1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006
Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymät
ovat valoisia. Ensi vuodelle ennustetaan runsaan 3 prosenttiyksikön
talouskasvua, työttömyys alenee reippaasti. Hallituksen
työllisyystavoite on voimassa, ja sen on edelleen mahdollista
toteutua. Viimeisen vuoden aikana on syntynyt noin 40 000
uutta työpaikkaa. Työttömyyden arvioidaan
alenevan ensi vuonna 7,5 prosenttiin, mikä on laman jälkeisen
ajan alhaisin. Tämä lisää luottamusta
Suomen talouteen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Arvoisat edustajat! Tämän päivän
lukemat Tilastokeskuksen osalta vahvistavat ihan lähiajoiltakin
sitä ennustetta, että Suomen taloudella menee
hyvin. Työttömyysaste on laskenut elokuun osalta
7,2:een, ja myös työllisyyden osuus on kasvanut,
lähentelee jo 70:tä prosenttia.
Ensi vuoden budjettiesitys jatkaa Matti Vanhasen hallituksen
määrätietoista uudistuspolitiikkaa. Budjettiesitys
pitää sisällään kauan
kaivattuja rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoilla,
joita yhteiskunnassa on pitkään peräänkuulutettu. Ensi
vuonna käynnistetään matalan tuottavuuden
alojen työllistämistuki, kotitalousvähennys kaksinkertaistuu
ja nuorten työllistämistä tuetaan monin
eri tavoin.
Vuoden 2006 talousarvioesityksen talouspolitiikka on jatkoa
hallituksen linjalle, jolla on tuettu talouskasvua ja kotimaista
kysyntää sekä kannustettu yrittäjyyteen.
Hallitus jatkaa työn verotuksen keventämistä,
poistaa varallisuusveron ja edistää työllistämistä työvoimavaltaisilla
aloilla. Talouskasvun ja osaamisen edistämiseksi tutkimus-
ja tuotekehitysrahoitusta lisätään huomattavasti.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 budjetin avulla tuetaan myös
kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Talousarviossa olevan kansaneläkkeen
tasokorotuksen jälkeen kansaneläke on tällä vaalikaudella
noussut yhteensä 12 eurolla kuukaudessa. Tämä koskee
660 000:ta pientä eläkettä saavaa
eläkeläistä. On syytä muistuttaa,
että kansaneläkkeen korotus nostaa myös
monia muita, ylimääräistä rintamalisää,
perhe-eläkkeitä ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä.
Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto helpottaa heikoimmassa
asemassa olevien monilapsisten perheiden ja myös yksinhuoltajaperheiden
elämää. Myös omaishoidon tuen
palkkiota korotetaan ja omaishoidon asema vahvistetaan lailla.
Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää,
että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustienpidon,
radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen. Joukkoliikenteen
edistämiseksi toteutetaan keskustan pitkään
ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti
joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla
edistää ympäristön tilaa.
Tuleva budjetti jatkaa hallituksen vakaata toimintatapaa, jossa
korostetaan tuloksia poliittisten näytelmien sijasta. Tälläkin
kerralla pääministerin tehtäväksi
jäi palauttaa asiallinen meno hallitukseen, minkä hän
teki omalla vähäeleisellä tyylillään.
Arvoisa puhemies! Suomen haasteena on oikeiden keinojen löytäminen
alueiden omille vahvuuksille rakentuvalle kehittämiselle
ja omatoimisuudelle. Ikääntymisen ja muuttoliikkeen
kustannukset tuntuvat jo lyhyessä ajassa niin muuttovoittoa
kuin muuttotappiota kärsivillä alueilla.
Keskusta kannattaa maamme kaikkien osien tasapuolista kehittämistä ja
toimii sen puolesta. Helsinki on maamme talouden veturi sekä kulttuurin
että tieteen osalta. Pääkaupunkiseudun
kehittämisen esteeksi ovat nousseet muun muassa korkeat
asumiskustannukset. Osa ongelmista on ratkaistavissa alueen kuntien
yhteistyötä tiivistämällä,
osaan voi myös hallitus vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan.
Vanhasen hallitus puuttuu asuntopolitiikan pahimpaan kipupisteeseen
vauhdittamalla erityistoimilla tonttitarjontaa erityisesti Pääkaupunkiseudulla.
Hallituksen aiemmin päättämä kunnallistekniikka-avustus
kasvukeskuksille jatkuu, mikä helpottaa ja jouduttaa rakentamista
tällä alueella. Lisäksi Pääkaupunkiseudulla
aloitetaan viideksi vuodeksi kehittämisprojekti, jolla
kohennetaan lähiöiden viihtyvyyttä ja
turvallisuutta.
Arvoisa puhemies! Kotimaiset investoinnit ovat viime aikoina
hieman kasvaneet. Huolestuttavaa kuitenkin on, että liian
vähäiset investoinnit saattavat rajoittaa tulevaisuudessa
työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Yritysten investointien
kehitys jää Suomessa jälkeen valitettavasti Ruotsista
ja koko euroalueen keskiarvosta. Yksin talouden globalisoituminen
ja uusien kasvavien markkinoiden imu ei voi selittää tätä kehitystä,
koska se koskee myös näitä maita samalla tavoin
kuin Suomea.
Siksi valtiovallan tehtävä on luoda edellytyksiä yritysten
investoinneille. Tämä hallitus, joka on ehkä kaikkein
yrittäjämyönteisin hallitus, on alentanut
yritysverokantaa, lisännyt tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahoja
sekä luonut talouteen vakautta ja dynamiikkaa. Se muuten
pitää paikkansa. Hallitus on osaltaan vastannut
toiminnallaan niin, että yrityksillä on suotuisa
ja hyvä toimintaympäristö. Nyt tarvitaan
myös yrityksiltä rohkeita toimia investointien
vauhdittamiseksi ja kotimaisen omistajuuden lisäämiseksi.
Viime päivinä on nähty yrityskauppoja,
joilla on vahvistettu kotimaista omistajuutta. Kotimaisen vastuullisen
omistajuuden lisääminen onkin hyvä edellytys
sille, että pärjäämme kovassa
kansainvälisessä kilpailussa. Viime viikon laajamittaiset
operaatiot suomalaisen omistuksen lisäämiseksi
ovat keskustan eduskuntaryhmän mielestä oikeita
toimia, ja tästä on hyvä jatkaa.
Arvoisa puhemies! Työeläkevarojen nykyistä suurempi
sijoittaminen kotimaisiin kasvuyrityksiin tukisi kotimaista kasvua
ja työllisyyttä. Tähän ongelmaan
on haettavissa oikeita ja kestäviä ratkaisuja,
jos on tahtoa ja halua edistää suomalaista osaamista
ja yrittäjyyttä sekä työllisyyttä.
Keskustalle tärkeä matalan tuottavuuden työn tuki
otetaan käyttöön ensi vuonna. Se sisältää toimia
työllisyyden edistämiseksi työvoimavaltaisilla
aloilla ja rakennetyöttömyyden purkamiseksi. Tällä voidaan
poistaa työllisyyden paranemista uhkaavia pullonkauloja,
kun luodaan edellytyksiä työllistää ihmisiä,
joiden koulutus ja ammattitaito eivät valitettavasti
riitä kaikkein vaikeimpien tehtävien hoitamiseen.
Samanaikaisesti työvoiman tarjontaa lisätään
työmarkkinatuen aktivoinnilla. Työvoimavaltaisten
alojen tukea annettaisiin aloille, joilla palkkataso on 900—2 000
euron välillä kuukaudessa. Tämä merkitsee
suurimmillaan noin 15 prosentin laskua työvoimakustannuksiin,
mikä on merkittävämpi alennus kuin kansaneläkemaksun
poistaminen.
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksessä tuloverotusta
kevennetään bruttomääräisesti
840 miljoonalla eurolla. Veronkevennykset tällä kerralla
painottuvat pieni- ja keskituloisiin. Ne alentavat palkansaajien
veroastetta eri tulotasoilla liki 1 prosenttiyksikön verran. Vaalikauden
aikana veronkevennyksien kokonaissumma tulee olemaan 2,8 miljardia
euroa. (Ed. Zyskowicz: Tätä ed. Kallikin vastusti
vielä vaalien alla!) — Ei pidä paikkaansa. — Kevennykset
tukevat kotimaista kysynnän kasvua ja työllisyyttä.
Veronkevennykset ovat olleet oikea toimenpide tässä suhdannetilanteessa,
kun kansainvälisestä taloudesta ei ole valitettavasti
saatu apua. Nämä toimet ovat olleet oikeita, oikein
mitoitettuja ja oikein suunnattuja. Kotitalousvähennystä laajennetaan
kaksinkertaiseksi 2 300 euroon kotitalous-, hoito- ja hoivatyössä.
Tämä edistää työllisyyttä,
yrittäjyyttä sekä helpottaa työn
ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Uusi valtionverotuksen ansiotulovähennys siirtää pieni-
ja keskituloisten verovähennykset valtion maksettavaksi,
mikä tekee siitä oikeudenmukaisemman myös
kuntien kannalta ja lisää samalla kuntatalouden
vakautta.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä myös
varallisuusveron poisto edistää yrittäjyyttä ja
kotimaista omistajuutta ja on luonteva jatko tehdylle yritysverouudistukselle. Tätä
uudistusta
valmisteltaessa ei saa kuitenkaan kiristää muuta
verotusta.
Keskustan eduskuntaryhmä kiirehtii kehysriihessä päätettyä selvitystä tuloverotuksen
keventämisestä. Selvityksessä tulee ottaa
huomioon myös sosiaaliturva- ja koko maksupolitiikka. Tavoitteena
tulee olla tuloverotuksen yksinkertaistaminen, työn verotuksen
keventäminen ja kannustavuuden lisääminen
yrittäjyyteen ja työntekoon. Verotuksessa on huomioitava
perheiden ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet
sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos vaatii maailmanlaajuisesti
hiilidioksidipäästöjen rajoituksia. Uudistuvan
energian ja erityisesti bioenergian käytön lisääminen
on yksi merkittävä keino päästöjen
alentamisessa. (Ed. Pulliainen: Merkittävin!)
Arvoisa puhemies! Energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena
tulee olla energiahuollon omavaraisuuden nostaminen. Siinä bioenergialla
ja muulla uusiutuvalla energialla tulee olla entistä tärkeämpi
rooli. Bioenergiaa on perinteisesti käytetty paikallisesti,
siellä missä se on tuotettukin. Bioenergian käytön
edistäminen on myös tehokasta maaseutu-, alue-
ja työllisyyspolitiikkaa.
Luonnonkatastrofit, viimeksi Yhdysvalloissa, osoittavat, kuinka öljyriippuvainen
maailman talous on. Ennalta arvaamattomiin kriiseihin on tulevaisuudessa
syytä varautua omavaraisuutta nostamalla ja monipuolisella
energiapolitiikalla. Energiapolitiikkamme vaatii monipuolisia tuotantotapoja,
bioenergiaa sekä tuuli-, vesi- mutta myös ydinvoimaa.
Pia Viitanen /sd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on
tyytyväinen hallituksen budjettiesityksen painopisteisiin:
työllisyyden hoitoon ja heikompiosaisten ihmisten aseman
parantamiseen. Näin hallitus kantaa viisaasti vastuuta oikeudenmukaisemman
yhteiskunnan rakentamisesta.
Opposition rooliin kuuluu kritisoida ja esittää vaihtoehtoja,
se on selvä. Kuitenkin nyt opposition budjettikommentit
ovat olleet enemmänkin huutokauppaa kuin uskottavaa vaihtoehtopolitiikkaa.
Kokoomus väittää ikään
kuin tosissaan, ettei budjetti tuo mitään työllisyyteen,
vaikka sitä edistäviä toimia on sisässä satojen
miljoonien edestä. Kokoomus heittää ilmaan
hirvittävät, siis hirvittävät,
menonlisäys- ja tulonvähennysvaateet: 600 miljoonaa
euroa ilman katetta. Maineenne kenties kasvaa, mutta kunnianne entisenä talouspuolueena
on kokoomukselta auttamattomasti mennyttä.
On myös surullista, että vasemmistoliitto
on valinnut linjakseen suhteettoman kritiikin ja vailla todellisuuspohjaa
olevan pelottelun tien. Huudetaan hallituksen kyykyttävän
kansaa, vaikka samaan aikaan hallitus on lyönyt esityksiä pöytään
muun muassa lapsiperheiden, pitkäaikaistyöttömien,
eläkkeensaajien, opiskelijoiden ja toimeentulotukea saavien
ihmisten aseman parantamiseksi. Näin mittavia edistysaskeleita
ei otettu vuosina, jolloin vasemmistoliitto itse meidän
muiden mukana kantoi hallitusvastuuta.
Arvoisa puhemies ja vasemmistoliitto! Vasemmistoliitolla voisi
olla todellistakin annettavaa yhteiskunnalle. Voisimme esimerkiksi keskittyä vasemmistolaisessa
yhteistyöhengessä etsimään keinoja,
joilla kansainvälisille markkinavoimille saataisiin ihmisen
kokoiset raamit. Tähän työhön
voisivat osallistua yhdessä niin sosialidemokraatit, vasemmistoliitto
kuin ilaskiviläishenkiset kokoomuslaisetkin ja kaikki muutkin
viisaat tahot.
Arvoisa puhemies! Ihan tietoisesti tässä siteeraan
Ilaskiveä — huom. Ilaskiveä — sosialidemokraattisessa
ryhmäpuheessa. Hänen mukaansa isot tuloerot johtavat
turvattomampaan ja näin myös kalliimpaan yhteiskuntaan.
Hän sanoo porvarina ääneen sen viisauden,
jota sosialidemokratia on kautta aikain painottanut. Ilaskivi sanoo
myös, että kvartaalikapitalismin ahneus johtaa
kahden kerroksen väkeen, kun toisaalla ovat tavalliset
tossuntallaajat ja toisaalla ylimitoitetusta optiojärjestelystä rikastunut
kerma: johto, joka palkitaan superbonuksin, kun se on onnistunut
irtisanomaan tarpeeksi väkeä.
Tämä tietynlainen ahneuden henki, joka aina silloin
tällöin on puhallellut maailmalla, näkyy meillä julmimmillaan
irtisanomisbuumeina. Vaikka yleinen taloudellinen tilanne on kulkemassa
kohti parempia aikoja, niin silti törmäämme
lähes päivittäin suuriin irtisanomisilmoituksiin.
Kaikkia näitä ei voi pistää hyvällä tahdollakaan
paljon puhutun välttämättömän
rakennemuutoksen vaatimien toimien piikkiin, vaan kyse on aivan
muusta. Kyse on omistajien ja yritysten ylimmän johdon
ahneesta lyhyen aikavälin voiton tavoittelusta. Ei voi
olla oikein, että kärsijöiksi joutuvat
työntekijät: perheenäidit ja perheenisät,
jotka saneerataan ulos samalla, kun yritys jopa tuottaa voittoa.
Näissä tilanteissa hallituksen edistämä muutosturvan
vahvistaminen on enemmän kuin tarpeen. Irtisanottaville
ihmisille on luotava hyvät mahdollisuudet kouluttautumiseen
sekä pysymiseen työelämässä.
Työttömyyttä ei saada kuitenkaan yksin
kuriin hallituksen toimin vaan talkoisiin tarvitaan kaikkien panosta.
Erityisesti siihen vaaditaan yritysten vastuullisempaa otetta, mikä näyttää tyystin
puuttuvan osalta yrityksistä tänä päivänä.
Puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa,
että jos valtion tukia saanut yritys irtisanoo
työntekijöitään ja siirtää tuotantoaan
ulkomaille, on tuet voitava periä takaisin.
Arvoisa puhemies! Vähävaraisimpien aseman parantaminen
on ollut sosialidemokraattisen ryhmän keskeisimpiä tavoitteita
budjettineuvotteluissa. Asiassa mennään nyt selkeästi
eteenpäin, vaikkakin työmarkkinatuen korotusesityksen puuttuminen
on meille pettymys ja sen eteen on edelleen jatkettava työtä.
Köyhyystutkijoiden mukaan lisätukea tarvitaan
erityisesti pitkäaikaistyöttömien sekä köyhien
lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. On huolestuttavaa, että meilläkin
on alkanut ilmetä sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä,
työttömyyttä ja osattomuutta. Tämä ei
vetele, ei vetele.
Hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon aseita estää osattomuuden
periytyminen. Yksi tärkeimmistä on suomalainen
peruskoulu, joka ei kuitenkaan yksin pysty ihmeisiin köyhyyden
aiheuttamien vaurioiden korjaamisessa. Tarvitaan myös hyvät
palvelut, kuten päiväkodit, perheneuvolat ja terveyskeskukset.
Tämäkään ei kuitenkaan riitä.
Mikään määrä kouluja
ja sosiaalipalveluja ei riitä, jollei ihmisillä ole
töitä, ja tämä on se yhtälö,
joka meidän on pystyttävä ratkaisemaan
myös pitkällä tähtäimellä.
Köyhyyttä ja syrjäytymistä ei
poisteta vain yksittäisillä sosiaalietuuksien
korotuksilla, vaan tarvitaan myös vahvaa talouskasvua työttömyyden
vähentämiseksi, tarvitaan peruspalvelujen kehittämistä ja
riittävää sosiaaliturvaa.
Viime vuosina olemme parantaneet lapsiperheiden sosiaaliturvaa
ja peruspalveluita. Olemme toteuttaneet oikeuden maksuttomaan esiopetukseen
ja pienten koululaisten iltapäivähoitoon. Lapsilisää ja
sen yksinhuoltajakorotusta korotettiin viime vuonna. Olemme korottaneet
myös kotihoidon tukea ja osittaista hoitorahaa sekä vähimmäisvanhempainrahoja
ja laajentaneet ansiosidonnaisen päivärahan
piiriä.
Sosiaaliturvan merkittävistä parannuksista huolimatta
on selvää, että vuosikausia lähinnä sosiaaliturvan
varassa eläneen lapsiperheen toimeentulo on niukkaa. Työnteon
on oltava lapsiperheidenkin toimeentulon perusta. On tärkeää, että vanhempien
työssäkäyntiä helpotetaan perheiden
tarpeet huomioivilla työaikajärjestelyillä sekä tarjoamalla
pysyviä työsuhteita. Turhista pätkätöistä on
kerta kaikkiaan päästävä eroon. Sosialidemokraatit
odottavat hallitukselta myös uusia esityksiä lastenhoitovapaista
aiheutuvien kustannusten tasaamisesta eri alojen kesken, ja näitä varmasti
pian näemme.
Erityistä tukea tarvitsevien koululaisten määrä on
kasvanut huolestuttavasti. Hallitus kiinnittääkin
huomiota niihin peruskouluaan päättäviin nuoriin,
joita uhkaa syrjäytyminen jatkokoulutuspaikasta ja työelämästä.
Nuorten yhteiskuntatakuuta ja työpajatoimintaa esitetään
laajennettavaksi. Myös Omakymppiä ja oppilaanohjausta kehittämällä voidaan
puuttua ongelmiin ajoissa. Nämä toimet yhdistettynä esimerkiksi
jo toista vuotta merkittävässä määrin
kasvavaan nuorisotyön rahoitukseen ovat äärimmäisen
tärkeitä syrjäytymisen ehkäisijöitä.
Puhemies! Sosialidemokraattien tärkeä tavoite,
asumisen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta, on mukana budjetissa,
vaikka oppositio vielä viime keväänä kehyskeskustelussa
mätki kunnolla ryhmäämme ja oli tietävinään
satavarmasti, ettei tämä vaateemme tule toteutumaan.
Ihailtavaa väärässä olemisen
taidetta. Salikeskustelussa sain jopa ed. Zyskowiczin lupaamaan
minulle kahvit Strindbergillä, jos me sosialidemokraatit
tässä tavoitteessamme onnistumme. Ed. Zyskowicz,
Miss Helsinki en ole, mutta kai me silti kahville menemme?
Hongkongin parlamentin puheenjohtajan vierailu
Ensimmäinen varapuhemies:
Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Hongkongin
parlamentin puheenjohtaja Rita Fan on saapunut seuraamaan täysistuntoa.
Eduskunnan puolesta lausun arvoisan vieraan tervetulleeksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)
Arvoisa puhemies! Omavastuun poistamisesitys on erittäin
perusteltu. Muutos lisää toimeentulotukea saavien
tuloja merkittävästi ja auttaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä.
Budjettiesitykseen sisältyvällä työmarkkinatukiuudistuksella
lisätään pitkäaikaistyöttömien koulutusta,
kuntoutusta ja työharjoittelua. Toinen pitkäaikaistyöttömiä koskeva
tärkeä uudistus on asumistuen maksatuksen jatkaminen
ensimmäisen kolmen työssäolokuukauden
aikana. Se auttaa näitä ihmisiä noin
200 eurolla kuukaudessa.
Valtiovallan, kuntien ja yritysten tulee kantaa vastuunsa myös
vajaakuntoisten ihmisten ja vammaisten oikeudesta työhön
ja toimeentuloon. Esitetty kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien
työosuusrahan vähimmäismäärän
korotus on eduskuntaryhmämme mielestä hyvin tärkeä.
Samoin tervehdimme ilolla pitkäaikaistyöttömien
mahdollisuutta saada kuntoutusrahaa päihdekuntoutuksen
ajalta sekä lisäpanostuksia vankien päihdekuntoutukseen
ja tukitoimiin. Ryhmämme korostaa myös pienituloisten eläkkeensaajien
aseman parantamista, ja esitetty 5 euron tasokorotus kansaneläkkeisiin
vie osaltaan tätä tavoitetta eteenpäin.
Tasokorotus parantaa lähes miljoonan ihmisen käteenjäävää tuloa.
Peruspalvelujen toimivuus on erityisen tärkeää ikäihmisille,
sairaille, vammaisille ja lapsiperheille. Terveydenhuollon hoitojonoja
on pystytty lyhentämään merkittävästi,
mutta työtä riittää edelleen.
Sosialidemokraatit korostavat, että sosiaali- ja terveyspalveluja
on kehitettävä jatkuvasti ja kansalaisten on päästävä sujuvasti
hoitoon. Lääkekorvauksista ja sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista päätettäessä on huolehdittava
muun muassa siitä, että paljon sairastavat saavat
tuloistaan riippumatta asianmukaisen lääke- ja
muun hoidon.
Jotta tärkeät peruspalvelut voidaan jatkossakin
turvata, tarvitaan pikaisesti uudistuksia kuntarakenteisiin sekä uusia
yhteistyökuvioita ja toimintatapoja. Uusia hallinnon portaita
me emme hyväksy. Kuntalaisten itsehallintoa ja lähipalveluita
tulee tässäkin yhteydessä vahvistaa.
Arvoisa puhemies! Talouden näkymät ovat muuttuneet
tämän vuoden kuluessa myönteiseen suuntaan,
mikä on vähän suhdanteiden, mutta paljon
hallituksen hyvän talouspolitiikan ansiota. Suomi on nostettu
jälleen läntisen Euroopan nopeimmin kasvavien
maiden joukkoon, ja se on näkynyt myös työmarkkinoilla:
työssä käy enemmän ihmisiä,
ja työttömyys on kääntynyt selvään laskuun.
Hienoa on, että ikääntyneiden työllisyys
on kohentunut selvästi ja nuorisotyöttömyys
on laskenut voimakkaasti. Juuri tulleet luvut kertovat, että työttömyys
jatkoi tuntuvaa laskuaan elokuussa, jolloin työttömyysaste
oli 7,2 prosenttia, ja samalla työllisten määrä nousi
selvästi viime vuodesta.
Talousarviossa on mittava määrä työllisyyttä edistäviä toimia:
Ikääntyvien työllisyyttä edistetään.
Nuorisotakuuta laajennetaan. Pitkäaikaistyöttömille
luodaan enemmän mahdollisuuksia päästä aktiivisten
toimien pariin. Kotitalousvähennystä laajennetaan.
Tupossa sovitut pieni- ja keskituloisiin painottuvat tuloveronkevennykset toteutetaan.
Aikuiskoulutukseen panostetaan. Tutkimus- ja kehitysrahoitusta nostetaan
6 prosenttia. Työvoimatoimistojen palvelumallin kehittämistä jatketaan.
Muutosturva vakiinnutetaan. Työsuhdematkalippu otetaan
käyttöön, josta ilahtuu niin työläinen
kuin ympäristökin, jne.
Myös panostukset liikenneinfraan ovat paitsi hyvää liikenne-
ja aluepolitiikkaa myös hyvää työllisyys-
ja elinkeinopolitiikkaa. Ne eivät ole siltarumpupolitiikkaa.
Ryhmämme kiinnittää vakavaa huomiota
tie- ja ratarahojen riittävyyteen. Eduskuntaryhmämme
on tyytyväinen, että Tampereen läntisen
ohitustien jatkorahoituksen lisäksi myös muut
tärkeät infrahankkeet etenevät, nääs.
Yhden peikon ryhmämme haluaa nostaa esiin. Se on harmaa
talous, joka nakertaa työllisyyskasvua ja aiheuttaa muhkeat
veromenetykset vuosittain. Kannatamme harmaan talouden torjumista kaikin
keinoin. Kiirehdimme verosäännösten ja valvonnan
kehittämistä niin, että esimerkiksi ulkomaalaiset
vuokratyöyhtiöt ja vuokratyöntekijät
maksavat tuloveroja työnteon alkamisesta lähtien.
Arvoisa puhemies! Meillä on ollut hyvä valtiovarainministeri,
oikein hyvä. Ote on pitänyt, eikä hukkakaan
ole perinyt. Uudelta valtiovarainministeriltä edellytämme
muutamaa senttiä lisää otekorkeuteen
ympäristökysymyksissä, vai pitäisikö tässä tapauksessa
sanoa "pari piirua lisää otekorkeuteen"? Tämä lienee
helppoa, sillä onhan tuleva valtiovarainministeri jo ennalta
tiedetty ympäristöaktiiviksi myönteisine
Itämeri-lausuntoineen.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa
nostaa esiin Itämeri-kysymyksen entistä vahvemmin.
Kannamme huolta vesistöjen tilasta niin kuin tekin kannatte.
Merkittävin vesien kuormittaja maassamme on maatalous.
Suojelutoimista huolimatta hajakuormitusta ei ole saatu vähenemään.
Ympäristöministeriön Itämeren
ja sisävesien suojelun toimenpideohjelmassa todetaan, ettei
maatalouden ympäristönsuojelussa tulla nykyisin
toimin saavuttamaan sille asetettuja vesiensuojelutavoitteita.
Sosialidemokraattien mielestä uudessa maaseudun kehittämisohjelmassa
vuosille 2007—2013 on tehostettava maatalouden ympäristötukijärjestelmää niin,
että rehevöittäviä päästöjä voidaan
vähentää.
Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta.
Ed. Susanna Rahkonen merkitään
läsnä olevaksi.
Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja
totesi, että talouden näkökulma on tulevaisuuden
osalta erittäin valoisa. Tämä arvio oli
tismalleen päinvastainen kuin viime perjantaina valtiovarainministerin
näkemykset talouden tulevaisuudesta, kun hän mainitsi kutakuinkin
niin, että hyvinvointiyhteiskunnan perusta on näillä näkymin
vahvasti vaarantumassa nimenomaan heikon talouskehityksen ansiosta.
Mitä tulee ed. Viitasen puheeseen ja hänen
irvailuunsa alijäämästä ja siitä,
että hän on todella huolestunut siitä,
että kokoomuksen esitykset tekevät alijäämää valtion
budjettiin, niin mikäli sosialidemokraatit olisivat aidosti
huolestuneita alijäämästä, tämä budjetti
ei olisi alijäämäinen. Mutta kun te ette
ole aidosti huolestuneita alijäämästä,
budjetti on alijäämäinen. Näin
yksinkertaista se on.
Olemme samaa mieltä siitä, että epäterveet piirteet
kansainvälisessä markkinataloudessa, niin sanotussa
kvartaalikapitalismissa, ovat erittäin ongelmallisia ja
niitä täytyy aina pystyä suitsimaan.
Olennaista on ihmisten jaksaminen, työn tekemisen jaksaminen,
ennustettavuus koko yhteiskunnassa. Emme me voi antaa välineille
itseisarvon roolia. Tässä me jäämme
odottamaan uuden valtiovarainministerin konkreettisia toimenpiteitä,
koska niitä on ilmeisesti tulossa. Niitä emme
kuulleet demareitten ryhmäpuheenvuorossa, mutta niitä on
ilmeisesti tulossa, koska demarit niitä vaativat, kuinka
suitsitaan markkinataloutta. Uusi valtiovarainministeri näyttää tässä asiassa
kyntensä.
Arvoisa puhemies! Viime viikonloppuna tapasin Savon suunnalla
jo eläkkeelle siirtyneen vanhemman miehen, joka hetken
rupateltuaan kysyi viikonloppusuunnitelmistani. Kerroin hänelle, että valmistelen
puhettani eduskunnan budjettikeskustelua varten. Innostuin kertomaan
miehelle, mitä olen aikonut puheessani sanoa budjetin alijäämästä,
vaihtotaseesta, työllisyysasteesta ja bruttokansantuotteesta.
Mies sanoi aivan ymmärrettävästi, että hän
ei ole kiinnostunut mistään brutoista, mutta hän
on kiinnostunut poikansa perheen tilanteesta, joka häntä tällä hetkellä huolestutti.
Poika oli juuri saanut kuulla, että hänet irtisanotaan,
kun tuotannon siirtäminen ulkomaille on niin paljon taloudellisesti
tuottavampaa hänen mukaansa. Erityisesti miestä askarrutti
pojan iso asuntovelka, jonka hän oli ottanut muuttaessaan
perheineen isompaan asuntoon. Arvoisat kansanedustajat, juuri tästä meidän
pitää täällä eduskunnassa
keskustella, siis siitä, miten tavallinen, työtätekevä suomalainen
ihminen kykenee kantamaan tulevaisuudessa vastuunsa perheestään
ja kantamaan vastuunsa lainanlyhennyksistään ja
kuinka työelämä pystyy tukemaan tätä tavoitetta.
Työn tekeminen, työpaikka, on aivan kaikista oleellisin
tekijä tämän vastuun kantamisen mahdollistamisessa.
Elokuun budjettiriihi oli Vanhasen hallituksen viimeinen mahdollisuus
tehdä uusia päätöksiä työllisyyden
parantamiseksi. Tämän mahdollisuuden hallitus
jätti valitettavasti käyttämättä. Budjettiesitys
ei sisällä mitään uutta siihen
nähden, mistä hallitus sopi jo viime keväänä.
Näin ollen hallitus siis petti kansalaisten luottamuksen.
Arvoisa puhemies! Tänä aamuna juuri ilmestyneiden
työllisyyslukujen mukaan työllisten määrä on
kahdessa vuodessa, siis tämän hallituksen aikana,
noussut vain 13 000:lla. Työllisten määrä oli
viime kuussa 2 437 000, kun vastaava luku oli
kaksi vuotta sitten elokuussa, siis hallituksen aloittaessa, 2 424 000.
Tätä tahtia hallitus ei mitenkään
voi saavuttaa lupaustaan 100 000 uudesta työpaikasta,
100 000 työllisestä, tämän vaalikauden
aikana.
Hallituksen työllisyyspolitiikka on siis käytännössä tullut
tiensä päähän. Vaikka talouskasvu
on jo pitkään jatkunut hyvällä tasolla
ja vaikka avoimien työpaikkojen määrä on
lisääntynyt, ei hallitus ole saavuttamassa työllisyystavoitettaan.
Työministeriön omien tilastojen mukaan avoimia
työpaikkoja oli 80-luvulla keskimäärin 25 000—30 000
kuukaudessa. Tuolloin työttömyys oli huomattavasti
alemmalla tasolla kuin se on nykyään. Tämän
vuoden alkupuolella avoimia työpaikkoja oli keskimäärin
71 700 kuukaudessa. Kuitenkin työttömyys
on paljon korkeammalla tasolla kuin 80-luvulla. Näin ollen
hallituksen työllisyyspolitiikka on siis kohtaantunut väärin.
Se on mennyt pahasti pieleen.
Talousarvioesitykseen sisältyvä niin sanottu matalapalkkatuki
on vain varjo siitä toimenpiteestä, mitä kyseisellä hallitusohjelman
kirjauksella alun perin tarkoitettiin. Samalla tavoin tarkoitukseen
varattu 100 miljoonan euron määräraha
on vain viidesosa 500 miljoonasta eurosta, jotka keskusta tähän
tarkoitukseen vaalien alla lupasi. Kokoomus on jo muutamana vuonna
peräkkäin ehdottanut omaa tukimalliaan. Meidän mallimme
on avoin kaikelle pienipalkkaiselle työlle, ja olemme valmiita
satsaamaan tähän kokeiluun huomattavasti enemmän
kuin hallitus.
Luovan, kannustavan ja välittävän
yhteiskunnan tavoitteena tulee olla mahdollisimman paljon korkeapalkkaisia
työpaikkoja. Vaihtoehtona tälle ei voi olla vähän
korkeapalkkaisia työpaikkoja ja muille ei mitään.
Me tarvitsemme erilaisissa elämäntilanteissa oleville
ihmisille erilaisia työpaikkoja. Samoin luovat palvelualat
voivat kehittyä ainoastaan, jos sallimme kehityksen päästä alkuun.
Tuloveroalennusten aikaan saama ostovoiman kasvu ja palvelualojen
työnantajamaksujen alentaminen tukevat palvelualojen kehittymistä molemmista
suunnista.
Kokoomus on tyytyväinen hallituksen päätökseen
kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamisesta.
Kotitalousvähennys on osoittautunut toimivaksi tavaksi
tukea uusien työpaikkojen ja myös yritysten syntymistä.
Samalla on saatu tehokkaasti karsittua harmaata taloutta. Olen erittäin
ilolla pannut merkille myös sen, että tämän
salin vasen laitakin on vihdoin luopumassa ideologisesta vimmastaan
vastustaa kotona tehtävää työtä.
(Ed. Jaakonsaari: Mehän sen käynnistimme!) Yllättävän
pitkään vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit
jaksoivatkin vastustaa kotitalouksissa tehtävää työtä halveksuttavana
piikatyönä. (Ed. Jaakonsaari: Alho hoiti tämän
ministerinä!) Ei ole olemassa yhtään
hyvää syytä siihen, ettei vähennyksen
enimmäismäärän lisäys
koskisi kaikkea kotona teetettävää työtä,
näin ollen siis remonttityötä myös.
Samoin tulisi ensi vuonna sallia vähennyksen hyödyntäminen
myös silloin, kun vanhemmat ostavat kotipalveluita lastensa
perheille.
Työllisyyden edistämiseksi on huolehdittava siitäkin,
että yrittäjiä riittää tulevaisuudessa.
Lähivuosina sukupolvenvaihdos on mahdollisesti edessä jopa
80 000 yrityksellä. Suomella ei ole varaa menettää näitä yrityksiä ja
näitä työpaikkoja. Kiireellisintä on
perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysten sekä maa-
ja metsätilojen siirtyessä sukupolvelta toiselle,
sillä verotus koetaan edelleen, kaikkien huojennustenkin
jälkeen, sukupolvenvaihdosten toiseksi suurimmaksi ongelmaksi.
(Ed. Ala-Nissilä: Ensi vaalikaudella!)
Tuloveropäätöksistä hallitusta
on kokoomuksen mielestä syytä kiittää.
Verotuksen keventäminen on lisännyt suomalaisten
ostovoimaa, ylläpitänyt kotimaista kysyntää ja
antanut vauhtia talouskasvulle. Näin on kannustettu sekä ottamaan
vastaan työtä että työllistämään.
Näihin veronkevennysten myönteisiin vaikutuksiin
kokoomus uskoi jo vaalien alla nykyisten hallituspuolueiden vastustaessa
niitä raivoisasti.
Työteliään ja kannustavan hyvinvointi-Suomen
kannalta pitää kyllä todeta, että tämä takinkäännös
on ollut kannatettava, politiikan moraalin kannalta sen sijaan kyseenalainen.
Kuinkahan moni demareita ja keskustaa äänestänyt
tiesi, että nämä puolueet aikovat toteuttaa
kokoomuksen vero-ohjelman? (Eduskunnasta: Ei kovin moni!) Kuten
kaikki muistamme, silloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma
totesi Pohjanmaalla tammikuussa 2003: "Kokoomuksen isot veronalennuslupaukset
vaarantavat julkiset palvelut ja ovat pettymys SDP:lle." Tässä sitä ollaan,
hyvät ystävät, puhtaan paidan kanssa.
(Ed. Gustafsson: Niinhän ne tekevät! — Ed.
Pulliainen: Näinhän siinä käy!)
Herra puhemies! Kokoomus on pahoillaan siitä, että hallitus
on unohtanut budjetista lapsiperheet, vaikka tuoreen tutkimuksen
mukaan juuri monilapsiset perheet elävät Suomessa
varsin niukoissa oloissa. Työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle
aiheutuvat kustannukset jakautuvat Suomessa epäoikeudenmukaisella
tavalla. Naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman suuren osan kustannuksista.
Tämä liian usein johtaa siihen, että työnantajat
palkkaavat mieluummin miehiä kuin synnytysiässä olevia
naisia.
Merkittävin yksittäinen naisvaltaisten alojen lisäkustannus
on monien työehtosopimusten mukainen työnantajan
velvollisuus maksaa äitiyslomalle jäävälle
työntekijälle täyttä palkkaa
72 arkipäivän ajalta. Kela korvaa tästä ylimääräisestä palkkakulusta
työnantajalle vain äitiyspäivärahan
osuuden eli noin 65 prosenttia palkasta. Kokoomus on tehnyt asiasta
lakialoitteen ja talousarvioaloitteen, joiden mukaan lailla tulee
velvoittaa kaikki työnantajat maksamaan äitiyslomalle jääneelle
työntekijälleen täyttä palkkaa
ensimmäisten 72 arkipäivän ajalta. Esittämämme
mallin mukaisesti velvoitetaan Kela korvaamaan kokonaan tästä työnantajalle
aiheutuvat kustannukset. Tästä Kelalle syntyviä lisäkustannuksia
ei pidä siis laittaa muiden työnantajien maksettavaksi.
Lapsiperheiden kannalta keskeinen palvelu, laadukas perusopetus,
on jäänyt hallituksen talousarviovalmistelussa
takapulpettiin. Opetuksen puolella rahoitus ei missään
määrin vastaa todellisia menoja ja asetettuja
tavoitteita, minkä johdosta opetusryhmät edelleen
suurenevat, erityisopetusta karsitaan, kieliohjelmat supistuvat ja
opettajien lomautukset lisääntyvät. Kokoomus
joutuu jälleen tänäkin syksynä esittämään opetukseen
lisävoimavaroja. Meidän on syytä olla
iloisia hyvistä oppimistuloksista, mutta samaan aikaan
on välttämätöntä ymmärtää,
etteivät ne ole saavutettu etu.
Toisen asteen ammatillisen koulutuksemme tärkein tehtävä on
kouluttaa käytännön taitojen ammattilaisia.
Tässä tehtävässä se
ei ole täysin onnistunut. Katsoin tänä aamuna
työministeriön nettisivuilta avoimia työpaikkoja
ja huomasin, että Helsingissä on tällä hetkellä vapaana
kymmenen asentajan paikkaa, joihin on jo vähintään kahden
viikon ajan yritetty löytää kädentaitajaa.
Valtiovarainministeriön valmistelema tuottavuusohjelma,
jonka hyvänä tavoitteena on parantaa eri hallinnonalojen
tuottavuutta, koskee valtion virastojen, kuten ministeriöiden,
ohella myös yliopistoja. Mutta, arvoisat ministerit, ei yliopistoja
voida kohdella kuin mitä tahansa valtion virastoa. Ohjelma
merkitsee yliopistojen henkilökunnan vähentämistä 6 000
työntekijällä. (Ed. Zyskowicz: Sivistysskandaali!)
Leikkaamalla yliopistoilta hallitus leikkaa Suomen tulevaisuudesta.
Luova Suomi tarvitsee koulutuksen tason nostoa, ei vain ongelmien
pikaista paikkaamista. Luovassa ja kannustavassa yhteiskunnassa
huomioidaan aidosti eri tavoin lahjakkaiden ja eri tahtiin kehittyvien
oppilaiden tarpeet. Yhtä lailla siellä panostetaan
uuden tiedon tuottamiseen ja yliopistokoulutukseen niin, että Suomi
tunnettaisiin myös huippututkimuksen maana toisin kuin
tällä hetkellä. (Ed. Tulonen: Samaa mieltä!)
Arvoisa puhemies! Kritiikin uhallakin pitää vielä todeta
se, että tänä nopean kasvun aikana hallitus
on taas tuonut eduskuntaan alijäämäisen budjettiesityksen.
Muistutan, että talouskasvun on ensi vuonna ennustettu
yltävän jopa yli 4 prosenttiin. Unohtikohan joku
kertoa hallitukselle sen tosiasian, että hyvinä aikoina
velkaantumisen pitäisi vähentyä, ei päinvastoin?
Jos näin ei ole, mitä onkaan odotettavissa talouskasvun
ennemmin tai myöhemmin hidastuessa?
Alijäämä on silloin perusteltavissa,
jos sillä rahoitetaan maan rakenteellisia uudistuksia,
siis edistetään esimerkiksi työllisyyttä ja
yrittäjyyttä, jotka auttavat meitä pärjäämään
tulevaisuudessa globaalissa maailmassa alhaisemmillakin kasvuluvuilla.
Tästä syystä kokoomus esittää panostuksia
työllisyyteen ja koulutukseen. Tulevaisuutta ei kannata,
arvoisat ministerit, pyrkiä vain ennustamaan, vaan siihen
täytyy myös uskoa. Tällöin pitää tehdä ratkaisuja,
joiden hyviin vaikutuksiin uskoo. Kokoomus uskoo työn tekemiseen,
kokoomus uskoo yrittäjyyteen, kokoomus uskoo koulutukseen
ja vanhemmuuden vastuuseen. (Ed. Zyskowicz: Oikein! — Ed.
Pulliainen: Ja siirtyy päiväjärjestykseen!)
Arvoisa puhemies! On surkeaa katsoa vierestä kuntien
painiskelua talousongelmissaan, kun hallitus samaan aikaan leikkii
omia laatikkoleikkejään ja kiistelee laatikoitten
paikoista. Olemme tämän keskustelun tuloksena
päässeet yhdessä asiassa siihen johtopäätökseen,
että nykyinen kuntarakenne ei ole palvelujen tuottamisen
kannalta enää kestävä. Kokoomuksen
tavoitteena on riittävän suurten, elinvoimaisten
ja turvallisten kuntayksiköiden synnyttäminen.
Oikein tehtynä tämä uudistus mahdollistaa
ulospääsyn ikuisesta kuntakurjuudesta. Kunnallinen
itsehallinto on meille tärkeä arvo, sillä se
mahdollistaa eri puolilla maata olevien ihmisten, suomalaisten,
oman päätösvallan omista palveluistaan
ja verotuksen tasostaan.
Uudistuksen metodina voisi toimia Tanskassa käytetty
malli, jossa valtio antaa kunnille selkeän päivämäärän,
johon mennessä uusien, elinvoimaisempien kuntakokonaisuuksien
tulee olla valmiina. Tämän lisäksi valtio
pidättäisi itsellään oikeuden
puuttua peliin, mikäli yhdistymiset eivät toteutuisi.
Jotta virinnyt keskustelu ei olisi vain lämpimikseen puhelua,
hallituksen on tuotava asiasta esityksiä jo tämän
vaalikauden aikana.
Ennen kuin kuntarakenne uudistuu, on meillä kuitenkin
edessä monta talousarviovuotta. Kunnat ovat jälleen
joutuneet pettymään hallituksen budjettiesitykseen.
Räikeimpänä epäkohtana mainittakoon
hallituksen kunnilta ottama 280 miljoonan euron pakkolaina. Emme
myöskään voi hyväksyä terveyshankkeen
varojen leikkauksia emmekä työmarkkinatuen kustannusten
siirtämistä merkittävältä osin
kuntien vastuulle.
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen liikenneväyläpolitiikka
on jälleen osoitus "vanhojen ja hyvien" punamultavuosien
paluusta Suomen politiikkaan. Voi sielujen silmin nähdä budjettiriihessä yhteislaulun
"Oi niitä aikoja".
Ensin ministeri Luhtanen valmistelee hankekorin, josta puuttuu
sellaisia väyläinvestointeja, jotka olisi ollut
järkevää aloittaa jo ensi vuonna, jotta
vältytään ylimääräisiltä kustannuksilta.
Tämän jälkeen ministeri Kalliomäki
korjaa Luhtasen erehdykset, mutta unohtaa samalla muut hankkeet,
joiden toteuttamisaikataulua hän on itse ollut hyväksymässä.
Kaiken kruunaa pääministeri, jonka mielestä — Kalevan
haastattelussa 19.4. — liikenneväylät
eivät tällä hallituskaudella olisi tarvinneet
senttiäkään lisää rahaa.
Kokoomuksen mielestä Tampereen läntisen kehätien
kakkosvaihe sekä niin sanotun Kuusamontien parantaminen
Oulussa olisi pitänyt jo alun perin ottaa mukaan väyläinvestointien
niin sanottuun ykköskoriin, niiden hankkeiden joukkoon.
Tämä olisi ollut vastuullista ja pitkäjänteistä väyläpolitiikkaa,
jonka avulla myös veronmaksajien kukkaroa olisi pystytty
säästämään. Pidämme
tärkeänä, että niin sanottuun
ykköskoriin kuuluvat hankkeet aloitetaan tällä vaalikaudella.
Erikoisena yksityiskohtana budjetista mainittakoon Puolustusvoimilta
vaadittava ylimääräinen 20 miljoonan
euron säästö. Jo toteutetut ja jatkossa
muun muassa tuottavuusohjelmassa kaavaillut leikkaukset vaarantavat
puolustuksemme uskottavuutta. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tiettyjä poikkeuksia
lukuun ottamatta on hyvin virkamiesmäinen esitys ilman
vahvaa suuntaa tulevaisuudelle. Olisimme toivoneet, että budjetissa
olisi esitetty selkeä tahtotila tulevaisuuden suunnalle.
Kokoomuksen tavoitteena on budjetti, joka rakentaa kannustavaa,
luovaa ja välittävää Suomea.
Luxemburgin pääministeri Jean-Glaude Juncker on
todennut arvioidessaan eurooppalaisten maiden kyvyttömyyttä uudistua:
"Kaikki tietävät, mitä tulisi tehdä,
mutta kukaan ei tiedä, kuinka voittaa vaalit sen jälkeen."
Valitettavasti tämä ilmapiiri vaivaa erityisen
pahana myös meitä täällä Suomessa.
(Ed. Zyskowicz: Siinä oli antia ja draivia!)
Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki haastoi eduskuntaa
viime perjantaina käymään keskustelua
tulevaisuudesta. Haasteeseen on hyvä vastata. Kysynkin
ministeri Kalliomäeltä: Missä ja milloin
arvokeskustelua pitää teidän mielestänne oikein
käydä, tässä salissa, puolueiden
päättävissä elimissä vaiko
siinä hallituksen "kolmen koplassa", jonka jäsen
tekin vielä tämän viikon olette? Arvokeskustelustahan
tulevaisuudesta keskustelemisessa on kysymys. Se on keskustelua siitä,
minkälaisen maailman me haluamme ja mitä asioita
me teoissamme painotamme ja miksi. (Eduskunnasta: Suomi tarvitsee
Karhukoplan!)
Pieni esimerkki valaiskoon asiaa. Viime perjantaina te, ministeri
Kalliomäki, vannoitte työmarkkinajärjestöjen
kanssa tehtävän yhteistyön nimeen. Todellinen
tilanne on kuitenkin se, että esimerkiksi tupon kylkeen
kiilatusta varallisuusveron poistosta ei kerrottu etukäteen
edes kaikille ay-liikkeen keskeisille neuvottelijoille. Varallisuusveron
poisto tuli täytenä yllätyksenä ja
aivan pyytämättä niin ay-liikkeen jäsenille
kuin kansanedustajillekin, aivan kuten tuli huonosti harkittu lakonmurtamislakikin
viime kesänä. (Ed. Huotari: Sellaista on kapitalismi!)
Näiden yllätysten seuraukset vain ovat olleet
kovin toisenlaisia kuin sen, mikä tuli kuuluisaksi tässä salissa
reilut kaksi vuotta sitten keväällä.
Jostain syystä varallisuusveron poiston epäoikeudenmukaisuudesta
ei haluta vieläkään keskustella, vaikka
se on hallituksen budjettiesityksessä nimenomaan nyt. Te
olette, ministeri Kalliomäki, päinvastoin useammankin
kerran kuitannut veron poiston kritisoinnin tässä salissa pelkästään
nälvimällä ja nimittelemällä.
Mielestäni sellainen ei ole asiallista. Nälviminen
ja nimittely eivät ole sallittuja teidän vastuualueeksenne
kohta siirtyvillä kouluilla ja niiden pihoilla; siksi niitä ei
pidä harrastaa myöskään eduskunnan
puhujakorokkeilla. Kyllä tehdyt päätökset
pitää enemmistöhallituksenkin oloissa
pystyä edelleen perustelemaan asia-argumenteilla. Haluankin
muistuttaa, että myös varallisuusveron poisto
luo kahden kerroksen väkeä: rikkaimmat vapautuvat
varallisuusverosta, mutta koko ajan nouseva kiinteistövero
jää edelleen kaikkien niin omassa asunnossa kuin
vuokrallakin asujien maksettavaksi.
Kysyn teiltä myös, ministeri Kalliomäki:
Mitä merkitystä niillä keskusteluilla,
joita tässä salissa käydään,
oikein on? Entä niillä päätöksillä, joita
tehdään puolueiden päättävien
elinten kokouksissa? Juuri nyt nimittäin tuntuu, että ne
eivät paljoa hallituksen politiikassa paina. Esimerkiksi
asiasta käyvät vaikkapa SDP:n ja Rkp:n puoluekokoukset
viime kesänä. Molemmissa linjattiin selvästi,
että hallituksen nykyinen päätös nostaa
kehitysyhteistyövaroja ei riitä. Molemmissa päätettiin
myös, että tahtia pitää kiristää niin,
että 0,7 prosentin tavoite voidaan todella saavuttaa vuoteen
2010 mennessä. Vastaavanlainen päätös
löytyy käsittääkseni myös
keskustapuolueen ohjelmasta. Ainakin asia oli vahvasti esillä vielä Anneli
Jäätteenmäen puheenjohtaja-aikana.
Nämä puoluekokouspäätökset
eivät kuitenkaan aiheuttaneet ilmeenkään
värähtämistä hallituksen "kolmen
koplassa". Tietenkään ne eivät muuttaneet
mitään myöskään hallituksen
budjettiesityksessä. Jonkinlaista arvokeskustelua käytiin
tässäkin salissa budjettikehysten käsittelyn yhteydessä viime
keväänä. Silloin esiin nousseita asioita
ei ole myöskään juurikaan otettu huomioon
budjetissa, kuten ei oikein silloin annettuja sitoumuksiakaan.
Esimerkiksi jälkimmäisestä käy
ministeri Mönkäreen viimekeväinen lupaus
matalapalkkamallin sukupuolivaikutusten arvioinnista eli niin sanotusta
suvauksesta. Nyt matalapalkkamalli on budjetissa, mutta sitä ei
ole tietääkseni ainakaan tasa-arvoministerin toimesta
huolella "suvattu". Ministeri Mönkäreen ministerisalkku
sen sijaan annetaan toiselle henkilölle. Kuka siis kantaa vastuun
tästä asiasta? Ilmeisesti vasta seuraava hallitus,
sillä sosiaali- ja terveysministeriön mukaan koko
budjetin ja näin ollen myös silloin jo voimassa
olevan matalapalkkamallin kunnollinen suvaus tehdään
kyllä, mutta vasta vuoden 2008 budjetissa.
Sellainen ei kyllä ollut eikä ole sukupuolivaikutusten
arvioinnin eikä tasa-arvoajattelun valtavirtaistamisen
tarkoitus. Kyllä molempien tarkoitus
on se, että isojen periaatteellisten päätösten
vaikutukset arvioidaan jo ennen päätösten tekoa.
Tasa-arvo ei etene sillä, että matalapalkkamallin
tai esimerkiksi hallituksen tavoitteena olevan kuntien niin sanottujen
tukipalveluiden ulkoistamisen sukupuolivaikutukset arvioidaan vasta
jälkikäteen. Eikä tasa-arvo tietenkään
etene silläkään, että tasa-arvotavoitteita
ei edes mainita talouspolitiikan peruslinjauksissa.
Missä siis, ministeri Kalliomäki, on se paikka, jossa
tulevaisuutta koskevia linjauksia pitää tehdä?
Onko muuta paikkaa kuin "kolmen kopla"? Ja jos ei ole, miten sen
koplan päätöksiin sitten vaikutetaan?
Tuskin ainakaan niin, että hallitus—oppositio-asetelmaa
väistellään tässä keskustelussa.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin viime perjantaina listaamiin
haasteisiin kuuluivat väestön ikääntyminen,
tuottavuuden kasvattaminen ja investointien lisääminen.
Ne ovatkin kaikki isoja ja tärkeitä asioita. Vasemmistoliiton
mielestä tärkeisiin tulevaisuuden haasteisiin
kuuluvat kuitenkin yhtä lailla myös tasa-arvon
edistäminen, köyhyyden vähentäminen
ja ilmastonmuutoksen hallinta. Niitä ei mainittu valtiovarainministerin
perjantaisessa puheessa lainkaan. Puuttuvatko ne kaikki siis myös
valtiovarainministeriön tulevaisuudenkuvasta? (Ed. Zyskowicz:
Eivät, ed. Viitanen lupaili niitä!)
Jos puuttuvat, tilanne on todella huolestuttava. Useiden vaalikausien
yli ulottuvalla aikavälillä kysymykset köyhyyden
voittamisesta ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä ovat
nimittäin maapallon tulevaisuuden kannalta paljon olennaisempia
kuin kysymys siitä, miten tuottavuus Suomen taloudessa
lyhyellä aikavälillä kehittyy. Silti
sekä ilmastonmuutoksen hillintää että sen
vaikutuksiin sopeutumista koskevat tavoitteet ja asiat ovat sekä budjetin
tekstissä että sen numeroiden suhteen täysin
sivussa. Biopolttoaineiden tuki on riittämätöntä,
hiilidioksidiveroa koskevista ajatuksista ei näy budjetissa
häivääkään, eikä autoveroa
edes aiota kohdentaa uudelleen niin, että se ottaisi huomioon
sen, miten suuri- tai pienipäästöinen
auto on.
Tulevaisuuden haasteisiin varautumista ei tehdä pelkän
talouspolitiikan ja siihen liittyvän tehokkuuden avulla.
Tulevaisuuden haasteisiin varautumista tarvitaan myös yhteisen
ympäristön kestävyyden ja talouden ekotehokkuuden
lisäämisen saralla. Koska jälkimmäiset
asiat ovat päässeet unohtumaan hallituksessa,
niihin pitää ehdottomasti panostaa täällä eduskunnassa.
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki ylisti perjantaina
valtion tuottavuusprojektia ja sitä, että suurten
ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle on suuri mahdollisuus.
Mahdollisuus syntyy siitä, että kahta eläkkeelle
siirtyvää kohti palkataan vain yksi uusi ihminen.
Yliopistolaitoksen kohdalla tämä tarkoittaa parin
vaalikauden yli tarkasteltuna sitä, että yliopistoilla
on 6 000 virkaa vähemmän. Sellainen näkyy
jo yliopistojen opetuksen määrässä ja
laadussa. Tätäkö siis on hallituksen
peräänkuuluttama inhimilliseen pääomaan
sijoittaminen ja pitkäjänteinen osaamiseen panostaminen?
Muutoksia tarvitaan ikäluokkien pienentymisen myötä valtionhallinnossa
ja aivan varmasti myös maamme korkeakoululaitoksessa. Mutta pitääkö muutoksen
olla tällainen käänteisen reitin Neuvostoliitto?
Neuvostoliitossahan kaikilla oli töitä, mutta
tuottavuus oli heikkoa. Kalliomäen kuurilla haetaan tilannetta,
jossa tuottavuusmittarin arvo on korkea, mutta kukaan ei enää tee mitään
kunnolla.
Nytkin "osaamista" on jo pitkään edistetty
sillä, että monien opintoalojen aloituspaikkoja
on lisätty ilman, että opetuksen järjestämiseen
on annettu samalla lisää resursseja. Tuottavuus
on varmasti sillä menolla kasvanut. Ja kyllä se
kasvaa myös virkoja supistamalla. Mutta huippuosaamista
sellainen yhtälö ei kyllä kauaa tuota eikä edes
pidä yllä.
Ongelmaa pahentaa se, että perusopetukseenkaan ei ole
panostettu tarpeeksi. Kuntien kuralla oleva talous ajaa peruskoulun
opetusryhmiä koko ajan suuremmiksi ja pienryhmäopetusta
ja tukiopetusta vähäisemmäksi. Myös
lupauksesta antaa ikäluokkien pienenemisen aikaansaama kustannussäästö perusopetuksen
parantamiseen on livetty.
Tutkimukseen ja tuotekehitykseen budjetissa kyllä panostetaan,
ja se on hyvä asia. Mutta jos huippuosaamista halutaan
edistää, koko osaamisketjun pitää olla
kunnossa. Ilman sitä yli vaalikausien ulottuva pitkäjänteisyys
ei nimittäin toteudu.
Nyt ketju ei valitettavasti pidä. Peruskoulujen ongelmat
ovat suuret. Yliopistokoulutuksen laatuongelmat ovat resurssien
ja aloituspaikkojen välisen epäsuhdan takia todellisia.
Ja valtion tuottavuusohjelma vain tuo lisää ongelmia.
Näiltä osin hallituksen vastaus tulevaisuuden
haasteeseen ei ihan vakuuta, ministeri Kalliomäki. Hallituksen
uunissa olevasta tulevaisuuden pullataikinasta on tätä menoa
tulossa pikemminkin likilaskuinen pannukakku.
Arvoisa puhemies! Poliittisen kulttuurimme perusongelma on se,
että yksikään aiemmin asetettu tavoite
ei kestä kahden päivän mediajulkisuutta
kauempaa. Kustakin pinnalle nousevasta asiasta kohistaan hetken,
mutta sen jälkeen asian annetaan olla ja siirrytään
sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Siksi kohu köyhyyspaketin
ympärilläkin kesti vain pari päivää.
Tiehankkeista kohistiin kokonaiset kolme viikkoa, mutta raideinvestointien
vähäisyyden ja joukkoliikenteen tuen leikkaamisen
ilmastopoliittisista vaikutuksista ei puhuta vieläkään.
Poliittisessa julkisuudessa voi toki pelata imagopeliä ja
tehdä tarkkoja siirtoja. Todellisuuden ongelmat eivät
kuitenkaan katoa sillä, että poliittinen keskustelu
siirretään köyhyysongelmista kuntien
verotusoikeutta koskevan aloitteellisuuden puolelle.
Ministerin imago on asia, jota ei voi syödä pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivän
perheen ruokapöydässä. Hallituksen köyhyyspaketti
ei kuro umpeen tuloerojen kasvua. Eikä työmarkkinatuen
osittainen siirto kunnille poista sitä ongelmaa, että tuen
taso on liian alhainen.
Vasemmistoliiton mielestä köyhyysongelma pitää ratkaista.
Kaikkia ongelmia ei tietenkään voi hoitaa ensi
vuoden budjetissa. Siksi köyhyyden vähentämiseen
tarvitaan monivuotinen ja monipuolinen poikkihallinnollinen politiikkaohjelma.
Sellaista hallitus ei kuitenkaan peräänkuuluta.
Köyhyys pyritään vain hoitamaan pois
päiväjärjestyksestä pienen,
juuri seuraavien vaalien alla vaikuttamaan ehtivän paketin
avulla.
Vähin, mitä tässä asiassa
voidaan tehdä, on vasemmistoliiton mielestä se,
että köyhyyspaketin toimet saatetaan tulemaan
voimaan jo ensi vuoden alusta. Vasemmistoliiton mielestä myös paketin
kokoa pitää suurentaa. Korjaus pitää aloittaa
työmarkkinatuen kunnollisesta korotuksesta, sillä se
parantaisi monien pitkään työttöminä olleiden
ihmisten toimeentuloa ja poistaisi heidän tarpeensa käydä toimeentulotuen
luukulla.
Arvoisa puhemies! Hallituksen vakiovastaus työmarkkinatuen
ja peruspäivärahan korotusvaatimuksiin on se,
että työ on parasta sosiaaliturvaa. Niin se onkin,
mutta vain niin kauan kuin työ on sellaista, että sillä voi
myös oikeasti elää. Nyt monien työssä käyvien
tilanne on se, että työ ei aina enää elätä.
Työn lisäksi toimeentuloon täytyy hakea
vielä tukea muualta. Tämä tosiasia on
vasemmistoliiton mielestä syytä vähitellen huomata
myös valtiovarainministeriössä.
Uusista työpaikoista yhä suurempi osa on tosiaan
osa-aikaisia. Kun valtaosa näistä työpaikoista
syntyy vielä yksityisille palvelualoille, myös tuntipalkka
jää pieneksi ja lopputulos on se, että yhdellä työllä ei
enää elä.
Tällainen työmarkkinamalli näyttää jo
paljon enemmän Ameriikan raitilta kuin pohjoismaiselta
mallilta. Tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys onkin, kuinka
pitkälle tätä raittia halutaan tallata
ja paljonko sen mukaista kehitystä halutaan tukea. Ensi
vuoden budjetin perusteella näyttää siltä,
että yllättävän paljon. Budjettiinhan
sisältyy ehdotus matalapalkkaisen työn tueksi.
Siihen varataan ensi vuonna 100 miljoonaa euroa. Se on 70 miljoonaa
euroa enemmän kuin ensi vuoden köyhyyspaketti
ja liki 30 miljoonaa euroa enemmän kuin kehitysyhteistyörahojen
lisäys vuonna 2006. (Ed. Huotari: Eikä mitään vastiketta
vaadita!) Aika erikoinen arvovalinta.
Valinnan erikoisuutta lisää se, että matalapalkkamalli
on rakennettu niin, että työnantajan saama tuki
on suurin silloin, kun työntekijän palkka on 1 150
euroa kuukaudessa. Sellaisella palkalla ei vielä oikein
elä. Siksi tukimallia pitää vasemmistoliiton
mielestä muuttaa niin, että tuen optimaalinen
kohta nousee edes 1 400—1 500 euron kuukausipalkan
tasolle; silloin jo jonkinlainen mahdollisuus säälliseen
toimeentuloon työllä on olemassa. Lisäksi
tuki pitää mielestämme rajata selvästi
ja oikeasti kokoaikaiseen työhön.
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki on sanonut usein,
että kyllä vasemmistoliittokin alensi veroja silloin,
kun se oli itse hallituksessa. Niinhän se tekikin. Mutta
Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen veropoliittinen meno
oli olennaisesti toisenlaista kuin meno nyt. Tuloveroja alennettiin,
kyllä, mutta sitä ei tehty velaksi, pääoma-
ja yhteisöveroa ei alennettu vaan päinvastoin
korotettiin kahdesti ja varallisuusveroa perittiin koko vasemmistoliiton
kahdeksan vuoden hallituskauden ajan. Mielestäni se oli
kovin erilainen arvovalinta kuin se, mikä meillä on
käsissämme nyt.
Lopuksi haluan sanoa vielä sen, että Vanhasen
hallituksen suuriin veronalennuksiin nojannut rakennepolitiikka
on ollut virheellistä. Meno on tullut julkiselle taloudelle
kalliiksi, mutta villoja on syntynyt vain vähän.
Työllisyys on parantunut, mutta ei ollenkaan riittävästi.
Pitkäaikaistyöttömyys on pahentunut,
ja Suomeen on syntynyt uudenlainen työssä käyvien
köyhien luokka. Kuntien talous on kireällä,
ja niiden palvelutuotanto on vaikeuksissa, ja myös kuntien
ja valtion työntekijät uupuvat työssään
yhä enemmän.
Myös yritystoiminnan tilanne on aika erikoinen. Yritysten
veroja on alennettu, mutta investointeja ei tehdä edelleenkään
tarpeeksi. Tai tehdään kyllä, mutta ei
Suomen rajojen sisäpuolelle. Kannustimet eivät
siis ole anteliaasta veropolitiikasta huolimatta ollenkaan kunnossa,
vaan maassa on edelleen päinvastoin sitkeä investointilama.
Lisäksi vaihtotase on valtavasti ylijäämäinen,
eli maassamme säästetään enemmän kuin
kulutetaan ja pääoma valuu maasta pois. Siksi
kaukaisemman tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ei yksin riitä.
Budjetista pitää löytyä ratkaisuja
myös tämän päivän ongelmiin.
Janina Andersson /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuunnellessani SDP:n ryhmäpuheenvuoronpitäjää,
ed. Viitasta, hänen aitoa tunteenpaloaan, syntyi kyllä kaipuu
siihen meidän yhteiseen yhteistyöaikaamme. Jos
voimme olla oikein varmoja siitä, että teidän
ryhmänne sitoutuu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, niin
yhteinen tulevaisuutemme onkin ehkä valoisa. (Ed. Elo:
Mutta siinä voi syntyä sähköpula!)
Mutta nyt tähän nykyiseen hallitukseen, joka tullaan
muistamaan siitä, että hallitus alensi niiden
kansalaisten verotaakkaa, joilla ei ennenkään
ollut vaikea elää ja joilla taloudellinen tilanne
ei ollut erityisen vaikea. Nyt budjetti on alijäämäinen.
Nyt voi pohtia, onko tämä kannattanut. Arvoisat
kollegat, onko tämä veronalennus nyt tuottanut
sen tuloksen, niin merkittävän työllisyyden
parannuksen, että olemme tyytyväisiä? (Ed.
Gustafsson: Kansainvälisessä vertailussa kyllä!) — Se
oli aika vaisua, tämä vastaaminen. — Mutta
nyt Suomi tarvitsee pysyviä investointeja, joista emme
voi kilpailla leikkaamalla hyvinvointipalveluja, jotta meistä tulisi
halvempi tuotantomaa. Me emme voi kilpailla sillä.
Suomen teollisuuden ongelmana on suorittavan työvoiman
kalleus suhteessa esimerkiksi Viroon, Kiinaan tai vaikkapa Intiaan.
Suorittavaan työvoimaan verrattuna Suomen korkeasti koulutetut
työntekijät ovat globaalissa vertailussa kilpailukykyisiä,
siis edullisia. (Ed. Kalli: Siksi veroja pitää alentaa!)
Työvoiman kalleutta on aina tähän asti
pyritty kompensoimaan koneilla, sillä, että on
automatisoitu meidän teollisuuttamme. Nyt Suomen vientiteollisuus
on koko ajan alenevien kilohintojen varassa. Tuotamme bulkkituotantoa,
jonka kilohinta koko ajan laskee. Tällaisen bulkkituotannon
siirtäminen halvempiin maihin on aivan liian helppoa. Uhkana
on, että joudumme kierteeseen, jossa sekä bulkkituotanto
että meidän korkeat osaajamme muuttavat muualle,
siirtyvät muihin maihin.
Ärade talman! Nu skulle det löna sig för
regeringen att ta modell av Danmark, där man har satsat
på småskaliga, specialiserade företag
med hög förädlingsgrad på sina
produkter. Korta serier, högre kilopris och så korta
serier att det inte lönar sig att flytta så små serier
till massproduktionsländer. Sådana specialiserade
företag, de behöver länder som Finland
och Danmark, och de hålls kvar.
Uusi tärkeä kasvava vientiala on myös
uusitut energiat ja bioenergia, mutta siitä myös
myöhemmin tässä puheenvuorossa.
Arvoisa puhemies! Nyt kun hallitus on käyttänyt
suuret summat veronalennuksiin, se haluaa myös antaa jotakin
kaikkein köyhimmille. Mutta köyhyyspaketissa on
unohtunut lasten eriarvoistuminen. Hallituksen köyhyyspaketissa
ei ole mitään täsmätoimia köyhille
perheille. Vuonna 2003 lapset olivat ensimmäistä kertaa
muuta väestöä köyhempiä.
Lasten luokkayhteiskunnan syntyminen on erittäin surullinen
muutos. Samaan aikaan kun suurimmalla osalla lapsiperheistä menee
yhä paremmin, tulojen kehitys on ollut heikkoa suurilla
perheillä ja perheillä, joissa on alle 3-vuotias
lapsi. Erityisen huonosti on mennyt yksinhuoltajaperheillä.
Ed. Kalli, asumistuen omavastuu ei ole läheskään
riittävä kädenojennus näille
lapsiperheille.
Perheen heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa lasten myöhempien
elämänvalintojen kaventumista. Köyhien
lasten asemaa on parannettava jo ensi vuoden budjetissa. Yksinhuoltajien
tilannetta helpotetaan parhaiten nostamalla elatustukea, jonka taso
on pahasti jälkeenjäänyt. Tärkein selittävä tekijä lapsiperheiden
köyhtymiseen ei silti löydy perhe-etuuksien tason
heikkenemistä, vaan äitien työllisyysaste
on laskenut dramaattisesti laman jälkeisenä aikana.
Tämä on koskettanut erityisesti työmarkkinoille
laman jälkeen tulleita vanhempia. Pienten lasten vanhempien
työllistymisen helpottamiseksi vihreä eduskuntaryhmä on
esittänyt vanhemmuuden kustannusten jakamista kaikkien
työnantajien kesken, etteivät nämä pienten
lasten äidit ole ainoastaan pienillä pätkillä,
silpputöillä, määräaikaisilla
töillä.
Lapsiperheiden tilannetta vaikeuttaa lisäksi hyvinvointipalveluiden
tilanne, joka voi osaltaan myös vaikuttaa äitien
uskallukseen mennä työelämään
mukaan. Palveluiden huono saatavuus koettelee etenkin vähävaraisten
ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien perheiden
voimavaroja. Etenkin pienten lasten vanhemmille ja yksinhuoltajille
kotiapu on ollut kullanarvoista, mutta nykyään
sitä ei monella paikkakunnalla saa millään,
vaikka kuinka haluaisi. Kymmenen vuotta sitten, muistatteko vielä,
liki 60 000 lapsiperhettä, 60 000, sai
kunnallista apua kotihoitoon. Nyt luku on alle 14 000.
Tämä kyllä tuntuu perheissä,
jaksamisessa ja siinä, miten me jaksamme lastemme elämää nostaa
ja viedä eteenpäin. Vanhemmille lapsille — tänäänkin
saimme lukea siitä lehdistä — on erittäin
tärkeää, että on kouluterveydenhoitaja,
jolle voi avata sydämensä, kun joku asia painaa,
asia, josta ei kehtaa puhua vanhemmilleen tai muille aikuisille
lähipiirissään. Näitä kouluterveydenhoitajia
on nyt aivan liian vähän kouluissa. Keille lapset
puhuvat, kun tapahtuu oikein pahoja asioita?
Hallituksen pitäisi nyt satsata lasten ja perheiden
palveluihin. Nyt on se aika, koska lasku tulee koko ajan vaan kalliimmaksi.
Valtion olisi vaikka velkaantumisenkin uhalla annettava kunnille
lisää rahaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkaamiseen.
Mutta valtiontalouskaan ei kestä kuntien pelastamista,
ellei kuntarakenteen uudistamisessa nyt uskalleta edetä.
Demokratian ja kuntien itsehallinnon vahvistamisen lisäksi
kuntarakenteen uudistamisella on tavoiteltava elinkeinopolitiikan
tervehdyttämistä, kuntalaisten tasa-arvon parantamista,
mutta ennen kaikkea sitä, että pystymme jatkossakin
turvaamaan hyvinvointipalvelut. Yhteen malliin ei nyt kannata hirttäytyä,
vaan katse tulee pitää kiinni uudistuksen tavoitteissa.
Jos tämä kuntauudistus nyt laitetaan hankalana
asiana mappi ö:hön, niin kuntien hidas näivettyminen
on taas esimerkki siitä, miten tulipalot kyllä pyritään
sammuttamaan, mutta tällaiset hitaat uhat eivät
sytytä meitä ajoissa vaan sitten vasta huomaamme,
kun on aivan liian myöhäistä. Nyt jo
on myöhäistä, mutta ehkä ei aivan
liian myöhäistä.
Vähän ennen kuin tämä hallituksemme
esitti oman köyhyyspakettinsa, vihreä eduskuntaryhmä kesäkokouksessaan
esitti oman versionsa, joka on nyt olennainen osa vaihtoehtobudjettiamme.
Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden perustoimeentuloon työttömyyden,
sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana
sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
On väärin, että näiden perusteltujen
syiden takia erilaisten tukien varassa elävien ihmisten
perustoimeentulo on Suomessa niin niukka, että he joutuvat
turvautumaan toimeentulotukeen. Stakesin tietojen mukaan toimeentulotuen
asiakkaina olevista kotitalouksista suurella osalla pääasiallinen
tulonlähde on työmarkkinatuki. On siis selvää,
että nyt työmarkkinatuen taso on jäänyt selvästi
jalkoihin. Me esitämme sen nostamista 3 eurolla ja 82 sentillä päivässä.
Tällä toimenpiteellä moni kotitalous
välttyisi toimeentulotuen jatkuvalta hakemiselta. Esitämme
myös köyhyyspaketissamme toimeentulotuen korottamista
20 eurolla kuukaudessa, mikä kohdistuisi aivan kaikkein
köyhimpiin. Näiden kustannukset ovat noin 150
miljoonaa euroa.
Rahallisten toimenpiteiden lisäksi tulisi toteuttaa
toimeentulotuen ei-harkinnanvaraisen osan maksatuksen siirto Kelalle.
Näin yksinkertaistettaisiin tukia tarvitsevien ihmisten
elämää eli he voisivat yhdeltä luukulta
saada sen tarvitsemansa avun ja sosiaalityöntekijöille
jäisi aikaa siihen todelliseen työhönsä,
johon heitä tarvitaan. Vihreässä köyhyyspaketissa
korotamme myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan
vähimmäistasoa ja opintorahaa sekä kiinnitämme
huomiota erityisessä syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien
tukemiseen. Näiden rahoitus löytyy vihreiden vaihtoehtoisesta
budjetista, joka on aina ollut perinteisesti tasainen, elikkä emme
esitä enempää menoja kuin tuotamme tuloja.
Yritämme pysyä aisoissa.
Arvoisa puhemies! Ei myöskään pidä väheksyä julkisten
investointien merkitystä kansantalouden kohentamisessa.
Meidän mielestämme juuri nyt kannattaisi satsata
rautateiden korjaamiseen ja uusien rakentamiseen sekä kotitalouksien
energia-avustuksiin. Paitsi, että nämä tuottavat
lisää työpaikkoja, ne ovat myös
erittäin tarpeellisia hiilidioksidipäästöjen
vähentämiseksi. Olinkin iloinen kuunnellessani
eduskuntaryhmä keskustan puheenvuoroa, jossa ed. Kalli
puhui paljon bioenergiasta. (Ed. Pulliainen: Oli siinä se ydinvoimaosakin!) — Minä
en
kuullut sitä kohtaa. Se meni ohi. — Mutta myös
ministeri Hannes Manninen on puhunut nyt siitä ja luvannut, että myös
pientaloille annetaan investointitukea, jos ne siirtyvät
sähköstä ja öljystä vaikkapa
pellettiin ja maalämpöpumppuihin. Tämän
me olemme nyt kaikki kuulleet, ja me odotamme nyt, että se
tapahtuu. Me teemme kaikkemme vihreässä ryhmässä tukeaksemme
teitä, että tämä erittäin
tärkeä asia, joka on nyt viivästynyt
Suomessa aivan liian pitkään, todella toteutuu,
sillä pientalojen lämmityskustannukset, jos ajatellaan ympäristöä,
ovat äärimmäisen suuret. Me olemme aivan
liian hitaasti tähän reagoineet. (Ed. Kallis:
Ketkä me?) — Me täällä kaikki
kannamme vastuuta. Vaikka olemme yrittäneet puhua, jos
ei mikään muutu, se on meidän kaikkien
vastuulla, myös minun, vaikka käytän
maalämpöä.
Suomessa tuotetaan nyt vuodessa noin 250 000 tonnia
pellettiä. Tällä määrällä voitaisiin
lämmittää noin 30 000 omakotitaloa
Suomessa, mutta suurin osa, 85 prosenttia, menee vientiin ja suurin
osa Ruotsiin, jossa on ajoissa pyritty suuntaamaan ihmisten kulutustottumuksia.
Siellä on todella paljon näitä omakotitaloja, jotka
lämpiävät pelleteillä ja maalämmöllä.
Me olemme aivan lastenkengissä täällä Suomessa. (Ed.
Kallis: Ruotsissa 100 000 taloa ja Suomessa 3 000!) — Juuri
näin. — Maaseudun Tulevaisuudessa 7. päivä syyskuuta
Finbion toiminnanjohtaja Pekka-Juhani Kuitto ihmetteleekin, miksi meidän
valtiomme ei tue Ruotsin ja Itävallan tavoin pellettikattiloiden
hankintaa. Vihreä ryhmä ihmettelee samaa. Mutta
uskon nyt, että ministeri Manninen ja ed. Kallis saavat
tämän aikaiseksi ja pikaisesti. (Ed. Kalli: Kyllä hiukan
tarvitaan Heinäluomaakin!) — Ja tarvitaan ed.
Heinäluomaakin. Mutta kun ed. Heinäluoma on nykyään
vihreä, uskon, että tämä toteutuu
taatusti.
Arvoisa puhemies! Vielä näistä bioenergioista.
Tämä risupaketti, kuuluisa risupaketti, joka sai
täällä äänet kääntymään
ydinvoiman kannalle, ed. Kalli, nyt se pitää toteuttaa.
Missä ovat rahat, missä Kemera-laki? Nyt kun mieliala
on niin myönteinen uusille energiamuodoille, nyt pitää tapahtua,
kun löytyy vielä yrittäjiä.
Nyt pitää rakentaa se logistinen systeemi hakkeelle
ja kaikelle. Pitää nyt tehdä, kun aika
on kypsä. Ei saa nyt viivytellä. Me odotamme risupakettia.
Se on jo nyt ollut aivan liian kauan hukassa. Tämä on myös
vientituote, sillä Isossa-Britanniassa on nyt huutava pula
vaihtoehdoista. Siellä sanottiin meille suoraan, että bioenergia.
He toivovat meiltä sinne päin vientiä,
tietotaitoa, kaikkea tekniikkaa. Meillä on uusi Nokia syntymässä,
jos vain uskallamme tarttua tähän. Meidän
on nyt muututtava, me olemme nyt myönteisiä. Tänään olemme
kuunnelleet ed. Viitasta ja uskomme nyt, että olemme menossa
oikeaan suuntaan.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi ongelma-asia, liikennepuoli,
jonka tilanne on todella häpeällinen nyt Suomessa.
Yksityisautoilu lisääntyy, rekkaliikenne lisääntyy
ja raideliikenne on menossa alaspäin niin voimakkaasti,
että eilen Turun Sanomissa Varsinais-Suomen liiton suunnittelujohtaja
Eero Löytönen sanoi, että Suomi on raideliikenteen
kehitysmaa. Se on aika paljon sanottu virkamieheltä; virkamiehet
ovat yleensä aika harmaita ja varovaisia. Hän
myös ihmetteli sitä, eikö täällä lueta
kestävän kehityksen ohjelmia niin kuin Ruotsissa.
Eikö täällä tiedetä,
että se on paras tapa liikutella ihmisiä ja tavaroita? Kuitenkin
vaan rahaa leikataan näiltä. Voimme yhdessä pohtia,
miten tämä on mahdollista. (Ed. Pulliainen: Se
on mahdollista, Kalliomäki hoiti sen!) En viitsi ruotsiksi
sanoa tätä ääneen, mutta sanon
suomeksi: Suomi—Ruotsi-maaottelussa valitettavasti tällä kestävän
kehityksen mittaristolla me olemme nyt häviöllä monessa
paikkaa Ruotsille, mutta me jatkamme nyt. (Ed. Gustafsson: Ruotsissa
on enemmän vihreitä demareita!) — Niin,
ja siellä Miljöpartiet ja demarit tekevät yhteistyötä.
Silloin asiat menevät oikeaan suuntaan.
Mutta työsuhdelippu on kuitenkin positiivinen asia,
täytyy sanoa. Mutta oli jo aikakin, kun kaikki nämä joukkoliikennesupistukset
ovat tapahtuneet ja nyt jatkuvat. Nyt on vähemmän
rahaa joukkoliikenteen kehittämiseen ja apurahoja kuin
koskaan kahteenkymmeneen vuoteen, niin että ainakin tämä pieni
asia on positiivinen asia. Ylipäätään
yksityisautoilun kilpailutilanne suhteessa joukkoliikenteeseen on
nyt dramaattisesti muuttunut. Nyt tuodaan niin paljon autoja veromuutosten
takia Suomeen, että ihmiset siirtyvät omiin autoihin
ja joukkoliikenneliput tulevat vaan kalliimmiksi. Tähän
on saatava muutos. Myöskään suuret kaupungit,
Helsinki, Turku, Tampere, eivät saa mitään
joukkoliikennetukea valtiolta, niin kuin monessa muussa EU-maassa. (Ed.
Tulonen: Näin on!) — Hyvä, ed. Tulonen. Elikkä yhteinen
taistelumme ilmastonmuutosta vastaan on nyt saatava voimaan bioenergian, joukkoliikenteen,
raideliikenteen, pelletin, maalämmön osalta. Eikös
näin?
Ärade talman! Till slut vill jag säga på svenska
att jag är väldigt glad för att ledamot
Viitanen talade om Östersjön. Äntligen, äntligen
hör jag någon grupp lyfta upp den här
saken på allvar (Ed Gustafsson: Vi talar om den varje dag!) — Hon
skulle kunna bli minister, kanske det då skulle hända
någonting. Nå, nu skulle jag vilja tacka miljöminister
Enestam, som så småningom kommer att avgå,
för Håll Skärgården Ren (Naurua) — jag
vill inte tacka honom för att han avgår, utan
för en sak, och det är Håll Skärgården
Ren, som nu enligt vad jag har förstått kommer
att få pengar till septiktankarna. Fritidsbåtarna
kan tömma sina septiktankar så att folk inte behöver
vara frustrerade över att lagen kräver att de
skall sköta det, men man kan inte göra det för det
finns inga platser. Tack, minister Enestam.
Men sedan vet jag inte om det är minister Enestam
eller minister Wallin eller vem jag skall tala till när
jag vill att man nu skall vända blickarna mot Ålands
miljöminister Harriet Lindman, som äntligen vågar
greppa fiskodlingen och utsläppen och föra över
fiskodlingen till stängda system där man komposterar
avföringen. Det här är nu nästa
steg. Vi måste i Finland ha samma mod som man har på Åland.
Och det här önskar jag att vem det än är
kommer att ha. Jordbruksministern har mycket att jobba med här
så som ledamot Viitanen sade, skogs- och jordbruket är
den värsta utsläppskällan (Ed. Viitanen:
Säg det samma på finska!). — Ja, ledamot
Viitanen, me jatkamme yhteistyötä maa- ja metsätalouden
päästöistä Itämereen,
eikö niin? (Ed. Viitanen: Kyllä!)
Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman! En regerings tredje budget kan betecknas
som ett kritiskt mellanskede i ett regeringssamarbete. De första årens
vallöften är redan uppfyllda, medan blickarna
redan börjar riktas mot den sista valbudgeten. Och i det
här skedet kan man redan bedöma om de mål
regeringen ställt för sin ekonomiska politik kommer att
kunna uppnås. En av de positiva signalerna är att
sysselsättningsläget har förbättrats
och att målet om att skapa 100 000 nya arbetsplatser
inte är helt omöjligt, men nog en tuff målsättning.
Nästa års budget visar på ett underskott,
vilket i sig förstås är oroväckande.
Det visar att de knappa budgetramar som riksdagen godkände
i våras fortfarande måste respekteras. Statsekonomin
har ändå sanerats med stark och skicklig hand.
Statsskulden ligger fortfarande på över 60 miljarder,
men den motsvarar numera bara 39 procent av bnp. Många
euroländer avundas de här siffrorna. Medeltalet
i euroområdet var ifjol hela 71 procent. Inom svenska riksdagsgruppen anser
vi att statsekonomin bör betraktas ur ett längre
perspektiv och inte enbart sett ur ett års perspektiv.
För nästa år föreslår
regeringen flera socialekonomiska förbättringar
som kommer att påverka ekonomin i en positiv riktning på längre sikt.
Hallitus päätti jo budjettikehysten käsittelyn yhteydessä yrittää saada
julkisten menojen kasvuvauhdin kuriin. Ministeriöitä kehotettiin
tarkastelemaan menojaan vielä kerran. Samanaikaisesti hallitus
käynnisti laajan ohjelman kuntien ja alueiden kustannusten
hillitsemiseksi pidemmällä aikavälillä.
Tämä työ on vielä kesken, ja
valmistelu jatkuu kuntarakennetyöryhmässä.
Mikään esitetyistä malleista ei ole saanut
lämmintä vastaanottoa kunnissa. Tämä on
ymmärrettävää. Monet pienistä kunnistamme
voivat erittäin hyvin, niiden talous on kadehdittavan hyvässä kunnossa,
ja ne kehittyvät täysin laatimiensa suunnitelmien
mukaisesti. Samanaikaisesti sadoilla kunnilla on kuitenkin suuria
talousvaikeuksia.
Rkp:ssä emme usko, että ongelmat ratkaistaan
joko luomalla uusi hallintotaso tai perustamalla valtavia organisaatioita,
joita kukaan ei pysty hallitsemaan. Suurten ratkaisujen läpiajaminen
ei saa muodostua arvovaltakysymykseksi. Ratkaistavien ongelmien
pitää siis olla koko ajan keskipisteessä,
ei yksin väestöpohjan koon. Lähtökohtana
on oltava sellaiset yksiköt, jotka tahtovat ja voivat tarjota
asukkailleen korkealaatuisia palveluja myös 10—15
vuoden kuluttua.
Emme halua katkaista asukkaiden, eli äänestäjien,
ja päättäjien suoraa yhteydenpitoa. Uskon, että kuntien
on yhdessä sovittava yhteistyön parantamisesta.
Tanskan-mallissa on aineksia, joihin meidän Suomessa pitäisi
tutustua lähemmin. Siellä hallitus laati laadulliset
kriteerit peruspalveluille ja kunnat itse saivat muodostaa yhteistyöalueet.
On tärkeää, että sosiaaliset,
taloudelliset ja kielelliset tekijät otetaan huomioon hallinnon
rajoista päätettäessä. Kun kuntarakennetyöryhmän
ehdotus lähetetään lausuntokierrokselle, kunnille
ja alueille on annettava mahdollisuus oman näkemyksen esittämiseen
siitä, miten kuntarakenne voidaan muotoilla siten, että hallituksen
laatukriteerit samalla täyttyvät. Hallitusohjelmassa
todetaan, että suomen- ja ruotsinkieliset palvelut turvataan
hallintoa kehitettäessä, aluerajoja muutettaessa
ja toimintoja alueellistettaessa.
I svenska riksdagsgruppen är vi bekymrade över
sommarens diskussion om ett planläggningstvång
för tillväxtkommuner. Det oroar oss att målet
fortfarande tycks vara att påskynda flyttningsrörelsen
till huvudstadsregionen och några andra tillväxtcentra.
