Jari  Koskinen  /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Pitää aloittaa sanomalla, että tämä lakialoite olisi tarpeeton, jos Suomi olisi menetellyt jollain muulla tavalla aikaisemmin. Kun Suomi liittyi aikanaan Euroopan unioniin, niin hyväksyttiin erilaisia direktiivejä ja siinä yhteydessä myös EU:n luontodirektiivi tuli koskettamaan Suomea. Kun Suomi ilmoitti sinne listan niistä eliölajeista, jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteeseen IV (a), niin sinne lipsahti myös sellainen eläin kuin liito-orava, joita pidettiin silloin harvinaisina, tai jotkut pitivät. Kuitenkin totuus on se, että liito-oravia on Suomessa kymmeniätuhansia, joten liito-orava on direktiivissä aivan väärässä paikassa.

Tätä lakialoitetta ei myöskään olisi tarvinnut tehdä, jos nyt eduskunnan käsittelyssä oleva luonnonsuojelulaki olisi tehty hallituksessa kunnolla ja sinne olisi laitettu sellaiset korvauspykälät maanomistajille, mitkä muuten ovat olemassa luonnonsuojelulaissa, niin että maanomistajakin saa korvauksen silloin, jos tiettyjen eliölajien osalta merkityksellisen haitan kynnys ylittyy. Näihin kuuluu myös tämä paljon kuuluisuutta saanut liito-orava. Siinä mielessä olisi toivonut, että tätä ei olisi ikinä tarvinnut tehdä, mutta nyt se on tehty. Tässä on ympäristövaliokunnalle selvät nuotit siitä, millä tavalla korjaamalla hallituksen esitystä saadaan myös korvausasiat kuntoon.

Sinänsä hallituksen esitystä, joka aikanaan oli täällä lähetekeskustelussa, silloin jo riittävästi kritisoin. En lähde sitä kritiikkiä uudestaan esittämään. Se löytyy eduskunnan pöytäkirjoista.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän lopuksi vielä esimerkki siitä, minkälaisia tapauksia käytännön elämässä esiintyy liito-oravan osalta. Otan esimerkin puhemiehen kunniaksi Varsinais-Suomesta. Siellä Metsäliitto aikanaan on tehnyt hakkuusopimuksen erään perikunnan kanssa siitä, että leimikko hakataan loppukesästä, elokuussa. Sen jälkeen eräs liito-oravaharrastaja, joka on mennyt ohitse, on ilmoittanut ympäristökeskukselle, että nyt aiotaan hakata aluetta, jossa on liito-oravia. Sen jälkeen ympäristökeskuksen innokkaat virkamiehet ovat käyneet maassa tutkimassa asian jo kolmeen kertaan, mutta eivät ole vielä päässeet selvyyteen siitä, onko siellä liito-oravia vai eikö siellä ole liito-oravia. He ovat esittäneet sitten sekä hakkuuoikeiden haltijalle Metsäliitolle että tietysti myös metsän omistajalle, kyseiselle perikunnalle, voitaisiinko asiaan palata vaikka tuolla maalis—huhtikuulla, jolloin hangelta ehkä mahdollisesti löytyisi liito-oravan jätöksiä helpommin, että tiedettäisiin varmasti, onko siellä liito-oravia vai eikö siellä ole. Ilmeisesti virkamiehillä on ollut vähän töitä, kun he ovat kolmeen kertaan yhdessä metsikössä ehtineet käymään.

Mutta, puhemies, tämä minun mielestäni kertoo jotain siitä, että kaikki asiat eivät Suomessa kyllä ole kunnossa. Kyllä nämä asiat pitäisi pystyä hoitamaan vähän järkevämmin ja vähän paremmin. Tämä liito-oravahässäkkä maksaa Suomelle aivan liikaa tällä hetkellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskinen on mielestäni tehnyt erinomaisen hyvän lakialoitteen 132, ja toivon, että se saa valiokuntakäsittelyssä ansaitsemansa huomion osakseen ja vaikuttaa lain kehitykseen niiden suuntaviivojen mukaan, mitä lakialoitteessa on haluttu osoittaa.

