Jutta Urpilainen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen lapsi, joka aloitti tänä syksynä peruskoulun, astunee työelämään aikaisintaan vuonna 2015. Hänen saamansa koulutus ratkaisee osaltaan hänen henkilökohtaisen tulevaisuutensa sekä laajemmin koko Suomen kehityksen. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen on perustunut laadukkaaseen ja tasa-arvoiseen koulutusjärjestelmään. Olemme pystyneet rakentamaan yhteiskunnan, joka nähdään sekä menestyvänä tietoyhteiskuntana että yhteisvastuuta vaalivana hyvinvointiyhteiskuntana. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen tulevaisuudessa edellyttää meiltä selkeää näkemystä siitä, millaista sivistys-Suomea olemme kehittämässä osana eurooppalaista koulutus- ja tutkimusaluetta.

Opetusministeriössä valmistellaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa, Kesua, vuosille 2003—2008. Haluankin kiittää puhemiesneuvostoa tästä mahdollisuudesta käydä ajankohtaiskeskustelua koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä. Toivon, että tämä keskustelu auttaa oppositio- ja hallitusryhmien kansanedustajia löytämään yhteisiä näkemyksiä koulutuspolitiikan kansallisesta linjasta.

Arvoisa puhemies! Itse uskon, että keskeisimpiä periaatteita linjanmäärittelyssä ovat koulutuksellinen tasa-arvo ja laadun kehittäminen.

Tasa-arvoinen koulutuspolitiikka on keino pitää ihmiset kiinni yhteiskunnassa. Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa punaisena lankana onkin tästä syystä syrjäytymisen ehkäiseminen ja kansalaisten osaamistason jatkuva nostaminen. Peruskoulussa tasa-arvon toteutumisen kannalta on tärkeää, että oppilaat saavat koulussa tarvitsemaansa opetusta, erityisopetus ja tukiopetus mukaan lukien. Erityisopetuksen toimenpideohjelma sekä oppilashuoltoa ja opinto-ohjausta koskeva uusi lainsäädäntö ovatkin mielestäni tärkeitä tavoitteita. Erityisesti on tuettava syrjäytymisuhan alla eläviä nuoria koulutuksen nivelvaiheissa. Tämän vuoksi kannatan koulutustakuun toteuttamista.

Koulutuksen tasa-arvon kannalta on myös tärkeää, että perusasteen jälkeisessä koulutuksessa huolehditaan niin koulutuksen maksuttomuudesta kuin opiskelijan opintososiaalisesta asemasta. Mielestäni nyt olisi korkea aika konkreettisille opintotuen kehittämisehdotuksille, joita olisin toivonut myös kehittämissuunnitelmaan.

Koulutuksen tasa-arvon nimissä on otettava huomioon myös aikuisväestön tarpeet. Aikuiskoulutuksen lisääminen ja erityisesti Noste-ohjelman kymmenentuhatta uutta aikuiskoulutuspaikkaa ovatkin niin hallituksen kuin kehittämissuunitelmankin keskeisimpiä koulutuspoliittisia linjauksia.

Tasa-arvoa on syytä tarkastella myös alueellisesta näkökulmasta. Tässä suhteessa opetusministeriön hallinnonalalla laaditut aluestrategiat ovat tervetulleita avauksia. Alueellisia eroja on pyritty tasoittamaan muun muassa kattavalla ammattikorkeakouluverkostolla sekä kehittämällä yliopistokeskuksia maakunnissa, joilla ei ole omaa yliopistoa. Yliopistokeskukset on nykyistä hallitusohjelmaa myöten tunnustettu osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Johdonmukaisuuden vuoksi on perusteltua, että myös yliopistokeskukset kirjataan kehittämissuunnitelmaan ja niiden toiminnan kehittämiseen osoitetaan riittävästi valtion rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon ohella toinen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen pääperiaate on mielestäni laadun kehittäminen.

Koulujen kehittämisen osalta tarvitaan perusopetuksen laatusuositukset. Ammatillisen koulutuksen kehittämistyössä on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että ammatillisen koulutuksen vetovoimaa voidaan parantaa.

Opetuksen laadun turvaamisessa keskeisin perusedellytys on opettajien ammattitaito ja työssäjaksaminen. On tärkeää kehittää opettajankoulutusta niin, että se antaa nykyistä paremmat valmiudet muun muassa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja maahanmuuttajien opettamiseen. Erityisopettajien ja opinto-ohjaajien koulutusta on myös lisättävä. Hyvät oppimistulokset edellyttävät lisäksi huomiota opettajien työssäjaksamiseen. Tämän vuoksi opettajien täydennyskoulutusta on lisättävä ja resursseja on suunnattava opetuksen tukitoimiin, kuten koulunkäyntiavustajiin, erityisopetukseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön.

Opetuksen laadun kehittämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää myös annetun opetuksen arviointi esiopetuksesta korkeakoulutukseen saakka. Tulevaisuudessa arvioinnin tulisi koskea opetuksen sisällön lisäksi myös koulutusjärjestelmän alueellista vaikuttavuutta.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen laadun kehittäminen tarkoittaa myös valmistumisen nopeuttamista ja keskeyttämisten vähentämistä. Opintojen ohjauksen kehittäminen on haaste koko koulutusjärjestelmälle peruskoulusta alkaen. Erityisesti se on kuitenkin haaste korkeakouluille. Kannatan henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatimista opiskelijoille sekä opetuksen tarjoamista ympäri vuoden. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota graduttomuuden ongelmaan. Maisterihautomo Kokkolassa on mielestäni hyvä esimerkki tähän liittyvästä korkeakoulupedagogisesta kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Olen suurelta osin tyytyväinen opetusministeriön valmistelemaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan. Sata vuotta sitten hyvinvointia jaettiin päästämällä aiempaa useampi huolehtimaan omasta viljelysmaastaan. 2000-luvulla hyvinvointia jaetaan takaamalla kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia. Sen lisäksi on huolehdittava, että koulutus, jota ihmisille tarjotaan, vastaa laadultaan heidän tarpeitaan sekä tulevaisuuden yhteiskunnan vaatimuksia.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Valmisteilla oleva koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2003—2008 kattaa koko koulutusjärjestelmän ja opetusministeriön alaisen tutkimuksen kehittämisen, ja tässä puheenvuorossani on mahdollisuus ottaa esille tästä vain muutamia keskeisiä asioita, niin laaja asiakokonaisuus tämä on.

Suomessa koulutuksen perusturva on yhteiskuntapoliittisen määrittelyn tulos. Se tähtää syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen takaamalla koulutuksellisten perusoikeuksien toteutuminen kaikille ihmisille koulutusjärjestelmän kaikilla eri tasoilla. Koulutuksen perusturva merkitsee tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koulutukseen pääsyssä ja koulutusjärjestelyissä. Hallitus onkin ohjelmassaan sitoutunut yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalista eheyttä edistävään koulutuspolitiikkaan.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on tällä kertaa haasteellisempi kuin koskaan. Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristömme on muuttumassa. Väestö-, työvoima- ja aluekehitys sekä kansainvälistyminen asettavat myös uusia mittavia uudistamisvaatimuksia. Nuorten ikäluokkien pienentyessä, väestön ja työvoiman ikääntyessä meidän on koulutusjärjestelmäämme kehitettäessä huolehdittava entistä paremmin siitä, että niin lapset ja nuoret kuin aikuisetkin voivat kasvaa ihmisinä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti ja antaa kansalaisina oman panoksensa maamme hyvinvoinnin kehittämiseen. On tärkeää, että huolehdimme, että kaikki lahjakkuusreservit otetaan käyttöön ja saadaan käyttöön ja että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus uudistaa osaamistaan läpi koko elämän. Elinikäisen oppimisen ajatus on vietävä läpi.

Syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava jo esi- ja perusopetuksesta alkaen entistä vahvemmin. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava oikeus henkisesti ja fyysisesti turvalliseen kasvuympäristöön. Koulutuspoliittisilla linjavalinnoilla voidaan vaikuttaa tiedon ja osaamisen kasvattamisen lisäksi myös syrjäytymisen ehkäisemiseen. Oppilaanohjausta, tukiopetusta ja erityisopetusta sekä oppilashuoltoa on vahvistettava niin perusopetuksessa kuin toisen asteen koulutuksessakin. Työttömistä nuorista huomattava osa on tällä hetkellä pelkän perusasteen tai lukiokoulutuksen varassa. Tärkein keino nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi onkin saada heitä jatkamaan opiskeluaan heti peruskoulun jälkeen. Kaikille peruskoulun päättäville tuleekin osoittaa opiskelupaikka lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai tarvittaessa peruskoulun lisäopetuksessa. Niin sanotusta koulutustakuuajattelusta on pidettävä kiinni.

Myös työssäkäyvän aikuisväestön osaamistason kehittämiseen ja ylläpitämiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Aikuiskoulutus on yksi parhaita keinoja ennalta ehkäistä työttömyyttä ja myös edesauttaa ihmisiä jaksamaan yhä vaativammissa tehtävissä. Enintään kansa- tai peruskoulun käyneiden työmarkkina-aseman turvaamiseen tähtäävä Noste-ohjelmahan on jo käynnistynyt. Siinä koulutus, tieto ja neuvonta viedään aktiivisesti työpaikoille, kehitetään työn ja opiskelun limittämiselle uusia muotoja, lisätään opintojen tukitoimia ja henkilökohtaisia opiskeluohjelmia räätälöidään oppilaitosten alueellisessa yhteistyössä. Monien vähän koulutusta saaneiden kannalta tärkeitä toimenpiteitä on käynnistymässä: Ammatillista peruskoulutusta kehitetään niin, että se pystyisi paremmin vastaamaan aikuiskoulutuksen koulutustarpeita. Vapaan sivistystyön oppilaitoksille etsitään vahvempaa roolia kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä. Lukioille etsitään toimintamalleja, jotka palvelisivat aikuisia nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2008 koulutuksensa ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa aloittavat nuoret tulevat astumaan työelämään pääosin kaudella 2011—2015, jolloin vastaavasti sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat juuri poistuneet työelämästä. Pienemmät uudet nuorisoikäluokat eivät enää riitä tyydyttämään uuden työvoiman tarvetta. Heidän koulutuksensa oikea mitoittaminen koulutusala- ja koulutusastekohtaisesti muodostuu entistäkin tärkeämmäksi, koska kaikki alat haluavat myös osansa nuoresta uudesta työvoimasta. Lisäksi riittävän työvoiman turvaamiseksi on nojauduttava yhä vahvemmin aikuisväestöön. Yhä suurempi osa työttömistä ja työvoiman ulkopuolella olevista on rekrytoitava työelämään, ja työllisen työvoiman osaamisesta on huolehdittava entistä paremmin. Aikuiskoulutuksen kehittäminen ja laajentaminen ovatkin kehittämissuunnitelman keskeisiä painopistealueita.

Koulutustarjonnan kehittämistoimia on tietenkin arvioitava ennakoitavissa olevan työvoima- ja koulutustarpeen perusteella. On olennaista tiedostaa, että ennustekaudella 2006—2015 työvoimasta poistuu 660 000 henkilöä ja että poistumat vaihtelevat merkittävästi eri ammattiryhmissä niiden ikärakenteen takia.

Suomalainen tiede on edistynyt viime vuosina läpi linjan. Tiedon ja osaamisen laaja-alainen tuottaminen ja taloudellinen hyödyntäminen olivat avaimet siihen, että Suomi selvisi 90-luvun alun lamasta hyvin ja on nykyisin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa listojen kärkisijoilla. Koulutuksen, tutkimuksen, hallinnon ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyö on ollut avainasemassa tässä kehityksessä. Tieteeseen suunnatut lisäpanostukset vahvistavat kilpailukykyämme entisestään.

Meidän kansallinen koulutusjärjestelmämme on kattava, ja sen laatu kestää kyllä hyvin kansainvälisen vertailun. Siitä ovat osoituksena muun muassa Pisa-tutkimuksen tulokset. On tärkeää, että me kykenemme ylläpitämään (Puhemies koputtaa) tämän korkean tason. Järjestelmät ovat kuitenkin olemassa ihmisiä varten. Perimmältään järjestelmiä on arvioitava sen mukaan, miten ne palvelevat kansalaisten tarpeita. Me voimme hyvällä omallatunnolla sanoa, että olemme Suomessa koulutuksellisen tasa-arvon suhteen pitkällä. Meillä on kuitenkin ryhmiä, joiden saaminen koulutukseen ja tukeminen opiskelun aikana voisi merkittävästi parantaa heidän suorituksiaan ja elämänlaatuaan, ja tässä ovat meidän kansalliset koulutustalkoomme.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Haluan ensiksi todeta, että tämä kehittämissuunnitelma on niin merkittävä asia, että sen tulisi kuulua eduskunnan päätäntävaltaan eikä sitä tulisi kuitata vain lyhyellä keskustelutuokiolla.

Kokoomus on varsin huolissaan kehittämissuunnitelmaluonnoksen näkemyksistä. Luonnos sisältää paljon ympäripyöreitä lupauksia, erilaisia hyviä asioita, mutta konkreettiset toimenpiteet, kustannusarviot ja rahoitus puuttuvat tyystin. Luonnos sisältää myös keskenään ristiriitaisia esityksiä. Toisaalta monet tärkeät asiat on haudattu selvitysten alle. Kokoomuksen mielestä tehtävien ja käytettävissä olevien resurssien yhteensovittamisen pitäisi olla tärkein tavoite suunnitelmakaudelle.

Kokoomuslaisten opetusministerien Riitta Uosukaisen ja Olli-Pekka Heinosen aikana siirryttiin keskusjohtoisuudesta enemmän paikallisen tason päätöksentekoon. Nyt kuitenkin ollaan kiristämässä normiohjausta ja palaamassa keskusjohtoisuuteen. Tämä on vakava ongelma ja seurausta SDP:n linnoittautumisesta opetusministeriön johtoon jo toisen kerran peräjälkeen. (Ed. Elo: Miksi se on ongelma?)

