Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomen innovaatiopolitiikan perusta on luotu jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäiset askeleet otettiin jo 1940-luvulla, sitten seuraavat mainittavat 1960-luvulla. Kohti innovaatiopolitiikan menestystarinaa tämä taival jalostui merkittävin askelin 1980-luvulla. Silloin voidaan sanoa käynnistyneen nykykäsitteisen teknologiapolitiikan, innovaatiopolitiikan. Silloin perustettiin muun muassa Tekes.

Muun maailman silmissä tämän menestyksen dramaattisin kehitysvaihe oli ehkä sittenkin 1990-luvun alku. Silloin lamankin keskellä tehtiin erittäin merkittävät lisäpanostukset tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin. Suomen nousu lamasta rakennettiin keskeisesti uuden ajan innovaatiopolitiikan varaan. Hyvin koulutettu kansa, toimiva infrastruktuuri, yliopistoverkko ja aluekehitysverkosto, kasvaneet taloudelliset tutkimus- ja kehittämisvoimavarat sekä viisas markkinoiden avaaminen ovat siis luoneet Suomeen yhdet maailman parhaimmista toimintaedellytyksistä yrityksille, moderneille yrityksille. Se näkyy myös tänään vaikean globaalin rahoituskriisin keskellä.

Mutta tässäkin on keskityttävä katsomaan kauemmaksi. Suomessa tutkimus- ja kehittämispolitiikassa, innovaatiopolitiikassa, on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana monia hyviä erillisiä ratkaisuja. On pystytetty monta hyvää erillistä innovaatiopolitiikan pilaria. Niiden pohjalta tapahtuvaa tekemistä ei ehkä kuitenkaan ole koottu ja koordinoitu yhtenäiseksi kansalliseksi strategiaksi. Tämä selonteko pyrkii tekemään tässä parhaansa.

Edessämme on kysymys, millä tavalla suomalaista innovaatiojärjestelmää on kehitettävä, jotta se vastaa jatkuvaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Strategian tehtävänä on mielestäni tunnistaa suomalaisen osaamisen, tekemisen ja menestymisen globaali toimintaympäristö ja tärkeimmät tulevaa kehitystä ohjaavat ajurit sekä määritellä tässä rakenteessa Suomen tie.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys innovaatiopoliittiseksi selonteoksi sisältää keskeiset strategiset linjaukset Suomen innovaatiopolitiikan kehittämiseksi. Asian valmistelu toteutettiin hyvin avoimella työskentelytavalla. Esimerkiksi internet-konsultaatio, johon osallistui yli 500 kansalaista, yhteisöä ja yritystä ja järjestöä, on ja oli esimerkki tästä. Tämä strategia tunnistaa neljä vahvaa muutoksen ajuria. Ne ovat maailmantalouden avautuminen ja sen jatkuminen, teknologian jatkuva kehittyminen ja sen tuottamat uudet haasteet, ilmastonmuutos ja erityisesti neljäntenä Suomea ja Eurooppaa koskeva väestön ikääntyminen. Erityinen haaste tämä on tietysti juuri meille suomalaisille.

Strategiassa tehdään neljä valintaa, joiden pohjalta kehitämme innovaatiojärjestelmää tulevaisuudessa. Perusvalinnat ovat seuraavat: Ensiksikin korostamme innovaatiojärjestelmän kansainvälistä avautumista ja verkottumisen tärkeyttä. Toisekseen korostamme kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyttä, sen nostamista tarjontalähtöisen innovaatiopolitiikan rinnalle. Kolmanneksi korostamme innovatiivisten yksilöllisten yritysten ja yhteisöjen uutta roolia sekä neljänneksi korostamme julkisen hallinnon osalta niin sanottua systeemistä eli poikkihallinnollista, kokonaisvaltaista kehittämis- ja päätöksentekotapaa. Näiden perusvalintojen pohjalta määritellään tässä strategiassa keskeiset toimintalinjaukset. Niistä muutamiin kajoan tässä yhteydessä.

Suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisen ensimmäinen, tärkein veturi, kehittämislinja, on ollut tähän asti ja on myös jatkossa eriasteisessa koulutuksessa ja uuden tiedon tuottamisessa, siis tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Tästä emme luovu. Päinvastoin pyrimme monilta osin vahvistamaan ja monipuolistamaan osaamisperustaamme koulutuksen kaikilla tasoilla.

Toinen tärkeä kehittämislinja on selvän askeleen ottaminen hyvin teknologiavetoisesta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta kohti laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa. Aktiivisen innovaatiotoiminnan piiriin on saatava nykyistä kattavammin kaikki toimialat, kaikki maantieteelliset alueet, erikokoiset yritykset ja vielä innovaatioketjun eri vaiheet tuotteen teknillisistä ominaisuuksista muotoiluun, liiketoimintaosaamiseen ja johtamiseen saakka.

Laaja-alaisuutta tavoitteleva näkökulma ei saa jättää sivuun myöskään julkista sektoria. Sen palveluiden laadun ja tuottavuuden kehittäminen edellyttää entistä paljon määrätietoisempaa innovaatiopolitiikkaa myös julkisten palveluiden alueella. Työpanoksen jatkuvan kasvun kääntyminen laskuun juuri näinä aikoina Suomessa, tämän vuosikymmenen vaihteessa, asettaa kaikilla aloilla juuri tuottavuuden kehityksen entistä tärkeämpään rooliin kasvun tekijänä. Tähän saakka kasvua ovat vauhdittaneet työpanoksen jatkuva lisääminen ja toisaalta tuottavuuden jatkuva kasvu. Kun työpanos ei enää kasva, vaan kääntyy laskuun, esimerkiksi 3 prosentin keskikasvun turvaaminen vuodesta toiseen edellyttää sitä, että tuottavuuden tähän saakka 2 prosentin vuosikasvu pitää kyetä nostamaan vähintään 3 prosenttiin, ehkä 4:äänkin prosenttiin, jotta pystyttäisiin edes likimain tuota 3 prosentin keskikasvua tavoittelemaan tulevaisuudessa.

Mitä tämä kaikki, siis hivenen laaja-alaisempi innovaatiopolitiikan lähestymistapa, hivenen tarkemmin merkitsee? Kun esimerkiksi nyt Tekesin asiakkaana on vuosittain vain 3 000 yritystä, tulevaisuudessa, jos oikein onnistumme, yhä useampi Suomen 260 000 yrityksestä pääsee hyödyntämään innovaatiojärjestelmän näitä palveluita, näitä, mitä Tekes tuottaa. Meillä on toki monia muitakin toimijoita innovaatiojärjestelmässämme, mutta sen tärkein yksittäinen rahoittaja on Tekes, yli puoli miljardia euroa vuodessa.

Laaja-alaisuutta lisätään uusilla kannusteilla etenkin palveluiden, liiketoiminnan, johtamisen ja työelämän kehittämisen sekä luovien alojen innovaatioiden kohentamiseen. Aina ei siis tarvita uutta tieteellistä tietoa tai läpimurtoa taloudellisesti tai yhteiskunnallisesti arvokkaan innovaation syntyyn. Yritykset, yksityiset ja julkiset yhteisöt on saatava innostumaan toimintansa kehittämisestä ja tuottavuuden parantamisesta. Tämä on erittäin tärkeä tavoite ja asia.

Yhteisöjen ohella tärkeää on kannustaa myös yksityisiä, osaavia, sanoisinko kekseliäitä kansalaisia innovaatiotoimintaan. Olemme juuri ensi vuoden budjetissa lisäämässä tuntuvasti Keksintösäätiön kautta voimavaroja alan hautomo- ja esihautomotoimintaan. Tähän saakka meidän vuosittaiset panoksemme ovat olleet noin 5,5 miljoonaa euroa vuodessa, nyt nostamme sen kerralla 8,5 miljoonaan euroon. Tämä on se tie, millä myöskin yksityisten seppien tai kehittäjänikkareitten, joita ei pidä väheksyä, toimintaa arvostetaan ja luomme kannusteita sille, että tätä toimintaa edelleen kehitetään.

Strategia siis rohkaisee ja auttaa niiden toimintamuotojen hakemiseen, joilla eri maakunnissa piilevää innovaatiopotentiaalia saadaan rohkaistua esille. Olemme jo perustaneet kaikkiin te-keskuksiin erilliset innovaatioyksiköt. Esimerkiksi Tekesin henkilöstöstä lähes puolet on tällä hetkellä kentällä maakunnissa. Myös Vtt:n ja Gtk:n toiminnoista merkittävä osa on eri puolilla Suomea. Tässä esimerkki siitä, millä tavalla koko Suomen mukaantuloa tähän työhön ja toimintaan yritetään innostaa. Lisäksi te-keskuksissa ja yliopistoissa on keksintöasiamiehet. Kun näistä keksinnöistä äsken puhuin, niin sietää tämäkin vielä jatkaa.

Olemme ottamassa käyttöön innovaatiotoiminnan valmistelurahoitusta, aika pieni raha, 7 miljoonaa euroa. Sen kanavoimme te-keskusten kautta pieninä avustuksina niille pienille ja keskisuurille yrityksille, joille kynnys lähteä kokonaan ja suoraan hetimmiten tällaisiin tutkimushankkeisiin on liian korkea. 15 000 euroa yritystä kohti tällaista valmistelurahaa on se kannustusraha, jolla yritetään latenttia, uinuvaa innovaatiopotentiaalia saada esille myöskin pienimmissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Kymmenkunta vuotta sitten kaikesta julkisesta innovaatiorahoituksesta vain muutama prosentti suuntautui Suomessa palvelusektorille, nyt jo noin 30 prosenttia. Jatkossa on päästävä ja päästään vielä pitemmälle.

Suomalaisen innovaatiotoiminnan menestyksen edellytys tulevaisuudessa on avoin kansainvälisyys, vahva edelläkävijän rooli valituilla osa-alueilla maailmassa ja innovatiivisten ihmisten ja yritysten kannustaminen järjestelmän sijaan. Kansainvälistymistä edistetään muun muassa tarjoamalla innovaatiotoimijoille entistä vahvempia kannusteita kansainväliseen verkottumiseen ja riskinottoon.

Yksi esimerkki kansainvälisestä innovaatiojärjestelmän avautumisesta on niin sanottu FinNode-innovaatiokeskusjärjestelmä. FinNode-verkoston tehtävänä on vahvistaa strategista yhteistyötä ja kumppanuuksia Suomen kannalta kiinnostavimmilla, nousevan talouden ja innovaatiotoiminnan alueilla. Innovaatiokeskuksen perustajia ovat Finpro, Sitra, Suomen Akatemia, Tekes ja Vtt, eräissä tapauksissa mukana on myös joitakin muita suomalaisia toimijoita. FinNode-keskukset toimivat jo tänään USA:ssa, Piilaaksossa siellä, Kiinassa, siellä Shanghaissa, Venäjällä Pietarin alueella ja Japanissa nimenomaan Tokion alueella. Näistä on saatu jo lyhyen ajan kuluessa aika hyviä tuloksia. Uuden keskuksen perustamista valmistellaan paraikaa myöskin Intiaan, ja lisäksi keskustelussa on muun muassa Gulfin alueelle menemisen mahdollisuus, eräitä muitakin ilmansuuntia tässä mielessä, ei kovin monia, koska voimavarojen hajaantuminen liiaksi tässä taas on aika kallista puuhaa sekin.

Arvoisa puhemies! Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden osalta, jonka siis mainitsin yhdeksi tärkeäksi painopisteeksi, innovaatiopolitiikassa painotetaan asiakkaiden tarpeista lähtevien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä, markkinakannusteiden suunnitelmallista käyttöä sekä käyttäjien osallistumista kehittämistyöhön. Tämä on uuden strategian yksi haastavimmista alueista. Uskon, että juuri pieni maa pienine markkinoineen voi toimia kysyntälähtöisesti. Historiasta löytyy hyvä esimerkki kysyntälähtöisyydestä ja sen erinomaisista tuloksista innovaatiopolitiikassa. Matkaviestintämarkkinoiden avaaminen 1980—1990-luvun vaihteessa oli tärkeä tekijä, hallinnollinen päätös, joka avasi silloiselle matkapuhelintoiminnalle — silloin puhuttiin näillä käsitteillä — niitä mahdollisuuksia, joita nuo markkinat tarvitsivat Suomessa ja Ruotsissa, jotta muuan suomalainen ja muuan ruotsalainen yritys pääsivät lentoon maailmanmarkkinoille. Totta kai noiden yritysten menestyksessä päätekijät olivat muualla, mutta tällä kysyntää tavallaan kiihottavalla ratkaisulla omalta osaltaan autettiin siinä menestyksessä, mikä sitten saatiin aikaiseksi.

Ajankohtaisista asioista tällainen kysyntälähtöisyyttä edistävä toimi on erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan tarpeesta lähtevien ratkaisujen hakeminen. Ellei Eurooppa määrittele joitakin välttämättömyyksiä esimerkiksi uusiutuvan energian lisäämiseksi, ei alan tutkimus- ja teknologiatyö pane rahaa riittävästi sellaisiin kohteisiin. Asettamalla selviä vaateita, että tähän ja tuohon pitää päästä, samalla houkutellaan ja suorastaan painostetaan alan innovaatioyhteisöt tekemään ratkaisuja, tekemään panostuksia, joilla käytännössä näihin tavoitteisiin voidaan päästä.

Julkisen innovaation kehittämisen erityisenä haasteena on hyödyntää yksilön ja yhteisöjen luovuus. On palkittava luovuudesta, osaamisesta ja ahkeruudesta. Kilpailu osaamisella on maailmalla kiivasta. On epäilemättä niin, että osaamista palkitsevat maat pärjäävät hyvin myös innovaatiotoiminnassa.

Suomella on erityisiä haasteita erilaisten alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten innovaatiokeskittymien toiminnan yhteensovittamisessa. Me emme voi olla kaikessa maailman parhaita. Kaikki alueet eivät voi olla kaikessa maan parhaita. Suomen on tunnistettava vahvuutensa ja eri alueiden Suomessa on tehtävä omalta osaltaan samoin. Samalla kun on erittäin tärkeää lisätä alueiden innovaatioresursseja, on tärkeää koota näitä voimavaroja koko maan mitassa verkottuneiksi yhteisöiksi. Kajaanin tai Kauhajoen oman alansa innovaatiokeskittymät menestyvät pitkän päälle vain, jos ne kykenevät verkottumaan maan- ja maailmanlaajuisesti. Strategia tukee tällaista verkottumista. Talouden kehitys, osaaminen ja innovatiivisuus ei siis riipu keskuksen koosta. Oulun kehittyminen modernin eurooppalaisen kehityksen esikuvaksi todistaa tästä, samoin piskuisen Vieremän kunnan nousu yhdeksi uusimman metsäteknologian soveltamisen huippukeskukseksi todistaa sekin tästä samasta.

Innovaatiopolitiikan maailmanliigaan Suomi on jo ilmoittautunut käynnistämällä shokien perustamisen, strategisen huippuosaamisen keskittymien perustamisen. Ne perustuvat joko kansallisiin luonnonvaroihin, saavutettuihin teknologian johtajuuksiin tai muutoin maahan luotuun alan korkeaan osaamiseen ja taitoon. Jo nyt hyvään vauhtiin on saatu metsäsektorin ja ict-alan shokien työ, metallituotteiden ja ympäristö- ja energia-alan shokit ovat käynnistymässä. Nämä merkitsevät tietyllä tavalla, ja sitä alleviivaan, riskinottoa. Mutta nyt on uskallettava ottaa riskejä lähtien siitä, että me emme voi olla kaikkialla maailman paras. Tälle uudelle linjaukselle haemme nyt eduskunnan tukea. Riski tuo mukanaan epäonnistumisia, mutta toivottavasti myös kaivattuja kansainvälisiä läpimurtoja.

Kun kymmenen vuoden päästä arvioidaan Suomen innovaatiojärjestelmään nyt tehtäviä strategisia uudelleenpainotuksia, tulee keskeisenä arvioimisen perusteena olemaan kysymys siitä, miten onnistuttiin kasvuyrittäjyyden edistämisessä. Nyt suomalaiset yritykset eivät ole kiinnostuneita ja motivoituja kasvamaan riittävän nopeasti. Strategia kannustaa hakemaan uutta tasapainoa yleisten kehittämistoimenpiteitten ja erityisen lupaaville yrityksille ja yksilöille suunnattavien erityistoimenpiteiden välillä. On tarkoitus rahoittaa ja palkita entistä enemmän niitä todellisia kultajyväsiä, mitä innovaatiojärjestelmän siivilöiden kautta siivilöityy sille viimeiselle loppusuoralle.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on asettanut tavoitteeksi t&k-resurssien nostamisen 4 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2011 mennessä. Niin ikään olemme linjanneet valtion omien t&k-rahojen kasvattamisen vuosittain vähintään 5 prosentilla. Tavoitteet ovat kovat. Viimeksi mainittua on kyetty seuraamaan, ensimmäistä ei. Kansantuote on ollut kovassa kasvussa, sen me kaikki tiedämme.

Suomen on kiittäminen Nokiaa ja monia muita suurempia yrityksiä siitä, että ne ovat arvostaneet Suomen t&k-ympäristöä, innovaatioympäristöä, siinä määrin, että erittäin merkittävä osa niiden innovaatiotoiminnasta ja siihen käytetyistä resursseista on keskitetty juuri Suomeen. Nyt käsillä oleva strategia pyrkii laaja-alaisen lähestymistapansa ohella korostamaan edellä kerrotulla tavalla aivan erityisesti huippuosaamista ja maailman johtajuuksien saavuttamista. Äärimmäisen tärkeää Suomelle on kyetä varmistamaan, että olemme jatkossakin aidosti kilpailukykyinen toimintaympäristö huippututkimukselle, huippuosaamiselle ja vaativimmalle mahdolliselle tekemiselle.

Arvoisa puhemies! Suomi on menestystarina, jonka johtoajatuksia ovat olleet koulutus, osaaminen, tutkimus ja innovaatio. Näihin nojaten pieni Suomi voi tulla seuraavankin vuosikymmenen väliaika-asemalle aivan koko porukan kärjessä, saattaapa välillä ottaa piikkipaikankin.

Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen tavoitetta tarjota yrittäjyydelle ja innovaatiotoiminnalle Suomessa maailman paras toimintaympäristö.

Maassamme on toteutettu onnistunutta ja kansainvälisesti arvostettua innovaatiopolitiikkaa. Sen seurauksena Suomi on erikoistunut korkean teknologian tuotantoon ja vientiin. Maamme talous- ja työllisyyskehitys on jatkunut vahvana aina viime päiviin asti.

Viime aikoina menestyksemme erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa on hieman heikentynyt. Kansainvälinen kilpailu kiristyy jatkuvasti. Työn tuottavuutta on parannettava sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Tarvitsemme innovaatiopolitiikkaan uutta sisältöä. Se tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että menestyneiden teknologiayritysten rinnalla on kannustettava muuhun osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa ja palvelujen kehittämistä.

Tämän perusteella keskustan eduskuntaryhmä pitää erinomaisena asiana, että hallitus on laatinut selonteon innovaatiostrategiasta. Innovaatiopolitiikan merkitys korostuu talousalueiden ja kansallisvaltioiden selviytymisessä. Uuden strategian on vahvistettava Suomen asemaa globaalissa kilpailussa. On tärkeää, että innovaatiopolitiikka hyödyttää koko Suomea, sillä osaamista ja luovia ihmisiä on eri puolilla maata.

Innovaatiot ovat pohjimmiltaan luovia ratkaisuja ihmisten tarpeisiin. Innovaatio voi olla muun muassa uusi teknologia tai uusi tuote, uusi prosessi, uusi palvelu, uusi käyttötapa, uusi markkinointi-, myynti- tai jakeluosaaminen, uusi liiketoimintamalli tai uusi organisointitapa. Strategia antaa innovaatiolle uuden sisällön. Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua. Keskustan eduskuntaryhmä korostaa erityisesti palveluiden innovaatiotoiminnassa uusia, parempia käytäntöjä.

Innovaatiostrategian perusvalinnat ovat oikean suuntaiset. Tärkeää on, että vahvan teknologia- ja tutkimussuuntautuneisuuden rinnalle on nostettu asiakaslähtöisyys. Kyky oivaltaa asiakkaiden, kuluttajien ja kansalaisten tarpeita ensimmäisenä on onnistuneen innovaatiotoiminnan avain. Strategian käyttämä kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys on käsitteenä kömpelö.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että Suomessa tarvitaan muutamia vahvoja kansainvälisiä osaamiskeskittymiä ja niiden tiivistä yhteistyötä kansainvälisten maailman huippuinnovaatiokeskusten sekä alueellisten innovaatiokeskittymien kanssa.

Arvoisa puhemies! Innovaatiotoiminta tapahtuu yhä useammin verkostoissa, joissa tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä käytännön tuotanto- ja palvelutoiminta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tämä haastaa suomalaiset yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset ja ammatillisen koulutuksen yritys- ja työelämälähtöiseen yhteistyöhön. Uusien oppimisympäristöjen ja uusien oppimiskäytäntöjen vaatimus kasvaa. On raivattava tilaa tilanneoppimiselle, joka merkitsee yrityksen tai työyhteisön reaaliaikaisessa toiminnassa kohdattujen oppimistilanteiden täysimääräistä hyödyntämistä.

Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että innovaatiopolitiikan uudistaminen edellyttää riittävän tutkimus- ja kehitysrahoituksen varmistamista. Tämä asettaa selvän tavoitteen sekä julkisen että yksityisen rahoituksen kasvattamiseen. Hallitusohjelman tavoitteesta on pyrittävä pitämään kiinni.

Suomen on oltava osallistuja ja vaikuttaja myös EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kehittämisessä ja suuntaamisessa. Parhaimmillaan voimme hyödyntää EU:n parhaita käytäntöjä. Yhteinen tavoitteemme on luoda EU:sta maailman johtava osaamispohjainen talous. Suomen asemaa haluttuna yhteistyökumppanina kansainvälisissä verkostoissa on tietoisesti vahvistettava. EU:n rahoitusinstrumentit on saatettava nykyistä joustavammin yritysten ja kehittäjien käyttöön.

Laaja-alaisen innovaatiopolitiikan tehtävänä on antaa yhä tietoisemmin vahva rooli asiakastarpeita ymmärtäville toimijoille. Se auttaa meitä ymmärtämään, että innovaatiopotentiaalia on runsaasti jo olemassa olevissa yrityksissä, yritysverkostoissa ja jopa perinteisillä toimialoilla. Esimerkiksi elintarvikkeiden arvoketjuissa, joissa panostetaan osaamiseen ja innovaatioihin, voidaan laatutuotteilla hyödyntää myös vientimahdollisuuksia.

Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että innovaatiostrategian alueellista vaikuttavuutta on lisättävä. Kasvuyrittäjyyttä tuetaan parhaiten alueellisilla innovaatio- ja kasvuyrityspolitiikan instrumenteilla. Yrityskehityspalveluiden ja yrityshautomotoiminnan sisältöjen uudistuminen varmistetaan yksityisten asiantuntijoiden ja julkisten toimijoiden luottamuksellisella yhteistyöllä.

Arvoisa puhemies! Nopeasti muuttuvassa maailmassa vanhat, usein menneisyyslähtöiset selitysmallit eivät enää toimi. Uusia vaikuttavia tekijöitä syntyy yhä useammin täysin yllättäen. Lisäksi erilaiset heikot signaalit voivat kehittyä hyvin lyhyessä ajassa merkittäviksi muutostekijöiksi. Tästä meillä on aivan viime ajoilta erinomaisia käytännön esimerkkejä. Signaaleja on osattava lukea, analysoida ja käyttää hyödyksi.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että nyt tarvitaan tulevaisuussuuntautunutta ja mahdollisuuksia etsivää ajattelutapaa, jossa yritetään ajoissa tunnistaa yhteiskunnan muutostrendejä ja niiden avaamia uusia mahdollisuuksia. Suomalaisia muutostrendejä ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, tietoteknologian kehittyminen, uudet energiamuodot ja kestävä kehitys, mineraali- ja kaivostoimintaa unohtamatta. Valiokuntakäsittelyssä selontekoon on syytä lisätä ennakointiosaamisen merkitystä korostavaa näkökulmaa. Ennakointiosaamisella tarkoitetaan visioiden, uusien mahdollisuuksien ja uuden tiedon luontia. Innovaatiopolitiikan onnistuminen kansallisesti, alueellisesti ja yritystasolla edellyttää tulevaisuudessa suomalaisen ennakointiosaamisen vahvistamista.

