiden päätösten
jarruttamiseen on suuri. Olisi toivonut, että perussuomalaiset
mieluummin olisi esittänyt vastuullisesti uskottavan ratkaisun
edessä oleviin kuntatason ongelmiin kuin syyttänyt
hallitusta muun muassa edesvastuuttomuudesta.
Hallituksella on tässä edessään
kieltämättä erittäin kova haaste.
Kuntauudistus ei ole mikään helppo pala toteutettavaksi.
Peruspalveluiden turvaaminen tulevina vuosina kaikkialla Suomessa
vaatii merkittäviä rakenteellisia uudistuksia,
ja näin isot rakenneuudistukset eivät tapahdu
kivuttomasti. Tavoitteenahan on kansalaisille tärkeiden
lähipalveluiden turvaaminen kireän talouden ja
heikkenevän huoltosuhteen oloissa, ilman että joudutaan
uhraamaan lähidemokratia.
Tänäänhän asiaa puitiin
myös tuolla Pikkuparlamentin puolella perustuslain näkökulmasta ajankohtaisseminaarissa.
Sielläkin pohdittiin erilaisia ratkaisuja. Esillä oli
maakuntamallia, isäntäkuntamallia, jopa järjestämisvastuun
siirtämistä pois kunnilta jne. On selvää,
että yksi kaavamaisesti sovellettava malli ei käy
koko Suomessa, mutta perusratkaisuksi on valittu vahvaan peruskuntaan
nojaava malli, ja hyvä niin. Erittäin hyvä periaate
tässä on myös se, että palveluiden järjestämisvastuuta
ja niiden rahoittamisvastuuta ei enää eroteta
toisistaan. Maakunnallinen malli, josta täällä on
paljon keskusteltu, on sikäli ongelmallinen, että kun
kunnat toimivat maksajana ja erillinen maakunnallinen taso toimii
palvelun järjestäjänä, ollaan
juuri tuossa asetelmassa, josta on saatu tässä vuosien
varrella huonoja kokemuksia ja josta nyt pitää pyrkiä eroon.
Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty
toivomus, että hallituksen suunnalta tarjottaisiin joku konkreettinen
malli siitä, miten sote-palvelut olisi järjestettävä.
No, haluan nyt lyhyesti esitellä yhden konkreettisen esimerkin
siitä, miten asiat voidaan vahvan peruskunnan pohjalta
ratkaista: Rauman kaupunki, oma kotikaupunkini, on päättänyt
yhdistää samaan hallinnolliseen yksikköön kaupungin
sosiaalipalvelut, perusterveydenhuollon ja myös perustason
erikoissairaanhoidon. Tämä uusi kokonaisuus tunnetaan
nimellä MediRauma. Kokemukset tästä mallista
ovat Raumalla vielä vähäiset, mutta kaikki
merkit viittaavat siihen, että se toimii. MediRauma ratkaisee
muutamia palvelutuotannon ongelmia, jotka ovat hiertäneet
paikkakunnalla jo vuosien ajan. Ensinnäkin keinotekoiset
rajat palvelutuotannon tasojen välillä saadaan
vihdoin pois. Esimerkiksi taannoin Rauman sairaalassa oli lattian
väri merkkinä siitä, minkä organisaation
alueella liikutaan, eli tietyn värinen lattia tarkoitti
sitä, että ollaan sairaanhoitopiirin vastuualueella,
ja sitten jossain kohtaa lattian väri muuttui ja siirryttiinkin
Rauman kaupungin ylläpitämän terveyskeskuksen
puolelle. Lattian värin vaihtuminen merkitsi siis hallinnollisesti
ja rahoituksen kannalta dramaattista muutosta, mutta potilaan näkökulmasta
tämmöisellä värillä ei
ollut muuta kuin esteettinen arvo. Nyt lattia on, ainakin kuvaannollisesti,
kauttaaltaan samanvärinen, ja sairaalan hallinto on paljon
järkevämmin järjestetty kuin aikaisemmin.
