6) Valtioneuvoston selonteko hätäkeskusuudistuksesta
2007
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Vuosien 2001
ja 2005 välillä toteutetussa hätäkeskusuudistuksessa
pelastustoimen hätäkeskukset, poliisin hälytyskeskukset
sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten
vastaanotto yhdistettiin. Tämä merkitsi 15 valtion
ylläpitämän hätäkeskuksen
perustamista. Uudistuksen toteutus perustui hätäkeskuslakiin, jonka
hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus
antaa viimeistään vuoden 2007 loppuun mennessä uudistusta
koskevan selonteon. Annetussa selonteossa arvioidaan asetettujen tavoitteiden
toteutumista.
Keskeisenä tavoitteena on ollut väestön
turvallisuustason parantaminen. Aikaisemmin hätäpuheluita
yhdistettiin viranomaisten keskuksesta toiseen. Tämä merkitsi
viiveitä hätäpuhelun käsittelyaikaan.
Lisäksi viranomaisten toiminta eri keskuksissa merkitsi
puutteita valmiuteen hoitaa yhteistoimintatilanteita tai useita
samanaikaisia tilanteita. Pienillä hälytysalueilla
oli puutteita henkilöstövoimavaroissa. Ylipäätään
toiminnan kehittämiseen ei ollut resursseja.
Nyt yhdestä hätänumerosta 112 saadaan
apua kiireisissä tilanteissa ilman sellaisia viivytyksiä, joita
aiheutui aikaisemmin puheluiden siirtämisestä viranomaisten
hälytyskeskuksesta toiseen. Niinpä suomalaiset
saavat nyt parempaa hätäkeskuspalvelua kuin koskaan
aikaisemmin. (Ed. Vistbacka: Ei yleisesti!)
Uudistus on johtanut myös turvallisuusviranomaisten
yhteistoiminnan tehostumiseen. Hätäkeskusalueiden
suureneminen on tehostanut toimintaa niistä ajoista, jolloin
oli useita pieniä alueita ja useita pieniä, vähäisellä henkilöstöllä toimineita
keskuksia. Suuronnettomuuksissa toiminnan koordinoinnissa ja palvelukyvyssä oli puutteita.
Vieläkin on tarvetta alueiden suurentamiseen toiminnan
kehittämiseksi, tuottavuuden parantamiseksi ja viranomaisyhteistyön
tehostamiseksi.
Henkilöstö on ollut avainasemassa uudistuksen
käytännön toteuttajana. Useita viranomaisia palvelevissa
keskuksissa on otettu käyttöön uudet
toimintatavat. Päivystäjän ammattikoulutuksen
tavoitteena onkin kokonaisvaltainen hätäilmoituksen
käsittelytaito. Koulutus antaa valmiudet arvioida tehtävän
riskejä ja kiireellisyyttä. Koulutuksessa saadaan
myös valmius välittää tehtävä oikealle
viranomaisyksikölle tai -yksiköille.
Opetussuunnitelmia on tarkistettu saatujen kokemusten mukaan
jo nyt. Kehitettävänä koulutuskohteena
on tällä hetkellä muun muassa pelastustoimen
riskin arvioinnin tekeminen. Jatkossa päivystäjien
ammattikoulutuksessa otetaan kuitenkin entistä paremmin
huomioon näkökohdat, jotka johtuvat tehtävien
jakautumisesta pelastustoimen, poliisin sekä sosiaali-
ja terveystoimen kesken. Lisäksi selvitetään
ruotsinkielisen koulutuksen järjestämismahdollisuuksia
esimerkiksi eri oppilaitosten yhteistyönä. Uutta
ruotsin kielen taitoista henkilöstöä tarvitaan
muun muassa Etelä- ja Länsi-Suomen alueille. Keskeinen
kehittämiskeino koko henkilöstön kannalta
on koulutus. Päivystäjien tietotaitoa todennetaan
näyttökokeilla.
Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi. Henkilöstön
muidenkin kuin suomen ja ruotsin kielen taidon kehittämistä ja
hyödyntämistä on selvitettävä.
Päivystäjien englannin kielen taitoa voidaan hyödyntää jo
nyt.
Nykyisin hätäilmoituksia vastaanotetaan noin 3,7
miljoonaa vuosittain. Näistä on muita kuin varsinaisia
hätäpuheluita noin 750 000. Hätäpuhelujen
suuri määrä ja samoja tapahtumia koskevat
puhelut hidastavat vastaamista ajoittain. Muut kuin varsinaiset
hätäpuhelut kuormittavat myös hätäkeskusta.
Väestön neuvontaa ja kiireetöntä apua
koskevien palvelunumeroiden käyttöönotto
poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen
hallinnonaloilla on välttämätöntä. Muidenkin
tahojen olisi tärkeää järjestää itse
toimintaansa koskeva puhelinpalvelu. Lisäksi Euroopan komissio
on varannut 116-alkuiset numerot yhteiskunnallisesti tärkeiden
palveluiden ilmaisnumeroiksi. Näiden numeroiden hyödyntämistä on
selvitettävä.
Teknologian kehittyminen on mahdollistanut uudet hätäilmoitustavat.
Mahdollisia uusia tekniikoita ilmoituksien tekemisessä ovat
muun muassa 112-hätätekstiviestien vastaanottaminen
ja liikenneturvallisuuteen liittyvä hätäviestijärjestelmä eCall.
Jatkossa uusien tekniikoiden käyttömahdollisuudet
on selvitettävä palveluiden tarjonnassa. Uudet
menetelmät vaativat myös yhteistyöviranomaisten
työtä oikeanlaatuisen avun turvaamiseksi. Riskinarviointia
koskevien ohjeistusten ja hälytysten vasteiden on oltava
ajan tasalla. On muistettava, että avun antamisen prosessi
on arvioitava kokonaisuutena. Pelastustoimen, poliisin ja terveydenhuollon
on huolehdittava omista resursseistaan, jotta ne pystyvät
vastaamaan palvelukysyntään. Näistä resurssipuutteista
johtuvat ongelmat on usein katsottu hätäkeskusten
syyksi. Tiedonvaihto esimerkiksi tekstiviestein ei ole samanlaista kuin
hätäpuhelun aikana. Esteetön viestintä hätätilanteessa
on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää meille
jokaiselle.
Hätäkeskuslaitoksen toimitiloista osa on maanpäällisiä tiloja
osan ollessa maanalaisia suojatiloja eli väestönsuojatiloja.
Tilat ovatkin ratkaisuiltaan tavanomaista kalliimpia. Toimintojen
varmentamiseen liittyvät seikat, kuten esimerkiksi sähkönsaanti
ja paloturvallisuus, ovat saaneet huomiota. Hätäkeskustoiminnan
lisäksi tiloissa voidaan myös hoitaa viranomaisten
johtokeskustoimintoja. Lisäksi osassa tiloista voidaan
työskennellä ilman ulkoista huoltoa jonkin aikaa.
Hätäkeskustoiminta on mahdollista poikkeusoloissa.
Kansainvälisesti poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali-
ja terveystoimen yhteinen hätäkeskustoiminta herättää suurta
kiinnostusta. Tapa, jolla Suomessa on yhdistetty viranomaisten toiminta yhteen
Hätäkeskuslaitokseen, on poikkeuksellinen. Viranomaisyhteistyön
sujuvuudesta huolehditaan myös jatkossa. Sisäasiainministeriö on
yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön
kanssa tehostanut hätäkeskustoiminnan ohjausta.
Myös poliisin, pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen
sektoreilla linjataan hätäkeskustoimintaa koskevia
asioita aiempaa tehokkaammin. Ohjaukselle asettaa erityisiä vaatimuksia
palveluiden saatavuuden alueellisten erojen pienentäminen.
Arvoisa puhemies! Uudistuksen toteutukseen on liittynyt myös
suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita. Keskeiset ongelmat
ovat liittyneet henkilöstövoimavarojen riittävyyteen,
tietojärjestelmään, määrärahojen
tasoon, moninaisiin hälytysten vasteisiin ja yhtenäisten
toimintamenetelmien puutteeseen. Uudistukselle asetetun tavoitteen
mukaisesti päivystyshenkilöstöä on hätäkeskuksissa
vuorokauden ympäri. Missään keskuksessa
ei toimita yhden päivystäjän varassa.
Henkilöstön riittävyydessä on
kuitenkin ollut ongelmia. Erityisesti Helsingin hätäkeskuksen toimintaa
vaikeuttaa tälläkin hetkellä henkilöstövaje
ja henkilöstön suuri vaihtuvuus. Totean, että Helsingin
hätäkeskuksen tilannetta seurataan erityisesti.
Henkilöstövoimavarojen parantamiseksi on järjestetty
ylimääräisiä päivystäjäkursseja.
Hallitus on myös myöntänyt määrärahaa
lisähenkilöstön palkkaamiseen. Voimavarojen
käyttöä on kehitettävä muun
muassa selvittämällä työmalleja ja
työvuorojärjestelyjä. Lisäksi
henkilöstötarpeen turvaamiseksi on pidettävä peruskoulutus riittävällä tasolla.
Optimaalinen resurssien käyttö vakauttaa myös
toiminnan kustannuksia. Myöskään käytössä olevat
tietojärjestelmät eivät tue toimintaa
toivotulla tavalla. Yhtenäisen tietojärjestelmän
käyttöönotto koko Hätäkeskuslaitoksessa
on siirtynyt vuoden 2008 puolelle. Toimenpiteet yhtenäisen
tietojärjestelmän saamiseksi ovat tehostetusti
käynnissä. Keskuksissa tulee olla kyky korvata
toinen keskus tietojärjestelmän avulla.
Uudistuksessa talouden suunnittelu on ollut haastavaa. Toiminnan
taloudellinen perusta on arvioitava uudelleen saatujen kokemusten
perusteella. Nykyinen toimintamalli ei ole mahdollinen nykyisillä resursseilla.
Tämänhetkisen toiminnan menoista suurin osa on
henkilöstökuluja, toimitilojen vuokria
ja tietoliikennekuluja. Näistä on vaikeaa
saada säästöjä. Tämän johdosta
myös rakenteilla olevat toimitilahankkeet on arvioitava
uudelleen. Myös hätäkeskusalueita
on suurennettava ja toimintamallia kehitettävä tehokkaammaksi.
Lisäksi Hätäkeskuslaitoksen hallinto-
ja organisaatiomallia on kehitettävä.
Pitkällä aikavälillä päivystyspisteiden
vähentämisellä on mahdollisuus saada säästöjä.
Hätäkeskuslaitoksen yhteistoimintaviranomaisten
tarpeet ja vaatimukset ovat vaihdelleet alueittain voimakkaasti
muun muassa hälytysvasteiden osalta. Myös yhtenäiset
toimintamallit itse hätäkeskustoiminnassa ovat
olleet vakiintumattomia. Korostan tässä yhteydessä parhaillaan
tehtävää työtä tasapainon
löytämiseksi valtakunnallisten toimintalinjausten
ja alueellisten erityistarpeiden välillä.
Korostan, että yhteistyö ohjaavien ministeriöiden
ja muiden tahojen sekä niiden ja Hätäkeskuslaitoksen
välillä on tiivistynyt. Yhteisenä tavoitteena
on entistä parempi hätäkeskuspalvelu.
Ongelmista huolimatta hätäkeskustoiminta on ollut
pääosin luotettavaa. Kokonaisuutena arvioiden
uudistuksessa on onnistuttu parantamaan hätäkeskustoiminnan
tasoa valtakunnallisesti.
Arvoisa puhemies! Hallitus on linjannut tulevaisuuden hätäkeskustoimintaa
asettamillaan tavoitteilla. On selvää, että laadukkaiden
hätäkeskuspalveluiden saatavuus turvataan koko
maassa sekä suomen että ruotsin kielellä.
Palveluiden saatavuus turvataan myös paikalliset olosuhteet huomioon
ottaen. Lisäksi on vastattava myös maahanmuuttajien
sekä monikulttuurisuuden toiminnalle asettamiin haasteisiin.
Hätäkeskuslaitoksen toimintavarmuus ja nopeus
varmistetaan.
Hätäkeskustoiminta ja tietojärjestelmät
uudistetaan ja keskukset verkotetaan niin, että ne voivat
tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Hätäkeskuslaitoksen
rakenteita kehitetään siten, että toiminta
tehostuu ja tuottavuus lisääntyy. Alueellisesta
mallista siirrytään kohti valtakunnallista toimintamallia.
Tavoitteena on, että valtakunnalliset prosessit tehostavat
toimintaa ja palvelua annetaan alueelliset olosuhteet huomioon ottaen.
Verkottuneen työskentely- ja toimintamallin mahdollistava
valtakunnallinen operatiivinen tietojärjestelmä otetaan
käyttöön vuosien 2012—2015 aikana.
Työkuormitus jakautuu tasaisesti. Vuoden 2008 aikana laaditaan toimenpidesuunnitelma
uuden aluejaon toteuttamiseksi viimeistään vuoteen
2015 mennessä. Valtakunnallisella tasolla hätäkeskustoiminta yhdenmukaistetaan.
Tulevaisuus toteutetaan osaavan henkilöstön ja
modernin teknologian sekä viranomaisten yhteistyön
avulla. Suomalaisten saama hätäkeskuspalvelu on
jo nyt parempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Elsi Katainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovallan ydintehtäviä on
huolehtia kansalaisten turvallisuudesta kaikissa olosuhteissa. Hätäkeskuspalvelujen
nopea ja tasapuolinen saatavuus koko maassa on kansalaisten turvallisuuden
takaamisen keskeinen edellytys. Nyt käsittelyssä oleva
selonteko antaa eduskunnalle mahdollisuuden tarkastella perusteellisesti
ja kokonaisvaltaisesti kansalaisten tarvitsemien palvelujen saatavuutta
ja laatua kiireellisissä hätätilanteissa.
Vuonna 1999 säädetyn hätäkeskuslain
tavoitteena oli turvata hätäpalvelujen tuottaminen,
saatavuus ja laatu tasapuolisesti maan eri osissa ja samalla tehostaa
viranomaisten yhteistoimintaa. Selonteko osoittaa, että hätäkeskusuudistus
oli tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Uudistus on valtakunnallisesti
parantanut hätäkeskustoiminnan tasoa. Palvelua
saa vuorokauden ympäri yhdestä numerosta ilman
niitä viivytyksiä, joita aiheutui viranomaisten
toimiessa eri hälytyskeskuksissa. Viranomaisten yhteistoiminnan
tehostuminen on samalla parantanut kansalaisten turvallisuuspalveluja.
Arvoisa puhemies! Kansainvälisestikin arvioiden hätäkeskuspalvelujen
järjestäminen viranomaisyhteistyöllä on
ollut ainutlaatuista. Monissa maissa yhdistetyt pelastustoimen,
poliisitoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen hätäkeskukset
eivät vielä ole kovin yleisiä. Jotta voimme
kulkea kehityksen kärjessä myös jatkossa,
on meidän edelleen jatkettava hätäkeskuspalvelujen
myönteistä kehittämistä kaikkialla
Suomessa. Kansalaisten kannalta on oleellista, että apu
saadaan ajoissa ja avun luonne on oikeanlaista. Tämä edellyttää hätäkeskuksilta
riittävää henkilöstöä,
henkilöstön kouluttamista ja osaamisen kehittämistä.
Se edellyttää myös toimivaa tietotekniikkaa
ja määrätietoista johtamista.
Kuten usein hallinnollisissa uudistuksissa myös hätäkeskusuudistuksen
toteutuksessa on ilmennyt ongelmia. Selonteko toteaa keskeisten ongelmien
liittyvän erityisesti henkilöstön riittävyyteen
ja saatavuuteen, tietojärjestelmän viivästymiseen
ja sen toiminnallisiin puutteisiin. Myöskään
yhtenäiset toimintamenetelmät eivät ole
vakiintuneet eivätkä määrärahat
ole olleet riittävällä tasolla. Keskustan
eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että esille tulleisiin ongelmiin perehdytään
kunnolla selonteon valiokuntakäsittelyssä.
Viranomaisilla on velvollisuus vastata viivytyksettä yleiseen
hätänumeroon ja toimittaa oikeanlaista apua perille
mahdollisimman nopeasti. Viime vuonna tavoitteeksi asetettu käsittelyaika
saavutettiin vain 49 prosentissa tapauksista. Hätäkeskuspuhelujen
suuri määrä ja samoja tapahtumia koskevat
ilmoitukset hidastavat vastaamista ajoittain. Hätäkeskuksiin
soitetaan myös niin sanottuja turhia puheluja, jotka vievät
aikaa varsinaisten hätäilmoitusten käsittelyltä.
Käsittelyaikojen saavuttaminen vaatii myös kansalaisilta
arviointikykyä ottaa yhteyttä hätäpalveluihin silloin,
kun niille on aidosti tarvetta.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hätänumeron
ruuhkautumisen ehkäisemiseksi käynnistetään
selvitys uusien palvelunumeroiden käyttöön
ottamisesta muita kuin kiireellisiä tilanteita varten.
Pidämme myös tarpeellisena uusien tietoteknisten
ratkaisujen käyttöönoton selvittämistä,
kuten mahdollisuutta ottaa käyttöön tekstiviestillä tapahtuvan
hätäilmoituksen tekeminen numeroon 112.
Arvoisa puhemies! Toimivan nykymuotoisen hätäkeskusverkon
ylläpitäminen vaatii riittäviä resursseja.
Uudistuksen tavoitteena oli hätäkeskustoiminnan
toteuttaminen laadukkaasti ja pienemmin kustannuksin kuin useammissa
erillisissä keskuksissa. Tässä ei ole
kaikilta osin onnistuttu. Selonteon mukaan järjestelmän
ylläpito ja kehittäminen nykyisellä toimintamallilla
ja hallintorakenteella vaatisi jatkossa lisärahoitusta.
Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että hätäkeskusalueiden
mahdollisissa uudelleenjärjestelyissä on lähtökohtana
oltava palveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen kaikkialla
Suomessa molemmilla kotimaisilla kielillä sekä huomioiden
yhä monikulttuurisemman Suomen palvelutarpeet.
Tarkoituksenmukainen, tehokas ja taloudellinen toiminta on saavutettava
tavalla, joka edelleen parantaa kansalaisten arjen turvaa. Hätäkeskuslain
tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laajaa yhteistyötä eri
viranomaisten ja alalla toimivien tahojen kesken. Se edellyttää myös
jokaisen suomalaisen omaa aktiivisuutta ja oikeanlaisia toimia turvallisuuden
hyväksi.
Tapani Mäkinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu
oikeus terveyteen ja turvallisuuteen. Suomen perustuslain mukaan
julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen kaikissa
olosuhteissa. Sivistysvaltiossa kansalaisen on myös voitava
luottaa, että kiireellisessä hätätilanteessa
yhteiskunta tarjoaa riittävät ja toimivat palvelut
ja turvaa näin yksilön perustavan laatuiset oikeudet.
Edelliset hallitukset käynnistivät nyt käsillä olevan
hätäkeskusuudistuksen, missä poliisien hälytyskeskukset
ja kuntien ylläpitämät hätäkeskukset
korvattiin 15:llä viranomaisten yhteiskäytössä olevalla
hätäkeskuksella. Uudistuksen tavoite oli tärkeä,
sillä päämääränä oli koko
väestön turvallisuustason parantaminen. Ennen
etenkään pienemmillä kunnilla ei ollut taloudellisia
mahdollisuuksia ylläpitää riittävää päivystyshenkilöstöä.
Myös viranomaisyhteistyön koordinointi suuronnettomuuksissa
on ollut ontuvaa.
Uudistuksen myötä otettiin käyttöön
yksi hätänumero 112, jolloin tavoitteena oli hätäkeskuspalveluiden
hyvä saatavuus ilman useamman toimijan aiheuttamaa viivytystä.
Nykyinen hätäkeskusaluejako on myös merkinnyt
parannusta entiseen tilanteeseen, jolloin oli useita pieniä alueita ja
keskuksia. Poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen
kannalta uudistus on väistämättä johtanut
yhteistoiminnan tehostumiseen. Paras-hankkeen myötä suuntaus
on edelleen kohti laajempia toiminta-alueita ja alueellista yhteneväisyyttä.
Tämä on tärkeää etenkin
silloin, kun useita viranomaisia tarvitaan hätätilanteen
hoidossa.
Kuten selonteosta rehellisesti käy ilmi, uudistuksen
toteutuksessa ei ole parhaalla mahdollisella tavalla onnistuttu.
Ongelmia on ilmaantunut sekä hätäpuhelun
vastausajan pituuden, oikean yhteistyöviranomaisen löytymisen,
henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden
että tietojärjestelmän viivästymisen
suhteen.
Kokoomuksen eduskuntaryhmää huolestuttavat
myös hätäkeskusten suuret alueelliset
erot, henkilökunnan jaksaminen sekä resurssien
riittämättömyys. Näin tilanne
ei missään tapauksessa voi enää jatkua
kovin pitkään.
On hyvä muistaa, että kansalaisten kannalta tärkein
tekijä on, että hätäpuheluun
vastataan viivytyksettä ja asiantuntevasti. Hätäpuhelun
sisällön tulee myös päätyä oikeanlaisena
oikealle viranomaiselle. Selonteon mukaan tavoiteaikoihin ei ole
päästy etenkään uusien keskuksien
aloittaessa toimintansa. Hätäkeskusten välillä on
ollut suuria eroja hätäilmoitusten määrien
vaihdellessa 5 300:n ja 8 700:n välillä per
vuosi. Kuormitus ei ole tasaista, jolloin henkilöstön
voimavarat ovat tietyissä paikoissa äärirajoilla
ja toisaalla vajaakäytössä.
On tärkeää, että 112-numero
voitaisiin rauhoittaa kiireellistä toimintaa vaativien
hätäpuheluiden vastaanottamiseen ja vähemmän
kiireelliset yhteydenotot on ohjattava muihin numeroihin. Selonteossa
mainittujen EU:n komission päätösten
mukaisten 116-alkuisten numeroiden käyttöä tulisi
siten edistää. Tekstiviestien lähetysmahdollisuus
numeroon 112 olisi myös tervetullut uudistus.
Selonteossa ei riittävän selkeästi
tunnusteta henkilöstön määrään
ja laatuun liittyviä ongelmia. Palvelujen nopeuteen, laatuun
ja varmuuteen vaikuttaa hyvin paljon henkilöstön
määrä ja ammattitaito. Tällä hetkellä hätäkeskuspäivystäjinä työskentelee
Poliisikoulun tilaston mukaan 58 työtöntä poliisia.
Heillä on poliisin koulutus, ei hätäkeskuspäivystäjän
ammattiin. Kehyspäätöksissä myönnetty
määräraha 40 henkilötyövuoden
lisäämiseen onneksi helpottaa tätä tilannetta.
Selkeän tavoitteen tulee olla se, että hätäkeskuksiin
työllistetyt työttömät poliisit
saadaan poliisitehtäviin. Hätäkeskuslaitoksen
tulee suoriutua henkilöstönsä rekrytoinnista
ja koulutuksesta itsenäisesti.
Hätäkeskusuudistuksen myötä avautui
mahdollisuus nykyaikaistaa hätäkeskusten toiminnassa
tarvittavaa tieto- ja viestintätekniikkaa. Valitettavasti
yhtenäisen tietojärjestelmän rakentaminen
on kohdannut monia ongelmia ja siksi on viivästynyt. Tulevaisuudessa
tavoitteena on kytkeä keskeiset yhteistyöviranomaiset
valtakunnalliseen tietokantaan, joka mahdollistaa verkostomaisen
toimintatavan. Uusi tekniikka parantaa suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin varautumista
sekä mahdollistaa ruuhkatilanteissa hätäkeskusten
keskinäisen yhteistyön. Hätäkeskustoiminnan
hoitaminen, jos mikä, vaatii hyvää yhteistyötä turvallisuusviranomaisten
välillä kaikilla tasoilla.
Arvoisa puhemies! Uudistus on toiminut vasta vuoden 2006 alusta
lukien täydessä laajuudessaan, ja monet asiat
ovat vielä kehitysvaiheessa. On hyvä, että selonteko
käy kriittisesti läpi niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hanke
on ollut tarpeellinen valtakunnallisen hätäkeskustoiminnan
tason nostamiseksi ja viranomaisten yhteistoiminnan tehostamiseksi.
Toiminnan vakiintuessa yhtenäiset toimintamenetelmät
löytynevät ja lastentaudeista päästäneen eroon.
Sinivihreä hallitus on asettanut hätäkeskustoiminnalle
kehitystavoitteet, joiden tarkoituksena on parantaa väestön
avunsaantia hätätilanteissa. Kehyspäätöksessä on
myönnetty määrärahaa lisähenkilöstön
rekrytoimiseksi ja tietojärjestelmien kehittämiseen
seuraavina vuosina. Hätäkeskustoimintaa koskevan
strategian uudistaminen on myös käynnistynyt.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaakin täyden tukensa
hallituksen määrätietoiselle toiminnalle,
jotta hätäkeskusten tunnetut ja tiedostetut ongelmat
saadaan ratkaistua.
Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hätäkeskuslaitoksessa esiintyi
ongelmia jo toiminnan alkumetreillä, erityisesti suurissa
kaupungeissa ja ruotsinkielisillä alueilla. Laitos ajautui
kriisiin vuonna 2006. Se on selonteossakin kuvattu. Tämä johti
muun muassa hätäkeskuksen johtajan eroamiseen,
henkilöstön uupumiseen, kentällä kansalaisia
auttavan henkilöstön ylikuormittumiseen. Silloinen
ministeri Rajamäki käynnisti toimet, joilla tartuttiin ongelmiin
ja jotka on myös selonteossa kuvattu.
Yksi selonteon heikkous on kuitenkin siinä, ettei siitä ilmene,
kuinka vaaditut toimet ovat tehonneet käytännön
tasolla. Toistuvat otsikot lehtien palstoilla kertovat, että hätäkeskus
on edelleen hädässä. Esimerkiksi hätäpuheluihin
vastaamisessa ja hälytyskohteiden tavoittamisessa on ollut
aiempaa enemmän viivettä. Helsingissä vastausviive
on kasvanut kunnallisen hätäkeskuksen keskimääräisestä 3
sekunnista 10 sekuntiin, ja silloinkin pystytään
vastaamaan vain 71 prosentissa hälytyksiä. Uudistus
on toki tuottanut myös hyviä ja aivan välttämättömiä parannuksia
lähtötilanteessa hajanaiseen ja aliresursoituun
toimintaan. Nämä tekijät on tunnistettu
hyvin hallituksen selonteossa.
Hätäkeskukset saavat vastaanottaa vuosittain noin
3 miljoonaa hätäpuhelua eli lähes 10 000 avunpyyntöä joka
päivä. Tämä työ edellyttää henkilöstöltä hyvää koulutusta
ja kokemusta. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin hätäkeskuksen läpi
on virrannut kahden edellisen vuoden aikana 256 eri työntekijää,
kun virkoja on 58. Tämä kuvaa paljon tilannetta.
Kunnallisen hätäkeskuksen aikana pääosa
henkilöstöstä poistui täysin palvelleena
eläkkeelle. Ennen kaikki päivystäjät olivat
oman alansa asiantuntijoita, nyt vain puolet, ja muut ovat pääosin
nuoria poliiseja, jotka on yritetty perehdyttää lyhyellä pikakoulutuksella
käsittelemään kaikenlaisia hätäpuheluita.
Saatuaan poliisin viran he ovat luonnollisesti vaihtaneet tehtäviä.
Hätätilanteiden riskinarvioinnin taso on heikentynyt.
Hätäkeskuksen kokemattomuus ja kasvavat tehtävämäärät
ovat herättäneet huolta myös ensihoidossa.
Esimerkiksi Husin ensihoitoyksikön hälytystehtävät
ovat lisääntyneet 10—15 prosenttia vuosittain.
Voi myös kysyä, onko oikea apu aina osunut oikeaan
paikkaan.
Arvoisa puhemies! Kuitenkin haluan selkeästi todeta,
että tälläkin hetkellä hätäkeskushenkilöstö tekee
joka tapauksessa parhaansa. He vain tarvitsevat siihen riittävät
työkalut.
Hätäkeskuslaitos ja sitä ohjaavat
tahot eivät mielestämme ole saaneet tarpeeksi
vahvaa otetta ongelmiin. Tilanteen vakavuutta ei ole riittävästi tunnistettu,
eivätkä korjaavat toimenpiteet ole olleet riittäviä.
Sosialidemokraattien mielestä välitön
ja ensisijainen toimenpide on tukea Hätäkeskuslaitoksen
etulinjassa työskenteleviä hälytyspäivystäjiä ja
varmistaa heille pysyvyys, osaaminen, työssäjaksaminen
ja työhyvinvointi. Käytäntö on
osoittanut, että hätäkeskuspäivystäjien
määrä on mitoitettu epätasaisesti
ja liian alhaiseksi. Pidämme tätä tällä hetkellä kriittisimpänä epäkohtana
koko terveys- ja turvallisuuskentän henkilöstöpolitiikassa.
Mitoitukset on tarkistettava, ja tutkintokoulutuksesta vastaavaan
Pelastusopistoon on saatava tarvittavat resurssit kouluttamaan riittävästi
osaavia hälytyspäivystäjiä.
Hälytyspäivystäjän työ on
erittäin vaativaa ja laaja-alaista. Niinpä päivystäjän
ammatillisen perustutkinnon suorittaneillekin on turvattava hyvä perehdytys
ja säännöllinen työnohjaus. Henkilöstöresursseissa
ja osaamishallinnassa on otettava huomioon työn vaatima
erinomainen vireystila ja osaaminen ja osaamisen kehittämistä tukeva
täydennyskoulutusjärjestelmä. Selonteossa
ei esitetä, kuinka täydennyskoulutukseen tulee
varautua.
Hätäkeskuslaitoksen ja alueellisten hätäkeskusten
henkilöstöjohtamisen kehittämiseen on edelleen
kiinnitettävä erityistä huomiota.
Hätäkeskuksen monialaisuutta ei ole pystytty tukemaan
hätäkeskuspäivystäjien keskeisimmässä työkalussa,
tietojärjestelmässä — tähän
on viitattu täällä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa. Tietojärjestelmän
kautta hätäpuhelut otetaan vastaan, riskit arvioidaan
ja apu hälytetään. Tietojärjestelmän
pitäisi soveltua eri toimialojen hyvinkin erilaisiin vaatimuksiin.
Sen tulisi palvella myös hätäkeskustoiminnan
laadun arviointia ja kehittämistä.
Selonteossa hallitus on tyytynyt lähinnä perustelemaan
ja kuvaamaan uudistusta ja seuraamaan tilannetta. Hallituksen ja
eduskunnan vastuulla on se, että hätäkeskuspalvelu
saa riittävät taloudelliset ja toiminnalliset
resurssit toimintansa kehittämiseen. Hätäkeskuslaitoksen
tulisi tunnistaa perustehtävänsä ja roolinsa
uudelleen kansalaisia hätätilanteissa palvelevassa
verkossa.
Arvoisa puhemies! Hätäkeskustoiminnassa on kysymys
kansalaisten perusturvallisuuteen suoraan ja joka päivä vaikuttavasta
turvallisuudesta. Hätä on kovin epäpoliittinen
asia. Toivomme, että eduskunta muodostaa tässä yhteisen
kannan. Meillä on velvollisuus ja kaikki mahdollisuudet turvata
hätätilanteisiin joutuneiden kansalaistemme turvallisuus.
Unto Valpas /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslain keskeisestä sisällöstä oltiin
eduskunnassa aikoinaan varsin yksimielisiä. Silloin nähtiin,
että yhdistämisellä ja keskittämisellä voitiin
turvata riittävä päivystys hätäkeskuksiin.
Kansalaisiakin helpotti se, että ei tarvinnut miettiä,
mihin nimenomaiseen paikkaan kulloinkin piti soittaa. Yhden yleiseurooppalaiseksi
tarkoitetun hälytysnumeron käyttöönotto
helpottaa hädästä ilmoittamista, ei vain
kotimaassa vaan myös muualla matkailtaessa, jos vain kielitaito
riittää. Valitettavasti yleisen hälytysnumeron
112 käyttö ei ole edennyt kuitenkaan ripeästi
kaikissa EU-maissa.
Aikoinaan, kun hätäkeskuslakia käsiteltiin, niin
ilmeisesti ainoa kiista tähän lakiin liittyi Helsingin
liittymisestä, aikataulusta ja kustannuksista. Ongelmana
ei pidetty silloin paikkakuntien vähäisiä työpaikkamenetyksiä,
vaikka monille paikkakunnille tälläkin oli merkitystä.
Yksi syy asian etenemiselle silloin varsin yksimielisesti oli se,
että keskukset jäivät kuitenkin maakunnallisiksi.
Vaikka kuinka paikka- ja kulkuyhteystiedot ja karttapohjat voidaan
tietotekniikalla saada kätevästi niin ilmoituksen
vastaanottajan kuin hälytystehtävään
lähtevän ulottuville, voi paikannimien tuntemattomuus
johtaa harhaan. Erityistä tarkkuutta vaaditaan eri kuntien
saman nimisissä tai puhelimessa samoilta kuulostavissa
paikannimissä. Onpa tiedossa ainakin yksi tapaus, jossa ambulanssi
ohjattiin väärään kaupunkiin
vakavin seurauksin.
Arvoisa puhemies! Rationalisoinnin ei pidä olla ainoa
peruste hätäkeskusjärjestelmää kehitettäessä.
Tästä syystä valiokunnan tulisi tarkkaan
paneutua hallituksen ilmoitukseen, että vuoden 2008 aikana
selvitetään mahdollisuudet alueiden suurentamiseen.
Vasemmistoliiton mielestä hätäkeskusten
vähentäminen ja keskittäminen entistä suurempiin
yksiköihin ei ole hyvä ratkaisu. Haluan korostaa
tätä siksi, että tässä on kyse
kuitenkin ihmisten terveydestä, jopa hengestä.
Suurissa yksiköissä alueen paikallistuntemus varmasti
heikentyy, ja tällöin kansalaisten turvallisuus
vaarantuu.
Sen sijaan toiminnan kehittämisessä on varmasti
paljon tehtävää niin laitteiden, ohjelmien kuin
käytännön rutiinienkin suhteen. Samoin henkilöstön
koulutukseen pitää kiinnittää entistä suurempaa
huomiota. Koulutuksen pitää olla jatkuvaa, koska
ohjelmat ja laitteet uusiutuvat koko ajan.
Arvoisa puhemies! Hätäkeskuksien henkilöstö on
tärkein voimavara nopealle ja mahdollisimman virheettömälle
toiminnalle. Valtion tuottavuusohjelmilla, jotka ovat käytännössä vain
henkilöstön vähennysohjelmia, ei pidä vaarantaa
hätäkeskusten toimintaa. Liian vähäisellä henkilöstöllä ei
saada nopeaa toimintaa aikaan. Nyt jo kansalaiset valittavat, että yhteyden
saanti hätäkeskuksiin kestää useinkin
liian kauan. Ylikuormitettu henkilöstö ei myöskään
hätäkeskuksissa takaa hyvää ja
turvallista toimintaa.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä valiokuntakäsittelyssä on
tärkeää kuulla hätäkeskusten
henkilöstöä. Eduskunnan pitää turvata riittävä henkilöstö hätäkeskuksiin.
Asiaa ei hoideta tuottavuusohjelmalla, se johtaa vain henkilöstön
vähennyksiin, niin kuin on jo käynyt monilla valtion
sektoreilla. Tuottavuusohjelmilla voidaan pilata tarkoituksenmukainen
ja luotettava toiminta.
Sitten vielä: Jos hätäkeskukset toimivatkin
hyvin, niin suurempi ongelma voi olla sitten se, miten apu saadaan
perille mahdollisimman lyhyessä ajassa. Laajoilla alueilla
Suomea on muun muassa poliiseja niin harvassa, että apua
ei aina saada riittävän ajoissa paikalle. Poliisin
toimintojen liiallinen keskittäminen on ongelma varsinkin Itä-
ja Pohjois-Suomessa. Sitten ovat nämä matkailukeskukset,
joissa saattaa ruuhka-aikoina olla hyvinkin paljon muualta tullutta
väkeä. Siis sujuva toiminta vaatii riittävästi
henkilöstöä hätäkeskuksiin
sekä kaikille niille sektoreille, jotka antavat apua hätätilanteissa.
Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa viime vuosina toteutetun hätäkeskusuudistuksen
tavoite oli yksinkertaisesti lisätä turvallisuutta.
Asukkaille tämä tarkoitti hätäsoittojen
keskittämistä tuttuun numeroon 112.
Nykyinen aluejako on tehostanut hätäkeskusten
toimintaa. Toiminnassa on tärkeintä palvelujen
saatavuus ja toimivuus. Hätäpuheluun pitää vastata
nopeasti, puhelu pitää käsitellä ripeästi,
ja tehtävä pitää välittää eteenpäin
luotettavasti oikealle viranomaiselle.
Hätäkeskuksille asetettiin viime vuonna tavoitteeksi
vastata 10 sekunnissa 86 prosenttiin puheluista. Kokonaan tavoitetta
ei saavutettu, sillä vain 71 prosenttiin puheluista vastattiin
tavoiteajassa. Virheellisten puheluiden suuri määrä ja samoja
tapahtumia koskevat useat ilmoitukset hidastavat ajoittain vastaamista.
Täällä on käynyt jo ilmi virheellisten
soittojen ja ilkivaltasoittojen suuri määrä.
Jatkossa onkin syytä miettiä, miten soitot
saadaan paremmin kohdentumaan oikeaan paikkaan. Siihen tarvitaan
valistusta ja neuvontaa mutta myös palvelupuhelimia kiireettömiä soittoja
varten. Jatkossa tarvitaan myös entistä sujuvampaa
viranomaisyhteistyötä keskusten toimintarajoista
riippumatta. Tätä vaativat esimerkiksi myrskyt
ja luonnonmullistukset. Hallitusohjelmassa on jo nyt kirjattu, että keskusten
pitää voida tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja
poikkeusoloissa.
Uudistuksen tavoitteena oli, että hätäkeskuksissa
on kellon ympäri riittävästi henkilöstöä turvaamaan
hätäkeskuspalvelut koko maan väestölle.
Silti kaikkia virkoja ei ole saatu täytettyä. Etenkin
Helsingin hätäkeskuksen henkilöstömäärä on
edelleen rekrytointivaikeuksien ja vaihtuvuuden vuoksi alimitoitettu.
Toisaalta valtion tuottavuusohjelman toteuttaminen edellyttää Hätäkeskuslaitoksenkin
virkojen vähentämistä. Ohjelman on linjattu
koskevan muuta kuin päivystyshenkilökuntaa, mutta
siitä huolimatta ylimenokaudella keskuksissa vakituisia
virkoja on muutettu määräaikaisiksi,
mikä vaarantaa tehtävien jatkuvuuden. Samaan aikaan hätäkeskuksissa
on enemmän sairauspoissaoloja kuin muissa virastoissa keskimäärin.
Tulevana kahtena vuotena toimintamäärärahaa
korotetaan 2 miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa
hätäkeskusten henkilöstömäärän
vahvistamisen väliaikaisesti 40 henkilötyövuodella
ja tuo näin ongelmaan ainakin vähän apua.
Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että hätäkeskusuudistuksen seurantatyössä kiinnitetään
erityishuomiota työntekijöiden jaksamiseen ja
riittävään määrään.
Uudistus on osoittanut selkeästi myös johtamistaidon
tarpeen. Joidenkin hätäkeskusten työilmapiiri
on ollut huono ja johtamisessa on ollut ongelmia. Ensi vuoden budjetissa
onkin varattu 2 miljoonaa euroa johtamisjärjestelmän
parantamiseen. Johtamiskoulutuksen tarve tulee huomioida myös
muuta valtion aluehallintoa uudistettaessa.
När nödcentralernas service utvecklas är
det viktigt att säkerställa att så många
som möjligt får hjälp på sitt
modersmål. Då nya nödcentraler inlett
sin verksamhet har den svenskspråkiga servicen i vissa
fall visat sig vara bristfällig. Ett sätt att
lösa problemet har varit språkkurser för
personalen. Utöver dessa bör man även
utreda möjligheterna att erbjuda jourutbildning på svenska.
Uudistuksen yhteydessä oli tavoitteena siirtyä kaikkien
viranomaisten yhteiseen tietojärjestelmään.
Sen rakentaminen on osoittautunut suunniteltua vaikeammaksi.
Edelleen osa hätäkeskuksien henkilökunnasta joutuu
päivystämään vikailmoituksia
virka-ajan ulkopuolella ilman asianmukaista korvausta. Hallitus
on osoittanut kehyskaudelle yhteensä 6,3 miljoonaa euroa
määrärahaa järjestelmän
kehittämiseen. Vuorokauden ympäri toimiva vikapäivystys
on määrä saada vihdoin käyttöön
ensi vuoden alussa, mikä helpottaa tilannetta, vaikkei poistakaan
kaikkia ongelmia.
Uudistunut puhelintekniikka tuo haasteita myös asukkaille.
Kun ennen puheluissa pärjäsi hyvin kunnan nimellä ja
katuosoitteella, olisi virheiden välttämiseksi
nykyään paras tietää oman kodin
ja kesämökin gps-koordinaatit. Ne ovat kaikkien
ulottuvilla esimerkiksi nettiosoitteessa 112.fi.
Arvoisa puhemies! Kun jatkossa hätäkeskuksien
toimintaa tehostetaan ja tuottavuutta parannetaan, on syytä muistaa,
että aina suuremmat kokonaisuudet eivät ole turvallisuuden
kannalta parhaita. Hätäkeskuksen tavoite on vastata
86 prosenttiin puheluista 10 sekunnissa. Parhaiten tavoitteen saavuttavat
tällä hetkellä pienimmät keskukset,
kuten Etelä-Savon hätäkeskus. Jos entistä suurempia
hätäkeskusalueita kuitenkin tavoitellaan, tulee
muistaa, että tietotekniikka mahdollistaa pian toiminnan
mistäpäin Suomea tahansa. Siksi keskusten toimintaa
tulee kehittää yli nykyisten aluerajojen.
Ed. Pekka Haavisto merkittiin läsnä olevaksi.
Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):
Herr talman! När man läser statsrådets
redogörelse om nödcentralsreformen får
man lätt den bilden att eftersom reformen var nödvändig
så fungerar den, men också att de nya nödcentralerna
skulle fungera ännu bättre och vara ännu
mer produktiva och kostnadseffektiva om de bara vore större.
Jag skulle egentligen redan i detta skede vilja ställa
en fråga om hur många nödcentraler statsrådet
anser att vi klarar oss med i Finland, men jag vet också att
svaret på den frågan får vi först om
något år. Det är kanske ändå skäl
att minnas att i slutet på 1990-talet fanns det 34 kommunala nödcentraler
medan polisen hade 23 alarmeringscentraler. Man kan fråga
sig hur många centraler vi totalt kommer att ha efter några år.
Räcker tio eller blir de ännu färre?
Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvosto toteaa, siirtyminen
kunnallisista hätäkeskuksista valtion hätäkeskuksiin
ei ole kaikilta osin ollut täysin ongelmatonta. Hätäkeskuslaitoksessa
on ollut sisäisiä ongelmia, henkilöstöpuolella
on ollut haasteita, ja lisäksi — tästä ruotsalaiseen eduskuntaryhmään
on toistuvasti oltu yhteydessä — kielellinen palvelu
ei ole toiminut tyydyttävästi kaikissa tilanteissa.
Mielestäni myöskään valtioneuvoston
selonteko ei vastaa siihen, miten kaikki nämä kysymykset
tulisi ratkaista lyhyellä tähtäimellä.
Yhtenä koko hätäkeskusuudistuksen
päätarkoituksena oli turvata henkilöstön
riittävyys kaikissa hätäkeskuksissa ympäri
vuorokauden. Henkilöstön riittävyys oli
yksi suurimpia ongelmia aiemmissa hätäkeskuksissa,
mutta vaikuttaa siltä, kuin myös uusi Hätäkeskuslaitos
ja sen hätäkeskukset olisivat saaneet henkilöstöongelman perintönä edeltäjiltään.
Koulutetun työvoiman saatavuus ja myös henkilöstön
vaihtuvuus on yhä edelleen ongelma, johon ei ole yksinkertaista
ja nopeaa ratkaisua.
Statsrådet säger i sin redogörelse
att det gäller att se till att grundutbildningen är
tillräcklig för att kunna åtgärda
personalbristen. Regeringen menar att också verksamheten
nu har stabiliserats efter att man flyttat en del av utbildningen
till huvudstadsregionen, ordnat läroavtalsutbildning och ökat
antalet som utbildas till jourhavande. Svenska riksdagsgruppen hoppas
att de vidtagna åtgärderna skall vara tillräckliga
men befarar samtidigt att så inte är fallet.
I en nödsituation gäller det att få hjälp
snabbt. Då är det av avgörande betydelse
att tekniken fungerar, att man får kontakt med nödcentralen och
att någon faktiskt svarar — också på andra språk än
finska. Att räddningsinstitutet ligger i Kuopio har inverkat
på intresset att söka sig till utbildningen, och
det är något vi märker av speciellt på finlandssvenskt
håll. Statsrådet säger i redogörelsen
att det i enstaka fall kan förekomma problem i språkservicen
vid nödcentralerna. Men när det gäller
att få hjälp i en nödsituation är redan
några enstaka fall för mycket.
Statsrådet erkänner att ett problem är
räddningsinstitutets placering med tanke på rekryteringen
till södra och västra Finland. Svenska riksdagsgruppen
stöder därför helhjärtat statsrådets
förslag att inleda utbildning på svenska för jourhavande
vid nödcentraler i samarbete med en svenskspråkig
yrkeshögskola i södra Finland, men hoppas samtidigt
att det inte stannar vid en utredning utan att utbildningen faktiskt
också inleds. Vidare anser svenska riksdagsgruppen att statsrådet
bör vidta åtgärder för att möjliggöra
att nödcentralerna kan betjäna på samiska
på det samiska språkområdet.
Herra puhemies! Valtioneuvosto esittelee lopuksi hätäkeskustoiminnan
kehittämisen suuntaviivoja. Valtioneuvosto lupaa, että toiminnassa tullaan
ottamaan huomioon molempien kieliryhmien tarpeet ja Suomi monikulttuurisena
yhteiskuntana, johon kohdistuu kasvavassa määrin maahanmuuttoa.
Valtioneuvosto haluaa parantaa resurssien käyttöä,
muuttaa hätäkeskusten toimintamallia ja kehittää henkilöstön
osaamista. Tämä halutaan tehdä suurentamalla
hätäkeskusalueita vuoteen 2015 mennessä sekä ottamalla
käyttöön yhteinen tietokanta ja valtakunnallinen
tietojärjestelmä.
Herr talman! Svenska riksdagsgruppen stöder tanken
på att öka samarbetet mellan nödcentralerna
och hoppas att ett landsomfattande informationssystem och en gemensam
databas medför de förbättringar som statsrådet
eftersträvar. Besluter man dessutom om förbättringar
gällande utbildningen på området är
det möjligt att också personalsituationen förbättras.
Svenska riksdagsgruppen ställer sig dock tveksam till att
större enheter och större distrikt automatiskt
skulle bli effektivare och billigare. Samma mängd potentiella
klienter måste ändå betjänas
av samma mängd personal. Stort är inte alltid
vackrast och bäst eller ens mest effektivt.
Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Ei ole vaikeampaa ja vaarallisempaa tehtävää kuin
luoda asioille uusi järjestys. Kaikki ne vastustavat uudistusta,
joille vanhasta järjestelmästä on ollut
etua, ja sitä puolustavat vaimeasti ne, jotka siitä eniten
hyötyisivät." Nämä sanat ovat
hätäkeskusuudistuksen arviointitutkimuksen
kansilehdeltä, jota opusta valitettavasti eduskuntaryhmille
ei jaettu. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä edellyttääkin, että hallintovaliokunta
huomioi omassa mietinnössään nuo epäkohdat,
mitä tuossa arvioinnissa on nostettu esiin.
"’Olette jonossa. Pyrimme vastaamaan mahdollisimman
pian.’ Hätäni kaksinkertaistui, kun kuulin
tuon viestin hätäkeskukseen soittaessani." Näin
kertoi eilen savolaisrouva junassa. Hätäkeskusuudistuksen
keskeisenä tavoitteena on puhelimeen vastaamisen nopeus,
puhelun käsittelyaika ja tehtävän oikeasisältöinen
välittäminen. Hätäkeskuslaitokselle
asetettiin tavoitteeksi vuonna 2006 vastata 10 sekunnissa 86 prosenttiin
hätäpuheluista. Hätäkeskuslaitos
jäi tavoitteessaan 71 prosenttiin. Tämän
vuoden aikana tammi—kesäkuussa yli 30 sekunnissa
vastattujen hätäpuhelujen osuus oli 6 prosenttia
ja tehtävien käsittelyajalle asetetuista tavoitteista
jäätiin 49 prosenttiin.
Nykyisellään hätäkeskusten
tehtävät, työn organisointi ja päivystyshenkilömäärät
eivät vastaa toisiaan. Henkilöstöä ei
ole riittävästi täyttämään
niitä odotuksia, joita hätäkeskustoiminnalle
asetetaan. Kustannustehokkuuden nimissä henkilökunta
on vedetty äärimmilleen. Näillä resursseilla
vastausajat pitenevät. Näin ollen niin yhteistyöviranomaisten
kuin kansalaistenkin tyytymättömyys tällä resursoinnilla
varmasti lisääntyy. Työntekijöiden
sairauspoissaolot kertovat työn liiasta kuormittavuudesta:
vuodessa oltiin keskimäärin 15,8 päivää per
henkilö sairauslomalla ja jopa neljässä yksikössä yli
20 päivää per henkilö. Hätäkeskukset
ylittävät tuplasti, voi sanoa, keskimääräisen
valtionhallinnon sairauspoissaolojen keskiarvon, joka on 8,5 päivää per vuosi.
Myös hätäkeskusten johtajien valinnassa on
kiinnitettävä enemmän huomiota kokemukseen
hallintotyöstä.
Arvoisa puhemies! Helsingissä noin puolet työntekijöistä vaihtuu
vuosittain. Keskuksessa on ollut töissä kahden
vuoden aikana peräti 255 päivystäjää.
