Henrik Lax /r:

Arvoisa puhemies, värderade fru talman! Hallituksen esityksen päätarkoitus, ainakin niin kuin hallituspuolueet asian olivat mieltäneet, oli edesauttaa sukupolvenvaihdoksia maataloudessa ja perheyrityksissä. Tämä tavoite on tietysti kaikin puolin kannatettava, ja sitä mieltä on myös lakivaliokunta. Tämän lakiesityksen perusteellinen tarkastelu valiokunnassa kuitenkin valitettavasti osoitti, ettei esityksellä saavuteta asetettuja tavoitteita. Tämä on erityisen ikävä asia, koska esitykseen on kohdistunut paljon odotuksia. Mutta jo lähetekeskustelussa moni edustaja näki ongelmia lakiesityksessä, ja ehkä hieman yksinkertaistaen tai yleistäen voi sanoa, että lähetekeskustelu päättyi yleiseen toivomukseen, että lakivaliokunta löytäisi oikeat keinot korjata esitystä.

Kävi kuitenkin toisin päin, eli sopivia korjauskeinoja ei löytynyt. Sen sijaan löytyi uusia ongelmia, sellaisia, joita ei valmisteluvaiheessa ollut ollenkaan arvioitu. Lainmuutos suosiolahjan osalta olisi koskenut yhtä lailla kaikkia muitakin perinnönjakoja, joihin liittyy perinnön jättäjän antamia lahjoja, eikä suinkaan vain yritysten sukupolvenvaihdostilanteita. Näistä muista asioistahan sitten käytiinkin välillä jopa vilkasta kansalaiskeskustelua, vähemmän näistä sukupolvenvaihdoksista, jotka siis jäivät aivan muiden asioiden jalkoihin. Se, että lakiehdotus oli laadittu yleiseksi, kaikkia perintötilanteita koskevaksi, olisi tehnyt mahdolliseksi joidenkin perillisten kohtuuttoman suosimisen ja toisten syrjimisen. Jopa perinnöttömäksi tekemistä koskevien säännösten kiertäminen olisi voinut tulla mahdolliseksi.

Valiokunta on tarkkaan perehtynyt sukupolvenvaihdosta koskevaan problematiikkaan ja eri mahdollisuuksiin lainsäädännöllä edistää sukupolvenvaihdoksia yrityksissä. Lakiesityksen yhteydessä keskeiseksi ongelmaksi nousi se, että verotussäännökset ja perintökaaren säännökset vievät pohjan toisiltaan sukupolvenvaihdostilanteissa. Yritysten kannalta suuri käytännön ongelma on perintöverotuksessa 1990-luvun alussa toteutettu verotusarvojen uusi laskutapa. Sehän nosti arvoja tuntuvasti, ja tämän asian johdosta lakivaliokunta myös mietinnössään esittää lausuman hyväksymistä.

Käytännön ongelmaksi osoittautui niin ikään, ettei nykyisiä säännöksiä edes osata aina käyttää oikein. Tähän ongelmaan ei tietysti voi vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin. Lakivaliokunta on kuitenkin tämän vuoksi kirjannut mietintöönsä joitakin käytännön neuvoja ja näkökohtia, jotka toivottavasti selventävät voimassa olevaa oikeustilaa ja hyvässä lykyssä myös saattavat helpottaa kenties jo syntyvien riitojen ratkaisemista, mahdollisesti myös ehkäistä joidenkin uusien syntymistä.

Lakivaliokunta on mietinnössään myös todennut, että hallitusohjelmassa sovittu kauppa- ja teollisuusministeriön Yrittäjyys-projekti on hyvä asia ja että sitä pitää kehittää edelleen, muun muassa jotta eri ministeriöiden välisille hankkeille saadaan parempi koordinaatio.

Suosiolahjasäännöstö vaikuttaa periaatteessa kaikissa niissä perintötilanteissa, joissa on kaksi tai useampia rintaperillisiä. Suosiolahjakiellon poistamisella voisi olla käytännöllistä merkitystä vain harvoissa sukupolvenvaihdostapauksissa. Suosiolahjasäännösten muuttaminen ehdotetulla tavalla ei myöskään poistaisi niitä perintöosuuden tulkintaohjelmia, joihin esityksellä on yritetty hakea korjausta. Hallituksen esitys ei olisi lainkaan vaikuttanut jo toteutettujen sukupolvenvaihdosten osalta syntyneiden tai syntyvien riitojen ratkaisuun eikä myöskään olisi tuonut varmuutta vastedes toteutettavien osalta, vaikka lakia olisi muutettu ehdotetulla tavalla.

Valiokunta katsookin, että esityksen hyödyt ja haitat eivät ole suhteessa keskenään, joten valiokunta ei puolla suosiolahjasäännösten muuttamista koskevia ehdotuksia. Sen sijaan valiokunta pitää välttämättömänä, että perintölainsäädännössä muutetaan suhtautumista kuoleman varalta tehtäviin sopimuksiin niin, että perilliset voivat laillisesti sitoutua yritysomaisuuden erottamiseen pesän muusta varallisuudesta perittävän vielä eläessä. Tästä, kuten sanottua, on lausumaehdotus. Periaatteessa perintökaaren säännökset ovat vahvoja ja pysyviä säännöksiä. Käytännössä verotussäännökset ratkaisevat sen, miten ihmiset toimivat. Sen vuoksi veronhuojennussäännöksiä ja yritysvarallisuutta koskevia perintöoikeudellisia säännöksiä on muutettava niin, että ne ovat keskenään sopusoinnussa ja edistävät sukupolvenvaihdoksia.

Fru talman! Det är beklagligt att lagutskottet har funnit sådana brister i lagförslaget att förslagen som gäller gynnande gåva inte kan förordas av utskottet. Det är beklagligt i synnerhet därför att stora förväntningar har riktats gentemot det här lagförslaget. Förhoppningarna har varit stora och nu grusas de. Sammanfattningsvis kan sägas att reglerna om gynnande gåva i princip inverkar på alla arvssituationer där det finns två eller flere bröstarvingar, men i endast mycket få fall har de någon betydelse för generationsväxlingar om det här förbudet skulle avskaffas.

Däremot har utskottet kommit till att en del oförutsedda problem kunde uppstå och utskottet menar därmed att för- och nackdelarna med propositionen inte står i proportion till varandra. Därför tillstyrker utskottet inte förslagen om att ändra reglerna om gynnande gåva. Däremot har vi gjort en framställning om att riksdagen skall omfatta ett uttalande som gör det möjligt att lagligen göra avtal om företagsöverlåtelser och företagsegendom ännu under arvlåtarens livstid. Vi efterlyser också en harmonisering av skatte- och arvsregleringen.

Annika  Lapintie  /vas:

Rouva puhemies! Olen erittäin tyytyväinen lakivaliokunnan työskentelyyn, eli riitti voimia ja sitkeyttä käydä kunnolla tämä hallituksen esitys läpi ja päästä sinne juureen asti ja huomata ne ongelmat, joita valiokunnan puheenjohtaja äskeisessä puheenvuorossaan kävi läpi. Tämä esityshän — samansisältöinen esitys likipitäen — suosiolahjasäännöksen poistamisesta oli jo neljä vuotta sitten ennen viime eduskuntavaaleja täällä eduskunnassa, ja silloinkin lakivaliokunnassa oli vähän epäilyksiä siitä, onko nyt löydetty oikea keino tähän asiaan. Sitten ajanpuutteen vuoksi asia jäi käsittelemättä, mutta siitä huolimatta hallitus antoi uudelleen saman sisältöisen esityksen.

Tämä hallituksen perustelu sille, että Suomessa on syytä suosia sukupolvenvaihdosta, sehän on aivan totta: iso ongelma on kyseessä ja niitä pitää suosia. Kuten mietinnössä todetaan, pienyritykset työllistävät Suomessa yhtä paljon kuin koko Nokia. Eli siinä mielessä mistään pienestä asiasta ei ole kysymys, mutta sen sijaan hyvin yllättävää oli se, että hallituksen ratkaisu oli perintökaaren muuttaminen niin, että käytännössä lakiosasäännös olisi romutettu. Ihmettelen sitä erityisesti sen takia, koska oikeusministeriö on kaikista niistä ministeriöistä, mihin minä olen törmännyt, se joka parhaiten valmistelee omat lakiesityksensä, ja olikin yllättävää huomata, ettei ollut osattu ajatella sitä, mistä tässä todellisuudessa on kysymys. Tämä suosiolahjasäännöksen poistaminenhan olisi koskenut todellakin ihan kaikkea omaisuutta, kolmiota keskellä Helsinkiä tai pankkitilillä olevaa käteistä rahaa. Sitä ei ollut mitenkään rajattu siihen, että kyseessä olisi pitänyt olla maatilaomaisuus tai sitten toimiva yritys, joka halutaan siirtää jatkajalle, eikä mitenkään ollut ajateltu sitä, että ajallisesti sidottaisiin jotenkin sitten velvollisuus myös jatkaa sitä maatilaa tai pyörittää sitä yritystä, jotta tämä suosiolahjasäännös olisi voitu hyväksyä. Tämä oli yksi heti silmiinpistävä outous tässä ministeriön ja hallituksen esityksessä.

Toinen oli se, että kun asia tuli julkisuuteen, siitä kaikille lakivaliokunnan jäsenille ja ehkä erityisesti naiskansanedustajille tuli ällistyttävän paljon yhteydenottoja nimenomaan sen vuoksi, että kansalaiset ja tietyt järjestöt tunsivat huolta siitä, miten lapsia tällaisen hallituksen esityksen jälkeen voidaan kohdella tasa-arvoisesti. Erityistä huolta kannettiin siitä, käykö sitten niin, kun vanhemmat voivat elinaikanaan lahjoittaa koko omaisuutensa niin, että perinnönjakoon ei jää mitään omaisuutta, että suositaan esimerkiksi nykyisen avioliiton lapsia aikaisempien tai aikaisemman avioliiton lasten kustannuksella. Muistan itsekin keskustelun, joka käytiin yhden keskisuuren kaupungin kauppakamarissa ja jossa sikäläinen yritysjuristi totesi, että eihän se mikään ongelma ole, näinhän aina on ollut, että se, joka on lähellä, on rakkaampi ja sitä sitten suositaan, että ei kai siitä nyt niin suurta huolta kannata kantaa.

