Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä, josta olemme antaneet valtiovarainvaliokunnassa mietinnön, on kaksi erillistä asiakysymystä: toisaalta seurakuntien verotuottomenetyksen kompensointi ja sen vaikutukset yhteisöveron jako-osuuksiin sekä teknisempi kysymys muita kuin yhteisöveroja koskevien ennakonpalautusten maksuajankohdasta.

Yhteisöveron jako-osuudet säädettiin moniasteisen muutoksen jälkeen pysyviksi vuonna 2002 ja niitä sovellettiin pysyvässä muodossa ensimmäisen kerran vuonna 2003. Nyt ehdotettu seurakuntien jako-osuuden korotus 0,1 prosenttiyksiköllä on tästä erillinen esitys, jolla pyritään lieventämään seurakunnille sitä verotuottojen menetystä, joka aiheutuu tuloverolakiin ehdotetuista muutoksista, lähinnä siis erityisesti ansiotulovähennyksen korottamisesta kunnallisverotuksessa. Ehdotettu korotus kattaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin 23 prosenttia seurakuntien verotuottomenetyksistä, yhteensä arviolta 22 miljoonan euron menetyksistä. Täysi kompensaatio edellyttäisi Kirkkohallituksen mukaan seurakunnille tulevan jako-osuuden korotusta 2,12 prosenttiyksiköllä.

Valiokunta kiinnitti seurakuntien asemaan huomiota viime keväänä käsitellessään hallitukselle annettua esitystä tuloverolain muuttamisesta. Silloin valiokunta piti tärkeänä, että seurakuntia kohdellaan tasavertaisesti kuntien kanssa ja että veroperusteiden muutoksen vaikutus seurakuntien talouteen olisi neutraali. Hallitusohjelmassa on sovittu verotulomenetysten korvaamisesta täysimääräisesti kuntien osalta. Seurakuntien asema on siten erillispäätösten varassa. Hallitusohjelmassa on sovittu lisäksi myös siitä, että yhteisöveron asema tutkitaan osana kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisselvitystä. Valiokunta on pitänyt hyvänä sitä, että veroperusteiden muutosten vaikutuksia seurakuntien talouteen on nyt esitetty kompensoitavaksi. Valiokunnan mielestä kuitenkin seurakunnan asemaa on perusteltua tarkastella uudelleen samassa yhteydessä, kun rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmien kehittämisestä tehdään päätöksiä.

Muiden kuin yhteisöveroja koskevien ennakonpalautusten maksuajankohdasta hallitus esittää nykyisen tilityskäytännön säätämistä pysyväksi, koska henkilöverotuksessa ei ole mahdollisuuksia siirtyä porrastettuihin valmistumisaikoihin vielä lähivuosina.

Arvoisa puhemies! Mietinnön lopuksi olemme ottaneet vähän laajemminkin kantaa valtionosuusjärjestelmän muutossuunnitelmiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sisäministeriö asetti 11.6. johtoryhmän sekä valmistelevan työryhmän selvittämään kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Tässä on myöskin Helsingin kaupungin asema selvitysten kohteena. Tätä on pidetty tarpeellisena ja perusteltuna. Valiokunta korostaa lisäksi sitä perustuslakivaliokunnan kannanottoa, jonka mukaan perustuslaissa turvattu asukkaitten itsehallinto on suojattu kussakin kunnassa. Perustuslain kannalta ei siten riitä, että asiaa tarkastellaan valtion ja kuntien välisen kokonaisuuden tasolla. Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä näkökohtaa, että samalla kun kuntien tehtävistä ja velvoitteista säädetään lailla, on myös huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään.

Puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy kolme vastalausetta. (Ed. Kallis: Neljä!) Vasemmistoliiton vastalauseessa on esitetty jako-osuuksien muutosta. Lisäksi on kokoomuksen, vihreiden ja kristillisdemokraattien vastalause — jos ollaan ihan tarkkoja, näitä on neljä kaiken kaikkiaan tässä mietinnössä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin äskettäin välikysymyskeskustelu kuntien taloudesta, ja ei ole varmaan syytä niin hirveän syvälle tähän kuntien taloustilanteeseen tässä vaiheessa mennä, vaan todeta se, että nyt olisi eduskunnalla mahdollisuus helpottaa tässä yhteydessä sitä kuntien talousahdinkoa, joka on tosiasia tällä hetkellä. Monissa kunnissa väännetään budjettia ensi vuodelle. Monessa kunnassa joudutaan turvautumaan veroprosentin nostamiseen, leikkauksiin, säästöihin palvelutarjonnassa, maksujen taksojen korotukseen, rahastojen syömiseen ja lisävelanottoon.

