Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lisätalousarvioesityksessä ehdotettiin varsinaista tuloarviota nettomääräisesti korotettavaksi yhteensä 344 miljoonalla eurolla. Hallinnonalojen menoihin ehdotettiin nettomääräisesti 34 miljoonan euron lisäystä. Molempia on valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä tarkistettu ainoastaan 1 miljoonalla eurolla alaspäin.

Ulkoasiainministeriön pääluokassa ehdotettiin siviilihenkilöstön osallistumiseen kriisinhallintaan 1,2 miljoonan euron lisämäärärahaa. Tästä 400 000 euroa on tarkoitus käyttää mahdollisten uusien siviilikriisinhallintaoperaatioiden rahoittamiseen Länsi-Balkanilla, Keski-Aasiassa ja Afganistanissa.

Ulkoasiainministeriöstä saamamme selvityksen mukaan luettelosta oli erehdyksessä jäänyt pois mahdollinen uusi siviilikriisinhallintaoperaatio Irakissa. Valiokunta ilmoittaa mietinnössään, ettei se näe estettä myöskään tälle operaatiolle, mikäli se poliittisesti ja eduskunnan päättämien linjausten mukaisesti nähdään tarkoituksenmukaiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö heräsi viime hetkellä ehdottamaan muutosta, joka mietinnössämme näkyy sekä sisäasiainministeriön että liikenne- ja viestintäministeriön pääluokissa. Kyse on viranomaisradioverkon kehittämishankkeesta. Tällä hetkellä tämän Virve-verkon operoinnista vastaa sopimusperusteisesti valtion ja TeliaSoneran omistama yhtiö Suomen Erillisverkot Oy. Valtio omistaa yhtiöstä 60 prosenttia ja TeliaSonera 40. Valtio on varautunut lunastamaan yhtiön osakekannasta myös TeliaSoneran omistaman osuuden.

Viranomaisverkko on tarkoitus luovuttaa apporttina näin syntyneelle valtion kokonaan omistamalle osakeyhtiölle. Asiaa koskevat neuvottelut ovat edelleen käynnissä, eikä ole viisasta rajoittaa valtion valinnanmahdollisuuksia sen ratkaistessa Virve-verkon operoinnista vastaavaan yhtiöön liittyviä omistusjärjestelyjä. Valiokunnassa on tehty tätä tarkoittava muutos molempiin edellä todettuihin pääluokkiin. Olemme poistaneet asianomaiselta momentilta nimeltä mainitun osakeyhtiön, Suomen Erillisverkot Oy:n. Näin valtio ei ole jatkoneuvotteluissa selkä seinää vasten vain yhden kortin varassa.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on ongelmia, joihin joudutaan palaamaan jo ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä tieverkon rahoituksen osalta. Varsinainen ongelma on, kuten mietinnössämme todetaan, perustienpidon määrärahojen alhainen taso, johon lisätalousarviossa ei ehdoteta parannusta. Esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttäisi selvää tasokorotusta perustienpidon määrärahoihin. Perustienpidon rahoitusta vaivaa lisäbudjettivetoisuus. Valiokunta katsoo, että ratatöiden pitkäjänteisen suunnittelun kannalta lisätalousarviot ovat epätarkoituksenmukainen ja kallis tapa huolehtia rahoituksesta. Riittävä rahoitus tuleekin turvata varsinaisen talousarvion yhteydessä. Tällainen rahoitustapa olisi parempi sekä taloudellisesti että liikennejärjestelyjen kannalta. Lisäbudjettimenettely aiheuttaa kohtuutonta epävarmuutta myös työntekijäpuolella, samoin suhteessa muihin alalla oleviin toimijoihin.

Lasten ja nuorten psykiatrisista palveluista valtiovarainvaliokunta on kantanut huolta jo usean vuoden ajan. Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen on kuluvan vuoden talousarviossa osoitettu yhteensä 92 miljoonaa euroa. Hallitus esitti lisätalousarviossa tätä määrärahaa korotettavaksi 4 miljoonalla eurolla, joka käytettäisiin erityisesti lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen. Olemme mietinnössämme todenneet, että tämän määrärahan turvin voidaan jatkaa jo aloitettuja terapioita, mutta uusien aloittamiseen se ei anna mahdollisuuksia. Myös käyntikertoja joudutaan, kohtuuttomastikin, rajoittamaan.

Valiokunta katsookin, että lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden järjestämiseen on jatkossakin suunnattava tuntuvia voimavaroja. Kun yhteiskunnan voimavarat ovat rajalliset, on tärkeää parantaa määrärahojen koordinointia ja selkeyttää vastuukysymyksiä eri toimijoiden välillä. Myös ennalta ehkäisevästä toiminnasta tulee huolehtia. Tähänkin asiaan joudutaan palaamaan ensi vuoden varsinaisen talousarvion yhteydessä.

Lisäksi valiokunta on lyhyesti käsitellyt kansainvälistämismäärärahoja KTM:n pääluokassa. Osa vuoden 2003 arvioiduista avustusten maksatuksista on siirtynyt vuodelle 2004 ja osa peräti vuodelle 2005. Maksatusten myöhentyminen on johtunut muun muassa tietojärjestelmiin liittyvistä ongelmista. Valiokunta pitää tärkeänä, että tieto- ym. järjestelmien toimivuus varmistetaan ja että maksatusten siirtyminen seuraaville vuosille ei jatkossa heikennä muiden hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia.

Tulojen osalta tässä lisätalousarviossa on merkittävä autoveron ja siihen liittyvän arvonlisäverotuoton lisäys. Lakihan täällä uudistettiin. Verotusta alennettiin pitkälti eduskuntavetoisesti. On myöskin alalle tullut merkittävä määrä lisää työpaikkoja, ja nyt ensi vuoden talousarvioon saadaan lisätä 100 miljoonaa vielä autoverotuottoja.

Autoveron osalta oli valmistelussa ongelmia. Kun täällä nyt on ministeri paikalla, totean, että nyt olemme vähän saman, ei tosin niin pahan ongelman edessä ajoneuvoverouudistuksen kanssa, että eduskunta joutuu sitäkin merkittävästi korjaamaan. Minusta tämä auto- ja ajoneuvoveroasioiden valmistelu olisi tärkeää saada ministeriössä uudistettua.

Arvoisa puhemies! Mietintö on ollut suhtkoht yksimielinen, mutta siihen liittyy kuitenkin kaksi vastalausetta, joista ensimmäinen koskee kriisinhallintamäärärahaa Irakin osalta ja lasten psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta ja sitten toisessa on käsitelty energiateknologian koelaitoksen rahoitusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain pariin asiaan, jotka kumpikin liittyvät ja sisältyvät kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan hankkeisiin.

Ensimmäinen, jota aivan lyhyesti käsittelen, on tämä ydinvoimahankkeen yhteydessä esille tullut demolaitos. Ed. Sinnemäki käsittelee tätä asiaa perusteellisesti. Minä otan vain asian yhden ulottuvuuden tässä esille, nimittäin sen, että kun tätä keskustelua käytiin viidettä ydinvoimalaa koskevan periaateratkaisun käsittelyn yhteydessä, niin silloinen kauppa- ja teollisuusministeri lehteriltä kerta toisensa jälkeen sanoi, että demolaitoksiin kyllä rahaa on, mutta ei ole yhtään hanketta. Eikö ollut näin, ed. Elo? Keskustelu aina alkoi ja loppui siihen samaan pisteeseen. Nyt on keksitty hanke, nimittäin sellainen pakkohanke, joka on käytännössä sitä, että Ämmässuolle rakennetaan jätteenkäsittelylaitos. Sieltä tulee, tästä niin sanotusta rejektiosuudesta, tämmöisiä kuivatettuja jätepaaleja, jotka ovat jo moneen kertaan möyhennettyjä ja kuivennettuja, ja näitä sitten kaasutetaan Martinlaaksossa. Tämä on sitten se demolaitos.

Mitä tämä käytännössä merkitsee? Se merkitsee sitä, että valtio siirtää rahaa taskusta toiseen. Eihän nyt tästä silloin ollut kysymys. Tässähän oli kysymys nimenomaan uusiutuvaan energialähteeseen liittyvästä sellaisesta rakennehankkeesta, jolla pystyttäisiin todella edistämään näiden uusiutuvien energialähteitten käyttöjä sellaisessa tilanteessa, että kysymys on niin sanotuista vaikeista materiaaleista. Toisin sanoen, mitä tästä jää kouraan? Tästä jää kouraan vain se, että nyt tämä homma meni jälleen uusiksi, nyt vain uudella pohjalla.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: hallitus on aivan oikein lähtenyt edistämään haja-asutusalueiden vähittäiskauppojen toimintaedellytyksiä, loistavaa. Lipposen hallitukset eivät tähän kyenneet, mutta nyt on lähdetty liikkeelle. Tämä on vihonviimeinen hetki. Vuosi sitten tähän aikaan jäljellä oli haja-asutusalueilla 704 kyläkauppaa, ja meistä jokainen tietää varsin hyvin meidän työpöydillemme jaetusta materiaalista, että EU direktiiveillään asettaa valtavan kovat vaatimukset näitten kylmälaitteitten suhteen ja yleensä lähes kaiken suhteen, mikä liittyy kyläkauppojen toimintaedellytyksiin. Toisin sanoen tämä merkitsee sitä, että pitää satsata vallan paljon laitteitten uusimiseen. Jos liikevaihto on vain joku 400 000 euroa vuodessa keskimäärin, kun tämmöisessä taajamakaupassa se liikevaihto sentään on pari miljoonaa euroa, puhumattakaan erilaisista markettiratkaisuista, niin ei siitä 400 000 eurosta synny sellaista investointivarallisuutta, että näistä hankkeista selviäisi. Toisin sanoen tarve on huutava, tai muuten nämä kyläkaupat häipyvät pois tarjonnasta, ja sillä on suuri ympäristöpoliittinen merkityskin, puhumattakaan että sillä on asutuspoliittista merkitystä.

Hallitus esittää 2 miljoonaa euroa tähän investointitukeen. Se tarkoittaa sitä, että se on noin vähän vajaa 3 000 euroa per kauppa, jos nyt ajatellaan, että kaikki sitä hakisivat. Minusta tätä mahdollisuutta, että hallitus on näin valistunut ollut, pitäisi nyt vielä vähän terästää. Ottaen huomioon kuitenkin nämä raamipoliittiset näkökohdat olen ehdottanut lisätalousarvioaloitteessa, että tähän 2 miljoonaan euroon lisättäisiin 1,5 miljoonaa euroa, jolloinka tämä suuruusluokka tulisi sellaiseen tasoon per kyläkauppa, että edes se kylmäkaappi, missä ovat makkarat jnp., pystyttäisiin sitten näillä katteilla uusimaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä lisäbudjettihan on pitkälti rutiinibudjetti, mutta tässä budjetissa on kyllä yksi erittäin merkittävä ja suuri periaatteellinen kysymys. Se on ulkoministeriön pääluokassa oleva kohta, jossa olevaan maaluetteloon lisättiin Länsi-Balkanin, Keski-Aasian ja Afganistanin lisäksi Irak, mikä merkitsee sitä, että suomalaisia poliiseja ja miinanraivaushenkilöstöä voitaisiin lähettää Irakiin ja joukkohautojen tutkimusta voitaisiin lähteä tekemään Irakissa.

Irakin turvallisuustilanne tällä hetkellä on sen laatuinen, että mielestäni suomalaisten ei tule sinne mennä eikä tällä hetkellä siihen osallistua. Tällä lisäbudjettipäätöksellä avataan ovi menolle sisään Irakin kriisiin mukaan. Sitä ratkaisua en voi pitää oikeana. Mielestäni pitäisi näinkin suuren ja vakavan asian ollessa kyseessä käydä paljon laajempi keskustelu ja viedä myöskin ulkoasiainvaliokunnan kautta tämä asia ehdottomasti. Nyt Suomi on mahdollisesti menemässä mukaan, tosin hyvin pienellä rahamäärällä, siviilikriisinhallintaan, mutta vanha suomalainen sananlasku sanoo, että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Mielestäni tässä, jos missä, tämä ongelma on olemassa. Jos sinne mennään mukaan, sieltä pois tuleminen on vaikeata, ja näin ollen sitten ollaan mukana yhtenä osapuolena tässä kriisissä, joka ei ole missään tapauksessa suomalaisten aiheuttama, ja siitä saattaa tulla Suomelle päinvastoin ongelmia.

Kun muistetaan, että USA liittolaisineen hyökkäsi ja miehitti Irakin vastoin YK:n päätöksiä, niin nyt epäsuorasti sitten, jos Suomi menee tähän mukaan, annetaan tuki tälle USA:n liittoutuman hyökkäykselle ja myöskin sitä kautta Irakin miehitykselle elikkä lähdetään tukemaan miehitysvaltaa. En voi pitää tätä lähtökohtaa oikeana, vaan tämän tyyppisissä kysymyksissä tulisi kyllä paljon perusteellisempi ja laajempi keskustelu asiasta käydä.

Erikseen on vielä se, että Irakin turvallisuustilanne on todella niin huono, että sinne ei missään tapauksessa näissä olosuhteissa suomalaisia edes rauhanomaisiin tehtäviin tällä hetkellä voida lähettää, koska monet, jopa Punainen Risti, ovat vetäneet henkilöstönsä sieltä pois. (Ed. Laakso: Juuri äsken on Irakissa kuollut 14 italialaista poliisia!) — On tullut tänään tällaisia tietoja, että 14 italialaista poliisia on Irakissa kuollut, mikä on tietenkin hyvin valitettavaa, mutta se osoittaa vain sen suuren riskin, minkä tässä Suomen hallitus ottaa, jos se lähettää ihmisiä sinne.

Herra puhemies! Edellä esitetyn johdosta tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että Irak poistetaan tästä maaluettelosta, joka valiokunnan mietinnössä on olemassa.

Toisena asiana otan esille sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta sairausvakuutusasian. Täällähän käytiin hyvin voimakas laaja keskustelu Kelan rahoituksesta ja siitä, että Kela lopettaa tuen antamisen uusille lastenpsykiatrisille hoitojaksoille, elikkä nyt kun lisäbudjetissa tulee tämä 4 miljoonaa euroa, sillä voidaan jatkaa jo aloitettuja hoitojaksoja, mutta uusia hoitojaksoja ei voida aloittaa. Mielestäni tämä on kohtuutonta niitä hoidon tarpeessa olevia potilaita kohtaan, jotka joutuvat tämän päätöksen uhreiksi, eli heidän hoitonsa lykkäytyy useilla kuukausilla mahdollisesti.

Tämän johdosta esitän asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että momentille 33.18.60 otettaisiin 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen, jolloin nämä uudet kuntoutusjaksot voitaisiin aloittaa, ettei tämmöistä katkosta tässä tulisi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, niin kuin täällä on todettu, tämä lisäbudjetti näin myöhään syksyllä tulleena on aika paljon tietysti tällaista tekniikkaa, ja on ihan selvää, että valtiovarainvaliokunnassakin paineet siirtyvät ensi vuoden varsinaisen budjetin käsittelyyn, ja niitä paineita kyllä tuntuu eri jaostoissa todella riittävän. Täällä on kyllä reagoitu muun muassa liikennepuolella perusradanpitoon, korvausinvestointeihin lisätty 10,6 miljoonaa euroa. Se olisi tietenkin pitänyt sinne jo kevään lisäbudjetissa tai aikaisemmassa lisäbudjetissa saada, koska tämä lisäbudjettilisäys on vain sitä toimintaa, jolla pystytään estämään lomautukset ja tukemaan työllisyyttä perusradanpidossa. Kaiken kaikkiaanhan liikenneministeriön rahoitus on kovissa vaikeuksissa ja siihen varmasti palataan monella tavalla sitten varsinaisen budjetin käsittelyn yhteydessä.

En kaikkiin kohtiin läheskään aio puuttua. Puutun myös tähän ulkoasiainministeriön hallinnonalaan ja Irak-kysymykseen. Ottamatta nyt kantaa siihen, kuinka korrektia hallintoa se on, että unohdetaan eräällä tavalla vahingossa niinkin keskeinen asia kuin Irak mainita silloin, kun eduskunnalle tehdään ehdotusta, niin sen voi kukin arvioida tykönään, mutta niin kuin täällä ed. Kuoppa aiemmin totesi, niin nyt ollaan kuitenkin hyvin tärkeän periaatteellisen linjauksen edessä ja sitä ollaan tekemässä. Sen vuoksi tämä vastalause on täysin paikallaan.

