1) Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Pidän puheeni täältä paikalta.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Odotellaan ihan hetki. Edustajat istuutuvat paikoilleen.
Arvoisa puhemies! Lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen
esitykselle n:o 54/2002.
Media saa monen ihmisen ajankäytössä yhä suuremman
roolin, ja sillä on yhteiskunnassamme mielestäni
tärkeä tehtävä. Keskustelu median,
sekä perinteisen että uusmedian, haitallisista vaikutuksista
lapsiin ja nuoriin on käynnistynyt yhteiskunnassamme monella
eri taholla. Kansalaispalaute, jota myös me kansanedustajat
saamme, kertoo, että vanhemmat ovat aidosti huolissaan
väkivaltaviihteen ja muun epäeettisen ohjelmatarjonnan
ym. viestinnän vaikutuksista (Hälinää — Puhemies
koputtaa) nuorten ja lasten maailmankuvan ja elämänmallien
kehittymiseen. Mielestäni median tehtävä on
tukea lasten ja nuorten kasvua myös eettiseen vastuullisuuteen
ja valintojen tekoon eikä markkinaperiaate saa olla ainoa
tuotantoa ohjaava tekijä. Siksi ohjelmatuottajien vastuuta
ohjelmatarjonnan sisällöstä tulee mielestäni
vahvistaa ja lisätä.
Yhteiskunnassamme koko kulttuurilla ja viihdeteollisuudella
vaikutetaan lasten ja nuorten maailmaan. Aikuisten puuttumisesta,
vanhempien ajanpuutteen takia, kun aikuisia ei nähdä riittävästi
lasten ja nuorten rinnalla, aiheutuu ehkä se, että lapset
ja nuoret vetäytyvät joko yksin tai yhdessä kavereiden
kanssa viihteen ja median tuottaman tarjonnan pariin. Tällöin
on mielestäni erittäin merkittävää tietää ja
arvioida ja tuntea tarjonnan sisältö, mitä yhteiskunnassamme
on liikkeellä.
Väkivaltaviihde lisää jo ihan tutkimustulostenkin
perusteella väkivaltaista käyttäytymistä. Viihde
totuttaa lapset ja nuoret väkivaltaan ja saattaa opettaa
heitä pitämään toisen vahingoittamista
jopa yhtenä ongelmien ratkaisukeinona, kylläkin ääritilanteissa.
Joukkoviestinnästä, mediasta, on tullut yksi merkittävistä oheiskasvattajista.
Joukkoviestinnän tarjonnan kriittinen tarkastelu on näin
ollen mielestäni yhteiskunnassamme tärkeää ja
arvioni mukaan riittämätöntä.
Sananvapauden käyttämiseen joukkoviestinnässä liittyy
olennaisesti eettinen puoli. Tätä ei ole lainsäädännössä kylliksi
otettu huomioon.
Tässä lakialoitteessa esitetään,
että perustettaisiin valtakunnallinen joukkoviestinnän
neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi
käsitellä periaatteelliselta kannalta mediaan
liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se voisi
myös tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja
ja suosituksia joukkoviestintään liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja
herättää niitä koskevaa
keskustelua yhteiskunnassamme. Neuvottelukunta toimisi asiantuntija-apuna
joukkoviestintää koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä, keräisi
ja välittäisi tietoa.
Hallitus on siis antanut eduskunnalle esityksen laiksi sananvapauden
käyttämisestä joukkoviestinnässä ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sananvapaus antaa oikeuden
ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja
muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sananvapaus kattaa kaikenlaiset
tiedot, mielipiteet ja muut viestit niiden sisällöstä riippumatta.
Sananvapauden käyttöä valvotaan jälkikäteen
rikos- ja vahingonkorvauslainsäädännön
keinoin, mutta etukäteisvalvonta on mahdollista vain lasten
suojelemiseksi ja vain kuvaohjelmien osalta.
Joukkoviestimien, median, kautta on saatavilla valtaisi määrä erilaista
tietoa ja ajanvietettä, ja uuden teknologian mukanaan tuoma
tiedon ja viihteen laaja ja tehokas saatavuus on varmasti myönteinen
asia. Mutta, arvoisa puhemies, näen, että koko
joukkoviestintään liittyy kysymyksiä, joita
tulee tarkastella kriittisesti.
Jo Euroopan unionin tasolla mediaan liittyvät ongelmat
on tiedostettu ja alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevien
perusperiaatteiden kunnioittamista pidetään välttämättömänä edellytyksenä esimerkiksi
radio- ja televisiolähetystoiminnan ja erilaisten tietopalvelujen
kehittymiselle. Euroopan unionin taholta on kiinnitetty huomiota
muun muassa siihen, että media saattaa lisätä naisiin
kohdistuvaa väkivaltaa luomillaan mielikuvilla.
Vielä haluan tuoda esille, että liikenne-
ja viestintäministeriön teettämässä selvityksessä n:o
1/2002 "Itsesääntely — haitalliset
verkkosisällöt" ehdotetaan haitallisten ja vahingollisten verkkosisältöjen
torjumiseksi avoimen keskustelufoorumin perustamista. Selvityksessä todetaan,
että itsesääntely voi osoittautua kirjavaksi ja
kansalaisten etujen vastaiseksi sekä perusoikeuksien kannalta
ongelmalliseksi.
Näen, että jonkinlaista ratkaisua tai toimenpidettä tarvitaan
selvittämään, mitä kaiken kaikkiaan
meidän mediamme eri viestintämuodoissa tuotetaan.
