Lauri Heikkilä /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsästyslain 27 §:n muuttamisesta tekemäni lakialoitteen tarkoituksena on parantaa metsästyslain 26 §:ssä mainittua metsästysmahdollisuuksien tasapuolista jakaantumista muiden hirvieläinten kuin hirven osalta muuttamalla lain 27 § vastaamaan paremmin valkohäntäpeuran lajinomaista käyttäytymistä ja viihtymistä pienemmilläkin metsäkuvioilla.

Lainmuutos ei vaikuta pyyntilupien lukumäärään, mutta luvat jakaantuisivat jatkossa tasaisemmin maanomistajien ja metsästysyhdistysten kesken. Metsästystä voisi myös paremmin kohdistaa sellaisille alueille, joissa liikenneturvallisuus on vaarantunut. Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä on kaikkein tihein peurakanta, ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen liikenneturvallisuusinsinööri Jaakko Klang on todennut kannan olevan niin tiheä, että siihen pitäisi puuttua metsästämällä. Lainmuutoksella lupia ei tarvitsisi lisätä vaan metsästystä voisi kohdistaa paremmin vahinkoherkille alueille. Pro Ysitie -liikkeessä on laskettu, että Auran ja Akaan välisellä noin 100 kilometrin matkalla hirvieläinkolareista tulee vuosittain yli 200 000 euron taloudelliset vahingot.

Arvoisa puhemies! Lakialoite on perusteltu, koska laissa määritetyn yhtenäisen alueen vaatimus ei vastaa valkohäntäpeuran lajinomaista käyttäytymistä. Hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen ja riittävän laaja alue. Tämä onkin perusteltua hirven osalta, mutta valkohäntäpeuran kohdalla 500 hehtaarin vaatimus pitäisi puolittaa.

Valkohäntäpeura on Suomen alkuperäiseen luontoon kuulumaton hirvieläinlaji, joka on siirtoistutuksen tuloksena levinnyt etenkin Etelä- ja Lounais-Suomeen. Kannan runsaus on lisännyt merkittävästi hirvieläinkolarien määrää, ja paikallisesti valkohäntäpeura voi olla merkittävin hirvionnettomuuksien aiheuttaja.

Jos maanomistajalla ei ole yli 500 hehtaarin yhtenäistä alaa, hän ei ole oikeutettu pyyntilupiin, vaikka valkohäntäpeura tällaisilla alueilla vakituisesti ruokailisi ja eläisi ja pyyntilupien myöntäminen olisi muuten perusteltua. Tämä asettaa maanomistajat ja metsästysyhdistykset eriarvoiseen asemaan. Metsästysyhdistyksellä voi vuokrasopimusten mukaisesti olla laajoja alueita käytettävissään, mutta se ei välttämättä hyväksy uusia jäseniä eikä myöskään suostu yhteislupamenettelyyn yksittäisen maanomistajan kanssa. Yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, että yhteislupaan kuulumattoman maanomistajan alueen yhtenäinen pinta-ala voi jäädä liian pieneksi siinäkin tapauksessa, että erillisistä lohkoista koostuvan tilan kokonais-pinta-ala ylittää laissa vaaditun määrän.

Kovin suuresta muutoksesta ei ole kyse, sillä esimerkiksi metsäkauriiden osalta yhtenäisen pinta-alan vaatimusta ei enää sovelleta. Lakia pitää uudistaa etenkin eläinten lajinomaisen käyttäytymisen, metsästäjien yhdenvertaisuuden ja liikenneturvallisuuden takia.

Arvoisa puhemies! Lakialoite metsästyslain muuttamisesta jätettiin keskuskanslialle ennen kesätaukoa. Odotan, että lakialoitteen pohjalta käydään rakentavaa keskustelua. Keskustelun perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakialoitteen eli katsotaan 250 hehtaarin alue metsästykseen riittäväksi alueeksi. Samalla voitaisiin nimitys valkohäntäpeura muuttaa voimassa olevassa laissa valkohäntäkauriiksi, koska hirvieläinten nimityksiä on muutettu viime vuosina.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilän aloite on mielenkiintoinen ja koskee asiaa, jonka olen kyllä tuolla kentällä kohdannut itsekin. Asia on hyvin monisyinen. On tietysti selvää, että esimerkiksi henkilökohtaiset ristiriidat voivat johtaa siihen, että joku ei pääse metsästysseuran jäseneksi. Tai sitten on pyrkimystä myöskin tehdä yksityistä liiketoimintaa myymällä metsästysoikeuksia. Ainakin näitä seikkoja varmasti on siinä taustalla, kun edustaja Heikkilä on tämän aloitteen tehnyt.

Toisaalta meillä on pitkä metsästysseuraperinne, joka on merkittävä, ja metsästysseurat ovat hyvin vastuullisesti hoitaneet tehtäväänsä myös hirvieläinten osalta. On tavallaan ollut turvallisissa käsissä se, että vahingonteko ja liikenteen vaarantaminen ovat hallinnassa.

Tähän liittyy monia näkökohtia, ja halusin vain tuoda tämän metsästysseurojen olemassa olon aika tärkeänä, ja ehkä kuitenkin niitä pitäisi pitää ensisijaisena tällä alueella.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä itse kuulun kahteen metsästysseuraan ja tiedän näitten seurojen toiminnan merkityksen. Mielestäni hirven osalta metsästykseen soveltuvan yhtenäisen alueen pinta-alavaatimus 1 000 hehtaaria on aivan oikein ja hyvä, sillä hirvi elää ja käyttää laajempaa reviiriä kuin esimerkiksi valkohäntäpeura. Myös hirven metsästys poikkeaa valkohäntäpeuran metsästyksestä jonkin verran. Hirvi on salojen eläin, ja kuten lakiesityksessä todetaan, valkohäntäpeura ei liiemmin saloilla viihdy.

Hirvieläinonnettomuuksia aiheuttavat eläimet liikkuvat ja laiduntavat pääasiassa vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla eivätkä liikenteeseen tottuneina osaa pelätä taikka väistää moottoriajoneuvoja vaan ylittävät ajoratoja, jolloin törmäysonnettomuuksia tapahtuu. Juuri tällaisten eläinten poistamisella voidaan merkittävästi parantaa liikenneturvallisuutta ja pienentää onnettomuusriskiä. Monta kertaa poistaminen on ongelmallista, koska juuri sillä alueella ei ole kenelläkään metsästysoikeutta. Tilanne helpottuisi oleellisesti, mikäli valkohäntäpeuran metsästämiseen vaadittava pinta-ala pienennettäisiin lakiesityksessä mainittuun 250 hehtaariin.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Heikkilän tekemää lakialoitetta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseisellä alueella en ole koskaan kulkenut metsällä, mutta muuten metsässä. Metsästäjät ovat nykyaikana hyvin vastuuntuntoisia henkilöitä. Juuri sen vuoksi, että me tunnemme heidät ja heidän tapansa ja käyttäytymisensä, voimme todellakin hyvin kannattaa sitä, että 250 hehtaaria riittää aivan hyvin tämän asian hoitami-seen, niin että saadaan tämä eläinkanta laitettua kuntoon siellä, missä ongelmia on aiheutunut.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Kiitän osallistuneita edustajia keskustelusta.