Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siviilipalveluslain uudistamisesta on puhuttu pitkään, ja nyt se käytännössä toteutuu. Valiokunta pitää hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä sekä saadun selvityksen perusteella esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta on tehnyt hallituksen esitykseen muutamia muutoksia, jotka itse asiassa kaikki perustuvat perustuslakivaliokunnan antamaan lausuntoon.

Tässä yhteydessä on paljon puhuttu siviilipalvelusajan pituudesta. Monet kansainväliset tahot ovat kritisoineet siviilipalveluksen nykyistä pituusaikaa, muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu sekä Amnesty International. Tässä uudessa esityksessä siviilipalvelusaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi 33 päivällä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Samalla siviilipalveluksen pituus muodostuu samaksi ajaksi kuin varusmiespalveluksen pisin palvelusaika eli 362 vuorokautta, tosin ilman kertausvelvoitetta.

Tässä tätä palvelusaikaa ja sen suhdetta asevelvollisuuspalvelusaikaan ovat käsitelleet sekä perustuslakivaliokunta että puolustusvaliokunta omissa lausunnoissaan. Tässä yhteydessä merkityksellinen seikka on, miten eri palvelusmuodot, miten niitten kokonaisrasittavuus keskenään ... (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies! — Eli merkityksellistä on se, miten näiden eri palvelusmuotojen kokonaisrasittavuutta voidaan verrata keskenään, ja tässä tärkeitä seikkoja ovat muun muassa palveluksen fyysinen ja psyykkinen rasittavuus, palvelusajan pituus, työ- ja koulutusajan menetys, erottaminen perheestä ja muusta totutusta ympäristöstä sekä palvelukseen sisältyvät asuinpaikan valinnan ja liikkumisvapauden rajoitukset. Myös paikallaolovelvollisuuden sekä henkisen ja fyysisen rasittavuuden perusteella voidaan tätä asiaa arvioida. Näiden arvioiden perusteella voidaan tulla siihen tulokseen, että nyt säädettävä 12 kuukauden siviilipalvelusaika on ajallisesti kohdallaan.

Siviilipalvelukseen hakeutumisen täytyy perustua henkilön aitoon vakaumukselliseen valintaan, eikä syy siihen saa olla se, että siviilipalveluksessa pääsisi helpommalla. Valiokunta uskoo nyt tehdyn muutoksen vaikuttavan määrällisesti varsin vähän sen suhteen, kuinka moni jatkossa hakeutuu siviilipalvelukseen.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus mahdollistaa myös sen, että siviilipalvelus voi toteutua kriisiaikanakin, jolloin siviilipalveluskeskus määrää sen, missä siviilipalvelusmiehet kriisiaikana toimivat erityisesti pelastus- ja väestönsuojeluviranomaisia avustavissa tehtävissä. On kuitenkin itsestäänselvää, että kriisioloissa on siviilipalveluksen osalta suoritettava vakaumuksen tutkinta, ja tähän näkemykseen myös valiokunta yhtyy. Valiokunta ehdottaa kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti, että lakiehdotukseen lisätään säännökset muutoksenhausta tutkintalautakunnan päätökseen.

Valiokunta on hyvin tyytyväinen siihen, että tällä uudistuksella myös kehitetään siviilipalvelusta sisällöllisesti. Jatkossa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa, jotka ovat pelastustoimi ja väestönsuojelu, ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojelu sekä yleissivistys ja kansalaisvalmiudet. Suuntautumisvaihtoehdossa annettava erikoistumiskoulutus lisää siviilipalvelusmiesten valmiuksia auttaa erilaisissa onnettomuuksissa, luonnonmullistuksissa ja muissa kriisitilanteissa. Tähän lakiesitykseen sisältyy myöskin se mahdollisuus, että siviilipalvelusta voi enintään kahden kuukauden mittaisen jakson suorittaa ulkomailla. Tämä muutos parantaa mahdollisuuksia siviilipalvelusvelvollisten käyttämiseen kehitysyhteistyötehtävissä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tältä osalta uudistuksen toimivuutta seurataan.

Arvoisa puhemies! Yksi siviilipalvelukseen liittyvä hankaluus on ollut siinä, että kaikille siviilipalvelusta suorittaville ei ole löytynyt palveluspaikkoja. Sen takia valiokunta on hyvin tyytyväinen siihen, että tähän lakiesitykseen ja myös ensi vuoden budjettiin sisältyy ehdotus majoituskustannusten osittaisesta korvaamisesta palveluspaikalle. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että määrärahojen riittävyyttä seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimiin asumiskustannusten korvaustason nostamiseksi. Ongelma saattaa olla erityisesti korkeamman kustannustason paikkakunnilla, kuten Pääkaupunkiseudulla.

Valiokunta on myöskin tehnyt kurinpitosäännöksiin huomautuksia ja muutoksia, jotka perustuvat, kuten jo mainitsin, perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Hyvänä pidetään sitä, että kurinpitoasioiden käsittely keskitetään siviilipalveluskeskukseen, mikä on yhdenvertaisuuden kannalta perusteltua.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt siviilipalvelusrikoksen rangaistussääntelyä varsin ankarana, kun otetaan huomioon, että kysymys ei ole siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Vankeusrangaistusta siviilipalvelusrikoksesta ei lakiehdotuksen 80 §:n 1 momentin mukaan saa määrätä ehdolliseksi eikä sen sijasta saa määrätä yhdyskuntapalvelua. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen rangaistussääntelyn ankaruudesta, ja on varmaan tarpeen selvittää, onko joissakin tapauksissa ehdoton vankeusrangaistus mahdollisuus korvata tarkoituksenmukaisemmalla seuraamuksella. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan on myöskin rangaistus mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Tältä osin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan vaatimuksiin rangaistusten oikeasuhtaisuuden turvaamisesta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi varsin pitkän ja perusteellisen keskustelun isyysvapaista ja kirjasi niistä myös perusteluihin pitkän pätkän. Tämä lakiesityshän merkitsee sitä, että isyysvapaa pitenee 6 päivästä 12 päivään aivan samalla tavalla kuin myöskin asevelvollisuuslaissa, ja on tietysti itsestäänselvää, että näiden kahden lakiesityksen pitää tässä suhteessa kulkea käsi kädessä. Koska on kuitenkin niin, että varusmies- tai siviilipalveluksen aikana varsin harva tulee isäksi, niin olisi varmaan tarpeen selvittää myös se, onko mahdollisuutta isyysvapaata myöhemmässä vaiheessa pidentää 18 päivään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kaiken kaikkiaan tällä lailla edesautetaan siviilipalveluksen sisällöllistä uudistamista, helpotetaan siviilipalvelusmiesten asumisongelmaa tulemalla palveluspaikkoja vastaan kustannuksissa ja kohtuullistetaan siviilipalvelusajan pituus suhteessa asevelvollisuuteen, joten tätä lakiesitystä voi pitää hyvänä ja nimenomaan mittasuhteiltaan oikeana uudistuksena.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys siviilipalveluslaiksi ja sen käsittely valiokunnassa oli peräti mielenkiintoinen ja opettavainenkin, onhan siviilipalveluksessa kysymys yksilön kannalta aika isosta asiasta, kannanotosta.

Me sosialidemokraatit kannatamme yleistä asevelvollisuutta. Siviilipalvelusta voidaan kuitenkin pitää hyvänä vaihtoehtona aseelliselle palvelukselle yhteiskunnan ja yksilön kannalta verrattuna esimerkiksi huonolla motivaatiolla suoritettuun asepalvelukseen tai totaalikieltäytymiseen. Siviilipalvelusta on syytä kehittää, jotta se nähdään järkevänä vaihtoehtona aseelliselle palvelukselle.

Hallituksen esitys on askel parempaan suuntaan, mutta siinä ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä huomioiden esimerkiksi eri palvelusmuotoja suorittavien henkilöiden keskinäinen yhdenvertaisuus. Ehdotammekin siviilipalveluslakiin siviilipalvelusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta parantavia muutoksia. Katsomme, etteivät ehdottamamme muutokset, muun muassa palvelusajan lyhentäminen yhteentoista kuukauteen, ole minkäänmoinen uhka yleiselle asevelvollisuusjärjestelmälle Suomessa.

Vaikka siviilipalveluksen valitsisi jatkossa suurempi osa ikäluokasta, ei muutos tule olemaan merkittävä Suomen puolustuksen tai kansalaisten maanpuolustustahdon kannalta. Mahdolliset muutokset saattaisivat lisätä siviilipalveluksen suorittavien osuutta ikäluokasta kahdella tavalla. Ensinnäkin palvelusajan lyhentäminen saattaisi jonkin verran karsia huonosti motivoitunutta väkeä armeijasta siviilipalvelukseen, mikä sinänsä on — ehkä rohkeata sanoa — jopa jossain määrin toivottavaa. Näin vähennetään armeijan keskeyttämisiä ja joitain ikäviä lieveilmiöitä palveluspaikoilla. Toiseksi palvelusajan riittävän lyhentämisen myötä kynnys totaalikieltäytymiseen nousee hieman niin, että valintatilanteessa kenties vähän todennäköisemmin suoritetaan siviilipalvelus kuin kieltäydytään palveluksesta.

No, tiedossa on, että YK:n ihmisoikeuskomitea, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea sekä Amnesty International ovat kiinnittäneet huomiota tähän rangaistuksenomaiseen siviilipalveluksen pituuteen. Senpä vuoksi esitämme huomenna pykälämuutosta niin, että palvelusaika olisi lyhennettävä 330 vuorokauteen.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 4 luku sisältää säännökset siviilipalvelushakemusten käsittelystä erityisoloissa. Hallituksen esityksen mukaan vakaumukseen perustumattoman siviilipalvelukseen hakeutumisen ehkäisemiseksi ehdotetaan liikekannallepanotilanteessa ja normaaliajan vakavassa häiriötilanteessa jätetyn siviilipalvelushakemuksen hyväksymisen edellytykseksi vakaumuksen tutkintaa. Vakaumuksen tutkinta ehdotetaan toteutettavaksi erityisessä vakaumuksentutkintalautakunnassa, joka olisi tällainen puolueeton asiantuntijaelin.

Katsomme, että vakaumuksentutkintalautakuntaan voidaan ihan noin lähtökohtaisesti suhtautua hyvinkin kriittisesti, koska nähdäkseni ja nähdäksemme erityisesti kriisioloissa yksilön vakaumuksen objektiivinen arviointi on äärimmäisen vaikeaa, jollei peräti mahdotonta. Olemme kuitenkin valmiita hyväksymään lautakunnan olemassaolon, sillä lakia korjattiin valiokuntakäsittelyssä siten, että lautakunnan päätöksestä on valitusoikeus, ja sitten myöskin näimme, että kriisitilanteessa voi olla hyvä, että on sen tyyppinen järjestelmä ja struktuuri, jossa ongelmallisissa tilanteissa siviilipalvelukseen pyrkivien nuorten ikään kuin vakaumusta sitten arvioidaan, vaikka, niin kuin sanoin, arvioinnin objektiivisuuteen voi laittaa aina paljon kysymysmerkkejä.

Mutta päädyimme sitten tekemään tämän herkän ja vaikean asian kohdalta tällaisen ehkä innovaation, että esitimme tätä lautakuntaa laajennettavaksi jo muutenkin verrattain suppean kokoonpanon osalta siten, että siihen tulisi lisäjäseniksi merkittävimmän uskontokunnan edustaja — tällä hetkellä se siis tarkoittaa meidän ev.lut. kirkkoa — ja sen lisäksi yksi jäsen, joka olisi Suomessa rekisteröityjen muiden uskontokuntien yhteinen edustaja. Pidimme tätä tämmöisenä merkittävänä sosialidemokraattisena innovaationa. (Välihuutoja) — On se. Ed. Zyskowiczinkin on pakko todeta, että näin kehitys kehittyy.

Arvoisa puhemies! Tässä jo valiokunnan puheenjohtaja Arto Satonen hyvin esitteli tätä valiokunnan mietintöä ja nosti esille myöskin nämä siviilipalvelusmiesten perhe- ja isyyspoliittiset oikeudet. Nämä ehkä nyt ohitan tässä yhteydessä. Totean vaan, että on tärkeätä, että esimerkiksi siviilipalveluksessa olevilla tulevilla isillä on mahdollisuus olla sen kaltaisissa ainutlaatuisissa tilanteissa, jotka koskevat synnytysvalmennusta, mukanaoloa synnytyksessä. Näissä ovat kyseessä niin ainutlaatuiset ihmisoikeudet, ja joiltakin kohdin voivat olla kyseessä myöskin hyvin harvinaislaatuiset tapahtumat, niin että jos kerran olet poissa, niin seuraavaa kertaa ei ehkä enää tule.

Sitten myöskin tässä meidän sosialidemokraattien vastalauseessa on eräs kategoria, johon myöskin YK:n ihmisoikeuskomitea ja muut ovat kiinnittäneet huomiota: nämä rangaistussäännökset ovat erittäin kovia, kahden vuoden ehdoton vankilatuomio ja -rangaistus. Me ehdotamme näitä enimmäispituuksia lyhennettäväksi yhdellä vuodella. Kaksi vuotta on liian ankara seuraamus siviilipalveluksen aikana tehdystä laiminlyönnistä. Sen vuoksi tämä aika on lyhennettävä yhteen vuoteen.

Sitten, arvoisa puhemies, ehkä puheenvuoroni lopuksi pieni historiallinen kuriositeetti. Nehän ovat aina mielenkiintoisia. Meidän valiokuntakeskustelumme ihan loppuvaiheessa tuli erään kollegan taholta muuan ajatus ja esitys. Kun tämän lain sisällä on tarkoitus sinällään ihan oikein myöskin kehittää siviilipalvelusta noin sisällöllisesti ikään kuin näiden palvelustoimintojen kohdalta, kollega toi esille ajatuksen, että tällaista siviilipalvelustehtävää voisi myöskin suorittaa kehitysyhteistyöpalveluna.

Kaivoin esille lokakuussa 1987, siis 20 vuotta sitten, tekemäni kirjallisen kysymyksen. Oli allekirjoittajana muuten hyvin mielenkiintoinen kokoonpano, jo osin edesmenneitä, mutta myöskin muita entisiä kansanedustajia, jotka olivat sen allekirjoittaneet. Eli olin sitä mieltä 20 vuotta sitten, että siviilipalvelusta voitaisiin hyvin suorittaa rauhan palveluna kehitysyhteistyöjoukoissa, ja ikään kuin tämä ajatus on nyt myöskin sisällä ainakin tuossa meidän valiokunnan mietinnössä, niin että voidaan todeta, ed. Zyskowicz, että näin se kehitys kehittyy.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson totesi puheenvuorossaan, että sosialidemokraatit kannattavat yleistä asevelvollisuutta. Tämä tuli esille myös asevelvollisuuslain käsittelyssä. Se on hyvä, tällä tavalla yleisen asevelvollisuuden kannatus on hyvin laajaa Suomen poliittisten puolueitten keskuudessa. Mutta eikö tämän kanssa ole ristiriidassa se, että ehdotatte siviilipalveluksen lyhentämistä? Jo sillä lyhennyksellä, mikä hallituksen esitykseen sisältyy, tullaan tilanteeseen, että monet pitävät siviilipalvelusta huomattavasti kevyempänä vaihtoehtona. Yleisen asevelvollisuuden kannalta ei ole hyvä, että vaihtoehtoinen palvelus olisi selvästi helpompaa. Mielestäni painoa olisi laitettava entistä enemmän — niin kuin hallituksen esitys tekee mutta ehkä vieläkin enemmän — siviilipalvelun sisällön kehittämiseen, että se omalta osaltaan myöskin olisi koulutusta yhteiskunnan (Puhemies koputtaa) kriisitilanteita varten.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Gustafsson täällä totesi, on aivan totta, että Suomelle on ollut varsinainen häpeätahra, että kansainväliset ihmisoikeuselimet ja -järjestöt YK:ta myöten ovat huomauttaneet Suomelle siviilipalveluksen rangaistuksenomaisesta kestosta, ja siihen tarvittiin vihreä ministeri ja tämän tyyppinen hallituskokoonpano, joka asialle pystyi viimein jotain tekemään. Aiemmat hallitukset eivät tähän pystyneet, ei sekään hallitus, missä sosialidemokraatit olivat mukana. Ja nyt paitsi palvelus lyhenee, myös siviilipalvelusmiesten asuinkustannukset tulevat osittain valtion katettaviksi. Tämä on merkittävä uudistus, koska se, että asuinkustannukset ovat olleet kuntien ja palveluspaikkojen tarjoajien vastuulla, on johtanut siihen, että kunnat tai muut tahot eivät ole pystyneet tarjoamaan tarpeeksi siviilipalveluspaikkoja.

Ja mitä tulee jatkoon, tämä on vihreille ensimmäinen askel parempaan suuntaan ja olemme kyllä jatkossakin valmiita neuvottelemaan siviilipalveluslainsäädännön edelleen kehittämisestä, mahdollisesta seuraavasta lyhentämisestä tai siitä, että (Puhemies koputtaa) asuinkustannukset saataisiin kokonaan valtiolle. Mutta tästä esityksestä olen ylpeä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tuosta puheenvuorostani jäi pois eräs meille sosialidemokraateille tärkeä kohta. Se liittyy juuri näihin asumiskustannuksiin, joitten korvaamista esitämme 350 eurolla enintään. Asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että muun muassa Helsingin kaupunki on vähentänyt näitä määriä naftista 200:sta likemmäksi 50:tä, ja pääsyy on, että näihin asumiskustannuksiin ei kyetä sitten kaupungin taholta tulemaan vastaan.