Tässä lakialoitteessa esitämme joukkoviestinnän
eettisen neuvottelukunnan perustamista, jolla ei sinänsä rajoitettaisi
sananvapautta vaan tuettaisiin sen vastuullista toteuttamista. Neuvottelukunta
olisi tukemassa itsesääntelyn toimivuutta joukkoviestimistä riippumattomana asiantuntijaelimenä.
Kysymyksessä olisi eräänlainen yhteissääntely.
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että lakialoite, jonka
muun muassa koko ryhmämme on allekirjoittanut, etenisi
käsittelyyn ja tuottaisi vahvaa eettistä näkökulmaa
kaikesta siitä, mitä joukkoviestintä ja
sen kehittyminen on, ja näin tämä valtakunnallinen
joukkoviestinnän eettinen neuvottelukunta voitaisiin perustaa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen on kirjoittanut
alle koko kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä. Kun
varmasti kaikki olemme huolestuneita muun muassa nuorten lisääntyvästä ja
lisääntyneestä väkivaltaisesta
käyttäytymisestä ja tiedämme
sen, että väkivaltaviihteellä on kiistaton
yhteys, tutkimusten mukaan, sekä asenteiden että käyttäytymisen muuttumiseen
väkivaltaiseen suuntaan, niin toivon, että muutkin
puolueet ottaisivat viimeistään omissa vaaliohjelmissaan
esiin tämän lakialoitteen sisältämän
ajatuksen ja ehdotuksen.
Tällä vaalikaudellahan eduskunta hyväksyi uuden
kuvaohjelmalain, jossa luovuttiin aikuisviihteen ennakkotarkastuksesta,
ja käytännössä laki poisti väkivaltaisten
ja pornografisten videoiden ja elokuvien ennakkotarkastuksen. Lainmuutosta
perusteltiin nimenomaan perustuslain sananvapaussäännöksillä,
ja merkillisesti mielestäni kävi, että sananvapauden
jalo periaate kääntyi pikemminkin väkivalta-
ja pornobisneksen turvaajaksi. Perustuslaissa kyllä puhutaan
lasten ja nuorten suojelemisesta, mutta tässä yhteydessä ilmaisuvapaus
katsottiin tärkeämmäksi perusoikeudeksi.
Kun elämme nyt tällaisessa tilanteessa, että meiltä sekä puuttuu
ennakkotarkastusmahdollisuus että myös jälkivalvonta
on kehittymätöntä, mielestäni
tämä ed. Rauhalan esittämä neuvottelukunta
olisi sopiva tapa yrittää hallita tätä ongelmaa.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä hetki sitten
kuulimme samassa lauseessa sanat "ennakkotarkastus" ja "jälkivalvonta",
niin ei varmaan tarvitse olla kohtuuttoman isolla mielikuvituksella
varustettu, kun mieleen tulee sana "sensuuri". Mutta en nyt sensuurimielessä tästä
asiasta
haluaisi puhua, koska tämä sisältö on
ihan tärkeätä: väkivalta, naisiin suhtautuminen
jne.
Mutta tässä on ajatus siitä, niin
kuin esityksen perusteluissa sanotaan, että kysymyksessä olisi eräänlainen
yhteissääntely. Minun on kovin vaikea tietää,
mitä tarkoittaa yhteissääntely vallankin
sellaisessa tilanteessa, jos tiedonvälitys tulkitaan myös
enemmäksi kuin vain mekaaniseksi tiedonvälitykseksi,
siis siinä on luova elementti, siinä on mahdollisesti
jopa taiteen elementti. Mitä on sellainen yhteissääntely?
En todellakaan saata sitä ymmärtää.
Lopullisesti menen ymmälleni, kun luen täältä seuraavaa:
"Mallina voitaisiin käyttää terveydenhuollon
eettistä neuvottelukuntaa." Kyllä tässä nyt
käsitteistö on aivan sikin sokin. Mutta jos tämä viittaisi
siihen, että terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta
edustaisi ajatuksiltaan tai käytännöiltään
jotain ikään kuin moraalisesti korkeampaa, niin
kyllä kaikki se, mitä me olemme viime aikoina
esimerkiksi lääketieteen piiristä, sen
edustajien toimesta, lukeneet, ei tue kyllä tällaista
ajattelua laisinkaan.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! Itse asiassa ed. Rauhala kiinnittää aloitteessaan
huomiota useisiin tärkeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin,
muun muassa väkivaltaviihteen lisääntymiseen
ja myöskin siihen, että tietenkin suomalaisten
mediataitoja pitäisi kehittää aktiiviseen
ja kriittiseen suhtautumiseen.
Mutta en ole aivan varma siitä, ed. Rauhala, onko tämä teidän
ehdotuksenne neuvottelukunnan perustamisesta oikea ratkaisu. Te
varmasti muistatte, että presidentti Ahtisaari esitti suurin piirtein
saman kaltaisen ajatuksen. Se ei ottanut tulta ennen kaikkea siellä,
missä sen olisi pitänyt sytyttää,
eli tiedotusvälineiden keskuudessa. Kaiken kaikkiaan tämän
kaltaiset ehdotukset eivät voi elää,
elleivät ne kiinteästi ole sidoksissa nykyisten
keskeisten joukkoviestinten käytännön
toimintaan.
Itse asiassa meillä on Julkisen sanan neuvosto, ja
Julkisen sanan neuvosto on yhteisesti hyväksytty foorumi,
jonka päätöksiä myös
valtaosa suomalaisista tiedotusvälineistä on sitoutunut noudattamaan.
Mielestäni Julkisen sanan neuvostoa voitaisiin kehittää siihen
suuntaan, jota te, ed. Rauhala, esitätte. Mutta pidän
kyllä kuolleena syntyneenä ajatuksena sitä,
että ryhdyttäisiin perustamaan jotakin uutta.