Tällä hetkellä siis koko tuo talo toimii
yhden ylläpitäjän, yhden hallinnoivan
organisaation, alaisuudessa ja kaikki esimiehet ovat siellä paikan
päällä. Aikaisemmin oli niin, että osa
esimiehistä oli toisessa kaupungissa. Aivan vähäinen
ei ole myöskään se muutos, että todellakin
palvelutuotannon järjestämisvastuu ja rahoitus
ovat nyt samassa paikassa eli Rauman kaupungin kontolla. Aiemmin
vastuu ja valta palvelujen järjestämisessä olivat
sairaanhoitopiirillä, mutta maksajan osa oli Raumalla ja
muilla sairaanhoitopiirin jäsenkunnilla.
Arvoisa puhemies! Halusin kertoa tämän konkreettisen
esimerkin, jotta ei jäisi sellaista kuvaa, että vahvaan
peruskuntaan nojaava malli, jossa sote-palvelut, perustason erikoissairaanhoidon
palvelut ja perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan samassa organisaatiossa,
olisi vain jokin teoria tai utopia. Malli on hyvin konkreettinen
ja toimivaksi havaittu muuallakin kuin Raumalla. On aivan varmaa,
että täsmälleen sama palveluiden tuottamistapa
ei sovi joka paikkaan, mutta poikkeuksen voi tässäkin
tapauksessa ajatella vahvistavan sääntöä.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
usein varsinkin pienen kunnan huoltosuhteesta. Siitä muutama
sana.
Pienten kuntien taloudellista selviytymistä pohditaan
usein huoltosuhdemääritelmän kautta. Tällä määrittelyllä ollaan
tekemässä kaikista eläkeläisistä kunnan
elättejä, joilla ei olisi yhteiskunnalle enää mitään
annettavaa. Jopa useat asiantuntijatkin ovat sitä mieltä,
että laskelmat huoltosuhteen nopeasta heikentymisestä eivät
pidä paikkaansa. Kun niin sanotut suuret ikäluokat, jotka
tällä hetkellä ovat eläköitymässä,
pääsevät eläkkeelle, sen jälkeen
ikäluokat pienenevät nopeasti.
Huoltosuhde sinänsä voi olla oikea lähtökohta kuntien
talouden pohdiskelulle, mutta silloin pitää huomioida
vain ne, jotka todellisuudessa ovat huollettavia. Huollettavia ovat
tietysti lapset, mutta heitähän jokainen kunta
haluaisi syntyvän mahdollisimman paljon. Varsinaisia huollettavia
ovat lähinnä ne, jotka ovat laitoksissa, ja kunnat
joutuisivat kompensoimaan heidän laitoskulujaan sikäli
kuin eläke ei riittäisi, samoin tietysti sosiaaliluukulla
asioivat, ovatpa he siellä omasta syystään
tai syyttään.
Viime aikoina uutisoiduista lasten perhe- ja laitoshoitoon kuluneista
yli 420 miljoonasta eurosta tulisi yhteiskunnan olla enemmän
huolestunut. Näissä kuluissa ei varmasti ole kunnan
koolla mitään merkitystä. Tosin pieni
kunta pystyy ehkä paremmin ennalta ehkäisemään
huostaanottojen määrää.
Niin kauan kuin ihminen pystyy elämään omalla
ansaitulla tulollaan, olipa se eläkettä tai mitä muuta
tuloa hyvänsä, hän ei ole todellisen huoltosuhteen
muuttaja mihinkään suuntaan. Monet kunnat ottavat
mielellään hyvätuloisia eläkeläisiä asukkaikseen,
vaikka niin sanottu huoltosuhde siitä vääristyisikin.
Tässäkään ei ole isoilla ja
pienillä kunnilla eroa. Pienissä kunnissa ehkä tilastot
muuttuvat vähäisemmistä muutoksista.
Arvoisa puhemies! Täällä edustaja
Leppä ja toisetkin ottivat esille tämän
maaseutuvaikutusten arvioinnin. Minä ajattelen tätä oman
pienen kuntani kannalta, jossa on runsaat 2 000 asukasta.
