Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tehtävänä on edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä. Sitra voi tarvittaessa ottaa tavallista suurempia riskejä rahoittaessaan innovatiivisia hankkeita. Tämä Sitran toiminta on ollut ja toivottavasti on jatkossakin tärkeä asia ennen kaikkea juuri tämän tyyppisissä yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa tilanteissa, joissa Suomi, Eurooppa ja koko maailma on. 2000-luvulla talousvaliokunta on seurannut tätä Sitran ohjelmien kehittämistä. 2000-luvullahan näihin yhteiskunnallisiin haasteisiin on varauduttu muun muassa seuraavilla ohjelmilla: terveydenhuollon ohjelma, energiaohjelma, koneteollisuuden kasvuohjelma, kuntaohjelma, elintarvike- ja ravitsemusohjelma ja Intia-ohjelma. Näillä on koetettu saada käynnistettyä Suomeen uutta ja uusia ideoita, uusia innovaatioita, joita tällä hetkellä erityisesti kaivataan.

Sitran peruspääoma vuoden 2000 lopussa oli 626 miljoonaa euroa. Peruspääoman markkina-arvo on vaihdellut voimakkaasti osakemarkkinoilla tapahtuneiden heilahdusten johdosta. Vuoden 2008 lopussa peruspääoma oli sijoitettu osakkeisiin 32-prosenttisesti, korkoinstrumentteihin 58-prosenttisesti ja muihin kohteisiin noin 10 prosentin osuudella. Tämä taloudellinen lama näkyy myös Sitran toiminnassa. Tilikauden alijäämä oli noin 101 miljoonaa euroa, joka on erittäin suuri summa. Kuluvana vuonna tulos on kääntynyt positiiviseksi.

Talousvaliokunta on nyt tässä mietinnössä, samaten kuin aikaisemmissakin, kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä tämä innovaatiotoiminta on jakautunut hyvin useille toimijoille. Tällaisia ovat Sitran ohella yliopistot, Tekes, Keksintösäätiö, Suomen Akatemia, Teollisuussijoitus, te-keskukset, Finpro ja Finnvera. Yhteistyötä pitäisi olla, myös kilpailua voisi näitten välillä olla, mutta ennen kaikkea yhteistyötä sen osalta, että meidän maamme ja elinkeinoelämämme menestyisivät ja työllisyys tulisi turvatuksi. Tämä on sellainen iso haaste, jota nimenomaan tämän kertomuksen yhteydessä koetettiin perätä meidän hallinnoltamme, joka on Sitran hallintoneuvosto, hallitus ja tilintarkastajat. Ja yleisesti ottaen voisi todeta, että tällä hetkellä kyllä kaivataan niitä ideoita ja avauksia, joilla päästäisiin eteenpäin esimerkiksi viennin osalta, sillä Suomen vienti on romahtanut. Suomen vienti on romahtanut, ja kysymys on siitä, mitä pitäisi tehdä. Tässä suhteessa Sitrankin merkitys on tärkeä.

Talousvaliokunta on katsonut, että nykyinen järjestelmä edellyttää selkeyttämistä ja toiminnan koordinoinnin tehostamista erityisesti yksittäisen asiakkaan suunnasta katsottuna. Valiokunta korostaa resurssien tehokasta käyttöä ja projektien tuottaman tietotaidon tehokasta hyödyntämistä. Tämä viimeksi mainittu on juuri sitä, miten näitä ohjelmia ja tutkimustuloksia käytännössä hyödynnetään. Se on tietysti monessa muussakin organisaatiossa iso kysymys, vaikkapa Euroopan unionissa, miten päätökset tai tutkimukset pannaan käytäntöön.

Näissä Sitran omissa asiakirjoissa todetaan, että yrityskehitystoiminta on jatkunut kertomusvuonna niin, että päämäärä on uusien liikekonseptien kehittäminen, yritysten kasvustrategioiden tukeminen. Sitra toimii riskirahoittajana yhteistyössä muiden pääomasijoittajien kanssa. Tässä mietinnössä talousvaliokunta loppuosassa tuo esille sen, että tärkeää on Sitran yrityskehitys- ja rahoitusstrategian tukeminen uuden yritystoiminnan hautomovaiheessa ja kriittisessä kasvuvaiheessa. Kun yritys ei enää tarvitse Sitran tapaista riskisijoittajaa, Sitra voi irrottautua yrityksestä ja sijoittaa sitten nämä varat uuden yritystoiminnan kehittämiseen. Toimintaan liittyy riskejä, joita saattaa realisoitua, mutta epäonnistumisen uhallakin Sitran tulee julkisoikeudellisena rahastona osallistua innovatiivisiin hankkeisiin. Kun katsoo tätä Sitran vuoden 2008 kertomusta, siinä on näitä ohjelmia ja niiden merkitystä tuotu esille ja samalla sitten koetettu vastata siihen kysymykseen, millä tavoin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto pystyy vastaamaan tähän toimintaan.

Puhemies! Haluaisin päättää tämän esittelyn siihen henkilökohtaiseen toteamukseen, että kun tämä on eduskunnan alaista toimintaa ja me kansanedustajat tiedämme hyvin paljon asioita ja meillä on myös sitten suuri vastuu siitä, miten me viemme näitä eri toimintoja eteenpäin ja suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin, niin tämän Sitran toiminnan kehittäminen, kun hallinto on valittu eduskunnan toimesta, on yksi sellainen asia, josta meidän itse pitää pitää huolta. Tästä ei voi syyttää kovin paljon muita kuin sitä, millä tavoin me olemme itse pystyneet tähän vastaamaan, ja tässä mielessä myös tämän yhtiökokouksen eli eduskunnan täysistunnon merkitys on suuri, jos me niin haluamme.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on varmaan valiokunnan puheenjohtaja aivan oikeassa, kun hän vaatii toimia ja vaatii nopeaa reagointia ja vastaamaan tämän päivän ongelmiin. Tässä oikeastaan on ehkä parhaiten käynyt ilmi tämä toimintakertomuksien syvällisin ongelma, kun ne ovat edelliseltä vuodelta. Tuokin toimintakertomus kertoo ajasta, jolloin elettiin aivan erilaisessa Suomessa ja erilaisissa olosuhteissa kuin tänä päivänä ollaan, aivan toisenlaisessa talous-, työllisyys- jne. tilanteessa.

Sitrahan on nyt tämän syksyn aikana lähtenyt hakemaan vastauksia nimenomaan tuohon, mistä puheenjohtaja Skinnari puhui, elikkä nämä Suomen elinvoiman lähteet, vaikuttajafoorumit, on järjestetty syyskuun loppupuolella ensimmäisen kerran, toinen on vielä tässä tämän vuoden puolella, ja kolmas on itse asiassa ensi vuoden alkupuolella. Tällöin on haettu korkeakoulujen, Suomen yrityselämän, poliittisten vaikuttajien ja virkamiesten kanssa vastauksia siihen, mitä pitää tehdä, milloin pitäisi tehdä, ja nyt toimitaan nopeasti. Yritetään löytää hyviä, oikeita vastauksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa kerrotun mukaan Suomen vienti on romahtanut suhteessa enemmän kuin missään muussa Oecd-maassa tämän talouskriisin aikana, mikä on vakava tilanne. Mitä siitä opimme? Siitä opimme ainakin sen, että jos se vientiteollisuus, jota harjoitetaan, perustuu paljon ainetta ja paljon energiaa vaativiin ratkaisuihin, niin ei näytä olevan enää pärjäämisen mahdollisuuksia, ja tämän vaihtoehtona ovat vähän ainetta ja vähän energiaa vaativat ratkaisut, muun muassa ict-ratkaisut kautta linjan.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön liittyy tämä asia ihan olennaisesti. Tässä valiokunnan mietinnössä niin kuin Sitran kertomuksessakin on aivan oikein kerrottu, että kyllä Suomessa näitä innovaatiotoimijoita, niitten etsijöitä ja tekijöitä, on pilvin pimein. Se, mitä tässä nyt kerta kaikkiaan kaipaa täällä niin kuin esimerkiksi Oulun kaupunginvaltuustossa, joka käsitteli täsmälleen samanlaista asiaa maanantaina, on se, että pitäisi evaluoida nämä toimijat kautta linjan, mitä ne ovat todella saaneet kestävän kehityksen ja tulevaisuuden hyväksi aikaiseksi. Siihen Sitra sopii erinomaisen hyvin, kun se on eduskunnan instituutio, ehkä paremmin kuin mikään muu, ja se sitten raportoi eduskunnalle eli omistajalleen tästä. Tässä olisi voinut olla tätä koskeva pikku ponsikin lopussa, mutta viesti menee varmasti täällä olevan pankkivaltuuston kautta perille.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on lama meneillään ja Suomi on lamassa, ja kun vienti ei vedä, niin Sitralla on tässä iso rooli tulevaisuudessa. Tässä nyt käsitellään toimintakertomusta, mutta peruutuspeiliinkin täytyy katsoa, mitä on tapahtunut siellä, ja varmaan on nyt niin, että pitää katsoa, niin kuin ed. Martti Korhonen sanoi, eteenpäin ja uudelleen junailla näitä asioita.