Koulutuksen järjestäjiä on edelleen kannustettava luovuuteen, paikallisiin ratkaisuihin ja koulujen profiloitumiseen. En voi hyväksyä lähikouluperiaatteen vahvistamista, jos se tapahtuu rajoittamalla valintakokeiden käyttöä, kuten nyt esitetään. Tällaisella linjauksella aiheutetaan hyvin vakavia seurauksia varsinkin Pääkaupunkiseudun kouluille. Perheiden valinnanmahdollisuudet vähenevät, ja kouluviihtyvyys heikkenee. Esityksessä ei arvosteta mahdollisuuksia tukea lasten yksilöllisiä taitoja ja valmiuksia, vaan niitä päinvastoin halutaan rajoittaa.

On myös muistettava, että koulujen perustehtävä joka tasolla on opetus. Suunnitelmaan ei tule sisällyttää linjauksia, jotka merkitsevät käytännössä opettajille uusia tehtäviä, osoittamatta niiden hoitamiseen tarvittavia lisäresursseja. Kuntien kannalta tilanne onkin kehittymässä taas hankalaan suuntaan, koska kustannukset aiotaan selvästikin kaataa kuntien niskaan. Tämä ei tosin ole ristiriidassa sen linjan kanssa, jonka hallitus on kuntapolitiikassaan aiemmin valinnut.

Kokoomus vaatii, että laadukas perusopetus ja resurssit turvataan koko maassa aina peruskouluista yliopistotasolle asti.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on toinen asialinja hallitusohjelman ohella, joka linjaa koko vaalikauden sivistyspolitiikkaa, tämä Kesu vuosiksi 2003—2008.

Suomen keskustan näkökulmasta suunnitelmassa on paljon hyviä kannanottoja, jotka tukevat Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen säilymistä. Koulutus ja tutkimus on todettu kaikissa selvityksissä tärkeimmäksi myönteistä aluekehitystä tukevaksi tekijäksi. Kriittisessä tarkastelussa käsiteltävään luonnokseen on kaivattu pelkistetympää näkemystä lähivuosien tavoitteista ja toimista sekä tarkempaa toimenpiteiden resursointia.

Keskustalaisena päättäjänä totean, että kansallisfilosofimme Snellmanin käsitys, että sivistys on kansakunnan yhteinen velvollisuus, ja aatteellisen isämme Santeri Alkion ajatukset itsensä kehittämisestä toteutuvat kehittämissuunnitelmassa kiitettävällä tavalla. Pelkistettynä: meidän tulee huolehtia ensinnäkin peruskoulutuksesta, toiseksi perustutkimuksesta sekä kolmanneksi aikuiskoulutuksesta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi johtava periaate on koulutuksellinen tasa-arvo. Jokaisella peruskoululaisella tulee olla mahdollisuus käydä koulua kotoa käsin, elikkä koulumatka ei saa muodostua liian pitkäksi. Lähikouluperiaatteen vahvistamisella voidaan taata valtakunnallinen yhdenvertaisuuden toteutuminen. Juuri yhdenvertaisten koulutuksellisten mahdollisuuksien tarjoamisen on todettu olevan Suomen menestyksen keskeinen tekijä. Tarvitaan järkevä kouluverkko myös pienenevien ikäluokkien tilanteessa.

Erityisopetusta ja tukiopetusta tarvitsevien oppilaiden tarpeita ei kuitenkaan voi unohtaa. Erityisopetuksessa, oppilaanohjauksessa ja ammatillisessa opettajankoulutuksessa lienevät tämän hetken suurimmat pulmat. Opiskelun nopeuttamiseen tähtäävä opintotuki tulee päättää pikaisesti.

Perusopetuksessa on huolehdittava laadukkaasta eri koulutustasoilla tapahtuvasta koulutuksesta. Peruskoulu, toinen aste sisältäen lukion ja ammatillisen perusopetuksen, korkea-asteen koulutus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kautta sekä monipuolinen aikuiskoulutus kuuluvat hyvin menestyneeseen suomalaiseen koulujärjestelmään. Meitä kadehditaan.

Laadukas tieteellinen tutkimus on tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän perusta. Tuoreessa kilpailukykyvertailussa Suomi sijoittuu loistavasti ykköseksi molemmissa — sekä kansantalouden kasvua ja kilpailukykyä että yritysten kilpailukykyä mittaavissa — sarjoissa. Tulee kuitenkin muistaa, että ilman osaamista Suomi ei olisi maailman kilpailukykyisin maa. On tärkeää, että Suomessa riittää tulevaisuudessakin lahjakkaita, tutkijanurasta kiinnostuneita nuoria.

Hallitusohjelmaan on kirjattu elinikäisen oppimisen periaate. (Puhemies koputtaa) Aikuiskoulutusjärjestelmää tulee kehittää aikuisten ja työvoiman tarpeita vastaavaksi.

Herra puhemies! Korkea-asteen koulutuksella sekä osittain ammatillisella koulutuksella on varsinaisen koulutustehtävän lisäksi aluekehitystehtävä. Maakuntien näkökulmasta koulutus on tärkeimpiä työkaluja edistää aluekehitystä ja sitä kautta koko Suomen hyvinvointia.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että tälle tärkeälle asialle olisi pitänyt antaa tärkeämpi rooli täällä eduskunnassa. Keskustelun nopeatahtisuuskin osoittaa sitä, että kovin köykäisesti tämä asia aiotaan viedä läpi.

Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuudesta puhutaan paljon. Vasemmistoliiton ryhmän mielestä teot puuttuvat. Tätä osoittaa hallituksen ensi vuoden talousarvioesityskin, jossa perusopetuksen lisäksi myös ammatillinen koulutus jää resursseiltaan heikoksi. Meillä Suomessa on jo nyt tilanne, jossa hyvistä kädentaitajista on pulaa monilla eri ammattialoilla. Tilanne tulee pahenemaan lähivuosina. Laadukkaaseen koulutukseen kannattaa mielestämme lisätä voimavaroja. Hyvä koulutus takaa parhaiten eri alojen osaajille töitä. Ammatillisen koulutuksen opettajiin kannattaa myös panostaa. Opettajista, erityisesti työnopetuksessa, on jo nyt vajausta. Heitä tarvitaan lisää. Opettajien ammatillista osaamista on myös heidän koulutuksessaan korostettava entistä enemmän.

Ammattikorkeakoulujärjestelmä on Suomessa osoittautunut hyväksi. Riittävästi hajautettuna sillä on ollut erityisen suuri aluekehitysvaikutus. Monet alueet ovat voineet säilyttää ja kehittää osaamistaan paljolti juuri ammattikorkeakoulujen ansiosta.

Jatkotutkinnot ammattikorkeakouluissa ovat tarpeellisia. Ne tulee vakinaistaa ja laajentaa uusille aloille. Samoin tutkintojen vertailtavuus korkeakoulujärjestelmissä on turvattava. Tällainen mahdollisuushan jo on monissa Euroopan unionin maissa.

Teknikkokoulutuksen päättyminen on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi. Elinkeino- ja työelämän tarpeet vaativat edelleen työnjohtajien kouluttamista. Tämän vuoksi työnjohtajien koulutus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Uskon, että tällä olisi merkitystä myös ammatillisen koulutuksen arvostuksen nousulle.

Koulutuksen määrällisissä tavoitteissa ei ole aina otettu tarpeeksi huomioon työelämän ja yhteiskunnan tarpeita. Esimerkiksi lääkäreitä valmistuu tällä hetkellä aivan liian vähän tarpeisiin nähden. Toisaalta insinöörejä koulutetaan joillekin aloille liikaa. Laaja-alaisemmalla koulutuksella vältyttäisiin ehkä siltä, että joillekin aloille koulutetaan työttömiä.

Arvoisa puhemies! Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän niin sanottu Noste-ohjelma vaarantuu mielestämme, koska hallitus ei näy antavan sille sen tarvitsemia voimavaroja.

Opintotukiasioissa näyttää olevan vallalla enemmänkin keppilinja kuin kannustus. Lainapainotteinen tukijärjestelmä on nimittäin uhkana opiskelijoille. Opintotuen jälkeenjääneisyys muusta tulokehityksestä on kaikkien tiedossa. Nyt ministeri Karpelalla on mahdollisuus poistaa opintotukijärjestelmästä ne suurimmat epäkohdat, jotka hän viime eduskuntakaudella toi täällä ansiokkaasti esille. Viivyttely opintotukiasioissa on lopetettava.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Rajoitun tässä 3 minuutin aikana käsittelemään tiedeyliopistojen nykytilannetta. Niiden rahoitusvajeet suhteessa välttämättömiin tarpeisiin ovat kohonneet yliopistokohtaisesti viimeisen puolenkymmenen vuoden aikana miljoonaluokkiin. Kehittämisen painopisteet ovat olleet muualla, mikä on varmastikin ollut opetusministerin tietoinen valinta. Kolme neljä vuosikymmentä sitten tilanne oli tieteellisestikin mielenkiintoisella tavalla toisenlainen. Yliopistoväki tiesi silloin vasemmistolaisen opetusministerin pitävän huolta yliopistolaitoksen rahallisista toimintaedellytyksistä.

Nuiva suhtautuminen on ulottunut myös opintotukeen. Jopa viime ja nykyisen hallituksen toteuttamaa tylympää politiikkaa tarjoaa nyt Teollisuus ja Työnantajat: nälkävyötä kiristäen, velkaa tehden ennätysajassa valmiiksi ottamaan vastaan työtä, josta maksetaan työ- ja virkaehtosopimusten taulukot alittavaa palkkaa. On selvää, että tälle politiikalle on sanottava jyrkkä "ei".

Entä jos tiedeyliopistojen rahoituksesta ja opintotuen tasokorotuksista olisi pidetty huoli, mikä olisi toisin kuin nyt? Opinto-ohjelmat olisi rakennettu niin, että niiden mukaan valmistuneilla olisi nykyistä kokonaisvaltaisempi maailmankuva ja heillä olisi nykyistä paremmat valmiudet omaksua uutta muuttuvan tarpeen mukaisesti. Olisi suunniteltu nykyistä paremmin se, kuka opettaa ja mitä. Miksi tämä on sitten niin tärkeätä? Muiden muassa siksi, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastavalmistunut ei tule jäämään eläkkeelle samanlaisesta työtehtävästä, mistä hän työelämään lähti.

Yliopisto-opetuksen tasosta ja suuntautuneisuudesta seuraa muun muassa se, millaisilla valmiuksilla hoidetaan perusopetus. Tämä puolestaan on vaikuttava siihen, millaista opiskelija-ainesta yliopistoihin ja myöskin ammattikorkeakouluihin on tulevaisuudessa hakeutuva. Välittömät vaikutukset tuntuvat luonnollisesti elinkeinoelämässä. 1970- ja 80-lukujen peruja Suomella on ollut akateemisesti koulutettua väkeä, jonka varaan on voitu rakentaa osaamisyhteiskunta. Käytännön keino tässä nykytilanteessa on hyvin yksinkertainen: Veroalesta on luovuttava ja näin kertyvät rahat käytettävä tasokorotukseen yliopistolaitoksen rahoituksessa ja opintotuessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi eräs yksityiskohta. Maamme nikottelee sillä, että se on aliedustettuna Euroopan unionin virkamiesmiehityksessä. Täällä eduskunnassa taas nikotellaan, kun lakiesitykset ovat kelvottomasti valmisteltuja. Lääke näihin vaivoihin on yksinkertainen ja selvä: Me tarvitsemme Helsingin yliopistoon uuden tiedekunnan, jonka tehtävänä on kouluttaa virkamiehiä ministeriöihin ja kansainvälisiin tehtäviin. Edellä kerrotun perusteella lienee selvä, että tämä uusi instituutio tarvitsee erillisrahoituksen.

Pehr Löv /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Lapset ovat aina pääasia, kun keskustellaan koulutuksen muuttamisesta ja kehittämisestä.

Opettajantarpeen osalta kehittämissuunnitelmaluonnoksessa esitettyihin lukuihin ei ole huomautettavaa. Valitettavasti ei ole erityistä mainintaa ruotsinkielisten koulujen opettajantarpeesta. Opettajantarve ei ole nyt täsmälleen sama molemmissa kieliryhmissä. Aivan erityinen huolenpito tulee kohdistaa suomen kielen opetukseen toisena kotimaisena kielenä. Kyseessä on keskeinen aine ruotsinkielisissä kouluissa, ja pula opettajista, ennen kaikkea aineenopettajista, tulee olemaan suuri. Tästä on saatava kirjaus suunnitelmaan. On myöskin todettu, että luokanopettajista ja aineenopettajista on varsinkin Etelä-Suomessa ja Pääkaupunkiseudulla erittäin suuri puute. Tähän on myöskin kiinnitettävä tässä suunnitelmassa huomiota.

Ruotsinkielisen koulutuksen puolella ammattiopettajien tarve on valtava. Nykyisin 40 prosenttia opettajista on epäpäteviä. Vuoteen 2020 mennessä selvityksen mukaan tarvitaan 485 uutta ammattiopettajaa. Suomen ruotsinkielisillä alueilla on tällä hetkellä ainoastaan kaksi tai kolme pätevää ammatillista erityisopettajaa. Erityisopettajien lukumäärää oppilaitoksissa on nostettava, minkä vuoksi on hyvä, että nämä tarpeet otetaan huomioon opettajankoulutuksen kehittämisessä.