Siellä on paljon yrittäjiä, jotka ovat
syntyneet siellä, ovat kasvaneet, ovat perustaneet yrityksen,
ja yritys on semmoista omaa identiteettiä ja siellä niin
kuin toimitaan yhdessä. Mietin varsinkin sitä,
että jos meidän kuntamme liitettäisiin
johonkin ja jos olisi kysymyksessä esimerkiksi sukupolvenvaihdos,
saattaisi käydä useimmissa tapauksissa niin, että yrittäjä ajattelee
niin, että hän lyö hynttyyt yhteen, että antaa
sitten näiden leveäharteisten vahvojen kuntien
elättää hänet ja nämä työntekijät.
Tämä on yksi asia.
Samoin kuntamme on osoittanut kiitollisesti avustusta erilaisille
kyläyhteisöille, joita kunnassa on erilaisia,
ja uskoisin, että nämä kyläyhteisötkin
menettäisivät merkityksen. Eli varsinkin pienissä kunnissa
on hyvin tärkeä tämä identiteetin
merkitys, ja tätäkään ei hallituksen
ihan tulisi unohtaa.
Kun edustaja Ahvenjärvi aluksi puhui, että perussuomalaisilla
ei ole uskottavaa vastausta, niin kyllä minun myös
täytyy sanoa, että ei hallituksesta kovin viisaita
vastauksia meille perussuomalaisillekaan ole annettu.
Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu hyvässä yhteistyössä,
ja minä ainakin toivon, että vahvan peruskunnan
määrittelyksi ei tule vain se 20 000, vaan
se, kuinka siellä nämä palvelut pelaavat,
ja että otetaan monet muut asiat huomioon, niin että ei
mentäisi tässä koko kuntauudistusjupakassa ojasta
allikkoon.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä yhdeksäntuntinen
keskustelu on osoittanut sen, että meillä on ainakin
ihan vahva elinvoimainen eduskunta tässä maassa.
Kiitän kaikkia kansanedustajia näistä evästyksistä ja
kommenteista, joita tämän välikysymyskeskustelun
aikana on esitetty. Tässä on hyvin paljon myös
muisteltu historiaa sen ohella, että tietysti nyt on tärkeää suunnitella
tulevaisuutta riittävän pitkällä aikajänteellä.
Kun on keskusteltu siitä, halutaanko ikään kuin
vaalien yli tässä viivyttää joitain
tärkeitä ratkaisuja, niin muistutan siitä,
että tästä ei suinkaan ole kyse, ja muistelen
Paras-hankkeen alkua. Sinänsä Paras-hanke oli
erittäin tarpeellinen hanke käynnistää,
mutta silloinhan hyvin paljon herätti kritiikkiä se,
että juuri sitä ennen oli käyty kunnallisvaalit,
joissa ei hiiskahdettu mitään tällaisesta
uudistustarpeesta, ja hyvin pian sen jälkeen käynnistettiin
mittava kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka sinänsä oli
tarpeen.
Nyt hallitus on hyvissä ajoin jo omassa hallitusohjelmassaan
kertonut sen, mitä tavoitellaan. Tästä on
käyty viimeisen vuoden aikana hyvin runsaasti keskustelua,
ja kesäkuussa hallitus vahvisti ne kriteerit, joiden perusteella
kaikki kunnat tietävät, onko niille tulossa selvitysvelvollisuus
ja millaisten kriteerien pohjalta, ja tietävät myös
etenemisen ja aikataulun. Näin ollen mitään
oleellista tämän osalta ei olla ikään
kuin pitämässä veran alla, vaan tämä tieto
on kuntapäättäjillä jo nyt,
vaikka itse lakia ei vielä ole. Sitä vielä viimeistellään,
se on menossa nyt vielä lausuntokierrokselle. Olemme kunnille
tämän mahdollisuuden luvanneet. Se sinänsä on
aika poikkeuksellista, että kunnille saakka lähetetään
lakiehdotuksia lausunnolle, mutta halusimme näin menetellä,
ja eduskuntaan tuo lainsäädäntö on keväällä tulossa
käsiteltäväksi.