Tähän periaatteelliseen tilanteeseen liittyy se, että tällä hetkellä ympäri maailmaa käydään hyvin kovaa keskustelua Irakin kriisistä ja Irakin miehityksen oikeutuksesta. Sitä käydään USA:ssa ja sitä käydään monissa niissä maissa, jotka ovat jo aikaisemmilla päätöksillään sitoutuneet sekä sotilaallisen että materiaalisen, taloudellisen, ym. avun antamiseen Irakiin. Elikkä se, että todisteita joukkotuhoaseista ei ole löytynyt ja USA:n tiedustelupalvelua epäillään suoranaisesta harhautuksesta jne. sodan perustelemiseksi ennen hyökkäystä, on pistänyt monessa maassa päättäjät miettimään, mitä kaikkea tähän liittyy ja millä tavalla on suhtauduttava sitten sen sotkun selvittämiseen, jonka miehitys on monilta osin aiheuttanut.

Tämän päivän uutiset siitä, että Nassiriyan kaupungissa 22 on kuollut poliisiasemalle tehdyssä hyökkäyksessä, joista 14 italialaisia poliiseja, kertovat siitä, että turvallisuustilanne Irakissa on todella heikko. Varmasti koko ajan joutuvat kaikki siellä toimivat tahot arvioimaan sitä, kuinka turvallista ja mahdollista on olla siellä.

USA:n sisällä kiehuu myöskin. Valiokunnan kannanotossahan on viitattu siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto todella 16.10. hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman, joka oikeuttaa ja kehottaa jäsenmaita osallistumaan Irakin sodan jälkihoitoon sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Täytyy muistaa, että tämä syntyi erittäin kovan keskustelun — ja minä uskallan sanoa: myöskin aikamoisen USA:n painostuksen — jälkeen. Tämä päätöslauselma ei sinällään tee oikeutusta hyökkäykselle, ja se ei muuta sitä tosiasiaa, että Irak on miehitetty vastoin YK:n tahtoa ja lupaa.

Jos ajatellaan USA:n kannalta sitä, mitä Irakissa tapahtuu, niin raadollisesti voi tietenkin ajatella niin, että USA haluaa todella jakaa vastuuta Irakin rauhoittamisesta, vakauttamisesta ja siitä turvallisuudesta. Tällä hetkellähän kuitenkin USA:laiset sotilaat ovat joutuneet siellä lähes päivittäin hyökkäysten kohteeksi ja uhreja on tullut enemmän kuin varsinaisessa sodassa. Kyllä tietysti USA:lle on tärkeää, että mahdollisimman laaja koalitio ja mahdollisimman monesta maasta sekä sotilaita että myöskin siviilitoimijoita maan vakauttamiseen osallistuisi.

Mutta samalla varmasti USA hakee myöskin tätä kautta poliittista sitoutumista miehitykseen, ja sitä meidän on myös mietittävä. Silloin kun sinne lähdemme, ensin on turvallisuuskysymys, onko se tarkoituksenmukaista, ovatko olot sellaiset, että Suomi näihin operaatioihin voi osallistua, mutta on mietittävä myös sitä, onko tässä tilanteessa, missä maailmalla nyt ollaan Irakin kriisin suhteen, Suomen järkevää antaa sellaista välillistäkään viestiä, että se olisi tukemassa miehityshallintoa. Miehityshallinto on nimittäin USA:n oikeusministeriön kanssa rakentanut tämän koulutusohjelman. Miehityshallinto ja USA:n oikeusministeriö ovat kumppaneita, jotka ovat tämän ohjelman rakentaneet, johon Suomea on mukaan pyydetty.

Siellä tapahtuu aika paljon muutakin, joka noin kansainvälisen oikeuden kannalta tietysti on kyseenalaista. Miehityshallinto on muun muassa antanut sellaisen määräyksen kuin määräys n:o 39, jolla yksityistetään 200 irakilaista valtionyhtiötä siten, ettei ulkomaalaisomistukselle eikä liioin voittojen maastaviennille aseteta mitään rajoituksia. Tätä voidaan aivan hyvin pitää sekä vuoden 1907 Haagin sopimuksen että vuoden 1949 Geneven sopimuksen vastaisena miehittäjän menettelynä. Tämä ei ole varmaan ainoa esimerkki siitä, mitä kyseenalaista siellä tapahtuu.

Tässä mielessä on niin suuresta periaatteellisesta asiasta kysymys, että niin kuin vastalauseessa todetaan, se edellyttäisi meillä laajempaa periaatteellista keskustelua eikä tällaista valtuutusta valtiovarainvaliokunnan kautta tässä vaiheessa voitaisi hyväksyä, vaan mikäli Irakin operaatioon Suomi osallistuu, asia pitää tuoda eduskunnan käsittelyyn ja sen pitää kulkea myöskin ulkoasiainvaliokunnan kautta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi Irakista ja Suomen osallistumisesta siviilikriisinhallintaan siellä.

Tämä asiahan on asettanut valtiovarainvaliokunnalle ehkä vähän suuremman ulkopoliittisen hatun kuin mitä meillä noin tyypillisesti on, ja sen kulkuun liittyy vielä se, että hallituksen budjettivalmistelussa he olivat unohtaneet tästä kriisinhallintaoperaatiolistasta Irakin, kuten ed. Kuoppa jo kuvaili. Tätä ei varmaan voida pitää hyvänä, että unohdetaan joitain asioita, jotka ovat tärkeitä, omasta budjettivalmistelusta, mutta toisaalta tässä tapauksessa ehkä se on sillä tavalla ollut ihan myönteistä, että tämä asia on sitten tullut esille ja käsitelty valiokunnassa tarkemmin ja perusteellisemmin kuin ehkä muuten olisi käynyt, jos lista olisi ollut jo valmis.

Suomen osalta mahdollisessa siviilikriisinhallintaan osallistumisessa kuten mietinnössä on kuvailtu, kysymys olisi palomiehistä, miinanraivausasiantuntijoista, joukkohautojen arviointiryhmästä ja poliisikoulutuksesta. Valiokunta on antanut hyväksyntänsä sille, että Suomi mahdollisesti voisi osallistua tällaiseen toimintaan Irakissa. Oma mielipiteeni on se, että tämä asia on hyvä.

Toisaalta nähdäkseni mikään ei estäisi ulkoministeriötä tuomasta tätä asiaa erikseen myös ulkoasiainvaliokunnan käsiteltäväksi, jos varsinainen päätös tällaiseen operaatioon lähtemisestä tulisi tehtäväksi. Saattaa olla, että todennäköisempää olisi, että tämä asia tulisi ajankohtaiseksi ensi vuoden alussa, mutta ulkoasiainministeriöstä haluttiin kuitenkin se mahdollisuus varata jo tälle vuodelle.

Ehkä tähän keskusteluun sen verran, että on mielestäni ihan asiallista, että tähän on tuotu myös toinen näkemys, mutta sen haluaisin todeta vielä, että valtiovarainvaliokunnalla Suomen eduskunnassa ei mielestäni ole sellaista valtaa, että se voisi oikeuttaa tai tehdä oikeutetuksi USA:n hyökkäyksen Irakiin. Siihen se ei vain pysty. (Ed. Pulliainen: Jumalan kiitos, että ei pysty!) Se oli kansainvälisen oikeuden vastainen, ja tälläkään päätöksellä me emme voi sitä muuksi muuttaa.

Mutta on varmasti ihan hyvä, että käydään keskustelua miehityshallinnosta. Kysymys ei ole yksinkertainen. Oma näkemykseni on, että se ei varsinaisesti myöskään ollut Irakin kansalaisten vika, että Irak miehitettiin, ja sitä kautta ajattelen, että voi olla ihan asiallista, että myös suomalaiset ovat siellä siviilikriisinhallintaa tekemässä, ja vaikka miehityshallinto olisi ollut kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäys, niin sinänsähän miehityshallinto kuitenkin vastaa sen maan turvallisuudesta, koska sillä maalla ei omaa hallintoa ole. Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu asiallisena, miten Irakissa tästä eteenpäin edetään, mutta tämä sinänsä mahdollistaa sen, että meiltä sinne lähtee siviilihenkilöitä. (Ed. Laakso: Ovatko vihreät antaneet tuen tälle päätökselle?) — Olemme antaneet tukemme.

Sitten kotoisampiin kysymyksiin, tästä energiapolitiikasta: Ed. Pulliainen jo puuttuikin tähän asiaan. Tässä lisäbudjetissa on nyt ensimmäistä kertaa avustus koelaitoksen rakentamiselle. Arkikielessä on puhuttu demolaitoksesta, uusiutuvan energian demonstraatiolaitoksesta. Varsinaisesti tässä lisäbudjetissa ei todeta sitä, mille laitokselle tämä demomääräraha olisi menossa, mutta useimmat tässä salissa ovat varmaan tietoisia siitä, että se laitos näillä näkymin olisi mitä ilmeisimmin ed. Pulliaisenkin mainitsema Martinlaakson jätteenkaasutuslaitos.

Me olemme vihreässä eduskuntaryhmässä pitäneet tätä demomäärärahan saamista jo pitkään hyvin tärkeänä asiana. Oikeastaan koko valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaosto on jo vuosia puhunut tästä demonstraatiomäärärahasta. Mutta on aika iso pettymys, jos tämä määräraha, joka on aika iso ... Oma pelkoni liittyy siihen, että vaikka raha ei olekaan sen kokoinen, kuin uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa esitetään, enkä tiedä, onko lisää näitä demonstraatiolaitosmäärärahoja tulossa, on kyllä aika surullinen loppu tälle tarinalle, jos sitten jätteen kaasutukseen käytetään kaikki, mitä uuden teknologian koelaitokseen ollaan laittamassa.

Jätepuolta ja jätteen polttoa on rahoitettu Tekesin kautta aika huomattavasti. Sitä on rahoitettu huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jätteiden synnyn ehkäisyä, joka kuitenkin jätelain hierarkiassa on se ensisijainen asia, ja nimenomaan taas sitten uusiutuvien osalta, kuten viime viikon kyselytunnilla myös ministeri Pekkarinen totesi, me olemme jäljessä siitä tahdista, jos me haluaisimme saavuttaa sen uusiutuvien energioiden edistämisohjelmassa esitetyn tavoitteen. Eli nimenomaan uusiutuvien energialähteiden uuteen teknologiaan pitäisi pystyä käyttämään tämä demoraha.

Minun vastalauseessani tämän koelaitoksen määrärahaa ei esitetä muutettavaksi, koska sitä määrärahaa olemme pitkään olleet haluamassa, mutta ehdotetaan muutosta, jossa momentin perusteluja tiukennettaisiin sillä tavalla, että tästä ei voitaisi rahoittaa jätelaitosta, jonka pitäisi olla täysin itsekannattava itse asiassa, vaan että tätä määrärahaa voitaisiin siirtomäärärahana käyttää sillä tavalla, että olisi aidosti joku bioenergiahanke tai esimerkiksi iso tuulipuisto. Luulisi, että myös keskustapuolue haluaisi, että asia on näin, että tuetaan nimenomaan tätä maaseudullakin työllistävää uusiutuvaa energiaa ja se hanke olisi sen tyyppinen eikä suinkaan Pääkaupunkiseudun jätteen kaasutusta. Eli sen tyyppistä asiaa tarjoan äänestettäväksi. Toivottavasti menestyn.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja terveysjaostossa suurin osa määrärahojen ylitystarpeista oli rutiiniluonteisia arviomäärärahojen ylityksiä, joten keskityn vain pariin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä jaoston lausunnosta esille otettuun asiaan, joista toinen koskee valtionosuutta sairausvakuutuslaista johtuvista menoista eli 4 miljoonan ylitystä lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen.

Tässä salissa on pitkin syksyä aiheesta keskusteltu varsin paljon. Jaostossa korostettiin tämän asian hoitamista kokonaisuutena, hoitoketjujen toimivuuden merkitystä ja ennen kaikkea sitä, että on riittävästi mahdollisuuksia ennaltaehkäisyyn, lasten ja nuorten hyvinvointia ja heidän perheitään tukeviin toimenpiteisiin ja sairaanhoitopiirien lasten- ja nuortenpsykiatristen poliklinikoiden toiminnan vahvistamiseen sen ohella, että selkeästi todettiin tämä hyvin ikävä tilanne, jossa lisämäärärahojenkaan turvin ei pystytä tekemään uusia päätöksiä kuin siltä osin, mikä koskee ennen kesäkuun puoltaväliä tulleita anomuksia. Samoin jaosto piti tätä tilannetta, jossa näitä käyntikertoja joudutaan hyvin kaavamaisesti rajoittamaan, hoidon tuloksellisuuden kannalta ikävänä asiana.

Ennen kaikkea on tärkeätä, että tämä työnjako Kansaneläkelaitoksen ja julkisen terveydenhuollon välillä selvitetään, ja siitä ainakin ennakkotietojen mukaan pitäisi tulla esityksiä tämän viikon perjantaina. Huolimatta siitä, että julkisen terveydenhuollon valmiuksia hoitaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmia parannetaan, tarvitaan myös psykoterapioita, tarvitaan kuntouttavaa hoitoa, jotta näiden nuorten elämä myöhemmin pelastettaisiin, että heidän opiskelumahdollisuutensa ja työskentelymahdollisuutensa voitaisiin turvata. Mutta ensi vuoden budjettiin liittyen sitten jaosto pohtii, minkälaisia ratkaisuja on perusteltua tehdä. Ensi vuoden budjetissahan on 0 euroa lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin tarkoitettujen määrärahojen kohdalla, joita nyt neljänä vuotena on tähän tarkoitukseen osoitettu.

Toinen asiakokonaisuus, johon on puututtu, on työministeriön hallinnonalalta pakolais- ja siirtolaisuusasiat, joista voi taas kerran hyvin painokkaasti todeta sen, että nämä ylipitkät käsittelyajat, jopa kaksi vuotta, jopa kolme, viisikin vuotta, aiheuttavat aivan turhaan kustannuksia puhumattakaan niistä inhimillisistä kärsimyksistä, jotka usein johtavat myöskin mielenterveysongelmiin. Tästä tilanteesta kerta kaikkiaan on päästävä irti. Näitä asioita ei lisäbudjetin yhteydessä ratkota, mutta olemme halunneet myöskin tässä yhteydessä tätä asiaa korostaa, ja hallinto- ja tarkastusjaosto on tähän kysymykseen tietämäni mukaan perusteellisesti paneutunut. Eli olisi kaikin puolin tarkoituksenmukaista ja järkevää se, että Ulkomaalaisvirastolla olisi riittävät ja asiantuntevat resurssit nämä anomukset nopeasti käsitellä. On myöskin nurinkurista, että sellaistenkin anomusten käsittely, joissa ei ole mitään perusteita turvapaikan saamiseksi, voi kestää vuosikausia. Tämä kysymys on sellainen, johon toivon, että saadaan selvyyttä ja myöskin tässä työnjaossa järkeä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Uotila käsitteli vasemmistoliiton vastalausetta kriisinhallintamäärärahan suhteen. Jaoston puheenjohtaja Sinnemäki jo asian selvittikin. Tässähän ei valtiovarainvaliokunta ole mitään ulkopolitiikkaa tehnyt. Tosin on viitattu tähän YK:n päätökseen viime kuulta, päivätty 16.10., joka koskee Irakia, ja erikseen todettu se, että valtiovarainvaliokunta ei näe estettä sille, että määrärahaa käytetään "mikäli tämä poliittisesti ja eduskunnan päättämien linjausten mukaisesti nähdään tarkoituksenmukaiseksi". Eli kyllä tässä vasemmistoliitto nyt yrittää käynnistää Irak-keskustelun väärässä kohtaa.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta myöntäessään määrärahoja, karsiessaan niitä, suunnatessaan niitä tekee aina asiallisesti päätöksiä myös politiikan suunnasta. Tässä tapauksessa, vaikka tässä todetaan, että mikäli se katsotaan sitten myöhemmin tarkoituksenmukaiseksi jne., niin määrärahan myöntäminen siviilikriisinhallintaoperaatioon Irakissa on poliittinen linjaus, siitä ei pääse mihinkään. Vastalauseemme lähtee siitä, että näin iso periaatteellinen kysymys kuin Irakin operaatioon osallistuminen tarvitsisi periaatteellisemman ja perusteellisemman käsittelyn siten, että eduskunta ottaisi siihen kantaa esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan käsittelyn jälkeen.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tänä aamuna tuossa kahdeksan aikaan kuuntelin radiouutisia — mikä lie, ehkä joku alueellinen kanava täältä — joissa kerrottiin, että valtiovarat on lisännyt lisäbudjettiin kriisinhallintakohteeksi Irakin ja vasemmistoliitto on jättänyt asiasta vastalauseen. Mietin siinä lähtiessäni töihin, että hyvin on asiat tässä maassa ja pullat uunissa, kun jyvästä leivotaan leipä. Eli joku on saanut tiedotettua tiedotusvälineille tarkoitushakuisen uutisen, joka ei ole yhdenmukainen totuuden kanssa.