Onneksi kuitenkin lakivaliokunnassa nämä huolet otettiin vakavammin ja todettiin, että tällainen riski tosiaan olisi voinut olla olemassa. Kuten lakivaliokunnan mietintöönkin on kirjattu, muita tämän tyyppisiä vanhempien syrjinnän kohteeksi joutuvia lapsia olisivat voineet olla esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, vammaiset lapset tai yleensä lapset, jotka vanhempiensa silmissä ovat jotenkin epäonnistuneita esimerkiksi sukupuolisen suuntauksen tai maailmankatsomuksen tai elämäntapansa takia. Itse en ainakaan pidä tällaisia syitä hyväksyttävinä sulkea perinnönjaosta lasta pois tai todellakin kiertää perinnöttömäksi tekemisen sääntöä.

Sen lisäksi aika silmiinpistävää oli myös se, että kun tutkittiin näitä yrityksiä, joissa sukupolvenvaihdosta yritetään suosia, niin siellä ei perimys noussut ollenkaan ongelmaksi, vaan puolella yrityksistä nimenomaan jatkajan löytäminen oli suurempi ongelma. Sen jälkeen tulivat verotukselliset kysymykset, rahoituksen järjestäminen, yrityksen pyörittämiseen tarvittavan tietämyksen siirtäminen ja tämän tyyppiset asiat. Perintökaari ja perintöön sisältyvä lakiosasuoja ei tuntunut olevan käytännössä kuitenkaan ongelma.

Täytyy sanoa, että välillä kävi mielessä sekin, että kun hallitusohjelmaan todellakin oli kirjattu tämä tarpeellinen vaatimus suosia sukupolvenvaihdoksia, niin yritettiin sitten tällaisella näennäistempulla toteuttaa tämä vaikea tehtävä eikä haluttu puuttua siihen varsinaiseen tehtävään. Toivon, että sitten, kun hallitus saa eduskunnan vastauksen, joka toivottavasti on lakivaliokunnan mietinnön mukainen, ryhdytään todellisiin toimenpiteisiin.

Yksi suurimmista toimenpiteistä on nimenomaan se, että tietämys siitä, miten tällainen sukupolvenvaihdos käytännössä voidaan tehdä, puuttuu. Varmasti tarvittaisiin lisämäärärahoja ehkä neuvojien palkkaamiseen. Hyviäkin esimerkkejä Suomenmaasta löytyy, kun valiokunta niitä kyseli. Esimerkiksi maatilan jatkajan neuvonta tuntui olevan joissakin paikoissa oikein hyvissäkin käsissä. Toisaalta oli suurta tietämättömyyttä esimerkiksi siitä, että jos perinnön jälkeen esimerkiksi tytär ottaa hoitaakseen kampaamoliikkeen, jolla ei ole muuta kuin ne asiakkaat, niin on syytä sitten perinnönjaon yhteydessä kirjata, että tätä arvoa ei ole, että se arvo syntyy vasta sitten sen yrittäjän työstä. Tällä tavalla voidaan sitten 50 vuoden kuluttua ehkä välttää näitä liiallisia vaatimuksia suosiolahjan lisäämisestä perinnönjakoon, kun osoitetaan, että silloin aikanaan luovutushetkellä liikkeellä ei ole ollut arvoa, vaan se on todellakin syntynyt työnteon ja velkapääoman myötä ja muuta vaihtoehtoa ei ehkä olisi ollut. Eli tällaisen yleisen tietämyksen lisääminen on varmasti se parempi tie.

Lopuksi toteaisin vielä, että kaikkia hyviä lakeja ja määräyksiä, joita meillä on, ei valitettavasti aina noudateta. Mehän olemme kirjanneet lainvalmistelun sääntöihin, että hallituksen esityksessä, jonka saamme, pitää olla taloudelliset vaikutukset ja ympäristölliset vaikutukset ja kaikennäköistä, miten tämä muutos tulee sitten vaikuttamaan. Sen lisäksi on päätös siitä, että pitäisi myös aina verrata, millä tavalla jokin lainmuutos vaikuttaa eri sukupuoliin. Voidaanhan ajatella, että esimerkiksi eläkeratkaisut nyt varmasti ovat tyypillisesti sellaisia, joilla tällainen vaikutus on. Usein ehkä ne leikkauksetkin, joita olemme joutuneet tekemään kuntien talouteen, ovat niitä, joilla on myös sukupuoliin erilaiset vaikutukset.

Yllättävää oli, että vaikka nämä säännökset ovat ja ne oikeusministeriönkin tiedossa hyvin ovat, niin siitä huolimatta tätä näin selkeästi sukupuolia eri tavoin kohtelevaa lakia ei ollenkaan arvioitu siltä näkökantilta, millä tavalla sitten esimerkiksi maaseudulla vaikuttaa se, että maatilat voidaan aivan estoitta lahjoittaa vanhimmalle pojalle ja muut sitten jättää ilman. Nyt jälkeenpäin olen kuullut, että ministeriössä ei vain tajuttu, että tässä voi myös tällainen näkökulma olla.

Kaiken tämän käsittelyn jälkeen toivoisin, että ainakin kaikki ministeriöt ottavat opiksensa sen, että vastaisuudessa katsotaan lakeja myös siltä kantilta tarkemmin, minkälaisia vaikutuksia niillä on miehiin ja naisiin. Tällainen voimakas kansalaispalaute, mikä tästäkin tuli, kyllä osoittaa sen, että Suomessa kansalaiset pitävät tärkeänä sitä, että emme tee sellaisia lakeja, jotka syrjivät naisia, vaan sellaisia, jotka kohdistuvat tasavertaisesti kumpaankin sukupuoleen. Toivon, että tämän tästä virheestä nyt sitten opimme ja vastaisuudessa vältytään tämän kaltaiselta lain valmistelulta.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässähän hallitus on antanut lakivaliokunnalle luvan jättää esitys hyväksymättä, vaikka siihen tehtiin monenlaisia tarkistusesityksiä ja vaikka se alun alkaen oli mukana hallituksen ohjelmassa, juuri johtuen niistä epäilyksistä, joita ed. Lapintie tässä kertoi. Tietysti kannattaa hiukan pohtia myös sitä, olivatko kansalaisten yhteydenotot spontaaneja vai johtuivatko ne siitä informaatiosta, jota täältä tuli tämän lakiesityksen sisällöstä. Hyvin paljonhan siinä lähdettiin väittämään, että tämä on naisia sorsiva, mutta on hyvin vaikea nykytilanteessa arvioida, miten kansalaiset käyttäytyvät. Tämä osoittaa suurta epäluottamusta kansalaisiin päin, että he suosisivat vain poikia kaikissa tilanteissa. Nythän ylipäänsäkin on niin, että meillä hyvin vähän loukataan nykyisinkään perillisten tasavertaisuutta; sitähän olisi mahdollista lakiosaan saakka loukata. Se on hyvin harvinaista, että perillisiä laitetaan eri asemaan siinä suhteessa.

Nyt sitten tässä on väitetty, että tulisi suorastaan säännöksi, että sorsitaan jotakin lapsista ja vielä sukupuolen perusteella. Itse en tällaista vaaraa pidä kovin relevanttina, mutta kun sellainen epäilys on, on syytä vielä tutkia, löytyykö muita tapoja tilojen ja yritysten sukupolvenvaihdosta helpottamaan ja sellaisia tapoja, joissa ei vaaraa sukupuolen syrjinnästä olisi. Sen sijaan ehkä nämä lakivaliokunnan esittämät ovat helppoja esittää, että sitten sukupolvenvaihdoksen edistäminen tapahtuisi tavallaan valtion pussista, yhteiskunnan pussista, verolainsäädäntöä muuttamalla. Mutta kyllähän pitäisi myös miettiä niitä keinoja, onko varaa vapauttaa kansalaisille enemmän päätösvaltaa siitä, miten heidän perintönsä järjestetään kuoleman jälkeen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen esitti epäilyn, että kansalaisyhteydenottoja olisi jotenkin provosoitu. Näin en ainakaan itse tiedä, että olisi tapahtunut. Kyllä niitä alkoi aika spontaanisti kaikille lakivaliokunnan jäsenille tulla siinä vaiheessa, kun tiedotusvälineet raportoivat siitä, että tällainen lakiesitys on käsittelyssä. Siinä sitten taas kerran näimme, miten riippuvainen avoimen demokratian toteutuminen on siitä, että tiedotusvälineetkin pystyvät seuraamaan päätöksentekoa täällä.

Sen sijaan täytyy sanoa, että kovin kevyesti, ehkä vähän samoin sanoin kun ministeri Koskinen esitti, hallituksen esityksessä oli myös kirjattu esityksen hyviä puolia, siis vanhemmat pikemminkin suosivat lapsiaan ja tahtovat aina tehdä oikein ja missään tapauksessa ei ole pelkoa siitä, että joku käyttäisi vapautta väärin, mutta kyllä se nyt vain niin on, että kun annetaan lisävaltaa ja -vastuuta, väärinkäytöksen mahdollisuuskin aina lisääntyy. Itse asiassa nämähän olivat vain lauseita hallituksen esityksessä. Minkäänlaista analyysiä siitä riskistä, miten sitä käytetään, emme nähneet pyynnöistä huolimatta.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdokset ovat usein iso taloudellinen rasite tilan tai yrityksen jatkajalle. Hallitus pyrki helpottamaan tätä muuttamalla lakiosan laskennan sääntöjä ja esitti, ettei niin sanottua suosiolahjaa lisättäisi enää perittävän jäämistön lakiosaa laskettaessa. Kuten on tullut aikaisemmin esille, muutos ei rajoittuisi vain tilan tai yrityksen jatkajiin vaan muuttaisi merkittävästi koko perintölainsäädäntöämme. Siksi hallituksen ratkaisuehdotus oli ongelmallinen.

Lakiosan määräytyminen on perintölainsäädäntömme keskeisimpiä osia, ja sen muuttaminen olisi edellyttänyt perusteellisempaa valmistelua ja laajaa kansalaiskeskustelua. Hallitus tarkasteli perintölainsäädäntöä vain yhdestä suppeasta näkökulmasta, tilanjatkajien kannalta, vaikka muutos koskettaa liki kaikkia kansalaisia. Lisäksi esityksen merkitystä arvioitiin vain taloudelliselta kannalta eikä valmistelussa otettu lainkaan huomioon niitä minusta tärkeimpiä eli psykologisia vaikutuksia, joita esityksellä olisi ollut perhedynamiikkaan. Kun perintöriidat ovat jo nyt suvuille ja perheille varsin kipeitä ja raastavia kokemuksia, ei meidän tule luoda sellaista lainsäädäntöä, joka voi haavoittaa perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. Tälläkin tavalla meidän on suojeltava perheitä.