Mitä sitten ylipäätänsä tähän siviilipalvelusajan pituuteen tulee, niin on asioita, joissa ikään kuin on viisauttakin pyrkiä laittamaan sitä kirkkoa keskelle kylää johtuen siitä, että meillä kuitenkin, ja hyvä niin, merkittävä osa ikäluokasta arvostaa asepalvelusta ja he saavat siitä myöskin hyötyä siviiliuralleen, oppivat siellä. (Puhemies koputtaa) Sen takia, kun se keskimääräinen palvelusaika on noin 8,5 kuukautta, siihen nähden tämä 11 kuukautta (Puhemies: Minuutti on täysi!) on hitsattu kohdalleen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan ed. Korkeaojalle kommenttina, että jos siis sisäisen kriisinhallinnan tilanteet otetaan tässä arvioinnissa mukaan ja pidetään tätä argumenttia merkityksellisenä, niin eikö silloin siviilipalveluksen laadullisella puolella ole ratkaiseva merkitys? Sitä ei mietinnössä pohdiskella pätkänkään vertaa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron ed. Korkeaojan puheenvuoron johdosta. Mielestäni sekä asevelvollisuusjärjestelmä että siviilipalvelusjärjestelmä tulevat lähivuosina uuteen arvioon. Viittaan vaan niihin ajatuksiin, joita Ruotsissakin on esitetty koko asevelvollisuusjärjestelmän osalta, mutta myöskin meidän osaltamme esimerkiksi puolustusvoimien komentaja Kaskeala on nostanut esiin sen, että on hyvin suuri keskeyttäneiden määrä tai sellaisten määrä, joita ei kelpuuteta tänä päivänä asepalvelukseen ja joille voisi kehittää vaihtoehtoista palvelusmuotoa. Nämä ovat asioita, joita tässä eduskuntakeskustelussa ei vielä ole kunnolla sivuttu, mutta mielestäni on tärkeää, että näitä pohditaan jatkossa, ja myöskin ed. Korkeaojan vetämä työ on osa tätä pohdintaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Korkeaoja tässä edellä viittasi, sisällön kehittäminen on erittäin tärkeä asia tuossa siviilipalvelusmuodossa myös, mutta se, että vastaavuus saataisiin kaikkien näiden palvelusmuotojen välille, edellyttää mielestäni myös sitä, että tämmöinen pitempikestoinen, ympärivuorokautinen toiminta, kuten asevelvollisuudessakin on, on paikallaan myös siviilipalveluksessa siksi, että sosiaalinen toiminta ja sosiaaliset suhteet voidaan rakentaa tulevia toimintoja silmällä pitäen samalla tavalla kuin asevelvollisuutta suoritettaessa.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen maanpuolustuskyky nojaa yleiseen asevelvollisuuteen, jolla on laaja kaikkien kansalaispiirien kannatus. Näin tulee olla myös ehdottomasti jatkossakin, ja on pidettävä huolta siitä, että mahdollisimman moni voi selviytyä asevelvollisuudesta. Käsiteltävänä oleva siviilipalveluslain uudistaminen on ymmärrettävä, kun lain myötä palveluksen sisältö tulee parantumaan ja kattamaan myös erilaiset poikkeusolot. Vertailussa yleisen asevelvollisuuden suorittaviin täytyy muistaa, että siellä on myös illat ja usein viikonloput palvelusta. Siviilipalvelus poikkeaa tästä. Hallituksen esitys on hyvä, kun siviilipalveluksesta on tehty kehitetty, motivoitu menetelmä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskeyttäneiden määrät ovat tällä hetkellä nousseet ja ne ovat kohtuuttoman suuret. Mielestäni ratkaisu ei ole kuitenkaan se, että me lähdemme helpottamaan sitä, miten päästään pois meidän asevelvollisuutemme piiristä. Pitäisi kysyä, miksi meillä keskeyttää näin moni, mitä on tapahtunut meidän nuorille miehillemme, kun he lähtevät keskeyttämään.

Mielestäni tämä yleinen asevelvollisuus on sellainen asia, josta meidän ei kannata luopua. Tähän liittyy myöskin kasvatuksellisia näkökulmia. Eräällä tavalla ne ovat myöskin mieskouluja, voitaisiin sanoa. En lähtisi tästä lyhentämään siviilipalvelusaikaa, koska jo tässä vaiheessa, kun tätä on lyhennetty, se saattaa johtaa tilanteeseen, että ihminen on vaan sellainen, että se hakee paikan, jossa aita on matalin, ja näinhän emme saa antaa tapahtua.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sumuvuoren puheenvuoron johdosta totean, että tämä siviilipalvelusajan nykyinen pituus ei ole ollut mikään häpeäpilkku Suomelle. Ennemminkin se on näille järjestöille, jotka ovat sitä moittineet, erehdys. Ne eivät ole nähneet sitä, että kun tässä kokonaisrasittavuutta on arvioitu siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen välillä, niin tämä siviilipalveluksen tähänastinen pituus on ollut aika lailla sopiva. En ole henkilökohtaisesti kovin vakuuttunut siitä, että sen lyhentäminen tämän esityksen mukaisesti on kovin järkevää. Toki tulen tätäkin hallituksen esitystä täällä tukemaan, mutta kun ed. Sumuvuori viittasi jatkokeskusteluihin ja lisälyhentämisiin, niin niihin keskusteluihin lyhentämisestä emme ole kiinnostuneita osallistumaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vierustoverini, ed. Lauslahden huomautukseen siitä, että voihan tätä siviilipalvelusta pitää kasvatuksellisenakin asiana, voisi kysyä, pitäisikö meille naisille olla myös jonkinlainen kotitalouskoulu.

Mutta ihan asiaan. Jo 90-luvun alussa keskusteltiin siviilipalveluksesta ja siihen liittyvästä rangaistuksesta, ja siviilipalvelun pituuteen ei minulla ainakaan ole mitään huomauttamista eikä myöskään perustuslakivaliokunnalla. Sen sijaan henkilökohtaisesti kyllä vähän epäilen, olisiko tämä rangaistus, kaksi vuotta, liian pitkä ottaen huomioon nyt, että hovioikeus justiin päästi vapaaksi kolmoismurhaajan Nikita jotain, Juha Valjakkalana me tunnemme hänet paremmin. Verrattuna tähän ei se nyt niin hirveä rikos ole, jos ei käy siviilipalvelusta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, että siviilipalvelus on vaatimustasoltaan selvästi helpompi kuin asepalvelusaika, johtaa ilman muuta siihen, että se voi olla pitempi. Jos tätä kohtuuttomasti lyhennetään tai lyhennetään edes huomattavasti, niin se on kansalaisten oikeustajua vastaan.

Ed. Pulliainen on oikeassa siinä, että jos kriisi syttyy, niin silloin tarvitaan kyllä niitä henkilöitä, jotka ovat siviilipalveluksen suorittaneet. Mutta monta kertaa olen miettinyt, minkä takia siviilipalvelusta ei voisi suorittaa varuskunnissa ja vähän samanlaisissa olosuhteissa kuin asevelvolliset, ja silloin se voisi olla yhtä pitkä eikä tarvitsisi olla pitempi kuin se tällä hetkellä on. Eli yhä enemmän ja enemmän tulisi siirtää sinne varuskuntiin.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus on erittäin tärkeä asia maanpuolustuksen näkökulmasta, ja on todellakin suorastaan välttämätöntä, että valtaosa suomalaisista nuorista miehistä suorittaa asepalveluksen. Nyt tällä lakiesityksellä on lähdetty siitä, että kun tätä aikaa on kuukaudella lyhennetty, se ei vielä olennaisesti vaikuta siihen valintaan. Siinä olen samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz, että nyt ollaan niin kuin viimeisellä rajalla, koska jos me lähdemme tätä vielä tästä lyhentämään, niin sen jälkeen sinne siviilipalvelukseen hakeutuvat myös ne henkilöt, jotka menevät sinne vain sen takia, että se on helpompaa, eivätkä sen takia, että heillä on aito vakaumus, ja tämä ei ole kokonaisedun kannalta missään mielessä järkevää.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola yllätti minut. Johtuuko itsenäisyyspäivän vai joulun läheisyydestä, että ensimmäisen kerran paljastui tämmöinen lämmin sydän eikä yhtään demareita moitittu nyt, kun totesitte, että se kahden vuoden rangaistusaika on teidänkin mielestänne kohtuuttoman pitkä. Se oli merkittävä puheenvuoro, ed. Ukkola.

Sitten ihan tähän kokonaisrasittavuuteen. Ei niinkään nyt meidän asiantuntijakuulemisessamme — se kuuluu enemmän puolustusvaliokunnan reviiriin — mutta oman elämänkokemuksen ja muun pohjalta, paljon nuorten miesten kanssa olen ollut ja olen tekemisissä, sanotaan nyt ihan näin nätisti, että se termi kokonaisrasittavuus tämän päivän asevelvollisten kohdalta on verrattain suhteellinen käsite, ikään kuin tätä kautta nyt tämä palvelusajan pituuden voimakas kritisoiminen ei ole ehkä paikallaan. Muuten kyllä ymmärrän sen, että tietty keskinäissuhde näissä on hyvä olla, koska edelleen (Puhemies koputtaa) katson kuitenkin, että ylivoimaisesti suurimmalla osalla niistä nuorista, jotka hakeutuvat siviilipalvelukseen, on siihen jokin erityinen syy.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen itse käynyt armeijan ja olen sotilasarvoltani lääkintäkapteeni elikkä tunnen sen laitoksen aika hyvin, ja reagoin siihen, että täällä ruvetaan korostamaan armeijan kasvatuksellista merkitystä elikkä miesten koulua. Se on kyllä hurskastelua. Se ei kyllä pidä paikkaansa lainkaan. Tämmöiset puheet pitäisi lopettaa. Minun mielestäni siviilipalveluksen pitää olla yhtä pitkä kuin lyhyin asepalvelus ja sen sisällön pitää olla semmoinen, että se hyödyttää sekä yhteiskuntaa että niitä ihmisiä, jotka siellä palvelevat. Se on minun näkemykseni.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilman tämmöistäkin lakiesitystä olisi tultu toimeen, mutta sentään sen verran voi hallitukselle antaa tunnustusta, ettei aivan järjettömyyksiin ole tässä lipsumisessa menty. Armeija on itsenäisessä maassa joko oma tai toisen, ja mieluummin oma, ja miehet, jotka arvostavat itsenäisyyttä, menevät armeijaan, jos eivät mene, niin menevät sitten jonnekin muualle.

Mutta tämä kehitysapukysymys on aika mielenkiintoinen: ihmiset, jotka Suomessa eivät halua mennä Suomen armeijaan ja haluavat sen pitää mahdollisimman vaikeana, ovat kyllä suomalaisia lähettämässä milloin Afganistaniin, milloin Darfuriin, milloin mihinkin, juuri sellaiset ihmiset, jotka itse eivät mene armeijaan. Ja tämä on minun mielestäni hieman outoa. Tämän kanssa voidaan elää, mutta olen tästä asiasta samaa mieltä kuin ed. Ben Zyskowicz, että ei olisi suuri vahinko, vaikka kaatuisi koko laki, mutta menköön nyt liberaalisuuden nimessä tänä päivänä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kosketellaan rajapintaa asevelvollisuuden suorittamisessa asepalveluksena tai siviilipalveluksena, ja tämän houkuttelevuuden tuossa ed. Lauslahti oikein hyvinkin toi esiin ja tämän, että meillä on paljon keskeyttämisiä tuolla aseellisessa palveluksessa.

Tässä kohtaa ihan tähän lyhyesti, koska keskustelu tähänkin suuntaan laajenee: Meillä on Porin prikaatissa esimerkiksi saapumiserästä merkittävä prosenttiosuus keskeyttänyt palveluksen. Paitsi, että siviilipalveluksen sisältöä pitäisi kehittää voimakkaasti, myös varusmiespalveluksen sisältöä pitäisi kehittää, erityisesti ensimmäisten viikkojen integrointia, jos me haluamme pitää tällaisen nykyisen yleiseen asevelvollisuuteen ja hyvään motivointiin perustuvan kansalaisarmeijan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakkaalle kiistakumppanilleni ed. Gustafssonille voisin sanoa, että on se lämmin sydän, mutta siitä huolimatta, että pidänkin tätä rangaistusta hieman kohtuuttomana ja liian suurena, totta kai minä olen hallituksen esityksen takana.

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kahden vuoden vankeusrangaistus tuntuu kyllä todella kohtuuttomalta ajatellen, että meillä pedofiilit ja raiskaajat pääsevät huomattavasti vähemmällä. (Ed. Ukkola: Kolmoismurhaajat!) — No, hän ehkä istui vähän kauemmin kuitenkin, onneksi.

Mutta semmoinen ongelma, joka meillä tulee olemaan, jota ei ole otettu huomioon ollenkaan vielä, on tämä, että meillä on myös nuoria miehiä hyvin hyvin paljon, jotka eivät kerta kaikkiaan kelpaa armeijaan johtuen heidän huonosta fyysisestä kunnostaan, ylipainosta ja myöskin näistä psyykkisistä ongelmista. Eli mikäs paikka heille sitten on, kun armeija ei kerta kaikkiaan huoli heitä ja ehkä heidän vakaumuksensa ei riitä tähän siviilipalvelukseen?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Soinin äskeinen puheenvuoro oli täysin käsittämätön. (Ed. Soinin välihuuto) Eihän ole mitään ristiriitaa siinä, että halutaan kehittää suomalaista aseellista palvelua kriisinhallinnan suuntaan ja samaan aikaan halutaan uudistaa siviilipalveluslakia, koska kysehän on nimenomaan siitä, että tämän lain uudistamisen kautta halutaan suoda ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet seurata omaa omaatuntoaan ja omaa vakaumustaan.

Ed. Gustafssonille haluaisin heittää sen kysymyksen, mitä erinomaista on siinä, että demarit ovat jo 20 vuotta sitten hallituksessa tehneet kirjallisen kysymyksen siitä, miten siviilipalveluslakia voitaisiin kehittää sisällöllisesti. Teillä olisi ollut runsain mitoin aikaa myös tehdä jotain oikeaa sisällöllistä kehittämistä siinä, minkälainen siviilipalvelus meillä Suomessa on, mutta puheen tasolle on jäänyt.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Armeija käytynä ja entisenä nuorisosihteerinä reagoin edustajakollega Anderssonin puheenvuoroon siltä osin, etteikö armeijassa saisi kasvattaa vaan ainoastaan kouluttaa. Raja on kaiken kaikkiaan vähän epäselvä, milloin kasvatetaan, milloin koulutetaan, tai päinvastoin.

Tämä on viimeinen kerta, jolloin suomalaiset miehet ovat ikäluokkana yhdessä, ja mielestäni yhteiskunnan kannattaisi yrittää hyödyntää tämä tilaisuus myös kasvatuksellisessa mielessä, koskee se sitten elämän ... (Ed. Sinnemäki: Eivätkö naiset kuulu ikäluokkaan?) — minä sanoin, että pääasiassa; naiset osaavat, yleensä naisia ei tarvitse niin paljon muuten neuvoa kuin tuon ikäisiä miehiä — ... koskee se elintapoja, ruokailua, liikuntaa, hyviä tapoja, mitä vaan. Puhtaaksiviljelty koulutus tekee siitä palveluksestakin äärettömän tylsää.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Koen itseni monelta osin hyvin isänmaalliseksi. Ed. Soinin kanssa monesti olemme joutuneet esimerkiksi EU-kysymyksissä puolustamaan isänmaata sitä vastaan kun sitä on täällä oikea laita, joka nyt isänmaan asialla on, ollut myymässä pois. Joskus joutuu jopa puolustamaan Portugalissa jalkapallokatsomoissa asti, kun ministerit eivät kanna vastuutaan ja ole paikalla, kun on kysymys kaikkien aikojen tärkeimmistä jalkapalloasioista. Siitä huolimatta minä olen, ed. Soini, suorittanut siviilipalveluksen, ja äsken kategorisoitte minut epäisänmaalliseksi.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt meillä on todella ainutlaatuinen tai ehkä ei ainutlaatuinen mutta todellinen mahdollisuus puuttua siviilipalveluksen isoimpiin ongelmiin, tehdä siviilipalveluksesta sellainen, että sitä ei voida katsoa enää ihmisoikeusloukkaukseksi, muuttaa siviilipalveluslakia niin, että se on kohtuullinen, että todella ihmisillä on aito mahdollisuus oman vakaumuksensa mukaan valita, ei niin, että vakaumuksesta rangaistaan.

Tämä työministeri Tarja Cronbergin, vihreiden puheenjohtajan, esittelemä hallituksen lakiesitys on tietysti osaltaan eteenpäinmenoa siten, että siviilipalvelus on nyt lyhenemässä kuukaudella, ja erityisesti siltä osin myös, että osittain ovat tulossa valtion kustannettaviksi asumiskulut. Mutta ei tähän esitykseen voi olla tyytyväinen. Ei tämä ole sen mukainen, mitä on pitkään puhuttu siviilipalveluksen ongelmista, siitä, että vakaumuksesta rangaistaan. Ne tahot, jotka siitä ovat puhuneet, ovat olleet vasemmistoliitto ja vihreät. Nyt, kun katsoo tätä esitystä, vihreät vielä viime kaudella esittivät lakialoitteissaan kahdeksan kuukauden siviilipalvelusta. Vihreät myös esittivät sitä, että totaalista ei enää rangaistaisi automaattisesti ehdottomalla vankeusrangaistuksella. Nyt vihreillä on ministerin paikka, ministerin, joka esittelee asian, ja mitä me saamme? Emme ainakaan sitä, mitä vihreä eduskuntaryhmä lakialoitteellaan esitti. Ja kun puhutaan ihmisoikeuksista, kun puhutaan siitä, että voi saada tasavertaisen aseman riippumatta vakaumuksesta, silloin puhutaan merkittävästä omantunnon kysymyksestä, siitä, onko sen puolella, että siviilipalvelusta suorittavien miesten asema — on yksi nainenkin ollut Suomessa — turvataan sellaiseksi, että se on oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Vasemmistoliitto on tehnyt valiokunnassa rinnakkaislakialoitteessaan esityksen siitä, että siviilipalvelus lyhennettäisiin kahdeksan kuukauden mittaiseksi ja että totaalikieltäytymisestä tuomittaisiin ehdonalainen vankeusrangaistus samoin periaattein kuin muutenkin on mahdollisuus tuomita ehdonalaisena, eli emme esitä sitä, että automaattisesti olisi ehdonalainen, vaan esitämme sitä, että totaalikieltäytyjää kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin, joille tuomitaan vankeusrangaistus. Jos täyttyvät ne kriteerit siitä, että vankeusrangaistus voidaan suorittaa ehdonalaisena, se olisi myös mahdollista. Nythän tämä lakiehdotus kieltää tämän. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että totaalikieltäytymisen rangaistuksen tulee olla ehdoton.