Vahva yrittäjyyskulttuuri on tuloksekkaan innovaatiopolitiikan perusta. Se kannustaa ihmisiä rohkeisiin kokeiluihin ja henkiseen, sosiaaliseen sekä taloudelliseen riskinottoon. Se ymmärtää innostuksen, onnistumisen ja epäonnistumisen. Se yhdistää yrittäjyyden ja luovuuden henkisinä ominaisuuksina. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että yrittäjyydelle oppiaineena on raivattava eri kouluasteilla, myös korkeakouluissa nykyistä parempi tila. Siihen tarvitaan myös metodisia innovaatioita. Yrittäjyydessä on kysymys arvoista ja asenteista, ja niiden opettamiseen nykyiset koulutuksen metodit eivät useinkaan yllä.

Menestyvä innovaatiotoiminta vaatii myös sosiaalista pääomaa, sillä sosiaalisen pääoman verkostoissa tieto liikkuu ja risteytyy synnyttäen uusia innovaatioita. Uudessa tilanteessa sosiaalista pääomaa tarvitaan kaikilta osapuolilta, niin yrityksiltä ja tutkimus- ja koulutussektorilta kuin myös laajasti ottaen julkiselta sektorilta. Kansainvälisyyden ja vuorovaikutustaitojen on oltava opetuksen ytimessä.

Innovaatiotoiminnan roolia on tietoisesti vahvistettava julkisella sektorilla. Byrokratian karsiminen on tehtävä nykyistä tietoisemmin ja lisättävä kannustavuutta. On tärkeää, että julkinen sektori verkostoituu yritysten kanssa, kuten myös yritykset keskenään. Julkisen sektorin ennakoivilla päätöksillä voidaan luoda merkittävää kilpailuetua eri toimialoilla usein ilman lisäkustannuksia, kuten aikanaan tehty päätös, johon myös ministeri viittasi, nmt-puhelinverkon luomisesta osoittaa. Julkisella sektorilla on vahvistettava myös hankintaosaamista. Se ruokkii innovaatioita, jotka tuovat merkittäviä säästöjä julkiseen talouteen.

Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategian jalkauttamisessa osaaminen ja innovaatiotoiminta olisi syytä integroida toisiinsa selvästi nykyistä paremmin. Se edellyttää aitoa yhteistyötä työvoima- ja elinkeinoministeriön ja opetusministeriön kesken. Arvoketjujen innovaatioprosessit ovat oppimisprosesseja, joissa tarvitaan näiden sektorien välistä tiivistä yhteistyötä.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee ajatusta uudistaa valtionhallinnon konserniohjaus systeemisten uudistusten edelläkävijäksi. Lisäksi on syytä asettaa tutkimus- ja innovaationeuvosto seuraamaan ja arvioimaan innovaatiopolitiikan onnistumista.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä uudistunut innovaatiostrategia varmistaa kattavasti toimivan, kansainvälisesti verkostoituneen ja juurevan innovaatioekosysteemin kehittymisen. Sen ytimessä ovat osaavat ja innostuneet ihmiset sekä heidän luova pääomansa.

Jukka Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen panostava strategia on ollut menestystarina. Ikävä kyllä sitä ei voi tällä hetkellä havaita edustajien kiinnostuksesta tähän keskusteluun. Tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen sekä suomalaisen hyvinvointivaltion kehittäminen vaativat huippuluokan innovaatioympäristön. Jo hallitusohjelmaan kirjattiin, että yrittäjyydelle ja innovaatiotoiminnalle pyritään tarjoamaan Suomessa maailman paras toimintaympäristö. Tämä on kokoomuksen mielestä täysin oikea tavoite. Vain siten pystytään turvaamaan tuottavuus, työllisyys ja kestävä kasvu, jotka edistävät kansalaisten ja ympäristön hyvinvointia.

Kansallisen innovaatiostrategian uudistaminen on oikein ajoitettu. Muuttuvassa toimintaympäristössä on reagoitava nopeasti, jotta maamme kilpailukyky säilyy. Suurimpia muutostekijöitä ovat tietoyhteiskuntakehitys, globaali kilpailu, uudet teknologiat, palveluteollisuus, väestön ikääntyminen sekä kestävä kehitys.

Suomi on menestynyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa, joissa maita laitetaan järjestykseen koulutuksen, tutkimuksen, yritysten toimintaympäristön laadun ja kilpailukyvyn osalta. Valtioneuvoston innovaatiopoliittisessa selonteossa tämän menestyksen arvioidaan tulleen laadukkaan koulutusjärjestelmän, tutkimus- ja kehitystoimintaan panostettujen varojen sekä hyvin toimivien ja verkostoituneiden instituutioiden ansiosta.

Silti vaaran merkit ovat näkyvissä. Viime vuosina Suomen sijoitus vertailuissa on ollut laskusuunnassa. Suomeen ei ole suuntautunut samassa suhteessa ulkomaalaisia investointeja, eivätkä suomalaiset yritykset, varsinkaan pk-sektorin yritykset, ole riittävästi pyrkimässä kansainvälisille markkinoille. Palvelualojen tuottavuuden kasvussa on myös parannettavaa.

Tämä käsittelyssä oleva innovaatiopoliittinen selonteko vastaa omalta osaltaan muutoksen haasteisiin sekä linjaa toimia ja periaatteita, joiden avulla Suomi säilyttää korkean osaamisen tason ja parantaa innovaatioiden hyödyntämistä ja laaja-alaistamista. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota erityisesti koulutus-, tutkimus- ja teknologiapolitiikkaan ja korostetaan liiketoiminta-, muotoilu- ja organisaatioinnovaatioiden merkitystä perinteisempien teknologiainnovaatioiden rinnalla. Myös työelämän jäsentäminen ja kehittäminen sekä tietoyhteiskunta vaativat tulevaisuudessa jokapäiväisiä toimintoja helpottavia ja tuottavuutta kasvattavia innovaatioita.

Arvoisa puhemies! Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua eli kolmea asiaa: osaamislähtöisyyttä, kilpailuetua ja hyödyntämistä. Suomen menestystarina ovat olleet osaamislähtöiset innovaatiot, mutta niiden patentointi, markkinoille saaminen ja tuotto eli hyödyntäminen on ollut haastavampaa. Innovaatioiden parempi hyödyntäminen edellyttää asiakas- ja kysyntälähtöistä innovaatiotoimintaa. On varmistettava se, että innovaatiotoiminta laajentuu kansalaisten, yritysten ja julkisen sektorin hyödynnettäväksi. Vain siten suomalaiset yritykset saavat tuotteitaan maailmanmarkkinoille ja vain siten pystytään merkittävästi parantamaan tuottavuutta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Suomen innovaatioketjun tukipilareina ja alkulähteinä ovat tiede, tutkimus ja teknologia sekä näihin liittyvä osaaminen innovaatioketjun kaikissa osissa. Merkitystä on varmaan silläkin, että Suomessa on maailman suurin teekkaritiheys.

Monet kansainvälisesti menestyneet yliopistot ovat siirtyneet alakohtaisesta asioiden käsittelytavasta ilmiöpohjaiseen lähestymistapaan ja tarkastelevat kysymyksiä enenevästi poikkitieteellisesti. Se on oikea suunta myös Suomelle. Ei pidä ajatella pelkästään tekniikkaa, taloutta, taidetta, yhteiskunta- tai lääketiedettä vaan sitä, kuinka esimerkiksi ilmastonmuutokseen, energiakysymyksiin, työelämän tai ikääntymisen haasteisiin vastataan ilmiöpohjaisesti ja poikkitieteellisesti.

Sinivihreä hallitus on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään suomalaista koulutusjärjestelmää. Esimerkiksi yliopistoille annetaan mahdollisuus kehittää ja parantaa opetustaan ja perustutkimustaan niiden taloudellista ja hallinnollista itsenäisyyttä laajentamalla. Yliopistoja kannustetaan keskittymään kärkialoihinsa, jolloin myös maailmanluokan tuloksia on lupa odottaa.

Muun muassa Aalto-yliopiston perustamisella haetaan laadukkaampaa tutkimusta ja perusopetusta, poikkitieteellisyyttä, synergiaetuja ja innovaatioiden parempaa kaupallistamista ja hyödyntämistä, jolloin myös osaamisen hyödyt ja kassavirta auttavat Suomen kansantaloutta. Tässä yhteydessä on toki muistettava, että alueellisia innovaatiokeskittymiä pitää olla muuallakin maassa kuin Pääkaupunkiseudulla.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että Suomessa on sekä oikeanlaista osaamista että osaajia. Osaajien luomisessa ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut ovat avainasemassa yliopistojen lisäksi. Myös ammatillisten oppilaitosten kylkeen tarvitaan innopoleja, jotka edistävät innovaatioita ja yrittäjyyttä ammatillisessa koulutuksessa.

Työelämään liittyen on varmistettava, että Suomi menestyy kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaamisintensiivisistä työpaikoista ja sekä suomalaisesta että ulkomaisesta työvoimasta. Tässä verotuksella ja yleisellä ilmapiirillä on suuri merkitys. Selonteossa linjataankin tavoitteeksi henkilöverotuksen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen, mikä on kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä erittäin hyvä tavoite.

Kilpailuetu ja sen säilyttäminen vaativat, että Suomi osaa ja pystyy keskittymään omille vahvuusaloilleen. Pieni maa ei voi hajauttaa resursseja kaikkeen, vaan meidän on määrätietoisesti haettava edelläkävijyyttä valituilla aloilla. Se tarkoittaa koulutuksen, tutkimuslaitosten ja yritysten voimien kokoamista ja parempaa profiloitumista sekä kotimaista ja kansainvälistä verkottumista. Myös korkeaan osaamiseen perustuvaa kasvuyrittäjyyttä on edistettävä voimakkaasti. On selvää, ettemme voi olla kaikessa parhaita, eikä nykyajan työnjakoon ja erikoistumiseen perustuvilla markkinoilla sellaista kannata yrittääkään. On uskallettava luoda huippuja ja keskityttävä omiin vahvuusalueisiin. Tämä ajatusmalli on hieman vieras suomalaiselle yhteiskunnalle, jossa on perinteisesti pyritty tasaiseen tulokseen niin eri alojen kuin koulutusjärjestelmänkin suhteen.

Samanaikaisesti kun huippujen syntymistä tuetaan, on kuitenkin itsestäänselvää, että pienen kansakunnan on toimittava siten, että kaikki pysyvät mukana kehityksessä. Suomen valtava voimavara on yleisesti korkea koulutustaso, eikä yhtään potentiaalia saa haaskata esimerkiksi syrjäytymiskehityksen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Suomen väestön ikärakenteen muutos on nopeinta Euroopassa. Työvoima supistuu ja huollettavien määrä kasvaa. Samalla talouskasvu hidastuu. Jatkossa tuottavuuden parantaminen on siis entistä tärkeämpää. Työvoiman määrän vähentyessä vuoden 2010 jälkeen emme enää voi edistää talouskasvua työvoiman tai tehtyjen työtuntien lisäämisellä vaan kasvu on tuottavuuden kehittymisen varassa.

On hyvä, että selonteossa on tunnistettu tuottavuuden parantamisen tärkeys. Palvelujen vaihtoehtoiset järjestämistavat ja innovaatioiden hyödyntäminen ovat perusedellytys sille, että nykyisen kaltainen hyvinvointi voidaan säilyttää väestön vanhetessa. Suomi on myös palvelutuotannon rakennemuutoksen edessä. Valtion ja erityisesti kuntien kannattaa panostaa innovatiiviseen omistajaohjaukseen, jolla palveluprosesseja tehostetaan.

Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että 4:ää prosenttia bruttokansantuotteesta vastaavat varat sijoitetaan tutkimukseen ja kehitykseen. Tästä yli kaksi kolmasosaa pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta. Tällä hetkellä panokset ovat reilut 3 prosenttia, joten parantamisen varaa on vielä erityisesti perustutkimuksessa. Koko EU:n tasolla Suomi on onneksi pärjännyt hyvin ja on ilahduttavasti ollut t&k-rahoituksen nettosaaja EU:n tutkimusohjelmissa. EU:n taso ei kuitenkaan meille riitä, vaan on pyrittävä parhaimpaansa koko maailman tasolla.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee valtioneuvoston innovaatiopoliittista strategiaa ja haluaa korostaa, että tuottavuutta, innovaatioita ja kasvuyrittäjyyttä on edistettävä suunnitelmallisesti siten, että ne takaavat meille tulevaisuudessa lisää hyvinvointia. Kuten niin monesti aikaisemminkin, kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa sellaisia toimia, joilla vahvistetaan suomalaista osaamista sekä työteon ja eteenpäin pyrkimisen kannustavuuden parantamista. Innovaatiot ja osaaminen lähtevät ihmisistä. Heidän motivoimisensa ja osaamisensa tukeminen on parasta innovaatiopolitiikkaa.

Päivi Lipponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä me haluamme? Millainen Suomi on nyt? Millainen Suomi on tulevaisuudessa? Nykyisessä vakavassa taloustilanteessa meillä suomalaisilla on oltava näköala siitä, mihin maamme on menossa, jotta saamme uskoa tulevaisuuteen. Hallituksen lupaukset kapea-alaisista veronalennuksista eivät riitä samaan aikaan, kun maailma syöksyy lamaan. Kasvupolitiikkamme perusta Suomessa on ollut panostaminen koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Koulutusta ja siihen sisältyvää yleissivistyksen merkitystä ei ole riittävästi korostettu selonteossa. Osaavat, avoimet, suvaitsevaiset ihmiset ovat kaiken luovuuden perusta.

Sosialidemokraattien mielestä yliopistojen rooli ja tieteen merkitys on pahasti ohitettu selonteossa. Ei käyttäjälähtöisyydellä voi ohittaa pitkäjänteisen, vapaan tieteen merkitystä kaiken ymmärtämisen ja todellisten läpimurtojen lähteenä. Tiedepolitiikassa tiedon vapaus ja autonomia takaavat parhaiten sivistyksen ja kulttuuriarvojen toteutumisen.

Yliopistot perustutkimuksen tuottajina ovat tärkeitä. Useat merkittävät innovaatiot ovat tapahtuneet yliopistojen suojissa. Yhdenlaista innovaatioympäristöä luodaan Aalto-korkeakoulussa. Hallitus rahoittaa sen toimintaa maan muiden yliopistojen kustannuksella. Näin ei voi jatkua. Sosialidemokraattien mielestä tulevaisuudessa on turvattava alueellisesti tasa-arvoinen, julkinen korkeakoululaitos koko maassa. Yliopistolain uudistaminen ei saa vähentää yliopistojen sisäistä autonomiaa. Suomalaisten tulisi edistää kansainvälistä verkottumista. Vaikka esimerkiksi Suomen Akatemian kautta saa erityisrahoitusta kansainvälisten huippuosaajien kutsumiseen, niin se ei riitä. Reilusti lisääntynyttä kansainvälisyyttä tulee edistää ja rahoittaa laajemmin. Ulkomaisia tutkijoita täytyy saada lisää Suomeen ja suomalaisia tutkijoita maailmalle.

Selonteon vaatimus uuden tutkijalähtöisen yritystoiminnan riskirahoituksen järjestämisestä on hyvä. Se on meillä pullonkaula. Koko kansan tasa-arvoinen kouluttaminen on luonut meille sivistyspääomaa, jonka varaan yhteiskuntamme on voitu rakentaa. Reilut sata vuotta sitten myimme halkoja Pietarin torilla. Nyt tuotamme 100 miljoonalle kuluttajalle metsäteollisuuden tuotteita. Sata vuotta sitten Suomi oli vielä Euroopan köyhiä maita. Sadassa vuodessa kansantuotteemme on kasvanut 14-kertaiseksi tuottavuuden nousun ansiosta.

Arvoisa puhemies! Suomen universaali sosiaaliturva on huikea innovaatio. Ihmisen sosiaaliturva ei riipu hyväntekeväisyysjärjestön harkinnasta tai yrityksen toiminnasta paikkakunnalla. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa julkinen valta vastaa ydinasioista: koulu, päivähoito, terveydenhoito, eläkkeet. Julkisella sektorilla tehdyistä innovaatioista on tehtävä vientiartikkeleita. Tämä osaaminen on tuotteistettava ja myytävä maailmalle.

Yhtä tärkeää meistä sosialidemokraateista on hallinnonalojen ja niiden budjettien hyödyntäminen poikkihallinnollisesti. On voitava tarkastella kokonaisuutena nuorten koulutusta, väestön terveydenhuoltoa ja maahanmuuttajaväestön kotouttamista. Ei niin, että yhdestä taskusta otetaan ja toiseen laitetaan. Palvelualalla on hyvin hiljaista, vaikka esimerkiksi terveyssektorilla olisi huimat mahdollisuudet tietointensiivisten innovaatioiden alueella. Tämä toisi myös uusia mahdollisuuksia julkiselle puolelle. Tieto- ja viestintätekniikka luovat edelleen uusia mahdollisuuksia menestyvien liiketoimintakonseptien luomiseen ja verkostojen rakentumiseen. Uutta innovatiivista ajattelua tarvitaan myös yhteiskunnan pelisääntöjen ja julkisen sektorin kehittämisessä. Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä hyvää selonteossa on osaamisen sekä luovien yksilöiden ja luovien yhteisöjen korostaminen. Samoin hyvää on käyttäjälähtöiset innovaatiot ja kysynnän luominen uusille ratkaisuille. Mielestämme strategia on kuitenkin kovin talousvetoinen. Innovaatiopolitiikkaa pitää yhdistää tiedepolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan. Esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmien ratkaiseminen huutaa sosiaalisia innovaatioita.

Suomessa on perinteisesti panostettu t&k-toimintaan. Me olemme kärkijoukossa tässä suhteessa bruttokansantuoteosuudella mitattuna. Tulevaisuudessa on Suomessakin kovien panostusten lisäksi panostettava entistä enemmän softan ja verkostojen kehitykseen. Myös suhteellisen helpolla teknologialla on luotu hyvin asiakaslähtöisiä innovaatioita, kuten esimerkiksi Facebook ja Google.

Arvoisa puhemies! Innovaatiopolitiikassa on lähes täysin ohitettu kulttuurin ja sivistyksen keskeinen rooli kaikessa luovassa toiminnassa. Kaikkien ihmisten osaaminen on arvokasta, sillä innovaatiot voivat löytyä yllättävistä, arkisista yhteyksistä. Esimerkiksi kuivauskaappi on syntynyt nimenomaan helpottamaan arkea, eli se on ollut käyttäjälähtöisiä keksintöjä. Innovaatioita on turha mystifioida tai pitää vain korkean teknologian löytöinä. Luovuus perustuu riskinottoon, kykyyn ja rohkeuteen tehdä asioita eri tavalla. Luovuus on elintärkeä osa taiteen ja tieteen tekoa sekä yrittäjyyttä. Luovuus tuottaa idean, mutta uuden idean toteuttaminen edellyttää yhteistyötä, tietoja ja taitoja.

Pisa-tulokset kertovat reseptin tuottaa tiedollista osaamista. Sen lisäksi koulun on kasvatettava nuorista luovia, kyseenalaistavia osaajia, jota haluavat tehdä yhteistyötä, nuoria, jotka haluavat pistää itsensä peliin, osaavat jakaa riskejä ja epäonnistumisen jälkeen osaavat aloittaa uudelleen. Tietoyhteiskunnalle ominainen työ edellyttää työntekijältä luovuutta ja omaan harkintaan perustuvaa näkemystä. Luovuus vaatii aikaa, mutta nykyinen työelämä on yhä kiireisempää. Luovuutta ei synny olosuhteissa, joissa ei ole aikaa ajatella ja joissa tuloksia odotetaan herkeämättä.

Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuutensa ja harjoittaa sitä. Luovuus ja taide auttavat ymmärtämään, että on useampia tapoja toteuttaa asioita. Luovan ajattelun syntymistä on edistettävä. Taideopetusta on kasvatettava ja annettava lisää tunteja taideaineiden opetukselle.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten innovaatioiden ytimenä ovat olleet suuret globaalit toimijat, kuten Nokia, metsäklusteri tai koneenrakennus, jotka ovat ensin kehittäneet uutta teknologiaa ja sitten kaupallistaneet sen. Innovaatioajattelu on kuitenkin muuttumassa. Myös innovaatioympäristön "muutoksen ajurit" — globalisaatio, kestävä kehitys, uudet teknologiat ja väestön ikääntyminen — pitävät meidät jatkuvassa muutostilassa ja haastavat meidät mukaan uudistumiseen.

Selonteon mukaan innovaatio tähtää uuteen, korkeampaan ja jalostusarvoa tuottavaan toimintaan. Tällöin heikosti tuottava toiminta joko siirtyy edullisempaan toimintaympäristöön tai se kuolee pois kannattamattomana. Tutkimus- ja kehitystoiminta ja tuotantotoiminta ovat sidoksissa toisiinsa. Jos tuotanto siirtyy pois Suomesta, tutkimus ja kehitystoiminta seuraavat perässä. Meidän on varmistettava se, että perustuotanto alalla kuin alalla pysyy Suomessa. Rakennemuutoksen ongelmana on, että rakenteen muutos voi kestää jopa 20—30 vuotta.

Meidän on saatava esimerkiksi metsäteollisuutemme säilymään tämä aika Suomessa. Teollisuus tarvitsee nyt selkeän viestin ja hallituksen on se ilmoitettava, että teollisuuden energiansaanti turvataan. Muuten investoinnit Suomessa tyrehtyvät. Metsäteollisuutemme käy läpi historiallisen suurta murrosta. Se on ottanut ja sen tulee ottaa selkeästi suunta tulevaisuuteen. Se on täysin mahdollista omalta raaka-ainepohjalta. Innovaatiopolitiikkaa tarvitaan siihen, että saamme siirrettyä metsäteollisuutemme tuottamaan bioenergiaa ja biomateriaalia.

Metsäteollisuudessakin löytyy innovatiivisuutta. Viemme maailmalle paperin ja tietotekniikan yhteistuotetta: älypaperia, älytarroja ja puusta biotuotteita. Älytarran innovatiivinen käyttö Hollolan pukutehtaalla on saanut tekstiilitalot Aasiassa ja Amerikassa kiinnostumaan niistä.

Nyt Suomen tuottavuusvaikutukset tulevat ict:n tuotannosta, mutta ei sen käytöstä. Tässä on Suomen mahdollisuus. Tarvitsemme panostusta entistä aktiivisempaan käyttöön. Jotta päästään jatkuvaan tuottavuuden lisäykseen, tarvitaan voimakasta panostusta organisatorisiin, sosiaalisiin ja prosessuaalisiin innovaatioihin. Innovaatiopolitiikalla halutaan vastata globalisaation murrokseen. Sosialidemokraatit haluavat turvata ihmisarvoisen elämän murroksen keskellä.

Olemme suuren haasteen edessä. Jotta innovaatiopolitiikkamme onnistuu, meidän on havaittava jatkuva muutos ja sitä kautta jatkuva uudistumisen tarve. Meidän on opittava ottamaan riskejä. Me sallimme formula-autourheilijoillemme riskinoton, epäonnistumisen ja voittamisen. Tätä samaa riskinottoa tarvitaan innovaatioiden syntymiseen. Suomeen tarvitaankin yrittäjyyteen kannustavaa politiikkaa. Kilpailukyky uudessa taloudessa on yritysten kilpailukykyä, mikä edellyttää uusien innovatiivisten yritysten syntyä.

