Täysistunnon pöytäkirja 94/2009 vp

PTK 94/2009 vp

94. PERJANTAINA 16. LOKAKUUTA 2009 kello 13.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laeiksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 3 §:n sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

 

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt sivistysvaliokunnasta takaisin saliin tulleessa asiassahan on kyse ammattistarttikokeilusta, jota (Hälinää — Puhemies koputtaa) — kiitos — olemme nyt vakinaistamassa yleiseksi käytännöksi Suomenmaassa. Tämä ammattistarttikokeiluhan on suunnattu erityisesti sellaisille perusopetuksen päättäville nuorille, joille ei ole vielä aivan selkiintynyt se, missä he haluavat jatkaa peruskoulun jälkeen, valitsevatko he ammatillisen koulutuksen vai lukiokoulutuksen, tai sitten sellaisille nuorille, jotka eivät ole löytäneet vielä sitä omaa alaansa.

Tätä varten aikanaan luotiin ammattistartti tietyllä tavalla kymppiluokan rinnalle. Kymppiluokkakäytännössähän on kyse siitä, että opiskelija voisi parantaa omia peruskoulun numeroitaan ja tavoitella näin paikkaa jatkossa esimerkiksi lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa, mutta sen rinnalle tarvittiin tällainen ehkä käytännönläheisempi tapa toimia, ja ammattistartti syntyi siihen. Tämä koulutus on mielestäni yksi erittäin hyvä toimenpide, joka on synnytetty nimenomaan peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen madaltamiseen, ja siinä tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Vuonna 2008 valmistavaan ja valmentavaan koulutukseen osallistui noin 5 000 opiskelijaa, mikä vastasi noin 3,5:tä prosenttia ammatillisen peruskoulutuksen kokonaisopiskelijamäärästä.

Olemme tällä hallituskaudella opetusministerin johdolla lisänneet määrätietoisesti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, mutta se ei ole suoranaisesti tähän kysymykseen vastaus eikä täydentävä vastaus. Vaikka näitä aloituspaikkoja viime vuosina on lisätty yli 7 000:lla, niin se ei tarkoita sitä, että tällä keinolla saavuttaisimme ja tavoittaisimme kaikki nuo nuoret, jotka peruskoulun päättävät, ja sen takia tätä ammattistarttia erityisesti tarvitaan.

Sivistysvaliokunta kävi tästä erittäin perusteellisen ja pitkän asiantuntijakuulemisen, ja siellä ei kovin suuria muutostarpeita tähän esitykseen esille noussut. Ehkä yksi sellaisia asioita, joita jäimme pohtimaan ja joita on syytä pohtia myös tulevaisuudessa, on se, millä tavalla nuoria palkitaan siitä ammattistartin läpikäymisestä. Yksi hyvin oleellinen kohta voisi olla se, että pistejärjestelmää kehitettäisiin niin, että kun ammattistarttiopinnot etenevät, niin nämä pisteet helpottaisivat ehkä pääsyä sitten ammatilliseen koulutukseen tai lukiokoulutukseen. Kumpikin tie on myös tämän ammattistartin jälkeen avoinna.

Hyvin oleellista, mikä sivistysvaliokunnassa nousi esille, on myös se, että ammattistarttivuoden aikana pitää olla erittäin joustavat mahdollisuudet siirtyä myös kesken tuon ammattistarttikoulutuksen vaikkapa ammatilliseen koulutukseen tietylle linjalle. Sillä on erittäin iso merkitys, että siellä ei tarvitse vuotta viettää, jos se oma linja löytyy nopeasti esimerkiksi toisella tai kolmannella kokeilulla ammattikoulun puolella. Tämä on hyvin keskeinen asia, ja sitä pitää alleviivata ja korostaa.