Totta on se, että Irak lisättiin asiallisen, tarkan keskustelun ja asiantuntijalausuntojen pyynnön jälkeen. Minusta ei ole tyylikästä työntää syytä pienipalkkaisille sihteereille tai konekirjoittajille tai niille, jotka oikolukevat, mutta näin tässä ilmeisesti oli käynyt ja niin annettiin ymmärtää, että alkuperäisessä esityksessä nämä kaikki maat olivat ja se oli valmisteluvaiheessa pudonnut pois. Tämän kirjallisen selvityksen myös ed. Kuoppa on saanut jaostossa ja tiennyt, että juuri tästä on kysymys.

Ihan toinen asia on sitten se keskustelu, jota me käymme hyökkäyksen oikeutuksesta ja siitä, mitä Irakissa tapahtuu. Se on ihan erillinen asia kuin se, että me YK:n päätöksen mukaisesti saatamme osallistua — emme päätä, että osallistumme, vaan saatamme osallistua — siviilikriisinhallintaoperaatioon. Tämä tarkoittaa käytännössä nyt sitä, että jos tätä Irakia ei olisi tähän laitettu ja me olemme kuitenkin YK-sopimuksen mukaisesti tähän valmistautuneet — meillä on esimerkiksi näiden hauta-asiantuntijoiden hammasproteesi- ja muuta asiantuntemusta, jota asiantuntemusta me voimme antaa käytettäväksi, jos kansainvälisesti niin on sovittu — se olisi pitänyt tuoda erillisenä sitten käsittelyyn vielä ennen varsinaisen budjetin käsittelyä.

Voidakseen poissulkea täällä tarkoituksellisesti ja provokatiivisesti käytettyjä puheenvuoroja, ikään kuin me olisimme nyt tällä toisella lisäbudjetilla hyväksymässä USA:n Irakiin tekemän hyökkäyksen oikeutetuksi, sen vuoksi, jotta näin ei kukaan voi väärin ymmärtää vahingossa — tarkoituksella voi, kuten täällä puhujat ovat jo tehneet — olemme lisänneet tänne sen, että ensinnäkin kysymys on siis mahdollisesta siviilikriisinhallintaoperaatiosta Irakissa, "mikäli tämä poliittisesti" — ja nyt tulee merkittävä lisäys — "eduskunnan päättämien linjausten mukaisesti nähdään tarkoituksenmukaiseksi". Näistä me olemme päättäneet sekä ulkopoliittisten linjausten että turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä, ja meillä on hyvä hallitus, joka on vaaleilla valitun demokratian toteuttaja tässä maassa ja joka noudattaa näitä linjauksia.

Arvoisa puhemies! Toinen alue, johon haluan vielä puuttua, on sosiaali- ja terveysministeriö, jonka jaostossa olen saanut työskennellä, ja sieltä erityisesti tähän lasten- ja nuortenpsykiatriaan ja näihin Kelan kuntoutusmäärärahoihin. On totta, että tällä hetkellä tapahtuu sattumanvaraista ja, kuten olemme todenneet tässä lausunnossakin, kohtuutontakin kuntoutusten rajaamista taloudellisista syistä.

Kuten jaostomme puheenjohtaja ed. Perho toi esiin, niin lähtökohtana on se, että aiemmin korvamerkityt määrärahat, joita vuosia korvamerkittiin kunnille lasten- ja nuortenpsykiatrian toteuttamiseen, tuottivat hyviä tuloksia ja hyviä hankkeita saatiin aikaiseksi. Siinä vaiheessa kun alasajettiin näitä valtiontukien korvamerkittyjä rahoja, jotta hyviä hankkeita voitaisiin alueellisesti jatkaa, ne samaan tahtiin alasajettiin ja siirrettiin hoidon korvaus Kelalle.

On selkeytettävä tämä vastuunjako. Kunnille kuuluu hoito, erikoissairaanhoidolle ja kunnille, samoin kuin perheitä tukevat toiminnat, joilla ennalta ehkäistään mielenterveysongelmia, ja Kelalle kuuluu kuntoutus. Meillä on kaikki mahdollisuudet nyt, kun valmistaudumme ensi vuoden budjetin valmisteluun ja päätöksiin, lähteä liikkeelle ministeriön asettaman työjoukon paperin pohjalta, joka ei ole ikuisuuspaperi, vaan joka julkaistaan jo ensi perjantaina. Sen pohjalta lähdemme käsittelemään valmistautuessamme budjettiin sitä, tarvitaanko lisää määrärahoja — ja todennäköisesti ilman määrärahoja ei selvitä — onko oikea tie, joka todennäköisesti voi löytyä yhteisymmärryksessä, että lisämäärärahoja kohdennetaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiirien kautta, jotka osaavat käyttää asiantuntemustaan näitä palveluja hankittaessa.

Sen verran vielä sanon pakolais- ja siirtolaisasiasta, että toivon, koska nyt on tulossa lisää henkilöstöä Ulkomaalaisvirastoon näiden asioiden käsittelyyn ja kun siitä on hallinto- ja tarkastusjaosto kirjannut, että on tultava mahdollisimman pian raportti, miten asiat lähtevät joustavammin liikkeelle, että ne todella lähtevät, ettei kysymys ole arvoista ja asenteista, mitä en halua uskoa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Puistolle haluan huomauttaa, että en ole yhdessäkään puheenvuorossani väittänyt, että se olisi tarkoituksellisesti tehty. Olen sen todennut muun muassa valiokunnassa, että ulkoministeriön selvityksen mukaan putosi vahingossa Irakin nimi tästä maaluettelosta pois. (Ed. Puisto: Te unohditte uutisille kertoa siitä!) — Minä en ole kertonut sitä uutisille, se on taas joku muu asia sitten. Sehän on toinen asia se, minä en puutu siihen.

Mutta tämän minä haluan nyt ehdottomasti ed. Puistolle todeta, että eduskunta tällä päätöksellä päättää, että Suomi voi osallistua Irakin siviilikriisinhallintaan. Se on ehdoton. Tällä päätöksellä annetaan valtakirja sille. Se ei tule enää uudelleen eduskuntaan, että tämä on niin kuin päivänselvä asia. Siitä on turha käydä väittelyä, tuleeko se vai ei. Tällä päätöksellä valtakirja annetaan, jos eduskunta tämän hyväksyy.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole mitään järkeä siinä, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmän piikkiin otettaisiin Alueuutisten tai minkään muunkaan median tekemät uutiset tässä maassa. Voi olla, että joku toimittaja on nähnyt jotakin uutisen paikkaa siinä, että näin iso periaatteellinen ratkaisu on syntymässä. Se voi olla se tausta, eli eiköhän anneta lehtimiesten ja toimittajien tehdä omaa työtään ja teemme me täällä niitä vastuullisia päätöksiä myös periaatepäätöksien osalta.

Siitä emme pääse mihinkään, että osallistumisesta Irakin kriisiin eri muodoissaan USA hakee siinä yhteydessä myöskin poliittista tukea tälle jatkuvalle miehitykselle ja myöskin hyökkäykselle Irakiin, ja se meidän on syytä hyvin tarkkaan muistaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Kuopan formulointia, kun hän toteaa, että eduskunta nimenomaan tällä päätöksellä antaa valtuudet siviilikriisinhallintaoperaation käynnistämiseksi Irakissa. Tietojemme mukaan, kuten valiokuntakin arviossaan toteaa, kesällä on jo yhdeksän palomiestä ollut Irakissa jälleenrakennustöissä, jolloin Suomi on jo käynnistänyt siviilikriisinhallintatoimintojaan Irakissa. Tässä suhteessa tilanne ei muutu tällä päätöksellä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Yhdysvallat lähetti viime vuoden marraskuussa Suomen hallitukselle viestin, jossa pyydettiin Suomea osallistumaan mahdolliseen Irakin sodan jälkihoitoon. Suomelta pyydettiin muun muassa sotilaspoliiseja, lääkintähenkilökuntaa, sairaalatarvikkeita ja myös suoraa taloudellista tukea mahdollisen sodan tuhojen korjaamiseen. Tämä on se tausta, joka nyt tehtävän päätöksen puitteet on sanellut, eli Yhdysvalloilta Suomelle viime vuoden marraskuussa tullut kirje. Tätä, mitä me nyt olemme päättämässä, on valmisteltu runsas vuosi. Vastauksen ehdotuksiinsa Yhdysvallat halusi mahdollisimman pian ja jo ennen YK:n asetarkastajien työn päättymistä.

Tämä kuuluisa pääministeri Paavo Lipposen vierailu tapahtui tämän Yhdysvalloilta Suomelle tulleen kirjeen jälkeen ja sen jälkeen, kun hallituksen ulkoasiainvaliokunta 4. joulukuuta 2002 oli käsitellyt Irakin tilannetta ja tätä Yhdysvaltain kirjettä. Tässä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa hyväksytyssä päätöksessä todettiin, että mahdollisen aseellisen konfliktin jälkeiseen tilanteeseen varautuen selvitetään mahdollisuudet antaa humanitaarista apua ja jälleenrakennustukea. (Ed. Kiljunen: Sota oli välissä!) Alustavat selvitykset, tämä päätös toteaa, osoittavat, että Suomella on kohtuulliset valmiudet osallistua YK-johtoiseen Irakin jälleenrakennukseen ja humanitaarisen avun antamiseen. Lisäksi, tämä päätös toteaa, selvitetään mahdollisuudet osallistua YK:n valtuuttamaan rauhanturvaamistoimintaan sekä poliisitoimintaan tai muuhun siviilikriisinhallintatoimintaan. Olemme toisin sanoen nyt käsittelemässä päätöstä, jota on valmisteltu runsaan vuoden ajan. Kuten ed. Kiljunen aivan oikein totesi, tämän hallituksen ulkoasiainvaliokunnan päätöksen jälkeen on käyty muun muassa Irakin sota.

Me teimme niiden lausumien takia, joita pääministeri Lipponen antoi Washingtonissa tavattuaan Yhdysvaltain presidentin Bushin, ed. Elon ja ed. Sinnemäen kanssa kirjallisen kysymyksen. Me halusimme vastausta siihen, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei pääministeri Paavo Lipposen Washingtonissa antamista Irak-lausunnoista synny sellaista kuvaa, että Suomi on antamassa tukensa Yhdysvaltain Irakiin suunnittelemille sotatoimille. Me saimme tähän kysymykseemme vastauksen, jossa viitattiin jo edellä mainitsemaani hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan hyväksymään päätökseen.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Suomessa totesi muutama päivä sitten, että ei ole enää hedelmällistä pohtia, olisiko Irakiin pitänyt hyökätä vai ei. Suurlähettiläs muistuttaa myös, että alueen vakauden säilyminen on tärkeää koko maailmalle. "Me kaikki olemme Irakissa", hän sanoo ja viittaa äskeiseen Madridin lahjoittajakokoukseen, jossa Suomikin lupasi 5 miljoonaa euroa Irakin jälleenrakentamiseen. "Nyt on kyse Irakin kansasta ja siitä, mitä me aiomme tehdä, jotta Irakin lapsilla olisi tilaisuus parempaan elämään ja toivoa tulevaisuudesta", sanoo siis Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs. Yhdysvallat haluaa kansainvälistää Irakin kriisin. Vaikka Yhdysvallat on maailman rikkain valtio ja kykeni muutaman liittolaisensa kanssa aloittamaan sodan, sekään ei kykene yksin vakauttamaan tilannetta. Tästä syystä Yhdysvallat pyrkii kansainvälistämään tämän kriisin.

Todettakoon, että Yhdysvallat on useaan otteeseen kääntynyt Suomen puoleen ja tiedustellut, mihin toimiin Suomi aikoo ryhtyä toteuttaakseen sen 4.12.2002 tehdyn päätöksen, jossa Suomi siis lupautui antamaan tukea tai ainakin selvittämään humanitaarisen ja kriisinhallintatuen antamista mahdollisen sodan jälkeen. En käytä sanaa painostus, mutta totean, että kirjeenvaihto on tässä kysymyksessä ollut sangen vilkasta. Yhdysvallat on eri tavoin pyrkinyt vaikuttamaan ei vain Suomeen vaan 50—60 muuhun maailman maahan, jotta ne tulisivat tavalla tai toisella mukaan niin sanotusti vakauttamaan Irakin tilannetta. Käytännössä, kuten esimerkiksi YK:ssa on moneen otteeseen todettu, Yhdysvaltain tavoitteena on samanaikaisesti ollut ikään kuin hakea jälkikäteinen hyväksyntä hyökkäykselle Irakiin.

Olemme tietenkin nyt sen kysymyksen edessä, mitä tässä tilanteessa meidän pitää tehdä. Tohtori Pekka Visuri muistutti jokin aika sitten, muutama viikko sitten, että suomalaisten tulisi ottaa nyt etäisyyttä Irak-kysymykseen ja miettiä, kannattaako kaikkiin selkkauksiin mennä mukaan, jos ei ole pakko. Hänen lausumansa tausta oli se, että myös puolustusministeriössä on selvitetty, miten Suomi, jos pyyntö tulee ja YK:n tuki on pyynnön takana, voisi osallistua niin sanottujen vakautusjoukkojen toimintaan Irakissa. Sanottakoon selkeästi ja suoraan, että ulkopoliittinen johto ei ole katsonut mahdolliseksi eikä katso mahdolliseksi myöskään YK:n turvallisuusneuvoston viimeisen Irakia koskevan päätöslauselman jälkeen lähettää suomalaisia sotilaita Irakiin.

Mutta Suomi on muulla tavalla menossa mukaan. Kyse on tietenkin erimuotoisesta toiminnasta. Sanon aivan suoraan, että itse en pidä ongelmallisena sitä, että esimerkiksi Helena Rannan ryhmä osallistuu joukkohautojen tutkimukseen, enkä myöskään pidä ongelmallisena sitä, että Suomi osallistuisi Irakissa sellaiseen miinanraivaustoimintaan, joka ei ole luonteeltaan sotilaallista, vaan jossa on lähtökohtana nimenomaan maan tekeminen turvallisemmaksi erityisesti siviileille. Mutta raja on tässä kuin veteen piirretty viiva. Meidän on pidettävä huolta siitä, ettei Suomen toimista synny suomalaisten keskuudessa eikä myöskään maailmalla sellaista kuvaa, että me olemme epäsuorasti tai suorasti hyväksymässä Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkikäteen tai tukemassa Yhdysvaltain miehitysvaltaa Irakissa.

Ehkä tässä yhteydessä on myös syytä sanoa, että me kaikki varmasti olemme kauhuissamme niistä terroriteoista, jotka kohdistuvat siviileihin Irakissa, mutta samalla kyllä meidän on kysyttävä itseltämme, mikä kansainvälinen lainsäädäntö kieltää toiminnan ja myös aseellisen toiminnan miehittäjävaltaa vastaan. Ei mikään. Tässäkin on tehtävä ero terrorismin, terrorististen toimenpiteiden ja toisaalta miehittäjää vastaan käytävän taistelun välillä. Itse en ole tuomitsemassa viime mainittua.

Poliisien, sotilaspoliisien, sotilaiden lähettäminen Irakiin on varmaan meidän monen mielestä jo sellainen askel, jota on harkittava ennen päätöksen tekoa. Tästä syystä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on katsonut, että myös eduskunnalla olisi pitänyt olla ja pitäisi olla rooli Irakin turvallisuustilanteen selvittämisessä, mutta myöskin laajemmin sen kysymyksen selvittämisessä, miten me suhtaudumme Yhdysvaltain miehitykseen ja minkälainen toiminta taas on välttämätöntä Irakin sodasta kärsineen siviiliväestön auttamiseksi.

Suomihan tulee osallistumaan Irakin jälleenrakentamiseen niin sanottujen lahjoittajamaiden kautta symbolisella 5 miljoonan euron rahalla. Oma kantani on se, että poliisien lähettäminen Irakiin on nykyisessä tilanteessa poissuljettu, ja ymmärrän, että kun ensi vaiheessa myöskin Suomi harkitsi poliisien lähettämistä Irakin sisälle, niin tällaisesta hankkeesta on ainakin toistaiseksi luovuttu (Puhemies koputtaa) ja nyt on kyse siitä, että suomalaisia poliiseja lähetettäisiin ehkäpä Jordaniaan kouluttamaan irakilaisia poliiseja.