Vår uppfattning är att byggnadstakten i huvudstadsregionen är
hisnande redan nu. Om man ytterligare påskyndar planeringen
och byggandet är risken stor för att kvaliteten
inte kommer att kunna garanteras. Och där har vi ett exempel
nu i Kyrkslätt på Sundsbergområdet där
vatten- och avloppsnätet redan nu håller på att
sjunka ner i jorden, trots att man har byggt det bara för
några år sedan.
Det är viktigt att byggandet också i huvudstadsregionen
sker utgående från en långsiktig planering.
Lika viktigt är det att principerna för en hållbar
utveckling följs då planläggningen och byggandet
genomförs. Att hastigt planlägga och bygga stora
småhusområden innebär att satellitstadsdelar
byggs utanför befintliga stadskärnor, och det är
en planläggningskultur som borde höra till det
förgångna. Också i huvudstadsregionen kan
man på ett vettigt sätt förtäta
stadsstrukturen utan att behöva splittra och sprida ut
den på jungfrulig mark i periferin.
Även i markplaneringen borde man beakta att medelåldern
bland finländarna stiger och att bostadsbehoven om 10—15 år
kan se helt annorlunda ut än idag. De stora åldersgrupperna
börjar då vara gamla och många kommer
att vilja bo i höghus eller radhus i närheten
av eller i städernas centrum, inte i ett småhus
i utkanten av huvudstadsregionen.
Vad regeringens principbeslut om höjd fastighetsskatt
kommer att leda till återstår att se. Men då fastighetsvärdena
i huvudstadsregionen stiger med upp till 20 procent om året,
så är nog en extra procent på fastighetsskatten
troligen inte av så väldigt stor betydelse. Viktigt är ändå att
förvaltningsdomstolen får mer resurser för
att sköta behandlingen av den stora mängden besvär.
Regeringens sätt att fatta beslut om satsningarna
på infrastrukturen kräver sin egen kommentar.
Regeringen tillsatte i början av perioden en ministerarbetsgrupp
att se över regeringens infrapolitiska program. Då ministerarbetsgruppen
efter många om och men presenterade sitt program så fanns
det i alla fall inte tillräckligt med finansiering för
det visade det sig. I årets budgetberedning ansåg
finansministeriet ytterligare att kommunikationsministeriets och
ministergruppens förslag inte kunde förverkligas
och man ändrade på ordningen på förverkligandet
av trafikinvesteringsprojekten.
Regeringen hade att välja emellan många viktiga
trafikprojekt. Det är ett faktum att vi inom svenska riksdagsgruppen
hade föredragit att hålla fast vid den ordning
som ministerarbetsgruppen för infrastruktur hade slagit
fast. Vi vill speciellt lyfta fram en väg, vars förbättring
enligt vår uppfattning borde starta under den här
regeringsperioden och som av trafiksäkerhetsskäl
verkligen brådskar, nämligen stamväg
51. Den är en fortsättning på Västerleden
ut från Helsingfors, som är en av Finlands mest
trafikerade tvåfiliga vägar och den har en kraftigt
växande tung trafik som beror på den tunga trafiken
från Hangö hamn till Ryssland. Senast igår
fick de västnyländska riksdagsledamöterna
höra att de här trafikmängderna ytterligare
kommer att öka inom de närmaste åren.
Vi anser alltså att man snabbt borde besluta om planeringspengar
för den här vägen och att man ännu
under den här regeringsperioden kunde komma igång
med förbättrande av stamväg 51 ända
från Stensvik i Esbo långt in i västra
Nyland.
Valtio panostaa vuosi vuodelta yhä enemmän varoja
hyvinvointiyhteiskuntaamme. Ongelmana on liian nopea kustannuskehitys.
Tämän vuoksi myös hallitus on käynnistänyt
julkisten menojen tarkastelun. Vaikka panostamme jatkuvasti hyvinvointiin,
meillä on siitä huolimatta turvaverkon läpi
putoavia ryhmiä. Tutkimukset osoittavat syrjäytymisvaaran
olevan muita suurempi yksinhuoltajaperheissä ja pienituloisten eläkeläisten
joukossa. Hallitus teki viisaasti suhtautuessaan tutkimukseen vakavasti
ja laatiessaan malleja tuen ja avun osoittamiseksi juuri näille
ryhmille.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä nosti esiin yksinhuoltajat
ja omaishoitajat hallituksen budjettiriihen kynnyksellä.
Olemme tämän vuoksi iloisia siitä, että budjetti
sisältää panostuksia näihin ryhmiin.
Toimeentulotukeen sidotun asumistuen omavastuun poistaminen nostaa
yli 40 000 yksinhuoltajaperheen kuukausituloja. Poistaminen merkitsee
myös monien toimeentulotukea saavien kansaneläkeläisten
tulojen kasvua. Samanaikaisesti kansaneläkettä korotetaan
5 eurolla, mikä on kolmas eläkekorotus viiteen
vuoteen. Vuonna 2001 eläkettä korotettiin 70 markkaa,
ja tänä keväänä korotus
oli 7 euroa.
Omaishoitajat kuuluvat niihin yhteiskuntaryhmiin, jotka ovat
saaneet aivan liian vähän tukea ja kiitosta suuresta
työpanoksestaan. Ihmiselle kotona turvallisessa ympäristössä asumisella
on suuri merkitys, ja tämä puolestaan merkitsee
julkisten hoitomenojen suurta säästöä.
Tästä huolimatta ainoastaan kymmenes maamme 300 000 omaishoitajasta
kuuluu julkisen tuki- ja vapaajärjestelmän piiriin.
Hallitus ehdottaa, että omaishoitajalle maksettavaa
pienintä tukea korotetaan 67 eurolla 300 euroon. Samanaikaisesti
ehdotetaan vähintään 600 euron tilapäistä tukea
maksettavaksi silloin, kun omaishoitaja ei voi hoitaa palkkatyötään.
Tämän lisäksi ehdotetaan, että omaista
ympäri vuorokauden hoitava henkilö saa kaksi vapaapäivää kuukaudessa.
Kaikki nämä parannukset ovat tärkeitä ja
hyvin tervetulleita. Näistä panostuksista huolimatta
emme saa unohtaa pitkän aikavälin tavoitetta.
Kaikkien omaishoitajien tulee saada mahdollisuus sekä vapaaseen
että korvaukseen. Hallintoa tulisi muuttaa, ja yhtenä tapana
olisi selvitysnainen Elli Aaltosen ehdotus omaishoitajille maksettavan
tuen siirtämisestä kunnilta valtiolle.
Budgetförslaget har kritiserats för att inte innehålla
tillräckliga satsningar på sysselsättningen.
Den här kritiken är förvånande,
eftersom det fortfarande är mycket stora summor som regeringen
använder för att sänka inkomstskatten och
arbetsgivaravgifterna. Det att regeringen redan genomfört
större skattesänkningar gör inte nästa års
sänkning på 840 miljoner euro till någon
rutinsatsning. Utöver det riktar regeringen 150 miljoner
euro till att bekämpa den strukturella arbetslösheten
bland de äldsta och yngsta arbetstagarna. Satsningarna
känns stora, eftersom den totala budgeten visar på ett
underskott. Oberoende är satsningarna ofrånkomliga
för att stimulera hemmamarknaden och på det sättet öka sysselsättningen.
Svenska riksdagsgruppen gläder sig dessutom åt
att hushållsavdraget nu ökar. Vi skall passa på att
ytterligare utveckla hushållsavdraget, eftersom erfarenheterna
av skatteavdraget för hushållshjälp redan
visat att nya jobb har skapats och samtidigt har stödet
underlättat vardagen för många familjer,
för att inte tala om dess effekt för att minska
på den grå ekonomin.
Trots vårt i många fall fungerande arbetsmarknadssystem
finns det fortfarande märkliga orättvisor kvar.
En av dem är att löntagare är fullt försäkrade,
medan de som anställer helt kan sakna försäkringsskydd.
Men från och med nästa år skall företagarnas
hälsovård utvidgas så att deras sjukvård
nu ersätts som en del av företagshälsovården.
Företagare skall också få tillgång
till sjukdagpenning för den tid hon eller han är
arbetsoförmögen. Jag är glad över
att den här regeringen på allvar tagit itu med
att förbättra företagarnas socialskydd.
Det är viktigt att skapa ett företagarvänligare
klimat som också känns som ett lockande alternativ
för den generation som överväger att
ta över ett familjeföretag efter en äldre
generation.
Det är inte bara arbetslösheten som är
ett problem utan redan nu förekommer det en brist på arbetskraft
inom vissa branscher. I det sammanhanget skall också regeringens
beslut att reservera medel för skoltrötta ungdomar
ses. I samband med behandlingen av budgetramarna uttryckte vi vår
oro för att så många elever aldrig får
någon yrkesutbildning. Ännu värre är
att upp till 20 procent av eleverna inte uppnår inlärningsmålen
i grundskolan. I budgeten ingår nu en satsning på skolavbrytare,
dvs. ungdomar som avbryter sin skolgång eller medvetet
lämnar sig utanför både utbildning och
arbetsliv. De här är cirka 4 000 per år.
Risken är stor att de här ungdomarna får stora
problem senare i livet. Samhället kan inte låta
skoltrötta ungdomar glida i väg i en okänd framtid
utan sysselsättning utan det är viktigt att man
ingriper så snabbt som möjligt då tecken
på utslagning märks i en ung persons liv, och
den här satsningen som regeringen nu gör kommer
att förbättra det här.
Meidän on jatkuvasti pohdittava, miten Suomi voisi
kohentaa työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tutkimus-
ja kehitysmäärärahat kasvavat yli 80 miljoonaa
euroa, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin vuoden
2005 budjetissa. Samalla voidaan kysyä, kuinka paljon tutkimusmäärärahoja
voidaan lisätä vuosittain ja samalla käyttää niitä optimaalisesti.
Saavatko esimerkiksi vientialojamme palvelevat tieteenalat riittävän
osuuden tutkimusrahoista? Meillä on edelleen suuri tarve
parantaa suomalaisten innovaatioiden ja tutkimustulosten markkinointia.
Kaikki huippuosaamisemme on tunnistettava ja hyödynnettävä. Tuotteidemme
markkinointi on edellytyksenä kilpailukyvyn vahvistumiselle.
Myös keskusteluun suomalaisten yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä on
suhtauduttava mitä vakavimmin. Pienen maan menestykselle
korkea osaamisen taso on kaikkein tärkein kilpailutekijä.
Arvoisa puhemies! Itämeren ympäristön
heikko tila kuuluu niihin asioihin, joihin monet hallitukset ovat
puuttuneet. Mikään hallitus ei ole kuitenkaan
vielä pystynyt ratkaisemaan asiaa. Totuus on, että Itämeren
ympäristö vaatii pitkäjänteistä työtä,
jatkuvaa seurantaa ja ennen kaikkea päästöjen
vähentämistä.
Emme kuitenkaan ole luovuttaneet. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme
vakuuttuneita siitä, että Itämeri on
yhä pelastettavissa. Budjetissa on nyt joitakin panostuksia,
joilla voimme vaikuttaa vesistöjemme rehevöitymisen
vähentymiseen. Itämeri-ohjelma, josta edellinen
hallitus päätti, toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Torstaina
avataan Pietarin vedenpuhdistamo; Suomi on osallistunut sen rahoitukseen
10 miljoonalla eurolla. Ympäristötöihin
osoitettu määräraha mahdollistaa uudet
panostukset alueellisiin jätevesiviemäreihin,
millä estetään ravinteiden pääsyä vesistöihin
ja hillitään niiden rehevöitymistä.
Hallitus on päättänyt korottaa ympäristöjärjestöille
annettavan tuen korkeimmalle tasolleen kymmeneen vuoteen. Tämä merkitsee muun
muassa resurssien lisäämistä veneiden
septitankkien tyhjentämiseen tarkoitetun verkoston laajentamiseen
sekä saariston jätehuoltoon.
Herr talman! Förra veckan hölls en stor FN-konferens
i New York om milleniumdeklarationen och utvecklingen i världens
fattigaste länder. Inom svenska riksdagsgruppen är
vår strävan att regeringen skall hålla
fast vid målet att 2010 betala 0,7 procent av bnp i u-landsbistånd. Som
vi alla vet verkar det som om man globalt inte kommer att uppnå målet.
EU har senast på Ecofins möte i början
av september slagit fast att EU först 2015 skall nå upp
till 0,7 procent och att EU-medeltalet 2007 uppgår till
0,56. Också detta mål blir svårt att
uppnå om andra länder gör som Finland
och luckrar upp tidigare beslut.
Vi har ett stort ansvar för att hjälpa länder
och människor som har det svårt. Beredskapen för kriser
runtom i världen behövs och också då budgeten
slås fast måste denna aspekt beaktas. Det är sorgligt
att statscheferna som nyligen träffades i New York tvingades
medge att milleniumdeklarationens mål blir svåra
att uppnå. Jag tycker att det här är
någonting som också vi här i riksdagen borde
fördjupa oss i ännu mera än vi hittills
gjort.
Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En ole ihan samaa mieltä kuin
eräs keskustan pitkäaikainen kansanedustaja, joka
julkisuuteen lausui budjetista näin: "Budjettiehdotus on
murheellista luettavaa." Olen vain osittain samaa mieltä.
Olen iloinen siitä, että ne esitykset, mitä kristillisdemokraatit
viime vuonna omassa vaihtoehtobudjetissaan esittivät, ovat
osittain menneet läpi. Me esitimme omavastuun puolittamista.
Silloin sitä väitettiin populistiseksi ehdotukseksi.
On ollut mielenkiintoista kuulla, miten ministeri Mönkäre
eduskunnan ensimmäisellä kyselytunnilla ja ed.
Gestrin äskeisessä puheenvuorossa korostivat sen
suurta merkitystä. Olisitte vaan viime vuonna äänestäneet sen
puolesta, niin olisimme viime vuonna saaneet iloita siitä.
Meillä oli tasapainossa oleva vaihtoehtobudjetti. Nyt on
alijäämäinen budjetti.
On myöskin kyselytunnilla viitattu ja tänään on
ed. Gestrin viitannut kansaneläkekorotukseen. On ihan hyvä,
että nostetaan. Ed. Katainen kertoi, mitä toreilla
kansalaiset sanovat. Me kaikki kierrämme ja kuulemme, mutta
me voimme myöskin lehdestä lukea, mitä mieltä kansa
on ja eläkeläiset tästä 5 euron
kuukausikorotuksesta. Eräs lehti oli haastatellut neljää eläkeläistä.
Tämä ensimmäinen, Taina Hakala, totesi:
"Hävytöntä pilkantekoa pienituloisia
eläkeläisiä kohtaan." Toinen sanoi: "Naurettavaa,
kerrassaan naurettavaa. Parempi, kun eivät olisi korottaneet
kansaneläkettä ollenkaan." Kolmas, mies, sanoi:
"Äärettömän typerästi
tehty, ei mitään merkitystä eläkeläisille."
Ja neljäs: "Kuulostaa mahtavalta, riittävän
suuri summa pankkiin talletettavaksi." Näin eläkeläiset
noilla turuilla ja toreilla lausuvat tästä 5 euron
korotuksesta. Minusta on hyvä, että edes 5 eurolla
korotetaan. Mielestäni pitäisi kuitenkin korottaa
selvästi enemmän, ja tulen osoittamaan, että sekin
olisi mahdollista.
Valtion budjettia ja taloudenhoitoa voisi tietenkin verrata
perheeseen, jossa perheen tulot kasvavat. Perhe ottaa lisää velkaa,
tulee vielä enemmän rahaa kassaan. Perhe myy omaisuutta, tulee
taas rahaa kassaan. Mutta siitä huolimatta välttämättömiin
korjaustöihin ei ryhdytä, kiinteistöä ei
korjata, kiinteistö rappeutuu. Vanhuksille, isovanhemmille
siinä perheessä, ei anneta riittävästi
rahaa sairauskuluihin, he joutuvat niistä tinkimään,
ja myöskin lapset voivat siinä perheessä huonosti.
Voi tietenkin kysyä, miten perheenisä ja perheenäiti
voivat tuolla lailla toimia, mutta valitettavasti täytyy
todeta, että juuri samalla lailla hallitus hoitaa tämän
maan asioita. Verotulot kasvavat 2 miljardilla, omaisuutta myydään,
velkaa otetaan, mutta siitä huolimatta tiestö rappeutuu, rataverkosto
huononee. Esimerkiksi VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi,
että esitetyllä rahalla rataverkon taso laskee.
Eduskunnassa käy erilaisia delegaatioita kertomassa, mitä ongelmia
budjetti tuo mukanaan. En tiedä, teinkö minä oikein,
kun minä koko eduskunnan puolesta pyysin veteraaneilta
ja sotainvalideilta anteeksi, että järjestön
edustajat, 80-vuotiaita, huonokuntoisia, huonojalkaisia miehiä,
joutuvat tulemaan eduskuntaan kertomaan, mitä epäkohtia
budjetista löytyy. (Ed. S. Lahtela: Oikein tehty!) — Sitä mieltä minäkin
olen. — Viime viikolla opettajat esittivät hätähuutonsa
eduskunnan portailla. Ei yhteiskunnassa mene niin hyvin kuin ehkä hallitus
olettaa. Ovatko ne viestit, mitä hallituspuolueitten edustajat
sanoivat vievänsä hallituspuolueille, menneet
perille, se, mitä veteraanijärjestöt, invalidijärjestöt,
opettajat esittivät? Jos ovat menneet perille, miksi ei
ole reagoitu?
Ed. Viitanen viittasi ylipormestari Ilaskiven lausuntoihin,
ja ymmärsin, että ed. Viitanen oli myöskin
aivan samaa mieltä ylipormestari Ilaskiven kanssa, joka
oli sanonut, että suuret tuloerot johtavat turvattomaan
yhteiskuntaan. Ed. Viitanen, kahdentoista viimeisen vuoden aikana
kotitalouksien käytettävissä olevat tulot
ovat kasvaneet 20 prosentilla, aika paljon, Vattin tutkimuksen mukaan.
Jos minä kysyisin ed. Viitaselta, miten hän jakaisi
tämän keskimääräisen
20 prosentin kasvun, niin minä oletan, että ed.
Viitanen sanoisi, että niille pienituloisille ehkä 25
prosenttia, ehkä 30 prosenttia, ja sitten niille hyvätuloisille ehkä 10—15
prosenttia. Näin oletan, että te vastaisitte.
Te tiedätte myöskin yhtä hyvin kuin minä,
että poliittisilla päätöksillä voisi
näin menetellä. Nyt minä kerron teille
kuitenkin vastauksen, miten tämä 20 prosenttia
on jakautunut. Kaikkein köyhimmän ryhmän,
pienituloisimman ryhmän, tulot ovat kahdessatoista vuodessa nousseet
1,1 prosentilla. Suurituloisimmille tämä 20 prosenttia
on muuttunut 44,1 prosentiksi, eli ei ole ihme, että tuloerot
ovat kasvaneet, jos alimmassa tulot ovat nousseet 1,1:llä ja
suurimmassa 44,1:llä prosentilla, ja sosialidemokraatit ovat
olleet hallituksessa koko tämän ajan. Eli ei ole
mennyt niin kuin olisi pitänyt mennä. Kun te vielä sanotte,
että linja jatkuu, niin sehän on pelottavaa. Jos
linja jatkuu, niin silloin todennäköisesti jatkossakin
tulee näin käymään.
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on
viitattu myös siihen, mitä hallituspuolueet ilmoittivat vaalien
alla ja mitä tuolla turuilla ja toreilla tänä päivänä puhutaan.
Ed. Katainen viittasi vaaliohjelmiin, miten oikeastaan kaikki muut
puolueet paitsi kokoomus korostivat palvelujen merkitystä veronalennusten
sijaan. Muistan hyvin, kun pääministeri Jäätteenmäki
jätti hallitusohjelmansa ja siinä tuloveronkevennykseksi
esitettiin 1,12:ta miljardia euroa. Silloin kokoomus moitti, kristillisdemokraatit
moittivat, vasemmistoliitto moitti, myöskin vihreät
moittivat: tämähän on täysin
ristiriidassa sen kanssa, mitä vaalikentillä luvattiin.
Tämä 1,12 miljardia on nyt kasvamassa, niin kuin
tänään olemme kuulleet, 2,8 miljardiin
euroon, vaikka ei pitänyt veronkevennyksiä näin
paljon tehdä vaan piti käyttää rahoja
palvelujen parantamiseen ja myöskin eräiden tulonsiirtojen
korottamiseen. Nyt joku tietenkin voi sanoa, että silloin
meillä ei olisi ollut talouskasvua. Voin ja haluan muistuttaa
teitä, että sodan jälkeen lienee vain
neljä vuotta, milloin maassa ei ole ollut talouskasvua,
eli olisi kauheata, jos ei talouskasvua olisi. Kyllä meillä yleensä on
talouskasvua sen takia, että ihmiset edelleen tekevät
tässä yhteiskunnassa työtä.
Kyllä vaaleissa luvattiin parantaa huono-osaisten ja
ennen kaikkea lapsiperheitten asemaa. Budjettiesitys ei kuitenkaan
mitenkään merkittävällä tavalla
tätä tee.
Hallituspuolueiden edustajat tulevat myöskin tekemään
paljon talousarvioaloitteita, ilmeisesti vakavassa mielessä,
missä te esitätte epäkohtien poistamista,
ja minä toivon todella, että silloin kun asioista äänestetään, äänestetään
sen puolesta, aivan niin kuin jopa ministerit ja hallituspuolueiden
edustajat juoksevat kentällä ja kertovat, mitä kaikkea
pitäisi muuttaa ja mitä kaikkea pitäisi
tehdä. Kun oppositio tekee täällä ne
esitykset, niin äänestetään
vastaan.
Perintö- ja lahjaveron epäkohdista ei voi
olla kukaan tietämätön. Ei yksikään
edustaja voi olla tietämätön siitä,
että lesket ja orvot, varsinkin silloin, kun varallisuutta
on vähän, joutuvat kohtuuttoman paljon
maksamaan perintöveroa. Ei tule mitään
muutosta. Miksi hallitus ei ole tehnyt minkäänlaista
muutosesitystä, vaikka jokainen on tietoinen näistä epäkohdista?
Eli toivon todella, että ne teot olisivat puheiden mukaisia.
Mutta onneksi löytyy vaihtoehto. Aina on vaihtoehtoja,
ja hallitus on myöskin oppositiolta vaatinut vaihtoehtoja.
Joka vuosi kristillisdemokraatit ovat sellaisen myöskin
esittäneet, niin kuin tänäkin vuonna.
Me emme esitä veroasteen kiristämistä,
mutta me esitämme verotuksen rakenteeseen muutoksia.
Varmasti odotatte tuota pörssiveroa ja pidätte sitä mahdottomana
esityksenä. Olen niin monta kertaa kuullut nuo väitteet,
että pörssi karkaa, jos pörssivero otetaan
käyttöön. Kun viime vuonna tästä asiasta
puhuin, niin viittasin Englantiin, jossa on 0,4 prosentin pörssivero.
Nyt se on nostettu 0,5:een, ilman että pörssi
olisi siitä kärsinyt. Siis viime vuonna 0,4, tänä päivänä 0,5,
eli on täysin mahdollista verottaa 0,1—0,15 prosentilla,
ilman että siitä syntyisi mitään
vahinkoa. Kyllä jokaisen pitäisi myöskin
ymmärtää, että jos vaihto on
yli 200 miljardia vuodessa eli suurempi kuin Suomen koko bruttokansantuote,
niin jokainen ymmärtää, että ei
siinä mitään uutta tervettä rahaa
pyöri, vaan sama raha pyörii jatkuvasti pörssissä,
ja miksi ei voisi sitten sellaista verottaa? Tämä toisi
kyllä huomattavan summan valtion kassaan.
Alkoholiverosta ministerit sanovat, että pitää nostaa.
Julkisuuteen annetaan sellaisia vaatimuksia: alkoholiveroa pitää nostaa.
Me olemme aivan samaa mieltä, että pitäisi
nostaa, mutta me teemme myöskin esityksen ja me tulemme
sen esityksen puolesta äänestämään.
Enkä minä usko, että matkustajatuomiset
lisääntyisivät, jos viinapullon hinta
nousisi 75 sentillä tai viinipullon 30 sentillä,
niin kuin me esitämme. Maksaako se 7 euroa 30 senttiä,
vai 7 euroa 60 senttiä, ei suomalainen lähde Tallinnaan
hakemaan 30 sentin takia viinipulloja tai viinapulloja. Tästä valtio saisi
kyllä, aivan niin kuin ministerit ovat julkisuuteen esittäneet,
lisää rahaa ja vähemmän kuluja
sen takia, että haitat vähenisivät.
Meillä on myöskin esitys lyhytaikaisen myyntivoiton
ankarammasta verotuksesta, joka toisi aika paljon lisää rahaa
kassaan, ja sitten vielä tämmöinen uusi
veronkevennys, joka parantaisi lapsiperheiden asemaa huomattavasti.
Tietenkin lapsilisiä voitaisiin nostaa, silloin kaikki
saisivat yhtä paljon, mutta meidän esityksemme
lähtee siitä, että luodaan uusi, ylimääräinen
ansiotulovähennys, jonka toinen huoltajista saisi tehdä ja yksinhuoltaja.
Tämä koskisi niin yksinhuoltajia kuin toista huoltajaa.
Tämä maksaisi noin 150 miljoonaa euroa, mutta
parantaisi semmoisen tavallisen lapsiperheen asemaa noin 150 eurolla vuositasolla.
Kun kuukausiansio olisi 2 000 euroa, niin veronkevennys
olisi noin 150 euroa vuodessa.
Vaalien alla puhuttiin paljon elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentamisesta, ja edelleen monet, (Puhemies koputtaa) varsinkin
keskustan edustajat, ovat sitä mieltä, että se
pitäisi toteuttaa. Rahat riittäisivät
myöskin siihen, ja se helpottaisi ennen kaikkea lapsiperheiden
asemaa. Nelihenkisen perheen kustannukset (Puhemies koputtaa) alenisivat
noin 250 eurolla.
Arvoisa herra puhemies! Varmasti olen esittänyt, että vaihtoehtoja
löytyy. Kristillisdemokraattien vaihtoehto on tasapainoinen,
se on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi, ja siihen jokainen kansanedustaja
saa sitten, kun budjetista äänestetään,
ottaa kantaa.
Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama valtion
vuoden 2006 talousarvioesitys ei sisällä yllätyksiä vaan
on sisällöltään lähinnä rutiininomainen.
Esityksessä lähdetään siitä, että maamme
talouskasvu nopeutuu, vienti vauhdittuu ja bruttokansantuote kasvaa
ensi vuonna yli 3 prosenttia. Epäilemättä Suomen
kansantaloudella menee ensi vuonnakin hyvin, jos kohta perussuomalaisten
eduskuntaryhmä pitää esitettyjä kasvuennusteita
turhan toiveikkaina. Niitä laadittaessa ei ole mielestämme
riittävästi huomioitu kansainvälisiä epävarmuustekijöitä,
kuten öljyn korkeaa hintaa. Vaarana kalliista öljynhinnasta
on inflaatiopeikko, ei kuitenkaan entisaikojen tapainen raju inflaatio,
vaan yleisen hintatason huomattava nousu.
Kärjistäen voi todeta, että euroalueen
talous on lähes pysähtyneessä tilassa
huolimatta historiallisen alhaalla olevasta korkotasosta. Euroalueen
maiden talouskasvu on ollut suhteellisen hidasta, ja sen osuus maailman
kokonaistuotannosta on laskenut jo pidemmän aikaa. Merkittävin talouskasvu
maailmalla tapahtuu tällä hetkellä Aasiassa
ja siellä etenkin Kiinassa ja Intiassa. Tältä suunnalta,
Kaukoidästä, tulee maailmantalouden tärkein
vetoapu ensi vuonnakin mitä todennäköisimmin
tapahtumaan. Vaikka ensi vuosi siis näyttäytyykin
kansantaloudellemme kohtalaisena, uhkaa Suomea tulevina vuosina
pitkän hitaan kasvun vaara, joka tulee jäytämään
hyvinvointivaltiomme perusteita, kuten ministeri Kalliomäki
mielestämme sangen realistisesti evästi eduskuntaa
esitellessään budjettiesityksen.
Arvoisa herra puhemies! Palkansaajien varsin laajamittaiset
veronkevennykset jatkuvat tulevanakin vuonna, mutta ne eivät
painotu siten, kuten me perussuomalaiset toivoisimme niiden painottuvan.
Mielestämme kevennykset tulisi suunnata vielä enemmän
ennen muuta kaikkein pienituloisimpien kansalaisten verorasituksen
keventämiseen nostamalla verovapaan tulon ylärajaa valtionverotuksessa
ja korottamalla tuntuvasti kunnallisveron perusvähennystä.
Parhaiten pienituloisten verotaakkaa kuitenkin helpotettaisiin
alentamalla elintarvikkeiden ja peruspalveluiden arvonlisäveroa.
Samalla heidän ostovoimansa kasvaisi, se lisäisi
työllisyyttä, antaisi uskoa suomalaisille maatalousyrittäjille
ja pistäisi yhteiskunnan rattaat pyörimään tiuhemmin,
sillä tosiasia on, että kaikkein pienituloisimmille
annettu lisäeuro palautuu heti kulutukseen lähes
täysimääräisesti, kun taas hyvätuloisen
osalta palautumisprosentti on minimaalista. Hyvätuloisilla
lisäeurot tahtovat herkästi siirtyä säästöihin
ja sijoituksiin eivätkä hyödyttämään
kotimarkkinoita, kuten pienituloisilla eläkeläisillä,
sotiemme veteraaneilla ja kotirintamanaisilla, opiskelijoilla, työttömillä ja
lapsiperheillä.
Paljon mainostettuun köyhyyspakettiin sisältyy
eräs myönteinen parannus, josta olemme valmiit
antamaan hallitukselle tunnustusta ja josta sitä paitsi
on ollut vireillä myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän
tekemä lakialoite, nimittäin toimeentulotuen asumismenojen
7 prosentin omavastuun poistaminen. Se on hyvä asia vähempiosaisten
kannalta, vaikkakin poistaminen tapahtuu vasta syksyllä 2006.
Kansaneläkkeeseen niin ikään ensi syksynä tulossa
oleva 5 euron tasokorotus on positiivinen asia periaatteessa. Pidämme
suuntaa oikeana, mutta ottaen huomioon sen, mitä päähallituspuolueet
lupasivat nykyisen ministeri Hyssälän johdolla
viime vaalien alla, tuntuu tämä 5 euron korotus
suoranaiselta pilkanteolta, kun ottaa toisaalta huomioon esimerkiksi
sähkön, polttoaineiden ja erilaisten palvelumaksujen
korotukset. 5 euroa ei kata edes osaksikaan näitä.
Lisäksi on muistettava, että meillä on
edelleen voimassa epäsosiaalinen taitettu indeksi. Varallisuusverosta
luopuminen on puolestaan perussuomalaisten mielestä räikeän epäsosiaalinen
temppu, joka palvelee ainoastaan maamme todella raharikkaita kansalaisia.
Arvoisa puhemies! Työttömyys on edelleen suuri
ongelma maassamme. Hallitus luottaa perinteisiin kortistokosmeettisiin
keinoihin odottaen ilmeisesti ongelman korjaantuvan vähitellen talouskasvun
seurauksena itsestään suurten ikäluokkien
työmarkkinoilta poistumisen seurauksena eikä näytä ryhtyvän
mihinkään merkittäviin työvoimapoliittisiin
uudistuksiin kokonaistilanteen muuttamiseksi. Näyttää jopa
siltä, että hallitus on tyytyväinen nykyiseen
tilanteeseen.
Hieman parantuneesta työllisyysasteesta huolimatta
tyytyväisyyteen ei mielestämme ole aihetta. Työttömyys
on käsittämättömän
korkealla. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja on yksilön kannalta
onnetonta. Sitä paitsi, vaikka työpaikkojen määrä on
noussut, pysyy työttömyysaste silti korkealla.
Tämä niin sanottu kohtaanto-ongelma vaatii ratkaisua.
Perussuomalaisten mielestä työllisyyttä voitaisiin
parantaa kansalaisten ostovoimaa lisäämällä ja
palvelualaa kehittämällä, kuten edellä esitin,
sekä harkitsemalla todella ruuan lisäksi myös
peruspalvelujen arvonlisäveron alentamista.
Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys ei sisällä juuri
mitään parannuksia sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten
etuuksiin. Vaikka veteraanien poistuma onkin suuri, tarvitsevat
he yhä enemmän rahaa kuntoutukseen ja asuntojen
korjaamiseen. Oikeastaan ainoa esityksestä löytämämme
positiivinen asia on sotilasvammalakiin esitettävä muutos
siten, että 25 prosentin haitta-asteen omaaville sotainvalideille
myönnettäisiin oikeus valtion korvaamaan jaksottaiseen
laitoshoitoon. Perussuomalaisten mielestä on käsittämätöntä,
että veteraanien kuntoutukseen osoitettuja määrärahoja
ollaan jopa laskemassa 5,5 miljoonalla eurolla kuluvan vuoden talousarvioon
nähden. Mielestämme veteraanien kuntoutusmäärärahat
olisi tullut säilyttää vähintäänkin
entisellään.
Toivomme, että eduskunnassa löytyy riittävä yksimielisyys
yli puoluerajojen korjata veteraaniasioihin liittyvät epäkohdat.
Lupauksia on jo annettu riittävästi. On muistettava,
että tämän itsenäisyyttämme
puolustaneen ja hyvinvointimme rakentaneen väestöryhmän
keski-ikä on noin 84 vuotta. Pian etuuksien parantaminen
on myöhäistä, jos tarkoitus on, että he
itse pääsisivät niistä nauttimaan.
Meille epäilemättä sanotaan, että rahaa
ei ole. Mutta sitten kun puhutaan kehitysavun nostamisesta tai pakolaisten
ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan aiheuttamista menoista
tai EU:n paisuvasta nettopakkojäsenmaksusta unohtamatta
EU:n puheenjohtajakauden hulppeita kustannuksia, tuntuu rahaa yhtäkkiä näihin
tavallista kansalaista ei lainkaan hyödyttäviin
rahareikiin riittävän. Perussuomalaiset eivät
voi lainkaan ymmärtää, että Yhdistyneelle
kuningaskunnalle myönnetään maksuhelpotuksen
rahoitukseen suomalaisten veronmaksajien rahoja 143 miljoonaa euroa,
siis lähes miljardi tapettua markkaa. Rahaa Suomella siis
on, se tunnustettakoon ... (Ed. Pulliainen: Pitäähän köyhiä auttaa!) — Köyhiä pitää
auttaa,
ed. Pulliainen. — Rahaa Suomella siis on, se tunnustettakoon,
mutta kyse onkin siitä, mihin haluamme sen kohdistaa. Miksi
emme osaa asettaa omaa kansaamme tai edes sen kunniakansalaisia,
sotiemme veteraaneja ja kotirintamanaisia, etusijalle?
Arvoisa herra puhemies! Veteraanien kohtelun ohella perussuomalaisten
eduskuntaryhmä ilmaisee hämmästyksensä budjettiriihen
yhteydessä julkisuudessa olleesta, farssin piirteitäkin
saaneesta tiemäärärahataistelusta. Voi
sanoa, että siltarummut ovat kumisseet ja lehmänkauppoja on
tehty 1970-luvun malliin, kun liikennehankkeita on runnattu. Vastustamme
sitä epätasa-arvoisuutta, että teitä saavat
ne paikkakunnat, joilla on varaa antaa korotonta lainaa valtiolle.
Toisaalta taas rahaa ei anneta listalla olleisiin hyvin perusteltuihin
hankkeisiin, joiden suunnitelmat ovat sitä paitsi vaarassa
vanhentua, kuten muun muassa Sepänkylän ohitustie
Pohjanmaalla. On täysin käsittämätöntä,
että perustienpidon osalta määrärahoja
ollaan jopa vähentämässä. Tämä tulee
merkitsemään merkittävälle osalle
maamme tiestöstä, eli maanteille ja paikallisteille,
yhä piteneviä kelirikkokausia sekä liikenneturvallisuuden
heikkenemistä entisestään. Samalla se
johtaa siihen, etteivät yritykset voi eivätkä halua
hakeutua sellaisille alueille, joilla ei ole ympäri vuoden
liikennekelpoisessa kunnossa olevaa tiestöä. Lisäksi
hoitamaton kansallisomaisuus tuhoutuu, mikä on samaa kuin
velan otto.
Haluaako hallitus tietoisesti vaikeuttaa syrjäisemmillä seuduilla
asuvien kansalaisten elämää entisestään?
Verot kyllä peritään kaikilta kansalaisilta
vaikka pitkospuita pitkin, mutta vastinetta maksetuille veroeuroille
ei anneta yhtäläisesti. Tämä on
perustuslain tasavertaisuushengenkin vastaista. Valittu toimintalinja
on outoa aluepolitiikkaa, maaseudun autioittamisen kiihdyttämistä ja
vastoin valtioneuvoston omiakin hyväksymiä periaatteita.
On muistettava, että 68 prosenttia tavara- ja 96 prosenttia
henkilökuljetussuoritteista hoidetaan maanteitse.
Perustienpidon ohella hallituksen syrjivä asenne haja-asutusalueita
kohtaan ilmenee myös yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen varattujen
määrärahojen vähentämisestä kuluvaan
vuoteen verrattuna. Tällä menettelyllä vaikeutetaan
etenkin maa- ja metsätalousyrittäjien mahdollisuuksia
harjoittaa ammattiaan. Keskustavetoisella Vanhasen hallituksella
on selvästikin vaikeuksia ymmärtää maaseudun
tiestö- ja muita ongelmia, kuten myöskin kuntien
kurjaa taloustilannetta.
Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti muutamasta budjettiesitykseen
liittyvästä asiakokonaisuudesta. Turvallisuus
on yhteinen asiamme. Myönteistä on, että poliisitoimen
määrärahoja hieman nostetaan, mutta valitettavasti
näillä määrärahoilla
ei edelleenkään pystytä turvaamaan haja-asutusalueiden
turvallisuutta. Poliisin näkyvyys tulee edelleen heikkenemään,
eikä hälytysten jälkeinen odotusaika
tule ainakaan lyhenemään Väli- ja Pohjois-Suomessa.
Poliisin kokonaiskustannukset euroa per asukas ovat laskeneet kuin
lehmän häntä eli ovat miinus 95 euroa ensi
vuonna.
On myös helppo todeta, että syyttäjälaitokselle
varatut määrärahat eivät tule
riittämään. Perusteluissa mainitut syyttäjälaitoksen
kehittämistoimet ovat käsityksemme mukaan vastoin
eduskunnan hyväksymiä periaatteita. Kansalaisten
oikeusturvan kannalta on tärkeää, että tehdyt
rikokset tutkitaan ja tuomiot annetaan ripeästi; juuri tästä asiastahan
Suomi sai äskettäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta
langettavan päätöksen, kun eräässä tapauksessa
syyteharkinta oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi.
Arvoisa puhemies! Työsuhdematkalipusta ja omaishoitajien
alimman hoitopalkkion sekä kotitalousvähennyksen
enimmäisrajan nostamisesta hallitus toki ansaitsee mielestämme
tunnustuksen. Kotitalousvähennys on saanut vasemmiston piikayhteiskuntapelottelusta
huolimatta kansalaisten suosion. Palveluyritysten kannalta se on osoittautunut
hyväksi työllistämiskeinoksi, ja se ehkäisee
omalta osaltaan harmaata taloutta.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi toivon, että erityisesti
hallituspuolueiden eduskuntaryhmät opposition tuella pystyvät
valiokuntakäsittelyssä saamaan budjettiin kansalaisten
perustuslainkin takaamia perusoikeuksia ja palveluja parantavia muutoksia
yhteisen isänmaamme hyväksi.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän 7 minuutin puheenvuorot pääministerille
ja valtiovarainministerille ja heidän puheenvuorojensa
jälkeen sallin debattikeskustelun.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Kiitos näistä kaikista
ryhmäpuheenvuoroista! Niissä opposition osalta
oli kyllä jo vaalitunnelmaa tarpeettoman paljon. Vaaleihin
on puolitoista vuotta vielä aikaa, ja kannattaa keskittyä siihen,
mikä on meidän tehtävämme tällä hetkellä.
Tätä Suomen talouden asemaa voisi kuvata aika
hyvin niin, että me olemme keskieurooppalaisen talouden
apatian ja toisaalta Aasian, Venäjän ja Pohjois-Amerikan
talouskasvun välimaastossa. Meidän pitää tietysti
valita, kummalla puolella tässä talouskehityksessä haluamme
olla, ja tehtävämme on luonnollisesti pyrkiä vahvasti
pysymään kasvun puolella. Keski-Euroopan esimerkki
ei houkuttele, mutta se on hyvin lähellä. Tämän
saavuttamiseksi tietysti tarvitaan hyvin paljon toimia. Toisaalta
meidän vastuullamme ovat ne toimet, joita teknologisen
kehittämistyön, osaamisen kehittämisen,
innovaatioiden aikaansaamisen, viennin vahvistamisen osalla on tehtävissä niin,
että saamme taloudellisesta globalisaatiosta enemmän
irti myös Suomelle. Tätä työtä tehdään
ja tässä on aika hyviä tuloksia saatu,
kun tarkastellaan Suomen viennin kehitystä.
Toisaalta, ja siihenkin eduskunta ja hallitus voivat vaikuttaa,
me voimme tehdä myös hyvin paljon talouskasvun
eteen siinä, millä tavalla kotimarkkinamme toimivat
ja kotimarkkinamme uskovat tulevaisuuteen. Juuri tällä hetkellä Keski-Euroopassa,
meidän tärkeimmällä markkina-alueellamme,
Saksan vaalituloksen johdosta on olemassa selvästikin poliittisesti
epävarma tilanne. Kun sen yhdistää toisaalta
kansainvälisten energiahintojen melko korkeaan tasoon,
on olemassa riskejä siitä, että syntyy
sellaisia psykologisia reaktioita, joita emme odota. Siksi erityisesti
näissä oloissa tämän budjetin
eduskuntakäsittelyä leimaa se, että meidän
on kannettava huolta siitä, että teemme kotityömme
täällä mahdollisimman hyvin, kannamme
huolta kurinalaisuudesta budjettia tehdessämme, kohdistamme
toimemme, mitä budjetilla teemme, erityisesti osaamisen
vahvistamiseen, yrittäjyyden, työllisyyden ja
myös sosiaalisen eheyden lisäämiseen. Nämä ovat
niitä toimia, joilla vahvistetaan sekä kotitalouksien
että yritysten luottamusta tulevaisuuteen, joka luottamus
on viimeisten vuosien ajan ollut korkealla tasolla ja on pitkälti
ollut selitys siihen, että me olemme pystyneet kasvumme
pitämään noin 3 prosenttiyksikön
tasolla erotuksena Keski-Euroopan prosentin tasosta. Ero on ollut
siinä, että meillä ovat suomalaiset luottaneet
siihen, että asiat ovat hallussa, niitä hoidetaan
hyvin ja Suomessa kannattaa tehdä työtä ja elää.
Ihmiset luottavat tulevaisuuteensa, ja silloin myös raha
kiertää.
Nyt tänä syksynä sillä tavalla,
jolla myös eduskunta käsittelee budjettia, vastataan
siihen toimintatilanteeseen, joka Keski-Euroopasta meille tulee.
Sen tähden oma viestini tässä budjettikeskustelussa
on se, että meidän pitää toimia ja
huolehtia kurinalaisuudesta budjetissa, että kehykset pitävät,
ja kohdistamme ne toimet osaamiseen, yrittäjyyteen, työllistämiseen,
sosiaalisen eheyden lisäämiseen.
Tänään julkistetut tuoreimmat työllisyysluvut osoittavat
sen, että olemme oikealla tiellä. Olemme saaneet
myönteisiä tuloksia aikaan, työllisyys
paranee, työttömyys alenee. Olemme päässeet
irti siitä, voi sanoa, apatiasta, joka Keski-Euroopassa
vallitsee. Kun kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt
ed. Katainen totesi, että hallitus on jättänyt
budjetin yhteydessä käyttämättä mahdollisuudet
uusiin työllisyysavauksiin, ei se pidä paikkaansa.
Budjettiin kootaan ne päätökset konkreettisiksi
päätöksiksi, joita vuoden aikana on valmisteltu.
(Ed. Zyskowicz: Lukekaa tarkemmin!) Nyt on aika niistä päättää,
ja siksi budjetissa ne on tehty. Ne on huolella valmistettu, ja
ne ovat tänä syksynä ratkaistavissa. (Ed.
Zyskowiczin välihuuto) — Kaivakaa sieltä budjettikirjan
lopusta taloudellinen katsaus, ja sen sivulta 42 löytyy
hyvä kaavakuva, joka oikeastaan kertoo viimeisten vuosien
työllisyyskehityksen anatomian. Sen oikeastaan tärkein
kertoma on se, että silloin kun kokoomus oli hallituksessa
ja myös vasemmistoliitto, näyttää siltä,
että te jätitte viimeisten kolmen vuoden aikana
päätöksiä tekemättä.
Se heijastuu siinä, että työllisyyskehitys
tasaantui ja kääntyi lopulta alamäkeen,
joka heijastui pitkälle vielä myös meidän hallituksemme
alkutaipaleelle. Nyt tämä suunta on saatu kääntymään
ylöspäin, ja tämänkin päivän
työllisyysluvut ovat tässä suhteessa
oikean suuntaisia. Meidän on toimittava siten, että perusluottamus
jatkuu, että tämä suunta voisi jatkua.
Me olemme tottuneet tässä eduskunnassa väittelemään
siitä, kuka mitäkin ennen vaaleja sanoi, mitä vaalien
jälkeen. (Ed. Jaakonsaari: Se on aika tärkeää!) — Se
on tärkeää, että vertailua tehdään. — Kokoomus
asettui kannattamaan hallituksen esitystä kotitalousvähennyksen
lisäämisestä. Hyvä näin.
Minusta se onkin vähintä, mitä voitte
tehdä. Te omassa kuuden kohdan vaaliohjelmassanne esititte
kotitalousvähennyksen korottamista, muistaakseni, oliko
se nyt 350 eurolla? Oliko se näin, ed. Zyskowicz? Anteeksi,
oliko se korotusesitys 350 euroa kuukaudessa? (Ed. Kuosmanen: 350
miljoonaa!) — Ei, vaan kuukaudessa. No, se oli se 350 euroa
kuukaudessa. Hallitus korottaa sitä 1 150 eurolla kuukaudessa. — Samoin
teidän kuuden kohdan ohjelmanne vaaleissa oli niin vaatimaton,
koski se sitten tulonsiirtojen nostamista, hyvinvointipalvelujen parantamista,
että yksinkertaisesti sillä ohjelmalla me emme
olisi vastanneet niihin haasteisiin, joita Suomella on, ei myöskään
osaamisen eikä teknologian kehittämisen osalta.
Minä luulen, että yksi syy, minkä takia
te oppositiossa nyt olette arvostelemassa hallitusta, johtuu siitä,
että teidän ohjelmanne, jolla te olisitte hakeneet
vastausta tämän vaalikauden tarpeisiin, oli kerta kaikkiaan
riittämätön. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)
Vuoden 2006 budjettiesitys on lievästi alijäämäinen.
Voidaan sanoa, että se on tietoisesti myös lievästi
elvyttävä. Sekin on harkintaan perustuva tulos.
Suomi tarvitsee tälläkin hetkellä lievästi
elvyttävää budjettia pysyäksemme
irti Keski-Euroopan apatiasta, ylläpitääksemme
kotimarkkinoihin uskomista ja kotimarkkinoiden kasvua, ja siltäkin
perustalta tämä lievä alijäämä on
perusteltu. Siitä ei kannata suomalaisten huolestua.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Viime perjantaina budjetin esittelypuheenvuorossani
povasin, että vanhalla rutinalla ja käsittelykaavalla
saamme täällä aikaan sähäkän riidan
mutta menetämme sen punaisen langan, jota käsittelyssä tarvitaan.
Arvelin, että kansalaiset eivät kuitenkaan tätä meiltä odota.
Korostin, että olisi keskustelussa hyvä punnita
tämän maan vahvuuksia, heikkouksia ja sitten tulevaisuuden haasteita
ja arvioida, miten hallituksen budjettiesitys vastaa näihin
haasteisiin. Nyt kuunneltuani ryhmäpuheenvuorot voin kuitenkin
kiitollisena panna merkille sen, että ihan tuuleen en perjantaina
huutanut. Tässä on ollut oikeata otetta ja viritystä.
Toki sellaisen mullistavan havainnon jouduin tekemään,
että oppositio on ollut huomattavasti kriittisempi hallituksen
budjettiesitykseen nähden kuin hallitusryhmät.
Vasemmistoliitto on jopa äärimmäisen
kriittinen, mikä on mielenkiintoista, koska silloin te
olette kriittisiä sitä linjaa kohtaan, jota itse
olitte puolustamassa viime hallituksessa.
Mutta kaikki ei ole sanottu, ja minusta yksi tärkeä ulottuvuus
ainakin puuttui lähes tyystin tästä keskustelukierroksesta
tässä vaiheessa, ja se on se, miten Suomi on riippuvainen
kansainvälisestä kehityksestä. Otan ajankohtaisimman
esimerkin, Saksan vaalituloksen ja Suomen. Välitön
reaktiohan on ollut se, että euron arvo on laskenut, pörssikurssit
ovat notkahtaneet — vaikea sanoa, kuinka kauan kestää,
mutta näin on tapahtunut — ja on kysyttävä,
miksi tämä on sitten noteerattava meillä täällä Suomessa.
Vastaus on tietenkin hyvin selkeä ja yksinkertainen. Meillä on sama
valuutta, Suomen valuutta on euro. Suomen tärkein viiteryhmä Euroopan
unionissa on euroalue. Se on siis EU:n ydintä Suomen kannalta.
Tämä on tässä tilanteessa erityisen
tarkkaan muistettava. Saksan vaalituloksen analysointi on tietenkin
vaiheessa, jossa jää paljon enemmän kysymyksiä kuin
on vastauksia annettavissa. Varmaa juuri nyt on vain se, että epävarmuus
tulee vallitsemaan jonkin aikaa, ja se on myrkkyä EU:n
taloudelle, sitä kautta myöskin ongelma Suomen
taloudelle.
Saksan tulevasta hallitusratkaisusta riippumatta voin mielestäni
ennakoida, että tästä eteenpäin
saksalaisuus korostuu Saksan, EU:n ja Euroopan politiikassa myös
globaalilla tasolla ja että muutos on tapahtunut asteittain
Saksojen yhdistyttyä. Saksa ei entiseen, tuohon takavuosien tapaan
ole valmis ostamaan saksalaisella rahalla laajentuneen ja vielä laajentuvan
unionin yhtenäisyyttä, mutta yhtenäisyyttä unioni
kuitenkin tarvitsee. Se tarvitsee moottorin, ja moottori on siellä,
missä yhteiset edut helpoimmin ja selkeimmin käsitettävissä ollen
löytävät yhteisen kiintopisteen, ankkurin,
ja se ankkuri on raha, yhteisvaluutta-alue, euroalue. Siellä mukana
olevilla mailla on kouriintuntuva kannustin yhteistyöhön.
Mielestäni Suomen EU-politiikan keskeisen painopisteen
tulee olla euroalueen suunnassa, koska sinne suuntaavat muutkin
mielenkiintonsa. Kannattaa miettiä tässäkin
salissa muun muassa Vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuutta, sen
mahdollisuuksia, jotka minusta kyllä ovat paljon paremmat
kuin julkisuudessa on yritetty väittää.
Sitten, puhemies, pari kolme kommenttia ryhmäpuheenvuoroihin:
Pääministeri jo viittasi kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon.
Minä viittaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron siihen palautteeseen,
että hallitus olisi noudattamassa kokoomuksen vero-ohjelmaa.
(Ed. Zyskowicz: Sehän pitää paikkansa!)
Kokoomuksen vero-ohjelma tarkoitti sitä ja tarkoittaa ilmeisesti
jatkossakin sitä, että he sanovat sopimusyhteiskunnalle
"ei". (Välihuutoja) Te halusitte erottaa työn
verotuksen keventämisen ja tuloratkaisun etsimisen toisistaan.
Se oli kokoomuksen vankka kanta. Se oli teidän veropoliittinen
ohjelmanne. Mitä siitä sitten olisi seurannut?
Siitä olisi syntynyt veronkevennyksiä, mutta ei
tupoa, ja sen jälkeen edessä olisi ollut epävarmuuden
aika, luottamuspula kansalaisten keskuudessa, markkinoilla, koko
tässä vaativassa mekanismissa, talouden ja työllisyyden
kasvun edellytysten pohjan rapautuminen. Siinä on kokoomuksen
vero-ohjelma. Se eroaa 180 astetta hallituksen ohjelmasta.
Tätä taustaa vasten on minusta myöskin
todella hämmästyttävää se
kritiikki, missä hallituksen budjetin velkaantumiskehitykseen
kokoomuksessa kiinnitetään huomiota. Tuo teidän
vero-ohjelmanne olisi vienyt meidät todella suureen, syvään
velkaantumiskehitykseen (Välihuutoja — Naurua)
rajoittamalla kasvua, syömällä budjetin tulopuolta
samaan aikaan. Eli minusta ei ole mitään tolkkua
tässä teidän palautteessanne. Riskinotto
kasvun hyväksi on ollut hallituksenkin puolella politiikka,
mutta hallitun riskin otto. Te olisitte ottaneet riskin, jolla passiivinen
politiikka olisi aiheuttanut vielä suuremman riskin. Velka
sitä paitsi, toisin kuin te väitätte,
on alentumassa suhteessa bkt:hen. Mehän pääsemme
nyt alle 40 prosentin ensi vuoden budjettiennusteen mukaan.
Plussan annan kokoomukselle kunta- ja palvelurakenneuudistusta
koskevasta kommentistanne. Toki pitää kysyä,
onko nyt Tanskan-malli sitten se oikea malli. Minusta pitää etsiä Suomen-malli,
jota peilataan sitten muitten maitten tilannetta vasten.
Ed. Siimeksen puheenvuoro oli minusta erittäin laadukas,
perinteinen oppositiopuheenvuoro. Havaitsin ja vähän
innostuinkin tästä havainnostani, että harmaasta
persoonastani on ehtinyt tulemaan niin raskas, painava taakka vasemmistoliitolle,
että se pitää jokaisen puheenvuoron jokaisessa
kappaleessa tuoda esiin. Mutta niin kuin sanoin, siinä oli
linjakkuutta. Huomasin, että perjantaipuheenvuoroni oli
kyllä luettu vasemmistoliitossa ja pyritty hakemaan sitten
niitä painopisteitä, ja kiitos siitä,
että kun minä sanoin esimerkkejä painopistealueista,
kerroitte niitä lisää, mikä on
ihan oikein. Ilmastopolitiikka, energia- ja ilmastopolitiikka on
sitä. Siitä on kylläkin tulossa aivan
lähiaikoina hallituksen selonteko, ja pääsemme
ruotimaan tuota teidän mielestänne, niin kuin
minunkin mielestäni, tärkeätä aluetta
perusteellisesti.
Varallisuusveroon voimme palata varmaan keskustelussa, koska
nyt aika loppuu. Se aihe on hyvä käydä silloin,
kun se tulee esityksenä eduskunnan käsittelyyn,
kunnolla lävitse. Se on mielenkiintoinen aihe ja myöskin
sen liittyminen tupoprosessiin, josta voidaan kyllä nytkin
vielä jatkossa tänään keskustella.
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä vaiheessa sallin vastauspuheenvuorot,
joita voi pyytää nousemalla seisomaan ja painamalla
V-painiketta.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri, te totesitte,
että kokoomus jätti hallituksessa tekemättä jotakin
ja sen takia tämä hallitus on ongelmissa. Kuten
aivan hyvin muistatte, Suomi oli Euroopan vahvin talous silloin,
kun hallitus vaihtui. Nyt Suomen julkinen talous on hiipumassa toiseksi
nopeinta vauhtia euroalueella. Kun te väititte, että kokoomus
ei tehnyt uudistuksia, niin katsotaanpa, mitä uudistuksia
te ajoitte tai vastustitte. Te vastustitte Suomen Emu-jäsenyyttä,
te vastustitte Suomen ydinvoimaratkaisua, te vastustitte eläkeuudistusta,
te vastustitte palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä edistäviä veronkevennyksiä.
Herra pääministeri, nämä olivat
niitä rakenteellisia uudistuksia, joita kokoomus oli ajamassa
viime vaalikaudella hallituksessa, joka tarjosi teille hyvät
lähtökohdat. Valitettavasti tasapaino on heikentymässä toiseksi
nopeinta vauhtia Euroopassa.
Luova, kannustava ja välittävä Suomi
tarvitsee painopistevalintoja, herra pääministeri.
Ne ovat yrittäjänä toimimisen kynnyksen,
työllistämiskynnyksen madaltamista ja toisaalta
(Puhemies koputtaa) panostuksia perusopetukseen ja perustutkimukseen.
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoroni menee
nyt kovin Suomi-rock-painotteiseksi.
Ensin kyllä ed. Kataiselle täytyy sanoa, että Jyrki,
Jyrki, älä tyrki, tee joskus miehen työ,
eli ei nyt ihan pitäisi oppositiopolitiikkaakaan tämmöiseksi
naljailuksi vetää, jos hallitukselta odotetaan
asiallista käytöstä.
Pääministerille oikeastaan sen verran, että näytitte
puheenvuorossanne nostavan sotaa apatiaa vastaan, mikä oli
muotia joskus, kun olin nuori. Tästä tietysti
onnittelen. Mutta kysyisin teiltä nyt kuitenkin sitä,
että kun mainostatte tätä kuluttajien
ja ylipäätänsä suomalaisten
kovaa luottamusta tulevaisuuteen, niin mistä teidän mielestänne
sitten Suomessa käynnissä oleva sitkeä investointilama
johtuu. En usko, että työllisyyskehitystä lopullisesti
voidaan kunnialla ratkaista, ellei investointilamaan voida puuttua. Miksi
teidän hallituksenne talouspoliittiset kannustimet ovat
tässä keskeisessä kysymyksessä olleet
niin väärät, että investointien
virta on kyllä suuri, mutta pääosin sinne
apaattiseen Keski-Eurooppaan päin ja Suomen rajojen ulkopuolelle? Mitä lääkkeitä hallituksellanne
tähän kysymykseen on?
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustan vihreää, rakentavaa
oppositiopolitiikkaa, ja sen takia kai meitä ei ole haukuttukaan
tänään paljon yhtään.
En kaivele nyt menneitä vaan haluan keskittyä vaan pieniin,
konkreettisiin asioihin, joita voi tehdä hallituksessa.
Me haluamme kannustaa teitä. Siksi haluamme tietää,
mitä aiotte tehdä köyhille lapsiperheille,
mitä konkretiaa.
Toiseksi, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed.
Kalli toi hyvin esiin bioenergian ja ministeri Hannes Manninen on
puhunut paljon siitä nyt julkisuudessa, että maalämpöön
ja pellettiin siirtymiseen tullaan investointitukea antamaan myös
pientaloille. Haluaisin tietää, milloin tämä tapahtuu,
miten tehdään oikeasti päätöksiä, jotka
johtavat siihen, että ihminen, joka omistaa nyt öljylämmitteisen
talon tai sähkölämmitteisen talon, saa
sen porkkanan siihen, että hän vaihtaa maalämpöön
tai pellettiin esimerkiksi.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit pitivät
Lipposen hallituksen talouspolitiikkaa periaatteessa oikeana, kristillisdemokraatit
pitävät nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa
periaatteessa oikeana, eli ei siitä ole kysymys. Minä luulen,
että koko suuri sali on samaa mieltä, ja kyllä kolmikannastakin
ollaan aika pitkälle samaa mieltä, eli valtiovarainministerin
ei kannata moittia oppositiota siitä, että sillä olisi
toisenlainen käsitys tästä. Mutta mistä meillä on
toisenlainen käsitys, niin siitä, miten tämä kakku
jaetaan. Kun teille kerroin sen, minkä te todennäköisesti jo
tiesitte, että 20 prosentin kasvun tuloksena kaikkein pienimmän
ryhmän tulotaso on noussut vain 1,1 prosentilla ja siinä toisessa
päässä 44,1:llä, (Puhemies:
Minuutti!) tämä on täysin ristiriidassa
pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallin kanssa, ja jos tämä linja
jatkuu, silloin käy (Puhemies koputtaa) niin kuin ed. Viitanen
totesi.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Onhan tietysti hyvä, että pääministeri
huolehtii yleisellä tasolla talouden kasvusta ja siitä,
että menee hyvin, mutta kyllä siinä samassa
yhteydessä minun mielestäni pitäisi muistaa
ja kantaa huolta siitä, minkä ed. Bjarne Kallis
täällä äsken otti esiin, että meillä on köyhyysrajan
alapuolella eläviä ihmisiä useampi satatuhatta.
Jo pelkästään pelkän kansaneläkkeen
varassa on yli 80 000 vanhusta, ja heidän toimeentulonsa
on hyvin tiukalla. Nyt vielä säästösyistä ilmeisesti
eri tukimuotoja ollaan kiristämässä käytännön
tasolla, eli kun sama henkilö hakee uudelleen jotakin tukea,
niin sitä ei myönnetäkään,
vaikka lainsäädäntö on sama.
Minun mielestäni hallituksen pitäisi ottaa huomioon myös
vaikeuksissa olevat ihmiset ja uhrata joitakin ajatuksia myös
siihen suuntaan.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreiden ryhmäpuheenvuoron käyttäjälle
haluan todeta, että uskon, että ministeri Pekkarinen
tuo tänne ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä laajan
valikoiman vastauksia siihen kysymykseen, joka täällä on
esitetty, ja toivon koko hallitukselta tietenkin sitoutumista siihen
ja toivon sitten, että koko oppositio aikanaan on tukemassa
niitä esityksiä, joita ministeri Pekkarinen tänne
yhdessä hallituksen kanssa on tuomassa.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä puheenjohtaja
Katainen oli huolestunut budjetin alijäämästä ja
esitti paremman työllisyyden avaimia. Totean kuitenkin,
että hallitus esimerkiksi tämän matalapalkkatuen
kohdentamisella täsmällisesti tiettyyn kohtaan
saa aikaan paljon enemmän dynamiikkaa kuin kokoomuksen
varjobudjetti, jossa tuki jaetaan laajalle joukolle, jossa vaikuttavuus
on hyvin pientä.
Edelleen totean, että toiset puhuvat, toiset tekevät.
(Puhemies koputtaa) Kokoomus aikanaan hallitus ... (Puhemies: Minuutti!) — palataan
myöhemmin.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä voinkin jatkaa tästä.
Nimittäin oi niitä aikoja, oi niitä aikoja,
tekisi minunkin mieleni sanoa kokoomukselle, ja ne ajat, mihin viittaan,
ovat ministeri Niinistön aikoja. Silloin nimittäin,
vaikka Niinistö oli tiukka, saattoi olla selkeästi
joko eri mieltä tai samaa mieltä kokoomuksen linjan
kanssa. Nyt kokoomuksen linja on härdelli. Minä toistan:
Te samaan aikaan moititte alijäämää ja
samaan aikaan tämän alijäämän
päälle te esitätte kattamattomana lisää 600 miljoonaa
euroa, ilman katetta. Te sanotte, että te uskotte, te uskotte,
että työllisyys ja elinkeinoelämän
vaikutukset kattavat tämän, mutta minä haluan
teille, arvoisa puheenjohtaja Katainen, sanoa, että budjetissa
ei kerta kaikkiaan ole momenttia nimeltä "usko".
Puhemies! Ed. Kallikselle totean, että niinpä niin,
tämä tuloerojen kasvu on pitkällistä kvartaalikapitalismia,
ja voin teille yhden totuuden sanoa: olen aivan varma, että tuloerot
tänä päivänä olisivat
vielä suuremmat suomalaisessa yhteiskunnassa, ellemme eläisi
sosialidemokraattien rakentamassa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa
yhteiskuntamallina (Puhemies: Minuutti!) tuloerot tasaantuvat sosiaaliturvalla
ja julkisilla palveluilla, eli tämä hyvinvointiyhteiskunnan malli
on todella tärkeä tämän päivän
maailmanmenossa.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sen olen pistänyt merkille, että tämän
hallituksen budjetissa ei ole uskoa. Jos tämä sama
ajattelutapa olisi ollut vallalla silloin, kun Suomi oli ennennäkemättömän
syvässä lamassa, jolloin ministerit Viinanen ja
Aho esimerkiksi uskoivat siihen, että investoimalla tutkimukseen
ja tuotekehitykseen ja alentamalla yritysten verotusta Suomi pystyy
nousemaan korkean teknologian, korkean työllisyyden maaksi, niin
tällä maalla ei olisi ollut tulevaisuutta. He uskoivat.
Tähän ei ollut minkäännäköistä näyttöä mistään
päin maailmaa. He uskoivat. He tekivät Suomelle
tulevaisuuden. Tässä budjetissa ei ole sitä uskoa
eikä ole tulevaisuutta.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle sosialidemokraattien hallinnan
ihanuudesta haluaisin todeta, että ei se riitä tänä päivänä,
että sanotaan, että on rakennettu hyvinvointivaltio,
kun kerran on faktaa faktan päälle siitä,
että meillä on selkeästi sellaisia ryhmiä,
joiden huono-osaisuus on vain lisääntynyt, on
lisääntynyt vuosikausia, ja nytkään,
kun olisi mahdollisuus, kun on käyty köyhyyskeskustelua,
kun on tehty köyhyyspaketti, näiden ryhmien asemaan
ei puututa. Yksinhuoltajat tästä ovat yksi ryhmä.
Samaan aikaan kun hallitus on alentanut veroja yhteensä 3
miljardilla eurolla ja tästä on saatu 13 000
uutta työpaikkaa — siinä on yhden työpaikan
hinta ollut aika kallis — ei edes tehdä pieniä satsauksia
siihen, että tasoitettaisiin niitä tuloeroja,
jotka selkeästi ovat nähtävissä.
Esimerkiksi yksinhuoltajien kohdalla heidän reaaliansionsa
ovat laskeneet.
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kvartaalikapitalismi on selvästi
asia, jota vastaan tai jonka synnyttämiä ongelmia
vastaan pitää toimia. Mutta yksi asia, mistä me
tietysti kaikki yhdessä olemme vastuussa, on se, että emme
tee omasta politiikastamme kvartaalipolitiikkaa, sellaista politiikkaa, että meillä
on
aina yksi iskulause kerrallaan, josta täällä puolesta
ja vastaan väitellään, ja sen keskustelun
jälkeen siirrytään sujuvasti toiseen,
ilman että tehdään oikeita, pitkäjänteisiä ja
analyyttisiä johtopäätöksiä siitä,
miten yhteiskunnallisia ongelmia pitää hoitaa.
Mielestäni on ongelmallista, että hallituksen poikkihallinnollisissa
politiikkaohjelmissa ei ole köyhyyden vähentämiseen
pyrkivää politiikkaohjelmaa. Jos köyhyyteen
halutaan vaikuttaa, jos tuloeroja halutaan kaventaa, se täytyy
tehdä eri hallinnonalojen hyvällä, pitkäjänteisellä yhteistyöllä,
joka ehdottomasti ulottuu yli yhden budjettivuoden ja mahdollisesti
jopa yli yhden vaalikauden. Peräänkuuluttaisin
sitoutuvaa keskustelua nimenomaan tämän tyyppisestä lähestymistavasta
yhteiskunnallisiin ongelmiin (Puhemies koputtaa) ja ratkaisujen
etsimiseen.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olen melko vakuuttunut
siitä, että tuloerot ovat ensi vuonna suuremmat
kuin tänä päivänä,
ja se johtuu tästä budjetista. Tämä budjetti
ei kavenna tuloeroja. Siinä toisessa päässä kasvaa
enemmän kuin toisessa päässä.
Mutta jos te haluatte, jos te haluatte, ja kun te puhutte niin paljon
kvartaalikapitalismista, niin minkä takia te ette ... Siis
kvartaalikapitalismia ruokkivat pörssikurssit, sitä te
ette voi kieltää, ei millään,
pörssikurssit ruokkivat kvartaalikapitalismia ja pörssikurssit
saadaan kyllä ... Ei valtiovarainministerin tarvitse pelätä eikä itkeä sitä,
että ne Saksassa laskivat eilen; ne saattavat tänään
nousta. Siellä pyörii se sama raha.
Jos kvartaalikapitalismiin todella halutaan puuttua, niin silloin
yksi keino on kyllä ruveta pikkasen, edes pikkasen, verottamaan
sitä kaupankäyntiä, jota sanon
keinotteluksi pörssissä.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokratia on kansainvälinen
liike, ja se on hienoa, että kansainvälisesti
juuri sosialidemokratia haluaa puuttua näihin ongelmiin
ja pistää markkinavoimille suitsia. Se on ainoa
mahdollisuus tämän päivän yhteiskunnassa.
(Välihuutoja)
Minä haluan teille, ed. Kallis, kuitenkin todeta, että esimerkiksi
juuri se Brittein saarten yhteiskunta, mistä te puhuitte
pörssiveron osalta, on myös samalla luokkayhteiskunta.
(Ed. Jaakonsaari: Ei ole työttömyyttä!)
Ja mielestäni se kuvaa sitä, että ei
tarvitse mennä Suomesta kuin Brittein saarille asti, kun
elämme aivan eri tyyppisessä yhteiskunnassa kuin
Suomessa, jossa meillä kuitenkin on tasa-arvoinen koulutusmahdollisuus,
hyvin tasa-arvoinen yhteiskunnan perusta. (Kokoomuksen eduskuntaryhmästä:
Kuka siellä on vallassa?)
Minä väitän, ed. Sinnemäki,
että esimerkiksi nyt, kun katsomme, mitä budjetti
tuo, se tuo selkeästi panostuksia lisää palveluihin.
Sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet nousevat 270 miljoonaa
euroa, ja on satsauksia lapsiperheille, kaikista pienituloisimmille,
niin että kyllä tässä yritystä on.
Kukaan ei väitä, että maailma tulee valmiiksi
kolmessa kuukaudessa tai puolessa vuodessa, (Puhemies koputtaa)
mutta nyt mennään askeleita parempaan suuntaan.
(Puhemies: Minuutti!) Ongelmia jää, tehtävää riittää.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Katainen on useampaan otteeseen korostanut,
että pitää uskoa, pitää uskoa. Usko
ei yksin riitä, tarvitaan myös tekoja. (Välihuutoja)
Teidän puolueenne, ed. Katainen, esitti vaalien alla tälle
vaalikaudelle koulutusmenoja 60 miljoonaa euroa lisää.
Hallitus on jo tehnyt tekoja ja lisännyt 93 miljoonaa euroa.
Eli tarvitaan tekoja, pelkät puheet eivät riitä.
Pitää tehdä tekoja.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun itse oli 70-luvulla yksinhuoltajan lapsi,
pienyrittäjän, ei mitenkään rikkaan
sellaisen, en koskaan tuntenut, että Suomi on luokkayhteiskunta.
Ei koskaan tullut sellaista oloa, että meillä on
vähemmän kuin muilla. Tänään
on eri tilanne valitettavasti. Tänään
on oikeasti syntymässä luokkayhteiskunta lasten keskuudessa.
Sen näkee selvästi äitinä, ja
se tuntuu aika pahalta.
Sama asia kotiavussa. Jos vertailemme, miten paljon enemmän
kunnollista kotiapua perheet saivat kymmenen vuotta sitten ja nyt:
moninkertaisesti enemmän silloin kuin nyt. Olemme menneet
taaksepäin. Perheet ovat tänään
paljon väsyneempiä, paljon enemmän on
katkeruutta, sellaista oloa, että en pysty antamaan lapsille
sitä, mitä haluaisin antaa. (Vasemmalta: Tervetuloa vasemmistoon!)
Sellainen elämä ei tuota hyvää, koska
meillä ihanne on turvallinen yhteiskunta, jossa kukaan
ei tunne olevansa katkera ja väärin kohdeltu.
Sellainen yhteiskunta meillä melkein oli Suomessa 70-luvulla,
nyt ei enää ole.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Ed. Katainen muistutti aivan oikein siitä,
miten Ahon ja Viinasen aikana nostettiin tuotekehitys- ja tutkimusmenoja,
alennettiin yritysveroja. (Ed. Jaakonsaari: Poistettiin myös
työttömyyttä!) Sen jälkeen meillä oli
vaihe, jossa olitte korottamassa yritysveroja, nyt taas yritysveroja
alennetaan, varallisuusvero poistetaan. Tällä kaikella
luodaan edellytyksiä ed. Siimeksen odottamalle investointien käynnistymiselle.
Minusta investointien käynnistymiselle on luotu edellytyksiä.
Se tapahtuu sekä yritysverotusta keventämällä että myös
lähes kolme vuotta pitkällä tulopoliittisella
sopimuksella, joka antaa yrityksille tiedon siitä, miten
niiden toimintaympäristö kehittyy. Samoin kaikki
se työ, jota tehdään osaamisemme parantamiseksi,
tähtää tähän. Investointitilanne
ei ole aivan niin musta kuin ed. Siimes maalailee. Pitää myös
muistaa, että investoinnit jakautuvat fyysisiin ja, sanoisin, henkisiin
investointeihin, (Puhemies koputtaa) ja molemmilla puolilla tarvitaan
edistymistä. Kyllä tässä valoa
vielä näkyy.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen,
ensinnäkin työllisyyskehityksestä: Suunta on
oikea, mutta vauhti ei riitä. Me sanoimme, että budjettiriihessä ette
tehneet yhtään uutta työllisyyttä tukevaa
ratkaisua. Ratkaisut oli tehty hallituksessa aikaisemmin
ja budjettiriihessä ne luonnollisesti viimeisteltiin. Jos
väitätte, että siellä tehtiin
jotain uusia työllisyyttä tukevia ratkaisuja,
niin kertokaa meille, mitä ne ovat.
Mitä sitten tulee vanhoihin asioihin, niin nykyinen
positiivinen kehitys perustuu eräisiin sellaisiin fundamentteihin,
perusasioihin, kuten Emu-ratkaisu, EU-jäsenyys ja muut,
joita te, pääministeri Vanhanen, aikanaan vastustitte.
(Ed. Sjöblom: Ja jyrkästi!)
Mitä sitten tulee oppositioasemaamme, niin voi olla,
että olimme vaaliohjelmassamme liian rehellisiä.
Keskustaa ei siitä voi todellakaan syyttää.
En sano, että kepu pettää aina, vaikka
mieli tekisi, (Naurua) mutta se on varma, että kepu on pettänyt
viime vaaleissa antamansa lupaukset. Missä on elintarvikkeiden
arvonlisäveron alentaminen — tuloveronalennuksia
te sen sijaan vastustitte — missä on taitetun
indeksin poistaminen (Puhemies koputtaa), missä pohjaosan
palauttaminen (Puhemies: Minuutti!)? 300 euron kansaneläkekorotusta
en viitsi edes mainita, koska sen Suomen kansa rupeaa pikku hiljaa
jo tunnistamaan. (Naurua)
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sosialidemokraattien ryhmäpuhujan puheessa
sanat venyivät kuin kulunut purukumi. Hän puhui
palavasti solidaarisuudesta, tasa-arvosta, vaikka antaa tuen varallisuusveron
poistamiselle rikkailta, eikä ole pitänyt kiinni
siitä, että työmarkkinatukea korotettaisiin.
Sitä ei koroteta senttiäkään.
Tällainen puhe, kaksi kokonaan erilaista puhetta, vie poliittiselta keskustelulta
ja toiminnalta järjen kokonaan, koska jostakinhan nyt pitää lähteä.
Te puhutte solidaarisuudesta, mutta annatte tukenne käytännössä tuloerojen
kasvamiselle ja niiden kasvattamiselle. Niinhän tässä taas
käy. Köyhimmät saavat ihan rippeitä,
osa porukasta ei mitään, ja silti te puhutte solidaarisuudesta.
Tämmöinen puhetapa ei ole oikein.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän vuoden tilinpäätös
voisi olla 2,5 miljardia euroa tasapainoisempi, jos harmaa talous
olisi kurissa. Tämä koskee myöskin valitettavasti
ensi vuotta. Tämä politiikka, mitä te
nyt harjoitatte, on seuraavalle hallitukselle kohtalokasta. Ajatelkaa,
mitä te olette sinne jo panemassa: Siellä on EU-nettorahoituksen
lisäys; siellä on kehitysyhteistyörahalupaukset,
jotka ovat ihan hyviä, mutta ne pitää rahoittaa;
siellä on valtionosuusuudistus sellaisena kuin sen nyt
laitoitte; siellä on kuntien pakkolaina-asiat jne., jne.
Te johdatte tällä politiikalla maan todella vaikeuksiin
ja tulevat hallitukset todella suureen vaikeuteen. Pistäkää harmaa
ja musta talous kuriin, niin tässä on paljon helpompaa
keskustella.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri
Kalliomäki ovat useita kertoja todenneet täällä,
että työllisyys- ja työttömyysluvuissa
on edetty oikeaan suuntaan. Hyvä sinänsä.
Kuitenkin viimeiset arviot osoittavat, että hallituksen
tärkeimmästä tavoitteesta, 100 000
työpaikan tavoitteesta tällä vaalikaudella,
näkyy valitettavasti jäätävän
kauas jälkeen.
Korostan sitä, että tämän
100 000 työpaikan tavoitteen ei pitäisi
olla mikään pelkkä kirittävä sähköjänis,
joka osoittaisi työllisyyspolitiikan oikean suunnan, vaan
se on täysin välttämätön
tavoite, jotta tulevaisuuden haasteista, ikääntyvän väestön
tarvitsemista palveluista ja koko väestön ikärakenteen
muutoksesta, kyettäisiin selviytymään.
Todellakin työllisyysasteen nostaminen ensi vaalikauden
loppuun mennessä 75 prosenttiin on välttämätöntä,
että suomalainen yhteiskunta selviytyy. (Puhemies koputtaa)
Siksi ei saisi tyytyä pelkästään
oikeaan suuntaan.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kerrankin kun voi olla kepun kanssa
samaa mieltä yhdestä asiasta, niin käytän
tilaisuutta hyväkseni. Ed. Kalli sanoi, että uskon
lisäksi tarvitaan tekoja. Olen samaa mieltä. Se
kuulosti kovin katolilaiselta.
Arvoisa puhemies! Sitten tähän EU:hun. Sehän
on ongelmien alkusyy ja lähde. Saksa on sen jälkeen,
kun Emu tehtiin, maannut kuin lehmä nevassa, ja se vetää vielä Suomenkin
samaan pyörteeseen. Katsokaa tulevaisuuteen, aivan niin kuin
valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi. Mitä on
EU:n tulevaisuudessa? Siellä on Romania, Bulgaria, Turkki.
Mikä olisi meille oikea viiteryhmä? Se on Eta-alue:
Islanti, Sveitsi, Norja. Tässä on tulevaisuuden
vaihtoehdot. Itsenäinen Suomi on paras ratkaisu myös
taloudellisesti.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Kokoomus taitaa olla poliittisessa katsannossa
aika epätoivoisessa tilanteessa, kun se hakee hallituksen vastustamiseen
keppihevosta Suomen julkisesta taloudesta ja vertaili sitä Euroopan
unionin maitten kehitykseen. Siellähän tilanne
on se, että te ette taida löytää Suomen
lisäksi kuin pari kolme maata, joilla on plus-merkki ylipäänsä suhteessa bkt:hen
julkisen talouden edessä, ja Suomi on siellä kärjessä.
Meillä on paras julkisen talouden tilanne Luxemburgin lisäksi
Euroopan unionissa tällä hetkellä. Se
että se olisi hiipumassa — viimeiset laskelmat
kyllä näyttävät aika mukavaa
tilannetta tältäkin osin. Eli siihen ei kannattaisi
nyt hirveästi ruutia tuhlata kokoomuksessa. Se on hoidossa.
Ed. Siimeksen investointipuheenvuoroon kyllä vastasin
jo silloin perjantaina, niin ettei se puhe tullut kuitenkaan sitten
luettua ihan kunnolla (Naurua), vaikka käytin siihen aikaa
huomattavasti, ja se on tärkeä kysymys, mutta
uskon, että olin suhteellisen oikeassa siinä analyysissani. (Puhemies
koputtaa)
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Tämän makrotalouden ohella
myöskin mikrotaloudessa näkymät ovat
ja myös ihan viimeaikainen kehitys on ollut todella suotuisa:
tämän hallituksen aikana 8 000 uutta
yritystä. Se on aika hyvä aikaansaannos. Tämän
hallituksen aikana — näinä päivinä,
tällä viikolla — kun World Economic Forum
kertoo, mikä maa on maailman kilpailukykyisin maa, rohkenen
ennustaa, ja aika vahva veikkaukseni on, että se tulee
olemaan Suomi.
Mitä tulee investointeihin, se on ihan totta, että kiinteät
investoinnit eivät ole lähteneet siinä mitassa
liikkeelle kuin suotavaa olisi. Samaan aikaan kuitenkin investoinnit
t&k:hon ovat kasvaneet reilusti. Kun nämä lasketaan
yhteen, ed. Siimes, te tiedätte, että kokonaisinvestointien
mitta on aika hyvässä iskussa tällä hetkelläkin.
Jos katsotaan erityisesti viime kuukausien aikainen kehitys, se
näyttää vielä suotuisammalta.
Mitä tulee sitten energiaan ja bioenergiaan, minä iloitsen
siitä, että ed. Andersson on pientalojen biolämmityksestä nyt
hyvin iloinen. Hallituksen ambitiot ovat tässä asiassa
kyllä aika paljon korkeammalla. (Puhemies koputtaa) Sitä kautta
voidaan vain vähän lisätä biopohjaa.
Hallituksen tarkoituksena on monin, monin verroin enemmän
lisätä bioenergian käyttöä.
Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kalli ryhmäpuheenvuorossaan totesi,
että nykyhallitus on yrittäjämyönteisin
hallitus koskaan. Hyviä asioita onkin tehty, ei käy
kiistäminen. Mutta miten tähän suitsutukseen
yrittäjämyönteisyydestä nyt
istuu vähennys aloittavien yrittäjien starttirahapanostuksiin — pieni
asia? Tilannehan on nyt niin, että starttirahat ovat monin
paikoin jo loppuneet tältäkin vuodelta. Starttirahalausuntoja
antavat tahot ja neuvontaa antavat tahot painivat henkilöstöpulan
kanssa, jonot kasvavat, ja näin yritysten käynnistysvaihe
pitkittyy.
Ykkösasiahan on valtakunnassa työpaikkojen luominen,
elinkeinon, toimeentulon luominen. Tässä työssä avainasemassa
on yrittäjyys, ja nyt kuitenkin näitä starttirahapanostuksia ollaan
vähentämässä noin 15 prosenttia.
Kaiken järjen mukaanhan panostusten (Puhemies koputtaa)
pitäisi kasvaa. (Puhemies: Minuutti!) Miten tämä istuu
tähän yrittäjämyönteisyyteen
ja työllisyystavoitteisiin? Mikä on se viisaus,
mikä tässä niukkuudessa piilee, tätä ihmettelen.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Koska ministeri Filatov ei ole nyt paikalla, niin
häntä mukaillen voin sanoa, että starttirahaa
lisättiin keväällä, ollaan myöskin
nyt lisäämässä ja totuus on
ihan toisenlainen kuin ed. Harkimo esittää.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta ja sosialidemokraatit ovat tehneet
tosiaankin tässä hallituksessa ratkaisuja, jotka
ovat lisänneet tuloeroja ja joista ovat hyötyneet
pääasiassa hyvätuloiset veronalennuksilla,
ja nyt sitten pisteenä i:n päälle tulee
tämä varallisuusveron alentaminen. Mutta köyhille
on jäänyt vain rippeitä ja nekin ovat
tulossa vasta ensi vuoden lopussa sopivasti vähän ennen
vaaleja. Mutta työttömyydessä, joka on suurin
köyhyyden aiheuttaja, ei ole pitkäaikaistyöttömille
mitään apua. Vai uskotteko tosiaan, että työmarkkinatuen
siirto kunnille auttaa yhtään siinä?
Tai matalapalkkatuki, jossa ei ole minkään näköistä vastinetta
siihen, että pitäisi työllistää?
Se ei tuo yhtään uutta työpaikkaa välttämättä,
eli ainakaan pitkäaikaistyöttömiä nämä päätökset
eivät lämmitä yhtään,
päinvastoin. Odotus on suuri, että pitäisi
oikeasti tehdä jotakin heidän tilanteensa parantamiseksi.
Kannattaisi lukea vasemmistoliiton köyhyyden ehkäisyohjelmaa,
niin sieltä löytyy ratkaisuja.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen väestö vanhenee, mikä aiheuttaa
lähitulevaisuudessa suuria paineita julkiselle taloudelle.
Tämä on etsikkoaikaa sen suhteen, että valtion
budjetti ja kuntatalous saadaan kuntoon, jotta pystytään
varautumaan tähän väestön vanhenemiseen.
Olennainen osa tätä työtä olisi
rakentaa sellainen kuntapaketti, joka vahvistaisi kuntien mahdollisuuksia
huolehtia palveluista. Monet kunnat, mukaan lukien Vantaa, ovat
erittäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Haluaisin nyt kuulla hallituksen linjan selvittäjä Peltomäen
ehdotuksia: Millaista mallia hallitus aikoo edistää ja
aikooko hallitus tuoda kuntatalouteen lisää rahaa,
mitä epäilemättä myös
tarvitaan?
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa tuosta ed. Ulla Anttilan ajatuksesta,
että tavallista suomalaista varmasti kiinnostaa kaikkein
eniten tässä valtion budjetissa se, mitä hän
saa niillä maksamillaan verorahoilla. Tiestö ja
rataverkosto ovat rapautumassa. Kunnat joutuvat leikkaamaan kansalaisille
keskeisiä peruspalveluja. Muun muassa suorittavaa henkilöstöä on
jouduttu vähentämään sosiaali-
ja terveyspalveluitten kohdalta tällä hetkellä jo
aivan, aivan liikaa. Miten hallitus aikoo turvata nämä keskeiset
peruspalvelut, kun kuntatalous on ajettu täysin kuralle?
Kuntien pakkolaina on maksamatta, indeksikorotukset ovat edelleen vajaita,
ja tässä tilanteessa hallitus kehtaa vielä leikata
harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia. Tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistuksesta puhuminen tuntuu olevan vain lämpimikseen
puhumista. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia malleja heitetään
ilmaan, mutta mitään valmista ei tunnu syntyvän.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä,
että täällä on kaikista ryhmistä ilmeisesti
hyvin paljon kannatusta juuri tälle bioenergian lisäämiselle.
Sen lisäksi haluaisin nostaa esille ympäristöteknologian
ja siihen satsaukset. Suomi on edelläkävijä monella
sektorilla sekä ilmastonsuojelussa että vesiensuojelussa
ja siihen liittyvässä teknologiassa. Toivoisin,
että kauppa- ja teollisuusministeriössä juuri
muun muassa kiinnitettäisiin huomiota siihen, millä tavoin
me pääsemme yhä enenevässä määrin
maailmanmarkkinoille sitä kautta ja saamme myös niitä uusia
vientialueita näistä.
Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on monessa
puheenvuorossa todettu, että "oi niitä aikoja".
Täytyy muistaa, että vanhoihin aikoihin ei ole
palautumista, vaan täytyy elää tässä ja
nyt ja tehdä ratkaisuja tulevaisuutta varten. Mietin vaan
sitä tässä puheenvuoroja kuunnellessa,
että onneksi meillä Suomessa on demokratia eikä yksinvaltiutta.
