Jussi Halla-aho /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessa esitetään rikoslain 11 luvun 10 §:n muuttamista. Kyseinen pykälä käsittelee rikosta nimeltä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Aloitteen tavoitteena on yhtäältä kohentaa perustuslaissa taattua sananvapautta supistamalla rangaistavien tekojen joukkoa, toisaalta vähentää lakipykälän nykyistä tulkinnanvaraisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia viranomaismielivaltaan.

Tästä lakialoitteesta on ollut runsaasti keskustelua julkisuudessa, osin sen vuoksi, että erään hallituspuolueen nuorisojärjestö on esittänyt kyseisen lakipykälän kumoamista kokonaan. Julkisuudessa on annettu se kuva, että aloitteen tarkoituksena olisi rohkaista tai lisätä vihanlietsontaa. Tästä ei tietenkään ole kysymys.

On selvää, että kiihottaminen esimerkiksi etnisiä ryhmiä vastaan on tuomittavaa. On myös hyvä, että asiasta sanotaan jotakin laissa. Systemaattisen kiihottamisen seuraukset voivat olla karmeat, kuten nähtiin 30-luvun Saksassa tai vaikkapa 90-luvun Ruandassa.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin huomautettava, että sananvapautta rajoittavien lakien puuttuminen ei automaattisesti johda vihanlietsontaan tai hirmutekoihin. Yhdysvallat on yli 200 vuotta vanha katkeamaton demokratia ja oikeusvaltio. Siellä ei ole koskaan ollut lakia, jolla niin sanottua vihapuhetta pyrittäisiin rajoittamaan. Päinvastoin, korkein oikeus on todennut, että myös vihapuhe nauttii perustuslain suojaa eikä sitä voi rajoittaa. Kuitenkaan Yhdysvalloissa ei juuri ole kansanryhmiin kohdistuvaa vainoa.

On siis mahdollista ajatella, että laaja sananvapaus on venttiili, jolla yhteiskunnan kiihkeimmät elementit voivat päästellä pahimmat höyrynsä pihalle. Lisäksi on huomioitava, että jos vähä-älyisten ja leimaavien väitteiden esittäminen on kielletty, niitä vastaan ei voida argumentoida ja näin ne tosiasiallisesti jäävät elämään.

Nykyisen rikoslain 11 luvun 10 §:ssä on ongelmallista rikoksen epämääräinen määrittely. Laitonta on paitsi uhkaaminen ja yllyttäminen, myös sellaisen mielipiteen tai jopa tiedon ilmaiseminen, jonka joku katsoo solvaavaksi tai panettelevaksi. Tämä joku on käytännössä apulaisvaltakunnansyyttäjä, jolla on asian suhteen harkintamonopoli. Epämääräisestä pykälästä seuraa se oikeusvaltion kannalta kestämätön tilanne, että tekoon ryhtyessään ihminen ei voi lakitekstiä lukemalla etukäteen tietää, onko teko laillinen vai laiton. Lähihistoria tuntee tapauksia, joissa täsmälleen sama aineisto on eri oikeusasteissa todettu vuoroin lailliseksi ja vuoroin laittomaksi. Jos tulkinta on oikeusoppineille näin vaikeaa, se on maallikolle mahdotonta. Vika ei ole oikeusoppineissa eikä maallikoissa vaan lainsäädännössä.

Arvoisa herra puhemies! Kaikissa totalitaarisissa järjestelmissä on ollut niin sanottuja kaatopykäliä, jotka on määritelty niin laveasti, että mikä tahansa väärän mielipiteen ilmaisu on haluttaessa voitu sen nojalla todeta rikolliseksi. Rikosnimikkeenä on voinut olla esimerkiksi huliganismi, vastavallankumouksellinen toiminta tai jotain muuta.

Oikeusvaltiossa rikoskuvausten pitäisi olla selkeitä ja tyhjentäviä. On oikeusturvan kannalta kyseenalaista, jos lainsäätäjä luovuttaa käytännössä avoimen tulkintavaltakirjan syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimelle.