Ensihoitoyksikön ylilääkärin
Teuvo Määtän mukaan kokemattomat päivystäjät
ruuhkauttavat sairaanhoitoa lähettäessään
yksiköitä turhiin tehtäviin. Hätäkeskuslaitos
tarvitsee tuntuvasti lisää rahaa ja työrauhan
toiminnan vakiinnuttamiseen. Tuottavuusohjelmaa ei voida toteuttaa
ilman päätöstä hätäkeskusten
määrän supistamisesta 3—7:ään,
ja tässä onkin useassa puheenvuorossa viitattu,
että se on tapahtumassa kenties 2015:een mennessä.
Kaksikielisillä alueilla on ollut vaikeuksia rekrytoida
riittävästi kaksikielisiä päivystäjiä. Suomenkielisillä alueilla
ei aina pystytä palvelemaan avuntarvitsijoita ruotsiksi.
Selvityksen mukaan tällaisia tarpeita ei kyllä juuri
ole ilmennyt. Mutta hätäkeskusten tulisi sopia
menettelytavoista avun saamiseksi muista hätäkeskuksista
tilanteessa, jossa omassa hätäkeskuksessa ei ole paikalla
ruotsin kielen taitoista päivystäjää. Myös
englannin ja venäjän osaamistarpeisiin tulisi
kiinnittää huomiota erityisesti turistialueilla ja
laajasti Itä-Suomessa.
Hätäkeskuksiin soitetaan liikaa sen toimintaan
kuulumattomia puheluita. Ihmiset kysyvät sähkökatkosten
syitä, liikenneolosuhteita, lääkkeiden
annostelua jne. EU-komissio onkin tehnyt päätöksen
116-numeron varaamisesta yhteiskunnallisesti tärkeiden
palveluiden ilmaisnumeroksi. Kd-eduskuntaryhmä näkee
tärkeäksi ei-kiireellisten asioiden hoitoon tarkoitetun
numeron käyttöönoton. Ministeriötasolla
Hätäkeskuslaitokselta puuttuu puolestapuhujia
myöskin, ja tämä varmasti heijastuu koko
sen toimintaan. Pelkkä tulosohjausmenettely ei paranna
hätäkeskusten asemaa.
Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten resurssipula,
tietojärjestelmien ongelmat, epäselvä työnjako,
ongelmat hätäkeskuspäivystäjien
koulutuksessa ja kattavien riskinarviointiohjeistuksien puute kertovat,
että uudistus on vielä varsin ontuva.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nykyiset 15 alueellista hätäkeskusta
ovat syntyneet viime vuosina toteutetun laajan uudistustyön
tuloksena, kun poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali-
ja terveystoimen vastaavat organisaatiot yhdistettiin valtion ylläpitämiksi
hätäkeskuksiksi. Uudistus on edistänyt
viranomaisten välistä yhteistyötä,
joka on Suomessa toki ennestäänkin ollut korkealla tasolla.
Huolimatta tietyistä ylimenokaudelle tyypillisistä ongelmista
voi perussuomalaisten eduskuntaryhmä yhtyä selonteossa
esitettyyn arvioon, jonka mukaan hätäkeskusuudistus
on ollut kokonaisuutena perusteltu, kun sitä katsotaan
kansalaisen kannalta. Uudistuksen jälkeen on hätänumerosta
112 voinut saada apua kaikissa kiireellisissä hätätilanteissa
kautta maan.
Arvoisa puhemies! Asiaa edelleen kansalaisen kannalta arvioitaessa
on olennaista se, kuinka nopeasti ja kuinka asiantuntevasti hätäpuheluun
vastataan. Parantamisen varaa on. Viime vuonna Hätäkeskuslaitokselle
oli asetettu tulostavoitteeksi vastata 10 sekunnissa 86 prosenttiin hätäpuheluista.
Tavoitetta ei saavutettu; prosentti jäi 71:een. Tosin tällaiset
tulosneuvotteluissa asetetut tulostavoiteprosentit yleensä valtionhallinnossa
ja tällä sektorilla erikoisesti vaikuttavat hyvin
keinotekoisilta. Ne saattavat olla jopa ongelmallisia, jos hätäkeskuksista
sen kummemmin asiaa harkitsematta sysätään
hyvinkin vaatimattomia asioita poliisille vain siksi, että saavutettaisiin
liikemaailmasta valtionhallintoon apinoidut, täysin keinotekoiset
tulostavoitteet.
Kenttätyötä tekevän poliisin
näkökulmasta hätäkeskuksien
riskiarviointitoiminnassa on näin ollen järkeistämisen
varaa. On veronmaksajienkin etu, ettei poliisipartioita lähetetä turhien
hälytysten takia pitkien matkojen päähän.
Tilannetta tuskin parantaa selonteostakin vahvasti henkivän,
yhden aikamme johtavan mantran hokeminen: on siirryttävä yhä suurempiin
yksiköihin, siis tässä tapauksessa suurempiin
hätäkeskusalueisiin.
Hektisessä hätäkeskustyössä tarvitaan
kokemuksen kautta syntyvää rautaista asiantuntemusta,
jotta asioiden harkittu tärkeysjärjestykseen asettaminen
on mahdollista. Etenkin Pääkaupunkiseudun hätäkeskuksiin
on saatava lisävakansseja. On varmistettava, ettei valtion
tuottavuusohjelman mukainen virkojenvähentämisleikkuri iske
Hätäkeskuslaitokseen. Toisaalta on varottava,
ettei varoja haaskata uuden erillisen hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen
järjestämiseen jossakin Rannikko-Suomessa. Perussuomalaisten mielestä koulutus
Kuopion Pelastusopistossa saa luvan riittää. Uutta
opinahjoa ei pidä pystyttää.
Arvoisa puhemies! Kansalaisten laadukkaampaan palveluun hädän
hetkellä päästään huolehtimalla
hätäkeskushenkilöstön riittävyydestä ja ammattitaidosta.
Tärkeää on myös tiedottaa kansalaisille,
millaisissa asioissa hätänumeroon voi soittaa
ja millaisissa ei.
Voimme olla kiitollisia teknisestä kehityksestä,
joka on mahdollistanut muun muassa matkapuhelimen paikantamisen
sairauskohtauksen sattuessa. Se on pelastanut ihmishenkiä.
Sen sijaan erityisryhmille, kuten kuuroille, tärkeiden
hätätekstiviestien teknisessä toteutuksessa
on vielä kehittämisen varaa, kuten selonteossakin
todetaan. Myös karttaohjelmien oikeellisuuteen on kiinnitettävä huomiota
etenkin näin kuntaliitosten aikana.
Arvoisa puhemies! Hätänumero 112 on numero,
johon kansalaisten pitää voida luottaa. Selonteon
yhteenvedossa todetaan, että ongelmista huolimatta hätäkeskustoiminta
on ollut pääosin luotettavaa. Perussuomalaisten
mielestä ainoa järkevä tavoite on, ilman
prosenttilukuja, että toiminta on täysin luotettavaa.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olisin tiedustellut ministeriltä: Miten
sopivat yhteen suuremmat toiminta-alueet vähemmällä henkilökunnalla?
Onko nyt käymässä niin, että tuottavuusohjelma
ajaa kansalaisten turvallisuuden ohi, koska tässä selonteossa
todetaan muun muassa, että "valtion tuottavuusohjelman
toteuttaminen edellyttää Hätäkeskuslaitoksen
virkojen vähentämistä". Samoin siellä todetaan,
että "keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti henkilöstön
riittävyyteen ja sen saatavuuteen". Eikö tässä ole
hyvin merkittävä ristiriita? Toiminta edellyttää jotain
ihan muuta kuin tuottavuusohjelma.
Ja miksi tässä on näin kova kiire,
kun systeemit on vastikään luotu? Siellä on
ollut lastentauteja, ihan inhimillisiäkin. Miksi nyt pitää lähteä muutoksen
vuoksi muuttamaan? Eräällä tavalla tuntuu,
että vesitetään sitä tulosta,
mihin tähän asti on ylletty.
Korostaisin myös, että kun on kysymys kansalaisten
turvallisuudesta, niin erityisesti kyllä kielitaidon merkitys
silloin korostuu. Toivoisin, että tämä otettaisiin
kaikissa olosuhteissa huomioon.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työntekijöiden työturvallisuutta,
työolosuhteita ja annetun palvelun laatua voidaan varmistaa
monella eri tavalla. Yleensä työpaikoilla on luottamushenkilöillä eli
luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetuilla
keskeinen rooli myös näiden asioiden varmistamisessa.
Arvoisa ministeri, millä tavalla hätäkeskuksissa
on huolehdittu siitä, että luottamusmiehillä on tilaa
toimia, ja millä tavalla työsuojeluvaltuutettujen
tehtävät on siellä järjestetty?
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ministeri Holmlund puheessaan toteaa, että vieläkin
on tarvetta alueitten suurentamiseen toiminnan kehittämiseksi,
tuottavuuden parantamiseksi ja viranomaisyhteistyön tehostamiseksi.
Ed. Saarinen viittasi näihin tuottavuusohjelman velvoitteisiin,
ja esimerkkinä voi mainita esimerkiksi Lapin, joka on kansainvälisin
maakunta, jossa joillain alueilla paikalla olevan väestön
määrä moninkertaistuu matkailukautena.
Lisäksi Lapissa eletään äärevissä olosuhteissa
ja etäisyydet ovat todellinen ongelma, ja se ongelma korostuu
silloin, kun on hätätilanne.
Kuinka te nyt aiotte sitten tällä yhtälöllä,
näillä reunaehdoilla, varmistaa sen, että tästä tuottavuudesta
ja sen hokemisesta ei tule semmoista perustetta, joka menee kaikkien
muiden perusteluitten ohi?
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Hätäkeskuksien tärkein
resurssi on henkilökunta. Kiinnitin huomiota siihen raportissa
olevaan tietoon, mikä myöskin valiokunnassa on
käynyt ilmi, että sairauspoissaolot ovat jatkuvasti
kasvussa. Siis ne olivat korkeat vuonna 2006, mutta kasvavat edelleen
vuonna 2007. Yli 18 poissaolopäivää sairauden
takia vuodessa on tämän päivän
tieto. Kun henkilöstö on tärkein resurssi,
niin kyllä minä odotan, että selvitettäisiin
oikein kunnolla, mistä nämä suuret poissaolot
johtuvat. Sairaustapaukset johtuvat todennäköisesti
siitä, että henkilökunta tekee työtä kovan
paineen alla, ja siihen auttaa vain koulutus. Jos on hyvä koulutus,
hyvä ammattitaito, silloin ei myöskään
ole niitä paineita, mitä on, kun on epävarmuuden
tunne (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja epävarmuuden
tunteen alaisena pitää tehdä työtä.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Voinko tulla tuonne ...
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos näistä puheenvuoroista.
Paljon on esitetty kritiikkiä, ja mielestäni sitä sopii
myös antaa. Tämän selonteon tarkoitus
ensinnäkin on selkeästi tuoda esille myös
ne kohdat, jotka eivät ole aivan kohdallaan. Pyrin nyt
kuitenkin vastaamaan tässä esille tulleisiin kysymyksiin.
Ensinnäkin ed. Saarinen kysyi henkilöstömäärästä ja
tuottavuusohjelman vaikutuksista. Sisäasiainministeriössähän
on tehty sellainen linjaus, että tuottavuusohjelma ei koske
operatiivisissa tehtävissä olevia hätäkeskuspäivystäjiä,
ja sen linjauksen olen itse myös tehnyt. Tällä hetkellähän
hätäkeskuksissa työskentelee yhteensä 706 henkilöä,
joista 528 on päivystäjiä, vuoromestareita
91 ja muuta henkilökuntaa 87. Eli jos ajatellaan, että rakenne
on 15 hätäkeskusta, niin muun henkilökunnan
määrä on 87. Eli uskon, että muun
muassa alueita suurentamalla löydämme selkeästi
etua myös tältä osin. Tuottavuusohjelman
toteuttaminen ei tietenkään ole pääasia, vaan
pääasia on se, että hätäkeskuspalvelut
tuotetaan laadukkaasti ja siten, että kaikki voivat saada
tarvitsemansa avun ja vastauksen mahdollisimman nopeassa ajassa.
Ed. Väätäinen kysyi työsuojeluvaltuutetun asemasta
ja henkilöstön kuulemisesta. Hätäkeskuslaitoksen
uusi johtajahan aloitti elokuun alussa tehtävänsä ja
hän aloitti hyvin haasteellisessa ilmapiirissä.
Varmaan kaikki muistamme vuonna 2006 Hätäkeskuslaitosta
kohdanneen kriisitilanteen, ja voin aivan rehellisesti sanoa, että tämä näkyy
yhä edelleen henkilöstössä.
Olen itsekin puhunut paljon ihan päivystäjien
kanssa, ja on hyvin tärkeätä, että heidän
kuulemiseensa ja jaksamiseensa kiinnitetään erityistä huomiota,
ja tältä osin annan täyden tukeni sille
toiminnalle ja työlle, mitä Martti Kunnasvuori
tekee Hätäkeskuslaitoksen ja -yksikön
ohjeistamisessa ja henkilökunnan jaksamisen parantamisessa.
Tähän liittyi myös ed. Kalliksen
puheenvuoro, joka kiinnitti huomiota suuriin sairauspoissaolomääriin.
18,7 on arvio vuoden 2007 ajalta. Tämähän
on varsin korkea määrä, varsinkin kun keski-ikä on
42 vuotta, eli tähän pitää kiinnittää myös
huomiota. On selkeästi asetettu tavoitteet sille, että sairauspoissaolojen
määrää pystytään vähentämään.
Aivan tarkkaan ei pysty sanomaan, mistä se johtuu, mutta
sitä varmaan pystytään hyvin pitkälti
muun muassa oikean salityöskentelyn ja oikean resursoinnin
kuten myös koulutuksen keinoin parantamaan. Tältä osin
luonnollisesti tietysti vastuuta on myös Hätäkeskuslaitoksella
itsellään, eli tietenkin sieltä tulevat nämä konkreettiset
toimet käytännössä.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa tehdään Paras-hanketta
kaiken aikaa ja hätäkeskusuudistus on meneillään.
Täällä on aiheellisesti kiinnitetty huomiota
henkilökuntaan, mutta haluaisin itse kiinnittää huomiota
siihen hädässä olevaan. Elikkä miten
on valmistauduttu, kun kuntaliitoksia tapahtuu, osoitteisiin ja
niiden muuttumisiin? Suomessa on kymmeniä kuntia, joissa
esimerkiksi Rinnetie löytyy osoitteista. Onko valmistauduttu
siihen, että tämä osoiterekisteri laitetaan
ajan tasalle ennen kuin uudistus tehdään ja näin
löytyy kohde nopeasti? Ei ole tarkkaa se, kuinka nopeasti
puhelimeen vastataan, vaan sen kuinka äkkiä se
ambulanssi tai poliisi tai paloauto kerkiää sinne
osoitteeseen. Että löytyy se oikea osoite oikeasta
kunnasta, se on mielestäni erittäin tärkeä asia.
Tähän haluaisin selvityksen.
Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Mustajärvi
peräänkuulutti muun muassa sitä, millä tavoin
arvioidaan näitä niin sanottuja päivähenkilöstömääriä eri
alueilla loma-aikoina jnp. Samoin on esitetty puheenvuoroja Helsingin
hätäkeskuksen henkilöstömäärästä.
Aikanaan, kun noita hätäkeskuksen päivystäjämääriä alettiin
pohtia, otettiin laskuriksi niin sanottu Erlangin kaava, jonka mukaan
asukasmäärä kerrotaan 0,8:lla. Tuo tuottaa
tietysti ongelmia sinne, missä päivähenkilömäärä on
alueella iso. Se ei anna oikeaa tulosta. Näin tapahtui myöskin
Helsingissä. Siitä syystä 57 on aivan riittämätön
määrä, kun otetaan huomioon se, että aiemmin
esimerkiksi poliisin hälytyskeskuksessa oli 63 virkaa.
Kysyisinkin ministeriltä: Kun koulutusjärjestelmä on
keskittynyt pääsääntöisesti
Kuopioon, onko nyt tutkittu sitä vaihtoehtoa, että voitaisiin lisätä tänne
Helsinkiin tai Pääkaupunkiseudulle päivystäjäkursseja?
Tiedän, että niitä jo täällä on, (Puhemies:
Minuutti on kulunut!) mutta onko tutkittu mahdollisuutta saada niitä lisää?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nuo käytetyt ryhmäpuheenvuorot
olivat mukavaa kertausta siitä, mitä selonteossa
on sanottu. Mutta yksi puheenvuoro poikkesi eräiltä kohdin
selvästi tästä tavasta, ja se oli ed.
Mäkisen puheenvuoro, jossa hän antoi potkut poliisimiehille
tuolta hätäkeskuksista. Minä ymmärrän
tämän kyllä vähän toisella
tavalla, että hätäkeskuspäivystäjien
ohella sinne kuuluvat asetuksen mukaankin poliisimiehet ja nimenomaan
poliisimiehet, ja aivan erikoisesti siellä tarvittaisiin
kokeneita poliisimiehiä. (Ed. Rajamäki: Näin
on!) Kahdessa hätäkeskuksessa itse asiassa olen
käynyt valiokuntatyön yhteydessä aikoinaan.
Kyllä siellä tarvitaan kokeneita poliisimiehiä,
jotta pystyy tilanteet hallitsemaan. Olen jyrkästi eri
mieltä ed. Mäkisen kanssa.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa,
mihin ed. Pulliainen päätti. Toivoisin, että ed.
Salo antaa hieman tukiopetusta ed. Mäkiselle siitä,
kuinka tärkeää on se, että hälytyspäivystyksessä on
sellainen henkilö, joka tietää ja tuntee
poliisin kenttäolosuhteita, eli mieluummin sellainen henkilö, jolla
on poliisikoulutus ja myöskin kenttäolosuhteiden
tuntemusta ja kokemusta.
Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri jälleen viittasi
alueiden suurentamiseen, eikö sitten olisi parasta, jos
karrikoiden sanoo, että maassa olisi yksi keskus, niin
on turha joka vuosi aina puhua siitä, että pitää suurentaa
ja suurentaa, koska nyt jo osittain on se tilanne, että paikallistuntemus
on hävinnyt, ja tekniikalla sitä ei kaikkea voida
korvata? Siinä on suuri haaste ministerille ja ministeriölle,
kun näitä uusia asioita lähdetään pohtimaan
ja uudistusta tekemään.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ja selonteko
ovat osoittaneet osaltaan, että hätäkeskusuudistus
oli välttämätön ja tarkoituksenmukainen. Tämä keskustelu
antaa erittäin hyvät eväät hallintovaliokunnan
työskentelyyn. Aiomme hallintovaliokunnassa perusteellisesti
paneutua tähän asiaan. Hätäkeskusjärjestelmä vaatii
paljon kehittämistä, mutta sinänsä järjestelmänä se
on hyvä ja kehittämiseen on syytä täysin
paneutua.
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä kiinnitettiin huomiota
puheenvuorooni ja siihen kohtaan, kun totesin, mihinkä poliisimiehet
ovat koulutuksensa saaneet. Poliisimiehet ovat saaneet koulutuksensa
ollakseen kentällä ihmisten parissa, siellä missä ihmiset
tarvitsevat apua, eivät ollakseen puhelimeen vastaamassa.
Puhelimeen vastaaminen on aivan toinen asia. Sitä varten
saadaan erikseen koulutusta. Se on laaja-alaisempaa. Niin kuin tiedämme,
(Ed. Rajamäki: Ei hätäkeskus ole mikään
Neiti Aika!) hätäkeskuksen vastaanottopuheluista
merkittävä osa on toki poliisiviranomaisille kohdistuvia
puheluita, mutta sitten tulee toki paljon myöskin muita
puheluita. Varmasti poliisimiesten koulutus on tarkoitettu kentällä olevaa
poliisitoimintaa varten. Hätäkeskukseen liittyvä,
paljon laaja-alaisempi koulutus on sitten toinen juttu.
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää yhteen
asiaan huomiota, siihen — kysymyksenä itse asiassa
ministerille — kun puhutaan teknologioiden kehittymisestä ja
niiden mukaanotosta auttamaan hätäkeskustyöntekijöitä ja
ihmisiä, kansalaisia, toimintojen sujuvasta kehittymisestä.
Kysyisin, millä (Puhemies koputtaa) aikataululla niitä teknologian
kehittämisiä, elikkä viittaan näihin
tekstiviesteihin ja eCall- ja muihin järjestelmiin, ollaan
kehittämässä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti on todettava, että kirjoituspöytäpelastajat
ja -poliisit ovat kyllä päässeet sisäasiainministeriössä nyt
pääosaan.
Ensinnäkin, yksimielisestä valmistelusta huolimatta
poliisipiirijakohan uusittiin Supon johtajaksi tähtäävän
erityisavustajan toimesta, ja yllätys ei ollut, että lopputulos
oli valintaa valmistelevan poliisijohdon näköinen.
Hätäkeskusjärjestelmän sisäänajovaiheessa nyt
suunnitellaan rajua hätäkeskusten määrän
vähentämistä, ja se on ilman muuta kansalaisten
ja viranomaisten läheisyyttä ajatellen turvattomuuskysymys.
Ei hätäpuheluissa voida kokeilla taksitilausta
Inarista Helsinkiin. Kysymys on niin vakavista kansalaisen turvallisuuteen
liittyvistä asioista.
Samalla tavalla lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnassa
selkeästi pyritään siirtämään
sisäasiainministeriöstä nyt vastuuta
pois, operatiivista vastuuta, ja on epärealistista kuvitella,
että armeijan raskaat kopterit eksyneitä marjamiehiä etsivät
tai Rajavartiolaitos sukkuloi Saimaalla. Eli myöskin tämä kuvitelma,
että siirretään homma vain Rahiksen rahoista,
on myös kansallisten pelien kannalta vaarallista. (Puhemies
koputtaa) Mutta kaiken kaikkiaan turvallisuusjärjestelmän rakenteisiin
olette yleisesti ottaen puuttumassa hyvin vakavalla tavalla.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä selonteon
yhteenvedossa todetaan, että rakenteilla olevat
toimitilahankkeet arvioidaan uudelleen. Tällä hetkellähän
nämä rakennushankkeet ovat menossa Helsingissä ja
Joensuussa. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Lopetetaanko
rakentaminen Joensuussa, vai tarkoittaako tämä virke
Helsingin hankkeen jäädyttämistä?
Eli missä on pitkäjänteisyys?
Totean vielä lopuksi, että täällä selonteossa viitataan
näihin tehokkuuslukuihin. Tiettyjä mittareita
siinä on vain muutama, ja niissä nämä tehokkaimmat
yksiköt löytyvät pienemmiltä,
tavallaan ovat pienempiä yksiköitä.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Tässä on tullut esille
useitakin kysymyksiä. Pyrin tässä kirjaamaan
itselleni ainakin osan näistä vastauksista, mikäli
ehdin. Tässä oli niin monta kysymystä peräjälkeen.
Helsinki nousi esille, kysymys osoitteista ja niiden päivittämisestä.
On aivan totta, että esimerkiksi kuntaliitosten myötä kadunnimet
muuttuvat, ja silloin on hyvin tärkeätä,
että nämä saadaan päivitettyä mahdollisimman
nopeasti myös hätäkeskusten tietojärjestelmiin.
Tältä osin ongelma on kyllä tiedostettu.
Ensisijaisesti on tietenkin tärkeätä,
että kunnat ilmoittavat uudet nimet mahdollisimman nopeasti,
ja sen jälkeen niitä voidaan sitten myös
soveltaa käyttöön.
Tässä on noussut esille myös henkilökunnan riittävyys
ja sellaiset kysymykset, miten käytännössä voidaan
palvelua parantaa esimerkiksi siltä osin, kun on sesonkikausia
ja muita. Ed. Mustajärvi viittasi aikaisemmassa puheenvuorossaan tähän
kysymykseen. Silloin, kun hätäkeskukset voivat
verkottua keskenään, muun muassa tällaisia
tilanteita voidaan paremmin koordinoida ja hallita. Siksi on hyvin
tärkeätä, että me otamme mahdollisimman
nopeasti yhtenäisen järjestelmän käyttöön.
Ensijärjestelmähän puuttuu tällä hetkellä kuudesta
hätäkeskuksesta. Ne tullaan ottamaan välittömästi
ensi vuoden aikana käyttöön, maaliskuuhun
mennessä muut keskukset, joista puuttuu, ja Helsinki toukokuun
loppuun mennessä. Eli siltä osin parannusta on
tulossa.
Ed. Hakola kysyi hätäkeskuspäivystäjäkurssien
järjestämisestä Pääkaupunkiseudulla.
Näitähän on sopimuskoulutuksena järjestetty
ja tarpeen mukaan tullaan varmasti järjestämään.
On aivan selvä, että Pelastusopistolla on päävastuu kouluttamisesta
ja sen tuleekin olla. Rinnakkaisia oppilaitoksia tuskin tähän
on tarkoituksenmukaista järjestää. Tietenkin
sijainti Kuopiossa on ollut lievä ongelma tässä kysymyksessä,
joka on kohdistunut myös ruotsinkielisten päivystäjien kouluttamiseen.