Lähes jokaisessa puheenvuorossa on harjoitettu sellaista
osaoptimointia talouden jollain saralla, mikä yhteensovitettuna
toiseen taas lyö toinen toistaan poskelle, ja sitä kautta
yhteiskuntaa ei todellakaan kehitetä.
Uskon siihen, että tämän hallituksen
talousarvion sisällä on paljon hyviä hankkeita,
kuten harmaa talous esimerkkinä. Sen torjuntaan panostamalla
vähintään siihen panostettu euromäärä tulee
monin verroin takaisin. Sama löytyy useammalta alueelta,
joita pitäisi vielä syventää.
Puhutaan liikenneinfrasta ja erilaisen syrjäytymisen syihin
puuttumisesta seurausten sijaan. Ja sitten on yksi semmoinen aivan
konkreettinen asia, mikä vie kansalaiset eriarvoiseen asemaan
tänä päivänä, mistä eduskunta
on tehnyt myös päätöksen ja
minkä toivon eduskuntakäsittelyssä tulevan
esille ja toteutettua: kuntien kalleusluokituksen poistaminen, lakkauttaminen
tämän vuoden loppuun mennessä.
Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen näki tässä käydyssä keskustelussa
vaalitunnelmointia. Uskon, että moni keskustan äänestäjä,
joka vaikkapa nyt tv:n kautta tätä keskustelua
seuraa, elää myös niissä viime
vaalien aikaisissa tunnelmissa ja miettii, miten tässä näin
on käynyt. Vaikkapa eläkeläiset,
joille keskusta lupasi indeksin muutosta ja pohjaosan palautusta
ja lisää kansaneläkettä: 5 euroa
tulee ensi vuonna.
Viime kaudella, ryhmänjohtaja Pekkarinen, muistatte
varmaan, lupasitte tienpitoon lisää rahaa. Sen
te lupasitte täällä ja voidaan katsoa
vaikka dokumenteista. Mitä tapahtuu ensi vuonna? Tienpidon
rahat laskevat. Te lupasitte kunnille positiivisen suunnanmuutoksen.
Kunnat ovat talouskriisissä, palvelut vaarassa ja ihmetys
suuri. Kaksi kertaa välikysymys bensaverosta, ja nyt te menette
EU:n selän taakse. On todella hämmästyttävää,
että te syytätte kokoomusta, että kokoomus
ei luvannut riittävästi, mutta teillä ei
ole aikomustakaan lunastaa omia lupauksianne. (Ed. Zyskowicz: Myönnetään,
että kyllä kepu lupasi enemmän!)
Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkan investointilamasta: Suunta alaspäin
on alkanut 90-luvun alusta, hurja alaspäinmeno, ja se,
mikä siihen vaikutti ehkä ratkaisevasti, oli osinkoverojen
muutos. Nyt kysynkin hallitukselta, koska näin selvä merkki
on siitä, milloinka investointilama on alkanut: Onko hallitus
miettinyt osinkoveromuutosta nyt toiseen suuntaan, että osingoistakin
sitten maksettaisiin veroa?
Toinen asia: Olen todella iloinen uusiutuvien energialähteitten
keskustelusta ja bioenergiakeskustelusta. Tietysti tuen lämpimästi
sitä, mutta toivottavasti hallitus ei kustanna näitä päästöttömillä energialähteillä.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Muihin asioihin vähän myöhemmin,
mutta siihen väitteeseen, mikä koskee liikenteen
polttonesteiden hintoja, miten suhtauduttiin silloin 2000, kun keskusta
teki välikysymyksen, ja miten suhtaudutaan nyt: (Ed. Zyskowicz:
Kaksi välikysymystä!) Minä haluan kiinnittää huomiota ensinnäkin
siihen, että hinnat ovat nyt laskeneet aika lailla sille
tasolle, jolla ne olivat ennen tätä Katrinaa.
Mutta luettelen kuitenkin ne kolme asiaa, missä asiat
olivat silloin toisin kuin nyt:
Ensinnäkin vuonna 2000 silloinen hallitus nosti kolmena
vuonna peräkkäin liikenteen polttonesteiden veroja.
Nyt tämä hallitus ei ole nostanut. (Ed. Perho:
Se vielä puuttuisi!)
Silloin vuonna 2000 silloisen hallituksen veroratkaisut johtivat
siihen, että inflaatio oli kiristynyt 3,7 prosenttiin niin,
että sen inflaatiokehityksen tärkein yksittäinen
syy oli teidän ratkaisunne polttonesteiden verotuksessa.
Tämän hallituksen aikaan inflaatio on 1 prosentti.
Ero on radikaalinen, lähes nelinkertainen.
Ja kolmas asia, mikä on eri tavalla: Silloin vuonna
2000 Italia, Hollanti, Ranska, Portugali, Kreikka, muun muassa nämä maat,
olivat lähteneet tekemään (Puhemies koputtaa)
erillisiä ratkaisuja veron alentamiseksi. Nyt yksikään
maa ei ole lähtenyt. Tässä kolme radikaalisti
erilaista tilannetta, silloin vuonna 2000 ja nyt.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki käytti viime
perjantaina mielenkiintoista vertausta, Zenonin paradoksia, kun
puhui Suomen hyvinvointivaltion turvaamisesta ja kertoi Akilleuksen
ja kilpikonnan kuuluisasta kujanjuoksusta. Ja ministeri Kalliomäki
päätti, että parempi on olla Akilleus
kuin kilpikonna. Mutta Akilleuksella on kantapää eli
juuri se kohta, johon traagisin seurauksin se nuoli osui.
Mielestäni lapsiperheiden eriarvoistaminen on juuri
tämä heikko kohta. Ed. Viitanen sanoi, että Britanniassa
on luokkayhteiskunta, mutta Suomessa lapsiperheet ovat nyt luokkayhteiskunnan traagisissa
vaiheissa parhaillaan. Ihmettelen, että hallitus ei tässä köyhyyspaketissa
tee mitään täsmätoimia näille
lapsiperheille. Eikö hallitus ole todellakaan ottanut vakavasti
näitä Stakesin viimeaikaisia tutkimuksia lapsien
luokkayhteiskunnasta? (Puhemies koputtaa) Ja kysyn ministeri Kalliomäeltä:
Riittääkö hallituksen mielestä köyhimmille
perheille tämä asumistuen omavastuun poistaminen?
Onko se ainut teko heidän puolestaan?
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen vaati puheessaan yhtä aikaa
kuntien aseman ja lähidemokratian vahvistamista ja samalla
voimakasta kuntarakenteen uudistusta. Minä uteliaisuuttani
haluaisin tietää, miten nämä asiat
voidaan samaan aikaan toteuttaa samassa kunnassa. Ja miten ed. Viitanen
selittää muuten sen, että Suomen viimeisimmässä reikäleipäkunnassa,
Jyväskylässä, kuntaliitosta Jyväskylän
ja maalaiskunnan välillä vastustavat enää vain
maalaiskunnan demarit?
Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ryhmäpuheenvuoroissa on vedetty
suuria poliittisia linjauksia, mutta ei pidä unohtaa myöskään
yksityiskohtia.
Opintorahassa on kolme suurta epäkohtaa. Ikäraja
on yksi. Alle 20-vuotiaan opintoraha on kolmasosa 20 vuotta täyttäneen
nuoren opintorahasta. Koulutusmuoto myös vaikuttaa sillä tavalla,
että muualla kuin korkeakoulussa opiskelevien tuki on kautta
linjan matalampi. Sitten se todella hankala asia on se, että toisen
asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulot.
Minusta olisi tärkeätä, että kun
ministeri Karpela ei budjettineuvotteluissa tätä asiaa
pystynyt hoitamaan, tätäkin asiaa mietittäisiin
myös nyt täällä eduskunnassa.
(Ed. Huotari: Sosialidemokraattinen valtiovarainministeri vastusti!)
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työllisyyden hoitamiseksi ja parantamiseksi
yhtenä toimenpiteenä budjetti sisältää tämän
työmarkkinatukiuudistuksen, jossa kunnille tulee paljon
uusia velvoitteita. Kunnissa ollaan hyvin hämmentyneitä siitä,
mitä keinoja kunnilla tosiasiallisesti on käytössä,
ja ennen kaikkea tämän uudistuksen rahoituksesta.
Toivottavasti tämä uudistus voidaan viedä sillä tavalla
eteenpäin, että pyrkimys passiivituesta aktiiviseen
toteutuu. Mutta mielestäni tämäkin liittyy
toisaalta työhallinnon toimivuuteen, työvoiman
palvelukeskusten toimintakykyyn ja ennen kaikkea kuntatalouteen.
Täällä on jo viitattu kuntatalouden ahdinkoon,
ja siinä mielessä olisi ollut varsin paikallaan,
että hallitus olisi aikaistanut tätä kuntien
pakkolainan takaisinmaksua sillä tavalla, että tähänkin
haasteeseen ja moniin muihin palvelutarpeisiin olisi voitu vastata.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pääministeri kertoi, että raha kiertää.
Raha kiertää kyllä köyhät,
työttömät, eläkeläiset
ja pienituloiset lapsiperheet. Raha kiertää, mutta
raha ei kierrä kyllä Suomen 20 000—30 000:ta
rikkainta, jotka saavat varallisuusveron alennuksen. Elikkä mielestäni
pääministeri antoi väärän
todistuksen tässä asiassa. (Ed. Kalli: Sillä saadaan
raha kiertämään!) Näin ollen valtiovarainministeriltä on
hyvä kysyä, onko tämä sitä sosialidemokraattista
solidaarista politiikkaa. Kaikkein rikkaimmille annetaan, kaikkein
köyhimmät jätetään
ilman. Täytyy todeta, että viimeisen työministeriön
tilaston mukaan, elokuun lopun tilaston mukaan, Suomessa oli 270 000
työtöntä, avoin työttömyys
oli 270 000. Elikkä meillä on erittäin
paljon työttömiä. Työttömyys
on pikkuisen laskenut, mutta vauhti on todella kilpikonnan vauhtia.
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on kokoomuksen taholta
peräänkuulutettu rohkeita uudistuksia. Oikeistolaisessa
liturgiassa on totuttu ajattelemaan, että se tarkoittaa
hyvinvointivaltion purkamistoimia ja tuloerojen kasvattamista. Eikä tässä sinänsä
ole
mitään uutta ja rohkeaa, koska sitä tehdään
koko ajan.
Se, mikä voisi olla uutta ja rohkeaa, olisi, jos joskus
tehtäisiin niin, että mittavien veronalennusten
sijaan, joita on tehty monen vuoden ajan, laitettaisiin rahaa suoraan
kunnallisiin palveluihin, siis lastentarhanopettajiin, sairaanhoitajiin, ja
katsottaisiin, minkälaisia vaikutuksia niillä olisi.
(Ed. Zyskowicz: Sitähän demarit ja keskusta vaaleissa
lupasivat!) Mutta sen sijaan täällä kokoomus
käyttää sellaista visiolauseketta kuin luova,
kannustava, välittävä Suomi, joka on
juuri samanlaista mitäänsanomatonta höttöä,
jota konsultit tuottavat ja jolla ei ole mitään
linkkiä eikä vaikutusta todellisuuteen.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on riippuvainen kansainvälisestä kehityksestä,
ja tämä on aivan varmasti todella tärkeä asia.
Tämänhän ministeri Kalliomäki
totesi. Mutta mielestäni Suomi on myös riippuvainen
siitä, miten osaavia kansalaisia ja miten terveitä kansalaisia
meillä on, eli juuri niistä kaikista palveluista,
millä mahdollistetaan se.
Täällä aikaisemmin ed. Viitanen sanoi,
että sosialidemokraatit ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan.
Mutta miten te vastaatte nyt siihen, kun ei pelkästään
kunnallistalous ole kiristynyt ja peruspalvelut vähentyneet,
vaan, kun puhutaan maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä tai
Pisa-nuorista, jotka kansainvälisesti ovat saaneet mainetta,
nyt eletään sellaisessa murroksessa, että opettajat
ja työntekijät, jotka työskentelevät
näissä erilaisissa hyvinvointipalvelujärjestelmissä,
toteavat, että meillä (Puhemies koputtaa) ei perusopetusta
saada enää riittävästi? Opiskelijat
eivät saa sitä osaamista. Miten, ministeri Kalliomäki,
vastaatte näiden opettajien huoleen ja meidän
kaikkien huoleen?
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoroja on erittäin runsaasti. Myönnän
vielä vastauspuheenvuorot edustajille Rossi, Peltomo, Hemming,
Tiusanen, sen jälkeen ministereille vastauspuheenvuoron
ja sen jälkeen siirrymme puhujalistaan.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun eduskuntakeskustelua verrataan vaikkapa
turkkilaiseen basaariin, niin voisi sanoa, että turkkilaisessa
basaarissa on kyllä paljon reilumpi meininki kuin monissa
opposition puheenvuoroissa, erityisesti kokoomuksen puheenvuoroissa.
Hallitus ansaitsee kyllä tunnustuksen talouden
vakaudesta, siihen liittyy tuporatkaisu, siihen liittyvät yritysverotuspäätökset,
monet tärkeät ratkaisut, joilla talouden dynamiikka
toimii tänä päivänä myös sen eteen, että meillä työllisyys on paranemassa,
joskin hitaasti, mutta parempaan suuntaan mennään. Tässä muun
muassa on tänään, kun budjettia
on laajasti moitittu, teatterijärjestöiltä kiitos:
teatteribudjetti 2006 ja valtionosuusuudistus tuovat valoa
ammattiteattereiden rahoitukseen. Tämäkin vaan
yksi esimerkki siitä, mitä budjetti
tuo hyvää. Jokaisessa budjetissa on heikkouksiakin,
niihin varmasti palataan eduskunnassa budjettikäsittelyn aikana.
Viittaan muun muassa kuntarahoitukseen ja erityisesti vaikeaan liikennerahoitukseen
perustienpidon, perusradanpidon, yksityisteiden ja joukkoliikennepalveluiden
kohdalta. Näihin me palaamme eduskuntakäsittelyn
aikana.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Budjetti on nyt eduskunnan käsissä,
ja ihan niin kuin ed. Rossi totesi, niin joulun alla sitten näemme,
mitä eduskunta sinne vielä lisää asiantuntijakuulemisen
jälkeen. Mutta budjetin yleisilme on erittäin
hyvä: talous ja työllisyys paranee. Mutta siitä huolimatta
keskuudessamme on edelleen huono-osaisia. Köyhyyden ja
huono-osaisuuden syyt ovat moninaiset, ja ratkaisut edellyttävät
kaikkien toimijoiden pitkäjänteistä sitoutumista
ja yhteistyötä. Paljon onkin jo tehty. Demarien
vaatimuksesta muun muassa budjettiin sisältyy toimeentulotuen
asumistuen 7 prosentin omavastuun poistaminen, mutta työmarkkinatuen
korotus puuttuu. Haluankin kuulla keskustan ministeri Pekkariselta
ja ministeri Antti Kalliomäeltä, miksi kaikkein
heikompiosaisten, pitkäaikaistyöttömien
työmarkkinatuen korotus ei sisälly tähän
budjettiin. (Ed. Tennilä: Se on hyvä kysymys,
kerta kaikkiaan hyvä kysymys!)
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luova, kannustava, välittävä Suomi
on tulevaisuusvaliokunnan näkemys siitä, millä lailla
Suomea luotsataan tulevaisuudessa. Kokoomus kannattaa tätä näkemystä lämpimästi.
Hämmästelen, että vihreät eivät
kannata näitä arvoja. "Hyvä yhteiskunta
kaikenikäisille" on hallituksen oma tulevaisuusselonteko.
Siellä muun muassa aktiivinen väestöpolitiikka
nostetaan keskeiseen asemaan. Mitä on se aktiivinen väestöpolitiikka,
mitä tämä hallitus tällä hetkellä kannattaa?
Lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin siitä huolimatta,
että tästä on eduskunnan tahto, tästä on
lupauksia edellisten eduskuntavaalien alla. Lapsiperheiden taloudellinen
tilanne on monissa kohtaa tunnustettu erittäin heikoksi,
ja siihen täytyy puuttua. Milloin tapahtuu joku muutos
konkreettisesti, jotta lapsiperheet, suuremmat perheet, eivät
olisi siinä taloudellisessa ahdingossa, missä ne
tällä hetkellä ovat? Milloin saavutetaan
se tilanne, että perheet voivat oikeasti pyrkiä saamaan
sen määrän lapsia, mitä oikeasti
haluavat?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri puhui
tänään innovaatioista ja teknologian
kehittämisestä, ja myös valtiovarainministeri
totesi, että budjetti ei kylliksi katso ehkä tulevaisuuteen
viitaten ed. Siimeksen puheenvuoroon ympäristökysymyksistä ja
ilmastonmuutoksesta.
Puhemies! Nimenomaan ympäristöteknologian
volyymi globaalisti on 550 miljardia euroa, ja Euroopassa se on
200 miljardia euroa. Se kasvaa 10 prosentin vuosivauhdilla. Suomen
osuus tästä on 3,4 miljardia ja 9 000
työpaikkaa, mutta Suomessa viiteen vuoteen tämä teknologia-ala
ei ole lisääntynyt ja kehittynyt. Se on todellakin
huono tilanne. Mitä tulee muuten budjettiin, se ei vastaa
tuloerojen kasvuun, se lisää sitä. Se
ei myöskään vastaa kuntien heikkoon taloustilanteeseen, ja
miljoona suomalaista ei ole saanut tuloihinsa veronalennusta. Näin
ollen moni asia on edelleen kesken.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Muutamaan ehtii vastata. Ed. Immonen taisi olla se,
joka väitti, että osinkotulosta ei makseta veroa,
ja kysyi, milloin tulee muutos yritysverotukseen. 99:hän tehtiin
muutos, jossa osasta osinkoja maksetaan veroa.
Ed. Perho ja muutamat muutkin puhuivat kuntataloudesta, kuinka
suuressa ahdingossa se on. Kuitenkin Kuntaliitonkin palaute tällä hetkellä on
se, että kuntatalous on asteittain paranemassa päin,
eli pysymällä tällä kustannuskehityksen uralla,
millä nyt ollaan Kuntaliiton arvion mukaan, päästään
kuitenkin parempaan suuntaan. Tarkkana pitää olla,
ja se liittyy koko julkisen talouden ongelmiin. (Ed. U. Anttila:
Entä väestön ikääntyminen?) — Väestön
ikääntymisestä puhuin silloin perjantaina
pitkään. Se on aivan keskeinen haaste ja haasteen
ohella myöskin vaara ja uhka meille.
Työttömyyden hitaasta alenemisesta ed. Kuopalle,
joka nyt ei enää ole paikalla, kuitenkin se, että kun
katsoo tämän päivän julkaistuja
lukuja, niin vuositasolla on tultu lähes yksi prosenttiyksikkö työttömyydessä alaspäin.
Sillä vauhdilla pysyen ollaan jo nyt hyvin lähellä rakennetyöttömyyden
kynnystä ja edeten sitä rataa ollaan täystyöllisyydessä varsin
nopeasti. Siihen en kuitenkaan usko, koska rakennetyöttömyys
tulee niin nopeasti vastaan.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti ed. Raskille. Ensin
ihan minusta on nyt korrektia, kun ministeri Karpela ei ole täällä paikalla,
todeta, että ei voi kyllä totisesti sanoa, että tämä toisen
asteen opintotuen kohennus jotenkin jäi hänestä kiinni.
Jos te haluatte käyttää hallituksen suuntaan
jotain ilmaisua, niin käyttäkää sen
sorttista ilmaisua, että huolimatta siitä, että Karpela
yritti kaikkensa hallituksessa, niin muu hallitus ei ollut valmis
sitten hänen esittämäänsä uudistusta
viemään läpi. Minä haluan puolustaa
ministeri Karpelaa tässä asiassa, koska tämä asia
meni tasan tarkkaan tällä tavalla. (Ed. Zyskowicz:
Oikein yhteisvastuun politiikkaa, Pekkarinen!) — Mitä tulee,
ed. Zyskowicz, tämän hallituksen uudistuspolitiikkaan ja
siihen, miten se seuraa aikaansa, 2002—2003 meinasi käydä sillä tavalla,
että panostukset t&k:hon likimain pysähtyivät
yhdessä vaiheessa. Me kaikki, jotka olimme valtionvaroissa, muistimme
aikanaan sen, miten kävi tuossa. Lisäpanostukset
nyt näihin tarpeisiin ovat todella mittavia. Yksi esimerkki:
Tekes-rahoituslisäys tästä vuodesta ensi
vuoteen 7 prosenttia. 7 prosenttia! Se kertoo siitä, että tämä hallitus
todella jatkossakin haluaa, että Suomi on maailman kilpailukykyisin
maa.
Mitä tulee vielä ed. Siimeksen puheenvuoroon,
hän tosin ei ole paikalla: viimeisen 10 vuoden aikana 1993—2003
suorat sijoitukset Suomesta ulos olivat kaksi kertaa suuremmat kuin ulkoa
meille. En uskalla mennä vannomaan, että nyt tapahtunut
muutos olisi radikaali, mutta se on kuitenkin sitä, (Puhemies
koputtaa) että nyt suhteessa meiltä ulos ja meille
ollaan aika lailla tasapainossa. Se on kuulkaa erittäin
merkittävä muutos, mikä on saatu aikaan
viime kuukausien aikaan.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio ja keskeiset budjetti-
ja verolait ovat esittelyssä, samaten esittelyssä tässä ovat
samalla kertaa valtion tilinpäätöskertomus
viime vuodelta sekä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus
valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta,
mitkä ovat nyt uuden kertomusmenettelyn mukaisia asiakirjoja.
Kun kansainvälisestä talouden kehityksestä on puhuttu,
niin on tietenkin tunnettava huolta Saksan tilanteesta, miten siellä uudistuspolitiikka
lähtee
liikkeelle. Myöskin USA:ssa on ehkä tämmöinen
lievä negatiivinen viritys taloudessa johtuen Katrina-myrskyn
aiheuttamasta tilanteesta, ehkä presidentin ennätyksellisen
alhaisesta suosiosta. Ne luovat epävarmuutta jossain määrin ehkä USA:n
talouteen. Toivotaan, että niillä ei ole vaikutusta
laajemmin.
Ministeri Kalliomäen viimeinen talousarvio tällä kertaa
on käsittelyssä. Kiinnitän huomiota siihen,
että vaalikaudella on noudatettu budjettikehysmenettelyä ja
huolimatta siitä, että kehyksiin on tullut yllättäviäkin
paineita, siinä on onnistuttu. Budjettitalous on ollut
budjetoituakin paremmassa tasapainossa menneinä kahtena vuonna,
ja tämäkin budjetti toteutuu kehysten mukaisena.
Se on eurooppalaisessa mittakaavassa hyvä suoritus ja näkyy
todella siinä, että Luxemburgin jälkeen
meillä monet mittarit ovat Euroopassa julkistalouden osalta
hyvällä tolalla.
Taloudessa tarvitaan kahta asiaa: vakautta erityisesti ja dynamiikkaa.
Suomen taloudessa on juuri tämä valtiontalouden
hyvä tasapaino, joka on myöskin mahdollistanut
osin työn verotuksen keventämisen jatkamisen,
tuonut vakautta. Tietenkin tämä pitkäaikainen
tulopoliittinen ratkaisu, joka Suomessa keskustalaisen pääministerin aikana
aikaansaatiin, luo myöskin talouteen vakautta. Näin
ollen on voitu tehdä näitä, mitä edellä on
kerrottu, työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä tehtäviä,
dynaamisia ratkaisuja, jotka osin näkyvät nyt
parantuneessa ja parantuvassa työllisyyskehityksessä.
Talouskasvu, vaikka luvut eivät ole kovin suuria, on ollut
nyt työllistävämpää osin
sen takia, että kotimainen kasvu on hyvin vetänyt
sekä esimerkiksi myöskin Kiinan ja Intian vienti.
Uskon, että tällä linjalla edetään.
Meillä on vuoden 2007 loppupuolella ehkä mahdollisuus
saavuttaa tämä 100 000 uuden työpaikan
tavoite, ja se on aivan erinomainen suoritus.
Puhemies! Oppositiopolitiikan osalta voisi oikeastaan esittää sellaisen
toivomuksen, että sitä olisi. Ei ole pääoppositiopuolue
kokoomus saanut vielä tällä vaalikaudella
varjobudjettia aikaan. Minusta olisi kyllä kohtuullista,
että ponnisteltaisiin vähän enemmän
oppositiopolitiikassa, saataisiin joku oma vaihtoehto aikaan. (Ed. Sarkomaa:
Kyllä vaihtoehto tulee, voitte rauhassa odotella!) — Ei
tämä, että roiskaistaan 600 miljoonaa
lisää aukkoa tähän valtiontalouteen, ole
mikään vaihtoehto, ed. Sarkomaa. Se todella tuo
lisää valtiontalouden alijäämää,
ja samaan aikaan teidän presidenttiehdokkaanne kiertää maakunnissa
kertomassa, että nyt pitäisi tehdä ylijäämäisiä budjetteja.
Ehkä pitäisi kuunnella sitä sanomaa,
mitä hän sitten kertoo. — Todella toivon,
että oppositiopuolueet saisivat vaihtoehdon. Teillä on
tämmöistä keskustan matkimista, lähinnä tämä Holmin—Vihriälän
malli, joka on syntynyt suoraan meidän työryhmiemme
ponnistelujen tuloksena aikanaan. (Ed. Sarkomaa: Miksi ette sitten
toteuta sitä?) — Sitä me toteutamme,
ja sitä te matkitte. Hyvä sekin on, mutta omaa
kontribuutiota voisi myöskin olla.
Puhemies! Haluan tässä yhteydessä lyhyesti esitellä valtion
tilinpäätöskertomuksen ja Valtiontalouden
tarkastusviraston kertomuksen valtion tilinpäätöksen
tarkastuksesta, jotka ovat siis myöskin tässä esittelyssä.
Valtiontalouden tarkastusviraston on annettava lain mukaan vuosittain
syyskuun loppuun mennessä eduskunnalle kertomus toiminnastaan,
ja tämä on nyt neljäs siitä lukien,
kun tarkastusvirasto siirtyi eduskunnan yhteyteen. Valtion tilinpäätösuudistus
on edennyt toimeenpanovaiheeseen. Valtion tilinpäätösuudistukseen
liittyen Valtiontalouden tarkastusvirasto on antanut tässä yhteydessä myös kertomuksen
valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta
vuodelta 2004, mikä siis sisältyy käsiteltävänä olevaan
kirjaan. Hallitus on antanut eduskunnalle ensimmäisen uusimuotoisen
valtion tilinpäätöskertomuksen. Nämä uudistukset
pohjautuvat osaltaan kansliatoimikunnan asettaman, ed. Maria Kaisa
Aulan johdolla toimineen työryhmän ehdotuksiin.
Tilinpäätösmenettelyyn liittyvien kertomusten
osalta tilanne alkaa olla siten asetettujen tavoitteiden mukainen,
vaikka sisällön osalta on tietenkin kehittämistä.
Mielestäni tämä on hyvä suunta
tämä kehitystyö, mikä tässä yhteydessä tapahtuu.
Hallituksen uusi tilinpäätöskertomus,
johon kehotan kansanedustajia tutustumaan, on erinomainen asiakirja
noin sisällöllisesti. (Ed. Nepponen: Luettu jo!) — Ed.
Nepponen on lukenut, muut kaikki eivät ole lukeneet sitä vielä. — Se
on hallituksen pääraportti eduskunnalle hallinnon toiminnan
tuloksellisuudesta. Se on viime vuodelta, ja samaan aikaan meillä on
ensi vuoden talousarvio tässä esillä.
Nämä muodostavat hyvän kokonaisuuden.
Tarkastusvirasto on selvittänyt edellisten vuosien tapaan
kahden hallinnonalan eli puolustusministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonalan
osalta tämän raportoinnin riittävyyttä,
oikeellisuutta ja selkeyttä painottaen vaikuttavuusnäkökulmaa.
Puhemies! Kuten jo alussa totesin, tämä kirja sisältää myös
Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastuskertomuksen valtion
tilinpäätöksen tarkastuksesta vuodelta
2004. Tässä yhteydessä myöskin
tarkastusvirasto ensimmäistä kertaa ottaa kantaa
tähän tilinpäätöksen
vahvistamiskelpoisuuteen, ja sen mukaan valtion tilinpäätös vuodelta
2004 on laadittu voimassa olevien säännösten
mukaisesti. Tarkastusviraston tässä tilintarkastuskertomuksessa
esille tuomat puutteet ja riskit ja valtioneuvoston alaisten 115
tiliviraston tilintarkastuskertomuksiin liittyvät huomautukset
eivät olennaisuuden periaatteen huomioon ottaen ole esteenä valtion
tilinpäätöksen vahvistamiselle. Eli kun
historiaa katsotaan, tilinpäätös on vahvistamiskelpoinen.
Vielä lopuksi, puhemies, palaan tähän
budjettiin. Matti Vanhasen hallitus mielestäni on osoittanut
pystyvänsä tekemään uudistuspolitiikkaa monella
tavalla, erityisesti yritysten veropolitiikassa. Ehkä kommentoin
tuota varallisuusveron poistamista, joka liittyy kyllä tulopoliittiseen
ratkaisuun mutta kyllä veropoliittisena toimena kestää myöskin
kritiikin. Eihän varallisuusveroa ole enää kuin
parissa kolmessa maassa Euroopassa tuollaisena reliktinä.
Olen ihan varma, että nämä varat, mitkä laskennallisesti
olisivat kertyneet varallisuusverosta, toista kautta tulevat kansantalouteen,
valtiontalouteen, kun tämä vääristävä vaikutus,
mikä varallisuusverolla on esimerkiksi sijoitusten osalta,
poistuu ja tällä tavalla saadaan uutta dynamiikkaa
talouteen. Kyllä tietenkin rikkaat Suomessa veroja saavat
maksaa, ja se tapahtuu tuloverotuksen ja sitten perintö-
ja lahjaverotuksen kautta, joka sekin on uudistamisen tarpeessa,
mutta tuon varallisuusveron poistaminen on kaikella tavalla hyvä ratkaisu
maan hallitukselta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva
budjettiesitys sisältää muun muassa panostusta
köyhimpien ihmisten tukemiseen. Esimerkiksi toimeentulotuen
asumismenojen 7 prosentin omavastuu poistetaan, budjetissa on täsmätoimia
syrjäytymisen ehkäisemiseksi, kotitalousvähennyksen
enimmäismäärä kaksinkertaistuu
koti- ja hoivatyössä, kansaneläkkeeseen
tehdään tasokorotus ja koulupudokkaiden saamiseksi
takaisin koulutukseen käynnistetään Omakymppi-ohjelma
jne. Budjetissa edelleen panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan niin
pitkäaikaistyöttömien kuin nuorten osalta, muun
muassa työmarkkinatuki uudistetaan ensi vuoden alusta.
Muutosturvan avulla helpotetaan irtisanomisten kohteiksi joutuneiden
uudelleen työllistymistä. Totta kai tässä esityksessä on
erittäin paljon muutakin hyvää, mutta
ajan rajallisuuden vuoksi en niitä käsittele.
Suurin huolenaiheeni valtion ensi vuoden budjettiesityksessä on
alempiasteiseen tieverkkoon varatut resurssit ja rautateiden korvausinvestointeihin
ensi vuodelle esitetyn määrärahan varsin
alhainen taso sekä joukkoliikennemäärärahojen
vähentäminen. Kaikki, mitä edellä totesin
infran rahoituksesta, sopii erittäin huonosti hallitusohjelman
kirjaukseen, jota lainaan: "Hallituksen liikenne- ja viestintäpolitiikalla
parannetaan kansalaisten hyvinvointia sekä elinkeinoelämän
ja julkishallinnon tuottavuutta ja kilpailukykyä - -."
Edelleen: "Tavoitteena on edistää Suomen ja sen
eri alueiden kilpailukykyä kehittämällä liikenteen
infrastruktuuria ja palveluja."
Jos reuna-alueiden tiet ja rautatiet halutaan jättää kirjaimellisesti
heitteille, väitänpä, jopa kyseiset alueet
tämän kautta autioittaa tai edesauttaa sitä,
olisi rohjettava puhua suoraan eikä verhota todellisia
tarkoitusperiä älyllisesti epärehelliseen
puheeseen eri alueiden tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamisesta
ja palveluiden säilyttämisestä. Jos ja
kun syksyn aikana perustienpidon ja radanpidon rahoitukset
väännetään eduskunnan toimesta
suunnilleen kuluvan vuoden tasolle, niin röyhistelyyn ei
silloinkaan ole aihetta, ei todella. Se ei valitettavasti riitä.
Tällä menolla, me kaikki hyvin tiedämme, alempiasteinen
tieverkko entisestään rapautuu ja liikenneturvallisuus
heikkenee. Sama koskee rautateitä. Valitettavasti kovin
vähän hallituspuolueidenkin edustajia tuntuu todella
kiinnostavan perustienpito, isojen tiehankkeiden tärkeysjärjestys
sitäkin enemmän. On trendikästä puhua hankekorista
ja teemapaketista, isojen tiehankkeiden tärkeysjärjestyksestä.
Jo vuosia muun tienpidon ja rataverkon riittävä rahoitus
on jäänyt toissijaiseksi.
Nyt tarvitaan selvää tasokorotusta, toistan,
tasokorotusta kuluvan vuoden kyseessä oleviin määrärahoihin.
Toki hyväkuntoinen päätiestö on teollisuudelle
ja elinkeinoelämälle tärkeä,
mutta yhtä tärkeää toimiva logistiikka
on maakuntakeskusten ulkopuolisten, maakuntien reuna-alueiden elinkeinoelämälle
ja niiden asukkaille. Kasvukeskusten ulkopuolisen tiestön
heikko kunto haittaa maaseudun asukkaiden jokapäiväistä liikkumista,
kyseessä olevien seutukuntien yritystoimintaa ja muun muassa
maa- ja metsätaloutta. Perustienpidon riittämättömän
rahoituksen vuoksi investointien rahoitusvastuuta on jouduttu ja
joudutaan siirtämään myös jatkossa
kunnille. Esimerkkejä on jo nyt. Rahoitustasoa on todella
saatava nostettua nykyisestä tasosta reilusti, jotta muun
muassa tuolla Savo-Karjalassakin pystyttäisiin edes jossain
määrin vastaamaan kuntien ja elinkeinoelämän
välttämättömimpiin odotuksiin
ja tarpeisiin ja parantamaan menestymisen edellytyksiä kyseessä olevalla
alueella.
Myös joukkoliikenteen rahoitusta ehdotetaan alennettavaksi.
Tämä ja edelleen se, että yksityistiemäärärahoihin
esitetään lähdes 2 miljoonan euron määrärahan
pienennystä kuluvaan vuoteen verrattuna, ovat myös
hankaloittamassa kyseisten alueiden asukkaiden elämää.
Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti parista kolmesta muusta asiasta.
Odotuksista huolimatta talous- ja velkaneuvonnan kysyntä kasvaa
edelleen. Niin kuin tiedämme, tämän neuvonnan
tavoitteenahan on ylivelkaantuneiden asioiden kohdalleen saattaminen,
talouden tasapainoon saattaminen. Nyt peräkkäisinä vuosina
tähän talous- ja velkaneuvontaan kohdennettuja
määrärahoja on esitetty pienennettäväksi
ja edelleen ensi vuodelle tämän vuoden tasosta
miljoonalla. Tälle vuodellehan eduskunta sitten käsittelyssään
korjasi sitä sillä tavalla, että tälle
vuodelle on 500 000 euroa pienemmät määrärahat
kuin viime vuodelle, mutta toivon, kun kaikki tiedämme
tämän työn tärkeyden ja tosiaan
tämä kysyntä vaan kasvaa tässä, että näitä määrärahoja
korjataan eduskunnan toimesta.
Toinen asia on omaishoito. Sehän on todella inhimillinen
vaihtoehto hoidettaville, niin vanhuksille kuin vammaisille, ja
nyt määrärahavaraus tähän
omaishoidon tuen kehittämiseen on enemmän kuin
aiheellinen. Muun muassa täällä budjetissa
todetaan, että omaishoitajien pienin hoitopalkkio nousee
67 euroa kuukaudessa, ja ministeriössä parhaillaan
tehdään ohjeita ja kriteereitä omaishoidon
tuen maksamisesta kunnille. Työtä riittää tällä saralla,
ja tarvitaan uusia ratkaisuja ja toimintamalleja siihen, miten valtio saadaan
myös mukaan taloudellisten kustannusten maksajaksi. Tämä on
iso kysymys.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Esitystä varallisuusveron
poistamisesta, veron, joka koskee rikkaita, erittäin maksukykyisiä henkilöitä,
en voi hyväksyä. (Puhemies: Aika!) Kyseistä verotuottoa
on vähätelty valtioneuvoston taholta, mutta pienemmätkin
euromäärät jossakin toisessa yhteydessä koetaan
liian suureksi menoeräksi.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeri ilmeisesti aavisti,
että nostan esiin puolustusmäärärahoista
keskustelun. Viime kesänähän keskusteltiin
turvallisuusvajeesta, ja ed. Jaakonsaari eilen totesi, ettemme ole
missään oravanpesässä.
Eduskunta hyväksyessään viime joulukuussa turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon määritti myöskin
tuleville vuosille suunnattavat varat, ja ne myös kokoomus
hyväksyi, vaikka ne pakottavatkin merkittäviin
säästö- ja rationalisointitoimenpiteisiin.
Kuitenkin kehyspäätöksessä vuosille
2006 ja 2007 Puolustusvoimille määritettiin 20
miljoonan euron lisäsäästöt,
jotka ovat vakavassa ristiriidassa selontekopäätöksen kanssa.
Edelliset Lipposen hallitukset ovat toteuttaneet selontekojen rahoituspäätökset
sellaisinaan.
Ensi vuodesta lähtien toteutettavien merkittävien
rationalisointitoimenpiteiden, niin joukko-osastojen lakkauttamisen
ja henkilöstön vähentämisen
kuin monien uudelleenjärjestelyjen kanssa, Puolustusvoimat
joutuu samanaikaisesti uusien säästötoimenpiteiden
kohteeksi. Lisäleikkaukset pakottavat Puolustusvoimat suuntaamaan supistukset
ydintoimintoihinsa eli operatiivisen valmiuden ylläpitoon
ja koulutukseen. 20 miljoonan euron lisäsäästöt
koskettavat kaikkia puolustushaaroja kertausharjoitettavien määrän
romahtaessa 30 000 reserviläisestä 5 000:een.
Ilmavoimien lentotoimintaa joudutaan merkittävästi
supistamaan, millä on suora vaikutus kykyymme valvoa ilmatilaamme
ja myös lentäjien ammattitaitoon. Varusmieskoulutuksessa
joudutaan peruuttamaan toisen saapumiserän kaikki leirit
ja sotaharjoitukset. Kaikki tämä johtaa operatiivisen
valmiuden ja joukkojen koulutustason laskuun. Erittäin
suuri kysymys on, miten kertausharjoitusten minimointi vaikuttaa
asevelvollisten maanpuolustustahtoon.
Vaarana on, ja siitä on myös huhuja, että nämä lisäsäästöt
jatkuvat tulevinakin vuosina ja selonteossa päätetty
rahoitustaso romuttuu. Valtiovarainministeriön viime viikolla
julkistama tuottavuusohjelma merkitsee Puolustusvoimille noin 2 400
henkilön lisäleikkauksia ohi selontekomenettelyn.
Uusia joukko-osastojen lakkauttamispäätöksiä voitaneen
joutua tekemään jo ennen seuraavan selonteon valmistumista,
ja näiden seurauksena olisikin sitten kansallisen puolustuksen
uskottavuuden heikkeneminen, jopa paljon puhuttu turvallisuusvaje.
Arvoisa puhemies! Vastuullisena kuntapäättäjänä en
voi olla nostamatta esiin jo moneen kertaan puhuttua kuntien jatkuvasti
pahenevaa talousahdinkoa. Toki kunnissa tarvitaan uudistumista ja
yhdistymisiä, joista on onneksi virinnyt aktiivinen keskustelu,
ja Mikkelissä jo viisi vuotta sitten tehtiin merkittävät
ratkaisut. Mutta budjetillakin olisi voitu vaikuttaa tilanteeseen
tekemällä valtionosuuksien indeksitarkistukset
täysimääräisinä, maksamalla
valtion 280 miljoonan euron velka ensi vuonna ja pitämällä harkinnanvaraiset
määrärahat ennallaan 30 miljoonassa eurossa.
Väyläpolitiikka on puhututtanut ja saanut
farssin piirteitä. Hyvä ja toimiva infraverkosto
on kehityksen edellytys kaikkialla Suomessa. Itä-Suomen
ja tietenkin omalta osaltaan Etelä-Savon maantieteellisen
sijainnin aiheuttamia kilpailuhaittoja tasoitetaan parhaiten sujuvilla
liikenneväylillä, nopeilla yhteyksillä ja
kohtuullisilla kuljetus- ja matkustuskustannuksilla. Edellinen hallitus
ja eduskunta tekivät Itä-Suomen kannalta merkittäviä ratkaisuja:
Kerava—Lahti-, Lahti—Heinola-moottoritie ja myös
Valtatie 5 Joroinen—Varkaus. Ne kaikki valmistuvat tämän vuoden
syksyllä tai viimeistään ensi vuonna.
Etelä-Savossa elätettiin toiveita, että tälle
olisi tullut jatkoa ja sen väylähankkeiden ykköskoriin
sijoitetut hankkeet, Valtatie 5 Lusi—Mikkeli-väli
ja Savonlinnan ohitustiehanke, olisivat saaneet rahoituspäätöksen,
mutta mitä vielä. Kaiken sekoilun jälkeen
koko tärkeysjärjestys romutettiin. Tätä emme
voi hyväksyä Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa.
Valtatie 5:llä on heijastusvaikutuksensa koko Itä-Suomeen,
ja Savonlinnan ratkaisun viivästyminen estää täydellisesti
kaupungin maankäytön ja elinkeinotoiminnan kehittämisen.
Eipä näytä myöskään
keskusta kantavan huolta yksityisteiden rahoituksesta, kun budjetissa
jo ennaltaan niukkoja määrärahoja vähennetään merkittävästi.
Kaiken kaikkiaan tie- ja raideliikenteen kehittämisen tarve
on huutava ja sitä edellyttävät erityisesti
liikenneratkaisut.
Vuosi sitten Mikkelin torikahvilassa eräs mies huudahti
että, Erkki, mitä teet sillä 7 eurolla,
tarkoittaen juuri radiosta kuultua budjettiuutista kansaneläkkeen
korottamisesta. Samaan kysymykseen olisi ollut aihetta tänäkin
kesänä, ja sitä on kuultukin. Eläkeläiset
ovat pitäneet 5 euron korotusta loukkauksena ja heidän
aliarvioimisenaan. Eläkkeensaajien ostovoimalla on tärkeä merkitys
heidän hyvinvoinnilleen, mutta myös koko yhteiskunnalle
ja kansantaloudelle. Eläkeläiset laittavat eläkkeensä kulutukseen.
Kaikkien eläkeläisten tulevaisuudesta on huolehdittava
ja varmistettava eläkkeiden korottaminen oikeudenmukaisesti.
Hallituksen tulisi yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa selvittää ensi tilassa, miten työeläkeindeksiä tulisi
kehittää eläkeläisten oikeudenmukaisen
kohtelun ja ostovoiman turvaamiseksi.
Arvoisa puhemies! Olin jo ajatellut, ettei minun tarvitse tässä budjettipuheenvuorossani
puuttua
veteraanien kuntoutusmäärärahoihin, kun
tämän vuoden budjetissa päästiin
lähes tavoitteeseen, vuosittaiseen kuntoutukseen. Kuinka
ollakaan, hallitus kuitenkin esittää leikattavaksi
kuntoutusmäärärahoista 5,5 miljoonaa
euroa. Näinkö halutaan tehdä nyt, kun
sotien päättymisen 60-vuotisjuhlallisuudet ovat
ohitse tämän vuoden päättyessä?
Se on sotiemme veteraanien perinnön halventamista. Kyllä meidän
on huolehdittava kunniakansalaistemme selviytymisestä heidän
arvonsa mukaisesti. Meidän on palautettava kyseessä oleva
määräraha budjettiin.
Lopuksi lyhyesti nostan esiin ammattikorkeakoulujen tutkimusmäärärahan
tarpeen sekä yliopistokeskusten pysyvän perusrahoituksen
tarpeen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Rajatun ajan säästämiseksi
lainaan vapaasti elokuva Casablancan legendaarista poliisipäällikkö Renault’ta
ja totean, että haukutaan ne tavanomaiset, tässä tapauksessa
hallitus. Tämän jälkeen jatkan oppositiohenkisesti
ja kiitän hallitusta.
Kiitän hallitusta siitä, että se
on nyt poistamassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Tällä tavoin
hallitus toteuttaa sekä omani että vasemmistoliiton
pitkäaikaisen vaatimuksen, jota vasemmistoliitto itse asiassa
kannatti jo hallituksessa ollessaan. Kuitenkin vasta nyt ovat syntyneet
edellytykset näköjään tämän
päätöksen tekemiseen. Siitä hallitukselle
kiitos. On kuitenkin mielenkiintoista miettiä, myöskin
itse asiassa koko hallituksen linjan kannalta, mikä oikeastaan
lopulta sai aikaan tämän päätöksen.
Kun tässä on vahvasti arvosteltu varallisuusveron
poistamista, niin on kai pakko todeta, että minun arvioni
mukaan sillä on ollut kuitenkin yksi hyväkin vaikutus.
Se on se, että se itse asiassa oli tekijä, joka
pakotti hallituksen poistamaan toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Olisi
tietysti mielenkiintoista kuulla esimerkiksi SDP:n ryhmäpuheenvuoron
käyttäneen ed. Viitasen näkemys siitä,
mitä tämän prosessin yhteydessä oikeasti
tapahtui, oliko todella niin, että tähän
päätökseen voitiin päästä vasta
sitten, kun hallitus oli tehnyt varallisuusveron poiston.
Tosiasiahan on, että kun nyt ensi vuoden alussa heti
tammikuussa tämä vero poistuu, niin siitä seuraa
70 miljoonan tulonsiirto kaikkein varakkaimmille suomalaisille,
kuten täällä on jo moneen kertaan todettu.
Nyt kun tämän kohtuuttomuuden kompensoimiseksi
korotetaan kansaneläkettä huikealla 5 eurolla
kuukaudessa ja poistetaan tuo äsken mainittu omavastuu,
niin tässä käy niin, että nämä kaikkein
köyhimmät 200 000 suomalaista saavat
ensi vuonna 54 miljoonan hyödyn, kun ne 20 000 kaikkein
rikkainta saavat vastaavasti 70 miljoonaa. On pakko kysyä,
minkälaisessa maassa me oikeasti elämme ja minkälaista
politiikkaa täällä harjoitamme, jos kaikkein
köyhimpiä voidaan Suomessa auttaa vasta sitten,
kun kaikkein rikkaimmille on ensiksi annettu kohtuuttomat veronkevennykset.
Olen kohtuullisesti huolestunut, jos hallituksen köyhyyden
ja syrjäytymisen estämispolitiikka, jota tämän
köyhyyspaketin pitäisi varmasti heijastaa, perustuu
tällaisiin ehtoihin. Toivon olevani väärässä ja
jos sitä olen, voin uskoa edelleen poliisipäällikkö Renault’ta
lainatakseni, että erityisesti sosialidemokraattien kanssa
tämä saattaisi olla hyvän ja uuden ystävyyden
alku, mutta toivon, että asia todella on niin.
Kiitän myöskin hallitusta niistä toimista,
joita se on tehnyt kotimaisen kulutuskysynnän edistämiseksi,
joihin veronkevennykset kiistatta kuuluvat. Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää,
etteivätkö veronkevennykset olisi siihen vaikuttaneet,
tämä erityisesti juuri nyt, kun Saksan tilanne
on se, mikä se on. Saksassahan tilanne on kuitenkin niin,
että saksalaisen laman keskeinen syy on nimenomaan kotimaisen
kysynnän puute. Samalla on tietysti kysyttävä viitaten
myöskin tähän kaikkein köyhimmille
annettuun, onko näitten verokiihokkeiden suuntaaminen ollut
oikean suuntaista.
Jos nyt yhtään vanha keynesiläinen
talousteoria on voimissaan, se edelleen tarkoittaa sitä,
että kun tulonsiirtoja tai veronkevennyksiä annetaan niille,
joitten kulutusalttius on suurin, ja köyhillähän
se sitä on, ovat myöskin talouden dynaamiset vaikutukset
kaikkein suurimpia ja päinvastoin, kun annetaan niille,
joilla säästämisalttius on kaikkein suurin,
eli rikkaille, niin vaikutukset eivät ole niin suuria.
Pikemminkin se raha voi mennä ulkomaisen kysynnän
edistämiseen eli tuonti lisääntyy, mikä sekään
nyt ei talouden tasapainon kannalta ole välttämättä paras
mahdollinen ratkaisu.
Sama pätee myöskin tietysti julkisen ja yksityisen
kulutuksen suhteeseen. Nyt yksityistä kulutusta ja yksityistä kysyntää on
lisätty, mutta kun se on tapahtunut veroja keventämällä,
se on tapahtunut tietysti ja tulee jatkossakin tapahtumaan julkista
kysyntää, julkista kulutusta, pienentämällä.
Eli valtion ja kuntien voimavarat heikkenevät, ja tästä on
tietysti meillä itse kullakin, kun rehellisiksi heittäydymme,
vankkaa kokemusta tässä salissa ja tietysti kaikista
kunnanvaltuustojen saleista, joissa itse kukin istuskelemme.
Olimme eilen ed. Rossin ja ed. Väätäisen kanssa,
ja myöskin muut pohjoissavolaiset kansanedustajat oli kutsuttu,
Kuopion kaupungin johdon kuultavina, ja kyllä viesti oli
selkeä. Se oli täsmälleen samanlainen
kuin se on ollut kaikissa niissä pohjoissavolaisissa kunnissa
ihan riippumatta siitä, mitä Kuntaliitto on valtiovarainministerille
sanonut. Valtio on antanut kunnille enemmän tehtäviä kuin
rahaa ja on myöskin ollut maksamatta niitä valtionosuuksia,
jotka olisivat jo langenneet maksuun. Tästä syystä kuntien
kyky tarjota peruspalveluita kansalaisilleen on vakavasti heikkenemässä.
Tähän linjaan on tultava muutos.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi puheessaan,
että Saksan vaalit vaikuttavat Suomen talouteen ja budjettikirjaan.
Näin varmaan on, mutta muuten tuntuu siltä, että maailman
megatrendit eivät jätä mitään
jälkiä Suomen valtion talousarvioon. Tämä siitäkin
huolimatta, että KTM:n kohdalla todetaan, että tavoitteena
on maailman paras innovaatioympäristö. Tämä ei
kuitenkaan näy käytännön toimissa.
Energiapolitiikka on aseellisten konfliktien, Irakin sodan ja
ilmastonmuutoksen seurauksena tällä hetkellä maailman
tärkein innovaatiopoliittinen areena. Valtiot satsaavat
uusiutuvaan energiaan tavalla, jota ei ole ennen nähty.
Miten tämä heijastuu Suomen talousarvioon vuodelle
2006? Ei mitenkään, ainakaan toistaiseksi. Rahoitus energiapolitiikan
pääluokassa pysyy samana kuin viime vuonna ja
on itse asiassa 2—3 miljoonaa vähemmän
kuin vuodelle 2004. Tekesin rahoja toki lisätään,
ja energiaan liittyvistä tutkimuksista, selvityksistä ja
evaluoinneista on kirjassa maininta. Nyt eivät kuitenkaan
enää selvitykset riitä vaan on toiminnan
aika.
Itse asiassa huolimatta ed. Kallin ja myös ministeri
Pekkarisen puheista hallituksen tärkein ja ehkä ainoa
käytännön toimenpide on maatalouden fossiilisten
polttoaineiden 24 miljoonan euron palautus. Biopolttoaineita, jotka
tällä hetkellä kattavat 0,1 prosenttia
suomalaisesta polttoaineenkulutuksesta, vaikka EU:n tavoite on 2
prosenttia tänä vuonna, tuskin mainitaan. Jo yhdellä miljoonalla
olisi biopolttoaineissa päästy huomattavasti eteenpäin
kohti sitä tavoitetta, joka EU:lla on: 20 prosenttia vuonna
2020.
Tällä hetkellä tilanne on paradoksaalinen: suomalaiset
asiantuntijat etsivät koneissa ja laitteissa neuvoja Kiinasta,
vaikka nimenomaan Suomen tulisi olla uusiutuvan energiateknologian
viejämaa. Sama takapajulan imago koskee myös muita
uusiutuvan energian käyttömuotoja. Ed. Andersson
mainitsi pelletin. Toivommekin, että asiat korjautuvat
lisäbudjetissa, ja odotamme innolla, mitä tarkoittaa
ministeri Pekkarisen toteamus siitä, että hallitus
aikoo tehdä tässä asiassa paljon.
Mutta ei ainoastaan uusiutuva energia vaan myös sosiaalisen
energian uusiutuminen on heikoilla budjettikirjassa. Tämä koskee
ennen kaikkea kulttuuria, ennen kaikkea kuntien kulttuuritoimintaa.
Kunnathan ovat edellytysten luojina sille, että kulttuuripalvelut
voivat avata kuntalaisille mahdollisuuden laajasti osallistua ja
nauttia kulttuurista ja taiteesta. Moni kunta on ottanut lastenkulttuurin
erityiseksi painopisteeksi. Nyt kuitenkin esitetyllä OPM:n
linjalla tältä toiminnalta putoaa pohja pois.
Kunnissa, joissa on satsattu myös erityisryhmien kulttuuritoimintaan
ja monikulttuurisuuteen, on myös edessä näiden palvelujen
alasajo.
Erityisen vaarallinen tilanne on kirjastolaitoksen kohdalla.
Kirjastolaitoksen uudistaminen on yhteiskunnalle äärettömän
halpa tapa ehkäistä syrjäytymistä,
tukea kansalaisten hyvinvointia ja elinikäistä oppimista.
Kirjastot ovat myös luovuuden tiloja, joissa kansalaisilla
on mahdollisuus kohdata toisiaan ja saada virikkeitä niin
kirjoista kuin digitaalisesta materiaalistakin. Erityisesti kirjastojen
merkitys luovuuden tiloina tulee tulevaisuudessa korostumaan. Kuitenkaan
kirjastojen uusimista ei aiota rahoittaa.
Perustamishankkeet kirjastoille ovat uudet ja saneerattavat
kirjastotilat ja kirjastoautot. Vuonna 2006 on esitettyä pienempi
määräraha, vain noin 4 miljoonaa euroa,
joka riittää ainoastaan rakenteilla olevaan Turun
kaupunginkirjaston uudisrakennukseen ja mahdollisesti kahden kirjastoauton
uusintaan. Samoin valtion tulo- ja menoarviossa on normaalisti esitetty
myös perusparantamishankkeiden laajuudet tuleville vuosille.
Näitä laajuuksia ei tässä budjetissa
ole määritelty lainkaan vuoden 2006 jälkeisille hankkeille.
Aiotaanko kirjastolaitoksen uusiminen ja kirjastoautojen hankinta
täysin lopettaa? Tarve vuodessa olisi noin 10 miljoonaa
euroa.
Budjettikirjan tulisikin edustaa suomalaisen yhteiskunnan uusiutumista
ja määritellä sille suuntaviivoja. Kun
sekä uusiutuva energia että kansalaisten henkinen
uusiutuminen on kyseenalaistettu, mikä on suomalaisen yhteiskunnan
tulevaisuus?
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade herr talman! Min vana trogen skall jag i
mitt anförande koncentrera mig på landsbygdsfrågor.
Det är ganska svårt att spåra den landsbygdsvänlighet som
den nuvarande regeringsbasen och regeringsprogrammet skulle ge vid
handen. Jag hoppas att vi, högsta beslutsfattare, skulle
inse att landsbygdspolitiken fordrar konkreta satsningar om vi skall
kunna stoppa flyttningsrörelsen och därmed undvika
de följder den innebär i kostnader bland annat
i infrasatsningar.
Det finns två saker som har större betydelse för
landsbygdens utveckling än alla andra gemensamt. Den ena är
kommunikationerna, såväl basvägnätet
som datakommunikationerna, och den andra är jordbruket
och dess binäringar. Jag har den uppfattningen att om inte
dessa frågor är i skick så hjälper
inte andra goda insatser på grund av att basen för
livet på landsbygden raseras.
Puhemies! Maaseudun tulevaisuuden merkittävimpien kysymysten
kannalta haluan tuoda esiin joitakin asioita.
Nykyiset investointitukien katot johtavat siihen, että Makera-varat
eivät tule riittämään ilman
määrärahojen lisäämistä.
Hallituksen politiikka, joka kannustaa investoimaan valtaviin laitoksiin,
johtaa vain siihen, että ainoastaan osa hakemuksista voidaan
rahoittaa loppujen jäädessä odottamaan.
Hallitusohjelma, jonka lähtökohtana on perheyrityksen
varaan rakentuva maatalous, on vesittymässä. Viljelijäpiireissä on
lähdetty siitä, että myös tämä hallitus
antaisi kahden edellisen hallituksen tapaan karjankasvattajille yhden
lomapäivän lisää. Myös
turkistuottajat tarvitsevat lomitusjärjestelmän,
joka oikeuttaisi lakisääteiseen lomaan. Tästä syystä olen
tehnyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotan ensi vuoden budjettiin
2 miljoonaa euroa turkistarhaajien lomitusjärjestelmään.
Onkin mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden
kysymys, miten tuottajien sosiaaliset tarpeet otetaan huomioon.
Hallituksella on enintään vuosi aikaa osoittaa,
että sen suhtautuminen ei ole kielteisempää tässä asiassa kuin
kahden sinipunaisen edeltäjänsä.
Suomi seisoo edelleen puujaloillaan. Meillä ei ole
varaa jättää metsiämme huonolle
hoidolle. Ehdotus metsänparannusvaroihin osoitetun määrärahan
vähentämisestä onkin askel väärään suuntaan.
Nuorten metsien hoitoon investoiminen on niin kauaskantoista toimintaa,
että toimenpiteen suorittaja ei useinkaan ehdi nähdä panostuksesta
saatavaa hyötyä. Valtion on puolestaan taattava,
etteivät tärkeät hoitotoimenpiteet jää suorittamatta.
On äärimmäisen lyhytnäköistä vähentää nuorten
metsien hoitoon tehtävistä panostuksista. Tulevat
sukupolvet saavat tuntea tällaisen lyhytnäköisen
politiikan vaikutukset.
Budjettiehdotus merkitsee, että perustieverkkoon ei
ensi vuonna tehdä lainkaan panostuksia, tai ainoastaan
merkitykseltään vähäisiä.
Jatkuva palkkakustannusten ja muiden kustannusten kasvu johtaa aikaisemmin
liikenteen parannustoimiin osoitetun vaatimattoman summan puolittamiseen.
Tiepiireille osoitettavat määrärahat
menevät kunnossapitoon ja tienparannustoimet pannaan jäihin.
Yksityistiet ovat elintärkeitä varsinaisilla syrjäseuduilla
asuville. Yksityisteiden määrärahojen
vähennysten vuoksi elämä käy
entistä kalliimmaksi maaseudulla ja varsinaiset maaseutukunnat
joutuvat kantamaan suuremman vastuun, koska koko vastuuta ei voida
panna tien käyttäjien kannettavaksi. Tänä aikana, jolloin
kuntien talous on niin ajankohtainen, on syytä muistuttaa
tämän vähennyksen kohdistuvan pahimmin
pieniin maaseutukuntiin, joiden talous on heikommassa kunnossa.
Toivon, että eduskuntakäsittelyssä ymmärrämme
tieverkon merkityksen alue- ja maaseutu- ja aluepolitiikalle ja
teemme välttämättömät
korjaukset.
Energiapolitiikka on niin yhteiskunnallemme kuin koko maailmalle
tulevaisuuden kohtalonkysymys. Öljy on ehtyvä luonnonvara,
jota pitäisi säästää polttomoottoreiden
polttoaineeksi. Jos kannamme vastuuta tulevaisuudesta, meidän
on kehitettävä muita energialähteitä lämmön-
ja sähköntuotantoon. Meillä Suomessa
on uusiutuvia energialähteitä, joita voidaan kehittää ja
käyttää tehokkaammin. Metsä-
ja peltobioenergia tarjoaa meille merkittäviä mahdollisuuksia
kotimaisen energian osuuden lisäämiseen, jos vain
hyödynnämme sitä. Eduskunnan viidettä ydinvoimalaa
koskevan päätöksen yhteydessä hyväksymä ponsi
ei ole saanut sellaista painoa hallituksen esityksessä kuin
eduskunta tarkoitti.
Talman! En av våra största resurser på området är
torven, en nästan outsinlig energikälla. Från
att som bäst stått för cirka 7 procent
av vår energiproduktion håller den på att
halveras, mest på grund av utsläppshandeln som
fått oanade konsekvenser. Något måste
göras för att återge torven dess konkurrenskraft.
Man måste på ett nytt sätt beakta att
torvmossarnas tillväxt också binder koldioxid
och att det efter torvbrytningen planteras skog eller odlas rörflen
som har en positiv inverkan. Utan åtgärder mister
vi massor av arbetsplatser på landsbygden och företagare
i branschen kommer att gå i konkurs. Vi måste
ta vara på de resurser vi har.
Herr talman! Avslutningsvis så vill jag också i likhet
med riksdagsledamot Nepponen påminna om vikten av rehabiliteringspengar
för våra veteraner. Jag nöjer mig med
att konstatera att jag utgår ifrån att riksdagen
kommer att åtgärda de brister som finns till denna
del.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Ensiksi tuon terveiset tänne saliin
tuolta käytävältä kansanedustajien
keskuudesta, jossa harmiteltiin sitä, että äskeinen
debatti syksyn tärkeimmästä aiheesta
jäi turhan lyhyeksi. Debatti oli hyvin mielenkiintoinen
ja jäntevä, ja olisi tuntunut mielekkäältä sitä jatkaa.
Nytkin näyttää siltä, että sali on
aika lailla tyhjä, kun näitä 7 minuutin
puheenvuoroja läpikäydään.
Minua on tämän päivän keskustelussa
yllättänyt eniten sosialidemokraattien tyytyväisyys köyhyyspakettiin.
Aiemmin sosialidemokraattien keskuudessa puhuttiin useiden satojen
miljoonien eurojen panostustarpeesta. (Ed. Elo: Se oli markoista!) — Kyllä oli
ihan euroista puhetta, esimerkiksi ed. Virpa Puisto vielä tuossa
kesällä vaati, muistaakseni peräti 600
miljoonan euron suuruista köyhyyspakettia, joka tapauksessa
satojen miljoonien. — Onko teidän mielestänne
30 miljoonan euron paketti oikeassa suhteessa 840 miljoonan euron
tuloveronkevennyksiin tai 75 miljoonan euron varallisuusveron poistoon? Eikö tästä
kokonaisuudesta
löytynyt yhtään enempää liikkumavaraa
lapsiköyhyyden torjuntaan? Lapsiköyhyys on huolestuttavasti
lisääntynyt — kesällä tuli
tästä varmasti jokaisen näkemiä tutkimustuloksia — ja
sen ehkäisy olisi kannattava sijoitus tulevaisuuteen. Vieläkään
ei tullut esitystä, jolla olisi korjattu suomalaisen sosiaalipolitiikan
häpeätahra ja korotettu minimiäitiyspäiväraha
15 euron tasolta edes pienimmän työttömyyspäivärahan
tasolle.
Köyhyyspaketissa kyllä luetellaan monta tärkeää asiaa:
koulupudokkaat, pitkäaikaistyöttömät,
toimeentulotukiasiakkaat, kansaneläkkeen saajat, vapautuvat
vangit, vieläpä erityisryhmien asunto-olot. Kaikkeen
tähän varattu raha on kuitenkin niin pieni, että lista
hyödyttänee lähinnä hallituspuolueiden
edustajien vaalipuheiden laadintaa. Kansaneläkkeen tasokorotuskin
merkitsee yhtä mummonmarkkaa päivässä,
mikä hupenee helposti ensi vuodelle kaavailtuihin sosiaali- ja
terveyspalvelumaksukorotuksiin.
Köyhän kannalta kaikkein tärkeintä ovat
toimivat, edulliset peruspalvelut. Niiden järjestäminen
ei kohene tämän budjetin raameissa. Valtiovarainvaliokunta
arvosteli hallitusta tänä keväänä kehyslausunnossaan,
että valtionosuuksien leikkauksilla vaikeutetaan kuntien
mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluistaan. Erityisesti moitittiin
Kansallisen terveyshankkeen 25 miljoonan euron leikkausta. Ihmettelen,
onko valtiovarainministeriössä tuota eduskunnan
hyväksymää mietintöä edes
luettu, kun samat leikkaukset edelleen sijoittuvat tähän
budjettiin. Hallitus pitää yhä kiinni
valtionosuuksien 25 prosentin indeksileikkurista, mikä tekee
ensi vuonna 40 miljoonaa euroa vähemmän valtionosuuksia kuntatalouteen,
ja pidättää yksipuolisena pakkolainana
valtaosan kunnille kuuluvista kustannustenjaon tarkistusrahoista,
jotka ovat siis siitä osuudesta, mikä on edelleen
maksamatta.
Terveyspalvelujen, vanhustenhoidon ja koulupalvelujen nykytasoa
ei voida säilyttää, kohentamisesta puhumattakaan,
jos kuntatalouteen ei tule merkittävää helpotusta.
Pääministeri Vanhanen ylpeili lyhyen budjettiriihen
päätteeksi suorassa televisiolähetyksessä,
että useiden pääluokkien kohdalla ei
käytetty ainoatakaan puheenvuoroa, vaan nuijittiin vain nämä valtiovarainministeriön
esitykset. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää,
käytettiinkö puheenvuoroja tämän
köyhyyspaketin kohdalla tai käytettiinkö esimerkiksi
alkoholiveron kohdalla. Ministeri Hyssälä vaati
aiemmin samalla viikolla Helsingin Sanomien sunnuntaikolumnissa
viinaveroa korotettavaksi välittömästi
etenkin lasten suojelemiseksi vanhempien lisääntyneen
alkoholin käytön vuoksi. Korotusta ei tullut.
Pääministeri Vanhanen tyrmäsi tämän
vaatimuksen julkisuudessa toteamalla, että asiaan palataan vasta
kevättalven aikana, kunhan tämän viinaveron
alentamisen vaikutuksista on saatu tarpeeksi tietoa. Ihmettelen,
mitä tietoa Vanhanen vielä odottaa. Hyssälä voi
jo nyt kertoa Vanhaselle ihan kaiken tarvittavan tiedon.
Lastensuojelu ja päihdesairaudet nielevät myös
yhä suuremman osan kuntien menoista. Alkoholin aiheuttama
kuolleisuus ja sairauseläkkeet, pahoinpitelyrikokset, rattijuoppous,
lasten kaltoin kohtelu lisääntyvät suorassa
suhteessa kulutuksen kasvuun nähden. Epäilen,
että tosiasiallinen syy hallituksen toimettomuuteen tässä kysymyksessä on
se, että viinaveron korotuksella hallitus joutuisi myöntämään,
että taannoinen veronkevennys oli virheellinen ratkaisu,
ja siksi pidetään itsepintaisesti kiinni valitusta
linjasta.
Ministeri Hyssälä asetti terävän
kysymyksen tässä kolumnissaan hallituksen, ja
samalla itsensä suuntaan. Hän totesi näin:
"Tutkimusten ansiosta tiedämme, että alkoholiverotus,
vähittäismyyntimonopoli ja mainonnan kieltäminen
ovat kustannustehokkuudeltaan parhaita keinoja vähentää alkoholiongelmia.
Tällä tiedolla ei ole mitään
arvoa, jos kieltäydymme toimimasta sen mukaan. - -
Polttavin kysymys on vielä vailla vastausta. Olemmeko valmiit
yhteisvastuuseen?" Eli onko hallitus valmis yhteisvastuuseen? Miksei
sieltä hallituksen rintamasta löytynyt tässä nimenomaisesti
tärkeässä, polttavassa kysymyksessä yhteisvastuuta?
Kristillisdemokraatit ovat tähän valmiit, ja jos
hallituspuolueelta ei tätä Hyssälän
peräänkuuluttamaa alkoholipoliittista vastuunkantoa
löydy, niin Hyssälä tekisi suoraselkäisesti
jättämällä sellaisen hallituksen.
Ovathan alkoholihaitat ministerin toimialan, kansanterveyden ja
hyvinvoinnin, suurin yksittäinen uhkatekijä, aivan
kuten tuossa kolumnissaan ministeri totesi.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen mainitsi nimeltä, että olisin
puhunut 600 miljoonan euron paketeista. Minulla on suhdelukuja;
olemme puhuneet jossakin vaiheessa varmasti, muistaakseni silloinkin
epävirallisesti, siitä, että se niin
sanottu juhannuspaketti oli markoissa aikanaan 550 miljoonaa markkaa.
Ja se on vähän eri asia kuin 600 miljoonaa euroa,
että nyt menee vähän sekaisin.
Siitä olemme yhtä mieltä, että painavampi, verrattuna
näihin veronkevennyksiin, olisi voinut olla tämä paketti.
Mutta olen iloinen siitä, että ainakin ensimmäinen
erittäin tärkeä muutos on tapahtunut.
Saadaan tämä omavastuu asumistuesta pois.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta tehdään aika
vakavaa laatua oleva virhe, jos ajatellaan niin, että tämän
budjetin tai tämän hallituksen köyhyyspanostukset
rajoittuvat ainoastaan siihen 90 miljoonan euron pakettiin, joka
on täyttä tavaraa koko paketti. Mutta sen lisäksi
on kyllä nähtävä, että tässä on
tehty koko ajan paljon, paljon muutakin. Esimerkiksi tälle
vuodelle on pohjissa minimivanhempainrahojen korotuksia, ansiosidonnaisten
vanhempainrahojen laajennuksia, lapsiperheiden tuloja muutenkin
lisää kotihoidontuen ja lapsilisän kautta,
opiskelijoiden asumislisäasia, ja sen lisäksi
itse budjetissa on paljon toimia, jotka auttavat köyhyysohjelmassa
tämän paketin ulkopuolelta. Nuorisotakuun laajentaminen,
työpajatoiminnan laajentaminen, pitkäaikaistyöttömiin
panostus, ikääntyviin työttömiin
panostus ovat jo 300 miljoonaa, nämä yhteensä,
puhumattakaan näistä koulupudokkaista huolehtimisesta ja
muusta asiasta. Ja esimerkiksi sellainen seikka, jota ei tule helposti
huomatuksi (Puhemies: Aika!) — pelkästään
nuorisotyön rahoitus on tullut kahtena viime vuonna todella
paljon ylöspäin, (Puhemies koputtaa) ja se jos
mikä on tällaista syrjäytymisen ehkäisyä.
Toimia on paljon.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minä pidän näistä valtiovarainministeri
Kalliomäen analyyseistä, koska tiedän,
että hän on kasvanut Satakunnassa terveessä ympäristössä,
alueella, jolta minäkin olen kotoisin. Siellä suositaan
viileää analyyttisyyttä.
Arvoisa puhemies! Kuitenkin johtopäätökset hieman
poikkeavat. Tässä Saksan vaalituloksessahan lihallistuu
EU:n umpikuja. Siis siinä lihallistuu se, että raakaa
kapitalismia ajava Merkel ja vanhentunutta sosialismia ajava Schröder
molemmat hävisivät vaalit ja Saksa on täydessä liemessä.
Siellä ei vielä ole tervehdyttäviä voimia, mutta
niitä tulee, ja se tulee romahduksen kautta. Tämä on
se Emu-tie, tämä on se pimeyden ydin. Ranskassa
ja Saksassa taloudet makaavat kuin lehmä nevassa, ja mitä kauempana
me täällä olemme, niin sitä paremmin
meillä menee, ja kun katsotaan, mikä on tulevaisuus,
EU yrittää laajeta liian nopeasti. Sinne tulevat
Bulgaria, Romania, köyhiä tulee oven täydeltä,
ja vielä Turkki pitäisi saada mukaan. Siis tämä on
EU:n tulevaisuus noin 15 vuotta eteenpäin. Se on täydellistä lamapolitiikkaa,
EU ajaa itsensä lamaan tällä pelillä.
Mutta mikä on parempi vaihtoehto? Parempi vaihtoehto on
se, että Islanti, Sveitsi ja Norja ovat Etassa ja hyvin
pyyhkii. Suhteessa tulee pyyhkimään vielä paremmin,
kun tämä kolhoosi ei saa perustuslakia läpi,
vakaussopimusta ei noudateta, ei ole rahoitussuunnitelmaa vuoteen 2013,
ei ole muuta kuin hirvittävä propaganda, joka
jauhaa tämän kaiken välttämättömyyttä. Mutta
kun rahat loppuvat, banaani ja lakritsat loppuvat, niin sitten rupeaa
tulemaan muutoksia. Näin siinä käy. Tämä on
trendi, ja tästä voidaan mainiosti keskustella.
Tämä on se suuri linja. Tämä on
se suuri linja, ja tuolta pimeyden ytimestä, liian laajasta,
laajentumiseen ja hulluuteen asti direktiivisateeseen sortuvasta
EU:sta, ei tule apua, sieltä tulee kurjuutta.
Arvoisa puhemies! Kun me katsomme Suomen budjettia, niin jos
täällä joku on noussut, niin EU-kulut
ovat nousseet. EU-puheenjohtajuuden kulut ovat suuremmat kuin hallituksen köyhyyspaketti.
Siinä näkyy karkeimmillaan arvostusero. (Ed. Elon
välihuuto) — Se kyllä pitää paikkansa,
kun katsoo kylmät luvut. Mutta, ed. Elo, Ison-Britannian
jäsenmaksualennus: 143 miljoonaa euroa on Suomen osuus.
Se löytyy sieltä luvusta 28. Me maksamme siitä noin
900 miljoonaa mummonmarkkaa englantilaisille lordeille, jotta he
tulisivat toimeen, ed. Elo, ja te kannatatte sitä. Tämä minua
hämmästyttää. Kyllähän
minä muuten tämän EU-höyryn
jollain tavalla ymmärrän, että siihen
on höyrähtänyt, mutta sitä,
että pienituloisia puolustava satakuntalainen Elo kannattaa,
minä ymmärrän hyvin vaikeasti.
Tämä on ydin, ja kun ajattelee, miten tämä on mahdollista,
että tällaisia rakenteita tämä EU-silppu
on täynnä? Meiltä menee toinen sokeritehdas,
meidän jäsenmaksuosuutemme tulevat kasvamaan,
ja tekijänoikeuslakiakin me suuressa valiokunnassa, ed.
Kiljunen, tai te lähinnä siellä mietitte,
kuinka tämä nyt on mahdollista, salliiko direktiivi
sitä tai tätä, kun Suomen eduskuntaan meidät
on valittu sitä varten, että meidän pitäisi tehdä ne
päätökset eikä joku Brysselin
hyvin syötetty byrokraatti siellä mieti, kuinka
Suomessa pitää elää. EU on osa
Suomen menneisyyttä, itsenäisyys on tulevaisuutta.
Se on se suuri linja, mutta eihän Neuvostoliittokaan romahtanut
ennen kuin rahat loppuivat. Sitten se romahtikin ja nopeasti, ja
niin käy tällekin.
Arvoisa puhemies! Mutta ei kaikki ole huonosti hallituksella
ja hallituksessa. Kasvuluvut ovat suhteellisen hyviä, työllisyyskehitys,
vaikka on hitaasti parempaan, on parempaan, ja pienyritysten toimintaedellytyksien
ja yritystoiminnan edellytyksiin pitää kiinnittää huomiota. Vaikken
mikään korporatisti olekaan, niin pitkä tupo,
sekin on hyvä. Se luo vakautta, mutta mikään
EU-jäsenyys ja Emu ei ole luonut mitään muuta
kuin kurjuutta. Jos on jotain hyvää saatu aikaan,
niin se kyllä suomalaisessa järjessä,
ja olkoonkin vaikka hallituksessa sitten, on saatu aikaan. Mutta
perussuomalaisethan tekevät tietysti aina omat esityksensä.
Hampaissa on tietysti puoluetuen korottaminen, esitämme
oopperasta pois rahaa, gepardihatuille riittää vähempikin,
eli sieltä nipistetään. Kyllä meiltä tulee
myös vähennysesityksiä, ed. Vihriälä,
ja minähän juuri aion tukea teidän 4H-aloitettannekin.
Siinä on teillä vankka tuki keskustassa, että ed.
Soinikin tukee teidän hyviä esityksiänne
voimakkaasti. (Ed. Rossi: Ed. Soini istuu oopperassa!) — Mutta,
ed. Rossi, minä olen kutsuttuna siellä perehtymässä. En
ole nähnyt oopperassa nälkää,
joten minä voin esittää, että sieltä voidaan
rahaa ottaa pois.
Sitten yksi yksityiskohta, jota en malta olla täällä mainitsematta,
on tämä presidentinvaalituki. Jotenkin tuntuu
olo hieman jääviltä tässä kohdassa
mutta kuitenkin. Katsokaa, mielipide täytyy sanoa. Sen
voi jotenkin vielä ymmärtää,
että vanhoille puolueille ei raha riitä, ne tarvitsevat
lisää Suomen kansalta, mutta että sitä myydään puolueelle
nimeltä vasemmistoliitto, jolla ei ole edes presidenttiehdokasta,
niin tämä on minun mielestäni ... (Eduskunnasta:
Halonen!) — Onko? Se on todella uutinen. Missä se
päätös on tehty, ja ovatko demarit todella
päästäneet vasemmistoliiton syömään
omaan pöytäänsä? Tämähän
on uutinen. Varokaa vaan, ed. Gustafsson, ettei syödä tuolinjalkaa
myöten teidän pöytäänne,
kun tällainen on tilanne.
Arvoisa puhemies! Aika loppuu. Mutta Suomen kaupan tulevaisuus
on Venäjällä — Itämeri ja
tämä strateginen yhteistyö. Siellä on
kasvua, siellä on tulevaisuudessa ostovoimaa, länsi
on täynnä tavaraa.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Herra puhemies! Budjettiesitys panostaa rakenteellisen työttömyyden
alentamiseen, yrittäjyyden edistämiseen sekä heikompiosaisten
aseman parantamiseen. Näissä kaikissa asioissa
näkyy keskustan kädenjälki hallitustyöskentelyssä.
Budjetin 840 miljoonan euron veronkevennykset kohdentuvat pieni-
ja keskituloisiin painottuen, ja hallituksen veronkevennyspolitiikka
on erityisesti ollut vasemmisto-opposition hampaissa, mutta ilman niitä Suomen
kansantalous olisi pahasti notkahtanut taantumaan.
Talousarviokehityksessä on mukana Valtatie 2:n peruskorjaaminen
45 miljoonalla eurolla. Tämä on kiitoksen ansaitseva
asia, koska viimeiset kuusi seitsemän vuotta olemme kolmen
tiepiirin yhteishankkeena valmistelleet Valtatie 2:n peruskorjausta
välillä Vihti—Ulvila. Moni kansanedustaja
on matkan varrella yrittänyt omia tätä hanketta,
mutta Valtatie 2:n peruskorjaaminen on ollut laajan yhteistyön
ja ponnistusten yhteissaavutus. Politiikassa nimittäin
on aina syytä muistaa, että yhteistyön
tärkeys ja voima on se, joka tuottaa tuloksia, sooloilulla
emme saavuta mitään. Valtiovarainvaliokunnassa
toivon selvitettävän sitä, riittääkö budjetin
rahoitus myös ohituskaistojen rakentamiseen, koska tässä yhteydessä ne
on taloudellisinta ja järkevintä nyt rakentaa.
Energiapolitiikka on nousemassa entistä tärkeämmäksi öljyn
hinnannousun johdosta. Tästä syystä maa-
ja metsätalousvaliokuntakin tulee omassa budjettilausunnossaan
ottamaan kantaa kotimaisen energian lisähyödyntämiseen.
Sehän on samalla työtä ja toimeentuloa
aluetalouksissa. Kotimaisten energiavaihtoehtojen hyödyntäminen
on järkevää työllistämistä.
Euroopan unionin maatalouspolitiikan tilatukiuudistus tulee
voimaan ensi vuonna. Uudistus katkaisee tuotannon ja tuen välisen
yhteyden. Viljelijäväestöllä on
oikeus samanlaiseen tulokehitykseen kuin muillakin väestöryhmillä.
Siksi elinkeinon kustannuskehitystä tulee seurata ja ryhtyä tarvittaviin
toimiin, jos energian hinta on edelleen korkealla. Otan vain esimerkiksi
Ranskan hallituksen, joka myönsi viime viikolla omille
talonpojilleen 30 miljoonan euron tuen korkeita polttoaineiden hintoja
kompensoimaan. Siinä ne puheet siitä, että EU-maissa
ei tehdä mitään tämän
korkean polttoaineen hinnan johdosta! Ranska on jo tehnyt.
Suomi on osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sitoutunut
maatalouden rakenteen kehittämiseen. Se vaatii Makeran
kautta riittävien resurssien turvaamista maatalouden investoinneille.
Makeran rahoituspääoman riittävyys riippuu tietysti
myös siitä, miten investointipolitiikkaa ohjataan.
Sikataloussektorin investointituet ovat olleet jäissä sukupolvenvaihdoksia
lukuun ottamatta johtuen sianlihatuotannon voimakkaasta kasvusta.
Tänä vuonna ennustetaan kokonaistuotantomääräksi
yli 200 miljoonaa kiloa vuodessa. Siinä on ylituotannon
osuutta lähes 20 prosenttia. Siksi itse toivonkin, että investointikielto
jatkuisi ensi vuonnakin, koska ylituotannon kasvu on vastoin EU:n
liittymissopimuksen määräyksiä.
Tästä ylituotannosta, joka alalla on ollut, on seurannut
sikatalouden kansallisten tukien leikkaaminen 7 prosentilla. Tuotannon
jatkuvalla lisäyksellä nimittäin romutamme
itse 141 artiklan mukaiset sikatalouden kansalliset tuet, ja nyt
on pakko kysyä, tätäkö Suomen
lihajalostusteollisuus nyt haluaa, kun se vaatii investointien avaamista.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä asetti tavoitteekseen
Seinäjoen ryhmäkokouksessa lisärahoituksen
saamisen sekä perustienpitoon että yksityisteiden
valtionapuun. Nämä asiat tulee ottaa eduskuntakäsittelyssä vakavasti ja
selvittää mahdollisuudet niitten molempien tasoa
korottaa.
Tällä vaalikaudella on uudistettu myöskin tasa-arvolaki,
joka tuli voimaan kesällä. Tämän lain
uudistuksen tavoitteena on perusteettomien palkkaerojen poistaminen,
siis samapalkkaisuuden edistäminen työelämässä.
Muutenkin hallituksen tasa-arvotavoitteet ovat erittäin
kunnianhimoiset, ja odotan vielä tällä vaalikaudella
päätöksiä sekä työelämän
ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta
että äitiydestä ja vanhemmuudesta johtuvien
kulujen tasaamisesta, jotta ne eivät yksin rasittaisi naisvaltaisia
aloja.
Tasa-arvon edistäminen valtionhallinnossa on edelleen
suuri haaste. Budjetin sukupuolivaikutusten arviointi on saatava
osaksi valtion budjetin valmistelua. Sukupuolivaikutusten arviointi on
suuri haaste erityisesti ministeriöissä budjetin ja
lakiesitysten valmistelussa. Siitä on tehtävä osa
aivan normaalia asioiden valmistelutyötä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän erityistä huomiota
parlamentaariseen budjettivaltaan, jota eduskunta käyttää.
Bruttobudjetointi on taannut eduskunnalle laajan päätösvallan,
kun budjetin sekä tulo- että menosummat käsitellään
täydellisinä. Bruttobudjetoinnissa eduskunta päättää siitä,
miten valtio kerää tuloja, ja toisaalta, mihin
ja miten valtion virastot ja laitokset voivat määrärahojaan
käyttää. Viimeisten kymmenen vuoden aikana
kuitenkin valtiontaloudessa on tapahtunut isoja uudistuksia, toimintoja
on liikelaitostettu sekä toteutettu tulosohjaus- ja tulosbudjetointiuudistuksia.
Nettobudjetointi on ollut juridinen uudistus, ja se on vienyt
eduskunnalta päätösvaltaa. Nimittäin
nettobudjetoinnissahan me saamme päätettäväksemme
vain osan viraston tai laitoksen menoista. Siihen osaan menoista,
jotka virasto kattaa omalla tulorahoituksellaan, eduskunta ei juurikaan
voi vaikuttaa. Tilanne on koko ajan pahenemassa meidän
lainsäätäjien vaikuttamisen näkökulmasta,
kun tulosohjausta ja nettobudjetointia toteutetaan entistä laajemmin
valtionhallinnossa. Siksi pidänkin tärkeänä,
että valtiovarainvaliokunta budjettia nyt käsitellessään
selvittäisi mahdollisuutta tehdä budjetista nykyistä informatiivisempi,
jotta eduskunta voisi käyttää sille kuuluvaa
budjettivaltaa täysimääräisesti.
Nettobudjetointi on heikentänyt eduskunnan budjettivaltaa.
Hallinnon ja valtiovarainministeriön valta on vastaavasti
kasvanut. Minusta tämä ei ole demokratiaa. Tämä on
todella vakava puute, jos miettii sitä, miten informatiivinen
budjetti oli vuonna 83, kun tähän taloon tulin.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä ed. Sirkka-Liisa
Anttilan näkemykseen siitä, että usein
ja tässä tapauksessa useita vaalipiirejä koskevat
hankkeet ovat yhteistyön tuloksia. Ei kenenkään
yksittäisen kansanedustajan ole syytä yrittää omia
niitä itselleen.
Puhemies! Toiseksi ihmettelen sitä, että suurin
oppositiopuolue kokoomus näin vähälukuisena
seuraa tätä keskustelua ja varsinkin sen johtohenkilöt
näyttävät kokonaan kadonneen salista.
Puhemies! Kun muistelen 90-luvun lopun budjettikeskustelua,
niin täällä ed. Zyskowicz sekä herkisteli
että heristeli ja puhui silloin kovasti kannustinloukuista.
Haluan tässä yhteydessä todeta, että jo
silloin ennustin, että monista kannustinloukuista tulee
todellisia köyhyysloukkuja. Sellainen on muun muassa tämä toimeentulotuen
asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus, joka, herra puhemies,
nyt onneksi tässä ensi vuoden budjetissa korjataan
ja saadaan tämä suuri vääryys
pois.
Mitä tulee ed. Zyskowiczin ja kokoomuksen näkemyksiin,
niin ne ovat osoittautuneet todella vääriksi.
Ed. Zyskowiczin ja kokoomuksen näkemys on ollut se, että kun
ihmisiltä vähennetään sosiaalisia
etuuksia, niin ihmiset hakeutuvat työpaikkoihin. Mutta
mihin työpaikkoihin ihmiset hakeutuivat, kun työpaikkoja
ei ollut? Jo silloin esimerkiksi sosialidemokraattisessa ryhmässä oli monia,
joilla oli se näkemys, että ensin pitää luoda
työpaikkoja ja sen jälkeen katsotaan, mistä saadaan
työntekijät. Mutta se, että kokoomus omalla
politiikallaan puhui näistä kannustinloukuista
ja jotkut, valitettavasti, täällä eduskuntasalissa
muistakin puolueista yhtyivät näihin kannustinloukkuajatuksiin,
on osoittautunut täysin vääräksi
politiikaksi. Vielä kerran totean, että olen iloinen
siitä, että ensi vuoden budjetti nyt korjaa tämän
ehkä kaikkein raaimman vääryyden eli
toimeentulotuen asumismenojen omavastuun.
