2) Hallituksen esitys laiksi kestävän metsätalouden
rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta
muuttamisesta
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Laki kestävän metsätalouden
rahoituksesta on ollut voimassa jo vajaat kahdeksan vuotta, ja sitä on
ennen nyt käsiteltävänä olevaa
muutosta muutettu peräti kymmenen kertaa. Samaan rahoituslainsäädännön
kokonaisuuteen kuuluu nyt kyseessä olevan, jatkuvasti muutellun
lain lisäksi yhdeksän muuta lakia, asetusta tai
ministeriön päätöstä.
Kyseessä on varsinainen säädösviidakko,
jota ei ole mitenkään perusteltua jälleen
kerran muuttaa väliaikaisesti vain yhdeksi vuodeksi, niin
kuin nyt hallitus esittää. On jo aikataulullisesti
lähes mahdotonta lähteä muuttamaan väliaikaisesti
vuoden 2005 ajaksi lakia, jonka käytäntöön
soveltaminen vaatii Euroopan yhteisöjen komission hyväksymisen.
Ennen kuin tarvittava hyväksyntä on saatu, suurin
osa lain voimassaoloajasta on jo ehtinyt kulua. Tällöin tietysti
osa lakimuutoksen toteuttamiseen tarkoitetusta 2 miljoonan euron
arviomäärärahastakin voi jäädä käyttämättä.
Hallitus haluaa esityksessään rajata valtion tuen
energiapuun luovuttamiseen energiakäyttöön,
jolloin annetaan täysin väärää signaalia
kaikille niille kotitalouksille ja pienyrityksille, jotka haluavat
omalta osaltaan edistää kestävää metsätaloutta
ja bioenergian käyttöä. Tässä esityksessä hallitus
haluaa jakaa korjuutuen eri vyöhykkeisiin ja maksaa Etelä-Suomessa
alhaisempaa tukea, mille sinänsä ei löydy
perusteita, koska korjuuolosuhteet voivat olla suotuisat tai vaikeat ihan
metsäkohtaisesti riippumatta siitä, ollaanko Etelä-
vai Pohjois-Suomessa. Erisuuruisen tuen maksaminen eri puolilla
Suomea on hallituksen esityksessä kaikessa kaavailtu toteutettavan
leikkaamalla ensimmäisen ja toisen tukivyöhykkeen tukitasoa
ja säilyttämällä Pohjois-Suomen
tuki ennallaan. Ollaan siis säätämässä väliaikaista, yhden
vuoden voimassa olevaa, lakia 2 miljoonan euron lisämäärärahan
jakamiseksi kaiken kaikkiaan 60 miljoonan euron potista. Tässä laissa
leikataan valtion tukea valtaosassa Suomea, jotta saataisiin Pohjois-Suomen
tuen ennallaan säilyttäminen näyttämään
korotukselta. Nyt käsiteltävänä oleva
lakiesitys ei ainakaan edistä kestävän
metsätalouden rahoituksessa tarkoitettuja taimikonhoitotöitä.
Tällä hetkellä nykyisenkin lainsäädännön
valossa kestävän metsätalouden määrärahat
ovat liian niukat ja niistä liikenee liian vähän
varsinaisiin metsänhoitotöihin. Sen sijaan, että edelleen laajennetaan
kestävän metsätalouden rahoituslain soveltamisalaa,
pitäisi metsäenergian hyödyntäminen
siirtää tosiasiassa kauppa- ja teollisuusministeriön
ja ympäristöministeriön momenteilta rahoitettavaksi.
Energiapuun käytön lisäämisessähän
kyse on useimmiten myöskin ilmasto- ja energiapolitiikasta,
jonka rahoitus ei saa olla poissa esimerkiksi nuoren metsän
hoitoon tarkoitetuista metsärahoista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Voin vain osittain yhtyä niihin
näkemyksiin, jotka ed. Hemmilä toi täällä esille.