Niin kuin vastalauseen perusteluissa todetaan, päinvastoin kuin viime vaalikaudella kuntatalous on todella kääntymässä alijäämäiseksi. Se on myös todettu ensi vuoden budjettiesitykseen ensi vuoden osalta. Tässä tilanteessa silloin on aika ratkaisevaa se, kuinka paljon kuntien osuus yhteisöverotuloista on ja mitkä nämä jako-osuudet ovat. Tämä vasemmistoliiton vastalauseessa oleva muutos toisi 50 miljoonaa euroa kunnille lisää rahaa. Se on aikamoinen sysäys ja positiivinen ele kuntien talousahdingon helpottamiseksi. Näyttää olevan saman suuntainen ehdotus myös kokoomuksen vastalauseessa, eli tälle siirrolle on laaja poliittinen tuki.

Tässä voisi sen verran vielä todeta kuntien verotustilanteen, pitkän linjan, johon, täytyy myöntää, myös vasemmistoliitto hallituspuolueena joutui taipumaan, vaikka varmasti sitä useammin kritisoikin. Joka tapauksessa se on tapahtunutta tosiasiaa, että verotuksen painopistettä on siirretty sillä tavalla, että valtion progressiivista tuloverotusta on voimakkaasti kevennetty ja samalla siirretty painopistettä tasaveromallin suuntaan eli kunnallisverotukseen. Se, mikä joskus tuolla puheissa tulee vastaan, että itse asiassa kunnallisverokin olisi nyt progressiivinen vero, on kyllä vähän kaukaa haettu väite, koska vaikka ovat tulleetkin nämä vähennysjärjestelmät ja niitä on pyritty ihan oikein kohdistamaan pienituloisiin, niin kyllä siitä huolimatta väite siitä, että kunnallisverostakin olisi tehty progressiivinen, on kaukaa haettu.

Olin ehtinyt pyytää, arvoisa puhemies, tämän puheenvuoron ennen ed. Polvea. Uskon, että ed. Polvi tulee ilmoittamaan meidän käyttäytymisestämme sitten ehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä verontilityslain ja tuloverolain muuttamiseksi on kysymys yhteisöveron jakoperusteiden muuttamisesta seurakuntien ja valtion välillä niin, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan 0,1 prosenttiyksikköä. Lisäksi on tämä toinen teknisluontoinen muutos, jonka valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan esitteli.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on todettu se, että tämän asian käsittelyn yhteydessä on tarkasteltu yleisemminkin yhteisöveron merkitystä kuntataloudelle ja yksittäisille kunnille. Tuon tarkastelun jälkeenhän valtiovarainvaliokunta on päätynyt lainaamaan perustuslakivaliokunnan aikaisemmin antamaa mietintöä, jossa korostetaan sitä, että "Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä näkökohtaa, että samalla, kun kuntien tehtävistä ja velvoitteista säädetään lailla, on myös huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään".

Tämän hallituskauden alussa tietenkin hallituksella oli hyvät edellytykset lunastaa niitä lupauksia, mitä se vaalien edellä antoi: julkisten palvelujen rahoituspohjan turvaaminen, heikompiosaisten aseman vahvistaminen, opintotuen korottaminen, lapsilisien korottaminen, eläkkeiden korottaminen jne., niin kuin ne lupaukset vaalien edellä kuuluivat.

