Tuija Nurmi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyse on lasten päivähoidosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta. Tämä on vain yksi näkökulma asiaan, totta kai niitä on myös muita ja muita hoitomuotoja, mutta haluan tarjota tällä mallilla yhden vaihtoehdon lisää kunnalle tarjota päivähoitoa varsinkin nyt, kun puitelaki esitellään meille ensi viikolla ja kunnissa on rahapulaa ja palveluita pitäisi saada aikaiseksi. Saatteeksi hoitolapsiryhmäkoon muutoshakemukseen kerron seuraavaa:

Lasten päivähoidosta käytävää keskustelua seurattaessa on syntynyt vaikutelma, että kaikki haluavat lapsen parasta. Kotihoidon puolustajien mielestä koti on ehdottomasti lapsen paras hoitopaikka, mutta harvalla vanhemmalla on taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin lastaan hoitamaan. Päiväkodin kannattajat myös perustelevat hoitomuotoa lapsen parhaalla. Ryhmäperhepäivähoidolla on myös omat kannattajansa. Perhepäivähoito on kuitenkin oman kodin ulkopuolisista hoitomuodoista kodinomaisinta, ja sinne vanhemmat ensisijaisesti lapsensa haluavat, varsinkin alle 3-vuotiaat. Mikä on siis lapsen paras?

Lasten päivähoidon järjestämisessä on kysymys myös siitä, millaisia aikuisia me toivomme heistä kasvavan. Kasvatus ja hoito ovat eri asioita. On tärkeää ratkaista, kumpaa ensisijaisesti oletamme lapsen tarvitsevan. Hoito on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnista huolehtimista, että takaisimme hänestä kasvavan tasapainoisen aikuisen. Lasta hoitava aikuinen ei tarvitse yliopistokoulutusta, ja tällä en tarkoita sitä, ettei koulutus tai ammattitutkinto olisi hyvä asia, mutta sen rinnalla käytännön ja vuosien antama kokemus lasten hoitotyössä antavat tietotaidon hoitaa lapsia. Tämän päivän todellisuuden pohjalta voimme olettaa, että maailma muuttuu yhä vain monimutkaisemmaksi. Elämän yleisen kiireen ja hallitsemattomuuden keskellä turvallisessa hoitopaikassa varhaiskasvatuksen ja hyvän hoidon merkitys on kasvanut entisestään.

Millään kulttuurilla ei ole varaa menettää lapsuutta, ja lapsuus kadotetaan, mikäli ei oivalleta varhaiskasvatuksen merkitystä ihmisyyden rakentamisessa. Lapsuus on ainutkertainen ajanjakso ihmisen elämässä. Lapsuus on pienen ihmisen persoonallisuuden rakentamisen tärkeintä aikaa, ja pienessä ryhmässä jokainen lapsi saa tarvitsemansa huomion ja hoivan. Varhaiskasvatuksen ydin ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuukin. Päivähoidon varhaiskasva- tus on aikuisen ja lapsen rakkauteen, lämpöön ja huolenpitoon perustuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta ja lapsen ohjaamista. Lapsuuden toinen merkittävä kehitystehtävä on saavuttaa aloitteellisuus ja aktiivisuus sekä usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan ja toisten elämään.

Lakialoite perustuu valtakunnallisiin perhepäivähoitajien koulutuspäiviin. Lahden Seudun Yksityiset Perhepäivähoitajat ry järjesti 11.—12.3.2006 valtakunnalliset yksityisten perhepäivähoitajien koulutuspäivät, jotka olivat järjestyksessään 23:nnet. Suomessa toimii 17 yksityisten perhepäivähoitajien paikallisyhdistystä, ja yhdistysten jäsenmäärä on 1 642. Yksityisillä perhepäivähoitajilla on hoidossaan noin 6 500 lasta.

Näillä koulutuspäivillä keskusteltiin hoidettavien lasten lukumäärästä. Päivähoitolaki ja -asetus määrittävät ryhmäkooksi tällä hetkellä neljä kokopäivälasta ja yhden 6 vuotta täyttäneen puolipäivälapsen, esimerkiksi esikoululaisen.

Nyt on kyse siitä, että perhepäivähoitajat tuntevat, että he voisivat ottaa hoitolapsiryhmäksi sellaisen ryhmän, jossa on viisi kokopäivälasta hoitajan omat alle kouluikäiset lapset mukaan lukien. Perhepäivähoitajilla on nykyisin entistä enemmän ammatillista koulutusta ja vuosien tuomaa kokemusta, joten yhden puolipäiväpaikan muuttaminen kokopäiväpaikaksi ei toisi suurta muutosta hoitajien työpäivään. Näin saisimme lisättyä hoitopaikkoja huomattavan määrän, kun otamme huomioon myös kunnallisten perhepäivähoitajien ryhmät.

Hoitopaikoista on ympäri Suomea kova pula, ja suurin osa vanhemmista haluaa lapsensa ensisijaisesti kodinomaiseen hoitoon, esimerkiksi perhepäivähoitoon, siihen pieneen, turvalliseen ja kodinomaiseen ryhmään eikä päiväkotiin, joiden ryhmäkoot tuntuvat paisuvan kaiken aikaa. Yksityinen perhepäivähoito on päivähoidon ohjaajien valvomaa, ja kaikkien aloittavien hoitajien rikosrekisteritaustat on selvitetty. Nykyisin ei ole tavatonta, että perheissä on lapsia enemmän kuin kaksi, ja sellaisen perhepäivähoitopaikan löytäminen, että kaikki perheen lapset mahtuisivat saman hoitajan ryhmään, on aina vain vaikeampaa. Sisarusten vieminen eri hoitopaikkoihin tuntuu kohtuuttomalta niin vanhempien kuin lastenkin kannalta. Yksityiset perhepäivähoitajien yhdistykset toivovat päivähoitolakiin ja -asetukseen muutosta, niin että ryhmäkoko olisi viisi kokopäivähoitolasta.

Haluan tässä kohtaa huomauttaa, että asia voidaan hallituksen toimesta hoitaa pelkällä asetuksenmuutoksella, lainmuutosta asiaan ei tarvita. Eli toivon, että hallituspuolueissa huomioidaan näiden perhepäivähoitajien tahto ja asetus muutetaan, koska siihen ei todellakaan tarvita lainmuutosta.