Täällä on hyvin paljon puhuttu vapaaehtoisten
kuntaliitosten merkityksestä, ja juuri tähänhän
myös hallituksen kuntauudistus perustuu, siihen, että valtuustot
itse tekevät alueellaan tarpeelliset selvitykset ja valtuustot
itse päättävät myös
kuntien yhdistymisestä. On muistettava se, kun katsomme
historiaa, että kyllä Suomessa aina kuntarakennemuutokset
ovat käynnistyneet nimenomaan valtion vauhdittamina.
Meillä on kaksi merkittävää kuntaliitosaaltoa Suomen
kuntien historiassa nähty. Toinen oli 60-luvulla. Täällä on
niin nuoria edustajia, että ette varmaan näitä aikoja
muista, mutta tuolloin 60-luvulla meillä oli suuri kuntauudistus
ja sen aikana Suomessa tapahtui 63 kuntaliitosta. Sen jälkeen
meni noin 30 vuotta, jona aikana ei juurikaan kuntaliitoksia itse
asiassa tapahtunut, ja kun Paras-hanke käynnistyi, niin
viimeisten vuosien aikana 68 kuntaliitosta on taas toteutunut. Eli kyllä aina
kuntarakennemuutokset ovat edellyttäneet sitä,
että niitä on valtakunnan tasolta, valtion tasolta,
vauhditettu.
Myös muun muassa Paras-hankkeessa, josta tässä on
puhuttu, sen vapaaehtoisuudesta, uudistus perustui nimenomaan lainsäädäntöön
tältä osin: kuntien oli muodostettava joko 20 000 asukkaan
kuntia — eli kuntien oli tehtävä kuntaliitoksia — tai
sitten niiden oli muodostettava yhteistoiminta-alueita. Täällä on
puhuttu kuntien välisestä yhteistyöstä,
joka on hyödyllistä ja tarpeellista, mutta myös
Paras-hankkeessa sitä lainsäädäntö edellytti,
aivan kuten meillä tällä hetkellä muun
muassa maakuntaliittojen jäsenyys, sairaanhoitopiirien
jäsenyys ovat niin sanottuja pakkokuntayhtymiä eli
kuntien on lainsäädännön johdosta
kuuluttava näihin. Eli siitä syystähän
kunnat tätä yhteistyötä tekevät
ja myös siitä syystä, että ne
eivät kykenisi monia palveluita tänä päivänä järjestämään
muutoin, koska ovat niin pieniä.
Täällä edustaja Leppä kehui
sitä, kuinka hyvät mahdollisuudet on vaikuttaa
ylikunnallisiin organisaatioihin. Hän varmaan on tässä poikkeuksellisen
hyvässä asemassa, koska Siv Sandbergin tutkimuksessa,
jossa oli kuntapäättäjien vaikutusmahdollisuuksia
tutkittu, vain noin kymmenisen prosenttia Suomen valtuutetuista
koki, että voi vaikuttaa ylikunnallisiin organisaatioihin,
joissa kunta on mukana. Eli siinä mielessä kyllä valtuutetut
kokevat, että ei heillä kovinkaan paljon vaikutusvaltaa
itse asiassa ole näihin rakenteisiin.
Kun tässä on pohdittu sitä, voisiko
tämä kuntayhteistyö tarjota vaihtoehdon
kuntarakenteen muutoksille, niin kyllähän aina
silloin, mitä enemmän erilaisia yhteistyömalleja
rakentuu, se kuntapohjaisen järjestämisen etu
nimenomaan alkaa kadota. Muun muassa eräs varsin suurikin kunta
kertoi ylpeänä, että heillä on
40 erilaista yhteistyöverkostoa rakentunut eri palveluiden ympärille
ja kaikki vähän eri kuntajoukon kanssa. Kyllä se
jo kuvaa sitä, että siinä alkaa kadota silloin
kuntapohjaisen järjestelmän etu, joka on juuri
siinä, että sama valtuusto päättää kaikista keskeisistä palveluista,
silloin saadaan siitä synergiahyötyä.