Kun Suomi aikanaan liittyi EU:hun, tämä kaikki tapahtui käsitykseni mukaan hyvin hätiköidysti ja varsin monia asioita jäi silloin hyvin huonolle valmistelulle tai ei tajuttu niitten vaikutuksia. Erityisesti luonnonsuojelun osalta pääsi tapahtumaan pahoja kömmähdyksiä. Näitten osalta näyttää vielä olevan kaikkein hankalinta se, että Suomen EU:hun liittymisen yhteydessä tapahtuneita virheitä ja kömmähdyksiä ei sitten millään toimenpiteellä tunnu voitavan korjata. Esimerkiksi suurpedot ovat jo maaseudulla vakava haitta ja riesa ja yhä edelleen vain EU:n taholta meille määritellään, minkä verran meillä pitää olla suurpetoja, vaikka ne ovat haitta elinkeinoille ja vaara luonnossa liikkuville.

Tämän kyseisen lakialoitteen osalta voi vain toivoa, että tämä surullisenkuuluisa liito-oravatapaus saataisiin pois luonnonsuojeludirektiiveistä samoin kuin saataisiin monia muitakin eläimiä sieltä pois. Valkoselkätikka Keski-Suomessa Luhangan Onkisalossa on surullisenkuuluisa tapaus.

Luonnonsuojelu niin liito-oravan, valkoselkätikan kuin eräitten muittenkin osalta on muodostunut ihmisten vallankäytön ja kiusanteon välineeksi. Kaikkein ikävintä on, että itse suojeltavat eläimet eivät tiedä tästä mitään, ja kaikkein ikävintä on, että nämä eläinpoloiset saattavat joutua vaaraan tämän onnettoman ylisuojelun takia. Siksi toivon, että luonnonsuojeluasioissa voitaisiin löytää terve järki ja terve ymmärrys. Kyllä nämä liito-oravat, valkoselkätikat löytävät luonnosta sijansa. Jos ne pakotettaisiin pysymään tuossa puussa tai noitten neliömetrien sisällä, niin eivät nämä luojan luomat liikkumiskykyiset eläimet siellä pysy. Kyllä ne löytävät aina omat paikkansa. Sen takia toivon, että Suomen eduskunta ryhdistäytyy ja Suomen hallitus ryhdistäytyy ja korjaa nämä onnettomat itse asiassa luontoa ja luonnonsuojelua vahingoittavat pykälät terveen järjen mukaisiksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Jos tämän liito-oravakysymyksen ratkaisu olisi Suomen käsissä, uskoisin, että se nyt kyllä ratkaistaisiin nopeasti. Mutta tietoon on tullut, että ensinnäkin tällä hetkellä on tutkimukset vielä kovasti kesken siitä, kuinka paljon liito-oravia Suomessa on. Puhutaan muutamasta tuhannesta parista tai yli sadastatuhannesta parista, eli haarukka on valtavan suuri.

Toinen ongelma on se, että Euroopan unionin luontodirektiivin kahdessa liitteessä on liito-orava mainittu uhanalaisena lajina. Näiden liitteiden direktiivin mukaisten määräysten muuttaminen ei ole Suomen käsissä. Toinen niistä kuulemma vaatii komission aloitteen ja vasta sen jälkeen se voi edetä. On selvää, että komissio ei näillä tiedoilla, mitä nyt on, lähde muutosta tekemään. Toinen muutos tarvittaisiin esitykseen, joka ilmeisesti vaatii vähintään kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyden. Sekään ei ole ihan helppoa näissä asioissa, koska lukuisilla unionin mailla on omia lajeja, joita ne haluavat näistä samoista liitteistä pois, ja silloin tätä ei avata kovin helpolla. Eli me elämme tämän ongelman kanssa varmaan vielä pitempäänkin.