Nyt kuitenkin näytti käyvän niin, että hallituspuolueet unohtivat lupauksensa täysin ja työnsivät julkisen talouden liikkumavaran käytännössä hyvätuloisille heille annettavilla veronalennuksilla. Jo kuluvan vuoden aikana, tänä vuonna, toteutetut ylimääräiset verohelpotukset suuntautuivat ensisijaisesti nimenomaan suurituloisille. Niillä ratkaisuilla jo kuntien veropohjaa heikennettiin tämän vuoden osalta 133 miljoonaa euroa. Kun edelleen ensi vuoden aikana jatketaan tuota veronalennuslinjaa, jossa kuntien menetys on noin 343 miljoonaa euroa, on selvää, että kuntien verotuloihin on puututtu rajulla kädellä.

Vaikka hallitus lupaa toisaalta korvata ne valtionosuuksia lisäämällä, se ei poista kuitenkaan sitä ahdinkoa, joka kuntataloudessa on selvästi nähtävissä ja tulossa ja jota hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi kiistatta entisestään pahentaa. Budjettikirjassahan todetaan sen vaikutukset kuntien ja valtion välisiin suhteisiin: Se heikentää kuntien rahoitustilannetta, mitä tosin joissakin myöhemmissä puheenvuoroissa tai aikaisemmin keskustelussa on pyritty toiseksi osoittamaan, mutta se on edelleen tosiasia, että budjettiesitys merkittävästi kiristää kunnallistalouden rahoituspohjaa ensi vuoden aikana.

Vastalauseeseen 1 sisältyy muutosesitys, jossa lähtökohtana on se, että kuntien ja valtion välistä jakosuhdetta muutetaan 1 prosenttiyksiköllä kuntien eduksi ja vastaavalla määrällä heikennetään valtiolle tulevaa osuutta. Käytännössä se merkitsee noin 50 miljoonan euron tulonlisäystä kunnille. Sehän suunnilleen kattaisi sen aukon, mikä budjettikirjan mukaan muodostuu ensi vuoden budjetissa valtion toimenpiteiden seurauksena.

Sekään ei kuitenkaan riitä kunnallistaloutta sinänsä vakauttamaan eikä pelastamaan. Se on ajautumassa väistämättä syvän kriisiin, mikä johtuu nimenomaan verotulojen leikkauksista kuntasektorin osalta korottamalla ansiotulovähennyksen ylärajaa aina 102 750 euroon saakka, mikä johtaa siihen, että käytännössä ansiotulovähennys, jonka on tosin markkinoitu suuntautuvan pienituloisille, menee myös verrattain korkealle tulotasolle ja heikentää siten kuntien rahoituspohjaa ja toisaalta pakottaa kunnat karsimaan palveluja ja väistämättä myös ajan myötä korottamaan veroprosenttiaan, mikä johtaa siihen, että verorasitusta siirretään entistä enemmän jakoveron suuntaan, joka rasittaa pienituloisia suhteessa enemmän kuin valtionvero.

Lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme tekemään nämä muutosesitykset.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Uotilan ja ed. Polven puheenvuoroa. Ne muistuttivat erittäin paljon sitä puheenvuoroa, jonka pidin vuosi sitten tältä paikalta. Silloin hallitus esitti verontilityslakiin melko suuria muutoksia jakosuhteisiin: kuntien osuutta leikattiin, seurakuntien osuutta leikattiin. Kristillisdemokraateilla oli vastalause. Puhuin sen puolesta — ei minkäänlaista tukea, ei edes myötätuntoa. Varoitin myöskin siitä, mitkä se tulee merkitsemään Helsingin kaupungille ja näille suurille kunnille. Totesin silloin muistini mukaan, että suhteellisesti se tulee koskemaan erittäin voimakkaasti sellaisia kuntia, joissa yhteisöveron osuus kokonaisverotuloista on huomattava.

Nyt te haluatte muutosta siihen päätökseen, mitä te puolustitte vuosi sitten. Se on hyvä asia, että poliitikot muuttavat mieltään, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että vasemmistoliitto on nyt oppositiossa ja näkee nämä asiat kirkkaammin kuin silloin, kun oli hallituksessa. Sama koskee myöskin kyllä vihreitä ja kyllä se koskee myöskin kokoomusta. Keskusta taas on vaihtanut leiriä, ja nyt menee keskustan mielestä kunnilla niin hyvin, että mitään muutosta ei tarvitse tehdä.