Arvoisa puhemies! Nyt niille, jotka ovat puolustaneet pitkään siviilipalvelusmiesten asiaa, pitkään puhuneet ihmisoikeuksista, me tarjoamme mahdollisuuden täällä salissa, kun tästä laista äänestetään, mahdollisuuden painaa "kyllä" sen puolesta — tai itse asiassa punaista "ei"-nappia tässä tapauksessa — että siviilipalvelus lyhennetään kahdeksaan kuukauteen, siihen oikeudenmukaiseen mittaan, jota täällä ovat esittäneet myös vihreät aikaisemmin, mahdollisuuden painaa "ei"-nappia sen puolesta, että jatkossa totaalikieltäytymisestä voidaan rangaista myös ehdonalaisella vankeudella. Nyt mitataan se, onko omaatuntoa, mitataan se, onko uskallusta puolustaa niitä arvoja, niitä näkemyksiä, joita on pitkään esitetty.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, mikä on siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen kokonaisrasittavuuden suhde. Tällä perustellaan se, että siviilipalveluksen pitäisi olla huomattavasti pitempi kuin keskimääräinen varusmiespalvelus puhumattakaan lyhimmästä ja yleisimmästä varusmiespalvelusta eli kuudesta kuukaudesta. Tämä kokonaisrasittavuus on kyllä terminä ja määritteenä erittäin ongelmallinen. Kokonaisrasittavuus vaihtelee niin siviilipalvelusmiesten välillä kuin varusmiespalvelusta suorittavien välillä. Jos on vaikkapa jalkapalloa pelaava kirjuri Santahaminassa, voi sanoa, että kokonaisrasittavuus ei kyllä kovinkaan paljon poikkea. Silloin juoksevat iltavapaat, silloin on viikonloppuvapaat. Sitten jos sen taas suhteuttaa johonkuhun, joka käy 12 kuukautta varusmiespalvelusta joissain erikoisjoukoissa, jolloin on paljon leirejä, paljon viikonloppuja kiinni, eiväthän nämä ole missään suhteessa, kun puhutaan kokonaisrasittavuudesta.

Täällä myös on se käsitys, että jokainen siviilipalvelusmies pystyisi asumaan kotonaan, pystyisi elämään normaalielämää, käymään kahdeksasta neljään töissä. Näinhän ei, hyvät edustajat, ole. On hyvin erilaisia siviilipalveluspaikkoja. On hyvin erilaista esimerkiksi olla kirjastossa kokonaisrasittavuuden kannalta kuin vaikkapa liikuntavammaisten koulussa tai kehitysvammalaitoksessa hoitamassa. Ei näitä voi verrata. Tämä kokonaisrasittavuus on tämmöinen täydellinen mutuasia. Väitän, että toiset siviilipalvelustehtävät ovat varmasti kevyempiä kuin toiset asepalvelustehtävät ja päinvastoin. On myös paljon rasittavampaa siviilipalvelusta kuin asepalvelusta.

Eli kyllä silloin, kun puhutaan näinkin merkittävistä asioista kuin ihmisoikeuksista, siitä, että vakaumuksesta ei rangaista, ei pitäisi käyttää mutuja, vaan pitäisi käyttää kylmiä faktoja. Kyllä lähtökohdan siviilipalveluksen pituudessa pitää olla se, kuinka pitkään on poissa normaalielämästä, kuinka pitkään on rajoitettu sitä normaalielämässä olemista. Tällä hetkellä se on siviilipalveluksen osalta 13 kuukautta, tämän lakiehdotuksen jälkeen 12 kuukautta. Jos ajatellaan, että lyhin varusmiespalvelus on 6 kuukautta, keskimääräinen noin 8,5 kuukautta, niin sieltä löytyy se, jota vasemmistoliitto esittää, 8 kuukautta. Se olisi sellainen eurooppalainen ihmisoikeuslinja. Meidän pitää tässä, ed. Zyskowicz, nyt ottaa se linja, mikä on länsimainen, demokraattinen linja, että vakaumuksesta ei rangaista. Meidän ei pidä ottaa mallia maista, joissa halutaan rangaista vakaumuksesta. Uskoisin, että demokratian kunnioittaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkealla teidänkin listallanne.

Sen vuoksi vasemmistoliitto tulee esittämään pykäläkohtaisia muutoksia tässä ja tarjoamaan näistä pykälistä äänestettäessä mahdollisuuden siihen, että omantunnon mukaan ihmiset äänestävät, että se, mitä on sanottu, myös pidetään täällä suuressa salissa. Erityisesti odotan vihreiltä suoraselkäisyyttä, koska olemme yhdessä vuosia, vuosia ajaneet parannuksia siviilipalvelusmiesten asemaan. Nyt on kerrankin se tilaisuus, jolloin me pääsemme äänestämään ja pääsemme näyttämään, mitä mieltä me todella olemme tästä kysymyksestä.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen henkilökohtaisesti ajanut siviilipalvelusmiesten asioita varsin pitkään, samoin kuin edustamani puolue vihreät. Sen takia olen erityisen ylpeä, että pääsen äänestämään hallituksen esityksen puolesta täällä, kun tästä äänestetään.

Ed. Arhinmäki kyllä varsin hyvin tietää, että vihreät eivät pysty hallituksessa diktatoimaan esityksiä, vaan neuvottelevat kompromisseja. Tämä kompromissi on konkreettinen parannus siviilipalvelusmiesten asemaan. Paitsi, että sinne tulee kuukauden lyhennys, asumiskustannukset tulevat osittain valtion kannettavaksi ja myös oikeus kieltäytyä aseista koskee myös kriisin aikaa tämän uuden esityksen mukaan. Siviilipalvelusmiehiä auttaa paljon enemmän tällainen todellinen konkreettinen esitys, joka menee läpi äänestyksissä, kuin kauniit puheet täällä istuntosalissa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää ed. Arhinmäkeä tästä voimakkaasta tuesta ja kannatuksesta sille, että siviilipalvelus lyhenee. Tätä ovat vihreät ajaneet. Itse pidän tavattoman tärkeänä tämän lain kohdalla, että 13 kuukaudesta päästään eroon, koska se on ollut monelle opiskelevalle siviilipalvelusmiehelle todella kiusallinen, että se yksi kuukausilisä menetetään eikä päästä muiden rytmiin, kun ollaan vuosi pois. Tämä on ehkä kaikkein tärkein myöskin ihmisoikeusnäkökulmasta. Toki voitaisiin keskustella myöskin suuremmista lyhennyksistä.

Mutta tärkeänä pitäisin, että mietittäisiin koko tätä järjestelmää, koska en itse enää usko, että voimme elää järjestelmässä, jossa niin suuri osa ikäluokasta koulutetaan asevelvollisuuteen. Meidän koko tämä järjestelmämme varmasti asevelvollisuuden osalta tulee muuttumaan. Olemme nähneet naapurimaista tästä esimerkkejä, ja siinä siviilipalveluksen kehittäminen on myöskin hyvin tärkeää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Arhinmäen puheenvuoron johdosta totean ensinnäkin, että olen sinänsä samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että on hyvin erilaisia varusmiespalveluksia ja on hyvin erilaisia siviilipalveluksia ja että tämä kokonaisrasittavuuden vertailu on luonnollisesti aina vähän epämääräistä. Mutta toisaalta voidaan kyllä mielestäni puhua myös siitä, mitä asevelvollisuus on tyypillisimmillään ja yleisimmillään ja mitä siviilipalvelus on yleisimmillään. Kun tällä tavoin otetaan näistä molemmista palvelumuodoista näitä tyypillisiä piirteitä, niin voidaan sanoa, että kokonaisrasittavuus on siviilipalveluksessa vähäisempi, jos se olisi yhtä lyhyt tai yhtä pitkä kuin varusmiespalvelus. Eli tässä mielessä on mielestäni oikein, että siviilipalvelus on selvästi pitempi, koska siinä on piirteitä, jotka sitten tekevät sen vähemmän rasittavaksi.

Mitä tähän rangaistussäädökseen tulee, niin totean vain, että jos ehdollinen tuomio olisi mahdollista samoin edellytyksin kuin yleensäkin, niin sehän johtaisi siihen, että tuomiot annettaisiin aina ehdollisina, paitsi, jos on tällainen paatunut konna kyseessä, jolla on paljon entisiä vankeusrangaistuksia. Vain niissä tilanteissa tulisi ehdottomana tämä rangaistus.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle oikeastaan tekisin muutamia kysymyksiä tähän. Puhuitte siitä, että vakaumuksesta ei saa rangaista. Ei varmasti missään tapauksessa niin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin edelleen myöskin velvollisuuksia ja yksi on tietynlainen velvollisuus puolustaa maata. Ei ainoastaan voi olla oikeuksia, vaan täytyy myöskin olla velvollisuuksia.

Toinen kysymys liittyy tähän länsimaiseen demokraattiseen linjaanne: mikä on länsimainen demokraattinen linja? Koska länsimaissa on hyvin erilaisia armeijoita, on palkka-armeijaa ja vastaavia, niin mikä on tämä teidän mielessänne oleva linja, mihinkä te vertaatte tätä 8 kuukauden siviilipalvelusta? Tosiasiahan on se, että Suomessa on pystytty itse asiassa pitämään puolustuksen taso suhteellisen hyvänä, jopa 30 prosenttia on pystytty Puolustusvoimien budjetista tekemään investointeja liittyen juuri tähän asevelvollisuuteen, että ei ole ollut palkka-armeijaa. Siinä suhteessa myöskin tästä puolesta pitää pitää huolta.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä sivulta 16 löytyy ed. Jaskarille vastaus siihen, mikä on tämä yleinen länsieurooppalainen linja: Ruotsin asevelvollisuus 11 kuukautta, vaihtoehtoinen palvelus 5 kuukautta, Saksan asevelvollisuus 9 kuukautta, vaihtoehtoinen palvelus 9 kuukautta jne. Voitte tutustua siihen hallituksen esitykseen ja niihin hyviin perusteluihin.

Olen samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa, että pitäisi pohtia sitä, mitä palvelus on yleisimmillään. Kun olette varmasti lukenut huolella hallituksen esityksen, tiedätte, että asepalvelus on yleisimmillään 6 kuukautta ja tämän esityksen jälkeen siviilipalvelus on 12 kuukautta eli kaksinkertainen määrä. Meidän esityksemme onkin erittäin kohtuullinen kompromissi, että me emme esitä siviilipalveluksen pituudeksi sitä, että se olisi yleisimmillään 6 kuukautta, vaan keskimääräinen, josta tulee tämä meidän 8 kuukauden esitys. (Puhemies: Minuutti täyttyy!)

Lopuksi totean, että ymmärrän, että vihreät haluavat olla ylpeitä siitä, että eivät toimi niin kuin ovat aikaisemmin esittäneet.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! En puhu minkään puolueen nimissä tätä. Haluan puhua ihan omana itsenäni, koska välttämättä eivät ihan kaikki yhdy aina minun ajatuksiini ainakaan tässä siviilipalveluasiassa.

Tässä vaiheessa olisi hyvä tietysti miettiä kokonaan tätä taustaa siinä mielessä ja ajatella sitä suomalaisesta näkökulmasta siten, mitä Suomi voisi olla tekemässä siinä, jotta yleisesti ottaen ei tästä tämmöistä keskustelua käytäisi, vaan tämä käännettäisiin nurinpäin tämä ajatus, elikkä kaikkialla maailmassa olisi mahdollisimman paljon siviilipalvelusmiehiä.

Kysehän on tässä nyt siitä, että vertaillaan sitä, onko Suomen armeijassa — vai onko se Puolustusvoimat vai mikä tämä virallinen nimi mahtaa olla — rasittavuus samanlainen sitten kuin siviilipalveluksessa. Sitten se toinen puolihan on, että kun ollaan tuolla Puolustusvoimien harjoituksissa, niin siellähän opetellaan tappamaan ihmisiä ja koko se tähtäin on siinä, että mahdollisimman paljon tuhotaan ihmisiä. Voi tietysti Suomen Puolustusvoimista kysyä, jotta onko se puolustusvoima siinä mielessä — tai monien muiden maiden — kun siinähän nytkin ollaan lähdössä jopa tuonne nopean toiminnan joukkoihin jopa hyökkäilemään. Se ei ole enää puolustamista eikä ainakaan meidän rajojemme puolustamista, vaan lähdetään muualle jo tappelemaan, sotimaan. Siinä mielessä jo nimikin on vähän hämäävä.

Itse ainakaan en odottaisi tämmöistä keskustelua — kun ollaan sivistynyt valtio olevinaan ja mietitään maailmanlaajuisesti, meillähän puhutaan, että nyt on tietotaso noussut, meillä ei ole enää barbaaria eikä sen tyyppistä, niin kuin joskus nuijasodan aikaan olisi kuvitellut, että silloin pystyttiin hallitsemaan ihmisiä sillä, ettei ole tietoa, tänä päivänä on tietoa joka paikassa — vaan silloin pitäisi osata niitä herkkiä tunteita kanssa nostaa pintaan ja päinvastoin kasvattaa niitäkin ihmisiä, jotka ovat tuolla Puolustusvoimien koulutuksessa, siihen, jotta tämmöiset sodat pystyttäisiin välttämään ja olisi mahdollisimman paljon semmoisia ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa tappelisi eikä nostaisi asetta toista ihmistä vastaan.

Nyt kun tiedetään, mikä on tilanne, tämä on niin kuin utopiaa. Mutta sen utopian pitäisi meillä olla jokaisella jo peruskoulusta asti taikka päiväkodista asti jo nuppiin painettu. Ei meillä Suomessa yksin, vaan koko maailmassa, joka paikassa. Jos sitä viestiä ei viedä läpi, niin ei se koskaan etene. Kyllä minulla on semmoinen usko olemassa tässä hommassa, että pitää olla aina puhumassa rauhasta, puhumassa siitä, jotta sotia ei olisi, ja kyllä se pikkuhiljaa etenee. Kaikki asiat ovat menneet sillä tavalla läpi, että kun niitä jaksetaan viedä eteenpäin, niin saadaan jotain aikaankin, niin kuin nyt tässäkin, että kuukauden lyhenee: puhumalla se on tullut, tosin aika pitkän tien tuloksena. Demarit vielä esittävät tässä, että voisi olla vieläkin vähän lyhempi. Kuukauden lyhenee, jottei nyt mennä ihan mahdottomuuksiin, kun jotkut täällä tuntevat, että nyt pääsee liian helpolla. Mennään tällä tavalla vähän asteittain. Itse olisin valmis siihen, että se vielä enemmänkin olisi lyhennetty.

Sitten tässä on näitä asioita, joita valiokunnassakin pohdittiin pitkään. Tähän vakaumuksentutkintalautakuntaanhan me esitämme demareina semmoista ajatusta, että siellä olisi sisällä valtionkirkon edustaja ja sitten olisi näistä uskonnollisista yhteisöistä, rekisteröidyistä yhteisöistä, yksi edustaja. Sillä me haemme sitä näkemystä, jotta kun kuitenkin todennäköisesti tämä jää äänestyksen jälkeenkin — vaikka vasemmistoliitto äänestyttää, jotta ei olisi tätä lautakuntaa olemassa, niin se todennäköisesti jää tänne — niin edes sen sisällössä taikka kokoonpanossa, joka pohtii näitä asioita sitten kriisiaikana, olisi enemmän tämmöistä inhimillisyyttä eivätkä olisi pelkästään tämmöisiä pyssyuskovaisia koko sakki niin kuin tässä vaarassa on olla.

Sitten siihen vakaumuksen tutkintaan sinällään: On meillä aika merkillinen tilanne, jos yhdenvertaisuutta ajatellaan. Jehovan todistajathan on vapautettu nyt jo täydellisesti, mutta sitten meillä on kuitenkin näitä monia uskonnollisia yhteisöjä, jotka ovat ihan yhtä varmasti vahvoja ja joissa vakaumukseltaan jokainen henkilö on sitä mieltä, jotta ihmistä ei pidä tappaa eikä lähteä nousemaan toista ihmistä vastaan ase kädessä. Se ihmetyttää, miksei helluntailaisia ole vapautettu, miksei adventisteja, luterilaisia, ortodokseja tai mormoneja, koska sielläkin voi olla sisällä semmoisia, jotka tuntevat sisällään — tai jotka eivät kuulu uskontokuntiin ollenkaan — kokevat eettisen vakaumuksen ja ihmiselämän semmoiseksi, että toista ihmistä vastaan ei vaan voi nousta asein. Tämä kuvastaa tosin sitä, jotta tämän vakaumuksentutkintalautakunnan tehtävä on aika kova juttu, kun menee ihmisen nuppiin sisälle ja tutkii, jotta onko tämä totta vai puhuuko tämä ihminen lämpimikseen vai yrittääkö hän luistella.