Nyt tämä lakialoite, joka on menossa eteenpäin, tuo valtion täyden korvausvelvollisuuden maanomistajille, joilla on olennaista haittaa tästä. On tietysti ihan oikein, että näin menetellään, mutta se tuo valtavan laskun valtiolle, jos tällä tiellä nyt mennään, niin kauan kunnes saadaan nämä pois sieltä direktiivistä, ja siihen todellakin menee aikaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansaa on raskaasti petetty silloin, kun meidät harhautettiin EU:hun. Sanottiin, että meidän pitää mennä sinne, jotta me voimme vaikuttaa siellä EU:ssa sen tekemiin päätöksiin. Me emme voi jäädä ulos, meidän on mentävä EU:hun vaikuttamaan. Missä on nyt Suomen vaikutus, kun ei tämmöisiin mitättömän tuntuisiin pikkuasioihin, jotka liittyvät luonnonsuojeluun, voida vaikuttaa? Tätä haluaisin kysyä niiltä, jotka harhauttivat Suomen EU:n jäseneksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä olisi hyvä aloittaa viimeksi käytetystä ed. Oinosen puheenvuorosta, kun ed. Oinonen totesi, missä ovat ne joukot, jotka harhauttivat Suomen EU:n jäseneksi, niin että saamme olla päättäjien pöydässä. Ed. Oinonen on tässä harvinaisen oikeassa. Näinhän kansalle tätä asiaa markkinoitiin. Jos kansalla olisi ollut silloin tiedossa, että tämä on tällaista näpertelyä, tällaista nöyristelyä, kyyristelyä, kyykyttämistä, niin kyllä kansalaisilla olisi ollut joku toisenlainen näköala. Mutta suomalaiset mennessään Euroopan unioniin uskoivat, että ruoka halpenee, se on lähes ilmaista. Autot ja viina halpenevat, nekin ovat tämmöistä kansanomaisuutta. Ne olivat valintaperusteet, eikä tällaisia asioita voinut kukaan kuvitellakaan, ei voinut vastustajakaan kuvitella missään muodossa.

Ed. Oinonen oli erinomaisesti oikeassa, kun kuulin tuolla työhuoneessani, kun ed. Oinonen puhui siitä, että Suomen eduskunnan on nyt syytä ryhdistäytyä, ottaa asia omiin käsiin ja todeta, että näin pitää menetellä ja käyttää tätä eduskunnan arvovaltaa, säätää semmoista lainsäädäntöä, mitä suomalaiset ymmärtävät ja kunnioittavat. Tässä täytyy sanoa, että ed. Oinonen on aina puheenvuoroissaan onnistunut ja ajatusmaailmaltaan terve suomalainen, aito kansalainen ja kansalaisten etujen ajaja ja tässä tämä tuli parhaimmillaan näkyviin.

Jos katsotaan tätä näköalaa sitten muihin puheenvuoroihin: Ed. Kankaanniemi totesi puheenvuorossaan, että nyt kun luonnonsuojelulain ja metsälain muutos tulee, sieltä syntyy korvausmahdollisuus, korvausvelvollisuus ja suora korvaus. Tämä on näin perusteluissa luettavissa, mutta en mitenkään halua olla hyvän asian pilaaja enkä lietsoa mitään epäilemällä, että kaikki tämä, mistä todetaan, että voidaan korvata, voidaan mahdollistaa, myöskin käytännössä toteutuisi. Varma on, että asia on niin monen byrokratian takana, että väitän, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta metsätalouden harjoittajasta tulee pettymään siinä, että minkäänlaista korvausta ei synny eikä tule.

Herra puhemies! Tähän voisi verrata vanhaa omaa näköalaani tämän asian puitteissa, kun tunnen olevani eduskunnan suurin liito-oravien ylläpitäjä omilla maillani. Nimittäin maisemani ympärillä on neljä liito-oravaesiintymää hyvin lähellä asuinpaikkaani. Sen pohjalta niillä liito-oravilla ei ole mitään huolta siellä, sen kuin ovat, ne mahtuvat yhteistoiminnassa olemaan. Mutta jos sinne tulee joitakin intiaanin näköisiä nauhoittajia, jotka ryhtyvät suojelemaan ja rajoittamaan tätä metsän käyttöä siellä omilla maillani, sen jälkeen liito-oravillekin tulee hankalat ajat. Toivon, että tällaista ei toteudu eikä käy, vaan itse olen mielelläni elvyttämässä ja kehittämässä liito-oravien asuinmahdollisuutta asentamalla pönttöjä ja hoitamalla niin, että on myöskin niillä liito-oravilla suojaa sekä ruokaa.

