Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Aloitteessa on kysymys vuosina 41—44 Neuvostoliiton partisaanijoukkojen hyökkäyksen uhriksi joutuneiden asiasta. Siinä esitetään, että sotilasvammalain mukaisia korvauksia ja etuja myöskin käytettäisiin ja sovellettaisiin heihin. Lakialoite tuli erittäin tarpeelliseksi, koska asiaa ei hoidettu viime keväänä, vaikka siitä oli olemassa eduskunnan täysin yksimielinen ponsi. Nyt lakialoite kuitenkin mahdollistaa, että partisaanien uhrien asema on käsittelyssä syksyn toisessakin lisätalousarviossa.

Sodan aikana vuosina 41—44 joutuivat varsin monet etenkin rajaseutujen asukkaat neuvostopartisaanien iskujen kohteeksi. Osa ihmisistä eli kylissä, jotka sijaitsivat sotatoimialueella ja jotka valtion olisi itse asiassa pitänyt evakuoida ja oli evakuointivastuukin. Näin jäi kuitenkin tekemättä. Tällaisia henkilöitä on vielä maassamme noin 1 200 henkilöä, elikkä ei ole kovin suurista kustannuksista kysymys. Kysymys on enemmän siitä, että me nyt tunnustaisimme, että he ovat sotatoimialueella olleita ihmisiä, joiden kohdalla Suomen valtiolla olisi ollut samanlaiset vastuut korvausten ja kuntoutustoimen osalta kuin muillakin.

Hyvät edustajatoverit, vetoan, että nyt eduskunta käsittelisi tätä lakialoitetta siitä näkökulmasta, että tämä on tietynlainen kunniavelka partisaanihyökkäysten kohteiksi joutuneille henkilöille. Lakialoitteen ovat tehneet yhdessä kaikki Lapin kansanedustajat, ja pääsääntöisesti nämä uhrit sijaitsevat Sallan ja Venäjän rajaseudun alueella.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä lakialoite, ja on varsin oikein, että lappilaiskansanedustajat ovat ottaneet tämän asian nyt hoitaakseen ja vievät sitä eteenpäin.

Sotilasvammalaissa on muitakin heikkouksia edelleenkin, muun muassa se, että jos kerran henkilön vammaisuusaste on hylätty tietyn vamman jälkitilan kohdalla, hän voi vasta varsin pitkän odotuksen jälkeen uudelleen hakea tätä oikeutta ja haitta-astetta. Se on aivan selvä vääryys, kun otamme huomioon esimerkiksi sotainvalidien tämänhetkisen keski-iän.

Toisaalta myöskin rintamatunnukseen liittyy ongelmia. Se on jäänyt saamatta koko joukolta ihmisiä. On äärimmäisen ongelmallista, että tässä ei voida uutta asetusta taikka lainmuutosta tehdä niin, että rintamatunnus uudelleen voitaisiin niille antaa, joille se kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan kuuluu.

Mutta lakialoitteelle 69, jonka ed. Huutola on ensimmäisenä allekirjoittanut ja jossa ovat myös muut, lähes kaikki, Lapin kansanedustajat mukana, todella toivon menestystä.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lienee niin, että on tosiasiassa aika harvoja sellaisia asioita, joissa hallituksen ja opposition rivit voidaan tiiviisti yhdistää. Tässä asiassahan ne yhdistettiin jo viime vuoden lopulla budjettikäsittelyn aikana. Kiitän tässäkin vaiheessa erityisesti sosiaali- ja terveysjaoston kaikkien puolueitten yhteistyötä, jolla viime vuonna synnytettiin tätä partisaaniasiaa tarkoittava aloite. On ollut tietty yksimielisyys, jolla tämä asia eduskunnassa tahdotaan käsitellä. Sen seurauksenahan sitten oli yksimielinen ponsi budjettikäsittelyn yhteydessä viime vuoden lopulla.