Onko sivari sitten pelkuri? Pitää kysyä näinpäin. Minä väitän, että he eivät ole pelkureita. Nimittäin siinä on ensinnäkin, kun miettii, jo yhteiskunnan paine, jotta pitäisi mennä, jotain pitäisi tehdä, olette huonompia, kun ette mene tuonne Puolustusvoimiin, koska sehän on helpompi tie lähteä sinne, sitten toisaalta jopa vankeuden uhalla. Eikö semmoiset kaverit osoita sen, että pitää olla jotain ajatusta siinä, vakaumusta kovasti, jotta mennään vaikka ennemmin vankilaan ja otetaan vielä tämmöinen yhteiskunnan paine päälleen? Minusta tämä on aika kova juttu.

Siinä mielessä tuntuu, että miten tämä koko vakaumuksen tutkinta pystytään kartoittamaan, että tässä nyt on tämmöisestä kysymys. Enemmän se on semmoinen kysymys, että joudutaan tietysti pohtimaan senhetkisessä tilanteessa sitä kysymystä, ja sen takia halutaan meillä, jotta siellä olisi näitä ihmisiä, jotka ovat eri uskonnollisista yhteisöistä mukana siltä osin. Tässä vakaumuksentutkintalautakunnassa on sitten olemassa tämmöinen eettisiin asioihin perehtynyt henkilö, noin niin kun teoreettisesti.

Sitten, niin kuin tässä esitetään, niin meillähän oli ajatus, että se palvelusaika lyhenisi kuukaudella. Me emme mitanneet sitä. Tuossa puhuttiin pitkään omassa pikku porukassa tuolla valiokuntaryhmässä, jotta sen rasittavuuden mittaaminen on tosi vaikeata, eikä lähdetty sitä edes sillä tavalla mittaamaankaan, koska kyse on tilanteesta, jotta jos koiran laittaa väkisin metsään, niin ei se oravaa hauku; näin sanotaan vanhassa sananlaskussa. Tässäkin voi kysyä, jotta jos ihmistä johonkin pakotetaan, niin onko se viisasta ja järkevää tänä päivänä. Minä väitän, että tämmöisen sivistyksen ja eettisyyden kasvaessa voi olla, että tämmöiset keskeyttämiset lisääntyvät, eivät välttämättä huonokuntoisuuden johdosta, vaan yleensä, kun lähdetään tuonne armeijan palvelukseen, niin ne lisääntyvät sieltä kautta.

Sen takia olen sitä mieltä, jotta lyhennetään palvelusaikaa. Nämä rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia. Tässä kun ed. Ukkola totesi, että nämä ovat kovia, kun tulee palvelusrikkomus ja kahdeksi vuodeksi voi joutua linnaan, niin onhan se ihan tosi kova juttu. Me esitämme tässä vuotta, sekin on kova juttu. Mutta kun jotain sääntöjä on olemassa, niin mennään puolella vaikka pienempään suuntaan ja toivotaan, että tämä sali uskaltaisi tehdä siinä sitten semmoisen ratkaisun, että muutetaan vähän sitä.

Mutta yhtä asiaa, joka tässä ei ole tullut esille, minä en ymmärrä ollenkaan. Tässä ei ole esitetty tätä, mutta että naiset voisivat olla sivareita, niin minusta se on täysin käsittämätön juttu. Koska nyt, jos sattuu lähtemään vapaaehtoisesti tuonne Puolustusvoimien palvelukseen, varusmiespalvelukseen, ja on siellä tietyn ajan ollut, niin sen jälkeen, jos tuleekin toisiin ajatuksiin, nainenkin joutuu sivariksi. Minusta se on jotenkin ihan pöhkö homma. Tämä kyllä pitäisi purkaa ihan ilman mitään.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan valiokuntaryhmä on omassa vastalauseessaan lähtenyt siitä, että edelleenkään rangaistuksenomaiseksi luokiteltava 12 kuukautta ei ole riittävän lyhyt aika siviilipalveluksen kestoksi, vaan esitämme siviilipalveluksen suorittamisajaksi 240:tä vuorokautta eli 8:a kuukautta, mikä vastaisi lähinnä keskimääräistä varusmiespalvelusaikaa.

Sen lisäksi haluan kiinnittää huomionne asiaan, mistä on tässä salissa hyvin usein huudeltu ja puhuttu, elikkä suomalaisten veronmaksajien eli uusien veronmaksajien tarpeeseen ja lapsiystävällisyyteen. Nyt meillä olisikin korkea aika näyttää, että haluamme tehdä kaiken sen eteen, että maamme on lapsi-, perhe- ja vanhemmuusystävällinen. Siksi esitämmekin säädettäväksi siviilipalvelusvelvollisille mahdollisuuden 18 päivän pituiseen isyysvapaaseen valiokunnan mietinnön 12 päivän sijasta. Ja ettei kukaan vaan sanoisi, ettei asevelvollisuuslaissa olisi sitten yhtäläistä säädöstä, niin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää samaa muutosta myös asevelvollisuuslakiin, jotta kaikki isät olisivat tasavertaisessa asemassa.

Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa luvataan myös jatkossa pidentää isyysvapaata kahdella viikolla vuonna 2010, ja mielestämme onkin tärkeää, että myös uudet isyysloman pidennykset annetaan heti kaikille kansalaisille, ja tämä tällöin koskettaa myös siviilipalvelusvelvollisia ja asevelvollisuutta suorittavia.

Tässä keskustelua seurattuani olen tullut siihen tulokseen, että kun me tässä salissa, kun me tässä maassa johtoasemissa puolustaisimme yhtä hanakasti maatamme myös esimerkiksi erilaisissa EU-asioissa ynnä muissa kuin nyt tässä siviilipalveluslakia käsiteltäessä, niin todennäköisesti myös sokerilusikat ja lihapadat pysyisivät paremmin meidän hallinnassamme. Meidän valiokuntaryhmämme tulee esittämään huomenna pykälämuutoksia myös siviilipalveluksesta kieltäytymisen ja siviilipalvelusrikoksen osalta niin, että tuomioistuimilla olisi mahdollisuus tuomita vankeusrangaistus ehdollisena. Samoin me ehdotamme kohtuuttoman pitkän vankeusajan, puolet jäljellä olevasta palvelusajasta, lyhentämistä yhteen kolmasosaan.

Sen lisäksi haluamme kiinnittää huomiota myös kohtaan vakaumuksentutkintalautakuntajärjestelmästä. Me emme edelleenkään kannata eettisen vakaumuksen tutkintaa, koska siitä saadut kokemukset ovat erittäin huonoja. Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan: eihän meidänkään vakaumustamme, meidän poliittista ideologiaamme, testata eduskuntaan päästyämme välittömästi tuossa eduskunnan portailla, että jahka siellä edustajalla on nyt riittävä vakaumus, että pystyy yhteiskunnallisia asioita hoitamaan.

Asumiskustannuksiin liittyvä muutos on myönteinen, ja rahoituksessa valtion vastaantulo on tärkeä, mutta se vaatii todellakin tarkkaa seurantaa, riittääkö tämä puolikas korvaus vai vaadittaisiinko siinä laajempaa vastaantuloa.

Ja lopuksi haluaisin sanoa kaikille, rakkaat kollegat täällä, että mehän voimme räksyttää tässä salissa toisillemme tähänkin asiaan liittyen vaikka koko päivän, mutta olisiko meillä myös syytä miettiä, miksi tämän hetken nuori ikäluokka voi osittain hyvinkin huonosti, miksi palvelukset esimerkiksi keskeytyvät? Rupeammeko me pian tässäkin salissa näkemään sen ahneuden aikakauden jäljet ahneuden aikakauden lävitse vai jatkammeko sillä samalla tiellä, jolla edelleen vaaditaan ja suitsutetaan: enemmän, korkeammalle, paremmin, lisää, lisää ja lisää?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä asiassa, hallituksen esitys 140 eli siviilipalveluslain muuttaminen, sekä vasemmistoliiton vastalauseen kannalla että myös lääkintäkapteeni Anderssonin eli ed. Claes Anderssonin täällä esittämien periaatteiden kannalla. Ne ovatkin vahvasti yhteneväisiä.

Tämä perustelu vastalauseessa, joka lähtee siitä, että siviilipalveluksen suorittamisajan tulisi olla sama kuin keskimääräinen varusmiespalvelusaika, on hyvin, hyvin perusteltu. Nimenomaan näin täytyisi menetellä. Nyt esitetään selvästi korkeampaa tasoa.

Toisaalta sosiaalisten oikeuksien toteutuminen myös siviilipalvelusta suorittavien kohdalla on perustuslaillinen kysymys, ja sen esittäminen, kuten vastalauseessa vasemmistoliitto tekee, on varsin perusteltua.

Se, minkä ed. Claes Andersson nosti esille, että siviilipalveluksen pitäisi olla luonteeltaan sellaista, että se olisi mielekästä, kehittävää ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, on myös erittäin perusteltua, ja varmasti tästä yhteiskunnasta eivät sellaiset tehtävät puutu. Ihmisten peruspalveluista, kuten turvallisuus, terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, löytyy paljon tämän tyyppistä. Näin ollen vastalause 1 on varsin perusteltu ja samoin se, minkä täällä ed. Claes Andersson esitti.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! SDP:n ja allekirjoittaneen perusperiaate on, että pidetään kiinni yleisestä asevelvollisuudesta, mutta kohtuullistetaan siviilipalvelusta ja tehdään siitä järkevä vaihtoehto aseelliselle palvelukselle. Siviilipalvelusta voidaan kuitenkin pitää hyvänä vaihtoehtona yhteiskunnan ja yksilön kannalta verrattuna esimerkiksi huonolla motivaatiolla suoritettuun asepalvelukseen tai totaalikieltäytymiseen.

Siviilipalveluslakiin tehtävät muutokset, muun muassa palvelusajan lyhennys, eivät ole uhka yleiselle asevelvollisuusjärjestelmälle Suomessa, näin ainakin itse koen. Vaikka siviilipalveluksen valitsisi jatkossa suurempi osa ikäluokasta, ei muutos tule olemaan merkittävä Suomen puolustuksen tai kansalaisten maanpuolustustahdon kannalta. Todennäköisesti kaavaillun tasoisella muutoksella ei tule olemaan suurtakaan merkitystä siviilipalvelukseen hakeutuvien määrässä.

Mahdolliset muutokset saattaisivat lisätä siviilipalveluksen suorittavien osuutta ikäluokasta mielestäni kahdella tavalla. Ensinnäkin palvelusajan lyhentäminen saattaa jonkin verran karsia huonosti motivoitunutta väkeä armeijasta siviilipalvelukseen, mikä sinänsä on aivan toivottavaa. Näin vähennetään armeijan keskeyttämisiä ja joitain ikäviä lieveilmiöitä palveluspaikoilla. Lisäksi palvelusajan riittävän lyhentämisen myötä kynnys totaalikieltäytymiseen nousee niin, että valintatilanteessa kenties todennäköisemmin lähdetään siviilipalvelukseen kuin totaaliin.

SDP:n työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan vastalauseessa otetaan kantaa siviilipalvelusajan lyhentämiseen 11 kuukauteen. Henkilökohtaisesti olisin valmis palvelusajan lyhentämiseen rajumminkin. Palvelusajan rangaistuksenomaisuutta ovat arvostelleet muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuselimet, niin kuin tässä salissa on jo tänään useamman kerran todettu. Uuden lain tulisi koskea myös palvelusajan osalta niitä, joiden siviilipalvelus on kesken lain tullessa voimaan. On kummallista asettaa palvelustaan suorittavat sivarit eriarvoiseen asemaan sen mukaan, osuuko palveluksen alkamisaika ennen vuodenvaihdetta vai sen jälkeen. On oikeudenmukaisinta, että voimaantullessaan laki koskettaa kaikkia siviilipalvelusvelvollisia kaikilta osin samalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Valtion korvaamien majoituskustannusten ylärajoja on perusteltua korottaa, jotta palveluspaikan saaminen ei jäisi kiinni majoituksen järjestämisestä. Tämä on valitettavan usein tullut kynnyskysymykseksi siviilipalveluksen järjestämisessä. On täysin väärin, että lakia kierretään niin, että majoituskustannukset jäävät pahimmassa tapauksessa siviilipalvelusvelvollisen itse maksettaviksi. Tähän tepsii parhaiten valtion riittävä osallistuminen majoituskustannuksiin.

Mitä sitten tulee totaalikieltäytyjiin, koen, että totaalikieltäytyjän rangaistus on alennettava kolmasosaan jäljellä olevasta palvelusajasta. Totaalikieltäytymisestä langetettavat rangaistukset ovat suhteettoman kovia verrattuna maan yleiseen vankeusrangaistuksen tasoon. Sinänsä on outoa, että kaikista siviilipalvelusrikoksista rangaistuksena on aina ehdotonta vankeutta. Vankeus siviilipalvelusrikoksesta on kaiken kaikkiaan hyvin kyseenalainen rangaistus omasta mielestäni.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen esitti hyviä huomioita siviilipalveluslaista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan vihreänä jäsenenä haluan lisätä seuraavaa.

Siviilipalveluslain uudistus on ollut meidän vihreiden pitkäaikaisia tavoitteita, ja erityisen hyvänä pidämme nyt toteutuvaa siviilipalvelusajan lyhentämistä, siviilipalveluksen sisällöllistä kehittämistä sekä sitä, että valtio osallistuu jatkossa siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten rahoittamiseen. Nämä ovat oikeita askeleita, ja olen iloinen siitä, että ne toteutuvat vihreiden ollessa hallituksessa.

Jatkossa tulee pyrkiä siihen, että siviilipalvelusaikaa lyhennetään edelleen siten, että se on tasavertaisempi aseellisessa palveluksessa olevien palvelusajan kanssa. Samoin pitää pyrkiä siihen, että siviilipalvelusmiesten isyysvapaata pidennetään, ja samoin tulee pyrkiä siihen, että siviilipalvelusmiesten asumiskustannukset korvataan täysimääräisinä kunnille, ja tätä myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan toivonut.

Itse pidän edelleen kohtuuttomana siviilipalvelusvelvollisuudesta kieltäytymisestä seuraavaa vankeusrangaistusta. Samoin pidän ongelmallisena vakaumuksentutkintalautakunnan funktiota ja epäilen tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tavoin sitä, että tämä tutkintalautakunta voisi työssään saavuttaa objektiivisen tuloksen, mitä tulee yksilön vakaumuksen arviointiin.

Pidän positiivisena tässä uudessa laissa sitä, että sen mukaan siviilipalvelus olisi mahdollinen myös poikkeusolojen aikana. Tämä on hyvä uudistus. Mutta pidän erinomaisena sitä, että työelämävaliokunta on omassa lausunnossaan ehdottanut lisättäväksi lakiehdotukseen sen, että tutkintalautakunnan päätöksestä voidaan myös valittaa tai siihen voidaan hakea muutosta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Muistan, kun itse lähdin armeijaan. Olin suhteellisen hyvin rasvoittunut opiskelijamaisteri, kun 26-vuotiaana lähdin armeijaan, ja täytyy sanoa, että hyvää teki pieni höykkyytys ja liikunta ja niin varmaan tekee tulevillekin polville.

Mutta sen verran haluaisin sanoa tästä naisten asepalveluksesta, että on hyvä sitten, että löytyy niitä naisia, jotka kantavat vastuuta aseellisesta maanpuolustuksesta, jos ei kerran tarpeeksi miehiä löydy. Se on noteerattava myönteisesti.

Sitten kun ed. Arhinmäki sanoi, onko vihreillä selkärankaa, niin selkärankainen vihreä on hieman samanlainen yhdistelmä kuin rehellinen autokauppias, hymyilevä fasisti tai onnellinen kommunisti, eli kun tulee tarpeeksi tiukka paikka, niin kyllä joustaa niin, että laidat paukkuvat. Jos on jotain mieltä ollut vuosia, niin kyllä kai nyt hallitusasemasta riippumatta pitäisi olla sitten kanttia äänestää sen puolesta.

Arvoisa puhemies! Tietysti, jos kehitysmaajoukkoihin lähtee tai muualle ja jos se lainsäädännöllä sallitaan, niin ei siihen ole mitään nokan kopauttamista. Haluan vaan sitten sanoa, että muistakaa ottaa aurinkorasvat mukaan, ettei tule surku puseroon siinäkään suhteessa.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta ed. Soinille tietenkin, että on ilo kuulla, että ed. Soinikin kantaa huolta ja vastuuta siitä, miten naiset osallistuvat vastuunkantoon. Se kuulostaa hyvältä. Voin vakuuttaa ed. Soinille ja muillekin, että kyllä me naiset oman osuutemme teemme.

Arvoisa puhemies! Siitä, että valitsee aseettoman tavan suorittaa varusmiespalvelustaan, ei pitäisi rangaista. Vaikka meillä Suomessa yritetään pitää ihmisoikeudet kunniassa, tässä asiassa meillä olisi korjattavaa. Monet kansainväliset tahot ovat kritisoineet nykyistä siviilipalvelusta, kun se kestää pidemmän aikaa kuin varusmiespalvelus ja on näin eräänlainen rangaistus.

Hallituksen esityksessä palveluaikaa ollaan nyt lyhentämässä, mutta vain 33 päivällä nykyisestä. Esitys jättää siviilipalvelun edelleen selvästi pidemmäksi kuin keskimääräinen varusmiesten palvelusaika, joten tämä uusikaan laki ei poista ihmisoikeusjärjestöiltä saamiemme moitteiden aihetta. Lakiehdotuksessa esitetään isyysvapaaseen 6 päivän pidennystä: siviilipalvelusajan isyysvapaa pitenee nykyisestä 6 päivästä 12:een.