Vihreässä eduskuntaryhmässä olimme alusta saakka huolissamme siitä, minkälaisia vaikutuksia hallituksen esityksellä voi olla muun muassa naisten perimysasemalle tai aikaisemmissa avioliitoissa syntyneille lapsille. Vanhemmat olisivat voineet syrjiä esimerkiksi lapsia, joiden elämänarvot ja -tavat eivät vastaa heidän omiaan, suosia lempilapsiaan taikka kokonaan syrjäyttää perinnönjaosta aikaisemmassa avioliitossa syntyneet lapset. Elämänkirjo on laaja, ja niin ovat, ikävä kyllä, myös syrjinnän mahdollisuudet.

Hallituksen esitys tarkasteli perinnönjakoa vain taloudellisesta näkökulmasta, ja riskit jäivät kokonaan vaille pohdintaa ja analyysiä, aivan niin kuin ed. Lapintie sanoi. Perillisten yhdenvertaisuus on perusarvo, eikä sitä mielestäni tule heikentää millään tavalla. Jos lakiosan tarjoamaa perimyssuojaa olisi heikennetty, olisimme luopuneet meihin syvästi juurtuneista periaatteista kohdella lapsia tasa-arvoisesti. Jo nyt perittävä voi vapaasti määrätä puolesta omaisuudestaan, mikä antaa mielestäni perittävälle riittävän suuren vapauden omaisuutensa jakamisessa.

Lakivaliokunta hylkäsi hallituksen esityksen perusteellisen pohdinnan jälkeen. Ongelmaa ei vähätelty. Siksi halusimme etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Perheyritysten merkitys työllistäjänä on valtava. Ne työllistävät lähes 70 prosenttia yksityisen sektorin työntekijöistä eli liki 1,8 miljoonaa työntekijää. On siis paitsi yritysten jatkon myös koko yhteiskunnan kannalta tärkeää, että sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa taloudellisesti kestävästi.

Arvoisa rouva puhemies! Asiantuntijakuulemisessa yksi yllättävä havainto oli se, etteivät suurimmat ongelmat kumpuakaan perintölainsäädännöstä. Syksyllä 2001 pk-yrityksille tehdyn kyselyn mukaan perintöön liittyvät ongelmat olivat sukupolvenvaihdoksen kannalta vähiten merkittäviä. Sen sijaan, kuten on jo tullut esiin, verotukseen liittyvät ongelmat olivat huomattavasti yleisempiä. Kaikkein suurimpana epäkohtana pidettiin yrityksen arvon määrittymistä perintö- ja lahjaverotuksessa. Myös Perheyritysten Liitto pitää verotuskysymyksiä perintölainsäädäntöä suurempana ongelmana.

Valiokunta toteaakin, että yritysomaisuuden arvot ovat perintöverotuksessa nousseet vuosittain ja perintöverotus on muodostunut varsin raskaaksi. Ratkaisuksi tähän ongelmaan esitetään perintöverotuksen arvostussääntöjen palauttamista ennen vuotta 1993 vallinneelle tasolle. Olemme siis löytäneet ratkaisun tähän sukupolvenvaihdosongelmaan ilman, että puuttuisimme rintaperillisten tasa-arvoiseen kohteluun. Valiokunnalla on siis esittää perusteltu ratkaisuehdotus käsillä olevaan ongelmaan.

Pelkään, että hallitus ei kiirehdi uudistusta. Vastalauseessa, joka siis muutoin on yhtenevä mietinnön kanssa, esitämme aikarajaa sille, koska hallituksen on tuotava sukupolvenvaihdoksia helpottava veroesitys eduskuntaan. Asialla on todellakin kiire, sillä on arvioitu, että 40 prosenttia Suomen perheyrityksistä harkitsee sukupolvenvaihdosta seuraavien viiden vuoden aikana. Lain valmisteluunkaan ei pitäisi kulua liiaksi aikaa, sillä pykäläthän ovat jo olemassa. Nyt hallituksen on osoitettava, että se haluaa kiirehtiä uudistusta ja helpottaa sukupolvenvaihdoksia, ennen kuin se on myöhäistä.

Lain toisessa käsittelyssä tulemme esittämään, että hallituksen on annettava lainmuutosesitys eduskunnalle siten, että se voidaan käsitellä vuoden 2002 valtiopäivillä. Tarkemmat perustelut löytyvät vastalauseesta. Toivottavasti nyt eduskunta antaa hallitukselle tarvittavan vahvan viestin, että se ryhtyisi nopeasti toimiin sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ymmärtänyt, että sukupolvenvaihdokset ovat erityisesti kiinni perintöveroista ja lahjaverosta enemmänkin.

Suomessa lakiosaoikeuskäsite on niin syvälle juurtunut, jotta sen muuttaminen vaatii paljon perusteellisemman valmistelun kuin nyt on tehty, minkä vuoksi kyseessä olevaa pykälää ei voida hyväksyä. On tietenkin erikoista, että tällä erää omaisuutensa voi lahjoittaa vaikka kokonaan ventovieraalle muttei rintaperilliselle.

Vaikka lakivaliokunta oli lähes yksimielinen asian käsittelyssä, pidän oikeana, että vastalause tultaisiin hyväksymään esitetyssä muodossaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelmassa halutaan edistää perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Nythän on lähivuosina tekeillä 60 000—80 000 sukupolvenvaihdosta yrityksissä.

Mielestäni perillisten tasa-arvoinen kohtelu on hyvinvointivaltion, siis demokraattisen yhteiskunnan, perusta. On valitettavaa, että kun puhumme tästä hallituksen esityksestä, puhumme jälleen valitettavasti vain yrityksistä ja maatiloista. Metsätilan omistajat ovat jälleen valitettavasti jääneet ilman mainintaa. Metsätilojen sukupolvenvaihdos on raskaammin verotettua kuin maatilojen.

Kaiken kaikkiaan yritystoiminnan, johon itse haluan myös metsätilojen ja maatilojen kuuluvan, sukupolvenvaihdosta on helpotettava ja varsinkin juuri veronhuojennuksin. Käsittääkseni esimerkiksi Saksassa juuri verotuskeinoin sukupolvenvaihdokset ovat helpompia tehdä. Suosiolahja ei ole sukupolvenvaihdosta helpottavana keinona mielestäni oikea.

En ole myöskään saanut mistään vastausta kysymykseeni, mutta kun tässä istuin ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Kokkonen istui vieressäni, kysyin häneltä. Teoreettisesti on nähtävästi myös mahdollisuus, että jos suosiolahjalainsäädäntö olisi toteutunut, olisi se saattanut johtaa siihen, että teoreettisesti joku rintaperillisistä olisi jäänyt perinnöttömäksi, ja mielestäni se ei ole oikein.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on tavattoman tärkeä asia. Edellä on kuultu, että niissä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja maatalousyrityksissä, joissa sukupolvenvaihdosongelmat ovat akuutteja, on valtava osa suomalaisista työpaikoista ja koko kansantaloudessa niiden merkitys on todella suurempi kuin koko Nokia-konsernin globaalisti.

Edellinen hallitus eli Lipposen ensimmäinen hallitus teki suosiolahjasäännöksen muuttamista koskevan esityksen eduskunnalle vuonna 98, mutta se jäi silloin käsittelemättä ja raukesi vaaleihin. Nyt neljä vuotta myöhemmin asia on edennyt tähän pisteeseen, mutta nytkin niin sanotusti pihvi tässä asiassa on palamassa loppuun eli päätöstä, joka toisi muutosta tähän tilanteeseen, ei nytkään ole tulossa, koska hallituksen esitys ei täyttänyt niitä edellytyksiä, jotka valiokunnassa nähtiin sille tarpeellisiksi.

Täytyy todeta, että aika monet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tämä esitys olisi voitu hyväksyäkin. Mutta niukka enemmistö ehkä — vaikea arvioida määriä ja sanojen painavuutta — asiantuntijoista oli kuitenkin sitä mieltä, että tämä muutos toisi enemmän ongelmia kuin ratkaisuja olemassa olevaan kipeään ongelmaan. Tästä lähtökohdasta lähtien valiokunta tuli yksimielisesti siihen lopputulokseen, että se esittää eduskunnalle, että suosiolahjasäännösesitys hylätään.

Jos tämä olisi voitu rajata selkeämmin vain elinkeinovarallisuuteen sukupolvenvaihdostilanteissa, olisi ehkä ollut mahdollista edetä tässä asiassa tältä pohjalta, mutta tämä ei näyttänyt olevan tasapuolisuusnäkökohtien perusteella mahdollista. Silloin tämä säädös olisi pitänyt hyväksyä niin, että se koskettaa kaikkia perintöjä ja kaikkia sukupolvenvaihdostilanteita, ja silloin eteen tulevat myös hyvin kohtuuttomat tilanteet. Silloin todella, jos vähän näin maalaisesti sanoo, olisi vanhemmilla ollut mahdollisuus niin sanottu hulttiopoika tehdä täysin tyhjäksi ja antaa hyvälle pojalle tai tyttärelle hänenkin osuutensa perinnöstä ja sitten tämä laitapuolen kulkija olisi siirtynyt kunnan sosiaalitoimen huostaan kenties yhteiskunnan maksettavaksi samalla, kun yksi olisi saanut elämälleen hyvät edellytykset jatkaa. Tämä on ehkä hieman kärjistetty mutta ehkä ihan käyttökelpoinen vertaus tähän tilanteeseen, mistä saattaisi näissä ongelmissa olla kysymys. Perinteisestihän tiedetään, että tie- ja perintöriidat ovat ne, jotka ovat jopa tragedioita aikaansaaneet tässä maassa kautta vuosikymmenten, eikä tämä tilanne ole vieläkään poissa.

Arvoisa puhemies! Kun nyt valiokunta esittää, että suosiolahjasäädös hylätään, eteen tulee se tilanne, että on etsittävä muita keinoja tämän todella kipeän, polttavan ongelman ratkaisemiseksi. Valiokunnan mietinnössä todetaan sivulla 5 erilaisten sukupolvenvaihdosten ongelmien yleisyys. Sopivan jatkajan löytyminen on noin puolessa tilanteita ongelma, verotukselliset tekijät 18 prosentissa, liiketoimintaan liittyvän tietämyksen siirto 13 prosentissa, rahoituksen järjestäminen 10 prosentissa ja perintöön liittyvien tekijöiden osuus on vain 6 prosenttia, eli muita ratkaisuja kuin tämä on syytä ja todella tarpeen etsiä. Hallitusohjelmakin lupaa, että tähän hallitus puuttuu, ja on todella edellytettävä Suomen elinkeinoelämän ja yritysten, niin maatalous- kuin muidenkin yritysten, toiminnan turvaamiseksi, että tässä edetään määrätietoisesti ja nopeasti.