Arvoisa puhemies! Ehkä myös yksi sellainen asia, joka on syytä nostaa esille, on se, että tämä ei ole missään tapauksessa osa erityisopetusta eikä ole korvaamassa erityisammattioppilaitosten tärkeää tehtävää Suomenmaassa, vaan tämä on nimenomaan sellainen koulutus, joka tarjotaan niille nuorille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse vielä ammatilliseen koulutukseen ja etenemään siellä. Valiokuntakäsittelyn aivan loppumetreillä halusimme vielä korostetusti nostaa myös sen esille, että esimerkiksi jokin oppimisvaikeus taikka lievä vamma, on se sitten vaikkapa kuulo- taikka näkövamma, ei voi olla este ammattistarttiin pääsemiselle, sillä ne nuoret ovat sellaisia, että heidän paikkansa ei suinkaan ole automaattisesti erityisammattioppilaitoksissa, vaan lievällä tuella he voivat jatkaa normaalissa ammattikoulussa taikka lukiossa opiskelujaan.

Arvoisa puhemies! Yksi sellainen asia, jonka vielä haluan nostaa esille — tai on itse asiassa kaksikin — on opinto-ohjauksen tarpeellisuus. Tämä ei ole vastine siihen, että jos opinto-ohjaus ei toimi, niin sen jälkeen on ammattistartti siellä niin kuin takavarana, vaan meidän pitää kyllä huolehtia siitä, että opinto-ohjauksen resurssit ovat riittävät, opinto-ohjaajia kouluissa on ja opinto-ohjaus aloitetaan riittävän aikaisin. Onko se sitten yläkoulussa 7. vai 8. luokalla, on varmasti osittain ainakin tapauskohtaista pohdintaa.

Mutta se viimeinen asia, jonka haluan nostaa esille, on ammattistartin aloituspaikkakysymys, eli nämä ammattistarttiin tulevat opiskelijathan tietyllä tavalla otetaan näille ammattikoulun normaaleille tutkintoon ja ammattiin johtaville paikoille. Eli kun sieltä esimerkiksi joltain linjalta jää paikkoja käyttämättä, niitä voidaan sitten täyttää näillä ammattistartin opiskelijoilla. Tämä on aivan fiksu ja kannatettava järjestelmä, mutta tulevaisuudessa pitää pohtia sitä, onnistuuko tällä järjestelmällä kuitenkaan se, että näitä ammattistarttipaikkoja joka paikasta löytyy. Eli meillä on selkeä kohtaanto-ongelma tällä hetkellä Suomessa: vaikka olemme lisänneet näitä ammatillisen koulutuksen paikkoja yli 7 000:lla, siitä huolimatta meillä on alueita, joilla opiskelijoita on selkeästi enempi kuin aloituspaikkoja. Silloin ongelmaksi muodostuu se, että myöskään näitä ammattistarttipaikkoja ei löydy.

Pyysin hieman tilastotietoa tästä kohtaanto-ongelmasta. Tämä ei aivan suoraan ehkä ole tilastona oikea sitä kristallinkirkkaasti avaamaan mutta kertoo ehkä jotain. Tämä tilasto, jonka pyysin, kertoo siitä, kuinka paljon eri maakunnissa on hakijoita yhtä ammattikoulun paikkaa kohden. Meillä on tällaisia maakuntia, pahimpana Päijät-Häme, missä yhtä opiskelupaikkaa kohden on hakijoita 1,6, Uudellamaalla 1,5, Pohjois-Karjalassa 1,5, Pohjois-Pohjanmaalla 1,5 ja vielä Kainuussa tuo 1,5. Mutta sitten meillä on vastaavasti alueita, joilla näitä aloituspaikkoja kohden on alle 1 hakija eli jopa selkeästi vähempi kuin voidaan ottaa.

