Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esittelen lyhyesti valtiovarainvaliokunnan mietinnön, jonka olemme antaneet Valtiontalouden tarkastusviraston ensimmäisestä erilliskertomuksesta, joka koskee valtion liikelaitosten tulos- ja omistajaohjausta.

Valtiovarainvaliokunnan omasta pyynnöstähän tämä erilliskertomus tuli valiokunnan käsiteltäväksi mietintöä varten viime keväänä, voisi sanoa, paristakin syystä. Ensinnäkin siksi, että, voisi sanoa, tämä liikelaitostaminen sinänsä on ollut yksi niitä hallinnon uudistuksia, joilla merkittäviäkin osia valtiontaloudesta on siirretty valtion varsinaisen talousarvioesityksen ulkopuolelle viimeisten kymmenen vuoden aikana erilaisissa taloushallinnon uudistuksissa. Tämä VTV:n tarkastuskertomus antoi hyvän mahdollisuuden arvioida sitä, miten liikelaitosten omistajaohjaus on toiminut ja mitä parantamisen varaa siinä on nimenomaan eduskunnan näkökulmasta, koska nämä tarkastuskertomuksen ehdotukset ja kannanotot nimenomaan keskittyivät hyvin paljon eduskunnan omistajaohjauksen roolin vahvistamiseen suhteessa valtion liikelaitoksiin. Toiseksi, eduskuntaanhan odotetaan vielä toivon mukaan tänä syksynä valtiovarainministeriöstä ja hallituksesta ehdotusta uudeksi liikelaitoslaiksi, ja myöskin tuohon uuden liikelaitoslain valmisteluun valtiovarainvaliokunta on tällä mietinnöllä halunnut antaa evästyksiä.

Ennen kuin menen varsinaisen mietinnön sisältöön, niin varmaan on ihan hyvä palauttaa mieliin valtion liikelaitoksen ominaispiirteet, jos ajatellaan tätä omistajaohjausta, suhteessa valtionyhtiöihin, joista viime viikolla juuri tätä omistajapolitiikkaa puitiin täällä hyvinkin pitkään.

Valtion liikelaitos on oikeastaan viraston ja yhtiön välimuoto. Eduskuntahan osallistuu suoraan valtion liikelaitosten ohjaukseen ensinnäkin sillä tavalla, että liikelaitokset aina perustetaan lailla, ja toiseksi vuosittain talousarvioehdotuksessa on mukana liikelaitosten palvelu- ja toimintatavoitteet ja taloudelliset tunnusluvut, jotka eduskunta talousarvioesityksen yhteydessä hyväksyy. Tämän lisäksi talousarvioesityksessä voi olla myöskin määrärahoja, joilla katetaan valtion liikelaitosten yhteiskunnallisia tehtäviä. Liikelaitoksillahan on, voisi sanoa, kolmijakoista toimintaa. On toisaalta ihan varsinaista yritystoimintaa, sitten on monopolina harjoitettua toimintaa ja myöskin yhteiskunnallista toimintaa, jota varten tosiaankin joissakin tapauksissa myönnetään talousarviosta määrärahoja, ja tämä yhteiskunnallinen toiminta näissä liikelaitoksissa on tarkoitus sovittaa yhteen yritystoiminnan kanssa.

Tässä käsiteltävänä olevassa kertomuksessa VTV oli käynyt läpi Senaatti-kiinteistöjä eli entistä Valtion kiinteistölaitosta, Ilmailulaitosta ja Metsähallitusta nimenomaan omistajaohjauksen toimivuuden kannalta, ei siis varsinaisesti sen kannalta, mitä tulee näitten liikelaitosten toiminnan sisältöön ja substanssiin, varsinaiseen sisältöön, vaan juuri omistajaohjauksen kannalta. Voi sanoa, että oikeastaan miltei kaikkiin niihin kannanottoihin ja ehdotuksiin, joita Valtiontalouden tarkastusvirasto tässä raportissaan teki tämän ohjauksen parantamiseksi, valtiovarainvaliokunta mietinnössään on yhtynyt ja pitänyt niitä kannatettavina.

