Lauri Heikkilä /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsästyslain 27 §:n
muuttamisesta tekemäni lakialoitteen tarkoituksena on parantaa
metsästyslain 26 §:ssä mainittua
metsästysmahdollisuuksien tasapuolista jakaantumista muiden
hirvieläinten kuin hirven osalta muuttamalla lain 27 § vastaamaan
paremmin valkohäntäpeuran lajinomaista käyttäytymistä ja viihtymistä pienemmilläkin
metsäkuvioilla.
Lainmuutos ei vaikuta pyyntilupien lukumäärään,
mutta luvat jakaantuisivat jatkossa tasaisemmin maanomistajien ja
metsästysyhdistysten kesken. Metsästystä voisi
myös paremmin kohdistaa sellaisille alueille, joissa liikenneturvallisuus
on vaarantunut. Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä on
kaikkein tihein peurakanta, ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen liikenneturvallisuusinsinööri
Jaakko Klang on todennut kannan olevan niin tiheä, että siihen
pitäisi puuttua metsästämällä.
Lainmuutoksella lupia ei tarvitsisi lisätä vaan
metsästystä voisi kohdistaa paremmin vahinkoherkille
alueille. Pro Ysitie -liikkeessä on laskettu, että Auran
ja Akaan välisellä noin 100 kilometrin matkalla
hirvieläinkolareista tulee vuosittain yli 200 000
euron taloudelliset vahingot.
Arvoisa puhemies! Lakialoite on perusteltu, koska laissa määritetyn
yhtenäisen alueen vaatimus ei vastaa valkohäntäpeuran
lajinomaista käyttäytymistä. Hirvieläimen
pyyntiluvan myöntäminen edellyttää,
että luvan hakijalla on käytettävissään
metsästykseen sopiva yhtenäinen ja riittävän
laaja alue. Tämä onkin perusteltua hirven osalta,
mutta valkohäntäpeuran kohdalla 500 hehtaarin
vaatimus pitäisi puolittaa.
Valkohäntäpeura on Suomen alkuperäiseen luontoon
kuulumaton hirvieläinlaji, joka on siirtoistutuksen tuloksena
levinnyt etenkin Etelä- ja Lounais-Suomeen. Kannan runsaus
on lisännyt merkittävästi hirvieläinkolarien
määrää, ja paikallisesti valkohäntäpeura
voi olla merkittävin hirvionnettomuuksien aiheuttaja.
Jos maanomistajalla ei ole yli 500 hehtaarin yhtenäistä alaa,
hän ei ole oikeutettu pyyntilupiin, vaikka valkohäntäpeura
tällaisilla alueilla vakituisesti ruokailisi ja eläisi
ja pyyntilupien myöntäminen olisi muuten perusteltua.
Tämä asettaa maanomistajat ja metsästysyhdistykset eriarvoiseen
asemaan. Metsästysyhdistyksellä voi vuokrasopimusten
mukaisesti olla laajoja alueita käytettävissään,
mutta se ei välttämättä hyväksy uusia jäseniä eikä myöskään
suostu yhteislupamenettelyyn yksittäisen maanomistajan
kanssa. Yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, että yhteislupaan
kuulumattoman maanomistajan alueen yhtenäinen pinta-ala
voi jäädä liian pieneksi siinäkin
tapauksessa, että erillisistä lohkoista koostuvan
tilan kokonais-pinta-ala ylittää laissa vaaditun
määrän.
Kovin suuresta muutoksesta ei ole kyse, sillä esimerkiksi
metsäkauriiden osalta yhtenäisen pinta-alan vaatimusta
ei enää sovelleta. Lakia pitää uudistaa
etenkin eläinten lajinomaisen käyttäytymisen,
metsästäjien yhdenvertaisuuden ja liikenneturvallisuuden
takia.