Toinen ongelma on se, että muodostuneessa oikeuskäytännössä laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei suojele kaikkia ryhmiä vaan ainoastaan osaa niistä. Laki siis ei ole niin kuin se on kirjoitettu, vaan poliisi ja syyttäjälaitos ovat omaksuneet lainsäätäjän roolin. Epäsymmetristä tulkintaa on perusteltu sillä, että jotkut ryhmät tarvitsevat enemmän suojelua kuin toiset. Tämä tulkinta on ristiriidassa paitsi kyseisen lakipykälän, myös perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden kanssa.

Lisäksi, ja mikä vakavinta, se on ristiriidassa Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Vuonna 1976 ratifioitu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus edellyttää kansallisilta lainsäädännöiltä muun muassa seuraavaa: "Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan." Se, että kiihottaminen valtaväestöä vastaan on sallittua mutta vähemmistöjen loukkaaminen kiellettyä, on paitsi moraalitonta ja epäloogista, myös kansainvälisten sopimusten vastaista.

Arvoisa puhemies! Nykyinen lakipykälä ei edellytä, että teko olisi tosiasiallisesti omiaan aiheuttamaan väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää. Se ei myöskään edellytä tahallisuutta, toisin sanoen sitä, että lausuma olisi vakavissaan tehty. Lain esitöissä nämä mainitaan, mutta korkein oikeus, samoin kuin Valtakunnansyyttäjänvirasto, on ottanut sen linjan, että kontekstilla tai tarkoitusperillä ei ole mitään merkitystä. Jokin ilmaisu tai lause voi siis olla rikollinen täysin riippumatta siitä, miksi ja missä yhteydessä se on esitetty. Myös tämä avaa ovia tarkoitushakuisille ja poliittisesti ohjatuille oikeusprosesseille.

Arvoisa puhemies! Kaikki edellä kuvatut ongelmat tiivistyvät erääseen paljon julkisuutta saaneeseen oikeusprosessiin: Sanomalehti julkaisee pääkirjoituksessaan väittämän, joka leimaa voimakkaasti suomalaisia kansanryhmänä. Viranomaiset eivät heille tehdyistä ilmoituksista huolimatta ryhdy toimenpiteisiin. Tämän jälkeen yksityinen kansalainen arvostelee syyttäjälaitosta omassa blogissaan toimettomuudesta ja kaksoisstandardista kyseisen lakipykälän tulkinnassa.

Osoittaakseen kaksoisstandardin hän kopioi sanomalehdessä olleen väittämän, mutta korvaa sanan "suomalaiset" eräällä erästä vähemmistöä tarkoittavalla sanalla. Syyttäjä nostaa syytteen tästä mukaelmasta. Käräjä- ja hovioikeus hylkäävät syytteen, koska niiden mielestä on ilmeistä, että kirjoituksessa on haluttu arvostella syyttäjälaitosta ja sen harjoittamaa kaksoisstandardia eikä niinkään kyseistä vähemmistöryhmää. Korkein oikeus kuitenkin kumoaa tämän päätöksen ja toteaa, kuten sanottua, että tarkoitusperillä ei ole mitään merkitystä.

Tuomio johtaa vielä sellaiseen hullunkuriseen tilanteeseen, että kirjoittajaa vaaditaan poistamaan laittomaksi todettu lause omasta blogikirjoituksestaan, mutta samaan aikaan kaikki tiedotusvälineet levittävät sitä julkisuuteen. Tämän jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä lausuu julkisuudessa, että kyseinen henkilö ei saa edes linkittää niihin tiedotusvälineiden uutisiin, joissa laiton lausuma on julkaistu.

Lopputulos on siis se, että kaikilla muilla paitsi tuomitulla itsellään on oikeus vapaasti julkaista ja levittää lausetta, joka on todettu laittomaksi.

Syyte on nostettu ja tuomio annettu tekstistä, jossa arvostellaan syyttäjälaitosta itseään. Tuomion jälkeen arvostelun kohteena ollut valtionsyyttäjä julistaa sanomalehdessä, että korkein oikeus on nyt vetänyt rajan sille, kuinka paljon vallanpitäjiä, siis syyttäjälaitosta, saa arvostella. Hän siis myöntää, että kyse on kaiken aikaa ollut herkkähipiäisen virkamiehen kunniasta, ei vähemmistön loukkaamisesta.