Tästä tulee se ongelma. Ammattistartin isoin tarve on nimenomaan näissä kasvukeskuksissa, esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla, Tampereella, Turussa, ja siellä on erittäin paljon myös hakijoita näihin ammatillisen koulutuksen tutkintoon johtaville paikoille. Silloin on pelko, että näille nuorille, jotka tarvitsisivat ammattistarttipaikkaa, ei tuota paikkaa löydy. Tämä on yksi sellainen asia, jonka sivistysvaliokunta halusi nostaa omassa mietinnössään esille seuranta-asiana. Meidän pitää seurata sitä, mikä on tämän ammattistartin vaikuttavuus, mutta myös sitä, miten sillä saavutetaan nämä nuoret ympäri koko laajan, pitkän Suomenmaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen käytti asiantuntevan, hyvän puheenvuoron.

Kiinnitän huomiota siihen, että tässä mietinnössä ei huomioida mielestäni riittävästi niin sanotusti nuorten miesten ongelmaa, poikien tilannetta nimenomaan peruskoulun yläasteella. Tässä mielestäni aivan oikein todetaan opinto-ohjauksen kohdalta, että sitä tulee lisätä 9. luokalla ja aientaa jo 8:lla ajatellen nimenomaan työelämään tutustumista. Olisin toivonut, että tässä yhteydessä, kun tiedämme, että esimerkiksi nuorista työttömistä tällä hetkellä nuorten miesten osuus on 29 prosenttia, tyttöjen, nuorten naisten, 14 prosenttia — me tarvitsemme nyt aivan erityistä panostusta myöskin peruskoulussa ja ammatillisessa koulutuksessa nuorten miesten erityisongelmien huomiointiin ja niitten pedagogisiin ratkaisuihin.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen kiinnitti erittäin tärkeään ja oleelliseen asiaan huomiota, kuten myöskin ed. Gustafsson. Näen tämän ongelman sekä näiden starttipaikkojen osalta mutta erityisesti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen osalta. On erinomainen käänne, että ammatillisen koulutuksen suosio on kääntynyt nousuun, mutta se on samalla tarkoittanut sitä, että sisäänpääsy ammatilliseen koulutukseen on vaikeutunut, ja erityisesti se kohdentuu juuri tähän ryhmään, minkä ed. Gustafsson nosti esille. Meidän pitää huolehtia sekä ammatillisen koulutuksen kiinnostuksen lisääntymisestä mutta samalla pitää turvata aloituspaikat kaikille niille, jotka sinne haluavat. Erityisen ongelmallista tämä on Pääkaupunkiseudulla.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä aloite. Ammattikorkeakoulupaikathan eivät ole todella vastaus näihin kaikkiin peruskoulunsa päättäviin. Vaarana on, että varsinkin nuoret pojat jäävät tyhjän päälle, jos jatko-opiskelupaikkaa ei ole, siksi tämä ammattistartti eli valmistava koulutus on tarpeellinen. Muun muassa Pirkanmaalla juuri isoissa kaupungeissa on tätä ongelmaa ollut, että ei ole riittänyt näitä ammattikoulutuspaikkoja, ja ammattistartilla toivon mukaan voidaan auttaa poikia. Erityisesti kädentaitojen oppiminen, sieltä voi löytyä myös se paikka elämässä ja yhteiskunnassa, ei niin teoreettista koulutusta vaan nimenomaan sitä, että pystyy tekemään.

Tämä ei korvaa tietenkään erityisopetusta vaan tukee niitä nuoria, jotka eivät muuten koulutukseen pääse juuri oppimisvaikeuksien tai muiden syiden takia, jolloin voidaan tätä syrjäytymisuhkaa välttää ja auttaa ja antaa tilaisuus myös nuorelle hieman kypsyä ja kasvaa ja ennen kaikkea perehtyä eri vaihtoehtoihin.