Valiokunta on ensinnäkin todennut sen, että on hyvä muistaa ja alleviivata sitä, että valtion liikelaitos organisaatiomuotona on sinällään hyvinkin toimiva, kun sitä käytetään sopiviin tehtäviin, eikä pitäisikään nähdä, että se on pelkästään väylä yhtiömuotoon tai jonkinlainen välimalli, vaan että myös tätä liikelaitoksen asemaa valtion virastojen ja osakeyhtiön välimaastossa toimivana organisaationa on syytä selventää. Näillä omistajaohjauksen täsmentämisillä sitä myöskin voidaan selventää.

Pääongelma, joka tässä tarkastuksessa tuli esille ajatellen liikelaitosten ohjausta ja nimenomaan eduskunnan roolia siinä, on se, että näyttää siltä, että eduskunnan rooli liikelaitosten ohjauksessa on jäänyt aika tavalla nimelliseksi siinä mielessä, että lähinnä eduskunta on ottanut kantaa liikelaitosasioihin silloin, kun liikelaitos perustetaan, sen lain säätämisen yhteydessä. Mutta sitten, kun on tultu vuotuisten talousarvioesitysten käsittelyyn, näiltä osin eduskunnan ohjausrooli on jäänyt vähäiseksi. Tämä ei suinkaan ole johtunut niinkään eduskunnasta, eduskunnan tahdosta, vaan siitä, että palvelu- ja toimintatavoitteet talousarvioesityksessä on Tarkastusvirastonkin arvion mukaan määritelty liian yleisellä tasolla elikkä lähinnä niissä on useinkin toistettu niitä samoja asioita, jotka on jo lain mukaan määrätty näitten liikelaitosten tehtäväksi. Tarkastusvirasto onkin katsonut, että nämä talousarvioesityksiin kirjatut tavoitteet eivät nykyisen kaltaisina täytä asiaa koskevan määräyksen määrittelemiä keskeisyyden, konkreettisuuden ja seurantamahdollisuuden vaatimuksia eivätkä anna eduskunnalle mahdollisuutta vaikuttavaan palvelutaso-ohjaukseen. Elikkä näitä budjetissa asetettuja tavoitteita tulisi täsmentää, konkretisoida, tehdä niitä mitattaviksi ja seurattaviksi. Tähän tavoitteeseen valtiovarainvaliokunta yhtyy, että näin tulisi jatkossa tehdä.

Toinen pulma on ollut tässä ohjauksessa se, että eduskunnan tulisi tietenkin myös voida seurata sitä, onko näitä tavoitteita noudatettu, onko ne saavutettu, mitä puutteita on, mutta myöskin tätä seurantatietoa niin liikelaitoksen varsinaisen yritystoiminnan, liiketoiminnan, menestyksellisyydestä kuin eduskunnan asettamien muiden palvelu- ja toimintatavoitteiden toteutumisesta on eduskuntaan tullut hyvin niukasti. Se paikka, jossa näitten tietojen pitäisi olla, on tuo hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta elikkä niin sanottu tilakertomus. Mutta Tarkastusvirasto on esimerkiksi todennut, että näissä tilakertomuksissa ei ole sanallakaan viime vuosina kommentoitu liikelaitosten tavoitteiden saavuttamista ja että tämä heikentää huomattavasti eduskunnan mahdollisuuksia valvoa näiden tavoitteiden toteuttamista. Myöskin tähän arvioon valtiovarainvaliokunta yhtyy ja toivoo ja esittää, että kun valtiontalouden kertomusmenettelyjä uudistetaan, niin myöskin tämä puoli siinä otettaisiin huomioon.

Palvelu- ja toimintatavoitteitten ja taloudellisten tavoitteitten asettamiseen on liittynyt myöskin epäjohdonmukaisuutta myöskin liikelaitosten puolelta. Valiokunta myös huomauttaa siitä, että myöskin liikelaitosten näkökulmasta olisi tärkeää, että ohjaus on johdonmukaista, pitkäjänteistä ja selkeää. Erityisesti puutteita on ollut siinä, millä tavalla valtio-omistaja pidemmällä tähtäyksellä asettaa näitten liikelaitosten tavoitteita, että pelkästään ei olisi kyse vuotuisista budjetissa esitettävistä tavoitteista vaan pidemmän aikavälin kehittymislinjauksesta. Myöskin näistä tulisi tähänastista paremmin informoida eduskuntaa.