Sitralla, Finprolla ja näillä kaikilla on suuri vastuu Suomen yhteiskunnasta ja viennistä, kun yritykset ovat ruvenneet kehitysrahojaan pienentämään ja ponnisteluja viennin osalta pienentämään. Silloin tarvitaan tämä valtion osuus ja nimenomaan Sitrankin osuus, ja sitten kaikkien uusien innovaatioitten kehittelyssä pitää olla omaa tuotantoa, mutta yritysten kanssa yhdessä pitää myös niitä ponnisteluja jatkaa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin ilahduttavaa, että hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Antti Kalliomäki on täällä paikalla seuraamassa, mitä nyt sitten eduskunnan täysistunnolla on tähän asiaan sanottavaa, mutta eipä näy muita hallintoneuvoston ... (Ed. Martti Korhonen: Kyllä näkyy!) — Anteeksi, ed. Martti Korhonen on, joo, anteeksi, oli äänessäkin, joo, kyllä. Näin kannattaa välillä erehtyä, niin tulee paremmin otettua tämäkin asia huomioon, että on kaksi.

Mutta kun eduskunnassa käsiteltiin talousvaliokunnassakin tätä hallituksen innovaatiostrategiaa, niin täytyy sanoa, että kyllä into ja innovaatio siitä asiantuntijakierroksesta puuttuivat. Kyllä tällä hetkellä on Suomessa sellainen tilanne, että tarvittaisiin vähän toisen tyyppistä otetta näihin asioihin, kun todellakin vienti on romahtanut ja pitäisi miettiä ihan toisen tyyppisiä asioita. Kyllä tässä suhteessa odottaisi yliopistoilta, joiden professoreita talousvaliokunnassa on kuultu, korkeakouluilta, joiden asiantuntijoita eduskunnassa muun muassa talousvaliokunnassa on kuultu, elinkeinoelämän edustajilta ja tietysti sitten meiltä maakuntien edustajilta kansanedustajina tai muutoin, mitä todellakin pitäisi käytännössä tehdä, ja pitäisi tuoda niitä esityksiä käsittelyyn.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari käytti edellä puheenvuoron, jota lyhyesti kommentoin.

Me todella käsittelimme vasta Suomen kansallisen innovaatiostrategian, ja jos peräänkuulutetaan intoa ja innostusta, niin rohkenen sanoa, että kyllä me edustajinakin saamme katsoa omaa vastuutamme, olemmeko me innostuksen välittäjiä tähän arvokkaaseen, tärkeään työhön vai käykö niin, että meidän energiamme suuntautuu enemmän tämmöisen byrokratian synnyttämiseen ja aikaansaamiseen, joka on uuden luomisen ja innovaation este enemmän kuin kannustin. Siinä mielessä tämä Sitran toiminta ja siihen liittyvä toimintakertomus on yksi tärkeä arviointi asiana. Nimittäin Sitrahan on uudistanut omaa strategiaansa nimenomaan tämän kansallisen innovaatiostrategian pohjalta, jossa olennaista on se, että kapean, teknologiakeskeisen innovaatiomääritteen täydentäjäksi on otettu nimenomaan laaja-alainen innovaatiokäsite, joka merkitsee ei vain teknologisten innovaatioiden vaan myös toimintatapainnovaatioiden, prosessi-innovaatioiden ylös nostamista, ja jos milloinka niin nyt elämme semmoista yhteiskunnallista vaihetta, että kaikelle tälle on äärimmäisen tärkeä tilaus. Sen vuoksi minusta on arvostettavaa, että Sitra on sovittamassa omaa toimintaansa näihin käsillä oleviin vaatimuksiin, ja pysähdyn erityisesti siihen, mitä merkitsee tämä systeemisten muutosten ja uudistusten aikaansaaminen.

Sitrahan on viime vuosina toteuttanut hyvin monia ohjelmia, on ollut mukana terveydenhuollon kehittämisessä, energia-asioiden ratkaisemisessa ja myös kansainvälistymisessä lähinnä Venäjä- ja Intia-ohjelmien kautta, mutta se, mitä henkilökohtaisesti peräänkuulutan, on se, että minusta Sitran pitäisi mennä rohkeammin ja pidemmälle näissä innovaatioprosesseissa. Ajattelen esimerkiksi tätä terveydenhuollon haastetta, jos ajatellaan nimenomaan systeemisten innovaatioiden aikaansaamista. Aikanaan merkittävä kansallinen systeeminen innovaatio on ollut neuvolajärjestelmä. Sillä on luotu perustaa lasten terveyden rakentumiselle. Nyt jos ajatellaan ikääntyvän Suomen haastetta, me jokainen edustaja tunnistamme sen, että lähivuosien kaikkein merkittävin kysymys on se, miten me saamme taloudelliset voimavarat riittämään ikääntyvän väestön terveyspalvelujen järjestämiseen. Sen vuoksi minusta Sitra on nimenomaan meidän innovaatiojärjestelmässämme toimija, jolla on edellytyksiä, mahdollisuuksia, ottaa vielä nykyistä vahvempi rooli nimenomaan muutosten läpiviejänä ja muutosten toteuttajana yhteistyössä muiden julkisten toimijoiden kanssa. Tämmöistä katalyyttistä vaikutusta peräänkuulutan nimenomaan sen vuoksi, että ilman systeemisiä muutoksia, systeemisiä uudistuksia, me emme välttämättä tavoita sitä kustannusten hallintaa, joka meidän pitäisi pystyä löytämään.

Toisena asiana, joka liittyy uudistettuun Sitran strategiaan, nostan esille yrityshautomotoiminnan. Se on asia, josta on puhuttu paljon vuosien, rohkenenpa sanoa jo parin vuosikymmenen, aikana mutta tätä hautomotoimintaa ei ole kovin onnistuneesti meillä Suomessa kyetty mallintamaan. Pääsääntöisesti nämä yrityshautomot toimivat hyvin niukoilla voimavaroilla. Ne ovat liian irrallisia siitä innovaatioympäristöstä, mikä meille on rakennettu, millä tavalla todella hautomotoimintaa integroidaan, nämä julkiset toimijat, julkiset rahoittajat, ammattikorkeakoulut, yliopistot, ja tässä mallinnustyössä minusta Sitra riskinottajana voisi antaa vielä nykyistä selvästi paremman panoksen. Meillä on muun muassa ammattikorkeakoulujen toiminnassa eri puolilla Suomea hyviä yrityshautomokokeiluja, on osin päästy jopa tulokselliseen toimintaan, mutta tiettyä lisäpotkua tällä alueella tarvitaan. Tarvitaan kansainvälisten yhteyksien välittäjää. Ajattelen, että sillä suhdeverkostolla, joka Sitralla on käytettävissä, on annettavissa ihan selkeä lisäpanos ja -panostus tähän toimintaan.

Meillähän on koko innovaatiojärjestelmää ajatellen parhaillaan kansainvälinen arviointi menossa. Kun ed. Skinnari peräänkuulutti tätä arviointia, niin minä uskon, että tämän arvioinnin yhteydessä tulee myös tiettyä näkökulmaa Sitran ja muiden tässä innovaatioympäristössä olevien toimijoiden rooliin. Minusta näiden johtopäätösten käsitteleminen olisi äärimmäisen tärkeää. Nostan jopa tässä ajatuksen siitä, voitaisiinko eduskunnassa käydä ajankohtaiskeskustelu, kun tämä kansallinen arviointi suomalaisesta innovaatioympäristöstä valmistuu, joka auttaisi meitä kansanedustajiakin perehtymään ja paneutumaan paremmin Suomen tulevaisuuden kannalta ihan keskeiseen kysymykseen, millä tavalla me vahvistamme, uudistamme suomalaista innovaatiojärjestelmää, jota kautta me luomme edellytykset uuden yritystoiminnan syntymiselle, nimenomaan sellaiselle yritystoiminnalle, joka paikkaa ja täydentää niitä menetyksiä, jotka nyt muun muassa tämän taantuman kautta kohdistuvat perinteiseen vientiteollisuuteen, joka tuskin palaa enää entisessä roolissa kaikilta osin suomalaisen talouskasvun vauhdittajaksi. Me tarvitsemme kipeästi uutta. Tässä mielessä suomalainen innovaatiojärjestelmä on todellisessa koetuksessa, ja kaikki virikkeet, voisiko sanoa, ne sytykkeet, joilla suomalaisia innostetaan uuden aikaansaamiseen, uuden luomiseen, ovat tarpeellisia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Karjulan kanssa vahvasti eri mieltä siitä, että meillä yrityshautomotoiminta ei toimisi. Se ei kaikkialla toimi, mutta otan kaksi esimerkkiä: Hervanta ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteys, ja Oulu ja siellä teknisen osaston hyöty yrityksille. Täytyy sanoa, että kummankin kaupungin menestykseen juuri tällä hautomotoiminnalla ja sillä, että on yliopisto ja sieltä keksintöjä tulee eteenpäin, on ollut erittäin merkittävää sille, että niissä on ollut vahvaa taloudellista kasvua.