Tänä syksynä meillä on peräänkuulutettu aktiivista isyyttä peräti sosiaali- ja terveysministeriön kustantaman mainoskampanjan avulla. Isiä kannustetaan muutenkin monin tavoin vanhemmuuteen, vanhemmuuteen liittyvien velvollisuuksien ja myös oikeuksien jakamiseen äitien kanssa. Sairausvakuutuslain perusteella isyysrahaa maksetaan äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana enintään 18 päivältä. Pääministeri Matti Vanhasen nykyisen hallituksen ohjelmassa isyysvapaata luvataan pidentää kahdella viikolla.

Hyvä puhemies! Siviilipalvelusmiesten ja myös varusmiesten pitää saada yhtä pitkä isyysvapaa lapsen syntymän yhteydessä kuin muidenkin isien, sattuuhan lapsen saamisen ikä monesti samoihin vuosiin kuin palveluksen suorittaminen. Tarpeen mukaan siviilipalveluksessa olevan pitäisi saada myös painavien henkilökohtaisten syiden vuoksi lomaa. Perheeseen ja isyyteen liittyvät asiat voivat olla tällaisia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esitti, että mahdollisuudet isyysvapaan pidentämiseksi 18 päivään pitää selvittää mahdollisimman nopeasti. Yhtä kannatettavana pidän valiokunnan esitystä siitä, että vastaavat uudistukset tehdään myös asevelvollisuuslakiin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt valitettavasti jouduin olemaan terveydellisistä syistä alkuun pois enkä ole kaikkea kuullut. Tässä sosialidemokraatit, jotka olivat puolustusvaliokunnan yksimielisen lausunnon kannalla, jossa muun muassa palveluajan pituutta käsiteltiin, ovat täällä sanoneet, ettei siviilipalvelusaika olisi vertailukelpoinen varusmiesten keskimääräisen palvelusajan kanssa. Se on lähes 9 kuukautta, varusmiesten keskimääräinen palveluaika, ja kun siihen lisätään maastovuorokaudet, niin kyllä niiden pitäisi nyt aika hyvin vastata toisiaan. Joten tämä jatkuva väite, ettei se ole tasavertainen: kyllä vertailukelpoisuudelle löytyy niin vankat perustelut, varsinkin, kun puolustusvaliokunnassa sosialidemokraattien edustajat olivat yksimielisesti hyväksymässä ne perusteet, mitkä nyt tässä siviilipalveluslaissa myöskin ovat.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Siviilipalveluslain uudistaminen on tervetullut. Lainsäädäntömme ei ole kaikin osin ollut kansainvälisten suositusten mukainen. Lakiesityksellä on korjattu siviilipalvelusta eriarvoistanut asepalvelusta pidempi palvelusaika. Tasa-arvonäkökulma on siis toteutunut.

Pidän erinomaisena, että myös ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojelu on sisällytetty suuntautumisvaihtoehtoihin. Ilmaston muuttuminen saattaa lähivuosikymmeninä saada aikaan ennakoimattomia luonnonmullistuksia, joiden varalta siviilipalvelusta suorittavia tulee kouluttaa. Myös öljykatastrofien vaarat Itämerellä ovat entistä suuremmat tulevaisuudessa.

Lakiehdotuksessa esitetään myös isyysvapaaseen 6 päivän pidennystä, mikä vastaa asepalveluspuolella ehdotettua muutosta. Tämä on tasa-arvonäkökulmasta hyvä ehdotus. On kuitenkin tunnustettava, että tasa-arvonäkökulmasta isyysvapaaoikeus on työelämässä asepalvelusta ja siviilipalvelusta pidempi. Aktiivisen isyyden tukeminen on koko yhteiskunnan asia, ja isyyden vahvistamista isyysvapaaoikeuden osalta tulee tarkastella vielä varmaankin tulevaisuudessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vähän toisenlaisista lähestymiskulmista.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta hyvin persoonallisista tilanteista varusmiespalvelukseen ja siviilipalvelukseen liittyen. Ensinnäkin itse: Minut komennettiin aaykkösenä yksijalkaisena palvelemaan Karjalan tykistörykmentissä. Kun selvisi, että minä en ole minä, vaan minä olen kokonaan toinen henkilö — minä olin nimittäin palvelemassa Erkki Olavi Pulliaisen puolesta siellä — niin sen jälkeen minulle tarjottiin yksijalkaisena palvelusta kirjurina kakkospeeston kolmannessa patterissa. Siis toisin sanoen yksijalkainen pystyy palvelemaan normaalin palvelusajan intin vuoden 58 mallin mukaan noin vaan. Tällä on merkitystä siihen, mitä tulen sanomaan tässä.

Toisekseen, kahdesta pojastani toinen on palvellut Lapin lennostona kapiaisena ja vakaumuksesta ja toinen poikani on siviilipalvelusmiehenä palvellut. Hän oli vakaumuksen tutkintalautakunnan edessä kuulemma lyhimmän aikaa kuin siellä on kukaan viihtynyt. Hänen vakaumuksensa tuli kolmella lauseella tutkituksi, ja hän oli Kellokosken sairaalassa maksimiajan sieltä poistumatta vaikeimmin psykiatristen potilaitten tilassa musiikkiterapeuttina. Siis vakaumus piti alusta loppuun saakka. Siis toisin sanoen geneettisesti ainakaan nämä asiat eivät määräydy. Aineisto tosin on pienehkö, mutta riittänee.

Elämme velvoiteyhteiskunnassa, joka saattaa asettaa velvoitteita hyvin eri tavalla. Minua kiinnostaa tässä mietintökoosteessa se, että tässä on kovasti paljon tuttua. Juuri tällä tavalla tätä asiaa on niin kuin nytkin tässä siviilipalvelusaikaotsikon alla käsitelty koko sen parinkymmenen vuoden ajan, kun olen saanut täällä eduskunnassa olla Suomen kansaa edustamassa. Puhutaan siviilipalveluksen, tai yleensä siis palveluksen, rangaistavuusluonteisuudesta. Erikoisesti puhutaan rasittavuudesta, erikoisesti puhutaan siitä, mitä kumpi tahansa palvelu merkitsee työ- ja koulutusajan menetyksenä, sitten erikoisesti erottamisesta perheestä ja muusta totutusta ympäristöstä ja sitten vielä asuinpaikasta ja liikkumisvapaudesta. Tämän kahden vuosikymmenen aikana nämä muuttujat ovat todella muuttuneet radikaalisti. Otan muutaman esimerkin.

Mikä koskee fyysistä rasittavuutta, sen suhteen se suomalainen ikäluokka miehiä, joka nyt on siinä tilanteessa, että pitäisi jotakin palvelua velvoiteyhteiskunnassa ruveta suorittamaan, on kokonaan toinen kuin se, jota vuonna 58 itse edustin, kaikilta edellytyksiltään. Tämän on Puolustusvoimien komentaja Kaskeala todennut, ja hän on tuonut esille, että täytyisi tämä ottaa erittäin merkittävästi huomioon tehtävissä ratkaisuissa. Jos kysymys on aseellisesta puolustamisesta, niin henkilön tulee olla fyysisiltä edellytyksiltään siihen toimintaan kykenevä. Mutta tätä ei käsitellä täällä missään, ei Kaskealan merkittävää kannanottoa eikä myöskään tätä puolta. Puhutaan perhesidonnaisuudesta tai perheestä erottamisesta tämmöiseksi määräajaksi. Taitaa olla sillä tavalla, että paljon pahempi on irrottaa pc:stä kuin perheestä. Useimmille tämän ikäisille nuorille herroille nykyään se, kun joutuu irrottautumaan siitä koneesta omassa työtilassa, huoneessa, on rankka juttu. Koskee myöskin lapsenlapsia. Elikkä siis toisin sanoen tässäkin suhteessa se irrottautumisympäristö on aivan kokonaan toisenlainen kuin se on ollut aikaisemmin.

Sitten yksi asia, joka on minusta ollut kaikkein kiusallisin tässä, ja se on tämä, mihin ed. Haavisto vastauspuheenvuorossaan jo kiinnitti huomiota, opintoihin liittyvä myöhästyminen. Kun elää sellaisessa huushollissa, jossa ovat ääripäät edustettuina olleet, niin siinä sen näkee aivan selvästi, että se on semmoinen kiusa. Siihen tulee sellainen kiusa-, siis haitta-, kiusamuuttuja mukaan, että ähäkutti, sielläpähän olit, kun me teimme jotakin muuta.

Elikkä siis toisin sanoen, arvoisa puhemies, olen tietysti mietinnön kannalla, hallituksen linjalla, tässä asiassa jnp., mutta olisin toki odottanut, että tämä mietintö jos joku mietintö olisi projisoitu aikaan ja yhteiskuntaan, jossa elämme.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle huomauttaisin kyllä, että siinä muodossa kuin siviilipalvelusta useimmissa tapauksissa on suoritettu, mahdollisuus esimerkiksi opiskeluun palveluksen aikana on ollut huomattavasti parempi kuin asevelvollisuutta suoritettaessa. Käytännössähän siviilipalvelusmiehen päivä on alkanut ja alkaa kai kello 8 ja päättyy klo 16, ja sen jälkeen voit tehdä, mitä tahansa, ja niin kuin tiedämme, nuoret ovat energisiä ja jaksavat tehdä vielä 16:n jälkeenkin jotakin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ed. Korkeaojan huomiota siihen, mitä jo sanoin, elikkä silloin, kun puhutaan instituution käyttökelpoisuudesta ja merkityksestä, niin siinä tulee se laatutekijäpuoli. Jos se hoidettaisiin sen laatutekijän kautta, niin että sillä olemisella on joku merkitys eikä sekundäärinen merkitys, niin silloinhan tässä olisi jotakin itua.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen 40 §:n 1 momentissa ehdotetaan siviilipalvelusmiesten isyysvapaan pidentämistä 6 vuorokaudella. Esitys on oikean suuntainen mutta ei riittävä. Mielestäni vanhemmuuden tukemiseksi ja yhdenvertaisuuden takaamiseksi tulee isyysvapaan pituuden olla niin varusmiehillä kuin siviilipalvelusmiehilläkin saman pituinen kuin työssä käyvillä isillä. Lisäksi haluaisin mainita siitä, että totaalikieltäytymisestä langetettavat rangaistukset ovat mielestäni suhteettoman kovia. Samoin siviilipalvelusvelvollisuudesta kieltäytymisestä tai velvollisuuden olennaisesta laiminlyönnistä kriisitilanteessa ehdotus on enintään 2 vuotta vankeutta. Minusta se on aivan liian ankara seuraamus siviilipalveluksen aikana tehdystä laiminlyönnistä. Rangaistusaika on lyhennettävä 1 vuoteen.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin itsenäisyyspäivän viikolla on erittäin mielenkiintoista seurata tätä siviilipalveluslain käsittelyä ja keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta. Viime viikolla pureuduimmekin tähän yleisen asevelvollisuuden lain käsittelyyn vähän paremmin, mutta ennen kaikkea korostan, että sen kehittäminen ja myöskin arvostaminen on tärkeää. Jos ja kun huomenna joku haluaa arvoja mitata, niin tässä todellakin mitataan niitä arvoja, joita itse ainakin annan yleiselle asevelvollisuudelle. Toivon, että myöskin seuraavat sukupolvet ja oma sukupolveni kantaa oman velvollisuutensa ja vastuunsa aselain toteuttamisesta.

Mutta hallituksen esityksessä on kolme kohtaa, joihin olen varsin tyytyväinen, tämän siviilipalveluslain kohtaa, ensinnäkin se, että lyhennämme siviilipalveluksen kestoa kuukaudella. Se on kauan kaivattu, kauan keskusteltu aihealue, jossa hallituksen esitys on varsin hyvä. Se, että myöskin siviilipalveluksen sisältöä kehitetään palvelemaan ennen kaikkea pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyviä valmiuksia ja yleensä kansalaisvalmiuksien kehittämistä, on sekin tervetullutta tähän lakiin. Isyysvapaan pidentäminen puolella 12 päivään on hyvä asia myöskin, ja muutosta tukee se, että se on myöskin tulevan asevelvollisuuslain kanssa yhdenmukainen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys siviilipalveluslaiksi on pitkälti saman linjainen ja saman suuntainen kuin aikaisempi asevelvollisuuslain käsittely tässä salissa ja tässä talossa, ja sen takia puutun nyt vain kahteen eri asiaan. Toinen on tätä palvelusaikaa käsittelevä osio, ja toinen on sitten kertauskoulutus, josta täällä ei ole kovin paljon mainittu.

Itse olen hallituksen esityksen kannalla tällaisenaan. Luen harkitusti aika pitkän osan Pääesikunnan henkilöstöosaston lausunnosta puolustusvaliokunnalle näistä kahdesta mainitsemastani asiasta ja teen sen sen takia, että itse koen tämän keskustelun täällä olleen hyvin mielipiteellinen, ja ne seikat, mitkä tässä tulevat esille, ovat heijastuneet ihan riittävästi puolustusvaliokunnan lausunnossa, mutta hämmästyttävän vähän työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa, ja täällä niitä ei kokonaisuutena oikein ole otettu huomioon. Sen takia haluan, että ne tulevat edes eduskunnan pöytäkirjoihin.

Ensinnäkin palvelusaika.

"Hallituksen esityksessä esitetään siviilipalvelusaikaa lyhennettäväksi 13 kuukaudesta 12 kuukauteen. Tältä osin aseellisen varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen verrattavuus kokonaisrasittavuuden kannalta muuttuu siviilipalvelusmiestä entistä enemmän suosivaksi. Varusmiespalveluksen lyhimmän ajan eli 180 vuorokautta palvelee hieman alle puolet varusmiehistä. 9 kuukautta palvelee noin 15 prosenttia, ja pisin palvelusaika eli 362 vuorokautta on noin 35 prosentilla. Tämä tarkoittaa sitä, että keskimääräiseksi palvelusajaksi tulee hieman alle 9 kuukautta (8,69 kuukautta)." Tämä on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa kyllä sanottu. "Lisäksi on muistettava, ettei palvelusajan valinta ole varusmiehen itsensä päätettävissä, vaan perustuu sotilaskäskyasiana määrättävän koulutukseen."

"Siviilipalvelusajan ja varusmiespalvelusajan kokonaisrasittavuutta vertailtaessa on huomioitava paitsi palveluksen laatu myös erilaiset paikallaolovelvollisuudet. Varusmies joutuu olemaan ’eristyksessä’ muusta yhteiskunnasta huomattavasti pidemmän ajan kuin siviilipalvelusmies. Siviilipalvelusmiehen viikoittainen työaika on 36—40 tuntia, joka on samalla aika, jonka palvelus sitoo siviilipalvelusmiestä. Varusmies on koulutuksessa päiväohjelman mukaisesti normaaleina arkipäivinä alkaen noin 8.00 ja päättyen vaihtelevasti 16.00—18.00 ja maastoharjoituksissa 24 tuntia. Lisäksi tulevat palvelusvelvollisuudella tehtävät ruokailut ja siivouspalvelu. 6 kuukauden varusmiehillä maastovuorokausia kertyy keskimäärin 45 vuorokautta. Näin laskettuna varusmiehen viikoittainen työtuntimäärä vaihtelee 60:n ja 120 tunnin välillä. Varusmiehellä on lomiaan ja iltavapaita lukuun ottamatta jatkuva paikallaolovelvollisuus, kun taas siviilipalvelusmies voi suorittaa palvelustaan päivittäin vaikka kotoaan käsin. Varusmiehelle tulee keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa viikonloppu, jonka hän joutuu viettämään yksikössään. Iltavapaiden määrää on jouduttu kiireisen koulutusrytmin vuoksi vähentämään joukko-osastoissa."

"Siviilipalvelusmiehillä kaikki illat ja viikonloput ovat vapaita. Hän voi käyttää kaiken työajan ulkopuolelle jäävän ajan omien asioidensa hoitoon, jopa henkilökohtaisen työn tekoon. Yönsä siviilipalvelusmiehet voivat viettää kotonaan tai siihen tarkoitukseen vuokratussa omassa huoneistossaan. Näinkin verrattuna palvelus sitoo palvelusaikana varusmiestä monin verroin siviilipalvelusmiestä enemmän. Kun huomioidaan vielä palvelusmuotojen henkisen ja fyysisen rasittavuuden välinen ero, tulisi siviilipalvelusaikaa ennemminkin pidentää kuin lyhentää. Siviilipalvelusajan koulutuksellisen uudistamisen jälkeen Puolustusvoimat kuitenkin hyväksyy siviilipalvelusajan lyhentämisen 12 kuukauteen."

"Sitä lyhempää palvelusaikaa Puolustusvoimat ei voi hyväksyä. Kun vuonna 1992 siviilipalvelusaikaa lyhennettiin 13 kuukauteen, moninkertaistui siviilipalvelukseen hakeutuneiden määrä. Tällainen yhtäkkinen vakaumuksen muuttuminen ei ole uskottavaa. Todennäköisemmin kyse on henkilökohtaiseen mukavuuteen ja palveluksen helppouteen perustuvasta päätöksenteosta. Mikäli siviilipalvelusmiehen palvelusaika olisi pisintä varusmiehen palvelusaikaa lyhyempi, tulisi se vaikeuttamaan erikoiskoulutettavien miesten palvelushalukkuutta."

Tämä oli tekstiä suoraan täältä. Olisin toivonut, että ydin tästä olisi ollut myöskin työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa ja edes osassa teidän puheistanne, jotka mielipiteellisesti sanotte, että siviilipalvelusaika on edelleen liian pitkä, ja vetositte tasapuolisuuteen tässä asiassa. Ymmärrän teidän näkökulmanne muusta lähtökohdasta lähtien, mutta en tasapuolisuuteen vetoamalla.