Talman! Några ord om behovet av studiehandledning. Vi vet att alldeles för få på allvar tar yrkesskolan i beaktande vid studieplaneringen i högstadiet. Därför är det av största vikt att studiehandledningen utvecklas på ett effektivt sätt i vår grundskola. Men det räcker inte. Vi vet också att procenten avbrott i yrkesskolstudierna är mycket hög, så det här måste vara en kontinuerlig kedja. När det gäller studiehandledning och samarbete mellan våra högstadier och yrkesskolor måste den här dimensionen utvecklas betydligt. Jag vill också lyfta fram behovet av studiehandledning för att förkorta studierna vid våra universitet. Det räcker inte med högklassig undervisning om inte studiehandledningen fungerar.

Jag vill ytterligare fästa uppmärksamhet vid ett speciellt problem som gäller språkundervisningen för våra utlänningar. Den är en förutsättning för att integrationen skall lyckas över huvudtaget. Speciellt hoppas jag att man kunde lyfta upp behovet av att också makorna hemma får språkundervisning, att man följer upp att de verkligen får en ordentlig språkundervisning för annars blir de klart utanför såväl undervisningen som integrationen.

Puhemies! Suomi tarvitsee hyviä kouluja. Se on edellytys, että saadaan sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä, sosiaalisesti kehittyneitä lapsia ja aikuisia. Tämä edellyttää, että kouluolosuhteet ovat hyviä. Se edellyttää pieniä luokkia, ja se edellyttää myöskin, että meillä on taitavia rehtoreita peruskouluissamme.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön kehittämissuunnitelma sisältää lukuisan joukon hyviä ja kannatettavia tavoitteita. Kysymykseksi kuitenkin nousee se, miten nämä yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista tavoitetta kyetään toteuttamaan ja rahoittamaan. Kristillisdemokraatit korostavat sitä, että koulutuspolitiikan johtotähtenä pidetään sivistyksen tasa-arvoa. Koulutuksen ja koko koulutusjärjestelmän tulee edistää ja ylläpitää sosiaalista yhteisöllisyyttä ja estää syrjäytyminen. Koulutuksen maksuttomuuden tulee olla linjana myös jatkossa.

Maakuntia, joissa ei ole omaa yliopistoa, on tuettava verkostoyliopistojen ja korkeakoulutoiminnan kehittämisessä.

Tulevina vuosikymmeninä on näköpiirissä pulaa ammatillisen koulutuksen saaneesta työvoimasta monilla niin sanotuilla käytännön työaloilla. Korkean ammattiosaamisen turvaamiseksi ja kotimaisen työvoimapulan ehkäisemiseksi on ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja laatua sekä opiskelijoiden motivaatiota kyettävä nostamaan. Opiskelijan oikeus yksilöllisen opinto-ohjelman muodostamiseen antaa mahdollisuuden samanaikaisesti sekä ammatillisiin opintoihin että yleissivistävään lukio-opetukseen. Tämän vaihtoehdon tarjontaa tulee laajentaa.

Tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon tulee olla selkeä. Ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin perustuvaa koulutuksen duaalimallia tulee edelleen kehittää molempien osapuolten hyvässä yhteistyössä. Tarkoituksenmukaista ei ole, että opiskelijat korkeakoulupaikkaa tavoitellessaan hakeutuvat ensin ammattikorkeakouluihin ja sitten siirtyvät kesken opintojen yliopistoihin ja tiedekorkeakouluihin. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja on kehitettävä edelleen, ja niihin hakeutumisen edellytyksinä olevia ennakkoehtoja tulee kehittää nimenomaan käytännön tarpeita vastaaviksi.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä yliopistojen ja korkeakoulujen pitkäjänteistä ja tuloksellisuuteen kannustavaa rahoitusmallia. Kuitenkin on muistettava, että tuloksellisuuden väärä painottaminen saattaa johtaa maisteri- ja tohtoritehtailuun opintojen laadun heikentymisen kustannuksella.

Välivuosien vähentäminen kolmannen asteen opintoja aloittavilta on tärkeää. Opintojen aloittamisen nopeuttamisessa ei kuitenkaan tule luoda sisäänottokiintiöitä. Huomiota on entistä enemmän kiinnitettävä yliopistojen tekemän valintayhteistyön ja yhteisvalintojen lisäämiseksi. Asiantunteva ja riittävä ohjaus auttaa hakijoita löytämään nykyistä nopeammin oman alansa, mikä vähentää korkeakoulutuksen aloituspaikkojen moninkertaista käyttöä ja helpottaa uusien hakijoiden asemaa. Kannatettavaa on uudistetun ylioppilastutkinnon nykyistä laajempi hyödyntäminen.

Osaamisyhteiskunnan kehittäminen vaatii tekijöitä ja ihmisarvon kunnioittamista. Koulutusta ei voida toteuttaa ilman ammattitaitoisia ihmisiä. Jos opettajiksi ei kyetä palkkaamaan riittävästi opetusalan ammattilaisia ja jos työntekijät uupuvat työtaakkansa alla, niin osaamisyhteiskunnan kehittäminen menettää koko pohjansa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maksuton perusopetus on hyvä saavutettu etu. Esimerkiksi USA:ssa kaltaiseni keski-ikäinen mies maksaisi paitsi asuntolainaa myös alkaisi nyt säästää lastensa koulutusmaksuja ja opiskelumaksuja varten. Periaatteessa on erinomainen asia, että meillä tämä putki on maksuton aina yliopistoa myöten. Suomi on niin pieni maa, että meillä ei ole varaa hukata yhtään resursseja, yhtään lahjakkuutta, joka voi jatkossa toimia yhteiseksi hyväksi joko korkeakoulutettuna asiantuntijana tai arvostettuna ammatti-ihmisenä käytännön aloilla. Käytännön alat ovat suuresti aliarvostettuja nykyisin, ja niillä tulee jatkossa olemaan työvoimapula. Sen takia ammattikoulutus on jatkossa erittäin tärkeää.

Opintotuen keinoin on sitten turvattava opiskelijalle muut elämän edellytykset, että hän pystyy pahasti velkaantumatta mieluummin käymään koulunsa läpi ja pääsee sitten työ- ja perhe-elämän kimppuun. Nykyisin se on mennyt sellaiseksi, että ennen avioiduttiinkin opiskelijoina, mutta nyt tämä perheen perustaminen lykkääntyy usein hyvin myöhään ja sillä on omia kielteisiä seurauksia.

Mutta on hälyttäviäkin merkkejä. Etenkin peruskouluissa on suuri erityisopetuksen tarpeen kasvu. Tähän pahenevaan ongelmaan, jota erityisesti suurissa kaupungeissa ja lähiöissä ilmenee, on panostettava. Ei voi olla oikein, että 10—20 prosenttiakin voi olla erityisluokilla esimerkiksi järjestyshäiriöiden tai muiden vastaavien takia.

Sitten opetusohjelmia, arvoisa herra puhemies, on myös kehitettävä. Valinnanvapautta on lisättävä niin opetuksen sisällön suhteen kuin opetettavien aineidenkin suhteen. Tällä tarkoitan muun muassa sitä, että kielivalinnoissa pitäisi päästä nykyistä suurempaan valinnanmahdollisuuteen ja poistaa määrättyjä pakollisia kieliä ja lisätä ihmisten eli oppilaiden valinnanvapautta näiden suhteen. Myös korvaavat koulut ovat tärkeä lisä, erityismauste, suomalaisessa koulutuksessa. Esimerkiksi kristillisiä kouluja pitää kannustaa siltä pohjalta, että jos joku haluaa lapsensa sellaiseen laittaa, niin on mielestäni aivan oikein, että sitä pitäisi nykyistä enemmän tukea. Yleensä valinnanvapaus on myönteinen voima, moniarvoisuus myönteinen voima, myös sillä tavalla, että tällainen perusarvo-opetus niille, jotka sen lapsilleen haluavat, on myös taloudellisesti mahdollista.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Dromberg otti täällä esille kysymyksen siitä, että tässä kehittämissuunnitelmassa ei ole mukana rahoitusta ja se puuttuu tästä. Tämä on tehty niin kuin edelliselläkin kierroksella. Tässä kustannusarviot puuttuvat, tämä rahoitus, mutta tämä on tarkoitus toteuttaa kehysten puitteissa, ja normaalin budjettivalmistelun kautta rahoitus tulee. Tässä on strategiset linjaukset, minkä mukaisesti koulutusta, tutkimusta tullaan jatkossa kehittämään. (Ed. Dromberg: Kenttä on kutistunut tästä!)

Lähikouluajatuksesta: Kritisoitte lähikouluperiaatteen nostamista keskeisesti Kesuun, kehittämissuunnitelmaan, mukaan; ette voi hyväksyä lähikouluperiaatteen linjauksia. Tässä linjauksessa kysymys on siitä, minä pidän kiinni siitä, että lähikoulun on lapselle voitava olla paras koulu. Suomalainen kouluverkko on kattava, ja meillä on toimiva kouluverkko olemassa, ja voi sanoa, että suomalaisen Maijan ja Matin lähikoulu on kansainvälisesti korkeatasoinen koulu. Siitä on pidettävä kiinni, ja tämän on oltava jatkossakin mahdollista, ja tämän tukemiseksi meillä valmistellaan opetusministeriössä toimenpiteitä, joilla voitaisiin vahvistaa kouluja alueilla, jonne ongelmia kasaantuu.

Valintakokeiden käytöstä perusopetuksessa: Näihin valintakokeisiin liittyviä menettelytapoja on tarkoitus selkiinnyttää opiskelijoitten ja oppilaiden oikeusturvan vuoksi. Näissä oikeusturva-asioissa on tullut yhä enemmän yhteydenottoja lääninhallituksiin ja hallinto-oikeuksiin, ja ne ovat liittyneet nimenomaan valintakokeiden oikeusturvaan. Tässä suhteessa on tähän pakko myös kiinnittää huomiota. Muutoin ei ole tarkoitus puuttua näihin käytäntöihin.

Sitten täällä ed. Pulliainen otti esille yliopistojen rahoituksen ja väitti, että tämä hallitus nyt olisi romuttamassa (Ed. Pulliainen: Edellinen!) yliopiston rahoitusta. Edellisessä hallituksessa, jossa vihreät (Ed. Pulliainen: Valitettavasti!) myös istuivat, tehtiin päätökset, joilla yliopistojen rahoitus nostettiin määrätietoisesti selkeästi kestävämmälle ja kestävälle tasolle. Vuonna 2002 tuli lisää rahaa 40 miljoonaa euroa, 30 miljoonaa euroa vuonna 2003 ja siitä eteenpäin 20 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämän päälle tulee ylimääräisenä rahoituksena aina palkankorotuksista, tupokorotuksista, tulevat lisäykset.

Tutkimukseen ja kehittämistoimintaanhan meillä satsataan rahaa ja on satsattu jo vuosien varrella niin, että nyt, kun linjaukset tiede- ja teknologianeuvostossa tehtiin näitten resurssien lisäämiseksi, niin käytännössä yli 80-prosenttisesti nytkin kehyksissä tämä toteutuu. Yliopistojen rahoituskysymykset tulevat esille nyt, kun korkeakoulujen kehittämislakia uudistetaan. (Puhemies koputtaa) Samoin yliopistolain kehittäminen on edessä.

Ed. Löv otti esille ruotsinkielisten opettajien koulutustarpeen ja ylipäätänsäkin opettajankoulutustarpeen. Tässähän mennään ohjelman mukaan, jossa vuosina 2001—2006 laajennetaan opettajankoulutusta niin, että lisää opettajia valmistuisi 5 500, ja täällä on ruotsinkieliset myös huomioitu. Aivan oikein, kuten ed. Löv totesi, ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen opettajien puolella on nämä suurimmat tarpeet erityisesti ruotsinkielisten opettajien koulutuksessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisalla ministerillä klikkasi yksi kohta. Tässä eivät ole olennaisia absoluuttiset luvut vaan ne, mihin ne projisoidaan. Nimenomaan pitää vaatimustason kohoamiseen, toiminnan sellaiseen kehittämiseen, jolla on olennaista merkitystä, projisoida ja katsoa, onko mitoitus oikea. Kaikkein kauheinta on tämä onneton Senaatti-kiinteistöt, joka vetää sellaisia korotettuja vuokria, että kohta ei ole koko yliopistolaitoksessa järkevää toimintaa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kehittämissuunnitelma oli lausunnolla kentällä, suurimmaksi huoleksi tuli nimenomaan rahoituksen turvaaminen. Nyt, kun te sanoitte "kehysten puitteissa", se ei turvaa läheskään uskoa siihen, että nämä kaikki asiat toteutuisivat niin kuin tässä kehittämissuunnitelmassa olette esittäneet. Kun siellä on jo nyt selkeitä puutteita siinä, miten rahoitus järjestetään esimerkiksi perusopetuksen pienten ryhmien osalta, eikä täydellistä indeksikorotusta tule myöskään kentälle ja kouluille, ei ole todellakaan uskottavaa, että tämä toteutuisi edes siinä mittakaavassa kuin te olette esittäneet tämän kehittämissuunnitelman. Tämmöinen kehittämissuunnitelma on ok, mutta siinä täytyy myöskin olla resurssipuoli selkeästi samanaikaisesti kulkemassa yhdessä tämän suunnitelman kanssa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen otti esille Senaatti-kiinteistöjä koskevan lain, joka on eduskunnan käsittelyssä. Siinä yhteydessä tietysti eduskunta voi käsitellä myös yliopistojen osuuden. Tietysti yliopistoilla on myös omat intressit. Puolustusvoimat on omana erillisenä kohtanaan laissa mainittu, mutta se on nyt eduskunnan päätettävissä, mitä yliopistojen osalta asian suhteen tehdään.