Vammalassa, kun tutustuimme ed. Satosen avittamana paikalliseen työpajaan, niin kyllähän siellä selvästi kävi ilmi se, kun kysyttiin näiltä ohjaajilta, mikä on se ensimmäinen asia, mikä opetetaan, että se oli kellon käyttö.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan muutaman sanan tästä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen riittävyydestä todeta. Vaikka on niin, että niitä on 7 000 lisätty, niin juuri muutama päivä sitten asiantuntijakuulemisessa sivistys- ja tiedejaostossa kuulimme toiveita siitä, että vieläkään nämä aloituspaikat eivät ole sillä tasolla, millä tässä työllisyystilanteessa niiden tulisi olla. Nuorisotyöttömyys on jättimäisesti noussut Pirkanmaalla 86 prosenttia vuoden takaisesta, Varsinais-Suomessa yli 90 prosenttia, Uudellamaalla yli 100 prosenttia on enemmän nuoria työttömiä. Siinä tilanteessa täytyy kyllä tehdä kaikki voitava. Nämä aloituspaikat ovat hyvin tärkeitä. Toki tässä voidaan sisäisestikin tehdä paljon asioita, mutta sen lisäksi haluan korostaa, että nämä määrärahat ja nämä aloituspaikat eivät vielä ole asiantuntijoiden edellyttämällä tasolla tässä kriisitilanteessa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä aloituspaikkakysymys ei ratkaise tätä ongelmaa. Samaisessa kuulemisessa, mihinkä tässä edellä viitattiin, kävi myös ilmi, että 10 000 opiskelijaa keskeyttää ammatillisessa koulutuksessa opiskelunsa, eli meillä on käytännössä tuollaiset 5 000 paikkaa koko ajan tyhjänä. Ja näin ollen kysymys kuuluukin, kuinka nuo paikat pystytään täyttämään. Tässä on kyllä eduskunnalle suuri haaste, miten nämä opiskelijat sitten kohtaavat sen opiskelupaikan ja käyttävät sen paikan ihan loppuun asti. Nythän siinä on tietty laskentamenetelmä, ja voi sanoa, että rehtorit suurin piirtein käsi ristissä ovat, että opiskelijat ovat edes siihen laskentapäivään saakka.

No, ongelmat ovat moninaisia, mutta yksi asia, joka täytyy huomioida, on se, että vapaan sivistystyön puolella esimerkiksi valtio ei ole tukemassa opinto-ohjausta, mikä on yksi sellainen suuri puute, joka näkyy myös sitten sillä sektorilla, eli kyllä tässä on paljon sisäistäkin työskenneltävää. Ei yksistään se paikkojen lukumäärä tätä asiaa ratkaise.

Puhemies:

Täällä on vielä pyydettynä paljon vastauspuheenvuoroja ed. Heinosen käyttämään puheenvuoroon.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä aloituspaikoista kaiken kaikkiaan: 70 prosentille ikäluokasta on varattu aloituspaikka tänne ammatilliselle puolelle, niin että kyllä niin kuin koko maata ajatellen niitä aloituspaikkoja on ihan riittävästi. Ongelma vaan on se, että ne aloituspaikat eivät ole siellä, missä olisi sitä nuorisoa.