Sitten tämä kertauskoulutus. Sehän puuttuu lakiesityksestä, ja siihenhän puolustusvaliokunta otti myönteisen kannan, ehdotti sitä lakiin mukaan. Työ- ja tasa-arvovaliokunta ohittaa tämän asian käsittääkseni kokonaan, ehkä on keskustellut siitä, mutta ei problematisoi sitä ollenkaan.

Tältä osin vielä lyhyt lainaus, arvon puhemies: "Mikäli siviilipalvelusmiehet vapautetaan kokonaan aseellisen palveluksen suorittamisesta, tulee koulutuksen tähdätä mahdollisimman monen siviilipalvelusmiehen sijoittamiseen yhteiskuntaa tukeviin tehtäviin poikkeusoloissa. Kun siviilipalvelusmiehelle on annettu jonkinlainen - - yhteiskuntaa tukeva koulutus, tulisi siviilipalveluskeskuksella olla oikeus tällaisen osaamisen ylläpitämiseen ja päivittämiseen kertauskoulutuksen avulla. Tällä mahdollistettaisiin myös siviilipalvelusvelvollisen kutsuminen saamansa koulutuksen ja sitä seuraavan tehtävään sijoittamisen mukaiseen harjoitteluun esimerkiksi valtakunnallisissa valmiusharjoituksissa. Esimerkiksi kunnallisessa väestönsuojeluorganisaatiossa tällaisia tehtäviä on paljon.

Koska tällainen kertauskoulutusvelvoite ajoittuisi pitkälle ajanjaksolle ja koskisi vain osaa siviilipalvelusmiehistä, ei kertauskoulutusvelvoitetta tulisi ajatella palvelusaikaan kuuluvana tai sitä pitkittävänä asiana. Se tulisikin nähdä mahdollisuutena antaa koulutusta ja oikeutena kutsua koulutusta saaneita siviilipalvelusmiehiä yhteiskuntaa tukeviin tehtäviin. Lisäksi tämä on yhdenvertaisuusasia verrattuna asevelvollisuuden suorittaviin, joilla on reservissä 45—100 vuorokauden kertausharjoitusvelvoite, jota ei heidän varusmiespalvelusajassaan mitenkään oteta huomioon.

Tällainen kertauskoulutusvelvoite oli kirjattu siviilipalveluslakia valmistelleen työryhmän mietintöön. Työryhmä oli yksimielinen kertauskoulutuksen tarpeellisuudesta. Puolustusvoimat esittää, että siviilipalveluslakiin kirjattaisiin mietinnön mukainen vähintään 33 vuorokauden kertauskoulutusvelvoite." Mielenkiintoista on, että toinen meidän kahdesta valiokunnasta, työ- ja tasa-arvovaliokunta, ei nähnyt edes sitä vaivaa, että olisi ottanut selkeän kannan tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Halusin nämä objektiiviset tiedot, jotka Pääesikunnan henkilöstöosasto esitti lausuntonaan puolustusvaliokunnan kokouksessa, liittää eduskunnan pöytäkirjaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Satonen ei ole paikalla, niin varapuheenjohtajana totean nyt vaan lyhyesti sen, että itse ymmärsin, että puolustusvaliokunnan esitys kertausharjoituksista — että lisätään säännös 33 vuorokauden kertausharjoitusvelvoitteesta — olisi itse asiassa palauttanut siviilipalvelusmiesten velvoitepituuden entiseen malliin, jolloin sitä painetta, jota muun muassa kansainvälisesti eri järjestöjen taholta on esitetty, ei olisi millään muotoa kumottu.

Toisaalta nyt viittaan siihen, että monet asiantuntijatahot, siis ei armeijan sisältä, ovat nähneet tämän ylipitkän ajan rangaistusluontoisuuden. Minä ymmärrän hyvin, että armeijan oma asiantuntija ei tietystikään sitä näe. Sen takia korostin jo kerran aikaisemmin, että ainakin meidän sosialidemokraattien valiokuntaryhmässä on nähty tässä myöskin halua vähän niin kuin laittaa kirkko keskelle kylää, jotta mahdollisimman monet tahot kuitenkin objektiivisin perustein voisivat olla tyytyväisiä.

En minä nyt oikein hirveän täysiä pinnoja anna semmoisellekaan asiantuntijalle, mitenkään nyt vähättelemättä, joka lähtee siitä, että pitäisi ennemminkin pidentää siviilipalvelusajan (Puhemies: Aika!) pituutta tai että siviilipalvelukseen hakeudutaan henkilökohtaisten mukavuussyiden takia, kun kuitenkin tiedän, että varmaan 97-prosenttisesti nuoriso sinne ihan aidosti hakeutuu omista perustelluista syistään.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä, kun luitte sitä Puolustusvoimien lausuntoa, sitä vertailua siitä, jotta pisin palvelusaika, oliko se nyt 365 vai mikä se olikin, niin kysehän on siitä, jotta minusta kuitenkin suurin osahan niistä henkilöistä, jotka suorittavat Puolustusvoimissa pitemmän palveluajan, on itse halunnut siihen systeemiin. Ei kai niitä kaikkia ole pakotettu siihen. Kysehän on siinä tapauksessa siitä, jotta on oma tahto ja halu lähteä johonkin erityispalvelukseen tai upseerikoulutukseen tai aliupseerikoulutukseen, ja silloin sitä ei voi verrata tähän asiaan. Itse nimittäin tiedän: minut meinattiin pakottaa aliupseerikouluun, mutta enpä mennyt sinne. Tosin korpiksi ne sitten ylensivät, vaikka en mennytkään.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. Esa Lahtelalle toteaisin, että ei kyllä pelkästään oman halun vuoksi vaan sopivuuden perusteella Puolustusvoimissa määrätään tehtäviin, myöskin pisimpään palvelusaikaan.

Toiseksi, minä vähän ihmettelin ed. Gustafssonin tulkintaa siitä, että puolustusvaliokunta olisi tätä kautta halunnut pidentää palvelusajan takaisin. Tämä on aika erikoinen tulkinta. Kyllähän perustelu oli nimenomaan kriisiajan tehtävien valmiuksien luominen kertauskoulutuksella. Ei millään lailla sitä kautta pyritty takaisin siihen 13 kuukauteen. Tämä on kyllä aika lailla kaukaa haettu ajatus, oikeastaan aika loukkaavakin ajatus puolustusvaliokunnan asiantuntemuksesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on osoitus laajemminkin siitä, miten vähän me käytämme asiantuntijalausuntoja todellisuuden pohjana valiokuntatyöskentelyssä. Luulisi, että näin selkeää suomen kieltä ihan selkeästä asiasta, jossa verrataan eri puolia, lainattaisiin ihan objektiivisesti. Sen jälkeen muodostetaan lopullinen päätös, joka voi olla synteesinä jopa erilainen. Mutta nyt tässä on ohitettu aika paljon valiokunnan asiantuntijan lausuntotyyliä, ja se henkilökohtaisesti minua häiritsee koko tässä asian käsittelyssä eniten. Jos me olemme eri mieltä asioista, meillä on erilainen vakaumus, siihen on meillä oikeus. Mutta päätöksenteossa ja puhumisessa täällä eduskunnassa julkisesti nämähän ovat hyviä referenssipapereita.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tätä siviilipalveluslain uudistusta viedään rinnan asevelvollisuuslain kanssa, ja tässä puutun vain muutamaan kohtaan. Ensinnäkin totean, että näistä asioista myös sosialidemokraattien ryhmässä on ollut aiemminkin eri mielipiteitä, ja viittaan siihen, että vuodesta 99 alkaneella vaalikaudellahan tuotiin eduskuntaan laki, jolla tämnä siviilipalveluksen kokonaiskestoa olisi lyhennetty, ja se kaatui täällä eduskunnassa, ja itsekin olin äänestämässä sen lain kaatamisen puolesta. Nyt tätä aikaa esitetään lyhennettäväksi 362 päivään. Tuossa ed. Akaan-Penttilä toi monia perusteita, joita itsekin voisin luetella, en toista, ja olen hallituksen esityksen kannalla. Minulle olisi sopinut sekin entinen aika, mutta kun tässä uudistetaan, niin on ok tämä 362 päivää. Näin varmasti on parempi. En asiantuntijoita ole kuullut.

Arvoisa puhemies! Pari asiaa lopuksi, mitä tulee lomiin, tähän isyysvapaaseen. Nyt sitä pidennetään tämän esityksen mukaan 6:sta 12:een molemmilla, ja sekin on erittäin hyvä.

Ja aivan lopuksi näihin majoituskustannuksiin. Siviilipalveluksen suorittamista on haitannut osin palveluspaikan löytyminen, kun näitä majoituskustannuksia ei ole korvattu, ja nyt tässä lakiesityksessä esitetään, että kunnille tiettyyn rajaan saakka näitä korvataan, ja tämäkin on monen muun uudistuksen myötä erittäin tervetullut.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin tulla tänne puhujakorokkeelle, ettei vaan aika lopu tuolla paikalla. Muutama asia ihan kiihkottomasti.

Perusteet sille, että haluttiin tarkastella siviilipalvelusaikaa, on täällä jo moneen kertaan nostettu esiin. Syy, miksi hallituspuolella kokoomuskin suostui, oli se, että siviilipalveluksen sisältöä kehitetään merkittävästi. Se oli keskeinen osa. Ja kun se perustui toimikunnan työhön, siellä oli myöskin kertauskoulutus, jolle myöskin on selvät perusteet, ei suinkaan niin, että sillä se saataisiin jäämään 13 kuukauteen, vaan todella kriisiajan tehtävien osaaminen mahdollisen kriisin tullessa edellyttää myöskin siviilipalveluksen suorittaneelta osaamista, ja se vaatii sitten kertauskoulutusta. Tämä oli se yksi peruste ja hyvin keskeinen peruste ja perusta, millä kokoomus hyväksyy tämän palvelusajan lyhentämisen tuohon 362 päivään, joka on yhtä pitkä kuin pisin varusmiespalvelusaika.

Kuten täällä moneen kertaan on todettu, keskimääräinen palvelusaika on lähes 9 kuukautta, 8,7 kuukautta varusmiespalveluksessa, varsinkin nyt, kun vielä kuljettajakoulutus kaikkien osalta pitenee tuohon pisimpään koulutukseen. Haluan vielä painokkaasti sanoa, että vapaaehtoisuuteen perustuen ei suinkaan valita palvelusajan pituutta. Ensisijainen lähtökohta on Puolustusvoimien tarpeet ja henkilön sopivuus, kun määrätään sitten pisimpäänkin palvelusaikaan.

Täällä on tästä kertauskoulutuksesta myöskin nostettu esiin Pääesikunnan lausunto, mutta saman sisältöisen vaatimuksen esitti siviilipalveluskeskuksen johtaja lausunnossaan ja edellytti todella, että kertauskoulutus kuuluisi siviilipalvelukseen. Siksi en ymmärrä yhtään sitä, että työ- ja tasa-arvovaliokunta ei ottanut näitä näkemyksiä huomioon vaan pitäytyy sitten alkuperäisessä esityksessä. Puolustusvaliokunnan lausuntoon oli perusteet Puolustusvoimain näkemyksissä, valiokunnan omissa näkemyksissä ja muun muassa siviilipalveluskeskuksen johtajan näkemyksissä.

Siviilipalvelus mahdollistaa varsin pitkän palvelun ulkomailla. Kun noin kahden viikon pituisen komennuksen palveluspaikan ulkomaille voi esimies myöntää ja vasta pidemmän myöntäminen siirtyy siviilipalveluskeskuksen johtajalle, niin saattaa olla, että siitä muotoutuu vähän epämääräinen asia, jonka perusteet välttämättä kaikilta osilta eivät ole yhtenäisiä. Puolustusvaliokunta esitti lausunnossaan, että kaikki ulkomaankomennukset hyväksyttäisiin yhdessä paikassa ja näin voitaisiin näitä hakemuksia tarkastella yhteisten perusteiden pohjalta. Valitettavasti tämä ei ole johtanut muutokseen.

Ja vielä isyysvapausajasta, kun se nyt sekä asevelvollisuuslaissa että siviilipalveluslaissa nostetaan kahteen viikkoon. Me keskustelimme siitä, olisiko se normaali, lainmukainen aika, ja näimme, että se voisi olla hyvin tarpeellinen, mutta koska tämä jo pidentää nykyisen isyysvapausajan kaksinkertaiseksi, katsottiin, että lähdetään tällä liikkeelle, ja kun siellä varusmiespalveluksen puolella on muita mahdollisuuksia ottaa huomioon isyyden tarpeet, pitäydyttiin tässä 12 vuorokaudessa nähden kuitenkin isyyden merkitys. Mutta toisaalta varusmiespalveluksessa, jossa koulutuksen sisällöllä on tärkeä merkitys, kolme viikkoakin palveluksesta poissaolo saattaisi merkitä esimerkiksi johtajakoulutuksessa merkittävää jälkeenjäämistä ja saattaisi jopa johtaa kyseisen kurssin keskeytykseen.

Kaiken kaikkiaan, niin kuin sanoin, kaikilta osilta tämä laki ei vastaa niitä näkemyksiä, mitkä alun pitäen asetimme sille juuri nimenomaan kertauskoulutuksen osalta, mutta peräänkuulutan sitä nyt, kun palvelusaikaa on lyhennetty 362 vuorokauteen, että todella siviilipalvelusmiesten palveluksen sisältöä ja koulutusta kehitetään ja että myöskin niissä palveluspaikoissa, joita toivottavasti löytyy riittävästi, myöskin palvelus olisi sitten sellaista, että se täyttää tämän lain asettamat vaatimukset.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiö minusta nosti merkittävän asian tuossa esille, elikkä hän puhui näihin ympäristöasioihin ja ilmastonmuutokseen ja tämän tyyppisiin liittyen, että joku öljykatastrofi voisi olla sellainen, että siviilipalvelusmiehiä koulutettaisiin tähän tehtävään. Minä näkisin muuten, että varusmieskoulutuksessa pitäisi ottaa ennen muuta kanssa huomioon näitä kysymyksiä. Nimittäin suuri vihollinen tulee olemaan jatkossa nämä ympäristökysymykset ja siellä tarvitaan osaamista. Vähemmän pyssyjen kanssa tötteröintiä ja enemmän tämmöistä oikeata työtä, jota olisi myös varusmiespuolella, jolloin opeteltaisiin tekemään semmoisia hyödyllisiä asioita, mitä tarvitaan tämmöisissä isoissa kriisitilanteissa.

Sitten kun työelämävaliokunnassa puhuttiin kaikennäköistä ja pohdittiin erinäköisiä asioita oman ryhmänkin puitteissa, niin minä näkisin kyllä semmoisen ajatuksen hyvin tärkeänä kanssa, jotta miksi ei näille siviilipalvelusmiehille ja -naisillekin, kun hekin saattavat nyt joutua siviilipalvelukseen, voisi olla tämmöinen yhtenäinen palveluspuku, jossa olisi maininta, että on kyse sivarista, ja siihen, jotta "en suostu tappamaan toista ihmistä". Se olisi hyvä viesti kaikille, koska kysehän on siitä, että nämä ihmiset eivät ole halunneet lähteä tappamaan toisia, eivät missään tilanteessa. Päivittäin kun luetaan lehtiä, niin samaten siviilipuolella voisi lisääntyä se, että ei tapettaisi toisia ihmisiä. Toivon mukaan se opettaisi se viesti myös näitä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu näiden kahden eri palvelusmuodon vertailtavuudesta. Oletan, että jos asia juurta jaksaen selvitettäisiin, tultaisiin havaitsemaan se, että varusmiespalvelija, jos sitä nyt tällä termillä halutaan tässä kuvata, joutuu olemaan varuskunnassa, saa sieltä mahdollisia lomia, mutta siviilipalvelusmies voi yleensä omalla paikkakunnallaan, jos haluaa asioita siten järjestellä, toteuttaa tämän osan, voi opiskella ja voi ainakin osa-aikatyötä tehdä. Nyt näitä siviilipalvelusmiehiä alkaa olla jo siinä määrin, että työnantajatkin ihmettelevät, kuinka paljon heitä oikein onkaan. Eli tämä siviilipalvelusura on saanut alkuperäisestä täysin poikkeavan luonteen. Se ei ole yhteiskunnan kannalta hyvä ilmiö. Ja kun täällä vielä vaaditaan tätä vertailtavaa, niin totean, että omasta puolestani aidosti kannatan sitä, että varallaolo, palvelustunnit eikä vuorokaudet, otetaan siksi mittakaavaksi, jossa tämä asia selvitetään.

Arja Karhuvaara /kok:

Herra puhemies! Siviilipalveluslaki kaiken kaikkiaan on hyvä uudistaa tällä hetkellä ja nimenomaan sen takia, että tekninen osaaminen on nykypäivänä entistä tärkeämpää teknisissä aselajeissa. Tällöin muun muassa tämä tietotekniikan osaaminen voidaan siviilipalveluksen kautta käyttää hyvin hyväksi ja asevelvollisuuslain ja siviilipalveluslain yhdenvertaisuus lähenevät toisiaan. Mutta kuitenkin siitä isyysvapaasta haluaisin tietää vielä, kuka maksaa nämä kaikki perhe- ja isyysvalmennukseen ja synnytykseen osallistuvien varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten matkat. En tiedä, onko 18 päivän isyysvapaa edes realistinen. Kiitos.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Jotenkin kummallisen sävyinen on tämä keskustelu, osittain ihan kuin siviilipalvelus olisi liian houkutteleva, ja oikeasti realismia ei ole kyllä se, että jokainen, joka sille puolelle haluaa tai hakeutuu, saisi sen paikan omalta paikkakunnaltaan ja sieltä, mistä haluaa, ei todellakaan, ainakaan ne ihmiset, joita itse tunnen.