Olen ed. Karjulan kanssa samaa mieltä siitä, että Sitra tekee erinomaista työtä, mutta olemme erittäin suurten haasteitten edessä. Metsäteollisuus menee alaspäin, it-sektorin alihankinta on menossa alaspäin, ja sen lisäksi myöskin koneenrakennuksellamme on erittäin suuria haasteita. Mutta näihin on etsitty ratkaisuja. Panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen kasvaa. Sen lisäksi myöskin nyt rakennetaan huippuyliopistoja, ja tämä maa tarvitsee pari huippuyliopistoa, jotta siellä tehdään sitä innovatiivisinta työtä.

Täytyy sanoa, että kun täällä ed. Skinnari sanoi, ettei ole mitään ehdotuksia, niin oppositiolta nyt odotamme joitakin ehdotuksia. Niitä ei ole tullut, ja se on teidän tehtävänne haastaa hallitus. Hallituksella on tosiaan tutkimus- ja tuotekehitys ja huippuyliopistot.

Sen lisäksi haluan vielä lyhyesti todeta sen, että energia ja tietotekniikka ovat sellaisia, ohjelmistojen tekeminen, joissa Suomi varmasti voi menestyä tulevaisuudessa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille sen verran, että tunnen Oulun ympäristön aika hyvin, ja siinä mielessä joudun toteamaan, että on saatu paljon hyvää aikaan, mutta tässä tilanteessa tarvitaan lisäpotkua myös tähän hautomotoimintaan. Olen saanut tutustua myös Tampereen seudulla tähän hautomotoimintaan, ja minusta siellä Finlaysonin vanhoissa tiloissa toimiva Demola on erittäin hyvä esimerkki tämmöisestä uuden tyyppisestä yritysten ja oppilaitosten välisestä yhteistyöstä.

Mutta kaiken kaikkiaan olennaista on se, että on toki monilla paikkakunnilla tehty hyvää työtä, mutta jos ajatellaan sitä haastetta, mikä meillä on edessä uuden yritystoiminnan ylös nostamiseksi, niin nämä konstit, mitkä meillä ovat tähän asti olleet käytettävissä, eivät riitä. Meidän pitää löytää lisäarvoa myös tähän yrityshautomotoimintaan.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vain ed. Sasille todennut sen, että en itse ole katsonut, että Sitra olisi sellainen, jossa tehdään oppositio—hallitus-politiikkaa, vaan olemme yrittäneet nämä omat ehdotuksemme tuoda hallituksen osalta hallituksessa ja taas Sitran osalta niin, että oltaisiin mahdollisimman yksituumaisia. Se, mitä puhuin näistä ehdotuksista, tarkoitti ennen kaikkea sitä, että kun olemme kutsuneet asiantuntijoita muun muassa juuri innovaatioselonteon yhteydessä, niin yksi ongelmahan oli se, että asiantuntijoina olivat ne, jotka olivat tehneet tämän innovaatio-ohjelman. Kun kutsuttiin sitten muita, niin kyllä se käytännön tilanne on se, että tällä hetkellä haasteet ovat koko maailmassa toisaalta niin uusia ja toisaalta niin vaikeita, että tällaisia, jotka panevat itsensä likoon niin, että ne laitetaan paperille, jotta voi 10 vuoden päästäkin katsoa, mitä kaikkea tuli ehdotettua, on aika harvassa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin puheenvuoro oli kyllä tämmöistä poliittista liturgiaa, ei siinä paljon muuta sisältöä ollut, ihan hyvä siinä mielessä, mutta eiväthän nämä kysymykset ole oppositio—hallitus-kysymyksiä, jos Suomea yritetään viedä eteenpäin. Se, että meillä on hieno menneisyys, ei hirveästi lämmitä sinne tulevaisuuteen, niin kuin äsken sanoin.

Sitra on lähtenyt toimimaan. Sitra piti Suomen elinvoiman lähteet -ohjelman ensimmäisen vaikuttajafoorumin, jossa oli useampi sata tämän maan huippuasiantuntijaa niin yrityspuolelta, elinkeinoelämästä, yliopistoista, korkeakouluista, maakunnista, politiikasta. Siellä yritetään hakea vastauksia siihen, miten tästä päästäisiin eteenpäin. Ei tässä nyt hirveästi lämmitä jargoni, että poliittisesti hoetaan vanhaa liturgiaa, että on tehty sitä tai on tehty tätä. Ongelmat ovat käsissä, ongelmat ovat sylissä. Nyt pitää hakea kaikkien vastauksia. Minusta on kyllä naurettavaa, jos tämä kysymys lähdetään politisoimaan hallitus—oppositio-kysymykseksi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on se, että jargonilla me emme todellakaan tällä hetkellä pärjää. Halusin vain ottaa muutaman konkreettisen esimerkin. Huippuyliopisto, Aalto-yliopisto, säätiöyliopisto Tampereelle olennaisesti vahvistaa sitä, että syntyy uutta tässä maassa. Ed. Kalliomäen aikana tämä pantiin jo käyntiin, mutta tämä hallitus on hoitanut tämän loppuun asti ja niin, että se tehdään menestyksellä.

Ja se, että panostetaan tutkimus- ja tuotekehitykseen: Nyt suhteellinen osuus, panostus, tulee kasvamaan — tosin johtuu jossain määrin bkt:n alenemisesta. Mutta halusin juuri ottaa sen, että jos me katsomme jotakin Sulake-nimistä yhtiötä esimerkiksi, niin kyllä ohjelmistotyössä suomalaisyritys voi pärjätä. Sinne kannattaa panostaa.

Ja energia: Meillä tehdään Euroopan ainoata ydinvoimalaa tällä hetkellä. Sen osaamisen levittäminen, vieminen muualle, siinä varmasti meillä on mahdollisuuksia. Uskon myöskin, että terveydenhuollon teknologiassa meillä on mahdollisuuksia. Mitä tarvitaan? Täällä salissa voidaan myöskin tuoda ehdotuksia, ei vain sitä, että pitäisi tehdä jotakin, vaan konkreettisia ehdotuksia tarvitaan tässä tilanteessa.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tuohon ed. Sasin viittaukseen Aalto-yliopistosta se, että olette aivan oikeassa, se on todella hallituksen aloitteesta lähtenyt liikkeelle, mutta edellisen hallituksen aloitteesta, ei tämän hallituksen, vaan nykyisen opposition.

Mutta muuten minusta on kyllä hyvä tässä nyt todeta se, mikä aikaisemmin tuli esille ed. Korhosenkin ja ed. Skinnarin puheenvuoroissa, että Sitran kohdalla ei ole oikeastaan hallitus—oppositio-asetelmaa, siellä ollaan samassa rivistössä. Esimerkiksi tämän syksyn liikkeellelähdöt Sitran osalta ovat juuri sen tyyppistä työtä, jossa vaikuttajafoorumin kautta ja siihen liittyvän aikamoisen koulutusohjelman kautta yli kaikkien hallitus—oppositio-rajojen pyritään löytämään Suomelle uusia avaintekijöitä, koska iso kysymys on se, mihin ed. Skinnari viittasi: Suomen vientikysyntä maailmanmarkkinoilla vaatii aivan uusia eväitä. On todennäköistä, että finanssikriisi merkitsee sitä, että meidän vientiämme koskeva kysyntä on toisen tyyppistä kuin tähän mennessä ja vanhoilla eväillä ei pärjätä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme käyneet erittäin hyvää keskustelua, jossa halutaan etsiä uusia innovaatioita, uusia ratkaisuja ja luoda tulevaisuutta Suomelle ja Suomen vientiteollisuudelle. Erään tällaisen otan tässä yhteydessä esille, ja olen tätä muun muassa useilla kirjallisilla kysymyksillä kuluvan vuoden aikana halunnut vauhdittaa.

Kysymys on kotimaisesta rokotetuotannosta. Meillähän on menneillä vuosikymmenillä loppunut Suomesta rokotetuotanto, eikä sitä ole käynnistetty, ja tällä hetkellä tämä kysymys on ajankohtainen pandemiauhan edessä. Meillä Suomessa on tilanne ratkaistu tässä vaiheessa siten, että on tehty ostosopimuksia ulkomaiden kanssa. Ongelmat ovat käsissämme: emme ole saaneet sieltä sovitussa aikataulussa tilattuja määriä tuotteita, ja on ennakoitavissa, että nämä tulevat — pahoin pelkään, vaikka toivon, että pelkoni on väärä — yhä vain jatkuvasti viivästymään. Eli ongelmat ovat käsissä sen takia, että meillä ei ole kotimaista alan rokotetuotantoa. No, voi olla niin, että sitä ei juuri tähän hätään välttämättä olisi saatu. Ikävintä on se, että tahto ja halu puuttuvat. Toivoisin, että meillä olisi lääketeollisuudella enemmän innovatiivista kehittelypyrkimystä, ja näkisinkin nyt, että Sitra nimenomaan olisi oikea taho vauhdittamaan ja kehittämään suomalaista lääketeollisuutta yleensäkin ja erityisesti tällaisessa huoltovarmuuden kannalta aivan elintärkeässä kysymyksessä, mitä rokotetuotanto edustaa.