Puhemies! Täällä viime kaudella vuoden 2000:n
paikkeilla tehtiin edellinen köyhyyspaketti. Jo se nimi
köyhyyspaketti on ehkä sellainen, josta voitaisiin
keskustella, onko se oikea nimi. Me suomalaiset olemme aika pragmaattisia. Me
hyväksymme ja köyhätkin ihmiset hyväksyvät
sen, että heitä sanotaan köyhiksi, mutta
minun mielestäni enemmänkin on kysymys siitä, että hallitus
tekee politiikkaa, joka tähtää sosiaaliseen
kasvuun eli ihmisten sosiaalisten olojen parantamiseen.
Puhemies! Kun katsotaan kokonaisuudessaan toimeentulotukea,
niin havaitaan onneksi, että viime vuosien aikana jonkin
verran toimeentulotuen saajien määrä on
vähentynyt, mutta vieläkin, koska he ovat kaikki
varmasti köyhiä ihmisiä, heitä on
liikaa. Noin 420 000 suomalaista kuuluu niihin, jotka vuositasolla
saavat toimeentulotukea, mutta erityisesti tämä toimeentulotuen
asumismenojen omavastuiden poistaminen koskettaa niitä 70 000:ta
ihmistä, jotka tällä hetkellä saavat
koko vuoden ajan toimeentulotukea.
Puhemies! Toinen asia, joka liittyy niin sanottuun köyhyyspakettiin,
omasta mielestäni sosiaaliseen kasvuun, on tämä 5
euron lisäys kansaneläkkeisiin. Me kaikki kansanedustajat
olemme saaneet varmasti viestiä siitä, että eläkeläiset
eivät ole tyytyväisiä tähän.
Heidän mielestään hallitus ja eduskunta
pitävät heitä pilkkanaan, jos me hyväksymme
tämän 5 euron lisäyksen. Oma toivomukseni
on, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien edustajat
voisivat tätä 5 euron lisäystä katsoa
hyvin tarkasti ja myöskin lisätä sitä summaa,
koska tämä 5 euron lisäys, jota nyt ehdotetaan,
menee varmasti polttoaineiden korotuksiin. Sillä ei vielä kyllä köyhyyttä kovinkaan
paljon
poisteta niiden 100 000 eläkeläisen osalta,
jotka ovat pelkästään kansaneläkkeen
varassa.
Puhemies! Tähän liittyy myöskin se,
että meillä suomalaisilla näyttää tällä hetkellä olevan
varaa myöskin ehkä enemmän kuin nyt hallitus omassa
budjettiesityksessään on esittänyt. Olen kaivanut
esille elokuun viimeisen päivän tilastot siitä,
miten tänä vuonna valtionvelkaa on lyhennetty
ja mitä budjetissa sanottiin. Budjetissa todetaan näin:
"Valtionvelan nimellisarvoksi arvioidaan vuoden 2005 lopussa 63,9
miljardia euroa." Elokuun lopussa tämä valtionvelka
oli vähentynyt noin 7,5 miljardia euroa eli 45 miljardia
markkaa. Siinä on käytetty myöskin jonkin verran
likvidejä varoja, mutta tuntuu siltä, että jotenkin
Valtiokonttorin virkamiesten toiminta ei nyt ole sen paremmin eduskunnan
kuin myöskään hallituksen hallinnassa.
Sen takia itse asiassa pyytäisin kyllä valtiovarainministeriä kommentoimaan
sitä, miten tämä irtoaa kokonaan siitä budjetista,
mikä eduskunnalle esitellään. Kun esimerkiksi
ensi vuoden budjetissa, jota me nyt käsittelemme, todetaan,
että vuoden 2006 lopussa velka olisi enää 62,3
miljardia, kun se nyt siis elokuussa on enää 56,3
miljardia, nämä luvut eivät täsmää millään.
Haluan vielä kerran sanoa, että tämä osoittaa
sen, että meillä suomalaisessa kansantaloudessa
olisi varaa myöskin uusiinkin sosiaalisiin avauksiin, ei
niin, että tässä kansantaloutta ollaan
mitenkään romuttamassa. Päinvastoin oma
ajatukseni on se, että kun köyhille ihmisille
esimerkiksi annetaan lisää tuloja, sehän
tulee suoraan kulutukseen. Sillä on myönteinen vaikutus
työllisyyteen. Totta kai jostakin pitää löytää tasapaino.
Annan suuren arvon hallituksen politiikalle. Siinä on
ollut hyviä avauksia, mutta kun hienosäätöä ajatellaan,
niin aivan varmasti kulutuksen puolella meillä olisi varaa
lisätä ja nimenomaan niille ihmisille, jotka ovat
kaikkein eniten sen tarpeessa. Voidaan myös todeta, että Suomi
vaurastuu muutenkin koko ajan. Meillähän vaihtotaseen
vaje on ollut 12—13 vuotta jo ylijäämäinen.
Joka vuosi suomalainen kansantalous rikastuu, kuten totesin.
Köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseen
meidän pitää panostaa myös tulevaisuudessa
entistä enemmän. Huolestuttavaa oli muun muassa
Stakesin tilasto, jonka mukaan meillä oli 50 000
lasta niin sanotuissa köyhissä talouksissa mediaanituloilla
laskettuna vuonna 90 ja vuonna 2002 näitä lapsia
oli 132 000. Jokainen voi ymmärtää, mitä vaikutusta
esimerkiksi tällä on lasten koulunkäymiseen,
heidän syrjäytymiseensä koulunkäynnin
yhteydessä.
Lopuksi, puhemies, haluan todeta, että pitkäaikaistyöttömyys
on se kova ydin ja se on se myöskin, joka aiheuttaa eniten
Suomessa toimeentulotuen tarvetta. Haluan, että siihen
entistä enemmän panostetaan.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
vaati viime perjantaina budjetin esittelypuheenvuorossaan, että me
keskitymme puheissamme tulevaisuuden haasteisiin, katsomme yli yhden
budjettivuoden ja jopa yhden vaalikauden, jopa kahdenkin yli.
Hallitus on omassa tulevaisuusselonteossaan "Hyvä yhteiskunta
kaikenikäisille" rummuttanut, että väestökehitys
ja väestön ikääntymiseksi kutsuttu
ilmiö ovat olleet tiedossa jo pitkään. Suomi
on tähän mennessä varautunut nimenomaan
ikääntymisen tuomien kustannusten nousuun. Ikärakenteen
muutokseen on varauduttu muun muassa vähentämällä julkista
velkaa. Näin hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva budjetti
on 600 miljoonaa euroa alijäämäinen. Velkaa
vuoden 2006 lopussa on 62,3 miljardia euroa eli 39 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kuten
ed. Elo äsken omassa puheessaan sanoi, luvut tästä ovat
hyvin ristiriitaiset ja niillä pystyy pelaamaan aivan mitä tahansa.
Näin lukee kuitenkin budjettikirjassa. Tämän
valtionvelan korot pelkästään ovat noin
2,3 miljardia euroa. Se vastaa puolustusministeriön hallinnonalan
koko budjettia.
Toinen keino, minkä hallitus Hyvä yhteiskunta
kaikenikäisille -tulevaisuusselonteossaan on sanonut, on,
että suuntaamalla koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa
osaamista tukevaksi Suomi selviytyy. T&k-rahoituksen määräksi
katsotaan niin tässä tulevaisuusselonteossa kuin
elokuussa julkaistussa hallituksen tietoyhteiskuntaneuvoston raportissa,
että määrän pitää olla
4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuodesta 2002 rahoitusosuus
on kuitenkin vain laskenut. Ja mitä erityistä huomattavaa?
Hallitus lupaa pienen summan koulupudokkaille, syrjäytyville
nuorille. Sen sijaan se, että tunnustetaan erityislahjakkaiden
lasten merkitys Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisesti, näille
oppilaille ei ole luvattu yhtään euroa, ei yhtään
senttiä, ja nimenomaan tulevaisuuden kannalta tämä olisi ollut
keskeistä.
Kolmantena hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa vedotaan
korkeampaan työllisyysasteeseen, johon päästäisiin
aikaistamalla työelämään siirtymistä ja
toisaalta myöhentämällä työelämästä poistumista.
Jos kuitenkaan samaan aikaan ei tehdä aktiivisia toimia
työpaikkojen luomiseksi ja työn teettämisen
mahdollistamiseksi, ei näillä puheilla, ei aikaistamisella
eikä myöhäistämisellä,
ole mitään merkitystä. Ei ole työpaikkoja,
mihin uudet sukupolvet menevät, onko se sitten aiemmin
tai myöhemmin. Ei ole työpaikkoja, missä varttuva
väki pysyy yhtään myöhempään.
Viimeisenä kohtana hallitus on sanonut, että huolehditaan
työvoiman laadusta koulutukseen ja työkykyyn panostamalla.
Miten näihin on panostettu nykyisessä budjetissa?
Katsottaessa yhden tai kaksi vaalikautta eteenpäin on tärkeintä työllisyyden
nostaminen. 1 prosentin korotus työllisyysasteessa vastaa
25 000:ta työllistä lisää.
Se vahvistaa valtiontaloutta 1,5 miljardilla eurolla. Kokoomuksen
budjettilisäykset maksetaan tällä 1 prosenttiyksikön
lisäyksellä mennen tullen. Lisäksi raha
riittää budjetin nostamiseen alijäämäisestä ylijäämäiseksi.
Eräs toimi tämän saavuttamiseksi
on kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamisen ulottaminen
myös kotona tehtyihin remontteihin. En ymmärrä,
miten hallituksella on varaa vastustaa harmaan työvoiman
käyttöä, pimeitä rakennusmiehiä,
nyrpistämällä nenäänsä tässä kohtaa.
On päätelty ilmeisesti, että nämä remonttityöt
tehdään joka tapauksessa. Varmasti tehdäänkin, mutta
ne tehdään pimeällä työvoimalla,
jolloin valtion kassaan ei heru yhtään killinkiä.
Toinen keino on matalapalkka-alojen tuen laajentaminen kaikkiin
ikäluokkiin. Kolmas keino on osapäivätyön
poliittinen hyväksyminen. Sillä on suuri merkitys
muissa Pohjoismaissa, että naiset käyvät
osapäivätyössä. Nämä verorahat
ovat tarpeen, ja tämä on kotiäitien omassa
työelämässään mukana
pysymisen kannalta erinomaisen tärkeä keino.
Pahin Suomen tulevaisuuden uhka on se, ettei lapsiperheistä pidetä huolta.
Hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa rummutetaan useassa kohdassa,
kuinka lapsiperheiden taloutta täytyy parantaa ja perheillä täytyy
olla taloudellisesti mahdollisuus saada toiveitansa vastaava määrä lapsia.
Kuitenkaan lapsilisiä ei sidota tässäkään budjetissa
indeksiin, puhumattakaan niiden selkeisiin korotuspaineisiin vastaamisesta.
Vaikka Suomi tarvitsee enenevästi yli kolmi- ja nelilapsisia
perheitä tulevaisuudessa, ovat juuri taloudelliset tekijät
nyt suurin syy riittämättömään syntyvyyteen.
Kokoomus tulee tekemään talousarvioaloitteen lapsilisien
sitomisesta indeksiin, ja taas sanon, että työllisyyttä parantamalla
tämäkin asia kustannetaan.
Vaikka perheenperustamisikää hallituksen juhlapuheissa
halutaan alentaa, ei opiskelun yhdistämistä perhe-elämään
tueta millään tavalla. Helppo keino olisi ollut
opiskelijoiden vapaan tulon rajan korottaminen perheellisille. Kyseessä ei
ole kansantaloutta romahduttava teko vaan selkeä hyvän
tahdon ja ymmärryksen osoitus opiskeleville perheellisille.
Tämän olisi muuten viimeistään
luullut olevan hallituksen köyhyyspaketissa mukana.
Miten saavutetaan huippuopetus ja huippukoulutus Suomessa? Tässä riittää nykyiselle
valtiovarainministerille varmastikin haasteita jatkossa. Meillä vähennetään
tällä hetkellä yliopistoissa opettajia,
vaikka meillä ei sisäänotettavien opiskelijoiden
määrää vähennetä.
Tämä tulee johtamaan vain ja ainoastaan siihen,
että meillä opetuksen määrä vähenee
ja opitun määrä vähenee. Lähiopetus
on jo nyt vähentynyt esimerkiksi ammattikorkeakouluissa
vuoden 90 ammattikoulujen teknikko-opetusajoista yli 60 prosenttia.
Sitten meillä ihmetellään, miksi meillä ei
osata kädentaitoja kunnollisesti, miksi virolaiset rakennusmiehet
muun muassa ovat parempia kuin suomalaiset.
Ja viimeisenä, arvoisa puhemies: Mikä merkitys
Suomen tulevaisuudelle on sillä, minkälaisia tiemäärärahojen
sijoituksia meillä tehdään? Voidaan sanoa,
että Salossa ei puhuta siitä, uudistetaanko Kehäykköstä tietyllä pätkällä.
Tällä on kuitenkin merkitys miljoonalle ihmiselle
Pääkaupunkiseudulla. Me voimme sanoa, että se
ei kiinnosta Oulussa, mutta koko Suomen kannalta sillä on
olennaisesti tärkeämpi merkitys kuin sillä tienpätkällä Oulussa,
mitä nyt rakennetaan. Minusta visiot puuttuvat hallitukselta,
ja Suomi on sikäli tuhon tiellä.
Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! On tunnettu tosiasia, että Suomi
on tällä hetkellä rikkaampi kuin koskaan.
Maamme kilpailukyky on tiedostettu myös maailmalla. Jostakin
syystä rahaa ja hyvinvointia ei tahdo riittää yhteiskuntamme
heikompiosaisille, rikkaille kyllä. Tässä yhtälössä toteutuukin
karuimmalla tavalla lausahdus "Raha tulee rahan luo", ja onhan sitä apua tulossa
vähempiosaisillekin. Budjettiesityksessä luvataan
antaa heille peräti 90 miljoonan euron köyhyyspaketti.
Köyhyyspaketin sisältö on nimensä veroisesti
aika köyhä, parempi kuitenkin kuin ei mitään.
Kansaneläkkeisiin paukahtaa 5 euron tasokorotus, ja asumistuen
7 prosentin omavastuuosuus poistuu, tosin vasta 2006 syksyllä.
Myös pitkäaikaistyöttömien paluuta
työhön tuetaan asumistuen muutoksella, tuki kun
ei työhön palatessa pienene heti vaan vasta kolmen kuukauden
kuluttua. Työsuhdematkalipun käyttöönotto
on myös kirjattu budjettiin. Tässä nämä vähempiosaiselle
kansanosalle luvatut pienet porkkanat lyhykäisyydessään
lueteltuina.
Mitä sitten keppipuolelta löytyy? Hallituksen, vai
pitäisikö sanoa kolmen viisaan miehen, ennätysajassa
valmistelema budjettiesitys leikkaa työllisyysmäärärahoja
ja kuntien tuloja. Samalla se antaa kuitenkin lisää rahaa
suurituloisia suosiviin verohelpotuksiin, kuten varallisuusveron poistoon,
ja asevarusteluun.
Mitäpä kuuluu kuntasektorille, joka palveluntuottajana
on kaikkein lähinnä tavallista ihmistä?
Keskusta kehuu olevansa kuntapuolue. No, sitähän
se kieltämättä onkin, onhan kepulla monessa
kunnassa jopa yksinkertainen enemmistö. Moni äänestäjä varmaan
uskoi viime eduskuntavaalien jälkeen, että nyt
kuntien asiat alkavat luistaa, kun keskusta pääsi
hallitukseen ja sai vieläpä kuntaministerin salkun.
Ja alkoivathan ne, ainakin kuntien talous lähti luistamaan,
se lähti suorastaan syöksykierteeseen, jonka oikaisemiseksi
hallituksella ei tunnu olevan minkäänlaisia haluja.
Kuntien viime vuoden tilinpäätöstiedot
eivät ole iloista luettavaa. Miinusmerkkisen tuloksen teki
lähes 140 kuntaa, siis kolmannes kaikista Suomen kunnista.
Esimerkiksi kotimaakuntani Varsinais-Suomi pärjäsi
kuntien välisessä talousvertailussa todella kehnosti;
29 teki miinusmerkkisen tilinpäätöksen,
ja sehän tarkoittaa reilusti yli puolta maakuntamme kunnista.
Vuonna 2003 tällaisia kuntia oli 10 ja vuonna 2002 vain
2, silloin kun vasemmistoliitto oli hallituksessa ja sillä oli
kuntaministerin paikka. Sama suuntaus näyttää olevan
koko maassa.
Arvoisa puhemies! Mitä tekee maan hallitus? Budjettiesityksen
mukaan se aikoo jatkaa kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten
leikkaamista ja kunnille kuuluvien verotulojen tasauksien lykkäämistä.
Se ei myöskään aio korvata täysimääräisenä sairausvakuutusmaksuista
aiheutuvia tulojen menetyksiä. Hallitus painostaa kuntia palvelurakenteiden
muutokseen rahoituksen kiristämisellä. Se merkitsee
käytännössä lähipalvelujen
karsimista, julkisten palvelujen lisääntyvää yksityistämistä ja
kunnallisen demokratian kaventamista.
Väitteet hallituksen toimenpiteistä kuntien
tahalliseen talousahdinkoon ajamisesta eivät ole yksityisajatteluani.
Samanlaiseen tulokseen ovat päätyneet monet muutkin
kuntatalouden asiantuntijat, kuten 11.9. Turun Sanomien haastattelema
hallintotieteiden tohtori Kauko Heuru. Hän totesi muun
muassa perustuslailliseen järjestelmään
kuuluvan, että kun valtio antaa kunnille tehtäviä,
samalla huolehditaan riittävistä voimavaroista,
joita tehtävien hoitoon tarvitaan. Samalla hän
kuitenkin epäili, että kuntia on ajettu jopa tietoisesti
talousongelmiin, jotta kuntaliitosasioista päästäisiin
nopeammin eteenpäin. Tätä taustaa vasten
hallituksen toimia lisätä kuntien velvoitteita
antamatta kuitenkaan toimintaan tarvittavia resursseja voitaneen
pitää, jos nyt ei aivan perustuslain vastaisena,
ainakin kuntien perusoikeuksia polkevina.
Nyt meidän tässä salissa olevien
on ryhdistäydyttävä ja päätettävä,
että kuntien valtionosuudet on maksettava vähintäänkin
täysimääräisinä eikä olisi
suuri vääryys, vaikka niitä lisättäisiinkin. Tämä on
välttämätöntä kuntien
työllisyysvelvoitteiden, hoitotakuun ja muiden lakisääteisten palvelujen
turvaamiseksi.
Herra puhemies! Mitä hallitus tekee sitten työllisyyden
parantamiseksi? Se ajaa alas valtion toimintoja ja vähentää omia
työpaikkojaan. Myös edellä mainitsemani
kuntien talousahdinko pakottaa niitä vähentämään
henkilöstöään. Onko kukaan hallituksessa
ajatellut, miten tärkeä osa työllisyyden
hoitoa on pitää maamme tie- ja rataverkko kunnossa?
Miksi tämän tärkeän kansallisomaisuutemme
annetaan rapistua? Junat tipahtelevat raiteiltaan, ja vastaavasti
kumipyörillä kulkeva liikenne ohjataan rappiolla
olevien teiden ajouriin. 4 500 siltaa odottaa peruskorjausta.
Me täällä eduskunnassa hyväksyimme
viime vuoden helmikuussa investointilistan, jossa oli kaikkiaan
15 väylähanketta asetettu kiireellisyysjärjestykseen.
Valtiovarainministeri Kalliomäki esitteli kesän
kuluessa typistetyn listan, jossa meidän kansanedustajien
tahdon vastaisesti oli pudotettu pois Raahen vesiväylän
syventämistä lukuun ottamatta kaikki muut kohteet.
Hyvät edustajatoverit, onko se mielestänne demokratiaa,
että muutama henkilö kävelee kylmän
rauhallisesti kansan valitseman edustajiston yli? Politiikka on
tietysti eräänlaista kaupantekoa, tai paremminkin
se on kompromissien etsimistä, erilaisten näkemysten
ja halujen yhteensovittamista. Lehmänkauppaa se ei kuitenkaan
saa olla. Tänä päivänä se
vain valitettavan monta kertaa näyttää sitä olevan.
Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa Uudenkaupungin. Kaupungin satama
kyllä kunnostettiin, joten merelle päin yhteydet
ovat nyt kunnossa, mutta jatkoyhteydet satamasta mantereelle eivät täytä nykyajan
vaatimuksia. Rautatie Turkuun on heikossa kunnossa, henkilöliikenne
kaupunkien välillä lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten,
ja tavaraliikenne on vähäistä. Uudenkaupungin
ja koko Vakka-Suomen tärkein maaväylä on
tie n:o 8, yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä teistä.
Tästä huolimatta tien kunto alkaa tänä päivänä olla
samaa luokkaa kuin pahimmilla kehitysalueiden teillä. Nyt
kuitenkin näyttää siltä, että Kasitien
perusparannustyö keskeytyy rahoituksen loppumiseen. Tie
saa jäädä odottamaan kunnostamistaan
hamaan tulevaisuuteen. Ei voi kuin ihmetellä Kalliomäen
ja kumppaneiden touhuja. Miksi hallitus haluaa entisestään
hidastaa jo nyt vaikeuksissa painivan Vakka-Suomen kehitystä?
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Toivon todellakin,
että me, jotka kansalta vaaleissa saamamme valtakirjan
mukaisesti edustamme sitä, ottaisimme nyt vallan itsellemme
ja reivaisimme politiikkaa enemmän kuin kaksi piirua tavallisen
ihmisen suuntaan. Meidän on vaadittava hallituspuolueita
pitämään lupauksensa työpaikkojen
luomisesta, kuntapalvelujen turvaamisesta ja infrastruktuurin kunnosta
huolehtimisesta, siis kaikesta siitä, mikä vaikuttaa
mitä suurimmassa määrin tavallisen ihmisen
arkielämään.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen käytti debatissa mielestäni hyvin
kuvaavan puheenvuoron, kun hän sanoi, että esimerkiksi
Isossa-Britanniassa on paljon eriarvoisuutta, mutta sehän
onkin luokkayhteiskunta.
On mielestäni äärimmäisen
ongelmallista, jos me täällä emme pysty
tunnistamaan selviä merkkejä ja näkemään
selviä tosiasioita siellä, missä suomalaisessa
yhteiskunnassa on eriarvoisuutta, johon pitää puuttua.
Me emme selviä emmekä pysty tekemään
kunnollista politiikkaa eriarvoisuuden vähentämiseksi,
jos me emme myönnä sitä, että eriarvoisuutta
on olemassa täällä. Me emme selviä vain
sillä, että hoemme sanaa hyvinvointivaltio, mutta
emme tunnista sitä, mitä todellisuudessa yhteiskunnassamme
on tapahtunut.
Yksi tämän budjetin tärkeistä teemoista
on köyhyys. Hallitus budjettiriihessä päätti
omasta köyhyyspaketistaan, ja ainakin kaksi oppositiopuoluetta,
Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto, ovat esitelleet omat
kokonaiset linjauksensa köyhyyden vähentämiseksi.
Hallituksen linjauksissa on mielestäni ainakin kaksi
selkeää puutetta, kokonaisuutta, joiden olisi
pitänyt olla mukana tässä budjetissa.
Toinen on kysymys työmarkkinatuesta. On ilmiselvää,
että työmarkkinatukea olisi tullut tässä yhteydessä nostaa.
Työmarkkinatuen korottamisella päästäisiin
tilanteeseen, jossa ensisijainen sosiaaliturva jollain tavalla toimisi
eikä niin, että niistä ihmisistä,
jotka saavat työmarkkinatukea, tällä hetkellä itse
asiassa 55 prosenttia nauttii samaan aikaan toimeentulotukea, joten
työmarkkinatuen korottamiselle olisi perusteet siinä,
että se selkeyttäisi meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme
ja tietenkin se myös vaikuttaisi konkreettisesti näiden
ihmisten toimeentuloon.
Toinen kokonaisuus, joka hallituksen linjauksista köyhyyden
suhteen jäi puuttumaan, on kysymys lapsiperheiden ja erityisesti
yksinhuoltajien köyhyydestä. Erilaiset tutkimukset
ovat näyttäneet vähintäänkin
viime vaalikauden lopulta lähtien — ja tämä tutkimusevidenssi
on vain vahvistunut tämän hallituskauden vuosien
aikana — että lapsiperheiden piirissä on
sellaisia perheitä, joiden köyhyys ja tuloköyhyys
on lisääntynyt hyvin voimakkaasti. Tällaisia
perheitä ovat erityisesti monilapsiset perheet, sellaiset
perheet, joissa on enemmän kuin kaksi lasta. Sen lisäksi
tällaisia perheitä ovat pikkulapsiperheet, alle
kolmivuotiaiden lasten köyhyysriski on huomattavasti suurempi
kuin vanhempien lasten, ja aivan erityisen ryhmänsä suomalaisessa
tulonjakokehityksessä muodostavat yksinhuoltajat. Onkin
erikoista tai kummallista tai väärin, että näiden
lapsiperheiden asemaan tässä budjetissa ei ole
puututtu selkeämmin.
Eräs toimenpide, jolla voitaisiin parantaa nimenomaan
niiden lasten asemaa, jotka kasvavat yksinhuoltajaperheissä,
olisi elatustuen korottaminen. Elatustuki kohdistuisi nimenomaan
niille lapsille, jotka kasvavat taloudellisesti heikoissa oloissa.
Sen lisäksi yhteiskunnan elatustuen korottaminen vaikuttaisi
todennäköisesti myös siihen, että elatusapuun,
jota etävanhemmat maksavat lapsille, senkin tasoon, tulisi
parannuksia.
Tässä salissa olen monta kertaa ja monet ryhmämme
jäsenet ovat ottaneet esiin sen, että hallituksen
lapsilisän korotusmalli oli hyvin erikoinen suhteessa siihen,
että on selvää näyttöä nimenomaan
siitä, että monilapsiset perheet ovat taloudellisesti
huomattavasti heikommassa asemassa kuin esimerkiksi yhden tai kahden
lapsen perheet. Ei ehkä siitä nyt enää sen
pidempään, se päätös
oli rakenteeltaan hyvin erikoinen, enkä oikeastaan vieläkään
ymmärrä, mitkä olivat ne todelliset perustelut,
että näin tehtiin. Mutta varmasti lapsilisän
sitominen indeksiin olisi sellainen kysymys, josta eduskunnassa
budjetin käsittelyn yhteydessä olisi hyvä käydä keskustelu, koska
tässä suhteessa lapsilisä on heikommassa asemassa
kuin esimerkiksi monet eläke-etuudet.
Kysymyksessä yksinhuoltajien köyhyydestä ja
siitä, että he erottuvat niin selkeästi
muista tulonsaajaryhmistä — yksinhuoltajien reaaliansiot ovat
itse asiassa viimeisten 10—15 vuoden aikana laskeneet siinä,
kun kuitenkin valtaosalla väestöstä reaaliansiot
ovat joko nousseet hieman tai nousseet erittäin paljon — yksinhuoltajien
työllisyys on erittäin tärkeä kysymys.
Mikä kaikki vaikuttaa tähän, sitä voidaan
varmasti analysoida loputtomiin, mutta on muutamia asioita, jotka
tässä yhteydessä pitäisi toteuttaa.
Yksi niistä on kysymys vanhemmuuden kustannusten jaosta,
josta tällä kaudella eduskunnassa on keskusteltu
kiitettävän paljon, mutta siinä pitäisi
myös alkaa tapahtua asioita. Vanhemmuuden kustannusten jako
vaikuttaisi äitien työmarkkina-asemaan ja voisi
sitä kautta olla myös toimi, joka vaikuttaisi yksinhuoltajaperheiden
tulotasoon.
Se, mikä on huolestuttavaa ja mielenkiintoista, on
se, että lapsiperheiden köyhyystutkimuksissa on
tullut ilmi se, että tietyn ryhmän, sen ikäisten
ihmisten, jotka siirtyivät työmarkkinoille suunnilleen
laman aikaan — kysymyksessä ovat suunnilleen minun
ikäiseni tai ehkä jonkin verran nuoremmat ja jonkin
verran vanhemmat ihmiset, noin kolmikymppiset — näiden
ihmisten työmarkkina-asema, se minkälaisissa työsuhteissa
he ovat, ei ole parantunut senkään jälkeen, kun
Suomi on noussut lamasta, vaan nimenomaan tämän
ikäiset ihmiset ja erityisesti naiset tekevät
töitä hyvin epätyypillisissä ja
sellaisissa työsuhteissa, jotka turvaavat toimeentulon
hyvin heikosti. Tämän ikäiset naiset
muodostavat myös ison ryhmän siinä joukossa,
josta viime aikoina on keskusteltu, eli työssä käyvien
köyhien joukossa. Tässä valossa on myös
mielestäni erikoista, että hallituksen malli matalatuottoisen
työn tukemiseksi on kohdistunut vain melko vanhoihin ihmisiin
ja toisaalta tässä budjetissa toimenpiteitä nuorten
työttömyyden eteen — esimerkiksi työpajatoiminta,
joka on hyvä asia — kyllä on, mutta minun
ikäisteni ihmisten työmarkkina-aseman parantamiseen
tähtääviä toimenpiteitä tässä budjetissa
ei näy.
Arvoisa puhemies! Piti puhua vielä hieman siitä,
miten tätä ensimmäistä tilinpäätöskertomusta,
joka nyt tulee valiokuntaan käsittelyyn budjetin yhteydessä,
kannattaisi mielestäni käsitellä ja miten
on hyvä asia, että siinä on työkaluja,
joita voidaan kehittää budjetin käsittelemiseksi,
mutta ehkä siitä myöhemmissä puheenvuoroissa.
Pehr Löv /r:
Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Regeringen
stöder genom nästa års budgetförslag
företagsamheten i landet. Förmögenhetsskatten
slopas, hushållsavdraget höjs och inkomstskatten
sänks, vilket ökar köpkraften och minskar
skattekilen och tröskeln för anställning.
Lyckas vi så småningom sänka och helt avskaffa
arvsskatten, som gynnar generationsväxlingar, börjar
företagarklimatet vara ganska bra i Finland. Det här
behövs, för trots att vi har en god forskning
och utveckling och vi ser ganska många nya produkter i
våra forskningslaboratorier, så förädlar
vi det här i form av produktion på ett dåligt
sätt.
Företagsamheten står på dålig
nivå i Finland. För det här behövs
en översyn av företagarnas sociala förmåner
och satsning på utbildning i företagsamhet. Finland
hör nu och kommer att höra till toppen gällande
ekonomisk tillväxt i Europa, detta tack vare en långsiktig
och pålitlig välfärdspolitik som gör
landet till ett tryggt land utan korruption att verka i, trots sin
höga kostnadsnivå.
Puhemies! Hallitus tukee tällä budjetilla
yrittäjyyttä ja työllistymistä.
Varallisuusveron poisto, kotitalousvähennyksen korottaminen
ja tuloveron alentaminen vaikuttavat oikeaan suuntaan. Taloudellinen
kasvu tulee tulevaisuudessakin olemaan Euroopan parhaimpia ja on
merkki hyvästä kilpailukyvystä. Tarvitaankin
paljon verotuloja tulevaisuudessa, ja ne saadaan ainoastaan vilkkaan
yritystoiminnan ansiosta.
Talman! Det skulle vara viktigt med en ännu större
ekonomisk tillväxt för vi behöver allt
större satsningar på trafikleder och på social-
och hälsovården.
Utbildningen får inte heller bli efter för
den utgör vår bästa satsning på det
levande kapital som våra ungdomar utgör. Universiteten
behöver specialisera sig, yrkeshögskolorna kanske
sammanslås och gå in för en arbetsfördelning
för att resurserna ska räcka till för
en hög och kvalitativ utbildning.
När det gäller social- och hälsovården är
jag glad över en växande resurstilldelning helt
generellt, och speciellt glad är jag för att hemvårdsstödet
får en basförhöjning och hemvårdarna
får två lediga dagar till i månaden. Ännu återstår
en bit till Elli Aaltonens goda tankar i hennes rapport, så processen
måste fortsätta.
Reformen för ersättning av läkemedel
blir tyvärr en halvmesyr. Den är inte så mycket
bättre än det nuvarande systemet och sparar endast marginellt
pengar. Vi borde ha haft större mod att gå in
för till exempel en rikssvensk modell som går
ut på att de som använder lite mediciner skulle
ha stått för alla kostnader själva. Så kunde
man ha inriktat stödet, återbäringen
på medicinerna, till dem som är kroniskt sjuka,
på ett mera effektivt och kostnadsbesparande sätt.
Samtidigt borde vi ha avbyråkratiserat handläggningen
av ersättningarna. Nu är det här en otrolig
intygsrumba som rullar i det statliga maskineriet. Vi får hoppas
på en förbättring under kommande riksdagsperiod,
för mera torde inte ske på det här området
under vår nuvarande aktuella period.
Veteranrehabiliteringen föreslås få mindre pengar,
5,5 miljoner euro mindre, men man utgår ifrån
att volymen skall hållas på samma nivå som
hittills. Ändå var tanken att anslaget kunde ha
varit högre för att med säkerhet trygga
rehabilitering varje år för våra veteraner.
Vår tacksamhetsskuld borde göra att vi satsar
mera på veteranerna. Därför har jag också i
en budgetmotion föreslagit en förhöjning
av anslaget så att det skulle räcka också till
ledsagare för veteranerna, andra än
makar/makor, till exempel sambor kunde vara med
och stöda sina veteraner i samband med rehabiliteringen.
Ett område som i framtiden behöver ytterligare
satsningar är infrastrukturen, framförallt järnvägen,
men nu tänker jag tala mera om vägarna. Vi är
beroende av personbilar i Finland på grund av vår
långsträckta och vidsträckta geografi.
Basvägnätet håller tyvärr på att
förfalla och därför borde det ha fått
mera stöd. Också enskilda vägar ute på landsbygden
har svårt att upprätthålla nivån,
när de till stor del skall skötas av väglagen själva.
Här borde vi återgå till den gamla nivån för
många år sedan när det här till
stor del var i statens händer.
En speciell sak som jag vill lyfta fram är stamväg
51, som inte kom med på den prioriterade listan nu. Den är
en av Finlands absolut farligaste vägsträckor
och har den livligaste trafiken i landet. Jag hoppas att ännu
i riksdagsbehandlingen lyckas få igenom ett stöd
för den.
Puhemies! Olen iloinen siitä, että ehdotettu tonttimaan
pakkosuunnitteluesitys kaatui. Siihen vaikuttivat aika ratkaisevasti
Rkp:n ministerit. Kiinteistövero, joka tuli nyt tilalle,
on pienempi paha, mutta sitäkään ei olisi
välttämättä tarvittu.
Talman! Budgetförslaget innebär i stort en god
grund för att trygga välfärdssamhället
i Finland.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Budjetin keskeisin sisältö on
talouden kasvussa ja työllisyydessä. Ainoastaan
niiden kautta voimme turvata meille kaikille tärkeät
peruspalvelut ja sosiaalisesti oikeudenmukaiset tulonsiirrot. Vaikka
me eurooppalaisessa kontekstissa voimme sanoa olevamme talouden
puolesta parasta A-ryhmää, niin se ei tässä globaalissa
kilpailusarjassa tällä kertaa riitä.
Täällä salissa on aivan oikein kannettu
huolta olemattomista investoinneista ja yhä vähenevistä teollisuustyöpaikoista.
Aiommeko hyväksyä tämän kehityksen
ikään kuin annettuna, vai onko hallituksella lääkkeitä kehityksen
suunnan kääntämiseksi?
Hallituksen toimenpidelinja on ollut yksitotisen samanlainen
koko vaalikauden ajan. Hallituskausi on puolessavälissä ja
veronalennuksiin on käytetty pari miljardia euroa, ilman
että niiden suorasta työllisyysvaikutuksesta oltaisiin edes
täysin vakuuttuneita. Myöskään
suurin odotuksin ladattua matalan tuottavuuden työn tukemista
ei ryhdytty toteuttamaan riittävässä laajuudessa,
ja hallitukselta on myös turhaan toivottu esitystä,
jolla helpotettaisiin ensimmäisen vieraan työntekijän
palkkaamista keventämällä sosiaaliturvamaksuja
määräajaksi.
Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen panostukset
työllisyyden edistämiseen ovat tähän
tavoitteeseen nähden — sehän on se 100 000 työpaikkaa
ja 75 prosentin työllisyysaste, jos nyt joltain sattui
unohtumaan — olleet tehottomia ja alimitoitettuja. Oppositio
ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut tätä tavoitetta,
vaan tämän päämäärän
saavuttaminen on todellakin aivan välttämätöntä,
jotta selviydymme muun muassa väestön ikääntymisen
mukanaan tuomista haasteista.
Me kristillisdemokraatit suuntaisimme kulutuksen ylläpitämiseen
tarkoitetun veronkevennysvaran sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin lapsiperheiden,
eläkeläisten, opiskelijoiden ja vähätuloisten
ostovoiman tukemiseen ruuan arvonlisäveron alentamisen
kautta. Samoin mielestämme eläkeläisten
ostovoimaa tulisi parantaa tuomalla kansaneläkeläisille
se todellinen tasokorotus, jota he yhäkin odottavat.
Meidän kristillisdemokraattien veropaletissa on enemmän
värejä, meillä on enemmän instrumentteja,
ja tällä kertaa haluamme esitellä aivan uuden
instrumentin eli progressiivisen lapsenhuoltajan ansiotulovähennyksen.
Kansainvälisesti vertaillenhan lapsiperheiden verotus on Suomessa
kireämpää ja progressio on ankarampaa
kuin lapsettomien. Kyseessä ei ole etenkin tuolla vasemmalla
puolella vierastettu perheen yhteisverotusmalli, vaan puolisoista
vain jompikumpi voisi saada tämän vähennyksen
verotuksessaan ja myös yksinhuoltaja saisi saman edun.
Arvoisa puhemies! Väkevien alkoholijuomien hintoja
voimakkaasti laskenut veroratkaisu oli virhe, joka hallituksen tulisi
ehdottomasti myöntää ja valmistella pikaisesti
esitystä verotuksen palauttamiseksi lähelle entistä tasoa.
Nyt, kun Viro on tehnyt periaatepäätöksen
nostaa alkoholiveroaan 5 prosentilla vuodessa, ostoryntäystä lahden
taakse ei varmaankaan olisi odotettavissa. Minusta on erikoista,
että ministeri Hyssälä on hallituksessa
jätetty tässäkin asiassa täysin yksin
puhumaan tämän tavoitteen puolesta. Raittiusmies
Vanhasta ei ole nähty hänen tukenaan.
Arvoisa puhemies! Myös hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti
on todella pieni määrällisesti ja kohdistuu
vain joihinkin väestönosiin. Suomalaisen köyhyyden
kirjo on ikävä kyllä laajempi. Köyhyys
liittyy usein pitkäaikaistyöttömyyteen,
mutta myös sairaus- ja vanhempainpäivärahojen
pieneen tasoon sekä lasten kotihoidon tuen alhaiseen vähimmäistasoon,
pieneen opintotukeen ja pieneen eläkkeeseen. Näiden
heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tulot
ovat jääneet pahasti jälkeen yleisestä kehityksestä,
mitä näitten keskeisten tulonsiirtojen indeksisidonnaisuuden
puuttuminen on ainoastaan vahvistanut. Siksi meillä kristillisdemokraateilla on
myös tähän köyhyyspakettiin
monipuolinen paletti käytössä, ja siihen
sisältyisivät yksinhuoltajakorotus, minimivanhempainpäivärahan
nosto, toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tuloharkinnan
päivittäminen, opintotuen ympärivuotistaminen,
pitkäaikaistyöttömien eläketuen
lisääminen, reseptikohtaisen omavastuun poistaminen
ja satsaukset kriminaalihuoltoon.
Arvoisa puhemies! Tavallista suomalaista veronmaksajaa kiinnostaa
tässä valtion budjetissa se, mitä vastinetta
hän saa maksamilleen verorahoille. Tiestö ja rataverkosto
rapautuvat hyvää vauhtia, ja kunnat joutuvat leikkaamaan
kansalaisille tärkeistä keskeisistä peruspalveluista. Suorittavaa
henkilöstöä on varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluitten
osalta supistettu aivan liian kanssa. Miten sitten hallitus aikoo
turvata nämä keskeiset peruspalvelut, jotka toteutetaan
kuntien kautta? Kuntien pakkolaina on maksamatta, indeksikorotukset
ovat edelleen vajaita, harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia leikataan.
Lisäksi tämä paljon kohuttu ja puhuttu
kunta- ja palvelurakenteen uudistus tuntuu todellakin olevan vain
tyhjää puhetta. Tulee sellainen kuva, että oikeastaan
kilpaillaan siitä, kuka nyt toinen toistaan kummallisemman
mallin saa esiteltyä julkisuuteen, mutta mitään
konkreettista esitystä ei ole vieläkään
tullut.
Arvoisa puhemies! Hallituksen on lunastettava lupauksensa myös
uusiutuvien energiamuotojen tukemisesta. Hallitus ei ole pitänyt
kiinni risupakettisitoumuksesta, sillä uusiutuvan energian
ja energian säästön edistämiseen
ei ole tässäkään budjettiesityksessä lisäyksiä.
Henkilökohtaisesti kummeksun ministeri Pekkarisen kesäpuheita,
joissa hän aikoi ostaa päästöoikeuksia päästökaupan
piiriin kuuluville yrityksille. Päästöoikeuksien
ostaminen ainoastaan lykkää investointeja kotimaiseen
puhtaaseen teknologiaan. Päästökauppajärjestelmän
pitkän tähtäimen jatkuvuudestakaan ei
ole poliittista varmuutta. Tässä voi käydä niin,
että pahimmillaan käymme taas veronmaksajien varoilla
ostamassa ilmaa Keski-Euroopasta.
Valtion tulisi tukea yritysten investointeja kotimaassa puhtaampaa,
uusiutuvaa energiaa käyttäviin teknologioihin
ja energiatehokkaampiin laitteisiin. Samalla tuettaisiin kotimaista
kasvavaa ympäristöteknologia-alaa, parannettaisiin työllisyyttä ja
maaseudun elinvoimaisuutta sekä huoltovarmuutta.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa olemme tottuneet
näihin tiettyihin rooleihin, oppositio arvostelee ja hallitus
puolustaa. Tässä yhteydessä kuitenkin
haluan toivottaa ministeri Kalliomäelle menestystä myös
uusiin tehtäviin. Valtiovarainministerin pesti edellyttää kai
aina jonkinlaista tietynlaista harmaata habitusta, mutta toivomme,
että tämä värikkäämpi
puoli pääsee esille sitten tässä uudessa
tehtävässä.
Tony Halme /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama valtion vuoden
2006 talousarvioesitys on taas sen kerran veteraanien kannalta riittämätön.
Esitys ei sisällä juuri mitään
parannuksia veteraanien etuuksiin, vaan esittää esimerkiksi
veteraanien kuntoutuksiin tarkoitettujen määrärahojen
laskemista kuluvaan vuoteen nähden. Miten on vieläkin
mahdollista, että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio ei
pysty huolehtimaan maamme veteraaneista huomattavasti nykyistä paremmin?
Rahasta tässä kyseisessä asiassa ei voi
puhua, sillä veteraanien etuuksien pitäminen vähintään
nykyisellään on velvollisuutemme. Aika tämän
velvollisuuden täyttämiseen alkaa pikkuhiljaa
huveta. Onhan veteraanien ja heidän puolisoidensa keski-ikä jo 84
vuotta.
Valtiolla kuitenkin näyttää edelleen
olevan myös löysää rahaa kulutettavaksi
perusteettomiin asioihin, kuten pakolaisten hyysäämiseen
ja tapausten turhiin oikeuskäsittelyihin. Luettuani hallituksen
antaman talousarvioesityksen tuleekin mieleen vuosi takaperin pitämäni
budjettipuhe, jonka voisin pitää aivan yhtä hyvin
uudestaan, hallitus kun ei näytä oppivan virheistään yhtään
mitään. Edelleen osoitetaan rahaa turhuuksiin,
mitä perussuomalainen ei pysty ymmärtämään,
ja perussuomalaisella tarkoitan jokaista Suomen kansalaista lukuun
ottamatta muutamaa tässäkin salissa istuvaa.
Arvoisa puhemies! Veronkevennyksiä ei taaskaan ole
kohdistettu oikeille ryhmille. Köyhät köyhtyvät
ja rikkaat rikastuvat. Hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti
on oikeansuuntainen, mutta aivan riittämätön.
Maassamme elää melkein 9 000 kansalaista
pelkästään kansaneläkkeen varassa.
Pelkästään kehitysyhteistyömäärärahojen
korotusosan siirtäminen näille vähäosaisille
suomalaisille olisi oikeutettua. Kuluneina vuosina lapsiperheiden
köyhyys ja työttömyysaste ovat nousseet
erityisesti yksinhuoltajien perheissä, mutta lapsilisien
korotusta ei talousarvioesityksen mukaan tulla tulevana vuonna näkemään.
Hyvänä esimerkkinä tästä on
lapsiperheiden ostovoiman lasku yli puoleen kymmenen viime vuoden
aikana.
Kukaan edustaja, joka väittää veronkevennyksen
osuvan tasapuolisesti maamme jokaisen kansalaisen kesken, ei ole
yksinkertaisesti viitsinyt käyttää kallista
aikaansa tutustumalla normaaleihin palkansaajiin. Normaali palkansaaja
ei tänä päivänä enää tee
jatkuvaa päivätyötä, vaan yhä enenevässä määrin
normaalin palkansaajan työ on määräaikaista
tai niin sanottua pätkätyötä. Työllisyysasteen
parantamiseksi ja kohottamiseksi verohelpotusten myöntäminen
uusille ja alkaville kotimaisille yrityksille mahdollistaisikin ensinnäkin
uusien ihmisten palkkaamisen ja näin ostovoiman lisääntymisen.
Arvoisa puhemies! Helsinkiläisenä kansanedustajana
yksi huolistani kohdistuu Helsingin lähiöissä asuvien
ihmisten kohteluun. Talousarvioesityksen mukaiseen asuntojen peruskorjaamiseen
osoitettujen varojen kokonaissumma uppoaisi yksinomaan jo Helsingin
lähiöiden kunnostamiseen. Ei pelkästään
teknisen vaan myös sosiaalisen näkökulman
perusteella olisi erittäin tärkeätä parantaa
lähiössä asuvien ihmisten viihtyvyyttä.
Yksinkertaisella laskutoimenpiteellä tullaan siihen tulokseen,
että esitetty määräraha on aivan
riittämätön. Hallituksen ajattelutapa
pitää nähtävästi lähiöissä asuvia
ihmisiä vähemmän tärkeinä.
Arvoisa puhemies! Poliisin tavoitteenahan on, että Suomi
olisi Euroopan turvallisin maa. Tämän tavoitteen
toteuttamiseksi rikosten torjunta ja valvonta on ensisijaisen tärkeää.
Rikosten torjumiseen ja valvontaan tarvitaan kuitenkin tekijöitä.
Henkilömäärän ja muiden resurssien
vähentäminen aiheuttaa rikosten lisääntymistä,
ja näin asetettuun tavoitteeseen ei tulla pääsemään.
Arvoisa puhemies! Niin kuin pääministeri jo aikaisemmin
ohjasi oppositiota keskittymään tähän
päivään ja näihin asioihin,
joita tällä hetkellä käsittelemme,
olenkin valmis kehottamaan myös hallitusta toimimaan näiden
ohjeiden mukaan. Omasta mielestäni perussuomalaiset toimivat
ja ovat aina toimineet juuri pääministerin kehotuksen
mukaan.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! "Kun raha on kyseessä, tunnustavat
kaikki samaa uskontoa", sanoi Voltaire aikoinaan. Tämä budjettikeskustelu
on jo nyt todistanut väitteen vääräksi.
Mikäli joidenkin opposition edustajien sanoja olisi uskominen,
maamme voisi päätellä olevan kuilun partaalla
ja ensi vuoden budjetin sen pienen tönäyksen,
joka meidät tuohon kuiluun suistaa. Kuitenkin nyt on tulossa
paljon oikeansuuntaisia uudistuksia siitä huolimatta, että ensi
vuoden budjettikin on lievästi elvyttävä ja pieniä leikkauksia
on jouduttu tekemään tasaisesti eri hallinnonaloilta.
Arvoisa puhemies! Väestömme ikääntyy
ja terveydenhuollon kustannukset ovat kasvussa, niin kuin kaikki
tiedämme. Tulevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ohella
hallitus on tarttumassa haasteisiin pienemmin, mutta monen yksilön
ja perheen kohdalla suurin askelin. Ikäihmisille tulevan
vuoden budjetissa näitä tärkeitä askelia
ovat esimerkiksi omaishoitajan alimman hoitopalkkion nostaminen
ja omaishoitajan aseman helpottaminen saattohoitotilanteessa. Jos
omaishoitaja joutuu jäämään
määräaikaisesti pois töistä omaisen
tai läheisen saattohoidon vuoksi, on tulevana vuonna hoitopalkkio
vähintään 600 euroa kuukaudessa. Myös
omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee,
ja järkevää on sekin, että omaishoito saa
vihdoin oman lain.
Keskusta halusi eläkkeisiin vielä yhden tasokorotuksen
tällä hallituskaudella. Tämä myös
toteutuu. Tälläkin korotuksella pyritään
osaltaan kuromaan umpeen eläkkeiden tason ja elinkustannusten
nousun välistä matkaa. Lisäksi kotitalousvähennyksen
verovähennysoikeus kaksinkertaistetaan. Laiksi säädettävä ikäihmisten palvelutarpeen
arviointi puolestaan takaa kiireellisessä tapauksessa välittömän
arvioinnin ja ei-kiireellisessä tilanteessa arvion viimeistään
seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta.
Yhtenäisten käytäntöjen luominen
on hyvää alueellista tasa-arvopolitiikkaa, jolla
tasoitetaan eri kunnissa asuvien vanhusten välisiä eroja.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan
kohdalla yhtenä tärkeänä tavoitteena
aivan oikein on, että lapsiperheiden köyhyys tulee
vähenemään. Samalla luvataan lisätä lasten
ja nuorten ennalta ehkäiseviä terveyspalveluja.
Päihdehuollon, mielenterveyden ja lastensuojelun palvelujen
vahvistaminen on valitettavasti edelleen tarpeen, ja siksi onkin
hyvä, että myös tämä on
otettu yhdeksi ensi vuoden painopistealueeksi.
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön pääluokassa
myönteistä oli se, että kehitysyhteistyön
määrärahoja nostettiin alkuperäisen
suunnitelman mukaan. Välillä tästä ehti
olla jo epävarmuutta. Suomen kehityspolitiikan keskiössä on yhä äärimmäisen
köyhyyden ja nälän poistaminen niin monenkeskisen
ja kahdenvälisen kuin myös Euroopan yhteisön
kehitysyhteistyön kautta. Tämä painopiste
kehitysyhteistyöhön käytettävien
resurssien vaikuttavuuden parantamisen ohella on huolellisesti ja
harkiten valittu. Esimerkiksi syyskuun alussa ulkomaankauppa- ja
kehitysministeri Lehtomäen tekemällä päätöksellä myönnettiin
6,5 miljoonaa euroa Afrikan hädänalaisten auttamiseksi.
Tuoreella päätöksellä tuetaan
Afrikan ruokaturvaa, perusterveydenhuoltoa ja sisäisten
pakolaisten paluumuuttoa. Muita painopisteitä ohjelmissa
ovat muun muassa puhtaan veden saannin edistäminen ja sanitaatio-olojen
parantaminen sekä naisten ja lasten tilanteen kohentaminen.
Meillä ei ole varaa unohtaa niitä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä.
Koko ajan tulee uusia todisteita siitä, kuinka maailma
on pienentynyt ja vastuumme laajentunut.
Arvoisa puhemies! Budjettiriihessä nähtiin
tasaiselle Vanhasen hallitukselle harvinaista dramatiikkaa tiehankkeisiin
liittyen. Hallitusohjelman mukaisesti asetettu liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmähän
sai helmikuussa 2004 valmiiksi esityksen liikenneväylienpidon
linjauksista hallituskaudelle ja yleisemmin koko seuraavalle kymmenvuotiskaudelle.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi sittemmin työryhmän esittämää hankkeiden
kiireellisyysjärjestystä. Tämän
takia ihmetystä herättikin valtiovarainministerin äkillinen
tiehankkeiden järjestyksen muuttaminen itäsuomalaistenkin
hankkeiden yli.
Tiehankkeissa ei varmasti ole turhia joukossa niin kiireellisten
kuin vähemmän kiireelliseksi merkittyjenkään
hankekoreissa. Tästä huolimatta käyty
keskustelu pelisäännöistä talousarvioesityksen
valmistelun yhteydessä oli paikallaan ja toivottavasti
sen kaltaista ei tarvitsekaan enää tässä hallituksessa
käydä. Viimeinen sana on kuitenkin aina eduskunnalla.
Nostanemme esiin vielä niin perusradan- kuin -tienpidonkin,
yksityistieavustuksista puhumattakaan.
Arvoisa puhemies! Kotitalousneuvontajärjestöille
ehdotetaan vihdoinkin valtionapuun pientä lisäystä.
Osansa saavat maa- ja kotitalousnaiset, jotka tekevät hyvää työtä niin
naisten yritystoiminnan kuin koko maaseudun henkisen ja fyysisen
hyvinvoinnin eteen. Asia, josta kovaakin keskustelua on kuitenkin
vielä täällä eduskunnassa budjetin
suhteen odotettavissa, on VM:n esitys supistaa maaseutuneuvonnan
maa- ja metsätalousministeriön jakamia määrärahoja
kovalla kädellä. Tämä tapahtuu
samaan aikaan, kun neuvonnalle asetetaan tiukkoja haasteita. Suuntaus
on ristiriidassa maaseudun hyvinvoinnin turvaamisen tavoitteen kanssa.
Lomituksen kehittämistä muun muassa lisälomapäivän,
hevostilojen ja sijaisavun osalta odotan selvitysten jälkeen
mitä pikimmin.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenjohtaja ed. Jyrki Katainen
oli aiemmin puheessaan huolissaan hallituksen työllisyyspolitiikasta.
Tilanne ei kuitenkaan ensi vuoden budjetinkaan valossa ole aivan
sellainen kuin opposition edustaja antoi ymmärtää.
Työllisyyttä hallitus on edistänyt sekä työttömyyteen
ja työttömiin keskittyvillä täsmätoimilla
että yrittäjyyttä monialaisesti edistämällä.
Työttömyyden pahimmat ongelmat ovat tällä hetkellä kahtalaiset:
toisaalta huolestuttaa nuorisotyöttömyys, toisaalta
yhä paheneva ongelma on pysyväksi muuttunut korkea
pitkäaikaistyöttömyys. Näihin
molempiin ongelmiin koetetaan nyt tarttua hallituksen linjaamilla
matalapalkka-alojen tukitoimilla, jotka kohdistuvat 55 vuotta täyttäneisiin
ja alle 25-vuotiaisiin. Nuorisotyöttömyyteen toivottavasti
puree osaltaan myös meneillään oleva
ja jatkuva starttirahauudistuskokeilu, jossa starttirahaa yrityksen perustamiseen
voivat saada paitsi työttömät myös
palkka- ja kotityöstä yrittäjäksi
ryhtyvät sekä opintonsa päättäneet.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan haasteena on tarjota kilpailun
kansainvälistyessä edelleen kilpailukykyiset mahdollisuudet
harjoittaa yritystoimintaa kotimaassa. Yrittäjyyteen liittyviä riskejä täytyy
edelleen pienentää. On totta, että yrittäjien
suhteellisen vähäinen määrä Suomessa heijastaa
muun muassa pieniä kotimarkkinoita, edelleen liian kovia
riskejä yrittäjille epäonnistumisen
yhteydessä sekä menestyvien roolimallien
ja liiketoimintaosaamisen puutteita. Erityisesti naisyrittäjä törmää usein
perheen ja yrittämisen välisen tasapainon
hallinnan ongelmiin. Yrittäjän sosiaaliturvassa
onkin puutteita. Asiaa tutkinut työryhmä esitti vastikään kannatettavia
muutoksia. Ehdotuksista otettiin vaari, ja nyt muutoksia onkin tulossa
jo ensi vuoden talousarvioon. Sairausajan omavastuu
lyhenee yhdeksästä kolmeen päivään, ja yrittäjien
työterveyshuoltoa laajennetaan sairaanhoitoa
ja terveydenhuoltoa koskien. Yrittäjän
on mahdollista saada korvausta myös ennalta ehkäisevästä työterveyshuollosta.
Omalle lapselleen sairastamisen yhteydessä palkkaaman
hoitajan kulujen vähentäminen poistaisi myös
osaltaan yrittäjän sosiaaliturvan epäkohtia, mutta
tätä esitystä ei saatu vielä tähän
budjettiin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmalla
varmistetaan, että eri hallinnonaloilla käytettävissä olevat
resurssit yrittäjyyden edistämiseksi käytetään
tehokkaasti ja toteutettavat toimenpiteet ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia.
Niin työllisyyden kuin yrittäjyyden edellytysten
turvaaminen kiertyvät yhteen hallituksen talouspolitiikassa.
Sen tavoitteena on turvata talouden kasvu, kohtuullinen ja vakaa korkotaso
sekä alhainen inflaatio. Näiden tavoitteiden valossa
ensi vuoden budjetti on tasapainoinen kokonaisuus, johon eduskunta
tehnee vielä pientä yksityiskohtien säätämistä.
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että sosialidemokraatit
ovat mielellään olleet ottamassa kunniaa
tämän hallituksen tekemistä uudistuksista sosiaali-
ja terveysministeriön hallinnonalalla, ja haluaisin vaan
muistuttaa, että esimerkiksi omaishoidontuen tai kotitalousvähennyksen
kehittämisessä kuten kaikissa muissakin ministeriönsä hankkeissa
keskustalainen peruspalveluministerimme on tehnyt erinomaista työtä.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Lontoolainen Centre for European Reform -tutkimuslaitos
on seurannut jo pitkään Euroopan unionin Lissabonin-tavoitteiden
edistymistä. Tutkimuslaitoksen viimeisimmän raportin
mukaan Pohjoismaat, Ruotsi, Suomi, Tanska, pärjäävät
loistavasti, kun mitataan talouden muokkaamista kilpailukykyisempään
muotoon. Jos siis Euroopan unionin nostaminen maailman kilpailukykyisimmäksi
alueeksi olisikin kiinni vain Pohjoismaista, me olisimme jo pitkällä.
Pohjoismaissa on onnistuttu yhdistämään
korkea kilpailukyky, tasokas koulutus, innovatiivinen ympäristö ja
hyvä investointitaso. Pohjoismaisen modernin talousmallin
vahvuuksiin kuuluu myös se, että se antaa kansalaisilleen
suojaa. Turvaverkko pitää paremmin kuin monissa
muissa maissa.
Suomi saa raportissa erityiskehuja tutkimuksesta ja kehityksestä,
koulutuksesta ja ympäristöstä. Samanlaisia
arvioita olemme saaneet monilta muiltakin tahoilta. Me siis pärjäämme
monilla mittareilla arvioituna hyvin erityisesti Euroopan unionin
maiden vertailussa, mutta onko kaikki hyvin? Se, että olemme
parhaita Euroopan unionin maiden joukossa, ei kuitenkaan osoita
vielä mitään. Valitettavasti suuri osa
Euroopan unionin jäsenmaista ei pelaa tänä päivänä taloustaitajien
valioliigassa, joten liialliseen itsetyytyväisyyteen tältä osin
ei ole syytä. Mielestäni valtiovarainministeri
Kalliomäki on toiminut kaivattuna unilukkarina, kun hän
on patistellut päättäjiä pohdiskelemaan
ja keskustelemaan taloutemme pitkän aikavälin
haasteista ja uhista. Tämä on tarpeen, sillä tulevaisuus
on huomattavasti helpompi kohdata, jos sitä kykenee jollakin tavalla
ennakoimaan.
Pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta on korkea työllisyys
ja vakaa talouskasvu. Työllisyys on edelleen meidän
akilleenkantapäämme. Me emme nykyisellä työllisyysasteella
selviydy tulevista haasteista, niinpä kaikki toimenpiteet on
keskitettävä työllisyyden parantamiseen.
Tässä mielessä budjettiesityksen painotus
on hyvä, työllisyyteen panostetaan monella tavalla.
Tämä näkyneekin ensi vuonna työllisyysasteen
nousuna. Tämän päivän tietojen
mukaan me olemme saavuttaneet 69 prosentin työllisyysasteen,
joten ensi vuonna on syytä odottaa jo 70 prosentin ylitystä.
Toki senkin jälkeen 75 prosentin tavoitteeseen on matkaa.
Työllisyyden parantaminen on edellytys myös ripeälle
ja vakaalle talouskasvulle, mikä Antti Kalliomäkeä lainatakseni
on hyvinvointivaltion henkivakuutus. Kasvun takaamiseksi meidän
on panostettava riittävästi koulutukseen, tutkimukseen
ja tuotekehitykseen. Kyse on inhimillisen pääoman
kasvattamisesta, mikä Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle
maalle on välttämätöntä,
mikäli aiomme pärjätä kovassa
kansainvälisessä kilpailussa. Budjettiesityksessä on
mielestäni aivan oikein mittava lisäpanostus inhimillisen
pääoman lisäämiseksi. Osaamisen
merkitys nouseekin yhä tärkeämmäksi
talouskasvun turvaamisen kannalta.
Yksi Suomen vahvuus on eittämättä ollut
se, että me olemme kyenneet sopimaan kattavista työmarkkinaratkaisuista
laajalla hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
yhteistyöllä. Vaikka kolmikantaa jotkut aina parjaavatkin,
niin kyllä tulopoliittisten kokonaisratkaisujen saldo suomalaiselle
yhteiskunnalle on selkeästi positiivinen. Ilman niitä tilanteemme
olisi tänä päivänä huomattavasti
kehnompi.
Uhkamme liittyvät korkeaan työttömyyteen, ikääntymisen
mukanaan tuomiin huoliin, alhaiseen työn tuottavuuteen
ja yritysten haluttomuuteen investoida Suomeen. Jos nämä uhkakuvat toteutuvat
täysimääräisesti, niin tämä heijastuu välittömästi
talouskasvuumme. Kasvu jää vaatimattomaksi, mistä sitten
seuraa monia hankalia päätöksiä niin
valtion kuin kuntienkin päättäjille.
Tämän vuoksi on tärkeää kyetä ennakolta väistämään
nämä sudenkuopat.
Tänään minua huolestuttaa myös
kotitalouksiemme velkaantuneisuus. Se on ollut selvässä nousussa
ja lähestyy jo 15 vuoden takaista 90 prosentin tasoa suhteessa
käytettävissä oleviin tuloihin. Lainakannan
kasvu on jatkunut tänä kesänä lähes
14 prosentin vauhdilla ja asuntoluottojen tätäkin
nopeampana. Alhainen korkotaso ja pitkät laina-ajat ovat
tosin pitäneet velanhoitorasituksen vielä kurissa,
mutta joka tapauksessa velkaantumisen nouseva suunta on mielestäni huolestuttava.
On myös odotettavissa, että jonakin päivänä korkotasokin
lähtee nousuun. Voidaankin kysyä, miten silloin
selviytyvät asunto- ja muut velalliset.
Mitä sitten tulee yhteiskuntamme turvaverkkopuoleen,
niin budjettiesitykseen sisältyvät täsmätoimet
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi ovat hyviä ja
perusteltuja. Niitähän on toki tehty aiempinakin
vuosina, joten eteenpäin on menty askel askeleelta. Toimeentulotuen
asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen auttaa suoraan
kaikkia toimeentulotuen saajia, joita on noin 400 000.
Tämä on myös kaikkien köyhyysasiantuntijoitten
suosittelema toimenpide. Myöskin kansaneläkkeeseen
tehtävä tasokorotus on tärkeä.
Se vaikuttaa paitsi suoraan näihin kansaneläkkeen
saajiin myöskin muihin, jotka saavat kansaneläkesidonnaisia
etuja, ja nostaa myöskin eläketulovähennystä.
Arvoisa puhemies! Tähän budjettiin sisältyy monia
muitakin hyviä yksityiskohtia, joita en nyt ajan puutteen
vuoksi voi ottaa esiin. Totean kuitenkin sen, (Puhemies koputtaa)
että tämä valtiovarainministeri Antti
Kalliomäen tällä erää viimeinen
budjettiesitys on ihan hyvä kokonaisuus.
Jere Lahti /kok:
Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossaan valtiovarainministeri
Antti Kalliomäki toivoi, että eduskunnassa keskityttäisiin
arvioimaan tämän maan vahvuuksia ja heikkouksia
ja ennen kaikkea sitä, miten tämä budjettiesitys
vastaa näihin tulevaisuuden haasteisiin. Nämä sanat
ovat viisaita sanoja, ja näiden toteutuminen edellyttää vain
jatkossa tekoja.
Toki Suomen vahvuuksiin ja heikkouksiin globalisaation aiheuttamassa
talouden murroksessa on jo paljon pohdittua, valmista asiaa. Meillä on
valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyysryhmän,
ylijohtaja Anne Brunilan globalisaatioryhmän ja Sitran
Suomi 2015 -projektin raportit käytettävissä,
vain muutamia mainitakseni. Myöskin Oecd on keväällä julkaissut
maakatsauksensa, jossa meidän osaltamme on todettu, että väestömme
ikääntymisestä johtuen talouskasvumme
tulisi seuraavalla viisivuotiskaudella olla sellaista, jolla tämä ikääntyminen
voidaan kohdata, ja nyt se näyttäisi jäävän
1—1,5 prosenttiin. Seuraava vuosi, tässä heti
eteen tuleva vuosi, on hyvä, elikkä tämän
ennusteen mukaan sitten jatkovuodet olisivat hyvin vaatimattomia kasvultaan.
Viime vuosina maamme talouskasvu on ollut veronkevennysten ja
matalan korkotason, hyvän talouspolitiikan, ansiosta suhteellisen
vahvaa. Samaan aikaan kuitenkin julkiset menot ovat edelleen kasvaneet
ripeään tahtiin ja talousarvioesitykset ovat jääneet
alijäämäisiksi, niin kuin on käynyt
jo vuodesta 2001 ja on käymässä nytkin. Jos
ensi vuoden ennusteet huomioidaan, niin valtiolle ja kunnille on
syntynyt neljän viiden vuoden aikana yhteensä noin
6 miljardin euron lisävelka. Julkisen talouden ylijäämän
supistuminen ja kuntien velkaantuminen on huolestuttavaa, kuten
edellä totesin, varsinkin kun nyt olemme saaneet ihan lähihistoriassa
elää hyvän talouskasvun aikaa.
Kohtaamme siis väestön ikääntymisen
ja sen aiheuttamat haasteet ensimmäisten joukossa Euroopassa.
Ikääntymisen aiheuttamat kustannukset alkavat
rasittaa todella kansantalouttamme 2010 alkaen. Siksi olisi hyvin
tärkeää, että kasvun vuosina
talous olisi ylijäämäinen ja velka vähentyisi.
Tämä siis jo siitäkin syystä,
että tuo aikaisemmin mainittu ikääntyminen,
sen aiheuttama sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, edellyttää meiltä tehokkaampaa
taloutta kuin mitä me olemme tähän saakka
harjoittaneet. Tämä voi onnistua vain sillä,
että me saamme valtiontalouden ylijäämäiseksi
lähivuosina vähintään 1,5—2 prosentin
tasolla.
Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin valtiontalouden tasapainottaminen
vaalikauden loppuun mennessä. Näillä budjeteilla
se on jäämässä saavuttamattomaksi
tavoitteeksi, aivan samoin kuin on käymässä työllisyystavoitteen. Hallitus
ei siis näytä saavuttavan kahta Suomen tulevaisuuden
kannalta keskeistä tavoitetta. Sen sijaan hallitus on tavallaan
juhlimassa sitä, että valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta
laskee ennusteiden mukaan ensi vuonna alle 40 prosentin, joka on
kansainvälisesti vertaillen erinomaisen hyvä taso
ja luku, mutta jo muutaman vuoden ajan maamme johtavat ennustelaitokset ovat
pitäneet tärkeänä valtionvelan
osuuden alentamista bruttokansantuotteesta lamaa edeltäneelle
tasolle, joka oli 10—15 prosenttia kokonaistuotannosta.
Vain näin me voimme varautua voimakkaisiin suhdannevaihteluihin,
globalisaation aiheuttamaan kilpailuun ja ennen kaikkea tuohon aikaisemmin
sanottuun väestön ikääntymiseen.
Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä.
Näiden uudistusten tarve on hyvin helposti kartoitettavissa.
Vaikeampaa sen sijaan on löytää keinoja
toteuttaa sellaisia toimia, joilla nämä uudistukset
saadaan aikaan. Globalisaatioselvityksenkin osalta näyttää siltä,
että se on joutunut paperikoriin, kuten Raimo Sailaksenkin
raportti. Kansallisesta Lissabonin strategian toimenpideohjelmastakin
uhkaa tulla tietyllä tavalla uusien selvitysten katalogi,
jos joitain johtopäätöksiä hallituksen
edustajien teemaseminaarista on tehtävissä.
Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelma on tervetullut.
Sen tavoitteissa seuraavan kymmenen vuoden aikana vapautuvista 35 000 toimesta
vain joka toinen täytettäisiin, mutta siitäkään
ei löydä riittäviä osviittoja
siitä, että puututtaisiin rakenteisiin. Esimerkiksi
hajanaisen korkeakoululaitoksen trimmaaminen on hyvin tärkeä ja
vaativa ja haasteellinen asia ja tarpeellinen ennen kaikkea. Huolestuttavaa
on puoluepoliittisin perustein tehtyjen hajasijoittamispäätösten
näky silloin, kun ne eivät todennäköisesti
tuo mitään lisäarvoa talouteemme, päinvastoin
osoittautuvat varojen tuhlaamiseksi.
Kuntasektorilta jää eläkkeelle seuraavan
kymmenen vuoden aikana 140 000. Tarvitsemme nyt näkymiä siitä,
mikä tehostumisvaikutus kuntapuolelle todella voidaan asettaa,
jotta sen rasitus voidaan mahdollisimman nopeasti purkaa. Tätä nykyä ilman
toimia kuntasektoriin syntyy noin 10 miljardin euron aukko lähivuosien
alijäämätulemana.
Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä budjetti viestittää hallituksen
epävarmuutta tarvittaviin toimiin. Hallitus näyttää poliittisen
johtajuuden sijasta tyytyvänkin jonkin asteiseen virkamieshallituksen
rooliin.
Matti Kauppila /vas:
Herra puhemies! Hallitus budjettiesityksellään
vuodelle 2006 väittää edistävänsä työllisyyttä ja
talouskasvua. Jää hyvin epämääräiseksi,
miten esitetyllä budjetilla tavoite yksityiskohtaisesti
tapahtuu. Budjetin loppusumma kasvaa 4,4 prosenttia. Se on selvästi enemmän
kuin mitkään muut kansantalouden kasvuennusteet
lupaavat. Se on huolestuttava suunta.
Budjettisopu löytyi hallituksen sisällä sopuisasti
jo budjettiriihessä. Valtiovarainministerilläkin
oli perjantaina varaa jopa huumoriin, kun hän letkautti:
"Tässähän teiltä kansanedustajilta
syksy menee aina jouluun saakka, mutta mikään
ei muutu, ei ainakaan ilman valtiovarainministerin lupaa." No hyvä,
että valtiovarainministeriössä budjetin
loppusumman paisumiseen suhtaudutaan optimistisesti.
Veronkevennykset nousevat tässä budjetissa ylitse
muiden asioiden. Valtion tulojen menetykset ovat tämän
budjetin ydin. Rikkaille myönnetään varallisuusveron
poisto. Työllisyysvaikutuksia on vaikea arvioida. Enemmänkin
se kiihottaa riiston asteen kohottamiseen. Herrakansan hyvinvointi
on tärkeämpi kuin työttömien pahoinvointi.
Siinä hallituksen linjaa työllisyyden edistämiselle.
Toisaalta ympäristö- ja energiaverojen tuotoilla
kerätään palkansaajilta ja eläkeläisiltä hintojen
korotuksina pois se, mitä verohelpotuksina ja palkankorotuksina
annetaan — hölmöläisten peitonpidennystä.
Niin sanottu liikennehankekiista oli taktisesti loistava väistöliike
hallituksen taholta. Lähes tyhjä köyhyyspaketti
ei noussut lööppien kärkeen, mutta puhuttiinpa
ja kirjoitettiinpa vaarattomista asioista. Köyhyyspaketti
olisi ollut merkittävä lööppikohde.
5 euron korotus eläkkeisiin kuukaudessa ei ole merkki hallituksen
runsaskätisyydestä, vaan tuntuu suorastaan eläkeläisten pilkkaamiselta.
Työttömät on niin ikään
vaiennettu taustalle ja unohdettu. Missä ovat peruspäivärahan
ja työmarkkinatuen merkittävät korotukset?
Jos eivät muut puolueet niistä ole kiinnostuneita,
vasemmistoliitto on.
Suomalaisten väliset tuloerot ovat vielä matalat.
Jokaisella on mahdollisuus tänään kouluttautua,
terveys- ja sosiaalipalvelut ovat vielä lähes maksuttomia
ja perustoimeentuloturva huolehtii elämisen perusedellytyksistä.
Tämä budjetti lisää eriarvoisuutta.
Hyvinvointivaltion kyseenalaistajia on jo ilmaantunut jopa nopeammin kuin
optioita yritysjohtajille. Monet suurten kaupunkien rahoitusjohtajat
haaveilevat jo voimakkaasti karsituista kunnallisista ilmaispalveluista. Sen
sijaan maksujen korotusten kautta kustannusten maksatus siirretään
toiseen kertaan samoille veronmaksajille lisääntyvinä ja
korotettuina maksuina.
Väestön ikääntymisen ja
Kiina-ilmiön viemät teolliset työpaikat
ovat saaneet erityisesti porvarillisesti ajattelevat vaatimaan joustavia
työehtoja: lisää veronalennuksia, enemmän
työttömyysturvan heikentämistä,
niin sanottujen kannustinloukkujen purkamista ja julkisten palvelujen
yksityistämistä.
Meillä on erilaisia palveluja. On julkisia hyvinvointipalveluja,
joihin lasketaan perinteisesti opetus- ja koulutuspalvelut, sosiaali-
ja terveyspalvelut ja liikunta- ja kulttuuripalvelut. Kaikki nämä rahoitetaan
pääosin verotuksen kautta. Sitten meillä on
yleishyödylliset julkiset palvelut. Yhteiskuntamme toiminnan
ylläpitämiseksi kehitetyt palvelut tuotetaan myös
verovaroin ja niitä pidetään peruspalvelujen
luontoisina. Tekniset peruspalvelut, muun muassa vesi-, jäte-,
energiahuolto, turvaavat arkemme katkeamattoman sujumisen. Maankäytön
ja ympäristön suunnittelu takaavat viihtyisän
elinympäristön. Liikenteeseen liittyvät
palvelut mahdollistavat liikkumisen vapauden. Yleisestä turvallisuudesta
huolehtivat poliisi, Rajavartiolaitos, palokunnat ja Puolustusvoimat.
Edellä mainitut palvelut ovat vielä julkisen sektorin
tuottamia ja teettämiä, mutta kuinka kauan? On
selkeitä merkkejä talouspolitiikan oikeistolaistumisesta,
jopa sosialidemokraattien piirissä. Viime päivinä tämänkin
salin jyrisevään porvaririntamaan ovat liittyneet
eräät oikeistososialidemokraatit, jotka ovat määritelleet
ammattiyhdistysliikkeen kaiken yhteiskunnallisen ja taloudellisen
taantumuksen pesäksi. Ammattiyhdistysliikkeen voima pitäisi
kuulemma saada porvarillisen edistyksen vetojuhdaksi.
Budjetti on jo osiltaan samassa hengessä. Saatuamme
tupon, teemme jopa työttömyydestä haasteellisen.
Pitkäaikaistyöttömiä velvoitetaan työhön
tai koulutukseen työmarkkinatuen menetyksen uhalla. Jos
et ole nöyrä ja edes keksi jotain työurasuunnitelmaa,
joudut kadotukseen, ulos kaikista työttömyysturvan
antamista suojista, perustoimeentuloluukulle.
Yksi budjetista puuttuu ja sen mukana kaikki. Mistä työpaikkoja
löytyy, kun koko ajan supistetaan, haasteellistetaan julkisen
sektorin työpaikkoja niin, että eläkkeelle
lähtevien tilalle ei palkata kuin puolet lähtijöistä?
100 000 työpaikan tavoite täyttynee tilastokikkailun
avulla: keksitään uusia nimikkeitä vanhoille
ammateille, ja sitä kautta ihmiset saavat uuden työpaikan,
(Puhemies koputtaa) olivatpa he sitten jo talossa tai talon (Puhemies
koputtaa) ulkopuolella.
Herra puhemies! (Puhemies: Edustaja, aika!) Hallitus ja eduskunta
voivat vaikuttaa olennaisesti siihen, (Puhemies koputtaa) mitä maakunnissa
tapahtuu budjetin avulla. (Puhemies koputtaa) Nyt hallitus on menossa
puskaan piiloon.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olenpa iloinen siitä, että ministeri
Hyssälä on täällä kuuntelemassa
puheenvuoroani. Ajattelin käsitellä juuri sosiaali-
ja terveyspolitiikkaa.
Alkusyksystä tuli Tampereen yliopistosta sosiaalipolitiikan
laitokselta tutkimus, jonka mukaan Suomessa kun vuosittain jää satojen
miljoonien eurojen arvosta sosiaalietuuksia käyttämättä,
siitä seuraa myös kohtuuttomia tilanteita. Erityisesti
tutkija nosti esiin vanhukset, mielenterveysongelmaiset
ja päihdeongelmaiset. Eli vaikuttaa siltä, että meidän
sosiaaliturvajärjestelmämme on niin monimutkainen,
että monilla ihmisillä eivät riitä voimat
ja kyky penätä itselleen kuuluvia oikeuksia.
Tähän yksi, aika pieni eikä paljon
maksava keino parantaa tätä tilannetta olisi suunnitella
uudestaan sosiaaliviranomaisten nyt käyttämät
lomakkeet ja asiakirjat siten, että ne olisivat käyttäjän
näkökulmasta ymmärrettävissä.
Nythän ne on tehty etuuskäsittelijän
näkökulmasta siten, että ne on helppo
käsitellä, mutta tuntuu siltä, että usein
akateeminen tutkintokaan ei riitä siihen, että osaisi
niitä täyttää, ja myös
sitten, kun päätöksestä ilmoitetaan,
ne on kirjoitettu sellaisella hallinnollisella kielellä,
että kansalaisen on vaikea saada tolkku siitä,
mitä nyt saatiin tai evättiin ja miksi.
Tämän lisäksi myös pitäisi
yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Viime vuosikymmenellähän
selvitysmies Arajärvi teki tästä aika
laajan esityksen, mutta se ikään kuin unohtui.
Itse lähtisin sinänsä liikkeelle vähän
eri näkökulmasta kuin Arajärvi. Minun
mielestäni sosiaaliturvajärjestelmä kannattaisi
yksinkertaistaa perustuloajattelun pohjalle. Mutta jo nykyisen järjestelmän
pohjalta hyviä toimenpiteitä olisi toimeentulotuen
perusosan siirtäminen Kelan maksettavaksi, niin että asiakkaan
näkökulmasta kaikki etuudet saataisiin samalta
luukulta ja ehkä myöskin se leimaavuus, mikä tällä hetkellä toimeentulotuen
hakemiseen liittyy, vähenisi. Luulen, että erityisesti vanhuksilla,
joilla kansaneläke ei riitä, toimeentulotukea
jää tällä hetkellä hakematta.
Toinen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää yksinkertaistava
teko olisi nostaa nyt ensisijaisia etuuksia sellaiselle tasolle,
että niillä tosiaan selvästi tulisi toimeen
eikä olisi välttämätöntä hakea
toimeentulotukea. Nythän tavallaan valtio omia menojaan
siirtää kunnille sillä, että kun
pidetään nämä perustoimeentulon
tukemisen muodot, niin kuin työttömyysturva, eläke, äitiyspäiväraha
ja opintoraha, liian alhaisina, niin kunnat joutuvat sitten antamaan
lisäksi toimeentulotukea. Eli tavallaan tehdään
asia tulonsaajan näkökulmasta monimutkaisemmaksi.
Yksi keskeinen ryhmä ovat tosiaan työmarkkinatuen
saajat, joista tällä hetkellä yli puolet joutuu
hakemaan toimeentulotukea ensisijaisen etuutensa lisäksi,
joten ei ainoastaan minun, vaan myös Suomen sossujen mielestä työmarkkinatuki
on liian alhainen.
Se on tietenkin ongelma, jos halutaan nostaa näitä ensisijaisia
etuuksia, että ne nielevät jonkin verran rahaa,
ja se, että kun hallitus on halunnut käyttää köyhyyspakettiinsa
varsin vaatimattomia summia, verrattuna vaikka niihin summiin, joita
veronalennuksiin halutaan käyttää, niin
silloin joudutaan menemään tämmöisiin
pieniin täsmäuudistuksiin. Täsmäuudistuksilla
on sellainen ongelma, että vaikka ne saattaisivat jotakin ihmisryhmää auttaa,
niin ne myöskin väistämättä monimutkaistavat
sosiaaliturvajärjestelmää ja vievät
systeemiä pitkällä aikavälillä väärään suuntaan.
Kaikissa tämmöisissä etuuksissa, mihin
on sidottu ikärajoja, työhistorioita ja tällaisia,
käy helposti juuri niin, että ne, joilla sitten
on isoimmat ongelmat elämän hallinnassa ja muuten,
eivät sitten osaa näitä etuuksia hakea.
Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi vielä kiinnitän
huomiota kysymykseen, joka on ollut Pirkanmaan kansanedustajien
yhteinen huoli ja joka on valtakunnallinen kysymys, ja siksi sen
myös haluan täällä tuoda esiin,
eli kysymyksessä on esitys lasten oikeuspsykiatrian kulujen
korvaamiseksi valtion varoista. Kysymys on siitä, että lapsen
seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn tutkimukset
lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon yksiköissä käynnistyvät
poliisin pyytäessä virka-apua rikosepäilyssä eli
ne ovat ikään kuin osa esitutkintaa. Suosituksen
mukaan tutkimukset pitäisi toteuttaa kahden kuukauden kuluessa ja
lausunnon olla valmis kolmessa kuukaudessa.
Tämä on hirveän laaja ja vaikea tutkimuspaketti,
miten selvitetään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja
pahoinpitelyä. Olisi lapsen edun näkökulmasta
tietenkin tärkeätä, että nämä tutkimukset
tehtäisiin nopeasti, ja silloin se vaatii myös
paljon resursseja. Tällä hetkellä lapsen
etu ja oikeusturva eivät toteudu. Kuitenkin aikuisten kohdalla
valtio korvaa rikoksesta epäillyn mielentilan selvittämisestä aiheutuvat
kustannukset, ja voisi ajatella tätä verrannollisena
asiana niin, että näin toimittaisiin myös
tässä tapauksessa. Nyt meillä on sellainen
tilanne, että vuonna 2004 Taysin, siis Tampereella, lastenpsykiatriseen
tutkimukseen tuli poliisilta yli 30 virka-apupyyntöä ja
tutkimukseen tällä hetkellä on yli vuoden
jono ja vastaava tilanne on myös muualla maassa. Eli erikoissairaanhoito
ei kykene tuottamaan lasten tutkimuksia Stakesin suosittamissa aikarajoissa ja
tämän takia viivästyvät hyväksikäytettyjen
ja pahoinpideltyjen lasten hoito ja mahdolliset lastensuojelutoimenpiteet.
Sen takia Pirkanmaan kansanedustajat ja muun muassa Stakes ja yliopistosairaalapiirit
esittävät lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnasta
sairaanhoitopiireille aiheutuvien kulujen korvaamista valtion varoista esitutkintaan
kuuluvien asiantuntijatutkimusten osalta. Tämä ei
ole mitenkään (Puhemies koputtaa) nyt niin huikea
summa, että voisin toivoa, että tämä asia
saataisiin eduskunnassa korjattua.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen ed. Meriläisen
käyttämästä puheenvuorosta,
koska siinä oli sellaista analyysia ja asiallisuutta, rakentavien
ratkaisumallien etsimistä, mitä harvoin täällä eduskunnassa
kuulee, kun vain huudellaan erilaisia mantroja ja toinen toistaa
samaa. Olen samaa mieltä, että tarvetta sosiaaliturvajärjestelmän
yksinkertaistamiseen ja selkeyttämiseen varmasti on. Esimerkiksi
juuri eläkkeensaajien hoitotukea eivät monetkaan
sellaiset, jotka olisivat siihen oikeutettuja, ole hakeneet syystä tai
toisesta. Joko on lisättävä tiedotusta
tai sitten muutettava ehkä juuri näitä rakenteita.
Kun itse olen miettinyt ollessani perustulotyöryhmän
puheenjohtaja keskustassa juuri näitä rakenteellisia
uudistuksia pienimpien eläkkeitten kohdalla, niin en ole
kyllä saanut sanomaani perille, että juuri erilaisten
tukien kohtaantuminen paremmin sinne pienempään
päähän olisi varmasti aiheellista, jotta
pystyisi elämään, ja silloin se käteenjäävä eläke
nousisi. Mutta varmasti koko tukipakettia (Puhemies koputtaa) jouduttaisiin
miettimään uudelta pohjalta.
Astrid Thors /r:
Värderade talman! Värderade ministrar, kära
kolleger! I förhållande till de kommande frågor
som finns på regeringens bord så verkar schismerna
och den rörelsemån som nu finns i budgeten väldigt
små. Det var kanske det som också finansminister
Kalliomäki tänkte på när han
på fredagen uppmanade oss att titta framåt.
Framför oss har vi den stora kommun- och servicestrukturreformen,
regeringen diskuterar klimat- och energistrategin och vi väntar
också med spänning på regeringens redogörelse
om sin syn på EU:s framtid senare i höst. Jag
hoppas faktiskt att vi får den här redogörelsen
snarare förr än senare.
Kuten muutamat kollegat ovat todenneet, Kalliomäki
kehotti meitä katsomaan tulevaisuuteen puheessaan perjantaina.
Olen samaa mieltä. Se liikkumavara, mitä mahdollisesti
on tässä budjetissa, ne uudistukset, joista keskustelemme,
ovat kuitenkin pieniä verrattuna niihin kysymyksiin, jotka
ovat muuten hallituksen pöydällä. Ajattelen
erityisesti ilmasto- ja energiastrategiaa sekä kunta- ja
palvelurakenneuudistusta, puhumattakaan sitten EU:n tulevaisuusselonteosta,
missä muodossa annetaan hallituksen selvitys ajankohtaisesta
perustuslaillisen sopimuksen tilanteesta.
Men först några ord om kommun- och servicestrukturen.
Det är med bestörtning som jag har tagit del av
uppgifterna om att inga ekonomiska utredningar ännu fogats
till det förslag om ändringar i den kommunala
indelningen och uppgiftsfördelningen som kommer att föreläggas kommunerna
denna höst med början den 11 oktober i Åbo.