Siirtyminen uuteen talouteen tapahtuu, tahdoimme sitä tai emme. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on esittää, kuinka turvaamme kansalaisten hyvinvoinnin, solidaarisen vastuun ja talouskasvun näinä murroksen aikoina. Innovaatiopolitiikan onnistuminen edellyttää kaikkien kansalaisten luovuuden käyttöä ja kansalaisten tunnetta osallisuudesta. Tällöin muutos on mahdollisuus parempaan.

Jyrki Yrttiaho /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus lähtee siitä, että Suomen innovaatiotoiminnan kehittäminen edellyttää uutta laaja-alaista, julkisin toimenpitein tuettua innovaatiopolitiikkaa.

Tässä ajattelussa tunnustetaan aivan oikein se, että markkinoiden oma, sääntelemätön toiminta ja yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät riitä varmistamaan suomalaisten tulevaisuutta. Tarvitaan valtion vahvaa osallistumista, ohjausta ja myös julkisen rahoituksen tutkimus- ja tuotekehityspanosten vaikutusten kriittistä arviointia.

Selonteko alkaa innovaation määrittelyllä. Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä, osaamislähtöistä kilpailuetua. Sitä syntyy muun muassa tieteellisestä tutkimuksesta, teknologiasta, liiketoimintamalleista, palveluratkaisuista, muotoilusta, brändeistä tai tavoista organisoida työtä ja tuotantoa. Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten yhdistelmänä.

Selonteko tarkastelee innovaatiotoimintaa sangen yksiulotteisesti, vain hyödynnettynä kilpailuetuna. Kuitenkin innovaatiotoiminta ja -politiikka tapahtuu keskellä taloudellisten ja poliittisten intressien, etujen taistelukenttää. Lähes jokainen innovaatio merkitsee toteutuessaan myös talouden ja yhteiskunnan jonkin asteista rakennemuutosta. Rakennemuutoksessa syntyy aina jotakin uutta, mutta myös häviää. Toisille se merkitsee uutta lisääntyvää hyvää, kasvavia voittoja, uusia markkinoita, toisille työpaikkojen menetyksiä, sopeutumista, toimeentulovaikeuksia, vastuuta innovaation ja rakennemuutoksen kielteisistä seurauksista.

Meillä on parhaillaan käsillä maailmanlaajuinen finanssikriisi. Sen juuret ovat finanssialan innovaatioissa, monien uusien finanssituotteiden markkinoille tulossa. Muun muassa uuden tyyppisten asuntoluottojen ansiosta USA:ssa on 10 miljoonaa toivottomasti velkaantunutta kotitaloutta. Joka viikko häädön kodistaan saa 10 000 perhettä. Heitä ei auteta, mutta sen sijaan valtioiden yhteisvoimin pelastetaan kyseenalaisilla "innovaatiotuotteilla" keinotelleet suursijoittajat.

Kunpa ohjauksen ja sääntelyn tarve olisi ymmärretty myös silloin, kun pankit ja sijoittajat toivat markkinoille omat rahoitusinstrumentti-innovaationsa sillä seurauksella, että maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat uhkaavat romahtaa ja suistaa tuhoon yritykset ja kotitaloudet. Niinpä niin, meilläkin valvontaa tehostettiin vasta pankkikriisin jälkeen, vasta sitten kun monisatatuhantinen joukko työteliäitä ihmisiä tuomittiin vuosiksi työttömyyteen. Suomi suojeli pankkeja, vaikka niiden toiminta oli tuomittavaa, mutta ei suojellut kansalaisiaan, vaan pani heidät kaiken maksajiksi.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tunnistanut innovaatioympäristön muutoksen ajureiksi maailmanlaajuistumisen, kestävän kehityksen, uudet teknologiat ja väestön ikääntymisen.

Sen sijaan mistään kohtaa selontekoa en löydä yhteiskunnan koheesion tai kiinteyden käsittelyä. Väestön ikääntyminen on kyllä tuossa muutosajurien luettelossa, mutta missä on koulunsa keskeyttävä nuori tai työpaikkansa menettävä ihminen? Missä ovat ne puoli miljoonaa suomalaista, jotka sairauksien, työkyvyttömyyden tai ennenaikaisen kuoleman takia ovat tilastoissa menetettyjä henkilötyövuosia? Työterveyslaitoksen erinomainen seurantatutkimus julkiselta sektorilta kertoo karulla tavalla henkilöstövähennysten terveysvaikutuksista: työpaikkansa menettäneiden sydänkuoleman riski on kaksinkertainen, sairastumisriski niin ikään, työkyvyttömyys, psyykenlääkkeiden käyttö jne.

Kiireesti tulisi käynnistää vastaava tutkimushanke myös yksityisen sektorin saneerauspäätöksien, tehtaiden alasajojen inhimillisistä seurauksista, eikä vain tutkimushanke. Tarvitaan toimintamalli, joka tukee työpaikkansa menettävien työyhteisökontaktien säilymistä ja vertaistuki- ja itseapuverkostojen syntymistä. Ne ovat välttämättömiä työpaikkansa menettäneiden jaksamisen, uudelleen kouluttautumisen ja työllistymisen kannalta. Voin kertoa tällaisesta toiminnasta myönteisen esimerkin. Wärtsilän lakkauttaman Turun tehtaan irtisanotut ovat jo yli kolmen vuoden ajan pitäneet viikoittain yhteyttä oman tukiverkostonsa puitteissa, etsineet työtä, hankkineet koulutusta, pitäneet toisistaan huolta ja ajaneet yhteisiä etujaan.

Kaiken tämän ohella Suomessa tarvitaan tietenkin irtisanovien yritysten vastuunottoa, tuntuvaa taloudellista tukea työntekijöille erorahan ja tukipakettien muodossa. Suomi tarvitsee ihmisen mittaisia innovaatioita, ei vain kaupallisesti ja taloudellisesti mitattavaa kilpailuetua. Tietenkin on täyttä asiaa selonteon toteamus työelämän laadusta kriittisenä menestystekijänä, mutta tästäkin puuttuvat toteuttajat ja toteutustapa.

Innovaatiopolitiikan tavoitteeksi mainitaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen, mutta todellisuudessa selonteko nojaa kliseisiin käsityksiin julkisen sektorin tehottomuudesta. Kirjaukset ovat uusliberalistisia. Pysyvä muutos julkisella sektorilla halutaan tehdä ylhäältä päin konserniohjauksen keinoin. Epäilemättä tulosohjauksen myötä kuvaan astuvat tilaaja—tuottaja-roolileikki, kilpailuttaminen, ulkoistaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen.

On varmasti perää siinä ajatuksessa, että kansantalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen edellyttävät innovaatiopolitiikan tehostamista ja laaja-alaistamista. Selonteko pitäytyy kuitenkin strategisen huippuosaamisen keskittymän omaksumassa, suuryritysten muodostamien klustereiden tukemisessa.

Metsäklusterin toiminnasta tiedämme, että sen päähuoli ei ole suomalaisen puun käytön lisääminen, vaikka tavoitteeksi se tietenkin on kirjattu. Metsäklusteria tuetaan massiivisesti, mutta sitä ei kiinnosta, missä uudet tuotteet valmistetaan, mitä sijoittuu Suomeen. Aivan sama koskee kaikkia keskeisiä klustereita. Niitä ohjaavat suuryritysten edut, eivät kansalliset ja alueelliset tarpeet. Sen takia valtion myöntämiin tutkimus- ja tuotekehitystukiin on asetettava myös selkeitä, nykyistä tiukempia ehtoja.

Mutta missä ovat pienet toimijat, missä ovat lainoitukset ja takaukset keskisuurille ja pienille yrityksille? Vakavaraisuussäädökset ovat muutenkin käytännössä pk-yrityksillä ja tavallisilla luoton hakijoilla suuria yrityksiä tiukemmat. On vakavasti otettava vaara, että innovaatiopolitiikalle käy samoin kuin ylimainostetulle tietoyhteiskuntapolitiikalle. Valtio näkee vain muutaman suuren yrityksen ja laiminlyö tuhannet ja kymmenettuhannet pk-yritykset ja yksityiset toimijat.

Valmisteilla oleva yliopistolaki näyttää kytkevän yliopistot kansallisen innovaatiostrategian ja vastaavien politiikkaohjelmien kautta eräänlaisiksi tiedepalveluiden "tuottajiksi". Ne vastaisivat kulloiseenkin poliittisesti määräytyvään "kysyntään". Yritysten ja kilpailun tarpeet välittyvät valtiollisen tulosohjauksen ja yritysrahan kautta yliopistoihin ja niiden tutkimussuuntiin. Tulosohjausta tehostetaan hallinnonuudistuksella, joka toteutuessaan mahdollistaa ulkopuolisten tahojen määräysvallan yliopistoissa.

Me vasemmistoliitossa korostamme yliopiston perustehtävää sivistysyliopistona, ei bisnesyliopistona, uuden tiedon tuottajina ja etsijöinä, opetuksen sisällön tieteellisen pohjan varmistajina sekä opettajien tieteellisen pätevyyden ja tutkijakoulutuksen tuottajina. Akateemisen opetuksen tehtävä on tiedepohjaisen kriittisen ajattelun kehittäminen, akateemisen sivistyksen kasvattaminen ja akateemiseen ammattiin valmistaminen.

Yliopiston toiminta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee ymmärtää laaja-alaisesti ja koko yhteiskuntaa koskevana. Selonteko ei tue yliopistojen itsenäisyyttä, vaan alisteisuutta, mutta se kai on innovaatiopolitiikan uudistamisen tarkoituskin.

Lopuksi valtioneuvoston kehittämislinjauksiin muutama huomautus.

Osaamisperustan vahvistamisen kohdalla sanotaan kehitettävän koulutusjärjestelmää, mutta selonteko ei mainitse mitään resursseista. Niitä ei arvioida. Niitä ei siis luvata lisätä tai kohdentaa uudella tavalla.

Ja vielä: Mitä tuloksia saadaan sillä, että tavoitellaan valtionhallinnon konserniohjauksen uudistamista systeemisten uudistusten edelläkävijäksi maailmassa? Uudet systeemiset innovaatiot näyttävät sekoittavan monin osin valtionhallintoa jo nyt. Työvoimapalveluja hämmentää yhtä aikaa työ- ja elinkeinokeskus- ja toimistouudistus, aluehallintouudistus ja valtion tuottavuusohjelma. Mikä on hallinnon palvelukyky nyt, kun työttömyys on kääntynyt nousuun?

Arvoisa herra puhemies! Innovaatiot ovat talouden ja koko yhteiskunnan kehitykselle tärkeitä, mutta tästä selonteosta puuttuvat sosiaaliset innovaatiot. Tässä mielessä se on yksisuuntainen ja sosiaalisesti sokea. Yhteiskuntaa tarvitaan vain tukemaan osaamislähtöistä kilpailuetua. Se on uusliberalismin uskontunnustus.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että innovaatiopolitiikkaa tarkastellaan, sillä innovaatioiden hyödyntäminen on kansantaloudelle elintärkeää. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle on hyviä perusteluja, miksi innovaatiojärjestelmää tarvitaan. Ilmiöt ja muutoksen tarpeet on todettu, mutta konkreettisia esityksiä ei juuri ole, vaan selonteossa osoitetaan jatkotyön suuntaviivat.

Innovaatioympäristön muutoksen ajureina ovat globalisaatio, kestävä kehitys, uudet teknologiat ja väestön ikääntyminen. Globaalissa maailmassa teollinen valmistus, tieto ja osaaminen sijoittuvat sinne, missä niiden toimintaympäristö on edullisin. Me emme pysty kilpailemaan massatuotannosta halpatuotantomaiden kanssa. Sen sijaan meidän on jatkuvasti kehitettävä uutta, löydettävä uusia "nokioita".

Vahvoja osaamisaloja meillä ovat muun muassa biotekniikka ja ilmastonmuutoksen torjunta. Saisimme maaseudun ja metsäteollisuuden jaloilleen uusilla innovaatioilla ja hajautetulla energiantuotannolla. Esimerkiksi teollisuuden, maaseudun ja yhdyskuntien jätteistä on mahdollista valmistaa uuden sukupolven biopolttoaineita. Myös biokaasulaitokset, tuulivoimalat ja aaltovoima sekä aurinkoenergiakin kehittyvät jatkuvasti. Sähkön varastointitekniikat, kuten erilaiset akkujärjestelmät, kehittyvät. Näillä markkinoilla Suomella on kaikki edellytykset olla vahva edelläkävijä. Into, innostus ja oivallus ovat ne valtit, joilla pieni maa menestyy.

Globalisaatio on periaatteessa hyvä asia. Se on nostanut monta kehittyvää maata hyvinvoivaksi. Toisaalta pelkästään markkinavoimien ehdoille ei pidä heittäytyä. Meidän on vaadittava globaaleilta markkinoilta reiluutta ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Kestävän kehityksen suunta on tulevaisuuden kannalta elinehto. Sternin mukaan ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinavirhe, jonka korjaaminen synnyttää sekä voittajia että häviäjiä. Se on tulevaisuuden suuri tarina. Rajoitetaan saastuttamista, ja fossiiliset polttoaineet korvautuvat toisiin. Vaikka uudet teknologiat kehittyvät jatkuvasti, on hyvä muistaa, että tekniikka on vain väline. Hienoistakaan tekniikoista ei ole hyötyä, jos niitä ei oteta käyttöön.

Keksintöjen kaupallistaminen, osaamisen markkinointi ja kasvuyrittäjyys ovat avainasemassa. Selonteossa mainitaan erityisesti tieto-, viestintä-, bio- ja nanoteknologiat. Tähän listaan on hyvä lisätä myös perustutkimus. Perustutkimuksen kautta todetut luonnonilmiöt ja niiden matemaattinen lainalaisuus on kaikkien merkittävien keksintöjen perusta. Perustutkimuksen hedelmät ovat toisinaan poimittavissa vasta vuosikymmenten päästä.

Julkisen sektorin palvelutuotannon uudistaminen ja väestön ikääntyminen ovat innovaatiopolitiikan suurimpia haasteita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa haasteina ovat asiakaslähtöiset yritysten ja julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö ja toimintamallit ja prosessit sekä näitä tukevat sähköiset palvelut. Tärkeää on asiakkaan osallistuminen ja aktivointi sekä uudentyyppisten verkostomaisten palvelumallien kehittäminen. Esimerkkinä voivat olla sähköiset palvelut, jotka helpottavat vanhusta selviämään kotonaan. Tärkeää on muistaa kuitenkin, ettei sosiaalialalla tuottavuutta voi nostaa samassa mittakaavassa kuin muussa tuotannossa. Kone tai sähköiset yhteydet eivät korvaa ihmistä, ihmisen kosketusta ja kohtaamista, mistä palveluissa on monesti kyse.

Selonteossa esitetään, että luodaan valtion tulosohjaukseen ja kuntien valtionosuusjärjestelmään selkeät kannusteet julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle. Se on hyvä lähtökohta, ja tärkeää on myös viedä Paras-hankkeen uudistukset läpi. Kuntien parhaista innovaatiokäytännöistä olisi syytä kerätä tietopankki, joka pohjautuisi kokemuksiin. Näin parhaat ideat tallentuvat, leviävät ja jalostuvat.

Innovaatiopolitiikan edistämisen keinoina kiinnitetään huomiota koulutus-, tutkimus- ja teknologiapolitiikkaan. Selonteossa esitetään korkeakoulupolitiikan uudistukset osana strategiaa. Tavoitteena tulee olla laadun parantaminen, ei vain karsiminen. Tarvitaan yliopistojen rahoituspohjan uudistamista, mutta julkisella rahoituksella tulee jatkossakin huolehtia niistä humanistisista aloista sekä taiteesta ja perustutkimuksesta, joilla ei ole edellytyksiä saada ulkopuolista rahoitusta.

Erittäin positiivinen uudistus on tutkijanuran neliportainen malli ja se, että tutkijankoulutuksessa otettaisiin huomioon työelämän kannalta keskeiset taidot. Toinen seikka tutkijan työn arvostuksen ja houkuttelevuuden lisäämiseksi on palkkaus. Tutkijoille on saatava aikaa ja resursseja tutkia, ei pieniä pätkiä nälkäpalkalla.

Selonteossa huomioidaan myös ammatillisen koulutuksen rooli innovaatiojärjestelmässä. Työntekijöillä on arvokasta tietoa, ja heitä on syytä kuunnella kehittämisprosessien yhteydessä. Nykyään moni ei tyydy yhteen työuraan, vaan paikkoja ja työtehtäviä vaihdetaan. Tämä on kansakunnan vahvuus, kun osaaminen ja tieto kiertävät. Myös ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus kuuluu innovaatiojärjestelmän kehittämiseen. Kaikki keinot ovat tarpeen kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi, ja työelämän laadun kehittäminen on oleellinen osa hyvinvointia. Suomen yrittäjäaktiivisuutta pitäisi nostaa, tukea pieniä yrityksiä kasvamaan, auttaa keksijöitä kaupallistamaan ja patentoimaan keksintönsä. Julkista rahoitusta riskienhallintaan tulee kehittää ja lisätä.

Tärkeää on myös olla vahvasti mukana EU:n tutkimuksen kehittäjinä sekä pitää hyvät verkostot muihin maihin. Jotta voimme houkutella tänne parhaita osaajia, ei ole järkevää kerätä lukukausimaksuja kolmannen maiden opiskelijoilta. Maahanmuutto työvoimapulan helpottajana on yhä tärkeämpi menestystekijä Suomelle.

Menestyksemme perustuu pitkälti tasa-arvoiseen ja monipuoliseen koulutusjärjestelmään, jota vihreät pitävät jatkossakin erittäin tärkeänä. Vahva osaamisperustamme on saanut tunnettuutta Pisa-testeissä. Me vihreät painotamme lasten ja nuorten tasa-arvoista peruskoulua sekä harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia. Toisen asteen oppilaitoksissa voisi olla enemmän mahdollisuuksia syventyä kieliin, luoviin taideaineisiin tai luonnontieteisiin. Markkinointia ja kaupallisia aineita tulisi opettaa kaikille, sillä osaamisen hyödyntäminen on kaiken perusta.

Tärkeää on, että kouluissa opittaisiin, mistä tieto hankitaan, ja opiskelussa lisättäisiin ryhmien tiimityötä. Tärkeää on ryhmässä jäsenten keskinäinen arvostus. Koulussa pitää päästä eroon kiusaamisesta. Usein juuri herkät, lahjakkaat ja hiukan poikkeavat lapset joutuvat kiusatuiksi. Koulussa viihtymiseen tulee panostaa. Oppiminen on parasta silloin, kun se on kivaa. Laman seurauksena hiipunut kerhotoiminta on palautettava. Myös korkeakouluissa voisi korvata passiivista luennoilla istumista aktiivisilla eri alojen opiskelijoiden välisillä tiimitöillä.

Suomen perinteisiä vahvoja teollisuudenaloja ovat metsäteollisuus, metalliteollisuus ja informaatioteknologia, joihin on syytä edelleen kiinnittää huomiota. Metsäteollisuudessa on käynnissä muutosprosessi, sillä etelässä kasvaa sellupuuta paljon nopeammin kuin Suomessa. Suomen vahvuus tulevaisuudessa on metsäteollisuuden uusissa tuotteissa ja vaihtoehtoisissa metsänhoitomenetelmissä. Erirakenteisella kasvatuksella saadaan hyvää ja vahvaa puuta, joka soveltuu puurakentamiseen ja muihin puutuotteisiin. Tällaisessa metsässä on useita eri puita, erikokoisia lehti- ja havupuita, ja se tuottaa omistajalleen jatkuvan tasaisen tuoton. Tämä on yksi esimerkki pohjoisen metsien vahvuudesta. Toinen on uudet tuotteet, kuten lääkkeet ja biomuovit sekä biopolttoaineet. Nanoteknologiakin tarjoaa uusia lupauksia. Esimerkiksi Ruotsissa on kehitetty nanorakenteinen, erittäin luja ja repeämätön paperi.

Lisäksi tulevaisuudessa matkailun arvo nousee ja puhtaan, villin luonnon säilyttäminen ja suojelu on perusteltua. Ympäristöasioiden hyvään hoitoon liittyvät haasteet ovat globaalisti valtavat. Ympäristöteknologian tarve ja kysyntä kasvaa vauhdilla ja sen mukana tarve niihin liittyviin innovaatioihin. Ympäristötoimiala leikkaa läpi useista muista teollisuuden aloista, joten vahvuus siinä heijastuu monelle alalle. Ict-sektori on toimialana merkittävä ja tarvitsee jatkuvaa innovaatiotoimintaa pysyäkseen toimivana. Suomen putoaminen nopeimmin kehittyvien tietoyhteiskuntien joukosta on hälyttävä kehityssuunta, joka on pysäytettävä.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää selonteon laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa korostavaa linjaa hyvänä ja perusteltuna. Tässä selonteossa on tunnustettu innovatiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mutta sanasta käytäntöön on vielä matkaa. Luovuutta tarvitaan. Innovaatiotoiminta syntyy usein kaupungeissa, joissa on eri historian kerrostumia, joissa on kauniisti vanhentunutta ympäristöä mutta myös modernia ympäristöä, joissa on luontoarvoja, kulttuuria, museoita, taidetta, teatteria, tanssia, musiikkia mutta myös hyvät palvelut asumisen ja ruoan suhteen. Mutta toisaalta innovaatioita voi syntyä myös kaukana kasvukeskuksista sijaitsevissa yhteisöissä, joissa oman elämäntapansa valinneet elävät.

Innovaatioita ei voi rajoittaa. Niitä syntyy myös käytännön työssä ja tuotantolaitoksissa. Ongelma onkin innovaation tuotteistaminen ja markkinointi. Tässä auttaa varsinainen innovaatiopolitiikka. Synnytetään polkuja, yhteyksiä ja kanavia, jotta tuote tai palvelu saadaan kaupaksi. Paras lähtökohta on tuotteella, jolle on todellista tarvetta, tai palvelulla, jolle on todellinen tilaus olemassa. Aikaa ei ole hukattavissa, vaan innovaatioihin on tartuttava heti.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Innovationspolitik är ett relativt abstrakt tema och jag är inte helt säker på om redogörelsen som sådan kan räta ut alla frågetecken, eftersom de konkreta angreppssätten och åtgärderna emellanåt förblir aningen ogripbara.

Redogörelsen berör ändå alla teman som man spontant anser borde finnas med i innovationspolitiken: utvecklingen och forskningen som en bas att stå på, behovet av finansiering och riskfinansiering, behovet av kunnande, kompetens och företagande samt de utmaningar som globaliseringen medför. Att på ett framgångsrikt sätt genomföra de förslag som statsrådet framför i redogörelsen kräver en väl genomtänkt och konkret verkställighetsplan som är förankrad i både budget och rambudget.

Finland behöver en innovationsmiljö i toppklass för att förbättra produktiviteten och konkurrenskraften samt för att utveckla det finländska välfärdssamhället. Därför välkomnar svenska riksdagsgruppen statsrådets redogörelse. Vårt innovationssystem, våra företag och alla andra innovationsaktörer kommer i framtiden att möta en allt hårdare nationell såväl som global konkurrens. De viktigaste drivkrafterna för förändring är enligt statsrådet globalisering, en hållbar utveckling, och nya teknologier och demografiska förändringar.

EU:s ekonomiska och innovationspolitiska framgång är avgörande för Finlands fortsatta välgång, skriver statsrådet i sin redogörelse. Vidare slår statsrådet fast att Finland måste aktivt delta och påverka utvecklingen av och riktningen i EU:s forsknings- och innovationspolitik. Statsrådet anser att vi genom att utnyttja möjligheterna i EU:s innovationspolitik kan stärka vår egen innovationsverksamhet och bidra till att Europa utvecklas till en ledande kompetensbaserad ekonomi. Det stämmer säkert och utöver det vill svenska riksdagsgruppen påminna om det mycket långa samarbetet vi har haft med övriga Norden också inom forskning och utveckling.