Meillä Suomessa on tämmöinen ajattelu, että on Suomi köyhä ja siksi jää, ainakin lääketeollisuudessa alan yrityksillä on tällainen näkemys, valitettavasti. Tarvittaisiin aivan uutta näkemystä, aivan kuten ed. Karjula täällä erinomaisesti toi esille, että tarvitaan uusia näköaloja, tarvitaan innovaatioympäristöä. Ja kun meillä nyt on nämä paljon puhutut innovaatioyliopistot, joille kansanedustajatkin ovat antaneet omat roponsa, monet kansanedustajat, muun muassa Keski-Suomessa on näin tehty, niin meidän pitää ottaa nämä innovaatiot käyttöön, innovaatiot nimenomaan uuden luomiseksi. Meidän ei pidä surra sitä, jos tappiota ja menetyksiä on tullut muualla, vaan pitää vaan katsoa eteenpäin.

Näkisin, että sen tilanteen asemesta, että on Suomi köyhä ja siksi jää ja että puhumme, että Suomi on pieni, meidän pitää nähdä, että Sveitsi on pieni maa — ei ole väkiluvultaan kovin suuri, eikä pinta-alaakaan ole kovin paljon — mutta se on juuri lääketeollisuudessa maailman kärkimaa. Suomella on monella tavalla kärkiosaamista, mutta tässä tarvittaisiin se, että tämä kärki- ja huippuosaaminen laajenisi kapeasta keihäänkärjestä laajemmillekin sektoreille ja ennen kaikkea tulisi tuotannoksi, joka loisi työpaikkoja huippuosaamiseen, erikoistuneeseen teollisuuteen. Sitä kautta Suomesta tulisi tehdä kansainvälisille markkinoille — nyt tässä olen esille tuonut lääketeollisuuden ja rokotetuotannon — näille alueille todellinen viejä.

Maailmasta eivät valitettavasti sairaudet ole loppuneet, uusia aina löytyy, ja sen takia maailmassa on todella haasteita. Toivonkin, että hyvin voimakkaasti nyt käytäisiin panostamaan siihen, että meillä palautettaisiin lääketeollisuuteen rokotetuotanto. Jos me nyt olemme pandemian kanssa saaneet armonaikaa tässä pari kuukautta ennakoiduista uhkakuvista — toivon mukaan saamme edelleen lisää — niin seuraaviin pandemia-aaltoihin meidän tulisi kehittää hyvin nopeasti jo rokotetuotantovalmiudet. Minä näkisin, että silloin Sitran tulisi olla tässä se innovaatioympäristön luoja, joka huolehtii siitä, että tulee tuotantoa. Sitra voisi ottaa tässä sen riskin, ja tämä nimenomaan olisi panostusta terveydenhuoltoon, aivan uuteen. Näen, että tällä tavalla Suomi voisi olla uuden osaamisen mallimaa ja tekijä maailmassa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tekee omalla sektorillaan erittäin arvokasta työtä ja nimenomaan sellaista työtä, joka tähtää aitoon uuden luomiseen tässä maassa. Suomen tulevaisuus ja sen hyvinvointi riippuvat nimenomaan näistä uusista innovaatioista, uuden luomisesta. Sitra on aivan oikein oivaltanut mielestäni tämän oman tehtävänsä. Se on menossa ja on mennyt yrityksiin tekemään yhteistyötä riskialoille, ja on erittäin arvokasta, että Suomessa joku toimija selkeästi uskaltaa ottaa riskejä. Meidät on monesti leimattu innovaatioyhteiskunnaksi, mutta tässä on ollut se ongelma, että sellaisen uuden luomisessa riskinottokykyä ja -halua ei kerta kaikkiaan ole ollut. Mielestäni tässä yhteydessä Sitralla on erittäin terve toimintamalli, ja Sitra on myös toiminut niin, että kun uusi yritys, uusi innovaatio, on lähtenyt liikkeelle ja elää sillä tuotannollaan, uudella tuotannollaan, ja vie sitä ulkomaille saakka, niin Sitra irtautuu siitä suuntautuen uusille aloille.

Toivonkin, arvoisa puhemies, että tulevaisuudessa eduskunnan ja Sitran yhteys säilyy elävänä ja pystymme ohjaamaan ja elävää keskustelua käymään sen suhteen, että Sitran toiminta vahvistuu ja ennen kaikkea suuntautuu yhä selkeämmin riskialoille ja uuden luomiseen.

Toivoisin, että eduskuntakin osoittaisi omassa työssään tätä innovatiivisuutta. Nimittäin nythän meillä tämä laajakaistahomma on käsittelyssä tässä talossa, ja on puhuttu paljon siitä, että esimerkiksi Euroopan unionin rakennerahaston rahoja jää käyttämättä paljon. Jos halutaan maaseudun kannalta tärkeitä innovaatioita luoda, niin on aivan välttämätöntä, että laajakaistaverkko rakennetaan mahdollisimman nopeasti. Sen mukaantulo on kerta kaikkiaan ensiarvoisen tärkeää, että saadaan tähän maahan luotua uutta. Tällä maalla ei kerta kaikkiaan ole varaa pitää yli puolta Suomea tavallaan tyhjäkäynnillä, kun eivät tietoliikenneyhteydet pelaa. Siinä olisi eduskunnan innovaatio: käytettäisiin nämä säästyvät rakennerahastojen rahat tähän tärkeään innovaatioon. Riittääkö meillä siihen rohkeutta ja innovaatiota?

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten talousvaliokunta mietinnössään katsoo, nykyinen tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestelmä edellyttää selkeyttämistä ja toiminnan koordinoinnin tehostamista, erityisesti yksittäisen asiakkaan suunnasta katsottuna. Valiokunta korostaa myös resurssien tehokasta käyttöä ja projektien tuottaman tietotaidon tehokasta hyödyntämistä.

Pidän tärkeänä, että pienessä Suomessa voimavarat kootaan niin, että aikaansaadaan riittävän suuria ja vaikuttavia tutkimus- ja kehittämishankkeita, joiden tulokset ovat kansainvälisestikin merkittäviä. Pelkästään Akatemian puitteissa on 13 tutkimusohjelmaa, jotka jakautuvat pienen pieniin tutkimusprojekteihin, 18 huippuyksikköä sekä 6 osaamisen keskittymää. Teknolo-gian kehittämiskeskuksella on 19 ohjelmaa, 6 osaamisen keskittymää. Sitralla on 4 ohjelmaa ja valmistelussa 2 ohjelmaa. Valtion teknillisellä tutkimuskeskuksella on 13 tutkimusteemaa sekä 3 tutkimusaluetta, jotka jakautuvat osa-alueisiin.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että nämä pienet tutkimusprojektit tuovat työtä tiedeyhteisölle ja tutkijoille, mutta vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kannalta Suomessa voisi olla korkeintaan viisi kuusi tutkimus- ja kehittämisohjelmaa, joissa voidaan tehdä huippututkimusta ja aikaansaada merkittäviä innovaatioita. Nykyinen voimavarojen käyttö on tuhlailua, koska aikaansaannokset ovat usein melko vähäisiä. Vetoankin hallitukseen, että se ajattelisi sitä asiaa uudelleen. Mielestäni Suomeen olisi luotava täysin uusi tutkimus- ja kehittämisorganisaatio, johon kaikki voimavarat kootaan, samalla kun Akatemian, Tekesin, Sitran ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen toiminta lopetettaisiin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muistelen tuossa, että vuosi sitten tämän Sitran toimintakertomuksen yhteydessä jäin pohtimaan sitä, mikä on Suomen visio esimerkiksi sinne vuoteen 2050 asti. Sellaista meillä ei ole. Meillä on kasa yksittäisiä asioita, joita olemme nostaneet sille, eikä kukaan ole niitä nivonut yhteen. Suunnittelurytmi eduskunnassa on sellainen, että paneudutaan kovasti yhteen vuoteen, esimerkiksi tällä hetkellä käsitellään talousarviota, jossa katsotaan yhden vuoden näkökulmaa, tai maksimissaan katsomme kehysten aikaa, neljää vuotta. Tässä voisi sanoa, että hyvin lyhyellä perspektiivillä Suomeen suunnittelua tehdään.

Mitä se Suomi-visio 2050 on, en siihen tässä lähde hakemaan ratkaisua, mutta jos lähdetään katsomaan tätä lyhyen tähtäimen haastetta, joka on myöskin pitkän tähtäimen haaste, niin se on se, miten Suomi saa kilpailukykyä lisää, selviytyy ja pystyy jatkossakin toimimaan vahvana vientimarkkinoilla ja mitkä ovat ne uudet liiketoiminnat.

Kun lähdemme katsomaan Sitran toimintatehtävää, niin Sitran tehtävänä on edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä. Tämän päivän taloustilannetta kun katselee, niin Sitran toiminnan painopisteen pitäisi siirtyä seuraaviksi vuosiksi puhtaasti näihin viimeisiin kahteen kohtaan eli keskittyä kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Seuraava pohdinnan paikka onkin sitten se, miten Sitran ohjelmat tukevat kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamista ja miltä osin on ohjelmia, joissa voisi pohtia, ovatko ne turhia ja löytyykö vastaavan tyyppistä ohjelmatyötä muualtakin.

