Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! "Ihmiskaupan vastaisen toiminnan tehostamiseksi ja uhrien aseman ja oikeuksien edistämiseksi kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee, että valtioneuvosto ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden aseman parantamiseksi niin, että marjanpoiminta tehtäisiin pääsääntöisesti työsuhteessa."

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä hieman hämmästellä sitä, että nimenomaan ihmiskaupparaportoija ottaa esille tämän luonnonmarjanpoimijoiden aseman. Ymmärrän, totta kai, että luonnonmarjanpoimijoiden toimintaan liittyy taloudellista epävarmuutta, marjasato vaihtelee vuosittain, mutta se, että tämä toiminta rinnastetaan ihmiskauppaan, on mielestäni kyllä karkeaa ilmaisua asian suhteen. Kun nyt todella käydään keskustelua tästä kansallisen ihmiskaupparaportoijan esityksestä, haluan kyllä tuoda esille myös niitä näkökulmia tähän marjanpoimintaan liittyen, jotka on niin Pohjois- kuin Itä-Suomessa pääsääntöisesti koettu positiivisiksi.

Ensinnäkin marjanpoimijat tulevat Suomeen vuodesta toiseen, joten olisi hankala nähdä, että he kokisivat tulleensa tänne ihmiskaupan uhreina tai tulleensa jollain tavalla riistetyiksi, jos he vuodesta toiseen haluavat tulla, vaan päinvastoin on aivan ilmeistä, että niillä ansioilla, jotka he Suomessa kesän aikana tekemällään työllä saavuttavat — kovalla työllä, ei sitä voi kiistää, he ovat varmasti ahkerimpia ihmisiä, joita olen koskaan nähnyt — täytyy olla huomattava taloudellinen hyöty heille itselleen tai heidän perheilleen lähtömaassaan. Ymmärtääkseni 75 prosenttia näistä Suomeen tulevista luonnonmarjanpoimijoista tulee nimenomaan Thaimaasta.

Arvoisa puhemies! On selvää, että tällaisen toiminnan, jossa Suomeen tulee paljon ulkomaalaisia, jotka sitten omalla työllään edistävät suomalaista ja paikallista elinkeinotoimintaa, tässä tapauksessa marjanjalostusta ensisijaisesti mutta toki välillisesti muitakin elinkeinoja, täytyy tapahtua kaikin tavoin vastuullisesti.

Viime vuosina marjayritykset ja muut paikalliset yhteisöt ovat kehittäneet toimintaa marjanpoimintaan liittyen niin, että ensinnäkin yhteentörmäyksiä paikallisen väestön ja kauempaa tulevien marjanpoimijoiden välillä voidaan välttää. Tämä on ollut aivan välttämätöntä, jotta siellä paikallisessa yhteisössä on koettu, että kauempaa tulevat ovat tervetulleita hyödyntämään luonnonvarojamme ja omalla panoksellaan sitten edistämään Suomen talouden kehitystä.

Toisekseen on erittäin tärkeää, että ala itse pitää huolen siitä, että poimijoita, joita Suomeen kutsutaan, kutsutaan vain sen verran, että heille todella riittää toimeentuloa. On aivan selvää, että kun marjasato vaihtelee vuosittain, niin täytyy käyttää tällaista varovaisuusperiaatetta siinä, ettemme voi luvata kaikille maailman ihmisille, marjanpoiminnasta ja sitä kautta lisäansioitten hankkimisesta kiinnostuneille, että he voivat tulla Suomeen ja saavuttaa useiden kuukausien, jopa useiden vuosien palkan sillä kesän marjanpoiminnalla, vaan täytyy antaa realistiset lupaukset ja sitten järjestää myös ne poimintaolosuhteet niin, että vaikka sato olisi huono, niin siitä joka tapauksessa kohtuullinen ansio jokaiselle jää eikä kenenkään toiminta Suomessa jäisi tappiolliseksi.

Mutta kun tässä raportissa esitetään, että tästä tulisi työsuhteista toimintaa, niin se todennäköisesti johtaisi siihen, että marjanjalostus Suomessa loppuisi käytännössä lähes kokonaan. Tämä johtuu siitä, että suomalaisia kotitalouksia ei marjanpoiminta sivuansiona enää siinä määrin saa liikkeelle tuonne marjametsään, että se kotimaisen marjanjalostusteollisuuden tarpeita tyydyttäisi, ja silloin kävisi niin, että yhä enenevässä määrin suomalaisiinkin jugurttipurkkeihin marjat tulisivat esimerkiksi Ukrainasta. En sano tätä siksi, etteikö ukrainalainen marja varmasti ole marja siinä missä muukin, mutta uskon, että suomalainen kuluttaja haluaa suomalaista mustikkaa, ei sitä Itä-Euroopassa poimittua.

Arvoisa puhemies! Tuon tähän vielä sellaisen näkökulman, että pienillä paikkakunnilla marjanjalostus tukee myös poroelinkeinoa sillä tavoin, että kun niitä samoja elintarvikkeitten jalostamiseen rakennettuja tiloja, sitä infrastruktuuria, voidaan hyödyntää näitten molempien säilömisessä ja edelleen markkinoille toimittamisessa, niin investointien kannattavuuden kannalta on erittäin tärkeää, että sesonkia saadaan pidennettyä, koska poronlihan ja marjan sesongit ovat hyvin eritahtiset, ja näin ollen siis tästä marjanpoiminnasta on ilman muuta hyötyä elinkeinojen näkökulmasta myös laajemmin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, että tutkijoiden mukaan Suomen luonnonmarjojen tuotanto, metsiemme tuotto, on tässä mielessä 0,5 miljardia kiloa, ja uskon, että sekin on varovainen arvio. Toisaalta sitten tilastojen mukaan marjoja poimitaan talteen noin 45 miljoonaa kiloa, eli 90 prosenttia marjoista jää joka tapauksessa tuonne maastoon. Kyllä siitä riittää meille suomalaisille, ja siitä riittää jokaiselle, joka haluaa tulla kestävällä tavalla luonnonvarojamme näin hyödyntämään. Siksi tosiaan haluaisin sellaista huomattavaa varovaisuutta näin vahvoihin ilmaisuihin. Tässä toiminnassa pyritään vastuullisuuteen. Ala on kehittynyt positiiviseen suuntaan viime vuosina. Olen sitä mieltä, että ilman muuta tulee hakea ratkaisuja siihen, miten voidaan myös huonona vuonna turvata kaikkien poimijoiden minimitoimeentulo niin, ettei kenellekään tule kohtuuttomia taloudellisia tappioita. Mutta tähän voidaan keksiä aivan muita ratkaisuja kuin tämä työsuhteeseen siirtyminen, koska työsuhteeseen siirtyminen todennäköisesti vain lopettaisi koko alan, ja silloin kaikki häviäisivät.