Ben Zyskowicz /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Pankkivaltuuston kertomuksen rakennetta on nyt käsittelyssä olevassa vuoden 2012 kertomuksessa maltillisesti uudistettu. Kertomus sisältää aiempaa selvemmin eriytetyt osat Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan toiminnasta ja hallinnosta. Verrattuna aiempiin kertomuksiin uutta on myös muun muassa se, että viime vuosina paljon keskustelua ja huoltakin myös tässä salissa herättäneitä Suomen Pankin riskejä käsitellään kootusti omassa erillisessä alaluvussaan. (Hälinää)

Kiitos, herra puhemies. — Kertomuksen Finanssivalvontaa koskeva osa sisältää talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti erillisen yhteenvedonomaisen osion Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden makro- ja mikrotason valvontaa harjoittavasta järjestelmästä. Kertomuksessa kuvataan myös lyhyesti eräitä kertomusvuoden 2012 jälkeisiä tapahtumia. On kuitenkin hyvä huomata, että kertomus keskittyy normaaliin tapaan kertomusvuoden tapahtumiin ja että sen tiedot perustuvat laadintavaiheessa keväällä 2013 käytettävissä olleisiin tietoihin.

Kun kertomusvuotta 2012 katsoo nykyhetkestä taaksepäin, on hyvä palauttaa mieleen, miltä Suomen Pankin toimintaympäristö näytti kertomusvuoden käynnistyessä. Maailmantalouden kehitysnäkymät olivat kertomusvuoden 12 alussa hauraat. Talouskehityksen odotettiin vaihtelevan merkittävästi alueittain, ja kasvuodotukset olivat vahvimmat Aasiassa. Odotukset eri alueiden ja siten myös maailman kokonaistuotannon kasvusta hiipuivat kuitenkin vuoden edetessä. Myös euroalueen talousnäkymiä leimasi kertomusvuoden alkupuolella epävarmuus. Alueen talouskehityksen odotettiin kuitenkin elpyvän hitaasti vuoden 12 kuluessa. Rahoitusmarkkinat reagoivatkin kertomusvuoden maaliskuussa rauhallisesti, kun Kreikan toinen sopeutusohjelma saatiin valmiiksi. Kuten muistanette, tuolloin yksityisten sijoittajien hallussa olleiden Kreikan valtion velkakirjojen arvoa alennettiin aiemmin tehtyjen suunnitelmien mukaisesti.

Loppukeväällä ja alkukesästä 2012 euroalueen kasvuodotukset kuitenkin heikkenivät ja maakohtaiset erot rahoitusoloissa ja rahapolitiikan välittymisessä korostuivat. Markkinoiden epävarmuus euroalueen tulevaisuudesta kasvoi, ja ongelmien kärjistyminen johti siihen, että Espanja haki kesäkuussa 2012 ulkopuolista tukea pankkiensa pääomittamiseen. Samoihin aikoihin myös Kypros ilmoitti avuntarpeestaan. Myös huoli julkisen velan suuruudesta ja sen tulevasta kehityksestä euroalueen eri maissa jatkui. Kertomusvuoden loppupuolella Kreikan talousongelmiin jouduttiin jälleen etsimään uusia ratkaisuja.

Juuri ennen kertomusvuoden alkua EKP:n neuvosto oli ilmoittanut uusista toimista, joiden toteutus ajoittui osittain vuoden 2012 alkupuolelle. Näistä toimista merkittävimpiä olivat erityispitkät 3 vuoden rahoitusoperaatiot. Pankit lainasivat näissä operaatioissa vakuuksia vastaan yhteensä noin 1 000 miljardia euroa 3 vuoden ajaksi. Pitkän maturiteetin ohella toinen näiden operaatioiden erityispiirre oli mahdollisuus ennenaikaiseen takaisinmaksuun.