Mitä tulee ed. Jari Koskisen tekemään aloitteeseen luonnonsuojelulain 49 ja 53 §:n muuttamisesta, niin se on erinomaisen hyvä aloite. Vahvojahan täällä ovat kyllä kaikki allekirjoittajatkin, jotka näyttävät olevan ryhdikkäästi kokoomuslaisia puoluekannaltaan, ja voi sanoa, että sieltäkin täältä oikeammalta ja rehellisemmältä linjalta. Tietysti itse katson, että olisin mielelläni ollut tässä samassa joukossa mukana, jos olisi ollut mahdollisuus allekirjoittaa, mutta tässä ehkä tehdään enempi puoluepolitiikkaa kuin tämmöistä aitoa eduskuntapolitiikkaa, mutta ei se tämän hyvän asian eteenpäinvientiä ja kannattamista siitä huolimatta estä. Tässä jos missä on otettava tämmöinen suomalainen näköala, suomalainen hoito ja vietävä sillä rintamalla tätä eteenpäin.

Se täytyy sanoa, että hallituksen esitys luonnonsuojelulain ja metsälain muuttamisesta on täysin epäonnistunut, täysin surkea esitys, mikä on tehty vain siinä valossa, että nöyristellään, kyyristellään tuonne Brysseliin päin. Liito-oravia on Suomessa pilvin pimein. Tältä osin myöskin kaikista näistä uhanalaisista lajeista — liito-orava, valkoselkätikka, olkoot nyt mikä vain perhosista alkaen — näen huolta, niiden olemassaolosta ja suojelemisesta eteenpäin, mutta ei saa olla sellainen järjestelmä olemassa niin kuin ed. Kuosmanen jossain puheenvuorossaan totesi, että kun tietä tai rautatietä tehdään, niin jos siellä on mökinmummo tai -ukko olemassa, niin lähtö tuli, ettei mitään, mutta jos liito-orava löytyy, niin tiehen tehdään mutka taikka tunneli. Ei nämä ole oikeassa mittasuhteessa nämä asiat.

Kyllä täytyy ottaa luonto huomioon, mutta kestävällä pohjalla, niin että myöskin yhteiskunta pystyy kehittymään ja elämään niitten luonnon tärkeitten monimuotoisten eläinten ja eliöitten ja kohteitten kanssa. Siinä mielessä näen erinomaisen hyvänä, että tämä kokoomuksen ryhdikäs siipi on ottanut tämän asian esille ja lähtenyt näin aloitteen muodossa eteenpäin tätä viemään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela piti tapansa mukaan erinomaisen ryhdikkään puheenvuoron, ja yhdyn siihen, että kokoomusryhmä on tehnyt oikein hyvän aloitteen, allekirjoittaneet edustajat, ja toivon tälle aloitteelle todella lujasti menestystä.

Mutta sitten on vielä yksi kysymys, jota ei ole tässä tuotu esille. Niin totta ja oikein kuin on, että maanomistaja saa korvauksen näistä luonnonsuojelun haitoista, (Ed. S. Lahtela: Näkisi!) niin tämä pitää myöskin toteuttaa. Tämä on todella kyseenalaista, niin kuin ed. Lahtela sanoi, että se on sitten eri asia, näkeekö niitä korvauksia kukaan.

Jos nyt lähdetään siitä, että nämä korvaukset annetaan, niin niiden maksaja ei todellakaan saisi olla suomalainen veronmaksaja, vaan EU, se joka määrää, että näitä luontokappaleita pitää suojella. Sataprosenttisesti pitäisi maksajana olla tämän määräyksen, direktiivin, antajan, suojelijan. Toivoisinkin, että Suomen hallitus ryhdistäytyisi tuota Brysselin pääkonttoria kohtaan niin paljon, että jos sieltä tulee mitä käskyjä, niin käskyn antaja myöskin taloudellisesti sataprosenttisesti maksaa. Periaatteen pitäisi olla se, että se, joka käskee, se myöskin maksaa, eikä suinkaan niin, että kärsijä, Suomen kansa, joka näitten EU:n täysin käytäntöön soveltumattomien ja ymmärtämättömien luontodirektiivien takia joutuu kärsimään haitat, myös sitten maksaa haittojen korvaukset. Tämä on todella EU:n simputusta Suomelle.