Den här brådskan står i en jättebjärt
kontrast till det arbete som pågår i Sverige i
den så kallade ansvarskommittén eller Svegforskommittén som
sedan 2003 har funderat på grundläggande frågor
i förvaltningen där med precis samma utgångspunkt
som här. Ifjol fick kommittén ytterligare i uppdrag
att se på det kommunala uppdraget, vilka uppgifter skall
den kommunala nivån ansvara för, vidare skall
man studera hälso- och sjukvården, både
dess struktur och uppgiftsfördelning mellan staten, landstingen
och kommunerna. Siktet i utredningsarbetet är på 2030
och samma välfärdsutmaningar som vi diskuterar diskuteras
där. Också regionernas uppgifter är aktuella.
Hos oss tillsattes i maj 2005 en utredning som skall leda till
lagförslag eller principbeslut ett år senare i
juni 2006. Den svenska kommittén skall vara klar i februari
2007 med en uppgift som man fick sommaren 2004. Jag måste
säga att ingendera tidtabellen är idealisk; svensk
långsamhet och finsk snabbhet, en medelväg skulle
nog vara bra, så att vi hade lite mera tid att fundera
och göra.
Tällä kertaa tyystin on kadonnut yhteys samanlaiseen
yhteiskuntaan, joka miettii ihan samoja rakenteita kuin me. Viime
viikonloppuna, kun kävin Piikkiön kunnassa, tapasin
yhden jäsenen, joka on vastuukomitean jäsen ja
joka kertoi heidän työstään.
Sen jälkeen tutustuin siihen lähemmin ja totesin,
että heillä on ihan vastaavat selvitystehtävät
edessään, jotka he saivat vuonna 2004 ja joiden
selvitysten pitää olla valmiina 2007 — hmm,
onko tämä sitten joidenkin vaalien ylitse? He
tekevät sen sillä lailla. Mutta ihan vastaavat
haasteet mukaan lukien, miten kunnat selviävät
tehtävistään, mikä on vastuujako
terveyspuolella jne., ja he katsovat, mikä on tilanne 2030
väestökehitys mukaan lukien. He menevät vähän
niin kuin kilpikonna, ja me menemme juosten. Mutta on aika merkillistä,
että kun nyt aloitetaan tämä kunta- ja
maakuntakierros, niin ei ole ollenkaan taloustietoja meidän
päättäjiemme edessä.
Det finns alltså mycket lite material i bakgrunden
som kommunerna har att ta ställning till när man
skall debattera frågan. Det som ju också är bekymmersamt är
frågan om överföring av uppgifter till
staten, den diskussionen verkar inte ha kommit igång och
besluten kanske fattas efter att modellerna har presenterats för
kommunerna.
Jag vill inte förneka att det inte finns behov av att
göra någonting när det gäller
hur kommunerna i framtiden skall klara sina uppgifter, men utmaningen
kan också skötas så som Paul Lillrank, en
av de sakkunniga som vi har hört många gånger
i framtidsutskottet, konstaterar i Hufvudstadsbladet den 5 september:
"Att separera producenterna och beställarna är
ett steg mot reglerade marknader som kan kombinera effektivitet
och jämlikhet. Kan man göra det spelar det ingen
roll om det finns 20 eller 400 kommuner." Och med "spelar roll"
tänker han på den ekonomiska biten.
Toivoisin edelleen, että kuntauudistuksessa, niin kuin
eduskunta on kuullut asiantuntija Lillrankia uusista tavoista
toimia kunnissa, kuunneltaisiin myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
eikä nyt aikataulusta tulisi itsetarkoitusta.
Pelkään pahoin myös, että kun
nyt keskustellaan niin monesta uudesta tekijästä,
käy niin kuin olemme kuulleet monesta kunnasta. Ei haluta
jatkaa uudistustyötä, kun projektit pistetään
jäihin, koska emme tiedä, missä mennään.
Aina energiaa viedään, kun tällaisia
uudistuksia käsitellään. Se voi olla
hyvinkin, että tämäkin tulee aika kalliiksi
sen sijaan, että nyt annettaisiin kunnille mahdollisuus
keskustella — ja tehdä, erityisesti tehdä — miten
ne haluavat järjestää palvelujaan niin,
että ne toimivat.
Jag hoppas verkligen att en omorganisering av servicen är
ett jämlikt alternativ när strukturfrågorna
debatteras för det är det som är det
viktiga, att göra saker och rätta saker på ett
effektivt sätt. Det är väldigt dyrt för
samhället att bara diskutera lådor och strukturer,
de kan hindra den förnyelse som annars behövs.
En mycket viktig del av kommunernas service är den
sociala sektorn och det är ju den som också kommer
fram här i serviceprojektet. Jag måste säga
att det är med bestörtning man tar del av nödrop
från personer som är verksamma inom den sociala
sektorn. Varför stänger kommunerna hem för
dementa åldringar samtidigt som vi vet att behovet är
skriande? Varför ingår man inte nya serviceavtal
med personer som vill hjälpa till? Varför är
det så många kommuner som inte har tagit servicesedlarna
i bruk?
Inte är det väl så att stränga
normer inom vissa sektorer inom socialvården och vårdgarantin
i hälsovården har pressat kommunerna att minska insatserna
till förmån för den äldre befolkningen.
Kun kuuntelee tänä syksynä avunhuutoja omaisilta,
jotka näkevät ja kuulevat, että esimerkiksi
dementikkojen hoitokoti suljetaan, että kunnat eivät
tee uusia palvelusopimuksia vanhainkotien kanssa, ettei ole otettu
käyttöön palvelusetelijärjestelmää,
niin missä piilee vika? Minä pelkään
pahoin, että nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että joillakin
sosiaalihuollon aloilla on sitovat normit ja meillä on
hoitotakuu, mutta mitä tulee vanhustenhuoltoon, niin näitä vastaavia
normeja ei ole ja siksi nämä toimet jätetään viimeisiksi.
Valitettavasti säästetään usein
sillä tavalla, että nyt voisi, jos olisi vähän
liikkumatilaa, antaa sekä inhimillisempää hoitoa
että taloudellisemmalla tavalla mukaan lukien, että kannustetaan
uusia yrittäjiä tälle alalle. Olen erittäin huolestunut
siitä tilanteesta, missä esimerkiksi eletään
täällä Pääkaupunkiseudulla.
Det var bekymret. Glädjande i budgeten är
att inom den sociala sektorn har vi ändå fått
vissa förbättringar i villkoren för anhörigvård,
en bra början, men jag tror att den är långt
ifrån de faktiska behoven av stöd. Vi måste
försöka hjälpa fram sådana olika
strukturer att vi kan få en human äldreomsorg
för en växande befolkning.
Men det är också skäl att debattera
barnskyddet i kommunerna och fråga varför antalet
barn som vårdas utanför sina hem har ökat
på knappt tio år med nästan en tredjedel,
från 10 697 omhändertagna barn 1995 till över
14 000 barn som omhändertogs eller vårdades
utanför sitt hem 2003. De flesta av barnen vårdas
på anstalter eller av professionella vårdare.
Fosterfamiljerna har inte i större utsträckning
kunnat ta hand om de här barnen. Samtidigt vet vi också att
antalet barn som är föremål för
andra socialskyddsåtgärder har ökat dramatiskt.
Jag tror att det därför är skäl
för oss att när det gäller fosterfamiljerna
se på hur man kan ge dem mera stöd i deras viktiga
uppgift. På samma sätt som anhörigvårdarna
får en viss avlastning borde fosterfamiljerna ha möjlighet
både till mera stöd och mera avlastning. Fosterfamiljerna
har skämtsamt sagt med lite galghumor: Inom jordbruket
finns det ett avbytarsystem, men det finns det inte för
oss som vårdar som fosterföräldrar.
Arvoisat kollegat, arvoisat ministerit, on syytä keskustella
lastensuojelun nykytilasta myöskin liittyen valtionosuusuudistukseen.
Me olemme kaikki järkyttyneitä niistä luvuista,
jotka osoittavat, miten monta lasta hoidetaan kotinsa ulkopuolella.
Vajaassa kymmenessä vuodessa ovat nämä lapset
lisääntyneet kolmanneksella. Koko lisäys
oikeastaan on tapahtunut niin, että lapset saavat hoivansa
ammatillisessa hoidossa tai lastenkodeissa, ja me tiedämme,
että se tulee huomattavan paljon kalliimmaksi kuin hoidettaessa
esimerkiksi kasvatusperheissä. Jotkut kasvatusperheet ovat
sanoneet vähän hirtehishuumorilla: maataloudessa
on lomitusjärjestelmä mutta meillä ei
sitä ole. Toivon, että sosiaalisen alan kehittämisohjelmassa
voitaisiin kehittää uusia tukimuotoja ja miettiä myöskin
sellaisia järjestelyjä, jotka auttavat kasvatusperheitä niiden tärkeässä kasvatustehtävässä
ja
jotka auttavat meitä kaikkia yhdessä pitämään
huolta lapsistamme.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Thors nosti hyvin
esille vanhustenhuollon nimenomaan ne puutteet, mitkä ovat
omaishoidossa, dementiahoidossa, palvelujen riittämättömyydessä.
Omalla kotipaikkakunnallanikin odotetaan kolme vuotta jonossa palvelutaloon,
ja nimenomaan kysymys on myös henkilökunnan vajeista.
Niinpä olisin myös tässä valtion
budjetissa mielelläni nähnyt sen, että painopistettä palveluihin,
peruspalveluihin ja vanhusten työhön olisi ollut
selkeästi.
Mutta tässä alkuun haluan lainata mediatutkija
Lippmannia näillä sanoilla: "On paljon helpompi
puhua köyhyydestä kuin ajatella köyhiä, väitellä pääoman
oikeuksista kuin nähdä sen seuraukset. Varsin
pian alamme pitää teorioita ja abstrakteja ideoita
itse asioina." Näin siis mediatutkija Walter Lippmann kuvaa
päättäjille sitä todellista
riskiä, että päätöksiä tehdään
todellisuudesta irrallaan omalla mukavuusalueella, koska sen ylittäminen
tuottaa tuskaa. Varmasti meistä monet vaalitoreilla ovat
olleet arjessa kiinni ja ihmisten elämää ymmärtäviä laajasydämisiä ihmisiä nyt
tässä budjettikeskustelussa, mutta varsinkin sitten,
kun päätöksiä teemme, konkretisoituu näiden
lupausten todellisuus, ja siksi mielestäni kaikki, mitä syksyllä tapahtuu
niin valiokunnissa kuin tässä salissa päätöksinä,
on todella tärkeää.
Tästä budjetista mielestäni myönteisenä on
todettava, että kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen
hoito- ja hoivatyön osalta on tulossa, toimeentulotuen
asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus poistuu, pitkäaikaistyöttömien asumistuen
joustavoittaminen on myös tulossa. Näitä asioita
olen itse myös pitänyt tärkeinä monta
eri kertaa tässäkin salissa. Budjettiesityksessä todetaan,
että Suomen vahvuus on inhimillinen pääoma,
jonka tasosta pitää huolehtia jatkossakin. Tämä tarkoittaa
hyvien oppimisedellytysten luomista erilaisille oppijoille, inhimilliseen
pääomaan, koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehittelyyn
jne. Budjetissa tähän on noin 100 miljoonan euron
lisäpanostus. Tämä lisäraha
on tarpeen, mutta sen kohdistaminen myös eri kouluasteiden
perusopetukseen olisi entistä tärkeämpää,
kun tänä aikana kuulemme niitä hätähuutoja,
mitä eri koulujärjestelmän asteilta niin perusopetuksen,
ammatillisen opetuksen kuin yliopetuksen tekijät kertovat,
että perusopetus, lähiopetus on vähentynyt.
Myös opiskelijat, ennen kaikkea ensimmäisen vuoden
opiskelijat, ovat jo herättämässä sitä huolta
laajemminkin, että he toivoisivat lisää nimenomaan
lähiopetusta. Jos siis rahaa jaetaan muualle kuin perusopetukseen,
silloin joudutaan pitämään opetuskokoja
suurina, mikä hankaloittaa yksilöllisen opetuksen
toteutumista ja vaikuttaa tietenkin siihen, että erilaisten
oppijoiden opiskelu saattaa hidastua ja erityisesti niiden oppijoiden,
jotka tarvitsisivat erityistukea oman oppimisensa etenemiseen.
Koulupudokkaiden tukemiseksi peruskouluissa aloitetaan erityisiä pienryhmiä.
Budjettiin ehdotetulla miljoonalla eurolla voidaan ensi vuonna aloittaa
noin 200 nuoren erityinen ohjaus. Tällainen on enemmän
kuin tarpeen, mutta resurssit vain 200 oppilaalle ovat selvästi
alimitoitetut. Tämä tarkoittaa käytännössä,
että miltei 95 prosenttia ensi vuonna peruskoulun jälkeen
koulutuksesta pudonnutta ja tämän lisäksi
vakavassa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta jää tämän tuen
ulkopuolelle.
Hallituksen eduskunnalle nyt antama ensi vuoden talousarvioesitys
ei vahvista kuntien taloutta, jotka joutuvat selviytymään
suurenevista vastuista samoin resurssein kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittanee
sitä, että kasvava määrä kuntia
joutuu nostamaan verotustaan selvitäkseen menoistaan. Yhdessä alenevan
valtionverotuksen kanssa tämä tarkoittaa sitä,
että verojärjestelmäämme taas
kerran siirretään mahdollisesti tasaverotuksen
suuntaan, joka on saman prosenttinen niin rikkaille kuin köyhille.
Tuloja tasaavan valtionverotuksen väheneminen tietää rahaa
varakkaampien taskuun, ja pienituloisimmat häviävät
tässä muutoksessa. Tällainen jo vuosia
jatkunut pikkuhiljaa tapahtuva siirtyminen mielestäni ei
ole reilua. Jos tasaverotuksen suuntaan aiotaan siirtyä,
pitää siitä puhua avoimesti ja arvioida
sen kokonaisvaikutuksia reilusti.
Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on esitykset lapsen
huoltajalle osoitetusta verovähennyksestä sekä ruuan
alv-vähennyksestä. Mielestäni nämä ovat
selvästi oikeudenmukaisempia suuntauksia verotuksen rakenteessa.
Ne tukevat pienituloisten ja perheiden selviämistä.
Arvoisa puhemies! Tältä budjetilta odotettiin selkeää panostusta
köyhyyden poistamiseen. Nyt on tulossa kansaneläkkeisiin
5 euron korotus, omavastuun poistaminen, siis pieniä lisäyksiä. Nämä ovat
oikean suuntaisia. Köyhyyspaketti ei kuitenkaan kokonaisuudessaan
vastaa niihin suuriin odotuksiin, joita ministerien ja hallituspuolueiden
kansanedustajien puheet ovat sen osalta antaneet odottaa. Asia saa
mittasuhteita, kun paketin kokonaishintaa arvioi ensi vuodeksi tehtävään
varallisuusveron poistoon ja tuloverojen alennuksiin nähden,
jotka yhdessä ovat ensi vuoden osalta miltei miljardin
luokkaa. Nyt köyhyyspaketissa nähdään
vain noin 30 miljoonaa euroa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esiin hallituksen
kehyspäätöksessä olevat valtionhallinnossa
tehtävät työntekijävähennykset, sen
että eläkkeelle siirtyvien tilalle ei oteta enää uusia.
Erityisen huolen esitän yliopistojen budjettien pienentymisestä,
koska se merkitsee perusopetuksen laadun heikkenemistä.
Kun meillä nytkin on opettaja—opiskelija-suhde
verrattuna nimenomaan kansainvälisiin yliopistoihin paljon
heikompi, niin toivoisin, että kun näitä vähennyksiä tehdään,
niin nimenomaan otettaisiin huomioon jokainen yksikkö sen
työn mukaan, mitä siellä edellytetään,
sen laadun mukaan. Ei yliopisto ole mikään virasto
sillä lailla, vaan siellä on kysymys osaamisen
vahvistamisesta ja tutkimuksen vahvistamisesta. Näin ollen
kaikki, mitä vähennyksiä siellä työntekijöissä tapahtuu, on
opetuksesta pois.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen määrätietoinen
ja hyvä työ jatkuu ensi vuoden budjettiesityksen
pohjalta. Se luo edellytykset työnseisauksien jälkeen
vahvasti käynnistyneelle talouskasvulle, työllisyyden
parantumiselle, uusien työpaikkojen syntymiselle, ja, mikä on
erittäin tärkeää, tämä kurinalainen
talouspolitiikka merkitsee myös sitä, että monista toimintaympäristöön
liittyvistä paineista huolimatta tämä alhainen
korkotasokin pystytään koko lailla turvaamaan
ja säilyttämään.
Valtiovarainministeri Kalliomäki perjantaina kehotti
meitä kansanedustajia katsomaan myös tulevaisuuteen,
mikä oli hyvin perusteltu ja monella tavalla paikallaan
oleva pyyntö ja liittyy nimenomaan siihen, mitä tapahtuu
Euroopassa, Euroopan unionin alueella, mitä tapahtuu Yhdysvalloissa,
mitä tapahtuu Aasiassa, ja todellakin tältä pohjalta
tekemään johtopäätöksiä meidän rakkaan
isänmaamme ja koko Euroopan menestymisen näkökulmasta.
Tässä voidaan erityisesti nähdä se,
että hallituksen toimenpiteet ovat kohdistuneet hyvin osuvasti.
Otan vain yhden esimerkkialueen: mitä merkitsee yrittäjyyden
vauhdittuminen niillä päätöksillä,
mitä hallitus on tehnyt muun muassa verotuksen alueella,
sukupolvenvaihdosten helpottamisen alueella, riskirahoituksen vahvistamisen
osalta, starttirahakäytännön laajentamisen
osalta, yritysten kasvun rahoituksen helpottamisen osalta ja, mikä tietyllä tavalla
on hyvin merkittävää, tutkimus- ja kehitysrahoituksen
lisäämisen osalta. Nämä ovat niitä panostuksia,
joilla me luomme pohjaa kestävälle tulevalle kehitykselle.
Kun muutamissa puheenvuoroissa on aivan perustellustikin kysytty
sitä, millä tavalla investointien määrää voidaan
lisätä, minä yhteisesti pysäytän
meidät siihen, mitä tarkoittaa tämä toimintaympäristön
muutos myös siltä osalta, että ei välttämättä,
vaikka yhteiskuntakehitys menee myönteisesti eteenpäin,
enää suhteellisesti vastaavanlainen fyysisten
investointien aalto voi Suomen tyyppiseen, hyvin pitkälle
rakentuneeseen yhteiskuntaan edes kohdistua. Sen vuoksi on äärimmäisen
tärkeää, että me ylläpidämme riittävää aineettomien
investointien tasoa.
Tässä minusta on yksi hyvin keskeinen kohta myös
tämän budjetin osalta. Meidän pitää yhteisesti
ponnistella siihen, millä tavalla me saavutamme tämän
4 prosentin bkt-tason tutkimus- ja kehitysrahoituksen osalta. Suomen
pitää pienenä kansallisvaltiona myös
tulevaisuudessa kulkea EU-maiden etulinjassa. Me hyvin monta kertaa tyydymme
siihen, että me käymme tällaista keskiarvoista
tarkastelua ja olemme tyytyväisiä siihen, jos
olemme jossakin keskikastissa. Minusta nimenomaan aineettomien investointien
osalta pienen Suomen pitää olla edelläkävijä Euroopan unionissa,
Suomen pitää olla tiennäyttäjä.
Se mahdollistaa sen, että me kykenemme vastaamaan niihin
merkittäviin haasteisiin, sisältä päin nousevaan
ikääntymiseen ja toisaalta tämän
globaalin maailmantalouden tuomiin haasteisiin pienelle kansallisvaltiolle.
Osaamisen, innovaatiotoiminnan, tutkimus- ja kehitystyön
varassa me voimme menestyä myös tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Haluan pysähtyä yhteen suureen
yhteiseen haasteeseen. Nimittäin olemme puhuneet viime
aikoina paljon kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Emme saa kadottaa sen
syvää ydintä elikkä sitä,
millä tavalla me luomme terveyspalveluihin ja terveydenhuoltoon
sellaiset käytännöt, että me
selviydymme siitä yhteisestä kustannuskuormasta,
joka on edessä. Se vaatii uusia ratkaisuja periaatteessa neljällä tasolla:
millä tavalla hoidetaan alueellinen palveluiden järjestäminen,
millä tavalla me pääsemme jonoista välittömään,
täsmäaikaiseen hoitoon, millä tavalla
otamme kalliit hoitomenetelmät paremmin haltuun, ja millä tavalla
me luomme käytännöt, jotka tukevat kansalaisen omaa
vastuuta.
Tämä merkitsee isoa haastetta palveluiden
uudistamiselle. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, teen sellaisen esityksen
tähän palvelurakennekeskusteluun, että kun
tällainen uudistuksen laboratorio on tuotu syvän
maaseudun ongelmia ratkaisemaan Kainuuseen — meillä on
Kainuun-malli, jota pyritään viemään
eteenpäin, jotta saataisiin vastauksia tähän
uudelleenjärjestelyyn — voitaisiinko nopeasti
hallituksen toimesta käynnistää toinen
kokeilulaboratorio Pääkaupunkiseudulle, jossa
lähdetään hakemaan uusia käytäntöjä Pääkaupunkiseudulta.
Tällä tavalla meillä olisi kaksi laboratoriota,
jotka tuottaisivat näitä uusia, parempia käytäntöjä,
joidenka pohjalta voitaisiin tehdä varsin nopea yhteensovitus,
vastata siihen, millä tavalla pitää ratkaista
koko Suomea koskien tietyt yhteensovitukset ja myös se,
millä tavalla otetaan myös huomioon tämä erilaisten
alueiden tarve, jolla varmistetaan tämä hyvien
palvelukäytäntöjen toteutuminen tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Minä toivon, että tähän asiaan
me todella yhteisesti hallituksen, hallituspuolueiden ja oppositionkin
voimin pureudumme.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että on erittäin
tärkeää, että kotityötä ja
kotona tapahtuvaa työtä vahvistetaan tässä budjetissa.
Muistutan vaan siitä, että kokoomus olisi tyytynyt
kotityön vahvistamiseen 350 eurolla. Nyt hallitus tuo ratkaisun,
jossa kodeissa tapahtuvaa työtä vahvistetaan 1 150
eurolla kuukaudessa, lähtökohtaisesti hoitotyössä,
mutta toivon mukaan käsitellään myös
sitä, voidaanko (Puhemies koputtaa) tätä laajentaa
myös remontteihin.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Budjetti on hyvä paikka suorittaa
painoarvioita, katsoa, missä asennossa vaaka on. Me olemme
taloudellisista syistä — ja uskon, että ainoana
oikeana tienä — suorittaneet talouden vauhdittamiseksi, sen
myötä työllisyyden parantamiseksi verohelpotuksia,
jotka ovat kohdistuneet hyvin paljon parempituloisille mukaan lukien
omaisuuden ja varallisuuden verotuksen poisto. Kun nämä ovat vaakakupissa,
on oikeutettua odottaa tässä vaiheessa, että tuloja
tasataan. Hyvin merkittävänä tasauksena
pidän asumistuen omavastuun poistoa, joka on jäänyt
silloin, kun uskoimme, että asuntotilanne olisi ollut toisenlainen
ja että se olisi ohjannut ehkä hakeutumaan sopivampiin
asuntoihin. Pidimme jo silloin sitä kyseenalaisena, ja se
on nyt osoittautunut yhdeksi kaikkein suurimmaksi sosiaalitoimen
ongelmaksi. Se nyt poistuu ja hyvä niin. Muistan, että olen
itse ollut silloin valiokunnassa ja ollut siitä vastuullisena,
niin kuin me kaikki, jotka täällä päätämme.
Se vaade lähti 18 prosentista, ja kun sitä kampea
väännettiin, niin siinä seitsemän
kohdalla ei enää liikahtanut mihinkään.
Oli viisaampi uskoa ennen kuin kampi herpoaa kädestä.
Toivon kuitenkin, että kun me keskustelemme näistä asioista
täällä vakavasti, vielä pohditaan
tätä työmarkkinatuen korotusta ja haetaan sitä kautta
tasapainoa.
Kiitoksena tästä budjetista erityisesti haluan mainita
sen, että vihdoinkin omaishoito tulee omana lakiesityksenään.
Se on tähän asti ollut asetuksena ja monta kertaa
ohitettuna, ja sen tulkinta on ollut hyvin epämääräistä kunnissa.
Se on tässä vaiheessa esitys, joka on lausuntokierroksella
ja on ymmärrettävästi vain pieni osa
selvitysmies Elli Aaltosen tekemistä muutosesityksistä,
mutta se on joka tapauksessa alku ja kun on laki, on sen jälkeen
helpompi vuosittain tehdä siihen parannuksia.
Hyvin iloinen olen myös siitä, että monen vuoden
työn jälkeen on eduskunta saanut nyt käsittelyyn
rikossovittelua koskevan lainsäädännön,
joka liittyy myös näihin syrjäytymisen
ennalta ehkäiseviin toimiin, kohdistuu useimmiten lähes
lapsiin ja nuoriin, ensikertalaisiin lähinnä, jotka
voitaisiin sitten säästää myöhemmiltä vankilakäynneiltä.
Tästä kuuluu kiitos hallitukselle. Hallituksen
kuulo on ollut tältä osin hyvä.
Sen sijaan suurta murhetta meille kaikille tuottaa tieto siitä,
että lapsiperheiden köyhyys on huomattavan paljon
laajempaa ja syvempää maassamme kuin ehkä on
haluttu tietää tai on tiedetty. Kun tiedetään
se, että tulonsiirroilla tämä asia ei
välttämättä parane — se
nähtiin lapsilisäkorotuksen yhteydessä,
lapsilisän korotus syö toimeentulotuen osuuden
eli sentilläkään ei nouse käteen
tuleva raha silloin — on harkittava, mikä olisi
se täsmäohjaus, miten nämä muutokset
parhaiten kohdistuisivat juuri köyhiin lapsiperheisiin.
Tiedän, että se on vaikeaa. Esimerkiksi pelkästään
yksinhuoltajakorotus ei ole se tapa, koska kaikki yksinhuoltajat
eivät ole köyhiä. Ehkä se saattaisi
löytyä verotuksen puolelta tai sitten uudella
asetuksella koskien muun muassa lapsilisien ja toimeentulotuen yhteensovittamista.
Kuntien taloudet ovat olleet täällä moneen kertaan
esillä ja sen myötä tietysti palvelut
ja palvelujen saannin epävarmuus. Vanhustenhuollon osalta
täällä lähetettiin valiokuntakäsittelyyn
laki, jossa kuntia velvoitetaan arvioimaan 80 vuotta täyttäneiden
vanhusten, ikääntyneiden henkilöiden,
hoidon tarve. Mielenkiintoista on se, että aiemmin asiantuntijat
ovat pitäneet palvelujen oikeana arviointi-ikänä 75:tä vuotta,
jolloin voitaisiin tukipalveluin ennalta ehkäistä myöhempi vaativampi
avuntarve. En tiedä, onko säästötoimi,
että nyt katsotaankin, että tämä raja
on 80:ssä, jolloin tarvittava hoito on vaativampaa, ellei
aiemmin ole puututtu.
Kuntien palvelujen tuotantoon toivon, että hoitotakuun
oheen voisimme saada hoivatakuun, joka takaisi hoivan saannin ja
jossa määriteltäisiin kuntien velvollisuus
hoitopaikkojen määrän, henkilökunnan
koulutuksen ja määrän osalta. Kaikki
tiedämme, että tältä osin korjauksen
tarvetta on uskomattoman paljon ja se ei ilman hoivaa koskevaa lainsäädäntöä varmastikaan
korjaannu.
Lastensuojelun osalta ja avopalvelujen osalta murhe on samanlainen,
ja viittaan tässä siihen, että kun me
90-luvulla olimme taloudellisissa ongelmissa ja lastensuojelun ja
avohuollon perhepalvelujen tukimuotoja alasajettiin, sen myötä lastensuojelun
vaje aiheutti erittäin graaveja lastensuojeluongelmia,
jotka sitten kulminoituivat tilanteeseen, jossa eduskunta yksimielisesti
korvamerkitsi valtionosuudesta tasausrahastoon lasten palvelujen
saannin takuurahan.
Nyt olen erittäin surullinen siitä, että valtionosuuslain
niin sanotun teknisen korjauksen yhteydessä ollaan purkamassa
tätä korvamerkintää, momenttia.
Yhtä mieltä voimme olla siitä, että hallintomenettelynä korvamerkintä on
huono, mutta lisäksi ajankohta on huono. Lastensuojelulaki
on juuri tulossa käsittelyyn, palvelurakenneuudistus on
päällä, kuntauudistus on päällä,
ja kuntien taloudelliset vaikeudet edelleen kovat, ja kuten julkisuudesta
tiedämme, avohoito ei toimi — siinä vaiheessa
ollaan purkamassa tätä.
Minä uskon, että lastensuojelujärjestöjen
asialliset lausunnot niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin
hallintovaliokunnassa ja valtiovarojen kyseisessä jaostossa
tuovat tähän saliin ymmärryksen siitä,
että näin voimme menetellä sen jälkeen,
kun tämä tilanne on tasaantunut, ja varmasti seuraavan
hallituksen hallitusneuvotteluissa tämä asia tulee
esiin ja silloin asiat toimivat oikealla tavalla.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki
pyysi meitä kaikkia katsomaan tulevaisuuteen, ja kun sinne
tulevaisuuteen katsomme, niin ei se kyllä hyvältä näytä.
Punamultahallitus on hyvin nopeasti tuhlannut edellisten hallitusten
perinnön. Viime hallituksen aikana valtionvelkaa ja työttömyyttä vähennettiin
ja kuntatalous koheni, mutta nyt on käynyt ihan päinvastoin.
Hallituksen työllisyystavoite on karannut, eikä budjetti
tuo työllisyyden edistämiseen mitään
uutta sitten sen, mitä hallitus jo keväällä sopi
tehtäväksi. (Ed. Vihriälä: Työttömyys
on alentunut!) Tämä oli erittäin suuri
pettymys. Onneksi eivät ihan kaikki kokoomuksen esitykset
ole menneet hallitukselta ohi. Veronalennuksia tehdään,
kuten kokoomus on esittänyt, ja samoin myös kotitalousvähennystä korjataan — hyviä
asioita,
mutta aivan liian vaatimatonta, ministeri Kalliomäki. Lähes
ponnetonta on hallituksen työllisyyden edistäminen
ikävä kyllä edelleen.
Myös kuntatalouden näkymät ovat erityisen heikot.
Hallitus yrittää parhaansa mukaan peitellä sitä tosiasiaa,
että nykymenolla kuntapalvelut romahtavat. Vähintä,
mitä hallituksen pitäisi tehdä, on palauttaa
kunnilta ottamansa lähes 300 miljoonan euron pakkolaina.
Toivonkin, että uusi valtiovarainministeri Eero Heinäluoma,
joka on suureen ääneen kehunut siirtävänsä politiikkaa pari
piirua ihmisen suuntaan, kertoisi nyt, miten hän aikoo
tervehdyttää kuntatalouden ja pelastaa kuntapalvelut.
Sitä täällä eduskunnassa häneltä kovasti
odotetaan. Muuten punamultapolitiikka murentaa hyvinvointiyhteiskuntamme
perustan. Tämä on vakava tosiasia.
Arvoisa herra puhemies! Toivoisin todellakin, että hallitus
katsoisi tulevaisuuteen. Kyllä nyt on ikävä kyllä niin,
että lapset ja samalla Suomen tulevaisuus ovat jäämässä hallituksen
epäonnistuneen politiikan jalkoihin, ja erityisesti haluan
osoittaa huoleni perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Hallituksen
politiikka on ajanut neljänneksen — ajatelkaa,
neljänneksen — kunnista leikkaamaan perusopetuksen
määrärahoja ja kasvattamaan ryhmäkokoja
niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Säästöt
koskettavat jo satojatuhansia lapsia, heidän perheitään
sekä opettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Tilanteen
vakavuutta kuvaa se, että opettajia lomautetaan ja tämä vaarantaa
oppilaiden lakisääteiset oikeudet.
Mitä nämä opetustoimen leikkaukset,
tuleva opetusministeri Kalliomäki, oppilaille merkitsevät?
Ne merkitsevät entistä vähemmän
aikuisten aikaa, ja tämä jos joku kiihdyttää kalliiden
tuki- ja erityistoimien tarvetta tulevaisuudessa. Noidankehä on
valmis. Kyllä näille opetustoimen leikkauksille
nyt olisi saatava nopeasti loppu. Muuten Pisa-tutkimuksen hyvät
tulokset ovat vain haavetta, kun opetusministeri Kalliomäki päättää kautensa,
ehkä jo niin nopeasti.
Kiireisintä olisikin maksaa tuo pakkolaina, joka tarvitaan,
jotta opetus voidaan turvata. Samoin hallituksella oli lupaus, jonka
te annoitte, kun hallitus muodostettiin, että ikäluokkien
pienenemisestä vapautuvat voimavarat laitetaan koulutuksen
kehittämiseen. Te olette tästä tavoitteesta
luopuneet. Haluaisinkin kuulla, mihin laskelmaan tämä perustuu,
että Vanhasen hallituksen mielestä on varaa leikata
perusopetuksesta. Uskon, että enemmistö täällä eduskunnassa
on eri mieltä, ja toivon, että uusi opetusministeri
nykyistä ponnekkaammin ryhtyy puolustamaan perusopetuksen
laatua.
Myös köyhyyspaketissa lapsiperheet sivuutettiin
tylysti. Se on useassa puheenvuorossa täällä tullut
esille niin opposition kuin hallituksenkin puolelta. Erityisesti
olen huolissani monilapsisista perheistä ja yksinhuoltajaperheistä,
jotka ovat taloudellisesti heikommassa asemassa. Täällä ed. Puisto
jo vähän kaavailikin sitä, mitä hallituksen ehkä pitäisi
tehdä. Lapsilisien yksinhuoltajakorotusta voisi nostaa
tai voisi miettiä jonkinlaisia verovähennysmalleja,
joilla perheitä tuettaisiin. Uskon, että ministeri
Hyssälä näitä asioita voisi seuraavaan
budjettiin viimeistään kehitellä.
Mutta olisin toivonut, ja kokoomus esittääkin, että lapsilisät
sidotaan indeksiin. Meillä oli keskustan tekemänä välikysymys
viime hallituskaudella ja selonteko lasten ja nuorten hyvinvoinnista,
ja silloin yksimielisesti molemmissa keskusteluissa päädyttiin
muutamaan toimenpiteeseen, ja yksi oli lapsilisien sitominen indeksiin.
Siitä oli koko eduskunta yksimielinen. Ihmettelen, miten
hallitus voi nyt olla yksimielisesti tätä eduskunnan
yksimielistä päätöstä vastaan.
Toivon todella, että tämän budjetin käsittelyssä jo
saamme toteutettua sen, mitä kokoomus esittää,
että lapsilisät sidotaan indeksiin ja myöskin
yksinhuoltajia muistetaan. (Ed. Kuoppa: Aserahat on sidottu indeksiin!)
Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen siitä,
että nykyisen hallituksen aikana niin Helsingin kuin koko
Pääkaupunkiseudunkin tarpeet on sivuutettu kerta
toisensa jälkeen. Ennen vaaleja selkeäsanaisesti
silloinen puheenjohtaja Jäätteenmäki
ja kaikkien suurten puolueiden puheenjohtajat lupasivat Helsingille
tiettyjä asioita, ja näitä asioita ei
ole näkynyt eikä kuulunut. Päinvastoin
Vanhasen hallituksen ministerit kilpailevat siitä, kuinka
pääkaupunkivastaisia ehdotuksia tehdään.
Olisi koko Suomen etu, että hallitus hautaisi tämän
kaupunkivastaisuutensa, pääkaupunkivastaisuutensa.
Kuvaavaa oli, että valtiovarainministeri Kalliomäki
yritti tylysti ohittaa kokonaisuudessaan kaikki Pääkaupunkiseudun
liikennehankkeet. (Ed. Vihriälä: Tulihan niitä sinne!)
Jos teidän esityksenne olisi toteutunut, yhtään
uutta liikennehanketta ei olisi Helsingissä toteutunut
ensi vuonna. Onneksi tästä nousi närää niin
paljon myöskin hallituspuolueiden piiristä ja
ennen kaikkea opposition piiristä, että saimme
Ilmalan ratapihan kunnostukseen rahaa. Mutta esimerkiksi Kehäykkösen
parannustyöt Espoossa saavat vielä odottaa.
Tämä yritys ja yleensäkin Pääkaupunkiseudun
sivuuttaminen kerta toisensa jälkeen ei kyllä ole
kenenkään etu. Päinvastoin uskon ja tiedän, kuten
me kaikki tiedämme sydämessämme, että Pääkaupunkiseudun
helliminen, Pääkaupunkiseudusta huolen pitäminen,
on varmasti koko Suomen etu, koska Pääkaupunkiseutu
on koko maan talouden kasvun veturi.
Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä vielä vahvasti
nostaa esille sen, että näyttää siltä,
että hallitus on täysin vieraantunut pääkaupunkiseutulaisten,
kuten helsinkiläisten, arjesta. Hieman falskilta tuntuvat
ne puheet, joissa esitetään mukamas huolta siitä,
että asumiskustannukset nousevat, kun samaan aikaan te
valmistelette kiinteistöveron ylä- ja alarajojen
nostamista, mikä merkitsisi sitä, että vuokrat
ja asumisvastikkeet, kaikki asumiskustannukset, nousisivat. Tällä hetkellä palvelualan
ammattilaisilla tai tavallisilla eläkeläisillä ei
ole varaa asua Pääkaupunkiseudulla, vaan mittavat
joukot muuttavat ulos sen takia, kun asuminen on niin kallista.
Toivoisin todellakin, että jos te aidosti olette huolissanne
asumiskustannuksista, te luopuisitte vähintään
tästä kiinteistöveron korotuskaavailusta
ja aidosti etsisitte toimenpiteitä, joilla tehdään
asuminen täällä Pääkaupunkiseudulla
mahdolliseksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitän vielä hallitusta
siitä päätöksestä,
jolla tehdään työsuhdematkalipun verotuskohtelu
tasavertaiseksi työsuhdeauton kanssa. Se oli erittäin
hyvä muutos muuten hallituksen joukkoliikennevastaiseen
politiikkaan.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tuota viimeistä kiitosta lukuun ottamatta
täytyy sanoa, että kun olen nyt tämän
päivän kuunnellut näitä puheenvuoroja,
niin yhtään näin raskaasti totuutta väistävää puheenvuoroa
en aikaisemmin ole tässä salissa kuullut. Näin
se on, eikä se johdu pelkästään
siitä, että minun on vaikea uskoa ylipäänsä sitä,
että kokoomuslainen kansanedustaja puhuu noin kauniisti
hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluitten ja tulonsiirtojen puolesta.
En todellakaan odottanut tällaista puheenvuoroa ed. Sarkomaalta.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä uskon, että täällä istuntosalissa,
vaikka täällä nyt on vähän
ihmisiä, kokonaisuudessaan kansanedustajat, niin oppositio-
kuin hallituspuolella, erityisesti täällä kokoomuksen
puolella, ovat syvästi huolissaan siitä, mitä tapahtuu
meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme. Kuntatalouden näkymät
eivät ole näin synkkiä olleet Suomen
historiassa. Tosiasia on se, että perusopetuksesta leikataan,
opettajia lomautetaan, ryhmäkoot kasvavat, ja opettajalla on
yhä vähemmän aikaa oppilaille. Eikö tämä huoli
ole aito?
Toivoisin todella, että vakavasti vastaisitte tähän
kysymykseen ettekä noin yliolkaisesti heittelisi tänne
oppositioon päin, koska kysymys on Suomen tulevaisuudesta
ja siitä, miten meidän lapsemme voivat tänään
ja koko Suomi huomenna, ministeri Kalliomäki.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen
on aivan turhaa yrittää kokoomuslaisten niskaan
epäsosiaalista leimaa. Tällä puolella
on vähintään yhtä sosiaalisesti
ajattelevia henkilöitä kuin vasemmalla siivellä.
Sen on jo tämän päivän keskustelu
osoittanut. Ne sanat, mitä ed. Sarkomaa kertoi Helsingin
seudulta, voidaan aivan hyvin siirtää Keski-Suomeen.
Minä pyydän ministeri Kalliomäkeä kertomaan
yhden ratkaisevan esimerkin, mitä tämä hallitus
on Keski-Suomen hyväksi budjetissa tehnyt. Yksi ainut merkittävä esitys
riittää, jonka te olette tehneet keskisuomalaisten
hyväksi. Ette mitään, kiristäneet moneen,
moneen aikaisempaan vuoteen verrattuna.
Ja kaiken kukkuraksi 5 euron esittäminen kansaneläkeläisille,
kahdet munkkikahvit tuolta lasioven takaa, (Ed. Pulliainen: Sehän
koskee myös keskisuomalaisia!) on suorastaan häpeällistä.
Jos tämä ei ole epäsosiaalista, niin
mikä on? Pyydän, että mietitte tarkkaan
leimatessanne kokoomuslaiset epäsosiaalisiksi tai kehuessanne toista
laitaa tästä salista.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Olemme kyllä nimittämässä Keski-Suomesta
hyvän ministerin, joka vastaa puolta kokoomuksen ryhmästä.
Ed. Sarkomaa sanoi, että kuntatalous ei ole sitten
Suomen historian ollut näin huonossa jamassa. Onko se historia
päättynyt? Ei minun mielestäni. Sitä paitsi
se ei pidä paikkaansa edes vuoden aikavälillä.
Meillä oli huonompi näkymä kuntataloudessa
vuosi sitten, ja tekin julistitte tästä salista
sitä viestiä silloin vähintään
yhtä kovilla äänenpainoilla kuin nyt.
Kannattaisi katsoa ja seurata vaikkapa Kuntaliiton kustannusseurantaa
ja mitä palautetta sieltä tulee. Me olemme vaikeassa
tilanteessa, mutta olemme pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan
kuntataloudenkin kohdalla, riippuen tietenkin siitä, kykenemmekö pitämään
koko julkisen talouden kunnossa ja kansantalouden kasvun yllä.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Mitä Keski-Suomen hyväksi
on tehty? Me olemme sosiaali- ja terveysministeriössä antaneet
suurimmat yksittäiset kehittämisrahat, itse asiassa
sieltä suurimmasta päästä, Keski-Suomeen
ja Helsinkiin. Keski-Suomeen haluamme tehdä lapsiasiainvaltuutetun
toimiston ympärille ja alueella jo olevaan osaamiseen semmoisen
lasten, nuorten ja perheitten klusterin. Olemme sitä siellä rahoittaneet
ja alueellistaneet lapsiasiainvaltuutetun toimiston.
Samoin Helsingissä olemme korjanneet jälkeenjääneisyyttä,
joka on aiemmin syntynyt näitten kehittämisrahojen
yhteydessä. Olen tästä apulaiskaupunginjohtaja
Paula Kokkosen kanssa aika hiljattainkin neuvotellut. Me olemme
antaneet erittäin suuret kehittämisrahat, mikä on
ollut ihan oikein, Helsingille sosiaalipuolelle, terveyspuolelle
samoin kuin Husiin. Mielestäni näiden rahojen
osalta, jotka näkyvät julkisista asiakirjoista,
niitä voi katsoa, me olemme taatusti Helsinkiä erityisesti
tässä kyllä hyvin kohdelleet.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsiasiain toimipiste Jyväskylässä on
tietysti tervetullut, mutta minä pyydän, arvoisa
ministeri, ettei kaikkia niitä kielteisiä toimenpiteitä ja
tilanteita, mitä siellä on, kääritä tämän
yhden asian puitteisiin, niin kuin maailma paranisi tällä asialla.
Meillä on työttömyys Suomen pahimpia.
Meillä on Jyväskylässä tänäkin
päivänä 15 prosentin työttömyys,
maan suurista kaupungeista pahin. Minä kysyin valtiovarainministeriltä äsken:
kertokaa yksi esimerkki, mitä te olette tehneet Keski-Suomen
työttömyyden hyväksi investointien osalta!
Minä en halua kuin yhden esimerkin.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jos me väittelemme nyt siitä,
ovatko kuntatalouden näkymät hiukan paremmat kuin
esimerkiksi viime budjettia käsitellessämme, voidaan
se tehdä, mutta ei siitä ole mitään
hyötyä esimerkiksi suomalaisille lapsille, jotka
ovat niissä kunnissa, joissa opettajia lomautetaan. Kyllä minä pyytäisin
vielä ministeri Kalliomäkeä vastaamaan
tähän perusopetuskysymykseen. Näyttää siltä,
että hallitus yrittää tämän
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taakse piiloutua.
Tänä syksynä kouluun menneet oppilaat
ovat varmasti jo lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, kun
tämän uudistuksen vaikutukset todella näkyvät.
Kyllä nyt tarvitaan toimia opetustoimen pelastamiseksi.
Ovatko ne opettajat, jotka tuolla eduskuntatalon edessä viime
viikolla marssivat, täysin väärässä?
Vai onko asia todella niin vaikea, että te, ministeri Kalliomäki,
vaikenette? Toivon todellakin, että vastaatte nyt tähän perusopetuksen
kysymykseen, aikooko hallitus tehdä jonkinlaisia toimia,
että perusopetuksen laatu saadaan turvattua, vai jatkatteko
te opetustoimen leikkauksia, niin kuin te tähän
asti olette tehneet. Opetustoimesta on leikattu, ette te voi sitä kieltää.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki toivoi
ensi vuoden budjettia koskevassa esittelypuheenvuorossaan, että aloittaisimme
budjetin lähetekeskustelun arvioimalla, mitkä ovat
tämän maan vahvuuksia, heikkouksia ja tulevaisuuden
suuria haasteita. Tuo lähtökohta oli varmaan aivan
oikea. Tuon jälkeen Kalliomäki maalaili kohtalaisen
isolla pensselillä ja sinne alle hukkuivat sellaiset minusta
merkittävätkin yksityiskohdat kuten köyhyyden
lisääntyminen, tuloerojen kasvun kiihtyminen, kuntien
rahoituspohjan romahtaminen jne. Niihin ei löydy vastausta
tuossa budjetissa eikä niitä juurikaan sivuttu
tuossa esittelypuheenvuorossa.
On tietenkin selvää, että valtiovarainministeriön
rooliin kuuluu tulevaisuutta koskevien ennusteiden laadinta, analysointi
ja pohdinta, mutta budjetissa on kuitenkin kysymys myös
samalla seuraavalle vuodelle tehdystä toimintasuunnitelmasta
ja sen osoittamisesta, mihinkä varat käytetään
ja millä tuloilla ne katetaan. Sen vuoksi minusta on syytä käydä aivan
yksityiskohtaisiin kysymyksiin.
Suuresti minua ihmetytti se, että valtiovarainministeri
ei esittelypuheenvuorossaan lainkaan puhunut verotukseen esitettävistä muutoksista.
Aikaisemminhan
tällä hallituskaudella on totuttu siihen väitteeseen,
että toteutettavat veronalennukset painottuvat pieni- ja
keskituloisten hyväksi. Tuo väitehän
on aikaisemmin tosin osoitettu monta kertaa jo sinänsä vääräksi.
En tiedä, johtuuko siitä, että nyt esittelypuheenvuorossa
verotus sivuutettiin kokonaan. Debatissa käytiin kylläkin
keskustelua siitä.
Inflaatiotarkistuksen lisäksi hallitus esittää nyt progressiivista
tuloveroasteikkoa alennettavaksi niin, että 1. ja 4. marginaaliveroprosenttia
alennetaan 1,5 prosenttiyksiköllä ja muita 1 prosenttiyksiköllä.
Lievennyksen nykytasoon verrattuna arvioidaan olevan 540 miljoonaa
euroa. Jo pelkät nämä taulukkoon tehtävät
prosenttialennukset, mitkä on yksiselitteisesti esitetty
tuossa hallituksen esityksessä, kai kiistatta osoittavat sen,
miten nämä veronalennukset painottuvat. Nehän
painottuvat euromääräisesti suurituloisille,
mutta sen lisäksi käteenjäävää tuloa
ne kasvattavat suurituloisilla suhteellisesti enemmän kuin
pienituloisilla. Se on se lopputulema, mikä näistä alennuksista
seuraa.
Jos parin vuoden takaista veroasteikkoa katsotaan, otetaan esimerkki,
58 200 euroa, joka on nyt uudessa esityksessä ylin
marginaaliveroprosentin raja. Tällä hetkellä tuon
esityksen mukaan veroa maksetaan melkein tasan 2 000 euroa
vähemmän kuin viime vuonna. Se on merkittävä tulonlisäys.
Jos mennään 100 000 euron tulotasoon,
niin silloin liikutaan jo merkittävästi suuremmassa
erässä. Sen sijaan keskituloinen siitä on
hyötynyt muutaman kympin, noin miljoona kansalaista ei
senttiäkään. Opiskelijat, opintotuen
varassa elävät, kansaneläkettä ja
pientä työeläkettäkin saavat
ja monet työttömyysturvan varassa elävät,
eivät he hyödy näistä alennuksista senttiäkään.
Ehkä se oli syy, minkä takia sitä ei niin
perusteellisesti käsitelty kuin aikaisemmin, vai oliko
sitten syynä se, että varallisuusveron poistaminen
runsaalta 30 000:lta maan vauraimmalta oli se tekijä,
jota ei kehdattu esitellä. Siitä huolimatta keskustapuolueen
ryhmäpuheenvuoron käyttäjä kuitenkin
vakuutteli edelleen omassa puheenvuorossaan, että veronalennukset
painottuvat pienituloisille. Minusta täysin käsittämätön
väite, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa,
ei yhtymäkohtia todellisuuteen.
Toinen asia, mitä jäin esittelypuheenvuorosta kaipaamaan,
oli arvio kuntien mahdollisuudesta rahoittaa kansalaisten tarvitsemat
välttämättömät peruspalvelut.
Tälle vuodelle 136 kuntaa joutui korottamaan veroprosenttiaan,
ja siitä huolimatta vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien määrä kasvaa.
Minusta se osoittaa sen, että kuluvan vuoden budjetin käsittelyn
yhteydessä niin pääministerin, valtiovarainministerin
kuin kuntaministerinkin arviot kuntien talouden vahvistumisista
olivat täysin vääriä. Sen kai
me nyt kaikki ainakin tässä vaiheessa jo tiedämme
ja tiedostamme. Ja valitettavasti saman suuntainen on tilanne nytkin.
Budjetissa todetaan sivulla Y 17: "Vuonna 2006 kuntatalous pysyy
alijäämäisenä ja kuntien velan
määrä kasvaa." Miten on mahdollista,
että siitä huolimatta kuntien valtionosuusmuutoksia
käsiteltäessä viime viikolla kuntaministeri
yksiselitteisesti väitti edelleen, että kuntatalous
vahvistuu? Minusta tämä on omituista logiikkaa,
kun hän perustelee ajatustaan sillä, että alijäämä mahdollisesti
on pienempi kuin tänä vuonna. Ei kai se vahvistu
silloin, jos tulos on negatiivinen. Se kuitenkin edelleen menee
entistä syvemmälle, ja sehän on nähtävissä.
Se on kehityksen suunta tällä hetkellä,
ja siihen tuo budjetti johtaa nytkin. Kyllä siinä uskottavuusongelmia
syntyy, kun näitä puheenvuoroja on kuunnellut
tässä ja seurannut sitä kehitystä,
mikä on nähtävissä ja mikä on
todellisuus.
Yhtenä tärkeimmistä valtiovallan
tehtävistä voisi olettaa olevan yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Nykyisen hallituksen toimenpiteiden
seurauksena se kuitenkaan ei ole toteutunut, vaan päinvastoin.
Tuloerot ovat kasvaneet, yhteiskunnan vähäosaisimmat
ovat jääneet kokonaan mopen osalle.
Myönteisenä budjetista on avoimesti kerrottava
se, että muun muassa vasemmistoliiton pitkään
vaatima uudistus toteutuu eli toimeentulotukeen sisältyvä asumiskulujen
omavastuuosuus poistetaan. Se on myönteisenä todettava.
Myönteistä on tietenkin se 5:nkin euron tasokorotus kansaneläkkeisiin,
joka tosin tulee vasta loppuvuodesta.
Vasemmistoliitto tulee esittämään
vaihtoehdon, jossa esitetään useita parannuksia,
joilla erityisesti heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten elinolosuhteita
voidaan keventää ja lisätä heidän
selviytymismahdollisuuksiaan. Samalla esitämme myös
joitakin välttämättömiä infran parantamiseen
ja sen ylläpitämiseen liittyviä lisäysehdotuksia.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Pyydän ed. Polvea lukemaan uuden kerran tuon
perjantaina käyttämäni puheenvuoron.
Siellä nimittäin on keskeisenä painopisteenä kaikkein
pienituloisimpien, siis köyhien ihmisten, asema. Sanoin, että on
kaksi painopistettä, työllisyys ja kaikkein pienituloisimpien
asema. Ja myöskin kerroin, mitä budjetissa tehdään
näitten asioitten hyväksi. Satojen miljoonien
lisäyspaketti, erillislisäyksiä vielä sen
lisäksi, mitä muuten tehdään.
Kuntataloudesta myöskin viestini oli se, että pitkällä aikavälillä meidän
on saatava ratkaisevia muutoksia, jotta kykenemme kuntien ja julkisen
talouden kantokykyä hoitamaan vaadittavalla tavalla. Se
on rakennekysymys ennen kaikkea. Siinä hallitus on, niin
kuin sanoin silloin, käynnistänyt laajan työn,
joka ensi keväänä tulee hallituksen puolella
valmiiksi. Verotus oli aivan keskeinen viestini. Se liittyi sopimusyhteiskuntamallin
toimintakykyyn ja siihen, että tulopoliittinen sopimus
ja työn verotuksen keventäminen kuuluivat yhteen.
Ei olisi ollut toista ilman toista. Sen kerroin jo tänään
myöskin kokoomukselle.
Ihmettelen sitä, että vasemmistoliittokin
oli sitä mieltä silloin, kun tupoa rakennettiin,
että verotus ei siihen mukaan kuulu. Tekin lähdette
siis siitä, että ei tarvita tupoa, koska se syntyi
vain ja ainoastaan sillä, että työn verotusta
samaan aikaan kevennettiin. Ne muodostivat yhdistelmän, joka
toimi. Varallisuusverosta voidaan todella keskustella ja varmaan
keskustellaan, kun se on täällä salissa
aikanaan, vaikka pohjia myöten. Se sopii kyllä nytkin
minulle, jos puheenvuoroaikaa riittää.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on useampaan
kertaan ja viimeksi äsken mainittu tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistus ja se, että sitten nämä uudistukset
tulevat. Kun olen itse tässä työryhmässä mukana,
niin siellä on ehkä noin sataan kertaan painotettu,
että ei pitäisi luoda sellaisia odotuksia, että vasta
sitten jotakin tapahtuu, kun tämä kunta- ja palvelurakennetyöryhmä saa
työnsä tuloksen, vaan pitää tapahtua
koko ajan tässä ennen sitäkin. Tiedämme
varsin hyvin, että kun lopulta ne päätökset
sitten hallituksessa tullaan tekemään, niin ennen
kuin ne päätökset vaikuttavat, on mennyt
jo useita vuosia eteenpäin eli tarvitaan myöskin
pikaisempia ratkaisuja. Muutenhan tässä käy
niin, että ihan oikeasti sitten tästä tuleekin
sellainen, että poliittisia päätöksiä ei kyetä tekemään
ja tätä pidetään ikään
kuin verhona. Minä olen ainakin yrittänyt sanoa,
että tämä on ihan aito työryhmä,
ja että hallituksen ja kuntapuolen myös pitää toimia
aidosti myöskin koko ajan rakenteita muuttaen.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Tämähän on päivänselvä juttu.
Sen takia minä sanoinkin, että pitkällä aikavälillä tulevaisuudessa tämä on
ennen kaikkea rakennekysymys. Mutta hallitushan on käynnistänyt
tämän. Nyt eduskunnassa on valtionosuuslainsäädännön
ykkösvaihe, ja kakkosvaihe tulee sen perään.
Koko ajan pitää tehdä jotain, edustaja
on aivan oikeassa siinä.
Sitten tähän varallisuusveroon nyt sen verran, kun
vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa oli sellainen viesti,
että ay-liikettä ei ole kuultu tässä asiassa
lainkaan. Ammattiyhdistysliikkeen puolella muun muassa SAK Perheyrittäjien
liiton kanssa elokuussa 2004 antoi yhteisen kannanoton, jossa viitattiin
siihen, että varallisuusvero voi olla ongelma kotimaisen
omistajuuden kannalta. STTK:lla tämä oli varovasti,
mutta sen poistaminen oli kuitenkin mukana suoraan tupotavoitteissa.
Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En ollenkaan pyri kiistämään kolmikannan
merkitystä. Varallisuusveron poistosta oma kuvani on kuitenkin
toisentyyppinen, sen taustoista ja sopimisesta.
Mitä tulee tähän kuntakysymykseen,
niin minä en kovinkaan perusteellista analyysia löytänyt.
Löydän kylläkin ministerin puheenvuorosta sen,
jossa kerrotaan siitä, että on palvelurakenneuudistus
käynnissä. Sehän on täyttä humpuukia, mitä tämä työryhmä tekee.
Tällä hetkellä tämä hallitus
ilmeisesti aikoo selvitä sillä, että pistetään
työryhmiä, jotka pohtivat ja käyvät
keskustelua, mutta mitään ei synny. Siltähän
tämä näyttää.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Siis että vieressäni istuneen
edustajan työ on täyttä humpuukia. Hän
on yksi kantavista voimista siinä työryhmässä,
ministeri Mannisen johtamassa työryhmässä,
jossa vasemmistoliitolla on edustus oppositiopuolueenakin. Minusta
sen tärkeämpää työtä on
vaikea kuntasektorille osoittaa kuin tämän työryhmän
työ nyt. Onnistuuko se, niin se nähdään
sitten aikanaan, mutta hallitus lähtee siitä,
että ensi keväänä asia on sellaisessa pisteessä,
että se voidaan hallituksessa käsitellä ja
tehdä pitkälle ulottuvat päätökset
tämän työn osalta. Itse asiassa sen on
onnistuttava, koska muuten emme kykene julkista taloutta hoitamaan
pidemmällä aikavälillä, niin
kuin pitäisi. Sitten toinen kysymys on se, että koko
ajan tehdään muutenkin ja pitää tehdä,
niin kuin sanoin. Valtionosuusuudistuksen kahdessa vaiheessa tapahtuva
eteneminen on juuri sitä työtä.
Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sinänsä on hyvä,
että työryhmässä on laaja edustus
ja pohditaan asioita, mutta kai hallituksella pitää olla
jonkinlainen linja, jos se aikoo toteuttaa jotain esityksiä.
Minusta tässä onkin se ongelma, että tässä on
koottu työryhmä, joka miettii ja pohtii, mutta
hallitukselta puuttuu esitykset ja tahto tehdä jotakin.
Sen takia tämä kaatuu koko homma siihen mahdottomuuteen.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Voidaan hiukan liioitellen sanoa, että noin
toukokuun alkupäivinä vuonna 2007 aloittavan hallituksen
tärkein ministeri on tämän istuvan hallituksen
harmaan talouden torjunnasta vastaava ministeri ja häntä tukeva
valtiovarainministeri, kuka se kulloinkin sitten henkilönä onkin.
Tälle oikeastaan tuli vahvistus eräästä vuorosanaparista,
jossa yhtenä puheenvuoron käyttäjänä oli
nykyinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki.
Kun keskusteltiin suullisella kyselytunnilla tästä meneillään
olevasta korkeasta polttonesteiden hinnasta ja mahdollisuudesta
sitä alentaa, niin silloin täältä salin
puolelta todettiin, että yksin arvonlisäveron
tuottoon tulee ainakin noin hyvin yksinkertaisen laskennan mukaan
tänä vuonna 260 miljoonaa euroa lisää noin
vain johtuen juuri siitä, että kantaluku muuttuu.
Polttoainevero sinänsähän on senttipohjainen,
sillä ei ole tässä merkitystä.
Mutta siihen arvoisa ministeri vastasi, että joo, mutta
havaintomme on se, että verotuotto onkin laskenut eikä kohonnut.
Elikkä siis toisin sanoen 260 miljoonaa euroa yllätystuloa — siitä huolimatta
tuotot laskevat. Tämähän tarkoittaa sitä,
että johonkinhan ne rahat menevät, ja ne menevät
harmaan talouden kitaan. Tässä suhteessa nyt on
se korkein aika ryhtyä toimenpiteisiin. Ja kun ajatellaan
sitä vuotta 2007 ja siitä eteenpäin olevaa
aikaa, niin kuten jo kerran täällä totesin,
sinne ajoittuvat kiusallisesti hirmuisen monet tämän
hallituksen toimenpiteet tai toimenpiteet, joissa tämä hallitus
on ollut ainakin mukana hyväksyjänä.
On EU-rahoitukseen liittyvä nettorahoitusosuuden lisäys,
on erittäin välttämättömät
sitoumukset nostaa kehy-rahat siihen, mihinkä olemme YK:n
puitteissa sitoutuneet, edelleen on kalleusluokituksen poisto-operaatio,
joka sinänsä on asiallinen toimenpide, valtionosuusuudistuksen
seuraukset edelleen ja lisääntyneet velanhoitomenot
etc.
Siis toisin sanoen nyt tarvitaan todella merkittäviä toimenpiteitä harmaan
talouden pysäyttämiseen. Kauhukuva meillä on
se, mikä on jo tällä hetkellä Yhdysvalloissa
totta, että 61 prosenttia yrityksistä ei maksa
liittovaltion veroja ollenkaan elikkä ovat verosuunnitelleet
itsensä maksuvelvollisuudesta ulos. (Ed. K. Kiljunen: Se
ei ole harmaata taloutta, vaan laillista taloutta!) — Se
on harmaata taloutta. Ed. Kiljusellekin tulee huomenna kirja pöydälle,
jossa tämä on kerrottu. Se on Delawaren osavaltion
rekisteröitynyt yrityskanta, jossa ei ole veroja ollenkaan.
(Ed. K. Kiljunen: Verosuunnittelua!) — Se on verosuunnittelua,
kun menee yhteen osavaltioon, joka on veroparatiisi Yhdysvaltojen
sisällä. Ed. Kiljuselle vaan tietoisku!
Toisin sanoen, tiedämmekö me sitten, mitä pitäisi
tehdä tässä ja nyt. Käyn lyhyesti
läpi. Pakollinen kulkulupajärjestelmä rakennustyömaille, käännetty
arvonlisäverojärjestelmä käyttöön, yritysten
ennakkoperintärekisteriotteen korvaaminen rekisteröinnin
reaaliaikaisella tarkistamisvelvollisuudella neljännesvuosittain,
lähdeveron automaattinen perintä joukkovelkakirjalainoista, velvollisuus
ilmoittaa verohallinnolle neljännesvuosittain luettelo
aliurakoitsijoista ja heidän palkansaajistaan, kaikkien
työnantajien velvoittaminen ilmoittautumaan ennakkoperintärekisteriin,
ulkomaalaisten vuokratyöntekijöiden palkkatulojen
säätäminen veronalaiseksi oleskelun ensimmäisestä päivästä lukien,
liiketoimintakielto ja valvonnan tehostaminen, kuittikaupan lopettaminen
ja kaksoislaskutuksen lopettaminen Venäjän-kaupassa.
Arvoisa puhemies! Lyhyesti ja ytimekkäästi pitkä tarina.
Kaikki tämä tiedetään täsmälleen. Kiitos
siitä, että sitä on ryhdytty tutkimaan
ja selvittämään Markku Hirvosen ja kumppanien
toimesta. Kaikki on jopa laskettavissa, että näin
on asianlaita, elikkä nyt vaan toimenpiteisiin. Istuva
hallitus toimenpiteisiin. Pelastakaa seuraava hallitus! Jos olette
siellä mukana, sitä suuremmalla syyllä ryhtykää toimenpiteisiin
mahdollisimman pian.
Vielä tähän liittyy hyvin mielenkiintoinen
yksityiskohta siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, joka
vaikuttaa siihen suuntaan, että todella pitää toimenpiteisiin
ryhtyä. Pätkätyöläisten
määrä on jo 656 000 suomalaisilla
työmarkkinoilla, kun työllistettyjä on
vähän vajaat 2,5 miljoonaa. Työssä käyvien
köyhien osuus tästä samasta kantaluvusta
on 7 prosenttia. Yhdysvalloissa se on jo 17 prosenttia ja vähän
yli senkin.
Sitten tulevaan debattiin mielenkiintoinen yksityiskohta: Olisiko
sitten automaattisesti selvää, että jos
meidän taloutemme olisi nyt nykyisestä alijäämäisyydestä poiketen
ylijäämäinen — otetaan vertailukohdaksi
Norja — silloin olisi parempi? Norjan kansantalous on 30
miljardia euroa ylijäämäinen johtuen
tietysti öljytuloista. Siitä huolimatta vuodesta
2001 vuoteen 2003 köyhien, näillä meikäläisillä kriteereillä mitattuna, määrä nousi
neljänneksellä. Toisin sanoen siis kaikki on todellakin
poliittisesta tahdosta kiinni senkin jälkeen, kun rahaa
on kuin roskaa.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Norjan öljyrahastohan on vielä moninkertainen
tuohon 30 miljardiin nähden. (Ed. Pulliainen: Niin, siis
se oli vuosikate, katsoin sen vielä tänään!) — Kyllä.
Haluan kuitenkin hiukan oikaista ed. Pulliaisen muistikuvaa
siitä, mitä sanoin kyselytunnilla. Silloin viittasin
todella tähän 250 tai 260 miljoonan niin sanottuun
arvonlisäveron lisätuottoon, ja sanoin, että sellaista
ei ole ainakaan VM:n kansantalousosaston asiantuntijoitten mukaan
odotettavissa, mikä johtuu siitä, että arvonlisäverotuotto
on kokonaisuus ja tämä polttoaineisiin liittyvä on
vain osa sitä kokonaisuutta, ja jos säästämisaste
ei muutu ratkaisevasti, niin siinä kokonaistuotossa ei
tapahdu muutoksia. Se on kokemus pitkältä aikaväliltä.
Sitten viittasin toiseksi vielä siihen, että polttoaineveron
puolella, kun hinnat nousevat, kysyntä tuppaa laskemaan, ja
meidän ennusteemme oli se, asiantuntijaennuste VM:stä,
että silläkin puolella saattaa käydä niin
päin mieluummin, että tuotto vähenee
ennemmin kuin kasvaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki muistaa aivan
oikein, mitä sanoi, mutta se vaan sattui nyt olemaan sillä tavalla,
että siihen alaan hän vastasi ja totesi, ettei
tämmöistä ilmiötä ole. Elikkä toisin
sanoen säästöistäkö sitten
otetaan? Mutta joka tapauksessa säästö on
pysynyt entisellään.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen on kyllä ihan
oikeassa asiassa kiinni, kun hän pohdiskelee harmaan talouden
ongelmia. Tämä ongelma ja ilmiö myöskin
Suomessa on otettava vakavasti, vaikka me korruptiotilastoissa olemmekin
maailman vähiten korruptoitunut maa. Muualla maailmassa
nämä ongelmat ovat vielä mittavampia.
Siinä suhteessa tietysti antaisi kaiken tukensa niille
ponnistuksille, joita hallitus on todella tehnytkin tällä lohkolla,
että talousrikollisuutta pyritään seuraamaan
entistä huolellisemmin, mutta myöskin kansainvälisellä tasolla
tässä tarvittaisiin toimenpiteitä. Otetaanpa
vaikka vaan se esimerkki, että yli puolet kansainvälisistä valuutan
siirroista, joita rajan yli tehdään, suuntautuu
tavalla tai toisella eri tyyppisten veroparatiisien kautta, ja silloin
tietenkin on velvoitteita asetettava sille tasolle, että myöskin
maailmanlaajuisesti näitä päästään
kontrolloimaan, jolloin todella aidolla tavalla pystytään
myöskin yhteiskuntien perusrahoitusta turvaamaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä toivoisin hartaasti, että vielä sinä aikana,
kun tämä hallitus ja tämä eduskunta
istuu, voitaisiin juuri sillä kansainvälisellä lohkolla,
johonka ed. Kimmo Kiljunen äsken viittasi, kertoa edes
yksi myönteinen tulos, siitä iloitsisimme. Siis
se on todella kova juttu, kun on tutustunut nyt siihen mekanismiin,
mikä on EU:n sisällekin luotu. Se on järkyttävä!
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Kyllä ed. Pulliainen on oikeassa, harmaan
talouden puolella meilläkin on tekemistä. Se yksi
juttu voisi olla se, kun nythän on selvitetty jo jonkun
aikaa ennakkoperintärekisterin saattamista koskemaan myöskin
näitä ulkomaalaisia firmoja. Nehän pääsevät
tällä hetkellä kuin koira veräjästä tässä. Tämä on
ymmärtääkseni aika pitkällä valmistelussa,
että siinä voitaisiin edetä. Se voi olla
merkittävä asia.
Mutta tuohon arvonlisäveropuoleen sanon kyllä,
että luotan tässä valtiovarainministeriön kansantalousosaston
asiantuntijoitten sanaan, kun siinä on kokemus, vastaavien
tapahtumien aikainen kokemus takana.
Roger Jansson /r:
Värderade herr talman! Det är en bra budget
som finansminister Kalliomäki nu lägger fram för
landet. Den enda principiella kritiken som jag har att framföra är
att budgeten visar ett underskott i högkonjunktur.
Min uppgift i riksdagens budgetdebatt är förhållandevis
enkel jämfört med övriga ledamöters,
utgående från min valkrets ställning
i budgeten. De flesta intressanta politiska budgetområdena är överförda
till självstyrelsen, såsom utbildning, hälso-
och sjukvård, socialpolitik, sysselsättning, trafikfrågor
med mera. De områdena finansieras med de av ålänningarna
inbetalda statsskatterna, genom att budgeten måste följa självstyrelselagens
bestämmelse om självstyrelsens finansiering. Genom
dessa bestämmelser återförs till Åland
cirka 70—75 procent av de av ålänningarna
inbetalda statsskatterna för att täcka kostnaderna
för de områden av den statliga makten som är
helt överförda på självstyrelsens
ansvar.
Åland är fortsättningsvis ett område
i landet som inte nettobelastar statsfinanserna, trots vårt geografiskt
svåra läge långt ute i Östersjön.
Vi utgör 0,5 procent av landets befolkning men betalar
fortlöpande över 0,6 procent av statens totala
skatteinkomster. Statens kostnader för landskapet Åland överstiger
inte de inkomster som landskapet genererar till staten.
Systemet är ett bra exempel på hur decentralisering
av också det ekonomiska beslutsfattandet kan vara till
fördel både för staten och regionen. Den åländska
självstyrelsemodellen, med både betydande lagstiftningsrätt
och fri budgetering utan statlig inblandning, visar att varken storleksrationaliseringar
eller centralisering av tunga ekonomiska beslut behöver
vara varken den enda eller den bästa lösningen
för ett utvecklat beslutsfattande.
Trots att systemet fungerar relativt bra, bägge parter,
staten och Åland, till fördel, betyder det inte
att det inte finns betydande förbättringsmöjligheter.
Självstyrelsesystemet har sedan 1993 rätt att
besluta fritt om sina egna budgetutgifter. Däremot är Ålands
budgetinkomster fortsatt hårt bundna till staten, till
ett gammalt centraliserat system, där finansministeriet
anser sig veta bäst hur ålänningarna
skall beskattas.
Det börjar nu bli orsak att i landet tänka
om på denna punkt. Av Europas självstyrande områden börjar Åland
bli det enda som inte har en rimlig styrning av sina budgetinkomster.
Det gör att Åland och Finland med avseende på ekonomisk självstyrelse
hör till de mindre utvecklade områdena och länderna
i det som var EU 15, alltså gamla Västeuropa.
Herr talman! Jag har under mina dryga 2 år i riksdagen
förundrat mig och bekymrat mig över den dåliga
information som i Finland ges till medborgarna om undantaget i Finlands
konstitution, som i sig så tydligt ger bilden av den odelbara
enhetsstaten. Denna brist på information och kunskap kan
härledas redan till grundlagens 2 § 1 mom., som
bortser från att statsmakten i Finland är delad,
som inte beaktar att statsmakten i Finland har federativa drag,
som flera statsvetare numera uttrycker det.
Jag har noterat att undervisningen om självstyrelsen,
demilitariseringen och den än viktigare neutraliseringen
av Ålandsöarna, nästan inte alls finns
med i utbildningen av finländarna varken i lågstadiet,
i högstadiet eller på andra stadiet. Jag hoppas
att statsrådet skall tillse att markant förbättra
detta oacceptabla förhållande.
Till råga på detta oacceptabla förhållande
har nu också statliga Yle, som är direkt underställd riksdagen,
beslutat att helt dra bort sin fysiska närvaro i landskapet.
Så nu kommer också den direkta informationen via
statens public service-ansvar att upphöra. Detta, bästa
förvaltningsrådsmedlemmar i Rundradiobolaget, är
oacceptabelt ur nationell synpunkt. Ni tillser nu att den redan alltför
dåliga informationen om självstyrelsen, demilitariseringen
och neutraliseringen blir om möjligt ännu sämre.
Och det gör ni för att spara högst 50 000
euro per år.
Herr talman! Finlands export och import av varor sköts
till 80 procent med fartyg. Finland är i Europas geografi
att jämställa med en ö. Trots det sker
idag bara 20 procent av vår export och ungefär
43 procent av importen med finska fartyg. Riksdagen har under året
reagerat på detta och bett regeringen skrida till åtgärder.
Riksdagen har också kunnat konstatera att Finlands handelsflotta
nu snabbt föråldras och därmed förlorar
i konkurrenskraft. Just nu är Finlands handelsflottas medelålder
20 år, medan den inom det övriga EU är
12 år.
Hur skall vi klara konkurrensen och öka vår andel
av Finlands utrikestransporter och öka vår andel
av de kraftigt växande EU-sjöfartstransporterna?
Ja, herr talman, modellen för det finns i stort sett i
alla EU-stater. Där befrämjar man investeringar
i nytt och konkurrenskraftigt tonnage med långt flera instrument än
vad vi gör i Finland. Hösten 2005 måste
därför resultera i förslag från
regeringen som på nytt kan få fart på investeringar
i fartyg som kan segla under finsk flagg. Vi har ingen som helst
orsak att skrämma bort dessa investeringar från
Finland till andra EU-länder. Men just detta håller
nu på att ske.
Regeringen har sagt att den inte vill ändra lagstiftningen
om tonnageskatt så att den finansieringsformen blir konkurrenskraftig.
Därför är det nödvändigt
att regeringen i stället föreslår det
finansieringssystem som till stora delar med framgång tidigare
har använts i landet, och som svenska riksdagsgruppen i
augusti presenterade. Det paketförslaget innehåller
både reserveringsbestämmelser, garanti- och finansieringsförslag som
igen skulle göra investeringar för finsk flagga
intressanta. Jag hoppas att finansministern och regeringen under
hösten fattar de erforderliga besluten om detta paket och
på ett sådant sätt att vi inte ligger
sämst till inom EU när det gäller förutsättningarna
för att investera i finsk sjöfart.
Utöver det här förslaget behövs
sedan ett fungerande förhandlingsklimat mellan arbetsgivare
och arbetstagare inom branschen, det behövs en ny överenskommelse
för nationell utveckling av sjöfarten såsom
en stor sysselsättare av finska sjömän
också framöver.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomen talousnäkymät
ovat paremmat kuin edellistä budjettia käsiteltäessä.
Maailmantalouden veto on ollut suhteellisen hyvä. Kun lisäksi
kotimainen kysyntä on jatkanut kasvuaan, on myös
työllisyys alkanut parantua reipasta tahtia kuluvan vuoden
aikana. Esimerkiksi tällä hetkellä oman
maakuntani Etelä-Pohjanmaan te-keskuksen alueella työllisyys
oli 2,6 prosenttia parempi kuin edellisenä kuuna, elokuun
tilastoa kun verrataan, ja myöskin Pohjanmaan te-keskuksen
alueella. Työllisyysprosentti näissä maakunnissa
on toisessa 8,4 ja toisessa 8. Työpaikkoja on noin 40 000
enemmän kuin vuotta aiemmin. Hallituksen työllisyystavoite
kuluvalle vaalikaudelle ei ole enää mahdoton,
vaan ainakin varsin lähelle sitä on parhaimmillaan
mahdollista päästä, mikä tavoite
on asetettu.
Vaikka myös meistä riippumattomat kansainväliset
suhdannetekijät ovat olleet tärkeitä,
työllisyyskehityksen käänne parempaan
on paljolti hallituksen harjoittaman talouspolitiikan tulosta. Verotuksen
keventäminen lähes 3 miljardilla eurolla on lisännyt
ja lisää vaalikauden loppuun saakka ostovoimaa.
Tämä on tosiasia. Veronkevennykset ovat myös
osaltaan tukeneet kilpailukyvyn kannalta tärkeää maltillisten
palkkaratkaisujen aikaansaamista.
Hallituksen useat toimet yrittäjyyden edellytysten
vahvistamiseksi ovat myös antaneet uskoa yrittäjille
siihen, että yrittämisen edellytyksistä huolehditaan,
ja rohkaisseet yrittäjiä myöskin työllistämään.
Yhteisöverokannan alentaminen, arvonlisäveron
alarajan tekeminen liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verokohtelun
helpottaminen ovat merkittäviä toimia, jotka Matti Vanhasen
hallitus on toteuttanut. Ensi vuoden alusta poistuu varallisuusvero
ja ikääntyvien matalapalkkaisten työntekijöiden
työnantajamaksuja alennetaan ja yrittäjien sosiaaliturvaa
parannetaan olennaisesti.
Työllisyyttä parantava talouspolitiikka on
ollut myös — näin ymmärrän — hyvää sosiaalipolitiikkaa.
Yksin se ei kuitenkaan riitä. Yhteiskunnan täytyy
huolehtia myös niistä, jotka ovat jo jättäneet
työelämän tai eivät siihen syystä tai
toisesta voi osallistua. Kansaneläkkeiden sinänsä vaatimaton
korottaminen on tärkeä kädenojennus eläkeläisille.
Oppositio tosin on tätä pilkannut, mutta sopii
kysyä, mitä kokoomus ja vasemmistoliitto tekivät
kansaneläkkeen saajille istuessaan edellisissä hallituksissa.
Herra puhemies! Hallitus on osoittanut toimintakykynsä peruspalveluiden
kehittämisessä. Hallitushan nosti peruspalveluiden
kehittämisen hallituskauden lopun keskeiseksi hankkeeksi
viime talvena. Paljon huomiota osakseen saanut kunta- ja palvelurakennehanke
on saanut aikaan aivan uudenlaisen keskustelun siitä, miten
kansalaisten peruspalvelut voidaan turvata maan kaikissa osissa
myös tulevaisuudessa. On tärkeää, että tämä keskustelu
kohdistuu siihen, miten kansalaisten peruspalvelut pystytään
turvaamaan taloudellisesti kestävällä ja
kansalaisia tasa-arvoisesti kohtelevalla tavalla. Tähän
ei päästä leikittelemällä erilaisilla
kuntien lukumäärää koskevilla
luvuilla. Täytyy miettiä avoimin mielin, millaisilla
palvelujen tuottamisen tavoilla erilaiset palvelut voidaan tuottaa
ikääntyvän väestön oloissa
tehokkaasti kaikille kansalaisille, erityisesti siis pienten syrjäisten
kuntien asukkaille. Tähän pääsemiseksi
tarvitaan eräissä tapauksissa kuntarakenteen uudistamista,
mutta on selvää, ettei köyhien kuntien
liittämisellä yhteen saavuteta merkittävää hyötyä.
Olennaista on raskaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspalveluiden
tehokas ja kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti kohteleva järjestämistapa.
Ensi vuoden budjetin lähtökohdat ovat hyvät. Työllisyys
on paranemassa. Budjettiesitys merkitsee tiukan menokehyksen asettamista
rajoista huolimatta tärkeiden uudistusten viemistä eteenpäin.
Mutta vaikka lähiaikojen kehitys näyttää hyvältä,
on syytä yhtyä täällä valtiovarainministerin
huoleen siitä, että jatkossa olosuhteet eivät välttämättä ole
yhtä suotuisat kuin ne ovat tällä hetkellä.
Väestö ikääntyy ja kansainvälinen
kilpailu on kovaa. Suomen on kyettävä huolehtimaan
kilpailukykyisyydestään. Samalla meidän on
pidettävä huoli yhteiskunnan tukea tarvitsevista.
Näiden asioiden yhdistäminen edellyttää, että yhteiskunnan
palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmät toimivat tehokkaasti
ja kansalaisten tasa-arvoa korostaen.
Herra puhemies! Sitten muutamiin ongelmiin, joita toivoisin,
että voitaisiin korjata eduskuntakäsittelyn yhteydessä.
Otan itselleni hyvin läheisen maatalouspääluokan
ja totean sen, että maatalouspääluokan
menot pienenevät 24 miljoonaa euroa tässä budjettiesityksessä,
ja ennen kaikkea haluan nostaa siellä esille Makeran, Maatilatalouden
kehittämisrahaston, johon osoitetaan nyt varoja 212,4 miljoonaa
euroa, josta avustuksiin 91 miljoonaa ja korkotukilainojen korkotukiin 43,6
miljoonaa euroa, ja siirto Maatilatalouden kehittämisrahastoon
on vain 1,3 miljoonaa euroa. Mutta jotta rahaston pääomahuolto
tulisi turvatuksi, siellä pitäisi olla vähintään
9,3 miljoonaa euroa. Toivon, että tähän
asiaan voimme eduskuntakäsittelyn yhteydessä palata.
On syytä muistaa, että myöskin nyt Euroopan
unionin aikana Maatilatalouden kehittämisrahastoa tarvitaan
ennen kaikkea maatalouden rakenteen kehittämiseksi. Totean
oman te-keskukseni alueella, että siellä on tehty
tänä vuonna 1 300 tukipäätöstä ja
edelleen on odottamassa 1 200 tukipäätöstä, eli
siellä kyllä innokkuutta löytyy.
Sitten hyvänä, herra puhemies, on todettava, että ministeri
Korkeaoja teki merkittävän päätöksen,
kun maaseutuvirasto päätettiin sijoittaa Seinäjoelle
ja myöskin sitten palveluvirasto Poriin. Toivoisin, että myöskin
sitten tämä rautatievirasto sijoitettaisiin Kouvolaan,
kuten on esitetty.
Perustienpidon määrärahat ovat riittämättömät,
samoin yksityisteiden. Oman vaalipiirini alueelta haluaisin todeta,
että Rengonharjun lentokentän kiitoradan pidentäminen
tarvitsisi lisärahaa, samoin kuin Vaasan radan sähköistäminen.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vihriälä kyseli, mitä edellinen
hallitus on tehnyt kansaneläkeläisten hyväksi.
Haluaisin muistuttaa ed. Vihriälää siitä,
että edellinen hallitus korotti kansaneläkettä suurin
piirtein sillä summalla, joka on yhteenlaskettu summa tästä hallituksen
kahteen otteeseen tekemästä esityksestä.
Täytyy muistaa se, että tämän
vuoden korotus paikkasi ainoastaan sen hyvin alhaisen indeksin vähentämää ostovoimaa.
Kaiken kaikkiaan tämä köyhyyspaketti,
jonka hallitus on nyt kehrännyt kokoon, on kutakuinkin
saman suuruinen kuin edellisen hallituksen köyhyyspaketti,
jota täällä muun muassa ministeri Hyssälä ansiokkaasti
tohti aikanaan pilkata, että kyllä tässä nyt
vähän vuoroin vieraissa näytetään
käyvän.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä haluaisin kysyä nyt
hallituksen johtamisen perään. Kun hallituspuolueitten
edustajat ovat täällä tänä päivänä useampaan
otteeseen esittäneet omia vaatimuksiaan, niin minä kysyisin,
mikä hallitus tämä on, kun aivan johtavat,
hyvin keskeiset poliitikot eivät ole saaneet kantojansa
läpi hallituksessa esimerkiksi tierahojen osalta, joista
olemme täsmälleen samaa mieltä, että sekä rakentamiseen
että kunnossapitoon pitää saada määrärahoja
lisää. Teillä on nyt taas ihan uusi näkemys
verrattuna siihen, mikä keskustelu käytiin julkisuudessa
ja missä valtiovarainministeriö ja -ministeri
kävelivät yli kaiken muun.
Toinen esimerkki sitten on kuntajaon osalta. Ed. Vihriälä puhui
taas erään mallin asiasta, ja meillä on
vähintään kymmenen eri mallia liikenteessä.
Minä kysyisin varapääministeriltä ja vaikka
ed. Vihriälältä: mikä on hallituksen
linja asioissa? Tämä johtamisjärjestelmä on
nyt sellainen, ettei yksityinen kansanedustaja eikä kansalainen
tiedä, mihin te olette menossa.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Perholle nyt toteaisin kuitenkin edellisten
hallitusten kohdalta sen, milloin kansaneläkkeen pohjaosa
leikattiin. Se tapahtui kokoomuksen ollessa hallituksessa. (Ed. Perho:
Ja sosialidemokraattien!) — No, sosialidemokraatit olivat
myöskin (Ed. Perho: Ja vasemmistoliitto!) siellä mukana.
Mutta muistamme myöskin, mitä Ahon hallituksen
aikana yritettiin, mutta se ei silloin onnistunut, ja kuka sitä silloin
ajoi.
Sitten, ettei kaikkia asioita ole saatu budjettiin. Eihän
koskaan niitä kaikkia saada, ed. Vielma. Sitä varten
eduskunta käsittelee budjettikirjaa, että niitä pyritään
myös hallituspuolueiden taholta parantamaan.
Mitä tulee kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, niin
nythän asioita selvitetään. Niin kuin ministeri
Kalliomäki toi selvästi esille monessa vastauspuheenvuorossa,
eri vaihtoehtoja tutkitaan. Tätä ei ole koskaan
aikaisemmin tehty, minunkaan 22 eduskuntavuoteni aikana, että näin merkittävää selvitystä
ollaan
kunta- ja palvelurakenteesta tekemässä, mitä nyt
tehdään. Ei voi varmoja vaihtoehtoja mennä esittämään,
kun ei asiaa ole edes selvitetty.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on kokemusta, että kuntajakopuolta
on selvitetty 30 vuotta niin Helsingin seudulla kuin Pohjanmaalla
ja Keski-Suomessa. Nyt on kaikkein kaoottisin tilanne tämän hallituksen
aikana. Vähintään kymmenen eri linjaa
ja mielipidettä teillä on, ja pahaa pelkään,
että kun ensi talvi kinastellaan ja keskustellaan ja seuraava
vuosi on jo eduskuntavaalivuosi, niin käteen ei jää mitään.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Vielmalle haluaisin sen todeta, että eikö nyt
ole todella syytä selvittää tätä.
Ei näitä selvityksiä ole, ed. Vielma,
tähän saakka tehty, mitä nyt aiotaan
tehdä kuntarakenteen ja ennen kaikkea palvelurakenteen
muuttamiseksi, kun katsotaan eteenpäin. Tuntuu jotenkin
oudolta, että te vastustatte nyt selvityksiäkin tänä päivänä.
Mikä on, ed. Vielma, teidän mallinne nyt, mitä pitäisi
tehdä?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokemuksesta sanon, että esimerkiksi
Jyväskylän seudulla tehtiin 90-luvun alussa aivan
perusteellinen selvitys, joka on minun hyllyssäni mapissa
vielä tänäkin päivänä. Ei
tarvitse kuin faktat muuttaa ja poistaa raja väliltä.