Nyt on sitten vaan käynyt niin, että meidän hyvä hallituksemme ei ole tahtonut tätä eduskunnan yksimielistä tahtoa noudattaa. Mutta tässä talossa varmaan voidaan tällä lakiesityksellä varmistaa se konsensus, joka syntyi viime vuoden joulukuussa, ja hoitaa tämä kunniavelka partisaanisodan siviiliuhreille kuntoon sillä tavalla, että muutetaan sotilasvammalakia ja pannaan vielä varsinaiseen mietintöön sen tyyppisiä selvennyksiä, että ei alisteta tätä todennettua uhrien joukkoa kovin monimutkaiseen lääkärintarkastukseen tai muuhun niin sanottuun kallonkutistukseen vaan kevennetyllä menettelyllä hoidetaan tämä pieni, runsaan tuhannen ihmisen joukko nyt nopeasti. Määrärahaa tähän tarvitaan vain suuruusluokkaa 0,9 miljoonaa euroa vuositasolla ensimmäisenä vuonna. Sillä se asia alkaa hoitua.

Vielä toivon, että hoidetaan tämä asia sillä tavalla, että tässä ei yksikään puolue eikä yksittäinen edustaja yritä ylimääräistä kunniaa saada itselleen vaan että todetaan, että kaksisataa kansanedustajaa hoiti tämän asian kuntoon tänä vuonna.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Partisaanien uhrit ovat sodan uhreja hekin, ja sen mukaiset korvaukset heille täytyy järjestyä. Toiseksi kysymys on myös eduskunnan asemasta. Eduskunta on nyt kertaalleen neuvonut hallitusta, miten sen tulee toimia. Budjettiriihessä rahaa ei tähän tarkoitukseen kuitenkaan haluttu löytää. Nyt on eduskunnan ruvettava tekemään päätöksiä. Ei tässä tämän kummemmasta asiasta ole kysymys. Kesken me emme tätä asiaa Lapin kansanedustajien osalta jätä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on näin tärkeästä asiasta kysymys, mielestäni on vähintä ja arvokkaina, mitä voi olla olemassa, että pääsee puhumaan tämän asian ja sanottavan niin, että voi katsoa aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia, salissa olijoita, silmiin niin, että kirkkain mielin voi olla tämän asian takana.

Niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on selkeästi tullut julki, kysymys on siitä, että asia on eduskunnan päättämä ja asialla on periaatteessa eduskunnan tahto ponnen myötä olemassa. Mutta se, että tätä ei ole hoidettu, minusta on suuri häpeä suomalaiselle yhteiskunnalle, yhteiskunnan päättäjille siinä mielessä, että tätä asiaa ei ole pantu kuntoon.

Jos ajatellaan tämän asian menneisyyttä, tietysti tämä olisi pitänyt panna kuntoon jo 55 vuotta sitten. Mutta tietysti ymmärtäen menneisyyttä tämmöinen ulkopoliittinen tausta, joka tässä asiassa oli olemassa, neuvostohirmuvallan pelko, esti sen, että ei voitu näitäkään asioita hoitaa oikein, niin kuin olisi kuulunut. Siinä mielessä on hyvänä nähtävissä, että mitään puoluepolitiikkaa sotkematta tähän asiaan tässä on ed. Huutolan allekirjoitus ensimmäisenä ja tämä viimeistään karistaa sen, ettei voida katsoa, onko tällä mitään poliittista taustaa vai ei. Tosin luulisi niin, että nykyisellä vasemmistoliitolla ei mitään tämmöistä neuvostoideologiaa ole koskaan ollutkaan ja siltä osin ei tarvitse tämän asian päälle käydä ja tehdä. Mutta kyllä sen pohjalta tämän puitteissa katsottuna tästä on tehty tämmöinen lappilaiskysymys, mutta mielestäni tämä on kyllä koko kansan asia ja koko eduskunnan asia olemassa. Sen takia haluan nähdä ja tunnustautua myöskin etelästä katsottuna, että tämän kuntoon saattaminen on koko eduskunnan aihe.

Tähän aiheeseen tietysti liittyy laajempanakin sellainen näkemys ja kysymys veteraaniväen ja sen ikäluokan väen kunnioituksen palauttamisesta ja hoitamisesta. He tämän maan jälleenrakensivat, raivasivat, meidät nuoremmat kansalaiset kouluttivat ja saattoivat tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin tämmöiseen järjestykseen, niin kuin se nyt on olemassa. Mielestäni partisaaniuhrit ovat vain sirpale siitä väestä, keille tätä kunniaa ja etuja pitäisi palauttaa ja hoitaa järjestykseen. Mutta kun tämäkin saadaan kuntoon, ehkä aika hoitaa sitten tätä veteraani-ikäisen väen kunnioitusta muutenkin järjestykseen ja siltä osin vähin erin voidaan siihen asiaan palata jossain muussakin kysymyksessä.