Itse katson, että tällaisen päätöksen aika ei ole nyt. (Puhemies koputtaa) Eduskunnan pitäisi keskustella perusteellisesti tästä kysymyksestä. Eduskuntaa pitäisi informoida tähän kysymykseen liittyvistä monista erilaisista näkökohdista. Tästä syystä tuen esitystä, jonka mukaan tämä kohta lisäbudjetissa hylätään.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aion myös omasta puheenvuorostani pääosan käyttää Irakin tilanteeseen ottamatta kuitenkaan kantaa vasemmistoliiton vastalauseeseen. Mutta pari ajatusta työllisyydestä ja infrastruktuurista, lähinnä teistä ja rautateistä, sitä ennen.

Tämä lisäbudjettihan antaisi tietysti mahdollisuuden varsin laajaankin talouspoliittiseen keskusteluun. Haluan kuitenkin tuoda esille erään tutkimuksen, joka liittyy työllisyyteen ja siihen, miten suomalaisten yritysten aika muhkeita voittoja ja osinkoja on viime vuosina käytetty. Kysymys on herännyt siitä, miksi Suomen työllisyys ei ole parantunut, vaikka talouskasvu on ollut aivan ennätysmäisen nopeata aivan viime vuosiin asti lähes koko kymmenvuotisjakson.

Minulla on käsissäni kauppatieteen maisteri Ritva Pitkäsen tutkimus. Hänhän on toiminut 12 vuotta muun muassa auktorisoituna KHT-tilintarkastajana PricewaterhouseCoopersissa, ja lainaan hänen lausuntoaan. Pitkänen kiteyttää näin: "Pääosa voitoista on siis käytetty sijoittamalla ne ulkomaisiin konserniyrityksiin. Sijoitukset kotimaisiin konserniyhtiöihin ovat ilmeisesti merkinneet vain omistajan vaihdosta siitä päätellen, että teollisuustoimialan työpaikat eivät ole lisääntyneet ja nettoinvestoinnit ovat olleet vähäisiä. Sijoituksilla ei ole luotu kansantalouteen ja kansalaisille mitään uutta. Sijoitukset ovat merkinneet osallistumista markkinoiden globaaliin uusjakoon."

Helsingin Sanomissa oli pari päivää sitten eräs pääkirjoitus, jossa todettiin, että suomalaisilla yrityksillä on tällä hetkellä noin 240 000 teollista työpaikkaa ulkomailla, eli Ritva Pitkänen osuu aivan asian ytimeen: Suuri osa suomalaisten yritysten voitoista ja osingoista on valunut ulkomaille. Ensinnäkin tietysti, koska ulkomaalaiset omistavat suomalaisista pörssiyrityksistä keskimäärin 60 prosenttia, totta kai osingot myöskin valuvat ulkomaille, mutta sen lisäksi myöskin voitot ovat valuneet ulkomaille. On investoitu ulkomaille, ja siellä on nyt 240 000 uutta teollista työpaikkaa. Suomessa teolliset työpaikat vähenevät. Minusta tämä on merkittävä havainto, ja sitä kannattaa ehkä kyllä ruveta Suomessa pohtimaan, onko esimerkiksi näillä uusilla veronalennuksillakin, mitä nyt ollaan yritysverotukseen suunnittelemassa, vaara valua ulkomaille.

Puhemies! Lopetan tämän lainauksen yhteen lauseeseen, joka Ritva Pitkäsen artikkelissa on. Se on muuten julkaistu Sosiaalifoorumissa viime huhtikuussa täällä Helsingissä: "Vaikka talouskasvu olisi kuinka kovaa, työpaikat eivät Suomessa oleellisesti lisäänny, koska voitot valuvat ulos. Tämä voitaisiin estää vain palkkasumman tuntuvan noston kautta tapahtuvalla voittojen pienentämisellä." Tässä on varmasti ajattelemisen aihetta varmasti meille kaikille. Aivan tähän akuuttiin tilanteeseen ei tämä varmasti parannusta tuo.

Puhemies! Sen lisäksi muutama sana teistä ja rautateistä. Näyttää myös siltä, että Suomen budjetin kautta, kun budjetin osuus kansantuotteesta oikeastaan pienenee koko ajan, meillä ei ole mahdollisuuksia teiden ja rautateiden rahoittamiseen sillä tavalla, että me pysyisimme mukana eurooppalaisella tasolla. Voidaan sanoa, että eurooppalaisittain meidän pääteittemme ja rautateittemme kilpailukyky onkin varsin heikko tänä päivänä.

Meidän pitää keksiä joitain uusia rahoitusmalleja, koska esimerkiksi omassa vaalipiirissäni — tai ei se ole pelkästään minun vaalipiiriäni, tämä Valtatie 2:han kulkee Helsingistä Poriin asti ja myös Raumalle — ei niillä rahoilla, mitä nyt on suunniteltu, lähivuosina sitä pystytä parantamaan. Me tarvitsemme ilmeisesti aivan uusia rahoitusmalleja ehkä vähän samaan tapaan kuin aikoinaan, kun valtionyhtiöihin ei enää valtion budjetin kautta pystytty sijoittamaan investointeihin rahaa. Valtionyhtiöistä tehtiin monista sitten pörssiyhtiöitä. Tätä kautta on myöskin pääomia kerätty ja näitä yhtiöitä kehitetty. Ehkä jonkinlaisia rahoitusmalleja nyt pitäisi hyvin nopeasti keksiä, jotta suomalainen infrastruktuuri ei pääsisi kilpailukyvyltään aivan heikkenemään.

Puhemies! Sitten Irakin tilanteeseen. Mielestäni se analyysi, joka vasemmistoliiton vastalauseessa on, on aivan oikea. Voidaan todella sanoa, että sotatoimien perusteeksi esitettyä Irakin muodostamaa välitöntä joukkotuhoaseista aiheutuvaa sotilaallista uhkaa ei ole ollut olemassa, sitä ei ole löydetty. Voidaan myöskin todeta, niin kuin vastalauseen 1 toisessa kappaleessa, että hyökkäystä perusteltiin myös Irakin yhteyksillä terroristijärjestöihin ja niiden aiheuttamalla vaaralla. Tämä peruste on myös osoittautunut kestämättömäksi. Niin kuin me tiedämme, al-Qaida-verkostolla ei ole voitu osoittaa olevan merkitystä Irakin tilanteessa.

Kuitenkin, puhemies, tulee mieleen erään ranskalaisen filosofin kirja, jota tässä pari viikkoa sitten luin ja jossa hän kysyi itseltään ja meiltä muilta, voidaanko demokratiaa viedä sodan avulla. Minun vastaukseni on, että demokratiaa ei pystytä sodalla viemään. Amerikkalaiset yrittävät nyt terrorisminvastaisen hyökkäyksen nimissä viedä muka demokratiaa. Ei demokratia toteudu sillä, että amerikkalaiset joukot tuhoavat Irakia tai mitä muuta maata tahansa. Afganistan on tyypillinen esimerkki. Hyvin heikoksi on jäänyt loppujen lopuksi demokratiavaikutus, ja sotaherrat ovat uudelleen palanneet, jos ei nyt ihan pääkaupunki Kabulia lasketa mukaan.

Puhemies! Tämä on johtanut myöskin aivan uuteen tilanteeseen Naton sisällä. Haluan siitä sanoa muutaman sanan, koska näyttää nyt siltä, että meillä Suomessa on edelleen ajattelu, jonka mukaan Nato eläisi vanhaa elämää eli tällainen järjestö kuin Nato olisi olemassa, niin kuin se oli olemassa ennen Irakiin hyökkäystä.

Puhemies! Haluan tässä yhteydessä lainata Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Hanna Ojasen paria ajatusta, joiden toivon herättävän laajempaakin mielenkiintoa: "Suomen viimeaikainen Naton roolia suojeleva asenne voi olla jopa haitallinen Euroopan unionille. Ehkä Suomi suojelee jonkinlaista ihannekuva-Natoa, jollaista ei todellisuudessa enää ole olemassa." Lainasin tätä myöskin viime viikon kyselytunnilla. "Ainakin Suomi suojelee status quota, tietynlaista pysähtyneisyyttä järjestöjen rooleissa." Myöhemmin Hanna Ojanen kysyy muun muassa: "Miksi Naton sotilaallinen ajattelu olisi välttämättä Euroopalle kaikkein paras?" Minusta se on hyvin asianmukainen kysymys. Hän jatkaa: "Nato on tällä hetkellä heikommilla kuin EU. Epävarmuus sen tehtävistä ja roolista heikentää sisäistä yhtenäisyyttä, eikä Yhdysvallat enää välttämättä ole kiinnostunut siitä."

Tämä Irakin kriisi on mielestäni tuonut selvästi esille ne sisäiset haavat, jotka tällä hetkellä ovat Naton sisällä. Tuntuu siltä, että Suomessa tämä viesti ei poliittiselle johdolle tahdo mennä perille. Nato ei ole se, mikä se oli ennen Irakiin hyökkäystä. Ranska ja Saksa ovat kerta kaikkiaan päättäväisesti irtisanoutuneet Irakiin hyökkäyksestä eivätkä kovin hevin tule suostumaan Yhdysvaltojen uusiinkaan vaatimuksiin ja ehdotuksiin. On myöskin niin, että Yhdysvallat, oikeastaan niin kuin Irakin sota osoitti, lähti siitä, että Natoa ei edes tarvita. Jos Ranska ja Saksa eivät suostu Yhdysvaltojen sanelemiin ehtoihin, sitten muodostetaan, niin kuin he sanovat, "coalition of the willing" eli "halukkaiden koalitio", niin kuin muodostettiin.

Mutta me olemme nähneet myöskin, mihin tämä on näissä maissa johtanut. Se on johtanut erinomaisen suuriin kriiseihin niin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa kuin esimerkiksi Tanskassa. Kun tanskalaiset lähtivät tätä tukemaan, myös Tanskassa aletaan kysyä, kuinka paljon hallitus perusteli omia näkemyksiään valheilla. Nyt Amerikassahan johtavat demokraatit aivan suoraan sanovat Bushia valehtelijaksi. Silloin tietysti herää kysymys siitä, kuka teki Suomen arvion siitä, kun pääministeri Lipponen ilmoitti keskustelussa Bushin kanssa, että Suomi arvostaa Bushin johtajuutta, kuka oli se, joka oli tämän arvion tehnyt. Minun mielestäni se keskustelu pitäisi käydä. Mielestäni muodollinen keskustelu siitä, että on vuodettu salaisia papereita, on mielestäni suurin piirtein loppuun käyty. Nyt pitäisi lähteä keskustelemaan siitä sisällöstä: kuka oli tämän arvion tekijä. Mielestäni pääministerihän ei voi esittää Yhdysvaltojen presidentille mitään omia ajatuksiaan, vaan ne ovat Suomen hallituksen linjanvetoja, jotka sitten nousevat keskusteluun.

Puhemies! Näyttää siltä, että Irakista tulee uusi Vietnam, ehkä vähän eri tavalla. Amerikka ei kuitenkaan pääse eroon siitä sillä tavalla kuin on ajateltu. Kyllä mielestäni tämä on niin tärkeä kysymys, että tämä vaatisi selonteon koko eduskunnalle siitä, mitä Irakissa on tapahtunut, mitä Suomi on sanonut, mitä Suomi on luvannut ja mitä Suomi aikoo tehdä, ei pelkästään ulkoasiainvaliokunnalle. Tämä on niin suuren luokan kysymys tämän päivän maailmassa. Siihen liittyy mielestäni myöskin Naton sisäinen tilanne. Tämä jos mikä vaatisi — ja toivoisin mahdollisimman nopeaa — keskustelua eduskunnassa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen ed. Elon kanssa suurin piirtein samaa mieltä Irakin sodan vaikutuksista Naton tilanteeseen. Mutta haluaisin täydentää sitä parilla huomiolla, jotka suomalaisessa keskustelussa ovat jääneet kokonaan ulkopuolelle.

Kyllä Nato on mukana Irakissa. Nato on tehnyt yksimielisesti päätöksen siitä, että se tukee esimerkiksi kahden Nato-maan eli Puolan ja Espanjan joukkoja erilaisilla logistisilla toimilla. Tämän lisäksi Nato on tehnyt yksimielisen päätöksen, kuten Naton näissä asioissa on tapana tehdä, siitä että myöskin Ukrainaa ja eräitä muita Naton ulkopuolisia maita niiden toimiessa Yhdysvaltain johtamissa niin sanotuissa vakausjoukoissa tuetaan myös Naton taholta. Kolmanneksi vielä, Nato myöskin jo ennen Irakin sotaa teki Turkkia koskevan päätöksen, jossa se antoi tietynlaista tukea, joka ei kuitenkaan ollut aivan sellaista kuin Yhdysvallat alun perin tavoitteli. Kuitenkin Nato on mukana myös Irakin kriisissä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin on. USA ei tarvitse Natoa Euroopassa samalla tavalla kuin aikoinaan, mutta se tarvitsee Natoa tällaisten operaatioiden tukijana ja yhteistyökumppanina siitä huolimatta, että sillä oli vaikeuksia saada Nato-kumppaneitaan tähän Irak-operaatioon mukaan. Meidän pitää myös tässä yhteydessä miettiä, mikä on meidän liikkumavaramme ja todellinen mahdollisuutemme, miettiä näitä asioita: menemmekö ja minkälaisiin operaatioihin Irakiin vai emmekö mene, onko se erilaista silloin, kun olemme Naton ulkopuolella, kuin silloin, kun olisimme Naton jäseniä. Minä näen, että tuska olisi ehkä kovempi ja ehkä paineet vielä suurempia ja meidän liikkumavaramme pienempi, jos olisimme Naton jäseniä, ihan tässäkin tilanteessa ja tässä keskustelussa, jota nyt käydään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajien vastalause koskien lisätalousarviota, erityisesti kohtaa Irakin siviilikriisinhallintatoimista, on itse asiassa poikkeuksellisen tärkeä. Tässä ovat hyvin merkittäviä puheenvuoroja käyttäneet edustajat Kuoppa, Laakso, Uotila, Elo ja eräät muut aihepiiristä. Itse olen oikeastaan hämmästynyt tästä keskustelusta, jota nyt käydään lisätalousarvion yhteydessä. Ei tätä nyt täysin tyhjälle salille käydä, mutta olisi kuvitellut, että tämäntapaista keskustelua käydään eduskunnassa huomattavasti suuremmin otsikoin kuin sitä nyt parhaillaan käydään. Aihe on tärkeä. Meidän täytyy pystyä muodostamaan kantamme tässä asiassa. Kiitos siitä vasemmistoliitolle, että olette nostaneet tämän ongelman esille tällä vastalauseellanne. Minä en kuitenkaan yhdy sen vastalauseen johtopäätöksiin. Se on tässä sanottava saman tien. Aihe on tärkeä. Hyvä, että se on nostettu esille, mutta johtopäätöksistä me joudumme nyt tätä debattia käymään, ja senpä takia on tärkeää, että tämä aihe on tässä esillä.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltain hallitus oli todella aidosti huolissaan siitä, että Irakin hallitus ei noudattanut YK:n päätöksiä. Yhdysvaltain hallitus oli niin huolissaan tästä YK:n päätöksistä piittaamattomuudesta, että joutui pistämään Irakin silloisen hallituksen YK:n päätösten edellyttämään kuosiin YK:n päätösten vastaisesti. Näinhän Yhdysvallat tässä toimi. Asetelma on tietysti hyvin erikoinen, ja se, että Yhdysvallat toimi Irakin sodassa vastoin kansainvälisen oikeuden periaatteita, vastoin YK:n päätöksiä, ei tietenkään ole jäänyt ilman seurauksia. Sen takia me olemme myös tässä tilanteessa nyt juuri aidossa debatissa.

Kansainvälinen oikeus ja YK:n peruskirja tietysti oikeuttaa voimankäyttöön. Se oikeuttaa voimankäyttöön kahdessa eri tilanteessa: Se oikeuttaa itsepuolustukseen, ja se oikeuttaa silloin, kun turvallisuusneuvosto valtuuttaa voimankäytön, kun kansainvälinen rauha ja turvallisuus ovat uhattuina. Nämä ovat itse asiassa, arvoisa puhemies, ne kaksi ainoata seikkaa, joilla kansainvälisen oikeuden, YK:n peruskirjan, pohjalta voimaa voidaan käyttää.

Nyt Yhdysvallat käytti voimaa. Emme voi nähdä tässä selkeätä itsepuolustusta, vaikka tämä joukkotuhoaseproblematiikka nostettiinkin esille ja molemmat keskeiset hallitukset sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa totesivat joukkotuhoaseiden muodostaman uhan ja sitä kautta haettiin sitä itsepuolustusargumenttia, mutta se on ilmeisen ilmassa oleva, kuten me tässä havaitsemme. Tällä sotilaallisella operaatiolla ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä takanaan, jolloin se oli hyökkäystoimi. Se oli aidosti hyökkäystoimi. Siinä suhteessa tietenkin olemme tässä hyvin hankalassa tilanteessa.