Mitä niitä muita keinoja sitten voi olla, kun tämä esitys ollaan hylkäämässä? Ed. Ojansuu taisi mainita neuvontajärjestelmien kehittämisen. Varmasti on syytä, että näitä rahoitusmalleja näissä tilanteissa ja neuvontajärjestelmää kehitetään ja sitä kautta pyritään saamaan sukupolvenvaihdoksiin vauhtia, ennen kuin ne kasaantuvat aivan kohtuuttomasti. Ehkä jo on tapahtunut kohtuutonta kasautumista.

Mutta se keino, mihin valiokunta päätyi, on perintö- ja lahjaverotuksen arvostussääntöjen uudistamisvaatimus. Se on tehtävä mielestäni niin, että valtio sinänsä, verottaja, ei sinänsä lähde rahoittamaan veronkevennyksin suuria perintöjä. Eivät ne ole sellaisia, joihin tarvitsee verohelpotuksia erityisesti suunnata. Mutta pienen ja keskisuuren yritystoiminnan ja maatalouden osalta on kuitenkin pantava puntariin se, kuinka paljon kannattaa verotuksella tulla vastaan, kun ajatellaan sitä, että toinen vaihtoehto on yritysten ja maatilojen sammuminen kokonaan, työpaikkojen menetykset ja sitä kautta kansantaloudelliset tappiot. Nämä on otettava punnintaan, kun ajatellaan veromallia, verokeinoa, joka tässä lakivaliokunnan mietinnössä nostettiin voimakkaasti esille.

Lakivaliokunta ei tietenkään ole asiantuntijavaliokunta verotuksen uudistamiseen. Siinä mielessä se otti jopa aika yksityiskohtaisenkin lähtökohdan tuohon ponsilausumaan, miten tämä asia pitäisi hoitaa. Siihen oli sinänsä ihan helppo yhtyä. Eli nämä arvot ovat menneet niin korkealle tässä viime vuosina, vajaan kymmenen vuoden aikana, että paluu vuoden 93 edeltäneelle tasolle on varmasti ihan käyttökelpoinen ratkaisu.

Tämä päätyy siis tältä osin tähän lausumaan, josta valiokunta, sanoisin, lausuman perusosan osalta oli täysin yksimielinen. Kuitenkin keväällä keskustelin verotuksesta vastaavan ministerin kanssa asiasta ja tuntui siltä, että valtiovarainministeriössä ei ole minkäänlaista intoa eikä edes suurta halua korjata näitä ongelmia verotuksellisin keinoin. Kun näin on, niin mielestäni eduskunnan pitää nyt sanoa tähän todella painava sana, ottaa tämä asia todella vakavasti. Sen tähden vastalauseeseen on kirjoitettu se toinen virke, joka sisältää sen kannan, että tämä ratkaisuesitys, verolainsäädännön muutos, on tuotava eduskuntaan siten, että se voidaan näillä valtiopäivillä käsitellä ja hyväksyä. Jos näin ei tapahdu — ilman tuota lausumaa saattaa niin käydä — tämä ongelma vain kasautuu, pahenee ja me menetämme kansantaloudessa ja työllisyydessä entistä enemmän.

Kuitenkin näin tapahtuu samanaikaisesti, kun valtio niin kansallisin kuin EU-varoinkin ja kunnat ja erilaiset yhteisöt tukevat uusien yritysten ja uusien työpaikkojen syntymistä. Ei ole mitään järkeä satsata hirveästi uusien työpaikkojen luomiseen samanaikaisesti, kun annetaan vanhojen sammua näihin ongelmiin. Eli asia on otettava nopeasti, viipymättä, hoidettavaksi. Vastuu siirtyy nyt valtiovarainministeriölle, kun lakivaliokunta ei oikeusministeriön esityksestä tähän ratkaisua saanut aikaiseksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi puhui juuri, että suurimpia riitoja ovat perintö- ja tieriidat. Minusta se pitää kyllä paikkansa, mutta lisäisin siihen vielä, että kalastus- ja metsästysriidatkin ovat, ja sitten ne kaikki oikeastaan tärkeimmät riidat tähän asiaan ovat keräytyneetkin.

Tässä Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että yrittäjyyttä edistetään. Ehkä voi nähdä niin, että ensimmäinen kohta, missä sitä yrittäjyyttä on yritetty edistää, on se, että on tuotu tämä perintökaaren uudistusesitys, mistä nyt valiokunnan lausuman perusteella, mietinnön perusteella, todetaan, ettei tästä esityksestä tullut mitään eikä siitä ole mitään jätettävääkään. Kuitenkin asiantuntijakuuleminen antoi ymmärtää ja kertoa ja ainakin itselleni selvittää, että yksin- ja pienyrittäjyyden merkitys on Suomessa sellaista suuruusluokkaa, että verrattuna tietojätti Nokiaan ja kaikkeen Nokian maailmanlaajuiseen toimintaan tämän yksityisen yrittäjyyden merkitys on yli 11-kertainen työpaikkojen ja myöskin kansantalouden kannalta.

Tältä osin tuntuu aika ihmeelliseltä, että hallituksen tällainenkin pieni esitys, mikä on tehty yrittäjyyttä edistämään pienenä porkkanana, sai valiokunnassa suhtkoht tyrmäävän lausunnon. Mielestäni koko hallituksen toiminta yrittäjyyden osalta yrittäjyyden Suomessa on ollut sen arvoista, että sillä asialla ei ole julkisuudessa paljon päässyt kehumaan, että näitä asioita olisi edistetty. Ymmärrän varsin hyvin, että vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien intresseihin ei kuulu yrittäjyyden edistäminen, ja siinä vanhassa mitassa vihreittenkään hallituksessaolo ei tätä asiaa tukenut.

Mutta sen sijaan tässä asiassa ihmettelen ja katson, että hallituspuolue kokoomuksessa, mikä perinteisesti katsotaan yrittäjäpuolueeksi, sielläkään, ei ole paljoa tähän yrittäjyyteen kiinnitetty huomiota eikä näköalaa. Tämän pohjalta pidän aika ihmeellisenä, että myöskin tästä hallituksen esityksestä lakivaliokunnassa kokoomuksen jäsenet eivät ainakaan kovin merkittävässä määrin kantaneet huolta. Mieluummin he olivat näkemässä sitä, että hallituksen esitys on tältä osin huono. Ihmettelen vaan mihin tämä Suomen yrittäjäpolitiikka tällä pohjalla on menossa, mitä tästä syntyy ja tulee.

Lakivaliokunnan mietintöön sisältyy varsin yksinkertaisesti sellaiset aiheet, että nämä kaksi ensimmäistä kohtaa, mitä tulee rahana maksamiseen ja virallisessa lehdessä ilmoittamiseen, ovat olleet yksinkertaisia ja selviä asioita hyväksyä, mutta tälle varsinaiselle perintökaaren uudistuskysymykselle ei myötätuntoa sieltä ole löytynyt eikä syntynyt.

Täällä salissa käytetyt monet puheenvuorot ovat yhtyneet siihen pelkoon, että perittävien ja perijöitten osalta tämä tasapuolisuuskysymys, suosiolahjakysymys, olisi sellainen, joka riitaannuttaisi suvut ja aiheuttaisi, kuten muistaakseni ed. Kankaanniemi sanoi, että "tämä tuhlaajapoika jäisi perinnöttä tässä asiassa". Täytyy sanoa, että kun tätä asiaa mietiskelee yrittäjän kannalta katsoen, niin kyllä se vaan valitettavasti on olemassa niin, että vaikka perheeseen syntyy tasapuolisia lapsia, joilla on samanlaiset kasvuolosuhteet ja mahdollisuudet olemassa niin kouluaikoina kuin sen jälkeenkin elämässään yrittäjänä tai työntekijänä tässä yhteiskunnassa, niin muutaman kuukauden, viimeistään muutaman vuoden, kuluttua nämä puntit ovat kovin epätasapainossa: Toiset pärjäävät ja toiset eivät.

Ihmettelen sitä keskustelua, mitä tässäkin salissa tänäänkin parhaillaan käydään, että jos yrittäjävanhempi toteaa ja tietää, että joillakin lapsista on mahdollisuus hoitaa sitä yritystä eteenpäin, säilyttää se elinvoimaisena, pitää ne työntekijät siellä yrityksessä ja kehittää yritystä, niin miksi vanhemmille ei anneta mahdollisuutta hoitaa asiallisesti, oikeudenmukaisesti tätä asiaa niin, että sille yrittäjäperheen jatkajalle, jolla on paremmat kyvyt tähän asiaan, myöskin se mahdollisuus suotaisiin. Lakivaliokunnan mietinnön ja tämän keskustelunkin perusteella tämä asia on verhottu kokonaan niin, että tämä on kokonaan verotuskysymys ja kun palataan vuoden 93 perintöverotuksen tasolle, niin silloin tämä asia tulee kuntoon ja järjestykseen. Näinhän tämä asia ei ole olemassa, ei missään tapauksessa. Tämän osalta katson, että tässä nähdään suuri karhu, suuri karhu siinä, että tämä perijöitten tasapuolinen kohtelu jotenkin tässä asiassa häiriytyisi ja tämä olisi yhteiskunnallinen peikko. Näin ei ole olemassa.

Niin maatilayrityksen kuin yrityksenkin jatkajana kuin myöskin sen jatkon, sukupolvenvaihdoksen, suunnittelun kannalta tätä asiaa katsoen eteenpäin omasta mielestäni minulla on tässä asiassa henkilökohtainen näkemys ja kokemus. En epäile, etteikö kaikilla muillakin edustajilla täällä olisi kovinkin vahva henkilökohtainen vakaumus olemassa, mutta yrityselämästä täällä tuntuu, että kovin monella ei ole kokemusta ja niillä, joilla on kokemusta, ei ole taitoa sanoa sitä tuntoansa julki tässä asiassa. Tältä pohjalta jos tätä yhteiskuntaa eteenpäin viedään, niin ei tulisi tämän tyyppistä jarrutustoimintaa missään tapauksessa hyväksyä, mitä tämän mietinnön sisältö pitää sisällänsä, vaikka itsekin siinä mietinnön laatimisessa olen mukana ollut.