Jos otetaan pohdintaan se, mitkä ohjelmat kuuluvat Sitraan, niin voi todeta, että energiaohjelma on varmastikin perusteltu. Energiatehokkuustoimikunta tekee varmasti työtä sen eteen, että meillä löytyy uusia teknologioita ja sitä kautta ehkä mahdollisuuksia tehdä uutta liiketoimintaa. Meillä on koneteollisuuden kasvuohjelma — varmasti tukee myös meidän kilpailukykyämme ja voidaan siltä osin nähdä perusteltuna. Sitrassa on myös kuntaohjelma. Voisi sanoa, että meillähän on Kuntaliittokin, ja tähän löytyy toimijoita, jotka miettivät näitä kuntakysymyksiä mukaan lukien yliopistot. Elintarvike- ja ravitsemusohjelma on jo tiensä päätepisteeseen tullut vuonna 2008. Sen lisäksi Sitralla on terveydenhuollon ohjelma, joka on vuosille 2004—2009. Se on paneutunut hyvinkin konkreettisiin asioihin — hyvä, mutta meillä on erittäin merkittävät panostukset STM:ssä, Thl:ssä, joilla pitäisi vastata juuri näihin samoihin haasteisiin. Voi kysyä, miksi me teemme kahdessa eri paikassa samoja asioita.

Tämä vastaava asiahan tuli esille jo ed. Skinnarin puheenvuorossa, että meillä löytyy useita toimijoita, jotka paneutuvat näihin samoihin hankaliin ongelmakohteisiin, ja tässä kohden yhteistyötä tullaan tarvitsemaan ja myös kykyä luopua tietyistä hankkeista ja ohjelmista.

Samoin me tarvitsemme yhä enemmän vahvoja hankkeita, jotka myös johtavat toteutuksiin asti, laajamittaisiin toteutuksiin, ei niin, että ne ovat pistemäisesti tietyissä paikoissa. Suomen ongelma on se, että me olemme hankkeiden ja projektien luvattu maa, joista valitettavan usein syntyy vaan pelkkiä brosyyreja lopputuloksena eikä aitoa toimintaa. Tässä meillä on yleisesti syytä katsoa peiliin jokaisen toimijan osalta. Sen sijaan Sitran osalta täällä on todettava, että täällä on hyvinkin konkreettisia hankkeita, niin että en tässä kohden niin paljon lähde kritisoimaan Sitran toimintaa, joka on ihan ansiokkaasti löytänyt konkreettisia kohteita.

Tietenkin on pohdinnan paikka siinä, minkälaiset rakenteet me tarvitsemme tällaiselle hanketoiminnalle ja kenen pitäisi siitä Suomi-visiosta vastata ja koordinoida sitä. Jollain tavalla kokisin, että jos ei eduskunnan tulevaisuusvaliokunta sitä tee, niin jonkun se vastuu täytyy ottaa kantaakseen. Voisi kysyä, miksi Sitra ei ottaisi kantaakseen vastuuta Suomi-vision koordinoinnista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä tietenkin ihan perusteltuja kysymyksiä ja ehkä ihan hyviä näkemyksiäkin, mutta se peruskysymys, miksi tehdään samoja asioita: ei tehdä samoja asioita, on se oikea vastaus. Ei Kuntaliitto tee sitä, mitä Sitra tekee. Kuntaliitto on etujärjestö, ja Kuntaliitto toimii tietenkin siitä etujärjestöroolista käsin. Jos ed. Lauslahti ei ole huomannut, niin minä voin kertoa, että tuolla kuntakentällä on pieniä ongelmia esimerkiksi tietoliikenteen käsittelyssä, tietoliikenneyhteyksien rakentamisessa jne. Ne ongelmat ovat olleet siellä kymmeniä vuosia, niihin ei ole löytynyt vastauksia. Se maksaa tälle yhteiskunnalle miljardeja — sanotaan nyt satoja miljoonia, todennäköisesti puhutaan suuremmista summista — niitten yhteensovittaminen ja koordinointi ja tuloksien saaminen. Aivan sama on sosiaali- ja terveystoimen osalla, että esimerkiksi potilastietojen sähköiset siirtojärjestelmät eivät vaan toimi tässä maassa. Jonkun pitää tehdä, ja Sitra on erinomaisen hyvä väline tekemään: projekti ja projektin kautta tuloksia, ja sitten se loppuu ja mennään uuteen. Näinhän tässä on tarkoitus ollut ja on tarkoitus tehdä tulevaisuudessakin.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos katsotaan niitä Sitran käytettävissä olevia varoja, ne eivät yksinkertaisesti tule riittämään kaikkeen. Silloin meidän täytyy tehdä valintoja, mihin me niitä rahallisia panostuksia pistämme, jotta ne tehtävät voidaan hoitaa. Olen prikulleen samaa mieltä, että kuntakenttä on hyvin hajanainen ja siellä keksitään asioita uudestaan, mutta pohdin kuitenkin sitä, onko se Sitran tehtävä juuri lähteä sitä kuntakenttää kehittämään vai onko joku toinen toimija luontevampi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Martti Korhosen esiin nostama esimerkki tietotekniikasta kunnissa ja kuntayhtymissä on oikein hyvä esimerkki. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys siitä, etteikö sinänsä olisi edellytyksiä tai etteikö olisi mahdollisuuksiakaan. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että muutamat yritykset ovat onnistuneet hankkimaan itselleen lähes monopoliaseman esimerkiksi näitten terveydenhuollon ohjelmien hallinnassa ja sen takia niistä ei ole heidän kannaltaan kannattavaa tehdä yhteensopivia. Jotta siihen yhteensopivuuteen voitaisiin päästä, niin todennäköisesti tarvittaisiin täällä päätöksiä, ja kysymys on nyt niin suurista summista, että siihen todellakin tarvitaan ehkä jotain enemmän kuin pelkästään Sitra. Siihen tarvitaan maan hallitus ja eduskunta, että saadaan aikaan sellaiset päätökset, joilla suomalaisen terveydenhuollon tietotekniikkajärjestelmät saadaan toimimaan yhdessä, mikä säästää todellakin paljon rahaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin muistatte, niin viime eduskuntakaudellahan hyväksyimme jo sen lain, millä nämä potilastietojärjestelmät yhteensovitetaan. Nyt vasta päästään tässä sähköisessä reseptissä kokeilemaan sitä ensin Turun seudulla. Ei se ole enää Sitran asia hoitaa tätä asiaa. Sitra kyllä toimi silloin monia vuosia sitten sen aloitteen tekijänä, mutta nyt ne rahat kyllä ovat STM:ssä, ja nyt vaan pitää toivoa parasta, että se onnistuu. Mutta Suomihan on ensimmäinen maa maailmassa, jossa yritetään potilaan sairauskertomusta saattaa yhdenmukaiseksi koko maassa, että kyllä se on aikamoinen haaste.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näinhän se justiin menee, että Sitralla on aika ja paikka ja sen jälkeen Sitra poistuu ja toimijat jäävät tekemään sitä, mutta ongelma on tässä meidän yhteiskunnassamme tietenkin se, että kun toimijoita on samalla kentälläkin niin runsaasti ja monesta lähtökohdasta lähteviä, että tällaista yhteiskunnallista kokonaisnäkemystä ei löydy, ja siinähän se Sitralla on se rooli ja paikkansa ja sen hakeminen. Minä olen täsmälleen samaa mieltä, että Sitra koostuu projekteista, jotka määritellään tarkasti, tehdään reunaehdot tarkoiksi, ja se homma tehdään ja sitten mennään ja muut jäävät toteuttamaan. Mutta ongelmahan on ollut siinä, että esimerkkinä jos käyttää tätä sosiaali- ja terveystointa, niin toimijoita on kerta kaikkiaan liikaa. Ihan sama ongelma on kuntakentällä: näitä intressitahoja on aivan liikaa, ei synny yhtenäistä näkemystä. Ja niin kuin ed. Erkki Virtanen tuossa sanoi: Sitra tekee työt, Sitra tekee pohjat, ja poliitikkojen päätökset johtavat sitten siihen lopputulokseen, jos johtavat, mutta niiden esitysten pitää jostakin tulla, ja tässä mielessä Sitra on se hyvä työkalu nimenomaan.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun itse olin mukana Sitran toiminnassa enemmänkin, niin silloin puhuttiin paljon näistä tietokoneohjelmista, että ne eivät puhu keskenään. Nyt lakivaliokunnassa on tullut esiin, että on monta paikkaa, missä ne eivät puhu: ministeriöiden kesken, kunnat ja eri tuomiolaitokset, kaikki nämä. Olisi aika kummallista, että me emme voisi ylhäältä päin määrätä, että näiden on pakko puhua keskenään. Se tulee tosi kalliiksi tämä homma, ja mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän tilkkutäkkiä tämä koko homma on. Olisi tosi kiva antaa nyt jollekin diktaattorin oikeudet tässä, että saataisiin kaikki ohjelmat puhumaan samaa kieltä keskenään, ja jos Sitra vaikka saisi valmiiksi sen valmistelun, joka koskisi koko yhteiskuntaa, sitä kaikkea, missä virallista toimintaa tehdään, niin se olisi erittäin hyvä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitralla ovat 15 miljoonaa kulut olleet vuonna 2008. Se kuvastaa sitä, että rahat ovat aika pienet ja siltä osin varmasti ne resurssitkin siellä rajalliset. Oikeastaan tämä keskustelu osoittaa sen, että meillä on hyvin hajanainen joukko toimijoita, jotka eivät tiedä täysin niitä roolejansa, kuka tekee missäkin kohdin. Tässä on a) tämä Suomi-vision rakentaminen ja käydä läpi nämä kaikki toimijat ja heidän roolinsa prosessin eri vaiheissa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisessa keskustelussa innovaatio mielletään hyvin usein automaattiseksi menestymiseksi. Usein toki innovaatioita tarvitaan, ja melkein kaikkien menestymistarinoiden takana on myös innovaatioita, mutta innovaatioiden todennäköisyys menestymiseen ei ole korkea. Kaiken kaikkiaan Suomessa toimijoiden yhteenlaskettu panos näiden innovaatioiden tuottamiseen on bkt:stä varsin kilpailukykyinen osuus prosentteina laskettuna, mutta kansainvälisesti Suomi on pieni maa ja siinä mielessä meidän kokonaispanostuksemme innovaatioihin on euromääräisesti aika alhainen.