Itse asiassa, arvoisa puhemies, tämä on ollut hyvin kallis sotilaallinen operaatio. Onhan se oikeastaan järkyttävää todeta, jos ottaa ihan näitä mittasuhteita, että jo keväällä Yhdysvalloissa kongressissa käsiteltiin lisätalousarvio, joka oli 70 miljardia dollaria, ja nyt juuri on kongressissa käsittelyssä ollut uusi lisätalousarvio koskien Irakin sotaa. Nyt summat liikkuvat 87 miljardissa dollarissa. Nämä luvut ovat käsittämättömiä. Ne ovat käsittämättömän suuria. Annan vain, arvoisa puhemies, tähän yhden vertailukohdan, joka suhteuttaa tätä problematiikkaa:

Koko globaali kansainvälinen kehitysyhteistyö, siis se yhteistyö, jota harjoitetaan multilateraalisesti — Maailmanpankista YK-järjestelmään — ja bilateraalisesti kahdenkeskisenä kehitysyhteistyönä, on dollarimääriltään 55 miljardia dollaria. Yhdysvallathan on yksi suhteellisesti ottaen heikoimpia kehitysavun antajia, ja kysymys on tietysti ollut Yhdysvalloissa "resurssipulasta". Tämä resurssipula tietysti suhteutuu. Tämä tietenkin suhteutuu, kun kolminkertainen summa lisätalousarviossa voidaan antaa Irakin sotaoperaatioon suhteessa siihen, mitä koko globaali järjestelmä antaa kehitysyhteistyöhön. Meidän on syytä tunnistaa nämä reunaehdot tässä prosessissa.

Mutta mikä on tilanne tällä hetkellä? Irakissa on käyty sota, kansainvälisoikeudellisesti laiton sota. Siellä on hyvin epästabiili tilanne. Siellä on ehdoton tarve tilanteen rauhoittamiseen. Siellä on myöskin ehdoton tarve yhteiskunnan ylösrakennukseen. Siellä on ehdoton tarve jälleenrakennukseen. Irakilaiset kärsivät, ja kansainvälinen yhteisö joutuu kantamaan myöskin tässä tilanteessa vastuuta.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta on hyvin keskeistä se, että YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt päätöslauselman 1511, jota tässä on referoitu, joka oikeuttaa — ja nyt, arvoisa puhemies, alleviivaan: oikeuttaa — jäsenmaat osallistumaan sekä sotilaallisesti että taloudellisesti Irakin tilanteen ylösrakennukseen. (Ed. Laakso: Mutta ei edellytä!) Kysymys on oikeutuksesta, ja oikeutus on tässä tapauksessa kaikkein olennaisin, koska se merkitsee tietysti silloin sitä, että YK-järjestelmä, kansainvälinen yhteisö, kantaa huolta ja kantaa vastuuta siitä, missä Irakissa tällä hetkellä ollaan.

Tämä YK:n päätöslauselma, arvoisa puhemies, ei tee tuota Irakin sotaa muuksi kuin se oli. Se ei muuta lainkaan sen kansainvälisoikeudellista perustaa ja pohjaa. Siinä mielessä minusta vasemmistoliiton eriävä mielipide on erikoinen. Se on erikoinen, koska se ikään kuin on nyt kyseenalaistamassa YK:n arvion tässä asiassa. Vasemmistoliitto syyllistyy lähes samaan tilanteeseen kuin Yhdysvallat syyllistyi: piittaamattomuuteen siitä, mitä YK:ssa päätetään. Yhdysvallat suhtautui piittaamattomasti, ja nyt vasemmistoliitto tällä omalla eriävällä mielipiteellään suhtautuu piittaamattomasti siihen, miten YK tilannetta arvioi.

Arvoisa puhemies! Tässä on myöskin huomioitava se, kun me joudumme tietysti nyt Suomessa tätä keskustelua käymään siitä, tulisiko suomalaisten toimia tässä tilanteessa, toimia YK:n päätöslauselmien mukaisesti — minun mielestäni tulisi toimia YK:n päätöslauselmien mukaisesti; me emme suhtaudu piittaamattomasti siihen, miten YK tässä asiassa toimii; ja looginen johtopäätös tässä on myöskin täsmälleen sama kuin YK:lla itsellään tehdessään tämän päätöslauselman — että tällä päätöslauselmalla ei muuteta Irakin sodan kansainvälisoikeudellista pohjaa. Sitä ei legalisoida tässä tilanteessa. Hyökkäystä ei tehdä tässä suhteessa ei-hyökkäykseksi, kun olemme tässä tilanteessa.

Haluaisin sen verran debatoida myöskin vasemmistoliiton edustajien suuntaan, kun täällä todettiin, että Suomen ei tule osallistua kaiken maailman selkkauksiin, jos ei ole pakko, että maailma on pienentynyt, arvoisat kollegat, maailma on pienentynyt, ja meidän on syytä olla vastuuntuntoisia globaaliyhteisön jäseniä. Meidän ei tietenkään tarvitse kaiken maailman selkkauksiin osallistua, jos ei ole pakko, mutta meidän on hyvä osallistua tilanteisiin, joissa me voimme vaikuttaa myönteisellä tavalla yhteiskuntien kehitykseen, auttaa tilanteessa, jossa ihmiset kärsivät.

Minä haluaisin edelleen kyseenalaistaa tätä vasemmistoliiton argumentaatiota siitä, että me nyt juuri tällä päätöksellä lisätalousarvion yhteydessä ikään kuin legalisoisimme tuon hyökkäystoimen, ottamalla kolme esimerkkiä, joissa Suomi on ollut aktiivisesti mukana tuon sodan jälkeen Irakin tilanteessa.

Presidentti Ahtisaari YK:n pääsihteerin pyynnöstä selvitti tuota hirvittävää räjähdysonnettomuutta, terrori-iskua YK:n rakennuksiin Irakissa. Presidentti Ahtisaari vieraili alueella, eivätkä presidentti Ahtisaaren toimet tässä suhteessa legalisoineet tuota Yhdysvaltain sotaa, ei missään muodossa.

Täällä viitattiin jo ihmisoikeusasiantuntija Helena Rantaan ja hänen rooliinsa joukkohautojen tuhojen analyysissa. Tässäkään suhteessa tämä toimenpide, jossa suomalainen on aktiivisesti kansainvälisen yhteisön pyynnöstä mukana, ei ole legalisoimassa Yhdysvaltain hyökkäystointa.

Kolmanneksi vielä, on otettava huomioon myöskin se, että suomalaiset ovat jo osallistuneet — alleviivaan jo-sanaa tässä — suomalaiset ovat jo osallistuneet siviilikriisinhallintatoimiin Irakissa. Siellä on ollut yhdeksän palomiestä jälleenrakennustöissä viime kesänä (Ed. Laakso: YK:n pyynnöstä!) — YK:n pyynnöstä YK:n toiminnoissa, ja Suomen hallitus tällä lisätalousarvioesityksellään lähtee tiukasti liikkeelle siitä, että Suomi ei tässä operoi itsenäisesti vaan nimenomaan YK:n antaman mandaatin pohjalla. Tämä, arvoisa puhemies, on erinomaisen tärkeää tässä havaita. Siinä suhteessa pidän tärkeänä, että me käymme tämän keskustelun eduskunnassa, avoimesti katsomme tämän tilanteen.

Mutta minusta on olennaista se, että suomalaiset ovat vastuullisia kansainvälisen yhteisön jäseniä; että me tunnistamme ongelmakohdat, ongelmapisteet, maailmalla; me suhtaudumme kriittisesti, niin kuin Suomen hallitus on suhtautunut kriittisesti itse tähän prosessiin, joka on taustalla; mutta me emme väistä vastuutamme aktiivisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On oikein, että YK:n roolia Irak-keskustelussa korostetaan. Haluan vielä ed. Kimmo Kiljuselle selventää tätä tilannetta: Palomiesten lähettäminen Irakiin tapahtui YK:n erityisjärjestön pyynnöstä. Samoin ne muut toimenpiteet, mitä Suomi on suunnitellut, ovat tapahtuneet YK:n tai sen erityisjärjestöjen pyynnöstä. Muun muassa presidentti Ahtisaaren rooli tuli YK:n pääsihteerin pyynnöstä.

Mutta nyt, ed. Kiljunen, olisi hyvä, että asettaisitte itsellenne kysymyksen, kenen pyynnöstä Suomi on nyt lähettämässä poliiseja Irakiin. Poliisien lähettäminen Irakiin ei tapahdukaan YK:n pyynnöstä eikä YK:n erityisjärjestöjen pyynnöstä, ed. Kiljunen, vaan poliisien lähettäminen Irakiin on tapahtunut Yhdysvaltain pyynnöstä ja tässä konkreettisessa tilanteessa Ison-Britannian pyynnöstä, kahden sotaan keskeisimmin osallistuneen valtion pyynnöstä. Ongelmaksi tämän tilanteen tekee se, että poliisihallinto on kiinteästi sidoksissa miehittäjähallintoon, (Puhemies koputtaa) miehittäjävaltaan, ja sen takia meidän täytyy pohtia tätä kysymystä eri puolilta, ja tässä kulkee juuri vasemmistoliiton (Puhemies koputtaa) ja hallituksen välinen raja. Me emme pidä oikeana sitä, että tällä tavalla osallistutaan miehittäjävaltioiden toiminnan tukemiseen.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen vertasi vasemmistoliittoa ja USA:ta ja väitti meidän USA:n lailla vähättelevän YK:n turvallisuusneuvoston yksimielistä päätöstä. (Ed. K. Kiljunen: Siltä näyttää!) Jos se näin on, niin kokeeko ed. Kiljunen Suomen vähättelevän tätä lokakuun 16. päivä tehtyä turvallisuusneuvoston päätöstä myös siinä tapauksessa, että Suomi ei vastoin YK:n turvallisuusneuvoston oikeutusta ja toivetta lähetä sotilaallista voimaa Irakiin? (Ed. Laakso: Lähettävätkö Ranska tai Saksa?) Onko se päätöslauselman vähättelyä, ja joutuuko Suomi siinä sitten samanlaiseen YK:n vähättelijän ja ylenkatsojan rooliin kuin USA aiemmin?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa, jos Suomi lähettää poliiseja Irakiin tai sen naapurimaahan Jordaniaan, mehän lähetämme heitä nimenomaan miehittäjävaltioitten eli Ison-Britannian tai USA:n johdon ja komennon alaisuuteen kouluttamaan irakilaisia poliiseja. Kyllä minun mielestäni tässä myöskin tätä kautta tuetaan, myönnetään se taikka ei, välillisesti miehitystä. En pidä tätä oikeana lähtökohtana tässä vaiheessa, kun kriisi on näin akuutti ja tilanne vaarallinen, enkä minä halua, että Helena Rantakaan joutuisi omaa henkeään uhanalaiseksi laittamaan menemällä tällä hetkellä Irakiin. (Ed. Laakso: Siksi sitä on siirretty!)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajien argumentointi on retorisesti vaikuttavaa, mutta sisällöllisesti se on yllättävän köykäistä. Minusta tuntuu yllättävältä, että ed. Laakso toimii, ikään kuin hänellä olisi lukihäiriö. Tässä valiokunnan kannanotossakin viitataan selkeästi 16.10.2003 turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymään Irakin päätöslauselmaan 1511. Mitä siinä sanotaan? Päätöslauselma oikeuttaa ja kehottaa YK:n jäsenmaita osallistumaan Irakin sodan jälkihoitoon sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Tämähän on selkeästi YK:n päätöslauselma, yksimielisesti hyväksytty. Siis kehotetaan osallistumaan sodan jälkihoitoon. Nyt Suomen hallitus on ilmaissut valmiutensa osallistua tähän sodan jälkihoitoon, ja tämä yhtäkkiä koetaan ongelmaksi.

Ed. Uotila sanoi, että minä vertaan ikään kuin vasemmistoliiton kantaa Yhdysvaltojen kantaan siinä mielessä, että vähätellään YK:n päätöstä. Aivan niin, te vähättelette YK:n päätöstä, kun väitätte, että jos Suomi osallistuu siviilikriisinhallintaoperaatioon, (Puhemies koputtaa) se ikään kuin legalisoisi USA:n sotatoimet. Se ei sitä tee. Te vähättelette sitä prosessia, joka YK:ssa tässä asiassa on läpikäyty.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ottamatta kantaa nyt varsinaisesti tähän lähettämiseen tai ei haluaisin kuitenkin tuoda tämmöisen mielenkiintoisen argumentin, joka Ihmisoikeusryhmässä tuli esille, kun meillä vieraili siellä irakilainen lääkäri. Hän kertoi, että tällä hetkellä valtaosa poliisivoimista on entisiä baath-puolueen jäseniä, elikkä siellä on samat ihmiset vallassa kuin jo Saddam Husseininkin aikana. Tällä hetkellä siviiliväestön piirissä on suurta pelkoa siitä, että myöskin toimintatavat ja menettelyt ovat sitä samaa linjaa. Tällä hetkellä monet ihmiset eivät todellakaan uskalla edes turvautua nykyisiin poliisivoimiin. Tämä seikka olisi mielestäni hyvä myöskin ottaa huomioon, jos Suomi todellakin ajattelee, että meiltä löytyy sitten sellaista tietotaitoa, että me voisimme todella lähteä muuttamaan Irakin poliisivoimien asennoitumista ja sitä historiaa, mikä sillä on.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että jokaisella YK:n jäsenvaltiolla on tietenkin oikeus suvereenisti päättää, miten asianomainen valtio osallistuu Irakin jälleenrakennuksen tukemiseen. En aseta tätä YK:n päätöslauselmaa kyseenalaiseksi, vaikka tiedänkin sen syntyneen Yhdysvaltain voimakkaan diplomaattisen ja poliittisen panostuksen tuloksena. Mutta Ranska ja Saksa ja Venäjä ilmoittivat jo tämän päätöslauselman hyväksymisen yhteydessä, että ne eivät tule lähettämään joukkoja siitä huolimatta, että päätöslauselma toivoo ja kehottaa Irakin jälleenrakennuksen sotilaalliseen ja taloudelliseen tukemiseen; nämä maat ovat valinneet itse ne keinot, miten ne osallistuvat. Ne eivät lähetä joukkoja.

Aivan samalla tavalla myös Suomen pitää itse valita, että me emme osallistu irakilaispoliisin kouluttamiseen tilanteessa, jossa, kuten ed. Essayahkin totesi, on koko joukko ongelmia ja jossa poliisivoimien kouluttaminen tapahtuu kahden päämiehittäjävaltion alaisuudessa ja (Puhemies koputtaa) selvästikin osana sitä tavoitetta, että Yhdysvallat saa miehitykselle asettamansa poliittiset ja strategiset tavoitteet toteutetuiksi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin on määräraha tähän toimintaan, ja sitä kautta se mahdollistuu. Mutta niin kuin ed. Kimmo Kiljunen totesi, tässä on tämä YK:n päätös taustalla, ja totta kai hallitus, joka linjaa meidän ulkopolitiikkaamme utvassa ja muuten, aikanaan tekee erikseen päätökset tästä asiasta. Valtiovarainvaliokunta mielestäni ei ole tässä ulkopolitiikkaa tehnyt, vaan on hallituksen esityksen mukaisesti mahdollistanut rahoituksen tälle tehtävälle. Vasemmistoliitto nyt yrittää vääntää tätä asiaa mielestäni aivan väärään suuntaan.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jälleenrakentamisessa ja humanitaarisessa avussa on selvä ero. Puuttumatta nyt siihen, mitä on Irak-sodan jälkeen tapahtunut, niin muistan varsin hyvin sen eduskuntavaalikampanjan, jossa Irak-kysymys oli keskeinen kohta. Siinä kampanjassa todettiin kyllä lähes yksimielisesti, ainakin ymmärsin sen näin, että mikäli YK:n valtuutusta USA ei saa, niin me emme sitten osallistu jälleenrakentamiseen, mutta kylläkin humanitaariseen apuun.

Kyllä pikkasen yllätyin, kun huomasin, että tämä, mitä silloin pidettiin varsin tärkeänä ja mitä korostettiin, on nyt täysin unohtunut. Nyt menee kyllä rahaa jälleenrakentamiseen. En minä sitä vastusta, mutta minä ihmettelen, miten se, mitä pidettiin niin tärkeänä puoli vuotta sitten, on nyt unohtunut. Siinä vaalikampanjassa ja niissä tv-keskusteluissa viitattiin myöskin Suomen—Neuvostoliiton sotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi ja me jouduimme sotakorvausvelvolliseksi, ja kysyttiin, minkä takia Suomi aina joutuu maksamaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vastalauseen sisältö on se ongelma, ei se argumentaatio, joka tässä ympärillä kulkee.