Ed. Drombergille edelleen rahoituksesta: Kyllä opetusministeriön koulutuksen puolen rahoitus nousee selkeästi, yli 150 miljoonaa euroa, budjetissa. On huomioitava myös perusopetuksen osalta, että ikäluokat pienevät ja nämä resurssit käytettyinä koulutuksen kehittämiseen vastaavat reaalitasoa ja pitävät rahoituksen kunnossa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Haluan tässä koulutuksen ja tutkimuksen ajankohtaiskeskustelussa kiinnittää huomiota vapaata sivistystyötä tekevien kansanopistojen asemaan. Kansanopistojen perinteethän ulottuvat jo niin kauaksi kuin Venäjän keisarikunnan aikoihin. Kansanopistot ovat nostaneet erityisesti maakunnissa ja maaseudulla asuvien eri-ikäisten ihmisten sivistystasoa ja antaneet heille valmiuksia itsensä kehittämiseen. Tänään kansanopistoissa on tarjolla käytännön elämiseen liittyvien lyhytkurssien ohella muun muassa toisen asteen tutkintokoulutusta ja opistoissa on mahdollisuus suorittaa myös yliopisto-opintoja.

Kansanopistoissa nousee myöskin esille opintotuen kehittämistarve alle 20-vuotiaitten ja aikuisopiskelijoiden osalta. Tänään monet ylioppilaat viettävät usein välivuoden kansanopistoissa, joissa he suorittavat valmentautumiskursseja tai yliopistoarvosanoja, ennen kuin hakeutuvat jatko-opintoihin. Usein opintotuki on kuitenkin pieni, joten se aiheuttaa ongelmia monille opiskelijoille. Opintotukea kehitettäessä tulee huomioida kansanopistovuoden tärkeys, joka edistää nuorten pääsyä jatko-opintoihin, tehostaa opiskelua ja vähentää opintojen keskeyttämistä.

Kansanopistojen aloituspaikkoja toisen asteen ammatillisiin tutkintoihin sekä toimitila- ja talousresursseja olisikin lisättävä. Otan tässä esimerkiksi opiston, jonka hallinnossa olen mukana, Etelä-Pohjanmaan opiston Ilmajoella. Siellä on tehty laadukasta ja hyvää koulutustyötä nuorison saralla, minkä lisäksi se on tarjonnut yliopistokursseja eri ikäryhmille. Nuoriso- ja sosiaalialan työntekijöiden tarve on selkeästi lisääntymässä, ja alojen työntekijöiltä vaaditaan tänään yhä monipuolisempaa osaamista, joten resurssien panostus koulutukseen ja toimitiloihin on tärkeää. Hyvä ja laadukas koulutus pitää kansanopistojen toiminnan vireänä ja edistää vapaata sivistystyötä palvellen sitä kautta myös yhteiskunnan menestymistä.

Herra puhemies! Haluan kiinnittää lopuksi huomiota erityisnuoria palveleviin kansanopistoihin. Yksi näistä on Lehtimäen erityisopisto, joka tarjoaa palveluitaan vammaisille ja muille erityisryhmille. Valtionosuuksia jaettaessa tätä opistoa kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin kansanopistoja. Mielestäni tällaisten erityiskansanopistojen rahoitus tulisi turvata siten, että valtionosuutta määritettäessä otettaisiin huomioon myöskin vaikeavammaisuus, koska opiskelijakohtaiset kustannukset ja opiskelijoiden koulutustavoitteet ovat erilaiset kuin niissä kansanopistoissa, joissa näitä erityisryhmiä ei ole.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi, että 75 prosenttia aloittavista opiskelijoista suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon. Tavoite on kannatettava, ja sen toteuttamiseksi suunnitelmassa ehdotetaankin muun muassa opiskelijoille laadittavia henkilökohtaisia opintosuunnitelmia. Opintojen myöhästymisen yhtenä syynä voidaan nähdä suunnitelmallisuuden puute. On entistä tehokkaammin vältettävä tilannetta, jossa opiskellaan tutkinnon suorittamisen ja ammatillisen suuntautumisen kannalta vääriä kursseja. Katson, että opiskelijoiden ja oppilaitosten sitoutuessa yhteisesti laadittuihin opintosuunnitelmiin tehostetaan opintoja kannustavalla tavalla. Opintojen vauhdittamiseksi myös ympärivuotisen opiskelun tulisi olla mahdollista. Samoin jatkuvaan kurssitarjontaan olisi kiinnitettävä huomiota.

Opintososiaalisen aseman kannalta keskeinen uudistus olisi ateriatuen korottaminen. Opintojen tukeminen ateriakorvauksen muodossa kohdistuu pääasiassa niihin opiskelijoihin, jotka opiskelevat säännöllisesti. Ateriatuen lisäksi ehkä luontevin tapa olisi asumislisän vuokrakaton nostaminen. Opiskelupaikkansa mukaisesti suuri osa opiskelijoista asuu kasvukeskuksissa, joiden markkinahintaiset vuokrat ovat keskituloisen opiskelijan saavuttamattomissa ja asumiskustannukset nousevat suhteettoman korkeiksi. Mikäli ympärivuotinen opiskelu tulee pääsääntöisesti mahdolliseksi, tulee myös asumislisän olla ympärivuotisesti hyödynnettävissä.

Arvoisa puhemies! Muilta osin opintotuen uudistamisessa on keskusteltu lainan merkityksen lisäämisestä. Tämän suuntainen uudistus on ymmärrettävä, joskin samalla tulee huolehtia lainakorkojen riittävästä verovähennysoikeudesta, joustavista takaisinmaksuajoista tai muista toimenpiteistä, jotta taloudellinen tilanne valmistumisen jälkeen ei muodostu kohtuuttomaksi.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Tuttavani yritti keväällä rakentaa kuistinsa talvilämpimäksi muttei saanut mistään rakennusporukkaa. Lopuksi remontin teki vaimon eläkkeelle jäänyt isä kavereittensa kanssa. Toinen tuttavani jonotti kaksi vuotta pihaurakoitsijaa. Kolmas tuttavani on huoltamopäällikkönä suuressa autohuoltamossa. Ammattinsa osaavia autonasentajia on kuulemma mahdoton saada nykyisin, kun teknikon koulutus on lopetettu ja taitovaatimuksia on nykykoulutuksessa vähitellen jouduttu laskemaan. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka; autonkorjaajista, rakennusmiehistä, sähkömiehistä, putkimiehistä, hoitohenkilökunnasta on todellista pulaa. Minusta ei vaikuta lainkaan siltä, että meillä tarvittaisiin enemmän korkeakoulutettua työvoimaa, kuten Kesussa esitetään. Sen sijaan meiltä puuttuu ilmiselvästikin ammatillista koulutusta, joka olisi niin korkeatasoista ja määrältään riittävää, ettei tarvitsisi pelätä enää kattojen putoavan niskaan ja että putkimiehen saisi, kun putket hajoavat.

Räikein puute on kuitenkin ammattikoulutetun työvoiman arvostuksessa. Kokemuksesta tiedän, että opinnonohjauksessa on ongelmia, mutta mitäpä muuta voi odottaa opinnonohjaajalta peruskoulussa kuin lukiouran ylistämistä, kun ministeriötä myöten korkeakoulutusta ollaan jakamassa jopa yli 80 prosentille ikäluokasta? Korkeakoulutuksen mitoitusta perustellaan työllistymisellä — hyvä vitsi! Kun minä hain yliopistoon kaksikymmentä vuotta sitten, puhuttiin hurskaasti korkeakoulutettujen paremmista palkoista. Sitä ei kehtaa enää kukaan väittää.

Nyt osoitetaan tilastoilla, että parhaiten työpaikan saavat korkeakoulutetut. Samalla jopa 6 prosenttia diplomi-insinööreistä on työttömiä ja Tradenomiliiton mukaan vain 25 prosenttia naispuolisista tradenomeista saa koulutustaan vastaavan työpaikan. Kun pitkän koulutuksen jälkeen ylipäätään työllistyminen on epävarmaa ja etenkin naisilla on vastassa vuosikausiksi vain pätkätöitä, vieläpä enenevästi matalalla palkalla, ei ole ihme, että ura ulkomailla alkaa kiinnostaa. Mutta muutto ulkomaille työn perässä ja kunnollisen palkan perässä on maanpetturuutta, sanoo oma presidenttimme.

Arvoisa puhemies! Miten taataan korkeakoulutettujen ihmisten osaamistaso, kun on tarkoitus 50 prosenttia ikäluokasta valmistaa korkeakoulusta ja heidän tulee olla siis teoreettisesti orientoituja ajattelijoita? Onko tämä luku minkään Gaussin käyrän mukaan mahdollinen edes? Miksi koulutuksen kehityssuunnitelmassa varataan korkeakoulussa aloituspaikka yli 80 prosentille ikäluokasta? Edellytetään, että 70—95 prosenttia näistä opiskelijoista valmistuu, eikä edes puhuta oppilaitosten lisäresursseista. Jos kilpailemme esimerkiksi insinöörikoulutuksessa vain koulutettujen määrissä, saattaa käydä niin, ettemme pärjää esimerkiksi Kiinalle. Meidän pitää kilpailla laadulla ja innovaatioilla, sellaisilla tuotteilla, joihin liittyvää palvelua ei voi tuottaa Aasiassa.

Arvoisa puhemies! Miten turvataan resurssit maallemme ensiarvoisen tärkeitten huippuosaajien kouluttamiseen, kun aika ja rahat käytetään massojen kouluttamiseen? Yliopistoja täytyy palkita myös huippututkimuksesta ja innovaatioista, ei pelkästään tutkintojen määrästä. Osaaminen on niin keskeinen asia Suomessa, että tulevaisuuden oppimistarpeita on tutkittava paremmin. Ennakoinnin painopiste on siirrettävä opetusministeriön uumenista lähemmäksi työelämää, ja lisäksi siitä on käytävä avointa keskustelua.

Arvoisa puhemies! Kuka meille rakentaa tulevaisuudessa talot, korjaa autot, hoitaa vanhukset? Onko tarkoitus eriarvoistaa yhteiskunta koulutuksen arvostuksella? Onko tarkoitus luoda uudenlainen luokkayhteiskunta, jossa suomalaiset korkeakoulutetut tekevät siistit sisätyöt ja ulkomailta hankitaan työvoimaa ammattikoulutusta vaativiin töihin, jotka arvostuksen puutteessa eivät kelpaa enää suomalaisille, vai luotammeko keski-iän ylittäneeseen niin sanottuun aikuisväestöön näissä töissä? (Puhemies: 3 minuuttia on kulunut!) — Kiitos! — Arvoisa puhemies! Milloin Suomessa aletaan arvostaa ammattitaitoista työmiestä? Mitä arvostuksen parantamiseksi on tehty?

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheessani opintotukijärjestelmän uudistamiseen. Tässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassahan ei vielä yksityiskohtaisia tarkkoja linjauksia tämän järjestelmän uudistamiseksi selvennetä johtuen aikataulusta. Nuo tarkemmat linjauksethan saamme sitten myöhemmällä ajankohdalla.

Hallitusohjelman mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu olisi mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Opetusministeriö laatiikin näin hallituskauden alussa siis toimenpideohjelman, jolla edistetään tutkinnon suorittamista tavoiteajassa, ja samassa yhteydessä kehitetään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi.

Tutkintojen tavoiteajassa suorittamista koskevan toimenpideohjelman valmistelemiseksi opetusministeriö on asettanut työryhmän sekä lisäksi opintotukea ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa koskevan toimenpideohjelman valmistelua varten selvitysmiehen. Selvitysmies on osallistunut myös tutkintojen tavoiteaikatyöryhmän työhön.

Opintotuen selvitysmiehen toimeksiannon kohteena ovat olleet korkeakouluopiskelijoiden lisäksi myös toisen asteen opiskelijat ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa. Opintotukilain piiriin kuuluvissa oppilaitoksissa on 500 000 opiskelijaa tällä hetkellä ja taitaa olla hieman ylikin. Opintotukijärjestelmän toimivuuden ja kehittämistarpeiden arviointia sekä harjoitettavan opintotukipolitiikan suuntaamista helpottaa kuitenkin se, että meillä on julkituotu näkemys opintotuen perustehtävistä. Opintotukitoiminnan yleisenä lähtökohtana on yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien ja koulutukseen hakeutumisen edistäminen.

Yliopistojen tutkintorakenneuudistuksen tavoitteena on tutkinnon suorittamisaikojen lyhentäminen. Tutkintorakenneuudistushankkeen onnistunut läpivienti on mittava haaste sekä yliopistoille että opetusministeriölle. Tämä prosessi on jo käynnissä, ja sen etenemiseksi tavoitteiden suunnassa tarvitaan vahvaa tahtoa yliopistoyhteisöltä itseltään ja vahvaa poliittista tahtoa myös opetusministeriöltä ja koko hallitukselta.