Sitten myöskin ajatellen omistajaohjauksen parantamista valtiovarainvaliokunta ottaa huomioon Tarkastusviraston kertomuksen sen kohdan, että liikelaitoksista raportoitaessa aika vähälle on jäänyt se, että useat näistä liikelaitoksista ovat tosiasiassa konserneja eli paitsi että ne ovat liikelaitoksia ne myös omistavat useita tytäryhtiöitä. Tämä konsernitarkastelu on ollut hyvin vähäistä tässä raportoinnissa ja myöskin tässä ulkoisessa ohjauksessa, ja valiokunta haluaa, että liikelaitoskonsernien kokonaisuuteen ja sen ohjaukseen ja raportointiin kiinnitettäisiin jatkossa enemmän huomiota. Tähän on liittynyt myös semmoisia ongelmia, että liikelaitoskonsernien tytäryhtiöt ovat katsoneet joissakin tapauksissa joutuneensa huonompaan asemaan, kun niitä ohjataan tulosohjauksessa ja niiden vuosisuunnitelmat ovat julkisempia kuin vastaavien kilpailevien yhtiöiden.

Toisaalta sitten se, jos on kovin helppo perustaa näitä yhtiöitä, voi myöskin antaa mahdollisuuksia esimerkiksi ongelmien piilotteluun tai muihin epätarkoituksenmukaisiin toimintoihin. Valiokunta katsookin, että jatkossa pitäisi suhtautua jonkin verran pidättyväisesti tytäryhtiöiden perustamiseen, ja valiokunta esittää harkittavaksi, että lupaa liikelaitoksen tytäryhtiön perustamiseen ei myönnettäisi, jos yhteiskunnallinen ohjaus nähdään tarpeelliseksi ja tätä toimintaa on tarkoituksenmukaista harjoittaa liikelaitoksessa.

Vielä liikelaitoksille asetettavista taloudellisista tavoitteista: Myös liikelaitokset itse ovat toivoneet taloudellisiinkin tavoitteisiin pitkäjänteisyyttä ja selkeyttä, koska nykyinen malli ei ole ollut aina omiaan edistämään liikelaitoksen oman toiminnan pitkän tähtäimen suunnittelua. Esimerkiksi tästä voidaan ottaa voiton tuloutukset, joiden nykyistä käytäntöä valiokunnan mielestä voidaan myöskin kritisoida, koska liikelaitokset eivät ole voineet riittävästi hyödyntää saavuttamaansa hyvää tulosta toimintansa kehittämiseen. Valiokunta katsookin, että tätä asiaa voitaisiin harkita ja arvioida uudelleen.

Valiokunta esittää myös näkökohtia mainitsemaani liikelaitoslain uudistamiseen, erityisesti mikä koskee liikelaitoksen hallituksen asemaa ja tehtäviä. Tarkastusviraston kertomuksessahan oli muun muassa otettu kantaa siihen, että liikelaitoksen toimitusjohtajan ei tulisi olla liikelaitoksen hallituksen jäsen, vaan että hallituksen tulisi olla aidosti omistajan asettama ja myöskin omistajan velvollisuus on etsiä pätevät hallituksen jäsenet niin, että he ovat aidosti omistajan edustajia. Valiokunta puoltaa tätä näkökulmaa, että näin meneteltäisiin, että toimitusjohtaja ei olisi jatkossa enää liikelaitoksen hallituksen jäsen. Myöskin valiokunta katsoo, että on hyvä täsmentää liikelaitoksen hallituksen jäsenten vastuita, jotta jäseniä olisi jatkossa helpompi saada, koska tämä asema on tosiaankin vähän erilainen kuin valtionyhtiöissä.