Rouva puhemies! Näin lyhyesti sanottuna katson, että tämä yhteiskunta tällä menolla on tuhoon tuomittu, ellei tähän parempaa järjestystä tule.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela tässä nyt rynttäsi lyttyyn kaikki muut kansanedustajat siitä, että kukaan ei arvosta yrittäjyyttä. Kyllä varmasti on niin, että pelkästään yrittäjän luomat työpaikat jo aiheuttavat sen, että laajemminkin asiaa katsotaan. Sen lisäksi en itse ainakaan näe mitään väärää siinä, että joku rehellisesti ja reippaasti ja reilusti yrittää. Päinvastoin, sehän on ihan hyvä juttu.

Toinen asia, mitä ihmettelen, on, että vaikka ed. Lahtela on ollut läsnä lakivaliokunnan kokouksessa ja kuullut näitä asiantuntijoita, niin siitä huolimatta hänelle sitten jotenkin ei ole auennut se asia, että nimenomaan tämän suosiolahjasäännöksen poistaminen ja käytännössä sitten lakiosasäännöstöstä luopuminen ei ole kuitenkaan se keino, jolla parhaiten edistettäisiin nimenomaan tätä sukupolvenvaihdosta ja näiden yritysten jatkamista. Kyllä kovin kovin monet myös yrittäjätaustaiset asiantuntijat kertoivat sitä samaa, että tämä ei ole se keino.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie on siinä oikeassa, että tämä ei ole yksin se keino, millä yrittäjyyttä edistetään.

Rouva puhemies! Sen verran vastaan tässä asiassa, että tämä on myöskin yksi pieni keino siinä, millä tämä asia voidaan saada parempaan järjestykseen. Täytyy sanoa, että meillä oli varsin valikoiva kuulo siellä valiokuntakuulemisessa, mutta varsin hyvin ja selkeäksi kävi monen asiantuntijankin kertoma siitä, kuinka mahdottomaksi muodostuu se yrittäjän asema, sen jatkavan yrittäjän asema, silloin, kun kymmenen vuoden takaista sukupolvenvaihdosta aletaan hoitaa lakiosan täydennysvaatimuksen osalta, jolloin syntyy aivan mahdottomia tilanteita.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Itse asiassa ed. Lahtelan puheenvuorosta käy nyt ilmi se, että ne pelot siitä, että tätä suosiolahjasäännön poistamista olisi käytetty epäasiallisesti, olivat kyllä aivan aiheellisia: Useamman kerran ed. Lahtela kyseli, miksi vanhemmat eivät reilusti tai tasapuolisesti saa lahjoittaa yhdelle lapsistaan mahdollisuutta jatkaa yritystä. Sehän nimenomaan on mahdollista, ja se on mahdollista nykysäännösten mukaan, ja sitä tuetaan hyvin paljon verotuksellisin keinoin ja lainoituksellisin keinoin. Jopa niin paljon meillä on näitä yrityksen jatkamista suosivia järjestelmiä, että jo nyt, jos kaikki nämä keinot käytetään, voidaan sanoa, että sitä yrityksen jatkajaa suositaan näiden muiden lasten kustannuksella. Kyse on vain siitä, että näitä järjestelmiä ei tunneta eikä osata käyttää, ja siinä olisi ehkä sitten valtion valistuksen paikka. Itse katson, että niinkään ei tarvita näitä uusia helpotuksia enää.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys lakimuutokseksi suosiolahjan osalta on herättänyt ja herättää kiivasta keskustelua ja vastustusta. Kansalaisilta tullut palaute on ollut, kuten on todettu, voittopuolisesti kielteistä ja luonteeltaan hyvinkin tunnepitoista. Lakivaliokunta päätyi asiaa koskevassa mietinnössään kannalle, jonka mukaan perintökaaren muuttaminen tältä osin vaatii vielä tutkimusta ja kansalaiskeskustelua. Suomalainen yhteiskunta ei siis ole valmis tämän kaltaiseen muutokseen, ikävä kyllä. Asian laajuutta ja vakavuutta ei ehkä ole kaikissa kansalaispiireissä ymmärretty.

Yritysten sukupolvenvaihdos on talouselämämme kannalta keskeinen ongelma tulevina vuosina. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, niin myös yrittäjät. Lähimpien kymmenen vuoden aikana arvioidaan tarvittavan 60 000—70 000 sukupolvenvaihdosta pk-sektorilla. Tähänastisten kokemusten perusteella vain noin joka viidennessä yrityksessä sukupolvenvaihdos onnistuu niin, että yritys säilyttää työpaikkansa ja elinkelpoisuutensa. Kysymys on siis merkittävästä määrästä työpaikkoja.

Suomalainen lainsäädäntö ei nykyisellään anna henkilölle riittävää vapautta lahjoittaa omaisuuttaan elinaikanaan. Tasajaon periaate ei aina ja joka tilanteessa ole tarkoituksenmukainen, perimyksellä kun ei enää nykyisin ole keskeistä merkitystä perillisten elämän perusedellytysten ja toimeentulon turvaajana. Suosiolahjan poikkeukseton huomioonottaminen perintönä vaikeuttaa elinkeino-omaisuuden siirtämistä elinkeinon jatkajalle perittävän eläessä. Muissa Pohjoismaissa ei tunneta suosiolahjan kieltoa koskevaa säännöstä eikä sitä ole pidetty tarpeellisena. Luotetaan siis siihen, että perittävällä itsellään on harkintakykyä päättää omaisuutensa oikeudenmukaisesta jaosta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen työllisyyden ja yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että sukupolvenvaihdoksia vaikeuttavia epäkohtia ryhdytään korjaamaan. Veronhuojennussäännöksiä ja yritysvarallisuutta koskevia perintäoikeudellisia säännöksiä on muutettava niin, että ne ovat keskenään sopusoinnussa ja edistävät sukupolvenvaihdoksia. Tähän liittyen lakivaliokunta liitti mietintöönsä kaksi lausumaa: perintöverotuksen arvostussääntöjä edellytetään muutettavaksi lainsäädännöllä, samoin valiokunta edellyttää hallitukselta esitystä, jossa luovutaan perintösopimusten kiellosta ja mahdollistetaan järkevä yritys- ja maatilaomaisuuden sukupolvenvaihdos perittävän elinaikana. Lausumien sisältö on äärimmäisen tärkeä ja niiden on johdettava pikaisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Sukupolvenvaihdosten ongelmat eivät liity ainoastaan verotukseen ja perinnönjakoon. Elinvoimaisellekaan yritykselle ei usein löydy jatkajaa. Toisaalta monet yrittäjähenkiset nuoret jättävät yrityksen perustamatta riskien ja alun epävarmuuden pelossa tai liikeidean heikkouden vuoksi. Tarpeet eivät siis kohtaa. Siksi olisikin luotava paremmat kanavat halukkaan jatkajan löytämiseksi. Erilaiset yhdistysten ja järjestöjen ylläpitämät yrittäjäpörssit ja -rekisterit jatkajan löytämiseksi ovat erittäin kannatettavia. Sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja edesauttaminen kaikin mahdollisin tavoin on koko suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista.

Ed. Lahtelalle, joka ilmeisesti poistui salista, totean hänen kokoomukseen kohdistamaan kritiikkiinsä, että asiantuntijakuulemisen yhteydessä muun muassa niin Suomen Yrittäjien kuin Perheyritysten Liitonkaan kannoista ei löytynyt riittävästi tukea sille, että sukupolvenvaihdos perintökaaren muutoksella olisi hoidettavissa, vaan nämä ongelmat nähtiin nimenomaan verotuksen ja omaisuuden arvostuksen puolella.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Harkimo totesi, että ei ole ehkä ymmärretty täysin, miten tärkeästä asiasta sukupolvenvaihdoksissa on kysymys. Minusta on ymmärretty, ja sen takiahan meillä on tämäkin lakiesitys jo toistamiseen käsittelyssä, mutta kun tässäkin salissa tämä keskustelu on mennyt etupäässä tästä syrjinnästä puhumiseen, niin siinä on minusta menty asiasta ohi, kun ajatellaan tätä lakiesitystä, mikä meillä on tässä pöydällä. Ydinkysymys on se, onko tämä lakiesitys lääke siihen tautiin, mihin tämä sanoo olevansa, ja me olemme aivan kristallinkirkkaasti päätyneet siihen, että ei ole. Tämä on aivan yksinkertaista: olipa syrjintää tai muuta, tämä ei vastaa siihen tarkoitukseen ja tarpeeseen, mihin on haluttu vastata, ja minä vähän ihmettelen, kun jo vuonna 98 on ensimmäisen kerran tämä tuotu, että näin kauan on kestänyt hallituksen ja ehkä myöskin eduskunnan taholla ymmärtää, että tämä ei ole se tapa, millä tämä sinänsä elintärkeä asia hoidetaan.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed. Lapintie samoin kuin ed. Harkimo, jos nyt ymmärsin oikein, olivat sitä mieltä, että verotus ja perinnönjakoasiat eivät ole suurimpia esteitä sukupolvenvaihdokselle vaan sopivan jatkajan löytäminen.

Minulla on henkilökohtainen ja vahva kokemus siitä, että nimenomaan sen takia, että verotus- ja perinnönjakoasiat ovat niin huonolla tolalla, ei tahdo löytyä halukasta jatkajaa sukupolvenvaihdoksessa. Se on minulla ihan henkilökohtainen ongelma tällä hetkellä: kolmesta lapsesta on yksi pätevä, ja tämä pätevä pärjää kaikilla muillakin aloilla eikä halua kerta kaikkiaan näitä ongelmia ottaa vastaan, jotka liittyvät tämänhetkiseen sukupolvenvaihdossysteemiin.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Käytin tästä hallituksen esityksestä puheenvuoron jo lähetekeskustelussa, ja nyt näyttää, että lakivaliokunta on tullut samalle kannalle kuin minä jo silloin lähetekeskustelussa, joten en käy kaikkea silloin jo puhumaani toistamaan.

Toisin kuin ehkä ed. Lehtomäki, joka sanoi, että on käsittämätöntä, että tämä on kestänyt näin kauan, minä ehkä kuitenkin tänään olen niin positiivisella päällä, että ajattelen, että tämä mielestäni on yksi esimerkki siitä, että Suomen eduskunta toimii hyvinkin avoimella ja uudella poliittisella kulttuurilla: jos perusteltuja epäilyjä hallituksen esitystä kohtaan lähetekeskustelussa esitetään, kutsutaan asiantuntijoita valiokuntaan ilman ennakkoluuloja, ilman ennakkoasenteita siitä, että toiset ovat hallituksen puolella ja toiset opposition puolella, ja hyvin laajalla rintamalla pystytään pohtimaan ilman arvovallan menettämisen pelkoa sitä, mikä on oikein, mikä tässä on ongelma, mikä siihen auttaa, millä voimme välttää esitetyt mahdolliset vaaratilanteet.

