Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua, josta haluan vetää vain sen johtopäätöksen, että elävä elämä ja teoria ovat vähän eri asia. Tässä nyt ajattelin kysäistä vähän tämän elävän elämän näkökulmasta.

Viime vuosina sosiaali- ja terveydenhuollon keskustelussa keskeisiä termejä ovat edelleen olleet asiakaslähtöisyys ja monitoimijuus ja verkostoiva yhteistyö julkisen sektorin, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen sekä vapaaehtoistyön kesken. Tällä hetkellä puheissa korostetaan asiakkaan asemaa, oikeuksia ja osallisuutta häntä itseään koskevissa hoitoon ja kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Näitä asioita korostetaan niin nykyisessä kuin uudistuvassa kuntoutuslainsäädännössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämis-, toiminta- ja tavoitesuunnitelmissa, mutta mitä edellä mainittu tarkoittaa käytännön työssä, on usein epäselvää. Esimerkiksi äkillisesti sairastuneiden, pitkäaikaissairaiden, vajaakuntoisten, vammaisten ja vanhusten hoidon ja kuntoutuksen järjestämisvastuu kasvaa ja monipuolistuu terveydenhuollossa, mikä tuo uusia haasteita.

Kysymys kuuluu: Riittävätkö voimavarat? (Puhemies koputtaa) Onko palveluohjauksesta riittävästi apua, jos rakenteet eivät mahdollista yhteistoimintaa ja jos hoidon ja kuntoutuksen vastuut hajoavat pirstaleisessa ja nopeatempoisessa palvelujärjestelmässä? Tämän kokevat ongelmaksi muun muassa monet vammaiset. (Puhemies koputtaa) Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteeksi jääkin sellaisen yhteistoimintamallin ja koordinoivan toimintamallin rakentaminen, joka edistää myös asiakkaan omaa osallisuutta.

Kysyn: (Puhemies koputtaa) Voitaisiinko olemassa olevaa palvelurakennetta muuttamalla saada luoduksi muun muassa vammaisten kaipaama paikka, jolla olisi nimi, osoite ja puhelinnumero?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä tuli varmasti kuvatuksi koko suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän monimutkaisuus, päällekkäisyys niin palvelujen antamisen näkökulmasta kuin rahoitusjärjestelmien näkökulmasta.

Kyllä, jos saa vähän samalla tyylillä vastata, niin sanoisin, että väestövastuinen tapa hoitaa ihmisiä, perusterveydenhuolto, jossa on myös sosiaalityöntekijän palvelut saatavilla, olisi se paikka, mistä neuvot ja ohjeet pitäisi saada. Kyllä meillä on yrittäjille te-keskuksissa yrityspalveluneuvojat, jopa naisyrittäjillekin ihan omansa, mutta juuri tämä asiakkaan näkökulma peruspalveluissa on äärettömän tärkeä, ja Kansallinen terveyshanke ja Sosiaalialan kehittämishankehan lähtevät juuri näistä lähtökohdista.