Täällä on kaivattu lainsäädännön
vaikutusten arviointia, ja luonnollisesti osana rakennelakia normaaliin
tapaan tehdään lain vaikutusten arviointia. Sitä on
tehty kaikki nämä viime kuukaudet, kun tätä rakennelakia
on kirjoitettu, ja varmasti tuo työ jatkuu ja täydentyy
nyt tämän lausuntokierroksen pohjalta myöskin,
eli kun eduskunnalla keväällä on rakennelaki
käsittelyssään, niin siinä yhteydessä luonnollisesti
myös tuo vaikutusten arviointityö on tehtynä.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä on hienosti
keskusteltu myös sosiaali- ja terveyspalveluista, ovathan
ne kunnalle todella vetovoimatekijä. Nimittäin
jos sosiaali- ja terveyspalvelut kunnasta häviävät,
niin valitettavasti sieltä häviävät
myös ihmiset. Tällä hetkellä eivät
ihmiset enää mene sen työn perässä asumaan,
vaan he menevät työhön sinne, mistä sitä työtä löytyy,
ja sitten valitsevat sen asuinkuntansa sieltä, missä palvelut
pelaavat.
Täällä on hyvin puhuttu siitä — ja
minä olen todella iloinen siitä, että monet
ovat sen todenneet — että tarvitaan tätä integraatiota,
nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon integraatiota, mutta myöskin sitä,
että se kunnan muu toiminta ja sosiaali- ja terveydenhuolto
ovat yhteistyössä, koska onhan se totta, että eihän
sitä terveyttä edistetä pelkästään
terveyskeskuksesta vaan siihen vaikuttavat sivistystoimi ja infra
ja liikuntatilat ja se, minkälaiset ovat maastot ja liikuntamahdollisuudet
jne., monet asiat vaikuttavat, ja siitä syystä se
paras vaihtoehto tälle kaikelle on se, että on
vahva peruskunta. No, jokainen tietää myöskin
sen, että ei ole kauhean helppoa mahdollistaa sitä,
mutta tavoitteena pitää olla myöskin
se, että on kuntien käsissä se sosiaali-
ja terveydenhuolto, joka on yksi tärkeimmistä palveluista
kunnalle.
Täällä on tuotu hyviä esimerkkejä siitä,
miten tällaista integraatiota Suomessa on jo tehty, ja täällä puhuttiin
Rauman kokemuksista — erinomaisen hyvä puheenvuoro
siitä, miten Raumalla on lähdetty yhdistämään
sosiaali- ja terveydenhuoltoa, perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa,
ja todettiin myöskin se, että se on muutakin kuin
vain värin vaihto sairaalan lattioissa. Meillä on
muitakin tällaisia hyviä esimerkkejä:
Kouvola, Forssassa on hyviä kokemuksia nimenomaan tämäntyyppisestä toiminnasta.
Tavoite on nyt se, että meillä tämä integraatio,
sekä tämä vertikaalinen että horisontaalinen
eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
integraatio, toteutuisi ja nimenomaan niin, että se on
tällainen kuntalähtöinen. (Mauri Pekkarinen:
Miten se toteutuu?)
Täällä on tarjottu myöskin
tällaista maakuntamallia ja maakuntapohjaista mallia, mutta
silloin se tarkoittaa sitä, että kunta antaa jonkun
muun hoidettavaksi oman perusterveydenhuoltonsa, ja se ei ole mielestäni
järkevää. Kunnat joutuvat tekemään
yhteistyötä jatkossakin, se on aivan selvää,
mutta minä peräänkuulutan tätä integraatiota,
koska meillä on esimerkiksi yhteisiä asiakkaita,
potilaita, palvelujenkäyttäjiä, sosiaali-
ja terveydenhuollolla: päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset,
vanhukset, lapsiperheet jne. Tulevaisuudessa minä toivon
näkeväni sellaisen tilanteen, että me
emme puhu enää perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta
vaan me puhumme terveydenhuollosta, jota annetaan lähempänä ja
sitten kauempana keskitetysti, ja meillä on myöskin
erityisen vaativa hoito varmistettu asetuksella kuten tähänkin
asti eli keskitetysti.