Eli tältä osin voidaan toimia myös sopimuspohjalta
ja mahdollisimman joustavasti.
Keskusteluun nousi myös poliisitaustaisten hätäkeskuspäivystäjien
tilanne. Tällä hetkellä työttömiä poliisejahan
on hätäkeskuksiin aika paljon myös työllistetty.
Aika suuri määrä on myös poliisihälytystehtäviä,
joita välitetään hätäkeskuksista — 46
prosenttia muistaakseni. Peruslähtökohdan tietysti
pitää olla se, että hätäkeskuspäivystäjänä toimii
hätäkeskuspäivystyskoulutuksen saanut
henkilö, eli se tietenkin on ensisijainen tehtävä,
mutta tietysti aivan yhtä hyvin poliisitaustainen henkilö on
ammattitaitoinen henkilö tässä tehtävässä,
ja muun muassa silloin on myös suoritettu lisäkoulutusta.
Lisäkoulutus on kaiken kaikkiaan tietysti hyvin tärkeä näissä kysymyksissä.
Ed. Vistbacka oli sitä mieltä, että yksi
keskus maassa riittää. (Ed. Vistbacka: Ei, vaan
kysyin, pitääkö siihen yhteen keskukseen
mennä!) Tietysti voidaan kysyä, montako hätäkeskusta
viisimiljoonainen Suomen kansa tarvitsee, mutta ainakin riittävästi.
Tämähän on vuoden 2008 kuluessa tarkoitus
käydä läpi perinpohjaisesti ja selvittää,
mikä on oikea määrä. Tässä ei
missään nimessä ole tarkoitus kategorisesti
lähteä vähentämään
keskuksia vaan pyrkiä mahdollisimman suureen tehokkuuteen
muistaen aina kirkkaana mielessä sen, miten pystymme palvelemaan
ihmisiä hädän hetkellä ja hätäpuheluihin
vastaamaan ja ylipäätään toimittamaan
riittävän avun oikeana hetkenä.
Ed. Mäkinen kysyi uusien teknologioiden, keinojen käyttöönotosta.
Näiltä osin ei ole mitään aikatauluja
sovittu, mutta myös nämä asiat ovat työn
alla. Sms-tekstiviesti on muun muassa yksi keino, joka on ollut
harkinnassa. Se ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton, ja
se ei koskaan ole yhtä vastavuoroista kuin esimerkiksi
hätäkeskuspuhelut.
Ed. Rajamäki puhui pelastushelikoptereista. Ne eivät
kuulu hätäkeskusselontekoon. Varmasti jossakin
muussa vaiheessa niistä ... (Ed. Rajamäki: Hätäkeskuksen
kautta ne hälytetään!) — Kyllä,
mutta eivät kuulu tähän selontekoon eivätkä ylipäätään
tähän työryhmän raporttiin.
Siltä osin voidaan olla tietysti montaa mieltä.
Myöskään Pora-työryhmän
puheenjohtaja ei liity tähän.
Tässä mielestäni taisin vastata ...
(Ed. Kähkönen: Entäs rakennukset?) — Anteeksi,
aivan. Ed. Kähkönen kysyi rakennushankkeista.
Mielestäni rakennushankkeet ja ylipäätään
hätäkeskuksien tilakysymykset pitää käydä läpi
kokonaisuudessaan, ja mikäli sieltä löytyy
jotakin selkeästi sellaista, mitä voidaan hyödyntää,
niin se tullaan myös sitten katsomaan.
Tässä varmasti keskeisimmät.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä jatkuva puhe näitten
alueiden suurentamisesta, arvoisa ministeri, minusta tällä luodaan
epävarmuutta ja hätää sinne
hätäkeskusten henkilöstöön.
Eikö tämä jatkuva puhe näistä suurentamisista
ja keskittämisistä ole väärin?
Siinä todella menetetään se paikallistuntemus.
En tiedä, minusta ei ed. Vistbackakaan tainnut sitä tarkoittaa,
että pitää mennä yhteen, vaan sitä kritiikkiä,
mikä tällä jatkuvalla puheella on tullut
eri puolilta. Toivottavasti nyt tähän voisitte
kertoa, mitä se tarkoittaa tämä alueitten
laajentaminen, oikein selkosuomella.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä vähän huolestuin
nyt ministerin äskeisestä puheenvuorosta, kun
totesitte, että pelastushelikopteritoiminta ei kuulu hätäkeskuksille.
Ei totta kai kuulu, mutta kun hätäkeskus vastaa
puhelimeen, tärkeintä on, että se tapahtuu
heti, sen jälkeen riskin arviointi ja sen jälkeen
oikean avun lähettäminen oikeaan osoitteeseen.
Ja se oikean avun valitseminen voi olla Helsingissä lääkäriambulanssi,
tavallinen sairaankuljetusauto, helikopteri, eli se on riskin arviointia.
Minä ihan vetoan nyt teihin, ministeri, että te huolehtisitte
siitä, että Hätäkeskuslaitoksen
uusi johtaja kävisi jalkautumassa myös näihin
tahoihin, Helsingissä ensihoitoon, joka on terveydenhoidon
yksikkö, ja näihin vastaaviin yhteistoimintatahoihin,
myös sosiaalipäivystykseen, niin että tämä yhteistyö kentällä olisi
saumatonta, ja sillä tavalla muun muassa tämän
toiminnan porrastusta voidaan tehokkaammin hoitaa. (Puhemies koputtaa)
Eli tämän vetoomuksen ministerille kyllä lähetän
ja toivon kommenttianne tähän.
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin ministeriltä halunnut kysyä,
onko mahdollista, että hallintovaliokunnan käyttöön
voitaisiin toimittaa tämä hätäkeskusuudistuksen
arviointi, joka on varsin kattava. Viittasitte äsken esimerkiksi
tuohon kielikysymykseen, ja siellä oli mielestäni
varsin hyviä ohjeistuksia lähes kaikkiin asioihin,
21 konkreettista, hyvää esitystä. Kaikkien
hätäkeskusten tulisi sopia menettelytavoista avun
saamiseksi muista hätäkeskuksista tilanteissa,
joissa omassa hätäkeskuksessa ei ole paikalla
ruotsin kielen taitoista päivystäjää.
Tämä on hyvä esimerkki. Ja toivoisin,
että te toisitte tämän paperin ja se
olisi jonkinlainen ohjenuora myöskin valiokunnan työskentelyssä.
Ihmettelen, miksi sitä ei ollut tuotu ryhmiin. Onko teidän
mahdollista vastata myös siihen, miksi sitä ei
annettu ryhmien käyttöön näitä ryhmäpuheenvuoroja
valmisteltaessa?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten kuultu, niin Helsingin hätäkeskushan
oli viimeisimpien joukossa, jotka perustettiin. Se oli erittäin
huonosti suunniteltu, eikä se toimi vieläkään,
kuten on kuultu tässä salissa moneen kertaan.
Meillä ei ole tarpeeksi koulutettuja ... (Välihuuto) — Ei meillä ole
siis tarpeeksi koulutettuja hätäkeskustyöntekijöitä.
Eli, hyvä ministeri: Onko koulutus riittävää? Onko
sen taso semmoinen kuin sen pitäisi olla? Ovatko nämä tietojärjestelmät
toimivia nyt, vai pitäisikö ne nopeammin korjata?
Onko koko hätäkeskustoiminnassa identiteettikriisi?
Eli nämä hätäkeskustoimijat
eivät osaa hoitaa poliisin, pelastuksen ja sairaankuljetuksen
tehtäviä yhtä aikaa.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Hätäkeskustoiminnassa
on, kuten on kuultu, monenlaisia ongelmia, eli niitten toiminnan
laatua pitää parantaa, toimintaa pitää tehostaa.
Mutta, rouva ministeri, kysymys siitä, mikä tässä toiminnan
tehostamisessa on teidän tällainen suuri linjauksenne
taloudellisesta näkökulmasta: Onko se se, että ensisijaisesti
pyritte ja pyritään lisäämään taloudellisia
resursseja valtion budjetin kautta, vai onko se se, että näitä hätäkeskusalueita
pyritään suurentamaan?
Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslaitos on kärsinyt vähän
turhan paljonkin hankaluuksista alkumetreillä, mutta sitäkin
suuremmalla syyllä, kun niistä alkuvaikeuksista
aletaan päästä pikkuhiljaa eroon, niin
minkä takia täytyy yhä jatkuvaa muutosta
ylläpitää sen sijaan, että annettaisiin jonkinlainen
työrauha nimenomaan hätäkeskuspäivystäjille?
Täällä on puhuttu aika paljon siitä,
mikä heidän ammattitaitonsa on. Heidän
tulisi hallita yllättävän paljon kaikennäköistä tietotaito-osaamista
kyetäkseen ennakoimaan tilanteen. Sen takia en ymmärrä ed.
Mäkisen kommenttia siitä, että poliisimiehiä tarvitaan
kentällä ja puhelimeen voi vastata melkein kuka
tahansa. Siis ensinnäkin se on aivan naurettava väite,
että Hätäkeskuslaitoksen päivystäjän
tehtävä olisi vain pelkästään
puhelimeen vastaamista. Sen jälkeen aletaan mitata sitä ammattitaitoa.
(Ed. Rajamäki: Uskomatonta tietämättömyyttä!)
Kyllä, poliisimiehiä tarvitaan kentällä,
mutta hätäkeskuspäivystäjien
ammattitaito on niin huippua, ja sen täytyy olla huippua,
siellä täytyy olla jaksamista, riittävät
resurssit, jotta näitä kyetään
hoitamaan hyvin ja ihmisten turvallisuus on taattu. (Puhemies koputtaa)
Mutta ministeri, kysyn vielä siitä, kun sanoitte,
että tuottavuusohjelma ei koske näitä operatiivisessa
toimessa olevia päivystäjiä. (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) Mitä tarkoittavat nämä 40 lisähenkilötyövuotta,
eivätkö ne koske tuottavuusohjelmaa?
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt kyllä ed. Paasio pistää taas
puurot ja vellit pahasti sekaisin. Sanoin, että poliiseja
koulutetaan sitä varten, että he tekevät
poliisin työtä eivätkä ole vastaamassa puhelimeen
hätäkeskuksessa. Se ei ole se ensimmäinen
tarkoitus. Tarkoituksenmukaisempaa on, että poliisit hoitavat
poliisin virkaa ja hätäkeskuksessa ovat hätäkeskukseen
erikseen koulutetut henkilöt. Turhaa koulutetaan poliiseja
hätäkeskuksiin, sitä haluan viestittää.
Jokainen koulutetaan omaan ammattiinsa.
Haluan myöskin todeta sen, että kyllä täällä ed.
Rajamäki ja ed. Hiltunen nyt pistävät
puurot ja vellit myöskin omalta osaltaan sekaisin tässä asiassa.
Ed. Rajamäki viittasi ministerin pitämässä puheenvuorossa
tänään Pora-työryhmän
raporttiin, jossa otetaan kantaa siihen, kuka lentää ja
missä lentää. Ed. Hiltunen vääristää nyt
tätä raporttia. Ei tässä ministeri
varmaankaan nonsoleeraa mitenkään sitä,
kuka apua tarvittaessa hälyttää helikopterin.
Siitä ei ollut kysymys, vaan nyt oli kahden asian sotkemisesta
kysymys.
Arvoisa herra puhemies! Sanon myöskin sen, että kyllä tässä ovat
kaikki edelliset hallitukset vuodesta 1999 lukien (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) enemmän ja vähemmän pistäneet
lusikkansa soppaan. Sen takia sanon, että ed. Rajamäki
ministerinä on antanut aika valmiin sopan ministeri Holmlundille.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt minä en ymmärrä ed.
Mäkisen logiikkaa lainkaan. Ensinnäkin sanoisin
sen, että hätäkeskuspäivystäjien
arvostus ei ole sillä tasolla kuin pitäisi. Sinne
pitäisi saada arvostusta ja sinne pitäisi saada
kiinnostusta, jotta sinne menevät sellaiset henkilöt,
jotka hallitsevat sen tilanteen. Minun mielestäni se, mitä ministeri
täällä totesi, että työttömiä poliiseja
on laitettu sinne ja pikakoulutusta annettu, on aivan väärä järjestelmä.
Minun mielestäni siellä pitäisi olla
sellaisia henkilöitä, joilla on kenttäkokemusta.
Mietitään nyt esimerkiksi kotihälytystä,
niin sen päivystäjän pitää automaattisesti
pystyä hahmottamaan se tilanne ja saada selville, onko
aseita ja muuta. Ei se tule millään pikakoulutuksella ja
poliisin kokelaskurssilla.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän,
että ed. Mäkisellä on tunnettuna poliitikkona
kovin tiukat aikataulut ja almanakka varattu, mutta epäilisin,
että sieltä löytyy perjantain ja lauantain
välisiä öitä, jotka eivät
ole ihan täyteen buukattuja. Minä kehotan teitä:
menkää hätäkeskukseen katsomaan,
minkälaista se työ on, ja menkää kokeneen
poliisimiehen taakse, joka on siellä vuorossa, niin opitte
hirmuisen paljon nopeassa ajassa. Sen jälkeen käydään
palautekeskustelussa keskustelu uudestaan.
Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kenties minäkin voin ottaa tähän
tukiopetuskeskusteluun muutamalla sanalla osaa, koska väitän
kuitenkin jotain tietäväni siitä. Kyllähän
lähtökohtaongelmana oli se, että rekrytointi
silloin, kun hätäkeskukset aloittivat, ei poliisista
onnistunut. Ed. Vistbacka viittaa vahvoin sanoin täällä siihen,
että tarvitaan kokeneita poliisimiehiä. Aivan,
mutta itse ollessani tuolloin Helsingin hälytyskeskuksen
johtajana meidän yksiköstämme oli halukkaita
tasan kuusi, ja kun heitä ei voi enempää sinne
pakottaa kuin vain vapaaehtoiset, niin lähtökohta
oli se, että oli vähän vaikea ottaa,
kun ei ollut sen kummemmin saatavissa. (Ed. Vistbacka: Palkka!) — Aivan,
onhan näitä erilaisia asioita täälläkin
otettu esille. On turhaa varmaan käydä juupas—eipäs-väittelyä täällä,
kun lähtökohta oli se, että halukkaita
ei ollut. — Mitä tulee sitten näihin
uusiin poliisimiehiin, jotka ovat työttömiä,
jotka ovat menneet hätäkeskukseen, ilman heitä hätäkeskus
ei toimisi.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En ole koskaan hätäkeskuksessa
käynyt. Kerran olen sinne soittanut, ja poliisi tuli viiden
minuutin kuluessa. Eli oikein hyvin toimi. Mutta ed. Pakkanen mainitsi erään
ongelman, joka on ehkä se, joka johti kaikkein ikävimpään
tapaukseen hätäkeskuksen alkuvaiheessa. Se oli
se, kun tilattiin auto tiettyyn paikkaan, kadun nimi ja numero annettiin,
ja ambulanssi meni väärään kaupunkiin
sillä seurauksella, että ei ehtinyt ajoissa potilaan
luo ja potilas kuoli. Eli tämä on todella vakava
kysymys, että hätäkeskus saisi tiedon — ja
myöskin kansalaisten pitäisi tietää — minne
auto tai apu hälytetään. Ei saisi olla
näin, että on samassa kunnassa, naapurikunnissa
hyvin lähellä toisiaan saman nimisiä katuja,
saman nimisiä teitä.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vielä kiinnittäisin huomiota
siihen, että keskeiset ongelmat tämän
selonteon mukaan liittyvät henkilöstön
riittävyyteen ja sen saatavuuteen. Eihän sieltä voi
silloin leikata. Ja logiikka toimii toimialueitten suurentamisen osalta
sillä tavalla, että inhimillinen riski kasvaa, mitä suurempaa
aluetta koitetaan hallita. Alue- ja paikallistuntemus loittonee.
Tämä on ihan itsestäänselvää.
Ja sitten ed. Hakolalle: Tämä pelastusopistokuviohan
päätettiin eduskunnassa vaalikaudella 87 tänne
Etelä-Suomeen, päätettiin Lohjalle. Sitten
oli vaalit 91. Esko Ahon hallituksen aikaan pekkaroitiin se pitkälti
aluepoliittisin perustein Kuopioon, ja siellä ollaan.
Ja ministerille: Selonteossa sanotaan, että selvitetään
tarpeet ja mahdollisuudet. Ei tässä, kun ministeriä on
kuunnellut, ole tarvetta selvittää näitä tarpeita
ja mahdollisuuksia, koska ministerin kanta näyttää olevan
aika selvä, että nämä 15 hätäkeskusta
tavalla tai toisella (Puhemies: Minuutti on mennyt!) fuusioidaan
suuremmiksi toiminta-alueiksi. Näin ministeri on antanut
ymmärtää tässä keskustelussa.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin
huomaa, että vain ed. Hakola on ollut se henkilö,
joka on ollut joskus puhelimessa vastaamassa silloin, kun puheluja
on tullut, (Ed. Kallis: Minä olen soittanut sinne!) ja
joutunut johtamaan kokeneena poliisimiehenä, koulutettuna poliisimiehenä joskus
jopa hyvinkin vaarallisia tilanteita. Vaaditaan kokemusta, vaaditaan
paineensietokykyä, vaaditaan johtamisjärjestelmiä. Vain
muutama poliisimies riittää, kun he ovat tarpeeksi
kokeneita. Ed. Mäkinen on aivan oikeassa. Jos kenttätehtäviin
ei ole nuorelle poliisille tehtäviä, heidän
paikkansa ei todellakaan ole hätäkeskuksessa,
vaan sinne tarvitaan nimenomaan sitä osaamista, näkemystä ja
kokemusta. Me olemme menneet valovuoden eteenpäin siitä,
kun puhelut menivät erikseen palokunnalle ja ambulanssille
ja poliisille. Valovuosia eteenpäin on siitä menty.
Siis meidän pitää sanoa, että nykyaikaiset
paikannusjärjestelmät, se, että tiedetään,
mistä soittaa, mistä numerosta ja missä tällä hetkellä soittaja
on, ovat vieneet asioita eteenpäin (Puhemies koputtaa)
merkittävällä tavalla. Ei tämä niin
huonoa ole, miltä tämä näyttää,
tämä keskustelupohja.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten ed. Salo sanoi, soittaja haluaa
kokemusta ja osaamista silloin, kun soittaa hätäkeskukseen.
Olisinkin kysynyt ministeri Holmlundilta, kun selonteon valmistelusta
kerrotaan täällä, ketkä kaikki
ovat olleet mukana: Miten ministeri ja ministeriö on ajatellut
kehittää tulostavoitteiden ja mittareiden laadullista
selvittämistä? Esimerkiksi valmisteluvaiheessa
asiakkailta eli soittajilta ei ilmeisestikään
ole juuri kysytty. Näkisin, että tämä selonteko
on täynnä nimenomaan mitattavaa tietoa, mikä on
ihan hyvä meille näin pohjaksi, mutta minusta
jatkokehittelyn kannalta olisi tärkeää saada
myös laadullisia mittareita ja laadullista tietoa siitä,
miten hyvin toiminta onnistuu ja miten oikeellista se on.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ja selonteossa
kiinnitetään aiheellisesti huomiota näihin
kielellisiin puutteisiin kaksikielisillä alueilla, ja ei
ole oikein, että hätäkeskukseen soittaja
saa jatkuvasti tai joissakin yksittäistapauksissa vastauksen,
että hetkinen, yhdistän seuraavalle.
Olisin kysynyt ministeriltä: Missä vaiheessa on
tämä selvitys, jota tässä selonteossakin
perätään tästä yhteistyöstä ruotsinkielisen
ammattikorkeakoulun kanssa, että saisimme opetusta hätäkeskuksen
toimijoille nimenomaan ruotsin kielessä, koska nythän
se koulutus on puhtaasti suomenkielisellä alueella suomenkielisessä koulussa,
jolloin siitä ei tule vastausta tähän
ongelmaan, joka siinä on? (Ed. Vistbacka: Ongelma on päinvastoin!)
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Tässä nousi jälleen
esille aika monta erityyppistäkin kysymystä.
Ensinnäkin ed. Valpas moitti sitä, että jatkuva puhe
saneerauksesta aiheuttaa epävarmuutta. Itse en koe, että tämä on
jatkuvaa puhetta saneerauksesta. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä,
että olemme realisteja sen suhteen, miten voimme kaikkein parhaiten
hätäpuheluihin vastaamisen järjestää ja ylipäätään
hätäkeskuspalvelut Suomessa hoitaa. Tämä on
yksi malli, joka tulee selvittää.
Ed. Saarinen oli sitä mieltä, että minä olen kantani
ratkaissut. Väitän kyllä, että olen
kantani ratkaissut siinä, että selvitys tullaan
tekemään ensi vuoden aikana. Tässä katsotaan
perusteellisesti, mikä on se kaikkein paras malli ja miten
sitten pystymme sekä tuottavuudesta että ensisijaisesti
palveluista katsomaan parhaan kokonaisuuden.
Paikallistuntemus on useimmissa puheenvuoroissa tullut esille.
Olen sitä mieltä, että ei välttämättä tälläkään
hetkellä 15 keskuksessa enää ole kovin
paljon paikallistuntemusta. Kaikkein tärkeintä kuitenkin
on se, että kun hälytysvaste lähtee eli
oikea hälytys saadaan tehtyä, niin käytännössä se
paikallistuntemus löytyy aluepelastuslaitoksilta ja siltä yksiköltä,
joka kussakin tilanteessa lähtee. Siellä se ehkä on
tärkeämpää.
Ed. Salo nosti esille myös nykyaikaiset paikannusjärjestelmät,
ja nämä ovat hyvin tärkeä tekijä siinä,
jotta tällaisia tapauksia ei enää satu, joihin
ed. Kallis viittasi. Eli siitähän on joitakin vuosia
aikaa, kun tapahtui ikävä sattuma, kun väärään
kaupunkiin lähti ambulanssi ja siinä tilanteessa
henkilö menehtyi. On tietysti selvää, että tällaiset äärimmäiset
tapaukset herättävät paljon keskustelua
ja ne tulee katsoa mahdollisimman tarkkaan. Tällaisia tilanteita
ei onneksi enää viime aikoina ole sattunut, ja
mielestäni tässä on kyllä hyvin
paljon edetty. Nämä ovat jääneet
tietysti mieleen, nämä kaikkein ikävimmät tapaukset.
Ed. Asko-Seljavaara kysyi koulutuksen riittävyydestä,
ja käsitykseni mukaan tällä hetkellä koulutus
on, sanoisinko, kutakuinkin oikeassa tasossa. Helsingin hätäkeskuksen
tilanne on sinänsä ihan omaa luokkaansa. Siellähän
on valtavan suuri vaihtuvuus ja haasteena onkin se, miten saataisiin
henkilökunta pysymään niissä tehtävissä.
Jatkuva vaihtuvuus aiheuttaa sitä, että tarvitaan
perehdyttämiskoulutusta, joka toisaalta taas kuormittaa
muuta henkilökuntaa. Helsingin ongelmat on kyllä tiedostettu
ja niitä seurataan erittäin tarkkaan.
Sitten tässä nousi kysymys siitä,
mikä on tärkeämpää,
alueiden koko vai tehokkuus. Minusta alueiden koko ei ole mikään
itsetarkoitus, mutta meidän pitää järjestää mielestäni
hätäkeskusaluejako sillä tavoin, että se
on optimaalinen Suomen tilanteeseen kaiken kaikkiaan. Suuremmat
alueet tuovat kuitenkin usein myös etuja mukanaan, niin
kun pohdimme jo hätäkeskuslaitosuudistuksen peruslähtökohtia,
niin siinähän on pienemmistä alueista
lähdetty suurempiin.
Tiedän itse muun muassa tapauksen, jossa erään
suuren hätäkeskuksen palvelu oli mielestäni
erinomaisen hyvää tilanteessa, jossa hätäkeskuspäivystäjänä sattui
olemaan paikalla myös ranskan kielen taitoinen henkilö ja
hän pystyi ranskankielisen soittajan hätäpuheluun
vastaamaan ja myös neuvomaan toimintaa ranskan kielellä.
Toki mitään vaatimuksia tämän
osalta ei ole, mutta se oli hyvää palvelua, ja
toivottavasti tällaiseen pystymme myös tulevaisuudessa.
Ed. Paasio nosti esille tämän 40 henkilötyövuoden
kysymyksen ja sen kohdistumisen tuottavuusohjelman näkökulmasta.
Tämä 40 henkilötyövuottahan
on nyt tulossa vuosille 2008 ja 2009 eli se on varattu ainoastaan
näille kahdelle vuodelle, tämä 2 miljoonan
lisäys, eli sen jälkeen se poistuu. Se ei kylläkään
kuulu varsinaisesti tuottavuusohjelmaan, vaan se on tämmöinen
erityinen kahden vuoden panos, joka on otettu huomioon. Sillä pyritään
vastaamaan niihin akuutteihin tilanteisiin ja henkilöpulaan,
jota tuolla päivystyksessä tällä hetkelläkin
vielä on.
Edelleen oli puhetta myös pelastus- ja lääkärihelikoptereista.
Sama tahohan ne hälyttää kuin tähänkin
mennessä, siihen ei ole tulossa mitään sen
kummempaa, eli siltä osin ei ole mitään
erityistä mainittavaa.