Kun viime keväänä tein kysymyksen kyselytunnilla pääministerille, aikooko hallitus kompensoida seurakuntia siitä menetyksestä, joka seuraa tuloverolain muuttamisesta ja ansiotulovähennyksen korottamisesta, silloinen pääministeri antoi aika epäselvän vastauksen tähän tyyliin, että ei sisälly hallitusohjelmaan, mutta katsotaan sitten, mihin valtiovarainministeri Kalliomäki puuttui ja lehtihaastatteluissa hyvin selkeästi sanoi, että ei kompensoida seurakuntia mutta kompensoidaan kyllä kuntia.

Näin ollen tämä hallituksen esitys tuli eräänlaisena mieluisana yllätyksenä, kun kuitenkin osa aiotaan kompensoida. Hallituksen esityksessähän kompensoidaan seurakuntia niiden 22 miljoonan menetyksestä siten, että 5 miljoonaa kompensoidaan. Kompensoimatta jää 17 miljoonaa, ja tietenkin voi kysyä, onko tämä oikein. Mielestäni kuntia ja seurakuntia tulee kohdella samalla lailla. Molempia pitää kompensoida täysimääräisesti. Nythän hallitus kompensoi kuntia valtionosuuksilla eikä yhteisöveron jako-osuuksia muuttamalla, mutta kun seurakuntia ei voi oikeastaan kompensoida muulla tavoin, on valittu sitten seurakuntien kohdalta tämä verontilityslaki.

On kuitenkin käynyt ilmi, että kunnat jäävät vähän huonompaan asemaan kompensoinnista huolimatta ja aukko on tuollainen 60 miljoonaa euroa. Kristillisdemokraatit katsovat, että tästä 60 miljoonasta 30 miljoonaa tulee kompensoida verontilityslakia muuttamalla ja puuttuvat 30 miljoonaa annetaan suurempana valtionavustuksena niille kunnille, joissa työttömyysluvut ovat kaikkein suurimmat. Kun nyt kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät esittävät tähän verontilityslakiin muutosta, joka merkitsisi 50 miljoonaa lisää kunnille, me esitämme 30 miljoonaa, mutta meillä on sitten tämä toinen lisäys, joka merkitsee sitä, että kunnat saisivat meidän vaihtoehtobudjettimme mukaan 10 miljoonaa euroa enemmän kuin teidän vastalauseessanne on.

Aivan kuten ed. Uotila totesi, välikysymyskeskustelussa jotkut kansanedustajat ihmettelivät, miten on mahdollista, että kuntien taloudellinen asema on näin huonontunut, ja puhuivat voimakkaasti kuntien aseman parantamisesta, puhuivat ja kirjoittivat myöskin kolumneja siitä, että nyt olisi syytä korjata. Mielestäni tätä asiaa ei tarvitse ollenkaan ihmetellä. On aivan selvä asia, että jos jako-osuuksia muutetaan ja huononnetaan jollekulle, niin seuraus on se, että tulot pienenevät. Tämä on aivan selvä asia.

Edustajia, jotka nyt puheissaan ja kirjoituksissaan ovat vaatineet muutosta, löytyy aika runsaasti hallituspuolueitten piiristä. Olen tämän viikon aikana ja viime viikolla lukenut maakuntalehdistä, miten esimerkiksi ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat paheksuvat valtionosuuksien muuttamista silloin vuosi sitten ja vaativat korjausta niihin. Jos he äänestävät tätä vastalausetta vastaan, kyllä minä ihmettelen suuresti. Yhtenä päivänä ollaan vaatimassa muutosta ja moititaan sitä, että on oltu mukana huonontamassa, ja jos sitten, kun halutaan korjata, äänestetään vastaan, silloin uskottavuus on mennyt lopullisesti. Toivon, että joku niistä kansanedustajista, jotka nyt ovat lehtikirjoituksissa todenneet, miten pitää muuttaa, kuulisi, mitä minä nyt sanon, ja toimisi myöskin sen mukaisesti kuin he ovat kirjoittaneet ja puhuneet, ja jos toimivat toisin, kyllä pidän huolta siitä, että äänestäjät ja kansalaiset saavat sen tietää.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus lähtee vastalauseessaan siitä liikkeelle, että koska budjetti on kuntien osalta alijäämäinen noin reippaat 50 miljoonaa euroa, tekemällä se pieni muutos, että muutetaan 1 prosentilla kuntien osuutta suuremmaksi yhteisöverotulojen jaossa, saataisiin tämä aukko paikattua.