Ed. Laakso totesi, että jokainen maa voi suvereenisti päättää, täyttääkö se tuon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman vai ei. Aivan totta, luonnollisesti, siitä me juuri täällä puhumme. Jos Ranska ja Saksa — otetaan tämä ed. Laakson esittämä kysymys — päättäisivät osallistua Irakin jälleenrakennukseen sotilaallisesti tai taloudellisesti, onko vasemmistoliiton edustajien kanta sen mukainen, että tällä teolla itse asiassa Ranskan ja Saksan hallitukset muuttaisivat oman aikaisemman asennoitumisensa siinä suhteessa, että Irakin sota tulisikin kansainvälisoikeudellisesti legaaliksi? Ei tietenkään, ei tietenkään. Tämä on kuitenkin teidän perusteenne juuri nyt, kun te hyökkäätte hallitusta vastaan, toteatte, että tällä siviilikriisinhallintatoimella, johon hallitus tässä lisätalousarviossa pyytää eduskunnalta lupaa, me ikään kuin olisimme legalisoimassa tuon sodan, joka on ollut kansainvälisoikeudellisesti laiton, luonteeltaan hyökkäyssota. Haluan tätä tiedustella vasemmistoliitolta, muuttuisiko Ranskan ja Saksan hallituksen kanta tässä muodossa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan yksiselitteisesti todeta ed. Kiljuselle sen, että en ole itse käyttänyt sellaista argumenttia, että tämä päätös, syntyypä se mihin suuntaan tahansa, legalisoisi tämän Yhdysvaltain hyökkäyksen. Mutta ongelma onkin toinen. Tämä päätös saattaa antaa sen kuvan, että me legalisoimme miehityksen, emme hyökkäystä, vaan miehityksen. Poliisijoukkojen, poliisien, kouluttaminen on kiinteästi sidoksissa Yhdysvaltain ja Englannin, kahden tärkeimmän Irakin miehittäjävaltion, strategisiin ja taktisiin tavoitteisiin Irakissa tällä hetkellä.

Sen takia, samalla kun hyväksyn humanitaarisen avun antamisen Irakille ja katson, että Suomen on välttämätöntä olla mukana eräissä toimenpiteissä, kuten esimerkiksi palomiesten lähettämisessä, Helena Rannan projektissa, miinanraivaustyössä ja eräissä muissakin, en hyväksy sitä, että Suomi osallistuu tämän miehityksen legalisointiin tukemalla poliisien koulutusta, vaikkakin se tapahtuu nyt Irakin ulkopuolella, mutta tavoitteena on tulevaisuudessa, että se tapahtuu Irakin sisällä.

Sanon myös suoraan sen, että tätä päätöstä on edeltänyt tavattoman voimakas vaikuttaminen Suomeen, joka vaikuttaminen on tapahtunut diplomaattikanavien kautta kirjeitse, keskusteluilla. Yhdysvallat ja Englanti ovat tehneet viime kuukausien aikana kovasti työtä, jotta Suomi saadaan tekemään tällainen päätös.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen pahoillani, jos siirrän keskustelun ainakin vähäksi aikaa tuolta Irakista lähemmäksi kotimaan kamaraa. Joka kuuntelee tätä keskustelua, toteaa, että täällä ei ole juuri muusta puhuttu kuin Irakista. Siihen on tietysti olemassa hyvä selityskin, koska tämä hallituksen esitys vuoden 2003 toiseksi lisätalousarvioksi ei juuri sinällään mitään ihmeellistä pidä sisällään. Sinänsä se on, voisi sanoa, tämmöinen korjauskirja. Jos on vähän arvioitu rahoja, menoja ja tuloja, joissain paikoissa väärin, niin niitä sitten oiotaan toiseen asentoon.

On tietysti sinänsä mielenkiintoista, että keskustelu sattuu sille päivälle, jolloin on pidetty hallituksen suuri, salainen ja suljettu työllisyysseminaari. Tietysti uutisista olemme voineet kuulla, mitä erilaiset järjestöt ovat siellä esittäneet, mutta minkään näköistä viestiä seminaarista ei ainakaan hallituksen puolelta tähän saliin ole tälle päivälle tuotu tähän keskusteluun. Tietysti olisi ollut mahdollista myös tässä lisätalousarviossa reagoida jollain tavalla nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen, (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) koska esimerkiksi pari viikkoa sittenhän tänne eduskuntaan tuli korjauskirje, jossa muun muassa alennettiin yhteisöveron tuottoa tälle vuodelle. Samaan korjauskirjeeseen olisi tietysti voinut sisällyttää mahdollisesti joitain toimenpiteitäkin, joilla voitaisiin vähän asioita parantaa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. (Ed. Ala-Nissilä: Ei kutsuttu eduskunnasta ketään!)

Tällä hetkellä tietysti odotellaan sitä, mitä tapahtuu ylipäätään yritysverotuksen uudistamisessa. Se on tärkeä asia koko kansantalouden kannalta ja myös työllisyyden kannalta. Investoinnit esimerkiksi yrityksissä eivät ole kovin suuret tällä hetkellä. Se johtuu kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että taloudellinen kehitys ei ole ollut hyvää viime aikoina, joten ei ole näköpiirissä sen suuntaista, että välttämättä voisi investoida juuri nyt, ja toinen seikka on sitten se, että nämä yritysveroratkaisut ovat auki, jolloin yritykset eivät vielä tiedä, mitä tapahtuu, ja sen takia pidättäytyvät tekemästä mittavia investointipäätöksiä. Toivottavasti esitykset ja hallituksen päätökset näistä verouudistuksista mahdollisimman pian tehtäisiin, jotta eri toimijat markkinoilla tietäisivät, missä mennään.

Puhemies! Täytyy todeta yksi positiivinen asia tässä lisätalousarviossa. Se on se, että autoveron tuottoarviota korotetaan 250 miljoonalla eurolla johtuen siitä, että autokauppa on käynyt kovaa vauhtia tänä vuonna. Lisäksi myös se tietää lisätuloja arvonlisäveron osalta, ja sekin on hyvä asia. Se kertoo myös siitä, että jos tehdään oikeanlaisia veropäätöksiä, esimerkiksi kun autoverotuksen osalta veroa alennettiin, niin se tuo dynaamisia vaikutuksia talouteen. Tästä voidaan ottaa mallia moneen muuhunkin tulevaan veroratkaisuun.

Toinen asia, mikä on myönteinen, on se, että valtio säästää tänä vuonna korkomenoissa rahaa reippaat toistasataa miljoonaa euroa. Se johtuu siitä, että korkokanta Euroopassa ja voi sanoa koko maailmassakin on poikkeuksellisen alhainen. Kauanko tämä tilanne jatkuu? Todennäköisesti se ei voi pitkään jatkua, ei ainakaan näin alhaisella tasolla. Tietysti lehdistä olemme voineet lukea eri laitosten ennusteita siitä, koska korkokanta Euroopassa lähtee nousemaan, mikä sitten tietysti aiheuttaa myös valtiolle lisälaskun, koska valtiolla edelleen on suuri määrä ulkomaista velkaa, on se sitten euromääräistä, pääosin euromääräistä, tai jossain muussa valuutassa.

Mutta huoli korkokannan noususta koskettaa myös sitä valtavaa joukkoa asuntovelallisia, joita Suomessa on. Pitää olla tosissaan tarkkana siinä, kun asuntolainaa ottaa, minkälaiseen viitekorkoon sen sitoo, ja riippumatta siitä, mihinkä sen on sitonut, todennäköisesti kuitenkin tulevaisuudessa lainojen korot tulevat nousemaan ja se voi tuoda ongelmia monille suomalaisille. Kun nyt ollaan tekemässä verouudistusta, johon myös liittyy pääomaverokannan toivottavasti tehtävä alennus, niin se myös vaikuttaa siihen, millä tavalla asuntovelalliset voivat vähentää omassa verotuksessaan korkomenojaan. Täytyy toivoa, että tässä yhteydessä pidetään huoli myös siitä, että asuntovelallisia muistetaan.

Voidaan aivan hyvin eriyttää nämä päätökset, ei välttämättä tarvitse käyttää tulevaisuudessa alijäämähyvitystä asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutena, voidaan myös rakentaa jonkinnäköisiä muita instrumentteja. Toivottavasti ne tiedot ja huhut, jotka ovat kiirineet eri puolilta ja jotka kertovat siitä, että mahdollisesti heikennetään asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta, ovat vääriä huhuja. Toivottavasti hallituksella on rohkeutta ja kanttia tehdä tässäkin asiassa oikeita ratkaisuja.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia havaintoja lisäbudjetin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta, kun näyttää siltä, että tämä Irak-asia tällä erää puitiin jo loppuun.

Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston jäsenenä olin mukana tekemässä esitystä eduskunnalle jo vuonna 2000, jolloin lasten ja nuorten psykoterapiaan ensimmäisen kerran korvamerkittiin rahaa, kun nähtiin, että jonot lastenpsykiatriassa olivat todella pitkiä ja hoitoonpääsy on vienyt kuukausia, jopa vuosia. Tämä keskustelu on nyt vellonut koko kevään ja kesän ja syksynkin täällä eduskunnassa, ja myöskin valiokunnassa näimme tärkeänä sen, että nyt lopulta selkiytetään kuntien, valtion ja Kelan työnjako, jotta ei joka vuosi tule näitä paniikkiratkaisuja, ja mietitään, miten lasten ja nuorten psykoterapia hoidetaan. Tästähän me olemme saamassa ehkä jo tällä viikolla ministeriön työryhmältä selvityksen ja sen puitteissa voimme jatkaa varsinaisen budjetin osalta käsittelyä. Valiokunnassahan totesimme, että otamme perusteellisemmin kantaa lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden järjestämiseen liittyviin kysymyksiin, kun käsittelemme ensi vuoden talousarviota.

Nythän lisäbudjettiin on tulossa 4 miljoonaa euroa, mutta vastalauseessa esitetään vielä lisäyksenä 2 miljoonaa euroa. Kun me kuitenkin elämme nyt jo marraskuun puolivälissä, niin näimme, mitkä resurssit pystytään käyttämään tämän vuoden aikana, joten emme tässä yhteydessä lisänneet muuta kuin sen 4 miljoonaa euroa, joka myöskin Kelalta toivomuksena tuli.

Puhemies! Ihan lyhyesti vielä näihin tieliikennerahoihin. Kun täällä eräs edustaja tiedusteli sitä, millä tavalla saadaan uutta rahoitusta tiemäärärahoihin, haluaisin tässäkin yhteydessä tuoda esille sen, että parhaillaan istuu ministerityöryhmä, joka miettii erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, (Puhemies koputtaa) ja myöskin liikennejaostossa lähdimme siitä, että varsinaisen talousarvion yhteydessä tähänkin asiaan palataan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voisi sanoa, että Suomessakin on siirrytty sellaiseen parlamentaariseen järjestelmään, että ei niin pientä asiaa, etteivät Irak ja Irakin kautta nousevat kannanotot voisi tulla näkyviin. Vaikka nyt keskustelemme hallituksen toisen lisätalousarvion hyväksymisestä valtiovarainvaliokunnan mietinnön pohjalta, niin mielestäni tätä keskustelua on lämpimästi sävyttänyt se, miten tähän sisältyy ja miten tähän asiaan voidaan vetää mukaan Irakin kriisi ja suomalaisten osallisuus ja osallistuminen sen jälkihoitoon.

Minusta on jäänyt vähän pientä selvitystä vaille se, kuinka tämä asia vuosi sitten nousi näkyviin ja kuinka vuosi sitten tässä vaiheessa syksyä tunnelmana olemassa, että tavalla taikka toisella USA menee mukaan Irakiin joko yksin tai liittolaisten kanssa. Lähinnä itseäni mietitytti se, meneekö USA sinne Naton kanssa, jolloin tämä Nato-henkisyys voisi kasvaa taikka taittua tässä asiassa, ja sitä vääntöä käsittääkseni käytiin koko loppuvuosi.

Tämän asian puitteissa täällä tänään on mielestäni kuultu aika mielenkiintoinen näkemys ja keskustelunavaus siitä, mitä vasemmistoliiton edustajat, erityisesti edustajat Laakso ja Kuoppa, ovat tässä ylläpitäneet, ja voisi sanoa, että enempi tätä YK-rintamaa ed. Kimmo Kiljunen on täällä pinnalla pitänyt. Mutta käsittääkseni tässä on jäänyt kuitenkin pientä selvitystä vaille se, kuinka tämä Irakin kriisi on vaikuttanut myöskin kotimaiseen politiikkaan, suomalaiseen politiikkaan. (Ed. Ala-Nissilä: Mihin rintamaan edustaja kuuluu?) — Kun tähän asiaan ed. Ala-Nissilällä ei ole rintamasta selvää, niin ehkä voisi olla niin, että ed. Ala-Nissilä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana voisi edustaa nyt poissaolevia ministereitä tässä ulkopoliittisessa linjauksessakin ja ottaa sitä kautta kantaa siihen, jos tässä puheenvuorossa tulee joitain epäkohtia tarkennettaviksi.

Herra puhemies! Tietysti täytyy sanoa, että vuosi sitten tätä asiaa suurella mielenkiinnolla selvitettiin ja pohdittiin, kuinka tämä tulee vaikuttamaan suomalaiseen politiikkaan, Suomessa tulevien eduskuntavaalien uskottavuuteen ja linjaukseen. Ehkä tuntuu näin jälkikäteen ajatellen vähäpätöiseltä se, oliko sillä mitään merkitystä. Merkitystä tietysti ei syntynyt siinä määrin olevaksi, koska Irakin sota syttyi vasta vaalien jälkeen. Mutta olen kyllä myöskin sitä mieltä, että kun vaalikeskusteluissa ja -taisteluissa käytettiin tätä Irak-korttia tavalla taikka toisella, hyödyksi taikka haitaksi, niin jos se sota olisi syttynyt pari viikkoa aikaisemmin, tuskin siihen entisen opposition kokoista aukkoa olisi syntynyt, millä vaalin tulos olisi näin sinetöity ja näin vahvistettu ja näin tämä linjaus Suomessa myöskin hallituksen muodostamisessa tavallaan uuteen uskoon olisi saatu. Luulen, että jos niin olisi käynyt, että sota olisi pari viikkoa aikaisemmin syttynyt, niin vanha hallitus olisi ehkä ollut pohjaltaan vahvemmilla osilla kuin se tänä päivänä on.

Siinä mielessä voidaan katsella ja tarkastella tätä asiaa siltä rintamalta, kuinka vasemmistoliiton osuus ja asema sitten tässä asiassa olisi ollut, olisiko vasemmistoliitto ollut halukas edelleenkin jälleenrakentamisen vastustamiseen Irakissa vai olisiko ollut haluja enempi tälle rakentamispuolelle, mitä tässä mietinnössä nyt hyvin pieneltä osin näitten varojen osalta linjataan ja ohjataan. Mutta tämä keskustelu, mitä täällä on käyty, on kyllä antanut viitteitä siitä, että Suomessa voidaan tarttua tähän Irak-korttiin minkä asian yhteydessä tahansa.

Minä pidän erityisen mielenkiintoisena tätä asiaa sillä lailla, että kun nyt, niin kuin ed. Essayah totesi täällä, Irakin poliisivoimat on rakennettu kokonaan vanhan baath-puolueen jäsenten varaan, koska oikeastaan muita hallinnosta vastaavia, hallintoa lähellä olevia, ei ole ollut olemassa, mistä voi valita, niin tämän osalta on aivan luonnollista ja aivan ilmeistä se, että kyllähän se kansa, joka ei sitä puolueen jäsenkorttia kanna ja hyväksy, ei ole oikeassa asemassa eikä sillä ole turvallista elämää siellä olemassa. Tässä asiassa voi helposti nähdä, että kyllä tämä valtiovarainvaliokunnan kannanotto, missä otetaan aika vahva poliittinen kanta siihen, mikä Suomen rintama ja linja tulee tulevaisuudessa olemaan, tukee myöskin sitä Irakin kansaa.

Mutta tuki kansalle, jos se rakentaa suomalaisia mukaan tähän liittoumaan taikka vie siitä liittoumasta poispäin, voisi olla ehkä laajemmankin keskustelun paikka ja avaramman näköalan paikka, paikka siinä, että tulisi vahvempi keskustelu Suomessa siitä, voidaanko näin toteuttaa ja näin tehdä ja viedä. Mutta tämän asian osalta itselleni ei ole jäänyt epäselväksi se, etteikö tätä poliittista keskustelua voida viedä myöskin näin eteenpäin ja tämän valtiovarainvaliokunnan kannanoton mukaan jo todeta, niin kuin tässä tehdään, että tämä YK:n päätöslauselma on vahva ja sitä kautta mukaanmenolle ei ole mitään esteitä olemassa.