Hätäkeskuspäivystäjien arvostuksesta
nousi myös esille tuossa muutama kysymys. On aivan totta,
että hätäkeskuspäivystäjien,
en sano arvostuksessa, mutta ehkä siinä omanarvontunnossa on
varmasti tapahtunut monenmoista. Hätäkeskuslaitos
on ollut aika paljon negatiivisesti esillä viime vuosina,
ja tämä ei tietenkään ole voinut olla
vaikuttamatta tähän tilanteeseen. Mutta kun pala
palalta korjaamme näitä kysymyksiä ja otamme
ongelmakohdat esille ja haemme niihin ratkaisut, niin uskon, että myös
päivystäjien tilanne sitä kautta muokkaantuu
paremmaksi.
Sitten tässä nousi esille myös kysymys
siitä, onko kysytty soittajilta arviota palvelusta. Tästä en
ihan tarkkaan tiedä, mutta ainakin minun tietääkseni
Hätäkeskuslaitos suorittaa kyselyjä sidosryhmille,
mutta ehkä voisi olla paikallaan, että sieltäkin
jonkun näköistä kyselyä saataisiin selville.
On tietysti varmaan hyvin subjektiivista se, miten kukin hätäkeskukseen
soittanut henkilö sen oman palvelun siellä kokee.
Kun ajatellaan sitä suurta määrää,
mitä hätäkeskuksiin soittoja tulee, lähes
4 miljoonaa vuosittain, on aivan selvää, että varmasti
siellä löytyy myös sellaisia tilanteita,
joissa palvelu ei ehkä välttämättä ole ollut
aivan kohdallaan. Nämä pitää kuitenkin
perata erityisesti ja katsoa.
Sitten tässä oli vielä työttömien
poliisien sijoittumisesta hätäkeskuksiin. Tähän
voisin todeta sen verran, että hätäkeskukset
rekrytoivat itse henkilökuntansa, eli ne voivat ottaa työttömänä olevia
poliiseja tai hätäkeskuspäivystäjiä.
Rekrytointi hoidetaan jokaisen keskuksen puitteissa itsenäisesti.
Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle, joka nyt valitettavasti
ei ole salissa, toteaisin kuitenkin sen, kun hän viittasi
siihen, olisiko syytä ed. Mäkisen tutustua myöskin
hätäkeskuksen työskentelyyn, että useasti
olen hätäkeskuksessa ollut. Ehkä jopa
uskaltaisin veikata, että useammin kuin ed. Pulliainen.
Mutta kun tätä keskustelua olen kuunnellut, olisi
eri tavoin varmasti tarkoituksenmukaista tutustua Helsingin tilanteeseen,
Helsingin ongelmaan. Uskallan väittää,
että kun selonteko tulee hallintovaliokuntaan mietintöä varten,
niin kyllä hallintovaliokunta varmasti perin pohjin tähän
asiaan paneutuu. Haluan kuitenkin erityisesti kiittää ministeriä siitä,
että valtioneuvosto on tuonut selonteon, joka on varsin
rehellinen, ja nostanut esille niitä asioita, jotka ovat
tällä hetkellä tiedossa olevia epäkohtia,
ottaen huomioon ministerin virkakauden pituuden ja tilanteen, missä Hätäkeskuslaitoksen
kanssa ollaan. Haluan korostaa sitä, että selonteon
pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin ja lähteä kehittämään asiaa.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä haluan tarttua tähän
ed. Mäkisen rakentavaan puheenvuoroon niin, että tämä keskustelu
ensinnäkin on erittäin hyvä, ja luulen,
että kaikki pyrkivät samaan asiaan: siihen, että se
hätäkeskuspäivystyksen henkilö on voimissaan,
pystyy tekemään oikean ratkaisun, kun hän
vastaa puhelimeen. Kyllä minä sanon, että ministeri
Holmlund on ollut reilu. Tämä on ollut ihan hyvää debattia
ministerin kanssa, ja käydään asioihin
käsiksi. Minusta nyt hallintovaliokunnalla on ihan hyvät
eväät jatkaa työtä. Mutta kyllä minä sitä toivoisin,
että nyt ei ministeriössä valmisteltaisi
uusia hallintoratkaisuja ennen kuin tämä eduskunta
on käsitellyt selonteon, ja sitä varmasti nyt
seurataan.
Sitten sanoisin vielä nuorista poliisimiehistä, olkoot
vaikka työttömiä: On hyvä, jos
he päättävät, että jäävät
tälle alalle ja haluavat perehtyä siihen. Ei se
peruslähtökohta ratkaise, vaan se, että ratkaisu
olisi pysyvä sitten sen ihmisen kohdalla, joka haluaa kouluttautua.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten palvelun laatuun
vaikuttaa osaltaan myös työntekijöiden
toiminta-alueen hyvä tuntemus. Toiminta-alueeksi tässä yhteydessä tulee
käsittää tämän maantieteellisen
tuntemuksen lisäksi viranomaisten toiminnan ja toimintatapojen
hyvä tuntemus. Mitä suurempiin yksiköihin
mennään, sitä vaikeampaa on yksittäisen
päivystäjän hallita neljän toimialan
lisäksi eri alueilla vallitsevien viranomaisten käytännöt.
Tarkoitan tässä poliisi-, pelastus-, terveys-
ja sosiaalitointa ja näitten eri viranomaisten erilaisia
käytäntöjä.
Kysynkin arvoisalta ministeriltä: kiinnitetäänkö tässä koulutuksessa
myös tähän huomiota, kuten oletan? Mutta
jos alueet menevät hyvin suuriksi, niin väitän,
että tämä (Puhemies koputtaa) koko kentän
hallitseminen on lähes mahdotonta.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset ed. Hiltuselle.
Olen pyrkinyt siihen, että eduskunnalle kerrotaan rehellisesti
asiat niin kuin ne ovat, ja sen jälkeen valiokunnassa sitten puidaan
myös tarkemmin tätä selontekoasiaa. (Ed.
Salo: Juuri näin!) Jos olisimme saaneet hieman lisäaikaa,
tämä selonteko ehkä olisi ollut vielä perusteellisempi,
mutta pidimme kiinni siitä aikataulusta, mikä alun
perin oli sovittu, eli vuoden 2007 loppuun mennessä eduskunta
saa tämän selonteon käsiteltäväkseen.
Eli siltä osin ehkä haluan myös selitellä hiukan
joitakin puutteita ja kysymyksiä, jotka eivät
ehkä syvällisesti ole olleet tässä mukana.
Ed. Kähkönen kysyi toiminta-alueesta. On tietysti
selvää, että suuremmat toiminta-alueet
asettavat enemmän myös haasteita. Silloin kun
esimerkiksi alueella on hyvin erityyppisiä hälytysvasteita,
hälytetään hyvin erityyppisiä yksiköitä, niin
tämä vaatii tietysti oman kouluttamisensa ja syventymisen
näihin kysymyksiin. Ylipäätään tietysti
jokainen viranomainen hoitaa itse ohjeistuksen hätäkeskuksiin
nähden, että tältä osin tietysti
yhteistyön pitää olla kunnossa ja ohjeistusten
mahdollisimman selkeitä. Tietysti pyritään siihen
kokonaisuuteen, että Hätäkeskuslaitos
toimisi mahdollisimman valtakunnallisen sabluunan mukaan, ja silloin
me voisimme lähteä siitä, että laitos
on yhtenäinen mutta paikalliset olot otetaan aina huomioon.
Tämä on tärkeää.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Tämä uudistus, jota jo vuonna
1991 valmisteltiin ja käynnistettiin sisäasiainministeriössä,
on sillä tavalla vallankumouksellinen, että tämä Suomen ideoima
malli keskittää hätäpuhelupalvelut
yhden katon alle ja yhden ammattitaitoisen hätäkeskuspäivystäjän
tehtäväksi oli todella merkittävä turvallisuutta
eteenpäinvievä järjestely, kun siihen
yhdistyy sitten yleisen hätänumeron, viranomaisverkon
ja myöskin nykyisen hätäkeskusten aluejaon
rakentaminen niin, että se perustuu sisäisen turvallisuuden
viranomaisten alueelliseen rakenteeseen. Siksi muun muassa täällä esille
tullut keskusten lukumäärä on todella
perusteltua pitää nykyisen kaltaisena.
Herra puhemies! Täällä on keskusteltu
hätäkeskusjärjestelmän täytäntöönpanoon
liittyvistä ongelmista. Minusta tämä hätäkeskusselonteko vaikenee
aika monista asioista, joita viime kaudella jouduttiin käsittelemään.
Sisäasiainministeriössä sisäministeri
vetää turvallisuusasiain johtoryhmää,
ja ainakin oma tapani oli, että siellä käsiteltiin
hyvin monia turvallisuusviranomaisten käytännön
toimintaan liittyviä ongelmia. Minusta on nyt tärkeätä eduskunnan
saadessa aikaisemmin päätetyllä tavalla
hätäkeskusselonteon käsittelyyn käydä läpi
eräitä niitä kysymyksiä, joita
jouduin omasta toimestani ottamaan esille. Sinänsä hätäkeskusjärjestelmän
täytäntöönpanohan perustuu jo
ennen vuotta 2003 aloittaneen hallituksen edellisen eduskunnan aikana
tekemiin hätäkeskusjärjestelmää koskeviin
päätöksiin muun muassa hätäkeskusten
lukumäärän osalta.
On todettava, että hätäkeskustoiminnan
käynnistämiseen liittyviä vaikeuksia
jouduttiin käsittelemään useaan otteeseen
johtamassani sisäasiainministeriön turvallisuusasiain
johtoryhmässä. Muun muassa vuoden 2004 aikana
käsiteltiin hätäpuhelukatkoksiin liittyviä teknisiä kysymyksiä,
esiteltiin hätäkeskusten rakentamistilannetta ja
Helsingin hätäkeskuksen rakentamisen aikataulukysymyksiä.
Kesäkuussa 2006 turvallisuusasiain johtoryhmässä edellytin,
että Helsingin hätäkeskukseen on oltava
riittävä määrä henkilöstöä 1.7.
mennessä. Tähän oli puututtu, mutta Häken
johto ja poliisiosasto eivät olleet tässä edenneet
sovitulla tavalla.
Kesäkuussa määräämässäni
ylimääräisessä hätäkeskukseen
keskittyneessä kokouksessa 17. päivänä elokuuta
paljastui, että hätäkeskustoiminnan oli
annettu ajelehtia niin Hätäkeskuslaitoksen tulosohjauksesta
vastaavien ministeriön virkamiesten kuin Hätäkeskuslaitoksen
johdon toimesta. Epäkohdat, muun muassa laitehankintojen
merkittävä viivästyminen, olivat jääneet noteeraamatta.
Määräsin tällöin asiasta
vastaavat virkamiehet kansliapäällikön
johdolla välittömästi korjaaviin toimenpiteisiin.
Erityisesti Pääkaupunkiseudulla henkilöstön rekrytointiongelmien
vuoksi oli aiheutunut vakavia ongelmia. Mainittakoon, että päätös
korjaavista ratkaisuista tehtiin kuukausi ennen kuin paljon julkisuutta
saanut hätäkeskusten johtajien kirje julkistettiin
ja saapui. Oli poikkeuksellista, että sisäasiainministeri
joutui puuttumaan näin vahvasti virkamiesten operatiivisessa
toiminnassa ilmenneisiin ongelmiin. Näin oli tehtävä,
koska ministeriön virkamiesjohto ei ollut ryhtynyt jo aiemmin
edellytettyihin toimenpiteisiin kansalaisten perusturvallisuuden
kannalta keskeisten palvelujen varmistamiseksi.
Nämä näkökohdathan toin
esille myöskin hätäkeskuksen kriisiin
liittyvissä tiedotustilaisuuksissa avoimesti, ja tähän
liittyen myöskin välittömästi
2006 lisätalousarvioesityksessä saatiin läpi 1,6
miljoonan euron lisämääräraha
hätäkeskustoimintaan, samoin kuin linjattiin viime
talvena edellisen hallituksen sisäministeriön
ja valtiovarainministeriön neuvotteluissa Hätäkeskuslaitoksen
henkilöstömäärän vahvistaminen
40 henkilötyövuodella ja tietojärjestelmän
kehittämiseen liittyvät lisäpanostukset.
Tämän puuttumiseen ja näiden ratkaisujen
osalta perintö on varmaan kohtuullinen sinällään
tälle hallitukselle. Oli välttämätöntä puuttua
selkeisiin epäkohtiin.
Selonteko vaikenee mielestäni kyllä uuden tietojärjestelmän
käyttöönoton yksityiskohdista ja henkilöstön
jaksamisen varmistamiseen liittyviltä osin, josta tehtiin
erittäin vakavia selvityksiä työuupumuksen
ja jaksamisen osalta.
Herra puhemies! Pelastustoimi on ollut kovassa myllerryksessä.
Pelastustoimen alueiden muodostaminen ja käyttöön
otettu Virve-radioverkko yhdessä hätäkeskusuudistuksen
kanssa muodostavat ainutlaatuisen turvallisuusrakenteen. Hätäkeskusjärjestelmän
kyseenalaistaminen sen toteutusvaiheessa on mielestäni
edesvastuutonta. Hätäkeskusjärjestelmä kansalaisia
ja viranomaisia lähellä toimivana, paikalliset
olosuhteet tuntevana on keskeinen turvallisuuslisä. Hallituksen
käynnistämät puheet hätäkeskusten
määrän vähentämisestä,
johon ministerikin täällä avoimesti viittaa,
luovat jälleen epävarmuutta juuri sisäänajettavan
turvallisuusrakenteen suhteen. Tämä on kaikkea
muuta kuin mitä hätäkeskuspäivystäjät
(Puhemies koputtaa) ja vastuullista työtä tekevä ja
kuormitettu hätäkeskuksen henkilöstö tänään
tarvitsee.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! Tässä on yksi asia,
joka minun pitää korjata. Ed. Rajamäki
viittasi muistelmissaan 40 henkilötyövuoden lisäykseen.
Ne eivät ole edellisen hallituksen tekemiä lisäyksiä vaan
tämän hallituksen kehyslisäyksiä.
Olen itse tarkistanut asian silloin, kun edellinen ministeri Rajamäki
kirjoitti siitä lehteen, mutta tämähän
ei pidä paikkaansa, vaan kehyspäätös
on tämän hallituksen tekemä.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Välittömästi tehtiin
sisäasiainministeriön puolella esitykset, joilla
nimenomaan kehysneuvotteluihin tehtiin sisäasiainministeriön
hätäkeskusjärjestelmää tukevat
ratkaisut. Niihin sisältyi 40 henkilötyövuoden
lisäys viime talvena, samoin kuin silloin on tehty myöskin
määrärahalisäykset ja laitehankintoihin
liittyvät. Voisi olla hyvä kyllä, että sieltä varmasti
kaivettaisiin myöskin niitä viime talven papereita vielä luettavaksi
muiltakin osin.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! Olen koska tahansa valmis ed. Rajamäen
kanssa yhdessä katsomaan nämä paperit.
Minä olen ne katsonut ja varmistanut myös talousosastolta,
ja tilanne on tämä, että nämä 40
henkilötyövuotta ovat tulleet tämän
hallituksen viimeisimmissä kehysneuvotteluissa.
Juha Hakola /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi selonteon
hätäkeskusuudistuksesta. Selonteossa todetaan,
että uudistuksessa on kokonaisuutena arvioituna onnistuttu
parantamaan hätäkeskustoiminnan tasoa valtakunnallisesti
ja väestön turvallisuustasosta huolehditaan tehokkaammin kuin
uudistusta edeltäneenä aikana. Selonteossa tunnistetaan
myös uudistuksen myötä syntyneet ongelmat,
joiksi mainitaan henkilöstön riittävyys,
tietojärjestelmän vastemenettelyt, yksittäisten
menetelmien puuttuminen sekä määrärahataso.
On totta, että varsinkin vähäväkisillä alueilla hätäkeskusuudistus
on tuottanut 90-luvun alun hätäkeskushankkeen
lähtötilanteeseen nähden monia parannuksia.
Sen sijaan maamme suuriin keskuksiin ei kohdennettu yhtään
kokeiluhätäkeskusta, ja tuloksena onkin ollut
lähinnä ongelmia. On myös hieman absurdia
verrata menneisyyden pysähtynyttä kuvaa 15 vuoden
jälkeen kehitettyyn järjestelmään.
Pitäisikin kysyä, mikä olisi voinut olla
vaihtoehtoisten strategioiden tuottavuus samoilla panoksilla.
Voidaan perustellusti todeta, että hätäkeskusuudistus
lupasi enemmän vähemmällä, mutta
on tuottanut vähemmän enemmällä.
Palvelut asiakkaille ja palveltaville toimialoille ovat monilla alueilla
hidastuneet ja vähentyneet, henkilöstön osaaminen
on heikentynyt, tekninen epävarmuus lisääntynyt
ja kustannukset nousseet. Esimerkiksi maamme suurimmassa riskikeskittymässä pääkaupungissamme
pelkästään ensihoitotehtävien
määrä nousee vuositasolla rajusti hätäkeskuksen
heikentyneen riskeihinreagointikyvyn vuoksi. Tässä tilanteessa,
jossa pelastus- ja poliisitoimi eivät pysty enää lisäämään
kapasiteettiaan hätäkeskuksen heikentyvien tuloksien vauhdissa,
kärsii asiakas ja viime kädessä veronmaksaja,
omistaja.
Arvoisa puhemies! Hätäkeskuksen johtamistavasta
ja -kulttuurista, -rakenteesta, kertoo omaa kieltään
Helsingin hätäkeskuksen henkilöstön hälyttävän
korkea vaihtuvuus. Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana
yhtä virkaa on ollut hoitamassa viisi työntekijää eli
yhteensä tuo aiemmin mainittu 256 henkilöä.
Hätäkeskustyö vaatii erinomaista asiantuntemusta
ja on henkisesti erittäin raskasta, mikä edellyttää pyöröovien
sisään hyvää henkilöstöjohtamista
ja riittäviä resursseja.
Hätäkeskuksen perustehtävää ja
toiminnan luonnetta sekä sen roolia hätätilanteessa
on syytä terävöittää.
Hätäkeskus ei ole viranomainen vaan palvelee neljää varsin
erilaista viranomaista: poliisia, pelastustointa sekä sosiaali-
ja terveystointa. Hätäkeskus on kaikille palvelemilleen
toimialoille palveluketjun ensimmäinen lenkki, ja sen vahvuus
perustuu kunkin viranomaistoimialan substanssiosaamiseen ja sen
välittymiseen hätäkeskustyöhön.
Itsenäinen hätäkeskus ilman kenttäviranomaisen
ohjausta ja tukea ei kykene hallitsemaan asiakastarpeiden
asettamia vaatimuksia. Siksi on erittäin tärkeää huolehtia
siitä, että kaikkien toimialojen ja hätäkeskuksen
asiantuntijat kehittävät yhdessä hätäkeskusta
ilman keinotekoisia hallinnollisia esteitä. Yhtä tärkeää on
säilyttää paikallinen herkkyys ja räätälöidä palvelut
toimintaympäristön tarpeiden mukaan. Hätäkeskusuudistuksessa
esteitä ja etäisyyttä on syntynyt, ja ne
on syytä purkaa ensi tilassa.
Hätäkeskuksen heikentynyt suorituskyky johtuu
osittain tietojärjestelmän puutteellisuuksista. Sen
suunnittelussa ei ole tunnistettu eri toimialojen tarpeita ja hätäkeskustyön
vaatimaa nopeutta, toimintavarmuutta ja käytön
vaatimuksia. Nykyinen tietojärjestelmä on käyttäjänsä painajainen
ja heikentää merkittävästi hätätilanteiden hoidon
tehokkuutta ja henkilöstön työhyvinvointia.
Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla hälytettäessä lähintä pelastusyksikköä onnettomuustilanteeseen
ei hälytyspäivystäjä näe
reaaliaikaisesti yksiköiden todellista sijaintia tai edes
sitä, onko yksikkö käytettävissä.
Lähtökohtaisesti hän hälyttää siis
täysin sokkona eli arvauksen perusteella.
Arvoisa puhemies! Näiltä esittämiltäni
osin en voi yhtyä selonteon yleisen tason tyytyväisyyteen
vaan totean, että kriisi on edelleen päällä eikä valoa
näy. Tunnusomaista hätäkeskusuudistukselle
on ollut alun alkaen huono kommunikaatio ja aiempien hälytyskeskusten
kokemusten vähäinen huomiointi. Helsingin aluetta
palvelevat viranomaiset vastustivat yhteisesti toteutettavaa muutosta
ja ennustivat hätäkeskuksille vakavia ongelmia
erityisesti Pääkaupunkiseudulla, ja nyt ne ovat
täysin toteutuneet. Näillä näytöillä ja tuloksilla
emme voi antaa hätäkeskuksien jatkaa, vaan alamitoitettuihin
resursseihin ja puutteellisiin toimintatapoihin on puututtava välittömästi. Ensisijaisena
ja kiireellisimpänä toimenpiteenä on
henkilöstöresurssien turvaaminen. Nykyinen henkilöstö on
saatava pysymään ja voimaan hyvin työssään.
Pätevää henkilöstöä on
saatava nopeasti lisää, ja henkilöstön
pätevyystaso on nostettava työn vaatimalle tasolle.
Tämä edellyttää palkkapolitiikan,
esimiestaitojen, henkilöstöjohtamismenettelyiden,
henkilöstön mitoitusten sekä koulutusjärjestelmän
uudistamista.
Edellä esitettyjen perusteella pidän Hätäkeskuslaitoksen
tilaa selonteossa esitettyä huonompana ja tehtyjä parannustoimenpiteitä liian
kevyinä. Hätäkeskus vaikuttaa merkittävällä tavalla
hätätilanteeseen joutuneiden henkilöiden
selviytymiseen sekä kenttähenkilöstön
työturvallisuuteen. Jos kokemusperäisesti verrataan
Pääkaupunkiseudun suorituskykyä ennen
uudistusta ja sen jälkeen, on mittavista uudistustoimenpiteistä huolimatta
menty huonompaan suuntaan eikä tulosten suunnassa ole ollut
havaittavissa juurikaan muutosta. Organisaatiokulttuuria ei voida
ensisijaisesti muuttaa henkilöstövaihdoksilla
vaan asiakas- ja yhteistyölähtöisillä arvoilla,
asenteilla, menetelmillä ja rakenteilla. (Puhemies koputtaa)
Kulttuurin muuttaminen on hidasta ja vaikeaa, joten tämän
epäkohdan korjaamiseen tulee sitoutua pitkäjänteisesti
tiukalla kädellä.
Ulla Karvo /kok:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko hätäkeskusuudistuksesta
on laaja ja kattava. Koska Hätäkeskuslaitos on
toiminut täydessä laajuudessaan vasta vuoden 2006 alusta
lukien, ei sen toiminta ole vielä vakiintunutta. Tästä johtuen
kaikki selvitetyt seikat eivät ole riittävän
luotettavia vielä.
Hätäkeskuslain tarkoituksena on turvata hätäkeskuspalvelujen
tuottaminen, saatavuus ja laatu tasapuolisesti maan eri osissa sekä tehostaa
viranomaisten yhteistoimintaa. Kyseessä olevan lain ja
myös muissa laeissa olevien säännösten avulla
kansalaisten turvallisuus on pystyttävä takaamaan.
Uudistuksen tavoitteena oli, että väestö saa
samasta keskuksesta kaikki tarpeelliset hätäkeskuspalvelut
ilman viivytyksiä, joita eriytetyssä järjestelmässä esiintyi.
Kansalaisten tulee voida luottaa Hätäkeskuslaitokseen.
Sillä on yleistä turvallisuudentunnetta lisäävä vaikutus, ja
siksi sillä on merkitystä. Uudistuksen sisäänajovaiheessa
on ollut ongelmia, joiden seurauksena kansalaisten turvallisuus
on vaarantunut.
Maan 15 hätäkeskusalueesta muodostuva Hätäkeskuslaitos
otti vuonna 2006 vastaan 3 750 000 hätäilmoitusta.
Hätäilmoitukset jakautuvat seuraavasti: 47 prosenttia
kuuluu poliisitoimen, 46 prosenttia sosiaali- ja terveystoimen ja
7 prosenttia pelastustoimen sektoreille. Sosiaalipäivystystoiminnan
arviointi on liian varhaista, koska se on aloitettu vasta vuoden
2007 alusta, mutta ikävä kyllä sosiaalisektori
varmasti on kasvava sektori. Varsinaisia hätäilmoituksia
oli 2 957 000, eli virhepuheluita oli arviolta 750 000.
Tämä määrä on erityisen
huolestuttava, koska sillä on varmasti merkitystä varsinaisten hätäilmoitusten
vastaanottamisnopeuteen ja luotettavuuteen. Kansalaisten turvallisuus
voi olla uhattuna, jollei epäasiallisia hätäsoittoja
voida vähentää. Valistus on ensisijainen
keino pyrkiä vähentämään
esimerkiksi kiireettömiä ilmoituksia.
Hätäkeskusaluejaossa on pääosin
noudatettu maakuntarajoja. Viranomaisten yhteistoiminnan kannalta
alueiden mahdollisimman suuri yhteneväisyys tehostaa toimintaa.