Ed. Kallis on siinä mielessä oikeassa, että kuntien tilanne on vähän huonompaan suuntaan menossa. Se on tulevaisuudessa, seuraavien muutaman vuoden aikana, huonompi kuin se on ollut parina edellisenä vuonna. Siksi on hyvä, että pikkuhiljaa kunnat saisivat vähän enemmän yhteisöverotuottoja itselleen. Pitää myös muistaa, että tänä vuonna yhteisöveron tuotto on noin 150 miljoonaa euroa pienempi kuin aiemmin arvioitiin ja todennäköisesti sama suuntaus on myös ensi vuonna, koska yrityksillä ei kovin hyvin mene.

Sen vuoksi kokoomus on lähtenyt siitä liikkeelle, että pikkuhiljaa voitaisiin palata siihen noin 23 prosenttiin, mikä aikoinaan oli kuntien osuus yhteisöveron tuotosta, ja jos se aloitetaan ensi vuonna muuttamalla 1 prosentilla, päästään liikkeelle. Sen vuoksi, arvoisa herra puhemies, yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen tekemään muutosesityksen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämänkin asian yhteydessä tarjoutuu tilaisuus keskustella kunnallistalouden todellisuudesta, joka on edelleen suurissa vaikeuksissa, ilman että kuntapäättäjät olisivat tähän ainakaan pelkästään ja yksinomaan syylliset. Pitkään jatkunut valtionosuuksien leikkaus — olkoon minkä nimisiä hallituksia hyvänsä, millä kokoonpanolla tahansa — runsaan kymmenen vuoden aikana on vienyt kuntatalouden kaikissa kunnissa — nyt myös yllätys: Pääkaupunkiseudullakin — kovien ja vaikeiden tosiasioiden eteen.

Sen vuoksi valtion tulee tuntea lainsäädäntötehtävissään eri yhteyksissä vastuu kunnista, joille on uskottu ihmistä lähinnä olevien palvelujen tuottaminen, olipa sitten kysymys sosiaali- ja terveystoimesta, hoito- ja hoivatyöstä, lääkäripalveluista, olipa kysymys koulun palveluista, tieverkosta, mistä tahansa. Kunnille on voitava antaa tähän riittävä taloudellinen panostus. Itse tiedän tämän kunnalliselämässä valtuuston puheenjohtajana ollessani. Tuo tehtävä on hyvin raskas, ja siitä ei paljon tyydytystä saa, kun ei voi tehdä mitään hyviä ratkaisuja.

Tässä suhteessa tämä käsiteltävänä oleva asia sisältää seurakuntien osalta pientä positiivista liikettä. Yhdyn täysin niihin ajatuksiin, että kaikki oikeus ja kohtuus on se, että seurakunnat saisivat takaisin täysimääräisesti — ja tähän tulee mahdollisimman nopeasti pyrkiä — sen menetyksen, mitä on tapahtunut. (Ed. Kallis: Vielä tällä viikolla!) Ja minä toivon, että tässä hallitus tekee ratkaisut mahdollisimman pian, koska ei ole mitään järkeä siinä, että kompensoidaan vain 23 prosenttia seurakuntien verotuottomenetyksistä. 22 miljoonasta eurosta 17 miljoonaa euroa jää kompensoimatta.

Tosiasia Suomen seurakunnissa on taloudellinen ahdinko myöskin. Monet seurakunnat ovat vaikeuksissa edustaen paikallishallinnon perusolemusta. Sielläkin, missä kuntaliitoksia on tehty, on haluttu, että seurakunnat jäävät sitten vaalimaan sitä liitetyn kunnan identiteettiä paikallisesti, ja siellä ollaan vaikeuksissa pohtien, joudutaanko näitä lakkauttamaan. Tämä alkaa olla kohta hyvin yleinen ilmiö maassa, tällaiset paineet. Toivoisin, että niihin ei jouduttaisi, vaan paikallinen identiteetti itsenäisten seurakuntien muodossa voisi säilyä.