Kaiken kaikkiaan, oikeastaan tässä ne ydinasiat ajatellen tätä kertomusta ja valiokunnan mietintöä siitä. Valiokunta ehdottaa, että tämä mietintö lähetetään sekä Valtiontalouden tarkastusvirastolle että maan hallitukselle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten, ja tietysti toivomme, että mahdollisimman pian näillä eri välineillä, joita meillä on käytössä, niin valtion talousarvion vuotuisen käsittelyn kautta kuin valtiontalouden tilakertomuksen kautta, eduskunnalle tulisi aikaisempaa konkreettisemmat ja kouriintuntuvammat, paremmat mahdollisuudet seurata liikelaitosten toimintaa, antaa niihin evästyksiä ja ottaa kantaa niiden palvelu- ja toimintatavoitteisiin.

Klaus  Bremer  /r:

Arvoisa puhemies! Kyllä meillä nämä työllisyysasiat ovat kerta kaikkiaan rempallaan monella tavalla. Meillä on hallitusohjelmassa luvattu monta hyvää Yrittäjyys-hankkeella, ja kuinka onkaan tässä käynyt pitkin matkaa: on tullut yhä vaikeammaksi vain olla yrittäjä Suomessa. Valtion liikelaitosten kohdalla ollaan saman ongelman edessä: halutaan säilyttää valtion liikelaitokset aika lailla muuttumattomina, ja kuitenkin ne tuhoavat jopa suoranaisia kokonaisia elinkeinon aloja. Valtion liikelaitosten aseman tarkka määrittely on sen vuoksi tärkeysjärjestyksessä valtakunnallinen ykkösasia. Me näemme nykyisten heikkouksien tuhovaikutukset kokonaisten elinkeinoalojen näivettymisenä ja ajautumisena ulkomaisten valtionyhtiöiden ja suuryritysten käsiin suomalaiselle yhteiskunnalle korvaamattomin seurauksin.

Valtiomme liikelaitokset kilpailevat pääsääntöisesti a) markkinataloudessa, b) yksityisiä pk-yrityksiä eli omia veronmaksajia vastaan ja c) häpeämättömästi viranomaisen ja alan kilpailua säätelevien viranomaismääräysten tuella. Valtion liikelaitos vastaa jopa oman katon alla toimivan viranomaisen palkoista ja kuluista, eikä sekään vielä riitä epäreilun kilpailun pohjaksi, vaan liikelaitos maksaa vielä hyvin menestyneestä kaupallisesta kilpailusta omia veronmaksajiaan vastaan saman voittobonuksen myös viranomaiselle kuin kaupalliselle henkilökunnalleen. Viranomaiset siis hyötyvät bonuksilla siitä, että voivat tehdä sellaisia määräyksiä alalle, joilla edistävät yksityisten yritysten tuhoamista.

Tämä on mitä siivottominta ja tuomittavinta kilpailua omia veronmaksajia vastaan valtiomahdin toimesta. Se edistää tehotonta työllistämistä verorahoituksen kustannuksella. Se estää alan yksityisten yritysten vahvistumista, niiden mahdollisuuksia avata uusia työpaikkoja ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä. Nykyjärjestelmä tuottaa kaikkia mahdollisia haitallisia seurauksia markkinataloudessa toimivalle elinkeinoelämälle, oman maan kansalaisten työllistymiselle, elintasolle ja kansainväliselle kilpailukyvylle. Siksi nykyjärjestelmästä on päästävä mahdollisimman kiireesti ajanmukaiseen järjestelmään.

On nähtävä, että valtion liikelaitoksella voi olla kahdenlaisia tehtäviä: yhtäältä yhteiskunnallisia palvelutehtäviä vailla strategista merkitystä ja toisaalta puhtaasti markkinatalouden liiketoiminnallisia tehtäviä. Näiden väliin on vedettävä mahdollisimman selkeä raja ja sellainen raja, joka ei näe monopoliasemaa liiketoiminnassa yhteiskunnallisena palvelutehtävänä. Tällaisestakin tulkinnasta on esimerkkejä. Muun muassa ed. Aula äsken totesi, että jos yhteiskunnallinen ohjaus on tarpeen, niin sitä, näin ymmärsin, tulisi pitää yhteiskunnallisena palvelutehtävänä. Näin ei suinkaan ole, jos tarkastellaan näitä yhteiskunnallisia ohjaustehtäviä riittävän tarkasti. Monella sellaisella alalla on pienyritystoimintaa, joka on tukahdutettu kerta kaikkiaan monopoliasemalla.