Selonteon mukaan uudistuksen aluejako on parannus aikaisempaan, mutta
vielä on parantamisen varaa, ja tähän
on panostettava. Selonteossa on kattavasti selvitetty perusedellytykset
hätäkeskustoiminnan varmistamiseksi. Työntekijöiden
riittävyys ja ammattitaito, toimitilaratkaisut, tietojärjestelmien
toimivuus ja yhdenmukaisuus sekä kielen ymmärrys antavat
ne puitteet, joilla kansalaisten turvallisuus taataan. Nämä edellytykset
on pystyttävä käytännössä myös
toteuttamaan.
Arvoisa puhemies! Selvityksen mukaan hätäkeskustoimintaa
on tehostettava ja toiminnan tuottavuutta lisättävä.
Tämä ei kuitenkaan saa merkitä alueellisten
hätäkeskusten vaarantumista. Paikallisten olosuhteiden
tuntemus on palvelulle tärkeää, mutta
kuitenkin keskusten verkostoituminen on paikallaan, jos sillä voidaan
saavuttaa parannusta palveluun.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hätäkeskustoiminta
uudistettiin vuosina 2001—2005. Uudistus herätti
ja herättää yhä edelleen niin
sanotuissa asiantuntijapiireissä keskustelua niin puolesta
kuin vastaan. Nyt lähetekeskustelussa oleva selonteko on
sinällään laadittu ihan ansiokkaasti
ja tuo hyvän historiakatsauksen Hätäkeskuslaitoksen
synnystä ja alkutaipaleesta sekä joitakin
viitteitä siitä, mitä tuleman pitää.
Eli odotettavissa tuntuu olevan ajan hengen mukaisesti alueiden
suurentaminen entisestään.
Ensiksi haluan ottaa esille positiivisen seikan, joka uudistuksella
saatiin aikaiseksi. Eli nyt hätäkeskuspäivystäjä vastaa
otettuun kutsuun lähes välittömästi.
Kun aikaisemmin esimerkiksi poliisipuolella etenkin pienemmillä alueilla
oli vain yksi päivystäjä, joka saattoi
juuri kutsuttaessa olla pitkäänkin toisessa puhelimessa
ottamassa vastaan ja selvittelemässä toista tehtävää,
tämä aiheutti sen, että joissakin tilanteissa
piti pitkäänkin huhuilla, ennen kuin päivystäjä saatiin
vastaamaan.
Mutta ongelmaksi tällä hetkellä erityisesti
poliisipuolella on nähty eräillä alueilla,
että tehtävienanto on todella kirjavaa
eikä aina kovinkaan ammattitaitoista. Poliisiasioita käsittelevällä päivystäjällä
tulisi
olla ehdottomasti poliisitausta määrättyjen
hälytystehtävien vastaanotossa ja kokemusta myös
niin sanotusta kenttätoiminnasta. Esimerkiksi kovissa kotihälytyksissä tehtävän
vastaanottajalta vaaditaan kokemusta automaattisesti puhuttaa ilmoittajaa
niin, että tehtävää suorittamaan
menevä poliisipartio tietäisi mahdollisimman tarkkaan,
mikä heitä siellä odottaa, onko aseita
jne. Aina ei riitä, että saa tarkan
osoitteen, vaan työturvallisuudenkin nimissä on
kohteesta saatava muitakin oleellisia tietoja.
Selonteossa puututaan kieliongelmaan, mutta mielestäni
varsin yksipuolisesti. Eräillä alueilla varsinkin
alkuaikoina on ongelmia ollut myös silloin, kun päivystäjä on äidinkieleltään
ruotsia puhuva henkilö. Seurauksena on ollut selviä väärinymmärryksiä,
joilla on saattanut olla kohtalokkaitakin seurauksia.
Suurena ongelmana on koettu se, että kun hälytysalueet
suurenevat, katosi paikallistuntemus lähes tyystin. Erityisesti
kiireellisen hälytystehtävän antajan
paikallistuntemus olisi ensiarvoisen tärkeää.
Tätä puutettahan on yritetty kompensoida tekniikalla,
muun muassa gps-paikantimilla. Tekniikan varassa toimiminen on kuitenkin
epävarmaa. Toimiva tekniikka on hyvä apuna, mutta
se on myös varsin haavoittuvaa. Mikäli ajaudutaan
tilanteeseen, jossa hälytystehtävään suunnistaa
partio pelkkään tekniikkaan luottaen, ollaan sen
pettäessä esimerkiksi katvealueella todella suurissa
vaikeuksissa. Koskaan ei saisi luottaa yksinomaan tekniikkaan, koska
se voi mennä epäkuntoon. Aina on parempi, kun
asiaa hoitaa ammattitaitoinen henkilö, jolla on apunaan
ja niin sanottuna takavarmistuksena tekniikka. Mikäli hätäkeskusalueita
edelleenkin suurennetaan, ollaan entistä useammin tilanteessa,
jossa poliisi, sairasauto tai paloauto ohjataan vääriin
osoitteisiin. Kuka vastaa silloin seurauksista?
Arvoisa puhemies! Kiteytettynä voi todeta, että ainakin
poliisin kannalta tähän mennessä siirtyminen
laajennettuun hätäkeskuspäivystykseen
oli selkeä virhe. Kyllä hallituksen ja keskushallinnonkin
olisi vähitellen ymmärrettävä se, että on
olemassa joitakin tehtäviä, joita ei voi edes
säästösyihin vedoten ajaa alas. Väärissä paikoissa
ja elintärkeissä asioissa säästäminen
lopulta halvaannuttaa koko yhteiskunnan toimintoja. Nyt perusturvallisuuden
alasajamisella poliisipiirejä laajentamalla ollaan jo halvaantumiskamppailun
alussa.
Arvoisa puhemies! Toivottavasti hallintovaliokunta saa mietintöönsä järkeviä uudistusehdotuksia,
jotka johtavat perusturvallisuuden parantamiseen myös hätäkeskusten
kautta.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Varsin monia asioita tässä selonteossa
on käsitelty pinnallisesti eikä ongelmiin esitetä selkeitä ratkaisuja,
ja syynä varmasti on suurimmalta osin ajanpuute, niin kuin
ministeri Holmlund eräässä vastauspuheenvuorossaan
totesi.
Hätäkeskuslaitoksen toiminta on ontunut jo pitemmän
aikaa. Suurimpina ongelmina ovat sen talous sekä pysyvän
henkilöstön saaminen erityisesti Helsingin yksikköön.
Samoin on todettava, että kasvaneet sairauspoissaolot kielivät
henkilöstön työskentelevän suuren
paineen alla.
Selonteossa sanotaan: "Toiminnan tuottavuuden parantamiseksi
on hätäkeskusalueita suurennettava ja toimintamallia
kehitettävä tehokkaammaksi. Hätäkeskusalueiden
laajentamisella ja pitkällä aikavälillä päivystyspisteiden
vähentämisellä on mahdollisuus saada
säästöjä. Tavoitteena on tehokkaasti
tuotettu hätäkeskuspalvelu."
Eli kohti suurempia yksikköjä ollaan menossa,
vaikka tilastoista on nähtävissä, että pienet yksiköt
ovat monesti tehokkaampia. Viittaan tässä selonteon
sivun 11 taulukkoon, jossa kerrotaan puheluiden vastaanottamisajoista.
Huomiota kannattaa siis kiinnittää pienten keskusten
menestykseen niin tulostavoitteiden kuin asiakasryhmien seurantakyselyidenkin
osalta. Suuri ei ole aina kaunista, vaan tehtäviä voidaan
hoitaa laadukkaasti ja tehokkaasti myös pienemmissä yksiköissä.
Laatuun vaikuttaa osaltaan myös toiminta-alueen hyvä tuntemus,
niin kuin totesin tuossa debatissa: paitsi maantieteellinen tuntemus
myös viranomaisten toiminnan ja toimintatapojen hyvä tuntemus.
Eli viittasin poliisi-, pelastus-, terveys- ja sosiaalitoimeen.
Jälleen lainaus selonteosta: "Nykyinen toimintamalli
vaikeuttaa toiminnan kehittämistä ja riittävästä tuottavuuskehityksestä huolehtimista."
Vastauksena tuottavuuden parantamiseen ei voi olla vain alueiden
suurentaminen. Viime vuosien ongelmat ovat olleet juuri suurimmilla hätäkeskusalueilla,
syynä esimerkiksi liian jäykkä toiminta.
Kannattaa myös muistaa, että henkilöstö on
hätäkeskusyksikön tärkein voimavara,
ei tekniikka ja organisaatio. Työtä tekee ihminen, joka
tarvitsee kunnon koulutuksen ja joka voi ja haluaa sitoutua työhön.
Tämänhetkinen tilanne esimerkiksi Etelä-Suomessa
ei ole kestävä. Poliisit tekevät hätäkeskuspäivystäjän
työtä ja siirtyvät pois heti, kun oman
alan työ löytyy, mikä on ymmärrettävää. Eli
hätäkeskuspäivystäjät
ovat jakautuneet tavallaan kahteen eri ryhmään,
ammattikuntaan: hätäkeskuspäivystäjiin
ja poliiseihin. Kelpoisuus pitäisi säätää siten,
että pääsääntönä on
päivystäjän ammattitutkinto, mutta palomies,
poliisimies ja sairaanhoitaja saisivat päivystäjän
kelpoisuuden esimerkiksi yhden vuoden jatko-opiskelulla, ja sitä varten
Kuopioon luotaisiin tällainen täydentävä koulutus.
Arvoisa puhemies! Vielä tuottavuudesta ja lainaus:
"Valtion tuottavuusohjelman toteuttaminen edellyttää Hätäkeskuslaitoksen
virkojen vähentämistä." En lainaa tuosta
sen enempää. Ed. Rajamäki ministerinä ollessaan
linjasi, että tuottavuusohjelma ei koske Hätäkeskuslaitosta.
Nyt selonteossa on kirjoitettu, että se ei koske päivystäjiä.
Joka tapauksessa tietämäni mukaan Hätäkeskusyksiköstä on
viestitetty hätäkeskuksiin päin koko
ajan tuottavuusohjelman vaativan henkilöstövähennyksiä.
Se on myös laskenut keskuskohtaiset määrät,
joihin pitäisi henkilöstöä sopeuttaa.
Olenko oikeassa, kysyn ministeri Holmlundilta.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Ministeri lupasi äskeisessä esittelypuheenvuorossaan,
että Hätäkeskuslaitoksen hallinto- ja
organisaatiomallia tullaan keventämään.
Muun muassa Hätäkeskusyksikössä on
noin 80 henkilöä, niin että toivottavasti,
jos ja kun näitä supistamisia tapahtuu, ne eivät
kohdistu niin sanottuun suorittavaan portaaseen vaan johtopuolelle
ja sieltä löytyy sitten sitä karsittavaa,
jos syytä on.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Selonteossa kirjoitetaan paikallisten
olosuhteiden huomioon ottamisesta (Puhemies koputtaa) ja vähän
myöhemmin sanotaan, että hätäkeskustoiminta
yhdenmukaistetaan. Jos keskuskohtaisille erilaisuuksille annettaisiin
mahdollisuus, se palvelisi kentän toimijoita monin verroin
paremmin kuin yhden muotin toiminta.
Håkan Nordman /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Selonteosta käy
ilmi, että ilman lisärahoitusta ei Hätäkeskuslaitos
nykyisellä rakenteella voi toimia tarkoituksenmukaisella
tavalla. Tilannetta hankaloittaa edelleen valtionhallinnon tuottavuusohjelma,
joka edellyttää 26 henkilötyövuoden
vähennystä vuoteen 2011 mennessä.
Följderna av nödcentralsreformen blir till
stor del beroende av hur många nödcentraler som slutligen
blir kvar. Det har talats om att de nuvarande 15 nödcentralerna
skulle minskas till 3—7 stycken. Om antalet nödcentraler
blir så få blir det mycket svårt för
centralerna att ersätta varandra i situationer då kommunikationsnätet
eller eltillförseln slås ut i stora delar av landet.
Det blir också svårt att garantera tillräcklig hjälp
på var och ens modersmål. I Österbottens nödcentralskrets
som består av tre landskap, Mellersta Österbotten, Österbotten
och Södra Österbotten, har ungefär 22
procent av befolkningen svenska som modersmål. I landskapet Österbotten
har 52 procent eller majoriteten svenska som modersmål.
Dessutom finns det i landskapet åtskilliga dialekter som
kan vara svåra att förstå och som skulle
innebära extra problem i en utvidgad nödcentralskrets.
Selontekoluonnoksessa mainitaan, että tietojärjestelmän
paikkatieto-osa ei mahdollista riittävän hyvin
Suomen kartta-aineistojen hyödyntämistä.
Tämän johdosta on käytetty julkisia www-karttasivustoja
paikantamiseen. Mikäli hätäkeskusalueiden
kokoa suurennetaan, korostuvat kartta-aineistot ja niiden ajantasaisuus
entisestään yksittäisten päivystäjien
paikallistuntemuksen heikentyessä. Rannikkoseuduilla saman
nimiset saaret aiheuttavat paikantamisongelmia nykyiselläkin
hätäkeskusjaolla.
Österbottens nödcentral inledde sin verksamhet
2002 efter en viss dragkamp i fråga om placeringen och
indelningen. Eftersom nödcentralen betjänar ett
område med ungefär 440 000 invånare
kan servicen produceras effektivt. Österbotten är
ett område känt för sitt livliga friluftsliv
och sin livliga båttrafik till havs. Man har också traditioner
som till exempel påskbrasor, eldar i samband med den så kallade
Veneziaden, som kräver en viss lokal beredskap. Dessutom är
turismen livlig, framför allt från andra skandinaviska länder
och i form av utlänningar, varför det är
av yttersta vikt att Finlands mest tvåspråkiga
och språkkunniga nödcentral kan bevaras.
Näihin tekijöihin viitaten on tärkeää,
että Pohjanmaan hätäkeskus voi jatkaa
toimintaansa nykyisellään.
Mot den här bakgrunden är det viktigt att Österbottens
nödcentral kan fortsätta sin verksamhet så som
hittills.
Selontekoluonnoksessa ei oteta kantaa siihen, miten henkilöstön
asema turvataan mahdollisessa muutostilanteessa. Mikäli
hätäkeskusten määrää vähennetään
oleellisesti, saattaa päivystäjien muuttohaluttomuuden
johdosta ammattitaitoisen henkilöstön saatavuudessa
tulla ongelmia. Lakkautettavissa hätäkeskuksissa
saattaa käydä niin, että henkilöstö hakeutuu
muihin tehtäviin jo paljon ennen kuin hätäkeskuksen
toiminta päättyy.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Mitä tässä näytelmässä on
tähän mennessä opittu? On opittu ed.
Petri Salon todistamana, että ed. Hakola on meistä ainut,
joka tietää jotakin tästä asiasta.
No, arvoisa puhemies, me juuri kuulimme ed. Hakolan puheenvuoron,
ja se oli tyrmäävä tälle selonteolle.
Tämä on mielenkiintoinen havainto. Nimittäin
minullakin on vähän samanlaiset tunteet kuin ed.
Hakolalla, vaikka en siis täällä annetun
todistuksen mukaan tiedäkään asiasta
yhtään mitään.
Nimittäin me olemme suomen kielen loukussa, arvoisa
puhemies. Suomen kieli on sievistynyt. Siihen on tullut sanoja,
ilmaisuja, joittenka taakse voi kätkeä minkä tahansa
asian niin, ettei oikeastaan enää ymmärrä yhtään
mitään. Otan kaksi malliesimerkki-ilmaisua.
Asiat ovat haasteellisia, kun ne ovat päin seiniä,
kun ne eivät toimi käytännössä.
Toisaalta ihminen, jolla ihan kaikki edellytykset eivät
ole niin hyvät kuin toivoisi niitten olevan, sellainen henkilö on
rajoitteinen. Meikäläinen, joka on invalidi, on
nykykielellä liikuntarajoitteinen. Elikkä toisin
sanoen ei uskalleta sanoa asioita niin kuin ne ovat, ja silloin
tulee juuri sellainen ristiriita kuin on tämän
selonteon tekstin ja ed. Hakolan välillä, joka
siis ainoana meistä ymmärtää jotakin
näistä asioista.
Voidaankin sanoa tämän selonteon kirjoittajasta,
että hän on analyysirajoitteinen. Nimittäin tästä teoksesta,
arvoisa puhemies, puuttuu kokonaan se olennainen analyysi, joka
tänne on sisään kirjoitettu mutta joka
on jäänyt vastausta paitsi. Tietenkin vuoden 2006
tilannetta olisi pitänyt käyttää lähtöruutuna
ja käydä asia asialta läpi, millä tavalla
hätäkeskusjärjestelmän silloiset
puutteet ovat poistetut, kuinka järjestelmä toimii.
Ja alue, mihinkä pitää projisoida, ja
aika, mihinkä pitää projisoida, ovat
tietenkin sellaisia kuin että vuodenajoittain me suomalaiset
olemme ihan eri puolilla Suomea. Kun mennään kevättalveen,
niin melkoinen osa meistä löytyy Lapin läänin
alueelta. Kun mennään kesään,
niin me olemme hajaantuneet ympäri Suomea kesäasunnoillemme
ja sellaisina tiloina käytettyihin tiloihin jne., ja silloin
jos me siirrymme johonkin muualle esimerkiksi Pääkaupunkiseudulta,
niin Pääkaupunkiseutu tyhjenee. Aivan samalla
tavalla me käyttäydymme aivan eri tavalla ja olemme erilaisessa
hätään joutumisen tilanteessa eri vuorokaudenaikoina,
eri viikonpäivinä, viikonvaihteena, arkipäivinä jne.
Siis sen analyysin, mikä nyt olisi tarvittu, olisi pitänyt
nimenomaan vastata tällä tavalla tähän turvallisuustilanteeseen,
turvallisuustarpeeseen, joka itse kullakin on. Toivottavasti nämä tiedot ovat
tällä hetkellä jossakin olemassa, sisäministeriössä ministeri
Holmlundin kassakaapissa, ja kun hän on asiantuntijana
hallintovaliokunnassa, hän kertoo nämä suuret
salaisuudet.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kun en ole kirjoittanut puhettani,
niin pidän täältä paikalta lyhyemmän puheen.
Tämä hätäkeskusselonteko,
sen tekeminen ja tuominen tänne eduskuntaan on äärettömän
tärkeää, koska kysymys on kansalaisten
tärkeiden turvallisuuspalvelujen tarjoamisesta. Kansalainen,
joka soittaa, tarvitsee vastauksen ja nopean avun ja ammattitaitoiset
virkamiehet sitä hätää hoitamaan.
Hätäkeskuslaitoshan on ollut ongelmissa näiden
sisäisten henkilöstömäärien
vähyyden vuoksi ja myöskin jaksamisen vuoksi.
Toisaalta myöskin on ollut organisatorisia ja johtamisongelmia.
Toivon mukaan näistä on nyt vähin erin
päästy. Olennaista on, että jatkossa
entistä enemmän panostetaan siihen, että nämä henkilöt
ovat ammattitaitoisia, siellä on heitä riittävästi ja
heidän jaksamisensa varmistetaan, samaten että johto
on sillä tavalla kunnossa, että ihmiset siellä jaksavat.
Tällä hetkellä valitettavasti henkilöstöä on
aivan liian vähän. Se vaikuttaa näiden
palvelujen tarjoamiseen poliisiviranomaisille ja pelastuslaitoksille
ja myöskin sosiaali- ja terveyspuolelle, ja siihen täytyy
saada korjausta.
Toisaalta, kun tätä organisaatiota uudistetaan, niin
sen lähtökohdan ei tule olla pelkästään
säästöt ja niiden palvelujen leikkaus
vaan tulee katsoa, missä toiminnat toimivat hyvin ja missä on jo
hyvät palvelutilat, ja hoitaa niitä sieltä.
Tuottavuusohjelma ei sovi Hätäkeskuslaitokselle
ollenkaan, koska se on uusi laitos, jonka todellisia kustannuksia
ei ole vielä mitattu. Se ei kestä semmoisia leikkauksia
kuin pysyvät vanhat organisaatiot.
Tästä 40 hengen lisäyksestä,
joka täällä on ollut esillä,
täytyy todeta, (Puhemies koputtaa) että ministeri
Holmlund on tässä ihan oikeassa, koska itse olin
viestiä viemässä väliaikaiselta
hätäkeskusjohtajalta valtiovarainministeri Kataiselle,
missä yhteydessä (Puhemies koputtaa) tämä esitys
sisäministeriöstä on sinne jätetty.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistuksen keskeinen
tavoite oli koko väestön turvallisuustason parantaminen.
Luonnollisesti suomalaisten on voitava luottaa, että onnettomuustilanteessa
tai muussa hädässä yhteiskunta tarjoaa
riittävät ja toimivat palvelut ja turvaa näin
yksilön perustavan laatuiset oikeudet. Tähän
asti juuri pienemmissä kunnissa on ollut taloudellisia
vaikeuksia ylläpitää riittävää päivystyshenkilöstöä sekä myös
viranomaisyhteistyön koordinointi suuronnettomuuksissa
on ollut puutteellista. Hätäkeskusuudistuksen
avulla on otettu askel parempaan suuntaan.
Uudistuksen myötä otettiin käyttöön
yksi hätänumero, 112, jolloin tavoitteena oli
hätäkeskuspalveluiden hyvä saatavuus.
Numeron tunnettuus on nyt hyvä, ja näin ollen
se luo kansalaisille turvallisuuden tunteen. Päiväkotilapsetkin tietävät,
että avun saa, kun soittaa 112:een. Kansalaiset todellakin
käyttävät hätänumeroa,
sillä soitettujen puhelujen määrä vastaa
sitä, että joka toinen kansalainen soittaa hätänumeroon
kerran vuodessa.
Eri toimijoiden eli poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali-
ja terveystoimen kannalta uudistus on parantanut heidän
yhteistoimintaansa. Tiedän Varsinais-Suomen hätäkeskuksessa
vierailuni perusteella, että päivittäinen
viranomaisyhteistyö toimii ainakin siellä erittäin
hyvin. Huomattavaa on, että puhelut jakautuvat lähes
tasaisesti poliisitoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken ja
pelastustoimen tehtäviä on noin 7 prosenttia,
eli yhteistyötä yli rajojen tarvitaan, varsinkin kun
sosiaalipäivystyksessä kysynnän kasvua
on odotettavissa.
Kuten selonteosta käy ilmi ja aiemmista puheenvuoroista
on saattanut kuulla, niin uudistuksen toteutuksessa ei ole onnistuttu
täysin kiitettävin arvosanoin. Ongelmia on hätäpuheluun
vastausajan pituudessa, oikean yhteistyöviranomaisen löytymisessä,
henkilöstön riittävyydessä ja tietojärjestelmän
viivästymisessä. Hätäpuhelun soittajalle
sekunnitkin ovat pitkiä. Tosipaikan tullen asiantuntevan
avun tulee olla langan päässä välittömästi
ja tieto siitä, että apu tulee, pitää saada
varmasti. Toiminnan laatua parannetaan pitämällä ohjeet
ajan tasalla sekä huolehtimalla henkilöstön
osaamisesta. Henkilöstön määrään ja
ammattitaitoon liittyviä ongelmia pitää vielä tutkia
selontekoa perusteellisemmin. Ministeri Holmlund painottikin omassa
alustuksessaan koulutuksen tärkeyttä, ja toivonkin,
että ruotsinkielisen koulutuksen järjestämismahdollisuudet selvitetään
mitä pikimmiten.
Teknologian kehittyminen luo meille valtavasti mahdollisuuksia,
mutta valitettavasti tietojärjestelmien käyttöönoton
viivästyminen ehkäisee toiminnan tehokasta kehittämistä.
Suomalaiset ottavat uuden teknologian mieluusti käyttöön, ja
olen iloinen, että tekstiviestien lähetysmahdollisuus
numeroon 112 tutkitaan, luonnollisesti pitäen mielessä pilatekstareiden
mahdollisuuden.
Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Holmlund mainitsi, valtakunnalliset
prosessit tehostavat toimintaa ja palvelua annetaan alueelliset
olosuhteet huomioon ottaen. Hätäkeskuksen toiminnan vakiintuessa
yhtenäiset toimintamallit varmasti löytyvät
ja vasteajat soittoihin lyhenevät. Kansalaisten kannalta
tärkein tekijä on, että hätäpuheluun
vastataan viivytyksettä ja asiantuntevasti sekä avun
saaminen varmistuu.
Viime aikoina lööpit ja iltapäivälehdet
ovat huutaneet ambulanssin virheellisiä osoitteita tai liian
pitkiä vastausaikoja. Valitettava totuus on, ettei räväköillä otsikoilla
tehosteta hätäkeskusten toimintaa vaan määrätietoisilla
ja tavoitteellisilla kehittämistoimilla, joissa keskiössä ovat alan
toimijat. Tulevaisuus toteutetaan osaavan, motivoituneen ja riittävän
henkilöstön, modernin ja toimivan teknologian
sekä eri viranomaisten sujuvan yhteistyön avulla.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistuksen tavoite
on parantaa väestön turvallisuuspalveluja. Kun
hätäkeskusuudistusta ryhdyttiin toimeenpanemaan,
monilta tahoilta, esimerkiksi Helsingin hälytyskeskuksesta
ja Ruotsista asti, esitettiin epäilyksiä uuden järjestelmän
toimivuudesta. Ongelmia onkin ollut enemmän kuin tarpeeksi.