Uskon, että se ei ole taloudellisesti edes mikään huonokaan ratkaisu. Kyllä helposti suuret seurakunnat osaavat kasvattaa, kuten muutkin yhteisöt, sellaisen byrokratian, että ne ne vasta kalliiksi tulevatkin. Siksi toivon, että päästäisiin hallituksen ratkaisuissa siihen, että täysi kompensaatio annetaan seurakunnille, kuten Kirkkohallitus on laskenut. Silloin jako-osuutta tulisi korottaa Kirkkohallituksen esittämällä tavalla.

Näen, että seurakunnat ja kunnat tulee nähdä julkisoikeudellisina yhteisöinä hallinnossa tasavertaisesti aina rinta rinnan yhdessä jakamassa rasitusta, mutta yhdessä myös kantamassa vastuuta. Tässä suhteessa toivon, kun asiaan on nyt saatu pieni korjaus, että siinä voitaisiin päästä mahdollisimman pian täyteen korjaukseen.

Kuntatalouden osalta on myös kiinnitettävä jatkossa huomiota siihen, että kunnat voivat vastata niistä tehtävistä, jotka niille on annettu. Tulin junassa tänä aamuna naapurikaupungin johtajan kanssa, ja hän sanoi, että tilanne on se, että jos ennen oltiin naru tiukasti kireällä hirttosilmukassa, niin nyt se naru on vähän löysemmällä, mutta jalat eivät tahdo ottaa maahan kuitenkaan, tämä on se todellisuus. Itse asiassa voin sanoa kotikaupunkini kohdalta toissa illan inhottavan valtuuston jälkeen, jossa nämä rajut tosiasiat olivat esillä — ja vielä eilisiltanakin jatkuivat paikallisen lukion lakkauttamiskeskustelulla, jota lakkautusta suuresti vastustan, syynä nimenomaan taloudelliset ongelmat — että tiedän, missä mennään.

Eli kunnille on voitava antaa valtion toimesta ne voimavarat, joita kunnat tarvitsevat. Kunnat ovat nostaneet omat veroprosenttinsa, kiinteistömaksunsa ja muut maksunsa äärirajoilleen, ja tämän ilmeisesti tuntevat vain ne kansanedustajat, jotka itse ovat kunnallisessa vastuussa. Onneksi aika monet edustajat ovat, ja kuntien puolta on yritettävä pitää.

Henkilökohtaisesti luotan ministeri Manniseen. Hän varmasti pitkän kunnallisuran omaavana tuntee kuntien tuskan, Kuntaliiton korkeaa vastuullista tehtävää hoitaneena tietää samoin. Asetan häneen paljon odotuksia tulevaisuuden suhteen. Se, että oppositio on tehnyt vastalauseita, olkoon hyvänä kannustuksena, menkööt äänestykset, kuinka menevät, hyvänä kannustuksena hallitukselle tehdä kuntien ja seurakuntien kannalta parempia ratkaisuja tulevaisuudessa.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Varmuudeksi tulin puhujakorokkeelle sen takia, että paikaltaan puhuen tämä ei ehkä sovi aikarajoihin.

Ed. Kallis oli aivan oikeassa puhuessaan siitä, että olisi voitu jo esimerkiksi viime vuonna tehdä muutoksia kuntien ja valtion välisiin yhteisöveron jako-osuuksiin kuntien kannalta edullisempaan suuntaan, ja hän viittasi vasemmistoliiton käyttäytymiseen. Minusta on koko ajan pidettävä mielessä se kokonaisuus, missä liikutaan kuntataloudessa.

Kuntien valtionosuudet ja verotulot muodostavat yhteensä keskimäärin karkeasti ottaen noin 75 prosenttia kuntien tuloista. Jos katsotaan kehitystä vuodesta 95 lukien, joka vuosi kuntien verotulot ja valtionosuudet yhteen laskettuina ovat kasvaneet, joka vuosi. Tänä vuonna tulee tapahtumaan alenema verrattuna viime vuoden tasoon, mikä johtuu siitä, että viime vuodelle kirjautui kuntasektorilla aikaisempien vuosien tilittämättä jääneitä verotuloja. Mutta jos katsotaan trendiä, niin kyllä tänäkin vuonna suunta on nouseva. Ensi vuosi on ensimmäinen vuosi, jolloin tulojen yhteismäärä tulee laskemaan. Se tietenkin tuo huolenaiheen.