Mutta se, minkä tähän asiaan voisi todeta, mikä liittyy tähän lisätalousarviokeskusteluun varsinaisesti, voisi sanoa, että tässä mietinnössä ei ole myöskään selvästi sanottu sitä, että tälle paikalle ei ole osoitettu riittävästi rahaa. Tähän olisi pitänyt osoittaa enemmän ja vahvemmin ja myöskin varautua tulevaisuudessa sitten siihen, että tämä asia tulee hoitoon, että määrärahat riittävät. Ehkä nykyisin istuva hallitus tämän tulevaisuudessa sitten ottaa vahvemmin huomioon. Ja onhan tietysti, kun uusi vuosi tulee ja uusi vuosi alkaa, uudessa budjetissa sen verran rahaa, että tuskin se kaikki on kohdistettu niin suoraan korvamerkittynä, etteikö sitä rahaa voida siirtää sinne sun tänne, jolloin mahdollistetaan näiden muutaman poliisin lähettäminen ja tämän koulutusohjelman eteenpäin- ja läpivieminen.

Herra puhemies! Sen, mitä tässä voi todeta, niin että kun ed. Peltomo puheenvuorossaan totesi tähän lisäysesitykseen lasten- ja nuortenpsykiatrian määrärahoihin, että otettaisiin vasemmistoliiton ja vihreitten rintaman mukaisesti 2 miljoonan euron lisäys tässä vaiheessa vuotta, niin ehkä lienee niin, että tämä on vaan enempi politiikkaa, vähempi käytännön elämää. Sillä ei ole tulevaisuutta olemassa, kun tämä lisätalousarvio valmistuu, että tällä asialla ratkaistaisiin jotakin tässä syksyn aikana. Ymmärrän, että lapsilla ja nuorilla on helppo tehdä politiikkaa ja nostaa ongelmia esille, mutta näin niitten esilläolo ei vie sitä asiaa eteenpäin, vaan kyllä tämä on laajemman mietiskelyn ja tekemisen paikka.

Itselleni vieras näköala ei ole se, että tämä on vuosien työn tulos ja vuosien epäonnistumisen tulos, että Suomessa lapsilla ja nuorilla menee näin huonosti. Se on ehkä kiireisestä maailmanmenosta johtuvaa ongelmaa, mutta kyllä perheitten ja kodin merkitys, sitä pitäisi saada enemmän vahvistettua ja kasvatettua. Se on jäänyt hakoteille, ja voisi sanoa, että viimeisten vuosien, ehkä viimeisen vuosikymmenen, hallituksen epäonnistuminen näkyy tässä, että lapset ja nuoret voivat pahoin.

Herra puhemies! Jos vielä tätä asiaa katsoo vähän sisällöltään valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, niin täällä kyllä näitten tiemäärärahojen, perustienpidon ja alemman tieverkon osalta peitellysti todetaan, että rahaa on liian vähän. Mutta tämä — niin kuin ed. Ala-Nissilä toteaa, että näin on — pitäisi myöskin ottaa esille, että tulevaisuudessa hallituspuolueet ohjaisivat rahaa ja osoittaisivat tähän asiaan, että se epäkohta tulee korjattua ja hoidettua. Muuten tämä yhteiskunta rapautuu, rapautuu liikenteellisesti ja tiestöllisesti sisältäpäin. Tämä asia on saatava kuntoon, kun kerran tämä kaikilta osin tiedetään ja hoidetaan. Kyllä maailman asioiden hoito on tärkeätä suomalaisille, mutta kotimaisen tiestön, kotimaisten perheitten asemasta tulee kantaa huolta ja niitä vaalia. Jos ei näitä panna kuntoon, ei meistä kohta ole maailmallekaan lähtijöiksi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ollut mielenkiintoista debattia, tätä oikein takapenkissäkin innostutaan pohtimaan. Ed. Kalliksen kanssa oltiin samoissa vaalipaneeleissa televisiossa ja kyllästymiseen asti niissä jauhettiin Irakista. Sillä ääniä saatiin, ja se on äänien saajille maksanut sittemmin aika paljon myös. Nyt tämä tuntuu kelpaavan aseeksi vähän paikkaan jos toiseenkin, niin kuin ed. Seppo Lahtela sanoi. Voisihan sitä näinkin sanoa, että meillä on heittää 5 miljoonaa Irakiin, mutta onko heittää 2 miljoonaa vaikka nuorten psykiatriaan — ei ole. En halua näitä tällä lailla kärjistää, mutta meille tuli tästä jatkuva ongelma.

Ensinnäkin sanon, että kannatan sitä, että sinne rahaa annetaan, sen takia että kysymys on ihmisistä, jotka kärsivät. Ihmistä pitää auttaa, ja nyt on vain siitä kysymys, että se apu menee todella perille, että se menee sinne viimeiseen savimajaan asti, että se menee sinne kaasutetuille kurdiperheille, joilta Saddamin terrori on tappanut omaisia, että apu menee todella sinne perille asti.

Tässähän kysymyksessä on se, että USA on tehnyt likaisen työn: raa’an diktaattorin, omanmaalaisten murhaajan Saddam Husseinin, syössyt vallasta. Kaikkihan me olemme paheksuneet Saddamin terroria, mutta ei Saddamia vasemmistoliittolainen dosentti Puuronenkaan Hitleriksi ole tituleerannut, mutta sen sijaan on rinnastanut USA:n presidentin George W. Bushin ja Hitlerin, mikä on täysin käsittämätöntä puhetta. Tulkoon se nyt sanotuksi täällä, vaikkeivät meidän eduskunnan vasemmistoliittolaiset kansanedustajat tällaisesta retoriikasta ole vastuussa eivätkä tietenkään, luojan kiitos, täällä sellaista viljele.

Mutta tilannehan on näin, että USA hoiti homman, siirsi diktaattorin syrjään. Muut pesivät kätensä likaisimmasta hommasta paitsi Englanti ja nyt sitten antavat rahaa hyvitelläkseen omaatuntoaan. Kyllä tämä on "tervetuloa koalitioon", niin kuin on eduskunnan puhemies Paavo Lipponenkin sanonut. Tämä on juuri sitä koalitiota toisella tapaa, eli me tulemme olemaan tässä, Suomi ja muut EU-maat, transantlanttisessa yhteistyössä USA:n kanssa tämän jälleenrakennusprosessin myötä niin hammaslääkäreitten, poliisien kuin palomiestenkin lähettämisen osalta. (Ed. Jaakonsaari: Onko se huono asia puhujan mielestä?) — Se on hyvä asia. Minähän sanoin, että minä kannatan tätä rahaa, ed. Jaakonsaari, minä kannatan sitä. Se on hyvä asia.

Maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan yhä enemmän. Minä olen alkanut YK:n suhteen, niin hyvä järjestelmä kuin se onkin, muuttua skeptiseksi siellä vierailleena ja muutenkin. Amerikkalaiset ajattelevat, että jos ei bisnestä voi tehdä YK:n kanssa, sitä tehdään sitten jonkin muun yhteisön kautta, ja näin tämä tulee jatkossa menemään. Jos turvallisuusneuvoston ja YK:n puitteissa näitä asioita ei saada läpi niin kuin yhteisen maailmanjärjestön kautta on tähän mennessä jotenkin saatu, niin sitten tehdään toisella tavalla. Näin se tulee menemään jatkossa. Jos ei tällä tavalla mene, menee toisella tavalla. USA alkaa yhä enemmän sopia milloin Venäjän, milloin Kiinan, milloin minkäkin kanssa, ja sitten jäämme me pikkumaat pitämään parlamenttia YK:hon ja keskitytään YK:ssa terveys- ja kehitysyhteistyöasioihin ja iso suurvaltapolitiikka poistuu niiltä käytäviltä jotakuinkin lopullisesti, koska sillä ei näytä merkitystä olevan.

Jos näitä esimerkkejä laittomista hyökkäyssodista hakee, niin kyllä Kansainliitto-niminen instituutiokin Suomen puolelle asettui, kun raaka kommunistivalta Neuvostoliitto tänne hyökkäsi, mutta sotakorvaukset ovat saamatta ja Karjalakin on saamatta vielä takaisin, että kyllä tätä epäoikeudenmukaisuutta maailmassa on.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on se tie, mihin joudutaan menemään, ja Irakin asia ei suinkaan lopu tähän. Lähi-idässä on kysymys Israelista, se on se iso kysymys siellä, ja USA tulee olemaan Israelin ystävä jatkuvasti. Nämä asiat yhä enemmän ja mutkan kautta, niin Irakit, Syyriat kuin kaikki muutkin asiat, fokusoituvat Israeliin, Israelin kysymykseen, Israelin turvallisuuteen, ja nämä asiat voivat näyttää Suomessa erilaisilta. Olin Yhdysvalloissa kahdeksan päivää ja ainoat ulkopoliittiset uutiset siellä käytännössä koskivat Irakia tai Israelia. Muusta maailmasta siellä ei puhuttu juuri mitään, ei Suomesta eikä monista muistakaan maista. Ne ovat ne isot asiat, jotka amerikkalaisten mieliä liikuttavat.

Tämä on se koalitio, jossa olemme mukana ja johon EU tulee jatkuvasti menemään mukaan yhä syvemmälle, ja kun me olemme unionissa, niin yhtä syvälle me tässä menemme. Tietysti on hyvä, että tällainen problematisointi tämän asian ympärillä käydään, mutta Irak on tullut suomalaiseen politiikkaan ilmeisesti jäädäkseen. Tämä voi olla ensimmäinen lisäbudjetti, johon tämä sisältyy, mutta ei suinkaan viimeinen. Irakin jälleenrakentamiseen voi mennä seitsemän vuotta, voi mennä kymmenen vuotta, ja se aina meille tulee momenttina. Sitä ei mikään kehys pidättele, se tulee jatkossa kuin manulle illallinen. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Näin siinä tulee käymään.

Minä toisaalta katson näitä länsimaita, olivatko ne toista mieltä kuin USA, niin kuin ne väittivät, Schröderit ja Ranskan Chiracit hienosti säräyttäen, että olemme toista mieltä, olemme rauhan puolella. He teettivät jenkeillä likaiset työt, ja nyt he maksavat, ja nyt se pulina loppuu. Saksassakin oli vaalit, jotka piti voittaa, ja Schröder voitti tällä Irak-kortilla vaalit. Meilläkin Irak-kortilla voitettiin vaalit, mutta nyt on totuus edessä, nyt maksetaan.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen asiaan tässä lisätalousarviokeskustelussa.

Ensinnäkin nyt siinä, mikä koskee koko tätä Irakin tilannetta ja siihen liittyvää kriisinhallintaa ja muuta vastaavaa, niin tämä vastalause on kyllä minusta aika mielenkiintoinen. Selviäähän tästä nyt sitten muutama asia. Kun vastalauseen tekstissä, jonka vasemmistoliitto on esittänyt, sanotaan, että "Turvallisuustilanteen takia Irakin tilannetta seurannut ja erinäisiä humanitaarisia tehtäviä hoitanut YK:n henkilöstö on joutunut lähtemään Irakista. Myös vapaaehtoiset avustusjärjestöt ovat joutuneet rajoittamaan toimintaansa samasta syystä", tämähän on aivan totta. Näin on kerrottu monelta taholta. Tämähän on järkyttävää, että siellä on näinpäin käymässä. Mutta vastalauseen muutosehdotuksen ensimmäinen virke kuuluu: "Määrärahaa ei saa käyttää Irakin siviilikriisinhallinnan menoihin." Eli ei saa mennä sinne avuksi; minä luen tämän niin. En ole tiennyt teidän poliittisesta moraalistanne, että se toimii tällä lailla kohderyhmän ohitse. Näin minä sen ymmärsin ja halusin sen takia tulla sen täällä ääneen sanomaan.

Varsinainen asiani koskee sitä, minkä ed. Peltomo otti täällä esille. Hän puhui aivan oikeasta asiasta sairausvakuutuksen kohdalla, siitä että saadaan 4 miljoonaa euroa lisää harkinnanvaraiseen psykiatriseen kuntoutukseen. Haluan vain lyhyesti sanoa, että kun sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä tämän tekstin mukaan on "selvittää julkisen terveydenhuollon ja Kelan väliseen tehtävienjakoon ja kustannusvastuuseen liittyviä kysymyksiä ja sopia muun muassa psykoterapiapalveluita koskevasta työnjaosta", niin hyvä näin.

Mutta olisin toivonut vain siihen lisäystä, joka jossain vaiheessa johtaisi siihen, että ruvettaisiin tarkastelemaan ja selvittämään niitä syitä, minkä takia tämä on näin iso ongelma Suomessa, mitkä ovat ne syyt tämän takana, kuinka paljon ne ovat perhepoliittisia tai yhteiskuntapoliittisia tai selvästi mielisairausongelmiin, vakaviin psykoositasoisiin ongelmiin, liittyviä asioita. Tässä salissa me olemme aikaisemminkin tästä puhuneet, mutta mikäli tähän ei tule näitä perusteita, niin me olemme aina tässä tilanteessa, että ne rahat eivät riitä alkuunkaan. Ja siellä tiettävästi on paljon myöskin semmoista toimintaa, joka voitaisiin lähinnä nuorten ja koululaisten ja opiskelijoiden kohdalla hoitaa toisin kuin selvällä voimakkaalla psykoterapiapalvelulla. Tätä toivoisin, että huomioitaisiin jatkossa lisää.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni Suomen tehtävä kansainvälisessä politiikassa on edistää vakautta ja ihmisoikeuksia ja rauhan asiaa. Kun viime talvena YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla käytiin keskustelua mahdollisesta hyökkäyksestä Irakiin, Suomi ei hyväksynyt tuota hyökkäystä ja Suomen kanta eri vaiheissa oli ilman YK:n päätöslauselmaa tapahtuvan hyökkäyksen vastainen. Nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Irakin sota käytiin viime keväänä. Tällä hetkellä Irakissa on yhdysvaltalainen miehityshallinto.

Itse olen sitä mieltä, että Irakissa valta pitäisi saada mahdollisimman nopeasti sen oman kansan käsiin. Tämä edellyttää sitä, että YK pystyy toimimaan Irakissa. Tämä edellyttää sitä, että kansainväliset järjestöt tekevät töitä niin, että tästä miehityshallinnosta siirrytään mahdollisimman nopeasti kansanvaltaiseen järjestelmään ehkä jonkin väliaikaishallintoratkaisun kautta.

Irakissa tapahtuneet terrori-iskut ovat järkyttäviä ja, totta kai, saavat miettimään kysymystä siitä, milloin Suomi tai mikään muu maa haluaa lähettää mitään avustustoimintaa tuolle alueelle. Katson kuitenkin, että ihan samalla lailla kuin muissakin kriiseissä, joissa on kyse myös kriisin humanitaarisesta ulottuvuudesta, Suomen on mietittävä ja arvioitava omaa kansainvälistä vastuutaan siltä kannalta, miten pystymme edistämään ihmisoikeuksia. Se, että Suomi on tällaisessa toiminnassa mukana, ei merkitse sitä, että Suomi olisi hyväksynyt Irakin sodan. Tämä on minusta käynyt hyvin selväksi kaikissa niissä keskusteluissa, mitä YK:ssa on käyty asiaan liittyen myös turvallisuusneuvoston osalta.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on keskustellut ja saanut tietoa niistä sitoumuksista, joita mahdollisesti siviilikriisinhallinnan osalta annetaan kansainvälisissä neuvotteluissa, ja ne neuvottelut toteutuivat Madridissa. Tuossa vaiheessa, kun ulkoasiainvaliokunta asiasta keskusteli, mikään ryhmä ei ilmoittanut, että haluaisi peräytyä tästä, että Suomi olisi mukana tuossa yhteistyössä. Näin ei tehnyt tuossa vaiheessa vasemmistoliittokaan, eli tämä vasemmistoliiton linjaus, joka nyt on tässä vastalauseessa, on aika uusi.