Siitä syntyisi sisäänpäin kääntynyt
keskustelufoorumi, jonka ajatukset eivät varmasti kuitenkaan
heijastuisi laajemmalle. Sitä vastoin Julkisen sanan neuvostolla
on jo merkittävä asema. Sitä voitaisiin
kehittää. Ehkä me voisimme pohtia sitä,
millä tavalla, mitkä olisivat ne keinot.
Jos, rouva puhemies, vielä saan sanoa, niin tämä kriittinen
suhtautumistapa joukkotiedotusvälineisiin ja niiden uutisointiin
on erityisen tärkeä näiden päivien
aikana. Oli huvittavaa lukea esimerkiksi Ilta-Sanomista pieni uutinen,
jossa arvosteltiin Saddam Husseinia siitä, että hän
oli tavannut Osama bin Ladenia ja rahoittanut tämän
toimintaa 80-luvulla. Myös Yhdysvallat rahoitti Osama bin
Ladenin toimintaa 80-luvulla. Sitä ei tässä Ilta-Sanomien
artikkelissa mainita.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Meillähän on perustuslakivaliokunnassa
parhaillaan lausunnolla tätä alaa koskeva lainsäädäntö,
ja tämä toivottavasti menee tuon hallituksen esityksen
rinnalle tutkisteltavaksi. Siinäkin keskustelussa on tullut
ilmi asia, jonka me kaikki tiedämme, että nimenomaan
tiedonvälityksen puolella kysymystä alan tarkkailusta
on haluttu varsin vahvasti pitää alan sisällä.
Tässä suhteessa tiedonvälitys on aika
poikkeava ala. Lääketieteessä ja monella
muulla alalla ikään kuin tämä eettinen
neuvottelukunta on todellakin alan ulkopuolella, vaikka varmaan
ihan hyvässä yhteistoiminnassa.
Ed. Kekkoselle toteaisin, että ehkä se lääketieteessä johtuu
enemmän meistä poliittisista päättäjistä,
että rahaa ei ole tarpeeksi. (Ed. Kekkonen: Me puhumme
eri asioista, ed. Jääskeläinen!) Etiikka
sitten huonosti seuraa perässä, jos ei ole riittävästi
rahaa. Tässä asiassa meidänkin pitää vähän
katsoa itseämme ja itse kunkin päätöksentekijän.
Minusta eettinen arviointi aika hyvin sopisi alan ulkopuoliselle
elimelle, vaikka hyvässä yhteistyössäkin.
Yhdyn ed. Laakson ajatukseen Julkisen sanan neuvoston hyvästä merkityksestä.
Se vaan on tällä hetkellä kovin hidas
järjestelmä. Ajattelen, että jos joku
valittaisi Julkisen sanan neuvostoon, että siellä on
tullut minun mielestäni tai meidän mielestämme
meidän lapsillemme sopimatonta ohjelmaa, mahtaisiko Julkisen
sanan neuvosto sitä ottaa käsiteltäväkseen.
Ilmeisesti se ei olisi asianomistaja-asia ollenkaan. Tässä etsittäisiin
vähän yleisempää eettistä kehikkoa
ja rajoja viestinnän sinänsä vaikealle
kentälle, jossa sana sensuuri, sen myönnän,
on vakava ja vaarallinen asia, mutta löydettäisiin
tuo yhteinen kehikko ja vähän näin alan
ulkopuolelle rohkeasti mennen.
Hannu Takkula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla ed. Rauhalan lakiesitystä.
Minun mielestäni lähtökohtaisesti tämä ajattelutapa on
oikea. Sananvapauden tulee myöskin sisältää vastuu.
On totta, että Julkisen sanan neuvosto omalta osaltaan
pyrkii kyllä valvomaan, mutta melko lailla jälkikädessä ja
melko lailla myöskin valikoidusti, millä tavalla
sananvapautta käytetään. (Ed. Laakso:
Pitäisikö sen olla etukäteisvalvontaa?)
Omalta osaltani katson näin, että kun esimerkiksi
Yleisradio on julkisen palvelun laitos, olisi varmasti paikallaan,
että me kävisimme sitä keskustelua, minkälaisia
lasten ja nuorten ohjelmat ovat, arvioisimme niitä eettisesti,
niitten ihanteita ja sitä arvopohjaa. Näen, että varmasti
sillä olisi hyvä vaikutus, ja toisaalta nyt viimeaikaiset esimerkit
esimerkiksi väkivaltaviihteen kohdalta kertovat siitä,
että kyllä meidän jollakin tavalla pitäisi
pysähtyä nyt myöskin miettimään
sitä, minkälaista ohjelmatarjontaa me haluamme
julkisen palvelun laitoksien kautta tarjota.
Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että aina,
kun puhutaan valvonnasta, sana sensuuri siihen voidaan liittää.