Kuten edellä mainitsin, markkinoiden epävarmuus euroalueen talouskehityksestä ja tulevaisuudesta kasvoi kertomusvuoden loppukevään ja kesän aikana. Tämä heijastui rahapolitiikkaan monin tavoin. Ensinnäkin, kertomusvuoden heinäkuussa EKP:n neuvosto laski rahapoliittista ohjauskorkoaan 0,25 prosenttiyksikköä. Toiseksi, markkinoiden kokemaa epävarmuutta lievennettiin kesän ja alkusyksyn aikana myös monin epätavanomaisin toimin. Näitä olivat muun muassa ensinnäkin EKP:n pääjohtaja Mario Draghin heinäkuussa Lontoossa pitämä euron peruuttamattomuutta korostanut erittäin merkittävä puhe, niin sanottu whatever it takes -puhe, toiseksi EKP:n neuvoston elokuinen toteamus siitä, että arvailut euroalueen hajoamisesta eivät ole hyväksyttävä syy euroalueen valtionlainapapereiden riskipreemioiden kasvuun, sekä kolmanneksi, tärkeimpänä, EKP:n neuvoston syyskuinen päätös uuden rahapoliittisen suorien kauppojen ohjelman pääpiirteistä. Tämän OMT-ohjelman kautta eurojärjestelmä voi ostaa valtionvelkakirjoja jälkimarkkinoilla. Nämä rahapoliittiset suorat ostot ovat ehdollisia, eli ne voivat kohdistua vain sellaisten valtioiden lyhytaikaisiin velkakirjoihin, jotka ovat sitoutuneet euron vakausmekanismien määrittelemiin talouden sopeutumisohjelmiin. Tämän ehdollisuuden perusajatus on, että velkakriisin ratkaisu riippuu euroalueen hallitusten toimista kunkin maan talouden rakenteiden uudistamiseksi ja tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi. Jo pelkkä ilmoitus OMT-ohjelmasta vähensi markkinoiden arvailua euroalueen hajoamisesta ja johti riskipreemioiden supistumiseen. Eurojärjestelmä ei siis ostanut ohjelman kautta valtionlainapapereita vuonna 2012 eikä ole ostanut sen jälkeenkään.

Mitä kotimaiseen talouskehitykseen tulee, totean vain lyhyesti, että samoin kuin muualla myös Suomen talouden kasvua koskeneita ennusteita vuodeksi 2012 korjattiin aiemmin arvioitua heikommiksi kertomusvuoden alussa. Vuoden mittaan ennusteet talouden kehityksestä synkkenivät valitettavasti edelleen. EKP:n kevyt rahapolitiikka on kuitenkin välittynyt Suomeen suoraviivaisesti. Matalat korot ovat Suomessa tukeneet muun muassa kulutuksen suotuisaa kehitystä. Suomessa sekä asunto- että yrityslainojen korot ovat alemmat kuin euroalueella keskimäärin.

Herra puhemies! Kansallisena keskuspankkina ja osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää Suomen Pankin tehtävänä on osallistua rahapolitiikan valmisteluun ja toteuttaa Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa. Suomen Pankin tehtävänä on myös edistää maksu- ja rahoitusjärjestelmän vakautta ja tehokkuutta sekä luoda edellytyksiä vakaalle talouskasvulle ja hyvälle työllisyydelle. Näiden tehtävien hoitaminen tuottaa yhtäältä tuloja ja toisaalta aiheuttaa Suomen Pankille kustannuksia ja erilaisia riskejä. Suomen Pankille koituu riskejä muun muassa sekä oman rahoitusvarallisuuden sijoittamisesta että keskuspankkitehtävien hoitamisesta.

Pankkivaltuusto on seurannut säännöllisesti Suomen Pankin riskiprofiilin ja taseen kehitystä. Tasetta on viime vuosina vahvistettu systemaattisesti. Tällä tavoin on pyritty huolehtimaan siitä, että keskuspankkitehtävien hoitaminen ei vaarannu nykyisissäkään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kun kaikki Suomen Pankin taseen riskit lasketaan yhteen ilman kultaa, kokonaisriskin arvioitiin kertomusvuoden lopulla olevan noin 2,3 miljardia euroa. Toisaalta Suomen Pankilla oli kertomusvuoden päättyessä taseessaan kanta- ja vararahasto, arvonmuutostilejä sekä varauksia yhteensä noin 6,5 miljardia euroa. Pankkivaltuuston näkemys on, että Suomen Pankin vakavaraisuus oli kertomusvuoden lopulla riittävä kattamaan pankin tehtävien hoitamisesta johtuvat riskit. Todettakoon, että tältä osin tilanne ei ole kertomusvuoden jälkeen muuttunut.