Mutta siellä rajan takana maalaiskunnan puolella vastustavat
sosialidemokraatit kaatavat sen kuntaliitoksen. Tämä on
asia, joka on paikallispolitiikasta kiinni, ja sitä ei
tarvitsisikaan päättää täällä eduskunnassa
eikä miettiä ja pähkäillä vuosikausia,
kun kunnallispolitiikka toimisi. Mutta kun tietyissä kunnissa
sen kaataa keskustapuolue ja toisissa suuremmissa kunnissa sosialidemokraatit.
Kokoomus ei ole yhdessäkään järkevässä liitoksessa
ollut tässä maassa vastustaja.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
haluan todeta sen, että hallitukselta odotetaan sellaista
tahtotilaa, että hallitus asettaa tavoitteen, aikataulun,
päämäärän, sille, mihin
olemme pyrkimässä. Minusta tavoitteen pitää olla
se, että olemme pyrkimässä vahvempaan
kuntarakenteeseen, jotta todellinen kuntien itsehallinto voi toteutua,
jotta kunnat selviytyvät niistä palvelutarpeista,
jotka lähtevät kansalaisista ja täkäläisestä lainsäädännöstä.
Ei kokoomus selvityksiä vastusta, mutta tässä maassa
on tavattoman paljon tutkittua tietoa ja aineistoa paljon pidemmälle
menevien päätösten pohjaksi. Nyt kun
aluekierrokselle lähdetään, toivon, että tämä tahtotila
siitä näkyy, että tämä ei
ole mikään loppumaton prosessi, jossa tähtäin
on 10 vuoden päässä.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Perholle vain totean sen, että ed.
Perho totesi aivan oikein, että hallitushan on asettanut
juuri tämän päämäärän,
minkä ed. Perho toi esille.
Mutta sitten ed. Vielmalle, kun hän totesi, että kokoomus
ei ole vastustanut kuntaliitoksia, haluan nyt todeta sen, että kun
siinä kunnassa, jossa itse olen, eli Nurmen kunnassa yritettiin
viime vaalikaudella selvitystä, ei mitään
kuntaliitosta vaan selvitystä, voitaisiinko sitä viedä eteenpäin, niin
kokoomuksen silloisesta valtuustoryhmästä 11 valtuutetusta
vain 1 oli sen puolella, että mentäisiin edes
selvitykseen, 10 oli vastaan.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa puhemies! Tuntuu, että keskustelu vaan kiihtyy,
ja minäkin pistän pikkuisen lusikkani tähän
kunta- ja palvelurakennesoppaan. Olen samaa mieltä, että nyt on
syytä keskustella ja tehdä selkeät selonteot
ja perusteet hallitukselle, joka sitten linjaa, miten tästä edetään.
Jokainen meistä tietää, että menee vielä vuosia,
ennen kuin siitä lopputuloksia syntyy. Itse kannatan lämpimästi,
että seutukunnittain mennään yhteen ja
tulee riittävästi väestöpohjaa
ja saadaan sitä kautta järkeviä ratkaisuja. Se
näyttäisi myöskin samalla olevan työssäkäyntialue.
Puhemies! Puutun vain muutamaan asiaan, koska sosialidemokraattien
ryhmäpuheessa budjetin päälinjaukset
tuotiin hyvin esille. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen
ote piti valtiovarainministerinä, ja näyttää,
että myöskin tulevana opetusministerinä.
(Ed. Ojansuu: Pelottaa ihan!) — Ei pelota, on erittäin
turvallinen olo. — Mutta myöskin nyt voidaan todeta
se, että hallitus on antanut budjetin eduskunnalle ja se
on nyt eduskunnan käsittelyssä ja me vastaamme
siihen. Valtiovarainvaliokunta antaa sitten joulun alla tähän
vastauksen, ja eiköhän sinne jotain pientä fiilausta
tule, kun kuuntelemme noin 500 asiantuntijaa.
Valtiovarainvaliokunta on jo aiemmin kantanut huolta muun muassa
toisen asteen opiskelijoiden asemasta. Tästä on
myös kirjaus vuoden 2005 budjetin mietinnössä.
Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla opintorahan
määrään eivät vaikuta
vanhempien tulot, mutta toisen asteen opiskelijoilla ne vaikuttavat.
Tällainen tilanne asettaa toisen asteen opiskelijat ja
korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.
Epäoikeudenmukainen, vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta
pitää poistaa itsenäisesti asuvilta alle
20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaa
näiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia.
Opintorahan tarveharkinnan poistaminen itsenäisesti
asuvilta yhdenmukaistaa opintotukijärjestelmää ja
tasa-arvoistaa eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Nyt ryhdyn
ennustajaeukoksi, kun totean, että tämä kipukohta
nousee varmuudella valtiovarainvaliokunnan syksyn korjauslistalle,
ja on mukava todeta se tässä, kun tuleva opetusministeri
kuuntelee korvat höröllä tuolla minun
selkäni takana. Me tarvitsemme jatkossa kädentaitajia,
nyt ja tulevaisuudessa. Tehtävämme on luoda edellytykset
toisen asteen opiskelijoille ja kannustaa heitä hankkimaan
itselleen ammatin.
Herra puhemies! Opetusministeri Haatainen kertoo tämän
päivän Helsingin Sanomissa, että yliopistoja
ei lakkauteta. Entä yliopistokeskukset, joita on kuusi
kappaletta Suomen maassa? Yliopistokeskuksilta on leikattu 0,5 miljoonaa euroa
kehittämisrahaa, vaikka kehittämisrahaa pitäisi
kasvattaa yli miljoonalla eurolla. Taas jää valtiovarainvaliokunnalle
mietittävää ja tehtävää.
Juuri allekirjoitin talousarvioaloitteen 3,6 miljoonan euron turvaamisesta
näille kuudelle yliopistokeskukselle. Tämän
aloitteen olemme tehneet yhdessä kaikkien yliopistokeskusalueiden
kansanedustajien kanssa.
Puhemies! Sitten vähän ruusuja. Ennätyssopuisaksi
ja -nopeaksi luonnehdittu budjettiriihi tuotti merkittävän
päätöksen palkansaajien hyväksi.
Joukkoliikenteen työsuhdematkalippu helpottaa erityisesti
keski- ja pienituloisten taloutta ja kohdistuu naisvaltaisille aloille.
Yleensä vain johtajille ja asiantuntijoille myönnettyyn
autoetuun verrattuna työsuhdematkalippu on oikeaa
liikkumisen demokratiaa. Matkustajien väheneminen ja lippuhintojen
korottaminen ovat ajaneet joukkoliikennettä yhä pahenevaan
syöksykierteeseen. Haja-asutusalueiden linjoja on lakkautettu
ja vuoroja karsittu myös kaupunkikeskuksista. Työsuhdematkalipun
yleistyminen tukee peruspalvelutasoisten joukkoliikenneyhteyksien
säilyttämistä koko maassa. Työsuhdelippu
on realistinen tapa ratkoa ympäristöongelmia. Se
on ympäristöpoliittinen uudistus, joka antaa ihmisille
vapauden valita elämäntapansa sekä asuinpaikkansa
ja -muotonsa.
Oman huomionsa ansaitsee myös liikenneturvallisuus.
Mitä houkuttelevammaksi työsuhdematkalippu tekee
joukkoliikenteen, sitä vähemmän yksityisautoja
teillämme liikkuu. Jos onnistumme vähentämään
kiireistä ja stressaantunutta ruuhka-autoilua, parannamme
merkittävästi pienten koululaisten ja muiden jalankulkijoiden turvallisuutta.
Valitettavasti työnantajille ei ole velvoitetta tarjota
lippuja työntekijöilleen. Se on neuvottelukysymys
työnantajien ja työntekijöiden välillä. Valistunut
työnantaja kuitenkin toivottavasti tarttuu tilaisuuteen.
Voisi kuvitella työmotivaation nousevan, kun joka-aamuinen
matka työpaikalle sujuu entistä vaivattomammin
ja edullisemmin.
Työsuhdematkalipulla kaikki voittavat. Hallitukselta
tullut avaus on merkittävä kannanotto joukkoliikenteen,
ympäristön, liikenneturvallisuuden ja palkansaajan
puolesta.
Herra puhemies! Sitten siltarumpupolitiikkaan.
Liikenneväyläinvestoinnit ovat toki kaikkea muuta
kuin ongelmattomia, koska tarpeita on paljon. Hankkeet ovat hintavia,
ja valtion vuoden 2006 budjetti jäänee alijäämäiseksi.
Rahoitusvaihtoehtoja on kuitenkin useita budjettirahoituksesta niin
sanottuun elinkaarimalliin. Kertaluontoisilla tuloilla, kuten valtion
osakemyynneistä saaduilla tuloilla, voidaan myös
vauhdittaa osittain rakennustöitä. Viisautta on
sijoittaa infrastruktuuria kehittäviin, itsensä takaisin
maksaviin hankkeisiin, jotka lisäävät
työllisyyttä ja parantavat elinkeinoelämän
edellytyksiä.
Monta isoa infrahanketta saadaan käyntiin ensi vuonna,
muun muassa Pori—Mäntyluoto—Vihti-valtatien
kunnostaminen, Valtatie 2:n kunnostaminen. Perustienpidon ja ratarahojen
riittävyyttä epäilen. Tiepiirien huolestuneita
viestejä me kaikki kansanedustajat varmasti olemme saaneet
vastaanottaa. Katsotaan sitten joulun alla, mikä on laajan
asiantuntijakuulemisen jälkeen eduskunnan lopullinen vastaus
muun muassa tie- ja ratahankkeiden osalta.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Olin
tänään Suomen Yrittäjäin
hallituksen kokouksessa aamupäivällä,
ja asia oli myös siellä esillä, ja se nähdään
keskeisenä haasteena myös yrittäjien leirissä.
Itse koen, että jos tätä palvelurakennetta ei
avata eivätkä yrittäjät ole
keskeisesti mukana, en usko, että tässä uudistuksessa
onnistutaan kovinkaan hyvin.
Arvoisa puhemies! Meidän bruttokansantuotteemme kasvu
on ollut useiden vuosien ajan Euroopan kärkiluokkaa. Tämä ei
toisaalta vielä kerro paljoakaan, sillä maanosamme
suurten maiden kasvu on jäänyt pieneksi. Ensi
vuoden talousnäkymät näyttävät
tällä hetkellä kohtuullisilta. Tämän
vuoden talouskasvuun vaikutti paperin työselkkaus, minkä johdosta
... (Ed. Kuoppa: Työsulku!) — selkkaus — lähtötason
oltua ennakoitua huonompi on ensi vuoden talouskasvuennusteita korjattu
ylöspäin. Tärkeää on,
että yksityinen kulutus kasvaa tasaisesti. Uusia työpaikkoja
syntyy erityisesti yksityisille palvelualoille sekä rakentamiseen.
Investointien lisääntyminen olisi kova juttu meidän
talouskasvullemme.
Saavutettu kasvu ja kohtuulliset suhdannenäkymät
eivät kuitenkaan poista Suomen talouden lähiajan
merkittäviä haasteita. Huolenaiheina ovat liian
alhainen työllisyysaste, vaikka tänään saimmekin
erinomaisia lukuja siltä osin, ja yritysten Suomeen tekemien
investointien matala taso.
Työllisyyden ja investointien kehityksen kannalta tärkeimmät
kysymykset ovatkin Suomen kilpailukyky tuotantoalueena ja kotimarkkinoiden
vetovoima. Näin ollen kaikki ne toimet, mukaan lukien yrittäjyys,
jotka vaikuttavat kilpailukykyyn ja kotimarkkinoiden kasvuun, ovat
tärkeitä. Niinpä muun muassa julkisen
sektorin palvelutuotannon siirtäminen suuremmalta osin
yksityisen sektorin hoidettavaksi luo aivan uusia mahdollisuuksia.
Yksi Suomen talouden suuria haasteita on julkisen talouden kestävyys.
Muutamassa vuodessa valtion talouden alijäämä kohoaa
nykyisestä samaan aikaan, kun kuntasektorin heikko rahoitusasema
ja menojen kasvu ylläpitävät korotuspaineita
kunnallisveroasteisiin. Väestön ikääntymisestä aiheutuvien
menojen realisoituessa tilanne huononee entisestään.
Missä tuo kasvu sitten meillä on näkynyt?
Meillä julkisen puolen menojen kasvu on ollut lähes
kaksinkertaista bkt:n kasvuun verrattuna. Tämä siis
tarkoittaa, ettei rahaa ole jäänyt uusiin avauksiin
vaan että kasvu on pitkälti kadonnut menojen kattamiseen.
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, menojen hillitsemiseen
ja kurissapitoon on kiinnitettävä suurta tarkkuutta
juuri nyt eikä silloin, kun ei ole enää muuta
vaihtoehtoa olemassa. Suomen talouskasvun on sanottu syntyvän
korkeasta koulutustasosta, innovaatioista, toimivasta infrasta ja kehittyneestä tasa-arvosta.
Maamme menestystekijät ovatkin tunnettuja, mutta toimia
menestyksen tukemiseen tuntuu olevan kovin vähän.
Tuolloin vääriin toimenpiteisiin ei ole varaa.
Esimerkiksi nyt suunnitteilla olevat leikkaukset yliopistojen toimintaan,
joissa edistyksellistä tutkimusta pitää tehdä,
eivät tunnu kovin järkeviltä toiminnoilta.
Koulutuksessa meidän on pidettävä huoli,
etteivät työt jää ilman
tekijäänsä. Tällä hetkellä ammattitaitoisista,
osaavista työntekijöistä on monella alalla
huutava pula, kun samanaikaisesti maistereita, tohtoreita ja erilaisia
"noomeja" valmistuu kuin autoja liukuhihnalta. Tuntuu, että entisen
siivoojan, nykyisen siistijänkin, täytyy käydä vähintään
kolmen vuoden sivistysopisto. Siinä ei ole mitään
järkeä. Pelastukseksi ei riitä pelkkä maahanmuuton
kasvattaminen, vaan ammatillisen koulutuksen arvostusta on saatava
paremmaksi.
Liikenneväylät ovat värittäneet
syksyn poliittista keskustelua. Valtiovarainministerin irtiotto kyseisestä aiheesta
ei lisännyt poliittista uskottavuutta vaan aiheutti suurta
närää kansalaisten keskuudessa. Laajapohjaisella
ja asiantuntevalla yhteistyöllä tehty listaus
väylähankkeista romutettiin ensimmäisessä mahdollisessa
kurvissa.
Yritysten menestyksen ratkaisee viime kädessä henkinen
pääoma, jota motivaatioksi myös kutsutaan.
Suomalaisia pitää johtaa etulinjasta ja omalla
esimerkillä, mikä ilmenee hyvin johtamisen oppikirjassa,
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Kirjassa
kulminoituu erityisesti johtavassa asemassa olevien vastuu, jota
myös poliittisilta päättäjiltä pitää löytyä,
mutta joka on liian usein hukassa.
Kuutostie on Tiehallinnon mukaan erityisen vaarallinen tieosuus.
Raskaan liikenteen räjähdysmäinen kasvu
on jatkunut jo usean vuoden ajan, eikä kasvulle näy
rajaa. Muualla maassa raskaan liikenteen kasvu on ollut vuosittain
noin 4 prosentin luokkaa, kun vastaavasti Kaakkois-Suomessa on ylitetty
8 prosentin vuosittainen kasvu.
Arvoisa puhemies! Maamme väyläverkosto on
rapautumassa. Sen ylläpidon rahoitus on pahasti jäänyt
jälkeen, eikä tilanteen korjaamiseksi ole vieläkään
löytymässä resursseja. Tiestön
ylläpitoon on kertakaikkisen pakko kohdentaa käyttäjiltä perittyä rahaa
nykyistä enemmän.
Arvoisa puhemies! Teen esityksen, että meidän
täytyy myös perustaa EU:n naapurimaiden kaltainen
raskaan liikenteen tiemaksujärjestelmä. On olemassa
vanha totuus, että se maksaa, joka kuluttaa. Paineet ovat
suurimmat täällä eteläisessä Suomessa,
jossa liikkuu myös paljon ulkomaista raskasta liikennettä.
Kotimaiselle raskaalle liikenteelle pitää tiemaksut
kompensoida täysimääräisesti
takaisin esimerkiksi ajoneuvoveron alentamisella, kuten ruotsalaiset
tekivät omassa järjestelmässään.
Järkevin järjestelmä alkuvaiheessa on
aikaperusteinen maksu, jonka toteuttaminen on yksinkertainen ja
halpa sekä jonka valvonta on helppoa.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Hallituksen budjettiesityksen tiedot kertovat,
että budjetti noudattelee suunnilleen saman kaltaista linjaa
kuin viime vuosina yleensä. Tuloverotusta kevennetään,
mistä hyötyvät käytännössä enemmän
hyvätuloiset kuin pienituloiset. Suhteellisen tiukalla
menopolitiikalla säästetään
valtion sosiaali-, terveydenhoito-, liikenne- ym. menoja. Tuloverotuksessa
ratkaisun raamit on sovittu jo tuposopimuksen yhteydessä.
Valtion tuloveroasteikon veroprosenttien alennus 1 ja 1,5 prosenttiyksiköllä keventää
edelleen
hyvätuloisten verotusta.
Varallisuusveron poistaminen on paketti nimenomaan rikkaille.
Noin 95 prosenttia varallisuusveron maksajista kuuluu väestön
hyvätuloisimpaan kymmenykseen. Noin puolet varallisuusverosta
kertyy suurituloisilta, joiden tulot ovat vähintään
300 000 euroa vuodessa vuoden 2003 verotilaston mukaan.
Varallisuusveron poistamisen ilmoitetaan maksavan 70 miljoonaa euroa,
mutta on muistettava, että Vanhasen hallitus alensi jo
varallisuusveroa vuodelle 2005. Vuoden 2003 tuottoon verrattuna
varallisuusveron poistaminen on noin 100 miljoonaa euroa eli samaa
luokkaa hallituksen köyhyyspaketin kanssa. Tämä raha
jaetaan suppealle eliitille, noin 20 000—30 000
henkilölle.
Hallituksen köyhyyspaketti on niukkuuspaketti köyhille.
Köyhyyspaketissa toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuuden
poistaminen on tietenkin hyvä ja tervetullut ratkaisu. Aikoinaan,
kun se säädettiin, se oli täysin virhe. Nyt
se korjataan, ja se osoittaa, että myös kansalaisjärjestöt
ja köyhyystutkijat ja vasemmistovoimat ovat sitkeällä työllä ja
painostuksella saaneet muutoksia tähän täysin
epäsosiaaliseen maksuun. Hallituksen köyhyyspaketti,
johon sisältyy myös kansaneläkkeen 5
euron tasokorotus, on aivan riittämätön.
Se on todella pieni, ja se toteutetaan vasta 1.9.2006 alkaen. Lisäksi
eläkeläisiä rasittaa taitettu eläkeindeksi,
joka leikkaa eläkkeitä vuosittain.
Budjettiin sisältyy myös työmarkkinatuen määräaikaistaminen
siten, että se muuttuu 500 päivän jälkeen
niin sanotuksi aktiivitueksi. Kieltäytyminen aktivoinnista
johtaa työmarkkinatuen epäämiseen. Seurauksena
voi olla lisääntyvä syrjäytyminen
ja köyhyys eikä suinkaan toivottu aktivoituminen.
Kuntien maksettavaksi tulee puolet työttömien
työmarkkinatuesta, ja näin ollen myöskin
kuntien toimeentulomenot ovat vaarassa kasvaa. Tämä on
ihan selvästi nähtävissä oleva
uhka. Talousarvioesityksessä ei ole mitään parannuksia
lapsiperheille eikä opiskelijoille tällä kertaa.
Asumistuen perusteet aiotaan säilyttää samoina
kuin vuonna 2005. Erityisesti köyhät lapsiperheet
ovat tässä maassa todella ahdingossa. Kun lapsilisiä viimeksi
tarkistettiin, niin silloinkaan ei toimeentulotukilakia muutettu
niin, että lapsilisäkorotus olisi tullut myös
näille kaikista köyhimmille perheille.
Kuntien talous on ahdingossa. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva
kuntien valtionosuusuudistus kohtelee erityisesti Pirkanmaan kuntia
kaltoin. Pirkanmaa on suurin menettäjä tässä valtionosuusuudistuksessa.
Pirkanmaan kunnat menettävät 7,4 miljoonaa euroa,
noin 16 euroa asukasta kohden, mutta Pirkanmaa on euromääräisesti
suurin menettäjä. Kaikkein erikoisinta tässä hallituksen
esityksessä on se, että ne Pirkanmaan kunnat,
jotka on nimetty niin sanotuiksi kriisikunniksi, jotka ovat menettäneet
esimerkiksi työpaikkoja erityisen paljon, menettävät
tässä valtionosuusuudistuksessa vielä lisää,
muun muassa Toijala 30 euroa asukasta kohtia, Viiala 17 euroa, Mänttä 12
euroa, Vilppula 15,5 euroa asukasta kohti. Hallituksen piti antaa
lisää rahaa näille kunnille, jotta ne
selviytyisivät niistä velvoitteistaan, mitkä niillä on,
mutta sen sijaan hallitus on nyt tällä kuntien
valtionosuusuudistuksella leikkaamassa entisestään
näitten kuntien tuloja. On selvää, että kun
Toijalassa jo nyt on lomautettu koko kaupungin henkilöstö,
muun muassa opettajat kahdeksi viikoksi, niin tämä valtionosuusuudistusratkaisu
ei tämän kunnan taloudellista tilannetta paranna.
Täällä on puhuttu paljon palvelurakenneuudistuksesta
ja siitä, että sillä ratkaistaisiin nämä ongelmat.
Varmasti uudistustarvettakin on olemassa, mutta kyllä kaikista
keskeisin uudistustarve on se, että valtionosuusprosenttia
tulisi korottaa ja kunnille tulisi saada uutta valtion rahaa. Kunnilta
on leikattu aivan liiaksi, jotta ne pystyisivät suoriutumaan
kohtuullisesti niistä velvoitteista, jotka niillä on.
Tästä valtionosuusuudistuksesta myöskin
monet Pirkanmaan maaseutukunnat kärsivät todella suuria
menetyksiä. Muun muassa Juupajoen kunnan kohdalla leikkaus
asukasta kohti on 65,6 euroa, Kurussa noin 54 euroa ja Kihniössä yli
54 euroa asukasta kohti. Ja nämä kunnat eivät
ole mitään rikkaita kuntia, vaan tämä valtionosuusuudistus
entisestään kiristää näiden
kuntien taloutta. Näin ollen joko näitä prosenttiosuuksia
tulisi nostaa tuntuvasti tai sitten tämä hallituksen
esitys ratkaisevassa käsittelyssä tulisi mielestäni vaikka
hylätä.
Julkisuudessa on esiintynyt paljon kiistaa myöskin
näistä suurista liikennehankkeista, ja tässä täytyy
valtionvarainministerille antaa kiitos pirkanmaalaisena kansanedustajana,
että Tampereen läntinen ohitustie tuli tähän
listaan. Olisi ollut täysin järjetöntä,
että se rakennustyö olisi keskeytetty ja aiheutettu
valtiolle lisäkustannuksia ja myöskin elinkeinoelämälle
suuria vaikeuksia. Siitä täytyy antaa tunnustus.
Täällä on näitä liikennehankkeita
ja erityisesti tätä ratkaisua moitittu, mutta
täytyy muistaa, että tällä tiellä on
26 000 autoa keskimäärin vuorokaudessa,
joista 3 000 on kuorma-autoja elikkä rekka-autoja,
ja huippuliikenne on yli 30 000 autoa vuorokaudessa.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Nykyisen punamultahallituksen kausi on surullista
aikaa Suomen yliopistojärjestelmän historiassa.
Yliopistoihin kohdistuvat toimenpiteet ovat olleet enimmäkseen
taaksepäin otettuja askeleita. Ne puhuvat selvää kieltä siitä,
ettei hallituksessa kunnioiteta luovuutta, tutkimusta, laaja-alaista
yleissivistystä ja akateemisen vapauden ilmapiiriä,
joka on välttämätön laadukkaalle
yliopistojärjestelmälle. Tutkimusaiheittensa syvällisen
ja luovan ajattelun, analysoinnin ja tarkastelun sijasta yliopistolaiset
opiskelijoista professoreihin joutuvat ajattelemaan entistä enemmän raha-asioita
ja sitä, miten ylipäätänsä jaksaa
tehdä töitä.
Suomalaisissa yliopistoissa koulutetaan opiskelijat maistereiksi
todella pienillä resursseilla. Koulutamme maistereita niin
halvalla, että se herättää ulkomailla
kummastusta. Nämä halvat hinnat ovat pitkälti
ahkerien ja joustavien yliopisto-opettajien ansiota. Kaikki eivät
pidemmän päälle jaksa joustaa. Yliopistoissa
on yleistynyt yliopistotaudin nimellä kulkeva työuupumus.
Yliopistojen toimintamenojen rahoitus kasvaa budjettiesityksen mukaan
37 miljoonalla eurolla. Tosin tästä 20 miljoonaa
perustuu korkeakoulujen kehittämislakiin. Yliopistoille
on viime vuosina kasattu entistä enemmän uusia
tehtäviä. Niiden pitää saada
opiskelijat valmiiksi entistä nopeammin, järjestää siis
lisäopetusta, ohjausta ym., ja samalla valvoa opiskelijoiden
opintojen etenemistä, osallistua yhteiskunnallisesti, soveltaa
uusia palkkausjärjestelmiä ym. 17 miljoonaa euroa ei
riitä kattamaan näitä uusia tehtäviä.
Samaan asiaan otti kantaa myös Tieteentekijöiden
liitto. Vaikka budjettiesitykseen sisältyykin yliopistorahoituksen
lisäys, se ei kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä.
Lisäksi täydentävän rahoituksen
eli kilpaillun rahoituksen osuus on kasvamassa niin suureksi, että se
ylittää tieteentekijöiden mielestä rahoitusta
hankkivien kipukynnyksen. Merkittäviä lisäresursseja
näistä uusista tehtävistä ja
niiden mukanaan tuomista vaateista suoriutumiseen ei siis ole tarjottu.
Sen sijaan hallitus aikoo kuitenkin kehyspäätöksen mukaisesti
lakkauttaa korkeakouluista lähes 6 000 virkaa
vuoteen 2011 mennessä. Se on valtava määrä.
Esimerkiksi Helsingin yliopistolla se johtaisi jopa joka seitsemännen
viran lakkauttamiseen. Tällaiseen ei ole varaa. Yliopistoilla
ei tosiaan ole ylitarjontaa henkilökunnasta, varsinkaan
opetustehtävissä.
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kritisoi voimakkaasti
hallituksen päätöstä tuottavuuden
parantamisesta valtionhallinnossa puhuessaan lukuvuoden avajaisissa.
Hän ihmetteli osuvasti, miten valtioneuvoston strategisessa
periaatepäätöksessä luvataan
lisätä tutkimus- ja innovaatiorahoitusta, mutta
samaan aikaan edellytetään tuottavuuden parantamista
koko valtionhallinnossa siten, että työpaikkoja
vähennetään merkittävästi.
Niiniluodon mukaan valtio ei ole liikeyritykseen verrattava konserni
eikä sen toiminnan eri sektoreiden tuottavuudelle ole löydettävissä yksiselitteisiä,
yhtenäisiä mittareita, ja siinä hän
on aivan oikeassa. On ihmeellistä, miten hallitus voikaan
olettaa, että yliopistot voivat tehdä entistäkin
parempaa tulosta radikaalisti vähemmällä henkilöstöllä.
Yliopistojen kurjistuminen ei käy yksiin hallituksen omien
tulevaisuuden tavoitteiden kanssa, joilla pyritään
nostamaan yliopistot sekä innovaatiotoiminnan että talouden
vetureiksi. Näitä tavoitteita ei saavuteta työntekijöiden
vähennyksellä, ylikuormittamalla yliopistoyhteisöä ja
rajoittamalla akateemista vapautta. Tavoitteisiinsa nähden
punamultahallitus on valinnut aivan väärät
keinot.
Arvoisa puhemies! Viimeaikainen liikennekeskustelu kuulostaa
siltä, että hallitukselta on unohtunut, että liikennepolitiikka
voi olla muutakin kuin tiehankkeita. Muut liikennepoliittiset seikat
ovat unohtuneet. Kuitenkin liikennepolitiikka on myös
ympäristöpolitiikkaa. Ilmastonmuutosta edesauttavista
hiilidioksidipäästöistä lähes
kolmannes syntyy liikenteestä. Liikenteen päästöistä suurin
osa syntyy henkilöliikenteestä. Siksi henkilöliikennettä,
erityisesti työmatkoja, on pyrittävä siirtämään
entistä enemmän joukkoliikenteeseen. Liikenne
on yksi niistä politiikan alueista, jolla ilmastonmuutos
tulisi lopultakin ryhtyä ottamaan vakavasti. On aika ryhtyä toimeen
liikenteen päästöjen vähentämiseksi.
Yksi keino tähän olisi taloudellisten
ohjauskeinojen käyttöönotto. Esimerkiksi
henkilöautoihin kohdistuva verotus voitaisiin määritellä hiilidioksidipäästöjen
perusteella. Vero-ohjaus parantaisi autojen energiatehokkuutta ja
lisäisi uusiutuvien energiamuotojen, kuten biopolttoaineiden,
käyttöä myös liikenteessä.
Raideliikenne on ympäristöystävällisintä joukkoliikennettä.
Muun muassa ilmaston ja Itämeren suojelun sekä liikenneturvallisuudenkin kannalta
edullisinta olisi liikenteen siirtäminen raiteille niin
paljon kuin mahdollista. Suomen ei tulisi olla raideliikenteen kehitysmaa,
jossa raiteet rapistuvat rahoituksen puutteessa. Hallituksen budjettiesitys
ei kuitenkaan sisällä tarvittavia varoja ratahankkeiden
rahoittamiseksi. Raiteiden kunto on myös turvallisuuskysymys.
Tänä keväänä on sattunut
ainakin kaksi onnettomuutta, joissa syynä on ollut raiteiden
huono kunto: katkennut kisko suisti junavaunun raiteiltaan Jämsänkoskella,
ja viisi junavaunua suistui kiskoilta Heinävedellä.
Molemmat onnettomuudet olivat läheltä piti -tilanteita,
joissa ainoastaan onni esti vakavan junaonnettomuuden. Raiteiden
rahoitusta laiminlyömällä hallitus osoittaa välinpitämättömyyttä junamatkustajien
turvallisuutta kohtaan.
Työsuhdelipun käyttöönotto
on tehokas keino joukkoliikenteen lisäämiseksi
työmatkaliikenteessä. Tältä osin
tuen lämpimästi budjettiesitystä, jossa
esitetään työsuhdelipun käyttöönottoa ensi
vuoden alusta. Työsuhdelippu houkuttelee joukkoliikenteen
käyttöön ja on pitkästä aikaa toimenpide,
joka edesauttaa joukkoliikenteen kehitystä. Työsuhdelippu
ei yksin kuitenkaan joukkoliikenteen kilpailukykyä pelasta.
Muilta osin budjettiesitys on joukkoliikenteen kannalta surullista
luettavaa. Joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen
suunnatut rahat ovat alhaisimmillaan 20 vuoteen. Määrärahojen
taso on niin alhainen, että joukkoliikenteen palveluverkosto
on vaarassa romuttua.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt budjettiesityksen, joka
ei valitettavasti riittävällä tavalla
vastaa yhteiskunnan suurimpaan ongelmaan eli työttömyyteen.
Hyviäkin työllisyyttä edistäviä päätöksiä on
tehty. Tästä on esimerkkinä veronalennukset,
joita punamultahallitus on alentanut itse asiassa enemmän
kuin kokoomus vaalien alla esitti. Siis sellaiset puolueet, jotka
ennen vaaleja kyseenalaistivat kokoomuksen näkemyksen,
ottivat lopultakin opikseen. Vaalien alla peloteltiin äänestäjiä ja
sitten vaalien jälkeen ruvettiin noudattamaan jopa yläkanttiin
kokoomuslaisten näkemyksiä. Kysynkin: miten tämä on
demarien ja kepun puolelta markkinoitu äänestäjille?
(Ed. Gustafsson: Politiikkaa tehdään ajassa!)
Myös kotitalousvähennyksen enimmäismäärän
tuplaaminen kokoomuksen vaatimuksen mukaisesti on hyvä asia.
Talousarvioesityksen ongelma on se, että hallitus yrittää ratkaista
työttömyyttä vanhoilla, tehottomilla
toimilla. Hallituksen budjettiesitys ei riittävästi
kannusta työllistämiseen. Kokoomuslaisilla on
tähän hallitusrintamaa huomattavasti vaikuttavampi
vaihtoehto, työnantajamaksujen alentaminen, joka merkittävältä osalta
rahoitettaisiin poistamalla tempputyöllistämisen
tehottomia euroja. Ongelma on myös työn tekemisen kannattavuudessa.
Esimerkiksi tukien ja työnteon yhdistäminen ei
useinkaan käy päinsä ilman, että nettoansiot
vähenevät. Kun tilanne on tämä, ei
voi sanoa, että työllistämisen eteen
on tehty riittävästi. Niin sanottuja tuloloukkuja
on ilmeisesti yritetty poistaa, mutta se on jäänyt
pitkälti yrittämiseksi. Kyseessä ei ole
vähäpätöinen asia, ja esimerkiksi
Akava suositteli kuluvan vuoden maaliskuussa asettamaan ministerivaliokunnan selvittämään
työn tekemisen kannustavuutta eli palkan, verotuksen ja
sosiaalisten tulonsiirtojen yhteensovitusta. Miten on, onko tähän
ryhdytty, vai onko hallitus sitä mieltä, että meillä ei
ole kannustavuusongelmaa? Työllisyyden parantamisen näkökulmasta
hallituksen matalapalkka-alojen ratkaisu on riittämätön.
Työllisyyden lisäksi budjetin kipupiste on kuntatalous.
Pakkolainaa ei makseta kunnille, ja uusia velvoitteita on kunnille
tulossa taas ilman, että näiden velvoitteiden
kustannuksia olisi riittävästi mietitty.
Arvoisa puhemies! Olen aiemminkin täällä kysynyt,
mistä johtuu se, että hallitus ei noudata omaa
ohjelmaansa. Tämä ilmenee erityisen räikeänä siinä,
että ikäluokkien pienenemisestä koituvat
säästöt eivät kohdistukaan opetusryhmien pienentämiseen
ja muuhun opetuksen laadun parantamiseen, vaikka hallitus on näin
omassa ohjelmassaan kertonut. Tämä näkyy
myös hallituksen budjettiesityksessä. Viime vuonna
totesin budjetin lähetekeskustelussa seuraavasti: "Yksi konkreettinen,
jo pitkään esillä ollut aihe on vanhemmuudesta
aiheutuvien kustannusten tasaaminen. Jos tätä asiaa
ei saada kuntoon, on turha ihmetellä, esimerkiksi sen ongelman
ratkaisua, miksi meillä on vauvapula." Asia on ollut kuluvan
vuoden ajan esillä useissa eri yhteyksissä, ja selvitysmiehen
raportti on julkaistu tänään. Tätä asiaa
on mietitty pitkään, ja itse olen kysynyt valtioneuvoston
suunnitelmista kirjallisilla kysymyksillä ainakin noin
2,5 vuoden ajan. Asian on todellakin edistyttävä,
muttei tällä nyt esitellyllä mallilla,
joka sysää kulut vain työnantajien niskaan.
Kokoomuslaiset lähtevät tässä asiassa
siitä, että esitetään konkreettista
ratkaisua valtion budjettiin eikä jätetä asiaa
enää mihinkään selvitettäväksi.
Tätä asiaa on vatvottu jo riittämiin. Kyse
on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Esitämme myös
muita perheellisten asemaan vaikuttavia uudistuksia, kuten lapsilisän
sitomista indeksiin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen budjetissa on hyviäkin
asioita. Tällainen on esimerkiksi koulupudokkaiden auttaminen
takaisin koulutukseen. Tosin sopii kysyä, olisiko koulupudokkaita
vähemmän, jos peruskoulu ottaisi nykyistä paremmin
huomioon nuorten osaamisen. Pitäisikö peruskoulun
ottaa paremmin huomioon vaikkapa kädentaidot, jos oppilas
ei innostu teoriasta? Laitetaanko meillä kaikki samaan
putkeen ja sen seurauksena koulupudokkuutta ruokitaan vielä lisää?
Erittäin kannatettavaa on se, että vapautuvien vankien
paluuta yhteiskuntaan tuetaan. Se on siis hyvä asia, mutta
muutoin vankeinhoidon määrärahat ovat
jatkossakin liian pienet. Vankilahenkilökuntaa on kerta
kaikkiaan liian vähän, ja vankilat ovat liian
ahtaita. Esimerkiksi Keravan vankilassa perusvahvuudesta puuttuu
joka päivä useita virkailijoita. Kaiken kaikkiaan
tilanahtaus ja vartijoitten vähäisyys ovat vankeinhoidon
ongelmia koko maassa. Tätä ei ratkaise se, että hallitus esittää ensi
vuodelle lisää rahaa puolet siitä, mitä tarvittaisiin.
Olen huolissani edelleen myös poliisin edellytyksistä selvitä tehtävistään.
Talousrikosten lisäystä lukuun ottamatta poliisi
joutuu tulemaan suurin piirtein samoilla euroilla toimeen kuin kuluvana
vuonna. Tämä ei kokoomuslaisille käy. Olemmekin
esittämässä poliisille lisää resursseja.
Myöskään perustienpidon rahoitus
ei ole riittävällä tasolla. Perustienpito
rajoittuu lähinnä kunnossapitoon. Liikenneturvallisuuden
nimissä perustienpidon rahoitusta onkin nostettava. Pitkään
on puhuttu Turku—Toijala-ratavälin tasoristeyksien
poistosta ja päällysrakenteen vahvistamisesta
niin, että kantavuus nousisi 22,5 tonnista 25 tonniin.
Asiaa on pitänyt esillä muun muassa valtiovarainvaliokunnan
puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä, ja toivon todella, että hanke etenisi
myös käytännössä lehtikirjoittelusta
valiokunnan ja eduskunnan hyväksyntään.
Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut kannustaa joukkoliikennettä.
Nyt on kuitenkin edessä näiden määrärahojen
pohjanoteeraus kahteen vuosikymmeneen. Joukkoliikenteen kehittämisen
näkökulmasta tämä hallitus ja
sen esitys on kupla, olkoonkin että työsuhdelippu
on positiivinen asia. Valtion joukkoliikennetuki supistuu, ja tämä on
valitettava tosiasia.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettikokonaisuutta on perusteltu hyvinvointivaltion
säilyttämisellä. Korkea työllisyysaste
ja matala työttömyys ovat hyvinvointivaltion selkäranka,
mutta jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää,
pitää olla myös yrittäjiä,
jotka antavat työtä. On totta, että hallituksen
linja on ollut vakaan yritysystävällinen, mutta
tietenkin odotamme myös yrityksiltä vastuuta,
että ne investoivat Suomeen eikä vain ulkomaille.
Tuntuu vain siltä, että tällä hetkellä palkitaan
niitä firmoja, jotka heittävät jengiä ulos,
elikkä firmojen pörssikurssit tällöin
sen kuin vain nousevat, niin kuin uutiset kertovat.
Köyhyyttä Suomessa riittää.
On eläkeläisiä, vanhuksia, monet pitkäaikaistyöttömät.
On opiskelijoita, joiden päätyön pitäisi
olla opiskelu, mutta he tekevät palkkatyötä opiskelunsa
ohessa ja heitä rankaisee joko Kela tai verottaja. On vielä ylivelkaantuneita
tuosta surullisenkuuluisasta lamastakin asti, ja on monia yksinhuoltajia.
Monilapsisia perheitä kalvaa köyhyys, vaikka korkean
syntyvyyden tulisi olla oikein erityisessä suojeluksessa.
Usein taustalta löytyy epävakaita työsuhteita
ja työttömyyttä. Juuri tästä näkökulmasta
täytyy budjettiin sisältyvää köyhyyspakettia
arvioida, onnistuuko se helpottamaan edellä luettelemieni
ryhmien asemaa. Näiden ihmisten ostovoiman kasvattaminen
lisää myös merkittävällä tavalla
kotimaista kysyntää.
Kansaneläkkeistä on puhuttu. Niitähän
on nostettu ja nostetaan siis nyt vanhoissa markoissa 72 markkaa.
Eihän se nyt paljon ole, mutta se kyllä kohdistuu
suureen joukkoon, 660 000:een pientä eläkettä saavaan.
Kun eläketulovähennys samalla nousee, on korotus
joidenkin eläkeläisten kohdalla asiallinen. Kansaneläkkeen
korotus nostaa myös ylimääräistä rintamalisää,
perhe-eläkkeitä ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä.
Silti eurooppalaisittain vertailtuna kansaneläkkeen taso
Suomessa on tosi alhainen, vain vajaa puolet verrattuna kansaneläkkeen
tasoon esimerkiksi Tanskassa.
On hyvä, että omaishoidon tuen palkkioita
korotetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen
mukaan omaishoitajat säästävät
yhteiskunnan laitospaikkoja ja varoja jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa.
Mutta edelleenkin Suomen 300 000 omaishoitajasta yli 90
prosenttia tekee työtään ilman kunnallista
tukea. Myönteinen uutinen oli se, että nyt saadaan
voimaan omaishoidon tuen laki.
Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen ensi vuonna
on myös paikallaan. Olisin tosin toivonut, että vähennys
olisi myös remonttitöiden osalta tuplaantunut.
Se vähentäisi harmaata taloutta ja työllistäisi.
Sosiaalipuolella silmään pistää erikoissairaanhoidon
tutkimustoiminnan määrärahat. Ne ovat talousarvioesityksessä,
mutta riittämättöminä, jolloin
kunnat joutuvat maksamaan vajeen palvelujen hinnoissa.
Vaikka määräaikainen työnantajan
matalapalkkatuki on aiheuttanut keskustelua ja jopa pelkoja, minusta
se on kuitenkin tarpeellinen päätös,
varsinkin kun tuki suunnataan ikääntyneille työntekijöille
ja nimenomaan työnantajille, jotka työllistävät
ikääntyneitä työntekijöitä.
Lähtökohtanahan tulisi olla kokoaikatyön.
Nuoriakaan ei saisi unohtaa ilman koulutus- tai työpaikkaa.
Työvoimatoimistojen tavoitteena on tarjota kaikille nuorille
viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden
jälkeen koulutus- tai työpajapaikka. Työvoimatoimistot
saavat ensi vuonna lisää rahaa tämän
yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Se on hyvä.
Tiekeskustelu on tietysti vienyt liikaa huomiota pois muista
budjettiluokista. Tietenkin Pirkanmaan ja samalla koko läntisen
Suomen kannalta on ilonaihe Tampereen läntisen kehätien
toisen vaiheen saama aloitusrahoitus. Valtio säästää todella
rahaa, kun tien rakentamista ei jätetä kesken.
Kiitos vaan valtiovarainministerille, ja kiitos pääministerille
tuesta, siitä että hän puhalsi pelin
poikki tässä asiassa ja saatiin tämä budjettiin
mukaan. Perustienpidon määrärahaksi esitetään
noin 578 miljoonaa euroa ja valitettavasti tähän
vuoteen verraten noin 11 miljoonaa vähemmän. Täytyy
sanoa, että me autonomistajat maksamme moneen kertaan kalliita
veroeuroja, mutta siitä ei kulkeudu kuin senttejä tähän
perustienpitoon. Yksityisteiden valtionavustukset pienenevät
lähes 2 miljoonaa. Jos määrärahakehitys
on pitkään aleneva, uhkaa alemman tieverkon rapistuminen.
VM:n leikkuri on käynyt maaseudun kukkarolla karheana.
Etelä-Suomen kansallisesta maataloustuesta nipistetään
3 miljoonaa. Myös metsänparannusvarat vähenevät
kuluvaan vuoteen verrattuna. Uusiutuvat energiat pitäisi
nostaa päinvastoin nyt esille, koska ne työllistäisivät maaseutua,
bioenergian tukemiseksi pitäisi antaa selkeitä verohelpotuksia,
ja niin kuin täällä on sanottu, biopolttoaineita
autoliikenteeseen tulisi kehittää.
Alueiden kehittämiseen tarkoitettu sitomaton maakunnan
kehittämisraha pienenee lievästi edellisestä vuodesta.
Osaamiskeskusohjelmien ja aluekeskusohjelmien, joita omassa maakunnassani
Pirkanmaallakin toteutetaan, rahoitusosuudet ovat tämän
vuoden tasolla. Pirkanmaan kriisialueiksi nimettyjen kuntien kehittämiseen
ei ole erikseen rahoitusta, ja se on kyllä valitettavaa.
Kuntien harkinnanvaraiset rahoitusavustukset kokonaisuutena pienenevät.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoitus vesihuoltotöihin
on pienenemässä. Meilläkin on Pirkanmaalla
suuri hanke: Hämeenkyrön, Ikaalisten, Mouhijärven,
Suodenniemen ja Vammalan vesihuollon yhteishanke. Sen kokonaiskustannus
olisi vain 12 miljoonaa, ja se ei ole nyt mukana valitettavasti
tässä budjetissa.
Työsuhdematkalippu on budjetissa hyvä asia, mutta
maaseudun bussiliikenteen tukirahat ovat valitettavasti pienenemässä.
Näin ei saisi olla. Maaseudun bussivuorot ovat todella
vaarassa.
Arvoisa puhemies! Valtionosuusesitys on kohtuuton Pirkanmaalle.
Ennakkolaskelmien mukaan maakunnista Pirkanmaa on menettämässä bruttomääräisesti
eniten eli noin 7,4 miljoonaa euroa vuodessa. Muun muassa maakunnan kuusi
kriisikuntaa häviäisivät uudistuksessa. Olenkin
sitä mieltä, että valtionosuusuudistus olisi
mietittävä vielä kahteen kertaan tässä vaiheessa,
ennen kuin valmistellaan samalla suuria kunta-alan uudistuksia.
Esimerkiksi kyläkouluista ollaan huolissaan. Ei välttämättä kyläkoulun lopettaminen
aina tuo haluttuja säästöjä.
Kyläkoulut ovat monen kylän henkinen selkäranka,
ja yhtenäiskoulut ovat sitä paitsi erittäin
tehokkaita.
Lapsiperheitä on muistettu budjetissa, mutta vielä ei
ole linjausta todella siitä, miten tasattaisiin työnantajille
perhevapaista aiheutuvia menoja. Naisvaltaisia työpaikkoja
voitaisiin näin lisätä. Ja tosiaan tänään,
juuri tänään, asiasta esitettiin raportti
ministeri Mönkäreelle. Toivottavasti se tuo tätä varten
tuleviin budjetteihin rahaa myös, koska ei kustannuksia
voi sälyttää pelkästään
työnantajille.
Mitä ylipäätään
tulee koulutukseen, yliopistojen rahoitus kasvaa 37 miljoonalla
eurolla. Suunta on oikea, kuten myös se, että teknologia-
ja innovaatiopolitiikan rahoituksen kasvu jatkuu myös ensi
vuonna. Suomen innovaatiojärjestelmän on oltava
maailman huippuluokkaa houkutellakseen yrityksiä ja työpaikkoja
kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tehtävä ei
ole vain heikoimmista huolehtiminen. Sekin on tärkeää,
ja tässä budjetti on oikean suuntainen, vaikkakaan
tietenkään ei opposition mielestä riittävä,
mutta ennen muuta hyvinvointiyhteiskunta luo meille toimintakykyä,
toimivia ja koulutettuja ihmisiä, jotka vievät
Suomea eteenpäin.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Alatalolle, kun puhuitte
alussa pitkään nimenomaan kansaneläkeläisistä ja
tästä 5 euron korotuksesta ja korostitte sitä,
että se korotus on suurempi heille, koska verovähennysjärjestelmä tuo
lisää tuloa. Valitettavasti on niin, että kansaneläkkeen
perusosaa saavat käytännössä eivät
maksa veroja ollenkaan, korkeintaan pientä kunnallisveroa.
Käytännössä tämä verohyöty
jää kansaneläkeläisiltä saamatta.
Se koskee ainoastaan suurempituloisia eläkeläisiä.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Joo, näin on, että ne, joilla
on ansiotuloeläkkeet, hyötyvät tästä,
nimenomaan. Näin on. Mutta halusin korostaa sitä,
että vaikka tosiaan 72 markkaa ei ole iso raha ja se menee monesti
kuluihin, joka tapauksessa se kohdistuu nyt moniin niihin ihmisiin,
joilla ei ole nimenomaan korkeita ansiotuloeläkkeitä,
vaan jotka ovat ihan tämän peruseläkkeen
varassa.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti
edustajia ja erityisesti oppositiota erittelemään
maamme vahvuuksia, heikkouksia, tulevaisuuden haasteita sekä sitä,
miten näihin haasteisiin vastataan. Maamme vahvuutena on
usean kansainvälisen tutkimuksen mukaan loistava kilpailukyky.
Se tarkoittaa sitä, että vauraalla Suomella on
kyllä varaa korjata nykyiset ongelmat, mikäli
vain tahtoa löytyy.
Maassamme on suuria heikkouksia laman jälkeisen valtion
budjettipolitiikan seurauksena. Ongelmat ovat niin mittavia, että ne
häiritsevät jo yhteiskunnan normaalia toimintaa
sekä kansalaisten toimeentuloa ja heidän tarvitsemiensa palveluiden
saatavuutta. Suurimpia heikkouksia ovat kuntien talouden ahdingon
vaikutus palveluiden järjestämiseen, infrastruktuurin
heikko tila, tuloerojen jatkuva kasvu sekä suuri, pysyvä työttömien
armeija. Suurin heikkous on ehdottomasti Vanhasen—Kalliomäen
hallituksen sokeus näiden ongelmien tunnustamisessa. Kun
on sokea, ratkaisujakaan ei voi löytää.
Tässä yhteydessä olisi meidän
kaikkien pysähdyttävä miettimään
maaherra Eino Siuruaisen sanoja hallintovaliokunnassa: "Ongelman poistamisen
mentaliteettiin on saatava muutos." Kokenut ja arvostettu Siuruainen
on oikeassa: ongelman poistamisen mentaliteettiin on todella saatava
muutos.
Ensimmäisenä haasteena koko eduskunnalle on
kuntien valtionosuuksien saaminen asianmukaiselle tasolle. Me kaikki
tiedämme, että nykyisillä valtionosuuksilla
kuntien talous on miinusmerkkinen niin kauas kuin vain silmä siintää.
Siten hoitotakuunkin toteutuminen jää epävarmaksi.
Lukuisat sairaanhoitopiirit ovat jo nyt ilmoittaneet, etteivät
rahat riitä hoitotakuuseen.
Omalta alaltani on esimerkkinä kuulolaitteiden saanti.
Puolet keskussairaaloista ilmoittaa, etteivät ne pysty
toimimaan lain mukaan. Monin paikoin kuulolaitetta pitää odottaa
yli kaksi vuotta. Hoitotakuusta ei saa tulla kikkalakia erään sairaanhoitopiirin
tapaan. Siellä oli kuulolaitejono alkukesästä vielä 18
kuukautta. Nyt se jono on lain mukainen eli 3 kuukautta. Tämä järjestyi niin,
että kaksi lääkäriä panostaa
tähän työhön. Heidän
panoksensa muuhun hoitotyöhön jää vähäiseksi.
Potilaita tämä lain noudattaminen ei ole auttanut
yhtään. Lääkärintutkimukseen
laitekelpoisuudestaan he pääsevät ajallaan,
mutta itse laitteen he saavat edelleenkin vasta 18 kuukauden kuluttua.
Kikkalakia pahempaa on, jos hoitotakuusta tuleekin yksityistämislaki.
Tässä pelkään keskussairaaloiden
päivystyksille ongelmia. Näin voi käydä,
mikäli leikkauksia ei voida tehdä ajallaan julkisella
puolella. Silloin osaavat lääkärit siirtynevät
sinne, missä ne toimenpiteet sitten tehdään.
Herra puhemies! Hoitotakuun kustannustenjaossa onkin palattava
terveysprojektin alkuperäiseen malliin. Kuntien rahoitusosuus
on siirrettävä takaisin kokonaan valtion kustannettavaksi. Sen
lisäksi valtion on maksettava kunnille kuuluvan 502 miljoonan
euron pakkolainan loppuosa jo ensi vuonna. Sitä rahaa kunnat
tarvitsevat muiden palveluiden järjestämiseen,
kuten ennalta ehkäisevään neuvolatoimintaan
sekä koulu- ja sosiaalihuoltoon. Suomen lapset ovat maailman
terveimpiä, mutta heidän varttuessaan lastenneuvolat
ja kouluterveydenhuolto on jätetty lähes oman onnensa
nojaan.
Suomi on saanut useana vuonna Pisa-tutkimuksissa parhaan maan
maineen. Tämä ei saa hämätä.
Opetuksessa on suuria puutteita. Siksi jatko-opintoihin lukioissa,
ammatillisissa oppilaitoksissa sekä korkeakouluissa on
panostettava paljon nykyistä enemmän.
Herra puhemies! Toisena haasteena meidän on panostettava
infrastruktuuriin aiempaa enemmän. Aiemmin edustajia on
syytetty siltarumpupolitiikasta. Tänä vuonna valtio
on itse joutunut korjaamaan kautta maan valtateiden siltarumpuja
hätäaputyönä. Samaan hätäaputyöhön
joudutaan turvautumaan vähän väliä myös
rautateillä yllättävien ratarikkojen
takia. Nyt niitetään 1990-luvun lopun satoa. Silloin
raakattiin neljänä vuonna muun muassa VR:n vaatimat
noin 200 miljoonan euron rahat perusradanpitoon. Arvoisat edustajat,
nyt tarvitaan infraan selvä tasokorotus.
Herra puhemies! Kolmantena haasteena on puuttuminen tuloerojen
kasvuun. Leipäjonot ovat todellisuutta ympäri
Suomea. Leipäjonot eivät kuulu hyvinvointivaltioon.
Heikko toimeentulo estää omakustannusten suuruuden
takia liian monen kohdalla jo hoitoon lähtöä.
Vanhasen budjettiesitys panostaa lapsiperheiden hyvinvointiin. Siinä ei
puhuta kuitenkaan lainkaan lapsiperheiden köyhyysongelmasta.
Tämänkin asian kohdalla hallitus lienee nostanut
kädet pystyyn.
Neljäntenä haasteena on työttömyyden
hoito. Minua ihmetyttää suuresti hallituksen uusi
linja. Se järjestää uutta matalapalkka-armeijaa,
missä työnantajan sosiaaliturvatuki on sitä suurempi, mitä kurjempaa
palkkaa se maksaa. Järjestääkö Vanhasen—Kalliomäen
hallitus työnantajille kilpailua, missä kapitalistisen
työn sankareille annetaan erikoispalkinto? Ihmettelen suuresti myös,
miten helpolla sosialidemokraatit tämän hyväksyivät.
Suurin tuki työnantajalle tulee nyt 1 150—1 600
euron palkanmaksulla. Se ei poista sitä nöyryyttävää ongelmaa,
että työntekijä ei tule tuolla palkallaan
toimeen. On vaikea ymmärtää, että rakennetaan
aktiivista järjestelmää, missä työntekijä nöyryytetään
menemään sosiaaliturvaluukulle.
Me vasemmistoliitossa vaadimme kunnon töitä kunnon
palkalla eli muun muassa palkkaperusteisissa työllistämistöissä valtiolle,
kunnille ja kuntayhtymille on palattava vuoden 2001 tasolle, mikä merkitsee
42 miljoonan euron lisäystä näiden kunnon
töiden järjestämiseen, joita kyllä kunnilla
ja valtiolla olisi.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksen sisältämä köyhyyspaketti
ei tule vähentämään Suomesta
köyhyyttä, vaan päinvastoin tällaisen
paketin vaikutus on aivan päinvastainen. Köyhyys
ja tuloerot tulevat lisääntymään
tässä maassa.
Omasta mielestäni eläkeläiset olisivat
ansainneet kunnon korotuksen nykyisen 5 euron sijaan. He saavat
17 senttiä päivässä. 20 euroa
kuussa olisi ollut sopiva korotus. Myös eläkeläisten
taitettu indeksi tulisi palauttaa takaisin malliin 50—50.
Indeksin palauttaminenhan oli yksi keskustan suurista vaalilupauksista,
kuten kansaneläkkeen pohjaosan palautus.
Työttömät hallitus on unohtanut ensi
vuoden köyhyyspaketissa kokonaan. Vasemmistoliitto vaati
työttömille peruspäivärahan
ja työmarkkinatuen korottamista vajaalla 2 eurolla päivässä, turhaan.
2 euron korotus olisi työttömän päiväbudjettiin
hyvä korotus, mutta hallitus päätti toisin.
Työttömille ei ole luvassa lantin lanttia. Kerrotaan,
että työpaikkoja syntyy ja sillä tavalla työllistetään
työttömiä. Se on hyvä ajatus,
mutta kun sitkeästi vuodesta toiseen on lähes
300 000 työtöntä, heille pitäisi
taata myös kunniallinen tapa elää.
Myös tiukalla olevat yksinhuoltajat ja lapsiperheet
on unohdettu tässä budjetissa. Heille olisi suonut
myös lisää rahaa.
Viime viikonlopun uutisissa kuultiin, että meillä Suomessa
on EU:n kalleimmat elintarvikkeet, ainakin kalleimmasta päästä.
Tämä johtuu muun muassa elintarvikkeitten liian
suuresta arvonlisäverosta. Se on myös huipputasoa
EU:ssa. Olen sitä mieltä, että tehtyjen
tuloveroalennusten sijaan olisi pitänyt selvästi
pienentää keskeisimpien elintarvikkeitten arvonlisäveroa.
Tällaisesta veronalennuksesta olisivat hyötyneet
kaikki, niin rikkaat kuin köyhätkin, ja näin
olisi köyhien ostovoimaa kasvatettu. Täällä ed.
Karttunen totesi, että hallitus on antanut verohelpotuksia
enemmän kuin kokoomus osasi vaatia ja unelmoida ennen vaaleja.
Mielestäni veronalennus olisi pitänyt antaa pienille
ja keskisuurille tuloille.
Arvoisa puhemies! Nelostien Lusi—Vaajakoski-välin
perusparannuksen poistaminen tiehankkeitten ykköskorista
oli väärä päätös.
Alkuperäisessä liikennehankesuunnitelmassa Nelostie
oli vielä ansaitsemallaan paikalla ensimmäisten
joukossa. Keski-Suomen tiestö on paikoitellen todella huonossa
kunnossa, vaikka juuri näillä teillä raskas
rekkaliikenne on vilkasta ja tie palvelee kahta miljoonaa sen varrella
asuvaa ihmistä. Nelostie kaipaa kipeästi rahaa,
jotta se saataisiin turvallisemmaksi ja vastaamaan nykyajan vaatimuksia.
Nelostie on tärkeä reitti myös Lapin
matkailijoille. Ei käy, että yksi tämän
maan pääväylistä on niin huonossa
kunnossa ja paikoin jopa hengenvaarallinen. Ei saa myöskään unohtaa,
että alueen alempiasteisen tieverkon kunto on huolestuttava,
se rapautuu koko ajan pahemmin. Sama tilanne on rataverkon kanssa. Joka
viikko kuulee, kuinka junat hidastelevat huonokuntoisten rataosuuksien
takia. (Ed. Vielma: Menetetään matkustajia!)
Arvoisa puhemies! Kotimaisen turpeen kilpailukyky pitäisi
huomioida päätöksenteossa. Kilpailu paranee
muuttamalla turpeen päästökerroin samaksi
kuin kivihiilellä on tällä hetkellä. Myös
turpeen käyttöä maamme huoltovarmuutena
tulisi kehittää. Turpeen merkitystä ei
pidä väheksyä, pitää muistaa,
että meillä on Suomessa enemmän turvetta
kuin Norjalla öljyvaroja. Turvevaroja on tällä hetkellä,
turvetta nostetaan vähemmän kuin sitä syntyy.
Kun käytetään kotimaisia energialähteitä,
joista tehdään sähköä ja lämpöä,
se myös työllistää Suomessa
varsinkin siellä, missä muutoin on vaikea työllistää.
Arvoisa puhemies! Valtio on ajanut kunnat nurkkaan. Rahat ovat
lopussa, mutta kuntia vaaditaan hoitamaan silti velvoitteensa ilman
apuja. Nyt on valtion viimeinen hetki maksaa takaisin kunnilta pakkolainaamansa
noin 300 miljoonaa euroa. Ne rahat tarvitaan, jotta kunnat pääsevät hoitamaan
velvollisuuksiaan sosiaali- ja terveyspuolella sekä koulutoimessa.
Velan takaisinmaksu on vähintä, mitä valtio
voi nyt tässä tilanteessa tehdä.
Veloista puheen ollen pitää muistaa, että varallisuusveron
poisto ja muut isot veronalennukset rahoitettiin osittain velkarahalla.
Rahoja tarvittaisiin myös kirjastojen ylläpitämiseen.
Nyt kunnat ajavat rahan puutteessaan kirjastoja alas, mikä on
suuri virhe.
Valtiovarainministeri Kalliomäki aloitti viime perjantaina
budjetin esittelyn sanoilla "nyt on pullat hyvin uunissa". Voi kyllä jokainen
miettiä, kenen pullat ovat hyvin uunissa, kenen eivät. Tällainen
köyhyyspaketti takaa, että työttömien, eläkeläisten
ja yksinhuoltajien ja muiden Suomen vähävaraisten
pullat palavat kyllä pahasti karrelle. Niillä,
joilta poistettiin varallisuusvero, pullat ovat varmaankin oikein
hyvin uunissa. Varmasti nättejä pullia tuleekin.
Sitten haluaisin vielä puuttua asiaan, mikä ei budjetissa
enää ole merkittynä, muun muassa lasten-
ja nuortenpsykiatriaan tarkoitettuihin rahoihin. Niitä on
aina eduskunta nostanut sinne takaisin ja korvamerkinnyt. Nyt ei
niitä ole taaskaan siellä ja nyt pitäisi
eduskunnan sitten taas nostaa ne rahat takaisin. Psykiatrisen potilaan
hoito on pitkäjänteistä työtä,
ei niin, että yhtenä vuotena otetaan ja toisena
vuonna annetaan. Siinä menevät rahat hukkaan ja
hoidettavat joutuvat heitteille.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesityksestä on
luettavissa paljon hyvää. Yhteisesti sovittu köyhyyspaketti
esimerkiksi, toisin kuin ed. Kangas täällä väitti,
parantaa lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien
asemaa.
Asumismenojen omavastuun poisto kohdistuu kaikkein vähävaraisimpiin
lapsiperheisiin. Se koskettaa yli 260 000:ta kotitaloutta
ja yli 400 000:ta henkilöä, siis myös
yksinhuoltajia.
Kansaneläkkeen 5 euron korotus tuntuu pieneltä,
mutta on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Kansaneläkkeitä on
tämän jälkeen korotettu tällä hallituskaudella
yhteensä 12 eurolla kuukaudessa eli saman verran kuin edellisen
hallituksen aikana. Tasokorotus nostaa myös muita kansaneläkkeeseen
sidottuja etuuksia, muun muassa yleisiä perhe-eläkkeitä,
luopumis- ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä sekä ylimääräisiä rintamalisiä.
Tärkeitä uudistuksia ovat myös vajaakuntoisten
ja vammaisten aseman parantamiset, esimerkiksi työosuusrahan
korotus on erittäin tärkeä asia.
Ensi vuoden budjetissa varaudutaan ikääntymisen
haasteisiin. Omaishoitajien alinta hoitopalkkiota nostetaan 67 eurolla
kuukaudessa 300 euroon kuukaudessa. Siis tulos tulee olemaan 300
euroa, tuo pienin hoitopalkkio. Omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion
indeksisuoja paranee, palkkio kytketään palkka-
ja hintakehitykseen. Omaishoidon asemaa vahvistaa myös oman
lain saaminen.
Ikäihmisten asemaa parantaa oleellisesti ensi vuonna
voimaan tuleva sosiaalipalveluihin säädetty hoivatakuu.
Se velvoittaa kunnat tekemään palvelutarpeen arvioinnin
määräajassa. Hoitotakuu sivumennen sanoen
etenee hyvää vauhtia ja sen onnistumisesta on
edelleenkin pidettävä huolta. Määrärahoja
hoitotakuusta ei ole järkevää leikata.
Erinomaista on, että lääkäripula
helpottaa. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin saadaan jo lääkärien
sijaisia selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Vuosikymmenen
loppuun mennessä valmistuu jo 500 lääkäriä enemmän
kuin jää eläkkeelle. Samaan aikaan hoitajapula
kuitenkin pahenee. Vaikka hoitajien koulutusta on lisätty,
me joudumme jatkossa turvautumaan myös ulkomaiseen työvoimaan.
Lapset ja nuoret pääsevät nyt entistä paremmin
psykiatriseen hoitoon. Tämäkin on totta. Tulokset
eduskunnan viitenä peräkkäisenä vuotena lisäämästä lasten
psykiatrian määrärahasta kantavat siis
kaunista hedelmää.
Työllisyyspolitiikan yksi ilonaiheista on matalan tuottavuuden
alojen työllistämistuki, joka suunnataan yli 54-vuotiaiden
palkkaamiseen. Alle 2 000 euron palkasta työnantaja
voi saada enimmillään jopa 220 euron tuen. Kotitalousvähennys
kaksinkertaistuu, ja nuorten työllistämistä tuetaan
monin eri tavoin. Erinomaisia asioita.
Yrittäjien työterveyshuolto laajenee, kun myös
sairaanhoitoa aletaan korvata.
Arvoisa puhemies! Pienen mutta kuitenkin huomattavan särön
muuten niin vakaaseen Vanhasen hallituksen uudistuspolitiikkaan
toi väylähankkeista käyty pieni kiista.
Vaikka perusteluja varmaan löytyy niin Tampereen läntisen
ohikulkutien toisen vaiheen kuin Oulussa Valtatien 20, Kuusamon
tien, parantamiseenkin, aiheutti niin sanottujen ykkös-
ja kakkoskorien sekoittaminen suuren pettymyksen. Eduskunnan onkin
nyt yhdessä saatava aikaan kirjaus ykköskorin
hankkeiden rakentamisesta ja rahoituksesta vielä tällä vaalikaudella.
Pidän myös itsestäänselvänä,
että jyväskyläläinen uusi liikenne-
ja viestintäministeri hoitaa meille keskisuomalaisille
niin kovin tärkeän Lusi—Vaajakoski-tiehankkeen
satamaan vielä tällä vaalikaudella. (Ed.
Pulliainen: Pitääkö läntisestä ohikulkutiestä ottaa
rahat?)
Varoja on irrotettavissa, jos Lohja—Muurla-tien, joka
toteutetaan elinkaarimallilla, laskentatapaa korjataan, kuten täällä on
esitetty moneen kertaan. Uusia väylien rahoitusmalleja
pitää tietenkin myös kehittää.
Ei olisi minusta huono idea lohkaista isompi osa valtionyhtiöiden
myyntituloista. Aivan perustellusti voitaisiin ohjata isompi osa
liikenneinfran kehittämiseen. Tiehankkeita ei pidä nähdä vain
menoerinä, vaan olennaisena osana elinkeinopolitiikkaa
ja alueiden vahvistamista.
Arvoisa puhemies! Kahteen epäkohtaan haluan puheessani
puuttua.
Toisen asteen opiskelijoiden asema jäi kulttuuriministerin
hyvistä yrityksistä huolimatta nyt budjetissa
korjaamatta. Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja
ei ole tarkistettu kahteentoista vuoteen. Lamavuosilta peräisin oleva
tulotaulukko ei ole seurannut tulotason kehitystä, joten
jo keskituloa vähemmän tienaavissa perheissä opintotuki
leikkautuu. Tulorajoja tarkistamalla parantaisimme kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Tätä asiaa
pitävät kaikkein kiireellisimpänä myös
opiskelijajärjestöt. Olen tehnyt aiheesta lakialoitteen
ja toivon, että saamme yhdessä korjatuksi tämän
selkeän epäkohdan.
Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä leikattaisiin
0,5 miljoonalla eurolla sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitusta.
Tämä ei ole mielestäni järkevää,
sillä osaamiskeskukset ovat lyhyessä ajassa ottaneet
kehittämistyön koordinaattorin paikan sosiaalialan
aluelähtöisessä kehittämistyössä.
Ne turvaavat edes jonkinlaisen jatkuvuuden tässä loputtomien
projektien Suomessa. Haasteet ikääntymisen talouspaineiden
ja yhteiskunnan eriarvoistumisen vuoksi ovat kovat, ja valtionhallinto
sälyttää osaamiskeskuksille jatkuvasti
uusia tehtäviä, eli perusrahoitusta ei missään
tapauksessa pidä leikata.
Arvoisa puhemies! Ed. Virpa Puisto nosti puheessaan esiin lastensuojelun,
moni muukin varmaan täällä, mutta erityisesti
Virpa Puisto, ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän.
Suurten kustannusten tasausjärjestelmän synnyttämisen
tavoite on varmasti ollut arvostettava, mutta käytännössä tämä tasausjärjestelmä on
kuitenkin synnyttänyt lastensuojelun sijaishuoltoon tilanteen,
jossa suurten kustannusten kompensaatiolla ohjataankin selvästi
myös sijaishuoltopaikkojen valintaa, ja se on osaltaan luonut
Suomeen muista Pohjoismaista aivan selkeästi eroavan laitospainotteisen
sijaishuollon. Laitoshoidon suhteellisen osuuden kasvu jatkuu edelleen.
Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen yhdessä tasausjärjestelmän
kanssa lisää laitoshoidon houkuttelevuutta, kun
perhehoitoa tukevaa sosiaalityötä ei tarvitse
kunnan lisäresursoida. Palvelujärjestelmän
organisoiminen jättää tällöin
kuitenkin lapsen edun toissijaiseksi lähtökohdaksi sijaishuollon
palveluita tuotettaessa. Kun tasausjärjestelmän
kompensaation kautta laitossijoittaminen on ollut kunnalle jopa
edullisempaa kuin sijoittaminen perhehoitoon, on maassamme sijoitettu
perhehoidossa pärjääviä lapsia
raskaaseen ja kuitenkin kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kalliiseen
laitoshoitoon. Nyt kunnissa jopa suunnitellaan uusien lastenkotien
rakentamista. Toivon syvästi, että lastensuojelua
kehitetään muiden Pohjoismaiden tavoin lähtökohtaisesti
perhesijoitusten suuntaan. Hämeenlinnan kaupungissa esimerkiksi,
jossa on tehty määrätietoista työtä perhehoidon
kehittämiseksi, lastensuojelun sijoituksista jopa 70 prosenttia
tehdään tällä hetkellä nimenomaan
perheisiin.
Arto Seppälä /sd:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen
hallituksen ministerin Antti Kalliomäen talousarvioesitys
vuodelle 2006 on tarkan euron budjetti. Siinä ei liikoja
luvata kenellekään. Ettei vaan toisaalta sitten
vedetä liian kireää rahapolitiikkaa,
koska Suomen talouden näkymät ovat parantuneet
heikon alkuvuoden jälkeen. Kasvun uskotaan lisääntyvän vuoden
jälkipuolella, kun kotimaisen kulutuskysynnän
ja rakentamisen ohella myös teollisuuden tuotanto kasvaa
viennin vilkastumisen seurauksena. Hallituksen kulutuskysyntää ja
investointeja tukeva talouspolitiikka on tuottamassa siis hyviä tuloksia.
Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta jälleen läntisen
Euroopan talouskasvultaan nopeimmin kasvavien maiden joukkoon. Tärkeää on
kuitenkin, että talousarvioesitys tukee työllisyyttä sekä parantaa
kaikkein pienituloisimpien asemaa.
On positiivista havaita, että hallituksen talousarviossa
panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan niin pitkäaikaistyöttömien
kuin myös nuorten osalta. Työllisyys on lähtenyt
selvään nousuun. Tutkimuksen mukaan vuoden alkupuoliskolla
työssä on ollut 40 000 henkeä enemmän kuin
vuotta aiemmin. Myös talousennusteet näyttävät
pohjustavan työllisyyden nousua jatkossakin. Työllisyysasteen
kasvattaminen on kirjattu osaksi hallituskauden tärkeimpiä tavoitteita,
ja ensisijaisen tärkeää se on myös
hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta. Onkin huojentavaa,
että hallitus ei ole talousarviossaan tuudittautunut hyvän
olon tunteeseen työllisyystilanteessa, vaan siinä esitetyt
muutokset tulevat pitämään huolta työllisyyden
myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessakin.
Lähes 24 miljoonan euron lisäpanostus nuorten
yhteiskuntatakuun toteuttamiseen on merkittävä osoitus
nuorten työelämästä syrjäytymisen lisääntymisen
havaitsemisesta. Yhdessä nuorten yhteiskuntatakuun sekä nuorten
työpajatoimintaan esitetyn 1,5 miljoonan kehittämisrahan
turvin on hyvä lähteä eteenpäin.
Tämä on myös iso edistysaskel monivuotiselle
työlle työpajatoiminnan kehittämisen
ja vakinaistamisen puolesta. Työpajatoimintaan osallistuu
10 000—12 000 asiakasta vuodessa. Näin
ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja
tuetaan vaikeuksissa olevia nuoria ja autetaan heitä koulutukseen
ja työelämään hakeutumisessa.
Lisäksi käynnistettävä Omakymppi-hanke
ehkäisee paitsi työstä myös
koulutuksesta syrjäytymistä. Koulupudokkaat saadaan näin
parhaiten takaisin koulun penkille.
Myös erilaiset tarpeet on huomioitu talousarvion työmäärärahoissa.
Matalapalkkaisten työntekijöiden tukemiseen tarkoitettu
kotitalousvähennyksen enimmäismäärän
kaksinkertaistaminen muokkaa tukea paremmin työllistäväksi.
Yli 54-vuotiaiden työntekijöiden työllistämistä tuetaan
sekä myös rakenteellista työttömyyttä pyritään
helpottamaan pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuulla.
Sosialidemokraatit ovat painottaneet erityisesti lapsiperheiden
ja yksinhuoltajien sekä eläkeläisten
ja pitkäaikaistyöttömien aseman parantamista.
Nykyinen hallitusohjelma sisältää merkittäviä lapsiperheiden
ja eläkkeensaajien sosiaaliturvaa parantavia uudistuksia,
jotka on toteutettu sovitusti tai osin aikaistettuna. Ed. Karttunen
alkuillasta näki tilanteen aivan toisin. Jotenkin tuntui,
että hänellä on jokin suodatin päällä.
Arvoisa puhemies! Budjettiesityksen niin sanotun köyhyyspaketin
toimenpiteet ovat monipuolisia ja tarpeellisia, vaikkakin työmarkkinatuen
korotuksen jättäminen esityksen ulkopuolelle on
suuri pettymys. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto
on muutos, joka auttaa suoraan kaikkia toimeentulotuen saajia, joita vuosittain
on runsaat 400 000. Erityisen tärkeää omavastuun
poistossa on se, että se hyödyttää suoraan
niitä 70 000:ta köyhintä kotitaloutta,
jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa. Muutos lisää suoraan
käteenjäävää tuloa
ja estää vuokrarästien kertymistä sekä asuntojen
irtisanomisia, joita nykyinen omavastuu on aiheuttanut. Tästä esityksestä hallitus
on saanut kiitoksia erityisesti vasemmistoliiton edustajilta, ja
ed. Virtanen on kehunut tätä erinomaisesti tässä salissa
tänään iltapäivällä.
Kansaneläkkeisiin tehdään lakisääteinen
indeksikorotus vuoden 2006 alusta. Tämän lisäksi kansaneläkkeisiin
tehdään tasokorotus, joka toteutetaan 1.9.2006
alkaen. Tämän soisi kyllä tulevan jo
heti vuoden 2006 alusta lukien. Korotus hyödyttää sekä pelkkää kansaneläkettä saavia
että myös
niitä, jotka saavat pientä työeläkettä. Korotus
nostaa myös muita kansaneläkkeeseen sidottuja
etuisuuksia, joita ovat yleiset perhe-eläkkeet, luopumistuet
sekä sukupolvenvaihdoseläkkeet ja ylimmät
rintamalisät sekä sotilasavustukset. Lisäksi
kaikkien eläkeläisten, myös työeläkkeellä olevien,
ostovoima paranee eläketulovähennyksen nousun
myötä. Tasokorotuksen kustannusvaikutuksiksi arvioidaan
vuositasolla noin 41 miljoonaa euroa.
Sosialidemokraatit voivat olla tyytyväisiä edellä oleviin
asioihin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin
katsoen, mihin ensi vuoden painopisteet sitten kohdistetaan.
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on eräitä hyvin
huolestuttavia piirteitä. Haluankin nostaa esille erään
ensi vuoden talousarvion keskeisimmistä heikkouksista,
liikenneinfran. Miksi ministeri Luhtasen sopimus, neljän
muun ministerin kanssa sopima ja eduskunnan hyväksymä sopimus,
ei kestänyt pääministerin ja valtiovarainministerin
käsittelyssä? Tällainen toiminta ja menettely
on hyvin kyseenalainen, kun katsoo tilannetta eduskunnan näkövinkkelistä.
Liikenneyhteydet ovat hyvin tärkeät maakuntien
kehittymiselle ja niiden mahdollisuudelle kehittää itse
omaa toimintaansa. Yritykset investoivat sellaisiin maakuntiin ja
kasvukeskuksiin, joihin on hyvät liikenneyhteydet. Itä-Suomen kaksi
hanketta olivat ministeri Luhtasen paketissa mukana, mutta lämmin
kesä muutti kaiken niin, että Etelä-Savon
maakunnan ja koko Itä-Suomen pääväylä Valtatie
5 ja Savonlinnan liikennejärjestelyt eivät ole
ensi vuoden talousarviossa mukana. Talouden kasvun myötä pitää hallituksen
ja eduskunnan lisätä Etelä-Savon tiehankkeet
aloitettavaksi liikenneturvallisuuden ja logistiikan parantamiseksi
Valtatie 5:n osalta pikaisesti. Valtatie 5, 21 miljoonan euron hanke,
ei ole mahdoton toteuttaa, se on vain tahdosta kiinni.
Rataverkon laajentaminen on kansantaloudellisesti kannattavaa,
ja näin ollen eduskunnan tulisi jatkossa lisätä myös
rautatieverkon uusinvestointeja. Uusista ratahankkeista nostan esiin
esimerkkinä Lahti—Heinola—Mikkeli välisen
yhteyden, joka parantaisi kannattavuutta ja lisäisi Savon-radan
liikennettä merkittävästi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kunta- ja palvelurakenteen
uudistamisessa on käynnissä hyvin mielenkiintoinen
keskustelu. Meillä ei ole aikaa hukata yhtään,
vaan nyt on tartuttava toimeen niin, että kuntien päättäjien
pitäisi ottaa niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen
ja aloittaa kuntarakenteen purkaminen mahdollisimman nopeasti. (Puhemies:
Aika!) Valitettavasti ensi vuoden budjetti tukee (Puhemies koputtaa) alle
10 000 asukkaan kuntia valtionosuusuudistuksen ensimmäisen
vaiheen aikana sellaisella uskomuksella, että mitään
ei tarvitse tehdä.
Toinen varapuhemies:
Seuraavan puheenvuoron pitää ed. Vielma. Sen
jälkeen olemme varautuneet ministeri Hyssälän
puheenvuoroon, jonka puheenvuoron jälkeen puhemies tulee
sallimaan kutakuinkin puolen tunnin debatin hänen virittämästään
aiheesta.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että asioita
katsotaan positiivisesta näkökulmasta jopa vaikeinakin
aikoina. Optimisteja aina tarvitaan. Tämä ei saa
johtaa kuitenkaan siihen, että tosiasioita ei tunnisteta
eikä tunnusteta. Vielä vaarallisempaa on sulkea
niiltä silmänsä. Nämä ajatukset
tulivat mieleeni kuunnellessani pääministeri Vanhasen
talousarviota kuvaavia ylistyspuheita.
Meille kerrottiin työllisyys- ja työttömyystilanteista
pelkkää positiivista, vaikka totuus on se, että meillä on
aivan uusimman tilaston mukaan yli 269 000 työtöntä eli
nelinkertainen määrä verrattuna siihen
tilanteeseen, jolloin tähän maahan Urho Kekkosen
toimesta runnottiin niin sanottu hätätilahallitus.
Muistin virkistämiseksi todettakoon, että tuossa
hallituksessa olivat mukana myös sosialidemokraatit ja
keskusta, niin kuin nytkin. Tällä kertaa hallitus
ei näe minkäänlaisia ongelmia, vaan latelee
eteemme lukuja, kuinka kilpailukykymme on erinomainen ja kestää kansainvälisen
vertailun, kuinka hyvä on kehityksen yleinen suunta, kuinka
työttömyys laskee ja työllisyys kasvaa.
Näyttää siltä, että hallitukselta puuttuu
yksinkertaisesti ote elävään elämään.
Arvoisa puhemies! Kysyn jälleen kerran poliittisen
moraalin perään. Täällä ed.
Viitanen ryhmäpuheenvuorossaan kehui sosialidemokraattien
linjaa ja parjasi muita, etenkin kokoomuslaisia. Hän ei
ole näköjään ymmärtänyt
sitä, että vuoden 2006 talousarviossa on suoranaisia
ihmisarvoa loukkaavia ehdotuksia. Mitä muuta on 5 euron
korotus kansaneläkkeeseen? Saamme varmaan ministeri Hyssälältä tähän
kohta vastauksen. Kuten jo debatissa totesin, tuolla summalla saa
kahdet munkkikahvit tuolta oven takaisesta kuuluisasta kuppilasta,
ja se on vaivaiset 1 vanha markka päivässä jokaista
kansaneläkeläistä kohti. Köyhyyspaketti
on todella nimensä mukaisesti köyhä ehdotus.
Arvoisa puhemies! Kysyisin paikalla olevalta ministeriltä,
kun hän käyttää puheenvuoron: mikä on
istuvan hallituksen aluepolitiikka? Keskisuomalaisena kansanedustajana
on pakko todeta, etten ole nähnyt minkäänlaisia
todellisia merkkejä aluepolitiikan harjoittamisesta esimerkiksi
Keski-Suomessa. Toivon mukaan saamme esimerkin, muutakin kuin lapsiasiainkeskus
Keski-Suomesta sosiaalialalta. Päinvastoin poliittisen
kähminnän seurauksena Keski-Suomi on paitsiossa
monen hankkeen ja asian osalta. Pahin mahdollinen esimerkki tuosta
toiminnasta oli tiehankkeiden käsittely hallituksessa.
Siinä ylikävelivät ministerit toisiaan,
ja voittaja oli luonnollisesti valtionvarainministeri, ja jälleen
kerran Keski-Suomi jäi nuolemaan näppejään.
Keski-Suomi saa parin päivän päästä uuden ministerin,
sosialidemokraattien Susanna Huovisen. Toivon vilpittömästi
hänelle onnea ja rohkeutta ajaa keskisuomalaisten etua.
Mikäli Valtatie 4:ää ei ole mahdollista
aloittaa ensi vuonna, niin kuin itse nyt toivoisin ja olen toivonut
pitkän aikaa, on se ehdottomasti saatava vuoden 2007 talousarvioon.
Siinä on uudelle ministerille todellinen näyte
edessä.
Kun on puhuttu hankkeitten rahoituksesta, mielestäni
hallituksen tulisi selvittää mahdollisuudet käyttää valtion
omaisuuden myyntituloja tutkimus- ja tuotekehittelyyn sekä teiden
ja rataverkon rakentamiseen enemmän kuin käytössä oleva
linjaratkaisu mahdollistaa eli 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta
10 prosenttia. Tämä olisi erittäin järkevää työllistävää toimintaa,
kun omaisuutta myydään, sijoittaa sitä toiseen
paikkaan tuottavasti, ja jos se missään on tuottavaa, niin
se on väylärakentamisessa, koska se palvelee elinkeinoelämää ja
kaikenlaisia yrityksiä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana kuntahallinnosta. Istuva
hallitus on kiristänyt kuntien talouden äärimmilleen
muun muassa 280 miljoonan euron leikkauksin. Kuulimme tänä päivänä muun
muassa keskisuomalaisen terveysalan ammattikunnan huolia tältä osalta.
Kuntahallinto on pikaisen remontin tarpeessa. Tältäkin osin
tilanne näyttää todella vakavalta, koska
hallituksen sisällä on monta linjaa eikä asia
ole kenenkään hyppysissä. Pelkään
pahoin, että tuleva talvikausi kuluu tuloksettomaan selvittelyyn
ja keskusteluun, jopa riitelyyn, eikä ennen vaaleja synny
kuntien kannalta kestäviä ja pysyviä ratkaisuja.
Ja kaikesta tästä tämän hallituksen
toimettomuudesta, johtamattomuudesta, kärsii ei kukaan
muu kuin kuntalainen, Suomen kansalainen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Täällä on tämän
päivän keskustelussa tullut aika monia kysymyksiä,
jotka koskevat allekirjoittaneen toimialaa, ja yritän niihin tässä osaltani
vastata.
Ensinnäkin haluan todeta, että meillä kansaneläke
pohjoismaisittain katsottuna, tarkasteltuna, on jäänyt
vaatimattomalle tasolle. Erityisesti yksinasuvilla pientä eläkettä saavilla
naisilla on todettu olevan toimeentulovaikeuksia; naisten työura
on jäänyt usein lyhyemmäksi kuin miehillä,
ja kun mies kuolee, toimeentulo vaikeutuu. Meillä on köyhyysasteen
alapuolelle jääviä eläkeläisiä,
joita tulisi voida auttaa. Meillä yhteensovitussäännöt,
kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitussäännöt,
kuitenkin ovat sen laatuiset, että pelkästään
tätä minimieläkettä ei voi korottaa,
vaan korotus tehdään, juuri niin kuin nyt on tehty,
660 000:lle. Siinä on työeläkettä saaviakin.
Mielelläänhän heillekin korotuksen suo,
totta kai. Mutta kun rahasta on pulaa, niin miettii, pitäisikö meillä ottaa
käyttöön joku takuueläke, joka
varmistaisi, että kaikki saisivat kohtuullisen minimieläkkeen
aikaisemmasta työhistoriasta riippumatta.
Silloin, kun itse pohdin näitä asioita keskustan
perustulotyöryhmän puheenjohtajana, niin muistan
hyvin, että silloin pienimmät eläkkeet olivat
sellaisia — silloin puhuttiin vielä markoista — 2 000—3 000
markan eläkkeitä, ja pohdin kyllä, että meidän
pitäisi päästä 2 000—3 000 markan
eläkkeistä 3 000—4 000
markan eläkkeisiin. Silloin pohdin näin, ja tämä on
minusta edelleen sellainen tavoite, koska muuten ei kerta kaikkiaan
niillä pienimmillä eläkkeillä elä.
Nyt mietin tätä takuueläkekysymystä.
Meillä erilaisilla tuilla sitten korvataan tätä puuttuvaa eläkettä.
Meillä on esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuet.
Sitten meillä on tehty paljon erilaisia uudistuksia, joita
tehdään tälläkin vaalikaudella, jotka
koskettavat näitä pienimpiä eläkeläisiä: omaishoidon
uudistukset; sitten meillä tulee niin sanottu hoivatakuu;
hoitotakuu, elikkä palvelut kohdistuvat tähän
joukkoon; palvelusetelijärjestelmä; kotitalousvähennyksen
laajennus hoitoon ja hoivaan. Meillä on tehty mittavia
uudistuspaketteja, nytkin ensi vuoden budjetissa mittava uudistuspaketti
juuri eläkeläisille, eläkeikäisille, ikäihmisille,
tähän eläkkeen kompensaatioon, että sillä pystyttäisiin
elämään.