Lähipalvelut ovat tärkeitä terveydenhuollossa,
ja niistä varmasti pitää ihan säätää tuolla
sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelaissa. Lähipalvelut
eivät välttämättä kuitenkaan
ole mikään pömpeli. Ne voivat olla myös
pyörillä liikkuvia, kuten Etelä-Karjalan
sosiaali- ja terveyspiirissä on niin sanottu Mallu-auto,
siellä on myöskin mielenterveyspuolen auto, siellä on
myöskin sosiaalityöhön samanlainen pyörillä liikkuva
lähipalvelu.
Meidän tulee varmistaa myöskin ikäihmisille hyvä hoito
ja hoiva, ja se tarkoittaa todella sekä akuuttihoitoa että myöskin
pitkäaikaishoitoa ja myöskin kotiin vietäviä palveluja.
Tähänkin me tarvitsemme sitä integraatiota.
Me tarvitsemme vahvemmat kunnat, me tarvitsemme enemmän yhteistyötä.
Minä olen ollut iloinen siitä, kun minä olen
kuullut teidän sanovan nämä samat tavoitteet.
Eri puolueilla on hieman eri tapoja saavuttaa ne, mutta minä uskon,
että kaikki tietävät, että jotain
on tehtävä, me emme voi näin jatkaa. Meidän
perusterveydenhuolto on murentunut. Erikoissairaanhoito kyllä voi
hyvin, mutta se ei voi kauan jatkua näin, että meidän
kaikki rahamme menevät sinne erikoissairaanhoitoon ja samanaikaisesti
murentuu perusterveydenhuolto. Meidän pitää vahvistaa
perusterveydenhuoltoa. Siihen ensimmäinen askel oli terveydenhuoltolaki,
ja sitä pitää jatkaa, mutta siihen pitää saada myös
rakenteellinen muutos.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Pari kommenttia ministereiden puheenvuorojen
johdosta vielä.
Ministeri Risikko sanoi äsken tuossa loppupuolella,
että maakuntamalli tarkoittaa sitä, että kunta
antaa jonkun muun hoidettavaksi terveydenhoitonsa. Mitä se
teidän mallinne suurkunnista oikeastaan sitten muuta tarkoittaa
kuin juuri sitä, mitä se tarkoittaa minun tulkintani
mukaan, että moni kunta joutuu antamaan oman kuntansa alueella
terveydenhoidon jonkun muun, sen yhden tai kahden vahvan suuren
kunnan, hoidettavaksi, niin kuin jo tällä hetkellä tilanne
on eräissä tapauksissa: on isäntäkuntia
ja renkejä? Teidän suurkuntaideannehan johtaa
ihan tasan tarkkaan tähän, että vielä enemmässä tulee
näin olemaan, koska en kuvittele teidän kuvittelevan,
että Pihtipudas pystyy yksin hoitamaan terveydenhoitonsa,
jolloin kunta itse saa päättää niistä.
Jos te taas sitten vedätte sen Pihtiputaan osaksi Suur-Äänekoskea,
koko pohjoista Keski-Suomea, siihen samaan alueeseen, niin ehkä silloin
se suurkunta pystyy järjestämään
sen oman terveydenhoitonsa. Mutta väitän, että niitten
pihtiputaalaisten ääni ei kuulu taatusti ainakaan
paremmin silloin niissä ratkaisuissa kuin se kuuluu silloin,
jos Pihtipudas on osana Keski-Suomen sairaanhoitopiiriä ja
tekemässä siellä ratkaisuja sekä erikoissairaanhoidosta
että perusterveydenhoidosta samalla kertaa.
Tällä hetkellä jo sairaanhoitopiirit
vastaavat, niin kuin kaikki tiedämme, erikoissairaanhoidosta.