Mutta näen näin, että tällä hetkellä järjestelmä ei
kaikilta osin toimi. Esimerkiksi Yleisradion ohjelmapäivystyksestä,
jos soitat sinne jostakin ohjelmasta ja sen ehkäpä eettisesti
arveluttavasta aineksesta, ei tule minkäänlaista
palautetta ja muutenkin sitä kautta lähestyminen
on melko vaikeata, joten näen, että tämmöinen
eettinen neuvottelukunta voisi omalla tavallaan jo sillä,
että se perustettaisiin, vähän ryhdistää ja
rohkaista erityisesti lasten- ja nuortenohjelmien tekijöitä sillä tavalla,
että he muistaisivat myöskin tässä kokonaisvaltaisen
kasvatuksellisen vastuun.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Ehdotus joukkoviestinnän eettisen
neuvottelukunnan perustamisesta on nähdäkseni
ihan kannatettava sen takia, että olisi tällainen
myönteisessä hengessä oleva suodatin,
joka valvoisi sitä, että lapset ja nuoret eivät
saa sellaista aineistoa katsottavakseen, mikä koituu haitalliseksi
normaalin elämän kehityksen kannalta. En missään
tapauksessa, niin kuin ed. Kekkonen viittasi, halua minkäänlaiseen
sensuuriin lähteä, jossa poliittiset mielipiteet
katsottaisiin tietynlaiseksi asiaksi, jota ei saisi tuoda esille,
tai tietynlaiset kristilliset ja uskonnolliset käsitykset
suodatettaisiin pois, vaan lopetettaisiin nimenomaan sellainen ohjelmatarjonta,
joka sisältää räikeää ja
raakaa väkivaltaa, naisen alistamista ja vastaavaa. En missään
tapauksessa katso, että kukaan ihminen tarvitsee sellaista
normaaliin kehittymiseen, eikä myöskään
vapaa markkinatalous voi pitää sisällään
sellaista periaatetta, että ihan mitä tahansa voidaan
tehdä rahan saamiseksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalan aloitteessahan, kun lukee
tätä, on selkeästi hätä siitä,
mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Me voimme nähdä sen
muuttumisen joka päivä lehtiä lukemalla,
ja on nähty yhä ihmeellisempiä tekoja,
jotka on todennäköisesti poimittu tiedonvälityksestä esimerkkejä ottamalla.
Siinä uhrina tietysti ovat lapset ja nuoret ja lapsenmieliset,
jotka imevät malleja näistä. Se muovaa
heidän käsityskantojaan ja mallejaan siitä,
miten voi menetellä, mikä on sallittua. Sen takia
minä näen, jotta me olemme menneet sillä tavalla
liian pitkälle näissä asioissa.
Sitä en tiedä, onko tämä ed.
Rauhalan esittämä malli tässä hyvä,
jotta tämmöinen neuvosto pitäisi perustaa,
mutta voi kysyä niinkinpäin tätä asiaa,
miksi Julkisen sanan neuvosto ei toimi sillä tavalla ja
minkälaisia henkilöitä sinne on valittu,
koska myös sillä on oma merkityksensä,
millaiset moraalikäsitykset näillä ihmisillä on
ja miten sinne valitaan ne henkilöt ja mikä arvomaailma
näillä henkilöillä on. Jotain
tämän tyyppistä rakennemallia minä kyllä odotan,
että meillä olisi varaa reivata tätä,
ottaa muutama askel takaisinpäin tässä vapaudessa.
Joku puhui täällä, että vapaus
tuo vastuun, mutta sitä vastuuta ilmeisesti me emme ole
pystyneet kantamaan. Se näkyy tällä hetkellä yhteiskunnassa.
Vaikka sensuuri on paha sana, minä kyllä käyttäisin
sensuuria. Tässä sensuroidaan pois ne huonot mallit,
pahat mallit. Ei se ole häpeällinen juttu. Ne,
jotka antavat huonoja vaikutteita, pitää sensuroidakin
pois kaikessa ohjelmatarjonnassa.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Leena Rauhalan aloite koskien valtakunnallisen joukkoviestinnän
eettisen neuvottelukunnan perustamista on minun mielestäni
aivan oikean suuntainen. Perusteluissa esille nostetut asiat nimenomaan
siitä, että lasten väkivaltakäyttäytyminen
ja lisääntynyt väkivaltaviihde kulkevat tietyllä tavalla
käsi kädessä, pitävät
varmasti paikkaansa, ja uskon, että siitä kaikki
täällä salissa tänään
ovat yhtä mieltä. Mutta millä tavalla me
pystymme vaikuttamaan siihen, minkälaisia vaikutteita meidän
lapsemme saavat ympäriltä, muun muassa television
kautta sitä katsoessaan? Minä en usko siihen,
että pelkästään perustamalla
tämmöisiä erilaisia neuvottelukuntia,
ja säätämällä erilaista
lainsäädäntöä me pystymme
karsimaan yhteiskunnasta tämän ongelman pois,
vaan kyllä tässä pitää herättää keskustelua
myöskin siitä, kenen on vastuu viime kädessä esimerkiksi kodeissa,
mitä lapset tekevät, kuinka paljon lapset katselevat
televisiota, kuinka paljon heidän annetaan seurata väkivaltaviihdettä.
Kyllä vanhempien vastuu ja nämä vastuukysymykset
hyvin keskeisesti nousevat näissä keskusteluissa aina
esille. Tosin en väitä sitä, ettei lainsäädännöllisesti
olisi myöskin tietyllä tavalla kiristämisen
varaa.
Yksi ongelma, mikä myöskin videosensuurilainsäädäntöä käsiteltäessä aikoinaan
nousi esille, on se, että meillä jatkuvasti Internetin
kautta lisääntyy tarjonta. Se, millä tavalla
me pystymme Internetin kautta välittyviin sekä elokuviin että myöskin
peleihin vaikuttamaan, on ongelmakenttä sinänsä.
Siihen puuttuminen on äärimmäisen vaikeaa.
Mutta olen myöskin sitä mieltä, että Julkisen
sanan neuvosto ja sen toiminnan tehostaminen on yksi asia, josta
on ihan hyvä herättää tässä yhteydessä keskustelua.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laakso puhui Julkisen sanan neuvostosta.