Olen sitä mieltä, että meillä on
tarve tämän sosiaaliturvajärjestelmän
selkeyttämiseen ja yksinkertaistamiseen. Nythän
on käynyt niin, että eläkkeensaajan hoitotukea
eivät kaikki ne edes osaa hakea, jotka olisivat siihen
oikeutettuja. Silloin voisi pohtia kyllä, onko tämä järjestelmä oikeudenmukainen,
onko riittävästi tiedotettu vai onko järjestelmä oikeudenmukainen.
Kyllä mielestäni tätä palvelujen,
maksujen, tukien välistä suhdetta, kansaneläkeindeksin,
työeläkeindeksin yhtenäistämistä,
kaikkia näitä, kyllä pitää tässä pystyä katsomaan
ja tarkastelemaan.
EU on meillä kiinnittänyt huomiota tähän
eläkepoliittisessa arviossaan, nimenomaan näihin pienimpiin
eläkkeisiin, näiden naisten asemaan, jotka saavat
sitä kaikkein pienintä eläkettä ja
elävät todella siellä köyhyydessä.
Mielestäni nyt eduskunnankin pitäisi asiallisesti,
rakentavasti ja ratkaisumalleja hakien pyrkiä tähän
vakavaan kysymykseen paneutumaan ja tätä pohtimaan eikä politikoida
ja yhtä mantraa heitellä sieltä pari
vuotta, vaan ruveta hakemaan siihen ratkaisumallia, miten voitaisiin
parantaa tätä kysymystä.
Vielä haluan todeta, että kyllä byrokratian pyörittäminenkin
maksaa. Siellä on niin monenlaista viidakkoa nyt, että mitä maksaa
kaikkien näitten asioitten pyörittäminen.
Me olemme tämän tilanteen edessä ennemmin
tai myöhemmin. Tämä kysymys on täällä,
ja se on ratkaistava. Varmasti menee ensi vaalikaudelle, koska tässä pitää varmaan
tehdä selvityksiä, miten näitä rakenteita
uudistetaan, koska nykyjärjestelmä ei ilman, että tulee
paljon väliinputoajia, kyllä taivu siihen, vaikka
sekä hallitusneuvotteluissa että nyt, kun köyhyyspakettia
tehtiin, tätä asiaa paljon pohjustettiin ja haettiin,
mutta ei onnistu. Kyllä se on silloin kaikille niille,
jotka kansaneläkettä saavat, tämä oikeudenmukaisinta
antaa ja myöskin näin tasa-arvon kannalta oikein.
Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen kyllä tästä omaishoidon
uudistuksesta ensi vuonna. Kykenemme 67 eurolla kuukaudessa korottamaan
sitä kaikkein pienintä tukea. Nämä ovat usein
juuri eläkeläisiä, jotka hoitavat toisiaan,
ja tässä omaishoidossa pystymme etenemään
ja ennen kaikkea saamme siihen oman lain. Se nostaa tämän
omaishoidon kunnan palvelujärjestelmässä aivan
toiseen malliin, kun on oma laki, jota voidaan kehittää.
Sen lisäksi tämä saattohoidon 600 euron
kuukaudessa oleva alku: Toivon, että se on sellainen inhimillinen
avaus tässä kovassa maailmassa jokaiselle, joka
haluaisi pysähtyä hetkeksi läheisensä poismenon
aikana, jotta siihen olisi mahdollisuus, ja toivon, että kunnat
tarjoavat sitä näissä terminaalihoito-
ja saattohoitovaiheissa. Ihan tällainen inhimillinen avaus,
pieni avaus toisenlaiseen maailmaan kuin ehkä olemme tottuneet.
Sitten hyvät edustajat, niin sanottu hoivatakuu myöskin
tulee näille ikäihmisille, joista nyt puhun, elikkä palvelutarpeen
arviointi, jotta oikea-aikaisesti ikäihmisille, vanhuksille,
kyettäisiin palvelut antamaan ja näin sitten voitaisiin siirtää myöhemmäksi
sitä laitoshoitovaihetta.
Puhemies:
Myönnän vastauspuheenvuoroja ja pyydän
huomauttaa, että ministeri Hyssälä vastaa
valtioneuvostossa peruspalveluista ja eläkekysymyksistä vastaa
ministeri Mönkäre.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En todellakaan aio toimia ryhmäjohtajamme
Zyskowiczin stuntwomanina tässä kuumassa kansaneläkeasiassa,
vaikka kieltämättä mieli tekisi.
Kolme kysymystä ministeri Hyssälälle:
Tulee hoivatakuu, hyvä asia. Tähän
hoivatakuuseen liittyy mitä suurimmassa määrin
vanhusten kotipalvelujen tarve. Kotipalvelujen tarjoaminen on pysynyt
ennallaan tai jopa vähentynyt. Se tuottaa suuria ongelmia
vanhusten kotihoidossa. Miten tätä asiaa voidaan
kohentaa?
Toinen kysymys: Lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin
on vuosittain osoitettu korvamerkitty määräraha.
Nyt sairaanhoitopiirien vastuuylilääkäreiltä kuuluu
kummia, että mikäli tämä raha
poistuu, palvelut heikkenevät. Miksi tätä 5:tä miljoonaa
euroa, joka tämän vuoden budjetissa on, ei ole
löytynyt tähän tärkeään
palveluun?
Kolmas kysymys: Osaamiskeskusten tarkoituksena on kehittää alueiden
sosiaali- ja terveyspalveluja, konsultoida, tutkia. Niiden määrärahoja
on vähennetty puolella miljoonalla eurolla. (Puhemies koputtaa)
Se merkitsee käytännössä henkilöstövähennyksiä.
Miksi näin?
Puhemies:
Myönnän tässä useita vastauspuheenvuoroja
peräkkäin. Sitten ministeri voi tahtoessaan vastata,
ja sitten vielä jatketaan, että on aikaa debatoida.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Te puhuitte eläkeasioista, arvoista
ministeri, ihan oikein. Nyt rupesitte sentään
vähän puolustautumaan, kun teitä on melkein
niin kuin koulukiusattuna täällä pidetty. Mutta
toimet vielä puuttuvat, siinähän tämä ongelma
tietenkin on.
Sitä minä en ymmärrä — te
olette olleet näissä ministeriryhmissä mukana — miksi
ei mene perille se tieto, että suorin ja suurin tie Suomessa köyhyyteen
on työmarkkinatuen pienuus. Siihen ei esitetä minkään
näköistä korotusta. Se on kuitenkin se
köyhyyden suurin aiheuttaja tässä maassa.
Mikä siinä nyt mättää,
että se tieto ei mene perille? Oikein puhuitte eläkeasiasta,
toimia kun vielä alkaisi tulla, niin parempaan mennään
siltä osin, mutta mikä on tässä työmarkkinatuessa,
että sen pienuutta ei myönnettä tai ei
ainakaan koroteta sitä työmarkkinatukea? Se on
köyhyyden pääsyy Suomessa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olisin ministeriltä kysynyt
hoitotakuusta. Olin maanantai-iltana suuren hämmennyksen
vallassa Oulun valtuuston budjettiluonnosteluinfossa, kun kaikki
asiat, mitkä liittyivät sote-puoleen, oli nyt
nostettu aivan kokonaan erikseen, ja syy oli se, että jotakin on
nyt hämminkiä ministeriön ja kentän
välillä hoitotakuujärjestelyissä.
Onko siinä nyt joistakin rahavirroista kysymys vai mistä?
Olisi erinomaisen hyvä, jos ministeri selvittäisi
tätä asiaa, koska jokainen meistä tietää,
mikä osuus näillä asioilla on tuommoisen
kunnan budjetissa, ja sitten tavallaan siinä on kaikki
auki.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän, että teillä,
ministeri Hyssälä, on hyvää sydäntä ja
hyvää tahtoa, mutta välillä näyttää siltä,
että jäätte kovin yksin hallituksen sisällä näiden
pienituloisten eläkeläisten asemaan liittyvissä kysymyksissä,
samoin kuin esimerkiksi alkoholipolitiikassa, josta julkaisitte erinomaisen
kolumnin Helsingin Sanomissa, mutta viesti kaikui hallituksen sisällä kuuroille korville.
Tämä 5 euron kansaneläkkeen tasokorotus
ei ole juuri herättänyt kentällä kiitosta,
ja aivan oikein totesitte, että eläkeläisten
kannalta ovat tärkeitä myös palvelut
ja palvelumaksut. Pyytäisin teiltä kommenttia
näistä työryhmän alustavista esityksistä,
joissa on suunniteltu näihin sosiaali- ja terveyspalvelumaksuihin
korotuksia ensi vuoden alusta ja niiden sitomista indeksiin. Mielestäni
indeksiin ei tule sitoa, niin kauan kuin monet etuudetkaan eivät
ole sidottu indeksiin, esimerkiksi sairauspäiväraha, äitiyspäiväraha,
lapsilisät, kotihoidon tuki jne. Omaishoidon tuen uudistus
on erinomainen ehdotus, mutta kysyn, miksi ei lähdetty
kokonaan selvitysmies Elli Aaltosen erinomaisen ehdotuksen pohjalta,
joka olisi merkinnyt myös omaishoidon tuen saajien määrän
kaksinkertaistamista muutaman vuoden sisällä.
Sitten vielä kysyn, miksi (Puhemies koputtaa: Aika!)
jäi tämä 25 miljoonan euron leikkaus
tähän Kansallisen terveysprojektin rahoitukseen.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen perusosa on 378 euroa 50 senttiä.
Hallitus on hyvällä tavalla tehnyt esityksen,
että asumisen 7 prosentin omavastuu poistuu. Tänä päivänä monta
kymmentä puheenvuoroa on puuttunut tähän
kysymykseen, ja pitkään jatkunut piina näyttää saavan
myönteisen ratkaisun. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi nyt
Helsingissä, kun tilanne jatkuu kuukaudesta toiseen ja
näillä näkymin vuosi tästä eteenpäin, se
tarkoittaa edelleen lisääntyviä häätöjä ja
hyvin suurta lisäresursointia sosiaalityöhön,
jossa joudutaan tämän kysymyksen ratkomisen kanssa painiskelemaan,
niin että itse siihen toisen laatuiseen sosiaalityöhön
sitten ei riitä resursseja. Minua ja monta muuta edustajaa
nyt painaa se, miksi ei voitu ajatella, että tämä 7
prosenttia poistuisi jo vuoden alusta.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Perhepolitiikan alalla on saatu käänne
aikaan. Lapsimyönteisyyttä meillä yhteiskunnassa
tarvitaan. Se on vastaus osaltaan siihen ikääntymiseen
pitkällä aikavälillä, joka meillä on
käynnissä. Hallitus on tähänkin
tarttunut, ja se on hieno asia, omaishoidon kehittämisen
avulla ja muun muassa kotitalousvähennyksen myötä.
Yrittäjäkysymykset ovat myös olleet esillä ja yrittäjien
sosiaaliturva. Nythän me tarvitsemme uusia yrityksiä,
ja hoiva-alalla varmaan niitä saadaan. Nyt yrittäjien
sosiaaliturvassa ollaan lähdössä liikkeelle.
Millä aikataululla tässä päästään
etenemään ja miten tämä maatalousyrittäjien
puoli, ennen muuta lomakysymys, jota on myös karjatalousyrittäjien
osalta toivottu, saataisiin eteenpäin?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla ministeri Hyssälän
pohdintaa näistä ongelmista, mitä hänen
toimialallaan on. Siinä oli vaan yksi ongelma. Te ette
kertonut, että te olette perustamassa tai perustanut työryhmän
miettimään muun muassa näitä seikkoja.
Suosittelen sitä ministerille. Se on ainoa tapa konkreettisesti
edetä. Sanalla "arvostus" vähän tulkitsisin
hallituksen päätöstä, jossa
rouva ministeri on ollut mukana. Te ette arvosta sotavammaisia aivan
selvästi. Sotainvalideja tässä maassa
on 12 600 ja sotaleskiä on 160. Keski-ikä on 84
vuotta. Edelleen heille annetaan tai ei anneta tiettyjä palveluita,
kuntoutuspalveluita, haitta-asteprosenttiin vedoten. Minusta se
on sivistysvaltiossa ennenkuulumatonta. Teksteissä puhutaan
myöskin, ovatko he työkyvyttömiä vai
ei. Se on aivan outo määritelmä. Hallituksen
olisi pitänyt tällä puhdistaa pöytä kertaheitolla,
jos te olisitte arvostanut sotainvalidien asiaa. Eläkepolitiikka
olisi toinen samanlainen, jossa ne, jotka ovat taitetun indeksin
kohteena, menettävät ostovoimaa joka vuosi, vaikka raha
tulee kiertämään yhteiskuntaan takaisin. (Puhemies
koputtaa: Aika!) En ollenkaan ymmärrä, että tätä ei
voisi paremmin selvittää.
Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä käytti
sanaa hoivatakuu. On todella hienoa ollut huomata, että leikkausjonoja
meillä on purettu kyllä kiitettävästi,
mutta entä vammaiset, vanhukset ja pitkäaikaissairaat?
Heidän kohdallaan hoitotakuu on kyllä kaukana.
Te puhuitte hoivatakuusta. Kuvitteletteko te todellakin, että sillä hoivan tarpeen
arvioinnilla, palvelusuunnitelman tekemisellä, mitä nyt
esitetään tässä laissa, hallituksen
esityksessä, mikä meillä on valiokunnassa, sillä todellakin
hoiva taataan. Olihan hoitotakuussakin sanottu selvästi,
että pitää antaa sitä hoitoa.
Tässä laissa puhutaan, mihin viittasitte, vaan
palvelutarpeen arvioinnista.
Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota, on päihde-
ja huumehoitopalvelut. Meillä on hoidon tarve merkittävästi
suurempi kuin tarjonta. Juuri tällä viikolla on
ollut tällainen "Päihdepäivät",
jossa on päihdebarometri esitelty, ja siellä kyllä nähdään,
että kokonaiskulutus on kasvanut voimakkaasti ja erityisesti
suurkuluttajat ovat lisänneet juomistaan. (Puhemies koputtaa:
Aika!) Miten aiotte toimia?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, te puhuitte
kauniista periaatteista. Vanhoissa palkkaneuvotteluissa aina sanottiin,
että kun sanotaan, että kyse on periaatteista,
ei rahasta, niin kysymys on kuitenkin rahasta. Niin tässäkin.
Millä tavoin te uskotte, että kunnat selviävät
tästä kaikesta kauniista, josta tekin puhuitte?
Jo pelkästään tämä toimeentulotuen
asumismenojen omavastuun poisto aiheuttaa kunnille merkittävän
menojen lisäyksen, budjettikirjan mukaan 7 miljoonaa euroa.
Todellisuudessa summa on ainakin kolminkertainen. Miten te ajattelette,
että kunnat näistä velvoitteistaan selviävät?
Erityisesti hoitotakuun osalta, joka jäi tämän
vuoden budjetissa liian vähälle resursoinnille,
se näkyy nyt kuntien taloudessa, ja aivan samalla tavalla
näyttää käyvän tänäkin
vuonna.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Meillä on Suomessa lääkäreitä ilmeisesti
enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta kuitenkin monilla kunnilla
on ongelmia täyttää lääkärinvirkoja.
Kun joudutaan ostamaan näitä ostolääkäreitä,
niin se tulee erittäin kalliiksi, ja saatavuus joillakin
alueilla on myös niiltä osin heikko. Onko hallitus ryhtymässä joihinkin
toimenpiteisiin, joilla voidaan turvata perusterveydenhuollon toimivuus myös
näiltä osin? Esimerkiksi meillähän
on lentäjillä tämmöinen työvelvoite,
että kun heidät kalliisti koulutetaan, niin heidän
tulee olla tietty aika palveluksessa. Voisiko tulla myös
tällainen kysymykseen lääkärien
osalta?
Arja Alho /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kannustaa ministeri
Hyssälää hänen työssään.
Mielestäni todella hyvin monia myönteisiä asioita
on tapahtunut, ja haluan niistä nyt erityisesti mainita
myöskin ministerin esille tuoman omaishoidon, joka on mielestäni
hyvin tärkeä päänavaus. Mielestäni
myöskin päihdehuoltoon liittyvissä asioissa
on myönteistä se, että täällä on
käsitteillä myöskin lakiesitys siitä,
että ilman työterveyshuollon lähetettä voisi
hakeutua omaehtoisiin päihdehuollon palveluihin. Mielestäni
nämä pienet asiat tässä kokonaisuudessa
ovat hyviä.
Mutta minäkin haluaisin kysyä kahta asiaa. Palvelumaksut:
Meillä on tapahtunut sellaista rakennetta, että tietysti
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kuntien osuus on kasvanut,
valtion vähentynyt koko ajan, mutta myöskin merkittävällä tavalla
potilaiden tai asiakkaiden vastuut ovat kasvaneet. Onko tämä linjallisesti
hyvä ratkaisu?
Toinen asia: Vammaisten asioita on pohtinut moni selvitysmies
ja työryhmä, ja ne ovat aina jääneet
odottamaan sitä kokonaisratkaisua. Nyt kuitenkin minun
mielestäni (Puhemies koputtaa) vammaisasioissa täytyisi
myöskin tällä vaalikaudella (Puhemies:
Aika!) saada avauksia. Mikä olisi tulossa seuraavaksi?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan sosiaalialan kehittämistyötä.
Meillähän on sosiaalialan osaamiskeskuksen toiminta
ollut sellaista, että sitä kautta tätä kehittämistyötä on
tehty ja se on nimenomaan ollut tämmöinen taloudellinen
tapa yhdistää asiantuntijaverkostojen kautta kehittämistyöhön
tutkimus-, koulutus- ja kuntien tarpeet ja myös valtakunnalliset
tavoitteet. Nyt kuitenkin, jos tätä 2006 budjettia
sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnasta katsoo, niin määräraha
on pienentynyt, ja käytännössä se
merkitsee, että nimenomaan niitten työntekijöitten
määrä, jotka ovat olleet mukana tässä työssä,
vähenee. Miten näin voi olla, koska tämä sosiaalityö,
lastensuojelu, kaikki se, mitä tässä ollaan
monenkin lain yhteydessä puhuttu, todella on kasvava.
Toinen erittäin hieno asia oli optimismi tässä omaishoidon
kohdalla, korotus 67 euroa tähän pienimpään.
Mutta kun kunnissa nyt on omaishoitajia, jotka (Puhemies koputtaa)
eivät saa tätä, miten me turvaamme (Puhemies:
Aika!) oikeudenmukaisesti, että kaikki, jotka tarvitsevat
omaishoidon tuen, saisivat sen?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin tästä ed.
Rauhalan kysymyksestä sillä tavalla, että onko
tämä omaishoitotuen nousu nyt varmasti korvamerkittyä rahaa,
jottei sille käy niin kuin tälle hoitosetelille.
Sehän oli aluksi vuonna 2004 korvamerkitty ja silti kunnat
eivät osanneet sitä käyttää.
Millä tavalla sitten seurataan sitä, että se
menee todella siihen tarkoitukseen?
Lisäksi tässä huostaanotettujen lasten
valtionosuusasiassa, siinäkään se ei
ole korvamerkitty, vaan se raha heitetään vaan
sinne kunnan suureen, pohjattomaan kassaan. Silloin se ei mene siihen
tarkoitukseen. Tässä tarvitaan erittäin tarkkaa
seurantaa tai sitten ne rahat pitää korvamerkitä.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Minä haluan antaa myönteistä palautetta
ja kannustusta ministeri Hyssälälle erityisesti
kahdessa kysymyksessä: omaishoidon kehittämisessä ja
terveyspalveluitten turvaamisessa. Omaishoitajat tekevät
hyvin arvokasta ja tärkeää työtä,
niin kuin täällä on todettu. On erinomaisen
hyvä asia, että ministeri, ministeriö ja koko
hallitus on lähtenyt kehittämään
omaishoitajien etuisuuksia ja pohtimaan laajemminkin tätä kansakunnan
kannaltakin tärkeää työtä,
miten sitä voitaisiin arvostaa, mutta myös taloudellisesti
tukea enemmän.
Terveyspalveluitten osalta on erinomaisen hyvä asia,
että STM on lähtenyt uudistamaan ja kehittämään
näitä tuotantoprosesseja, joilla vastataan näihin
haasteisiin. Pelkät kuntarakenteet tai muut eivät
ratkaise, vaan ne tavat, joilla toimitaan, tila- ja tuottajamalli,
erilaiset muut uudistukset, mitkä merkitsevät
tehokkaampaa ja tuottavampaa toimintaa täällä palvelutuotannossa. Rohkeasti
eteenpäin tällä valitulla linjalla!
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on tässä yhteydessä hyvin
tärkeää palauttaa tähän
keskusteluun se aihepiiri, josta täällä salissa
debatoitiin aiemmin, ja se on tämä hyvinvointiyhteiskunta. Minulle
huomautettiin, kun sanoin, että jos meillä on
hyvinvointiyhteiskunta, sen tärkeät palvelut,
sen tärkeä sosiaaliturva, niin se on vain jotain
haikailua, että ei vaan voi puhua menneestä, mitä te
olette rakentaneet, vaan vastata haasteisiin nyt. Mutta on myös
hyvin tärkeää nähdä,
että ellei meillä näitä rakenteita
olisi, me olisimme paljon huonommassa tilanteessa. Se ei tarkoita, että me
ummistaisimme silmämme niiltä ongelmilta, mitä meillä tänä päivänä on.
Aivan oikein me olemme täällä yhteisesti
kantaneet huolta esimerkiksi köyhistä lapsista,
köyhistä nuorista ja perheiden ongelmista. Olen
erittäin tyytyväinen, että sitä ajatellen
jo tälle vuodelle on saatu useita toimenpiteitä muun
muassa vähimmäisäitiyspäivärahojen,
ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen noston
kautta, kotihoidon tuen, lapsilisän kautta jnp. Eli me
olemme pystyneet reagoimaan näihin ongelmiin, mutta tämä ei
ole vielä (Puhemies koputtaa) riittänyt. Meillä on
tehtävää edessämme. (Puhemies:
Aika!)
Yksi tärkeä asia on, puhemies, palvelupuoli,
ja (Puhemies koputtaa) kuntarakenneuudistusta tarvitaan, jotta ne
palvelut saadaan jatkossakin turvattua.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että kunnilla
ei mene tänä päivänä taloudellisesti
hyvin. Toisaalta tiedämme, että sosiaali- ja terveyspuoli
ovat ne sektorit, jotka vievät kuntien budjetista kaikkein
eniten. Kun erilaisia malleja on ollut esillä kuntien organisoinnissa,
minä kysyisin arvoisalta ministeriltä: Kun sosiaali-
ja terveyspuoli todella vie kunnista leijonanosan, oletteko ja millä lailla
ollut ministerinä mukana mallien kehittämisessä?
Oletteko keskustelleet, miten toimii kuuluisa Mannisen 20 aluekunnan
malli sosiaali- ja terveyspuolen kannalta?
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Budjetti sisältää monia
positiivisia toimenpiteitä muun muassa vähävaraisten
ja ikääntyneiden aseman parantamiseksi. Jo aikaisemmin
hallitus on toimenpiteillään kääntänyt
suuntaa lapsiperheille myönteisemmäksi. Tällä hetkellä pahimpiin
kuuluvia ongelmia voi kuvata sanalla pahoinvointi. Maassamme on
esimerkiksi noin 60 000 lasta, jotka ovat lastensuojelun
avohuollon toimenpiteiden kohteena. Se on suunnilleen saman tai
reilustikin sen kokoinen kuin nyt syntyvä ikäluokka
on. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja varhainen
puuttuminen tuovat tuloksia ja ovat hyvin vaikuttavia toimia. Mitä hallitus
ja sosiaali- ja terveysministeriö aikovat tehdä,
jotta ennalta ehkäisevät toimet vahvistuisivat
(Puhemies koputtaa) ja niihin voitaisiin kohdentaa lisää resursseja?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Elokuun puolivälissä, noin
viikkoa ennen hallituksen budjettiriihtä, te, rouva ministeri,
ponnekkaasti sanoitte, että viette hallituksen budjettiriiheen
alkoholin hinnan korotuksen. Nyt kysyisin, kun ei budjettiriihestä kuulunut
yhtään mitään ainakaan julkisuuteen, oliko
asia siellä esillä. Kun ei tulosta ainakaan näy
näissä esityksissä, kysyn: kuka tyrmäsi
teidän esityksenne, vai teittekö sen vain julkisuudessa
ettekä siellä lainkaan?
Nythän alkoholin hintaa alennettiin erittäin
rajusti silloin, aivan turhan paljon, väkevien osalta erityisesti.
Viro on nostanut hintaa, ja kansalaisten ostovoima on lisääntynyt.
Inflaatio on vienyt rahan arvoa vähän alemmaksi,
niin että ainakin 15 prosentin korotus alkoholin hintaan
voisi nyt olla paikallaan ja se toisi noin 150 miljoonaa euroa rahaa
käytettäväksi tarpeisiin. (Puhemies: Aika!)
Olitteko tosissanne ja mitä teitte, ja kuka tyrmäsi?
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hoitotakuu on edennyt hyvää vauhtia,
ja tosiasia on tällä hetkellä, että esimerkiksi
lääkäripula helpottaa. Terveyskeskuksiin
ja sairaaloihin saadaan jo lääkärien
sijaisia selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Vuosikymmenen
loppuun mennessä valmistuu jo 500 lääkäriä enemmän
kuin jää eläkkeelle, mutta samaan aikaan
ikävä kyllä hoitajapula pahenee, vaikka
hoitajien koulutusta on lisätty. Kysyisinkin: millä tavalla
me ratkaisemme tämän hoitajapulman? Me joudumme
ilmeisesti jatkossa turvautumaan myös ulkomaiseen työvoimaan,
mutta riittääkö se keinoksi?
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomea on rakennettu, sen sosiaalipolitiikkaa
ja eläkepolitiikkaa, vuosia, ehkä vuosikymmeniä niin,
että se perustuu ansioturvaan, ansiosidonnaisuuteen. Ministeri
otti täällä hyvin esille sen, että vaikka
tällä linjalla on jatkettu, meille on syntynyt
kansanosa ja paradoksaalisesti juuri naisten joukko, kaikkein köyhimpien
naisten joukko, johon tämä linja ei tuota sellaista
tulosta kuin haluaisimme. Minusta ministeri on osoittanut kansalaisrohkeutta,
kun on ottanut esille sen, että tätä valtavirtaa
vastaan pitäisi muistaa, että jos me pitäisimme
huolen näistä universaaleista peruspalveluista,
siis siitä, mikä kohdistuu nyt ennen kaikkea pienimpään kansaneläkkeeseen
jnp., sillä autettaisiin enemmän köyhiä,
ed. Viitanen, kuin tällaisella ideologiasidonnaisella palveluiden
kehittämisellä.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hyvä kuulla täällä nimenomaan
myöskin ministerin suulla tämä omaishoitajien
aseman parantaminen, mutta haluaisin myöskin tuoda esille,
että tässä budjetissahan myöskin
vajaakuntoisten asemaa parannetaan, kun tätä verotonta
työosuusrahaa nostetaan 9 eurosta 12 euroon.
Mutta, arvoisa puhemies, sitten täällä otettiin esille
myöskin sotainvalidien asia, veteraaniväestö samaten
kuin sotainvalidit siihen joukkoon kuuluvina — kaikkihan
kuuluvat vanhusväestöön — että siellä ei
olisi tapahtunut mitään. Pitää nyt
muistaa kuitenkin, että tässäkin budjetissa
osoitetaan 1,7 miljoonaa euroa niin sanottuun veteraanipakettiin
nimenomaan sotainvalidien aseman parantamiseen. Mutta yhtä asiaa
kysyisin, josta on paljon tässä salissa keskusteltu myöskin:
mikä on tilanne nyt näiden vuonna 26 syntyneitten
kohdalla? Tämä asia on jatkuvasti esillä,
ja he kokevat, että he eivät saa sitä arvostusta
julkisen vallan taholta, mikä heille kuuluu.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin,
sikäli kuin tässä aikataulu sallii, nopeasti
ja sutjakasti, mutta näitä on aika paljon. (Puhemies:
7 minuuttia!)
Kuten arvoisa puhemies totesi alussa, eläkepoliittiset
kysymykset hallituksessa kuuluvat työnjaon mukaisesti ministeri
Mönkäreelle. En tämän jälkeen
halua niihin puuttua, mutta tässä on tullut niin
paljon kysymyksiä, että tämän
vastasin. Toivon, että sitten katsotaan pöytäkirjoista jatkossa,
ja tämä koskee myöskin kokoomuksen eduskuntaryhmää.
Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty
nyt ensinnäkin alkoholipolitiikasta. Se oli budjettiriihessä esillä,
ja siihen on luvattu palata vielä tämän
syksyn aikana ja siihen palataan. Meillä ovat tulossa kyllä vielä nyt
ihan Tilastokeskuksen uusimmat tilastot erilaisista alkoholikuolemista
jne. En ole luovuttanut. (Eduskunnasta: Hyvä!) — Kyllä,
tässä edetään.
Sitten täällä kysyttiin hoitotakuusta.
Ed. Pulliainen kysyi Oulun tilanteesta, ehkä Oulun tilanteesta,
kun oli eilen siellä Oulussa puhetta. Oulun kanssa on tänään
käyty neuvottelut sairaanhoitopiirin kanssa, ja etenee
hyvin. Kyllä etenee hyvin, ja siellä ollaan tosissaan.
Siellä oli sellainen tilanne, että ehkä vähän
ensin oli faarttia ja sitten vähän oli lepsahdusta
ja nyt on sitten taas faarttia, että hyvin menee. Meillähän
on hoitotakuussa nyt puolet siitä jonottajien määrästä,
joka oli 2002, ja vuoden loppuun mennessä 15 000,
ja ensi vuoden alkupuolella lähtee sekin sitten purkautumaan.
Erittäin hyvin olemme saaneet tässä erikoissairaanhoidossa
asiat hanskaan. Huomenna on tiedotustilaisuus suun terveydenhoidosta, jossa
ei ole ihan niin hyvä tilanne, ja lokakuussa perusterveydenhuollosta.
Sitten täällä kysyttiin maksutoimikunnasta useassa
puheenvuorossa. Maksutoimikunta jättää esityksensä ensi
perjantaina, nyt tämän viikon perjantaina, allekirjoittaneelle.
Sen jälkeen se lähtee lausuntokierrokselle, ja
mitään kantaa mihinkään suuntaan
en tässä vaiheessa ota. Toimikunta on tehnyt työnsä itsenäisesti,
ja otan vastaan. Katsotaan sitten, ja on koko hallituksen asia,
miten toimitaan.
Sitten täällä kysyttiin tästä 25
miljoonasta. Se oli jäädytys, ei leikkaus, ja
odotetaan nyt, mitä säästöjä meillä on
esittää, mitä tulee tästä hoitotakuusta,
ja katsotaan. Olen tuonut sen esille, että se pitää sitten
palauttaa, kun nähdään, että olemme
pysyneet tavoitteessa. Se oli vähän niin kuin keppiä ja
porkkanaa näitten rahojen kanssa.
Sitten, miksi ei Aaltosen selvityksen pohjalta edetty? No, omaishoidossa
Aaltosen selvitykset olivat aika monivaiheiset ja ajoittuivatkin
vuoteen 2012, ja ne pitää jaksottaa. Nyt on lähdetty tästä liikkeelle,
ja kyllä jää työtä vielä ensi
vaalikaudelle. Ne ovat tietenkin myös rahoituksellisesti
sellaisia, että jäävät vielä osittain
sinne.
Sitten oli tämä 7 prosentin omavastuun poisto asumismenoista.
Siinä oli vaan taloudellisista syistä. Se tulee
sitten, ed. Hiltunen, vähän myöhemmin,
mutta onneksi tulee kuitenkin, että näin se vain
on.
Sitten oli tämä osaamiskeskusten rahoitusleikkaus.
Olen ihan samalla tavalla pahoillani, että se on leikattu,
ja minun on vaikea sitä hyväksyä. Yritämme
katsoa nyt STM:ssä, miten saamme toimittua, että saamme
sinne sen tarvittavan rahoituksen. Se on äärettömän
tärkeä, minä olen samaa mieltä näiden
monien edustajien kanssa, jotka täällä ovat
siitä puhuneet.
Mitä tulee ylimääräiseen
psykiatrian rahoitukseen lasten ja nuorten osalta, on ollut tarkoituskin,
että se on ollut tilapäinen raha ja että pysyvät
rakenteet ottavat tämän asian hoitaakseen. Me
emme voi vuodesta toiseen antaa sinne tekohengitystä ilman,
että järjestelmät ottavat sen asian.
Meillä pitää nyt olla, näitä on
niin monta vuotta nyt annettu sinne jo, tekohengitysrahaa. Olemme
ministeri Mönkäreen kanssa yhdessä nämä tehneet
sekä Kelan, ministeriön että sairaanhoitopiirien
kanssa, että nyt pitää olla pysyvät
verkostot jo näihin asioihin puuttua. Mielestäni
kyllä aika hyvin on siellä tehty sitä työtä.
Kotipalvelujen tarve on meillä todella kova. Nyt näitä eri
malleja pitäisi kuntien rohkeasti ottaa käyttöön,
palveluseteliä. Nyt hoito ja hoiva, kotitalousvähennyksen
laajennus, joka kohdistuu juuri siihen myöskin, on yksi
vastaus tähän. Ei, totta kai, korvaa kaikkea eikä kuntapalveluja sinänsä,
mutta tässä on koetettu nyt edetä monella
rintamalla.
Arvoisa puhemies! Aika monta kysymystä tuli sotavammaisista.
Nyt meillä on tehty mittavat veteraanipaketit, 21 miljoonaa
euroa, mikä on erittäin mittava. Sillä kaikki
pääsevät vuosittain kuntoutukseen, näin
pitäisi olla. Avopalveluja kehitetään,
nämä veteraanit eivät jaksa enää mennä laitoskuntoutukseen — avopalveluihin painotusta.
Siellä on paljon myönteistä tullut tästä ja
on kehitetty eri muotoja.
Mitä tulee sitten vuonna 26 syntyneisiin, siinä on
yksi ryhmä, kotirintamanaiset, näitä erilaisia ryhmiä on
vielä meillä sotien jälkeen. Tässä en voi
tämän kummempaa sanoa kuin että näitä on vuodesta
toiseen tässä pyöritelty. Sitten oli
vajaakuntoisten ... (Ed. Pulliainen: Todellakin pyöritetty!) — On
pyöritelty, myöskin silloin, kun vihreät
olivat hallituksessa, tätä asiaa, vuonna 26 syntyneitä ja
kotirintamanaisia, niin kauan kuin minä olen ollut eduskunnassa.
(Ed. Pulliainen: Vuodesta 1987 lähtien!) — Kyllä,
näin on.
Sitten on vajaakuntoisten, vammaisten, mielenterveyspotilaiden
työosuusrahan nostaminen 9 eurosta 12 euroon. Mielestäni
se on erittäin merkittävä, kuten ed.
Vihriälä totesi, että tämä nostaa
kyllä itsetuntoa siellä. Tämä on
näin katsoen pieni, mutta tiedän, olen käynyt
siellä itse paikalla, että se on heille hyvin
suuri asia.
Oli aika paljon näitä, sitten oli koulutuksista. Lääkärikoulutuksen
lisäys alkaa purra. Meillä terveyskeskukset täyttyvät,
ja jokainen viisas valmistuva hakee nyt paikkaa niistä,
mitkä ovat auki, koska voi olla, että eivät
kohta enää ole. Mutta hammaslääkärikoulutuksessa
meillä on vielä ongelmia. Me teemme nyt laajaa
selvitystä Hammaslääkäriliiton,
Stakesin ja ministeriön kesken, mitä meidän
tarvitsee siinä tehdä. Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi
alkavat olla huonossa asemassa, ja sitä katsomme nyt opetusministeriön
kanssa. (Puhemies koputtaa) — Nyt loppui aika, anteeksi.
Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Terveyden edistämisessä järjestöjen kumppanuutta
peräänkuulutetaan ja sitä halutaan varsinkin
päihteiden väärinkäytön
ehkäisytyössä. Valtion antama tuki budjetin
kautta kuitenkin on hyvin rajallinen, eikä nyt näy
mitään lisävaroja tähän.
Kuitenkin tämä olisi erittäin tärkeä porkkanaraha
näille järjestöille. Vaikka vapaaehtoistyön
osuus on hyvin suuri, niin jotta me saisimme ne mukaan, myöskin
valtion pitäisi tässä osoittaa suurta
huomiota ja kunnioitusta niiden työlle. Mitä varten
tämä ei näy ensi vuoden talousarviossa?
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus,
ja kysynkin ministeriltä, onko suunnitelmia, että se
tulisi subjektiiviseksi oikeudeksi, jolloin poistuisi se ongelma,
mikä on tällä hetkellä, että jos
kunnilla ei ole määrärahaa, niin omaishoidon
tukea ei makseta lainkaan. Siinä ovat ihmiset riippuen
kunnasta hyvin erilaisessa asemassa.
Toisena kysymyksenä: Puhuitte hyvin pienistä eläkkeistä,
mutta mitkä ovat ne toimenpiteet, millä voitaisiin
saada suurempi kuin 5 euron korotus? 17 senttiä päivässä on
kerta kaikkiaan aivan riittämätön. Kansaneläkkeet
ovat tasoltaan jääneet niin pahasti jälkeen,
että niiden ostovoima on miinuksella pahan kerran.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tarkennusta lasten
ja nuorten psykiatrisiin palveluihin. On aivan totta, että tämä ylimääräinen
korvamerkitty määräraha oli tarkoitettu
tilapäiseksi, mutta viesti tulee selkeästi, että tämä asia
ei ole vielä kunnossa ja tämä määrärahojen
jako sairaanhoitopiiritasolla eri osastojen ja sairausryhmien kesken on
aika raadollista touhua. Jos ja kun alan asiantuntijoilta, vastuulääkäreiltä tulee
se viesti, että tilanne ensi vuonna heikkenee, mikäli
tätä korvamerkittyä rahaa ei tule, eikö siihen
millään tavalla siinä tapauksessa aiota
reagoida?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikeavammaisen elämä ilman
henkilökohtaista avustajaa on täysin mahdotonta.
Tästä asiasta on puhuttu kauan ja yritetty saada
sitä subjektiiviseksi oikeudeksi. Asia ei etene jostain
syystä, ja kysyn ministeriltä, eikö yksi
ulospääsytie olisi se, että käytettäisiin
vähän erilaisia termejä. Vaikeavammaisuus on
oma entiteettinsä, vammaisuus on toinen entiteetti, vanhuus
ja siihen liittyvät toimintakykyhäiriöt
ovat kolmas entiteetti. Nyt esimerkiksi valiokuntakuulemisessa hämmästyksekseni
on tullut selväksi, että kukaan Suomessa ei tiedä edes
tarkkaan, kuinka paljon on vaikeavammaisia. Oma käsitykseni
on, että heitä on ehkä 5 000—8 000,
jolloin heille subjektiivisen oikeuden myöntäminen
ei voi olla taloudellinen kysymys. Minusta tätä pitäisi
rakentavassa mielessä vähän purkaa auki
ja selvittää.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä tämän hetken
ja tästä eteenpäin kaikkein suurin ongelma
näyttää olevan kuntatalouden tavattoman
kurja tilanne, voi sanoa, jo pääosassa kuntia
ja erikokoisissa kunnissa. Sen johdosta kysyn vielä — äsken
ministeriltä aika loppui, niin ettei tähän
kuntapuoleen ehtinyt oikein paneutua — minkälainen
sosiaali- ja terveysministeriön strategia on tässä kuntatalouden
kunnostamisessa ja kuntauudistuksen eteenpäinviemisessä.
Tuntuu siltä, että kaikki on nyt levällään
täydellisesti, taloudellinen pohja on kunnilta pettänyt
ja hallitus on saanut aikaiseksi sen, että mitään
toivoa ei ole, kun ensi vuoden budjetteja kunnissa tehdään,
ja valtionosuudet ovat jäljessä pakkolainan takia,
vain osittaisen indeksitarkistuksen takia jne. Kaikkein heikoimmassa
asemassa olevat kuntalaiset (Puhemies koputtaa) kärsivät
tässä. (Puhemies: Aika!) Mikä on ministerin
mielipide tähän, onko tulossa parannusta?
Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kysyisin vielä työttömien
terveydenhoidosta. Nythän on hyvin paljon sellaisia työttömiä,
joilla on myös terveydellisiä ongelmia. Kun valitettavasti
heidän kohdallaan ei tämä terveydenhuolto
oikein pelaa, niin onko sosiaali- ja terveysministeriössä pohdittu,
miten se saataisiin systemaattiseksi, koska terveys on kuitenkin
yksi edellytys työssäjaksamiselle ja työkyvylle?
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri oli juuri toteamassa hammaslääkäritilanteesta.
Pohdittavanahan on ollut, että Itä-Suomen osalta
koulutusta voitaisiin osittain antaa Kuopion yliopistossa yhdessä Oulun
yliopiston kanssa, jolloin rekrytointi olisi kenties helpompaa.
Toivottavasti tämä asia myös tulee pohdittavaksi
hammaslääkäritilannetta mietittäessä.
Kysyn myös yrittäjän sosiaaliturvan
tilanteesta. Nythän siinä päästään
liikkeelle sairauspäivärahan osalta, mikä on
erittäin tärkeä asia pienyrittäjille
ja tällaisille toivon mukaan lisääntyville pienyrityksille
muun muassa hoiva-alalla. Jos sairastuu, niin jonkinlainen toimeentulon
turva sitä kautta tulee. Samoin työterveyshuollon
asia, joka nyt näyttää laajenevan kattamaan
yrittäjienkin työterveyshuoltoa, mikä sinällään
on erittäin hyvä asia. Mutta sitten oli myös
tämä maatalousyrittäjien tilanne, kun
karjataloustilat vähenevät mutta paineet kasvavat.
Tietysti silloin (Puhemies koputtaa) lomituspuolen kehittäminen
olisi tärkeää.
Puhemies:
Ministeri Hyssälä, varsinainen puheenvuoro,
sen jälkeen puhujalistaan.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Vastaan vielä niihin kysymyksiin,
jotka jäivät aiemmin, ja nyt tulleisiin kysymyksiin.
Ehkäisevät toimet olivat täällä esillä.
Meillä on suunnitteilla aika laaja, iso ehkäisevien
toimien, terveyden edistämisen osio ministeriössä.
Me lähdemme ensi vuoden alussa siinä liikkeelle. Meillä on
yhdessä Kuntaliitto, Terveyden edistämisen keskus,
Stakes, Kansanterveyslaitos ja ministeriö. Me olemme koonneet
voimat yhteen ja me teemme nyt ohjelmaa, menemme kaikille alueille
maakuntiin. Parhaillaan teemme maakunnista profiilia ja sitten menemme
sinne. Meillä on myöskin tässä mukana
kansanterveyslain uudistus, joka nimenomaan kunnille nyt enemmän antaa
vielä velvoitteita. Olemme koonneet tähän myöskin
vähän paukkuja, niin että ensi vuoden alusta
lähdemme tähän kaikki. Toivottavasti tämä terveyden
edistäminen on kaikkien teidänkin agendalla ensi
vuoden alkupuolella.
Sitten kuntataloudesta ja siitä, miten uudistukset
on kunnille korvattu. Kaikkiin niihin uudistuksiin, joita itse olen
täällä esitellyt, jotka ovat minun toimialani
uudistuksia, me olemme rahoituksen kehyksistä löytäneet,
ja niistä on käyty neuvottelut Kuntaliiton kanssa.
Nämä kaikki asiathan käyvät
meillä myöskin Halkessa, hallinnon kehittämistyöryhmässä,
vai mikähän se on nimeltään,
ja sitten monet näistä käyvät
vielä läpi peruspalveluministerityöryhmän,
jossa on Kuntaliiton edustus. Elikkä näissä kyllä katsotaan
yhteisymmärrys kuntien kanssa hyvin tarkkaan.
Mutta totta kai kuntien rahoitus on ongelmallista, ja siihen
tämä hallituksen kaavailema kunta- ja palvelurakenneuudistus
pyrkii etsimään vastausta. Me olemme sosiaali-
ja terveysministeriössä olleet siinä aktiivisia.
Meillä on oma laaja työryhmä, jossa olemme
hakeneet omaa malliamme ja olemme katsoneet tällaisen sosiaali-
ja terveyspiirin hyviä ja huonoja puolia ja sitä sitten
yhtenä mallina Mannisen vetämälle työryhmälle
tarjonneet. Nythän tämä 20 kunnan malli
ei ole Mannisen malli, niin kuin täällä sanottiin,
ei suinkaan, vaan tämähän oli Peltomäen
esittelemä malli, joka sieltä työryhmästä tuli,
ja Manninen ei ole siihen sen kummemmin sitoutunut kuin minun mielestäni
mikään muukaan suuri puolue, vaan on esitetty,
että tässä on useita malleja, joista
keskustellaan ja katsotaan, mikä niistä sitten
valitaan. Mutta tällä pyritään
vastaamaan siihen kysymykseen, joka täällä on
ollut ilmassa, että meidän pitää saada
tehokkuutta, joustavuutta, laatua ja uudistuksia näissä erilaisissa rakenteissa.
Nämä ovat hyvin vaikeita asioita. Ei ole helppoa
tietä siihen olemassa.
Sitten vammaisista kysyi ed. Alho täällä jo
aiemmin. Me olemme tekemässä vammaispoliittista
selontekoa, ja se tulee koko eduskunnan keskusteluun. Minusta on
hyvä, että kaikki pääsemme täällä salissa
keskustelemaan vammaisasioista. Ed. Akaan-Penttilä on ansiokkaasti tuonut
esille omia linjauksiaan, mitä tulee avustajajärjestelmään.
Se pitää tässä selonteossa kyllä nyt
linjata jollakin tavalla.
Meillä on sitten meneillään edelleen
vammaislainsäädännön uudistus,
tosi iso asia. Siinä on selvitykset tehty, ja nyt ministeriö pähkäilee tätä.
Kehitysvammalainsäädännön ja
vammaislainsäädännön yhteensovittaminen
ei ole mikään pikkujuttu, te edustajat täällä sen
tiedätte, se on iso asia.
Ed. Väistölle maatalousyrittäjien
sosiaaliturvasta, yrittäjien sosiaaliturvasta. Ministeri
Mönkäre vie omalta osaltaan nopeasti eteenpäin
yrittäjien sosiaaliturvaan liittyvää osiota,
joka on hänen puolellaan, ja minun puolellani on maatalousyrittäjien
ja turkistuottajien lomitusasiat, joihin edellisenä vuotena
jo otti budjettiriihessä hallitus kantaa lausuman muodossa.
Olemme tekemässä niistä esityksiä varmasti
talven myötä seuraaviin kehyksiin, ja ne ovat
tietysti ihan kovia kysymyksiä.
Toivon, että yliopistot rekrytoisivat Itä-Suomesta
opiskelijoita hammaslääketieteellisiin: Ouluun,
Turkuun ja Helsinkiin. Ei sinne Itä-Suomeen lähdetä sitten,
tämä on nähty. Me olemme katsoneet tilastot,
ja nyt meillä on virityksiä tästä rekrytointiasiasta.
Olen tehnyt ministeri Haataisen kanssa yhteistyötä näissä määrissä ja
muissa, ja meillä on siitä laskelmat. Nyt varmasti
Kalliomäki tarttuu näihin puikkoihin sitten tässä seuraavaksi.
Ed. Perholle vielä sanon, että on kyllä kova kysymys
saada rahoitus. Uskon, että ei ole siitä 5 miljoonasta
eurosta nyt kiinni, että saataisiin pysyvät rakenteet,
niin että kuntiin voitaisiin luoda verkostot ja ettei aina
olisi kalliissa erikoissairaanhoidossa koko tämän
homman siemen, vaan perusterveydenhuollon tulisi siitä vastata.
Enkä usko, että sillä 5 miljoonalla eurolla
sitä, jos ei järjestelmät ole kunnossa,
saataisiin kuntoon. Siellä on erittäin paljon
hyvää tapahtunut, muun muassa meillä Varsinais-Suomessa.
Tästä ollaan varmasti yhtä mieltä — mutta
että semmoinen vuosittainen rahan laittaminen, että aina
sanotaan, että ei ole juuri tätä, 5 miljoonaa
puuttuu, muuten olisi kaikki hyvin. Nyt siellä on laitettava
niitä rakenteita kuntoon, kuten on tehty. Eduskunta on
kiitettävästi lisännyt vuosikausia rahoitusta,
ja me olemme sairaanhoitopiirien kanssa käyneet läpi
näitä asioita. Minusta semmoinen hyvä yhteisymmärrys
näissä on ollut, niin että en nyt ihan
toivottomana tätä tilannetta kyllä pitäisi.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Köyhyyspaketin positiivista, todellista
antia on toimeentulotuen 7 prosentin leikkauksen peruminen, se on
tärkeä askel. Köyhyyspaketin heikko kohta
on se, että siitä puuttuu työmarkkinatuen
korotus. Vasemmistoliitto on sitä ajanut, sosialidemokraatit
ovat sitä ajaneet, ja mitä odotan, niin sitä että tätä työtä jatketaan
nyt eduskunnassa ja täällä haetaan ratkaisuja.
Niin kuin sanottu, työmarkkinatuki, sen pienuus, on suomalaisen
laajaksi paisuneen köyhyyden pääsyy.
Siihen pitää tulla korjaus.
Pohjoisessa odotetaan myöskin tierahojen tason nostamista,
jotta väyliä saadaan kehitettyä koko
maassa. Tampere otettiin hallituksen väylälistalle
keskeneräisyyden vuoksi, mutta samalla kuitenkin Kemin
hanke pudotettiin siitä, vaikka sekin on keskeneräinen.
Tampereen tulo listalle oli oikein, Kemin pudottaminen väärin.
Tarpeellisia, välttämättömiä tiehankkeita
on muuallakin Nelostiellä ja muuallakin maassa, ja eduskunnassa
pitää nyt saada tähän asiaan
parannusta, niin että noita väyliä kehitetään
koko maassa. Nuo tieyhteydet, kulkuyhteydet, ovat kaiken aluekehittämisen
perusta, ja siinä on nyt suuria heikkouksia.
Kolmas iso asia on terveysrahojen lisääminen.
Ihmettelen, että peruspalveluministeri on tyytyväinen
saamiinsa rahoihin. Minä olen kuunnellut tulevaisuusvaliokunnassa,
niin kuin muutkin sen jäsenet, jo vuoden verran asiantuntijoita suomalaisen
terveydenhoidon tilasta ja tulevaisuusnäköaloista.
Olen kesän aikana ja nyt syksyn aikana käynyt
Lapin terveydenhoitopaikkoja läpi ja voin varmuudella sanoa,
että näillä rahoilla ei onnistu, pitää tulla
tasokorotus. Meillä käytetään
liian vähän rahaa terveydenhoitoon, säästöt
ovat olleet liian kovat. Bkt-osuutta yksinkertaisesti on nostettava,
jos halutaan kunnollinen julkinen terveydenhoito, ja se on pienituloisille ääritärkeää,
ainahan ne rahakkaat palvelunsa saavat. Tässä kyllä odotan
toisenlaisia kannanottoja myöskin peruspalveluministeriltä.
Käykää katsomassa sitä arkea,
missä (Puhemies koputtaa) terveyskeskuksissa ja sairaaloissa
ollaan. Siellä uuvutaan, siellä on liian vähän
väkeä, ja hoitajien palkat ovat sitä paitsi
aivan liian pienet.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikan
linja tuottaa myönteisiä tuloksia. Vaikka kansainväliset
suhdanteet ovat olleet epäedulliset lähes koko
hallituskauden ajan, Suomi on omilla talouspoliittisilla toimillaan
kyennyt aikaansaamaan monia EU-maita nopeamman talouskasvun ja paremman
työllisyyskehityksen. Hallituksen valitsema strategia ostovoimaa
ja kansalaisten tulevaisuudenluottamusta vahvistava veronalennuspolitiikka
yhdistettynä yritystoiminnan edellytyksiä parantaviin
ratkaisuihin on onnistunut. Tämän päivän
työllisyysluvut kertovat myönteisen kehityksen
jatkuvan monista ikävistä yksittäisistä irtisanomisuutisista
huolimatta.
Kokoomuksen esitykset budjetin alijäämän
lisäämisestä 600 miljoonalla eurolla
ovat populistisia ja yli sukupolvisen ajattelun pohjalta hyvin vastuuttomia.
Velkaa halutaan lisättävän tuleville
sukupolville maksettavaksi. Tämä toiminta ei ole
tulevaisuuspuolueen toimintaa, hyvät kokoomuslaiset kollegat.
Yrityspolitiikassa kokoomuksella oli oma etsikkoaikansa pitkään
hallituskauden aikana. Lopputulemana oli kuitenkin yritysverokannan nosto
25:stä 29 prosenttiin. Nyt veroa alennetaan 26 prosenttiin
keskustajohtoisen hallituksen toimesta. Varallisuusveron poistolla
kannustetaan suomalaiseen omistajuuteen, joka on erittäin
tärkeä asia myös Suomen tulevaisuuden
kannalta.
Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamista kokoomus
edes tuskin uneksi omissa esityksissään, koska
vaaliohjelmassa he esittivät vain 350 euron korotusta.
Nyt hallitus siis nostaa 1 150 euroa tätä kotitalousvähennystä.
Myös panostukset matalan tuottavuuden työn kysynnän
lisäämiseen ovat merkittäviä päänavauksia,
samoin nuorten työllistämisedellytysten parantaminen.
Voisi sanoa, että hallitus on ollut hyvin aktiivinen uusien
keinojen ja menetelmien käyttöönotossa.
Yritysrahoituspuolella myönteistä on muun muassa
Finnveran saama uusi pääoma alkuvaiheyritysten
riskirahoitukseen. Finnveralla on erittäin tärkeä rooli
koko Suomen alueella pienyrityskannan rahoittamisessa.
Tutkimukseen, tuotekehitykseen ja osaamiseen lisätään
rahaa noin 100 miljoonaa euroa. Nämä ovat juuri
niitä tulevaisuuspanostuksia, joita tarvitaan ja joilla
luodaan tulevaisuudessa hyvinvointia tähän suomalaiseen
yhteiskuntaan.
Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuusuudistuksella, joka on
täällä eduskunnassa käsiteltävänä,
poistetaan monia epäkohtia, jotka sisältyvät
nykyiseen järjestelmään. Muun muassa
voimalaitoskuntien kohtelu tulee oikeudenmukaisemmaksi irrottamalla
kiinteistövero valtionosuusjärjestelmän
tasauksesta pääosaltaan. Myös peruslinja,
jonka mukaan alle 10 000 asukkaan kunnat saavat jonkin
verran lisää rahaa tämän uudistuksen
myötä, on oikea. Siinä puututaan juuri heikoimpien
kuntien asemaan tuottaa tärkeitä peruspalveluita.
Me tarvitsemme jatkossakin valtionosuusjärjestelmän
merkittävää tasausjärjestelmää,
koska kaikilla kunnilla ei ole nyt eikä jatkossakaan samoja
edellytyksiä kehittää omaa veropohjaansa
ja elinkeinopohjaansa. Sen takia koko Suomen ja kaikkien Suomen
kuntien on kannettava yhteisvastuu myös heikoimpien alueitten
palveluista.
Eduskuntakäsittelyssä ammatillisen koulutuksen
oppilaitosten investointirahoitukseen olisi saatava siirtymäsäädös
vastaavalla tavalla kuin aikanaan saatiin sosiaali- ja terveyshankkeitten osalta.
Muutoin noin 15 oppilaitosta jää väliinputoajiksi
rahoituksen muuttuessa kertaheitolla oppilaspohjaiseksi.
Hallituksen käynnistämän kunta- ja
palvelurakenteen Paras-hankkeen osalta on toivottavaa, etteivät
puolueet, mieluummin eivät hallitus- eivätkä oppositiopuolueet,
linnoittautuisi juoksuhautoihin minkään esillä olleen
mallin pohjalta, vaan eri vaihtoehtoja voitaisiin jalostaa ja kehittää ennakkoluulottomasti
tavoitteena kustannustehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen
ja sitä kautta kansalaisten tärkeiden kuntapalvelujen turvaaminen
keskipitkällä aikavälillä. Ennenaikaiset,
ennen hankkeen ratkaisuvaiheen käsittelyä otetut
kannat voivat murentaa tämän koko Suomen kannalta
tärkeän palvelu- ja kuntarakennehankkeen onnistumisen
ja etenemisen.
Liikenneverkoston kehittäminen jatkuu monilla tärkeillä hankkeilla.
Hallituksen esitystä on kritisoitukin, mutta itse pidän
myönteisenä, että budjettiriihessä löydettiin
sopu tärkeitten hankkeitten toteuttamisesta, ja uskon,
että eduskunta voi täydentää tätä esitystä sillä tavalla,
että lisätään esimerkiksi yksityisteiden
ja perustienpidon valtionosuuksia, jotka kohdentuvat jokaiseen Suomen
maakuntaan, ja toisaalta varmistetaan sitoutuminen niin sanotun
ykköskorin hankkeitten etenemiseen poliittisella tasolla.
Hallituksella tulee myös olla valmiutta lisätä panostuksia
uusiutuvan bioenergian lisähyödyntämiseen
osana energiapolitiikan ja ilmastoselonteon käsittelyä.
Nyt budjetissa olevat määrärahat ovat
varsin niukat, ja asetettuihin haasteellisiin tavoitteisiin nähden
näyttää siltä, että tavoitteisiin
pääseminen on erityisen vaikeaa. Viime kädessä eduskunnan
on huolehdittava omien ponsiensa täytäntöönpanosta.
Tällä viittaan täälläkin
esillä olleeseen niin sanottuun risupakettiin. Tältä osin
haluan antaa myönteistä palautetta oppositionkin
suuntaan erityisesti vihreitten ryhmäpuheenvuorosta, jossa
käsiteltiin bioenergiakysymystä hyvin ansiokkaalla
tavalla.
Maatalousbudjetin osalta on varmistettava, että tuottajajärjestön
ja valtion sopimus tukipolitiikan täytäntöönpanosta
voidaan panna täytäntöön aiemmin
linjatulla tavalla koko Suomi tasapuolisesti huomioiden.
Vähävaraisimpien aseman parantamisen osalta
oli myönteistä, että asumistuen omavastuuosuuden
poisto toimeentulotuesta saatiin aikaan. Se helpottaa lapsiperheitten
ja työttömien arkea.
Myös kansaneläkkeitten korotus antaa viestin siitä,
ettei eduskunta ole unohtanut pienimmän eläketurvan
varassa olevien ihmisten asemaa. Niin kuin täällä todettiin,
tässä tarvitaan kuitenkin pitkäjänteistä kehittämistä juuri
heikoimman eläketurvan varassa olevien ihmisten toimeentulon
parantamiseksi.
Omaishoidontuen korotus täällä todettiin,
se on myönteinen hyvä asia, joka avaa uuden polun tämän
tärkeän väestöryhmän
asioitten hoitamiselle.
Veteraanijärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä,
riittävätkö kuntoutusrahat jokavuotiseen kuntoutukseen,
josta hallitus ja eduskunta ovat antaneet sitoumuksen. Mielestäni
eduskunnan on varmistettava, että tämä sitoumus
pitää ja että tämä sitoumus
toteutetaan. Kunniavelkaa ei voi vesittää.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksen yleisperusteluosa
tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden keskustella myös
talouspolitiikan linjasta ja euroalueen talouskehityksestä.
Mutta kun keskustelemme nyt kokonaisuudesta, niin tämä koko
linjakeskustelu tuppaa jäämään
yksityiskohtien varjoon. Haluan omasta puolestani kiinnittää kahteen
seikkaan huomiota. En niinkään haasta talouspoliittista linjaa,
jota tämä hallitus noudattaa. Se sopii myöskin
minulle, mutta ainakin kaksi kriittistä kysymystä haluan
esittää.
Kun finanssipolitiikan liikkumavara on jo sen takia hyvin pieni,
että suuri osa valtion menoista on lakisääteisiä,
niin mielestäni olisi syytä keskustella siitä,
onko kehysratkaisussa tarpeellista sitoa jo kolme neljäsosaa
vaalikauden menoista tuolla keskustelulla vai pitäisikö yrittää raivata tilaa
myöskin ajassa tapahtuvalle finanssipolitiikan tekemiselle
ja yrittää katsoa sitä, onko kaikkien
menojen todella oltava lakisääteisiä.
Tällä en tarkoita sitä, että perusturvaa
pitäisi murentaa jne., mutta mielestäni politiikkavalikoima
tarvitsisi tässä suhteessa väljyyttä.
Toinen asia, josta esittäisin kriittisen huomautuksen,
on se, että kun nyt on veronkevennysten kautta haettu työllisyyteen
imua ja talouteen kasvua, niin voitaisiinko ajatella myöskin,
että veropolitiikan keinovalikoimassa käytettäisiin
myöskin välilliseen verotukseen liittyviä ratkaisuja vastaisuudessa
eikä pelkästään tuloverotukseen liittyviä.
Kun monessa maassa euroalueellakin ja erityisesti esimerkiksi Yhdysvalloissa — miksi
ei
siis myös Suomessa — nähdään,
että talouspolitiikan ja talouskasvun keskeinen moottori
on yksityinen kulutuskysyntä, niin silloin totta kai arvonlisäverotuksella
ja muilla välillisillä veroilla on aika paljon
merkitystä siinä, miten kysyntää voidaan
edistää. Itse olen ollut aina sitä mieltä,
että myöskin arvonlisäverotusta pitäisi
käyttää talouskasvua tukevassa työssä hyväksi.
Se vaikuttaa verokiilaan, se vaikuttaa palveluiden kysyntään,
jossa merkittävä työllisyyspotentiaali
on edelleen olemassa siitäkin huolimatta, että jossain
määrin työllisyystilanne on nyt parantunut.
Minusta olisi myöskin hyvä, että valtiontalouden
näkökulmasta valmisteltaisiin ainakin keskustelun
pohjaksi sellaista tilinpidon muutosta, jossa voitaisiin tehdä kansallisvarallisuuteen
liittyvät investoinnit erillisiksi. Tämä on
mielestäni perusteltua viitaten niihin keskusteluihin,
joita käytiin muun muassa liikenneväylistä.
Ei ole oikeastaan tarpeellista riidellä, onko joku tie
tarpeellinen vai ei, ja hakea keinotekoisia yksityisen ja julkisen
rahan yhdistelmiä jne., kun kuitenkin pitäisi
voida nähdä, että tämän
tyyppiset investoinnit ovat sellaisia, jotka täytyy jaksottaa useammalle
vuodelle ja itse asiassa budjettikausien ylikin, ja että niitä ei
pitäisi ottaa kulutusmenojen momenteilta, ei ainakaan minun
mielestäni.
Euroopan rekoista 60 prosenttia kulkee tänä päivänä tyhjillään,
mikä tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen
näkökulmasta tämä on äärettömän
epätoivottavaa. Sen vuoksi tarvitaan merkittäviä panostuksia
rautateihin ja merikuljetuksiin, ja jos ajattelen liikenneväyläratkaisuja,
niin mielestäni näiltä osin ne ovat vielä ontuvia.
Olen esimerkiksi sitä mieltä, että Hanko—Hyvinkää-radan
sähköistäminen olisi kiireellinen koko
eteläisen Suomen ja läntisen Uudenmaan elinkeinoelämän
näkökulmasta ja paperikuljetusten vuoksi. Kemistä paperirullat
tulevat Hangon satamaan, ja on aivan naurettavaa, että Riihimäellä pitää vaihtaa
veturia. Kantatie 51 on myöskin selvästi tulossa
pullonkaulaksi Venäjän-kuljetusten näkökulmasta.
Liikenneturvallisuus on nyt uhattuna. Olisi siis tarpeellista, että tällä rakenteellisella
muutoksella voitaisiin raivata tilaa sille, että budjeteissa
voitaisiin tehdä myöskin ensiapuluontoisia asioita,
kuten antaa rahaa liittymiin ja muuhun sellaiseen, enemmän kuin
tänä päivänä tehdään,
jotta kevyen liikenteen väylät ja muut tämäntapaiset
tukisivat liikenneturvallisuutta.
En aio tehdä kuitenkaan käsittelyn aikana
yhtä ainutta talousarvioaloitetta, vaikka mielestäni kehitysyhteistyömäärärahoja
pitäisi kasvattaa ja Kantatien 51 rahoitus pitäisi
turvata, puhumattakaan nyt näistä ratahankkeista,
koska kyllä uskon voivani asioihin vaikuttaa muutakin kautta kuin
tekemällä aloitteita.
Haluan vielä lopuksi otsikonomaisesti kiinnittää huomiota
yhteensovitusongelmiin, joita hallituksella on. Ensinnäkin
mielestäni on erittäin hyvä asia, että yleisperusteluissa
on politiikkaohjelmista selvitys siitä, mitä on
tapahtunut, ja viittaus siihen, minkälaisia määrärahoja
on esitetty missäkin. Näin voidaan mielestäni
saada kokonaiskäsitystä siitä, miten
yli hallinnonalojen menevät hankkeet etenevät.
Toivoisinkin, että tämän tyyppinen työskentely
hallituksen piirissä tulevaisuudessa vahvistuisi.
Ikääntymisen kohdalla on paljon esitetty ratkaisuja,
jotka liittyvät eläköitymiseen ja sen
järjestelmän turvaamiseen, mutta mielestäni
edelleen pitäisi käydä keskustelua koulun
aloittamisiän alentamisesta ja siitä,
että koulutuksen aloituspaikkojen kautta huolehditaan siitä,
että nuoret nopeammin tulevat työelämään,
sen sijaan että pelkästään rajoitetaan
opinto-oikeuksia. Tähän liittyy myöskin
mielestäni se ristiriitaisuus, joka näkyy yhteensovitusongelmana, että kun
toisaalta halutaan julkista sektoria pienentää ja
hakea siihen tehoa, niin se koskee myöskin yliopistoja.
Yliopistothan ovat merkittävä julkisen palvelun
alue.
Kun alueellistamista on tehty, niin ei ole suinkaan saatu vähenemään
henkilökuntaa, kun ihmiset eivät muuta. Mielestäni
tässä tarvittaisiin toisenlaista linjausta. Myöskin
kuntien rakenneuudistuksessa tuntuu hassulta, että käsittelemme täällä maakuntahallinnon
vahvistamista ja maakuntavaltuustojen budjettimahdollisuuksien laventamista.
Kannustustyön osalta puuttuu vielä myöskin
ratkaisuja.
Kotitalousvähennyksen osalta mielestäni olisi ollut
parempi, että omavastuuosuus olisi poistettu, sen sijaan
että nyt kasvatetaan hoivasektorin osuutta. Tämähän
ei ole mikään kokoomuksen asia, vaan tämä on
ehdottomasti ollut myöskin silloisen työministerin
Liisa Jaakonsaaren ja minun asia, jotta palvelusektori lähtisi
käyntiin, ja siksi kotitalousvähennys on tänäkin
päivänä totta. (Ed. Ala-Nissilä:
Tämähän pitää paikkansa!)
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen antama budjettiesitys tukee omalta
osaltaan talouden kasvua. Kokonaistuotannon kasvuksi on ennustettu
3,2 prosenttia. Viimeaikaiset eri tutkimuslaitosten ennusteet ovat
olleet suunnaltaan sellaisia, että tavoiteltava kasvu on
realistinen. Työllisyyden kehitys kulkee käsi
kädessä talouskasvun kanssa. Viimeisin työllisyyskatsaus
kertoi työllisyystavoitteen olevan selkeällä kasvu-uralla.
Työllisyysaste on noussut 69 prosenttiin, ja työttömyys
on laskenut 7,2 prosenttiin. Vuodentakaiseen tilanteeseen nähden
meillä on nyt 32 000 uutta työpaikkaa.
Nämä luvut ovat selkeitä esimerkkejä siitä, että Suomen
talous on lisännyt luottamusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Näiden tunnuslukujen painoarvoa lisää vielä EU-alueen
kilpailukyvyn heikkeneminen Aasian ja USA:n talous- ja markkinakehitykseen
verrattuna.
Budjettiesitys on myös selkeä vastaus ensi vuonna
tapahtuvaan hallitusohjelman toteuttamiseen. Esityksellä parannetaan
monin osin kansalaisten perusturvaa ja vastataan niihin odotuksiin,
jotka ovat olleet vuosikaudet odotuslistalla. Ensi vuonna tapahtuvat
parannukset vievät yhteiskuntaamme oikeudenmukaisempaan
suuntaan ja rakentavat samalla hyvinvointiyhteiskuntaa kestävämmäksi
kaikkia väestöryhmiä silmälläpitäen.
Erityisen myönteistä on se, että budjettiesitys huomioi
heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Heille valtion budjetin
kautta tulevat etuudet tai muut asemaa parantavat tekijät
ovat ainut apu. Heille ei välttämättä ole
muuta turvaverkkoa.
Kansaneläkkeen tason korottaminen on tervetullut, vaikka
se määrältään on vähäinen,
osin jopa hilpeyttäkin herättävä.
Tärkeää on kuitenkin se, että eläkkeiden
korotukseen vuositasolla varattavat kymmenet miljoonat eurot käytetään kansaneläkkeen
korotukseen eikä vaihtoehtoisesti mihinkään
muuhun. Mielestäni valtiovarainvaliokunnan tulisi pohtia
mahdollisuutta korottaa kansaneläkettä jo vuoden
alussa eikä vasta 1. päivästä syyskuuta
alkaen. Monet eläkeläisille tulleet kustannusten
korotukset ovat jo realisoituneet, esimerkiksi polttoaineiden hinnat.
Siksi korotuksen aikaistaminen tulisi sovitella budjettiohjelmaan.
Eläkeläiset ovat varmasti korotuksen ansainneet.
Kansaneläkkeen nostolla on myönteinen vaikutus
lisäksi sukupolvenvaihdoseläkkeisiin, perhe-eläkkeisiin
ja rintamalisään.
Myönteistä on myös asumismenojen
7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotuesta. Budjetti korottaa
myös omaishoitajien hoitopalkkiota. 67 euron korotus nostaa
pienimmän hoitopalkkion 300 euroon kuukaudessa. Kotitalousvähennyksen
enimmäismäärän kaksinkertaistuminen
koti- ja hoivatyössä on todella merkittävä kädenojennus
kotitalouksille. Näin merkittävällä korotuksella
tulee olemaan piristävää vaikutusta myös
hoiva-alan yrittäjyyden lisääntymiseen.
Arvoisa puhemies! Täällä on monissa
puheenvuoroissa nostettu esiin perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden
rahoitus. Yhdyn niihin mielipiteisiin, jotka vaativat kyseisten
määrärahojen korotusta. Minulla on täysi
syy uskoa näin tapahtuvan, koska muun muassa keskustan
eduskuntaryhmän puheenjohtaja ryhmäpuheenvuorossaan näin
vaati. Julkisuudessa esiin ovat nousseet vain eri koreissa olevat
hankkeet. Ne ovat varmasti tarpeellisia, mutta olennaista on se,
että perusverkoston rahoitusta ei unohdeta. Ne ovat välttämättömyyksiä muun
muassa yritysten toiminnan kannalta ja raaka-aineiden saannin turvaamisen kannalta.
Toivon valtiovarainvaliokunnan kohtelevan kyseisiä momentteja
tämän salin hengen mukaisesti niin, että kansalaisilla
olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet liikkumiseen ja elinkeinonsa
harjoittamiseen.
Vaasan tiepiirin alue on valitettavasti aikaisempien vuosien
tapaan jäämässä mopen osille liikenneverkostoa
koskevien määrärahojen jaossa. Tekeekin
mieli kysyä, eikö nyt jo Raippaluodon sillan aiheuttama
karenssi olisi tarpeen poistaa ja osoittaa tiepiirille sitä vastaava
osuus määrärahoista.
Toisena alueellisena asiana nostan esille edellisten vuosien
tapaan Rengonharjun lentokentän pidentämisen,
leventämisen ja lentoturvallisuutta kehittävän
investoinnin. Budjettiesitys ei valitettavasti sisällä tähän
kohteeseen määrärahoja. Liikennemäärät
Rengonharjun kentältä ovat kasvaneet merkittävästi.
Tavoitteena lentoliikennettä harjoittavalla yrityksellä on
ottaa suihkukoneet käyttöön vuonna 2007,
ja niiden käyttöönotto edellyttää investointeja
kiitotiehen. Edellytän, että valtiovarainvaliokunta
ottaa kyseisen investointikohteen huomioon budjettikäsittelyssä.
Yrityksillä ja niiden menestymisellä on ratkaiseva
merkitys yhteiskunnan toimimisessa. Sen johdosta on tärkeää,
että budjetti edesauttaa yrityselämän
kehittymistä mahdollisimman monipuolisesti. Myönteistä on
ollut se, että kotimaiset investoinnit ovat nyt kasvussa.
Kasvusta huolimatta ollaan kuitenkin euroalueen kasvun keskiarvon
alapuolella eli enemmistössä euroalueen maista
luotetaan tulevaisuuteen enempi kuin meillä. Useamman vuoden
tähtäyksellä tämä kasvuvauhti
on liian pientä. Siksi meidän tulee valtion talousarviolla
vauhdittaa tätä kasvua. Erityisen tärkeää on
teknologia- ja innovaatiorahoituksen lisääminen
kilpailukykymme kasvattamiseksi. Toivottavaa on, että valtion
panostukset saavat myös yritykset rohkeasti liikkeelle.
(Puhemies koputtaa: Aika!)
Viime viikkoina energiapolitiikka on noussut aiheellisesti esille.
Puhemies:
Edustaja, aika loppuu!
Energian hinta on viime kädessä (Puhemies
koputtaa) ratkaiseva tekijä niin yritysten kuin yksityistenkin
kannalta.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tätä budjettipuhetta kirjoittaessani
totesin, että olen yhdettätoista kertaa laatimassa
budjettia, valtion talousarviota, ja jos katsastaa mennyttä ja katsastaa
tulevaa, niin Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen perintöähän
tässä seuraavassa budjettiesityksessä nyt
oikeastaan ollaan kasaamassa yhteen ja tekemässä suuntaviivoja
tulevaisuudelle. Säästöajoista on päästy
tyynille vesille, ei olla sellaisella keikkuvalla aallonharjalla
kuin oltiin 90-luvun puolivälissä ja vielä ehkä 2000-luvunkin
vaihteessa jossain määrin, mutta ei ole myöskään
aivan rantauduttu sellaiseen tilanteeseen, jossa voitaisiin ryhtyä henkseleitä paukuttelemaan,
ettei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Globaalit haasteet, joita meillä kaiken kaikkiaan on, pakottavat
tietenkin Suomea jatkuvaan valppauteen, mutta toivoisin tuota globaalia
keskustelua myöskin tänne saliin niin, että voisimme
sekä toimialakohtaisesti että myös koko
salin osalta koko budjettia tarkastella siinä suhteessa,
mitä tulevaisuuden linjauksia todellisuudessa täytyy tehdä niin
kulttuurin, opetuksen, sosiaalitoimen kuin monen muunkin haasteen
osalta.
Tarkastelen esimerkiksi korkeakoulusektoria. 90-luvulla me omaksuimme
periaatteen, jossa osaamiskeskeisen aluepolitiikan keinoin investoitiin
korkeakoulusektorille hyvin voimakkaasti. Haettiin vahvuuksia, joilla
alueet voisivat selviytyä, ja on hyvin intensiivisesti
panostettu tähän osaamistalouteen. Se on tuottanut
hedelmiä. Mutta tällä hetkellä ollaan
käännepisteessä, jossa odotetaan, kääntyykö laiva
takaisin kohti keskittämistä, globaaleilla perusteluilla
halutaan hyvin voimakkaasti viedä takaisin politiikkaa
sinne, mistä aikanaan lähdettiin, vai keksimmekö kenties
kolmannen tien eli uuden hyppäyksen eteenpäin,
jolla voidaan ylittää tämä globaali kuoppa,
joka edessämme on, mutta samalla myöskin tämä suomalainen,
vankka alueellinen koulutusjärjestelmä, korkeakoulujärjestelmä, säilyttää.
Tämän tyylisiä analyyseja tarvittaisiin monilla
eri sektoreilla. Olen nimittäin hyvin huolestunut siitä,
että me aina jonkin tietyn mantran perusteella teemme uusia
linjauksia ministeriösektoreittain käymättä riittävän
laaja-alaista keskustelua yli hallinnonrajojen ja poliittisten linjausten
osalta, esimerkiksi aluepolitiikan tai jonkin muun keskeisen politiikkasektorin
osalta.
Arvoisa puhemies! Varsinaisesta budjetista haluan nostaa esille
muutamia asiakohtia, jotka mielestäni ovat erittäin
positiivisia ja mainitsemisen arvoisia. Yksi näistä on
tietenkin tämä veikkausvoittovarakysymys, joka
jo viime syksynä ratkaistiin. On hyvä, että nyt
budjetissa asia on pysyvänä asiana nostettu esille
eli ei tarvitse käydä jokasyksyistä taistelua
siitä, mikä on veikkausvoittovarojen kohtalo.
Näin kulttuuri, nuoriso, liikunta, taide ja tiede saavat
sen lisärahoituksen, minkä ansaitsevatkin. Samoin
kulttuuritoimen osalta teattereiden valtionosuuksien indeksijärjestelmän
palautus on positiivinen asia, johon sivistysvaliokunta
on ottanut viimeisimmissä mietinnöissään
kantaa, samoin myös Aleksanterin teatterin rahoitusasia.
Se negatiivinen puoli kuitenkin tällä kulttuuripuolella
olevissa rahoitusesityksissä on, että samaan aikaan,
kun näitä indeksejä nostetaan kuntien
ylläpitämille teattereille, kuntien varsinaisia kulttuurimäärärahoja
leikataan, eli vähän niin kuin leikataan toisesta
päästä peittoa ja jatketaan toisesta
päästä. Tässä suhteessa
esitys on hieman ristiriitainen, ja on syytä perehtyä,
miten tämä leikkaus tulee kohdentumaan kaiken
kaikkiaan kulttuuritoimintaan paikallistasolla.
Opetustoimen osalta budjetti on oikeastaan sellainen kuin se
tavallisestikin on ollut. Sinne tulee lisäyksiä,
ei mitään suuria, isoja muutoksia, mutta tämän
valtionosuusjärjestelmän osalta on perusteihin
tulossa sellainen muutos, että pienet, alle 10 000
asukkaan kunnat, ja suuret, yli 100 000 asukkaan kunnat,
hyötyvät tästä muutoksesta.
Olen tietysti huolissani siitä, että keskikokoiset
kaupungit, niin kuin Joensuu, Jyväskylä, Vaasa,
kenties ovat tässä mallissa menettäjinä.
Voisi tietysti kysyä, miten pitkäaikainen tämä järjestelmäfiilaus
on ja miten järkevää se on nyt tässä vaiheessa
tehdä, kun tiedetään, että joudumme
nollasummapeliä tekemään ja iso muutos
kunta- ja valtionosuusjärjestelmän osalta on tulossa
kenties hyvinkin pikaisesti. Eli valtionosuusjärjestelmässä opetustoimen
osalta aiotaan näistä pitkistä matkoista
eli etäisyyksistä pienille kunnille kompensoida
enemmän ja yli 100 000 asukkaan kunnille näistä suurista
kustannuksista muun muassa maahanmuuttajien osalta tulee kompensaatiota,
mikä sinänsä niitten kuntien osalta on
hyvä asia.
Opetustoimessa tulevana talvena pitäisi myöskin
käydä laaja keskustelu koulutuksen rakenteellisten
ja määrällisten tavoitteiden osalta. Tämä on
syytä käydä läpi sivistysvaliokunnassa, tietysti
keskustellen opetusministeriön kanssa hyvin laajasti, minne
ja millä tavoin tullaan mitoittamaan aloituspaikkoja, ja
myös täytyy käydä hyvin laaja
analyysi siitä, miten syntyvyys ja ikäluokkien
pieneneminen kaiken kaikkiaan vaikuttavat tähän
järjestelmään. Liian kaavamaisesti ei
näitä muutoksia saa missään
tapauksessa tehdä.
Sosiaalitoimen osalta haluaisin nostaa sen asian esille, että sosiaalialan
osaamiskeskuksien rahoitus täytyy huolehtia tulevaisuudessakin
riittäväksi. Ne leikkaukset, mitä nyt
on tehty budjettiin, on toteutettu vääränä aikana,
koska sosiaaliala on juuri päässyt kehittämistyössä eteenpäin ja
pitäisi saada myöskin rahoitus jatkumaan sillä sektorilla.
Alueen eli Itä-Suomen osalta haluan nostaa vielä esille
sen, että itäsuomalaiset ovat esittäneet
Itä-Suomi-pakettia toteutettavaksi. Toivon, että tulevaisuuspanostusten
näkökulmasta tulevaisuudessa voitaisiin tarkastella
tämmöisenä suuremman luokan budjettikysymyksenä myöskin
tällaista tulevaisuuspakettia Itä-Suomelle.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset ja Suomen talous voivat kansainvälisessä vertailussa
tällä hetkellä melko hyvin, vaikka tässä salissa
on paljon puhuttu toista. Ansiohan siitä lankeaa, niin
kuin ed. Tahvanainen sanoi, sekä edellisille hallituksille
että myöskin nykyiselle, ja tietenkin ahkerille
kansalaisille.
Olen kuitenkin samaa mieltä kuin edustaja aivan vasemmalta
laidalta, Esko-Juhani Tennilä, että käytämme
edelleenkin liian vähän rahaa terveydenhuoltoon,
7,6 prosenttia, jolloin meiltä puuttuu noin 3 miljardia
euroa terveydenhuollosta, jos vertaamme itseämme Ruotsiin.
Eilen Helsingin kaupunginhallituksen kokouksessa moitiskeltiin
ankarasti Husia, meidän yliopistosairaalaamme, siitä,
että se ylittää budjettinsa, eikä ollenkaan
otettu huomioon, että se budjettihan voi olla alimitoitettu.
Me teemme Helsingissä niin paljon kansantuloa, että meidän budjettimme
on oikeastaan vain 6,5 prosenttia Helsingin bkt:sta. Mutta se, miksi
Helsingin rahat eivät riitä, johtuu tästä verotulotasauksesta, eli
valtio vie meiltä 280 miljoonaa euroa muihin kuntiin. Sen
takia meillä ei ole rahaa hoitaa terveydenhuoltoamme, niin
kuin haluaisimme.
Kiinnittäisin huomiota kahteen asiaan tässä ensi
vuoden budjetissa. Ensimmäinen on evo-rahoitus eli valtionosuus
opetukseen ja tutkimukseen yliopistosairaaloille. Evo-korvauksen
reaalitaso on pudonnut viimeisten 10 vuoden aikana 30 prosenttia,
vaikka samalla sekä lääketieteellinen
tutkimus että opetus on lisääntynyt.
Nyt on syytä saattaa evo-korvaukset todellisten kustannusten
tasolle, kuten hallitusohjelmassakin on luvattu.
Tutkimus-evo-rahoja käytetään kliiniseen
tutkimukseen eli maksetaan tutkimuspotilaiden poliklinikkakäynnit,
muu sairaanhoito, laboratoriotutkimukset, röntgentutkimukset,
patologia jne. Kliinisen tutkimuksen tarkoituksena on luoda uusia
hoitomenetelmiä ja hyviä hoitokäytäntöjä. Suomalainen
korkeatasoinen tutkimus ei ole mahdollista ilman tarpeellisia resursseja.
Jos tutkimus loppuu sairaaloissa, olemme kohta kokonaan kirjatiedon
varassa. Viime vuonna tutkimus-evosta siirrettiin 8 miljoonaa euroa
opetukseen ja nyt tämä summa palautetaan, mutta
ei palautetakaan mitään opetukseen. Tämä on
hyvä tietenkin tutkimukselle.
Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden
koulutusmäärät ovat nousseet viime vuosina
niin, että koulutamme yhteensä 1 058
lääkäriä tai niin paljon on
näitä aloituspaikkoja, mutta koulutus-evon määrärahat
ovat taas vähentyneet. Lääkäreiden
koulutusmäärät tulisi siis pitää vähintään ennallaan,
jotta lääkäripula saadaan lopullisesti kuriin.
Vanheneva väestömme tulee tarvitsemaan entistä enemmän
lääkäreitä ja eri tauteihin erikoistuneita
spesialisteja. Näiden kouluttaminen ei onnistu, jos yo-sairaaloilla
ei ole siihen resursseja.
Alimitoitettu evo-rahoitus estää laadukkaan suomalaisen
lääketieteellisen kliinisen tutkimuksen, pahentaa
lääkäripulaa ja asettaa yo-sairaaloiden
sijaintikunnat taloudellisesti epätasa-arvoiseen asemaan.
Stakesin tekemän selvityksen mukaan tutkimuksen aiheuttamat
kustannukset yliopistosairaaloille olivat 85 miljoonaa euroa vuodessa,
josta valtio korvaa nyt ensi vuonna 48,7, eli puuttuu puolet siitä rahasta.
Tästähän on sitten kansliapäällikkö Erkki
Virtasen johdolla tehty tutkimus, ja siinä väitetään,
että lääketieteelliseen tutkimukseen
tulee paljon ulkopuolista rahaa, kuten Akatemialta, Tekesiltä,
yksityisiltä säätiöiltä,
mutta todellisuudessa kliininen tutkija ei näitä rahoja
voi saada. Akatemian anomuksista esimerkiksi hyväksytään
vain noin 16 prosenttia, eli kliiniseen tutkimukseen nämä vapaasti
anottavat rahat eivät tule.
Toinen asia on, että me tarvitsemme myös pätevää hoitohenkilökuntaa
niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Meillä ei ole
tarpeeksi sairaanhoitajia, perushoitajia eikä lähihoitajia,
ja ongelma on erittäin suuri etenkin täällä Uudellamaalla.
Terveydenhoito-oppilaitoksissa ei ole tarpeeksi aloituspaikkoja sairaanhoitohenkilökunnalle.
Terveydenhuoltoalan vetovoimaa tulisi myös parantaa, jotta
koulutettavaksi saataisiin motivoituneita opiskelijoita.
Hus-tilastojen mukaan kymmenen vuoden sisällä henkilökunnasta
10 prosenttia jää eläkkeelle. Ennusteiden
mukaan Helsingin alueella sosiaali- ja terveysalan uuden työvoiman
tarve on kuitenkin keskimäärin 1 200.
Nykyisiltä aloituspaikoilta valmistuu terveydenhuollon
ammattilaisia vain 850. Sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikat
ovat vähentyneet vuoden 2000 jälkeen, ja tämä näkyy
vaikeutena saada sijaisia, niin kuin viime kesänä esimerkiksi
tapahtui. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadialla on tarvittava henkilökunta
ja tilat lisätä sairaanhoitajakoulutusta, jos
lisärahoitusta vain saataisiin. Stadian selvityksen mukaan
aloituspaikkoja tarvittaisiin lisää myös
bioanalytiikan, ensihoitajan, suuhygienistin, optometristin, radiografian
sekä sädehoidon koulutusalueille, koska kaikilla
näillä aloilla on pulaa hoitajista Uudellamaalla.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Köyhyyden
vastainen työ ei ole muutaman kuukauden hokkuspokkustemppu,
ei vaalijippo eikä missään nimessä kvartaalipoliitikoiden
omantunnon kirkastaja. Se ei ole arvovalintojen Ajax, jonka yhden
käyttökerran jälkeen voi jälleen
huoleti helliä rikkaita suomalaisia eriarvoistavin arvovalinnoin.