Opiskeluaikojen lyhentämisen taloudellinen hyöty koituu sekä opiskelijalle että yhteiskunnalle: yksilölle opiskelun takia menetettyjen ansioiden vähenemisenä ja yhteiskunnalle työelämään tulon aientumisena. Opintotuen tehtävänä on osaltaan tukea tämän tavoitteen toteuttamista, ja kuten tuossa alussa sanoin, linjaukset opintotukijärjestelmän uudistamiseksi tehdään, kun selvitysmies Eero Kurri on luovuttanut oman ehdotuksensa. Tämän jälkeen hallitus tekee mahdollisimman nopeassa aikataulussa poliittiset ratkaisunsa tässä suhteessa hallitusohjelman mukaisesti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kulttuuriministeri Karpela, kun tuossa juuri hallitusohjelmaa luitte, se on meille kovin selvä, niin kysyisin teiltä: Mitä mieltä te itse olette, miten teidän mielestänne opintotukea pitäisi kehittää? Koen, että olemme jotakuinkin vähän yhteisessä kiipelissä, te ja koko eduskunta, me täällä eduskunnassa, jotka haluamme opintotukea edistää. Kun ei ole euroakaan varattu hallituksen kehyksissä opintososiaalisten asioiden edistämiseen ja tarpeet ovat kovin kovat ja kriittiset, niin kuin juuri esittelittekin, niin kysyisin teidän näkemyksiänne: Mitkä olisivat ensisijaiset kehittämistarpeet? Kysyisin: Mitä mieltä olette niistä ansiokkaista talousarvioaloitteista, joita täällä on jätetty opintotuen edistämiseksi, onko niillä mahdollisuutta? Luuletteko, että löytäisitte hallituksen kehyksistä näihin voimavaroja tällä vaalikaudella? Miten on?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin äskeinen puheenvuoro oli kyllä niin ympäripyöreä tästä opintotuesta, että minä en kyllä ainakaan saanut mitään selvää, mitä kohentamista tulee opintotukeen. Korjataanko siellä se asumislisän katto esimerkiksi? Tuleeko asumistuesta ympärivuotinen, ja korjataanko myöskin se epäoikeudenmukaisuus, mikä on toisen asteen opiskelijoilla, alle 20-vuotiailla, jotka asuvat itsenäisesti?

Mitään konkretiaa ei ollut tässä puheenvuorossa. Minä toivoisinkin, että tätä puolta olisi vähän valotettu samoin kuin myös sitä, ollaanko menossa tähän lainaperusteiseen tukemiseen entistä enemmän, niin kuin eräissä demareitten puheenvuoroissa jo väläytettiin ja sitä niin kuin jo ymmärrettiin. Minä en kyllä ymmärrä, jos mennään tämmöiseen eriarvoiseen järjestelmään.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin vielä yksityiskohtaa tarkemmin kysyä. Elikkä opiskelijajärjestöt ovat yksimielisesti sanoneet, että ykköstavoite on asumislisän vuokrakaton korottaminen. Kun itse opiskelin kymmenen vuotta sitten, se oli samalla tasolla kuin nyt, ja me tiedämme, että vuokrataso on aika erilainen nyt kuin kymmenen vuotta sitten.

Toinen asia: Jos halutaan, että nopeasti valmistutaan, miten on yliopistojen rahoitus ylipäätään? Elikkä löytyykö tenttikirjoja ylipäätään, että saa luettua tentteihin? Onko professoreilla ja assistenteilla aikaa opiskelijoille, kun koko ajan tulee lisää ja lisää opiskelijoita eikä opettajia tule samassa määrässä lisää? Elikkä on tämmöinen massaluennointi ilman tenttikirjoja; eihän siinä voi valmistuakaan.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän sen näkökulman, että ennen kuin hutkitaan, niin pitää tutkia. En oletakaan sitä, että ministeri Karpela kertoisi yksityiskohtaisesti opintotukijärjestelmän uudistuksesta. Mutta sen verran tietysti kiinnostaisi tietää, kun kerta hallitusohjelman taloutta käsittelevässä lisäpöytäkirjassa ei ollut todellakaan resursseja osoitettu kovin kaksisille uudistuksille, niin onko nyt tarkoitus rakennetta muuttaa vai viilailla nykyistä rakennetta johonkin suuntaan. Mikä on teidän oma näkemyksenne, vai onko niin, että kuitenkin tämä talouspuoli avataan ja resursseja johonkin muuhun, täysin uuteen, löytyy?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetussosiaalisilla etuuksilla on myös suuri vaikutus sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, ja olisin näistä tavoitteista ministeri Karpelalta kysynyt.

Miten aiotaan taata tulevassa järjestelmän muutoksessa opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja miten siinä huomioidaan ministerin mielestä nais- ja miesvaltaisten alojen erot, jotka hyvin tiivistyvät vanhaan vitsiin siitä, mitä teekkari sanoi humanistille: "Kerroshampurilainen ja kokis, kiitos." Eli aiotaanko tälle järjestelmälle tehdä sukupuolivaikutusten arviointi?

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri Karpela puhui kauniisti hallitusohjelmasta, miten opiskelijoiden opintososiaalista asemaa tullaan parantamaan. Kuten täällä jo ed. Sarkomaa totesi, valitettavasti siihen ei resursseja kuitenkaan ole hallituksen kehyksessä varattu. Ministeri Karpela totesi myös sen, että opintotuen piirissä on 500 000 opiskelijaa, mikä tarkoittaa sitä, että pienetkin liikkeet opintotuen sisällä maksavat paljon rahaa. Talousarvioaloite 20 sentin korotuksesta ateriatukeenkin maksaa jo 2,4 miljoonaa euroa. Olisin kysynyt:

Millä tavoin esimerkiksi tänä päivänä tässä salissa oleva opintotukilain 19 §:n muuttamisesitys huomioidaan opetusministeriössä, kun jo sen kustannukset ovat noin 80 miljoonaa euroa?

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän opintososiaalinen järjestelmämme perustuu pitkälti siihen oletukseen, että opiskelijat ovat naimattomia ja lapsettomia. Todellisuudessa opiskelija-aines on kuitenkin yhä heterogeenisempaa. Opintojen alku viivästyy usein vuosilla, ja ihmiset palaavat työelämästä takaisin opiskelemaan. Yhä useammalla onkin perhe ja lapsia, ja yhä useampi tekisi lapsia, jos uskaltaisi. Opetusministeriön kehittämissuunnitelma sisältää ajatuksen opiskelijoiden survomisesta pikaopintoputkeen. Se on kuitenkin nykymaailmalle yksinkertaisesti vieras, etenkin perheellisten opiskelijoiden näkökulmasta liian jäykkä.

Paljon tehokkaampaa olisikin ryhtyä urakalla purkamaan yliopistojemme opiskelijajonoja. Suomalainen opiskelijahan joutuu odottamaan keskimäärin kaksi vuotta ennen kuin hän pääsee opiskelemaan. Hän valmistuu kaksi vuotta myöhemmin ja pääsee työelämään kaksi vuotta myöhemmin.

Mihin toimenpiteisiin on tarkoitus ryhtyä näiden opiskelujonojen purkamiseksi nopeasti?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä keskustelussa opintotukiongelmista ja muusta haluttiin evästää hallitusta ja tehdä kysymyksiä, niin nostaisin itse myös toisen tärkeän näkökulman esiin, koska opintopolitiikkahan on osa kokonaisyhteiskuntaa. Pidän hyvin arvokkaana sitä, että eilisessä hallituksen työllisyysseminaarissa tuli isona osana esiin myös opintopoliittiset asiat, joten ehkä asianomaiset ministerit olivat siellä aktiivisesti mukana. Ainakin nämä tulivat esiin hallituksen ulostulossa tärkeänä osana. Kehotan jatkamaan aktiivista työtä ja olen tyytyväinen, mikäli tätä kolmen vuoden gäppiä, ennen kuin edes päästään korkeakoulutukseen, saadaan kurottua kasaan. Kaikkea onnea siihen työhön ja kiitos, kun eduskunnalta on kysytty evästyksiä ja myös toivottavasti kysytään työn aikana.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli useampi kysymys liittyen näkemykseeni, millä tavalla opintotukijärjestelmää tulisi muuttaa.

Mielestäni on ensinnäkin tärkeää se, että ne elementit, joita meillä on käytettävissä opintotuessa — tarkoitan siis ateriatukea, asumislisää sekä myös lainaa, jota täällä on hieman ehkä kritisoitukin, kuin myös opintorahaa — edelleen säilyvät meidän opintotukijärjestelmässämme.

Mutta kuten sanoin puheessani, hallitus on asettanut tavoitteekseen opintojen tehostamisen ja samalla opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisen. (Ed. Valpas: Millä tavalla?) Meidän on silloin mietittävä, millä tavalla me painotamme näitä eri elementtejä, jotta tämä hallitusohjelman tavoite toteutuisi, (Ed. Dromberg: Mitkä keinot?) minkälaisen painoarvon me annamme eri elementeille.

Marraskuun loppupuolella valmistuu selvitysmiehen kuin myös (Puhemies koputtaa) tutkintorakenteeseen liittyvän työryhmän työ, jolloin saamme ehdotukset näiden asioiden eteenpäinviemiseksi. Tämän jälkeen hallitus ottaa kantaa, ja siksi tässä vaiheessa on liian aikaista tehdä vielä yksityiskohtaisempia selvityksiä järjestelmän uudistamisesta. (Puhemies koputtaa)

Vielä mainittakoon ed. Sarkomaalle — täällä taisi olla muitakin saman suuntaisia kysymyksiä — että sen voin toki luvata, että mistään leikkauksista ei ole kysymys. Sellaiset ajat ovat ohi, ja ne taitavat olla enemmänkin nykyisten oppositiopuolueiden kokemuspiirissä.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Useissa puheenvuoroissa puututtiin yliopistojen pääsykoejärjestelmään ja opintojen vauhdittamiskysymykseen. Kuten ministeri Karpela sanoi, näiltä osin myös marraskuun lopussa tulevat esitykset, joita valmistelee nyt pääsykoejärjestelmän selkiinnyttämisen osalta ja mahdollisesti erilaisten yhteisvalintajärjestelmien vaihtoehtojen löytämiseksi selvitysmies, joka tekee marraskuun lopussa esitykset, ja niiden pohjalta ryhdytään valmistelemaan ratkaisuja. Olen asettanut myös pienen virkamiestyöryhmän valmistelemaan opintojen vauhdittamiskysymystä, ja siinä hyödynnetään niitä selvityksiä, joita jo aiemman hallituksen aikanakin on lukuisia tehty.

Itse ajattelen niin, että tämä Bolognan prosessin myötä tullut kaksiportainen tutkintojärjestelmä, joka aiotaan 2005 yliopistoissa ottaa käyttöön, jossa kanditutkinto olisi kolme vuotta, maisterintutkinto siihen lisäksi kaksi vuotta, jo omalta osaltaan jäsentää ja mahdollistaa opintojen järkevän vauhdittamisen. Kun siihen yhdistetään opiskelijalle tehtävä, yhdessä laadittava henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jota myös määräajoin tarkistetaan, niin uskon, että tämä voisi tuoda ratkaisuja.

Ed. Kumpula otti esille kysymyksen myös naisista ja perhevelvollisuuksista, jotka osuvat tähän samaan ajankohtaan — anteeksi, ed. Meriläinen otti tämän esille. (Puhemies koputtaa) Perhevelvollisuudet, työssäkäynti ja opiskelu kun osuvat samaan ajankohtaan, niin se on lähes mahdoton tehtävä, ja siitä syystäkin on syytä kiinnittää opintojen ohjaukseen, opintosuunnitelman tekemiseen ja yksilölliseen ohjauksen ja yksilöllisten mahdollisuuksien rakentamiseen huomiota yliopistoissa. Niissä yliopistoissa, joissa opiskelijat on otettu tällä tavalla ikään kuin huomaan ja heille annetaan mahdollisuuksia itse suunnitella opintonsa, tuloksetkin ovat kannustavia. Oulun yliopistossa on yli vuodella pystytty näillä toimilla lyhentämään opiskeluaikoja.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming kannusti ministereitä ottamaan kantaa ammattitaitoisten työmiesten arvostuksen puolesta. Minä nyt kannustan ottamaan kantaa ammattitaitoisten naisten arvostuksen puolesta. Ketkä ovat ne, jotka hoitavat kotona sohvaperunaa tai viljelevät sitä ja lapsia siinä sivussa? Sitten, kun ollaan työpaikalla, pitäisi olla sisar hento valkoinen ja olla kaikille mieliksi, jaksaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. He ovat tietysti sairaanhoitajia. Sairaanhoitajan loppupalkka kaikki ikälisät mukaan lukien on alhaisempi kuin tämän talon eduskunta-avustajien palkka. Siis edustajien avustajat, jotka ovat jo ehtineet valittaa palkan pienuutta, saavat suurempaa palkkaa kuin sairaanhoitajien loppupalkka on.

Näin ollen se liittyy koulutukseen, miten tässä tilanteessa ja näillä ehdoin tullaan saamaan nimenomaan aktiivista, empaattista nuorisoa, toivon mukaan myös miehiä, hakeutumaan sairaanhoidon koulutukseen ammattikorkeakouluihin. Se on nyt jo uhka. Käytännössä meillä alkaa lääkäripulan lisäksi olla sairaanhoitajapula. Röntgenhoitajien, erikoissairaanhoitajien, nimenomaan leikkaussalihoitajien jne., koulutus sekä sen tekninen järjestäminen ontuu, mieluummin vielä niin, että se joskus jopa puuttuu. Siinä on vakavia puutteita, ja sitten tietysti nämä ongelmat heijastuvat välittömästi jo nyt näiden palvelujen tuotantoon.

Näin ollen tässä on erittäin vakava asia. Kun meillä on kaksi fiksua naista täällä ministereinä, joista vielä ainakin toisella on sairaanhoidon koulutus muun koulutuksensa lisäksi, uskon, että tällaisten asioitten miettimisen ei pitäisi olla vaikeata. Kannustan tältä osin, arvoisat ministerit, teitä toimimaan ammattitaitoisten naisten arvostuksen kohottamiseksi.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Joensuun yliopistossa on kehitetty pitkäjänteisesti oikeustieteellistä koulutusta ja tutkimusta yliopiston profiilia tukevalla tavalla. Tässä Joensuun yliopisto on edennyt opetusministeriön tutkimuksen ja koulutuksen uuden kehityssuunnitelmaluonnoksen mukaisesti. Tämä koskee aidon kaksiportaisen tutkintorakenteen kehittämistä, jossa on huomioitu myös tutkintovaatimusten kuormittavuus ja ajanmukaisuus.

