Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on kysymyksessä aivan sama periaate kuin tuossa äsken käsittelemässämme kansaneläkeindeksin muutosesityksessä, eli perhehoidon kulu- ja käynnistämiskorvausten sekä perhehoitajan ja kunnan tai kuntayhtymän kesken solmitussa toimeksiantosopimuksessa sovittujen korvausten määrien alentumisen estämiseksi ehdotetaan, että tätä elinkustannusindeksien pistelukua muutettaisiin niin, etteivät nuo perhehoitajien saamat korvaukset alenisi. Mutta suuri ongelmahan meillä tällä hetkellä on se, että perhehoitajien saamat korvaukset ovat niin matalalla tasolla, että tuo perhehoito ei ole houkutteleva vaihtoehto, ja sen vuoksi Suomessa esimerkiksi sijoitettujen lasten hoitaminen on valitettavan laitosvaltaista verrattuna vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa perhehoitajilla on huomattavasti paremmat korvaukset, ja siellä myös perheisiin sijoitetaan niin huostaanottoa kuin muuta sijoitusta tarvitsevia lapsia selvästi enemmän kuin Suomessa.

Meillä myös perhehoitajilta puuttuvat oikeudet esimerkiksi kotihoidon tukeen tai vaikkapa vanhempainetuuksiin niissä tilanteissa, joissa ihan pieni vauva sijoitetaan perheeseen. Ja näiden korjausten avulla, sekä tuon varsinaisen perhehoidon korvauksen korottamisella että sitten näiden perhe-etuuksien laajentamisella (Puhemies: 2 minuuttia!) ja ulottamisella perhehoitajiin, voitaisiin tehdä tästä houkuttelevampi vaihtoehto.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä hallitus on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden halunsa ja tajunsa osoittanut sillä, että se pyrkii nimenomaan siihen, että nämä korvaukset eivät perhehoidossa alenisi, ja sen takia tämä pisteluku pyritään säilyttämään tulevina vuosina samana kuin se nyt on. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten tätä vanhusten perhehoitoa voitaisiin kehittää niin, että siitä tulisi yksi todellinen vaihtoehto näissä vanhustenhuollon ratkaisuissa, joissa nyt todella kipeästi uusia vaihtoehtoja tarvitaan. Vanhusten perhehoitoahan on toistaiseksi hyvin, hyvin vähäisessä määrin, noin 100 vanhusta vain on tällä hetkellä perhehoidon piirissä. Useita tämmöisiä kehittämishankkeita kuitenkin on jo käynnistetty vanhusten perhehoitopaikkojen luomiseksi, ja se sopisi erityisen hyvin dementiaa sairastaville vanhuksille tai hyvin korkeaan ikään ehtineille, jotta sitten vanhukset voisivat kokea turvallisuutta, ja sen takaa se, että perhehoito pystyy pitämään yllä pysyviä ihmissuhteita. Tällainen ympärivuorokautinen läsnäolo tuo sitä turvaa ja vakautta, ja tähän tulisi yhä edelleen kiinnittää huomiota ja tätä perhehoitoa myös tällä vanhuspuolella kehittää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Perhehoitajat tekevät todella erittäin arvokasta työtä, koska hehän hoitavat lapsia ja nuoria, mutta he hoitavat myös vammaisia, mielenterveyspotilaita ja vanhuksia. Kuten edelliset puhujat sanoivat, olisi erittäin positiivista, jos kunnat maksaisivat enemmän perhehoitajalle, koska sillä tavalla tämä hoito esimerkiksi huostaanotettujen lasten kohdalla olisi paljon inhimillisempää. Mutta valitettavasti kunnat ovat rahapulassa eivätkä maksa muuta kuin tämän minimikorvauksen. Nyt kuitenkin meillä on tämmöinen työryhmä, joka aikoo vastata näihin tarpeisiin, mutta ensi vuoden loppuun mennessä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni sen perusteella, että tämä vaatimaton korvaustaso pysyy ennallaan, ei voi vielä kehua hallitusta erityisen sosiaalisesta mielenlaadusta, mutta toki sekin on hyvä asia. Ongelmana on se, että korvaustaso on todellakin niin vaatimaton. Olen samaa mieltä muiden puhujien kanssa, että vanhusten ja vammaisten ja mielenterveyspotilaiden kannalta tämä on yksi erinomainen vaihtoehto ja sitä tulee kehittää. Mutta kyllä kaikkein suurinta huolta kannan pienistä lapsista, alle kouluikäisistä lapsista, joille tuo kodinomainen ympäristö, siis perheympäristö, kasvu- ja hoitopaikkana on aivan ratkaisevaa. On surullista, että meillä niin suuri osa lapsista joutuu kasvamaan ja kehittymään laitoksessa, kun ei näitä perhehoitopaikkoja ole riittävästi tarjolla.