Ne valtion liikelaitokset tai niiden osat, jotka toimivat yritystoiminnallisesti elinkeinoelämässä, tulisi yhtiöittää mahdollisimman pian, niin että ne voivat toimia markkinoiden ehdoilla. Niiden pitää toisin sanoen tunnustaa väriä. Samalla omistajan intressien valvontaan samoin kuin niiden sekä strategiseen ohjaukseen että operatiiviseen johtamiseen on pestattava ammattimaista yritysjohtamisen osaamista. Käytäntö, jolla poliitikko- ja virkamieskokemusta pidettiin sopivana ja riittävänä valtion yritystoiminnan valvonta- ja ohjaustehtäviin, on haaksirikkoutunut korjaamattomasti ja lopullisesti. Siitä on meillä nyt jo liian paljon karvaita esimerkkejä, joista Sonera on vain yksi esimerkki monista, tosin tällä hetkellä kaikkein näkyvin.

Samalla on ehdottomasti päästävä siitä irvokkaasta ratkaisusta, joka sijoittaa vastaavan viranomaisen kaupallista kilpailua harjoittavan valtion liikelaitoksen katon alle liikelaitoksen palkkaamana ja kustannuksista vastaavana ja jopa palkitsemana, kun bisneskilpailu omia veronmaksajia vastaan onnistuu viranomaisen antamien määräysten turvin voitokkaasti. Viranomaisen oikea paikka on sektoriministeriössä eikä liiketoiminnallista kilpailua harjoittavassa liikelaitoksessa.

Tässä yhteydessä on huomattava, että valtiovarainministeriö näkee saavansa liikelaitokseltaan entistä suuremman voiton, jos se siirtää viranomaisen sektoriministeriöön. Vastaava viranomaiskustannus on kuitenkin ohjattava valtion budjetissa sektoriministeriöön. Eduskunnasta on kiinni, ettei se hyväksy sitä, että sektoriministeriöön sijoitetulle viranomaiselle sitten annetaan valtion budjetissa vain vähän rahaa palkkaukseen ja kuluihin ja annetaan samalla viranomaiselle lupa ottaa puuttuvat varat markkinoilta uusilla lupa- ja viranomaismaksuilla. Se olisi taas uusi tuomittava kustannusten siirto valtiovarainministeriöltä veronmaksajille.

Seuraavana askeleena tulee pyrkiä myymään valtion omistusosuus, kun osakekurssit arvioidaan edullisiksi. Valtion ei yksinkertaisesti tule kilpailla omien veronmaksajiensa kanssa. Valtion, kuten myös kuntien, tulee luoda elinkeinoelämälle mahdollisuudet. Elinkeinoelämälle kuuluu toimia niiden mukaan työllistäen ja maksaen veroa menestyksensä mukaisesti.

Liikelaitoksille, jotka harjoittavat yleishyödylliseksi katsottavaa kansalaisten palvelutoimintaa, tulee luoda yhteneväisiä, yhteismitallisia, avainlukuja ja raja-arvoja niin, että omistaja ja päätöksentekijät, eduskunta ja valtioneuvosto, pystyvät selkeästi ja hallittavasti analysoimaan niiden toimintaa ja menestystä. Yhteismitallisten avainlukujen perusteella kyseessä oleville liikelaitoksille voidaan sitten mahdollisimman selkeästi määritellä vaadittava tuotto valtion sijoittamalle pääomalle, valtiolle siirrettävä kohtuulliseksi katsottu tulo ja seuraavalle vuodelle asetettavat tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Liikelaitoskonsernin omistuksessa voi olla osakeyhtiöitä, jotka toimivat vapaassa kilpailussa markkinataloudessa. Niiden asemaa on vastaavasti vahvistettava samalle viivalle kuin osakeyhtiökonsernien tytäryhtiöiden. Rahoitukseen ja takauksiin liittyvät eriarvoistavat määräykset on korjattava ja tulosohjaukseen liittyville suunnitelmille on annettava sama suoja kuin osakeyhtiökonsernien tytäryhtiöillä on. Näihin ongelmiin on kiinnitettävä huomiota, kun kehitetään järjestelmää. Konserniraportoinnin tulee näissä tapauksissa olla kaiken raportoinnin lähtökohtana. Konsernitarkastelun vahvuus tai heikkous voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin toimintoihin, joista ei vastaa ja joita ei valvo kukaan.