Arvoisa puhemies! Lakialoite metsästyslain muuttamisesta
jätettiin keskuskanslialle ennen kesätaukoa. Odotan,
että lakialoitteen pohjalta käydään
rakentavaa keskustelua. Keskustelun perusteella ehdotan, että eduskunta
hyväksyy lakialoitteen eli katsotaan 250 hehtaarin alue
metsästykseen riittäväksi alueeksi. Samalla
voitaisiin nimitys valkohäntäpeura muuttaa voimassa olevassa
laissa valkohäntäkauriiksi, koska hirvieläinten
nimityksiä on muutettu viime vuosina.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilän aloite on mielenkiintoinen
ja koskee asiaa, jonka olen kyllä tuolla kentällä kohdannut
itsekin. Asia on hyvin monisyinen. On tietysti selvää,
että esimerkiksi henkilökohtaiset ristiriidat
voivat johtaa siihen, että joku ei pääse
metsästysseuran jäseneksi. Tai sitten on pyrkimystä myöskin
tehdä yksityistä liiketoimintaa myymällä metsästysoikeuksia.
Ainakin näitä seikkoja varmasti on siinä taustalla,
kun edustaja Heikkilä on tämän aloitteen
tehnyt.
Toisaalta meillä on pitkä metsästysseuraperinne,
joka on merkittävä, ja metsästysseurat
ovat hyvin vastuullisesti hoitaneet tehtäväänsä myös hirvieläinten
osalta. On tavallaan ollut turvallisissa käsissä se,
että vahingonteko ja liikenteen vaarantaminen ovat hallinnassa.
Tähän liittyy monia näkökohtia,
ja halusin vain tuoda tämän metsästysseurojen
olemassa olon aika tärkeänä, ja ehkä kuitenkin
niitä pitäisi pitää ensisijaisena
tällä alueella.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minä itse kuulun kahteen metsästysseuraan
ja tiedän näitten seurojen toiminnan merkityksen. Mielestäni
hirven osalta metsästykseen soveltuvan yhtenäisen
alueen pinta-alavaatimus 1 000 hehtaaria on aivan oikein
ja hyvä, sillä hirvi elää ja
käyttää laajempaa reviiriä kuin
esimerkiksi valkohäntäpeura. Myös hirven
metsästys poikkeaa valkohäntäpeuran metsästyksestä jonkin
verran. Hirvi on salojen eläin, ja kuten lakiesityksessä todetaan,
valkohäntäpeura ei liiemmin saloilla viihdy.
Hirvieläinonnettomuuksia aiheuttavat eläimet liikkuvat
ja laiduntavat pääasiassa vilkkaasti liikennöityjen
teiden varsilla eivätkä liikenteeseen tottuneina
osaa pelätä taikka väistää moottoriajoneuvoja
vaan ylittävät ajoratoja, jolloin törmäysonnettomuuksia
tapahtuu. Juuri tällaisten eläinten poistamisella
voidaan merkittävästi parantaa liikenneturvallisuutta
ja pienentää onnettomuusriskiä. Monta
kertaa poistaminen on ongelmallista, koska juuri sillä alueella
ei ole kenelläkään metsästysoikeutta.
Tilanne helpottuisi oleellisesti, mikäli valkohäntäpeuran
metsästämiseen vaadittava pinta-ala pienennettäisiin
lakiesityksessä mainittuun 250 hehtaariin.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Heikkilän tekemää lakialoitetta.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyseisellä alueella en ole koskaan
kulkenut metsällä, mutta muuten metsässä.
Metsästäjät ovat nykyaikana hyvin vastuuntuntoisia
henkilöitä. Juuri sen vuoksi, että me
tunnemme heidät ja heidän tapansa ja käyttäytymisensä,
voimme todellakin hyvin kannattaa sitä, että 250
hehtaaria riittää aivan hyvin tämän
asian hoitami-seen, niin että saadaan tämä eläinkanta
laitettua kuntoon siellä, missä ongelmia on aiheutunut.
Keskustelu päättyi.