Hätätilanteessa keskukseen yhteyttä ottavat
ovat joutuneet odottamaan luvattoman pitkiä aikoja puhelimessa.
Joskus yhteyttä ei ole saatu lainkaan. Kansalaisten turvallisuutta
ei ole pystytty aina takaamaan. Se hyvä puoli uudistuksesta
on ollut, että viranomaisten välinen yhteydenpito
on monilla alueilla helpottunut.
Selonteossa todetaan, että useimpien kunnallisten hätäkeskusten
ongelmana on liian vähäinen työntekijöiden
määrä kaikkina vuorokauden aikoina. Riittämättömät
henkilöstöresurssit ovat vaikeuttaneet myös
käytännön toimintaa ja useiden viranomaisten
yhteistoimintaa. Ongelmia on ollut myös tietojärjestelmissä.
Ne ovat viivästyneet, ja niiden toiminnassa on ollut ongelmia. Toimintamenetelmät
eivät ole vielä vakiintuneet, ja määrärahat
ovat olleet liian vähäisiä. Näiden
edellä mainittujen selonteon toteamusten jälkeen
herää kysymys, löytyykö hätäkeskusten
toiminnasta enää mitään, mikä ei
olisi mennyt pieleen. Selonteossa esitetään, että uudistuksella
on onnistuttu koko maan tasolla parantamaan hätäkeskustoiminnan
tasoa. Suurissa asutuskeskuksissa, kuten esimerkiksi täällä Helsingissä,
palvelut ovat monesti takkuilleet ja puhelimeen vastaaminen on viivästynyt.
Haja-asutusalueella taas avun saaminen on pitkien matkojen ja virheellisten
osoitetietojen vuoksi kestänyt kohtuuttoman kauan. Tässä valossa
kansalaisten turvallisuus ei ole lisääntynyt.
Hyvä puhemies! Hallitus lupaa kehittää hätäkeskusten
toimintaa. Palvelut luvataan turvata molemmilla kotimaisilla kielillä ja
myös yhteiskunnan monikulttuuristumisen haasteeseen luvataan
vastata, uusi aluejako aiotaan toteuttaa vuoteen 2015 mennessä ja
toiminta yhdenmukaistetaan valtakunnallisella tasolla — suuria
lupauksia, jos samaan aikaan ei pidetä huolta siitä,
että toiminnalle annetaan sen vaatimat taloudelliset resurssit.
Nykyisillä resursseilla ja toimintatavalla Hätäkeskuslaitos
ei pysty palvelemaan riittävän tehokkaasti avun
tarpeessa olevia kansalaisia ja yhteistyöviranomaisia.
Hätäkeskusten toiminnan kohentamiseen on ryhdyttävä välittömästi
niin, ettei pelastuslaitosten tarvitse taas ruveta perustamaan omia
hälytystoiminnan keskuksia. Tämä merkitsisi
paitsi paluuta entiseen myös sitä, että nykyinen
hätäkeskusjärjestelmä jäisi
pelkäksi puhelinkeskukseksi.
Puhemies! Joillain alueilla palvelut ovat suorastaan romahtaneet
uuteen järjestelmään siirryttäessä.
Asiaan on saatava pikainen korjaus. Euroopan unionin päätöksen
mukaan Suomikin otti yhtenäisen hätänumeron
112 käyttöön vuonna 93 kunnallisissa
aluehälytyskeskuksissa. Hätäkeskusuudistuksen
jälkeen yleisestä hätänumerosta 112
luvattiin apua kaikissa kiireellisissä hätätilanteissa
koko Suomessa. Selonteossa todetaan yhdeksi hätäkeskusten
perusongelmaksi se, että hätäkeskuksiin
tulee nykyisin niin paljon puhelinsoittoja. Jotkut poliisin omaksumat
toimintatavat ovat kuulemma lisänneet 112-puhelujen määrää,
kun taas pelastuslaitosten mielestä numero on tarkoitettu
vain vaativille hätätapauksille. Tämä tuntuu
kummalliselta, koska hätätilanteessa kansalaisen
on mahdotonta tietää, koska on kyse vaativasta
hätätapauksesta, koska ei. Kun hätä on
käsillä, siihen on saatava pikainen apu. Ei hädän
keskellä voi ruveta miettimään, onko
kyse tarpeeksi suuresta ongelmasta vai ei.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Pelastuslaitosten tehtävät
ovat lisääntyneet merkittävästi viime
vuosina. Yhtenä syynä tähän
pidetään juuri hätäkeskusuudistusta.
Valtaosassa Suomen kuntia vapaaehtoiset palokunnat hoitavat pelastustehtäviä.
Nyt valtiollinen Hätäkeskuslaitos on siirtämässä vapaaehtoisten
palokuntien hälyttämisestä aiheutuvat
kustannukset kuntien maksettavaksi, vaikka kustannukset sovittiin
alun perin jaettavaksi valtion ja kunnan välillä.
Valtio leikkasi kuntien yleistä valtionosuutta hätäkeskusten kulujen
peittämiseksi. Tältä pohjalta pelastustoimen
hälytystoiminnan myös sopimuspalokuntien osalta
voidaan katsoa kuuluvan hätäkeskuksille. Pelastuslaitosten
mielestä vapaaehtoisten palokuntien hälyttämiskustannukset
kuuluvat hätäkeskusten maksettaviksi. Onhan se
tietojärjestelmän päävastuullinen
rekisterinpitäjä, jonne kerätään
pelastus- ja terveystoimen tehtäviä suorittavien
tietoja, kuten valmius, kutsu, johtosuhteet, varustus, tehtäväalue,
sen koko ja koostumus.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä puheessani lähinnä keskityn
käsittelemään sairaankuljetuksen osuutta
tässä selonteossa. Sairaankuljetuksesta ei erikseen
ole mitään erillistä huomauttamista tai
kehittämisehdotusta sen kummallisemmin, mutta luonnollisesti
ensihoito- ja sairaankuljetuspalvelut mainitaan tekstissä olennaisena
osana palveluja. Tässä viittaan lähinnä STM:n
erillisselvitykseen vuodelta 2007 ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta,
ja siihen liittyen toteamus, että vain hätäkeskuksilla
on ajantasainen kuva sairaankuljetuksen valmiudesta ja vapaista
yksiköistä sekä viiveetön kyky koordinoida
eri pelastusviranomaisten yhteistoimintaa verrattuna keskusteluissa
usein esille tulleeseen vaihtoehtoon järjestää sairaankuljetukset
kunnallisena taikka sairaanhoitopiirien kautta.
Kaiken kaikkiaan hätäkeskusuudistus on ollut tarpeellinen
ja maailman mitassakin merkittävä kehityshanke,
jonka ongelma on ehkä liian kunnianhimoinen aikataulu suhteessa
resursseihin. Organisaatio luotiin kiinnittämättä riittävästi huomiota
henkilöstön koulutustarpeeseen ja tekniikan riittävään
valmiuteen. Uskonkin, että puutteet korjautuvat lähivuosina,
jos resursointi vaan jatkossa on riittävää.
Sairaankuljetuksen jatkuvan arvioinnin ja kehittämisen
tulee olla jatkossakin keskeisesti mukana muissa hankkeissa sosiaali-
ja terveysministeriön alalla, varsinkin kun haja-asutusalueilla
järjestetään terveydenhoidon palveluja.
Koska hätäkeskuksia käytetään
huomattavassa määrin myös yleisenä neuvonta-
ja poliisihälytysnumerona, mitä niiden ei todellakaan
pitäisi olla, tulisi vakavasti harkita helposti muistettavaa
yleisnumeroa myös rikosilmoituksen jättöön ja
yhteydenottoihin esimerkiksi suuremmille keskeisille liikennepaikoille,
kuten rautatieasemat ja bussiasemat suurissa kaupungeissa. Ei siis riitä,
että selonteossa mainitut viranomaiset ja esimerkiksi energiayhtiöt
perustavat päivystysnumeroita, jotka eivät kuitenkaan
kansalaisten hädän tullessa löydy tai
joita ei muista.
Viimeinen asia on itse asiassa kiireettömän sairaankuljetuksen
järjestäminen esimerkiksi vajaakuntoisen sairaalakotiutuksen,
syöpähoitojen tai esimerkiksi dialyysihoitojen
yhteydessä. Nämä kuljetukset tulisi voida
järjestää hoitopaikan toimesta kilpailuttamalla
kuljetuksien järjestäjät. Ambulanssikuljetusta
ei suinkaan aina tarvita. Erikoissairaanhoidon ja pelastusviranomaisten
ensihoidon koulutus ja osaaminen on pystyttävä jatkossakin
pitämään ajan tasalla yhteisellä koulutuksella,
jotta myös kriisitilanteissa käytössä olisi
riittävästi osaavaa ensihoitohenkilöstöä.
Yhteiskuntapalvelujen taloudellisuudesta oli irvikuva muun muassa
oma kotiinpaluuni selkäleikkauksesta muutama vuosi sitten.
Tulin Suomenlinnaan, missä ei ole taksipalveluja, ja olisin
halunnut käyttää ensin tuttavan autoa,
sitten omaa bussilippuani lautalla, jos vain siellä saaren
päässä muutenkin jo kierroksia päivittäin
tekevä ambulanssi olisi saanut luvan viedä minut lauttarannasta
kotiin, jolloin siis kustannukset yhteiskunnalle olisivat olleet
nolla euroa. Mutta se ei käynyt, koska ambulanssin käyttö muuhun tarkoitukseen
kuin akuutteihin sairaankuljetuksiin oli kielletty, joten siis ainoa,
mitä hätäkeskus neuvoi, oli tilata ambulanssi
hakemaan minut sairaalasta, kuljettamaan minut tunnelin läpi Suomenlinnaan,
ja hintahan vuonna 2002 oli vain noin 570 markkaa — yhden
matkan hinta. Se olisi tullut ilmaiseksi muuten. Siihen en voinut
kuitenkaan poliitikkona suostua, joten se oli sitten aika mielenkiintoinen
juttu sinänsä, kuinka sieltä leikkauksesta
kotiin pääsin.
Mutta on todellakin aika järjestää alueelliset palvelut
järjellisesti, ja siihen tämä ohjelma
kyllä kieltämättä jatkossa antaa
hyvät mahdollisuudet, jos vaan muistetaan alueelliset erot.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun tällä hetkellä vielä hieman epäillen
tähän käsitteillä olevaan hätäkeskusuudistukseen.
Esitetyt tavoitteet Hätäkeskuslaitoksen toimintavarmuuden
parantamiseksi ja nopeuttamiseksi ovat sinällään
kannatettavia, mutta en näkisi, että aluejakoa
suurentamalla siihen välttämättä päästään
ainakaan tässä vaiheessa.
Kuten selonteostakin ilmenee, Hätäkeskuslaitoksen
historia on varsin lyhyt ja sen vuoksi toiminta on vielä monelta
osin vakiintumatonta. Mielestäni vuonna 2001 hätäkeskuskokeilun pohjalta
aloitetun hätäkeskusuudistuksen voi todeta olevan
vielä osittain varsin pahasti kesken. Silti olemme jo aloittamassa
selonteon johtopäätösten pohjalta uutta
hätäkeskusuudistusta. Lyhyt toimintahistoria ei
ole vielä mielestäni tuottanut tarpeeksi selkeää ja
testattua kuvaa siitä, kuinka laajalla alueella yksi hätäkeskus
pystyisi käytännön tasolla toimimaan.
Nykyistä suurempiin alueisiin siirtymistä on myös
perusteltu nykytekniikan entistä paremmalla hyödyntämisellä.
Teknisen puolen toimivalla toteutuksella näyttää valitettavasti
olleen taipumus venyä, ennen kuin järjestelmä todella saadaan
toimimaan. Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa uusi
Els-hätäkeskustietojärjestelmä sekä paikantamis-
ja karttajärjestelmät, jotka eivät ole
vielä hätäkeskuspäivystäjän
työn kannalta riittävällä tasolla
tällä hetkellä.
Eräs laajentuviin hätäkeskusalueisiin
liittyvä riskitekijä on se, että poikkeuksellisissa
luonnonkatastrofitilanteissa hätäkeskus voi ruuhkautua palvelutulvasta
ja viranomaisten tarvitsemien tukipalveluiden hetkellisestä lisääntymisestä johtuen
jopa useitten tuntien ajaksi siinä määrin,
että hätäkeskuspalvelujen tuottaminen
vaarantuu tai jopa estyy. Tuottavuus voi kyllä parantua,
mutta miten käy palvelun laadun? Mielestäni päätöksen
taustalle tulisi hakea lisää kokemuksia ennen kuin
lähdemme tekemään näinkin kauaskantoisia
päätöksiä. On tietenkin totta,
että parannettavaa aina löytyy. Sitä toki
voi tehdä ilman merkittävää kokonaisuudistustakin.
Hätäkeskuslaissa hätäkeskuksien
tehtäviin on säädetty hätä-
ym. ilmoitusten vastaanoton ohella muun muassa toimiminen viranomaisten
viestikeskuksena sekä näiden viranomaisten tehtäviä hoitavien
yksiköiden tukeminen ja avustaminen. Tämän
säädöstekstin tulkinta on tuottanut viime aikoina
ongelmia, sillä raja siihen, mitä palveluja hätäkeskuksen
tulisi viranomaisille tuottaa, on aiheuttanut tulkinnanvaraisuutta.
Tämän nykyisellään erittäin
epäselvän ohjaussuhteen selventäminen
ja allekirjoittaminen hätäkeskuslain avaamisen
yhteydessä on erittäin tärkeää.
Linjanveto siitä, mikä kenellekin kuuluu toimivallan
puitteissa, vaikuttaa merkittävästi hätäkeskusten
resursointiin. Vastuunjaon selkeyttäminen poistaisi osaltaan
henkilöstöresurssiongelmia. Vaikka eri toimialueiden
ulkorajat olisivat yhteneviä, hätäkeskusalueitten
edelleenlaajentaminen asettaa erityisiä vaatimuksia myös
viranomaisyhteistyölle. Perusedellytys laajempiin alueisiin
siirtymiselle on, että kentällä toimivien viranomaisten
on yhtenäistettävä oman organisaationsa
sisäistä toimintaa. Tämä asia
ei ole kuitenkaan Hätäkeskuslaitoksen päätäntävallassa. Laajemmat
alueet tuovat viranomaisyhteistyöhön vääjäämättä myös
kasvottomuutta, joka sinällään kehittää toimivaa
yhteistyötä, mutta on tietenkin riski. Toiminnan
kehittämiseen tulee aina pyrkiä, mutta muutokset
on myös tehtävä harkiten ja hätiköimättä.
Niin myös tässä tilanteessa.
Lopuksi toivon, että ministeri Holmlundin muuraama
peruskivi Pohjois-Karjalan hätäkeskuksen osalta
on muurattu suotuisaan maaperään siten, että uudet
tilat eivät Joensuussa jäisi tyhjiksi ennen kuin
ne otetaan käyttöön.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri, harvat kollegat, kansa, joka lukee
tätä netistä!
Beatlesien monessa äänestyksessä suosituin kappale
maailmalla on ollut "Help". Suomalaisten on tätä vaikea
sanoa; "heup" tai jotain tämän tapaista sanotaan
silloin, kun oikein yritetään sanoa "apua". Ja
sitten kun yrittää sanoa "apuakin", niin sitäkin
on vaikea sanoa, mutta koettakaapa hädissänne
huutaa sitä. Jopa italiaksi "aiuto" kuulostaa aika suomalaiselta
"apua", ja h, hengenhädän ja hengen kirjain, aina
häipyy siitä, että ihminen on oikein
hädissään sitten, kun se karjuu, tai
on sekaisin, niin kun se huutaa tätä apua, niin
se on myös erilaisessa tilassa — on itselle tai
sitten jollekin läheiselle tapahtunut jotain — kuin
yleensä ollaan.
Poliisillehan tämä on tuttu tilanne siinä,
että kun menee erottelemaan esimerkiksi keskenään rähjäävää paria,
niin siihen neuvotaan yleensä, että ei pidä kauheasti
puuttua, mutta ei oikein neuvota — tämä,
mikä tässä nyt muutenkin näkyy — semmoisia
selkeitä, ei tavallaan ole hahmotettu sitä, mitä näissä tilanteissa
oikeastaan pitää tehdä ja minkälaista
sen koulutuksen tulisi olla.
Joskus tuntuu, että tämmöiseen alkeelliseen, psykologiseen,
suggestiiviseen, hyvin helppoon toimintaan tavallaan tämä yhteiskunta,
helppoon apuun, ei satsaa ollenkaan, että psykologiakin
on arvostettua, kun tämä media näissä luo
tämmöistä epävarmuutta ja sotkee
asioita ja vie kansaa tavallaan, vie koko asiaa, turvattomuuden
puolelle, niin mediakin arvostaa psykologiaa lähinnä rahantekokeinona.
Jos joku osaa rahastaa jotain onnetonta yrittäjää tai
saada hänet saneeraamaan inhimillisyyden nimissä,
niin sitten semmoisista ihmisistä tai firmoista tehdään
sankareita. Mutta tämmöinen hyvin yksinkertainen
kriisiapu.
Kun olen itse ollut aikoinaan kouluttamassa ambulanssinkuljettajia
ja tämmöisiä, ennen kun oli 112-numero
vielä, näitä hätäkeskushoitajia, muutamaan
otteeseen, niin tiedän, että se toiminta on hyvin
yksinkertaista ja pitäisi olla hyvin yksinkertaista. Eli
myönnettäisiin vaan se, että ihminen
on kemiallinen ja myös luonnollinen otus näissä tilanteissa,
kun puhutaan paniikista tai pakokauhusta. Suomessa on kirjoitettu
muuten semmoinen kirjakin kuin "Paniikkia, Pakokauhu sodassa". Sen
kirjoittaja oivalsi kyllä sen, että ihminen on
ihan erilaisessa kemiallisessa tilassa ja siihen eivät
auta mitkään tavallaan semmoiset keinot, joista
helposti luullaan, että auttavat.
Minä palaan vielä siihen, aivan kuin ed. Vistbacka
mainitsi tästä ammattitaidosta, että osaa sitten
ottaa sen, saa sen tiedon sieltä selville, niin samalla
se rauhoittaminen tai käskyttäminen tai joku ...
Sanotaanko nyt, että hädissään
oleva ihminen on ihan sekaisin, kemiat sekaisin. Jos kaksi paria
tappelee, se viha on nostanut kaikki kemiat semmoiselle tilalle,
että siinä eivät mitkään puheet
auta. Jotkut äärimmäisen yksinkertaiset, selkeät,
kaukaa opitut, niin kuin esimerkiksi armeijassa herkässä iässä opitut,
käskyt voivat mennä läpi. Kun tällä tasolla
liikutaan, että myönnetään se
tilanne, niin silloin tästä informaatiotulvasta,
joka meitä muutenkin jatkuvasti tässä yhteiskunnassa
riivaa, on saatava se tärkein info selville, missä se
tapahtuma on ja mitä siellä on tapahtunut, eikä periaatteessa
muuta.
Kun minä luen täältä tämmöistä,
että "koulutus antaa valmiudet arvioida tehtävän
riskejä ja kiireellisyyttä", niin tähän
Beatlesin Helpiin, "I need somebody, not just anybody", vaan minä tarvitsen
tosiaan jonkun tällä hetkellä justiin. Minä sain
tässä justiin Tampereelta kirjeen, jossa kerrotaan
hätäkeskuksen toiminnasta: "... ja sitten isä kuolee,
kuolinsyynä kallonmurtuma sekä aivoruhje." Minulla
on se tuolla cd:nä, minä en viitsi tässä nyt
ruveta sitä soittamaan. Mutta kertomus, kuinka hätäkeskus
arvioi sitten kiireellisyyttä ja jättää ihmisen
kuolemaan pariksi päivää omaan ... vähän
yli 70-kymppisen täysin terveen miehen, joka on kaatunut
Tampereella Laukontorilla.
Tässä lukee näin: "Toivon kohteliaimmin,
että kuuntelisitte hätäkeskukseen soitetun
puhelun oheiselta cd:ltä. - - Haluaisimme saada mielipiteenne
hätäkeskuksen toiminnasta." Minä en sitä nyt
viitsi tässä sanoa, mutta poliisiraportin mukaan
hän oli kaatunut juovuksissa, apua oli tarjottu, mutta
hän ei ollut ottanut sitä vastaan ja hänet
oli viety kotiin. Poliisi toimi tällä lailla fiksusti
sitten, vaikkakin tässä hyvin selvitetään kaikki:
isän silmälasit — hän oli hyvin
likinäköinen tai siis ei nähnyt mitään
ilman rillejä — ne oli löydetty, mutta
ei ollut pantu edes päähän ja hänet
oli viety kotiin. Ja tosiaan tämä kertoo siitä, että hätäkeskus
lähinnä kuulustelee sitä, kannattaako
sinne lähettää minkäänlaista
hätäapua tämmöisessä tapauksessa,
että viekää kotiin, kyllä se siitä.
Kyllä tässä kouluttamista varmaan
olisi sen äänensävyn tai sen ihmisen
tilan arvioinnissa. Mieluummin niinpäin koulutusta, että annetaan hätäapua
enemmän kuin sitä tarvitaan. Minun mielestäni
täällä tämä tuotteistaminen — tai tämä kuulostaa
samanlaiselta konsulttihöpinältä, millä täällä myydään
psykologiaa tässä yhteiskunnassa, kun täällä on
näitä, miten tämä nyt on, talouden
suunnittelu on haastavaa, mutta sitten on vaikea saada säästöjä — on
ihan järjettömän kuuloista tämmöinen,
että kun ihminen on hädissään,
kun se on hätähousuisessa tilassa, kun hätä ei
enää lue lakia, niin silti lainlaatija täällä ...
Kun me emme ole hädissämme, me olemme rikkaita ja
me päätämme tästä yhteiskunnasta,
niin me kehtaamme tämmöisellä asialla
spekuloida niin kuin sillä, miten tälle alueelle
saisi säästöjä. Miten ihmiset
saisi oikeastaan tuntemaan olonsa turvattomammaksi kuin että siellä on
sitten ihmiset, jotka kuuntelevat, että tarvitsettekos
te nyt apua, kun te soitatte? Tämä on jotenkin,
tämä asenne, vaikka tämä 112
on varmaan toiminut paremmin kuin ennen, koska tämä kommunikaatiokin
on toiminut ennen vähän monimutkaisesti, kun se
on kiertänyt siellä eri kautta, että ajatus on
hyvä.
Mutta tosiaan tällä kommunikaatiollakin on puolensa.
Nimittäin minulle nyt selvisi muuten sekin, arvoisa puhemies,
minkä takia Nokia ei ole välttämättä halunnut
mainostaa suomalaisuuttaan ja sitä, että se kaupunki
nimenomaan on kommunikaation ja ihmisten yhdistävyyden
kehto, koska se, mitä Nokialla nyt on tapahtunut, osoitti
sen, että edes kaupungissa, vielä suomalaisten
silmissä nimestä päätellen semmoisessa kaupungissa,
joka edustaa sitä, että informaatio menee varmasti
perille — sijaitsee vesireittien keskellä, kolme,
pohjoisesta ja etelästä tulevat isoimmat paikat
ja Kokemäenjoki lähtee ja tiereititkin kaikki
kohtaavat — niin sitten kun siinä kaupungissa
tapahtuu jonkunlainen katastrofi, niin mikään
viesti ei mene perille, vaikka on vakavin hätätilanne.
On jotenkin tässä paperissa ... Tämä päätyy siihen,
että kun näitä keskitetään
enemmän, niin miten saataisiin säästöjä,
miten talouden suunnittelu ja sitten — mikä täällä oli
vielä joku karmeampi sana — saataisiin ... Ehkä voisi
puuttua vain sanat tämän hallituksen tavoitteita
vastaavalle tasolle, koska me olemme perinteinen porvarihallitus,
jonka täytyy tinkiä joka paikasta, kun on jostain
yhteisestä asiasta kysymys, paitsi sodasta siis. Eli tässä koko
raportissa tavallaan näkyy semmoinen jotenkin hädän
aliarvioiminen, voisi sanoa ihan näin kauniisti.
Ja vielä lopetetaan, kun Beatleseilla aloitettiin,
niin Tapio Rautavaaran tapasin aikoinaan joskus 79 Finnlevyn pikkujouluissa
ja juteltiin sitten monta tuntia siinä. Silloin Rautavaaralta
oli jäänyt kesken tämä biisi,
jonka Junnu Vainio teki loppuun, tämä "Apteekin
ovikello". Ja minulle — satuin olemaan hyvin semmoisessa
nousevassa, otollisessa tilassa vastaanottamaan sen sanoman — Rautavaaran
Tapsa sai koko sillä kultaisella, elokultaisella sydämellään
selvitettyä sen, minkä takia se apteekin ovikello
on niin uskomattoman tärkeä: siksi, että sitä nappia,
sitä ovikelloa, ei kukaan paina turhaan. Sitä ei
todellakaan kukaan paina turhaan, vaan äärimmäisessä hädässä.