Viime viikolla, kun käsiteltiin asevelvollisuuslakia, muistutin komentaja Kaskealan linjauksista, joissa hän ajattelee niin, että ei olisi kolmetasoista järjestelmää, vaan että lähdettäisiin reilusti kaksipuolisesta järjestelmästä, jossa toinen olisi aseellinen palvelus ja toinen olisi tämmöinen muuta yhteiskunnallista palvelusta suorittavien mahdollisuus. Uskon, että tulevaisuudessa tämä tulee olemaan myöskin se linja. Kuten äskeisessäkin puheenvuorossa viitattiin, tekniseen osaamiseen, tietotekniseen osaamiseen ynnä muuhun tarvitaan, sille puolelle, huomattavasti enemmän varmaankin resursseja kuin siihen varsinaiseen aseelliseen palvelukseen.

Yhdenvertaisuuskysymyksen kohdalta palvelusaika 12 kuukautta on erittäin hyvä. Olisin ehkä toivonut tai ajatellut, että kun asevelvollisuuslain kohdalla otettiin kantaa eläkekertymiin ja kotiutumisrahaan, niin tätä olisi voinut myöskin nostaa siviilipalveluksen osalta esille. Sosiaalisista etuuksista isyysvapaa on nyt saman mittainen kuin asevelvollisuuden suorittavilla.

Yksi lisähuoli on tietenkin myöskin, miten sinne sisältöön saadaan lisää fyysistä osiota elikkä liikunnan puolta myöskin siviilipalvelussisältöön.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan tässä lyhyesti tähdentää, jos jollekin jää epäselväksi, että olen tämän siviilipalvelusajan puolesta hallituksen esityksen kannalla. Niin kuin sanottu, perusteluja en tässä käy läpi, koska ne ovat näissä keskusteluissa tulleet hyvin monelta taholta esille. Ennen kaikkea tietysti tässä tosiaan tämä sisältö koko palveluksessa muuttuu.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys siviilipalveluslaiksi on mielestäni erittäin kannatettava. Täällä on käyty keskustelua nykyisestä käytännöstä, onko se rangaistuksenomainen. Mielestäni se ei millään lailla ole sitä. Eripituiset palveluksethan ovat vapaaehtoisia tai valinnaisia myös varusmiehille. Samoin vapaaehtoista on myös, valitseeko siviilipalveluksen.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Näyttää kokonaan unohtuneen, että siviilipalvelus on mahdollista, mikäli vakaumus estää suorittamasta varusmiespalvelusta. Se on nimenomaan vakaumus, jonka perusteella henkilö valitsee sitten siviilipalveluksen. Vakaumusta ei kuitenkaan rauhan aikana tutkita. Se ei ole siis vaihtoehto asevelvollisuudelle. Se on vaan vakaumuksen perusteella oleva mahdollisuus suorittaa. Kriisiaikana vakaumus sen sijaan sitten tutkitaan erikseen sen mukaisesti kuin laissa määrätään. Mutta tämä tästä keskustelusta on unohtunut, että todella, jos omantunnon syyt estävät varusmiespalveluksen elikkä aseellisen palveluksen, jossa on myös aseeton palvelusmuoto, niin silloin valitaan siviilipalvelus. Siksi tässä nyt esitetyt muutokset myöskin ovat suhteutettuina tähän lähtökohtaan.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin keskustelussa ed. Akaan-Penttilän taholta esitettiin kritiikkiä työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa kohtaan siltä osin, että valiokunta ei ollut riittävän syvällisesti ja perusteellisesti tutustunut puolustusvaliokunnan esityksiin. Tilanne on nyt kuitenkin tässä poliittisessa demokratiassa sen kaltainen, että asioita myöskin käydään paljon lävitse eri eduskuntaryhmien valiokuntaryhmissä. Uskon näin, että myöskin tämän kertausharjoituskysymyksen kohdalta näin on tapahtunut. Mutta toistan yhä edelleen sen, minkä itse aiemmin sanoin, että kyllä se tosiasiallisesti olisi lisännyt tätä siviilipalvelusajan pituutta, minkä takia en esimerkiksi itse siitä sitten juurikaan innostunut.

Sitten toinen näkökulma: On olemassa puolustusvaliokunta, on olemassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, ja on silloin täysin luonnollista ja johdonmukaista, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esimerkiksi näihin sukupuolien tasa-arvokysymyksiin perehtyy lähtökohtaisesti paljon syvällisemmin kuin odotankaan, että esimerkiksi perustuslakivaliokunta tai puolustusvaliokunta perehtyisivät. Pidän sitä kunnia-asiana, että me olemme näihin isyysvapaa-, perhevapaa-, synnytysloma- jne. kysymyksiin käyneet niin tukevasti kiinni.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että ed. Gustafsson ottaa kantaa ja kertoo vähän lähemmin valiokuntakäsittelystä. Minua lähinnä arvelutti teidän valiokuntanne kannalta se, että nähdään myöskin koulutuksellisena asiana nämä niin sanotut kertausharjoitukset siviilipuolella jatkossa. Siinä on tiedon ajan tasalla pitämisestä kysymys, ja se on varmaan teidänkin valiokunnallenne pelkästään positiivinen seikka. Kaiken muun, mitä sanoitte, ymmärrän tietysti varsin hyvin ja tiedän, että talossa menetellään näin.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan minäkin samalla tavalla kuin ed. Nepponen korostaa sitä, että perustuslain mukaisen maanpuolustusvelvollisuuden toteutuminen tapahtuu pääasiassa asevelvollisuuden kautta ja niille, jotka vakaumuksensa perusteella eivät halua suorittaa asevelvollisuutta, on sitten tämä siviilipalvelu. Meillä ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä tekemään tällaista vaihtoehtoista asevelvollisuutta rinnalle, luoda sisäoppilaitosjärjestelmää ynnä muita ylimääräisiä kustannuksia tämän ikään kuin toisen asevelvollisuuden rakentamiseksi, vaan lähtökohta on se, että asevelvollisuutta kehitetään muun muassa sillä tavalla, että teknologiaosaamista, tietokoneiden hallintaa jne. sovelletaan asevelvollisuuden puolella ja kehitetään maanpuolustusta tällä tavalla laajalta pohjalta.

Vuodenvaihteessa voimaan tuleva laki Puolustusvoimista asettaa Puolustusvoimien tehtäväksi paitsi maanpuolustuksen, myöskin muiden siviiliviranomaisten avustamisen, eli näitäkin taitoja opetellaan asevelvollisuuden suorittamisen yhteydessä, ja todellakin tämä siviilipalvelus on tarkoitettu vakaumuksesta sille puolelle hakeutuvalle.

Haluan lopuksi, kun täällä on keskusteltu isyyslomasta, huomauttaa, että isyysloman tarpeeseen kyllä voi vaikuttaa itsekin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan yleistä asevelvollisuutta, johon liittyy mahdollisuus suorittaa vakaumuksensa perusteella siviilipalvelus. Aivan kuten edustajat Nepponen ja Korkeaoja täällä totesivat, niin minustakin on olennaista pitää mielessä se, että kysymys on nimenomaan vakaumuksen perusteella tapahtuvasta valinnasta.

Mutta toisaalta sitten siitä lähtökohdasta tämä keskustelu siitä, että siviilipalveluksen pitäisi olla ikään kuin rasittavampaa, ja niitten sisältöjen vertailu tuntuu välillä vähän kummalliselta. Aivan samalla tavalla kuin vakaumuksen mittaaminen, sen syvyyden tai oikeellisuuden mittaaminen, on hankalaa, saattaa olla hankalaa mitata myöskin siviilipalveluksen ja asepalveluksen välistä laadullista eroa ja sillä perusteella jakaa sitten määrällisiä rangaistuksia tai ylipäätään pidennyksiä sitten tähän määrällisesti selkeästi mitattavaan aikaan.

Minä olin itse sillä tavalla poikkeava nuori, että minä kyllä yritin päästä armeijaan, mutta en sinne kelvannut, kun ykköstyypin diabeetikot eivät silloin sinne päässeet, ja armeijan edustaja, paikallinen vääpeli nosti kovan metelin siitä, kun armeija ei suostunut minua suurista urheilusaavutuksistani huolimatta ottamaan puolustamaan Savon prikaatin mainetta ja kunniaa tulevissa armeijan jalkapallomestaruusturnauksissa. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Mutta se, mitä ihmettelen nyt, on se, että kun myöhemmin ykköstyypin diabeetikot monipistoshoidon seurauksena voivat ihan hyvin hoitaa sitä hommaa, niin nyt armeija on peruuttanut tämän vaihtoehdon, ja minusta se on kummallista jopa suhteessa tähän käytyyn keskusteluun siviilipalvelusta, ja toivoisin, että siihen tulisi parannus.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Virtasen puheenvuoroon diabeetikoista: Valitettavaa oli todella pitkään, että diabeetikot eivät päässeet, vaikka olisivat halunneet. Nythän tilanne on muuttunut. Kyllä sinne diabeetikkoja pääsee muistaakseni. (Ed. Erkki Virtanen: Palautettu ennalleen!) — Ahaa, onko se taas palautettu? Se välillä oli. — Mutta se on ollut pitkään diabeetikoille sellainen aika ongelmallinen kysymys, kun eivät ole voineet asepalvelusta suorittaa. Tässä mielessä ihan ilo kuulla sieltä päin.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on ollut kyllä laidasta toiseen poukkoilevaa ja joskus vähän hämmästyttävääkin, mutta tietysti nyt ed. Virtasen puheenvuoron aikana se tasaantui, kun päästiin jalkapalloonkin mukaan.

Siviilipalvelushan on vaihtoehto. Se on maanpuolustuskoulutusta siinä kuin muukin, vakaumuksen perusteella sinne haetaan, ja minusta se on sikäli perusteltua, mutta se, että palvelusaikaa vielä lyhennettäisiin, ei oikeastaan minusta istu tähän päivään. Kun puolustusvaliokunta tätä asiaa käsitteli ja tiedämme sen, että siviilipalveluksen lähtökohtana on kouluttaa pelastus- ja väestönsuojelutehtäviin, ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojeluun sekä yleissivistys- ja kansalaisvalmiuksia kehittää, niin on perusteltua myös se, että ajat muuttuvat ja tarpeet muuttuvat ja näin ollen myös tämä kertausharjoitus on aivan paikallaan.

Jos mietitään sitten sitä, voiko siviilipalvelu olla enää paljon helpompaa, kun päivät ovat kahdeksantuntisia, viikonloput vapaat, niin ainut vaihtoehto minusta, jos se vielä helpommaksi halutaan, on, että sitten se pitää kotona suorittaa etäopiskeluna. Kyllä tässä nyt on tavallaan jo menty vastaan niin paljon kuin mahdollista, ja minä uskon, että kaikki suomalaiset tämän hyväksyvät ja ovat varmasti isänmaallisia ja maanpuolustushenkisiä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen asiaan. Tässä ensinnäkin, kun jotenkin on ikään kuin kannettu huolta, että liikaa tulisi niitä sivareita, niin pitää ottaa huomioon kyllä se, jotta jos semmoisia kahinoita tulee, joihin ilmeisesti, niin kuin talvisotaan, olette varustautumassa, niin ei semmoista enää tarvita, niitä ei tule, koska tänä päivänä tuo tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, jotta siellä vaan nyt ei semmoisia rynnäköitä tehdä, vaan se hoidetaan kyllä toisella tavalla. Ei ihminen ole enää pimeässäkään suojassa, se näkyy sieltä, ja siinä mielessä tämä koko luonne on muuttunut tässä sodankäynnissä. Rintamalinjoja ei todennäköisesti ole sillä tavalla, niin kuin täällä jotkut vanhat voivat kuvitella. Siihen liittyen minä en näkisi ongelmana sitä, kun täällä jotkut tuntuvat olevan hirveästi huolissaan, että nyt kaikkihan sinne sivareiksi lähtevät. Miksei voisi siellä kutsuntapaikoissa olla toinen luukku, jossa voisi ilman hirveän isoja tunnontuskia ilmoittautua, jotta kyllä minä vakaumuksen puolesta lähden tähän siviilipalvelukseen?

Mutta tähän liittyen, kun ed. Nepponen totesi tästä vakaumuksen tutkinnasta, niin minusta tässä on jotenkin semmoinen ristiriita, jotta nyt sitten, kun ollaan normaaliaikana, niin ihminen ilmoittautuu tämän vakaumuksen puolesta, että lähtee sivariksi, mutta sitten kun on kriisiaika, pannaan jonkun lautakunnan eteen, jossa enimmäkseen on koppalakkisia kavereita siellä tutkimassa sitä. Tässä minusta on aika iso ristiriita, miksi se yllättäen muuttuukin sitten isommaksi syntiseksi, kun kriisiaikana sitten käydään tutkimaan.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aistin jonkinlaista nihkeyttä täällä oikealla, vaikka on kysymyksessä hallituksen esitys ja vaikka on kysymys varsin vähäisestä edistysaskeleesta siviilipalvelusmiesten oikeuksissa. Olen kuitenkin suhteellisen varma, että nyt käsittelyssä olevan sivarilain sisältämiin ilahduttaviin parannuksiin on vaikuttanut ensisijaisesti se, että monet kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat kiinnittäneet viime vuosina huomiota siihen, kuinka Suomen valtio syrjii aseistakieltäytyjiä omassa lainsäädännössään.

Huolimatta siitä, että tässä lakiesityksessä mennään selkeästi eteenpäin ja oikeaan suuntaan, olisi ollut oikeudenmukaista, että keskimääräinen siviilipalvelusaika olisi yhdenmukainen keskimääräisen asevelvollisuusajan kanssa. Täällä on esitetty varsin painavia perusteita juuri tälle linjalle. Tämä linjahan on kirjattu paitsi vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, ed. Paavo Arhinmäen lakialoitteeseen varsin perusteellisesti, myöskin meidän vastalauseeseemme.

Oleelliseksi ja polttavaksi ongelmaksi edelleen jää ja edelleen sellainen on se, että Suomen vankiloissa istuu jatkuvasti nuoria miehiä, jotka ovat kieltäytyneet sekä asepalveluksesta että rangaistuksen luontoisesta siviilipalveluksesta. YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut Suomen aseistakieltäytymislainsäädännön syrjiväksi kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen perusteella. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajien suosituimmuuskohtelua myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä koskevaksi.

Myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut omassa lausunnossaan, että sivareiden kaksinkertainen palvelusaika yleisempään varusmiespalvelukseen verrattuna ei ole Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukainen. Sopimuksen allekirjoittajat sitoutuvat suojelemaan tehokkaasti työntekijän oikeutta ansaita elantonsa itse valitsemassaan ammatissa. Komitea toteaa, että pitkä palvelusaika merkitsee tämän oikeuden epäsuhtaista rajoittamista.

Edelleen haluan tässä vielä lainata Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettua. Nämä lausunnot ovat olleet meillä valiokuntakäsittelyssä, mutta on hyvä niistä muistuttaa myös tässä keskustelussa. Suomea koskevassa raportissa valtuutettu toteaa, ettei siviilipalveluksen kesto saa olla rangaistuksenluontoinen. Lisäksi hän mainitsi pitävänsä tärkeänä, että suhtautumisessa totaalikieltäytyjiin etsittäisiin muita vaihtoehtoja kaavamaisena määräytyvän ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan. Seurantaraportissa valtuutettu toteaa olevansa pahoillaan siitä, ettei aseistakieltäytyjien ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty, ja uudisti näin ollen aiemman kritiikkinsä. Kyllä täytyy todeta, että tässä on Suomen hallitusta ja eduskuntaakin piiskattu menemään ajattelussa eteenpäin, lähemmäs nykyaikaa ja myöskin eurooppalaista ajattelua.

Tärkeää on myöskin kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön Amnesty Internationalin toiminta ja tietenkin myös Suomen Aseistakieltäytyjäliiton toiminta näissä asioissa. Näitä kansainvälisiä ja kotimaisia tahoja tässä on kiittäminen näistäkin edistysaskeleista.

Arvoisat edustajat! Oma vakaumukseni on antimilitaristinen. Antimilitaristinen vakaumus ei ole rikos. Vakaumus on rauhantietoisuutta. Ainoassakaan kansainvälisessä kriisipesäkkeessä sotilaallisen pakon ja väkivallan käyttö ei ole helpottanut kriisin ratkaisemiselle välttämättömän vuoropuhelun käynnistämistä. Väkivallan ja pakon on todettu johtaneen usein kriisien eskaloitumiseen ja vaikeutumiseen. Tämä on nähty hyvin monissa maissa, lähes kaikkialla, Afganistanissa, Sudanissa, Tšadissa ja Balkanin laajoissa, monimutkaisissa selkkauksissa. Norjalainen rauhantutkija Johan Galtung arvioi väkivallan käyttöä ja pysyvän miehityksen olemassaoloa ja totesi, että se on keskeinen este rauhanomaisen ratkaisun edellyttämän vuoropuhelun käynnistämiselle. Tällä perusteella olen vahvasti antimilitaristisen vakaumuksen kannattaja. Vaikka aikoinani kävin kyllä Suomen armeijan Sodankylän varuskunnassa, omissa pojissani on sentään siviilipalvelusmiehiä, ja tässä täytyy sanoa, että pojissa on polvi parantunut.