Ajattelen suurin piirtein samalla tavoin kuin hänkin. Se
nyt on kuitenkin se instituutio, joka on olemassa ja joka toimii
jotenkin, hyvin tai huonosti, mutta parhaimmillaan siellä on
ihan fiksuja ihmisiä.
Tarkoitukseni oli ihan muusta puhua siihen saakka, kun ed. Takkula
alkoi puhua julkisen palvelun laitoksista ja mahdollisesta valvonnasta siellä.
Minulla on ollut tilaisuus vuosia sitten istua Radio- ja televisiotoimittajien
liiton edustajana instituutiossa nimeltä television ohjelmaneuvosto,
ja kokemukset sieltä eivät olleet rohkaisevia
ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. Sinne valittiin ihmiset
yhteiskunnallisin perustein. Keskustelut saattoivat juuttua inttämiseksi
siitä, mikä on hyvää ja mikä on
huonoa. Sitten kun keskustelut tällaisista tyypillisistä arvoasioista, osin
eettisistä asioista, moraalissävyisistä asioista,
eivät johtaneet tulokseen, äänestettiin,
mikä on hyvää ja mikä on huonoa.
Kävipä erään kerran niin, että kyseisen
virastorakennuksen hissi oli mennyt rikki, ja näin asia,
jonka piti olla hyvää äänin
7—6, olikin äänin 6—5 huonoa.
Koko tämän problematiikan käsittely ajautui
täysin tiensä päähän.
En pidä kansallisena onnettomuutena sitä, että kyseinen
instituutio, ohjelmaneuvosto, lakkautettiin mahdottomana instituutiona hoitamaan
sitä tehtävää, minkä sen
kuviteltiin voivan tehdä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Sananvapaus on perusoikeuksista hankala
siinä mielessä juuri, että sen reunamilla
liikutaan aroissa ja vaikeissa asioissa siinä, saako sananvapautta
käyttää jopa uhkaavalla ja vaarallisella
tavalla, aivan niin kuin ed. Rauhala oikein on kiinnittänyt
huomiota. Mutta toisaalta sananvapaus on kyllä demokraattisen
yhteiskunnan aivan keskeisimpiä elementtejä ja
vapaa lehdistö on keskeinen osa sitä. Jos silloin
ajateltaisiin, että olisi vielä jopa, niin kuin
tässä esitetään, valtion taholta
nimitetty joku elin, joka arvioisi sananvapauden perimmäistä rajaa
ja oikeutusta, niin se vain ei käy, niin hyvin kuin ymmärränkin,
mitä peräänkuulutetaan. Lehdistöllä on
oma itsesäätelylaitos, Julkisen sanan neuvosto,
ja parhaillaan hallituksen esitystä sananvapauden käyttämisestä pohditaan
perustuslakivaliokunnassa ja siinä yhteydessä mietitään
sitten, että jos menee överiksi, niin pitäisikö olla
nykyistä tiukemmat säännökset
vahingonkorvauksesta ja muusta, mutta sekään ei
silloin osu tähän moraaliseen keskusteluun.
Esittäisinkin ed. Rauhalalle ja muille mietittäväksi,
olisiko sittenkin järkevämpää liikkua
siihen suuntaan, että valppaat kansalaiset aktiivisemmin
kävisivät keskustelua siitä, mikä on
oikein, mikä on moraalisesti, eettisesti, hyvää journalismia.
On meidän jokaisen valppaan kansalaisen oikeus ja mielestäni
myös vanhempina vastuu nykyistä enemmän
julkisesti ruotia sitä, onko tämän kaltaisessa
julkisuudessa, kuin tänään muun muassa
lapsiemme silmiin esittäytyy, mitään
järkeä. Mutta demokratiassa en usko, että joku
valtion nimittämä elin pystyy
sitä käymään — tullaan
juuri niihin ongelmiin, mistä ed. Kekkonen puhui.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ihan realistinen siinä mielessä olen
ollut ja olemme olleet tätä valmistellessa, että yhtä ratkaisua
ei varmasti löydy väkivallan ja kaiken sen hävittämiseksi,
mikä mahdollisesti vahingoittaa meitä, niin aikuisia
kuin lapsia, ennen kaikkea tietysti lapsia, ja tietysti tässä itselläni
on ollut tämä naiskysymys myös. Ratkaisu
ei ole helppo, mutta ilolla olen kuunnellut ajatuksia, että voitaisiin lähteä etsimään
kuitenkin jotakin, joka olisi lähellä sellaista,
joka tuottaa jotakin. Niistä yhteydenotoista, joissa ihmiset
ovat sanoneet, että he ovat soittaneet jonnekin ja antaneet
palautetta, olen ymmärtänyt, että heille
on sanottu, että heidän kätensä on
sidottu tai he eivät voi tehdä mitään,
ja jopa sellaista vastausta on jossain tullut, että kun
kansa kuitenkin vaatii väkivaltaa, näille asioille
ei voida mitään.
Kuitenkin sitten se kysymys on noussut, miten yhteiskunnan päättäjät
korkeammalla tasolla tämän näkevät
ja miten reagoivat. Siinä mielessä se, että kuitenkin
jollakin tavalla otetaan kantaa, tietenkin on tärkeä,
mutta kyllä oma näkökulmani on, että jotakin
konkreettisempaa tarvitsisi tehdä. Niin kuin ed. Kekkonen
hyvin toi esille, käsitteistö saattaa olla huono,
itsesääntelystä yhteissääntelyyn
jne., mutta kuitenkin haluan sanoa, että yhteissääntelyn
käsitteen takana oli, niin kuin lakialoitteessa sanotaan,
että keskustelufoorumi, joka neuvottelukuntaan kuuluu,
sisältäisi paitsi ammattilaisia, lehdistön
ym., myös ulkopuolisia. Silloin se ei olisi joku itse itseänsä säätelevä ja
ei ulkopuolelta tietoja vastaanottava.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Esikuvat muuttavat ihmisten käyttäytymistä.