Ed. Hemmilä on oikeassa siinä suhteessa, että se,
mitä nyt esitetään, on hyvin suuressa
määrin, mitenkä minä nyt sanoisin,
heikosti valmisteltua ja siinä on vähän niin
kuin väärin ymmärretty se, mitä eduskunta on
aikanaan ajanut. Tämähän liittyy viidennen ydinvoimalan
periaatepäätöksen synnyttämiseen,
jossa tehtiin tässä talossa uskomattomia kauppoja,
joita sitten ed. Juhantalo ryhtyi risupaketiksi kutsumaan, ja sillä nimellä tämä paketti
on
nyt sitten kulkenut näihin päiviin saakka. Muualla
Euroopassa puhutaan uusiutuvista energialähteistä,
lyhyesti sanottuna uusiutuvista, ja niin meilläkin tulisi
tehdä.
Silloin kun eduskunta päätti tuosta ponsikokoelmasta,
ymmärsin tarkoitettavan sitä, että todellakin
luodaan järjestelmä, jolla uusiutuvan energian
logistinen järjestelmä pystytään
luomaan ylimenokauden yli sellaiseksi, että siitä tulee
itsensä kannattavaa. Nimittäin, niin kuin silloin
odotettiin, raakaöljyn reaalihinta tulee kohoamaan ja tämä tulee
olemaan kannattavaa toimeliaisuutta, joka ei nyt oikeastaan paljon
mitään tukia tarvitsekaan. Ei siihen kovin kauan
mene, kun tämä kotimainen uusiutuva energia on
edullisempaa kuin raakaöljypohjainen energiankäyttö.
Mutta tässä on tehty se ihmeellisyys, että on tehty
laki yhdeksi vuodeksi vain. Aikaisemminkin kilpailupoliittisista
syistä on päädytty yhden, kahden, kolmen
vuoden ratkaisuihin sen takia, että Euroopan komission
asianomainen pääosasto ei ole hyväksynyt
kilpailupoliittisista syistä näitä tukia
kuin määräaikaisina. Sama koskee myös
kuljetustukia ja näitä tämmöisiä;
ne ovat olleet siis lyhyissä pätkissä ja
aina on sitten haettu notifiointia uudelle pätkälle
jne.
Nyt sitten tietysti kaikki se, mitä ed. Hemmilä tässä kertoi,
on kuvauksellisesti totta: tavallaan muutaman kuukauden osalta haetaan
nyt notifikaation kautta siunausta sille, että käytännössä osaa
tuosta 2 miljoonasta eurosta pystyttäisiin ensi vuonna
käyttämään. Hän oli
sitä mieltä johtopäätöksenä,
että tähän ei pidä ryhtyä,
koska kysymys on muutamasta kuukaudesta.
Arvoisa puhemies! Minä olen taas vähän
toista mieltä tästä johtopäätösosasta.
Minä olen sitä mieltä, että tämä kannattaa
kuitenkin tehdä, nimenomaan siitä syystä,
että näin hankitaan kokemuksia siitä,
millä tavalla tämä laajennus energiahaketukeen
ja siihen liittyviin toimintoihin toimii käytännössä,
elikkä siinä on kokeilumielessä järkeä.
Haitanneeko tuo, ed. Hemmilä, yhtään
mitään, että siitä 2 miljoonasta
eurosta jää sitten ehkä osa käyttämättä?
Se voisi olla sitten pohjana siihen, että joskus se voisi
tulla raamiinkin.
Toisin sanoen tähän asiaan pitää nyt
paneutua kunnolla valiokunnassa, mikä paneutuminen on jo
aloitettu, eikä ihan nyt niin yksioikoisesti heittää romukoppaan
kuin ed. Hemmilä tässä teki.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että aikaisemmat
puhujat, edustajat Hemmilä ja Pulliainen, ovat osittain
oikeilla jäljillä, mutta ehkä siinä vähän
semmoinen sävyero on ollut olemassa, mitä itse
tässä pelissä en näkisi. Oma
mielikuvani voisi ehkä rakentua molempien puhujien puoliväliin.
(Ed. Pulliainen: Onko siinä tilaa puolivälissä?) — Ed.
Pulliainen, ei kyllä sellaista puhetta ole olemassa, ettei
sinne väliin mahdu silloin, kun sauma löytyy. (Ed.
Pulliainen: Siis kun on keskustapuolue?) — Kyllä,
keskustapuolue on yhteistyöhakuinen ja hakee semmoista
väliä, mihin voi mahtua. — Ed. Hemmilä on
siinä oikeassa, että lain pitäisi olla pidempään
voimassa eikä olisi pitänyt tehdä tämmöistä pätkälakia.
