Sari Essayah /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme viime viikkojen aikana saaneet tänne eduskuntaan runsaasti postia adoptiovanhemmilta, jotta heidän vanhemmuuteensa liittyvien etuuksien monet epäkohdat korjattaisiin ja saatettaisiin ne biologisten vanhempien etuuksien tasolle. Muun muassa kristillisdemokraattisen ryhmän ed. Päivi Räsänen on tehnyt näiden yhteydenottojen pohjalta laki- ja toimenpidealoitteet, joissa adoptioperheiden vanhempain- ja hoitovapaat pidennettäisiin ja tarvittavat ikärajat korotettaisiin biologisten vanhempien etuuksien tasolle.

Myös tämä oma lakialoitteeni liittyy nimenomaan siihen, että vanhemmuus on saman arvoista riippumatta siitä, onko lapsi biologinen vai adoptoitu. Ottovanhempi ei ole nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettu vanhempainpäivärahaan, jos hän on ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Tämän erityisesti yrittäjävanhempiin tai freelancer-pohjalta työskenteleviin ottovanhempiin kohdistuvan epäkohdan poistamiseksi tässä aloitteessa ehdotetaan, että ottovanhempi samoin kuin biologinen vanhempi on oikeutettu minimipäivärahaan työskennellessäänkin. Ottovanhemmat voivat sopia sitten, kummalle tämä päiväraha maksetaan.

Adoptoidun lapsen iästä riippumatta ainakin toisen vanhemman päivittäinen ja ympärivuorokautinen läsnäolo on suotavaa adoption jälkeisen ensimmäisen vuoden aikana, jotta turvallinen kiintymyssuhde ehtii muodostua. Tällä lakialoitteella ei siis missään nimessä ole tarkoitus houkutella ottovanhempia työelämään silloin, kun tämän kiintymyssuhteen muodostuminen on meneillään. Kukaan ottovanhempi ei taatusti tämän lainmuutoksen jälkeenkään odotettuaan lasta vuosia ryntää täysipäiväiseen työhön ja laita lastaan hoitoon vain siitä ilosta, että nyt annettaisiin oikeus myös minimipäivärahaan.

Yrittäjävanhemmalla tai freelancerina työskentelevällä vanhemmalla saattaa kuitenkin olla työtehtäviä ja asiakassuhteita, joiden ylläpitäminen edellyttää yhteydenpitoa ja työskentelyä myös vanhempainvapaan aikana. Ottovanhempi saattaa työskennellä kodin ulkopuolella tai olla opiskelija. Näiden tehtävien vaatima aika voi olla vähäinen, ja lapsenhoito on järjestettävissä vanhempien kesken tai isovanhempien avulla ilman, että ottolapsen hoito ja turvallisuus millään tavalla oleellisesti vaarantuvat.

Peruskysymys on siis se, että nykylailla ottovanhempia pyritään ohjaamaan siihen, että toinen heistä ei työskentele ottolapsen tultua perheeseen, ja jos työskentelee, toisin kuin biologiselle vanhemmalle hänelle ei ainakaan makseta siitä mitään. Laki on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta holhoava. Adoptiovanhemmat joutuvat valmistautumaan vanhemmuuteen usein pitkän pohdinnan ja odotusajan kautta. Lapsen sopeutuminen perheeseen ja perheen sopeutuminen lapseen on vaativa prosessi. Vanhemmat joutuvat arvioimaan elämäntilannettaan, kotiaan ja työtään laajemmin kuin biologista vanhemmuutta harkitsevat henkilöt. Näin ollen heiltä voidaan odottaa lapsen tarpeet huomioon ottavaa vanhemmuutta ja lapsenhoitoa ilman tätä sairausvakuutuslain työskentelyedellytysten kautta asetettua sitoutumista lapsenhoitoon.

Jos ottovanhemman yritystoiminta tai muu elinkeino tai opinnot keskeytyvät kokonaan, seuraukset saattavat vaikuttaa perheen taloudelliseen turvallisuuteen ja siten myös ottolapsen sopeutumiseen perheeseen. Minimipäivärahan puuttuminen tuskin saa ottovanhempia jättämään pakollisiksi katsomiaan työtehtäviä hoitamatta. Näissä perheissä seurauksena nykyisestä lainsäädännöstä onkin vain taloudellisesti pienempi tuki kuin biologisille vanhemmille.

Toinen asia, miksi olen tämän lakialoitteen tehnyt, on tämän sairausvakuutuslain 21 §:n sisällöllinen ristiriita. Pykälä nykyisellään edellyttää ottovanhemmalta osittaisen hoitorahan osalta yhtäaikaisesti osa-aikaista työskentelyä sekä ansiotyöstä ja muusta kodin ulkopuolella tehtävästä työstä pidättäytymistä. Tämä pykälä kuuluu nykyisellään näin: "Oikeus saada vanhempainrahaa ja osittaista vanhempainrahaa 4 momentin mukaisesti osa-aikatyötä tehtäessä on myös sellaisella vakuutetulla, joka on ottanut hoitoonsa seitsemää vuotta nuoremman lapsen tarkoituksenaan ottaa hänet ottolapsekseen edellyttäen, että vakuutettu osallistuu lapsen hoitoon eikä ole vanhempainrahakauden aikana ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä." Siis "osa-aikatyötä tehtäessä" ja toisaalta "ei ole ansiotyössä". Tässä on aivan selkeä sisällöllinen ristiriita, ja tätä on kyllä Kelan ohjeissa selvennetty, mutta tuntuu, että ei pykälä voi olla kirjoitettuna tähän muotoon, että sitä ei todellakaan kertalukemisella ymmärrä tai sen ymmärtää juuri näin, että siinä on selkeästi nähtävissä tällainen sisällöllinen ristiriita. Tämä on oikein hyvä esimerkki huonosta lakitekstin muotoilusta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan siis tässä lakialoitteessani sitä, että adoptiovanhemmuus otetaan tasa-arvoisesti huomioon ja etuudet saatetaan samalle tasolle kuin biologisilla vanhemmilla, mutta toisaalta myös sitä, että tämä ristiriita lakitekstin muotoilussa poistuisi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Adoptiovanhemmat tai sellaisiksi aikovat ovat erittäin paljon ottaneet kansanedustajiin näinä päivinä ja viikkoina yhteyksiä, ja olen heille luvannut, että tulen kannattamaan puheenvuoroissa muun muassa tätä hyvää aloitetta, jonka ed. Sari Essayah on tehnyt, ja tässä yhteydessä haluan tuon lupaukseni täyttää.

Toivon, että tämä puheenvuoro pöytäkirjoista tavoittaa kyseiset henkilöt, ja toivon, että tämä hyvä aloite asianomaisessa valiokuntakäsittelyssä johtaa niihin tavoitteisiin, mitä aloitteessa on haluttu edistää adoptiovanhempien tilanteen ja elämänolosuhteitten parantamiseksi.