Yksi viime vuosina huomiota saanut erityispiirre eurojärjestelmän toiminnassa ovat muutokset sen sisäisissä veloissa ja saamisissa eli niin sanotuissa Target 2 -saldoissa. Koska Suomi kuuluu maihin, joissa pankit ovat hyvän likviditeettitilanteensa vuoksi tehneet suuria talletuksia keskuspankkiinsa, nämä Suomen Pankin tase-erät, jotka ovat siis saamisia Euroopan keskuspankilta, kasvoivat voimakkaasti kriisin kuluessa. Tämä ilmiö on herättänyt keskustelua eduskunnassakin. Pankkivaltuusto onkin seurannut säännöllisesti pankin taseeseen kumuloituvia eurojärjestelmän sisäisiä saamisia. Nämä niin sanotut Target 2 -saamiset ovat kuitenkin sittemmin kertomusvuoden jälkeen lähteneet selvään laskuun. Kun ne suurimmillaan maaliskuussa 2012 olivat 73 miljardia euroa, olivat ne viimeisimmän käytettävissä olevan tiedon mukaan elokuun 2013 lopulla 26,7 miljardia euroa.

Herra puhemies! Totean tyydytyksellä, että kertomusvuoden lopulla käynnistynyt euroalueen rahoitusolojen suotuisa kehitys on pääosin jatkunut kuluvan vuoden puolella. Euroopan velkakriisi ei ole ohi, mutta nyt näyttää siltä, että pahin on ohi. Konkreettisia merkkejä tästä ovat muun muassa edellä kerrotut kertomusvuoden jälkeiset muutokset Target 2 -saldoissa. Samoin valtionlainojen korkoerot euroalueella ovat jatkaneet pääosin kaventumistaan. Lisäksi kesän aikana ja nyt syksyllä saadut taloustiedot Euroopasta ovat olleet rohkaisevia. Esimerkiksi euroalueella erilaiset ennakoivat luottamusindikaattorit antavat viitteitä siitä, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Tasapainottuminen on jatkunut muun muassa kriisimaiden vaihtotaseiden ja julkisten vajeiden aiempaa suotuisamman kehityksen myötä.

Itse olin toissa viikolla käymässä Madridissa ja voin sanoa, että kaikissa kuulemissani talouskatsauksissa oli optimistinen perusvire. Kotimaassa positiivisimmat uutiset liittyvät epäilemättä budjettiriihessä päätettyihin rakennelinjauksiin ja hyvin maltilliseen kilpailukykyämme tukevaan palkkaratkaisuun. Sitäkin tärkeämpää on, että hallitus pystyy konkretisoimaan ja jämäkästi viemään eteenpäin rakenneratkaisunsa ja että keskusjärjestöjen sopima tuloratkaisu todellakin soudetaan satamaan.

Lopuksi totean, herra puhemies, että Suomen Pankin voittokertomus vuodelta 2012 oli 337 miljoonaa euroa. Pankkivaltuusto päätti maaliskuussa, että voitosta 110 miljoonaa euroa käytetään Suomen Pankin vararahaston kartuttamiseen. Loppuosa eli 227 miljoonaa euroa siirrettiin valtion pohjattomiin tarpeisiin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä kiinnitän huomiota siihen, että on kysymys vuoden 2012 kertomuksesta ja nyt ollaan syyskuussa. Eduskunnalla on jotakin tekemistä tämän asian kanssa, varmaan Suomen Pankinkin puolella, mutta näin tärkeän asian käsittely hieman tuoreempana maksaisi vaivan.

Puheenjohtaja Zyskowicz totesi erinomaisessa puheenvuorossaan kattavasti, että rahan arvon säilyttäminen, sen takaaminen on ensisijainen tavoite. Siinähän on onnistuttu erinomaisella tavalla. Mutta minä kysyisin Pankkivaltuuston käsitystä siitä, onko mahdollista ajatella, että on myös sivutavoitteita euroalueella, kuten esimerkiksi työllisyystavoite. Tuleeko siitä liian vaikea ja siihen tavoitteeseen mukautuva vaatimus, jos sitä ruvetaan myöskin jossakin kohtaa tavoittelemaan?

Ja toinen kysymys lyhyesti on: onko Pankkivaltuuston käsitys se, että euroalueessa mukanaolo on yksiselitteisesti Suomen kansallisen edun mukaista, niin kuin voisi helposti tuosta esityksestä ja kertomuksen kuvauksesta päätellä?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aion varsinaisessa puheenvuorossa kiitellä sitä tapaa, millä kokonaisvastuut eurokriisistä Suomen Pankin osalta on tässä raportissa raportoitu. Ne vastaavat tarkastusvaliokunnan pitkäaikaisia toiveita, kun vielä pääsemme esittämään toisessa asiakirjassa ne sitten yhdessä valtion muiden vastuiden kanssa. Erittäin hyvää työtä.