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että epäjohdonmukainen laintulkinta ja epäilys syyttäjälaitoksen tarkoitushakuisesta toiminnasta ovat omiaan rapauttamaan kansalaisten luottamusta oikeusvaltiota kohtaan. Tämänkin vuoksi lakia on syytä selkeyttää.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat kieltämään syrjinnän. Näihin sopimuksiin on vedottu myös keskusteltaessa nyt käsillä olevasta lakialoitteesta.

Suomessa astui vuonna 1970 voimaan kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus. Sen 4 artikla velvoittaa säätämään kansallisesti rangaistavaksi muun muassa seuraavat teot: rodulliseen ylemmyyteen tai vihaan perustuvien aatteiden levittäminen, rotusyrjintään kiihottaminen, väkivaltaiset teot tai niihin yllyttäminen rotuun perustuen ja rotusortotoiminnan avustaminen tai rahoittaminen.

On huomattava, että edes tämä artikla ei velvoita kriminalisoimaan solvaavia tai panettelevia mielipiteitä tai tietoja siinä laajuudessa kuin Suomen lainsäädäntö sen tällä hetkellä tekee. Euroopan maista Ranska, Belgia, Italia, Malta, Britannia, Irlanti, Itävalta ja Sveitsi ovat lisäksi pidättäytyneet artiklan soveltamisesta vedoten sanan- ja mielipiteenvapauteen. Samoin Yhdysvallat on kieltäytynyt kokonaan kyseisen artiklan soveltamisesta ilmaisunvapauden nojalla. Arvoisa herra puhemies! Nämä luetellut maat eivät liene ihmisoikeusvertailuissa aivan häntäpäässä.

Lakialoitteen tarkoitus ei ole lisätä tai edistää vähemmistöihin kohdistuvaa vihapuhetta. Uskon, että tämän nykyisen lain avulla on puututtu myös sellaisiin tapauksiin, joihin on ollut syytäkin puuttua. Nykyisessä muodossaan kyseinen pykälä kuitenkin aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Oikeusvaltion kannalta on välttämätöntä, että laki on selkeä ja ennakoitava ja että se suojelee kansalaisia paitsi toisiltaan, myös viranomaisten mielivallalta.

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessa esitetään, että rikosnimikkeellä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" rangaistavaksi jäävät paremmin rikosnimikettä vastaavat teot eli rikokseen yllyttäminen tai sillä uhkaaminen etnisen taustan tai vastaavan seikan perusteella.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää Kokoomuksen Nuorten Liittoa siitä, että se rohkeasti, tarmokkaasti nosti tämän tärkeän aiheen julkisuudessa esille vastikään.

Yleisesti sanotaan, että ilman sananvapautta ei ole demokratiaa ja ilman demokratiaa ei ole sananvapautta. Mielestäni tämä on hyvin sanottu, ja näenkin, että juuri tästä tässä kyseisessä edustaja Halla-ahon lakialoitteessa on pohjimmiltaan kysymys. Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo sinällään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niillä on tasapainoisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen edistämisessä. Sananvapauden rajoittaminen esimerkiksi lainsäädännön keinoin johtaa vain turhaan kansalaisten radikalisoitumiseen ja katkeroitumiseen, ja sitähän meistä ei varmasti kukaan halua.

Arvoisa puhemies! Se, että kannatan kyseisen lain pykälän "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" muuttamista astetta selkeämpään ja jossain määrin lievempään suuntaan, ei tarkoita sitä, että minä henkilökohtaisesti itse hyväksyisin vihapuheen. Todettakoon selkeästi, että ei, minä en hyväksy vihapuhetta siinä muodossa kuin vihapuheen itse ymmärrän. Jos kuitenkin ajatellaan tilannetta, että joku henkilö päättää levittää julkisuuteen alentavia, loukkaavia tai vaikkapa paikkansa pitämättömiäkin mielipiteitään jostakin kansanryhmästä, niin oman typeryytensähän kyseinen henkilö tällä toiminnallaan vain osoittaa, mutta ei tuon mielipiteen esittäminen kuitenkaan laitonta saisi olla. Eli tarkoitan sitä, että liberaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa myös niin sanottujen typerienkin mielipiteiden tulee olla sallittuja.