Näistä vaaratilanteista tai tämän hallituksen esityksen haitoista vielä nostaisin esiin sen, että kyllä minun elämänkokemukseni ja se, mitä olen myös juristina nähnyt ja kuullut nykyisistä uusperheistä ja erilaisista elämäntilanteista, viittaa vahvasti siihen, että vakavassa vaarassa, jos tämä hallituksen esitys olisi mennyt läpi, olisivat ennen kaikkea aikaisempien avioliittojen, avoliittojen ja au-lasten kohtalot perinnönjaon hetkellä. Ei silloin olisi ollut kyse siitä, kuka lapsista olisi ollut pätevin ja yrityksen kannalta tärkein henkilö, vaan yksinkertaisesti maailmassa ja Suomessa on paljon tilanteita, joissa koetaan, että aikaisempien liittojen lapset eivät enää ole samalla tavalla lapsia kuin ne, jotka juuri tässä ja nyt siinä elämäntilanteessa pyörivät.

Mielestäni nykyinen laki, joka on kompromissi siitä, että toisaalta puolet saa antaa vapaasti, mutta sen toisen puolikkaan osalta on tasajakoperiaate, turvaa myös näiden eri elämänvaiheiden aikana syntyneiden lasten oikeudet.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä käsittelyä on kuunnellut ja seurannut, niin valitettavasti tulee mieleen se, että jotkut haluavat laittaa myöskin sukupuoliasiaksi tämän kysymyksen. Minusta ei näin saa olla, koska onhan tilanteita, joissa on vain lapsia, on tyttöjä ja poikia eikä molempia. Ei siinä ole mitään sukupuolikysymystä.

Olen samaa mieltä kuin ed. Bremer, että kyllä silloin, kun on yritys, on se minkä sortin yritys hyvänsä, niin pitää pyrkiä siihen, että pätevin ja sopivin pystyy sitä jatkamaan ja hänellä on myöskin halu jatkaa. Yritysten sukupolvenvaihdokset ovat kokonaisuutena ajatellen äärimmäisen tärkeitä ja meidän tulee muistaa, että näihin sosiaalisiin ongelmiin, mitä tässä varmasti on ja mitä tässäkin on tullut monia esille, pitää lailla vaikuttaa muillakin tavoin, mutta ei se voi olla yksin esteenä sukupolvenvaihdoksen tekemiselle.

Varmasti helpommin sukupolvenvaihdokset onnistuvat silloin, kun voidaan osakeyhtiön kautta pyörittää osakkeita, mutta maatilapuolella, maa- ja metsätalouspuolella, on ongelma siinä, että tilaa ei voida rahaksi muuttaa. Valitettavasti tilanne on se, että jos se pannaan myyntiin, sillä ei ole sitä arvoa, miten sitä perilliset yleensä arvostavat, mutta se on yksi työpaikka ja se pitää tavalla tai toisella pystyä siirtämään niin, että sillä voi myöskin jatkaja tulla perheineen toimeen. Minusta siitä on kyse ja pitää nähdä kokonaisuus: siellä ovat verotuskysymykset, ja siellä on myöskin sosiaalipolitiikka. Jos pannaan osakeyhtiöksi tämän päivän lain mukaan, silloin sosiaalietuudet, lomitus- ym. asiat myydessä menevät ulottumattomiin. Tämä pitää nähdä kokonaisuutena, mutta niin, että näissä ei viivytellä, vaan tehdään laki sen mukaan, että todella yrityksiä voidaan viedä eteenpäin ja Suomessa yritystoiminta kannattaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunta on mietinnössään yksityiskohtaisesti luetellut hallituksen esityksen heikkouksia. Valiokunnan mietintöön liitetyssä vastalauseessa edellytetään hallituksen vielä tällä vaalikaudella antavan perintö- ja lahjaverolain muutosesityksen. Muutosesityksellä halutaan palauttaa ennen vuotta 1993 vallinnut tulo- ja varallisuusverotuksen ja perintö- ja lahjaverotuksen yhdenmukainen omaisuuden arvostus silloin, kun kyse on yritystoimintaan kuuluvasta omaisuudesta, esimerkiksi maatilasta.

Nyt käsiteltävänä olevan, sukupolvenvaihdosten kannalta merkittävän uudistuksen viivästyminen ei kuitenkaan ole ollut hallituksesta kiinni. Hallituksen esitys perintökaaren muuttamisesta juuttui tänne eduskuntaan ja lakivaliokuntaan. Jo pidemmän aikaa on ollut ilmeistä, ettei valiokunta ja näin muodoin eduskunta tule hyväksymään hallituksen esitystä suosiolahjakiellon kumoamisesta, joten esitys olisi pitänyt aikanaan palauttaa hallitukselle uuteen valmisteluun, jolloin hallituksella olisi ollut mahdollisuus ja aikaa vielä tämän vaalikauden aikana tuoda eduskuntaan uusi, eduskunnan toivomuksia ja toiveita paremmin mukaileva esitys.

Lakivaliokunta on mietinnössään todennut, ettei perintöoikeutta koskevia säännöksiä voi rajoittaa koskemaan vain tietynlaista omaisuutta, esimerkiksi yritystoimintaan tarvittavia kiinteistöjä ja laitteita tai maatiloja. Tämä tosiseikka tekee suosiolahjan sallimisen mahdottomaksi. Suosiolahjan salliminen muiden rintaperillisten perintöosuuksien kustannuksella on joissain yksittäistapauksissa hyvinkin perusteltua ja voi olla jopa oikeudenmukaista, mutta yleisenä käytäntönä sillä todennäköisesti on huomattavan vahingollisia seurauksia yleiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle erityisesti uusperheissä, joihin ed. Braxkin täällä viittasi äsken. Näissä kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu saattaa vaarantua kohtuuttomasti. Suosiolahjan kieltämisessä tai sallimisessa ongelmallista onkin se, että suosiolahja koskee ainoastaan rintaperillisiä. Omaisuuden lahjoittaminen muille henkilöille ei vaikuta perinnönjaossa määrättäviin lakiosiin.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee mahdollisimman tehokkaasti lainsäädäntöratkaisuin edistää yritysten sukupolvenvaihdoksia. Tällä hetkellä sukupolvenvaihdos on lähitulevaisuudessa ajankohtainen noin 50 000 pk-yrityksellä. Suosiolahjan salliminen ei valiokunnan mietinnön valossa kuitenkaan ole parhaita keinoja saada uusi sukupolvi tarttumaan yrittäjyyden haasteisiin, vaan sillä saattaa pahimmassa tapauksessa olla arvaamattomia kielteisiä vaikutuksia sisarusten ja sukujen välisiin suhteisiin.

Kun tavoitteena on saada mahdollisimman monia nuoria jatkamaan perheyrityksissä, olisi rakentavampaa etsiä verotuksellisia keinoja huojentaa uuden yrittäjän taloudellista taakkaa sekä yksinkertaistaa yrittämiseen liittyvää paperisotaa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat perintökaaren 25 luvussa olevat säännökset maatilojen sukupolvenvaihdoksista, joiden mukaan maatila otetaan perinnönjaossa huomioon alempaan arvoon kuin sen myyntiarvo. Tällä säännöksellä perinnönjakoon osallinen tilanjatkaja saatetaan samaan asemaan kuin pesän ulkopuolinen henkilö, joka on saanut tilan käypää hintaa alempaan arvoon.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hemmilä vähän arvosteli lakivaliokuntaa, ettei se ole aikanaan antanut vastaustaan, mutta hän itse omassa puheenvuorossaan totesi, että jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että valiokunta ei tule tätä suosiolahjasäännöksen muuttamista hyväksymään. Kun tämä on ollut jo pidemmän aikaa selvää, niin kahta asiaa kysyn:

Kun kerta hallituksella olisi ollut jo pitkään mahdollisuus tuoda sukupolvenvaihdoksia todella edistäviä toimenpiteitä, niin miksei se ole tuonut? Toinen kysymys: Kun on ollut jo pidemmän aikaa selvää, että suosiolahjasäännöksen muutosta ei hyväksytä, ja kun myöskin hallituspuolueitten edustajat täällä vuorotellen kertovat, että näin onkin oikein, ettei tätä muutosta pidäkään hyväksyä, niin miksi tavallaan hallitus on myöskin hyvin sitkeästi ja sinnikkäästi ja pitkään pitänyt tästä esityksestä kiinni?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtomäelle vastaisin, että juuri sen vuoksi, koska eduskunnassa tämä asia on ikään kuin maannut lakivaliokunnassa jo kaksi vuotta. Juuri sen vuoksi hallitus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin, koska viesti hallitukselle lähtee täältä eduskunnasta. Viesti lähtee nyt vasta tämän käsittelyn jälkeen.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei täällä eduskunnassa mikään makaa, täällä työstetään. Minulla ainakin on uskomusta siihen, että viesti kulkee lakivaliokunnan ja oikeusministeriön välillä myöskin muuta kautta kuin pelkästään näitten virallisten päätösten kautta. Oikeusministeri Koskinenhan totesikin, että tässä on monenlaista vääntöä kuitenkin prosessin aikana ollut. Töitä tämän kanssa on valiokunta tehnyt erittäin paljon, mutta niinhän silloin, kun korjattavaa on paljon, pakostakin siihen työhön menee aikaa.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Jo lähetekeskustelussa totesin, että tämä ei ole mikään arvovaltakysymys minulle henkilökohtaisesti eikä ilmeisesti hallituksellekaan, koska tässä voidaan esittää monenlaisia näkökohtia.

Korjattakoon aikaisempaa keskustelua myös sikäli, että tämä oli olennaisesti tarkennettu ja supistettu versio siitä vuoden 98 esityksestä. Tämä oli hyvin tarkoin kohdennettu ja pyrki siihen kohdeongelmaan tarttumaan, mihin kaivattiin ratkaisua. Mutta sitten tulivat nämä, sanoisin, asenneliioittelut, että tässä lähdettäisiin totaalisesti sorsimaan naisia tai tyttöjä perintötilanteessa. Ne ovat sitten tietysti muodostuneet ongelmaksi myös laajemmin kansalaisten parissa, kun niistä tehdään ongelma. Sinänsä lähtökohtaisesti luottaisin kansalaisiin, että he kyllä kohtelevat perillisiään tasavertaisemmin kuin täällä herkästi syytellään ja pelätään heidän tekevän.