Samoin tämä koskee myöskin näitä suurpetojen ongelmia. Viime kesänä muun muassa eräät kesämökkiläiset sanoivat, kun he ovat ostaneet kesämökit, että heidän pitää käydä vaatimaan valtiolta haittakorvauksia siitä, kun petoja ei saa ampua sieltä mökin lähimetsistä, haittakorvausta siitä, että tämä täysin järjetön ja täysin älytön luonnonsuojelu, joka todella on itse luonnon vastaista ja luonnonystävien vastaista ja aidon luonnonsuojelun vastaistakin, terrorisoi ihmiset pois luonnosta. Sen haitat sitten vielä joutuu kansa maksamaan. Erilaisten susiaitojen rakentamiset ovat hölmöläisten hommaa. Niillä ei haittoja poisteta, vaan ne ainoastaan poistettaisiin poistamalla nämä sudet sieltä luonnosta. Niitä on kyllä niin paljon olemassa, että niitten kannat eivät mihinkään lopu, ja nämä susikannat voitaisiin aivan muulla tavoilla säilyttää kuin sillä, että nuo susipoloiset joutuvat tahtomattaan olemaan ihmisten haittana.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloitteen jatkokäsittelyssä kiinnitetään myös huomio siihen, että EU maksaa sataprosenttisesti Suomelle kaikki ne haitat, mitä tämä järjetön luonnonsuojelu nykydirektiivien mukaan aiheuttaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Huolestuin vähän, kun tuolla huoneessa kuuntelin ed. Seppo Lahtelan värikästä puheenvuoroa. Olin myös vähän huolissani siitä, että tästä tulee vain edustajien Oinosen ja Lahtelan keskinäistä kehumista, ja päätin osallistua myöskin tähän keskusteluun siltä osin, joka koskee ed. Lahtelan puheenvuoroa ruuan, auton ja viinan halpenemisen suhteen. Kyllä ed. Lahtela hyvin tietää, että ruoka halpeni merkittävästi, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ja että autojen hinnat alenivat tänä vuonna nimenomaan EY:n tuomioistuimen päätöksellä; tosin Suomen hallitus pakotettiin siihen. Ja niin kuin ed. Lahtela tietää — en tiedä, onko iloinen vai ei — myöskin viinan hinta alenee merkittävästi ensi vuonna. Eivät nämä aivan turhia lupauksia ole olleet.

Puhemies! En halua ottaa kantaa tähän liito-oravakysymykseen, se on tuolla Länsi-Suomessa vähäisempi ongelma, mutta varmasti on niin, että luonnonsuojelun osalta on varmasti aihetta keskustella siitä, pitäisikö tosiaan monien Suomen alueiden saada määräyksiä Brysselistä esimerkiksi koskien Natura-alueita jne.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo oli monessa asiassa oikeassa, mutta sen verran tarkentaisin tähän asiaan, että nämä kaikki ed. Elon mainitsemat ruoka, autot, viina ja muutkin siihen liittyvät alennukset ovat puolitiessään olemassa, jolloin ei olla vielä sillä tasolla, millä kansa oletti niiden olevan.

Herra puhemies! Haluaisin tähän evääksi ja terveisiksi sanoa, että kun ed. Elo on nyt nousemassa Euroopan parlamenttiin seuraavien vaalien jälkeen, niin ed. Elo myöskin tälle asialleen uskollisena ja tyytyväisenä hoitaa sen asian niin, että nämä luonnonsuojelukysymykset tulevat siellä sille tasolle kuin Suomen parlamentti ja ed. Elo nämä näkevät. Tässä on meillä yhteinen tavoite. Uskon, että siltä osin pääsemme parempaan suuntaan, vain kuitenkin ed. Elon vaikutuksen kautta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Eihän tässä voi muuta kuin äänen toivossa luvata tietysti sitä, että näin tulee tapahtumaan. Kun ed. Seppo Lahtela näyttää jo olevan varma minun valinnastani EU:n parlamenttiin, niin kyllähän nämä asiat sitten korjaantuvat. Kiitoksia vain tuesta!