Jos arvioidaan yhteisöveron jakoperusteiden muutoksia eri yhteydessä, niihin löytyy tietyllä tavalla selitystä. Otetaan muutamia esimerkkejä. Lähdetään siitä, että valtiovarainministeriön kannan mukaan — joka tietenkin käyttää hyvin pitkälle budjettivaltaa, joka eduskunnalle sinänsä kuuluu, mutta todellisuudessa valtiovarainministeriö sitä käyttää — koko ajanhan on ollut lähtökohta se, että jos muutetaan verorakennetta, niin se lisätulo, mikä syntyy muutoksista, ohjautuu valtion kassaan ja kunnat jäävät siitä paitsi.

Näin tapahtui silloin vuonna 98, kun muutettiin yhteisö- ja pääomavero 28 prosenttiin 25:stä. Silloin muutettiin jako-osuuksia nimenomaan sen takia, että kunnille ei haluttu antaa veroprosentin noususta tulevaa lisätuloa. Seuraava muutos vuonna 99, jossa seurakunnat olivat menettäjiä, toteutui sen takia, että seurakuntien sosiaaliturvamaksua alennettiin aikaisemmasta tasosta, mikä sinänsä oli oikea toimenpide, mutta siinäkin etu leikattiin seurakunnilta. Saman tyyppinen muutos tapahtui vuonna 2000, kun korotettiin yhteisö- ja pääomavero 29 prosenttiin. Siinä samaten leikattiin pois veroprosentin noususta aiheutuva tulonlisä kuntien osalta. Sama linjahan on jatkunut koko ajan.

Nyt kun kuntatalous on ajautumassa selvästi kriisiin, on syytä tarkastella uudelleen näitä jakoperusteita, ja sen takia tämä 1 prosentin korotus on vasemmistoliiton esityksenä, että saadaan budjettikirja näyttämään tasapainossa olevalta valtion ja kuntien välisen tulonjaon ja veronjaon osalta. Se on se keskeisin periaate.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Polvi sanoi, että viime vuonna olisi voinut korjata, niin viime vuonnahan hallitus esitti melkoista muutosta, huononnusta, kunnille ja kuntien osuuksiin. Jos se olisi ollut hieman lievempi, ei niin äärettömän kova, niin silloin tietenkin sillä olisi ollut merkitystä kuntien asemalle.

Minulla on taskussani tiedot kuntien verotuloista vuodelta 2002, ja tässä on nyt oman alueeni 16 kuntaa. 3 kunnassa verotulojen kokonaismäärä osoittaa pientä pientä kasvua, 13 kunnassa huomattavaa alennusta, muun muassa Vaasan kaupunki lähes 15 prosenttia. Eli nämä tuoreimmat tilastot osoittavat kyllä, että vähennystä tulee.

Ed. Oinonen sanoi, että hän tietää, missä mennään; hän tietää, missä mennään; hän tietää valtuuston puheenjohtajana, missä mennään; hän tietää myöskin, miten tämä asia korjataan. On tietenkin helppo sanoa, aina heittää pallo, että on kuntien syy tai hallituksen syy, mutta kyllähän se on tämä eduskunta, joka tekee ne päätökset. Kun ed. Oinonen tietää tämän tukalan tilanteen ja tietää, missä mennään, niin kyllä minä ihmettelen, jos ed. Oinonen ei halua sitten korjata tuota tilannetta, kun se tapahtuu vain sillä, että äänestää sen puolesta, että kunnat saisivat yhteisöverosta hieman suuremman osan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tarkastella vähän yhteisöveron vaikutuksia kuntiin sen takia, että etenkin Espoo, jossa itse olen asunut pitkään ja siellä ollut kunnalliselämässä, on suurissa vaikeuksissa näiden nykytulkintojen vuoksi. Kunta saa osuutensa, niin kuin hyvin tiedätte, ed. Kallis, yritysten ja yhteisöjen maksamasta yhteisöverosta sen mukaan, kuinka moni yritys sijaitsee kyseisessä kunnassa. Ehkä muistatte tämän. Monessa eri kunnassa toimivan yrityksen ollessa kyseessä yhteisövero-osuus määräytyy työpaikkojen tai yhtä hyvin henkilötyövuosien mukaan.