Arvoisa puhemies! Maailman talousfoorumit ovat monta kertaa sijoittaneet Suomen ensimmäiseksi luettelossaan maailman kilpailukykyisimmistä maista. Myös muut Pohjoismaat on sijoitettu listalle korkealle. Ottaen huomioon, että Pohjoismaat ovat pieniä, verot ovat korkeat ja julkinen sektori laaja käsittäen monipuolisen hyvinvointijärjestelmän, saattaa vaikuttaa paradoksaaliselta, että ne samalla sijoittuvat maailman kilpailukykyluetteloiden kärkeen.

Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristö on muutama vuosi sitten esittänyt ajatuksen, että tulevaisuudessa kilpailu entistä enemmän liittyy ratkaisuihin, jotka luovat arvoja, joita muiden on vaikea kopioida sekä omien vahvuuksien ja oman osaamisen ymmärtämiseen globaalissa muutoksessa. Kirjoituksessaan sihteeristö käsittelee joitakin perusedellytyksiä, jotka ovat yhteisiä Pohjoismaille maailmantaloudessa, tekevät meistä ainutkertaisia ja tähän asti ovat auttaneet meitä kilpailussa, kuten yhteinen kulttuuriperintömme.

Pohjoismainen yhteiskuntamuoto luo ihanteelliset edellytykset innovaatioille. Väestö uskaltaa tehdä aloitteita, ottaa riskejä ja osallistua tarvitsematta pelätä liian pitkälle meneviä kielteisiä seurauksia, mikäli panostus ei kannattaisi.

Hallitus toteaa, että innovaatiopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa ja että usein juuri yrittäjillä ideat, riskinottamisen kyky ja muut tarvittavat valmiudet yhdistyvät. Suomen yrittäjäaktiivisuuden on todettu olevan heikko, ja sen parantamiseksi tarvitaan harkittuja toimenpiteitä. Yrittäjyyden edistämisessä sekä valtio, alueet että yksittäiset kunnat voivat olla tärkeässä asemassa. Kunnilla tulee olla aktiivinen elinkeinopolitiikka, joka edistää sekä pienyrittäjien että suurempien yritysten ja teollisuuden mahdollisuuksia sijoittua ja toimia kunnassa.

Pienille ja keskisuurille yrityksille on toisaalta luotava toimintaedellytykset, jotka auttavat niitä kasvamaan ja kehittymään yhteistyössä muun yhteiskunnan kanssa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee lämpimästi hallituksen ehdotusta vahvistaa liiketoimintaan, johtamiseen ja työtapoihin kohdistettavia kehittämistoimenpiteitä ja kannusteita.

Eräs keskeinen edellytys sille, että Pohjoismaat voivat säilyä kilpailukykyisinä, on, että voimme myös tulevaisuudessa esitellä maailman parhaan koulutusjärjestelmän. Meidän tärkein pääomamme on ihmiset ja heidän tietonsa. Pohjoismaiden tulee myös jatkossa olla maailman parhaita olemassa olevien kykyjen kehittämisessä. Monipuolisuus on tärkeää, mutta niin myös huippuosaamisen hyödyntäminen. Meidän on myös voitava esittää radikaaleja ajatuksia, joilla on suuri innovaatiopotentiaali. Globaalissa perspektiivissä meillä on erittäin hyvä lähtökohta tutkimuksen ja kehittämisen osalta. Pohjoismaat panostavat keskimäärin kolme prosenttia bkt:stä tutkimukseen ja kehittämiseen.

Osaaminen, yrittäjyys ja uudistuskyky luovat hyvinvoinnin kasvun perustan. Tämä todetaan Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Hallitus on ohjelmassaan päättänyt, että tutkimuksen ja kehittämisen rahoittamisen tavoitteena on, että julkinen rahoitus nousee 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitusohjelman tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vielä huomattavaa lisärahoitusta.

Eräs hallituksen tavoitteista yliopisto- ja korkeakoulupolitiikan osalta on kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen ja vahvojen korkeakouluyksiköiden kehittäminen. Valtioneuvosto haluaa edelleen kehittää koulutusjärjestelmää kokonaisuutena siten, että se paremmin kuin aikaisemmin tukee kansainvälisesti kilpailukykyistä, laajaa ja eri sektoreiden yli menevää osaamisperustaa. Yliopistoillamme on jo suuri potentiaali. Toimintaa, joka tukee liikeajattelun opastusta, "Tutkimuksesta liiketoimintaan" -hankeen tapaan, on tuettava yhä enemmän.

Viime viikolla Marcus Wallenbergin palkintoa jaettaessa Tukholmassa saimme todistaa, että yliopistoissamme on suuri potentiaali. Marcus Wallenberg -palkinto on kansainvälinen tiedepalkinto, joka vuosittain jaetaan tutkijalle tai pienelle tutkijaryhmälle tunnustuksena tieteellisestä läpimurrosta, jolla arvioidaan olevan huomattava merkitys teollisuudessa. Palkinto jaettiin nyt 25. kerran ja sen saivat Åbo Akademin professori Bjarne Holmbom ja diplomi-insinööri Krister Eckerman tutkimuksestaan ja innovaatiostaan puun kemiallisten komponenttien erottelu- ja eristysmenetelmien kehittämisestä.

Värderade talman! Under de följande tio åren kommer fler än hundratusen personer på grund av ålder att försvinna ur arbetslivet i vårt land. En ökad arbetskraftsinvandring behövs och välkomnas av svenska riksdagsgruppen. Arbetskraftsinvandring kan innebära en inflyttning av innovationer, förmåga, idéer och vilja som vi måste kunna ta vara på. Statsrådet konstaterar att Finlands attraktivitet som invandringsmål kan förbättras genom en konkurrenskraftig personbeskattning i förhållande till våra konkurrentländer. Svenska riksdagsgruppen stöder detta även med tanke på den arbetskraft som redan bor i Finland. En konkurrenskraftig personbeskattning kan aldrig vara fel.

Svagheterna, om man återgår till att se på den nordiska situationen, består i att vi saknar en tillräcklig kritisk massa, att synligheten och attraktiviteten för nordisk forskning är otillräcklig och att de banbrytande innovationerna oftast görs på andra håll. Nuvarande direktören vid Nordiska rådet, Jan-Erik Enestam, har för några år sedan under sin tid som nordisk samarbetsminister konstaterat att för att Norden ska kunna tävla om europeiska forskningsanslag och hävda sig i den allt hårdare globala konkurrensen inom forskningsområdet måste de nordiska länderna snabbt och målmedvetet satsa på ett förnyat och utbyggt samarbete, inte bara i Norden utan i hela Östersjöområdet.

Svenska riksdagsgruppen hoppas att man kan ta vara på och tag i detta initiativ och att statsrådet också kan se ett regionalt samarbete med våra grannar som en innovationsfaktor i Europa.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on laatinut ehdotuksen kansalliseksi innovaatiostrategiaksi. Tarkoituksena on rakentaa toimintaympäristöjä, joissa syntyy Suomelle osaamislähtöistä kilpailuetua. Tämä on hyvä tarkoitus. Näitä uusia toimintaympäristöjä rakentaessa ei tule unohtaa, että menestyvä Suomi tarvitsee elämäntaitoisia ja sosiaalista pääomaa omaavia ihmisiä. Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko on muutosasiakirja, joka käsittelee innovaatiopolitiikan uudistamisessa meneillään olevia uusia toimenpiteitä ja sellaisia, jotka ovat tarpeellisia. Innovaatiostrategiaehdotuksen pohjalta laaditussa selonteossa innovaatiotoiminnan tehtävänä nähdään talouskasvun ja kansantalouden myönteisen kehityksen, yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen kestävän uudistumisen sekä kansalaisten ja ympäristön hyvinvoinnin tukeminen.

Tämä esitysjärjestys, joka toistuu hyvin systemaattisesti läpi koko selonteon, kertoo hyvin sen, millaiseen ajatusmaailmaan selonteko perustuu. Ensiksi nostetaan esiin talouskasvu ja kansantalouden kehitys, sitten yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen uudistuminen ja lopuksi vasta kansalaisten ja ympäristön hyvinvointi. Pyörä voitaisiin kääntää toisinpäin. Kun ihmiset ja ympäristö voivat hyvin, syntyy aitoja innovaatioita — ei vain imitaatioita — ja se synnyttää yhteiskuntaan uudenlaisia ja kestäviä rakenteita, jotka näkyvät kansantalouden kehityksenä ja talouskasvuna.

Talouskasvu on perustunut meillä viimeisen vuosisadan aikana melko yksinomaan tuottavuuden kasvuun. Tähän samaan reseptiin se nojaa myös tulevaisuudessa ikärakenteen muutoksen ajamana aiempaa vahvemmin. Tuottavuuden ajatus on saada aikaan enemmän vähemmällä. Poliittinen valinta on se, mihin tämä tuottavuuden lisäyksellä aikaansaatu hyvä sitten käytetään. Tuottavuuden parantaminen ei saa olla tavoite, joka toteutetaan ihmisarvoisen elämän kustannuksella ja laadusta tinkien.

Osaamislähtöistä kilpailuetua voidaan hyödyntää eri elämänalueilla. Selonteossa painottuvat innovaatioiden kaupallinen ja yhteiskunnallinen hyödyntäminen. Jalkoihin jää innovaatioiden hyödyntäminen elämänlaadun alueella ja sosiaalisella alueella. Käyttäjä- ja kysyntälähtöisyyden osiossa on viittauksia keinoista, joilla uusin oivalluksin voidaan parantaa elämänlaatua, mutta painopiste on talouden ja yhteiskuntajärjestelmän kehittämisessä.

Molemmat näistä näkökulmista ovat tärkeitä, ja molempien kehittyminen voi edistää hyvän elämän edellytyksiä, mutta fokus on väärä. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden vahvistamisen pitää ensisijaisesti parantaa ihmisten elämänlaatua, toissijaisesti pitää olla hyvää bisnestä ja kehittää yhteiskunnan rakenteita. Asiakkaiden tarpeista lähtevä kehitystyö antaa tähän mahdollisuuden, mutta tavoitteen on selvästi oltava ihmisissä.

Kiinalainen sananlasku kuvaa tätä hyvin: Jos haluat kasvattaa hyvinvointia vuodeksi, kasvata viljaa. Jos haluat hyvinvointia kymmeneksi vuodeksi, kasvata puita. Jos haluat hyvinvointia sadaksi vuodeksi, kasvata ihmisiä.

Kristillisdemokraatit näkevät tärkeäksi, että innovaatiopolitiikassa ei juosta pikavoittojen perässä. Tavoitteissakin pitäisi näkyä vahvemmin se, että ollaan rakentamassa pitkäjänteisesti ihmisen hyvän elämän edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi ollaan nyt rakentamassa vahvoja innovaatiokeskittymiä. Koko koulutusjärjestelmän kehittäminen on tässä avainasemassa. Suomalainen innovaatioympäristö ja osaamisperusta halutaan nostaa maailman parhaaksi.

Tavoite on kannatettava. Haaste on kova. Sen saavuttaminen edellyttää paitsi panostusta korkeatasoiseen yliopistokoulutukseen ja tutkimukseen myös merkittävää varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen opetuksen kehittämistä. Kristillisdemokraatit painottavat, että opetuksen laadun on oltava korkea läpi koko koulutusketjun varhaiskasvatuksesta tohtorikoulutukseen, kansalaisopistoista täydennyskoulutukseen. Korkea yleinen osaamistaso tulee yhdistää huippuosaamiseen. Emme siis kannata vain tiettyjen alojen huippulahjakkuuksien poimimista koulutusjärjestelmästä ja voimakasta panostusta heihin.

Kristillisdemokraatit haluavat olla mukana rakentamassa innovaatiojärjestelmää, jossa yliopistot eivät ole pelkästään yritysten tuotekehitysyksiköiden etäpäätteitä. Korkeakouluopetuksen tehtävänä on luoda uutta tietoa, vahvistaa sivistystä ja kulttuuria. Yliopistoista ei saa tehdä innovaatiokoneistoja vaan luovia, motivoituneiden opiskelijoiden ja opettajien innovatiivisia yhteisöjä. Ne ovat pitkässä juoksussa innovaatioiden paras kasvualusta. Luomisen pakko ja ylimitoitettu kilpailun vaatimus ajavat imitaatioihin innovaatioiden sijaan.

Paras tie osaamislähtöisen kilpailuedun saavuttamiseen on yliopistojen pitkäjänteinen perustutkimus. Tämän saman on todennut myös innovaatiostrategiatyön ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut yliasiamies Esko Aho. Pitkällä aikavälillä juuri näistä kumpuavat todelliset innovaatiot. Yliopistojen perustutkimuksessa Suomi on jäänyt monista maista jälkeen. Rahaa on helpommin ollut saatavissa erilaisiin muodikkaisiin huippututkimusprojekteihin, mutta kaiken pohjalla oleva perustutkimus on jäänyt vaille sen ansaitsemaa arvoa. Tutkimusta tehdään meillä kvartaalitalouden lainalaisuuksien mukaan, jossa tarkastellaan vain tiettyä kautta. Tällainen on lyhytjänteistä innovaatiopolitiikkaa.

Yliopistojen menestys riippuu siis niiden kyvystä asemoitua globaaleihin verkostoihin ja tuottaa valitsemassaan roolissa muita enemmän lisäarvoa. On totta, että vain lisäarvoa tuottava yliopisto on vakavasti otettava kumppani, joka houkuttelee puoleensa muita toimijoita maailmalta. Globaalin yhteistyön lisäksi on keskityttävä myös kansallisiin haasteisiin. Suomen menestys perustuu jatkossakin alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.

Suomen menestyksekäs innovaatiopolitiikka on uusien haasteiden edessä. Vaikka innovaatioympäristömme on toiminut melko hyvin, se ei ole kaikilta osin valmis kohtaamaan globaaleja muutoksia. Pelkkä muutosten kohtaaminen ei riitä. Laaja-alaisen innovaatiopolitiikan toteutuminen vaatii, että muutoksia pitää myös johtaa.

Suomessa moni lupaava hanke kaatuu, koska ei ole horisontaali- ja vertikaalitason yhteensovittavaa kokonaisvaltaista kehittämisotetta. Yhden prosessin muuttamista ei ole seurannut muiden siihen liittyvien prosessien vastaavaa kehitystä. Esimerkiksi sähköiset potilastietojärjestelmät ovat edenneet hitaasti siksi, että vaikka ruohonjuuritaso on kunnossa, ylätason arkkitehtuuri puuttuu.

Arvoisa puhemies! Suomen innovaatiojärjestelmä, yritykset ja muut innovaatiotoimijat joutuvat kohtaamaan jatkuvasti kiihtyvän kansainvälisen kilpailun. Suomella on edessään monenlaisia haasteita. Nämä haasteet edellyttävät uudenlaisia tapoja tehdä asioita tai uudenlaisia päämääriä ja tavoitteita. Maailmantalouden ja geopolitiikan murros haastaa meidät tavoilla, joita emme vielä tiedä. Ilmastonmuutos ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus ovat haasteita, joihin meidän on löydettävä ratkaisuja yhteistyössä muiden maiden kanssa. Väestön ikääntyminen kannustaa löytämään ihmisläheisiä ratkaisuja arvokkaaseen ikääntymiseen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että vastuullisella ja tasa-arvoon pyrkivällä innovaatiopolitiikalla on mahdollisuus löytää inhimillisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja isoihin kysymyksiin.

Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit, kollegat, kansalaiset, lehdistö, media! Asian tärkeyttä korostaen ihmettelen kyseisen selonteon sisältöä ja laatua. Olen pitkälti samaa mieltä tulevaisuusvaliokunnan toisen hyvin innovatiivisen edustajan Kyösti Karjulan kanssa siitä, vaikka oppositiota edustankin, että tässä on kyllä semmoisia päällekkäisyyksiä ja toistoja, joita ei olisi pitänyt olla. Tämä selonteko sisältää toistoja toistojen perään, itsestäänselvyyksiä ja latteaa kielenkäyttöä. Innovatiivisena selontekona sitä ei ainakaan voi pitää, niin eri komiteoiden — tai mitä näitä ryhmiä nyt onkaan ollut tässä päällekkäin — tylsistyttämää ja kapulakielistämää tämä on.

Mutta ehkä, arvoisa puhemies, paino ei olekaan nyt sanalla innovaatio, vaan sanalla poliittinen, koska innovaatiohan tulee siitä, että englannin in, latinan in on into, ’sisään’ ja novus ’uusi’, eli mennään sisään johonkin uuteen. Se tarkoittaa uudistumista ja muutosta, luovaa muutosta, mutta politiikallahan nyt ei perinteisesti ole kai ollut kauheasti tämän asian kanssa tekemistä, ellei sitten hyviä tyranneja löydy, niin kuin Platon aikoinaan peräänkuulutti, mutta nekin ovat poikkeustapauksia. Tietysti niitä on Suomessakin saattanut olla, jos joku muistelee.

Kuten täällä ovat monet todenneet, Suomi oli aikoinaan kansainvälisessä vertailussa johtomaa näissä jutuissa. Mutta Suomeen ei ole saatu ulkomaisia investointeja, eivätkä pienet, mikrot, minit jnp. ole oikein myöskään onnistuneet ulkomaanvalloituksessaan. Tästä esimerkkinä voisi sanoa, että kun äsken olin tuolla lähetystöjen vastaanottotilassa, niin siellä oli pelikonsolien ja kaikkien muitten edustajia paljon, ja pari kansanedustajaakin poikkesi. Vaikka alue on ehkä luovin, nopeiten prosentuaalisesti, 50 prosenttia vuodessa kasvava, ulkomailla ja globaalisesti Suomelle mainetta valloittanut ala, niin siihen ei löytynyt kansanedustajien parista kauheasti kiinnostusta, eikä sitä oikeastaan ... Tekes jonkin verran on tukenut kyllä kyseistä alaa, jossa kaikki yhtyy. Pienestä poikien kiinnostuksesta pelejä kohtaan lähti se, että tehdään mielenkiintoisempia pelejä, saadaan jotain oikein aikaan, jota kaikki haluavat pelata, jotain, mitä ministeri Pekkarinenkin peräänkuuluttaa ja hänen kaverinsa tässä selonteossa. Siinä on kaikki yhdistynyt, hyvin moderni ultrateknologia. Niin kuin pojat sanoivat, he ovat maailman huipulla. Kielikin vaatii sitä ja kaikkea, he ovat ihan siellä. Luulisi, että Suomi käyttäisi kaiken tämmöiseen esimerkkijoukkoon, jossa voidaan myös vaikuttaa ihmisten asenteisiin, koululaisten, lasten, yllättävän paljon. Mutta eipä näkynyt pahemmin ihmisiä. Ruotsi toki koulutuksellisesti — mitä minä en näe tässä mainittavan oikeastaan missään, esimerkiksi tämmöistä kunnon tämän alan innovaatiokoulutusta — on kyllä moninkertaisesti kouluttanut tämmöistä poikkitieteellistä ja teknistä osaamista.

Täällä on mainittu nämä kolme teesiä: osaamislähtöisyys, kilpailuetu, hyödyntäminen. Tai oikeastaan tässä sanotaan, että innovaatiolla tarkoitetaan osaamislähtöistä kilpailuetua. Nyt minullekin selvisi, mitä luovuus ja innovaatio tarkoittaa. Täällä lukee ihan oikeasti: osaamislähtöinen kilpailuetu. Huh, sanon minä. Olen kirjoittanut siis, arvoisa puhemies, tähän näin. On toki sitäkin, mutta kyllä se on aika puppua, että innovatiivisuus ja luovuus voitaisiin typistää valtion kapulakielellä ja lähinnä kaupalliseen hyötyyn tähtäävällä leimalla. Taas voisi ministeri Pekkarista moittia vähän siitä, että ainakin joku orja, tai anteeksi sihteeri, olisi voinut kirjoittaa sen jotenkin vähän kauniimmin, vaikka olisikin toteuttanutkin tuota politiikkaa. Oikeastaan moinen kompromissimääritelmä kertoo siitä, kuinka pihalla poliittiset päättäjät valtapoliittisine avustajineen ovat aidosta luovuudesta. No, siitä voidaan tietysti kinata, mitä se on.

Mutta hyvä, jos nyt kuitenkin alkaisi tapahtua muutosta tällä alalla, eli luovuutta siedettäisiin paremmin yhteiskunnassa, kun poliitikotkin näitä peräänkuuluttavat. Teot siis ovat vielä puuttuneet. Olin Esofissa eli Euroscience Open Forumissa tuolla ulkomailla poikkeamassa. Pääsin minäkin ihme kyllä kerran sinne matkalle, kun kukaan muu ei suostunut menemään, arvoisa puhemies, kun on kiristetty näitä juttuja niin paljon, etteivät sinne pääse ollenkaan opposition edustajat oikein matkustamaan, mutta kyllä muut. Tämä oli vaan tämmöinen kommentti, jota ei tarvitse lehtiin panna, etten muka arvostaisi näitä kaikkia juttuja, mutta näin se käytännössä toimii.

Suomi on pudonnut siis hallituspuolueittenkin suulla rupusakkiin. Nousuhuumassa palkattiin aikoinaan veturiksi, tässä innovaationousuhuumassa, filosofeja. Himasen johtama työryhmä teki semmoisen Suomalainen unelma -kirjan, jossa todettiin muuten tämä, mitä tässäkin todetaan, se on onneksi säilynyt, että Suomessa on kyllä innovatiivisuutta ja luovuutta paljon, mutta ei toteuttamista. Ei saada sitten aikaan ja kentälle, ja muut sitten ehkä jopa käyvät varastamassa ja vohkimassa ne ideat täältä meiltä.

Uskon, että tässä pian paljastuu myös tästä näin, miksi meillä ei saada aikaan näitä juttuja. Minä uskon siihen, että nämä jutut menevät susille aika paljon sen takia, että suomalainen luovuus ... Kun me nousimme vähän yllättäen tässä, aivan kuin nanotekniikka on keksitty, vähän niin kun jumala. Tuolla kaikki tutkijat sanovat, että eivät he tienneet, että tämmöistä on olemassa. Sitten oli yhtäkkiä tämmöisiä nanojuttuja, hiukkasia tuolla, ja niitä on joka paikassa ilmeisesti. Suomessa kävi niin, että sen sijaan alettiinkin hokea luovuutta ja innovaatiota joka paikassa. Tuli monta konsulttifirmaa, vähän amerikkalaista kielenkäyttöä, ja sitten he julistavat vielä, että tulkaa meidän tilaisuuksiin näyttämään, kuinka luovia olette, ja jos olette oikein luovia, niin me hyödynnämme teidän ideat, ja moro. Eli, ministeri Pekkarinen, jälleen kerran: kyllä tekijänoikeuksia ja copyrightejä on kunnioitettava niin paljon kuin mahdollista.

On sanottu, että 5 prosenttia ihmisistä on luovia, oikein erityisen luovia. He ovat niitä herkkiä, koulukiusattuja, kaikkea muuta. He ovat se tietynlainen voimavara. Muu yhteiskunta asenteellista kasvatusta tarvitsee, jopa poliittiset päättäjät, siihen, että eivät jää tämmöisten poliittisten broilerien kotkotukseksi nämä jutut siinä mielessä. Minä uskon tässä vilpittömästi ministeri Pekkariseen. Kyllä minä olen sen verran tätä asiaa seurannut, mutta että luovia henkilöitä. Toki meidän on kunnioitettava luovuutta meissä kaikissa, mutta toiset ovat vaan vähän enemmän toisenlaisia. Meidän on kunnioitettava siis periaatteessa meitä kaikkia. Eli minä olen tänne kirjoittanut Pelle Miljoonaa soveltaen: älkää kysykö, mistä johtuu väkivalta, älkää kysykö, mistä johtuu luovuusongelma. Luovat ihmiset vetäytyivät, heidän fraasejaan käytettiin, mutta heitä ei kunnioitettu, he eivät saaneet sitä palkkaa.