Ed. Pulliainen on myöskin siinä oikeassa, että parempi
tehdä tämmöinen pätkälaki
kuin jättää kokonaan tämä asia
tekemättä. Näin katsottuna katson itse
mahtuvani siihen puoliväliin.
Herra puhemies! Se, mitä voisi tästä asiasta
arvella, niin en malta olla tässä yhteydessä ottamatta
esille sellaista lähtökohtaista ajattelutapaa, mikä liittyy
kestävän metsätalouden rahoitukseen ja
tämän rahoituksen riittävyyteen ja metsänhoitotöitten
toteuttamiseen ja hoitamiseen, siihen onko rahaa vai ei. Jostakin
syystä neuvontajärjestöt, metsäkeskukset
ja metsänhoitoyhdistykset ja niitten yhteistoimintajärjestöt
ovat sitä mieltä, että kaikki toiminta
metsässä tehdään vain sillä perusteella,
että siihen saadaan tätä Kemera-rahoitusta
ja se rahoitus on löydettävissä ja tehtävissä.
Minun pitäisi pienmetsänomistajana puhua vähän
toisella lailla, mutta arvelen kuitenkin niin, että näin
ei neuvontajärjestön pitäisi elää ja tehdä,
vaan metsänhoidon ja puun tuottamisen — meinasin
käyttää sanaa "metsän omistamisen", mutta
se omistaminen on hyvin passiivinen muoto, puun tuottamisen ja hoitamisen
pitäisi olla toimintamalli tässä asiassa — pitäisi
perustua siihen, että ne hoitotoimenpiteet ja talous- ja
korjuutoimenpiteet tehdään, mitkä liittyvät
tähän metsänhoidon välttämättömyyteen
ja korjattavaan metsän satoon eli korjattavaan puuhun riippumatta
siitä, saadaanko sille tukea vai ei.
Jostakin syystä omistajakuntaa kasvatetaan nyt siihen
muotoon, että mitään ei tehdä,
jos ei siihen saada tukea ja jostain jonkun paperin kautta tule
lisää rahaa. Pitäisi olla mielestäni
niin, että kun on ajankohtainen asia uudistaa metsä,
hoitaa taimikko, harventaa tai korjata energiapuuta puhumattakaan
siitä sitten, että tehdään ajallansa myöskin
kasvatus- ja päätehakkuut silloin, kun metsä on
siinä ikäluokassa, nämä pitäisi
tehdä niin kuin metsän kunto vaatii ja edellyttää.
Sen, saadaanko siihen sitten tukea vai ei, ei pitäisi olla päätöksenteon
perusta. Mutta jostakin syystä tämä maailma
on nyt kääntynyt sen muotoiseksi, että kaikki
päätöksenteko perustuu siihen, saadaanko
tukea vai ei.
Tältä osin voisin nähdä erittäin
hyvänä ja myönteisenä tämän
asian, että on syntynyt tällainen hallituksen
esitys — vaikka ed. Hemmilän mukaan vaatimatonkin
ja liian lyhyeksi ajaksi — missä tätä asiaa
korjataan ja hoidetaan. Tässä on lähdetty
oikeille jäljille siinä, että tämä energiapuun
korjuu- ja haketustuki toteutuu ja käy riippumatta siitä,
kuuluuko se tähän nuoren metsän kunnostusohjelmaan
vai ei, eli kun on korjattavaa puuta, niin korjataan ja silloin
on mahdollista saada tätä tukea. Tässä ollaan
erinomaisen hyvillä ja oikeilla jäljillä olemassa.
Mutta tähän maailmaan sitten liittyy lisänä, että tämän
metsäluonnon hoitamiseen — lain 1 §:n
2 momentin 4) kohta, metsäluonnon hoitohankkeet — tätä tukea
on saatavissa. Sen osalta löytyy seuraavasta pykälästä aika
erikoinen viittaus tähän sisältöön,
missä todetaan: "Edellä olevan 1 §:n
2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan varoja
käyttää metsäkeskuksen päätöksellä hakemuksetta."
Minusta tämä on aika erikoista lainkäyttöä,
että metsäkeskus alkaa päätellä isäntien
ja metsänomistajien metsässä hakemuksetta
näitä asioita niin ja näin. Toivoisinkin,
että tässä asiassa, kun ed. Hemmilä tätä maa-
ja metsätalousvaliokunnassa käsittelee, tarkasti
tutkittaisiin, mitä tämä pitää sisällänsä ja
mitä se aiheuttaa ja tekee.