Mutta olisin tässä yhteydessä jo kysynyt puheenjohtajalta, kun te Pankkivaltuustossa valvotte myös Finanssivalvontaa ja eduskunta, ja myös tarkastusvaliokunta, on kiinnittänyt valtionyhtiöiden ylimmän johdon palkkioiden kohtuullisuuteen aika paljon huomiota ja nyt eläkeyhtiöt ovat kuitenkin palkinneet johtajiaan aivan käsittämättömän suurilla palkkioilla. Semminkin, kun edustaja Zyskowicz itse on ollut tässä asiassa erittäin aktiivinen, olin hiukan hämmästynyt, että Pankkivaltuuston rooli tämän asian valvojan valvojana ei ole noussut esiin. Kysyn: aiotteko jatkossa puuttua tähän asiaan?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax puuttui tähän palkkioasiaan juuri sillä tavoin kuin minäkin olen vähän ihmetellyt, että nyt kun edustaja Zyskowiczilla on itsellään mahdollisuus puuttua näihin, koska Finanssivalvonta kuuluu keskeisiltä osin tähän, en huomannut tässä mitään tämän tyyppistä, että edes olisi joku virke ollut tästä asiasta.

Toinen asia on esimerkiksi pk- ja pienten yritysten rahoitus. Tässä ei ole mitään siitä, millä tavoin tätä vaikeata rahoitustilannetta pitäisi pankkien parantaa. Se kuuluu Finanssivalvonnan ja myös Eduskunnan pankkivaltuuston tehtäviin. Samoiten on näitten korkomarginaalien kohtuullisuus — näistäkään ei tässä ole yhtään mitään. Siis tavallisen asiakkaan, tavallisen yrittäjän näkökulmasta Pankkivaltuuston pitäisi näistä teknisistä näkökulmista, makrotaloudesta asettua myös tänne ihmisten keskelle.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös siihen, että johdon ahneuden ja saalistamisen esilleotto olisi paljon tärkeämpää nyt tässä tilanteessa kansan oikeudentajun näkökulmasta kuin puhua siitä, että nälkäpalkalla elävät perheet ja tiukalla olevat ihmiset tinkisivät entistä enemmän.

Mutta eurokriisin hoito on ollut jatkuvaa komission, Maastrichtin sopimuksen ja muiden periaatteiden romuttamista ja mitätöintiä. Nyt sitä kierretään pitkälti Euroopan keskuspankin kautta, se on ottanut paljon roskapapereita velkamailta. Suomen Pankki on siellä mukana päätöksenteossa. Ei eduskunnan budjettivallan piirissä vaan pitkälti todella on toimittu ulkopuolella ja aiheutettu merkittävää varjovelkaantumista myöskin Suomelle, millä voi olla pahimmillaan suuri, vakava merkitys myös meidän kansallisen selviytymisen näkökulmasta. Missä määrin tätä puheenjohtaja Zyskowiczin johdolla Pankkivaltuusto on käsitellyt, koska tämä aikaansaa selkeitä uhkia myöskin meidän oman kansallisen selviytymisen ja talouden ja työllisyyden raameihin?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä edustaja Rajamäen huomio oli tarpeellinen, ja itsekin olisin samantapaiseen asiaan kiinnittänyt huomiota.

Juuri tässä kertomuksessa sivulla 28 on kuvattu näitä Suomen Pankin riskejä, ja on kyllä hyvä todeta ihan selvästi ääneen se, että kyllä euroalueen kehitykseen edelleen liittyy riskejä, joihin Suomi on Suomen Pankin kautta sitoutunut. Sen lisäksi, että olemme sitoutuneet siihen hallituksen ja eduskunnan päätöksellä niin myöskin Suomen Pankin kautta. Sivulla 29 oli taulukko, jossa oli kerrottu rahapolitiikan operaatioiden määristä vuoden 2012 lopussa. Pelkästään rahapolitiikan jälleenrahoitusoperaatioihin liittyy yli 20 miljardia euroa, joissa olemme kiinni Suomen Pankin kautta. Jos Suomen Pankin riskit realisoituvat, ongelma koituu lopulta eduskunnan ja veronmaksajien ongelmaksi.

Arvoisa puhemies! Se on vielä syytä todeta, että kyllä Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen käyttää merkittävää valtaa Suomen osalta toimiessaan Euroopan keskuspankissa ja demokraattinen kontrolli tältä osin on puutteellinen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tämän eduskunta viime vuonna, kun käsittelimme edellisen vuoden Pankkivaltuuston kertomusta, otti hyvin asiakseen ja omakseen ne asiat, mitä silloin tuli esiin, myös meillä talousvaliokunnassa.