Minusta pitää erottaa se, jos Suomi tekee konkreettisen päätöksen poliisien tai kouluttajien lähettämisestä tai sitten hautojentutkijatyöryhmän lähettämisestä, siitä, että nämä määrärahat myönnetään. Katson, että eduskunnan pitää myöntää nämä määrärahat. Näitä määrärahoja pitää käyttää välineenä, jolla Suomi edistää vakaan ja demokraattisen Irakin rakentamista tässä nykyisessä tilanteessa, joka ei ole meidän poliittisen tahtomme mukainen, mutta sellainen tilanne nyt vain on olemassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten tehdään todella konkreettiset päätökset, mitä ja keitä minnekin lähetetään. Todellakaan tässä ei ole kyse myöskään sotilaallisen kriisinhallinnan voimavarojen käytöstä vaan pelkästään siviilivoimavarojen käytöstä.

Arvoisa puhemies! Katson, että kansainvälisen yhteisön pitäisi tehdä kovasti töitä nyt niin, että Yhdysvaltoihin vaikutetaan kaikin tavoin, jotta toimintaedellytykset YK:lle ja samoin myös humanitäärisen avun järjestöille tällä alueella saataisiin mahdollisimman hyviksi. Jos maat tekevät yksipuolisia päätöksiä siitä, että niitä sitoumuksia, joista Madridissa on sovittu, ei toteuteta, niin minusta tämä tehtävä Irakin ihmisoikeuksien ja kansanvallan aikaansaamiseksi vaarantuu merkittävästi.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä käytetyissä puheenvuoroissa, muun muassa ed. Soinin puheenvuorossa, on päivitelty sitä, että Irakista on tullut meille ongelma. Tästä ei ole tullut ongelma meille, vaan tästä on tullut ongelma koko kansainväliselle yhteisölle. Koko kansainvälinen yhteisö, joka suhtautuu vastuuntuntoisesti ihmisoikeuksien edistämiseen ja ihmisien kärsimykseen ja sodanjälkeisten yhteiskuntien ylösrakennukseen, joutuu ottamaan tähän kantaa. Minusta ed. Anttilan puheenvuoro tässä suhteessa oli erinomainen sisällöltään.

Tässä keskustelussa, jota täällä salissa on tänään käyty lisätalousarvioesitykseen liittyen, on kahdesta eri näkökulmasta päädytty kummalliseen johtopäätökseen: sekä vasemmistoliitto vastalauseellaan että ed. Soini täysin erityyppisestä näkökulmasta päätyivät siihen johtopäätökseen, että jos tämä lisätalousarvio hyväksytään, niin me olisimme ikään kuin tätä kautta legalisoimassa Yhdysvaltain sotilastoimet, jotka olivat ehdottomasti YK:n päätösten vastaisia. Tämä ei ole tämän lisätalousarvion sisältö. Tässä suhteessa minä toivon, että edustajat olisivat tarkempia, kun muotoilevat kannanottojaan asiassa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En voi olla puuttumatta minäkään tuohon Irak-kysymykseen. On syytä kyllä tehdä nuo käsitteet selväksi. On aivan selvä asia, että Suomi ei hyväksynyt hyökkäystä Irakiin, ei etukäteen eikä jälkikäteen. Meidän kantamme oli suurin piirtein sama kuin ruotsalaisten, norjalaisten, hieman lievempi kuin esimerkiksi ranskalaisten, saksalaisten jne. Me ilmoitimme silloin: jos sota syttyy, niin humanitääristä apua annetaan. Tämä tuli monta kertaa esille. Ihmiset eivät saa jäädä kärsimään. Mutta kyllä me sanoimme myöskin, että jälleenrakentamiseen me emme osallistu, jos sotaan mennään ilman YK:n päätöslauselmaa. Näin sanottiin.

Täytyy katsoa myöskin tulevaisuuteen. Mitä jos USA hyökkää ilman YK:n päätöslauselmaa Iraniin tai Israel Syyriaan, osallistutaanko jälleenrakentamiseen? Minusta on syytä pitää linja. Vaikka en vastusta sitä 5:tä miljoonaa, mikä on jo annettu, kyllä kannattaisi ja pitäisi kuitenkin pysyä niissä päätöksissä ja periaatteissa, mitä on joskus lyöty lukkoon. Se tarkoittaa kyllä sitä, että jos ei ole YK:n päätöslauselmaa, silloin ei osallistuta jälleenrakentamiseen, mutta kylläkin humanitääriseen toimintaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle olisin halunnut todeta, että hän on kyllä ymmärtänyt aivan oikein meidän vastalauseemme siltä osin, että kannamme huolta myös niistä turvallisuusoloista, jotka Irakissa tällä hetkellä vallitsevat. Kun Suomi harkitsee osallistumista kriisinhallintaoperaatioihin, niin minusta Suomen pitää ottaa huomioon siellä kohteessa oleva turvallisuustilanne, esimerkiksi se, että siellä on tänään 14 italialaista poliisia kuollut hyökkäyksessä ja tilanne on erittäin vaarallinen.

Ed. Ulla Anttilalle olisin todennut, että olen aivan samaa mieltä, että valta pitäisi saada mahdollisimman pian irakilaisille ja YK:lla pitäisi olla se johtava rooli Irakissa tälläkin hetkellä.

Mitä tulee tähän poliisikoulutusoperaatioon, johon Suomi nyt harkitsee mukaan menemistä, niin se on miehittäjien nimeämä väliaikaishallinnon ja USA:n oikeusministeriön yhteistyönä rakentama järjestely, koulutusohjelma, joka on jo päätetty ottaa malliksi kaikille koulutusohjelmille Irakissa. Tukeeko se sitä pyrkimystä, että valta siirtyisi mahdollisimman nopeasti irakilaisille, että luodaan tällaisia rakenteita ja mennään niihin mukaan? Kyllä sen mallin pitäisi lähteä mieluummin sieltä irakilaisilta tai vähintäänkin selvästi YK-johtoisista operaatioista ja koulutusohjelmista.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut iltapäivän keskustelua lisäbudjetista, ja joitakin havaintoja ihan lyhyesti.

Irak on tietysti noussut aika ratkaisevaan asemaan, ja minä kyllä joudun sanomaan omasta puolestani sen, että kyllä Yhdysvallat leikkii maailmanpoliisia joka sektorilla, siellä missä heillä on vain jotakin taloudellista hyötyä saatavana. Tämä on minun henkilökohtainen ja vakaa käsitykseni. Ihmettelen, minkä takia ei ole Saudi-Arabiaan sitten hyökätty, jos puhutaan demokratiasta. Onko Saudi-Arabiassa demokratiaa? Onko monessa muussa maassa siellä demokratiaa? Jos jonkin maan valtaeliitti on toista mieltä kuin Yhdysvallat, silloin sinne mennään välittämättä siitä, mitä YK sanoo, jos sieltä on saatavissa taloudellista etuutta, ja niin kuin joissakin puheenvuoroissa sanottiin, nyt kun kansallistetaan, niin mitä siitä mahdollisesti seuraa, hyötyvätkö siitä Irakin kansalaiset, jotka ovat vuosikausia kärsineet tietysti siitä hirmuhallinnosta, mikä siellä on kieltämättä ollut, mutta niin on monessa muussakin Lähi-idän maassa ollut.

Kun on sanottu, että demokratiaa haetaan, niin minä en usko, että sodalla saadaan demokratiaa. En tiedä, mikä on oikea keino, en ole kansainvälisesti ja ulkopoliittisesti niin pitkälle valveutunut, mutta en usko, että sodalla saadaan demokratiaa. Minä uskon vaan hyvin pitkälle niin, että Yhdysvalloilla on öljy ollut suurimpana intohimona tässä, ja veikkaan näin, että vielä tulemme näkemään, että Irakin kansa ei ainakaan lyhyellä tähtäyksellä hyödy kovinkaan paljon niistä öljyvaroista, joita sieltä pumpataan ja jotka Yhdysvallat tavalla taikka toisella yhtiöitten kanssa hyödyntää. Muistan lukeneeni jostakin lehdestä, että presidentti Bushin organisaation tukijoukon jokin yhtiö on hyvin voimakkaasti nyt mukana Irakin jälleenrakentamisessa. Arvoisa puhemies, saattaa olla, että olen väärässä, mutta muistan näin lukeneeni. Tämä minun mielestäni osoittaa jotain, ainakin panee minun epäilykseni heräämään aavistuksen verran.

Myönnän sen, että tietysti humanitäärisistä syistä on oltava mukana, mutta millä tavoin ja mitä tehdään, on tietysti seikka, johon en osaa ottaa kantaa. En ole ollut kuuntelemassa asiantuntijoita valtiovarainvaliokunnassa, miten asioita siellä on perusteltu, mutta mietinnön osalta itse näen kyllä hyvin kannatettavaksi sen, että Suomi osallistuu miinanraivaustehtäviin siltä osin kuin meillä on mahdollisuus, koska meillä käsitykseni mukaan on sen suuntaista kalustoa, että se voidaan myöskin hyvin toteuttaa.

Poliisikoulutuksen osalta tässä mietinnössä ei nyt niin yksityiskohtaisesti sanota, muuta kuin että apua tarvitaan poliisien kouluttamiseen. Tietysti jos arvostellaan sitä poliisijärjestelmää, joka siellä on, ja halutaan sitten toisenlainen, niin tietysti näille henkilöille, joita siihen koulutetaan, pitää sitten antaa sellainen koulutus, mitä vallanpitäjät haluavat.

Mutta mikä on lopullisesti sitten se oikeusjärjestelmä, jota Irakissa tullaan toteuttamaan? Jos se menee muslimioppien mukaan, määrättyjen lakien mukaan, mitä naapurimaissa on, Saudi-Arabiassa tai jossakin muussa, niin sehän muuttaa tilanteen hyvin pitkälle. Myöskin Yhdysvalloissa on aika paljon eri osavaltioissa erilainen lainsäädäntö kuin Länsi-Euroopassa ja erityisesti meillä Suomessa. Minä en tahdo uskoa siihen, että vanhojen poliisien uudelleenkouluttamisella saataisiin kovinkaan paljon aikaan. Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni, mutta vielä haluan toistaa sen, että minun mielestäni Yhdysvallat leikkii maailmanpoliisia joka suunnalla silloin, kun on heille itselleen jotakin taloudellista etua saatavilla.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana pääluokasta 34. Tiedän, että tämä ei kaikkia miellytä, mutta minä sanon vaan sen vielä kerran taas, että minä ihmettelen sitä, että turvapaikanhakijoitten käsittelyajat lähentelevät edelleen yli 300:aa vuorokautta. Mikä tämän aiheuttaa? Minä olen ihan samaa mieltä, että tämä aiheuttaa myös näille kansalaisille inhimillistä kärsimystä ja on kohtuutonta, että pidetään siellä vastaanottokeskuksissa, mutta kyllä se aiheuttaa suomalaisille veronmaksajille ja kunnille myös monenlaisia kustannuksia. Ainakin meidän suunnallamme silloin, kun siellä eräässä vastaanottokeskuksessa näitä turvapaikanhakijoita oli, kyllä poliisi työllistyi pienellä paikkakunnalla aivan liikaa ja myöskin sen johdosta, että jouduttiin etsimään tulkkeja joka kerta suomalaisen oikeusjärjestyksen mukaisesti, koska syylliseksi epäiltyä piti kuulla omalla kielellä eli piti tulkata aina kaikki. Minun mielestäni kyllä valtiovallan kannattaisi nyt satsata siihen, että nämä käsittelyajat olisivat lyhyempiä, enkä ymmärrä, mikä tässä nyt on, että nytkin taas tarvitaan lisää 6,3 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Heti kärkeen haluan yhtyä siihen, mitä ed. Vistbacka viimeksi sanoi, niin että kyllä kosteasilmäisen humanismin ajan pitäisi olla näissä suhteissa ohi ja pistettäisiin ne asiat toimimaan. Paljon nopeammin pitää nämä asiat pystyä hoitamaan.

Mitä sitten tulee vielä tähän Irakin asiaan, niin haluan sen sanoa: Mitä sitten tapahtuu — jos me nyt paheksumme hirveästi, että USA on siellä — jos USA lähtisi sieltä huomenna tai viikon päästä? Mitä siellä tapahtuisi silloin? Siellä tulisi laajamittainen kaaos, vielä pahempi kaaos, mitä tällä hetkellä on. Voidaanko tästä nyt vetää se johtopäätös, että me täällä Suomen eduskunnassa enemmän tai vähemmän kaikki kannatamme sitä? Vai mitä mieltä vasemmistoliitto on, kannatammeko me sitä, että USA, kun se sinne meni, nyt siellä sitten on, koska se olisi täydellinen kaaos, jos he sieltä juuri nyt lähtisivät?

Siitä olen ed. Vistbackan kanssa täysin samaa mieltä, että Amerikka on tällä hetkellä ainoa maailman suurvalta ja sillä on intressejä joka paikassa, kaikkialla, (Ed. Kallis: Niin kuin kaikilla muillakin!) — niin kuin tietysti jokaisella muullakin on — ja jatkossa me tämmöisen yhden suurvallan systeemissä elämme, jos ei Kiinasta sitten tule toista parinkymmenen vuoden päästä. Venäjästä ei tule. Se on rappiolla. Se on kommunismin rappeuttama ja nyt kapitalismin edelleen rappeuttama.

Sen verran jatkoon vielä hyvin lyhyesti näistä diktaattoreista: Mitä jos Balkanilla ei olisi mitään tehty? Olisivatko siellä Milosevicit ja muut vallassa? Nyt ei enää paljon puhuta siitä, oliko se legaali sota sielläkään, eikä tästäkään puhuta, kun tämä saadaan kuntoon.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olemme täällä olleet yksimielisiä Irakin sodan menneisyydestä. Pitää kysyä, olemmeko yksimielisiä täällä Irakin sotaan liittyvästä tulevaisuudesta, erityisesti suhteessa USA:han, USA:n toimiin nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. Minusta vasemmistoliiton vastalauseen moraalisena perustana itse asiassa on huoli ei suinkaan siitä, että irakilaisia siviilejä tulisi autetuksi — siitä me olemme kaikki yksimielisiä — vaan huoli siitä, sitoudummeko me tällä päätöksellä siihen mielikuvaan, jota USA on voimakkaasti, ajaessaan muitten maitten osallistumista siviili- ja vastaaviin toimiin, pyrkinyt synnyttämään saadakseen ikään kuin sitä kautta tukea myöskin tälle menneisyydelle, mutta valitettavasti ehkä myös tulevaisuudelle maailmanpoliisina, mihin täällä on viitattu. Tästä minusta on kysymys siinä huolessa, jota vasemmistoliitto on tämän päätöksen osalta tuntenut.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Ed. Vistbacka oli vähän hiljaisen huolestunut, voiko ottaa esille tässä näköalaa pääluokkaan 34, työministeriön hallinnonalaan ja turvapaikanhakijoitten nopeaan käsittelyyn. Mielestäni tässä asiassa olisi tehtävä sellainen näköala, että olisi saatettava nopeampi käsittely aikaiseksi. Tuleekin mieleen, onko mahdollista, että nämä työministeriön virkamiehet ovat rakentaneet tämmöisen kulttuuri- ja hallintomenettelyn tähän asiaan, jotta heillä töitä riittää ja turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset melkein kaikki ovat aiheettomia ja kyseenalaisia, mutta heidän ympärillään kieputetaan tätä kotimaista kulttuuria ja, miten sanoisinkin, rahastetaan paikassa sun toisessa. Kyllä ed. Vistbacka oli tässä asiassa aivan oikeassa, että sitä pitää nopeuttaa, hoitaa ja käsitellä oikeudenmukaisesti ja tehdä mahdollisimman nopeat päätökset. Joskus tulee mieleen, pitäisikö näitä tutkijoitakin vaihtaa, että syntyisi räväkämpi toiminta ja saataisiin varojen säästöä niin sanotusti aikaan.

Herra puhemies! Siihen, mitä ed. Vistbacka totesi erinomaisen hyvässä puheenvuorossaan, voiko sodalla hoitaa ja laajentaa demokratiaa: Jos mielestäni sodalla ei voi demokratiaa hoitaa, tehdä ja palauttaa, niin ainakin sillä voi sitä muuttaa. Tästä hyvänä esimerkkinä käy se, että toisen maailmansodan jälkeen Suomessa poliittiset voimasuhteet olivat aivan toisenlaiset kuin ne olivat ennen sotaa. Jos katsotaan tätä asiaa vielä sitten Virossa, niin syntyi sellainen järjestelmä, että koko maasta poliittinen vaikutusmahdollisuus hävisi. Tietysti maa miehitettiinkin, tavallaan sodassa ryöstettiin.

Tässä, herra puhemies, voisi vielä todeta, vaikkei se tähän lisätalousarvioon mitenkään liity, että kyllähän Suomikin pakotettiin pakolla sotaan, ryöstettiin Karjala eikä sitä vieläkään ole palautettu puhumattakaan, että siitä olisi kukaan mitään korvannut, ja samalla muutettiin myöskin maan poliittista demokratiaa.