Vielä haluan täällä nihkeileville oikeistoedustajille todeta: Olkaa toki rehellisiä. Tehän itse asiassa ajatte alas Suomen asevelvollisuusarmeijaa. Sitä on tapahtunut jo pitkän aikaa. Te edistätte Suomen Nato-jäsenyyttä ja sen myötä palkka-armeijaa.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajat! Meillä on yleiseen asevelvollisuuteen ja maanpuolustusvelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, joka on perinteisesti sopinut hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan ja siihen, että miespuoliset kansalaiset tiettynä ikäkautena koulutetaan taistelijakoulutuksessa tai sitten, jos haluavat suorittaa asevelvollisuuden siviilipalveluksena, se käy myöskin, tai sitten armeijan piirissä aseettomassa palveluksessa. On hyvin tärkeää, että nämä omantunnon syyt tulee otettua huomioon ja lisäksi että eri valintavaihtoehdot, kun on kysymys kuitenkin pakottavasta velvollisuudesta, ovat keskenään tasapuolisesti mitattavissa siten, että johonkin tiettyyn ratkaisuun ei palvelusaikojen suhteen ohjattaisi.

Tässä on aika paljon käyty keskustelua mututuntumalla ja näppituntumalla siitä, mitä kasarmielämä verrattuna siviilipalvelusviikkoon on kokonaisrasittavuudeltaan. Varmaan voidaan ajatella ainakin niin, että siviilipalveluksen ja asepalveluksen aika ei voi olla sama, vaan asepalvelus kuitenkin vaatii niin monia perusoikeuksien rajoittamisia, että siviilipalvelusajan tulee olla pidempi kuin asepalvelusaika.

Toinen kysymys on sitten se, hyvin paljon on kannettu huolta siitä, voiko siviilipalvelusaika muodostua niin lyhyeksi, että se jotenkin houkuttelisi tai kannustaisi siviilipalveluksen valitsemiseen asepalveluksen sijaan nimenomaan lyhyemmällä ajallaan ja vähemmällä kokonaisrasittavuudellaan. Uskoisin kuitenkin — mutta tämäkin tietysti ilman tieteellistä tutkimusta perustuu aina mututuntumaan — että kovin helposti nuori mies Suomessa ei valitse siviilipalvelusta sen takia, että pääsisi helpommalla, koska siviilipalvelus yleisesti ei ole sellainen normiratkaisu vaan vaatii ehkä enemmän sellaista yksilönvalintaa kuin asepalveluksen suorittaminen. Siksi uskoisin niin, että siviilipalvelus ei muodostu huomattavasti houkuttelevammaksi asepalveluksen rinnalla, oli se sitten 10 kuukautta, 11 kuukautta tai 12 kuukautta. Mutta kovin paljon tuon lyhyemmäksi sitä ei varmaan voi laittaa, jos asepalvelus on lyhimmillään puoli vuotta, 6 kuukautta.

Jos halutaan olla huolissaan siitä, rapauttaako tämä siviilipalvelus jotenkin meidän halukkuuttamme yleiseen asepalvelukseen hakeutumiseen, niin silloin minun mielestäni me keskustelemme vähän väärästä asiasta. En usko, että tuo siviilipalveluksen pituuden muuttuminen kuukaudella tai kahdella siihen olennaisesti vaikuttaa, vaan enemmän vaikuttaa se, kuinka mielekäs on varusmiespalveluksen alokasaika. Tässä kohtaa täytyy antaa erityinen positiivinen maininta ed. Nepposelle, joka oli aikoinaan Porin prikaatin komentajana ja teki paljon varusmiesten oikeusturvan eteen ja myös sen eteen, että palveluksesta muodostuisi mielekkäämpi. Monien alokkaiden mielestä tällä hetkellä alokasajan alku ei ole kovin järjellistä toimintaa, ei ole johdonmukaista tai tarkoituksenmukaista eikä noudata johdonmukaisesti minkäänlaista maanpuolustusajatusta, vaan enemmän varusmieskouluttajien toteuttamat erilaiset harjoitukset tuntuvat simputtamiselta tai itsetarkoitukselliselta ihmisarvon alentamiselta. Tämä näkyy meillä varuskunnissa nyt sitten keskeyttämisinä, jotka alkavat olla siinä mittasuhteessa, että sille asialle täytyy jotain tehdä.

Paljon tärkeämpi kuin siviilipalvelusajan pituus tässä kohtaa voisi olla esimerkiksi se, että ennen kasarmille menoa olisi siviilipuolella jonkinlainen johdantokurssi, jossa vähän selitettäisiin, mihin ollaan menossa, mitä tekemään. Välttämättä ei kannata nykynuorta, joka on aika älykäs ja fiksu ja osaa kyseenalaistaa myös asioita ja pohtia niitä, laittaa heti ensimmäisenä aamuna kello 6 siihen, että punkka kaadetaan alas ja sitten tehdään suihkuhuoneessa erilaisia harjoituksia, joilla ei ole mitään tekemistä maanpuolustuksen kanssa. Eli mielekkäämpi alokasaika, lyhyt johdanto siviilissä ovat huomattavasti tehokkaampia keinoja kuin se, että pidennämme siviilipalvelusaikaa siitä, mihin se välttämättä olisi tarpeellista laittaa.

Näillä ajatuksilla ja yleistä maanpuolustusvelvollisuutta kannattaen, pienen kansakunnan vapauden turvaamiseksi tietysti, olen sitä mieltä, että erilaisia vapaaehtoisia vaihtoehtoja ja sellaisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat hyvän palveluksen isänmaalle muutenkin kuin aseenkannolla, pitää olla mielekkäästi tarjolla myös.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että tämä asiaa koskeva, vuodesta 1991 asti voimassa ollut edellinen laki saadaan nyt ajan tasalle ja tämä keskustelu, mitä tämän lain ympärillä on käyty, varmaan saadaan asialliseen, hyvään satamaan tämän lain avulla. On tärkeää myös, että siviilipalvelukseen tulevat henkilöt saavat asianmukaisen koulutuksen myös kriisinajan tehtäviin. On erittäin tärkeää, että siviilipalvelushenkilöiden tekemä työ tulee kriisin aikana yhteiskunnan hyväksi, koska siinä tilanteessahan jokaisen panos tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan auttamiseen. Ja pitää muistaa, että tämän päivän kriiseissä yleensä siviilien kärsimykset ovat todella suuria ja sillä alueella tarvitaan varmasti jokainen auttava käsi, mikä ikinä on mahdollista saada.

On tärkeää myös, että palvelusaika asettuu nyt tuohon 362 vuorokauteen, koska tästähän olemme kansainvälisesti saaneet aikamoista kritiikkiä osaksemme, ja sitten ne pelastustehtävät ja väestönsuojelutehtävät, joihin siviilipalvelusta suorittavat voidaan määrätä, saavat ikään kuin selvän, tarkan palvelusajan, jonka mukaan niissä tehdään omaa työtä.

Tässä on tietysti puolustusvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan lausunnot huomioitava. Siellähän kiinnitettiin huomiota tähän yleiseen rasittavuuteen, mikä tällä palvelusajalla on. On keskusteltu siitä, onko 362 vuorokautta liian pitkä, kun kuitenkin varsinaisen asevelvollisuusajan pituus keskimäärin on paljon lyhyempi. Mielestäni tämä linjaus on aivan oikea. Kun rasittavuudeltaan siviilipalvelus ei ole niin raskas fyysisesti eikä henkisesti kuin varsinainen asepalvelus, niin näen, että tässä on otettu aivan oikea linjaus, jolla mennään pitkälle tulevaisuuteen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli ilo kuulla edustajakollega Kähkösen toteamus, että hän on hallituksen esityksen kannalla. Me olemme Laurin kanssa kolme vuotta lukeneet englantia, ja tältä osin yhteinen sävel löytyy myös täällä politiikan puolella.

Minusta tämä hallituksen esitys on asiallinen ja on saanut asiallisen käsittelyn. Olin itse puolustusvaliokunnassa sitä sorvaamassa. Aina löytyy tietysti näkökohtia ja asioita, joista voimme olla eri mieltä, ja ilmeisesti siviilipalveluksen pituus on yksi keskeisimmistä asioista, joka tänään tässä salissa on tuottanut erilaisia näkemyksiä. Itse näen, että tuo pituus, joka tässä esityksessä on, on oikein mitoitettu. Asepalveluksen ehdottomana kannattajana näen, että mahdollisesti olisi voinut tulla mukaan joitakin kikkailijoita, jotka eivät sitten olisi asepalvelusta tulleet suorittamaan, jos siviilipalvelus menisi kohtuuttoman lyhyeksi pätkäksi. Minusta tietenkään ei ole rikos se, mikä vakaumus itse kullakin on. Siviilipalveluslakia ja siviilipalvelusta edelleen kehittää ja tehdä kaikki mahdollinen, että siviilipalveluksesta on hyötyä niille, jotka sitä käyttävät.

Totean vielä lyhyesti, että Suomen nuorisosta on kannettava huolta ja yksi tärkeimmistä asioista, missä nuorisoa pystytään ohjaamaan oikealle polulle, on joko asevelvollisuus taikka sitten siviilipalvelus.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Länsimaisissa demokratioissa asepalveluksen rinnalle on katsottu kuuluvan oikeus myös siviilipalveluun tai aseettomaan palveluun, ja näin meilläkin on ollut vuosikymmenien ajan. Se, miten näitä verrataan ja mikä on niiden sisällöllinen ero, on tietysti aina keskustelun aihe ja sinänsä tärkeä asia.

Näen, että siviilipalvelus perustuu kylläkin nuorilla miehillä pääsääntöisesti vakaumukseen ja on tietysti oikein, että vakaumusta kunnioitetaan eikä siitä rangaista. Sitten tulee kysymykseen se, milloin siviilipalvelus on rangaistuksenomainen. Me olemme saaneet jatkuvasti ulkomailta, kansainvälisesti — ja tietysti kotimaastakin — painetta siihen suuntaan, että sekä YK:n ihmisoikeusneuvosto, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu että Amnesty International ovat todenneet, että Suomen nykyinen siviilipalvelusaika on rangaistuksenomainen. Onko se sitä, se on tulkintakysymys.

Monet katsovat, että se on päinvastoin, mutta kun esimerkiksi YK ja Euroopan neuvosto, joissa Suomi on pitkään ollut jäsenenä, virallisissa elimissään tällaisen on todennut, niin on syytä tietysti ottaa aina määräajoin harkintaan, onko syytä Suomen olla siinä asemassa, että sen katsotaan tässä kohtaa loukkaavan ihmisoikeuksia kansainvälisen järjestelmän näkökulmasta.

Tältä pohjalta lähinnä on hallitus esityksensä antanut ja esittää tämän 362 vuorokauden sijaan 330 vuorokauden mittaista siviilipalvelusta. Mielestäni tämä lyhennys on paikallaan tämän noin kuukauden verran. Jos sillä päästään pois YK:n ja Euroopan neuvoston mustalta listalta, niin hyvä on. Jos ei päästä, niin sitten tietysti asia varmaan jää siihen pisteeseen, että olemme siellä listalla edelleenkin.

Niin kuin alussa totesin, vakaumuksesta ei ole oikein sivistysvaltiossa, oikeusvaltiossa, ketään rangaista, mutta toisaalta ei siviilipalvelusta pidä eikä tarvitse tehdä myöskään sen houkuttelevammaksi kuin aseellista palvelusta. Missä kohtaa raja nyt kulkee, se on arviointikysymys, mutta itse näen, että tämä hallituksen esityksen mukainen 330 vuorokautta on varsin hyvä aika, sopiva aika. Siltä pohjalta on mahdollista mennä nyt eteenpäin ja katsoa, miten järjestelmä alkaa kehittyä.

Täällä on viitattu puheenvuoroissa myös siihen, että esimerkiksi Puolustusvoimien komentaja ja muutkin aika keskeiset asiantuntijatahot ovat pitäneet Puolustusvoimien miesmäärää niin suurena, ettei sellaiseen ole jatkossa varaa eikä se ole tarkoituksenmukaista. Ehkä yksi tapa, ettei tarvitse niin voimakkaasti pelätä, että siviilipalvelusmiehiä tulisi runsaasti lisää, on se, että tämä muutos tehdään, vaikka se johtaisikin jonkin verran siviilipalvelun suosion kasvuun. En usko kuitenkaan, että muutosta juurikaan tapahtuu, mutta jos mentäisiin tästä vielä lyhyempään, niin sitten varmaan näin voisi käydä.

Herra puhemies! Täällä on vastalauseissa muutamia muita asioita nostettu esille. Vasemmistoliitto esittää 4 luvun poistamista eli hakemuksen käsittelyä poikkeusoloissa koskevien pykälien poistamista. Se ei ole varmaankaan perusteltua. Lautakunnan kokoonpanoon sosialidemokraatit esittävät kirkon ja yhden muun uskonnollisen yhdyskunnan edustajaa asiantuntijoiden lisäksi. Asiaa en tarkoin tunne, mutta sitä on syytä tietysti miettiä, koska useimmiten nämä kieltäytymistekijät, -perusteet ovat uskonnollisiakin. On muistettava, että tämä koskee vain poikkeusoloissa tapahtuvaa vakaumuksen tutkimista.

Isyysvapaan pituus kasvaa tässä hallituksen esityksessä 6:sta 12:een vuorokauteen. Pitäisikö sen nousta 18:aan, niin kuin oppositiosta esitetään, se on tietysti tulkintakysymys. Toki lapsi ja perhe on aina tärkeä, mutta toisaalta siihen voidaan vähän vaikuttaa ja kaksinkertaistaminen on jo aika hyvä lisä tähän isyysvapaan pituuteen lain määräämänä.

Majoituskustannuksista on käyty keskustelua, ja sosialidemokraatit esittävät 350 euron yhtenäistä kattoa majoituskustannuksille, kun hallitus esittää kuntajaotuksen mukaisesti joko 150:tä tai 250:tä euroa. Tuota en nyt oikein ymmärrä, että Pääkaupunkiseutua pitää tällä tavalla kohdella eri tavalla kuin muuta maata, mutta tähän hallitus on viisaudessaan puuttunut; sen aluepolitiikka ja oikeudenmukaisuuspolitiikkahan ovat muutoinkin vähän hukassa.

Sitten on tämä rangaistus palveluksesta kieltäytymisen osalta. Puolet jäljellä olevasta tai yksi kolmasosa ovat nämä rajat. Tämä asia ei ehkä ole kovin merkittävä kaiken kaikkiaan, mutta sitten on tämä poikkeusoloissa kieltäytymisestä tuleva vankeusrangaistus, kaksi vuotta vaiko opposition esittämä yksi vuosi. Jos arvoisa puhemies saisi nyt käyttää puheenvuoron, niin hän voisi Suomen rikosoikeudellisen järjestelmän pohjalta arvioida, osuuko vuosi vaiko kaksi vuotta paremmin meidän rangaistusjärjestelmäämme tällaisesta rikoksesta. Sitä en itse osaa arvioida. Hallitus on arvioinut, että kaksi vuotta on kohdallaan, ja oppositiossa pidetään vuotta sopivana. Tämä on kysymys, joka liittyy vakaumuksesta annettavaan rangaistukseen, ja siinä mielessä tietysti yksi vuosi voisi olla hyvinkin perusteltu, mutta toisaalta ollaan tietysti silloin, kun tätä joudutaan soveltamaan, sotaoloissa käytännössä.

Herra puhemies! Sitten nämä siirtymäsäännökset ovat myös täällä vastalauseessa mukana, ja hallitus esittää, että nyt palveluksessa oleville ei tätä lyhennystä annettaisi vaan vasta uusille, ja oppositio näyttää olevan toista mieltä. Sen voisi hyvinkin antaa nyt jo, ei tällä ole suurta merkitystä. Mutta toisaalta on johdonmukaista, koska sisällölliset kehitystoimenpiteet eivät nyt koske varmaan vielä näitä palveluksessa olevia, silloin menetellä näin kuin hallitus esittää.

Herra puhemies! Pitkälti olen hallituksen ja valiokunnan mietinnön mukaisella linjalla ja toivon, että se tulee hyväksytyksi ja varmasti se tuleekin, kun ryhmäkuri kuitenkin pitää, vaikka onkin tämän tyyppinen asia. Korostan sitä, että vakaumuksesta on ihmisen oltava valmis jonkin verran maksamaan, mutta toisaalta yhteiskunnan ei ole syytä ketään rangaista vakaumuksesta. Tältä pohjalta tätä asiaa katson eteenpäin.

Claes Andersson /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi piti minusta aivan harkitun ja järkevän puheenvuoron. Vähän ihmettelin hänen esittämäänsä pelkoa siitä, että jos siviilipalvelusaikaa lyhennetään nyt vaikkapa 8 kuukaudeksi ja siviilipalvelun suorittajien määrä lisääntyy, se olisi kielteinen asia. Me tiedämme jo nyt, että armeijalla ei edes ole resursseja ottaa koko vuoden kohorttia sisään sinne. Jos kehitetään tätä siviilipalvelupuolta niin, että se on todella järkevä ja palvelee yhteiskuntaa ja niitä laitoksia, missä nämä palvelevat, niin tämähän on suotava ja toivottava kehitys eikä mikään pelon aihe.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Juuri suunnilleen näin, kuin ed. C. Andersson mainitsi, mainitsin, mutta kuitenkin mainitsin myös muun muassa Puolustusvoimain komentajan Kaskealan näkemyksen, että tällaista Puolustusvoimien miesmäärää emme pysty pitämään eikä se ole tarkoituksenmukaista. Mutta kysymys on sitten se, onko tämä siviilipalveluksen tekeminen houkuttelevaksi oikea tapa edetä tässä asiassa. Minä luulen, että se on joku muu tapa sittenkin edetä eli Puolustusvoimista aseellisesta palveluksesta tulee vapauttaa muilla perusteilla kuin sillä, että tehdään niin sanottu vaihtoehtoinen muoto houkuttelevaksi. Tältä pohjalta katsoen pidän tätä mallia nyt tässä vaiheessa ihan hyvänä. Katsotaan tulevaisuuteen, miten tämä kehittyy.