No, jos kaivaudutaan hieman pintaa syvemmälle ja tarkastellaan rikoslain muotoilua, niin kyseisen pykälän tekee ongelmalliseksi erityisesti kohta, jossa todetaan, että kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka "asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää." Tämä kohta on ongelmallinen, sillä se kattaa myös sananvapauden piiriin kuuluvia provosoivia mielipiteitä. Lain lavean tulkinnan mukaan se saattaisi siis tehdä rikollisia kaikista kansanryhmiä negatiiviseen sävyyn stereotypisoivista ihmisistä.

Ongelmana tämän kyseisen pykälän kohdalla on myös se, ettemme tarkkaan tiedä, missä sananvapauden rajat todellisuudessa menevät eli mitä kriittistä tai negatiivista Suomessa uskaltaa lausua esimerkiksi maahanmuutosta tai maahanmuuttajista joutumatta siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämä puolestaan voi vähentää ihmisten halua ja uskallusta osallistua kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun, mikä taas on sananvapauden ja demokratian toteutumisen kannalta huono asia.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme johtavalla eliitillä on jo vuosikymmenien ajan ollut vakaa pyrkimys asettaa tiettyjä uskontoja ja niiden perusteella muodostuvia vähemmistöryhmiä erityissuojelun ja -suosinnan kohteeksi. Kuten olemme saaneet nähdä, oikeuslaitoksemme pääsääntöisesti rankaisee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sellaisia henkilöitä, joiden kritiikki suuntautuu vähemmistöryhmiä tai tietyn uuden tuontiuskonnon edustajia vastaan. Kantasuomalaisten ja maamme enemmistöuskonnon edustajien herjaaminen sitä vastoin on käytännössä täysin sallittua, eikä siitä ole ollut tapana jakaa rangaistuksia kenellekään.

Henkilökohtaisesti haluan korostaa, että mikään asia ei saa olla niin pyhä, etteikö sitä saisi asettaa julkisen keskustelun kohteeksi myös negatiivisessa valossa. Emme yksinkertaisesti saa uhrata sananvapautta poliittisen korrektiuden alttarilla. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset eli suoja herjauksilta ja kunnianloukkauksilta sekä henkeen tai terveyteen kohdistuvilta uhkauksilta ovat mielestäni täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia ei lainsäädäntöön sananvapauden suhteen tarvita.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Halla-ahon tekemää lakiesitystä.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun me seuraamme urheilulajia, missä kilpailijoiden paremmuus ratkaistaan arvosteluperusteisesti, kuten esimerkiksi taitoluistelua, me olemme aika usein eri mieltä näitten kilpailujen tuomareitten näkemyksistä, ja tämä on kuitenkin ihan hyväksyttävää niin urheilussa kuin viihteessäkin. Mutta lainsäädännössä ei saa olla hyväksyttävää, että laintulkinta perustuu kulloisenkin lainkäyttäjän omaan arvomaailmaan ja asenteisiin.

Tässä lainkohdassa, johonka lakialoitteella haetaan järkevämpään suuntaan vieviä muutoksia, on tilanne lainkäytön kohteena olevan kannalta täysin ennalta arvaamaton. On voinut perustellusti epäillä, kohdellaanko näiden pykälien kyseessä ollessa kansalaisia yhdenvertaisesti.

Tässä salissa tänäkin iltana on moneen kertaan tuotu esille viesti, että lainsäätäjän viesti kansalle on lain muodossa. Minä en usko, että me haluamme, että lainsäätäjän viesti on se, että liian suuren tulkinnan muodostavat sananvalinnat, sanamuodot, lakitasoisessa tekstissä aikaansaavat suurta epävarmuutta koko lainkäytön ketjussa, niin tuomioistuimen tuomareissa, syyttäjissä, esitutkintaviranomaisissa kuin ennen kaikkea kansalaisessa, joka lainkuuliaisuutta tavoitellakseen saattaa joutua epäilynalaiseksi kaikesta huolimatta.

Lain pitää olla mahdollisimman yksiselitteinen ja myös helposti kansalaisen omaksuttavissa. Näiltä osin edustaja Halla-ahon esittämät muutokset ovat askel oikeaan suuntaan, ja tämä pätee, arvoisa herra puhemies, myös päiväjärjestyksen seuraavaan kohtaan.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten tänään on kuultu, rikoslain 11 luvun 10 §:n mukaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella. Minulla kalskahtavat korvaan sanat "vakaumus" sekä "niihin rinnastettava peruste". Voisiko tämä vakaumus olla poliittista vakaumusta, jäsenyyttä puolueessa tai puolueen kannattamista? Ainakin poliittinen näkökanta on laissa määritelty niihin rinnastettava muu peruste.