Toki hallitus on ensi vuonna kirkastamassa yhteisvastuuimagoaan.
Vankien toimintavalmiuksien ja aktiivitoimintojen kohentaminen, kansaneläkkeen
5 euron tarkistus, asumislisän 7 prosentin omavastuun poistaminen
ja mielenterveyskuntoutujien työtoiminnasta ansaitseman tuen
korotus tulevat vähintäänkin tarpeeseen. Mutta
kaksi ja puoli vuotta kestänyttä arvovalintaa
tiukkaakin tiukemmasta menokurista pitkäaikaistyöttömien,
kansaneläkeläisten, opiskelijoiden, yksinhuoltajien
ja syrjäytettyjen osalta ei pyyhkäistä pois
sillä, että istuva hallitus kantaa yhteisvastuunsa
näiden suomalaisten osalta vasta viimeisten viiden toimintakuukautensa
ajan. Arvovalintojen Ajax ei pyyhkäise pois sitä totuutta,
että Vanhasen hallituksen köyhyyspakettia on lupauksista
huolimatta lykätty ja lykätty, mutta rikkaita
ja hyvätuloisia helliviä päätöksiä suorastaan
kiirehditty.
Ikävintä asiassa on, että budjettiriihessä sovitulla
tynkäpaketilla ei rakenteellista köyhyyttä edes
yritetä poistaa. Muutaman kuukauden vastuunkannolla ei
myöskään kurota eriarvoistumisen kasvua
kiinni tai käännetä kehitystä tasa-arvoisempaan
suuntaan. Päinvastoin Vanhasen hallituksella on varaa eriarvoistaa
suomalaisia tästä päivästä lukien
vielä lähes 14 kuukautta, ennen kuin keskeisimmät
hallituksen köyhyyspaketin toimista astuvat voimaan ja
näkyvät köyhimmistä köyhimpien
suomalaisten taloudessa. Sitä ennen suomalaiset köyhät
joutuvat kuukausiksi maksumiehiksi, kun kansaneläkkeen,
opintorahan, työmarkkinatuen tai toimeentulotuen ostovoima
heikkenee hintojen nousun myötä entisestään,
kun 7 prosentin omavastuu kallistuu kiinteistöveron korotuksista
johtuvien vuokrankorotusten seurauksena, kun joukkoliikenteen maksut
nousevat tuen vähentyessä ja kun kuntien takaamia
tasalaatuisia ja tasa-arvoisia palveluita on päivä päivältä mahdottomampi
saada lisääntyneiden omavastuiden ja ulkoistamisten seurauksena.
Näiden vielä kuukausia köyhtyvien suomalaisten
joukossa on ministeri Hyssälän omien laskelmien
mukaan yli 114 000 lasta ja nuorta.
Hallituksen talousarvioesityksellä pienituloisista
suomalaista tulee joka kuluva päivä yhä pienituloisempia
vielä kuukausien ajan, eikä heidän hätäänsä uskottavasti
vastata kosmeettisesti vasta yli vuoden päästä tapahtuvilla
parannuksilla. Mutta tämä hallitushan onkin jo
tullut surullisen kuuluisaksi siitä, että se tietoisesti
siirtää kotimaisen ja kansainvälisen
köyhyyden hoitamisvastuun seuraavalle hallitukselle.
Arvoisa puhemies! On aina arvovalinta, kenelle annetaan ja keneltä otetaan,
eikä mikään ole vielä lopullisesti
menetetty ensi vuoden budjetin osalta. Namurahapolitikoinnin sijaan
on toivottavaa, että hallituspuolueiden edustajat yhdessä opposition
kanssa tekevät pitkäjänteisiä,
tasa-arvoa edistäviä ja kansainvälisestikin
solidaarisia ratkaisuja köyhyyden kitkemiseksi, ratkaisuja, jotka
toimeenpannaan heti ensi vuoden alusta eikä vasta ensi
vuoden lopusta.
Suomi ja osa suomalaisista ovat tänään
rikkaampia kuin koskaan, ja keskivertosuomalaisella menee kohtuullisesti.
Silti toisin kuin hallitus tuntuu ounastelevan, suurin osa suomalaisista haluaa
edelleenkin kantaa yhteisvastuuta, ja tämän vastuunkantohalukkuuden
pitäisi myös näkyä eduskuntakäsittelyn
jälkeen ensi vuoden budjetissa. Ihmisten sujuva arki ja
tämän päivän suomalaisten arvot
edellyttävät sitä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, aivan jostakin muusta. Muistatteko,
hyvät edustajatoverit, Jules Vernen 80 päivässä maailman
ympäri -kirjasta kohdan, jossa britti-imperiumin edustajat
huokuivat teknologista ylemmyyttä, kun keskellä viidakkoa
junan kyyti vaihtuikin norsulla heilahteluun? Omassa mielessäni
kyseinen kohtaus on väikkynyt useammin kuin kerran menneen
kesän aikana, kun junailin 40 päivässä Suomen
ympäri. Hullunkuriseksi tosin tilanteiden samankaltaisuuden
tekee se tosiseikka, että Vernen sankarit seikkailivat
1800-luvun lopun maailmassa, minä vuonna 2005
Suomessa.
Vasemmistoliitto on jo pitkään kantanut huolta
ratojemme peruskunnosta, mutta tänä kesänä henkilökohtaisten
huolieni listalle on lisätty pelko juniemme teknisestä alasajosta.
Näyttää siltä, että rapautuvia
ratojamme vaeltavat rapautuvat junat ja liian minimiin vedetyllä työvoimalla. Luonnonvoimille
ja puille emme me poliitikotkaan mahda mitään,
mutta ilman ilmojen herran avitustakin lähes päivittäisen
junailuni päätarkoitukseksi tuli selvitä perille
jotenkuten eikä niinkään selvitä perille
ajoissa. Eli parempi paljonkin myöhässä kuin
ei koskaan. Kyse ei ole yksittäisistä teknisistä ongelmista
vaan ongelmanipuista, joiden kohdalle osuminen viime kesänä oli
takuuvarmaa, jopa useampaan kertaan samalla matkalla.
Toimittajatuttavani esimerkiksi matkusti Tampereelta Kajaaniin
työkeikalle. Juna oli jo Tampereelta lähtiessä myöhässä,
koska veturi oli hajonnut välillä Turku—Tampere
ja matkustajat pakattu viiveellä linja-autoihin. Uusi juna
täyttyi Tampereelta, ja matka kohti Kainuuta alkoi vain pysähtyäkseen
sähkövikaan muutaman tunnin kuluttua, ja taas
samaiset matkustajat pakattiin linja-autoihin.
Pääsääntöisesti
omaa matkailuani puolestaan ovat värittäneet konduktöörin
ja veturinkuljettajan huhuilut: "Pahoittelemme, että teknisen
vian vuoksi olemme tässä vaiheessa 15 minuuttia myöhässä."
Olen juuttunut ainakin Mikkelin ja Pieksämäen
välille sähkövian pysäyttämänä, nuokkunut
Oriveden asemalla, kun junan jarrut pettivät, hypännyt
melkein radalta hitaan pikajunan kera Jyväskylä—Orivesi
välillä, kun raiteet ja juna eivät hetkeen
seurustelleet keskenään, ja odotellut asemilla
yhteensä tuntitolkulla myöhässä olevia
pikajunia, IC-junia ja Pendolinoja. Eräänkin kerran
juna oli jo siihen noustessani kohtuupaljon myöhässä,
koska konduktöörien piti joka asemalla pysähtyessä avata
ja sulkea yksitellen 12 vaunun ovet. Onneksi täpötäyden
työmatkajunan kulkijoilla riitti huumorintajua odotellessaan
asemilla minuuttitolkulla junan ovien ulko- ja sisäpuolella.
Viimeistään tämä kesä on
osoittanut minulle, että tässä (Puhemies
koputtaa) teknologian ihmemaassa satsaamme verovarojamme kaiken
maailman vempeleisiin (Puhemies: Aika!) mutta säästämme
vallan vääristä kohteista. Junat eivät lentokoneiden
tapaan (Puhemies koputtaa) putoile taivaalta, mutta pahoissa turmissa
niilläkin saa kauhistuttavaa jälkeä aikaiseksi.
(Puhemies: Edustaja, nyt on aika loppunut!)
Siksi vasemmistoliittona haastamme, arvoisa puhemies, Vanhasen
hallituksen joukkoliikenteen pelastustalkoisiin heti, (Puhemies
koputtaa) siis jo tämän hallituskauden aikana.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Kun täällä on päivän
kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin kupletin
juoni tuntuu olevan, että kokoomus syöttää keskustalle
keskustapuolueen ylimitoitettuja vaalilupauksia ja vasemmistoliitto
puolestaan syyttää sosialidemokraatteja liiallisista
verojen alentamisista. Tähän tämä tuntuu
kiteytyvän.
Mutta joitakin havaintoja tähän lyhyeen 7
minuuttiin.
Ensinnäkin on ilolla tervehdittävä sitä budjetin
kohtaa, missä voidaan havaita, että valtion korkokulut
ovat oleellisesti pienentyneet. Sitä kauttahan syntyy tilaa
talouteen. Erinomaisen hyvänä pidän sitäkin,
että hallitus lähestyy eduskuntaa tällä eduskunnan
toivomalla jakosuhdelailla nopeuttaen lain voimaantuloa. Tämähän koskee
veikkausvoittovarojen edunsaajien asemaa; tiede, taide, nuorisotyö,
liikunta ja kulttuuri saavat lisää resursseja,
ja hyvä niin. Tässä on ollut pitkä,
vaikea korpitaival, ja voisiko sanoa, että olisiko vähän
vähemmälläkin vaivalla tämän
tuloksen voinut saavuttaa. Aivan varmaa on se, että näin
hyvää tulosta ei olisi onnistuttu saamaan kokoomuksen
kumppanuudessa.
Köyhyyspaketti on myöskin täällä ruodittu, oikealla
tiellä ollaan. Erityisesti olen iloinen siitä,
että tämä 7 prosentin omavastuuosuus
tulee poistumaan asumistukiasioissa. Tietysti näissä asioissa
tulee mieleen sekin, että yhteiskunta ei voi sataprosenttisesti
jäsenistään huolta pitää,
ihmisillä on kyllä oltava myös oma vastuu
elämästään. Niitä,
jotka ovat heikommassa asemassa, pitää sitten
auttaa kantamaan ja löytämään
sitä omaa vastuuta.
Budjettikirjan kaikkein heikoimpana lenkkinä, jonkinlaisena
kauneusvirheenä suorastaan, pidän sitä,
että se pitää sisällään
varallisuusveron poiston. Se on hätiköiden valmisteltu
ja huonosti harkittu, tämä on minun mielipiteeni.
Tämä jakaa mielipiteitä, sekin on ihan
ymmärrettävää. Oliko se niin
oleellinen tupon osa, sitä jään kysymään.
Sitten, herra puhemies, liikennepolitiikka on ollut paalupaikalla
ja valokeilassa, ja niin se on minunkin puheenvuorossani. Liikenneministeriön
suunnalla on aikaisempaa parempaa yritystä kehittää suomalaista
liikennekulttuuria, liikenneinfraa, mutta eduskunnalle jää vielä kuitenkin tehtävää.
Siitä kuuluisasta ministerityöryhmän mietinnöstä,
sen ykköskorista, on noin kaksi kolmasosaa jo toteutumassa
nykypäätöksin, mutta osa puuttuu, muun
muassa erittäin tärkeä väylähanke
läntisellä Uudellamaalla, kantatie 51 välillä Kivenlahti—Kirkkonummi.
Se on tärkeä sekä positiivisin että negatiivisin
mittarein mitattuna. Negatiivisella tarkoitan synkkiä onnettomuustilastoja
ja positiivisella suuria liikennemääriä.
Tässä yhteydessä lainaan ikään
kuin pyhinä kirjoituksina kolmea kannanottoa koskien liikenneinfraa.
Helmikuussa 2004 talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi
ministerityöryhmän esityksen lisäten
siihen kaksi hanketta, Keski-Pasilan ja Ilmalan ratapihahankkeet.
Siis tämä hallituksen ydinjoukko ei pitänyt
ministerityöryhmän esitystä ylipainoisena
vaan alipainoisena, koska he lisäsivät sinne hyviä hankkeita
sinänsä. Nyttemmin on alettu arvella ja arvioida,
että tämä ministerityöryhmän
esitys olisi ylipainoinen. Liikkeelle on lähdetty eri asennosta.
Toinen pyhä kirjoitus liittyy tärkeään
tulopoliittiseen ratkaisuun. Siinä yhteydessä hallitus kirjasi
päätöksen — siis tämä on
hallituksen päätös — jonka mukaan
hallitus jatkaa infrastruktuurin kehittämistä liikenneväyläpolitiikkaa
pohtineen ministerityöryhmän etusijaisjärjestyksen pohjalta.
Arvoisat harvalukuisat kuulijat, kuulitte oikein — etusijaisjärjestyksen
pohjalta. Jokainen meistä tietää tunteen,
jos jossakin jonossa joku etuilee, on se pankin, kaupan, lentoaseman jono.
Se tunne ei ole kovin mukava, kun joku etuilee, ja näissä asioissa
nyt pikkasen hihna luisti kesän tapahtumia muistellen.
Mutta aina voi tehdä korjausliikkeen.
Ja se kolmas pyhä kirjoitus liittyy eduskunnan kannanottoon.
Eduskunta päätti edellyttää hallitusta
ponnellaan vuoden 2005 budjettimietintöä laadittaessa,
ja se ponsi kuuluu: "- - että - - hallitus
ottaa huomioon liikenneväylätyöryhmän
esitykset". Nämä kolme kohtaa ovat mielestäni
lähestulkoon niin kuin liikennepolitiikan raamatusta pyhiä kirjoituksia.
Näihin eduskunta on sitoutunut. Tässä uskossa
toimivat kunnat, elinkeinoelämä, tavalliset ihmiset;
myös eduskunta luottaa näihin kirjauksiin. Nuotit
ovat hyvät, kunhan vain toimitaan niiden mukaan.
Yksittäiset investoinnit hallitsevat julkisuutta. Liikennepolitiikkamme
perusongelmat koskevat kuitenkin väylien ylläpitoon
tarvittavia vuotuisia perusmäärärahoja
sekä joukkoliikenteen kehittämistarpeita. Nämä tuppaavat
jäämään vähän
katveeseen. Budjettirakenteen osalta kaipaan erillistä investointiosaa
valtion investoinneista. Se helpottaisi luettavuutta ja selkeyttäisi
tilannetta. Nyt on käyttömenot ja pääomamenot
somasti sekaisin.
Aivan lopuksi, herra puhemies: Vesiensuojelumäärärahat
ja yhdyskuntien vesihuoltotyöt kaipaavat edelleen lisärahoitusta.
Summat ovat pieniä, mutta vaikuttavuudeltaan ne ovat laaja-alaisia.
Esimerkiksi Hangon ja Tammisaaren välillä on hankkeilla
suuri siirtoviemärityö, mikä tarvitsee
myös valtion tukea. Vastaavia hankkeita on varmasti muuallakin.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan aluksi puuttua niihin suorastaan vääristelyihin,
jotka koskivat kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa siltä osin,
että arvosteltiin sitä, että hyvänä aikana
tehdään alijäämää,
koska huonompiakin aikoja on tulossa, kun samalla kokoomus on esittänyt
noin 600 miljoonan euron määrärahalisäyksiä.
Logiikka meidän esityksessämme on nimenomaan se,
että lisäesitykset, jotka tähän
kokonaisuuteen sisältyvät, ovat sellaisia, että ne edistävät
työllisyyttä, nostavat työllisyysastetta, vähentävät
työttömyyttä. Täällä on
moneen kertaan siteerattu Etlan tutkimusta siitä, että jo
1 prosentin lasku työttömyysasteessa merkitsisi kokonaisuudessaan
verotulojen lisäyksenä toisaalta ja sosiaaliturvamenojen
laskuna toisaalta liki 1,5 miljardin säästöä.
Tähän perustuu se oikeus, että me olemme
tohtineet ihmetellä tätä alijäämäisyyttä.
Kaikkineen työllisyysasteen nostamiseen, joka käy
vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi,
liittyy monta yksittäistä toimenpidettä,
jotka yhdessä toivottavasti vievät siihen tulokseen,
että lähivuosina meidän työllisyysasteemme
nousisi tavoiteltuun 75 prosenttiin. Kotitalousvähennyksen
isyydestä täällä on kiistelty
jo moneen otteeseen. Mielestäni voimme ihan reilusti todeta,
että siinä on ollut monta tekijää,
mutta minusta ei pidä kiistää sitä,
etteikö kokoomus tässä asiassa olisi
ollut todella aloitteellinen ja painostanut tämän
asian eteenpäinviemistä hallituksessa. Mutta niin
silloinen ministeri Alho kuin ministeri Jaakonsaarikin ansaitsevat
toki oman kiitoksensa. Nyt olemme tässä tilanteessa,
missä olemme. Viime syksyn budjettivastalauseessa me esitimme
juuri tätä summaa, 2 300:aa euroa, vähennysoikeudeksi,
ja nyt tämä esitys on meidän käsittelyssämme.
Se on hyvä asia, mutta se on puolittain vain hyvä,
koska tätä vähennyksen lisäystä ei
ole tarkoitus osoittaa remontteihin.
Monta pientä myönteistä asiaa on
tietysti täällä mukana. Yli 55-vuotiaiden
työntekijöiden sotumaksualennus on sinänsä myönteinen.
Se parantaa varmasti ikääntyvien työntekijöiden
työmarkkina-asemaa, mutta se ei toimi samalla tavalla kuin
on alun perin ollut tarkoitus tällä niin sanotulla
Holmin—Vihriälän mallilla, että se
luo lisää työpaikkoja. Jos tämä olisi
osoitettu kautta linjan, erityisesti palvelualoille, uskoisin, että tämä moninkertaistaisi
hyödyn.
Starttirahasta täällä on puhuttu
jo aikaisemmin. Se on osoittanut toimivuutensa. Siitä on
oltu kiinnostuneita paljon yli arvioiden, ja siksi en ymmärrä,
että sitä ei ensi vuoden budjettiehdotuksessa
lisätä. Minusta eduskunnan kannattaa tähän
kohtaan pysähtyä ja lisätä määrärahoja, koska
jo tänä vuonna rahat ovat loppuneet.
Perhevapaista tai vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta
täällä on myös puhuttu. On viitattu
uunituoreeseen selvitykseen. Kokoomuksen budjettiesityksiin tämä sisältyy
paljolti siinä muodossa, kuin pari viikkoa meidän
kesäkokouksemme jälkeen myöskin Lauri
Ihalainen SAK:sta on edellyttänyt, että palkallinen äitiysloma,
vanhempainvapaa, olisi kaikille työnantajille pakollinen.
Me esitimme tätä omassa mallissamme, plus sitä,
että tähän tarkoitukseen käytetään
kaikki se raha, joka jo nyt kootaan 0,15 prosentin maksuna työnantajilta,
ja sen lisäksi verovaroin kustannettaisiin se, että yrittäjille
sitten korvattaisiin nämä loma-ajan perhevapaiden
kustannukset muun muassa siitä syystä, että väestöpoliittisesti,
perhepoliittisesti myös tämä toimenpide
olisi varsin perusteltu.
Eräs asia, mihin on aika vähän puututtu
mutta toki avattu pää, on kysymys siitä,
että työn vastaanottamiskynnys on monta kertaa
korkea siitä syystä, että perheen tulotaso
tai yksittäisen työttömän tulotaso
ei nousisi, voisi pahimmassa tapauksessa jopa laskea, näiden
sosiaaliturvan, verotuksen ja palkan yhteensovitusongelmien takia.
Nyt asumistuki leikkaantuu vasta kolmen kuukauden kuluttua työn
vastaanottamisesta pitkäaikaistyöttömien
kohdalla. Tämä on viisas ja oikea ratkaisu ja
toivottavasti vaikuttaa myönteisesti. Mutta on paljon muita
yhteensovitusongelmia, joihin todella toivon, että käydään
käsiksi. Tuntuu todella pahalta, koska toistuvasti törmää työttömiin
ihmisiin tai työntekijöitä hakeviin yrittäjiin,
jotka toteavat, että esimerkiksi tämä sovitellun
päivärahan ongelma on sellainen, että järkevä ihminen
ei halutessaankaan (Puhemies koputtaa) voi ottaa työtä vastaan.
Tällä saralla on todella paljon tehtävää.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tärkein talouspoliittinen
tavoite on ollut työllisyyden nostaminen vakaalle kasvu-uralle.
Hyvin hoidetulla talouspolitiikalla on luotu edellytykset, joilla
talouskasvu ja työllisyysaste ovat lähteneet nousuun.
Keskeisenä haasteena työttömyyden ohella
ovat olleet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset.
Tällä tavoin hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista
perustaa on voitu vahvistaa.
Vanhasen hallituksen on ollut pakko hallituskautenaan palauttaa
usko yrittäjyyden voimaan. Vielä tärkeämpää on
ollut ulottaa yhteisvastuu koskettamaan myös niitä ihmisiä,
joilla ei ole tukenaan vahvoja etujärjestöjä.
Perjantaina 16.9.2005 eduskunnalle esitetty vuoden 2006 budjetti
jatkaa tätä hallituksen valitsemaa vahvaa yrittäjyyden
ja yhteisvastuun linjaa.
Matti Vanhasen hallitus on päätöksillään osoittautunut
yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Hallitus on
tehnyt jo aiemmin laajan yritysverouudistuskokonaisuuden, alv-alarajan huojennuksen
ja helpottanut sukupolvenvaihdoksia. Uudessa talousarviossa yrittäjyyttä edelleen
edistetään ja helpotetaan monin eri keinoin. Varallisuusvero
poistuu, matalapalkkatyön verotuki astuu voimaan, kotitalousvähennystä laajennetaan
tuntuvasti. Näin edistetään muun muassa palveluyrittäjyyttä ja
luodaan kipeästi kaivattuja palvelumarkkinoita.
Panostamalla osaamiseen, tutkimukseen ja kehitystoimintaan hallitus
on vahvistanut Suomen kilpailukykyä globalisaation haasteissa.
Täsmennettyjä toimia kohdistetaan erityisesti
aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan.
Yritysten varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan uusimuotoisella
pääomarahoituksella, niin sanotulla syöttörahastolla.
Samoin yrittäjien sosiaaliturvaa kohennetaan. Nyt yrittäjille
aletaan maksaa sairauspäivärahaa, myöhemmin
on luvassa laajempi yrittäjien sosiaaliturvan kohennus.
Ansiotulojen verotuksen kevennys puolestaan lisää ostovoimaa
ja kysyntää. Kotimarkkinoiden imulla, nosteella
ja vetovoimalla on ylläpidetty työllisyyttä ja
yrittäjyyttä. 100 000 työpaikan
tavoite ei näytäkään karkaavan
hallituksen käsistä, vaan sitä lähestytään
tasaisen varmasti.
Arvoisa herra puhemies! Hyvään kehitykseen ovat
vaikuttaneet hallituksen määrätietoiset
toimenpiteet: työn verotuksen keventäminen, yrittäjyyden
edistäminen, aktiivisen työvoimapolitiikan tehostaminen,
starttirahan laajentaminen ja työvoimapalvelukeskusten
perustaminen. Positiivista työllisyyskehitystä voi
hidastaa se, että työttömien koulutus
ja työkokemus eivät vastaa kaikilta osin avointen
työpaikkojen vaatimuksia.
Pitkäaikaistyöttömyyden, josta on
muodostunut rakenteellista työttömyyttä,
purkamiseen löytyy uusia lääkkeitä ensi
vuoden talousarviossa. Ensi vuonna pitkäaikaistyöttömyyteen
puututaan ottamalla käyttöön matalan
tuottavuuden työn tuki ja työmarkkinatuen aktivointi,
lisäämällä nuorten työllistämistoimia,
vakinaistamalla nuorten työpajatoiminta ja muuttamalla
pitkäaikaistyöttömien asumistukea työn
vastaanottoon kannustavaksi. Pitkäaikaistyöttömyys
on usein köyhyyden syy, joten sitä vähentämällä ehkäistään
köyhyyttä.
Sinipunavuosien aikana kokoomuksen ollessa hallituksessa ei
varoja riittänyt pienimpien eläkkeiden korottamiseen.
Kotona tapahtuva hoiva- ja hoitotyö sai kunnioitusta juhlapuheissa,
mutta ei teoissa. Keskusta kävi SDP:n kanssa hallitusneuvotteluissa
periaatteellisen väännön kotihoidon tuen
ja pienimpien eläkkeiden korottamisen puolesta. Keskusta
voitti hallitusneuvotteluissa nämä periaatteet,
ja nyt alkavat puheet muuttua teoiksi. Tuki kotona tapahtuvalle
hoito- ja hoivatyölle antaa henkistä ja taloudellista
arvoa tekijälleen, mutta luo myös uutta suomalaista
palveluyhteiskuntaa ja hyvinvointia.
Vuoden 2006 talousarvio kohdentuu monissa ratkaisuissa kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien elämän parantamiseen.
Nämä ovat jatkoa hallituksen aikaisemmalle työlle,
jolla on kehitetty perusturvaa. Näin ehkäistään
syrjäytymistä ja väliinputoamistilanteita
sekä parannetaan ihmisten elämänhallintaa.
Kansaneläkkeiden tasokorotus parantaa verovähennyksistä paitsi
jääneiden pienituloisten eläkeläisten
asemaa. Toimeentulotuen asumistuen omavastuun poisto helpottaa monien
vähävaraisten lapsiperheiden ja yksinhuoltajien
asemaa.
Arvoisa herra puhemies! Tulevan vuoden talousarvion keskeiset
saavutukset ovat yrittäjyydessä, työllisyydessä ja
vähäosaisten aseman parantamisessa. Tekemätöntä työtä riittää,
mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu.
Työ jatkuu. Jos mitään ei tehdä,
on vain yksi suunta, ja se on alaspäin. Pääministeri
Matti Vanhasen hallituksen tähän asti antamat
näyt ovat hyvät.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Riittävä talouskasvu ja
korkea työllisyysaste ovat hyvinvointivaltion perusedellytykset.
Työnteko ja yrittäjyys ovat avaimet menestykselliseen
tulevaisuuteen ja maamme hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Tämä on
kuultu tässä salissa tänään
varmasti jo useamman kerran.
Etlan laskelmien mukaan yhden prosenttiyksikön lisäys
työllisyysasteeseen vahvistaa julkista taloutta yhteensä 1,5
miljardilla eurolla. Maamme työllisyysasteen kasvattamisella
ja siinä onnistumisella on siis suuret vaikutukset yhteiseen hyvinvointiimme.
Hallitus toteaa yrittäjyyden politiikkaohjelmassaan, että päämääränä on
vahvistaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, edistää yrittäjyyttä ja
yritystoimintaa sekä tukea alueellista kehitystä.
Kuitenkin näen, että vuoden 2006 talousarvioesityksestä puuttuu
olennaisia keinoja ja painotuksia näiden tärkeiden
asioiden edistämisessä.
Yrittäjyysaktiivisuus on edelleen maassamme huolestuttavan
alhainen ja kynnys siirtyä palkansaajasta yrittäjäksi
on korkea. Aloittavalle yrittäjälle voidaan myöntää muun
muassa starttirahaa, jonka tarkoituksena on edistää uuden
yritystoiminnan syntymistä ja työttömän
työnhakijan omaehtoista työllistymistä.
Starttirahan saajien kohderyhmää laajennettiin
vuoden 2005 alusta siten, että starttirahaa voidaan myöntää työttömien
työnhakijoiden lisäksi muun muassa palkkatyöstä,
opiskelusta tai kotityöstä osa-aikaiseksi yrittäjäksi
siirtyville. Starttirahan laajennus edellyttää lisäresursseja
sekä yrittäjäksi ryhtyvälle maksettavaan
taloudelliseen tukeen eli starttirahaan että asiantuntijapalveluihin.
Kuitenkin hallitus esittää, että starttirahaa
leikataan 3 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasoon
verrattuna. Tälle vuodelle starttirahaksi yrittäjyyteen
on varattu 25 miljoonan euron määräraha,
eikä sekään riitä kuluvan vuoden
loppuun. On käsittämätöntä,
että hallitus tässä tilanteessa entisestään
leikkaa käytännön kokemuksen osoittamia
täysin riittämättömiä varoja.
Mikä logiikka hallituksella on, kun se samaan aikaan sekä laajentaa
starttirahojen hakijakuntaa että pienentää pottia,
josta rahat jaetaan? Tilanne on mielestäni korjattava.
Summa tulisi nostaa 30 miljoonaan euroon.
Arvoisa puhemies! Uudellamaalla asuu yli neljäsosa
Suomen väestöstä ja siellä on
kolmasosa työpaikoista. Suomen bruttokansantuotteesta Uudellamaalla
tuotetaan yli kolmasosa. Aloittavien yritysten vuotuinen määrä alueella
on noin 8 500, ja lähes joka neljännellä uusmaalaisella pk-yrityksellä on
vientitoimintaa. Suomen tulevaisuuden kehityksen turvaajaksi, mutta
myös uhkatekijäksi, on noussut yritystemme globalisoituminen.
Vastauksena tähän on katsottu välttämättömäksi
pyrkiä edistämään yritysten
kansainvälistymistä, koska kotimarkkinamme eivät riitä takaamaan
kasvua ja turvaamaan kilpailukykyä ja sitä kautta
yritystoiminta ja työpaikkojen säilyminen on uhattuna.
Kuitenkin Uudellamaalla julkisten tahojen, lähinnä te-keskusten,
pk-yrityksille tarjoama kansainvälistymisen perusneuvonta
on minimaalista. Uudellamaalla on noin 70 000 yritystä.
70 000:ta yritystä kohden on ainoastaan 1,5 vakinaista
vientiasiamiehen vakanssia, kun vastaava suhdelukema muualla maassa voi
olla jopa moninkertainen. Uusia vientiyrityksiä syntyy
Uudellamaalla nopeammin kuin muualla, mutta puuttuvan asiantuntijasparrauksen vuoksi
näitä yrityksiä myös kuolee
liian paljon. Tähän ongelmaan on puututtava. Yhteiskunta
voi parhaiten edistää kansainvälistymiskehitystä panostamalla
juuri kansainvälisyysneuvontaan ja vientiasiamiestoimintaan.
Arvoisa puhemies! Palkansaajalla on palkallinen oikeus jäädä enintään
neljän päivän ajaksi hoitamaan sairasta
alle kymmenvuotiasta lasta. Nykyisen lain mukaan työnantajan
maksama työntekijän sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton
etu. Sen sijaan yrittäjän, työnantajan
itsensä, ei ole mahdollista verovähennyksin huolehtia
sairaan lapsen hoitojärjestelyistä tai saada korvausta
omasta ansionmenetyksestään vastaavalla tavalla.
Yrittäjävanhemman on itse hoidettava järjestelyt,
hankittava lapselle hoitaja, otettava sairas lapsi mukaan työpaikalle
tai laitettava lappu luukulle. Tämä vaikuttaa
olennaisesti yrittäjyyden ja perhe-elämän
yhteensovittamisen mahdollisuuksiin. Ongelmat koskevat erityisesti naisyrittäjiä ja
yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Hallitusohjelman mukaan
yrittäjyyden houkuttelevuutta lisätään
muun muassa pyrkimällä kehittämään
yrittäjien sosiaaliturvan kannustavuutta. Samoin ohjelmassa
kirjataan tavoitteeksi parantaa työn ja perheen yhteensovittamista.
Odotan yhä toimenpiteitä — konkreettisia
sellaisia.
Arvoisa puhemies! Muutama sana liikenneturvallisuudesta. Tieverkon
kunto on yksi olennaisimmista liikenneturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Hallituksen esittämällä perustienpidon
määrärahojen tasolla väyläverkon
arvo ja kunto hädin tuskin pysyy entisellään.
Liikenneturvallisuuden kannalta erityistä huomiota tulisi kiinnittää teiden
talvikunnossapitoon. Se ei tienkäyttäjätutkimusten
mukaan vastaa ammattiliikenteen odotuksia, ja lisäksi tiemäärärahojen niukkuus
aiheuttaa sen, että esimerkiksi keskikaiteellisia teitä ohituskaistoineen
ja moottoriteitä ei voida riittävästi
rakentaa sinne, missä niille olisi hyvät perustelut
ja missä niitä tarvitaan.
Toinen liikenneturvallisuuden kannalta tärkeä toimenpide
on raskaan liikenteen tauko- ja levähdyspaikkojen lisääminen.
Raskaassa liikenteessä väsymys aiheuttaa suuren
riskin liikenteelle, ja tähän asiaan olisi ehdottomasti
kiinnitettävä huomiota. Hyvät ja toimivat
tieyhteydet ovat välttämättömiä myös
elinkeinoelämän osalta. Kunnalliset kuljetusyhteydet
ja toimiva logistiikka ovat yritysten kilpailukyvyn kannalta ehdottoman välttämättömiä.
Tieverkkoon panostaminen on siis tuottava investointi, ei vain pakollinen
menoerä.
Ed. Rauno Kettunen merkitään
läsnä olevaksi.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen esitys vuoden 2006 talousarvioesitykseksi
jatkaa vakaan talouspolitiikan linjalla. Tänään
ilmestyneiden tilastotietojen mukaan elokuun työttömyysaste
oli 7,2 prosenttia, kun se vuosi sitten oli tasan 8 prosenttia. Samaan
aikaan elokuun työllisyysaste kohosi 69 prosenttiin. Suunta
on oikea, Suomi on talouskasvun ja kotimaisen kysynnän
nousun uralla. Vaikka ulkomainen tilanne on ollut erittäin
haasteellinen ja työpaikkoja on osin hävinnyt
kauas Aasiaan, on tilalle saatu luotua myös uusia työpaikkoja.
Yrittäjien määrä on lisääntynyt
varmasti hallituksen toimien ansiosta. Hyvää on myös
se, että jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien
määrä lisääntyy vuodessa 33 000:lla.
Osa- ja määräaikaisia työsuhteita
sen sijaan oli 32 000 vähemmän kuin edellisvuoden elokuussa.
Työllisyydessä on siis tapahtunut sekä määrällistä että laadullista
parannusta. Työllisyyden paranemiseen ei tietenkään
pidä tuudittautua, vaan on koko ajan ponnisteltava uusien
keinojen löytämiseksi erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden
nujertamiseksi. Kotitalousvähennys on eräs parannuskeino,
joka on osoittautunut toimivaksi työllistämiskeinoksi. Kotitalousvähennyksen
laajentaminen on kannatettavaa.
Suomella on erinomainen mahdollisuus lisätä kotimaisen
uusiutuvan energian käyttöä. Maamme on
pinta-alaltaan suuri maa suhteessa väkilukuun, ja mahdollisuuksia
energiaomavaraisuusasteen nostamiseen on paljon. Puusta saadaan energiaa
eri tavoin sekä pienessä että suuremmassa
mittakaavassa. Öljykasveista ja muistakin kasveista voidaan
tuottaa biopolttoainetta liikenteeseen. Maalämpöä voidaan
käyttää korvaamaan tuontiöljyä omakotitalojen
lämmityksessä. Tuuli- ja aurinkoenergiasta löytyy
käyttämätöntä potentiaalia.
Yhteistä kaikille näille kotimaisille polttoaineille
on se, että niillä on merkittävä työllistävä vaikutus.
Lisäksi Suomi olisi vähemmän riippuvainen
ulkomaisesta energiasta ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö vähentää päästöjä ilmaan
ja auttaa sitä kautta Kioton ilmastosopimuksen tavoitteiden
toteuttamisessa. Lopulta siis hyödymme kaikki kotimaisen
uusiutuvan energian käytöstä.
Kaikilta osin budjettia ei voida pitää hyvänä tai
edes tyydyttävänä. Budjetti kaipaa muutoksia erityisesti
liikennepuolelle. Perustienpito kaipaa lisäpanostuksia,
sillat rappeutuvat, ja teiden perustat heikkenevät. Lisäpanostuksia
kaivataan myös yksityisteille sekä rataverkon
kunnossapitoon ja parantamiseen. Lisäpanostukset liikenneinfraan
ovat välttämättömiä ja
järkeviä. Esimerkiksi metsäteollisuudessa
lasketaan pelkän keväisen kelirikon aiheuttavan
noin 100 miljoonan euron lisäkustannukset teollisuudelle.
Tieverkko ulottuu sinne, missä julkista liikennettä ei juurikaan
enää ole. Kyse on tasa-arvosta eri alueilla elävien
ihmisten kesken. Teiden kunnon pitää olla vähintäänkin
kohtalainen koko maassa. Rataverkko on heikkenemässä,
ja heikennykset koskevat erityisesti harvempaan asuttuja Itä-
ja Pohjois-Suomea. Rautatieliikenne on ympäristöystävällistä yksityisautoiluun
verrattuna.
Arvoisa puhemies! Budjetti on linjauksiltaan pääosin
oikeansuuntainen. Kansallisomaisuudesta, jonka merkittävää osaa
on Suomen tiestö, olisi kuitenkin pidettävä nykyistä parempaa huolta.
Mieluummin pitäisi jättää vaikka
toteuttamatta joku uusi infrahanke kuin antaa perustiestön
rappeutua. Odotankin, että eduskunta lisää hallituksen
esitykseen vähintään 50 miljoonaa euroa
perustienpitoon.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen verolinjaukset ovat
pitäneet maamme talouskasvun vahvana. Ainut notkahdus tapahtuu
hieman käsittämättömän
paperilakon seurauksena, eikä hallitus ollut tapahtuneissa
syyllinen, kaikki me sen tiedämme. (Ed. Saarinen: Ei se
ollut lakko!) Valtiovarainministeriön ennuste ensi vuodelle,
3,2 prosenttia, luo uskoa tulevaisuuteen. Näyttää siltä, että talouskasvu
jatkuu erittäin vahvana. Maallamme on edelleenkin malttia
vaurastua.
Jo aiemmin tehtyjä verolinjauksia tukee budjettiin
kirjattu varallisuusveron poisto. On oikein, että säästämisestä ei
rangaista. Varallisuusveron poisto tukee vahvasti yrittäjyyttä samoin kuin
kotitalousvähennyksen laajentaminen, jonka vaikutukset
ulottuvat myös muualle kuin yrittäjyyden vahvistamiseen.
Niillä on vaikutuksia selkeästi myös
harmaan talouden kitkemisessä, ja sikäli tämä kotitalousvähennyksen
laajentaminen on hyvin perusteltu. Odotan hallitukselta ratkaisuja
myös perintöveron ja lahjaveron uusien linjausten
osalta, ja uskon, että siinäkin asiassa päästään
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Kokoomus on jatkuvasti puhunut, että hallitus
toteuttaa heidän veropoliittista linjaansa. On kuitenkin
tosiasia, että kokoomuksella olisi ollut edellisten hallitusten
aikana mahdollisuus tehdä omia veropoliittisia linjauksiaan.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Matti Vanhasen hallitus
on pystynyt linjaamaan ratkaisujaan tilanteen ja ajan vaatimusten
mukaisesti. Kansalaisten ostovoima on lisääntynyt,
mikä on heijastunut positiivisesti myös työllisyyteen,
minkä tämän aamun hyvät uutisetkin
osoittivat. Vaikka työllistämistavoitteitten osalta
ei aivan aikataulussa ole pysytty, on kehitystä eurooppalaisittain tarkasteltuna
pidettävä hyvänä.
Maamme tulevaisuutta rakennetaan jatkossakin osaamisen ja yrittäjyyden
varaan. Tulevaisuuden työpaikat syntyvät pääosin
pk-yrityksiin. Onkin hienoa todeta, että kauppa- ja teollisuusministeriön
panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat mittavia. Se antaa
innovaatioille menestyspotentiaalin. Rahoitus ei juurikaan ole yhteiskunnassamme
enää yrittäjyyden este. Ongelma muodostuu
pitkälti innovaatioitten työstämisestä toteuttamiseen
ja kaupalliseen toimintaan. Meidän suomalaisten ongelmahan
on paljolti siinä, että emme pysty markkinoimaan
ja osaa markkinoida tuotteitamme globaalisti. Erinomaista on myös
kauppa- ja teollisuusministeriön päätöslinjaus
siitä, että kyläkauppojen tuki jatkuu.
Tämä on osoitus hallituksen positiivisista asenteista
maaseutua ja kyliä kohtaan, ja se tukee hallituksen vahvaa
aluepoliittista linjausta.
Hallitus on päättäväisesti
puuttunut maankäytön ja kaavoituksen ongelmiin.
On oikein ryhtyä toimenpiteisiin, joilla tonttimaan hinta
ja saatavuus turvaa kasvukeskusten kohtuuhintaisen asuntotuotannon.
Erityisen hyvä mielestäni on se, että selvitetään
pikaisesti, että mahdollisuutta moninkertaiseen valitukseen
kaavaosuusasioissa ei jatkossa enää ole. Ympäristötöiden
tarvitsemat määrärahat ovat tiukat. Me
kaikki olemme sitoutuneet huolehtimaan ympäristöstämme
ja sen hyvinvoinnista. Tosiasia kuitenkin on, että ilman
yhteiskunnan tukea maaseutu ei pysty vastaamaan kaikkiin ympäristöön
kohdistuviin vaatimuksiin. Toimiva vesi- ja viemäriverkosto
luo uskoa tuomalla suomalaisen maaseudun elinvoimaisuuden. Tämä haaste
meidän tulee ottaa vastaan ja osoittaa lisärahoitusta
ympäristötöitten toteuttamiseen.
Arvoisa herra puhemies! Menestyvä yritystoiminta tarvitsee
toimivat liikenneyhteydet. Logistiikan osuus on pitkien etäisyyksien
maassamme poikkeuksellisen korkea kilpailijoihin verrattuna. Logistiikassa
kuljetuksen kustannukset ovat Suomessa kolminkertaiset muihin EU-maihin verrattuna.
Mitattuna tonnikilometreinä per asukas kustannukset ovat
myös kaksin- tai kolminkertaiset, eli lyhyesti todettuna:
logistiikka rasittaa merkittävästi Suomen kansantaloutta.
Siksi on tärkeää huolehtia toimivista
liikenneyhteyksistä myös alueilla, joilla raaka-ainevarat
pääosin sijaitsevat eli maamme reuna-alueilla,
syrjäisillä seuduilla. Niin metsä- kuin
metalliteollisuuskin tarvitsevat kilpailukykynsä ylläpitämiseksi
toimivan infran niin maalla, merellä kuin ilmassakin.
Sosialidemokraattien liikennehankkeita koskevan sekoilun jälkeen
eduskunnalla on vain yksi tehtävä liikennehankkeita
koskien. Eduskunnan tulee turvata perustienpidon ja yksityisteitten
rahoitustarpeet määrärahalisäysten
kautta sekä linjata niin rataverkostomme kuin myös
laajempaa liikenneinfraa koskevat rahoitusratkaisut kestävämmälle
pohjalle.
Itäisen Suomen kannalta on tärkeää viedä eteenpäin
Valtatie 23:n kunnostusta. Kyseessähän on väli
Varkaus—Joensuu tai tarkemmin sanottuna Varkaus—Viinijärvi.
Tämä on elinkeinoelämän kannalta
erityisen keskeinen hanke. Myös ed. Tahvanaisen esille
nostama Itä-Suomen ohjelman rahoitus, 10 miljoonaa euroa,
tulee saada vietyä positiiviseen ratkaisuun.
Herra puhemies! Lyhyesti sanottuna pieniä, liikenneinfraa
koskevia parannuksia lukuun ottamatta hallituksen budjettiesitystä voidaan
pankkitermein kuvata hyvin tyydyttäväksi, eräiltä osin
jopa hyväksi.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijonen väitti täällä hetki
sitten, ettei pidä paikkaansa, että tämä hallitus
noudattaisi kokoomuksen veropolitiikkaa, ja väitti, että kokoomuksella
olisi edellisessä hallituksessa ollut mahdollisuus toteuttaa
omaa linjakasta veropolitiikkaansa ja näin muka ei olisi
ollut asianlaita. Tosiasia on, että kokoomus yhdessä sosialidemokraattisten
ystäviemme kanssa harjoitti edellisen hallituksen aikana
hyvin johdonmukaista veropolitiikkaa, jossa tuloverotusta johdonmukaisesti
ja säännöllisesti alennettiin. Kepu sen
sijaan ennen vaaleja väitti, että tämä on
väärää politiikkaa, mutta käänsi
sitten kelkkansa vaalien jälkeen ja siirtyi kokoomuksen
linjoille. Toki pitää myöntää,
että demarit ehtivät samassa ajassa kääntää kaksi
kertaa kelkkaansa. Kun he ensin kokoomuksen kanssa harjoittivat
hyvää veropolitiikkaa, he ennen vaaleja päätyivät
siihen, että se ei olekaan hyvää politiikkaa,
mutta vaalien jälkeen totesivat jälleen, että se
on hyvää politiikkaa.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen täällä debatissa
jokin aika sitten totesi, että tämä on
elvyttävä budjetti, niin kuin tämä kiistatta
onkin. Tämä on noin 600 miljoonaa euroa alijäämäinen
budjetti. Pääministeri Vanhanen kuitenkin totesi
lähinnä euroalueeseen ja sen apatiaan liittyen,
että tämä ei olisi ongelma. Toki vertailukohtia
maailmasta aina löytyy. Mutta jos katsotaan hieman talouden
kehitystä maailmanlaajuisesti ja Suomessa viime vuosina,
niin tosiasia on, että maailmantalous on kasvanut hyvin
vahvasti, minkä lisäksi myös Suomen talous
on kasvanut vahvasti. Hyvällä syyllä voidaan
kysyä, ellei tällaisissa olosuhteissa, kun talous
näin vahvasti kasvaa, uskalleta tehdä tiukkaa
ja ylijäämäistä budjettia, niin
koska sitten on ylijäämäisen budjetin
aika.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman ehkä keskeisin tavoite
on hyvin tiedossa. Hallitusohjelmassa on myös muita tavoitteita.
Hallitusohjelmassa todetaan myös kutakuinkin seuraavasti: tavoitteena
on, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa
vaalikauden lopussa tasapainossa. Siinä oli hyvä osio.
Siinä ikään kuin henkivakuutuksen hallitus
otti, että tämä tavoite on voimassa vain,
jos on tavanomainen talouskasvu, jolla kai lähdettiin siitä,
että jos talouskasvu jää tavanomaista
heikommaksi, silloin tästä tavoitteesta voidaan
lipsua. Nyt tosiasia on se, että talouskasvu on ollut tavanomaista parempi
ja silti tästä uhataan lipsua. Itse asiassa, mikä sinänsä on
myönteistä, se myönnetään
rehellisesti. Budjettikirjan ensimmäisellä sivulla todetaan:
"Hallitusohjelman tavoite valtiontalouden tasapainosta hallituskauden
loppuun mennessä on vaarassa jäädä saavuttamatta."
Näin siitä huolimatta, että talouskasvu
on ollut vahvempaa kuin on oletettu, ja näin siitä huolimatta,
että hallitus on hallitusohjelmassaan selkeästi
linjannut, että tämä on välttämätöntä,
jotta julkinen talous pystyy selviytymään jatkossa
lähinnä ikääntymisen mukanaan
tuomista suuremmista vastuista.
Arvoisa puhemies! Politiikassa on sallittu olla eri mieltä asioista,
ja se kuuluu politiikan luonteeseen. Sen sijaan on ikävää,
että myös monista tosiasioista ollaan eri mieltä.
Näin ei pitäisi olla. Viittaan kuntatalouteen
ja siihen hallituksen jatkuvaan propagandaan, että tämä hallitus
muka vahvistaisi kuntataloutta.
Luen muutaman katkelman erikoistutkija Heikki Helinin erinomaisesta
artikkelista "Valtio ei vahvista vaan heikentää kuntataloutta", joka
on julkaistu Kuntapuntarin numerossa 2 tänä vuonna.
Helinin mukaan: "Kun valtio maksaa tänä vuonna
vain osan indeksitarkistuksesta tai erän kustannusjaon
tarkistuksesta monta vuotta jälkikäteen, se oman
uuskielensä mukaan vahvistaa kuntataloutta. Kuntien talouden
kannalta hallitus ei ole maksanut osuuttaan palvelutuotannon kustannuksista
eräpäivään mennessä.
Kunnallistaloudelta jää tänä vuonna
saamatta indeksitarkistuksia 47 miljoonaa euroa ja kustannustenjaon
tarkistusta 366 miljoonaa euroa. Yhteensä nämä ovat
413 miljoonaa euroa. Missään valtion
laskelmassa ei myöskään oteta huomioon
sitä, että valtio ottaa verotulotasauksessa välityspalkkiota
153 miljoonaa euroa. Tämä raha on kerätty
vahvemman veropohjan kunnilta, mutta sitä ei ole jaettu
heikomman veropohjan kunnille. Kaiken kaikkiaan valtionosuuksien kasvusta
valtaosa on verotulojen kompensaatiota, indeksitarkistuksia ja kustannustenjaon
tarkistuksista johtuvia lisäyksiä. Nämä eivät
sinällään paranna kuntien taloutta varsinkaan,
jos indeksitarkistukset tehdään osittaisina ja
tarkistuserät maksetaan jälkikäteen.
Kunnat ovat maksaneet menot, mutta valtio maksaa osuuttaan jälkikäteen."
Helin kysyykin, miten yritykset reagoisivat, jos suurasiakas maksaisi
laskusta itse päättämänään
aikana vain sen osan, jonka se katsoo taloutensa kannalta olevan
mahdollista.
Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen, että tämä ongelma
on suuri ja merkittävä, enkä kuulu niihin,
jotka vaativat, että valtiovallan pitäisi nyt saman
tien maksaa ne noin 500—700 miljoonaa euroa, jotka se heikentää kuntataloutta
Helinin laskelmien mukaan. Ei tämä asia näin
yksinkertainen ole. On ihan selvää, että julkinen
talous on valtion ja kuntien muodostama kokonaisuus eikä tähän
ole helppoja vastauksia. Kohtuudella en vaadikaan, että nämä rahat
maksettaisiin, mutta minusta kohtuullista olisi edellyttää,
ettei hallitus jatkaisi sitä tosiasioita vääristelevää propagandaansa,
että se muka vahvistaisi kuntien taloutta, koska tämä ei
kiistatta pidä paikkaansa.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi erilliskysymys, joka koskee
Pääkaupunkiseutua. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa
otettiin esille kysymys tonttitarjonnan lisäämisestä Pääkaupunkiseudulla.
Sinänsä kyse on tärkeästä asiasta.
Tonttitarjonta on vähäistä kysyntään
nähden, ja asuntojen hinnat ovat korkeita.
Hallitukselle pitää antaa kiitos muutamista asioista,
jotka tässä budjettiesityksessä tulevat. Erityisesti
kysymys valitusmahdollisuuksien rajaamisesta sekä hallinto-oikeuksien
paremmista resursseista ovat tervetulleita. Omituista sen sijaan
on se, että ajatus pakkokaavoituksesta edelleen kummittelee
näissä asiakirjoissa. Vielä omituisempaa
on kysymys tästä kiinteistöveron pakkokorotuksesta.
Tässä yhteydessä onkin vaikea välttyä vaikutelmalta,
että keskusta, joka iät ajat omilla korkeakannatusalueillaan
on vastustanut sitä, että kiinteistövero
ylipäänsä ulotettaisiin maa- ja metsätalousmaahan,
on mielellään omilla matalakannatusalueillaan
luomassa tämmöistä uutta pakkokorotusta
tälle asialle. Tämä on väärää veropolitiikkaa.
Kaiken lisäksi sillä ei ole edes mitään
merkitystä. Ainoa lohtu tässä ehkä on
se, että tällä linjalla jos keskusta
jatkaa, se säilyy täällä matalakannatuspuolueena.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Vapaavuoren erinomaisen puheenvuoron johdosta
haluan todeta kaksi asiaa. Hän vaikeni kuitenkin
kuntien indeksiä käsitellessään
siitä prosenttiluvusta, joka oli vallalla viime vaalikaudella.
Silloin oli 50 prosentin indeksikorotus. Nyt on kuitenkin 75 prosenttia. Ei
silläkään vielä herran huonetta
rakenneta, mutta se on oleellisesti erilaisessa asennossa kuin viime
vaalikaudella, jolloin kokoomus oli valtion kirstun ja valtion varojen
vartijana. Siinä yhdyn ed. Vapaavuoren käsitykseen,
että olisi reilua maksaa tällainen saatava kunnille.
Siinähän on kysymys oikeastaan vain siitä,
kenelle vyöryvät korkokustannukset. Valtio voisi
ottaa sen velan ja maksaa vaikka velkarahalla kunnille. Yhtä hyvin
kunnat voivat ottaa sen velan, koska ne tietävät,
että niillä on varma saatava. Se tulee kuin manulle
illallinen, jolloinka kuntien rasitteeksi jää se
korkoero, mikä siihen pääomaan kohdistuu.
Korot ovat onneksi matalalla.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ed. Vapaavuoren kanssa samaa mieltä,
että politiikassa voi olla eri mieltä, mutta tosiasiat
kuitenkin voi tunnustaa. Minusta olisi hyvä kokoomuksenkin
tunnustaa se tosiasia, että yritysverotus kiristyi teidän
viime hallituskautenanne, ja tämä lienee faktaa.
Ette puhuneet myöskään varallisuusveron
poistosta. En ainakaan minä kuullut missään
vaalitilaisuuksissa. Yritysten sosiaaliturvan parantaminen jäi keskustavetoisen
hallituksen tehtäväksi jne. Faktoja voi tietysti
aina esittää, ja minusta ne on syytä tuodakin
esille. Kyllä teidän veropolitiikkanne oli sittenkin
aika tavalla yksitoikkoista, ja ennen kaikkea yrittäjyyden
tukemiseen ei juuri ymmärrystä löytynyt.
Nyt Matti Vanhasen hallitus selkeästi on lähtenyt
luomaan työpaikkoja yrittäjyyden tukemisen kautta,
ja tulokset puhuvat puolestaan.
Mitä kuntien niin sanottuun pakkolainaan tulee, niin
tämähän on seurausta viime hallituksen liian
pienistä valtionosuuksista, (Puhemies koputtaa) ja nyt
niitä maksetaan. Kaiken, minkä taakseen jättää,
edestään löytää.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minusta täytyy tunnustaa
se, että me ed. Vapaavuoren kanssa, jos ihan panemme käden
sydämelle, olemme ilmeisesti helsinkiläisinä sitä mieltä,
että sekä Paavo Lipposen hallitukset, joissa kokoomuskin
oli mukana, että nykyinen hallitus omaavat hiukan skitsofreenisen
suhtautumisen Pääkaupunkiseutuun. Edellinen hallitus
vei meiltä 3 veroprosentin tuoton puolessa vuodessa yhteisöveroja,
ja tämä hallitus on nyt uhannut meitä pakkolailla,
jolla meille muodostettaisiin kolmiportaista hallintoa maakuntahallinnon
mukaan. Sitten tuli tämä pakkovero pakkohallinnon
ohella ja sitten vielä pakkokaavoitus, ja samaan hengenvetoon
jokainen hallitus on kuitenkin vuorollaan todennut, että Suomi
pärjää niin hyvin kuin tämä Suomen
veturi, Pääkaupunkiseutu, pärjää.
Eli tämä tämmöinen vähän
jakomielinen asetelma pitäisi vähitellen saada
selkeämmäksi. Me voimme kai nyt sitten rakentavasti
täällä eduskunnassa yrittää omalta osaltamme
tätä edistää. Mutta tässä budjettikirjassa — minä sanon,
että sydän pysähtyi, kun katsoin — täällä ihan
kirjan lopussa kohdassa "Alueiden kehittämisen toimenpiteet"
sanotaan, että tarkoitus on 4 000—8 000
työpaikkaa siirtää vuoteen 2015 mennessä Pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle. Eikö edes Vihti kävisi, kunhan vain Helsingistä saadaan
pois? Mutta se, että on pakko siirtää niin
kauaksi, mahdollisimman kauaksi (Ed. Saarisen välihuuto) — tai
Lohja, ed. Saarinen — niin tämä kyllä vielä kangertaa.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensin pitää todeta, että ed.
Hiltunen piti jälleen kerran niin loistavan puheenvuoron,
ettei siihen ole mitään lisättävää.
Mitä sen sijaan ed. Saarisen puheenvuoroon tulee, niin
olen hyvin tietoinen siitä, mitä indeksitarkistukset
olivat siinä edellisessä hallituksessa, missä sekä minun
edustamani että teidän, ed. Saarinen, edustamanne
liike oli mukana. Kyse ei ollut siitä, onko 75 prosenttia
oikea tai väärä luku, ei kyse siitä,
onko 50 prosenttia oikea tai väärä luku;
kyse on tästä politiikan moraalista, siitä, että yritetään
muuttaa musta valkoiseksi tai valkoinen mustaksi, ja se tässä on
olennainen kysymys.
Mitä ed. Reijosen kommentteihin tulee, niin on myönnettävä se,
että yritysverotus tietyiltä osin kiristyi edellisen
hallituksen kaudella. Tämä on totta. Se on ikävää.
Se on asia, jossa hävisimme sen väännön
demareille hallitusohjelmaneuvotteluissa, ja tässä mielessä pitää onnitella
teitä siitä, että te olette onnistuneet
kääntämään tämän
kehityksen. Kokoomuksen monissa puheenvuoroissa on kaiken lisäksi
monissa yhteyksissä erikseen kiitelty teidän päätöstänne
varallisuusveron poistamisesta. Ei tästä ole kysymys.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä ed. Hiltusen
puheenvuorossa nousi esille tämä alueellistaminen.
Minä näkisin kyllä aika omituisena tämän
yhtälön, että aina katsotaan, että Lappia myöten
pitää työn perässä lähteä tänne
etelään ja meiltä Päijät-Hämeestä käydään
tuhansittain täällä töissä,
mutta ei voida ajatella niin, että valtion työpaikkoja
todella on joka puolella. Sehän on valtion tasapuolista
ja oikeudenmukaista politiikkaa, että niitä työpaikkoja
jaetaan eri puolille eikä kaikkien tarvitse ruuhkauttaa
tätä Pääkaupunkiseutua.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä ed.
Lindqvistin sanoman tässä, mutta kyllä voi
ajatella, että se, että ihmiset lähtevät
tavallaan itse ratkaisuja tehden liikkeelle etsimään
työtä ja parempaa elämää muualta,
on eri asia kuin se toimenpide, josta nyt on kysymys, eli valtionhallinnon työpaikkoja
siirretään ilman että työntekijät
itse ovat halukkaita siirtymään. Minusta erittäin
paha esimerkki oli tämä Poliisin tietohallintokeskuksen
tapaus siitä, mitä tapahtuu, kun siirretään
tällä tavalla näitä valtionhallinnon
työpaikkoja. Minusta pitäisi ajatella niin, että uusia
työpaikkoja luodaan muualle kuin Pääkaupunkiseudulle
silloin, kun aloitetaan uutta toimintaa. Se olisi rakentavampi tapa.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ymmärrän hyvän henkilöstöpolitiikan
tavoitteen ja tarkoituksen. Nyt kuitenkin valtio hyvänä työnantajana
on sitoutunut siihen, että kaikille niille työntekijöille,
jotka eivät siirry mahdollisten alueellistamisten myötä uusille
paikkakunnille, järjestetään pääsääntöisesti — näin
olen ymmärtänyt, ja näin on tapahtunut — vastaava
työ omalla asuinpaikkakunnallaan.
Kyllä meidän kaikkien, myös ed. Hiltusen,
on myönnettävä se, että valtio
omilla toimillaan on lakkauttanut suunnattoman määrän
työpaikkoja aiempina vuosina ja vuosikymmeninä maakunnista
eivätkä ihmiset ole vapaaehtoisesti sieltä lähteneet,
vaan he ovat työn perässä joutuneet lähtemään.
Kyllä tässä on tapahtunut myös
paljon sellaista, joka pitäisi täällä Pääkaupunkiseudullakin
meidän kaikkien kyetä tunnustamaan ja tunnistamaan.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Budjettiriihessä päästiin
tänäkin vuonna nopeasti sopuun. Hyvä budjettikuri
vahvistaa luottamusta Suomen talouteen. Ensi vuoden budjettiesitys
jatkaakin tämän hallituksen vakaata uudistuspolitiikkaa.
Ensi vuodeksi ennustetaan runsaan 3 prosentin talouskasvua ja työttömyyden
alenemista. Vakaa meno ja valoisat näkymät mahdollistavat
monien uudistusten toteuttamisen.
Nykyinen hallitus on päätöksillään
osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Tästähän
juuri äsken kuulimme hyviä esimerkkejä.
Kysymys on useasta toisiinsa liittyvästä ratkaisusta.
Tässä uudessa talousarviossa kuten aiemmissakin
yrittäjyyttä edistetään ja helpotetaan monin
eri tavoin. Varallisuusvero poistuu, matalapalkkatyön verotuki
astuu voimaan, kotitalousvähennys kaksinkertaistuu. Näin
edistetään muun muassa palveluyrittäjyyttä.
Aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan
kiinnitetään erityistä huomiota. Yritysten
varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan uusimuotoisella pääomarahoituksella.
Vuoden 2006 budjettiin sisällytetyillä toimilla
parannetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää.
Toimeentulotuen asumistuen omavastuu poistetaan, mikä helpottaa
monien vähävaraisten asemaa. Tämä auttaa
suoraan kaikkia niitä 70 000:ta kotitaloutta,
jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa.
Kansaneläkkeisiin tehdään lakisääteisen
indeksikorotuksen lisäksi 5 euron suuruinen tasokorotus.
Korotus hyödyttää pelkkää kansaneläkettä saavien
lisäksi niitä, jotka saavat lisäksi pientä työeläkettä.
Korotus aiheuttaa myös muihin kansaneläkkeisiin
sidottujen etuuksien noston.
Toimenpiteitä kohdistetaan myös pitkäaikaistyöttömien
työhön palaamiseen, vajaakuntoisiin ja vapautuviin
vankeihin. Pitkäaikaistyöttömien mahdollisuutta
palata työelämään täytyy
tukea uudelleenkoulutuksella. Pitkään työttömänä olleen
koulutus ei välttämättä enää vastaa
työelämän vaatimuksiin. Tämä on
yksi este työllisyyden positiiviselle kehitykselle.
Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvalla kulttuuripuolella
lisää resursseja on tulossa nuorisolle, urheilulle
ja kulttuurille. Toimivaksi ja hyödylliseksi havaittu nuorten
työpajatoiminta vakinaistetaan. Se on oiva tapa ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja
auttaa heitä koulutukseen ja työelämään
hakeutumisessa. Lisää rahoitusta saavien taholta
on tullut paljon myönteistä palautetta.
Nykyinen hallitus on toteuttanut yhteensä 93 miljoonan
euron lisäykset koulurahoitukseen. Se ylittää kokoomuksen
viime vaaliohjelmassaan lupaamat 60 miljoonan koulurahoituksen lisäykset
ensi vuoden tasossa noin 33 miljoonalla eurolla. Hallituksen koulutussektorille
suuntaamat resurssilisäykset ovat huomattavasti suuremmat kuin
hallituskaudella ikäluokkien pienenemisestä aiheutuneet
säästöt.
Opetustoimen valtionosuusprosentti on ollut noin 45 vuodesta
1997 lähtien. Tuolloin tehdyllä päätöksellä jätettiin
voimaan osa 1990-luvun alun valtiontalouden säästötoimenpiteistä,
mikä käytännössä laski
valtionosuusprosentin noin 45:een. Lain säätämisestä ja
päätöksenteosta voimme, sitaateissa,
kiittää nykyisiä oppositiopuolueita.
Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen nostaminen
ei tällä kertaa edennyt, mutta se pysyy koulutuspolitiikan
yhtenä tärkeimmistä lähitulevaisuuden
tavoitteista. Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuasia
jäi budjettiriihen pöydälle. Lukukausimaksut
vaativat täydennyksekseen toimivan stipendijärjestelmän.
Väylähankkeiden painottaminen väylätyöryhmän
esityksestä poikkeavaksi on keskusteluttanut paljon. Se,
että Konginkankaan tapaturman jälkeen Nelostien
kunnostus siirtyy uusien hankkeiden vuoksi myöhemmin toteutettavaksi,
tekee Keski-Suomesta tulevan kritiikin ymmärrettäväksi.
Toisaalta nyt esille tulleet uudet hankkeet ovat omilla alueillaan
maakuntien ykkösasioita ja siten perusteltuja. Rahaa tarvitaan
ehdottomasti lisää perustienpitoon ja yksityisteille.
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen päätavoite
on ollut saada 100 000 uutta työpaikkaa. Hallituksen
alku oli työllistämisen kannalta vaikea, mutta
viime vuoden aikana työpaikkoja on syntynyt kiitettävästi.
Edellä mainitut toimet paikkaavat paperikiistan ja kansainvälisten
luonnonkatastrofien välillisesti aiheuttamia talouden kehityksen
esteitä. Päätavoite saada uusia työpaikkoja
on realistinen. Uudet työpaikat säteilevät
koko elinkeinoelämään ja ovat hyvinvointimme
kulmakivi.
Valtionosuudet tuovat kunnille resursseja järjestää peruspalveluja.
Tähän budjettiin sisältyvät nyt
eduskunnan käsittelyssä olevan valtionosuusuudistuksen
ykkösvaiheen vuotta 2006 koskevat uudistukset. Jo tällä hetkellä on
selvää, että valtionosuusuudistuksen
kakkosvaiheen uudistus siirtyy muun muassa kuntien peruspalveluhankkeen
yhtenäisen näkemyksen muokkaamisen vaatiman ajan
ja sen tuoman tarpeen luoda uudet valtionosuusperusteet vuoksi tuonnemmaksi.
Niinpä valmistelussa olevassa ykkösvaiheen uudistuksessa
on muokattava laki, joka turvaa peruspalvelujen rahoituksen kolmantena, neljäntenä
vuotena,
aina siihen saakka, että kakkosvaihe saadaan toteutusvaiheeseen.
Valtionosuuksien menetykset on saatava käytännössä myöskin
kuntien osalta kohtuullisiksi.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ensi
vuoden valtion talousarvioksi on monia myönteisiä asioita, monia
niitä asioita, joita kokoomuslaisenakin voi olla kannattamassa,
tuloveron alennukset, kotitaloustyön arvostuksen lisääminen
esimerkkeinä mainitakseni. Mutta esityksestä puuttuu
monia merkittäviä asioita, joiden olisi odottanut
jo sisältyvän ensi vuoden hankelistalle. En halua
olla yhtään lisäämässä valtion
menoja, saatikka ottamassa lisää velkaa. Päinvastoin,
tässä tilanteessa olisin toivonut, että talousarvio
olisi mieluummin ollut ylijäämäinen kuin
nyt esitetyllä lailla alijäämäinen.
Esitykselläni haluan muuttaa talousarvion painotuksia
omaan arvomaailmaani pohjautuen. Ymmärrän kyllä,
että hallituksen esitys pohjautuu punamultaiseen arvomaailmaan,
ja se näyttää olevan joiltakin osin erilainen
kuin itselläni.
Ensinnäkin painopisteen pitää olla
tulevaisuudessa: lapsissamme, nuorissa ja niissä ihmisissä, joilla
on vetovastuu tällä hetkellä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Koulutus, opiskelu, tutkimus ja tuotekehitys ovat tulevaisuuden
painopisteitä.
Suomalaisista lapsista ja nuorista on tänä päivänä lähes
60 000 sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Se on enemmän
kuin Suomessa syntyy yhden vuoden aikana lapsia.
Jotain on suomalaisessa yhteiskunnassa vialla, kun yhä kasvava
määrä ihmisiä on syrjäytymisvaarassa.
Ennaltaehkäisy näissä asioissa on kaikin
puolin parasta työtä. Tähän
olisin toivonut panostuksia enemmän.
Yhteisestä kansallisomaisuudestamme on huolehdittava
nykyistä paremmin. Kaikki tiedämme, että nykyiset
liikenneväylämme ovat jo rapistuneet ja mitä huonommaksi
kunto niissä päästetään,
sen kalliimmaksi niiden korjaaminen tulevaisuudessa tulee.
Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan nostaa esille kansalaisten
perustuslaillisen oikeuden saada tarvittavat peruspalvelut myös
tulevaisuudessa. Valtiolla ja kunnilla on yhteinen vastuu, että tämä myös
toteutuu. Kaikki me olemme hallitusta myöten joutuneet
tunnustamaan, ettei tämä nykyisellä menolla
enää ole mahdollista. Vielä tässäkin
ensi vuoden talousarvioesityksessä on kunnille annettu
uusia tehtäviä ilman täyttä kompensaatiota
rahoituksessa, esimerkiksi työmarkkinatuen kustannusten
siirtäminen merkittäviltä osin kunnille.
Talousarvioesitys ei kohenna muutoinkaan kuntataloutta. Kuntien
pakkolaina on yhä maksamatta, 280 miljoonaa euroa, ja suuri
osa siitä näyttää siirtyvän
jopa seuraavalle hallitukselle. Verotulojen tasausjärjestelmän
seurauksena valtio ottaa ikään kuin välityspalkkiota
178 miljoonaa euroa kuntien rahoja. Valtionosuuksien indeksitarkistus
on vain 75 prosenttia kustannusten noususta, mikä merkitsee
vuonna 2006 kunnille noin 50 miljoonan euron leikkausta valtionosuuksiin.
Harkinnanvaraisia valtionosuuksia leikataan edelleen jne. Onko siis
ihme, että valtion ja kuntien välillä vallitsee
epäluottamus?
Kuntatalouden ahdinko pahenee edelleen, koska kuntien menot
kasvavat nopeammin kuin tulot. Peruspalvelutarkastelun mukaan kuntatalous
säilyy kireänä myös vuonna 2006
ja kunnat velkaantuvat edelleen. On välttämätöntä,
että kuntien tehtävät ja niiden rahoitus
saadaan pikimmiten tasapainoon. Nykyinen palvelurakenne ei ole kuntien
kannalta kestävä. Toukokuussa asetetun kunta-
ja palvelurakenneuudistushankkeen tavoitteena on varmistaa, että kuntalaisten palvelut
turvataan kohtuullisella verorasituksella myös tulevaisuudessa.
Hallituksenkin on viimein ollut pakko myöntää,
että nykyisellä kuntarakenteella emme pysty turvaamaan
palveluja kohtuullisella verorasituksella.
Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että hallitukselta
puuttuvat selkeä tahtotila ja tavoitteet sen suhteen, minkälaisella
palvelu- ja kuntarakenteella pystytään tulevaisuudessa
turvaamaan kansalaisille laadukkaat palvelut, sillä siitähän
kuntauudistuksessa on kysymys, mitä kansalaiset saavat
vastineeksi veroeuroilleen, eikä siitä, missä järjestyksessä hallinnolliset
laatikot kullakin vuosikymmenellä ovat. Mielestäni on
ihmisten harhauttamista ja pään pensaaseen panemista,
jos lähdetään siitä, ettei sitouduta edes
perusteellisesti tutkimaan ja selvittämään eri
vaihtoehtoja ja asettamaan selkeitä tavoitteita. On täyttä hurskastelua
lähteä kiertämään maakuntia
sanomalla, että katsotaan, mitä tuleman pitää,
jos ei ole tutkittua tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden käytännön
mahdollisuuksista toteuttaa alkuperäistä tavoitetta:
kuntien mahdollisuuksia selviytyä velvoitteistaan.
Mielestäni uuden kuntarakenteen tavoitteena on oltava
elinvoimaiset ja toimintakykyiset kunnat, joilla on vastuu alueensa
aktiivisesta kehittämisestä ja palvelujen turvaamisesta.
Ei siinä tarvita väliportaita hallinnoimaan maakuntia,
seutukuntia tai kuntayhtymiä vain sen takia, että voitaisiin
säilyttää turhat kuntarajat näennäisdemokratian
takia.
Toimiva kunta muodostuu työssäkäyntialueesta
tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, hyvin usein nykyään
seutukunnasta. On luontevaa, että edustuksellinen demokratia
ja kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuudet ovat koko sillä alueella,
jonne heidän jokapäiväinen työnsä ja
vapaa-ajan toimintansa ulottuu. Kunnilla itsellään
tulee olla sekä rahoitusvastuu että palvelujen
järjestämisvastuu. Kenellä on rahat,
sillä pitää olla myös valta
ja vastuu, sillä valta ja vastuu ovat erottamattomat. Kunnat
kokevat sen kipeästi tällä hetkellä niin
erikoissairaanhoidossa kuin erilaisissa muissa kuntayhtymissä.
Kaikissa hankkeissa, joissa halutaan päästä säädyllisessä ajassa
päämäärään,
tarvitaan keppiä ja porkkanaa — niin kuntauudistuksessakin. Jos
kuntien yhdistymiseen ei päästä kuntien
itsensä toimesta, mielestäni valtioneuvoston on voitava
päättää velvoitteista kuntien
yhteistoiminnan toteuttamiseksi peruspalveluissa.
Mielestäni Kuntaliitto on tehnyt hyvää ja
perusteellista työtä valmistellessaan omille jäsenkunnilleen
sopivaa uutta kuntamallia, ja mikä parasta, Kuntaliitto
on asettanut uudistukselle selvät tavoitteet ja aikataulun.
Kuntaliiton mukaan uudistus on käynnistettävä nopeassa
aikataulussa siten, että päätökset
kunnissa tehdään vuoden 2007 syksyllä ja
toteutus tapahtuu vuoden 2009 alusta lukien.
Toinen varapuhemies:
Ed. Tölli, ja hänen jälkeensä vielä ed.
Risikon puheenvuoro, ja sen jälkeen tämän
päivän täysistunto varmaan katsotaan
päättyneeksi.
Tapani Tölli /kesk:
Herra puhemies! Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi ei
sinänsä sisällä suuria yllätyksiä.
Se on tehty jo aiemmin hyväksyttyjen tiukkojen ja joissakin
yksittäisissä kohdin ehkä liiankin tiukkojen
kehysten puitteissa. Budjetti tukee talouskasvua, joka arvioiden mukaan
ensi vuonna ylittää 3 prosenttia. Se on koko EU-alue
huomioon ottaen melko hyvä. Budjetti on lievästi
alijäämäinen, mutta toivottavasti käy
niin kuin viime vuonnakin, että tilinpäätös
on sitten ylijäämäinen.
Kohtuullinen talouskasvu luo pohjan myös hyvinvointivaltion
ja sen perusteiden säilymiselle ja kehittämiselle.
Työllisyys on alkanut kohentua. Tätä tukevat
tänäänkin julkaistut työllisyystilastot.
Yrittäjyyden edistämisessä tämä hallitus hakee
vertaistaan. Kyse ei ole ollut yksittäisistä toimenpiteistä,
vaan useista toisiinsa liittyvistä ratkaisuista, voisi
sanoa: palapelistä. Tulokset alkavat näkyä,
varsinkin kun ottaa huomioon globalisaation Kiina-ilmiöineen.
Kannustamista yrittäjyyteen eri muodoissa tarvitaan edelleenkin.
Herra puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa oli esillä kuntatalous.
Kuntatalous jatkuu edelleen kireänä ensi vuonna,
vaikka hieman parantuu tähän vuoteen verrattuna.
Ed. Vapaavuorelle haluan selkeästi todeta sen, että tämä hallitus
ei ole kurjistanut kuntien tilannetta omilla päätöksillään.
Olosuhteet ovat olleet vaikeat, varsinkin kun ottaa huomioon edellisen
hallituksen toimenpiteet. En haluaisi moittia edellistä hallitusta,
mutta ed. Vapaavuori otti esille sen, että tämä hallitus
antaa muka väärän kuvan kuntien tilanteesta.
Siinä mitä olen itse puhunut, jokaisessa puheenvuorossani,
ja siinä mitä olen kuullut kuntaministerinkin
toteavan, on sanottu, että kuntien taloudellinen tilanne
on tiukka.
On kuitenkin hallituksen toimesta tehty päätöksiä — ja
tämä eduskunta on päättänyt — toimista,
joilla kuntien tilannetta on helpotettu, mutta ei suinkaan riittävästi.
Indeksitarkistuksista puhuttiin, ja tässä on puhuttu
niin sanotusta pakkolainasta, kustannustenjakotarkistuksen loppuerän
maksamisesta, joka periytyy menneiltä vuosilta. Sanon selvästi
sen, että tämän maksatuksen aikaistamiseen
on hyvät perusteet ja siihen tulisi pyrkiä, (Ed.
Väistö: Tälle vuodelle tehtiin jo!) — Sitähän
jo tämän vuoden budjetissa alkuperäisestä esityksestä jonkun
verran aikaistettiin. — Omalta osaltaan uskon tämän
antavan myös rohkaisua suuren palvelu- ja kuntarakennemuutoksen
toteuttamiseen.
Kuntien tilanne on vaikea. Tässä puhuttiin
sitten verotulon tasauksesta ja siitä, miten valtiolle jää ja
on jäänyt tietty, vähän vaihteleva
summa vuosittain. Näin se jäi edellisenkin hallituksen
aikana. Ei siinä ole tapahtunut mitään
uutta siinä mielessä. Indeksitarkistuksesta haluan
todeta sen, että nyt hallituksen esityksessä valtionosuusuudistukseksi
poistuu mahdollisuus, jotta indeksitarkistus ei tulisi täysimääräisenä,
eli jatkossa se tulee täysimääräisenä.
Todettakoon tämäkin selkein sanoin.
Herra puhemies! Tässä on niin ikään
olleet esillä päivän mittaan liikenne-
ja väyläinvestoinnit. Haluan omalta osaltani todeta
sen, että ne ovat välttämättömiä.
Tienpidon määrärahat ja yksityistieavustukset
on syytä tarkistaa sille tasolle, mille ne kuuluvat. Liikenneinvestoinnit ovat
lähtökohtaisesti tuottavia investointeja. Yhden
väylän haluan tässä ottaa erityisesti
esille, ja se on valtakunnan halkaiseva Nelostie, joka on, voi sanoa,
valtakunnan päähuoltoväylä,
sen kunnossa pitämisen ja siihen liittyvien investointien toteuttamisen.
Tässä edellä ed. Kurvinen puhui vahvasti
perheiden tilanteesta. Olen hyvin paljon samaa mieltä siitä,
mitä ed. Kurvinen puhui, ja niistä perusteista
ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä,
joita tulisi tehdä. Mutta kun ed. Kurvinen kohdisti huomionsa
siihen, että tämä hallitus ei ole tehnyt perheiden
hyväksi, niin voi sanoa selkeästi sen, että hallitus
muutti tässä asiassa suuntaa. Se kausi, minkä kokoomuslainen
valtiovarainministeri oli vastuussa, oli, voi sanoa, historian kylmintä kyytiä lapsiperheille.
Se on vain näin. Se suunta on nyt muuttunut, mikä on
erittäin hyvä asia, ja minä uskon, että me
ed. Kurvisen kanssa olemme näissä asioissa hyvin
samaa mieltä.
Sitten tästä alueellistamisesta lyhyesti lopuksi.
Se on hyvin tärkeä asia. Sen käynnisti
jo edellinen hallitus, ja se on erittäin hyvä asia.
Ne työpaikat, joita ollaan alueellistamassa, ovat hyvin pieni
osa siihen verrattuna, (Puhemies koputtaa) mitä menneinä vuosina
on tapahtunut toisen suuntaista alueellistamista, kun valtion työpaikkoja
on lakkautettu ja ihmiset on pakotettu siirtymään
työn perässä muualle. (Puhemies koputtaa)
Tämä on hyvin pientä siihen verrattuna.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Budjetti vuodelle 2006 pitää sisällään
moniakin kommentoitavia asioita, joista otan esille tässä puheessani
muutaman. Verotuksen keventäminen edelleen on myönteinen
asia, samoin toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen.
Omaishoitajien huomioiminen on niin ikään hyvä asia,
kuten on tänä iltana monesti todettu, joskin kolikon
kääntöpuoli on se, että mikäli
kunnilla ei ole mahdollisuutta nostaa omaishoitoon varattuja valtionosuuksia
huolimatta siitä, että osuuksia nostetaan, aikaansaa tämä suunniteltu
nosto sen, että yhä vähemmän omaishoitajia
tulee tuen piiriin.
Matalapalkkatukimalli saatiin vihdoinkin, mutta vain yli 55-vuotiaan
työllistävälle työnantajalle.
Matalapalkkatuki jäi torsoksi, se on pakko sanoa. Muihin
perinteisiin EU-maihin verrattuna Suomessa on selvästi
korkeampi rakennetyöttömyys. Rakennetyöttömyyden
vähentäminen vaatii toimia, joilla lisätään
erityisosaamista vaativien töiden määrää eli
työvoiman kysyntää. Rakennetyöttömyyden
alentamiseksi niin sanottujen matalan tuottavuuden alojen työpaikkojen luominen
on yhteiskunnassamme välttämätöntä. Monet
yrittäjät ovatkin kommentoineet, että olisivat
halunneet matalapalkkatuen nuorille. Oma näkemykseni on,
että tuki tulisi ulottaa kaikkeen matalapalkkaiseen työhön
uusien työpaikkojen luomiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistuu
koti- ja hoivatyössä, mikä myös
on hyvä asia, mutta riittämätöntä.
Kotitalousvähennyksessä on vieläkin kehittämisen
varaa. Kotitalousvähennyksen käyttöalaa
on laajennettava ja enimmäismääriä korotettava
nykyisestään. Myös työkorvauksen vähennyskelpoista
osuutta on korotettava. Kotitalousvähennys on tuonut perheille
mahdollisuuden helpottaa arkeansa. Erityisesti lapsiperheet ovat
käyttäneet tätä siivousapuna.
Perheille jää enemmän aikaa olla yhdessä,
stressi kotitöistä vähenee, ja työssä jaksaminen
paranee. Myös väestön ikääntyminen
tuo oman haasteensa ja erityisen kysynnän kotityölle.
Lisäksi kotitalousvähennyksen avulla on synnytetty
lukuisia uusia työpaikkoja varsinkin naisvaltaisille aloille.
Yrittäjien sosiaaliturva on myöskin semmoinen
asia, mitä kannattaa edelleen kehittää,
ja tässä tulevassa budjetissahan yrittäjien
sairaanhoidon korvaaminen on se asia, jota kehitettiin. Se on hyvä asia,
joskin yrittäjien sosiaaliturvakysymyksissä on
vielä tekemistä, sen osoitti alkusyksystä julkaistu
työryhmäraporttikin. Esimerkiksi se, että yrittäjävanhempien
tulisi saada kokonaan vähennyskelpoisiksi omaan kotiin
sairaalle lapselle palkatusta hoitajasta saadut kustannukset.
Arvoisa herra puhemies! Entä sitten luvattu köyhyyspaketti?
Tutkimusten mukaan köyhyysrajan alapuolella ovat monet
opiskelijat, eläkeläiset ja erityisesti lapsiperheet.
Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan yli 130 000 suomalaislasta elää köyhyysrajan
alapuolella. Tiukimmilla ovat pienten lasten yksinhuoltajat ja suurperheet.
Miten näitä perheitä voitaisiin auttaa?
Eräitä keinoja ovat muun muassa lapsilisien sitominen
indeksiin, lapsilisien nosto kaikista lapsista, lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen
nostaminen ja palvelujen kehittäminen. Tietysti monia muitakin
on, eli kyllä tehtävää riittää.
Mitä hallitus sitten lupaa köyhille eläkeläisille?
5 euron korotus on lähinnä huvittava. Miten sitten
voidaan opiskelijoiden köyhtymistä jarruttaa?
Yksi keino on opintotuen vapaan tulon rajojen nostaminen ja sitominen
indeksiin. Opiskelun ja työnteon yhdistäminen
ei automaattisesti pidennä valmistumisaikoja. Perheellisille
opiskelijoille työssäkäynti on usein
jopa välttämätöntä.
Opintotuen vapaan tulon noston rajoilla tarjottaisiin niin haluaville
mahdollisuus opiskelun aikaiseen työntekoon. Opiskelun
ja työnteon yhteensovittaminen antaa opiskelijalle opintojen jälkeistä työllistymistä
tukevaa
ja työelämässä pärjäämistä tukevaa
työelämäkokemusta.
Myös koulutuspolitiikka vaatii huomiota. Ikäryhmien
pienenemisestä aiheutuvat säästöt
tulisi voida käyttää opetukseen ja sen
edellytysten luomiseen. Säästötoimilla
tehdyt kyläkoulujen lakkauttamiset ja ryhmäkoon
suurentamiset eivät välttämättä tuo
säästöjä, vaan päinvastoin.
Lisääntynyt erityisopetuksen tarve niin perusopetuksessa
kuin ammatillisessa koulutuksessa lisää resurssien
tarvetta.
Muihin kohteisiin rahaa tarvitaan lisää. Tällaisia
kohteita ovat perustamishankkeet ja peruskorjaukset. Homekouluja
on paljon, ja ne ovat suuri terveysriski niin oppilaille kuin henkilökunnallekin.
Myös opettajien täydennyskoulutuksesta tulee huolehtia.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle täydennyskoulutus
tuli lakisääteiseksi, miksei myös opettajille?
Osaamisen kehittäminen lisää myös
työhyvinvointia, ja sitä tarvitaan, jotta Pisa-tutkimuksen
hyvät tulokset pysyvät voimassa.
Lisärahoitusta tarvitsevat koulutussektorilla myös
yliopistot ja yliopistokeskukset. Yliopistokeskukset toteuttavat
mitä parhaiten yliopistojen kolmatta lakisääteistä tehtävää eli
alueellisen vaikuttamisen tehtävää.
Mitä muuta budjetissa 2006 olisi pitänyt huomioida?
Työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle
aiheutuvat kustannukset jakautuvat Suomessa epäoikeudenmukaisella
tavalla. Tämän epäoikeudenmukaisuuden
korjaamisen aika olisi jo. Naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman suuren
osan kustannuksista. Tämä johtaa liian usein siihen,
että työnantajat palkkaavat mieluummin miehiä kuin
synnytysikäisiä naisia. Kokoomuksen esittämän
mallin mukaisesti lailla pitäisi velvoittaa kaikki työnantajat
maksamaan äitiyslomalle jääneelle työntekijälleen
täyttä palkkaa 72 ensimmäisen arkipäivän
ajalta. Lailla edelleen pitäisi kokoomuksen mallin mukaan velvoittaa
Kelaa korvaamaan tästä työnantajalle aiheutuvat
kustannukset kokonaan. Tästä Kelalle syntyviä lisäkustannuksia
ei pidä laittaa muiden työnantajien maksettavaksi.
Oikeudenmukaisinta on se, että valtion osuutta sairausvakuutuslaista
johtuvista menoista nostetaan.
Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi totean vain muutaman sosiaali-
ja terveydenhuollossa olevan lisäresurssitarpeen. Niistähän
on tänä päivänä täällä paljon
puhuttukin, mutta ihan vain luettelonomaisesti: Ikääntyvien
kotona asumisen tukeminen vaatii hyvin paljon resursseja kunnilta.
Siihen viittaavat myöskin tutkimusprofessori Marja Vaaraman
tutkimukset, joita hiljattain on saatu täällä eduskunnassakin
kuulla. Päihde- ja huumehoitopalvelut tarvitsevat lisää resursseja, samoin
hoitotakuun laajentaminen hoivatakuuksi, työttömien
terveydenhuolto ja sosiaalialan osaamiskeskukset. Nämä kaikki
on täällä jo mainittu, ja ne olivat vain
pieni osa siitä, mitä kaiken kaikkiaan tullaan
tarvitsemaan, kun meidän yhteiskuntamme ikääntyy
ja väestön tarpeet muuttuvat.
Hyvää yötä!
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Toinen
varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.