Nyt nämä jatkoesitykset ovat valtiovarainministeriön harkittavia. Tietysti olisi hyvä ollut, että lakivaliokunta olisi ajoissa sitä informoinut, että tällaisia toiveita tullaan esittämään. Nyt kahden vuoden käsittelyn jälkeen esitetään, että kahdessa kuukaudessa valtiovarainministeriön pitäisi polkaista aika isot, ilmeisesti vuositasolla kymmeniä tai satojakin miljoonia euroja tai vanhoja markkoja ainakin merkitsevät veronkevennykset, jotka sitten pitäisi tehdä muutoksina esimerkiksi tulevan vuoden budjettiin.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joudun kyllä olemaan ministeri Koskisen kassa eri mieltä siitä, että tämä olisi olennaisesti erilainen kuin vuonna 98 annettu esitys, kun se ei ole. Tässähän nimenomaan ei kohdennettu tätä siihen omaisuuteen, mikä olisi sitten sukupolvenvaihdoksen kohteena, vaan nimenomaan lähdettiin ottamaan siihen kaikki omaisuus. Olisi pitänyt sitten kohdentaa tämä maatilaomaisuuteen ja yritysomaisuuteen. Olisi pitänyt laittaa jokin ehto, että yritystä jatketaan tai maatilaa jatketaan. Silloin olisi ollut kyse sukupolvenvaihdoksesta.

Toinen asia on, että nämä kansalaisten huolet, jotka tässä ovat olleet, ovat tosikertomuksia elämästä vuosikymmenen varrelta. Hyvin paljon lakivaliokunnan jäsenille tuli puhelinsoittoja ja kirjeitä, ja nimenomaan kyse oli tositarinoista Suomenmaassa, eli minkään näköisiä kuvitelmia ja kuviteltuja tilanteita ja uhkia ei ollut.

Sen lisäksi valiokunta on mennyt toimialansa ulkopuolelle kyllä ja kuunnellut valtiovarainministeriötä, maa- ja metsätalousministeriötä, (Puhemies koputtaa) kauppa- ja teollisuusministeriötä. Kyllä ne ovat tietoisia ongelmasta.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Heti tultuani ministeriksi ja kun tämä asia ministeriössä esiteltiin, vaadin, että selvitetään juuri tämä, voidaanko kohdentaa tämä sukupolvenvaihdostilanteisiin ja omaisuuslajin mukaan yritysvarallisuuteen ja maatiloihin. Siitä hankittiin valtiosääntöasiantuntijoiden mielipiteet, joiden mukaan tämä ei ollut mahdollista. Ilmeisesti saman suuntaiset lausunnot oli jo silloin edellisen, laveamman esityksen käsittelyn yhteydessä eduskunnassa hankittu. Perusteluthan myös sitovat lain soveltamista, että tuodaan se ilmi, missä tarkoituksessa tällainen fiilaus tehdään lakiin. Se olisi kyllä nähdäkseni kohdentanut sen juuri näihin tilanteisiin, joihin sitä ratkaisua haettiin. Tosiaankaan tätä, että lakitekstissä olisi voitu lähteä sitten eri varallisuustyyppejä kohtelemaan toisin lakiosasäännöstössä, ei pidetty mahdollisena.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie viittasi tositarinoihin elävästä elämästä, miten on perinnönjaossa ja siihen liittyvissä tapahtumissa suosittu jotakuta perinnönsaajaa. Todellakin näin on tapahtunut tosielämässä siitä huolimatta, vaikka meillä tällä hetkellä on voimassa oleva lainsäädäntö, joka kieltää suosiolahjan. Ministerikin täällä on muistuttanut, että on mahdotonta hallituksen parissa kuukaudessa valmistella sellaista, mihin eduskunnan on vastaavasti kestänyt vastausta antaa kaksi vuotta.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoite yritysten sukupolvenvaihdoksessa vesittyi ainakin tämän lakiesityksen osalta. Edellinen valiokunta käsitteli äärimmäisen rauhallisesti tällaista esitystä niin, että se raukesi. Nykyinen valiokunta on äärettömän hitaasti käsitellyt sitä ja huolehtinut siitä, että hallitus ei ole päässyt tekemään uusia esityksiä. 80 000 yritystä kuitenkin odottaa sukupolvenvaihdosta, ja tämä valiokunnan käsittelytapa ja -aika ei ainakaan helpota niiden tulevaisuutta.

Lopuksi sanoisin, että muissa Pohjoismaissa ei ole näitä ongelmia, mutta ei ole tällaista lainsäädäntöäkään, eikä siellä ole tullut tällaisia tositarinoita ongelmiksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minun täytyy nyt kyllä lakivaliokunnan puolesta todeta, minkä muun muassa ed. Lehtomäki totesi, että syy, miksi tätä on käsitelty näin kauan, on se, että asia oli niin laajakantoinen ja niin puutteellisesti valmisteltu ja sen lisäksi meni vielä valiokunnan toimialan ulkopuolelle, kun lähdettiin selvittämään, mikä se oikea keino sitten olisi ollut.

Se, miksi tällainen lainsäädäntö on Suomessa, johtuu Suomen eduskunnasta. Kun tätä lakiosasäännöstöä vuonna 51 uudistettiin, nimenomaan silloisen lakivaliokunnan toimesta täällä eduskunnassa siihen lisättiin suosiolahja, ja syyt lienevät olleet samanlaisia kuin nytkin: kansalaispalaute katsoo, että tämä kuuluu suomalaiseen tasa-arvoiseen oikeuskäytäntöön.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys perintökaaren 7 luvun muuttamisesta on tarkoitettu helpottamaan yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia ja on mielestäni tässä tarkoituksessa kannatettava. Kuitenkin jo lähetekeskustelussa epäiltiin, että hallituksen esitys ei mene sellaisenaan läpi, ja sen vuoksi useat edustajat kehottivatkin lakivaliokuntaa esittämään ja etsimään korjauksia omalta toimialueeltaan hallituksen esitykseen. Lakivaliokunta pitkästä käsittelystä huolimatta ei löytänyt sellaisia korjausehdotuksia lakiesitykseen omalta toimialaltaan, että se olisi voitu korjattuna hyväksyä tässä käsittelyssä.

Viime vuosina valtaosa uusista työpaikoista on syntynyt ja mielestäni tulee jatkossakin syntymään pieniin ja keskisuuriin perheyrityksiin. Näin ollen yrittäjyys on avainasemassa myös työllisyyden parantamisessa. Kuitenkin parin viime vuoden aikana yrittäjien määrä Suomessa on kääntynyt laskuun. Samanaikaisesti kymmenettuhannet yritykset suunnittelevat tekevänsä sukupolvenvaihdoksen lähivuosina. Täällä on tänään esitetty erilaisia lukuja työpaikkojen määrästä, yritysten määrästä, mutta se lienee työpaikoissa kuitenkin lähes puoli miljoonaa työpaikkaa ja yrityksinä noin kolmasosa Suomen kaikista yrityksistä.

Tämän vuoksi sukupolvenvaihdoksen onnistuminen onkin erittäin tärkeää ei ainoastaan näitten yritysten ja työpaikkojen osalta vaan myös koko yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta. Istuvan hallituksen hallitusohjelmassa onkin luvattu kiinnittää erityistä huomiota perheyritysten sukupolvenvaihdoksiin. Tämä esitys oli yksi niistä, ja sillä olisi ollut vaikutuksia omalta osaltaan viedä asioita eteenpäin.

Sukupolvenvaihdoksien edistämisessä ei ole yhtä eikä kahtakaan ratkaisua, vaan se koostuu monesta erillisestä tekijästä. Sukupolvenvaihdostapaukset ovat hyvin erilaisia, ja niihin täytyy olla erilaisia menetelmiä. Perintökaaren muutos mielestäni olisi ollut yksi merkittävä asia, jolla olisi voitu edistää hyvin monessa tapauksessa sukupolvenvaihdoksia. Muissa Pohjoismaissa tästä on hyviä kokemuksia eikä siitä ole ollut merkittävää ongelmaa, että suosiolahjakieltoa ei ole olemassa.

Tutkimusten mukaan, niin kuin täällä on usein jo sanottu, kaksi suurinta ongelmaa sukupolvenvaihdoksiin liittyen ovat yrittäjien myös itsensä kertoman mukaan jatkajan löytyminen ja verotusasiat. Jatkajan löytyminen riippuu hyvin monesta asiasta, muun muassa nyt käsittelyssä olevan lakiehdotuksen vaikutuksista. Kuitenkin nämä kaksi tärkeintä asiaa liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Suomessa yrityksen siirtymisessä sukupolvelta toiselle ongelmana on kohdattu korkea perintö- ja lahjaverotus. Tässä mielessä lakivaliokunnan mietintöön liittyvät lausumaehdotukset, vaikka ne eivät olekaan lakivaliokunnan toimialaa, ovat mielestäni tarpeellisia ja kannatettavia asioita.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie lakimiestaustaisena on erinomaisen hyvin näistä asioista perillä nimenomaan siinä valossa, että tämä perillisten epäoikeudenmukainen kohtelu voisi tätä kautta lisääntyä ja oikeudenmukainen vaarantua. Mutta kyllä on ongelmia tässä yrityksen luovutuskysymyksessäkin. Sen saa luovuttaa, mutta on aika vaikeata sen yrittäjän kannalta katsottuna, että kymmenen vuoden kuluttua tulee tämä lakiosan täydennysvaatimus siihen asiaan esille. Se on aivan mahdoton tilanne sille jatkajalle.

Mitä tulee tähän kansalaispalautteeseen, niin kyllä kansalaisille tämä asia on läheinen ja palaute on selvää. Mutta väheksymättä kansalaisten tiedon tasoa, kansalaiset eivät tiedä siitä, mistä tässä asiassa on kysymys. Kyllä tämän asian voisi todeta myöskin niin, että kansalaiset eivät voi tietää, elleivät edustajatkaan tiedä ja pysty syventymään tähän asiaan. Sellaisenaan kyllä yritysten jatkamiskysymys ja tämä luovutuskysymys pitäisi olla aivan toisenlaisen keskustelun alla kuin se täällä nyt on olemassa. (Ed. Ala-Nissilä: Se pitäisi hoitaa!)