En minä tiedä, onko niin mahdottoman huono se
ratkaisu, mikä tällä hetkellä on
tähän erikoissairaanhoitoon järjestetty
ja organisoitu. Nyt te aiotte hävittää sairaanhoitopiirit
ja ehkä sen vaativimman erikoissairaanhoidon sitten siirtää näille
erva-alueille ja muun sitten siirtää jonnekin näistä muutamista
suurkunnista, jotka sitten edelleen isäntäkuntaperiaatteella
nämä palvelut järjestäisivät.
Siinä hoidon integraatio huononee monella tavalla, ja siinä myöskin
tämä valta ja vastuu, josta te niin mielellänne
puhutte, tosiasiassa monien kuntien kohdalla ilmiselvästi
heikkenee siihen verrattuna, miten asianlaita on tällä hetkellä.
Te puhutte siitä, että valta ja vastuu on
samoissa käsissä sitä enemmän,
mitä suurempi yhteisö kuntayhteisö on.
On monia esimerkkejä siitä, että ei se
välttämättä siellä sillä tavalla
toimi. Jos kunta vastaa 400—500 erilaisesta tehtävästä,
kun se on suuri kunta, niin kyllä siinä se vallan
ja vastuun erkaantuminen toisistaan käytännössä on ihan
tosiasia silloin, kun luottamushenkilöistä puhutaan.
Käytännössä on johtavien virkamiesten
vallankäyttöä paljossa se, miten suurissa
kunnissa toimitaan.
Monta kertaa tai ainakin kerran olen täällä kertonut
jo tämänkin päivän aikana, että kun
esimerkiksi meillä Jyväskylässä on
56 kappaletta erilaisia yhtiöitä, jonne on tungettu
erilaisia kunnallisiakin tehtäviä, ei siinä kunnallinen
luottamushenkilö ole tosiasiassa millään
tavalla luottamusvaltaa käyttämässä.
Tosiasiassa tällaisissa kunnissa näin tehtävät
organisoiden valta siirtyy kuntien johdolle, kunnanjohtajille ja
muille johtaville virkamiehille. Ei se vallan kasvottaminen tosiasiassa
onnistu yhtään paremmin.
Palaan vielä ihan viime sanoissani tähän
maakuntamalliin. Kotikunta—maakunta-malli, vielä kertaalleen:
Siinä työnjako on selvä. Lukumääräisesti
aivan ylivoimainen valtaosa palveluista tässä ajattelussa
jätetään niille kotikunnille, lähikunnille.
Ne selviävät niistä lasten päivähoidosta,
peruskoulusta ja sadoista muista tehtävistä aivan
erinomaisen hyvin, ja sitten kun tulee tämä vaativa
perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito, niin — niin
kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa — meilläkin
se asia ja ne tehtävät on syytä koota
sitten laajempialaisesti yhteen. Kun ne kootaan yhteen erikoissairaanhoidon
kanssa, niin se samalla sen hoidon porrastuksessa tällä hetkellä olevat
ongelmat voittaa ja ne poistaa ja saadaan aikaan järjestely,
joka kaikkien, sekä palveluiden tarvitsijoiden että niitten
maksajien, kannalta on varmasti paras mahdollinen.
Arvoisa puhemies! Minä kyllä vielä toivon
ja uskonkin, että hallitus, jos se vain haluaa kuntalaisia
kuulla, joutuu vielä kertaalleen tämän
suurkuntaideansa ja -ideologiansa tarkistamaan. Tässä nyt
kerran hallitus joutui ottamaan takapakkia ja lähtemään
valmistelemaan asioita uudelleen. Minä olen erittäin
luottavainen tämänkin päivän keskustelun
jälkeen, että tulee vielä seuraavakin kerta,
jolloin otetaan uusi alku. Toivottavasti se uusi alku nyt otetaan
sitten niin, että se samalla otetaan parlamentaariselta
pohjalta, niin että kaikki poliittiset ryhmät
voivat olla siinä mukana.
Keskustelu päättyi.