Jos katsotaan sitten Suomen keskeisimpiä vientiyrityksiä, niin niiden tuotesortimentissa on kuitenkin selkeästi nähtävissä innovaatiopainotteisuus. Olemme onnistuneet liittämään tuotteidemme kilpailukykyyn jotain poikkeavaa, jonka varassa pystytään myymään varsin kallista suomalaista työvoimaa normaaliolosuhteissa maailmanmarkkinoilla varsin hyvin. Taantuman aikana vastaavasti sitten tilanne on sitäkin huonompi, kun innovaatioita ei edes kysytä, mutta pidemmälle on katsottava.

Olen istunut Tekesin hallituksessa ilmeisesti 7—8 vuotta ja myös sitten Sitran eräässä matkailuun panostavassa rahastossa vieläkin pidempään. Voisin kokonaisuudessaan sanoa, että ehkä on sittenkin hyvä, että tätä innovaatiopolitiikkaa harjoitetaan usealla taholla aina teollisuussijoituksista korkeakoululaitokseen jne. Se riski, jos kaikki haalittaisiin yhteen organisaatioon, että koko organisaatio panostaa väärään asiaan, olisi liian suuri Suomen tulevaisuuden kannalta.

Kaikissa näissä hankkeissa, mitä olen läheltä nähnyt, useimmiten ongelmaksi muodostuu viime kädessä oikeiden ihmisten löytäminen siinä vaiheessa, kun innovaatiot täytyy tuoda markkinoille tai täytyy luoda tuotantolaitos tai ottaa omaa henkilökohtaista riskiä. Niin kauan kuin riski on valtiolla, on mielenkiintoista tutkia, käydä seminaareissa, tehdä mappeja ja hankkia ehkä rahoitustakin, mutta kun joutuu panemaan oman varallisuutensa riskialttiiksi, halukkuus alenee olennaisesti. Yhdysvaltalaisiin korkeakouluopiskelijoihin verrattuna suomalaiset ovat valtion virkaan hakeutuvia. Yhdysvalloissa teknisen tai vastaavan tiedekunnan opiskelijat yleensä haluavat yksityiselle sektorille ja käynnistää yrityksen tai olla merkittävänä osakkaana yrityksessä. Suomessa arvopohja on toisenlainen.

Innovaatiomyyminen on myös verotuksellisesti huomattavasti järkevämpää. Yleensä siinä vaiheessa riski on ollut valtiolla osittain tai jopa kokonaan, mutta myyntitulot tulevat kyllä sitten sille, joka osaa siitä tehdä hyvän tarinan ja myydä sen pahimmillaan kansainväliselle sijoittajalle, ja vielä pahinta on usein, että se on suomalaisen yrityksen kilpailija, joka ostaa valtion varoin luodun innovaation. Verotus suosii myyntiä. Verotus ei suosi sitä, joka panee pääoman tähän yritystoimintaan riskille alttiiksi.

Suomessa on ollut 82 000 työnantajayritystä kymmenen vuotta. Uudet yritykset, joihin usein vedotaan, eivät ole työnantajayrityksiä. Ne ovat hyvin usein pelkkiä elinkeinonharjoittajia, jotka toimivat palvelualalla, ja siellä yliedustettuina ovat aktiiviset, parempaa elämää hakevat maahanmuuttajat. Heille työpaikan saanti ulkopuolelta on vaikeaa, sen sijaan oman yrityksen perustaminen palvelualalle on suhteellisesti ottaen paljon helpompaa.

Mitä sitten on tulevaisuudessa nähtävissä? Julkisuudessa on jo käyty keskustelua yritysverotuksen, yhteisöveron ja oikeastaan liiketoimintaan liittyvän verotuksen kokonaisuudistuksesta. Aika huolestunut olin pari viikkoa sitten, kun näin professori Heikki Niskakankaan kommentit, kuinka verotusta pitäisi muokata. Hänen keskeinen lähtökohtansa ajattelussa oli, että riskistä ei pidä palkita vaan verotus ei saisi ottaa huomioon sitä; jos riskiä on enemmän, se kannustettavuus syntyisi verotuksen kautta. Siis puhutaan tietyllä tavalla veroneutraalista. Jos näin toimitaan, oletan, että ne pääomat, joita yksityisellä sektorilla on, hajautuvat vielä enemmän pörssiin, jossa voidaan todella hajauttaa, tai kiinteistöihin, joissa riskiä on tavanomaista vähemmän.

Suomi kuitenkin tarvitsisi uusille toimialoille uusia kilpailukykyisiä kansainväliseen kauppaan pystyviä yrityksiä. Yhden henkilön yritykset harvoin pystyvät siitä kynnyksestä menemään yli. Tässä mielessä nykyisen verotuksen uudelleenarviointi olisi vähintäänkin tarpeellista, muuten meistä tulee maa, joka on kovin innovoiva, mutta hyödyn korjaavat muut valtiot. Tämänhetkistä kokonaistilannetta voisi kuvitella siten, että yritämme tukemalla innovaatioita aikaansaada kansainvälisiä yrityksiä, mutta kun ei ole halukkaita riskinottajia, ei ole Einari Vidgrénejä tai vastaavia pilvin pimein, joita tarvittaisiin, niin koko hanke usein tulee lähelle narulla työntämistä. Tämä verotusasia, jos ei siihen uskalleta käydä käsiksi, tulee jatkumaan, ja sitä kautta suomalaisten korkeasti koulutettujen henkilöiden asiallisen työn saanti ei ole kovin varmaa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun nyt hehkuteltiin tällä innovaatiolla, innovatiivisuudella sen verran paljon Sitran ja Tekesinkin yhteydessä, niin hyvä esimerkki oikeastaan koko asiasta on se, että Pekka Himasella on taas uusi työryhmä kehittelemässä, miten suomalaista innovatiivisuuspolitiikkaa ja näitä tukirahoja sitten suunnattaisiin. Todellisuudessa siitä ei ole kuin reilut viisi vuotta, kun tuli samasta asiasta meillekin kirja nimeltään "Suomalainen unelma". Sama herra oli puikoissa, ja toin tämän esille, kun meillä tulevaisuusvaliokunnassa vieraili suomalaisen puurakentamisen osaajia tässä taannoin. Kaikkien mielipide oli se, että Suomessa on strategioita, kaiken näköisiä innovaatioita tällä alalla ihan tarpeeksi. Ainoa, mikä ... Huom! Tämän kirjankin sanoma sitten on se, että Suomessa ei osata panna näitä innovaatioita toteen, käytäntöön, ei todellakaan hyödynnetä niitä. Tärkein vastuu tässä on tietysti poliittisilla päätöksentekijöillä tai sitten niillä ihmisillä, jotka poliittiset päätöksentekijät ovat valinneet, jotka eivät osaa viedä sitten loppuun tätä juttua.

Voin ihan hyvin esimerkkinä vaikka mainita sen, kun ainakin meille on puhuttu suoraan siitä, kuinka Sitra rahoittaa tiettyjä firmoja, mikä on tullut täällä esille useasti: sukulaiset ja vanhat kansanedustajat perustavat firmoja, jotka sitten ovat suoraan kytköksissä Sitraan ja muuta. Mutta sitten esimerkiksi, kun Suomen Keksijäin Keskusliitto, arvoisa puhemies, käy paikalla, kaikki todistavat, että Sitralta ja Tekesiltä ei tule ollenkaan rahoja keksintöjen kehittämisvaiheeseen ja muuta, kun ei ole mitään todisteita, päinvastoin, ollaan heti suosittelemassa siirtämään johonkin isoille firmoille, jotka sitten useimmiten varastavat koko idean, kun ne ovat olleet tässä kehittämisessä mukana. Hyvin yleinen käytäntö Suomessa.