Vielä yksi tärkeä asia: Korkeimman tason ammatillisen yritysjohtamisen taitovaatimusta valtion yritystoiminnan valvonta-, ohjaus- ja operatiivisessa toiminnassa ei voi kyllin painottaa. Valtion on omistajaintressiensä varmistamiseksi ryhdyttävä samanlaiseen liikkeenjohdon erityisosaamisen metsästykseen kuin menestyvät yksityiset liikeyritykset. Omistajaintressien valvonta on voitava nähdä vakuuttavana ammattiosaamisena omistajaohjauksessa, ei tappioina ja syyllisten etsimisenä, valitusvirsinä jälkeenpäin. Strategista ohjausta ja operatiivista johtoa ei pidä sekoittaa keskenään. Toimitusjohtajan ei pidä istua hallituksessa äänivaltaisena jäsenenä, kaikista vähiten myös hallituksen puheenjohtajana, kuten on ollut laita ihan vielä viime aikoina valtion liikelaitostouhuissa. Yleisesti hyvänä pidetty järjestelmä yksityisissä yrityksissä, joissa toimitusjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus yhtiön hallituksessa, eräänlainen esittelijän rooli korkean tason liikkeenjohdon ammattiosaamista edustavassa hallituksessa, on kannatettava rakenne myös valtionyhtiöissä. Tällä ratkaisulla jopa maailmanlaajuisen organisatorisen mullistuksen aloittanut Enron olisi nähtävästi pelastunut.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremerin puheenvuoron johdosta haluan todeta, että valtiovarainvaliokunnan tarkastus- ja hallintojaosto käsitteli tätä erityistarkastuskertomusta ja tästähän on jäänyt pois tällä kertaa valtion liikelaitoksista Tieliikelaitos.

Sen sijaan olen hänen kanssaan samaa mieltä ... Esimerkkinä otan Senaatti-kiinteistöt, missä on ollut erimielisyyttä valtion ja Senaatti-kiinteistöjen kohdalla nimenomaan tuottoprosentista. Me emme voineet antaa tästä lausuntoa, koska tästä on parhaillaan tekeillä erilliskertomus. Toivon, että me pääsemme tässä jonkinlaiseen järkevään sopimukseen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärtänyt ed. Bremerin näkemyksiä, kun hän Soneraan rinnasti näitä asioita. Siellähän piti olla nimenomaan ammattilaisten asialla, ainakin heille ammattilaisten palkkaa maksettiin. Eivätkö nämä johtajat saaneet siellä 270 000 markkaa kuukaudessa? Ainakin, mitä meille on kerrottu, poliitikot eivät ole koko asiaan sotkeutuneet, eli ainakin siellä nämä ammattilaiset saivat aikaan ilman valvontaa ja ohjausta miljardien eurojen vahingot valtio-omistajalle.

Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikkeenjohdollinen huipputaito on sellainen erityisosaaminen tänä päivänä, että taitava liikkeenjohtaja kietoo pikkusormensa ympärille poliitikot kaikenlaisilla kalvoilla, joissa on pylväitä ja tilastoja ja muuta sellaista kirjanpitokielellä ja ulkomaisin sanonnoin höystettynä, että siinä ei poliitikko pysy ollenkaan mukana. Se nähdään kaikissa hallintoneuvostoissa ja se nähtiin myöskin Soneran hallintoneuvostossa. Sen lisäksi omistajavalvontaa harjoitti liikenneministeriön virkamies, joka ei ymmärtänyt hölynpölyä koko asiasta, ja siinäpä jäivätkin raportoimatta asian todelliset tilanteet liikenneministerille. Seurauksena nähtiin kahdenkin ministerin jo jättävän paikkansa ja kolmannenkin eroa on vaadittu. Ei se ole ihan tavanomaista toimintaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Valtion liikelaitosten tulos- ja omistajaohjaus on todella ajankohtainen asia. Kun tätä otsikkoa ajattelee, olisi voinut kuvitella, että salissa olisi runsain mitoin kansanedustajia keskustelemassa aiheesta ja pohtimassa sitä, miten tästä mennään eteenpäin. Jos tämä olisi niin sanottu tilintarkastuskertomus, niin tämähän olisi puhdas kertomus, mutta myöskin tilintarkastuskertomukseen usein liittyy muistioita, ja jos tätä lukee ikään kuin tilintarkastusmuistiona, tässä on aika paljon vakavaa ja tärkeää, huomioon otettavaa tekstiä, esimerkiksi se, että laskentatoimessa on erittäin paljon kehittämistarpeita. Niin on varmaan aina, ja sitä sopii seurata ja koettaa pysyä ajassa kiinni. Lainaan täältä esimerkiksi ihan muutamaa kohtaa, jotka ovat ainakin minuun tehneet vaikutuksen.