Sitten täällä mainitaan nämä rajapinnat, kuinka yksilöiden ja yhteisöjen pitäisi kohdata näissä rajapinnoissa, mutta nyt, kun on näitä tiettyjä väkivaltaesimerkkejäkin, niin meillä psykologiassa ja psykiatriassa on semmoinen käsite kuin borderline case, rajatapaus. Se on luovuuden kannalta erittäin hieno yhdistelmäjuttu. Mutta jos taas tätä ei tapahdu, aitoa palkitsemista, hyväksymistä, koulukiusaamisen vähentämistä, kaikkea tämmöistä, mikä tukee herkempää, ainutkertaisempaa elämää, jota teilläkin kaikilla vielä saattaa olla jemmassa, niin näissä asioissa Suomi jää tänne rupusakkiin eikä pääse eteenpäin.

Me vaadimme kaikilla tasoilla, kasvatuksessa, perheessä, pienestä pitäen, tätä aitoa innovaatiota. Kansalaiset sitten saattavat kysyäkin, mikä ihmeen innovaatio. Jotkut perussuomalaisetkin ihmettelevät, mitä broilerien kotkotusta tämä tosiaan nyt sitten on. Tämä uuteen sisäänmeno, arvoisa puhemies, niin tosiaan Suomessa on aikoinaan puhuttu keksimisestä ja hoksaamisesta ja löytämisestä ja luomisestakin, oivaltamisesta. Minun mielestäni oivallinen yhteiskunta tarvitsisi tämmöistä oivallista oivaltamisyhteisöllisyyttä. Tosiaan, minä olen aika pitkän aikaa tehnyt väitöskirjaa, mutta koska ei ollut luovia prohvessoreja, niin ehdotettiin toista juttua. Onneksi pääsin filosofian puolelle tekemään sitä.

Täällä mainitaan monta kertaa tämä poikkitieteellisyys ja luovuus, mutta ei löydy prohvessoreita, jotka, niin kuin Suomen Akatemiakin sanoi, voisivat arvostella nykyoppilaiden ja luovien ihmisten teoksia, koska ne ovat niin monisärmäisiä. Netti on mahdollistanut tämän. Eli tämä on huutava pula ja ongelma. Täälläkin olisi aika lakata naureskelemasta sille, että jotkut proffat eivät pysy mukana. Se ei sinänsä enää mikään arvo ole. Toki jotkut proffat pysyvät mukana. Niin, ja aikakin rupeaa jo kohta loppumaan tässä.

Tällä selonteolla siis on hyvät puolensa. Ilman muuta tämä on edistystä Suomelle ja Suomen asenteeseen luoda alan strategiaa. Mutten kuten olen tuonut esiin, perustana tämän unelman toteuttamisessa — siis muillakin on unelmia kuin ed. Urpilaisella, minullakin on semmoinen laulu, että minulla on yhä unelma — on, että satsataan tosiaan tähän suomalaiseen omalaatuisuuteen ja aitouteen. Suomalaiset ovat jo luonteeltaan, perustaltaan, niitä, jotka menivät kauaksi, halusivat olla erilaisia, yksin. Se on vieläkin voima, tämmöinen perussuomalainen oleminen.

Mutta tässä on vielä kaksi ansaa, joista mainitsisin. Kun puhutaan palvelualojen luovuudesta, niin se helposti tarkoittaa yksityistämistä, sitä, että supistetaan, typistetään ja keskitetään palveluja. Vaihtoehtojen tarjoaminen palvelualoilla ja esimerkiksi terveysalalla ei saa olla sitä, että Lääkäriliitto ja Kela ovat tekemässä Suomeen Pohjoismaiden kireintä puoskarilakia. Tämä on äärimmäisen huono sana sille. Koska justiin ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen ja paranemiseen liittyy se, että hänen luova puolensa ja persoonallisuutensa huomataan. Se ei toki tule tapahtumaan siltä pohjalta, että etäinen Kela pakenee vielä koneittensa taakse sinne johonkin, vastailee sitten joskus, kun muuten yhteiskunnassa kiire lisääntyy, kun luovia palveluratkaisuja kehitellään eli siis heitetään ihmisiä ulos ja yksityistetään palveluita. Kela ei ole koskaan osoittanut mitään kiirettä tai nopeutta näissä päätöksissä.

Arvoisa puhemies! Nyt alkaa olla viimeiset ... (Puhemies: Niin ne menivät jo ajat sitten!) Yksi sivu jäi vielä näköjään lukematta. Mutta täällä on tämmöinen kaunis lopetus, että myös valtio käyttää luovuutta vähän huonosti siinä mielessä, kun aina nostetaan esiin, että Suomi rikkoo EU:n määrityksiä näissä minimi- ja maksimiveroissa energian suhteen. Se on justiin väärä suhtautuminen luovuuteen. Kun ihmiset keksivät uusia keinoja vähentää energiankulutusta, niin valtion on pidettävä huoli siitä, etteivät Vattenfallit ja Fortumit ...

... vedä välistä ja nosta näitä hintoja. Innovaatio vaatii intoa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama kommentti hyvin mielenkiintoisesta ja antoisasta keskustelusta.

Ensinnäkin täällä muutamissa, ainakin parissa ryhmäpuheenvuorossa, kyseltiin tai epäiltiin sitä, onko koulutuksella ja eri koulutusinstituutioilla riittävä rooli tämän innovaatiopolitiikan osana tai sen perustana. En käy enempää tässä todistelemaan. Ihan sanon omastakin puheenvuorostani vaan lyhyesti, palaan siihen sen verran, että kun totean ensin ne perusvalinnat omassa puheenvuorossani, joka pohjautuu strategiaan, ja sitten kerron, mitkä ovat ne perusvalintojen pohjalta määriteltävät keskeiset kehittämislinjat, niin niistä ensimmäisenä sanoin äsken: "Suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisen ensimmäinen tärkein veturi, kehittämislinja, on ollut tähän asti ja on myös jatkossa eriasteisessa koulutuksessa ja uuden tiedon tuottamisessa, siis tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Tästä emme luovu. Päinvastoin pyrimme monin osin vahvistamaan ja monipuolistamaan osaamisperustaamme koulutuksen kaikilla tasoilla." Kun käyn kehittämislinjat läpi, ensimmäisenä ja tärkeimpänä mainitsen tämän, ja tämä on hallituksen hyvin yksiselitteinen näkemys. Ministeri Sarkomaa varmaan omassa puheenvuorossaan voi vielä tätä asiaa vähän tarkemmin valottaa.

Toinen asia, mikä täällä vähän kyseenalaistettiin, on se — ymmärsin sen niin lähinnä vasemmistoliiton puheenvuoroissa — onko se, että ollaan avoimeen kansainvälisyyteen valmiita, merkitsevä sitä, että meidän rahamme menevät ikään kuin kankkulan kaivoon, että silloin vaikkapa metsäsektori, kun se on koko globaali sektori, missä Suomenkin metsätalous toimii, että siellä mukana oleminen innovaatioresurssein jollakin tavalla veisi ne rahat ja suomalaisen menestyksen pois. Mielestäni ei näin. Kyllä menestyäksemme meidän on oltava avoimia kansainvälisyydelle, oltava valmis osallistumaan kaikkiin niihin, ihan globaalin maailman kaikkien reunojen yli, niihin tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatioyhteisöihin, missä luodaan uutta. Minä uskon, että suomalaiset yritykset ovat niitten ensimmäisten joukossa sitten kyllä hyödyntämässä erityisesti sen tiedon, mikä syntyy niissä yhteisöissä, missä suomalainen tutkijayhteisö on itse mukana.

Kannattaa muistaa, että Euroopassakin me olemme lisäämässä erittäin paljon EU:ssa näitä tutkimus- ja kehittämisvaroja. Esimerkiksi seitsemäs puiteohjelma lisää 60 prosentilla tälle seuraavalle puiteohjelmakaudelle tutkimukseen ja kehittämiseen resursseja. Meillä on mahdollisuus saada sieltä huikean suuri siivu, niin kuin olemmekin saaneet, ensinnäkin rahaa ja rahoitusta ja sen myötä sitä osaamista, jota monet teollisuudenalat ovat käyttäneet sen menestyksen rakentamisessa, mitä täällä on saatu.

Ed. Rauhala omassa puheenvuorossaan vähän epäili sitä, että ihmisten elämänlaatuun ei käytettäisi tätä käyttäjä- ja kysyntälähtöistä innovaatiopolitiikan otetta. Nyt tämä strategia korostaa, että siis tarjontatyöntöisen elikkä lähinnä sen, että tutkimusta tuetaan ja katsotaan, mitä se tutkimus tuottaa, mitä kaikkia ongelmia se ratkaisee, rinnalle on tarkoitus tuoda selvästi tiedostetusta ongelmasta tai haasteesta lähtevä innovaatiopolitiikka, joka saa tavallaan toimeksi lähteä tutkimuksen ja teknologiatyön kautta selvittämään niitä haasteita tai ongelmia.

Minä äsken kerroin kaksi esimerkkiä. Toinen niistä oli puhelin. Puhelin, jos mikä, langaton mobiilipuhelin, on ihmisten elämänlaadun kohentamisessa ollut maailmanlaajuisesti yksi suurimpia innovaatioita. On vaikea nähdä, millä tavalla köyhän, nimenomaan kehittyvän maailman kehitysaskeleita olisi voitu ottaa, niin pitkiä kehitysaskeleita, kuin mitä kaikkea tämän vempaimen kehittäminen on tuonut.

Kerroin toisen esimerkin: ilmasto- ja energiavälttämättömyydet, maailmanlaajuinen uusi ilmasto- ja energiajärjestys. Nyt nimenomaan se, että me sen lähtökohdista edellytämme, että tutkimus ja teknologiatyö hakee läpimurtoja nopeisiin toimiin, joilla päästöjä vähennetään, joilla uusiutuvaa lisätään, jolla energiatehokkuutta parannetaan, kaikkihan tämä koituu nimenomaan ihmisten elämisen laadun ja täällä maapallolla selviytymisen hyväksi.

Viimeinen kommenttini liittyy sosiaalisiin innovaatioihin, niitten pulaan, miten ymmärsin vähän ed. Lipposen omassa puheenvuorossaan tämän asian ilmaisseen. Täsmälleen päinvastoin. Niin kuin sanoin, aina vuosikymmen sitten, tämän vuosikymmenen alkuun asti, kyllä se innovaatiopolitiikan käsite, sisältö ja sen mukainen toiminta oli aika lailla näissä teknisissä ja teknologisissa innovaatioissa. Mutta nythän me olemme muuttaneet tässä jo suuntaa, ja tämä strategia, niin kuin sanoin, laaja-alainen innovaatiopolitiikka, tuo näitten perinteisten teknislähtöisten innovaatiopolitiikan fokusten rinnalle vahvasti erilaiset palvelut, myös julkiset palvelut, ja silloin kun sinne mennään, kyllä sosiaalisilla innovaatioilla, erisorttisilla sosiaalisilla innovaatioilla, on siinä kentässä tärkeä rooli.

Aivan viimeinen kommentti liittyy konkreettisuuteen. Joku vähän sitä epäili. Ei strategian tehtävänä ole luetella niitä hankkeita, mihin rahaa laitetaan, vaan strategian tehtävänä on tunnistaa se maasto, missä aiotaan kulkea, ja määritellä, millä tavalla me siinä maastossa kuljemme kohti sitä hyvää, mikä on tässä tapauksessa koko kansakunnan yhteinen hyvä.

Opetusministeri Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tähän erittäin innovatiiviseen keskusteluun haluan muutaman asian tuoda ja muutamaa asiaa alleviivata.

Aivan erityisesti haluan todeta, että tämä strategia, tämä selonteko on erittäin ajankohtainen eikä vähintään sen takia, jos ajattelemme tämänhetkistä kansainvälistä finanssitilannetta. Tällä hetkellä meillä poliittisilla päättäjillä on oltava rohkeutta todellakin tehdä tulevaisuuteen suuntautuneita investointeja. On hyvä ottaa oppia menneestä. Me emme olisi Suomessa pärjänneet, ponnistaneet niin nopeasti 1990-luvun lamasta, jos emme silloin olisi tehneet rohkeaa päätöstä kasvattaa julkisia t&k-panostuksia.

Suomen menestys kansainvälisessä kilpailukykyarvioinnissa on hyvä, mutta me näemme, että vaaran merkit ovat edessä. Sen takia meidän täytyy edessä oleviin haasteisiin nopeasti vastata. Meidän on todellakin tehtävä työtä, ettemme jää jälkeen. Sen takia koulutuksen laatuun ja tutkimukseen, meidän korkeakouluihimme, täytyy todellakin panostaa.

Tässä kommenttina edustajille Lipposelle ja Yrttiaholle: Teidän puheenvuoroistanne tuli hieman semmoinen tunne, että ette olleet tätä erinomaista strategiaa lukeneet, koska nimenomaan innovaatioselonteossa todetaan, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat innovaatiojärjestelmän perusta. Se on tämän koko selonteon lähtökohta.

Parhaillaan jo nyt ollaan sinivihreän hallituksen toimesta ripeästi hahmottelemassa, rakentamassa sitä pohjaa, jota tuossa selonteossa hahmotellaan tälle innovaatiojärjestelmän systemaattiselle kehittämiselle, eli koko korkeakoulukentän, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen, rakenteita ja toimintatapoja todellakin ripeästi uudistetaan, ja tavoitteena on laatu ja vahvempi vaikuttavuus. Tavoitteena on korkeakoulujen kirkkaammat profiilit. Todellakin, me emme voi olla joka asiassa parhaita, vaan meidän täytyy todellakin tunnistaa ne vahvuudet, joihin me haluamme panostaa, ja se on tähän strategiaan selkeästi kirjattu. Voimavaroja kerätään, verkostoidutaan kotimaisesti ja kansainvälisesti. Se on korkeakoulukentän tavoite.

Historiallisessa yliopistouudistuksessa on todellakin pohjimmiltaan kyse tietenkin siitä, että yliopistoista halutaan tehdä parhaita paikkoja opettaa ja tutkia, mutta myöskin siitä, että yliopistojen potentiaalia käytetään täysimittaisesti yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämiseen. Yliopistoissahan tehdään valtaosa perustutkimuksesta. Meidän on todellakin kehitettävä yliopistojen tutkimuskapasiteettia, niin että meillä on käytössämme laaja tieteellinen pohja, jolta ponnistaa kohti uusia innovaatioita.

Yliopistojen perusrahoituksen lisääminen ja uudenlaisten yliopistojen rahoituspohjaa laajentavien instrumenttien käyttöönotto on aivan välttämätöntä, jotta suomalaiset uudistuneet, entistä autonomisemmat, itsenäiset yliopistot saavat kunnolliset toimintaedellytykset. Tässä hallitus on ripeästi edennyt. Haluan korostaa, kun me kaikki edellytämme, niin kuin tämä strategiakin edellyttää, yliopistoilta maailmanluokan tuloksia, niin on meidän myöskin taattava niille maailmanmittaluokan resurssit.

Myös ammattikorkeakoulujen t&k-rahoituksen vahvistamisessa on tehtävää, ja siellä on mittava potentiaali vielä käyttämättä, kun katsotaan meidän julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoamme. Kun yhteistyötä tehdään meidän ammattikorkeakoulujemme kanssa, t&k-toiminta toteutuu joka ammattikorkeakoulussa, niin meillä on suuret potentiaalit kehittää meidän palvelujärjestelmäämme. Se on erinomaisesti tähän strategiaan kirjattu.

Arvoisa puhemies! Teknologisia, sosiaalisia ja palveluinnovaatioita voi synnyttää vain hyvin koulutettu kansakunta, eli ihmiset tekevät innovaatiot, ja siksi koko väestön koulutustason, sivistystason, vaaliminen on keskeistä. Ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman kehittäminen sekä ammattikorkeakoulujen koko kapasiteetin hyödyntäminen erityisesti alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittämisessä ovat aivan keskeisiä toimenpiteitä. Nuoruusiän koulutuksella ei pärjää, vaan aikuiskoulutusta on uudistettava, ja se on hyvin vahvasti hallituksen agendalla. Nämä toimet ovat todellakin vahvasti meneillään.

Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategiassa todetaan, että suomalainen innovaatiojärjestelmä on kovin kotikutoinen ja sen takia kansainvälistymiseen tulee panostaa. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia valmistuu ennen vuodenvaihdetta, mutta aivan olennaista on todeta, että kukaan ei tee suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen eikä yritysten kanssa yhteistyötä sen takia, että ne ovat suomalaisia, vaan sen takia, että ne ovat laadukkaita, niillä on lisäarvoa annettavissa. Sen takia kansainvälisen tason tutkimuksen tekeminen edellyttää, että todellakin meidän korkeakouluihimme jatkossa panostetaan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että olen erityisen iloinen siitä hyvästä yhteistyöstä, joka innovaatiopoliittisen selonteon valmistelussa syntyi työ- ja elinkeinoministeriön ja opetusministeriön välille. Tämä näkyy kyllä hyvin linjausten hengessä. Lopuksi totean myös sen, että Suomen tulevaisuuden hyvinvointi rakentuu työn korkean tuottavuuden varaan, eli me emme voi todellakaan kilpailla alhaisilla tuotantokustannuksilla, vaan meillä on oltava tarjottavana aivan ylivertaista osaamista globaalissa kilpailussa. Todellakin, tämän selonteon linjaukset lähtevät siitä, että suomalaista osaamisperustaa vahvistetaan entisestään. (Puhemies: Arvoisa ministeri!) Tuossa selonteossa osaamisen ja tiedon tuottajien sekä niiden hyödyntäjien roolit on ymmärretty toisiaan täydentäviksi. Tämä on juuri se lähtökohta, jonka aivan viimeiseksi totean, että koulutus ja tutkimus eivät ole innovaatiotoiminnalle alisteisia tukitoimia, vaan yhteiskuntamme talouden ja sivistyksen kivijalka. Tämä on erinomaisesti tuohon strategiaan kirjattu.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aihe on erittäin ajankohtainen, ja tämä innovaatiopolitiikka on todellakin meille elinehto, että meidän taloutemme löytää nämä uudet mahdollisuudet tuottaa sitä vaurautta ja hyvinvointia. Kritiikki on siinä, että tämä selonteko on kirjoitettu sananhelinäksi, ja tämä tuli monessa ryhmäpuheenvuorossa esille. Eli tulee tunne, että hallitus tekee tämmöistä vaikutelmataloutta ja piiloutuu kaikenlaisten selvitysryhmien, työryhmien, tämmöisten selontekojen taakse. Senpä takia tässä linjattiin, että kysymys on strategiapaperista. Minun mielestäni strategiassa voi olla myös esillä se, millä tavalla ne asetetut tavoitteet tullaan saamaan ja saavuttamaan.

Ministeri Sarkomaalle sanoisin, että kritiikkini ja ryhmämme kritiikki koski sitä, että kun selonteossa on hienoja, yleviä, upeita päämääriä ja visioita, niin kuitenkin samaan aikaan hallituksen toimet saattavat olla kovin toisen suuntaisia. Eli tavallaan tarvitaan sitä konkretiaa tässä keskustelussa, missä ovat ne lakiesitykset, joilla me sitten viemme näitä hienoja tavoitteita ihan toteutukseen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä koulutuskysymyksiin aika monissa puheenvuoroissa puututtiin, ja sehän on Suomen yksi keskeinen menestystekijä. Mutta silti erityisesti opetusministeri Sarkomaalle kohdistaisin tämän ajatuksen, että on tärkeää, että me pysähdymme vielä perusteellisemmin näihin sisältöihin ja menetelmiin. Tässä keskustelussa jäi aika ohuelle se näkökulma, mitä tarkoittaa se, että jo kasvatus, se lapsen elämän alkuvaihe, merkitsee sosiaalisen alkupääoman rakentumista, ja millä tavalla tätä vahvistetaan koulussa, koulutuksessa kaiken kaikkiaan, että meidän nuoremme nousevat henkisesti vahvoina siihen aikuisuuteen, jossa heiltä odotetaan merkittävää vastuullista, innovatiivista, luovaa panosta tämän yhteiskunnan ylösrakentamiseen. Minusta tähän keskusteluun meidän pitäisi puuttua enemmän (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja löytää nykyistä parempia ratkaisuja.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää opposition kritiikkiä ja näkemyksiä. Se suurin huolenaihe ja ne vaaran merkit, mitkä ministeri Sarkomaakin totesi, pitkälti johtuvat siitä, että edelliset hallitukset ovat jättäneet suomalaisen tutkimuksen laadun ja kilpailukyvyn niin vähälle huomiolle. Ne ovat meidän innovaatiotoimintamme paras lähtökohta ja niihin tulee panostaa. On hyvä, että innovaatiotoimintaa laaja-alaistetaan ja sinne tuodaan mukaan uusia toimintoja, mutta perusta on edelleenkin siinä, että meillä pitää tehdä hyvää tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa, jonka perusteella me saamme innovaatiota ja vientitoimintaa. Vientivetoisena maana on Suomelle elintärkeätä, että me saamme sitä kautta Suomeen osaamisintensiivisiä työpaikkoja, millä suurelta osin koko suomalainen hyvinvointi maksetaan.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle: En todellakaan arvostellut näiden klustereiden maailmanlaajuista verkottumista ja tutkimuksen ja tuotekehityspanoksen taloudellista kansainvälistä hyödyntämistä. Mutta kyllä suomalaista yhteiskuntaa kiinnostaa se, jääkö metsäteollisuuden tuotekehityksen tuloksena tuotantoa ja työtä Suomeen. Kyllä EU-maista monet pitävät tiukkaan huolen siitä, että näille yrityksille asetetaan myöskin sitoumuksia ja vaatimuksia.

Minua huolestuttaa myös meriteollisuusklusterin tilanne. Telakathan, me tiedämme, ovat jo korealaisten käsissä. Kaksi keskeistä suunnitteluyritystä tekee parhaillaan töitä Kaukoidässä. Siinä on kysymys kuitenkin 21 000 työpaikasta, joten kyllä näitä täytyy miettiä todella myöskin muun kuin sananhelinän näkökulmasta.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa on paljon hyviä aikomuksia ja on haaste saada ne myös todellisuuteen. Kysyisin ministeri Pekkariselta valtion tuottavuusohjelmasta: Kuinka tarkkaan on harkittu toimenpiteiden syitä ja seurauksia?

Ymmärrän, että tuottavuutta tarvitaan, mutta nyt tavallaan on menty suoraviivaiseen henkilöstön vähentämisohjelmaan. Yksi esimerkki on valtion laboratoriotoimintojen yhdistämissuunnitelmat yhdeksi mittavaksi keskuslaboratorioksi, ja esimerkiksi Keskusrikospoliisi ei enää tilaa Kansanterveyslaitokselta laboratoriopalveluita, vaan ne on ulkoistettu ulkomaille. Luonnontieteilijät ovat sanoneet, että tällä menolla meillä loppuu alan osaaminen. Jos aiomme perustaa menestyksemme tutkimukselle ja tuotekehitykselle, olisi täällä oltava sellaisia työpaikkoja, joissa tutkijat myös työllistyvät. Jos kaikki tilataan ulkomailta, meiltä jää puuttumaan osaamisen leveä pohja. Eli pyytäisin ministeri Pekkariselta näkemyksiä tähän tuottavuusohjelman jatkoon ja sen kehittämiseen ja ajatuksia, miten sitä viedään eteenpäin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me oppositiosta, kristillisdemokraatit, emme vastusta tutkimusta ja teknologian hyödyntämistä innovatiivisesti elämän laadun parantamiseen ja ihmisten hyvinvoinnin nostamiseen. Päinvastoin, kaikki se, mitä voidaan hyvinvoinnin eteen tehdä kaikella teknologian kehittämisellä, on todella tärkeää. Mutta jos tuottavuusohjelman tai tehokkuuden myötä nousee tekniikan ja teknologian kehittäminen sellaiseksi, että ihminen siinä sanoo, että hän haluaisi jo välillä rauhassa tehdä työtä ja nauttia elämästä ja löytää sitä hyvää hyvinvointia itsellensä eikä vain olla kiihtyvässä oravanpyörässä, jatkuvassa, sanotaanko, kasvussa, vaan enemmänkin ehkä sitä henkistä ja sosiaalista pääomaa keräämässä, niin miten tämmöinen innovaatiostrategia vahvistaa niitä ihmisiä työelämässä, jotka etsivät sitä henkistä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) pääomaa?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näiden hyvin monipuolisten innovaatioasioiden pukeminen paperille on tietysti vaikeaa, mutta kyllä tässä kokeneempikin lukija törmää äkkiä siihen, että kovin on yleisellä tasolla tämä teksti. Oikeastaan tämän sisällön voisi tiivistää vanhan jääkiekkovalmentajan sanoin paljon tiiviimmäksikin, lite bättre.