Mutta hyvänä esimerkkinä vaan tästä, kun täällä on kaiken näköisiä vanhoja päättäjiä paikalla, tähän puurakentamiseen liittyen voin lukea, mitä olen kirjoittanut siitä, muokannut vähän. 2000-luvun alussa — tähän rahoitukseenkin ja innovatiivisuuteen — tiedostettiin tarve vahvistaa puurakentamisen kehitystyötä maassamme, ja niinpä vuosina 2003—2004 valmisteltiin vuosille 2004—2010 — siis nyt olisi voimassa — laaja-alainen puurakentamisen edistämisohjelma, jonka valtioneuvosto hyväksyi 17.3.2005. Edistämisohjelmaa ei kuitenkaan miltään osin noudatettu tai pantu toimeen, päinvastoin. Valtio lopetti kaikki panostukset puurakentamisen edistämiseen ja kehitystyöhön vuoden 2005 alussa. Tällä hetkellä kyseinen sektori on tärkein innovatiivisuuden, tärkein ilmastonsuojelun ym. muoto Pohjois-Euroopassa. Ruotsi, Saksa panostavat, 1 500 alan osaajaa tulee kuulemma vuodessa lisää. Suomessa on tällä hetkellä yksi professuuri. Tästä halusin kyselytunnillakin kysyä vähän tarkemmin, mutta kun ministeri Pekkarinen tiesi, että kaikki on hyvässä mallissa, niin hän ei vastannut tähän ollenkaan, kuka ja mikä taho on tämän ajanut. Ainakaan Sitra ja Tekes eivät ole tukeneet tämän alan toimintaa millään muotoa, muuta kuin joillain kälysillä viisikymmentuhansilla suunnilleen.

Tämä kuvastanee sitä poliittisen päätöksenteon heikkoutta ja näitten tiettyjen, jos voisi puhua vanhasta pääministeristä Esko Ahosta, tyyppien palkitsemista, jotka ovat tavallaan ehkäisseet innovatiivisuuden ja luovan toiminnan käytäntöönpanon tässä maassa. Ikään kuin nämä firmat olisivat samanlaisia — tai miksi tämmöistä Sitraa voi sanoa — säätiöiden jatkeita, mitä keskustelua ei ole vielä aloitettu, ei media eikä muukaan, kun mennään pitemmälle tässä suomalaisen poliittisen rakenteen pöyhimisessä. Sitra esimerkiksi kaikin muodoin, yleensä kaikkien asiantuntijoiden taholta, jotka alkavat rehellisemmin puhua tulevaisuusvaliokunnassa — tai totta kai aina rehellisesti puhutaan — jotka vähän enemmän avaavat suutaan, koetaan aikamoisena mätäpaiseena, korruptoituneena, näivettyneenä, vanhakantaisena, jos uskaltaisi, puhemies, käyttää näin rankkaa kieltä.

Eli se tästäkin raportista. Samalla lailla se on kirjoitettu kauniisti ja noteerattu. Toivon, että tähänkin saataisiin, jollei muuta, niin jonkinlainen "varatarasti" asiaa tutkimaan, miten näitä kyseisiä tukia jaetaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtaselle tekee mieli sanoa, ja yleisemminkin, tästä puurakentamisen toimimattomuudesta, että eduskunta omasi merkittävät edellytykset, ja maan hallitus tietysti, parantaa puurakentamista ja innokkuutta siihen Suomessa pelkästään muuttamalla sprink-lerisäännöksiä. Muutaman puutalon rakentaneena ja muutaman puukerrostalon rakennuttamista suunnitelleena tekee mieli väittää, että keskeisin este puukerrostalojen rakentamiseen Suomessa on se, että sprinklerijärjestelmät tulevat niin kalliiksi, että rakennuttajat eivät halua siihen ryhtyä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat! Me olemme laajalti keskustelleet paitsi Sitrasta yhtenä laitoksena myös innovaatiopolitiikasta Suomessa. Jos ajattelemme meidän pientä maatamme, meillä ei työvoima tule määrällisesti välttämättä räjähdysmäisesti lisääntymään eivätkä luonnonvaratkaan eikä energiankulutus. Silloin me joudumme omissa talousstrategioissamme lähtemään niin sanotun endogeenisen kasvun lähtökohdasta eli siitä, että me laitamme ne nykyisin meillä käytössä olevat talouden resurssit paremmin tuottamaan, ja tämä tapahtuu innovaatioiden kautta.

Meillä teolliset murrokset ovat tapahtuneet teknologisten innovaatioiden kautta: höyryvoiman kehittäminen, sähkö, polttomoottoreiden kehittäminen. Tälle vanhalle keinolle ei ole löydetty mitään vaihtoehtoistakaan mallia. Meidän pieni maamme voi pärjätä ja menestyä vain, jos se pitää tästä innovaatiopohjasta kiinni. Suomessa on kuitenkin hyvin harvoja varsinaisia teknologisia innovaatioita syntynyt, ja meidän taloudellinen kasvumme ja menestyksemme on perustunut siihen, että me olemme pystyneet siirtämään innovaatioita omaan tuotantoomme hyvin joustavasti paremmin kuin monet muut maat.

Me olemme myös huomanneet, että ne taloudelliset kriisit, joihin me olemme joutuneet, on voitu ratkaista vain sitä kautta, että tuotannollisen toiminnan eri sektoreitten tuottavuutta on voitu lisätä. Hyvin muistamme vuoden 1995 tilanteen, jolloin lähti tämä talouden peruskorjaus käyntiin laman jälkeen, jolloin nimenomaan tutkimus- ja tuotekehityspanostukset kasvoivat merkittävästi. Se oli osa meidän strategiaamme silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäen johdolla.

Tänä päivänä on paljon kokenut muutoksia meidän koulutus- ja oppimisjärjestelmämme, meille on tullut tuon ajan jälkeen muun muassa ammattikorkeakoulu-uudistus. Ajatus on ollut se, että voisimme osaamista yhdistää hyvin lähellä työelämää ja hyvin lähellä sitä todellista työnteon paikkaa. Me olemme lähteneet myös siitä strategiasta, että ei pelkästään tieteellis-teknologinen huippuinnovointi vaan lähellä käytännön elämää tapahtuva eri prosessien parantaminen, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa korostettukin, tuottaa tässä kohtaa jopa nopeammin tuloksia. Siellä kohtaa innovaatiopanostuksen rajatuottavuus on suurempaa kuin jos odotetaan vain suuria mullistuksia huipputeknologian ja tieteen eri aloilla, vaikka nämäkin ovat erittäin tärkeitä.

Mutta haluaisin tässä puheenvuorossa, kun jokin näkökulma pitää kuitenkin tähän hyvin laajaan ja ehkä vähän liturgiseen teemaan ottaa, ottaa näkökulmakseni nimenomaan sen korostamisen, että me ylläpitäisimme sellaista järjestelmää innovaatiopolitiikassa, joka on alueellisesti kattava. Me emme voi lähteä pelkästään siitä, että Pääkaupunkiseudulla tapahtuu kaikki edistys, vaan jos me haluamme laajempaa tulosta, meidän pitää ottaa käyttöön ja huomioon koko se osaamiskapasiteetti ja ne resurssit, joita meillä on melko tasaisesti eri alueilla. Tässä kohtaa esimerkiksi alueelliset yliopistokeskukset, ammattikorkeakoulut ja yhä enemmän myös ammatillinen opetus voivat olla sellaisia asioita, jotka työelämässä tuovat parempia ratkaisuja hyvinkin nopeasti, jos sieltä vaan saadaan pää auki tähän suuntaan.

Toinen asia yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan ja lähellä työelämää tapahtuvan kehittämistoiminnan korostamisen lisäksi on se, että me olemme monet kerrat täällä puhuneet, kuinka me rakastamme hyvinvointivaltiota, ja itsellenikin sosialidemokraattina tämä hyvinvointivaltio on hyvin rakas aihe, se on keskeinen osa sitä hienoa suomalaista menestystarinaa, jolla me olemme pärjänneet. Sen ytimessä ovat olleet nimenomaan kunnalliset palvelut, koulutuspalvelut, sosiaalialan palvelut, terveydenhuollon palvelut, ja meillä edelleen on hyvinkin nähtävillä, että näissä palveluissa puuttuvat paitsi resurssit myös tietynlainen uusi innovointi.

Monet kaavamaiset työotteet ja ratkaisumallit ovat vallalla, ja eri ammattikunnat noudattavat hyvin pitkälle jo varhain opittuja traditioita, eikä aina osata katsoa eteenpäin. Tässä erityisesti koulutusjärjestelmän, jossa opettajia, sosiaaliohjaajia, terveysalan työntekijöitä koulutetaan, pitäisi voimakkaasti muuttua siihen suuntaan, että uskallettaisiin luoda uudenlaisia palvelukäytäntöjä ja uudenlaisia tapoja kohdata asiakas. Minun mielestäni tämä on semmoinen yksi pullonkaula koko meidän hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämisessä.