Hallinnon läpinäkyvyyttä koskevassa kohdassa sivulla 37 todetaan muun muassa näin: "Epätäsmällisyydet tai väljät ja vaihtelevat tulkinnat ovat vaikuttaneet julkisten varojen käytön oikeellisuuteen mm. tukia myönnettäessä. Myös toiminnan onnistuneisuuden arviointi on vaikeutunut." Tämä on tietysti tärkeä asia.

Samaten virasto toteaa edistämistoiminnoista: "Edistämistoimintojen onnistuneisuutta lisäisi uuden tiedon kokoaminen sekä välittäminen käyttäjille nykyistä joustavammin. Usein tiedot jäävät hajalleen toimijoille, viranomaisten haltuun, joissakin tapauksissa myös liikesalaisuuksiksi. Tarvittaisiin kokoavaa ja syntetisoivaa otetta, mikä samalla mahdollistaisi kattavamman kuvan saamisen innovoinnin onnistumisesta ja merkityksestä." (Ed. Ala-Nissilä: Edustaja puhuu hyvin mutta väärästä kertomuksesta!) — Taidan puhua, mutta aiheeseen se saattaa liittyä.

Sitten kun tulos- ja omistajaohjausta pohtii vähän eteenpäin, väistämättä tulee kuitenkin kysyneeksi sitä, kun asioita kuljetetaan siihen suuntaan kuin on kuljetettu, missä määrin läpinäkyvyys katoaa, missä määrin mennään kohti yksityistämisbuumia. Siinä mielessä meidän kansanedustajien on syytä lausua aina jonkinlaisia oraakkelimaisia kysymyksiä ja kyseenalaistaa asioita.

Korostan koko Valtiontalouden tarkastusviraston osalta rohkeuden merkitystä. Rohkeasti vain asioihin käsiksi!

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella, tämä erilliskertomus on siinä mielessä historiallinen, että eduskunta nyt voi käsitellä VTV:n erilliskertomusta. Se on täällä hyvin esitelty. Otan vain yhden asian esille.

Todella, tässä mietinnössä valtiovarainvaliokunta kiirehtii valtion liikelaitoslain uudistamista. Nykyinen laki on ollut voimassa 14 vuotta, ja sen valmistelu valtiovarainministeriössä on kestänyt pitkään. Keväällä sanottiin, että tänne eduskuntaan tulee nyt syysistuntokauden alussa liikelaitoslaki, mutta ei sitä ole täällä näkynyt.

Mietinnössä evästetään myöskin eräitä asioita, jotka tulisi juuri liikelaitoslain uudistamisessa ottaa huomioon. Erityisesti hallituksen ja toimitusjohtajan aseman selkiyttäminen olisi tärkeää. Tässä lähdetään siitä, että hallituksessa tulee olla myös omistajan edustus, muuten todellinen omistajaohjaus ei toteudu. Sitten todella kiinnitetään huomiota toimitusjohtajan asemaan, että sitä myöskin selkiytettäisiin niin, että hän ei olisi hallituksessa mukana.