Ministeriön kehittämissuunnitelmassa oikeustieteellisellä alalla aloituspaikkojen lisäämisen tarve vuodelle 2008 on 270. Joensuun yliopiston esitys on, että oikeustieteellisen alan tutkinnonanto-oikeuden saamisen yhteydessä yliopiston nykyisin yhteiskuntatieteellisellä alalla olevia tosiasiallisesti oikeustieteellisen alan koulutuspaikkoja siirrettäisiin oikeustieteelliselle alalle.

Joensuun yliopisto on esittänyt, että sille myönnettäisiin oikeus myöntää oikeustieteellisen alan tutkintoja. Esityksen mukaan osa nykyisistä yhteiskuntatieteiden alan tutkintotavoitteista siirrettäisiin jo olemassa olevan koulutuksen mukaisesti oikeustieteen alalle. Esitys, joka toteuttaa ja tukee lausunnolla olevan kehittämissuunnitelman tavoitteita ja on niiden mukainen, ei aiheuta tarvetta resurssilisäyksiin Joensuun yliopistossa, joten yliopisto ei esitä myönnettäväksi erillisiä määrärahoja asian toteuttamiseksi.

Kyseisessä yliopistossa asiallisesti annettava oikeustieteellinen koulutus tuottaa alemmassa tutkinnossa laaja-alaisen oikeustieteellisen yleistutkinnon. Sen oikeustieteellinen koulutus eroaa oikeustieteellisten tiedekuntien koulutuksesta siten, että koulutus noudattaa ylemmässä tutkinnossa pääainemallia, jossa tutkintoon voidaan liittää myös muiden tieteenalojen oikeustieteen substanssia tukevia sivuaineita. Joensuun yliopistolla on siten täysi valmius antaa moderneja työelämän tarpeita palvelevia oikeustieteellisen alan tutkintoja.

Toivottavasti arvoisa opetusministeri voi tässä tilaisuudessa vastata seuraavaan kysymykseen: Millä tavoin hallituksen piirissä on tarkoitus huolehtia siitä, että koulutuksellista tasa-arvoa edistetään myös oikeustieteellistä koulutusta kehitettäessä, ja miten on tarkoitus huolehtia ministeriön kehittämissuunnitelman mukaisesta alan lisäkoulutuksen tarpeesta?

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen vakiinnuttaminen on mielestäni myös erittäin tärkeää, samoin niiden rinnastaminen ylempiin korkeakoulututkintoihin.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus ja edellinen eduskunta ovat tehneet hyvin merkittäviä koulutuspoliittisia ja tieteeseen perustuvia uudistuksia. Uudet koululait — joku sanoi, että ne olivat vuosisadan uudistus — olivat hyvin merkittävä uudistus. Yliopistolaki uudistettiin, kehittämislaki uudistettiin, jolla luotiin korkeakouluille ja yliopistoille perusrahoitukseen hyvin merkittävä, suuri lisä. Luotiin myöskin ammattikorkeakoulujärjestelmä. Tosin siinä on vielä puutteita, mutta hyvin merkittäviä uudistuksia todella on tehty.

Huolta voidaan kantaa kuitenkin perusopetuksen tasosta. Periaatteellinen päätöshän edellisellä eduskunnalla ja hallituksella oli, että kun ikäluokat pienenevät, niin yleisopetuksesta, perusopetuksesta, ei yksikköhintoja leikata. Nyt tässä eduskunnalle esitetyssä budjettiesityksessä näin on tehty ensi vuoden budjetissa. Ne rahathan käytetään kahteen hyvään tarkoitukseen, esiopetuksen kuljetusmahdollisuuteen ja myöskin lasten iltapäiväkerhotoimintaan. Hyviä asioita, mutta todella tämä periaatteellinen päätös on nyt romutettu.

Ministeri Karpela, kyllä tietysti toivoisi, että opintotuki todella tukisi nopeammin valmistumista. Tietysti olisi parempi, jos kehyksiin olisi todella budjettiriihessä saatu opintososiaalisiin etuuksiin rahaa. Noin 100 miljoonaa täytyisi ministerillä olla, jotta nämä uudistukset saataisiin aikaan. Tietysti ollaan vaikean tilanteen edessä. Kyllä sen ministerin asettaman selvitysmiehen täytyy olla aika ihmemies, jos näitä asioita pystytään eteenpäin viemään.

Arvoisa puhemies! Ilman panostuksia osaamiseen Suomi ei olisi kasvultaan ja yrittäjäpuitteiltaan kilpailukykyisin maa. Kilpailukyvyn arvioidaan suurelta osin johtuvan määrätietoisesta panostuksesta koulutukseen, tutkimukseen ja sen kehittämiseen. Valtioneuvosto on linjaamassa maamme koulutuspolitiikkaa tulevalle nelivuotiskaudelle. Sen tähden olisin toivonut, että tämän keskustelun puheita ei olisi rajattu näin lyhyeen, 3 minuuttiin. Mutta tietysti vaikka kuinka lukisi edellistä kehittämissuunnitelmaa ja tätä, niin tästä puuttuu kyllä enemmän sitä konkretiaa, mitä edellisessä oli. Ymmärrän, ettei rahasummia voi olla, mutta kuitenkin täytyy todeta, että olisi toivonut periaatteessa selkeämpiä panostuksia esimerkiksi ammatillisen koulutuksen määrällisiin tavoitteisiin, kun tiedämme, että työntekijöitä tämä Suomi tarvitsee.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen otti tärkeän kysymyksen esiin koskien hoitoalan ammattilaisten saatavuutta ja myös alalle hakeutumista, tätä houkuttelevuutta. Tämä on kysymys, joka kyllä tiedetään ja tunnetaan. Erityisesti vanhusten palveluissa on ollut jo havaittavissa sitä, että hakeutuminen alalle on heikentynyt. Näissä määrissä, jotka opetustoimen puolelta koulutusmääriksi asetetaan, käytetään pohjana sosiaali- ja terveysministeriön tarveselvityksiä. Näiden mukaisesti myös koulutuksen aloituspaikkamääriä on lisätty. Tietysti palkkakysymykset ratkaistaan tulopoliittisissa neuvotteluissa. Niihin ei voida vaikuttaa, mutta huolta on syytä kantaa tästäkin asiasta.

Ed. Kähkösen kysymykseen Joensuun toiveesta saada oikeustieteellinen koulutus, tutkinnonanto-oikeus, Joensuun yliopistoon totean, että siihen ei tietenkään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa kantaa muodosteta. (Puhemies koputtaa) Perehdyn siihen huolella ja haluan erityisesti perehtyä siihen, että jos oikeustieteellinen tutkinto on yleistutkinto, miten se suhtautuu tämän koulutuksen suhteen siihen ja mitkä ovat aloituspaikkamäärätarpeemme.

Ed. Tulonen otti esille edelleenkin ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvan kysymyksen. Näin on, että hallitusohjelmassa sanotaan, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva säästö käytetään opetustoimessa. Nyt se on suunnattu esiopetuksen kuljetustukeen ja (Puhemies koputtaa) aamu- ja iltapäivätoimintaan. (Puhemies koputtaa) Minusta on hyvä, että se säilyy tällä ikäluokalla ja opetustoimen piirissä (Ed. Dromberg: Se otetaan sieltä pois! — Ed. Tulonen: Ne ovat kaksi aivan eri asiaa!) eikä sitä ole siirretty jonnekin valtion pohjattomaan kassaan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri Karpela jaksaa muistuttaa siitä, että opiskelijoilta leikattiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Näin on. Silloin jokainen suomalainen osallistui säästötalkoisiin, joilla pelastettiin Suomen tulevaisuus. Vuodesta 1996 vuoteen 2003 jokaisena vuotena, lukuun ottamatta vuotta 1999, opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on parannettu. Jokaisessa budjetissa on ollut lisäresursseja opiskelijoille. Näin ei kuitenkaan ole ensi vuoden budjetissa. Siis pitkästä aikaa opiskelijat eivät saa mitään ensi vuoden budjetissa.

Korkeakoulukenttämme on suurten rakenteellisten haasteiden edessä. Keskustelu muun muassa opiskeluajoista on painottunut mielestäni liiaksi pohtimaan sosiaalipoliittisia ratkaisuja. Korkeakoulujen perusrahoituksen on oltava kunnossa. Opintojen saatavuus sekä kesäopiskelumahdollisuuksien parantaminen ja opinto-ohjauksen tehostaminen ovat välttämättömiä. Kokoomus on myös esittänyt korkeakoulujen kurssikirjatilanteen korjaamista Sitran mittavalla kertaluontoisella panoksella. Ensin on oltava toimiva koulutusjärjestelmä ja järkevät koulutuspoliittiset tavoitteet, ja vasta näitä tukemaan pitää mitoittaa eri opintososiaaliset järjestelmät. Mikään opintotukijärjestelmä ei kohtele opiskelijoita tasavertaisesti, jos tutkintojen vaatimukset eivät ole yhteismitallisia.

Arvoisa puhemies! Aloituspaikkamäärien suhteen Kesu-luonnos on selvästi keskeneräinen. Korkeakoulujen lisääntyneiden aloituspaikkamäärien myötä korkeakouluista valmistuvien laadullinen työllistyminen ja siitä saatavat ansiot eivät enää vastaa asetettuja tavoitteita. Koulutussuunnittelussa on huomioitava myös työllistyminen. Kesu-luonnoksessa asiaan on puututtu, mutta esitykset jäävät puolitiehen. Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisen alan aloituspaikkamääriä ehdotetaan laskettavaksi, aivan oikein, mutta ehdotettu lasku ei ole vielä riittävä alan todelliseen tarpeeseen. Oikeustieteen aloituspaikkojen lisäykset taas ovat aivan liian ylimitoitettuja.

Tutkintorakenneuudistus olisi nähtävä mahdollisuutena. Opintopistejärjestelmään siirtyminen ei saa merkitä vain vanhojen opintoviikkojen kertomista opintopisteiksi. Prosessin aikana on pystyttävä aidosti ja puolueettomasti tarkastelemaan tutkintojen todellisia sisältöjä. Tämä vaatii sitoutumista kaikilta osapuolilta. Opetusministeriön on valvottava sitä, että koulutussisällöistä ja tutkintojen laajuuksista muodostuu aidosti yhteismitallisia. Kynnyskysymykseksi tutkintorakenteen uudistamisessa muodostunee se, miten kaikki osapuolet sitoutuvat uudistukseen.

Arvoisa puhemies! Vaikka tehokkuusajattelu valtaa yhä enenevässä määrin alaa, en voi pitää hyväksyttävänä luonnoksen ehdotusta siitä, että toisen saman tasoisen tutkinnon suorittaminen ei enää tulevaisuudessa olisi mahdollista. Ehdotus paitsi sotii elinikäisen oppimisen periaatteita vastaan, myös asettaa opiskelijat kaksiportaisen tutkintorakenteen myötä hyvin eriarvoiseen asemaan. (Puhemies koputtaa) Tulevaisuudessa liikkuvuus alalta toiselle alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen helpottuu, mutta kaikilta aloilta ei ole mahdollista siirtyä suoraan toisen alan maisteriohjelmaan.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä 3 minuutin puheenvuorossa vapaan sivistystyön merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa ennen ja nyt. Kansan keskuudessa syntyi niin sanottuja kansanliikkeitä, kun yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen herääminen alkoi 1800-luvun loppupuolella. Tuolloin erityisesti kansallistunne ja sivistyselämä elivät voimakasta nousukautta. J. V. Snellmanin aatteet löysivät tiensä maaseudun kaukaisille kulmakunnille. Suomenkielinen kirjallisuus ja sanomalehdet aloittivat voittokulkunsa, ja kansakoululaitos perustettiin.

Vähän ennen itsenäisyyttämme 1900-luvun alkupuolella Suomeen syntyi suuri määrä aatteita, niitä toteuttavia yhdistyksiä ja kansalaisten yhteistoimintaa. Tällä tavoin luotiin se henkinen pohja, jonka varassa Suomi itsenäistyi, kesti kuin kestikin kansanvaltana epävakaat alkuajat ja on kuulunut vakaiden demokratioiden joukkoon.

Tästä edellä kuvatusta ajasta on kulunut yli sata vuotta. Tänään 2000-luvulla suomalainen tavoittelee Euroopan unionissa omia juuriaan. On nähtävissä merkkejä siitä, että kiinnostus omaa kulttuuriamme kohtaan on selvässä nousussa. Kiinnostukseen on varmaankin useita syitä. Yksi tällainen on todennäköisesti se, että kansalaisyhteiskunnan on havaittu olevan keskeisimpiä ihmisten keskinäisen luottamuksen ja sosiaalisen pääoman moottoreita. Se on nostanut vapaaehtoisen yhdistys-, harrastus-, osuus- ja opintotoiminnan uuteen arvoon. Vahva sosiaalinen pääoma on keskeinen yhteiskunnan terveyden mittari ja luo pohjaa myös talouden ja valtion toiminnoille.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman mukaan 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunta on osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. Kansalaisyhteiskunnan elvyttäminen ja sen uusien toimintamuotojen kehittäminen on aikamme ydinkysymyksiä. Tässä elvyttämisessä auttaa se, että kansalaisvaikuttaminen tuli yhdeksi Matti Vanhasen hallituksen neljästä poikkihallinnollisesta politiikkaohjelmasta. Tämän päivän maan kattavalla vapaan sivistystyön opintoverkolla, kansalaisopistoilla, työväenopistoilla, kansanopistoilla, opintokeskuksilla sekä eri kansalaisjärjestöillä on kansalaisvaikuttamisen ohjelmalle paljon annettavaa.

Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Sen arvoihin kuuluvat ihmisten yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, vastuu ympäristöstä ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Koulutuksella edistetään sivistyksellisiä oikeuksia, aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia.