Me voimme löytää uusia, hyviä käytäntöjä vanhustenhuollossa, lastensuojelussa, lastenhoidossa, terveydenhuollossa, palvelualalla, sosiaalityössä, syrjäytymisen ehkäisyssä. Siellä on valtava kenttä kehittää uusia malleja, ja kun näitä kehitetään, se tarkoittaa, että meillä on myös taloudellisesti tuottavampi, tavoitteita saavuttavampi ja kannattavampi julkinen sektori. Haluaisin nimenomaan tälle alalle niitä uusia innovaatio-, osaamispanostuksia, jotta me löydämme uusia lähestymistapoja siihen, miten meidän julkiset palvelumme vielä paremmin voisivat kohdata ne inhimilliset tarpeet, joita kansalaisilla ja palveluiden asiakkailla on.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Teollisten työpaikkojen vähentyessä elinkeinorakenteen muutos on väistämätön tosiasia, ja se edellyttää määrätietoisia toimia osaamiseen ja innovaatioihin perustuvan elinkeinorakenteen vahvistamiseksi. Menestyvä osaamislähtöinen innovaatiopolitiikka edellyttää sekä osaajista että luovasta innovaatioympäristöstä huolehtimista. On mielestäni tehtävä paljon nykyistä enemmän töitä sen eteen, että yhteistyö yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, Sitran sekä myös ammatillisen koulutuksen ja työelämän kesken esimerkiksi sujuu saumattomasti.

Innovaatiotoiminta tapahtuu yhä enemmän verkostoissa, joissa tutkimus- ja kehitystoiminta sekä käytännön tuotanto- ja palvelutoiminta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Innovaatiopolitiikan onnistuminen edellyttää yhä parempaa ennakointiosaamista. On tunnistettava ajoissa yhteiskunnan muutostrendejä ja osattava ottaa kiinni niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Esimerkiksi ilmastoteknologian kehittäminen sekä bio- ja nanoteknologia synnyttävät paitsi uutta tietoa myös mahdollisuuksia uusille sovelluksille.

Innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia on vahvistettava myös julkisella sektorilla. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu edellyttävät sitä, että hyvinvointipalveluihin liittyvät palveluinnovaatiot lisääntyvät.

Olen erityisen tyytyväinen siitä, että innovaatioketjun toimivuuden arviointi on nyt otettu selvitysten kohteeksi. Temmi on asiaa tutkinut kansainvälisillä arviointipaneeleilla, ja opetusministeriö asetti myös työryhmän, ja siellä tarkastellaan nimenomaan ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan linjauksia ja niiden istuttamista vahvemmin koko innovaatioketjuun, johon luonnollisesti tämä tänään käsiteltävä Sitran toimintakin liittyy.

Opetusministeriön työryhmän keskeisiä haasteita joka tapauksessa on linjata, mikä on tavoiteltava julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, ja vastausta haetaan tuossa työryhmässä myös ajankohtaisiin haasteisiin, millaisia linjauksia pitäisi tehdä julkisen tutkimus-, kehitys-, innovaatiotoiminnan rahoittajien, kuten Suomen Akatemian ja Tekesin, ohjaukseen rahoitusinstrumenttien kehittämiseksi. Henkilökohtaisesti odotan tuota opetusministeriön työryhmän loppuraporttia suurella mielenkiinnolla.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lehti nosti erittäin tärkeän näkökulman täällä aiemmassa puheenvuorossaan liittyen meidän keksintöihimme ja niiden menemiseen rajojemme ulkopuolelle.

Kävin itse tuossa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan puolella tutustumassa siellä tehtyyn tutkimustyöhön ja kysäisin sitten, miten nämä näkyvät sitten suomalaisessa työpaikkamuodostumisessa. Kyllä sieltä tuli vastaus, että moni näistä siirtyy meidän rajojemme ulkopuolelle eli ei tule työllistämään suomalaisia. Eli Suomen rooli on olla tämmöinen innovaatiokeskittymä.

Tietenkin on kysymys siitä, mikä meidän järjestelmässämme on vikana. Meillä löytyy rahaa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan maassa noin pari miljardia euroa, joka on mielestäni kohtuullisen paljon, jos se vielä tehdään järkevällä tavalla. Kysymys onkin siitä, minkä ed. Lehtikin nosti esiin, riittävätkö sitten meidän panoksemme enää siihen, että se liiketoiminta käynnistetään ja liiketoimintaa lähdetään kasvattamaan, ja mitkä meidän mekanismimme ovat siltä osin ja ovatko ne tänä päivänä riittävät. Tämä on se kysymys, johon meidän pitäisi hakea hyvinkin nopeasti vastaukset.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä on keskusteltu aika paljon talousvaliokunnassa, ja se tuli Sitrassakin silloin, kun olin siellä mukana, aika usein esiin, että meillä on erittäin luovaa väestöä Suomessa, tämmöisiä, joilla propelli päässä pyörii ja jotka keksivät hyviä ideoita. Jotkut niistä saadaan alkuunkin aika hyvin, kun meillä on mukana tämmöistä alkurahaa ja alkutoimintaa. Mutta siinä vaiheessa, kun se idea on jo niin iso ja hieno, että siihen tarvittaisiin suuri markkinointisatsaus ja oikein suuria rahoja, että saadaan mukaan markkinointi, niin siinä vaiheessa Suomessa ei löydykään sitä rahaa ja sitä osaamista ei ehkä myöskään. Silloin on paljon helpompi myydä se idea, aika valmiskin idea, jollekin ulkomaalaiselle sijoittajalle, ja se kaikki työ ja kaikki kunnia ja rahat menevät sitten lopulta jonnekin muualle. Se yksi keksijä saa kyllä jonkunmoisen rahallisen kiitoksen tästä asiasta, mutta me Suomi maana emme kyllä kovasti siinä rikastu.

Ainoa näitä onnellisia tarinoita on se, kun AW-Energy, tämmöinen pieni aaltoenergiayritys, oli keksinyt äärimmäisen yksinkertaisen ja hyvän idean. Olisin ollut itse jopa valmis ottamaan vaikka miten paljon lainaa siihen, jos olisin voinut ostaa sen idean ja viedä maailmalle, mutta eihän ihminen saa semmoisia rahoja mistään. No, Fortum sitten osti tämän suureksi ilokseni. Se on kuitenkin aika suomalaista toimintaa. Mutta näitä on aika harvassa, että joku suomalainen taho ottaa sitten nämä haltuunsa, vaan ne päätyvät johonkin USA:han. Kun saisi enemmän sitä suurta riskirahaa niihin melkein valmiisiin ideoihin Suomessa, niin se olisi erittäin hyvä.

Lopuksi vielä sanon tästä atk-ohjelmien yhteensopivuudesta, jossa yksikään ei ole oikeastaan Suomessa vastuunkantajataho. Silloin, kun olin itse mukana Sitran toiminnassa, oli mielestäni aika luontevaa, että Sitra ainakin yrittää saada aikaan tämän yhteensopivuuden. Ei ole rahaa muuttaa niitä atk-ohjelmia, mutta on ehkä rahaa niin paljon, että saa jonkun asiantuntijaporukan pohtimaan, että tämä pitäisi tehdä. Sitten on hallituksen tehtävä pakottaa se läpi ja löytää siihen rahat.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun täällä muistaakseni ed. Lauri Oinonen viittasi rokotekehitykseen yhtenä innovaation mahdollisena lähteenä, niin lääke- ja geeniterapian innovaatioita itse asiassa Sitra on rahoittanutkin eivätkä tulokset ole olleet mitenkään hyviä. Kysymys on niin suuresta pääomatarpeesta ja niin pitkäaikaisesta tutkimustyöstä, että ongelmat syntyvät sitä kautta. Siinä tietenkin Suomen rajalliset mahdollisuudet nousevat esiin.

Ohjelmistojen osalta yksinkertaisin keino todennäköisesti olisi kirjoittaa ne ohjelmistot uudelleen, mutta kun ongelma on se, että sairaalat ja mitkään muutkaan järjestelmät eivät toimi Suomessa ilman jo olevia ohjelmia, ja kun ne ovat tiettyjen yritysten patenteilla suojattua yksinoikeutta, niin sitä kautta ne ongelmat syntyvät.

Sitten tietysti voi kysyä, mikä on todennäköisesti suomalainen innovaatio, joka on laajimmin maailmassa käytössä ja josta on kuitenkin suhteessa sen innovaation käytettävyyteen ja käyttöön syntynyt vähiten puhtaasti rahallista hyötyä Suomelle. (Ed. Anderssonin välihuuto — Eduskunnasta: Sauna?) — Ei ole sauna eikä ed. Anderssoninkaan mainitsema asia, jota nyt en edes kuullut, mikä se oli, mutta se ei ollut tekstiviesti. Tekstiviestihän on suomalainen innovaatio, joka syntyi aivan tuosta vaan ja levisi yleiseen käyttöön. Itsekin tuossa kirjoitin tekstiviestiä, ja tekee mieli sanoa, että se innovaatio juuri tällä hetkellä haittasi varsinaisen työni hoitamista.