Onhan tässä muutakin rahoituksen saajan osalta.
Ennen rahoituksen saaja oli se puuntuottaja, metsänomistaja,
mutta tähän on nyt löytynyt sitten niin,
että — selvä lainaus täältä 2 §:stä — missä sanotaan,
"voidaan rahoitusta hakemuksesta myöntää yksityisen
maanomistajan lisäksi lämpöyrittäjälle,
haketusurakoitsijalle sekä energiapuun korjuuta organisoivalle
ja haketta välittävälle metsänhoitoyhdistykselle
taikka muulle yhteisölle tai ammatinharjoittajalle, jolla on
riittävä ammattitaito metsäasioissa".
Tässä on tietenkin hyvä peruste sille,
että hakija voi olla kuka tahansa, mutta kyllä tässä myöskin
kellojen pitää soida siinä asiassa, että tämä tuki,
mikä on tänne puuntuotantoon rakennettu ja tehty,
valuukin kokonaan näille metsänhoitoyhdistyksille
tai yrittäjille taikka niin edelleen. Tässäkin
asiassa kehottaisin ed. Hemmilää pitämään
myöskin tarkkaavaisuutta yllä, mitä tämä tarkoittaa,
ja kuulemaan siellä valiokuntakäsittelyssä,
onko tässä oikein puhtailla jäljillä tämä asia
olemassa vai ei.
Herra puhemies! Olen varma, että tämä sisältö on
vilpitön ja oikea, mutta tämmöisiä kysymyksiä tulee
mieleen, että olisiko näissä kuitenkin
jotain kartoitettavaa ja katsottavaa paremmalla suunnalla.
Herra puhemies! Katson, että hallituksen esitys on
hyvä ja oikea. Toivoisin vaan, että se olisi pidempään
voimassa, ja toivoisin myöskin niin, että tässä ei
olisi sellaista miinaa, kun täällä puhutaan,
että asetusluontoisesti päätetään,
milloin se astuu voimaan ja miten se on olemassa, viitaten määrärahojen
vähäisyyteen. Täältä jää vähän semmoinen
henki, tätä lukiessa niin kuin piru raamattua,
että pannaan se laki loppuvuodesta vasta voimaan, niin
määrärahat riittävät.
Tämä ei voi olla sen tarkoitus, eikä tällaista
sisältöä ja kataluutta siihen saa sisältyä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Minä nyt en ole mikään
hallituksen puolustaja tässä, mutta nyt vastaan
kahteen kysymykseen.
Ensinnäkin, se tulee asetuksella voimaan sen takia,
että se notifikaatio pitää tuolla Brysselissä tehdä.
Se voi tulla nopeasti, tai se voi viedä pitemmän
aikaa. Sen takia se on ihan ainut mahdollisuus tässä.
Toisekseen, kun ed. Seppo Lahtela epäili, kenelle ne
rahat menevät, ne tuet menevät, niin ne menevät
tietysti metsänomistajalle. Kysymys on silloin siitä vaan,
että metsänomistaja antaa valtakirjan ja sillä ne
maksetaan sitten esimerkiksi puutavarafirmoille.
Seppo Lahtela /kesk:
Herra puhemies! En malta olla toteamatta ed. Pulliaisen puheenvuoroon,
että näillä tämmöisillä tukimuodoilla
pyrkii olemaan sellainen tapa, että korjuu on kuitenkin
niin kallista, että isännälle ei jää yhtään
mitään, hän jää vielä maksun
puolellekin tässä asiassa. Kyllä ne rahat
menevät urakoitsijoiden käsiin, mutta jos silläkin
voidaan maan elinvoimaisuutta, kestävyyttä ja
työllisyyttä edistää, niin ei mikään
huono asia ole sekään olemassa.
Kun näyttää siltä, että sali
tyhjenee aivan viimeistä päätä myöten,
paitsi ed. Hemmilä kääntyy tänne
takaisin, niin totean, että tämäkin lähetekeskustelu
on vienyt tätä maan asiaa ja energiataloutta eteenpäin.
Toivon, että tästä tulee parempi kuin
mitä nyt itse osaan tässä tällä kertaa
edes epäilläkään.
Keskustelu päättyy.