Ohjelmat ja suunnitelmat varsinaisesti eivät yksinään tuo mitään, vaan siinä tarvitaan lisäksi myös muita voimavaroja eli kansankielellä sanottuna rahaa. Vuoden 2004 talousarvioesityksessä on ehdotettu näihin toimintoihin lisää rahallisia voimavaroja. Tämän lisärahan on kokonaisuudessaan ohjauduttava maakuntiin. Se ei saa jäädä keskusorganisaatioihin lisäämään henkilöstömääriä. Maakunnissa sitä rahaa tarvitaan toiminnan kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Tällä tavoin toteutuu alueellisuus ja tasavertaisuus.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kehitettäessä koulutusjärjestelmäämme emme saa unohtaa työelämän tarpeita eikä sitä, millaisia osaajia Suomi tarvitsee. Tiedämme jo nyt, että ammatillisesti koulutetuista ihmisistä tulee pulaa lähitulevaisuudessa. Siksi ammatilliselle koulutukselle on saatava lisää painoarvoa. Myös työssä oppimisen toteuttaminen on mielestäni tärkeää. Kaikki lähtee tietenkin liikkeelle perusopetuksesta; siellä syntyvät valmiudet ja motivaatio uuden oppimiseen. Nopeimmat yhteiskunnan ja teknologian muutoksen kehittämistarpeet ottaa kuitenkin vastaan aikuiskoulutus. Pitäisinkin aikuiskoulutuksen nostamista painopistealueeksi erittäin perusteltuna.

Yrittäjyyskasvatus ja yrittäjyydelle myönteinen asenne eivät näy mielestäni riittävän selvästi opetuksen kehittämissuunnitelmissa. Yrittäjyyttä tuetaan vahvistamalla koulutuksen ja yrittäjyyden vuorovaikutusta. Tältä osin tarvitaan laajaa yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten välille, jotta opettajilla olisi oikeat ja riittävät tiedot yrittäjyydestä. Lisäksi tarvitaan myös hyviä käytännön esimerkkejä. Koko koulutusjärjestelmän läpäisevä yrittäjyyskasvatus ja myönteisen ilmapiirin luominen yrittäjyyttä ja koko elinkeinoelämää kohtaan luovat terveen pohjan kansantalouden kehittämiselle, työllisyydelle ja yritystoiminnan jatkumiselle Suomessa.

Arvoisa puhemies! Koulutuspoliittisten perusratkaisujen tulee perustua ennen muuta tulevaisuuden työvoiman laadullisiin tarpeisiin, ei pelkästään määrällisten koulutustarpeiden mitoittamisen perusteena oleviin selvityksiin. Painopistettä pitäisikin mielestäni voimakkaasti siirtää koulutuksen laadulliselle puolelle. Sen sijaan, että yritetään tarkasti arvata vaikkapa esimerkiksi paperiteollisuuden tulevaisuudessa tarvitsemien insinöörien määrää, pitäisi pohtia enemmänkin sitä, mitä osaamista tulevaisuuden tekniikan asiantuntijan tulisi ainakin omata, jotta hän pärjäisi työmarkkinoilla.

Rahoitus pitäisi saada tukemaan laadukasta koulutusta. Jos tämä onnistuu, ei oppilaitoksilla ole enää tarvetta kohtuuttoman suuriin aloituspaikkamääriin, joita nykyinen malli suosii. Mielestäni esimerkiksi insinöörikoulutuksen vuotuista aloituspaikkamäärää kannattaisi pudottaa nykyisestä 10 000:sta runsaastikin alaspäin. Ammattikorkeakoulujen rahoitusrakennetta uudistettaessa tulee ottaa huomioon, että sillä rahoituksella kannustetaan koulutuksen laatuun ja vaikuttavuuteen sekä turvataan tarpeelliset laiteinvestoinnit. On otettava huomioon, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat rinnakkaisia oppilaitoksia, joilla on erilaiset profiilit. Molemmista valmistuu osaajia, mutta eri tarpeisiin.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Tulevina vuosina on nuorilla edessään hyvät työmarkkinat, ja minusta tässä keskustelussa kannattaisi erityisesti viestiä sitä nuorille, että kannattaa tarkoin harkita, mitä koulutusta hankkii ja mitä oikeasti elämässään haluaa tehdä, koska työpaikkoja vapautuu lähes kaikilla aloilla. Ehkä jossakin viestinnässä, jossa on aika nuori työntekijärakenne, niitä paikkoja ei sillä tavalla vapaudu kuin monella muulla alalla. Ikäluokka on noin 60 000, ja niin kuin ministeri täällä totesi, muutaman vuoden sisällä 660 000 työpaikkaa vapautuu. Nyt kannattaa nuoria kehottaa täsmäharkintaan. Se, mihin mielestäni tulevaisuudessa erityisesti pitää kiinnittää huomiota, on se, että saadaan nuoret houkutelluiksi nimenomaan ammatilliseen koulutukseen. Erityisesti ed. Hemming täällä siitä puhui hyvällä tavalla. Mitä sitten pitää tehdä? Minun mielestäni työelämän pitää tässä kantaa vastuunsa ja vanhempien asenteet pitää muuttaa ammatillista koulutusta suosiviksi. Sen lisäksi mielestäni esimerkiksi kannustusrahaa, jota oppilaitoksille on jaettu ja jolla suositaan juuri niitä aloja, jonne nuoret eivät välttämättä hakeudu — rakennusala tai raskaan liikenteen ala — tulee jatkaa. Mutta kyllä ykkösasia melkein alkaa olla se, että ammattikouluihin pitää saada päteviä opettajia ja alueellisesti pitää turvata se, että myös Itä-Suomessa on ammatillista opettajakoulutusta.

Arvoisa puhemies! Nuoret eivät riitä korvaamaan vapautuvia työpaikkoja, ja sen tähden aikuiskoulutus tulevaisuudessa on erityisen tärkeää. On hyvä, että meillä Noste-ohjelma on lähtenyt käyntiin, mutta sivistys- ja tiedejaostossa on kyllä saatu selvästi viesti siitä, että Noste-ohjelman kriteerit ovat liian tiukat. Meillä on paljon vanhentuneen lyhyen ammatillisen koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka haluaisivat uudistaa koulutustaan ja myös ylioppilastutkinnon saaneita.

Mielestäni ed. Valpas aloitti hyvin puhumalla tästä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoasiasta. Kuuntelin sitä tarkalla korvalla. Todellakin tulevaisuudessa tulee rinnastaa työnhakutilanteessa ammattikorkeakoulun jatkotutkinto ylempään korkeakoulututkintoon.

Ed. Drombergille yritin jo aikaisemmin saada vastauspuheenvuoron, sillä olen kyllä sitä mieltä, että kehittämissuunnitelma on hallituksen asiakirja ja on hyvä, että eduskunta siitä keskustelee, mutta ei se ole eduskunnan asiakirja. Siitä rahoituksesta: Kyllä edellisellä kerralla meillä oli rahoitussuunnitelma, mutta kokoomuslainen valtiovarainministeri vaati, että se rahoitussuunnitelma otetaan sieltä pois. Tästä on ilmeisesti hallituksessa opittu, että ... (Ed. Dromberg: Tiedetään, tiedetään, siksi me sitä vaadimme!) — Se on vähän jälkijättöistä sitä nyt vaatia, kun sitä ei silloinkaan voitu sinne laittaa. — Mielestäni edellistä kehittämissuunnitelmaa on noudatettu hyvin, ja näin täytyy nytkin tehdä.

Ed. Hemming ei ole täällä enää paikalla, mutta mielestäni hän kyllä syyllistyi sellaiseen tekstiin puhuessaan näistä 80 prosentista korkeakoulutettavia, että ne prosentit ovat kyllä aivan uskomattomia väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa, (Puhemies koputtaa) niin kuin ei pidä paikkaansa sekään, mikä oli aikaisemman kehittämissuunnitelman alkuperäisissä papereissa, että 70 prosenttia pitäisi korkeakouluttaa. Se oli kummallinen kaupunkilegenda, joka eli ja taitaa elää vielä nytkin, mutta tottahan se ei ole.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rask käytti varsin ansiokkaan, monella tavalla ansiokkaan puheenvuoron. Tartun yhteen asiaan, huoleen ammattikoulun opettajien koulutuksesta. Minusta tämä on sellainen huoli, joka hyvin vahvasti kytkeytyy myös siihen, millä tavalla me varmistamme, että ammatillisissa oppilaitoksissa on riittävästi opiskelijoita, mutta myös niin, että me sopeutamme ammattikoulun opettajien koulutuksen tuleviin tarpeisiin, missä näiden ammatillisten valmiuksien lisäksi on hyvin keskeistä yrittäjävalmiudet.

Ed. Kurvinen sivusi yrittäjyyskasvatusta, mutta ajattelen näin, että erityisen keskeistä tulevaisuudessa on, että ammattioppilaitosten opettajilla on kokemusta ja valmiutta vastata todella yrittäjyyskasvatuksenkin haasteisiin.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sivistysvaliokuntahan otti ammatillisten oppilaitosten opettajien tason ja saatavuuden omaan käsittelyynsä. Olemme siitä hyvin vahvasti myös lausuneet, että tähän täytyy kiinnittää erityisesti huomiota tulevaisuudessa, että niitä taitoja ja tietoja ja myös työssä oppimista näidenkin opettajien kohdalla pystyttäisiin parantamaan. Se on edellytys sille, että ammattikoulussa saadaan tasokasta ja laadukasta opetusta.

Paula  Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan eli aikuiskoulutettavien määrään. Otan yhden esimerkin: Terveydenhuollossa meillä on kohta puoliin tulossa työvoimapula, ja erityisesti vanhustenhuoltoon tarvitaan kyvykkäitä henkilöitä. Nuoret eivät valitettavasti ole lähdössä vanhustenhuoltoon, he haluavat ensihoitoon ja lastenhoitoon, mutta lisäämällä aikuiskoulutuspaikkoja varmasti saadaan erittäin hyviä vanhustenhuoltoon ja -hoitoon suuntautuvia hoitajia.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammatillinen koulutus joko kaatuu tai kukoistaa ammatillisen koulutuksen opettajien tason mukaan. Näin on joku viisas sanonut, ja ajattelen kyllä ihan samaan tapaan. Siinä mielessä ed. Rask on aivan oikeassa, että ammatillisen koulutuksen kiinnostavuus on myöskin kiinni siitä, minkälaista koulutusta annetaan.

Jos nyt ajatellaan sitä, että työssä oppimisen jakso on tullut uutena asiana — se ei enää ole mikään uusi asia — mutta se ei vielä kuitenkaan oikeastaan toimi työelämän kanssa yhtä jalkaa, yhteistyössä, niin että siinä on varmasti myös kehittämisen paikka. Varmasti, jos halutaan todella, että meillä on tulevaisuudessa työntekijöitä, semmoisia, jotka osaavat asiansa, niin tämä asia on korjattava ja myöskin se, että lähitunteja tulisi ammatilliseen koulutukseen ehdottomasti pyrkiä lisäämään.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ammattikorkeakoulututkinnot myös jatkotutkintojen jälkeen ja yliopistotutkinnot on pidettävä selvästi erillään toisistaan, koska molempia toki pitää kehittää, molemmat ovat tärkeitä, mutta molemmathan lähtevät tietysti ihan erilaisista lähtökohdista. Minusta ei koskaan kannata lähteä siitä, että niitä verrataan toisiinsa, koska sisällöt ovat erilaiset ja tavoitteet ovat erilaiset jatkossakin.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Täällä käytettiin puheenvuoro yrittäjyyden vahvistamisen puolesta koulutuksen sisällä kaikilla asteilla. Kehittämissuunnitelmassahan on linjaukset yrittäjyyden tukemisesta siten, että koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta vahvistetaan ja parannetaan, ja myös niin opettajien kuin opinto-ohjaajienkin tietoisuutta ja osaamista yrittäjyyden osalta pitää kehittää. Tämä tarkoittaa myös kaikilla asteilla koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen vahvistamista, myös perusopetuksen osalta. Opetusministeriössä on suunnitteilla toimenpideohjelma, jolla yrittäjyyttä tullaan vahvistamaan.

Ammatillisen koulutuksen osalta ed. Rask otti aivan olennaisia asioita esille ammatillisen koulutuksen arvostuksesta, josta lukuisat muutkin käyttivät täällä puheenvuoroja. Koulutuksen arvostus on varmasti riippuvainen siitä, millainen mielikuva ammatillisesta koulutuksesta on koulutusväylänä. Minusta olisi tärkeää, että vihdoinkin saataisiin läpi se ymmärrys, että ammattikoulu ei tänä päivänä ole umpiperä, vaan siitä pääsee jatkamaan eteenpäin. (Puhemies koputtaa)

Opettajien koulutukseen tullaan kiinnittämään huomiota. Erityisesti painotetaan opinto-ohjausta ja myös opettajien pedagogisia valmiuksia sekä opettajien rekrytointipohjaa eli sitä, millaisia ihmisiä rekrytoidaan ammattikoulujen opettajiksi. Tähän on kiinnitettävä huomiota.

Haluaisin viimeksi sanoa myös sen, että ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä pitää vahvistaa ja kaikin tavoin vahvistaa ammatillisissa oppilaitoksissa laatua myös fyysisen ympäristön osalta, jotta ne koneet ja laitteet, mitä siellä käytetään, vastaavat modernia työelämää.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on keikkunut viime vuodet osaamistilastojen kärjessä. Tulos on saavutettu vuosien saatossa paitsi pitkäjänteisellä ja suunnitellulla työllä myös taloudellisilla resursseilla. Siksi näen tärkeäksi korostaa aina koulutukseen liittyvissä asioissa hyvää perusosaamista, omista edellytyksistä lähtevälle pohjalle rakentuvaa perustutkimusta sekä sen ohella koulutusmahdollisuuksia, joissa painopiste on koulutuksen alueellisessa saavutettavuudessa sekä alueellisen tutkimustoiminnan kehittämisessä, jotka omalta osaltaan ovat toinen toistensa tukipilareita.