Tässä on niin paljon eri sektoreilla hyvin pehmeitä arvioita, että olisi kaivannut varmasti sitä seuraavaa kohtaa, mitä tämä tarkoittaa, mikä sitten on se konkreettinen toimenpide. Siellä on kaksi kolme ehkä sellaista, jotka taas ovat sellaisia, jotka muuten ovat menossa, jotka ovat riittävän konkreettisia ikään kuin toimenpideohjelman osia, johon tällaisen selonteon tietysti mielellään näkisi johtavan, että tiedettäisiin, mitä pitää tehdä. Ei se riitä, että käytetään innovaatio-sanaa mahdollisimman monta kertaa.

Sellainen innovaatiohan tässä näkyy tehdyn hallituksen puolella, että kun on harvennettu rivinväliä, niin on saatu liki 40 sivua sitten tästä aikaiseksi.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminta muodostavat osaamiskolmion, jonka varaan maamme kehitystä pitkälle rakennetaan. Valtioneuvoston linjauksessa innovaatiotoiminnan strategiaksi tavoitellaan muun muassa yleisen osaamistason nostoa ja erityislahjakkuuksien tukemista. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan huipputasoista kehittämisympäristöä.

Tutkimus on hyvä aluekehityksen väline. Ongelmana on se, että tämä tutkimus keskittyy yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteyteen ja palvelee lähinnä Pääkaupunkiseutua ja maakuntien keskuksia. Kysyn arvoisilta ministereiltä: Miten tätä tutkimustoiminnan vaikuttavuutta voitaisiin laajentaa myös maakuntia palvelemaan?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rahoitus on yksi kriittinen tekijä, jotta ideat tai löydökset muuttuvat innovaatioiksi, niiksi tuotteiksi ja palveluiksi, joista on asiakkaille hyötyä. Me tarvitsemme kärsivällistä rahaa, ennen kuin varsinaista liikevaihtoa pystytään generoimaan.

Suomi tuntuu välillä olevan liian pieni maa, että aidosti uusiin suuriin hankkeisiin, esimerkiksi uusien lääkkeiden kehittämiseen, löytyisi riittävää panostusta. Joskus käy jopa niin, että kunnianhimo on liian matala ja ideoita esimerkiksi myydään raakileina ulkomaille. Sekä kokoomuksen että keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoroissa kannatettiin t&k-rahoituksen lisäämistä, ja luonnollisesti olen samoilla linjoilla, että oikea tasapaino julkisen ja yksityisen rahoituksen välillä löytyisi. Arvoisa ministeri! Voisitteko vielä avata rahoituksen tulevaa suuntaa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on hyvin lyhyt kysymys arvoisalle ministerille. Se koskee tämän selonteon ensimmäistä sivua ja määritelmää. Antoiko ministeriö tehtäväksiannossaan innovaatiolle sen sisällön, mikä täällä on nyt luettavissa ja kuuluu: "Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua", vai oliko tämä työryhmän, Esko Ahon työryhmän, innovaatio?

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko tuli juuri oikeaan aikaan, nyt, kun maailmantalouden epävakaa tilanne vaikeuttanee sekä valtiollisia että yksityisiä tutkimus- ja kehittämistoiminnan investointeja. Minä katsoin vähän tilastoja, ennen kuin minä tulin tänne, niin kuin ministeri Sarkomaa sanoi, että täytyy oppia historiasta. Vuonna 1989 valtio satsasi suurin piirtein 500 miljoonaa euroa vuodessa tutkimustoimintaan, ja 10 vuotta myöhemmin satsaus oli jo yli miljardin. Eli se miltei kaksinkertaistui, ja tämä on aivan oikea tie mennä eteenpäin. Hallitus on toiminut aivan oikealla tavalla.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puuttuisin näihin innovaatiotoiminnan voimavaroihin. Pitää minusta olla aika selkeä tavoite sille, kenen eduksi tässä nyt pelataan sitten jatkossa, kun mietitään, että meillä on suurteollisuus ulkomaisessa omistuksessa aika pitkälle. Sitten kun katsellaan näitä erilaisia projekteja, mitä nyt on eri puolilla Suomea, niin niissähän on julkista rahaa. Siellä on Finnveraa, siellä on EU-rahaa, mutta yllättävän monessa on amerikkalaista sijoitusyhtiörahaa taikka jonkun muun maalaista sijoitusrahaa. Minulla on semmoinen pelko, että meillä nämä erilaiset innovaatiot, mitä erikoisesti pienissä yrityksissä tapahtuu, poimitaan niin kuin marjat sieltä ulkomaisiin käsiin.

Minusta tämä ympäristön tarkistaminen on aika tärkeä asia, ei sitä pidä unohtaa. Hyvää tekstiähän tässä on paljon, mutta täällä on arvosteltu sitä ihan oikeutetusti. Mutta minusta tämän ympäristön tajuamisen osalta me olemme nyt aikamoisessa (Puhemies: Minuutti!) kriisissä. Pankit ovat osanneet nyt innovoida tuolla maailmalla, ja tuleeko lasku meille?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne maat, jotka ovat pärjänneet, ovat ne, jotka ovat sijoittaneet paljon tutkimus- ja kehittämisrahaa, ja Suomi kuuluu siihen joukkoon. Meidän osuutemme on ollut noin 4 prosenttia, Japani ja USA seuraavat hyvin meitä, mutta muut maat ovat aika paljon jäljessä. Tähän perustuu se meidän vahvuutemme.

Huolestuttavana minä näen, että valtion osuus tästä osuudesta koko ajan alenee, ja se merkitsee sitä, että jos halutaan pysyä mukana, niin yksityisen sektorin pitää lisätä. Mutta kun me poliitikot päätämme näistä asioista, niin kyllä meidän pitäisi antaa lisää rahaa niin, että julkisen sektorin osuus olisi nyt ainakin 30 prosenttia. Nyt se uhkaa pudota 25:een.

Sitten sanoisin myöskin, että kyllä lattiatasolla tehdään myöskin aika suuria keksintöjä, ja yksi suuri ongelma on se, mihin myöskin ed. Virolainen puuttui. (Puhemies: Minuutti!) Suomessa tehdään suhteellisen paljon keksintöjä, mutta rahojen puutteessa niitä ei kehitetä, vaan ne siirtyvät ulkomaille.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti siitä alamäestä ei kukaan halua vakavasti keskustella. Edellinen hallitus teki sosialismissaan sen virheen tietysti, että taas oltiin tasapäisiä. Nykyinen hallitus antaa komitean määritellä, aivan kuin ed. Pulliainen sanoi, mitä on luovuus. Aivotutkimus, jonka sisältöihin en psykologina kauheesti usko, sanoo edelleen sitä, että noin 5 prosenttia on erityislahjakkaita, luovia ja muuta, joitten innostus oikeassa paikassa tarttuu muihin ja muutkin tulevat luoviksi ja se leviää.

Mutta tämmöisessä kateessa Suomessa ei tavallaan viedä tätä johtopäätöstä huippuunsa, että hyödynnettäisiin näitä tosiasioita ja tieteen viimeisiä saavutuksia, vaan ruvetaankin tässä kateelliseksi ja konsulttifirmat määrittelevät meille, kuka on merkittävä henkilö yhteiskunnassa, mihin puolueeseen se kuuluu ja kenen kaveri se on. Eli tämä prosessi jätettiin kesken, jossa Suomi vahingossa tuli keulalle, kun tämä meidän pidätelty luovuutemme murtautui esiin. Tähän minä toivoisin ryhtiliikettä hallituksen puolelta, tämän asian tunnustamiseen.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Innovaatioiden syntymiseen tarvitaan omasta mielestäni kolmenlaisia tekijöitä: suotuisat olosuhteet, riittävä kyky ja kapasiteetti sekä ihmisten oma tahto ja halu synnyttää jotain uutta.

Oma huolestumisen kohteeni liippaa nyt tulevaisuuden innovaatioiden tekijöitä. Onko meidän nuorillamme menestymisen nälkä, kyky ja tahto tehdä uutta, luoda jotain uutta. Itse jäin kaipaamaan tässä selonteossa lähinnä sitä, kun koulutusjärjestelmissä ja korkeakoulujärjestelmissä tässä paneuduttiin niihin toisen asteen ja korkeakoulupuolen koulutukseen; missä ovat ne alkumetrit, jolloin lapsi oppii tekemään ja luomaan ja synnyttämään jotain uutta. Eli peruskoulutuksen panostusta olisi voinut tässä selonteossa tuoda enemmän esille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen sanoi omassa puheenvuorossaan, että Suomi on pudonnut rupusakkiin. Jos asioita mitataan tiede-Nobelien perusteella, Suomi ei ole koskaan missään innovatiiviympäristössä ollutkaan, se on ollut aina rupusakkia.

Minäpä luen teille: Suomi on saanut yhden tiede-Nobelin, A. I. Virtasen, ja sekin tuli muualta kuin yliopistosta, se tuli Valiolla tehdystä keksinnöstä. Tanskassa on 9, Itävallassa 9, Puolassa 4, Belgiassa 5, Norjassa 6, Unkarissa 6 ja Ruotsissa 18. Olemmeko me todella innovatiivinen kansakunta? Onko meillä mitään muuta todella innovatiivista keksintöä kuin tämä kännykkä, mikä minulla tällä hetkellä on kädessä? Onko meillä todellakaan mitään innovatiivista? Missä on meidän Nobelit?

Minä lainaan ... (Puhemies: Minuutti on mennyt!) No niin, minä lainaan kuitenkin. Ennen kuin lopetan, lainaan Esko Ahoa, työryhmän vetäjää: "Suomessa ei ole panostettu huippuosaajiin, koska koulutuksessa on vaalittu tasa-arvoa. Nyt pitää rakentaa tasa-arvoinen huippujen viisas yhdistelmä." Antaako tämä innovaatiostrategia siihen mahdollisuuden?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedollisen tason lisäksi, mitä molemmat ministerit korostivat, koulutuksessa tarvitaan myös semmoista asennemuutosta, joka kannustaa oppilaita pienestä pitäen luovuuteen, rohkaisee yrittäjyyteen, sallii erilaisuuden ja antaa myös mahdollisuuden epäonnistua ja sen jälkeen kokeilla taas uudelleen. Eli tämmöistä asennemuutosta tarvitaan.

Ministeri Pekkarinen mainitsi muutamaan otteeseen ympäristö- ja energiakysymykset. Itse asiassa nyt tuo ilmasto- ja energiastrategia, jota odotellaan, antaa alkutahdit ja suunnan, oikeastaan varsinaisen tilauksen innovaatiotoiminnalle kohti sitä vähähiilistä tai päästötöntä taloutta, mikä meidän pitäisi saavuttaa. Itse asiassa ed. Karjulan esiin ottamaa ennakointiosaamista juuri tässä ilmastopolitiikassa tarvitaan, selkeitä viestejä alan toimijoille, (Puhemies: Minuutti!) tutkijoille, yrityksille, mihin suuntaan ollaan menossa, ja sitä toivon mukaan strategiassa saadaan.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen vei osittain multa kysymyksen pois, mutta minä kiinnittäsin huomiota kans siihen, jotta nyt, kun bioenergiaa tarvitahan jatkossa entistä enemmän, ja kuitenki energiaa aina kuluu ja tarvitahan, niin annetahan nopiaa maharollisuus meirän tutkijoolle ja kehittäjille, joille teherä sellahet laitteet, joilla tuloo vähäpäästööstä höyryä taivahalle, ja samalla se olis meille vientiartikkeli, koska meirän pitää saada myös teollisuuren rattahat pyörimähän, ja tällä konstilla saataas myös energiaa kotimaasta, kotimainen energia käyttöhön, ja tutkijoolle töitä ja sitten sitä kautta pajoolle.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos me kerran yritämme lähestyä innovaatiokäsitettä aiempaa laajemmasta näkökulmasta, niin miksi ihmeessä esimerkiksi Aalto-yliopiston kokoonpano edelleen kumpuaa suoraan klassisesta 1980-luvun innovaatiokäsityksestä, jonka mukaan innovaatio on uuteen teknologiaan perustuva uusi kaupallinen tuote? Hyvä niinkin, mutta jos me haluamme etsiä 2010-luvun innovaatioyliopistoa, meidän on uskallettava ajatella jotain aivan uutta, esimerkiksi vaikka Helsingin ja Tallinnan yliopistojen yhdistämistä. Ainakin matka-ajat ja etäisyydet olisivat pienemmät kuin jossain Joensuun ja Kuopion välillä, joita ollaan panemassa yhteen.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! San Franciscon alueen menestys perustuu pitkälle erilaisuuden sietämiseen, mutta jos koulutuksessa tai työelämässä pakotetaan samaan muottiin, se on vaarallista. Yksi tärkeä tekijä tietysti, että suuret firmat pysyvät Suomessa, on se, että ne pääsevät myös innovaatioon mukaan, ja t&k on niille tärkeätä. Mutta erityisesti pienyrittäjyys: miten me kannustamme nuoria yrittäjiksi? Monet haluavat mennä isoon firmaan töihin. Miten pienyrittäjät, jotka tuottavat joko patentteja tai sisältöjä, saavat tekijänoikeutensa tämmöisenä aikana, kun suuret firmat haluavat esimerkiksi monikanavalailla tai työsuhdetekijänoikeudella turvata vain itsellensä edut? Monesti tämä pienfirman omistaja ei pysty puolustamaan itseänsä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa alueiden rooli on korostunut monella tapaa, mikä onkin oikein, koska myös alueilla tehdään paljon innovaatioita ja sellaista perustavan laatuista työtä, josta kasvaa myös kasvuhakuisia yrityksiä, mainittakoon vaikkapa konepajoista lähteneet Ponsset ynnä muut maailmalle yltäneet yhtiöt.

Mutta haluaisin korostaa sitä, että sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ole omaa korkeakoulua tai yliopistoa, ollaan vähän katvealueella, niin siellä sen kenttätyön merkitys korostuu myöskin näiden yrittäjien auttamisessa, sen kasvuhakuisuuden lisäämisessä, ja olisi tärkeää, että siinä saumakohdassa olisi tällaisia ihmisiä, joilla on innovaatiolukutaitoa ja näiden ihmisten auttamiskykyä. Ja tässä pelkään pahoin, että se byrokratiataustainen Yritys-Suomi, joka on nykyään vaihtanut jo nimensä englanninkieliseksi, ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, metsäteollisuuden rakennemuutos tulee kestämään 20—30 vuotta, ja se, että meillä 23 vuoden päästä tuotettaisiin todellakin biotuotteita, biopolttoaineita, edellyttää, että meillä perusteollisuus säilyy täällä, koska tutkimus perustuu aina siihen, että meillä on täällä Suomessa myös tuotantoa. Minä nyt toivoisin, että ministeri Pekkarinen antaisi teollisuudelle semmoisen viestin, että täällä kannattaa teollisuuden toimia. Me tiedämme, että energian hinnannousu ja päästökaupan seuraukset ja niitten synnyttämät kustannukset siirtyvät suoraan metsä- ja metalliteollisuuden tuotteiden hintaan, ja varsinkin, kun se kilpailukykyinen hinta muodostuu niillä maailmanmarkkinoilla, niin kyllä meidän perusteollisuus on aikamoisten haasteiden edessä. Toivoisinkin ministeri Pekkariselta nyt ytimekästä vastausta, millä tavalla hän aikoo tämän pulman ratkaista.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä koko ajan tavallaan lähestytään sitä, missä ja miten innovaatiot todella syntyvät, sitä, mitä merkitsee tieteen, tutkimuksen ja käytännön yhteistyö. Minusta meidän pitää selvästi tunnistaa se, että vaikka tieteellä, tutkimuksella on tärkeä merkitys, niin merkittävät innovaatiot monessa tapauksessa syntyvät kampusten ulkopuolella. Minä otan Talvivaaran kaivoksen tuoreena esimerkkinä. Se on sellainen läpimurto, että jos se olisi jäänyt julkisen vallan tehtäväksi, niin koskaan tämmöistä kaivoshanketta ei olisi Suomessa toteutettu. Siellä on ollut rohkea yrittäjäpersoona, joka on pannut itsensä peliin. Hän on kytkenyt tähän innovaatioprosessiin vahvaa tutkimusperustaa, vahvaa tiedelöydöstä, ja tällä tavalla on edetty tämän hankkeen osalta. Tässä mielessä nyt tämä laaja innovaatiostrategia, joka on tämän hallituksen esityksen pohjana, pitää sisällään juuri tämän tärkeän näkökulman.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityisesti opetusministeriltä kysyisin, kun täällä on selonteossa, että synnytetään Suomeen kansainvälisesti huipputasoinen oppimisen kehitysympäristö, ja siinä samassa lähellä on, että miten huomioidaan nimenomaan näitä erityislahjakkuuksia ja heidän kehittymistä tuetaan. Minä näkisin, että kaikissa Suomessa syntyvissä lapsissa on luovuutta. Miten tässä innovaatiopoliittisessa strategiassa huomioidaan tämä luovuus, mikä oletan, että on ihmisyydessä.

Ja toinen, kun täällä on myös näin, että merkittäviä toimijoita ovat niin sanotut "bisnesenkelit" — mielenkiintoinen sana — jotka tuovat oman kokemuksensa, eli liitän siihen, että onko sitten niin, että kun on se raha, niin se tuo sen kokemuksen, eikä vain se ihminen, mahdollisesti siihen johonkin innovaatioon, jolla tuotetaan jotakin uutta merkittävää kehitystä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Ukkola antoi sellaisen kuvan, että me olemme jäämässä jälkeen (Ed. Ukkola: Niin ollaankin!) tai me emme ole koskaan kärkeen edes kuuluneet, niin totean nyt kuitenkin, että Suomen bruttokansantuote on koko ajan kasvanut. Me olemme aina tulleet vauraammaksi ja vauraammaksi, ja, ed. Ukkola, tuosta bruttokansantuotteesta ulkomaankaupan osuus kasvaa koko ajan. Ulkomaankauppa ei onnistu, jos me emme ole kilpailukykyisiä. Se, että me olemme kilpailukykyisiä, johtuu juuri siitä, että me tuomme yhä parempia ja parempia tuotteita markkinoille, ja ne eivät välttämättä ole aina Nobel-palkinnon arvoisia. Voi olla, että jossakin metsäteollisuuden puolella huomataan, että tämmöinen kemikaali vähentää tuotantokustannuksia 3 prosenttiyksiköllä, ja taas syntyy parempaa kilpailukykyä. Näin se arkielämässä toimii, ja meidän pitää sitä tukea mahdollisimman paljon.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitenkään ei kerkiä kaikkea kommentoida.

Mikä on strategia? Onko se toimintaohjelma? Ei. Ei strategia sitä ole. Strategian tehtävänä on kyetä tunnistamaan se toimintaympäristö, missä jotain tehdään, tässä tapauksessa harjoitetaan innovaatiopolitiikkaa. Sen tehtävänä on määritellä ne peruslinjaukset, minkä suuntaisesti toimitaan, ja määritellä näiltä linjoilta ne kehittämislinjat. Tämän tämä strategia tekee. Eri asia on se, että jos tänne annettaisiin selonteko innovaatiopolitiikan rahoituksesta, siinä varmaan käsiteltäisiin myöskin sitä, kuinka paljon ja mihinkä laitetaan rahaa jnp. Tämä on strategia, joka ottaa annettuina tietyt voimavarat ja pyrkii toimintaympäristön tunnistamisen pohjalta kertomaan, miten Suomessa aiotaan tämä homma hoitaa niin, että tämä kansakunta menestyisi.

Mitä tulee metsäteollisuuteen tai meriteollisuuteen, jotka täällä tulivat esimerkkeinä siitä, että nyt rahat uhkaavat mennä johonkin muualle, kun ollaan avoimia, niin eteläkorealaiset eivät omistaneet suomalaisten vaan norjalaisten käsiin jo aikaisemmin joutuneen telakkateollisuuden, nyt ne omistavat sitä. Miten se työ pysyy täällä? Vain sen ansiosta, että me huolehdimme siitä, että meillä on riittävän hyvä innovaatioympäristö, että meillä tiedetään, taidetaan, osataan täällä tuottaa laivanrakennuksen tarpeisiin, telakkateollisuuden tarpeisiin maailman parasta teknologiaa ja myöskin hyödyntää käytännössä laivanvalmistuksessa tätä. Tätä on se suomalainen menestys. Pääomat tulevat ja menevät maailmalta ja maailmalle, ja täällä oleva osaaminen ja teknologia, sen taito, viime kädessä ratkaisee sen, kuinka hyvin se tekeminen täällä meillä pysyy.

Ed. Lipponen, tässä ei aseteta yhtään uutta työryhmää. Me asetamme kyllä, mutta tässä itse strategiassa muistini mukaan ei sanota yhtään työryhmää, joka asetettaisiin. Tämä on tässä mielessä konkreettinen strategia.

Ed. Vehkaperä, puhuitte siitä, että peruskoulutus jää tässä aika vähälle jnp. Vaikka tämä innovaationäkökulma on laaja-alainen, mikä tässä avataan, niin kuitenkin kannattaa muistaa, että se peruskoulutus ja koulutus on se perustekijä, jolta sitten alkaa se varsinainen innovaatiopolitiikka, ja tämä ei keskity esikoulusta yliopistoon käymään koulutuspolitiikkaa läpi. Tämä ottaa tietyllä tavalla annettuna sen ja sille rakentaa sen innovaatiopolitiikan ytimen, mitä Suomi aikoo ajaa ja millä se aikoo menestyksensä hakea.

Mitä vielä tulee siihen, kuka tämän on määritellyt, minä en ihan tarkkaan edes muista. Minä luulen, että tuo Petri Peltosen johtama ryhmä tämän taisi alun perin määritellä: innovaatio on osaamislähtöinen hyödynnetty kilpailuetu. Minä en sitä määritellyt vaan tuo työryhmä sen määritteli. Minusta se on muuten aika hyvin määritelty. Minulla oli tilaisuus olla isossa kansainvälisessä tilaisuudessa, jossa oli satoja, ympäri maailmaa väkeä, ja he pitivät sitä hyvänä innovaationa, ed. Pulliainen, että tämä keksittiin. (Ed. Pulliainen: Siihen tulee vastaus!)

Mitä tulee rahaan vielä kaiken kaikkinensa, Suomen osuus on vähän alle prosenttiyksikkö kansantuotteesta. On ihan totta, minunkin mielestäni sen lisääminen on välttämätöntä, ja siihen me voimme vaikuttaa sillä, että Suomi vähintään sen 5 prosenttia panee vuodesta toiseen lisää näitä t&k-varoja. Minun mielestäni, jos nyt tässä sanoo, ja pitäähän tässä suoraan sanoa, se ei oikein riitäkään vaan valtion pitäisi vielä vähän enemmän kyetä lisäämään.