Mutta jos ajatellaan niitä siviilikansalaisia, jotka jäivät partisaanien käsiin, sillä ei nyt ollut aivan niin ratkaisevaa merkitystä, tapahtuiko se sotatoimialueella vai ei, mutta tietysti, kun siitä asiasta kaikkine kauheuksineen kerrotaan vapaasti ja vapautuneesti nyt ja tuodaan julki se jälkipolville, nykyisillekin kansalaisille, tiedetään, mitä sodan kauheus on ollut olemassa ja mitä se olisi tulevaisuudessa, jos näin olisi olemassa ja kävisi niin onnettomasti, että joskus kansa vielä sotaan joutuisi, kuinka raakaa se voi olla läpi koko siviiliyhteiskunnan, kun semmoisia selviä rintamia ei ole olemassa, niin kuin esimerkiksi viime maailmansodan aikana oli, jolloin tältä osin asian esilläpito, puhuminen ja kuntoon hoitaminen varmaan hoitaa ihmisten tervettä itsetuntoa ja mielialaa kunnialliseen järjestykseen ehkä laajemmalta kuin se tähän asiaan liittyy.

Jos ajatellaan, että takana on eduskunnan ponsi, yksimielinen tahto, niin kuin ed. Korva sanoi, että tämä on kahdensadan edustajan asia, yksimielinen tahto hoitaa se järjestykseen, mielestäni se on silloin paikallaan olemassa. Mutta jostakin olen ollut kuulevinani ja lukevinani sellaisia näköaloja, että lappilainen ministerikansanedustaja olisi todennut, että tämä asia on nyt kunnossa ja hoidossa, nyt tarvitaan vaan niitä hallituksen tekoja niin, että rahat löytyvät. Kysymys asian suuruuteen nähden on vain kovin marginaalisista, pienistä asioista. Siltä osin katsoisin, että kun pannaan tämä tästä eteenpäin kuntoon, silloin tämä asia on kunnossa ja järjestyksessä, mutta mieli tekisi sanoa, että tämä pitäisi panna taannehtivasti kuntoon. Silloin olisi vähän isommistakin rahoista kysymys kuin tähän nyt tarvitaan, että tämä asia tulee hoitoon ja järjestykseen.

Rouva puhemies! Näin katsottuna tämän asian ymmärrän ja näen, että valiokuntakäsittelyssä tähän varmaan löytyy se henki, mikä on myöskin täällä salissa ollut olemassa, näin ainakin toivon.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana poikkeuksellisen hyviä lakialoitteita keskustelussamme.

Viime vuosinahan on ollut julkisuudessa ja median kautta aika paljon esillä suomalaisten asema sotatoimialueella, aika järkyttäviä kuvauksia ja tilanteita, joista olemme saaneet lukea. Yhdyn kyllä täällä kansanedustajien näkemyksiin siltä osin, että tässä on kyllä nyt hallituksen taholta sen kaltaisesta ylimielisyydestä kysymys, johon eduskunnan tulee puuttua. Täältä eduskunnasta löytyy kovin vikkelästi rahaa, kun pitää lähettää viisikymmentä — sinällään perustellusti — rauhanturvaajaa Afganistaniin, ja miljoonat eurot liikkuvat nopeasti. Tämä on kyllä sen tyyppinen asia, joka pitää nyt syksyn aikana hoitaa. Tässäkin asiassa Pirkanmaa tukee Lappia.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vielä totean, että luulen, että tämä ei ole mikään poliittinen kysymys eikä minkään poliittisen puolueen manööveri eikä yksittäisen kansanedustajankaan vaan tämä on yhteinen eduskunnan tahto, joka pontena tuli, ja juuri näin tästä on kysymys. Kun itsekin olin budjettiriihessä paikan päällä, kun tätä asiaa käsiteltiin ja neuvoteltiin, jotenkin tuli sellainen kuva, että sen on eduskunta tähän tämmöisenä halunnut tuoda, ja tuntuu, että siinä ei myöskään hallitus eikä kukaan tosissaan sitä asiaa käsitellyt vaan päättelikin jo budjettiriihen aikana niin, että eduskunta on sen asian nostanut esille ja eduskunta sen hoitaa loppuun asti. Toivon, että tämä tässä salissa nyt hoidetaan porukalla loppuun asti.