Nyt itse pankkivaltuutettuna haluan kiittää puheenjohtajaamme Ben Zyskowiczia, joka on hyvin tarmokkaasti ottanut näihin eri asioihin kantaa ja ajanut sitä, että me pystymme näitä riskejä seuraamaan niin läheltä kuin se ylipäätään on mahdollista ja pankkivaltuutettuna on mahdollista. Niin kuin puheenjohtajamme totesi, niin keskuspankin tehtävänä on myös luoda edellytyksiä työllisyydelle, eli se tuli täällä esiin, ja sitä kautta nimenomaan, että rahapolitiikka toimii ja Suomen Pankin tase toimii semmoisena, että voidaan myöntää niitä lainoja.

Korkomarkkinat ja yritysten edellytysten toimiminen ovat olleet tänä vuonna esillä meillä Pankkivaltuustossa, joten mahdollisesti näistä sitten seuraavassa Pankkivaltuuston kertomuksessa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Zyskowicz käytti erinomaisen ja erittäin analyyttisen puheenvuoron. Olen vakuuttunut siitä, että kun hän on havainnut, että näkymät ovat selvästi paremmat, niin olemme parempaan suuntaan eurooppalaisittain menossa.

Hän puheenvuorossaan totesi myöskin sen, että EKP:n pääjohtajan ilmaisu siitä, että likviditeetti ja rahoitus turvataan kaikissa tilanteissa, oli yksi tekijä, joka laukaisi kriisiä. Toisaalta siinä yhteydessä on käyty keskustelua siitä, mikä on EKP:n tehtävä. Nyt tiedustelisinkin puheenjohtaja Zyskowiczilta, missä määrin Pankkivaltuuston piirissä käydään keskustelua siitä, toimiiko EKP tehtäviensä rajoissa vai onko niitä ylitetty ja pitäisikö sitten ylipäätänsä niitä tehtävien rajoja muuttaa, onko siihen tarvetta, jotta toimitaan laillisella tavalla.

Sitten tähän liittyy toinen seikka, joka on aika merkittävä. Nyt meillä ovat korot erittäin alhaalla ja likviditeetti erittäin korkealla, ja tämä pitää jossakin vaiheessa purkaa. Tietysti, jos mentäisiin huonompaan suuntaan, niin tästä saattaa syntyä aika suuri ongelma. Kuinka tarkkaan teillä on analysoitu niitä riskejä ja ongelmia, joita tästä aiheutuu, että korkotase on näin alhaalla ja likviditeettiä on paisutettu huimasti?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! Edustajat Kanerva ja Sasi oivallisissa puheenvuoroissaan kysyivät Suomen Pankin ja sitä kautta ennen kaikkea tietysti EKP:n tehtävistä muun muassa työllisyyden osalta.

Ehkä voi kaiken kaikkiaan sanoa näin, että rehellisesti on myönnettävä, että tässä Euroopan velkakriisin hallitsemisessa Euroopan keskuspankki on liikkunut alueilla, jotka ovat hyvin epätavanomaisia, mutta niinpä tämä kriisikin on ollut hyvin epätavanomainen. Voi kaiken kaikkiaan sanoa, että kun pyritään velkakriisiä hallitsemaan tämän rahavakauden ohella, niin kyllä siinä tietysti työllisyyden turvaaminenkin pitkällä aikavälillä on keskeisenä tavoitteena.

Kysymykseen siitä, onko ollut Suomen edun mukaista tämä euroalueeseen kuuluminen, kyllä minun mielestäni voidaan vastata myönteisesti, vaikka totta kai siihen on sisältynyt viime aikoina myös paljon kielteistä, kuten juuri näihin tukipaketteihin osallistuminen ja sitä kautta riskien kasvaminen sekä täällä valtion puolella että Suomen Pankin puolella.

Edustaja Brax ja Skinnari kysyivät näistä eläkeyhtiöiden palkkioista. Nehän ovat täysin hulvattomia, ja siellähän toimii tällainen sulle—mulle-politiikka. Eläkeyhtiöt käyttävät keskeistä valtaa suomalaisissa pörssiyhtiöissä, ja niiden johtajille sopii, että näiden pörssiyhtiöiden johtajien palkat ja niin sanotut kannustimet nousevat pilviin, koska niihin vedoten myös heidän kannustimensa nousevat vastaavasti pilviin.