Jos sen sanoman saisi jotenkin tämmöisessä hätäkeskusajattelussa
vielä, kun sitä nyt kehitetään,
perille, että sen henkilön, joka sen puhelun ensimmäisenä ottaa,
on oltava sen tasoinen ja niin hyvin koulutettu, että hän
osaa antaa sen hätäensiavun, hätäavun,
sen ensihoidon, jo siinä heti ja samalla saa sen informaation
siitä informaatiotulvasta, siitä katastrofista,
mikä sitä ihmistä ympäröi,
sen kaiken kemian sisältä henkisesti käskytettyä ja
lypsettyä esiin, niin silloin me olemme pitkällä.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pertti Virtanen viittasi tähän
Tampereella tapahtuneeseen tilanteeseen, josta hän oli
saanut yhteydenoton. Tämä samainen viestihän
on tullut kaikille kansanedustajille ja myös minulle ministerinä.
Haluan vaan ilmoittaa, että asia on välittömästi
laitettu silloin selvitystyönä eteenpäin,
kun tämä viesti on tullut.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, kiitos tästä tiedonannostanne.
Voin välittää sen kyllä, kun sattumalta
olen jotenkin vähän lähelläkin
sitä asiaa.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Rouva ministerille kiitos siitä,
että sitkeästi jaksatte kuunnella täällä.
Se on arvostettavaa.
Hätäkeskusuudistusta pidetään
kautta linjan hyvänä ja toimivana. Palvelut ovat
pääosin parantuneet, ja jakautuminen 15 hätäkeskukseen verkottuneisesti
on hyvä ratkaisu. Uudistuksen toteutus myös on
hiukan kangerrellut. Suurempana huolena näen itse selonteossa
esiin nousseen työn liiallisen kuormittuvuuden. Hätäkeskusten
tehtävämäärät, toiminnan
organisointi ja resurssit eivät ole tällä hetkellä oikeassa
suhteessa toisiinsa nähden.
Henkilöstön liika kuormittaminen ja kuormittuminen
on merkki, johon on reagoitava välittömästi.
Liika kuormitus näkyy sairauslomina ja vaihtuvuutena. Kierteestä on
päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä.
Kuten täällä on tänään
jo todettu, muun muassa Helsingin hätäkeskuksessa
on ongelmana ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja työntekijöiden
vaihtuvuus. Keskuksessa on ollut töissä kahdessa
vuodessa 250 päivystäjää, vaihtuvuus yli
50 prosenttia. Työolojen saaminen inhimillisemmiksi työn
kuormittuvuutta vähentämällä on tässä vaikeassa
tilanteessa ainoa keino satsaamalla tavalla tai toisella. Ammattitaitoista
henkilökuntaa tarvitaan silloin, kun on hätä.
Hätäkeskukset on mielestäni saatava
todella myös henkisesti ja täältä ilmasta
leijumasta pois tuottavuusohjelmasta. Hätäkeskuslaitos
ei ole vielä valmis, ja koska työ on raskasta
ja kehittymässä, on hyvin vaarallista vaatia työn
tehostamista edelleen. Henkilöstön supistaminen
luonnollisen poistumankaan kautta ei voi olla kehittymässä olevassa
organisaatiossa terve piirre. Monen päällekkäisen
ja toistensa kanssa ristiriitaisten tavoitteiden kanssa työskenteleminen
on myös varmasti henkilökunnalle henkisesti erittäin
rassaavaa, varmasti jopa ihan mahdotonta.
Hätäkeskukseen soittamisen kynnys tulee pitää riittävän
matalana, ja on luotava mahdollisuus kiireettömille soitoille
täällä esiin tulleilla toisilla vaihtoehtonumeroilla.
Nyt, kun hätäkeskukseen tulevien soittojen määrä on
kasvanut merkittävästi, on myös resurssit
saatava kysyntää vastaavalle tasolle. Viime vuonna
keskukset ottivat vastaan noin 3,7 miljoonaa hätäpuhelua, joista
noin 750 000 oli aiheettomia. Päivystäjien lukumääräsuositukset
on saatava näiden puheluiden kanssa ajan tasalle. Toisaalta
puheluiden ohjaaminen kiireettömiin numeroihin lienee lääke mainitsemieni
niin sanottujen aiheettomien puhelujen, vähemmän
kiireellisten puhelujen, 20 prosentin määrän
pienentämiseen varsinaisista hätäpuheluista.
Vielä asia, jonka haluan tuoda tässä esille,
on kielitaitoisen henkilökunnan saatavuus eri puolilla
Suomea. Asiakkaan on saatava hätäkeskuksen palvelut
myös ruotsin kielellä ympäri Suomea.
Tämä on ratkaistava tavalla tai toisella, vaikkapa
sitten sillä ... (Ed. Vistbacka: Myös suomen kielellä!) — Kyllä,
mutta myös ruotsiksi, koska tiedän, että esimerkiksi
meidän asuma-alueella Kymenlaaksossa se ei ihan kaikkialla aina
toimi.
Sitten semmoinen sekä turismiin että toisaalta Kaakkois-Suomen
raja-alueisiin liittyvä asia on venäjän
kielen käyttö. On tärkeää,
että jollain tavoin me pystymme kansainvälisillä kielillä,
joko venäjäksi tai englanniksi, palvelemaan niin
mainitsemillani turisti- kuin Kaakkois-Suomen alueilla. Siellä on
kuitenkin esimerkiksi liikennevirrat sellaiset, että se
hätä ei kysy kieltä. Kyllä siellä tapahtuu
välillä ihan vierailla kielilläkin niitä onnettomuuksia.
Tässä muutamia asioita, joita haluan tästä selonteosta
nostaa esille.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva
asia hätäkeskusten kehittämisestä ja
toiminnasta on erittäin tärkeä hätäkeskusuudistuksen
yhteydessä. Kysehän on yhteiskunnan elintärkeästä toiminnasta,
jonka merkitys entistä enemmän vain korostuu,
ja sen takia pidän välttämättömänä,
että hätäkeskustoiminnalle osoitetaan
riittävät voimavarat, riittävästi henkilöstöä ja
riittävät toimintavälineet. Miksikä hätäkeskuksien
merkitys korostuu? Syynä on muun muassa se, että meillä paikalliset
palvelut vähenevät. Lääkärien
yöpäivystykset ovat aivan liikaa etääntyneet.
Siellä tutussa terveyskeskuksessa ei välttämättä olekaan
yöpäivystystä, ja kynnys soittaa hätäkeskukseen
saattaa olla kohtalokkaan suuri juuri silloin, kun apua eniten yösydännä muun
muassa sydänoireitten vuoksi tarvittaisiin. Sen takia kynnyksen
hätäkeskukseen soittamiselle tulee olla riittävän
matala.
Täällä edellinen puhuja viittasi
myös siihen, että pitäisi olla tuommoisia
vaihtoehtonumeroita kiireettömille soitoille, jotka silti
saattavat olla tärkeitä. Asiat saattavat olla
tärkeitä, vaikka ei ole hätä,
ja ne saattavat olla tiedusteluluontoisia. Esimerkiksi jos näkee
suistuneen auton eikä ole varmuutta, onko siitä tehty
hätäilmoitusta, niin pitäisi olla jotkut
kanavat, joihinka voidaan yhteyttä ottaa. Tämän
vuoksi toivon, että olisi tuommoisia vaihtoehtoisia numeroita
tärkeille, mutta ei kiireellisille asioille.
Edelleen koen huolestuttavana sen, että poliisi on
jopa merkittävän kokoisissa maakuntakeskuskaupungeissakin
luopumassa yöpalveluista, jotka mahdollistavat rikosilmoituksen
tekemisen. Monta kertaa pieneltäkin tuntuva asia saattaa
olla tärkeä suuremman asian selvittelyssä,
ja moni asia, jos siihen voidaan puuttua heti, kenties
voidaan hoitaa ja näin ollen voidaan ennaltaehkäistä poliisitoiminnan
kyseessä ollen rikollisuutta ja samalla luoda turvallisuutta
ihmisille.
Hätäkeskukset eivät saa vieraantua
paikallistuntemuksesta. Kun aikoinaan oli käsivälitteiset puhelinkeskukset — siitä
ei
kovin kauan ole vielä siitäkään
ajasta — niin tällöin paikallistuntemus
oli mahdollisimman hyvä. Keskusvirkailija näki
jo numerosta, mistä puhelu tulee, tunsi äänestä,
ja avun lähettäminen oli helppoa. Apuun menijätkin
yleensä tiesivät, minnekä mennään. Sen
takia on hyvin tärkeää, että tämä paikallistuntemus
säilyy, ja meillä ei saa tulla liian laajat hätäkeskusalueet.
Paikallistuntemus silloin vieraantuu, sitä tarvitaan.
Samoin näkisin muun muassa liikenneonnettomuustilanteissa
hyväksi, että meillä olisi joitain kiinnekohtia
onnettomuuspaikoilla, niin että avun hälyttäjä tietää,
minne apua hälytetään. Meillä muun
muassa kilometripylväät ovat kadonneet teiden
varsilta. Ne olivat ennen hyviä kiinnekohtia. Nyt ei välttämättä ulkopaikkakuntalainen
tiedä tarkkaa paikkaa, mihinkä apua tarvitaan.
Samoin edelleen alleviivaisin sitä, että pitäisi olla
aina valmius lähettää lähin
yksikkö sinne, missä apua tarvitaan. Täällä kiitän
ministeriä siitä, että tuo Tampereen
tapaus, johon täällä keskustelussa viitattiin,
on otettu selvittelyyn. Toivottavasti se on ainutlaatuinen poikkeus
eikä sitten muualla tätä tämän
kaltaista tapahdu.
Korostan, että paikallistuntemus on tarpeen ja hätäkeskusverkosta
ei saa tulla liian harva, koska vaikkapa luonnonilmiöt,
lumi- ja ukkoskuurot, tai jotkut muut voivat estää sen,
että hätäkeskusverkot eivät
toimi, ja sen takia pitää olla aina varasysteemejä ja
niille vielä hyvin nopeasti toimivat varajärjestelmät
edelleen. Tämä on tärkeä sektori,
ja toivon, että voimavaroja ohjataan riittävästi,
jotta apu on aina läheltä nopeasti ja tehokkaasti
saatavilla.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Suomessa on semmoinen suuruuden filosofia
kaikissa asioissa: pitää saada kaikki mahdollisimman laajaksi
ja isoksi, ja sitten ovat hyviä vasta ilmeisesti.
Tässä, niin kuin edellinen puhuja totesi ja
monet muutkin ovat todenneet, semmoinen paikallistuntemus on hyvin
tärkeä. Esimerkki ei koske hätäkeskuksia
mutta tätä eduskuntaa. Tuossa toissa kesänä,
kun ukkonen särki tietokoneen, kävin soittelemaan,
että pitäisi jonkun tulla laittamaan sitä.
Sitten jostain täältä Helsingistä palvelukeskuksesta,
onko se Enaattori vai mikä Senaattori tämä onkin,
soitettiin ja sanottiin, että joo, he ilmoittavat paikalliselle
lähitoimijalle, jotta tulee sieltä korjaamaan
koneen. Sitten Oulusta soittaa minulle tietokonenikkari ja sanoo, jotta
mihin aikaan sopisi tulla. Minä kysyin, että mitä ihmettä,
jotta niin kuin Oulusta aiot tulla Kiteelle. Joo, eihän
teille pitkä matka ole. Minä sanoin, jotta kyllä se
nyt sattuu aika pitkä matka olemaan, että eikö sitä saa
lähempää. No, Lappeenrannassa oli sitten
toinen piste ja Lappeenrannasta tuli, mutta se kuvasti vain sitä,
miten ohjattiin täältä, kun ei ollut
paikallistuntemusta, tulemaan ihan mahdollisimman kaukaa. Tosin
olisi siitä kaveri hankkinut paljon, kun olisi ajanut 700
kilometriä meille.
Hätäkeskuksista minulla itselläni
on henkilökohtaisesti monia hyviä kokemuksia sinällään,
ja uskon, että tässäkin, kun pidetään
se paikallistuntemus ajan tasalla, se homma toimii. Sen verran paljon
tien päällä olen liikkunut, että joka
vuosi semmoiset 50 000—60 000 kilometriä ajan
siellä Pohjois-Karjalan liukkailla ja huonoilla mutkikkailla
teillä, ja aina autoja pöksähtelee sinne metsään
ja kaiken näköisiä kolareita sattuu.
Joka tapauksessa aika nopeasti tuo hätänumero
on vastannut ja apuakin on tullut paikan päälle.
Siinä mielessä pitää ainakin
tällä hetkellä kiittää hätäkeskusta
siitä, jotta sen toiminta on ollut aika tehokasta ja vielä kännykätkin
ovat toimineet, ettei ole katvealueita ollut, niin että tietoliikenneyhteydetkin
toimivat, vaikka ollaan ihan rajan pinnassa. Viime kesänäkin,
kun tulipalo siinä naapurimökillä syttyi,
niin kyllä yllättävästi, kun sieltä puhelin
pidettiin auki, löysivät sitten paikan ja sammuttajat
tulivat paikalle, niin että kyllä se homma toimii.
Mutta tätä kun lukee, niin tässähän
yhä edelleen on kuitenkin tavoitteena toiminnan tehostaminen.
Se on ihan hyvä, mutta minusta pitää pitää nimenomaan
se koulutus ja se tuntemus ja riittävä ammattitaito
siellä ihmisillä, jotta ei satu semmoisia, niin
kuin on sattunut joissakin tilanteissa, jotta sitten ei ole osattukaan
paikalle, jotta ei käy niin, kuin tässä ed.
Pertti Virtanen sanoi puheenvuorossaan, jotta kun on hätä,
niin sitä hätää ei ikään
kuin ymmärretä ja ei vastata siihen.
Itselle tuli mieleen tuossa, jotta siihen tilanteeseen tämä ei
voi mennä, jotta on yleisesti yhteiskunnassa itsepalveluyhteiskunta,
niin että kun tulee hätä, niin sanotaan
puhelimessa, jotta hoida vaan itse tämä juttu,
ja odotetaan, että pärjää omillaan.
Siinä mielessä ne reunaehdot pitää olla niin,
jotta mahdollisimman nopeasti saadaan yhteys sinne. Sitten jotta
nämä hätäkeskukset ovat alueellisia,
ei enää harvenneta tätä verkkoa.
Yksi toive: Joensuu on aika hyvin toiminut ja siellä on uutta
rakentamista olemassa, jotta sitä ei nyt missään
tapauksessa ainakaan saisi lopettaa, jotta ei kävisi niin
kuin monen muun valtion toiminnon, jotta johonkin tehdään
nopeasti jotain ja sitten ykskaks huomataankin, jotta ahaa, pannaanpas kahden
kolmen vuoden päästä kiinni. Toivoisi, että tässä hätäkeskushommassakin
olisi pitkäjänteisyyttä ja tehtäisiin
sellaisia pysyvämpiä ratkaisuja, etteivät
aina ne ihmiset olisi siinä muutospelossa ja siinä pelossa,
jatkuuko heidän työsuhteensa sillä paikkakunnalla
vai siirretäänkö heidät johonkin
toiseen kaupunkiin.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset näistä kaikista
käytetyistä puheenvuoroista, joita tämän
illan aikana täällä on kuultu. Hätäkeskusselonteko
on nyt eduskunnan käsittelyssä, mutta voin vakuuttaa,
että kaikki ne kysymykset, joita minulle on tässä esitetty
ja asetettu, tulevat myös menemään eteenpäin
ja tullaan huomioimaan kaikissa vaiheissa, jotka koskevat Hätäkeskuslaitosta
ja siihen liittyviä ratkaisuja. Vastailen tässä vielä muutamiin
kysymyksiin, joita tässä on esille noussut, ja
puutun vielä muutamaan yksittäiseen kysymykseen.
Tässä ensinnäkin ed. Palm oikaisi
minua siitä, että kaikki kansanedustajat eivät
ole saaneet tätä yhteydenottoa koskien Tampereen
tapausta. Haluan myös tässä tilanteessa
sen ääneen sanoa, että en ollut tietoinen
siitä. Ajattelin sen tulleen kaikille, mutta on tullut
ilmeisesti vaan osalle. Tarkoitukseni ei ollut millään
tavalla tässä ketään syyllistää tai
mitään muutakaan.
Yksi kysymys, joka ehkä nousi jo hieman aikaisemmin
tämän keskustelun kuluessa, on ollut se, onko
tehty asiakkaille tai hätäkeskuksiin soittaneille
henkilöille kyselyitä. Tuossa kun selasin papereitani,
niin itse löysin tällaisen selvityksen, joka liittyy
asiakastyytyväisyyskyselyihin. Hätäkeskuslaitos
on tehnyt muun muassa hätänumeron tunnettuudesta
ja Hätäkeskuslaitoksen imagosta kyselyitä,
väestön asiakastyytyväisyydestä,
ja täällä on ollut tulos 4,3. Kun vertailuasteikko
on 1—5, niin tämä on varsin hyvä tulos.
Lisäksi on tehty viranomaiskyselyitä, joissa tulos on
3,17 eli ihan kohtuullisen hyvä sekin. Myös on
Hätäkeskusyksikön asiakastyytyväisyyskyselyitä.
Näitä on siis seurattu, ja täällä minulla
on tilastot itse asiassa vuosien 2003—2007 ajalta, ja nämä varmasti
voidaan toimittaa myös eduskunnan valiokuntien käyttöön,
mikäli niin halutaan.
Tässä on noussut myös esille useaankin
otteeseen hätäpuhelujen ja niiden puheluiden määrä, jotka
eivät varsinaisesti ole hätäpuheluita.
Joissakin puheenvuoroissa annettiin sellainen kuva, ikään
kuin väheksyttäisiin tai kategorisoitaisiin puhelut
eri tavoin, mitkä ovat tärkeitä hätäpuheluita
ja mitkä vähemmän tärkeitä.
Minä haluan kuitenkin korostaa sitä, että nämä 750 000
puhelua ovat muita ilmoituksia eli virhepuheluita, tahattomia soittoja,
asiattomia tai ilkivaltaisia ja mykkiä puheluita, eli tämä määrä on
varsin suuri. Kun puhumme siis resursoinnista, puhumme hätäkeskuspäivystäjien
määrän riittävyydestä, niin
mielestäni yksi keskeisen tärkeä asia
on myös se, että jos meillä näin
valtava määrä on kuitenkin, voisi sanoa,
täysin turhia puheluita, niin nämä pitää pystyä mahdollisuuksien
mukaan perkaamaan pois ja sen jälkeen tietysti katsomaan
oikeat ja riittävät resurssit. Tämä on
tietysti aivan keskeinen ja tärkeä asia.
Sen verran vielä, kun tässä on tietysti
pohdittu Hätäkeskuslaitos-uudistusta kokonaisuudessaan,
että varmasti yksi ongelma on ollut se, että tätä uudistusta
on tehty pala palalta. Ensimmäinen vaihe on tietysti ollut
kokeiluhankkeet vuosina 1996—2001, ja sen jälkeen
vuodesta 2001 aina vuoteen 2006 saakka on Hätäkeskuslaitosta rakennettu
pala palalta ja viimeisimpänä Helsingin hätäkeskus,
niin kuin useassa puheenvuorossa on jo tullut ilmi ja esille. On
tietysti aivan selvä, että kaikilta osin, riippuen
siitä missä vaiheessa hätäkeskukset
on otettu käyttöön kokonaisuudessaan
tai ovat siirtyneet laitokseen, välttämättä toiminta
ei ole täysin vakiintunutta, ja siltä osin tietysti
kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä on
ollut hyvin vaikea tehdä tämän selonteon
osalta. Kuitenkin siihen on parhaiden kykyjen mukaan pyritty.
Ehkä muutama sana vielä Häken resursoinnista.
Sehän on hoidettu lähtökohtaisesti siten,
että vuosien 2000—2005 talousarvioissa siirrettiin poliisitoimen
toimintamenoista ja kuntien yleisestä valtionosuudesta
vuosittain tietyt summat Hätäkeskuslaitoksen käyttöön
sitä mukaa kuin eri yksiköt aloittivat toimintansa.
Eli myös rahalliset resurssit ovat siirtyneet pala palalta.
Hyvin pitkäänhän Hätäkeskuslaitos
on toiminut siirtyvien erien turvin. Eli käytännössä,
kun hankkeita on lykkääntynyt, on jäänyt
siirtyviä eriä, jotka on käytetty toimintaan,
ja vasta tässä vaiheessa on selkeästi
tullut esille myös se, että nykyinen kehysrahoitus
ei tule riittämään kokonaisuudessaan.
Tämä on yksi syy, miksi meillä on käytännössä tarve
vuoden 2008 aikana selvittää tämä kokonaisuus.
Korostan kuitenkin sitä, että ensiarvoisen
tärkeää siinä on se, että ihmiset
saavat avun hätäänsä ja hätäpuheluihin
vastataan mahdollisimman nopeasti ja myös päivystäjällä on
mahdollisimman hyvä asiantuntemus asiassa. Se on ensiarvoisen
tärkeää. Tämä voidaan
tehdä myös kustannustehokkaasti. Tämä voidaan
tehdä siten, että tuottavuus on mahdollisimman
hyvä. Haluan korostaa erityisesti sitä, että tuottavuus
ei tarkoita leikkauksia, vaan tuottavuus on sellainen kokonaisuus,
jossa kuitenkin nämä eri elementit optimaalisesti
toteutuvat ja ne voidaan myös toteuttaa.
Vielä ehkä yksi kommentti liittyen niin sanottuihin
turhiin puheluihin. Kun itse olen vieraillut useammassakin hätäkeskuksessa
ja myös Hätäkeskusyksikössä Porissa,
niin aika mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on se, että numeroon
118 pyrkineitä on näistä 5,2 prosenttia.
Se kuulostaa pieneltä prosenttiosuudelta, mutta jos vertaamme
sitä lukuun 750 000, se on varsin suuri määrä,
pelkästään 1 prosentti on 7 500.
Eli sitä olisi korostettava, että ihmiset olisivat
tarkkoja itse siitä, minne soittavat ja millaisia näppäilyjä tehdään.
Tämäkin on aika merkittävän
suuri määrä, ja uskon, että kiiretilanteessa
ei varmaankaan ole kovin motivoivaa, jos ihmiset kysyvät
puhelinnumeroita hätäkeskuksista. Tämä on
yksi pieni asia. En väitä, että se olisi
iso ongelma, mutta kuitenkin ehkä hyvä on tässä taustalla
tämäkin kysymys tietää.
Sitten vielä muutama kysymys.
Ed. Kähkönen edelleen kertaalleen nosti esille
valtiontalouden tuottavuusohjelman, ja siltä osin totesinkin
jo aikaisemmin, että tuottavuusohjelma ei sinällään
koske operatiivisissa tehtävissä olevia hätäkeskuspäivystäjiä,
vaan hätäkeskusten osalta nämä säästöt
tulee löytää muista tehtävistä.
Tietysti tietyllä tavalla myös sisäasiainhallinnon
sisällä olevat tuottavuustavoitteet eivät
ole ehdottomia niin, että ne olisi kohdennettu tiettyihin
kohtiin, vaan niissä on myös tiettyä liikkumavaraa
sisäisesti. Mutta ehkä ei nyt siitä sen
enempää tässä tilanteessa. Lähtökohdan
kuitenkin pitää olla se, että tuottavuuden
parantaminen perustuu siihen, että voidaan ottaa käyttöön tehokkaita
teknisiä ratkaisuja, jotka ovat myös mahdollisimman
luotettavia.
Tässä keskustelussa esille noussut Els-järjestelmän
käyttö on myös tietysti yksi niitä,
joka on peruslähtökohta. On tietenkin ensiarvoisen
tärkeää, että tekniikka
toimii ja siihen tekniikkaan voidaan myös täysin
luottaa. Toinen hyvin tärkeä osa-alue on tietysti
hätäkeskuspäivystäjät
eli ihmiset eli työntekijät, ja siihen on kiinnitettävä erityisen
paljon huomiota.
Ihan tähän lopuksi vielä ehkä sen
verran, että ed. Pulliainen arvosteli hieman selonteon
sanamuotoja ja kirjoittajaakin. En itse sitä kirjoittanut
sentään ole, mutta ehkä kiinnitin huomiota pikemminkin
siihen, että hänen korvissaan haasteellisuus kuulosti
negatiiviselta tai se kuulosti verhotulta asialta, ja meidän
pitäisi sanoa, että joku asia on päin
seiniä. Itse ajattelen kuitenkin niin, että kaiken
kaikkiaan meillä on tiedossa epäkohdat ja me tiedämme,
että niihin tulee puuttua, meillä on myös
keinot olemassa. Silloin lähdetään kuitenkin
siitä, että on haasteellista viedä näitä kysymyksiä eteenpäin.
Itse koen sen olevan asenne. Jos tässä maassa
todettaisiin pelkästään asioiden olevan
päin seiniä, ilman että otamme niitä askelia
tilanteen parantamiseksi, niin en sitäkään
kovin myönteisenä näkisi.
Kiitoksia vielä aktiivisesta keskustelusta, ja lupaan
omalta osaltani viedä näitä kysymyksiä eteenpäin,
mitä huolenaiheita myös tässä salissa on
esille tullut.
Keskustelu päättyi.