Arvoisa puhemies! Todella jäämme odottamaan liikelaitoslain uudistamista, ja toivotaan, että eduskunnankin evästys nyt, jos se prosessi on vielä kesken, voidaan mahdollisimman hyvin ottaa vielä viime vaiheen valmistelussa huomioon.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ohjausjärjestelmissä liikelaitoksiin liittyen on monia näkökulmia, mutta voin mainita, että esimerkiksi palvelutavoitteen osalta valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa emme ole lähteneet arvioimaan Ilmatieteen laitoksen sateen ennustamisen todennäköisyysprosenttia, että on pakko jättää joitakin asioita vähän vähemmälle.

Mutta itse liikelaitosten rooli on hyvin tärkeä ja tänä aikana, jolloin kylmästi halutaan yksityistää ja valtion omaisuutta myydä, on kyllä tarkemman arvioinnin paikka. Tässä on nimittäin selvästi piirre yksityistämisvimmasta myöskin liikelaitoksiin liittyen. Tieliikelaitos on joidenkin näkökulmasta varmasti matkalla jo osakeyhtiömuotoon. Myöskin monia muita vastaavia järjestelyjä selvästi yritetään ajaa.

Nyt tietysti on hyvin ongelmallinen valtion ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteiston kannalta monesti valtiovarainministeriön moniin liikelaitoksiin liittämä tuloutus- ym. vaatimus. Sitä täytyisi enemmän eduskunnan budjettivallan yhteydessä ohjata. Ajatellaan nyt Ilmailulaitoksen tehtäviä ja siellä puolella olevia haasteita tai Tieliikelaitoksen puolella. Metsähallituksessa luonnonsuojelun tavoitteet vaarantuvat ja hakkuupaineet kasvavat valtiovarainministeriön ja hallituksen kovien tuloutusvaatimusten takia jnp. On paljon tällaisia kysymyksiä.

Samoin tytäryhtiöiden ja liikelaitosten hallinnossa olevat henkilöt edustavat monesti niitä tahoja, jotka ovat itse asiassa riippuvaisia tämän liikelaitoksen palveluista. He ovat valvomassa omaa etuaan. Minkälainen on tämä järjestelmä loppujen lopuksi sitten liikelaitoksen oman toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden kannalta, sitäkin pitäisi joskus arvioida.

Poliittista ohjausta ja seurantaa kuitenkin tarvitaan. Valtiovarainvaliokunta edustaa tässä tapauksessa eduskunnan budjettivaltaa. Tätä täytyisi myöskin miettiä, miten nimenomaan tässä suhteessa eduskunnan budjettivallan kautta liikelaitoksien ohjausjärjestelmät tehostuisivat.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto siirtyi eduskunnan yhteyteen monen vuoden kamppailun jälkeen. Muistamme, että valtiovarainministeriö nimenomaan viimeiseen asti vastusti tätä järkevää siirtoa. Kiitän kyllä Tarkastusvirastoa niistä lukuisista kertomuksista, joita olemme saaneet. Niissä on erittäin paljon asiaa. Ne ovat käyttökelpoista aineistoa meidän monessa muussakin työssämme kuin näiden kertomusten käsittelyn yhteydessä.

Toivoisinkin jatkossa, että myös kertomusmenettelyyn kyettäisiin eduskunnassa paneutumaan enemmän. Nythän se tahtoo jäädä lainsäädäntöasioitten jalkoihin. Tiedän, että tätä on pohdittu toimikunnissa.

Kiinnittäisin vielä lopuksi huomiota samaan asiaan kuin ed. Ala-Nissilä eli liikelaitoslain viipymiseen. Mielestäni tässä tarkastuskertomuksessa on erittäin vahvasti sanottu, kun todetaan, että valtiovarainministeriön sisällä ei ole päästy yksimielisyyteen lakiesityksen sisällöstä, vaikka se on siellä vuosia maannut. Mielestäni näin ei saisi olla. Ministeriössä on ministerin johto, hänen pitäisi kyllä ottaa asiat käsiinsä. Siinä mielessä ehkä Tarkastusviraston kannan sijasta, jossa sanotaan, että valtio-omistajan virkamiestasolla pitäisi pystyä, minusta pitäisi sanoa kyllä, että ministerin tulisi puuttua tähän. Siltä osin sanoisin toisella tavalla. Mutta toivon todella, että liikelaitoslaki tulee lupausten mukaan niin, että se kyetään tässä eduskunnassa vielä käsittelemään.