Mitä tulee muutoin siihen, että tämä kokonaispanostus voisi olla 4 prosenttia bruttokansantuotteesta, jos siihen päästäisiin, Suomi olisi maailman ykkönen. Tällä hetkellä Ruotsi on maailman ykkönen, se on vähän alle 4 prosenttia, toisena on Israel, se on vähän Ruotsin perässä, sen jälkeen tulee Suomi ja sen jälkeen tulevat muut maat. Jos me pääsisimme nyt siihen 4:ään, me olisimme maailman ykkönen, mutta koville ottaa, että siihen päästäisiin. Jotta me saisimme tämän kokonaispanostuksen lähemmäksi 4:ää tai yli 4:n, se edellyttäisi sitä jälleen kerran, että me rakennamme semmoisen innovaatioille suotuisan toimintaympäristön, vahvan osaamisen, kannustamisen ja läpinäkyvyyden ja kansainvälisyyden, laaja-alaisen innovaatiopolitiikan niin kuin skeeman tähän Suomeen, sillä me saisimme myös yksityisen sektorin panostuksen lisäämisen. Meidän suuri haasteemme on se, kykenemmekö me hoitamaan oman leiviskämme niin, että se yksityinen sektori jatkossakin on valmis panemaan nyt 4,2 miljardia, tulevina vuosina vielä enemmän kuin 4,2 miljardia, täällä tapahtuvaan tutkimukseen, teknologiaan, kehittämistyöhön, innovaatiotyöhön. Se on kova haaste.

Nyt valitettavasti en kerkiä vastata moneen muuhun puheenvuoroon, ehkä myöhemmin kohta.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Muutamaan kommentti.

Ed. Ukkola nosti aivan oikein esille Nobel-palkinnot. Siksi juuri yliopistouudistus tehdään, siksi koko korkeakoulukenttä uudistetaan, että suomalaisilla tutkijoilla on mahdollisuus Nobel-palkintoon. Me emme voi olla kaikilla aloilla maailman parhaita. Siksi tämä strategia lähtee siitä, että tunnistamme vahvuutemme ja katsomme, mihin keskitytään. Tarkoitus on todellakin jokaisessa korkeakoulussa katsoa nämä strategiset valinnat ei vain Aalto-yliopistossa, uskon siihen vahvasti, minulle se on kuin oma lapsi. Tarkoitus ei ole panostaa vain Aalto-yliopistoon, ei uskoa siihen vaan uskoa jokaiseen suomalaiseen korkeakouluun, jokaiseen yliopistoon.

Täällä aivan oikein kysyttiin siitä, millä tavalla me saamme korkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta, yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Me saamme sitä sillä, että jokainen korkeakoulu on laadukas. Me olemme sopineet korkeakoulujen kanssa, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa laatutavoitteet. Laadun tavoittelu edellyttää, että me arvioimme rakenteita ja toimintatapoja. Suuruus ei ole lähtökohta, vaan me katsomme riittävän vahvat toimivat yksiköt, ja yhteistyössä siellä alueiden kanssa korkeakoulut tekevät strategiansa, mihin keskitytään, mitä painotetaan, mitä alueella tarvitaan. Ei tule opetusministerin pöytälaatikosta, vaan sinivihreä hallitus uskoo alueiden osaamiseen. Vuoteen 2010 mennessä nämä strategiat on tehty, ja sieltä tulee se alueellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tätä työtä tehdään tämän strategian mukaisesti.

Jotta me voimme, arvoisa puhemies, panostaa entistä vahvemmin meidän korkeakouluihimme pienenä kansakuntana, meidän täytyy innovatiivisesti löytää uusia tapoja. Näitä tapoja on todellakin etsitty. Yksi uusi tapa on valtiovallan päätös tehdä finanssisijoituksia meidän yliopistoihimme, eli me voimme valtion omaisuutta, esimerkiksi valtion myyntituloja, antaa uusille, uudistuneille yliopistoille, niin että kaikki tieteenalat voivat olla parhaimmillaan. Kaikki tieteenalat eivät ole keränneet sitä yksityistä rahaa, mitä joka vuosi keskimäärin noin 100 miljoonaa yliopistot ovat keränneet. Sinivihreä hallitus haluaa, että kaikki tieteenalat voivat olla parhaimmillaan, ja siksi tämä finanssisijoituspäätös on todellakin tehty.

Me olemme myöskin uudistaneet verolainsäädäntöä niin, että korkeakouluille voidaan antaa lahjoituksia, yksityiset yritykset ja yhteisöt voivat antaa lahjoituksia mutta myöskin yksityiset henkilöt, eli kaikin tavoin olemme tehneet toimia, että yhteiskunta panostaisi korkeakouluihin. Se on innovaatioperustan pohja. Mutta ilman muuta valtiovallan panostukset ovat ensisijaisia.

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu vahvasti esiin varhaiskasvatus ja perusopetus, ja voitte arvata, että olen sitä tuohon strategiaankin ehdottanut, mutta olen Maurin kanssa, ministeri Pekkarisen kanssa, samaa mieltä, että strategiaan ei voi kirjata kaikkea. Mutta kaikki me tiedämme, että sinivihreän hallituksen keskeinen tavoite on kehittää perusopetusta. Me olemme aloittaneet Pop-talkoot, ja tuon talkootyön tavoite on se, että perusopetus entistä paremmin edistää jokaisen lapsen hyvinvointia ja oppimisen iloa.

Ed. Lipposelle sanon täällä, että sinivihreä hallitus tulee korjaamaan sen virheen, mikä sosialidemokraattisen opetusministerin johdolla tehtiin, kun tuntijakoa Maija Raskin johdolla viimeksi uudistettiin. Se johti siihen, että taito- ja taideaineiden määrä romahti, ja tarkoitus on tämä asia korjata, kun tuntijakoa uudistetaan. Sitä kautta myöskin sitten luovuutta siellä peruskouluissa parannetaan.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, kun aikani olen jo ylittänyt, haluan sanoa, että luovuus ei synny tehokkuudesta vaan esimerkiksi yliopistoissa täytyy olla aikaa ja sen takia tuottavuusohjelma on täysin ristiriidassa yliopistopoliittisten tavoitteiden kanssa. Sen takia tuottavuusohjelma ei koske opetusta eikä tutkimusta, ja yliopistouudistuksen yksi tavoite on se, että yliopistoja ei johdeta valtion virastoina vaan siellä voidaan vapaasti katsoa, miten yliopistoja kehitetään, miten luodaan luovat olosuhteet, koska kiire ei johda innovaatioihin eikä luovuuteen. Täytyy olla aikaa ajatella.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos haastavat meidät uusiin keksintöihin. Innovaatiopolitiikassa yleensä keskustellaan huipputeknologiasta ja teknisistä innovaatioista. Onkin hyvä, että t&k-resurssia kasvatetaan, hyvä, että hallitus satsaa tulevaisuuteen. Me tarvitsemme Nokian lisäksi yrityksiä, jotka osaavat tehdä jotain paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Massatuotannolla me emme pärjää.

Olin viime kaudella tulevaisuusvaliokunnassa tekemässä tätä innovaatioraporttia. Ministeri Katainen oli muuten silloin puheenjohtajana, ja siellä olivat myös tohtorit Himanen ja Castells, ja siellä kävi ilmi monia näitä samoja asioita. Esillä oli myös julkinen sektori, nimenomaan se, että tämän innovaation pitää olla laaja-alaista. Suomessa sosiaali- ja terveyssektorilla yksityisten yritysten merkitys on vielä pieni. Erilaiset sosiaaliset innovaatiot ovat pitkälle valtion ja kuntien omissa näpeissä, ja tämän vuoksi hankintaosaamista tulisi kannustaa myös kuntien ulkopuolelta.

Sinänsä suomalainen hyvinvointivaltiohan on jo innovaatio, mutta siinä on myös heikkouksia, ja niitä täytyy korjata. Sata-komitea pohtii, miten sosiaaliturva siirtyisi asiakasta helpottaen yhdelle luukulle. Paikoin ovat jotkut ihmiset tippuneet suojaverkon ulkopuolelle, toisinaan suojaverkko ei ole ollut tarpeeksi kannustava. Meidän on oltava edelleen innovatiivisia uudistaessamme hyvinvointi-Suomea.

Suomi on luonut hyvän pohjan innovatiivisuudelle hyvällä peruskoululla, yliopistoilla, mutta samalla on pakko myöntää, että pienelle kansakunnalle erilaisuuden sietäminen on vaikeata. Valopäitä, muita parempia tai erikoisempia on ollut vaikea sietää kouluissa ja työelämässä. Samaan muottiin pakottaminen on pahinta mahdollista innovatiivisuuden tappamista. Erikoislahjakkaiden koulutusta päinvastoin tulisi tehostaa, ja se on kiinni koko yhteiskunnankin ilmapiiristä. Viittasin äsken tuossa vastauspuheenvuorossani San Fransiscon alueeseen, jonka houkuttelevuus perustuu siihen, että siellä on hyvin salliva ilmapiiri, ja aivovoimaa sinne tunkee ympäri maailman.

Yritteliään asenteen kasvattaminen nuoriin on tärkeää jo kouluissa. Varsinkin akateemiset ihmiset Suomessa luovat keksintöjään varmemmalla oksalla isoissa firmoissa mieluummin kuin perustavat oman innovoivan yrityksen. Tietenkin vanhempien jäljet pelottavat; 1990-luvun lamassa kaatui moni yrittäjä. Jos asiat ovat kuitenkin niin, kuten psykologian professori Timo Järvilehto väittää, että koulut eivät ole tiimi-innovointiin kasvattavia, jos oppilaat vain kilpailevat keskenään ja pitäisi olla kuitenkin tiimityötä, se on huolestuttavaa.

Innovaatioissa raha ei ole kaikkivoipa uran alussa. Monet keksinnöt, taide, musiikki, videopelit syntyvät ensin puhtaasta inspiraatiosta ja alan harrastuksesta, mutta jatkossa sillä on myös monen tienattava leipänsä. Ja nyt, kun suuret mediayhtiöt lobbaavat heille ilmaista monikanavajakelua ja muut firmat työsuhdetekijänoikeutta, on oltava tarkkoina, että keksijöiden, taitelijoiden, käsikirjoittajien ja pienten yritysten on mahdollisuus saada oma siivunsa. Nämä suuret firmat ovat valtioita valtiossa, ja tuntuu, että heillä on myös taivaallinen valta näissä asioissa.

Videopelipuolella muuten tekijänoikeudet ovat helpommin valvottavissa, koska pelit ovat laiteriippuvaisia. Peliala tulee räjähdysmäisesti kasvamaan. Olin itse äsken videopelialan tilaisuudessa, ja se alahan työllistää Suomessakin nyt yli tuhat henkeä. Yrityksiä on kuutisenkymmentä, ja liikevaihto peräti 85 miljoonaa euroa. Monet peli-innovaatiot ovat Suomelle tällä hetkellä vientituotteita, ja on hyvä, että Tekes myös tukee tätä alaa.

Myös ammatilliset koulut ovat tärkeitä innovaatiossa, ei pelkästään Aalto-yliopisto. Monet monet kädentaitojen tuotantoprosessit ovat tuottaneet innovaatioita. Ei se ole aina yliopistojen kampuksilla, missä tuotetaan, ja sitä paitsi me tarvitsemme muitakin yliopistoja ja tiedekuntia, niin kuin äsken viittasin näihin sosiaalisiin innovaatioihin. Kaikki tutkimus ei muutenkaan voi olla tulos—panos-erikoistutkimusta, me tarvitsemme edelleen perustutkimusta, joka luo sitten sen kasvupohjan näille innovaatioille. Me tarvitsemme yleissivistystä.

Vielä yksi uutinen Aamulehdestä tänään. Brittilääkärit ovat huolissaan siitä, että kasvava määrä terveitä ihmisiä käyttää keskittymishäiriöön määrättäviä reseptilääkkeitä pysyäkseen virkeänä ja lisätäkseen aivojensa toimintakykyä. Jopa viidesosa aikuisista, mukaan lukien yliopisto-opiskelijat ja vuorotyöläiset, käyttävät kognitiivisia tehostajia. Tähänkö on tietoyhteiskunta menossa, että pitää piristeillä pitää itsensä kilpailussa mukana kuin rotat juoksussa? Itse taiteilijana voin sanoa, että lauluntekijät ja kirjailijat kautta aikojen kyllä krapulan sinisinä hetkinä ovat luoneet kirkkaita ajatuksia, mutta ei sillä kovin pitkälle pötkitä, ja varsinkin, jos työelämä menee tähän, että pitää jo piristeillä pysyä mukana kilpailussa, se on erittäin vaarallinen suuntaus.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Media on viesti, kuten sanotaan, ja tämä selonteko on jo ulkoasultaan hyvin varovainen ja konservatiivinen viesti. Mitään suurta innovaatiopoliittista innovaatiota näiltä 38:lta kakkosrivivälillä kirjoitetulta sivulta on turha etsiä. Nimenomaan innovaatioselonteolta olisin odottanut rohkeita uusia avauksia.

Vaikka selonteossa puhutaan innovaatiokäsityksen laajentamisesta, se itse pohjautuu klassiseen määritelmään, jonka mukaan innovaatio on tekniseen keksintöön perustuva uusi kaupallinen tuote. Selonteossa innovaatio nähdään minä tahansa uutena tapana parantaa yrityksen, julkisen organisaation tai valtion kilpailukykyä. Innovaatio voi kuitenkin olla myös vaikka uusi tapa parantaa ihmisten hyvinvointia tai kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Ei sillä, etteikö Suomen innovaatiojärjestelmässä olisi parantamisen varaa myös klassisen määritelmän mukaan. Vtt:n ja Tekniikan Akateemisten teknologiabarometrin mukaan suomalaisten teknistieteellinen osaaminen on kilpailijamaita selvästi heikompaa ja suomalaiset ovat muita huonompia hyödyntämään uutta teknologiaa. Myytti suomalaisten teknistieteellisestä etevyydestä on kaunis harha.

Selonteko sivuuttaa Suomen innovaatiojärjestelmän ongelmat ja keskittyy lähinnä hehkuttamaan sitä, miten suomalainen innovaatiojärjestelmä on kerännyt pystejä kansainvälisissä vertailuissa. Tutkimustoimintaa käsitellessään selonteko sivuuttaa perustutkimuksen kokonaan. Perustutkimus on kuitenkin soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen perusta. Ilman perustutkimusta meillä ei olisi Polaria, Suuntoa, Remedyä, Vaisalaa, F-Securea, Nokiaa. Usein tekninen innovaatio syntyy nimenomaan siitä oivalluksesta, kuinka perustutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön. (Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin! — Ed. Karjula: Se on olennaista!)

Selonteko ei kiinnitä myöskään huomiota suomalaisten yliopistojen kotoperäisyyteen. Meidän yliopistoissamme on aivan liian vähän ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita. Maailman huippuyliopistot eroavat suomalaisista nimenomaan siinä, että ne ovat kansainvälisiä yhteisöjä, joissa eri kulttuureista, eri tieteenaloilta saapuvat ihmiset ja ajatukset kohtaavat. Ottaisin Suomen yliopistoissa oppia amerikkalaisista huippuyliopistoista myös siinä, että ne mittaavat menestystään syntyneiden yritysten lukumäärällä, ja tunnetusti sitä saa, mitä mittaat. Tästä syystä esimerkiksi Harvard ja MIT kannustavat nimenomaan parhaita opiskelijoitaan ja tutkijoitaan lähtemään pois palveluksestaan ja antavat silkkaa rahaa, jotta nämä perustaisivat tutkimustuloksiaan kaupallistavan oman yrityksen.

Suomen innovaatiopolitiikka on viime vuosina keskittynyt suuriin yksikköihin ja hankkeisiin. Toivottavasti pienet, uudet idut eivät kuitenkaan jää kaikkien shokien jalkoihin. Todella uudet oivallukset piileskelevät usein aivan muualla kuin siellä, mistä niitä kiivaasti etsitään. Yliopistojen perusrahoitusta tulisikin lisätä, jotta yliopistot voisivat itsenäisesti päättää edes osasta tutkimuksensa kohteista.

Positiivisena huomiona tästä selonteosta haluan nostaa esiin aikuiskoulutuksen. Työssä tarvittava osaaminen muuttuu jatkuvasti, ja vain harva on siinä ammatissa, johon on saanut koulutuksen. On turha kuvitella, että joskus 1970-luvulla saadulla tutkinnolla pärjää nykypäivän työelämässä yhtään sen paremmin kuin tänään saadulla tutkinnolla selviää 1930-luvulla. Jatkuvan osaamisen ylläpitämisen haaste ulottuu kuitenkin kauas koulutuspolitiikan ulkopuolelle. Esimerkiksi työmarkkinoiden pelisääntöjä, sosiaaliturvaa ja opintotukea on muutettava aikuisopiskeluun kannustavaksi.

Selonteko nostaa esiin myös julkisen sektorin innovaatiotoiminnan kehittymättömyyden. Siinä missä yksityisen sektorin tuottavuus on jatkuvan innovoinnin ansiosta moninkertaistunut, julkisen sektorin tuottavuus on edelleen 1970-luvun tasolla. Uudet toimintatavat ovat välttämättömiä, jos me aiomme säilyttää julkiset palvelut nykyisessä laajuudessaan tulevina vuosina, kun työvoiman määrä pienenee ja hoivaa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa.

Itse olisin kiinnittänyt huomiota myös Suomen julkisiin tietovarantoihin, jotka ovat nykyään vajaakäytöllä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verovaroilla tuotettu tieto on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä. Siksi monet Suomessakin käytetyt paikka- ja säätietopalvelut on kehitetty Yhdysvalloissa. Suomessa näiden tietojen käyttö maksaa ja kynnys hullujen ideoiden kokeilemiseen on liian korkea.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esiin suomalaisen asenneongelman, joka jarruttaa suomalaista innovaatiotoimintaa ehkä enemmän kuin mikään muu. Me emme osaa ottaa riskejä. Tässä selonteossakin keskitytään lähinnä innovoinnin riskien minimointiin. Muualla maailmassa riskisijoittajaa pidetään aivan liian varovaisena, jos vain seitsemän kymmenestä hänen rahoittamastaan yrityksestä menee konkurssiin. Epäonnistumisen pelossa meille ei synny innovatiivisia pienyrityksiä. Taloudellista riskiä suurempi on sosiaalinen riski. (Puhemies: 5 minuuttia!) Konkurssi on edelleen Suomessa häpeä. Meidän on otettava oppia Yhdysvalloista, jossa kokeneella johtajalla on aina pari konkurssia ansioluettelossa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että innovaatiostrategiaa tänään täällä käsitellään, ja erityisen tärkeää se on juuri tänään, kun tiedämme, millainen myllerrys maailman talouselämässä on liikkeellä, ja meidän täytyy trimmata meidän omaa konettamme siihen, että olemme valmiita vastaamaan kansainväliseen kilpailuun ja heikompaankin taloudelliseen aikaan.

Meidän on tärkeätä pitää osaamisemme korkealla, työllisyys korkealla ja kilpailukykymme kunnossa sekä työllisyys siis hyvällä tasolla. Nämä ovat meidän kansantaloutemme kannalta kohtalonkysymyksiä. Pienenä maana meillä on kuitenkin se etu, että meillä on näistä vaikeista ajoista mahdollisuus selvitä, jos me teemme järkeviä ja viisaita ratkaisuja ja hyvää politiikkaa.

Innovaatioiden lähteenä korkeakoulumaailma ja yrityssektori ovat avainasemassa. Näiden kenttien lähtökohdat ja kannustavuus uudistumiseen sekä kehitykseen täytyy olla turvattu. Yliopistouudistus kulkee tämän uudistustyön kärjessä. Näin pienen maan etuna on se, että me pystymme suhteellisen nopeasti muuttamaan yliopistolaitoksemme suuntaa ja strategiaa. Näin voimme siis vastata globaaleihin haasteisiin.

On tärkeää, että juuri koulutuspolitiikan saralla Suomessa on panostettu ja tullaan edelleen panostamaan voimakkaasti luovuuteen ja uuden kehittämiseen. Tämä on tärkeää niin yhteiskunnan sosiaalisen kehityksen, taloudellisen vakauden kuin henkisen hyvinvoinninkin kannalta. Lisäksi ympäristönsuojelun näkökulmasta juuri luovuus ja uusien toimintamallien sekä tekniikan kehitys on välttämätöntä.

Herra puhemies! Osaamisesta syntyy innovaatioita, ja innovaatioiden pohjalta syntyy uutta yritystoimintaa. Innovatiivisella yrityksellä taas on mahdollisuudet kasvaa ja luoda jopa maailmanlaajuisiakin menestystarinoita. Tästä ketjusta meidän on erityisesti huolehdittava.

Haluankin tuoda esiin innovaatiostrategiasta keskusteltaessa myös pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan ja kehityksen tukemisen. Pk-sektori on avainasemassa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siksi sen kehitysmahdollisuuksien tulee ja tulee jatkossakin olla turvattu. Ei kuitenkaan riitä, että yritysten toimintamahdollisuudet taataan. Me tarvitsemme kannustavia, jopa aggressiivisia kannustimia, joilla ennakkoluulottomasti kannustetaan yritysten kasvua, jotta innovaatiot voivat kasvaa hyvinvoinnin vetureiksi. Tällaisia keskeisiä keinoja valtiovallan taholta ovat toimintaympäristöstä huolehtiminen, rahoitus yrityksille sekä verotus. Kasvun esteitä pitää poistaa ja kasvulle pitää antaa tilaa.

Valtiovallan tulee olla valmis osallistumaan toimiin, joilla kilpailukykyä ja luovuutta edistetään. Julkisella rahoituksella on jo saavutettu merkittäviä tuloksia, ja tätä linjaa tulee edelleen kehittää. Kasvuyrityksiä on uskallettava rohkeammin rahoittaa. Kriittisessä kasvuvaiheessa juuri rahoituksen saaminen onkin avainkysymys. Jos kotimaista tai yksityistä rahoitusta ei ole tarjolla, seurauksena saattaa olla yrityksen, innovatiivisenkin yrityksen, toiminnan hiipuminen tai myynti ulkomaiselle toimijalle.

Verotuksen osalta meidän täytyy huomioida ja muistaa, että käynnissä on verotuksen kokonaisuudistusta pohtivan työryhmän työ valtiovarainministeriössä. Tässä yhteydessä verotusta on tarkasteltava yrityksen kasvuun kannustavasta näkökulmasta, ja tältäkin osin meidän pitää olla tarkkana, että kasvuedellytyksistä huolehditaan myöskin verotusjärjestelmän puitteissa.

Ylipäänsä kaikessa lainsäädäntötyössä on huomioitava yritysten kilpailukyky, kasvun mahdollisuudet ja innovatiivisuus. Monesti kuitenkin hyväntahtoiset toimet, joilla mahdollistetaan tiettyjä asioita, ovat tosiasiassa luovuuden ja innovatiivisuuden esteitä kehittyvässä yrityksessä. Lisäksi yrityksiltä vaaditaan paljon taitoa liikkua säädösten ja verotuksellisten toimien verkossa. Järjestelmämme pitää olla selkeä ja kannustava, jotta kehittyvät yritykset voivat kasvaa keskittyen pääasialliseen työhönsä.

Tässä yhteydessä en halua tulla väärinymmärretyksi. Sosiaalisin perustein asetettavat rajoitukset ovat usein hyvinkin perusteltuja ja välttämättömiä. Mutta aina kun mietitään yhteiskunnan toimia, on syytä muistaa kilpailukyky ja uuden luominen, sillä terve ja kehittyvä yritysmaailma on kansallisen talouden ja hyvinvointimme perusta.

On turha luoda kuvaa, että yritysmaailman tukeminen olisi muilta pois tai siellä vapauksien antaminen kehitykselle olisi pois yhteiskunnallisesta vapaudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta. Ilmapiirimme on oltava vahvasti yrittäjämielinen ja varsinkin innovatiiviseen yrittäjyyteen kannustava.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä läpyskä, joka on meidän arvioitavaksemme saatettu, ei voi olla hallituskysymys, jotenka lausun sen, mitä ajattelen, enkä ole turhan pöytäkorea. Mielestäni tämä asiakirja on heikosti laadittu. Tässä sanotaan sama asia neljäänkin kertaan ja vielä tavalla, jossa luottamus omaan kykyyn, Suomen omaan pärjäämiseen on kyseenalaistettu.