Olen viimeisten vuosien ajan bongannut sosiaalisesta mediasta kymmeniä mielipiteitä, uhkauksia, solvauksia ja valheita, joiden pohjalta on luonnehdittu perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan. Perussuomalaisten on kerrottu olevan tyhmiä, työttömiä, juoppoja, naisten hakkaajia ja lahjattomia. Edelleen on väitetty perussuomalaisten olevan taloudellinen taakka yhteiskunnalle, kun he valituksillaan ja eriävillä mielipiteillään rasittavat päätöksentekokoneistoa kautta koko maan. Tämänsuuntaisesti väitti sosiaalisessa mediassa erään toisen puolueen kaupunginvaltuutettu — kaupungin, jonka talouden tämä toinen puolue on itse saattanut lähes konkurssin partaalle ja jonka samaan puolueeseen kuuluva kaupunginjohtaja on tällä hetkellä rikostutkinnassa matkusteltuaan kunnan varoilla pitkin maailmaa viininhuuruisilla reissuillaan.

Kaikkein vakavimpia kirjoituksia ovat olleet ne, joissa on haluttu nähtävän, kuinka persujen veri vuotaa. Perussuomalaiset on haluttu hakata ja ampua. Lievemmissä tapauksissa on esitetty maasta karkottamista tai vankilaan pistämistä. Myös on julkisesti esitetty, että perussuomalaisilta pitäisi kieltää osallistuminen vaaleihin.

Kaikissa näissä tapauksissa on mainittu tieto asetettu julkisesti nähtäville siten, kuten se tässä laissa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on määritelty. Esittäjinä ovat olleet ihan tavalliset suomalaiset ihmiset ja osin myös maahanmuuttajat. Kaikkein hurjinta on ollut huomata tämänkaltaista kirjoittelua muihin puolueisiin kuuluvien ihmisten foorumeissa ilman, että he ovat mitenkään julkisesti tuominneet tai irtisanoutuneet siitä. Tietääkseni ketään ei koskaan ole tuomittu kiihottamisesta perussuomalaisia vastaan, vaikka maailma on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka puheet poliittista vähemmistöä kohtaan ovat eskaloituneet veriteoiksi.

Arvoisa puheenjohtaja! Mitäs sitten, vaikka perussuomalaisista kerrotut väitteet olisivatkin totta? Näinhän ei toki tietenkään ole, vaan tyypillinen perussuomalaisten äänestäjä on 35—50-vuotias mies, joka saa keskimääräistä parempaa palkkaa perusduunarina tai yksityisyrittäjänä. Mutta entäpä jos tosiaan olisimmekin tyhmiä ja työttömiä yhteiskunnan elättejä, sellaisia, jotka loisisivat yhteiskunnan varoilla ja olisivat väkivaltaisia rikollisia? Saisiko sen ilmoittaa julkisesti panetellen? Nykyisen lain mukaan ei pitäisi saada, sillä tuomioita on annettu muihin yhteisöihin kuuluvien henkilöiden ihan vastaavien ominaisuuksien julki tuomisesta.

Arvoisa puhemies! Kannatan Jussi Halla-ahon perusteltua lakialoitetta.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Rikoslain 11 luku edustaa erittäin raskasta sarjaa. Otsikossa puhutaan sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ensimmäisinä tulevat mieleen Jugoslavian julmuudet ja raiskausleirit. Tulee mieleen antisemitismi ja avoimen vihan täyteinen yllyttäminen juutalaisia kohtaan. Luvun pykälillä onkin alun perin tarkoitettu jokseenkin järeitä kansankiihottamistoimia.