Kunnan yhteisöverotuotto lasketaan yhteen kiinteistöverotuoton ja kunnallisverotuoton kanssa, jolloin saadaan kunnan kokonaisverotulot, joista kuntien keskinäinen verotulontasaus tehdään. Näin ollen suuri yhteisöveron tuotto hyödyttää myös niitä kuntia, joissa sijaitsee vähän yrityksiä. Kysymys tässä kohdin on se, stimuloiko tämä, mitä edellä siteerasin, sitä että kunnan kannattaa olla aktiivi elinkeinopolitiikan harrastaja vaiko ei.

Yhteisöveron kasvun kannustinvaikutus kohdistuu kuitenkin valtionosuuksien tasauksessa vain niihin kuntiin, jotka ovat tasauksessa käytettävän 90 prosentin tasausrajan yläpuolella. Sen sijaan tasausrajan alapuolella olevissa kunnissa, joita on lähes 80 prosenttia kunnista, verotulon kasvu myös yhteisöveron osalta vähentää koko määrältään valtionosuuksien tasauslisää, eli elinkeinopoliittista kannustinvaikutusta ei ole. Toisaalta myös näissä kunnissa elinkeinopolitiikan luonnollisia kannustimia ovat tarve työpaikkojen luomiseen ja asukasmäärän kasvattamiseen.

Entäpä sitten se, kun tässä on myös mukana valtionosuus laskennallisena perusteena: miten se nyt sitten voi olla negatiivinen? Meillä on, ed. Kallis, useammalta vuodelta kokemuksia tästäkin, mitenkä kunta maksaakin valtiolle eikä valtio kunnalle. Vuonna 2001 valtionosuus oli sisäministeriön toimialalla negatiivinen kolmella kunnalla, sosiaali- ja terveysministeriön alalla myös kolmella kunnalla, opetusministeriön alalla yhteensä 35 kunnalla. Yhteenlaskettu valtionosuus, tämä on ehkä tämän puheeni yksi ydin, siis nettona, oli negatiivinen Espoolla ja Helsingillä vuonna 2001, vuonna 2002 Espoon ja Helsingin lisäksi Kauniaisilla, ja vuonna 2003 näitä kuntia olivat Espoo, Helsinki, Kaskinen, Kauniainen ja Salo.

Arvion mukaan vuonna 2004 ja siitä eteenpäin enää vain Espoolla valtionosuudet olisivat kokonaisuudessaan negatiiviset. Tämä johtuu pääosin siitä, että yhteisöveron tuotto on laskenut ja kuntien osuutta yhteisöverosta on alennettu. Näillä perusteilla minun on erittäin helppo olla vastalause 2:n takana, joka täällä on ja ed. Jari Koskisen toimesta esitetty. Hallitukselle viestinä sanoisin vaan sen, että mikäli tähän vanhaan 23,2 prosenttiin ei päästä, se stimulus, mikä Espoossa on hyvin voimakkaasti ollut elinkeinoelämän suuntaan, saattaa saada aika lailla tainnuttavan iskun.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! En missään nimessä halua olla ilkeä enkä halua olla ilkeä keskustalle ja ed. Oinoselle, en halua olla ilkeä ed. Akaan-Penttilälle. Kaikella ystävyydellä totean kuitenkin, että kaikki ne ongelmat, jotka luettelitte, juontavat juurensa niihin päätöksiin, mitä tässä salissa on tehty, kun te olette myötävaikuttaneet siihen, että yhteisöveron jakoperusteita on huononnettu ja varsinkin euromääräisesti Helsinki ja Espoo ovat kärsineet. Ihan oikein mainitsitte siinä luettelossa myöskin Kaskisen kaupungin. Kaskinen menetti kyllä suhteellisesti enemmän kuin Helsinki ja Espoo ja Äänekoski ilmeisesti kaikkein eniten. Mutta hyvä on, me tiedämme, ihan niin kuin ed. Oinonen sanoi, missä mennään, ja tehdään sitten korjaukset siihen.