Se on havaittavissa erityisesti nuorten kohdalla, koska tämä meidän
maailmamme on kaiken aikaa raaistumassa.
Kun aikanaan tässä talossa käytiin
keskustelua elokuvien ennakkotarkastuksen poistamisesta, niin täällä oli
myös epäileviä tuomaita siltä osin,
onko se viisasta opetusministeriön perustein, elikkä kun
Elokuvatarkastamolla oli hyvin vähän työntekijöitä,
niin kesti kauan ennen kuin filmit saatiin tarkastettua, ja sen
vuoksi päädyttiin siihen, että vapautetaan
markkinat ja markkinoille saa tulla se mitä tulee. On siinä tietynlaista ohjeistusta
ja tietynlaista jälkisensuuria; tosin aika huonosti se
jälkisensuuri on toiminut. Meillä on erittäin
paha vaihe menossa tässä yhteiskunnassa, ja mielestäni
nyt esillä oleva asia on sillä tavalla varsin
akuutti ja siitä on syytä käydä syvällistä keskustelua.
Meillä ei ole mahdollisuutta palata, eikä tarvettakaan
palata, mihinkään holhousyhteiskuntaan, mutta
tietyllä tavalla kuitenkin pitää ohjeistaa
toimijoita. Kun täällä on peräänkuulutettu
keskustelua siitä, mitä me haluamme ja mikä on
sopivaa, niin sitä keskustelua on syytä nyt lähteä käymään
ja saada muutosta aikaan.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu
säätelyn mahdollisuudesta on olennainen ja törmää hyvin äkkiä siihen
kysymykseen, että väkivaltaviihdettä on
tarjolla nykyisin niin monessa muodossa, että vaikka pyrkisimme
yhtä muotoa säätelemään,
niin on toisia reittejä, joita pitkin väkivaltaviihde
voi tavoittaa lapsia. Tämä on se merkittävä ongelma,
joka koskee näitä kaikkia järjestelmiä ja
koskisi myös sitten tätä lakiehdotusta,
jos se toteutuisi.
Minusta hyvin olennainen kysymys perheiden kannalta on se, että perheillä on
tarpeeksi yhteistä aikaa, vanhemmat pyrkivät seuraamaan lastensa
toimintaa niin paljon, että lapset eivät joudu
tekemisiin ainakaan raa’an väkivaltaviihteen kanssa,
ja myös, että he yhteisellä ajalla näitä lievempiä muotoja
voivat helpottaa ja selittää, koska jo esimerkiksi
lastenohjelmissa voi olla sen verran paljon väkivaltaa,
että ainakin pienimmille ja herkimmille lapsille sekin
saattaa olla jo liikaa.
Mitä tulee väkivaltaviihteen vaikutukseen, niin
minun käsittääkseni on kuitenkin kiistatonta,
että väkivaltaiset mallit vaikuttavat lasten käyttäytymiseen,
siihen mitä he omaksuvat yhteiskunnan arvoista ja näkemyksistä,
ja näin ollen juuri mallioppimisen kauttakin tämä kysymys
on lapsen tulevaisuuden kehityksen kannalta olennainen. Näen
kyllä tästä väkivaltaviihteestä tietyn
linkin siihen, millaisia väkivaltaisia malleja lapset saattavat
nuorina ja vanhemmalla iällä omaksua ja käyttää.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! Luulen, että monet kansanedustajat
tuntevat varsin huonosti Julkisen sanan neuvoston toimintaa. Se ottaa
kantaa paitsi yksittäisiin tapauksiin, myös eettisluontoisiin
kysymyksiin ja on ohjeistanut muun muassa lehtiä ja muita
tiedotusvälineitä tässä suhteessa.
Tämän lisäksi meillä on
joukko viranomaisia, jotka ovat varsinkin viime vuosien aikana kiitettävällä tavalla
puuttuneet sellaiseen sananvapauden väärinkäyttöön,
jolla on haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi
oikeusasiamies on ollut tässä suhteessa aktiivinen,
puuttunut eräiden viranomaisten toimintaan, jotka ovat syyllistyneet
esimerkiksi rasistiseen kirjoitteluun. Ulkomaalaisvaltuutettu on
tässä suhteessa myös ollut aloitteellinen.
Toivottavasti uusi syrjintäasiamies nimenomaan tällä sektorilla
on aktiivinen. Kuluttaja-asiamies on omalla toiminnallaan myös
ottanut monta kertaa kantaa tiedotusvälineiden arveluttaviin
puoliin kuluttajakysymyksissä. Ja tulevaisuudessa: te muistatte,
että me olemme pyrkineet aikaansaamaan lapsiasiamiehen
viran. Hallitushan ei tosin toistaiseksi sen perustamiseen ole suostunut,
vaikka eduskunta on monta kertaa sitä edellyttänyt.
Myös lapsiasiamies voisi ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin,
joihin esimerkiksi ed. Rauhala nyt kiinnittää aloitteessaan
huomiota.
Sanon tähän vielä lopuksi sen, että kyllä moraalikäsitykset
ovat tietysti kovasti erilaisia. Kun esimerkiksi ed. Rauhalan puoluetoveri
Ruotsissa, kristillisdemokraatti, esittää, että pornografiaa
pitäisi lisätä Ruotsin televisiossa,
ja perustelee tätä sillä, että väestönkasvua
voitaisiin tätä kautta inspiroida, niin saattaa
olla, että ed. Rauhalan moraalikäsitys on tässä kysymyksessä toisenlainen,
mutta joka tapauksessa kysymys on teidän veljespuolueestanne.