Nykymuodossaan lain teksti on kuitenkin niin epämääräinen, että se jättää tilaa mielivaltaisille tulkinnoille. Kyseinen kohta kuuluu näin: "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen ei lain otsikosta huolimatta nyky-Suomessa edellytä laisinkaan edes yllytysaspektia, vaan pelkkä mielipiteen esittäminen tai jopa tiedon välittäminen voi johtaa oikeustoimiin. Solvaamiseksi on näet tulkittu kelpaavan ihan minkä tahansa kritiikin, pelkkien tosiasioiden luettelemisen ja jopa huumorin. Liian ahtaat ja yleisen oikeustajun vastaiset tulkinnat ovat vääntäneet totuutta kieroon hyvin vakavalla tavalla. Vaikuttaa siltä, että pykälää on käytetty poliittisiin tarkoituksiin, sananvapautta vastaan ja erityisesti maahanmuuttokriittisten poliitikkojen suun tukkimiseen.

Mutta mitä sitten on solvaaminen? Onko siis mikä tahansa kritiikki solvaamista? Miksi pykälä on laadittu noin äärimmäisen epämääräisesti tulkittavaksi? Miksi kritiikki on kriminalisoitu? Eikö solvaaminen ole jonkinlaista haukkumista? Miksi mielipiteestä on tehty rikos? Eikö tässä ole kysymys vallan väärinkäytöstä ja oikeuslaitoksen käyttämisestä häpeällisellä tavalla poliittisiin tarkoituksiin?

Arvoisa puhemies! Oikeusjärjestelmässämme suurta arvovaltaa nauttiva Valtakunnansyyttäjänvirasto on mielestäni liian kireillä tulkinnoillaan heikentänyt kansalaisten luottamusta oikeuslaitokseen. (Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!) Tuomitessaan mielipiteensä ilmaisseita kansalaisia rikoksista ihmisyyttä vastaan oikeuslaitos on mielivaltaisilla ja tarkoitushakuisilla tulkinnoillaan tehnyt itse vakavia hyökkäyksiä sananvapautta vastaan.

Arvoisa puhemies! Kokoomusnuoret ehdottavat pykälän poistamista rikoslaista, vaikkakin arvelen kyseisen kannanoton olevan vain viekas julkisuustemppu, jolla pyritään viemään kilpailijoilta kannatusta. Arvostan heidän rohkeuttaan esittää asiat suoraan. Tosin kokoomus puolueena ei nuorten ohjelmaa tule koskaan hyväksymään.

Kiihottamista kansanryhmää vastaan en voi hyväksyä. En hyväksy myöskään rasismia, viharikoksia enkä väkivaltaa. Pykälää ei siis mielestäni ole syytä kokonaan poistaa, mutta sitä olisi välttämättä muokattava selkeämmäksi ja tarkkarajaisemmaksi. Niinpä esimerkiksi islamilaisen maailman ääri-ilmiöitä tai Lähi-idän ja Afrikan kulttuurien joitakin äärimmäisen karmeita yleisten ihmisoikeuksien vastaisia ominaispiirteitä täytyy saada Suomessa raskaastikin moittia ilman rangaistuksen pelkoa. Olisi pikemminkin rikollista niistä vaieta, ja niiden leviäminen länsimaihin on torjuttava.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin tähän edustaja Halla-ahon lausumaan: "Minä, sen enempää kuin todennäköisesti kokoomusnuoretkaan, en ole sitä mieltä, että ryhmiä vastaan kiihottaminen olisi hyvä ja kannatettava asia. Sen sijaan olen sitä mieltä, että laki, jolla voidaan haluttaessa tehdä melkein mistä hyvänsä rikollista, on huono ja sitä tulee muuttaa."

Arvoisa puhemies! Nykyinen kansankiihotuspykälä on epäonnistunut. On sietämätön tilanne, että ihminen tekoon ryhtyessään ei voi etukäteen tietää, onko teko rikollinen vai ei. Laillisuuden raja ei voi eikä saa olla riippuvainen epämääräisestä tulkinnasta. Perustuslain laillisuusperiaate on tässä todella kovilla. Sananvapauden tukahduttaminen ja erityisesti poliitikkojen suun tukkiminen on äärimmäisen häpeällistä toimintaa. On täysin selvää, että lakeja ja myös oikeusjärjestelmäämme on tarvittaessa kritisoitava, ja nyt siihen on aihetta. Tavallinen kansalainen siihen ei uskalla ryhtyä, ja syyttäjälaitos on tehnyt parhaansa, etteivät poliitikotkaan uskaltaisi.

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä olevan perusteella annan vahvan kannatukseni edustaja Halla-ahon erinomaisen hyvin perustellulle lakialoitteelle.