Tällaisen asiakirjan pitäisi lähteä ehdottomasti liikkeelle ensinnäkin sellaisesta määritelmästä, joka on yleisesti käytössä oleva määritelmä, jotta puhuttaisiin muitten toimijoitten kanssa samalla terminologialla. Nyt lähdetään keksimään itselle oma, huom. rajattu, rajoitettu määritelmä, joka tietysti rajaa kaiken sen, mikä siitä seuraa. Näinhän voi tehdä, mutta se rajaa myöskin asiakirjan käyttökelpoisuuden täsmälleen sillä samalla hetkellä. Olisi juuri pitänyt tehdä niin kuin ed. Kasvi äskeisessä puheenvuorossaan teki ja sillä tavalla lähteä liikkeelle ja ymmärtää innovaatiot tuloksiksi, joista syntyy uusia innovaatioita. Nyt unohdetaan kokonaan se perusta, se vankka perusta, josta innovaatiot nousevat. Se on mahdollisimman hyvä perustutkimus, aivan raudanluja, hyvä perustutkimus, johonka perustuen opetetaan myöskin tulevat innovaattorit. Nyt se osio on kokonaan pois. Sivistysyliopistoihanne on pyyhitty Nobel-jahdin alle. Elikkä siis kaikki se olennainen, se suuri sivistys, on aivan kokonaan "out" tästä hengentuotteesta, ja se on huono juttu.

Maapallon luonnonvarojen rajallisuutta ei tiedosteta. Puhutaan rajattomasta kasvusta. Ekosysteemikäsite koplataan kasvuhommaan tajuamatta ollenkaan, mitä siellä ekosysteemissä, luonnossa, tapahtuu. Siellä on syrjäyttävän kilpailun periaate, joka tarkoittaa sitä, että kahdella lajilla ei voi olla samaa ekologiaa. Vahvempi laji voittaa ja syrjäyttää sen toisen. Jos tämä on nyt uusi yritysfilosofia, niin siihen kilpailulainsäädäntö sanoo, ettei tule pakettia, koska sillä tavalla onkin kilpailussa yksinvaltius ja monopoli ja se on kilpailua rajoittava tekijä. Elikkä siis tässä on niin kuin ollut semmoinen hypertila kirjoittajilla, ja sen hypertilan yli ei ole nähty, mitä lennokkaasti paperille pannaan. Huono homma.

Sitten kolmeen eri kertaan ainakin, ja sitten vielä neljännen kerran, veroporkkanoita käyttäen oikein niin kuin imetään ja anotaan, että tulkaa nyt tänne, kun olette ensin osaajiksi kouluttautuneet muualla, tulkaa sitten auttamaan suomalaiset pulasta, niin että saadaan Nobel-palkinto tänne Suomeen, niin kuin ministeri tulkitsi tätä asiaa äsken. No, jos itsetunto on tässä jamassa, niin näinhän voi tehdä, ei siinä mitään, mutta ei sitä nyt tarvitse tämän sinivihreän hallituksen piikkiin laittaa, että itsetunto on näin alhaisissa kantimissa.

Elikkä, arvoisa puhemies, kun tämän pohjalta syntyy mietintö, niin se pitää tehdä kunnolla ja oikeista lähtökohdista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa en todellakaan ryhdy väittelemään ed. Pulliaisen kanssa. Minun mielestäni hän on jokseenkin oikeassa. Kun luin tätä strategiapaperia, hallituksen innovaatioraporttia, tulin siihen tulokseen, että viime kesäkuussa on kyllä saatu aikaiseksi parempi mietintö, parempi toimenpideohjelma, innovaatioraportti, kuin tällä kertaa. Kysymys on Esko Ahon raportista, joka julkaistiin kesäkuussa.

Hyvää tässä tietenkin on se, että on lopultakin tunnustettu kaksi minun mielestäni tärkeää tekijää: ensinnäkin Suomen korkeakoululaitos, Suomen yliopistouudistus ja korkeakoululaitos, yliopistot, niitten asema, Suomen menestymisen rakentajana. Toinen on sitten nämä strategiset osaamiskeskukset, joita nyt on tarkoitus perustaa. Mutta tämäkin idea jotenkin tuntuu tutulta, ikään kuin se olisi joku 1980-luvun idea toisella nimellä, ja näin se ilmeisesti onkin. Ei siinä sinänsä mitään, jos vaan kyetään näihin strategisiin keskuksiin imemään se alueella oleva luovuus- ja innovaatiopanos, jota kautta sitten syntyy mahdollisia uusia innovaatioita.

Minä inhoan sanaa innovaatio, koska sitä ei suomenneta. Sehän on periaatteessa vaan keksintö, ja se on suomalainen keksintö, joka pannaan sitten käytäntöön, ja toivotaan, että siitä tulee menestys. (Ed. Karjula: Ei, ei!) — Kyllä se näin on, jos sen nyt yksinkertaisesti suomentaa, ed. Karjula. (Ed. Karjula: Se on kovin yksinkertaistettu!) — Se on kovin yksinkertaisesti suomennettu, mutta yksinkertaisille ihmisille on tietenkin puhuttava yksinkertaista kieltä. — Ja kun on tehty keksintö, se keksintö täytyy kaupallistaa ja se kaupallistaminen täytyy markkinoida. Se, missä me olemme epäonnistuneet tai missä meillä on paljon tekemistä, ei ole siinä, että me emme olisi innovatiivisia elikkä me emme keksisi asioita — mehän keksimme maailmanpyöränkin, jos tarvitaan — vaan siinä, pystymmekö me ne kaupallistamaan eli pystymmekö me ne markkinoimaan ulkomaille ja myymään. Ja se onkin toinen juttu. (Ed. Karjula: Hyödyntämään!) Siinä on heikkous meidän innovaatiopolitiikassamme, jos käytetään nyt tätä sanaa.

Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on kuluttaja—käyttäjä-asiakaslähtöisyys, mitä tässä korostetaan. Näin täytyisi tietenkin olla, ja tässä raportissa tuoda esille nimenomaan se, että myös julkisiin palveluihin täytyisi tämä innovaatiopolitiikan asiakaslähtöisyys saada tuoduksi. Mutta eilinen keskustelu oli kyllä tässä suhteessa melkoinen isku vyön alle. Suomalaiset julkiset palvelut, niiden vanhakantaisuus, estää todella kaikenlaiset innovaatiot, joilla palveluja voitaisiin tuottaa ihmisille paremmin, nopeammin ja jopa taloudellisemmin. Minä en ymmärrä kuntien jäykkyyttä tässä suhteessa. Mikä meitä vaivaa? Miksi meidän on edelleenkin tuotettava terveyspalvelut samalla järjestelmällä? Miksi me emme voi ottaa sinne uusia ratkaisuja, jotka helpottaisivat lääkäreitten työtä, terveydenhoitajien työtä ja toisivat ne palvelut sairaille ihmisille paljon nopeammin? Miksi me emme voi ottaa hyvistä käytännöistä julkiseen terveydenhoitoon oppia yksityiseltä sektorilta?

Miksi me emme voi ottaa Raision mallia ja monistaa sitä sellaisiin kaupunkeihin ja kuntiin, joihin se sopii? Se ei tietenkään sovi kaikkiin, mutta minä väitän, että se sopii ainakin puoleen Suomen kunnista, tämä tietty Raision malli, tilaaja—tuottaja-malli, joka on saanut Raisiossa Raision mallin nimen. Tällä tavalla voitaisiin näitä uusia innovaatioita saada sitten kansalaisten ja sairaiden ihmisten lähelle. Ei riitä pelkästään se, että uusina innovaatioina olisivat jotkut sähköiset arkistot tai sähköinen resepti, vaan kysymys on niistä uusista menetelmistä, joilla kansalaisia täytyy palvella. Tämä on minusta se kaikkein tärkein asia, kun on kysymys (Puhemies: 5 minuuttia!) asiakaslähtöisyydestä ja kuluttajalähtöisyydestä julkisella sektorilla.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kukko ei käskien kiekaise, eikä väkisin vääntämällä synny uusia ideoita. Joskus mullistavia oivalluksia syntyy lähes puolivahingossa. Mutta sattuman varaan ei kuitenkaan Suomen elinkeinoelämän tulevaisuutta, kansalaisten palvelujen päivittämistä ja maamme kansainvälistä kilpailukykyä auta laskea. Tutkimuksen sekä uusien toimintamallien ja teknologioiden kehittämisen tukeminen innovaatiopoliittisella strategialla on erittäin tarpeellista ja tärkeää.

Aikaisemmin keskustelussa nostin esille sen, että luovuus lähtee hyvin pienistä piireistä ja askelista, lähinnä ennen kaikkea koulutusnäkökulmasta katsoen. Luovuuteen ja ennakkoluulottomaan, avoimeen ajatteluun kannustaminen on aloitettava jo peruskoulussa. Vankka perusosaaminen on innovaatioiden perusta, mutta oppia voi monella tavoin. Opintien alusta alkaen on ohjattava lapsia ja nuoria oppimaan omien oivallustensa kautta ja avulla. Entisajan "opettaja opettaa ja oppilas omaksuu" -asetelman sijaan on kannustettava oppilaita itsenäiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun, opettajan ja oppijatovereiden tuella tietenkin. Annetun tiedon kyseenalaistaminen ja kriittinen tarkastelu on olennainen osa sitä oppimisprosessia. Oivaltavaan oppimiseen kannustavan opetuksen ohella mielekäs vapaa-ajan tekeminen ja kulttuuritoiminta tukevat innovatiivisen ajattelutavan kehittymistä.

Koulumaailman kehittyminen ei tietenkään riitä, vaan yritysten ja muiden työyhteisöjen tulisi myös innostaa uudenlaiseen ajattelutapaan. Yksilöitä on rohkaistava ideoimaan, esittämään omia ajatuksiaan, sitä ääneen ajattelua. Työpaikan kahvipöydässä ilmoille heitetty puolihullu ajatus saattaa yhteisön käsissä jalostua erinomaiseksi uudeksi toimintamalliksi. Arkipäivän innovaatioihin ei välttämättä tarvita tutkimuslaboratorioita, vaan niitä syntyy innovaatioiden soveltamisesta, ja tästä lienee ministeri Pekkarinenkin omassa puheenvuorossaan puhunut, kun puhui puhelimesta ja sen käyttömahdollisuuksien soveltamisesta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Oivaltava ajattelukulttuuri on juurrutettava julkisellekin sektorille.

Arvoisa puhemies! Suomen kaikki viisaus ei myöskään asu täällä Pääkaupunkiseudulla tai edes Etelä-Suomessa. Tutkimukseen ja kehitystoimintaan tarkoitettujen panosten jaossa ei sovi unohtaa alueiden osaamiskeskittymiä, päinvastoin niitä tulee kehittää ja samalla kannustaa tutkimus- ja koulutusyksiköiden keskinäiseen tiedonvaihtoon ja verkostoitumiseen. Pohjolan perukoilta on usein kurkotettava maailmalle, käytävä opintoretkillä, solmittava yhteyksiä ja kutsuttava kansainvälisiäkin osaajia Suomeen kertomaan kokemuksistaan.

Arvoisa puhemies! Innovaatiopoliittisella strategialla taataan osaamisen, uuden oivaltamisen ja kehittämisen materiaalisia ja rahallisia resursseja. Lisäksi tarvitaan vielä yhteistyötä, uteliasta asennetta ja ripaus sitä luovaa hulluutta, ja niitä uskon meistä suomalaisista löytyvän.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän hyvään keskusteluun haluan vielä muutaman ajatuksen nostaa esille. Tuossa edellä ed. Ukkola pohti tämän innovaatio-sanan ongelmallisuutta, löytyykö paremmin Suomeen ja suomalaisuuteen sopivaa käsitettä. Minusta se on hyvä pohdinta. Itsekin olen jo reilun vuosikymmenen ajan miettinyt sitä, millä käsitteellä voitaisiin tämä innovaatio korvata ja suomalaistaa, koska nyt selvästi tuntee sen, että kun puhutaan käsitteestä innovaatiopolitiikka, se synnyttää jo vähän semmoista periaatteellista hyljeksintää, mitenkä hienoa ja ihmeellistä asiaa tämä mahtaa olla. Mutta silti totean, että keksintö ei ole innovaation vastine, koska aivan olennaista on innovaatiossa se, että siinä on todella työtä, siinä on tuskaa, siinä on hikeä, että on päästy maaliin ja saatu käyttöön tietystä oivalluksesta, keksinnöstä, lähtevä kehitysprosessi. Tässä mielessä minusta tämä hyödynnettävyys, mikä liittyy myös tämän strategia-asiakirjan innovaation määritteeseen, on hyvin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Otan muutaman ajatuksen vielä siihen, miksikä nyt, kun tämä uudistettu innovaatiostrategia jalkautetaan, otetaan käyttöön, on tunnistettava myös tietty paradigman muutosvaatimus, joka merkitsee nimenomaan perustavaa laatua olevaa toimintatavan muutosta. Siis tätä vaaditaan ja tässä mielessä uudelleenarviointeja hyvin kattavasti suomalaisessa yhteiskunnassa.

Minä otan yhden ehkä vähän raflaavankin esimerkin, kun puhutaan yliopisto- ja korkeakouluopiskelusta. Tässäkin salissa on monta kertaa käsitelty sitä ongelmaa, kun niin moni keskeyttää. Onko se pelkästään ongelma? Minusta tämä on iso peruskysymys, jos katsotaan tämän innovaatioprosessin näkökulmasta. Oikeastaan ed. Kasvi viittasi tähän asiaan, että jos ajatellaan opiskelijaa, jonka osaamisen taso vastaa siihen, että hän löytää hyvän työpaikan taikka hänellä on valmiudet jopa perustaa oma yritys opiskeluaikana, ei kai tämä välttämättä ole kovin syvä ongelma. Päinvastoinhan pitäisi todeta, että se opiskeluyhteisö on luonut jo tietyt valmiudet, ja miettiä enemmänkin sitä, voidaanko esimerkiksi korkeakouluja palkita siitä, että sieltä irtautuu ihmisiä todelliseen työelämään antamaan omaa henkistä panosta.

Tähän liittyy myös se, kun aikanaan pari vuotta sitten nostin esille akateemiseen koulutukseen liittyvän oppisopimuskäytännön. Jos ajatellaan sitä, että pitää saada tutkinto, kauppatieteen maisteri, diplomi-insinööri, tradenomi, kun mennään ammattikorkeakoulupuolelle, keneltä se vie jotain pois, jos luodaan edellytykset siihen, että tämmöinen lahjakas, kyvykäs kaveri, joka on todella löytänyt tarkoituksen jo työelämästä, voisi jatkaa opintoja vähän eri tavalla ja erilaisella joustavuudella kuin perusopiskelijat? Kun hänellä ei ole enää mahdollisuutta istua kuuntelemassa luentoja, hän toteaa, että hänellä ei ole enää aikaa käyttää perinteiseen opiskeluun, niin kuin on todennut moni näistä, joilla opinnot ovat jääneet kesken. He ovat antaneet merkittävän panoksen, ystävät, suomalaiseen innovaatiojärjestelmään, suomalaisen yhteiskunnan ylösrakentamiseen, mutta he eivät ole oppimisen ulkopuolella. Ja tämä minusta on olennainen kysymys, joka meidän pitää tunnistaa, että oppimista voi tapahtua, siis todella jopa korkeakoulutason ihmisillä, siellä työelämän käytännön haasteissa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä yhden konkreettisen asian ottaa esille. Tässä on nostettu patentteja, patentointia, patentointikäytäntöjä esille. Ed. Pulliainen ainakin oli matkassa, on jo kai toistakymmentä vuotta, kun ensimmäisen kerran nostettiin keskusteluun, eikö patenttien myyntituloihin voitaisi saada aikaan verotuksellista muutosta. Jos ajattelemme, että me luomme paradigman, jolla me teemme suomalaisesta yhteiskunnasta todella kannustavan, on käsittämätöntä, kun me teemme jos minkälaisia verouudistuksia, että vielä tänä päivänä patenteista saatavat tulot ovat käytännössä marginaaliverotuksen piirissä, mikä tarkoittaa sitä, että taloudellinen hyöty kanavoituu melkeinpä ainoastaan ja vain valtiolle. Jos me puhumme yksilöiden kannustavuudesta, niin vaikka tämä on valtion verotuksen ja valtion verotulojen näkökulmasta äärimmäisen pieni asia, minusta tämä on asia, johonka pitäisi nyt tämän hallituskauden aikana rohkeasti tarttua ja hakea tähän korjaus.

Viimeisenä, arvoisa puhemies, lyhyesti. Minä toivon, että tämä kyseisen selonteon käsittely hoidettaisiin eduskunnassa mahdollisimman kattavasti. Minä ymmärrän, että tämä ollaan lähettämässä talousvaliokuntaan. Minä toivon, että valtiovarainvaliokunta jollakin tasolla tämän käsittelee, mutta erityisesti toivon, että tulevaisuusvaliokunnassa myös tähän paneudutaan, koska jo lähes kymmenen vuoden ajan tulevaisuusvaliokunta on käsitellyt innovaatiopolitiikkaa, paneutunut innovaatiokysymyksiin, ja samalla kun viedään tämmöinen laaja käsittely lävitse, me autamme itseämme ymmärtämään paremmin tätä erittäin tärkeää innovaatiopolitiikkaa tulevaisuuden näkökulmasta.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin muutama kommentti. Olen täsmälleen samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa siitä, että meidän huippuosaamisemme innovaatioketjun alkulähde on yliopistojen perustutkimus, ja sitä pitää varjella, siitä pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa. Se on jäänyt vähän retuperälle.

Näen tämän innovaatiotoiminnan laajentumisen enemmänkin sekä että -mallina. Näen, että se on perusteltua, että se myöskin laajentuisi. Ehkä sitä voi avata tämmöisellä esimerkillä: Silloin, kun itse olin Teknillisessä korkeakoulussa, sain olla mukana perustamassa teknologiakylää ja laittamassa Innopoli-hanketta käyntiin. Oli meillä siellä silloin sellainen yrittäjyyttäkin edistävä ryhmä kuin Teekkariyrittäjät Tyri, ja ed. Karjulalle voin todeta, että kun tutkittiin teekkareita ja yrittäjyyttä, niin löytyi yksi asia, joka korreloi. Se oli opintojen keskeyttäminen. Silloin meille sanottiin, että on tärkeää lukea luvut loppuun, koska "Jukka, sun urallasi on vielä jotain paljon tärkeämpää edessä". En tiedä, onko toteutunut.

Mutta nyt semmoinen kehityshanke, joka Espoossa on tämän laajentumisen osalta liikkeellä, joka on yksi omia lempihankkeitani, on Inno-Omnia, jonka me rakennamme tämän ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän Omnian viereen. Siihen me synnytämme semmoisen keskuksen, jossa ammatilliseen koulutukseen tuodaan innovaatiotoimintaa ja yrittäjyyttä ja hyviä kosketuspintoja ammatilliselle koulutukselle ja yrityksille ehkä semmoisella ajatuksella, että kun opiskelee putkimieheksi ammatillisessa koulutuksessa, niin siinä on työpaikkoja lähellä, mutta samalla siihen voi liittyä se ajatus, että kun oppii sen ammattinsa, niin voi kehittää sitä, voi tehdä sinne innovaatioita ja yrittäjyyden kautta myöskin ansaita. Eli minä epäilen, että tästä Inno-Omniasta tulee meidän seuraava menestystuotteemme.

Mutta se varsinainen asia oli, että tässä on aika vähän käsitelty sitä, että on haluttu tälle palvelupuolelle lisää innovaatioita. Kuntamarkkina on nyt noin 30 miljardia euroa ja tulee seuraavan kymmenen vuoden aikana kasvamaan tällä kasvuvauhdilla 20 miljardia eli muodostamaan noin 50 miljardin palvelumarkkinan. Minusta on merkittävää, miten siinä innovatiivista omistajaohjausta voidaan viedä eteenpäin.

Tarkastelen tätä niin kuin kunnan näkövinkkelistä ja toki Espoon näkövinkkelistä. Eilen julkistettiin se Evan raportti "Paras kaupunki — kuusi suurinta vertailussa". Siinä aika mielenkiintoisella tutkimuksella käytiin läpi kuutta suurinta kaupunkia, ja Espoon kaupunki osoittautui tutkimuksissa selvästi parhaaksi käyttämään rahojaan parhaiten asukkaiden eduksi. Miksi Espoon kaupunki oli tässä tutkimuksessa muita parempi? Se perustuu Espoon liikeideaan, siihen, että Espoo ei tee kaikkea itse. Se hankkii markkinoilta järkevästi sen, mikä on markkinoilta hankittavissa, tekee kumppaneiden kanssa niitä tuotteita tai niitä palveluja, mitä voi tehdä yhteistyössä, ja luo tällä markkinoita. Se johtaa sellaiseen lopputulemaan, että tämä palvelumarkkina silloin kasvaa. Jos Espoon kaupunki itse tuottaisi nämä kaikki palvelut, niin silloin kaupunki toimisi ikään kuin markkinahäirikkönä eli se olisi siellä markkinoilla subventoiduilla palveluilla.

Nämä ovat erittäin isoja kysymyksiä, kun mietitään Suomessa tätä kasvavaa palvelumarkkinaa, minkälaisilla näkemyksillä ja minkälaisilla linjoilla tässä mennään eteenpäin. En sano, että olisi jotain absoluuttisen oikeata tai väärää, ja kasvavat kunnat, joille luonnostaan lankeaa edelläkävijän rooli, joutuvat erilaisia toimintatapoja opettelemaan. Mutta tämän tutkimuksen, jonka Eva teki, oikeastaan kiteytetty sisältö on se, että siinä näkyvät selkeästi nämä erilaiset strategiat.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi ollut erittäin hyvä, että ed. Mäkelä olisi ollut täällä eilen, kun keskustelimme kuntien terveyden alan palveluista. Me olisimme siihen keskusteluun kaivanneet hyviä esimerkkejä siitä, miten voidaan tuottaa yhteistyössä julkisen sektorin ja kolmannen sektorin ja yksityisten kanssa hyviä palveluja. Minusta oli erittäin surullista tässä keskustelussa sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro, ed. Lipposen ryhmäpuheenvuoro, jossa hän asemoi oman puolueensa innovaatiopolitiikan suoraan 1970-luvulle. Ei juuri uutta ideaa ollut siinä puheessa.

Leena Rauhala /kd:

Puhemies! Halusin vielä ottaa puheenvuoron lähinnä, kun ed. Pulliainen toi näitä kriittisiä kannanottoja tähän. Olen aivan samaa mieltä. Nyt kun tätä käsitellään ja tehdään mietintö, niin toivoisin, että siinä otettaisiin kantaa paitsi tähän määritelmään, niin myös tähän, voimmeko me näin tässä, kun meillä on innovaatiopoliittinen selonteko ja innovaatiostrategia, jättää ulkopuolelle — niin kun minä ymmärsin ministeri Pekkarisenkin puheenvuorosta, että tästä on jätetty ulkopuolelle — varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen. Minä en ihan vakuuttunut siitä, millä perusteilla näin on tehty. Toivoisin, että puututtaisiin paitsi tähän määrittelyyn, niin siihen, mitä alueita tähän otetaan ja millä perusteella, mitkä ne perusteet ovat sille, että varhaiskasvatus ja perusopetus on jätetty ulkopuolelle. Näkisin, että sivistysvaliokunta olisi kyllä paikka, jossa tätä pitäisi kaiken kaikkiaankin, koska yliopisto- ja korkeakouluopetus on tässä, käsitellä.