Mitä tulee ed. Kurvisen puheenvuoroon, niin henki oli aivan oikea ja minusta miellyttävää kuulla, että kokoomuslainen kansanedustaja näin puhuu ja näkee tässä asiassa. Mutta kyllä Lipposen hallitusten aikana, Lipposen hallituksissa ollen kokoomus vaikuttavana puolueena, voi ajatella, ettei siellä porvarillista näkemystä ainakaan ole paljon viljelty, (Ed. Ala-Nissilä: Ei yhtään!) koska nimenomaan sinä aikana tämä perintö- ja lahjaverotus, erityisesti perintöverotus, on moninkertaistunut siihen nähden, mitä se on ollut sitä ennen. Tätä pidän erinomaisen suurena epäkohtana tässä asiassa ja toivoisin, että kokoomuskin ryhtyisi ajamaan, kannattaisi asiaa, koska huoli tulee ihan täällä keskustan riveissä jo siitä asiasta.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen esityksen perintökaaren muuttamisesta perimmäisenä lähtökohtana muistaakseni viime kaudella oli ministeri Hemilän johtaman maatalouspoliittisen työryhmän esitykset, eli maatilojen sukupolvenvaihdosongelmista tämä lähti liikkeelle. Myös pk-yrittäjät ovat olleet asiaa ajamassa. Tosin yrittäjäjärjestöillä on vähän ristiriitaisia käsityksiä. Suuremmissa yrityksissä on todettu, että tämä ei ole ongelma, että voidaan osake- ym. lahjoituksilla sitten huomioida näitä muita perillisiä.

Vaikka lakivaliokunta nyt tämän esityksen vesitti, sitä mielestäni olisi voitu kyllä viedä eteenpäin, aivan kuten ministeri Koskinen maltillisesti esitti, varsinkin jos olisi voitu rajata maatilaomaisuus tästä muusta omaisuudesta, pk-yritysomaisuus. Ihmettelen kyllä, että sitä ei voida tehdä, koska lahjaverotuksen huojennussäännöksissä se kuitenkin voidaan tehdä. Vielä epäilen, että se voisi olla mahdollista ja tätä voitaisiin viedä eteenpäin. Hyvä puoli olisi se, että yrittäjä voi todella katsoa, kuka perheestä on paras jatkamaan yritystoimintaa.

Sinänsä olen samaa mieltä kuin lakivaliokunta, että verotus on suuri tekijä. Se on ehkä suurin ongelma juuri niistä syistä, kuten äsken mainittiin, että verotusarvot ovat nousseet kohtuuttoman korkeiksi, ja olisi hyvä, jos siihen saataisiin muutos. Se olisi jo tällainen hyvä osaratkaisu, varsinkin vastalause 1:n mukaan, jolloin tässä on aikaraja, että siinä todella tapahtuisi jotain. Harmillisinta on se, että tämä vuosikausia venyy eikä tapahdu mitään, vaikka hallituksenkin ohjelmassa puhutaan sukupolvenvaihdosten edistämisestä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella, tässä sukupolvenvaihdosasiassa ovat kaikki yrittäjäjärjestöt MTK:sta TT:hen vedonneet, että tässä tehtäisiin jotakin. Kyllä tämä on mielestäni aika surullista, mitä tällä eduskuntakaudella on saatu aikaan, vaikka tämä hallitusohjelmassakin on jollakin tavalla mainittu. Tämänkin lakiesityksen käsittely kuvastaa sitä, ettei ymmärretä sitä tarvetta, mikä maatilatalouksissa ja yrityksissä on sukupolvenvaihdosten suhteen.

Tässä on ponsi koskien verotusta. Kyllähän se voitaisiin hoitaa vaikka huomenna annettavalla esityksellä; se olisi voitu hoitaa jo viime vuonna, se olisi voitu hoitaa jo edellisvuonna. Kysymys on siitä, että ministeri Siimes kai pitää pöytälaatikossaan tätä asiaa ja kokoomuksella ei ole poliittista voimaa sitä nostaa sieltä esille. Mielestäni kyllä tämä yrittäjäpolitiikka, Yrittäjyys-hanke, tältä hallitukselta jää aika suureksi puhallukseksi. Tätä keskustelua voisi ehkä kuvailla pääministeriä vähän lainaten, että voi tätä populismin määrää. Teot puuttuvat.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Erityisesti ed. Sjöblom moitti lakivaliokuntaa, edellistä ja nykyistä, tämän asian käsittelystä. Totean vain, että siellä esimerkiksi kokoomuksen merkittävä valiokuntaryhmä oli täysin hampaaton, ei ajanut tätä asiaa, antoi homolakien ja monien muiden mennä ohi, että kolina kävi. Eli tämä ei ollut sydämenasia, yrittäjien ja maatalouden asia ei ollut sydämenasia, kokoomuslaisille valiokunnassa.

Mitä sitten tulee hallituksen toimenpiteisiin, ei todellakaan ollut mitään estettä ministeri Niinistöllä vahvana valtiovarainministerinä ajaa hallituksessa läpi nämä verolainsäädännön muutosesitykset niin, että ne olisivat olleet jo täällä käsittelyssä kauan sitten, jos halua olisi ollut. On todella ikävää tällainen kahdella tuolilla istuminen, jota tässä asiassa on tapahtunut tavattomasti. Kentällä puhutaan toista ja täällä levätään laakereilla, kun pitäisi yritystoiminnan edellytyksiä tässä maassa parantaa ja työllisyyttä edistää. Nyt on menty täysin väärään suuntaan. Nyt on tavattoman tärkeää, että tuohon ponsilausumaan pannaan tuo määräaika eli se hyväksytään vastalauseen mukaisena, niin ministeri Niinistökin joutuu tekemään asiassa jotakin eikä odottelemaan tulevaa hallitusta.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että lähinnä ensimmäinen ajatus tästä katosi, kun yritin käydä selvittelemään sitä, että olen ed. Kankaanniemen kanssa eri mieltä. Mutta kun kuuntelin ed. Kankaanniemen puheenvuoron, niin täytyy sanoa, että olen tismalleen samaa mieltä. Meillä ei ole minkään näköistä aatepoliittista eroa tässä asiassa olemassa.

Sen voisi todeta tähän keskusteluun, että tässä keskustelussa, niin valiokunnassa paljon kuin täällä salissakin, on sellainen vaikutelma, että tämä olisi maatilojen sukupolvenvaihdosongelma. Siellä tämä asia on paljon paremmassa järjestyksessä kuin mitä se muun yritysomaisuuden osalta on olemassakaan, ja valitettavasti monen yrittäjäjärjestön asiantuntijat pohtivat, ettei tämä nyt niin suuri ongelma ole olemassa. Heille se ei ollut, niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, ei ollut sydämenasia niin kuin se ei ollut lakivaliokunnan jäsenillekään, ja tältä osin tässä keskustelussa se, että muu yritysomaisuus, erityisesti se yritys- ja yrittäjäomaisuus, mikä on muun yksityisomaisuuden, osakeomistuksen, ulkopuolella, sen erottaminen, sen asian hoitaminen tässä sukupolvenvaihdostilanteessa, olisi kaiken a ja o, mitä tässä pitäisi olla ja tehdä.

Tältä osin toivoisin, että tässä asiassa — edelleenkin otan nyt tässä kolmannessakin puheenvuorossa tämän asian esille — puolestapuhujia olisi kokoomuksen riveissäkin vähän enemmän väkeä kuin edustajat Sjöblom ja Kurvinen, koska tuntuu, että joukot ovat yksin suurin piirtein tässä rivissä olemassa, jotka ajavat täällä yrittäjän asiaa.

Leena-Kaisa  Harkimo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä tiedän, että tämä asia ei näin yksinkertainen ollut, kuin täällä annetaan ymmärtää, että kokoomus oli hampaaton, todellakin siinä mielessä, että tukea ei tullut, ei tullut oppositiosta eikä tullut muistakaan puolueista, kun yrittäjän asiaa halusin viedä eteenpäin.

Totean edelleen, että asiantuntijakuulemisessa niin Suomen Yrittäjät kuin Perheyritysten Liittokin, joita henkilökohtaisesti pidän merkittävänä tukena, totesivat, että tämä ei ole ratkaisu, perintökaaren muutos ei ole ratkaisu tähän. (Ed. S. Lahtela: Ei yksin ratkaise mitään!) — Ei yksin ratkaise; nähtiin selkeästi verotus- ja omaisuudenarvostuskysymykset huomattavasti merkittävämpinä.

Haluan myös todeta sen, että sukupolvenvaihdoksen ongelmista kun puhutaan, niin tutkimuksen mukaan: sopivan jatkajan löytäminen 49 prosenttia, (Puhemies koputtaa) verotukselliset tekijät 18 prosenttia, vasta viidentenä kohtana perintöön liittyvät tekijät (Puhemies koputtaa) 6 prosentilla. Tätä voidaan spekuloida, ja henkilökohtaisesti kannatin tätä muutosta. Suomalainen yhteiskunta ei ollut valmis siihen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Harkimo juuri luetteli nuo tekijät, joita pidettiin sukupolvenvaihdosten ongelmina, ja mainitsi verotukselliset tekijät ja sen prosenttiosuuden, niin tämä on ollut tiedossa aika pitkään, mutta siitä huolimatta hallitus ei ole ryhtynyt verotuksellisiin toimenpiteisiin. Se on erityisesti valtiovarainministeriön johdon asia, että tähän olisi lähdetty, eli kysymys on todella siitä, että hallitus ei ole suurista puheistaan huolimatta, yritysohjelmastaan huolimatta, tehnyt yritystoiminnan eteen tällaisessa peruskysymyksessä niitä toimenpiteitä, jotka olisi kuitenkin ollut aika helppo toteuttaa. Aivan turha on syyttää valiokuntia eduskunnassa, kun hallitus ei toimi.

Leena-Kaisa  Harkimo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan lisätä myös eräänä sukupolvenvaihdokseen liittyvänä ongelmanratkaisuna tiedon jakamisen asiasta, konsultoinnin, erilaisten sopimusmallien tekemisen. Yrityksessä sukupolvenvaihdos on hyvin tunnepitoinen asia, luopujan on hyvin vaikea monesti luopua yrityksestään, kohdata se tosiasia, että hänen aikansa tässä työssä alkaa saavuttaa päätepisteensä, jolloin yrityksen sukupolvenvaihdosprosessiin lähdetään aivan liian myöhään. Tämä on yksi tekijä. Sukupolvenvaihdokseen pitää ryhtyä ajoissa, viisi—kymmenen vuotta aikaisemmin kuin on aikomus luopua, ja sillä tavalla turvataan se, että yritys säilyttää elinkelpoisuutensa ja jatkajalla on hyvät edellytykset siihen.