Tässä täytyy olla hyvin tarkka: toisille
joku asia on moraalitonta, toisille ei.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan vielä niitä keinoja,
mitä maailmalta löytyy, niin esimerkiksi Yhdysvalloissa — ehkä Suomessa
ei oikein tiedetäkään — on kuitenkin hirvittävän
aktiivinen kansalaisyhteiskunta, osittain sen takia, että heillä on
semmoinen verojärjestelmä, että lahjoitukset
kansalaisjärjestöille ovat vähennettävissä verotuksesta.
Siellä on, varsinkin itärannikolla ja sitten Kaliforniassa,
monia niin sanottuja vapaita, jossain määrin liberaaleja,
ikivanhoja, kohta sata vuotta vanhoja, kansalaisjärjestöjä,
jotka arvioivat julkista keskustelua muun muassa naisten näkökulmasta
tai varsinkin rotu- tai ihmisoikeuskysymyksen näkökulmasta
laajemmin. Tiedän, että Suomessa ihmisoikeusjärjestöt
virittelevät parhaillaan samantapaista toimintaa, koska
viime aikoina, muun muassa aivan juuri Helsingissäkin suuressa
lehdessä on keskeisten poliitikkojen suusta muun muassa
haastatteluissa tullut ihmisoikeus- tai rasismin näkökulmasta
mielenkiintoista, tai siis pelottavaa, tekstiä. Silloin
mielestäni kaikista luontevin tarkkailijataho on riippumaton
järjestö, joka toisaalta myös tunnustaa
itse oman arvopohjansa. Tästä näkökulmasta
saattaisi olla, että ed. Rauhalankin edustama ihan selkeästi
tietyllä lailla arvopohjataustainen järjestö arvioisi
ja pystyisi toimimaan paremmin.
Antero Kekkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tästä arvopohjasta
ja kristillisestä arvopohjasta: Suomessahan on ollut näitä kristillisiä radio-
ja televisioliittoja. Siis tämä ei siinä mielessä ole
uutukaisen uutukaista, mitä me tässä nyt kuuntelemme
ja mistä peistä taitamme. Mutta ne eivät
ole oikein jaksaneet elää.
Vähän epämiellyttävää itsensä kautta
puhua asioista, mutta olen tällaisen kristillisen radio-
ja tv-järjestön kuultavana joskus ollut ja minun
täytyy sanoa muunneltuna se, mitä ed. Laakso sanoi.
Se moraalipohja, jolla kimppuuni hyökättiin, oli
aivan erilainen moraalipohja kuin on omani.
Mutta se mikä tästä keskustelusta
nyt minusta jää jäljelle, on tietysti
se, että lasta täytyy suojella. Kun ed. Laakso
luetteli näitä instituutioita, jotka voisivat
tätä tointa tehdä, niin aivan varmasti
ne voisivat olla tehokkaampia, perustelevampia, henkevämpiä,
etten sanoisi älykkäämpiäkin
joissakin asioissa.
Julkisen sanan neuvoston hyvyys on siinä, että se
on eräänlainen kunniatuomioistuin. Se ei täytä sensuuriviranomaisen
kriteereitä, sen perusteella ei juurikaan panna ihmisiä häkkiin,
mutta siinä on myöskin sen suuri voima. Kun se
on kunniatuomioistuin, sen päätökset
voidaan tulkita velvoittaviksi. Silloin tulemme siihen kansalaisyhteiskunnan
olemukseen ja niihin hyviin piirteisiin, joita ed. Brax äsken
esitteli.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tätä tehdessä ihan
jonkin verran oli mielessä se, että ehkä tämä keskustelu
lähtee juuri sille uralle, että moraali ja kristillisyys
ja kristityt ja mikä on oikein ja väärin,
ja ehkä vielä niin, että kristittyjen puolelta
tulee sitä kaikkein kovinta, joka saattaa haavoittaa.
Olen täysin tietoisena tästä, mutta
tätä en minä, emmekä me missään
tapauksessa hae tällä lakialoitteella, vaan nimenomaan
sitä, niin kuin ed. Kekkonen sanoi hyvin, että lasta
täytyy suojella. Kyllä tämä yhteiskunta
on kuitenkin vuosien saatossa pikkuhiljaa, voi sanoa, muuttunut
sillä tavalla, että monessa kohdin on sellaisia
asioita, että me emme ehkä enää voi
niitä muuttaakaan, mutta kuitenkin meidän lapsemme
ja nuoremme joutuvat, johon he eivät ilmeisesti itse, jos
ei niitä olisi heidän näkyvillään
niissä tilanteissa, mihin he joutuvat jostakin syystä,
että monta kertaa ne ovat tilannesidonnaisiakin, ja sitten
jäävät kiinni.
Tässä on niin monta erilaista asiaa, mitä meidän
koko kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme, koko arvomaailmassa,
on tapahtunut. Sen vuoksi edelleenkin haluaisin, että tästä keskustelu
jatkuisi ja, kun tämä on rinnakkaislakialoite, että nämä asiat
nostetaan hallituksen esityksessä n:o 54 kuitenkin esille.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Leena Rauhalan lakialoite n:o 66 on virittänyt
pitkän keskustelun, ja sen kantavana yhteisenä ajatuksena
on todellakin yhtyminen ed. Leena Rauhalan lakialoitteen perusteluissa
oleviin näkökohtiin, eli tämä huoli
on jakamaton, se on yhteinen: väkivaltaviihde, lasten ja
nuorten jatkuva sen vaikutuksen alla oleminen, yhteiskunnan väkivaltaistuminen,
ja voimme tässä ehkä senkin asian huomioida,
että koko maailman tilanne on hyvin väkivaltainen.