Näistä asioista on puhuttu silloin, kun Pankkivaltuusto on kokoontunut Finanssivalvonnan yhteydessä, ja tämän keskustelun selvä lopputulema Finanssivalvonnan puolelta on ollut se, että heillä ei ole toimivaltaa puuttua yksittäisten eläkeyhtiöiden yksittäisiin palkkioratkaisuihin. Mutta kuten tiedätte, Euroopan tasoltakin on tullut finanssilaitoksiin kohdistuvaa palkkioiden sääntelyä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia vielä pankkivaltuutetuille siitä, että he ovat erinomaisesti ottaneet vaarin paitsi — niin kuin täällä edustaja Matikainen-Kallström kertoi — viime vuodesta niin myös laajemmin talousvaliokunnassa, tarkastusvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa esitetyt huolet siitä, miten Suomen Pankin kautta viime kädessä kuitenkin tälle koko valtiokonsernille eli suomalaisille veronmaksajille syntyy riskejä ja vastuita. Ja se on nyt hyvin esitetty.

Yhdyn edustaja Zyskowiczin näkemykseen tästä kokonaistilanteesta monelta osin ja lisäisin siihen ehkä vielä, että katsotaan nyt, kun samaan aikaan myös valtiovarainministeriö on ottanut näistä samoista neuvoista vaarin ja muun muassa nettisivuilleen päivittää koko ajan eurokriisistä johtuvat kokonaisriskit ja -vastuut ja nämä kahdet tiedot yhdistetään, jotka pitäisi muun muassa tarkastusvaliokunnan yksimielisten mietintöjen mukaan yhdistää konsernitilinpäätökseksi, jotta nähtäisiin koko konsernin vastuut ja riskit. Mutta ne pystyy nyt huomattavan helposti yhdistämään, myös kiitos pankkivaltuutettujen hyvän toiminnan.

Ja kun tätä, syntyneitä riskejä ja vastuita, katsotaan Suomen talouden kokonaisuuteen ja siihen, minkälainen kestävyysvaje meillä aivan muista syistä on, siis verrataan näitä riskejä ja vastuita niihin kaikkiin riskeihin ja vastuisiin, joihin me olemme itse itsemme ajaneet muun muassa kilpailukyvyn heikentämisellä sekä rakennepolitiikan hitaudella, niin nähdään kuitenkin, että näihin valtaviin, meidän tulevaisuuteemme liittyviin riskeihin nähden euroalueesta syntyneet riskit eivät ole kuitenkaan vielä missään merkittävässä määrässä. Mistä seuraa se johtopäätös, että tulevaisuus on yhä meidän omissa käsissämme. Me omilla teoillamme, mihin edustaja Zyskowiczkin viittasi rakennepaketin osalta, pystymme näitä asioita hoitamaan. Se on meidän käsissämme, emmekä me ole tuomittuja mihinkään syöksyyn sen takia, että olemme tässä vaikeassa tilanteessa joutuneet kantamaan vastuuta myös eurokriisistä.

Sitten, arvoisa puheenjohtaja, tähän Finanssivalvonnan valvontaan.

Oli hienoa kuulla, että te olette käyneet keskusteluja, ja ei tietenkään ollut yllätys, mitä edustaja Zyskowicz tästä asiasta itse ajattelee. Mutta koska tarkastusvaliokunnan toimivaltaan ei kuulu eläkeyhtiöiden tarkastaminen, niin silloin esittäisin nöyränä pyyntönä ja ehkä jonkinlaisena poliittisena paineenakin, että kun olette saaneet selville, että Finanssivalvonnan tulkinta omasta toimivallastaan on näin heikko ja kun, niin kuin aivan oikein viittasitte, samaan aikaan kuitenkin pankkien ja rahoituslaitosten johtajien bonuksiin ja palkkoihin ollaan Euroopan tasolla puututtu ja paineet puuttua lisää ovat suuret, niin silloin on luontevinta, että Pankkivaltuusto aktiivisesti esittää sitten — se on teidän käsissänne — myös normimuutoksia joko Eurooppa-tasolla tai Suomessa. Jos on kerta tyhjiö, jos on syntynyt tälle hyvä veli -verkostolle vielä lainsäädännöllinen tyhjiö, jossa kukaan ei ainakaan halua tulkita voivansa puuttua tähän asiaan, niin silloin katson, että pankkivaltuutetut ovat yksi keskeisiä toimijoita ehdottaakseen toimenpiteitä, että tämä tyhjiö poistuu ja normit ja toimivalta löytyvät näiden kohtuuttomuuksien estämiseen.

Vielä kerran kiitoksia hyvästä työstä.