Eri alojen alueellisia tutkimuskeskuksia olisikin tuettava niin, että innovaatiotoiminta ei ole vain suurten tutkimuskeskusten yksinoikeus. Niiden koordinaatiotehtävä on kuitenkin tärkeä. Elinvoimaiset tutkimuskeskukset tai -ketjut Ruuhka-Suomen ulkopuolella voivat toimia myös asumisen houkuttimina ja vauhdittaa edelleen syrjäisempienkin seutujen talouskasvua. Huomattava osa korkeakoulun käyneistä asuu suurimmissa kaupungeissa, koska koulutusta vastaavaa työtä haja-asutusalueella ei ole useinkaan tarjolla tai sitä ei ole haluttu tarjota.

Mielestäni Kesun viittaukset tuloksellisuusrahoitukseen ammatillisissa oppilaitoksissa ovat erittäin kriittisesti arvioitavia. Rahoituksen hyvän puolen huono puoli on sen aiheuttama vahinko tasapuoliselle koulutuksen järjestämiselle. Tulosrahoituksessahan on keskeinen mittari opiskelijoiden sijoittuminen työelämään ja jatko-opintoihin. Tuloksellisuusrahoitus tässä muodossa lyö monilla alueilla korville hallituksen suurta tavoitetta yrittämisen mahdollistamisesta sekä yritteliäisyyden edistämistä yleensä.

Arvoisa puhemies! Kun puheaika alkaa päättyä, toteaisin tähän loppuun vielä sen, että olen huolestuneena kuunnellut keskusteluja ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen luonnollisesta jatkamisesta ilman arviointia. Tämä arviointimenetelmä sisältyi viime eduskuntakauden sivistysvaliokunnan tärkeisiin kannanottoihin. Se on myös mainittu hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin vielä sen, että Senaatti-kiinteistöjen rooli tarkasteltaessa yliopistorahoitusta tasapuolisesti koko maan kattavasti tulee ottaa käsittelyyn tarkasti ja tarkalla syynillä.

Arvoisa puhemies! Koulutustilastojen kärkipään paikat ovat koko ajan katkolla, ja siksi tästä on herkeämättä muistutettava koulutuksen suunnittelijoita, mutta ennen kaikkea päättäjiä.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä vieressämme on vauhdilla kohoamassa eduskunnan lisärakennus. Jos kysytään, mikä on sen tärkein osa, sähkömiehet vastaisivat "sähköistykset", lvi-miehet "ilmastointi", kivimiehet "julkisivu". Luulenpa, että yksikään meistä ei haluaisi muuttaa sinne, jos selviäisi, että perustusten betonista on jätetty säästösyistä sementti pois.

Kun puhutaan Suomen koulutusjärjestelmästä, riittää kyllä perusteluja, mikä milloinkin on sen tärkein osa ja tarvitsee rahaa. Kuitenkin on muistettava: opetuksessa kaiken perustana ja sementtinä on perusopetus. Se on nostettava erityisasemaan niin, että perusopetuksen voimavarat turvataan kaikkialla maassamme. Jos perusopetus on huonosti hoidettu, on turha koristella julkisivua. Toisen asteen ja korkeakouluopetuksen oppilaille tulee taatusti vaikeuksia.

Kehittämissuunnitelmassa esiin nostettu lähikouluperiaate on sinänsä kannatettava asia, ja sitä tuleekin vaalia. Se lisää turvallisuutta lapsen elämään. Koulu voi olla myös asuinalueen tai kylän keskus, sen sydän. Mutta kehittämissuunnitelman lähikouluperiaate-lause jatkuu seuraavasti, ja siitä se ongelma tulee: "Rajoitetaan valintakokeiden käyttöä perusopetuksessa koulujen välisen eriarvoistumisen estämiseksi." Tässä todellisuus iskee toiveita korville. Vaikka kaikille oppilaille opetettaisiin täysin samaa asiaa täysin samalla tavalla, koulujen välisiä eroja ei silläkään poistettaisi, mutta oppilaille tehtäisiin henkistä väkivaltaa. Koulujen väliset erot syntyvät erilaisista asuinalueista. Väitän, että kunnan kaavoittajalla on isompi vaikutus koulujen eriarvoisuuteen kuin erikoisluokilla.

Erikoisluokat ovat suola koulujärjestelmässämme. Ne antavat oppilaille syventävää opetusta oppilaiden omien taipumusten mukaisesti, mitä koululakikin edellyttää. Musiikillisesti, liikunnallisesti, matemaattisesti, kielellisesti lahjakkailla oppilailla on myös oikeus saada kykyjensä ja taipumustensa mukaista opetusta. Itse olen toiminut musiikkiluokkien opettajana kymmenen vuotta ja olen saanut nähdä luokkien oppilaiden ilon, itsetunnon kohoamisen, yhteenkuuluvaisuuden tunteen syntymisen ja kovalla työllä oppimisen hedelmät.

Arvoisa puhemies! Lähikouluperiaatteen vahvistaminen ja tukeminen ei saa myöskään tarkoittaa erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden tarpeiden (Puhemies koputtaa) laiminlyöntiä. Erityisluokat on säilytettävä, eikä integroimista yleisopetukseen pidä tehdä säästösyistä tai lähikouluperiaatesyistä vaan oppilaan ja vastaanottavan luokan edellytysten mukaisesti.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan yksi keskeisimmistä muutoksista on alueiden erilaistuminen. Koulutusjärjestelmän on pystyttävä vastaamaan tähän muutokseen. Alueiden kehittymiseen ja erikoistumiseen voidaan vaikuttaa myös koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistä maakuntakorkeakouluverkostoa on siten osattava hyödyntää alueen kehitystä suunniteltaessa. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitettäessä ja korkeakoulutetun työvoiman saatavuutta ennakoitaessa on siis pyrittävä huomioimaan alueiden vahvuudet ja erikoistarpeet.

Ammattikorkeakoulutoimintojen kehittämistä on jatkettava. Ammattikorkeakoulujen asemaa tärkeänä osana maan korkeakoulu- ja tutkimusrakennetta tulisi täten vahvistaa. Ammattikorkeakouluilla ei usein ole samanlaisia mahdollisuuksia yksityiseen tutkimusrahoitukseen kuin yliopistoilla. Ammattikorkeakoulujen riittävä rahoitus pitäisi turvata, ja rahoitusjärjestelmää tulisi kehittää myös niin, että se huomioi alueelliset erikoisuudet. Ammattikorkeakoululla on merkittävä vaikutus maakunnan elinkeinoelämään, ja tätä niiden välistä linkkiä pitäisi pyrkiä vahvistamaan. Ammattikorkeakoulutusta ja myös yliopistoja kehitettäessä tulisi huomioida ne keskeiset alat, jotka ovat alueelle elintärkeitä. Ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyötä tulisi vahvistaa edelleen. Ammattikorkeakoulut pystyvät tarjoamaan tukensa pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle sekä hyvinvointipalvelujen kehitykselle. Yhteistyö on jo kehittynyt huomattavasti molempia osapuolia hyödyttäväksi osaamisen vaihtoehdoksi ja kehitykseksi, ja tämän kehityksen tulisi jatkua.

Arvoisa puhemies! Yliopistokeskusten asemaa on vahvistettava. Yliopistojen vaikutus kaupunkeihin ja maakuntiin on huomattava ja näkyy maakunnan kehityksessä niin, että oman yliopiston omaavat maakunnat ovat selvästi kehityksen kärjessä. Maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa, yliopistokeskukset ovat erittäin tärkeässä asemassa. Tällaisia kaupunkeja ovat Kokkola, Pori, Lahti, Seinäjoki, Kajaani ja Mikkeli. Yhteistyötä yliopistokeskusten eri sektoreitten välillä tulisi vahvistaa. Lisäksi yliopistoista eri alueille haarautuvien laitosten tulisi sitoutua kyseiseen alueeseen niin, että yliopistokeskusten asema ja toimivuus tulevaisuudessakin pystyttäisiin turvaamaan. Yliopistokeskusten aseman vahvistaminen vaatii yksinkertaisesti lisää rahaa. Yliopistokeskukset lisäävät alueellista tasa-arvoa koulutuksen suhteen, ja niiden tukeminen on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen ja yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen on myös toimittava yhteistyössä keskenään ja muiden alueiden toimijoiden kanssa. Yhteistyö nopeuttaa ja helpottaa tiedon ja innovaatioiden siirtoa näiden toimijoiden välillä. (Puhemies koputtaa) Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa tulee kehittää niin, että nämä kaksi täydentävät toisiaan. Samalla on huomioitava, että yliopistot ovat ammattikorkeakouluja valtakunnallisempia toimijoita.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vähän kysyenkin tiiviissä muodossa nostaa neljä asiaa tässä esille.

Ensinnäkin, pidän ensisijaisen tärkeänä, että kehittämissuunnitelmassa olisi selkeä kirjaus opintotukijärjestelmän parantamisesta. Toivottavaa olisi, että valtioneuvosto kokonaisuudessaan voisi sitoutua opintotukijärjestelmän kehittämiseen selvitysmies Eero Kurrin esityksen pohjalta hyväksyessään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 2004—2008. Se olisi linjassa myös sen kanssa, että hyvään hallitusohjelmaan on selvästi kirjattu opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohentaminen. (Ed. Dromberg: Niin on, odotamme!)

Toiseksi, tänä syksynä on julkisessa keskustelussa ja muutenkin nostettu keskeiseksi tavoitteeksi korkeakouluista valmistuvien opintoaikojen lyhentäminen ja toisaalta opintoihin sijoittumisen nopeuttaminen. Opintoaikojen lyhentämisen suhteen erityisen kiintoisaa olisi tietää, onko ministeriössä kaavailtu opintojen rajoittamistoimenpiteitä korkeakouluopiskelijoille, ja jos on, minkälaisia toimenpiteitä on kaavailtu. Enkä kysy tätä vain itseni vuoksi, vaan asia koskee kymmeniätuhansia opiskelijoita.

Kolmanneksi, haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on otettu askel pidemmälle kuin Vanhasen hallitusohjelmassa esimerkiksi koskien ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen vakinaistamista. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että kokeilun arvioinnin perusteella tehdään päätökset. Onko arvioinnit jo tehty, kun kehittämissuunnitelmassa lukee, että jatkotutkinnot vakiinnutetaan? (Ed. Dromberg: Hyvä kysymys!)

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi vielä, kehittämissuunnitelman tavoitteet ammatillisen koulutuksen vetovoiman nostamiseksi eivät näy nuorten koulutukseen suunnatuissa aloituspaikoissa. Ammatillisen koulutuksen roolin merkitys on tällä suunnittelukaudella kuitenkin erityisen suuri, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Aloituspaikkoja on syytä lisätä. Hyville ammattiosaajille löytyy kyllä työtä.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaikkosen kysymykseen siitä, mitä ammattikorkeakoulun jatkotutkinnoille aiotaan tehdä: Kyllä, ne täytyy vakinaistaa, ja kun tämä kokeilu päättyy, meillä pitää olla selvä käsitys ja näkemys antaa opiskelijoille siitä, mitä nämä tutkinnot ovat ja mihin niillä päästään.

Ed. Vahasalo epäili täällä, että sementissä olisi säästetty. Ei ole sementissä säästetty. Sementtiä annetaan lisää ja päinvastoin sementti vielä raudoitetaan, että siitä tulee rautabetonia. Rahoitusta vahvistetaan sellaisilla osa-alueilla, jotka tukevat perusopetusta ja lapsen oppimisympäristöä, ja näitä on aamu- ja iltapäivätoiminnan rahoitus, joka vuositasolla tulee olemaan noin 45 miljoonaa euroa. (Ed. Dromberg: Ei se ole opetusta!) Lisäksi olemme indeksitarkistuksia tehneet noin 50 miljoonalla eurolla. Näillä toimenpiteillä pystytään kyllä perusopetukseen resursseja turvaamaan.

Mutta haluaisin myös ottaa esille asian, joka minusta on äärimmäisen tärkeä ja johon ed. Vahasalokin nähtävästi viittasi: perusopetuksen laadun ja sen turvaamisen. Heti ensi vuonna alkaa laatusuositusten valmistelu, joka on hallitusohjelmassa. (Puhemies koputtaa) Nämä laatusuositukset tarjoavat meille ankkurin, johon voidaan sitten verrata koko maassa tapahtuvaa perusopetusta, ja tämä työ on äärimmäisen tärkeää. Siinä tarvitaan yhteistyötä koko koululaitoksen kanssa. (Ed. Dromberg: Ja mistä rahat siihen?)

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Hallituksella on erittäin kunnianhimoisia tavoitteita työllisyyden parantamiseksi, ja tämä opintotuen kannustavammaksi suuntaaminen on yksi toimenpide tässä työuran alkupäässä. Tämän vuoksi tavoitteet opiskelun tehostamisesta sekä opintososiaalisen aseman kohentamisesta noudattavat tätä hallituksen tavoitetta.

Opiskelu on aina sijoitus omaan itseen ja omaan tulevaisuuteen, ja siihen liittyy aina toki myös inhimillisiä riskejä. Tässä tulevassa opintotukiuudistuksessa myös tämä näkökulma otetaan huomioon, millä tavalla valtio voi omalta osaltaan olla jakamassa niitä riskejä, joita elämä varrelleen heittää. Marraskuun lopussa saamme nämä toimenpide-ehdotukset, ja tämän jälkeen hallitus tulee tekemään linjauksensa opintotukiuudistuksen toteuttamiseksi siten, että nämä hallitusohjelman tavoitteet toteutuisivat. (Ed. Tulonen: Mistä 100 miljoonaa euroa?)