On sodan uhka, jotkut kokevat jatkuvaa terrorismin uhkaa, eli koko
tämän planeetan tilanne on jännittyneempi
kuin aikaisemmin. Se varmasti vaikuttaa etenkin kasvaviin ihmisiin,
lapsiin ja nuorisoon, joiden persoona on muotoutumassa.
Näin ollen tämä huoli on siis selvä,
välineet näet edelleenkin puuttuvat tai ovat vielä keskeneräisiä.
Näin ollen uskon, että lakialoitteen tekeminen
on sinänsä ollut ihan tarpeellista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Mikä koskee tämän
maapallon väestön tilaa tässä suhteessa,
jaan hyvinkin tarkoin sen näkemyksen, jonka ed. Tiusanen
juuri toi julki.
Kiinnitin kuitenkin erikoisesti huomiota ed. Rauhalan viimeksi
käyttämään puheenvuoroon, jossa
hän viittasi omaan puoluetaustaansa ja viitetaustaansa.
Tässä on ilmeisesti aika vinha perä, että jos
tämän sävyisen aloitteen tekisivät
esimerkiksi eduskunnassa sellaiset tahot, jotka ovat tunnettuja
hyvin suuresta liberalismistaan, ja näkisivät
tilanteen vaikeaksi ja huolestuttavaksi, niin sellainen aloite saisi
aivan toisenlaisen vastakaiun kuin sellainen esittäjätaho,
joka sinänsä on aivan yhtä arvostettava
kuin kaikki muutkin, joka on hyvin puritaanisesta ja hyvinkin ahdasrajaisesta
moraali- ja etiikka-ajattelutavastaan tunnettu.
Ed. S. Pietikäinen merkitään
läsnä olevaksi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ajattelen vähän samalta
näkökulmalta kuin ed. Pulliainen edellä.
Täällä on puhuttu kristillisestä arvopohjasta
ja miten se vaikuttaa. Tässä pitää eriyttää se
ajatus, jotta on kristillisdemokraattinen puolue ja siellä omat
näkökulmat, mutta suomalainen yhteiskunta ja yhteiskunnan
lainsäädäntö on lähtenyt
kristillisestä arvopohjasta, se on sen perusjuuri, ja vaikka
olisi kuinka ateisti, joka tapauksessa hyväksyy ne periaatteet,
jotka Raamatusta ammentuvat. Siinä mielessä siinä ei ole
mitään häpeämistä,
koska ne sinällään kuitenkin ovat hyviä asioita,
ihmistä suojaamaan tarkoitettuja. Jos katsotaan toisenlaista
ympäristöä, muslimimaailmaa, siellä lähtee
lainsäädäntö heidän
Koraanistaan, siitä arvopohjasta, ja heillä on
ihan oma näkemyksensä, ja se on varmasti heille
hyvä asia.
Sen takia tässä sotketaan vähän
käsitteitä siinä mielessä, johon
ed. Pulliainen oikeastaan totesi, että aloitteen tekijät
kun sattuvat olemaan kristillisdemokraatteja, niin yhdistetään,
jotta se leimautuu sieltä kautta jotenkin huonommaksi tai ahdasmielisemmäksi
jutuksi. Minusta ei ole kyse siitä ollenkaan tässä,
vaan tämä pitäisi ottaa yhteiseksi asiaksi
ja katsoa, miten sananvapaus istuu meidän yhteiskuntaamme
ja luo parhaat mahdollisuudet siihen, jotta meidän lapsillamme, nuorilla
ja aikanaan niillä, jotka tulevat tänne päättämään,
olisi oikeat elämänarvot. Kuitenkin ohjelmatarjonnalla,
sillä vapaudella, pitää olla oma vastuunsa,
ja jos se menee liian pitkälle, se antaa vääriä impulsseja,
antaa vääriä mielikuvia.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Vielä halusin ottaa puheenvuoron,
koska siinä on varmasti vinha perä, mikä taho
on sen aloitteen tehnyt. En haluaisi kuitenkaan sen alle jäädä tai alistua
siihen, että jos hyvä asia on jostain väärästä suunnasta
tullut, niin se kaatuu. Toivoisin, että se sisältö ja
oikeastaan semmoinen perusidea, minkä tässä ymmärrän
meillä olevan yhteinen — muillekin on kansalaispalautetta
tullut, niin vanhemmilta kuin muiltakin — että ollaan
aidosti huolissaan väkivaltaviihteestä ja muusta
koko tästä epäeettisestä ohjelmatarjonnasta
jne., se on se ydin.
Tänä aamuna olimme, myös ed. Mertjärvi, Lapset
elämänkoulussa -valtuuskunnassa ja tutkijoitten
suulla kuulimme vielä konkreettisemmin sen huolen, että meillä lapset
eivät kaikki voi hyvin. Se yhdistyy juuri näihin
arvokysymyksiin ja siihen, millä tavalla meillä,
vaikka nyt ei pidä mihinkään sensuuriin
mennä ja muuta, mutta nyt etsitään myös
rajojakin ja joitakin selkeitä näkemyksiä,
mikä on hyvä ja mitkä asiat ovat lainsäädännön
pohjalla. Tämä on kyllä ihan perushuoleni.
En katso olevani puritaani, ja sillä lailla toivoisin,
etteivät kristityt loukkaannu, koska kristittyjen parissa
on ihan hyviä, avoimesti, laajasti ajattelevia ihmisiä.
Keskustelu päättyy.