Toinen ongelma on se, että kaikki haluavat tulla kosmetologeiksi ja muiksi. (Ed. Heinäluoma: Mistäs se johtuu? — Ed. Gustafsson: Miksei hallitus tee mitään?) Kaikista ei voi tulla kosmetologeja, ja sen takia sitten jää täyttämättä niitä paikkoja, ja toisiin on taas kauhea tungos. Emmehän me voi niin tehdä, että vain niihin ammatteihin, joihin on suuri halu, olisi lisää aloituspaikkoja. Täytyy katsoa myöskin se kokonaisuus ja ennakoida se tuleva työvoimatarve.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruskoulun päättyessä tämä syrjäytymisriski on ilmeinen. Se on huutava. Se on meille moneen kertaan kerrottu. Se liittyy myös siihen tilanteeseen, että opinto-ohjaus ei pysty toimimaan sen jälkeen, kun peruskoulun viimeinen päättöluokka on takana. Olen tämän itse myös läheisten kokemuksista nähnyt, että pulma on aikamoinen. Se johtaa inhimillisiin tragedioihin, ei tuo ammatillista osaamista, eikä löydy paikkaa yhteiskunnasta. Mutta epäilen, että niin hyviä kuin nämä toimet ovatkin, niin nämä eivät ole riittävän radikaaleja, jotta tähän päästäisiin todella kiinni. Pitäisi olla rohkeus katsoa tätä oppivelvollisuutta uudelleen ja katsoa, että nostamalla oppivelvollisuusikää yhdellä vuodella ja rakentamalla oppivelvollisuuden sisälle monipuolinen tarjonta, jossa on eri vaihtoehtoja työpajoista oppisopimukseen, ammattistarttiin ja muuhun, tulisi todellista tulosta. Peräänkuulutankin sitä, että nyt otettaisiin vähän avarammat lukulasit käyttöön ja katsottaisiin isoja ratkaisuja.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Heinonen toi puheessaan esille ja myöskin ed. Vahasalo, niin tämä paikkojen riittävyys on kyllä ensisijaisesti allokaatio-ongelma. Täytyy myöskin muistaa se, että lähes 9 000 paikkaa on saatu tämän vaalikauden aikana niillä päätöksillä, mitä tähän mennessä on tehty ja jo täällä budjettikäsittelyssä tehty, mutta on siitä huolimatta niin, että varsinkin isoissa kaupungeissa on edelleen tarvetta. Se on ihan totta. Mutta olennaisempaa tässä on se — ja viittaan tässä ed. Alatalon puheenvuoroon, kun hän puhui oman kotikaupunkini kokemuksista, toki sen paikan nimi on muuttunut Sastamalaksi — että idea on edelleen sama eli meillä toimii järjestelmä, että joka ikinen nuori, joka yläasteelta pääsee läpi, sen jälkeen tsekataan syksyllä: onko lukiossa, onko ammatillisessa koulutuksessa. Jos ei ole missään, niin tulee kutsu työpajalle ja sitä kautta pääsee ohjatun toiminnan piiriin, ja se on erittäin tehokasta työtä nuorten syrjäytymisen estämiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi mielestäni erinomaisen hyvin oikealla tavalla täydensi ed. Heinosen puheenvuoroa. Nimittäin se koski tätä keskeyttäneiden suurta määrää, joka on todellinen ongelma myöskin Oulussa. Kaikkein pahinta tässä on se, että juuri tämä porukka helposti menee siihen Sailaksen 100 000:n ryhmään, joka on myöhemmin kaiken tilastoinnin ulkopuolella, ja siihen esimerkiksi Oulussa on kiinnitetty huomiota, että kaivetaan heidät ikään kuin esiin uudestaan.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nämä ongelmat tavallaan kohtaavat näiden keskeyttäneiden ja sen kritiikin kanssa, mitä ammattikorkeakouluille tällä hetkellä eniten tulee myös opettajatasolta: että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Keskeyttäneet ovat usein niitä, jotka kyllästyvät siihen. Vaikka ed. Heinonen sanoikin ansiokkaasti, ettei tämä saa olla mitään opinto-ohjausta, niin ei tämä ainakaan teoriaa saa olla eikä preppausta siihen, että pääsee myöhempään sisään, vaan nyt tässä vaiheessa pitäisi syrjäytymisriskin takia heti pistää käytännön taidot peliin ja opettaa heille jotain kunnollista ja todellista, että he tuntisivat saavansakin jotain. Kaikista pahin moka on vaan antaa jotain. Tässä ollaan kyllä ed. Heinosen kanssa samoilla linjoilla.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva lakimuutos on erittäin hyvä, ja kiitos ed. Heinoselle erittäin hyvästä puheenvuorosta.

Minusta tämä ammattistartti on yhtä kuin ammatinvalintavuosi. Siinä mielessä ajattelen, että parhaimmillaan tällä voidaan vaikuttaa jopa niihin keskeyttämisiin ammattioppilaitoksessa. Kun nuori saa paremmin itselleen selkiytettyä sen vaihtoehdon, mihin hän haluaa todella suuntautua, niin on todennäköisempää, että sitten tämä ammattitutkinto hoidetaan maaliin. Mutta korostaisin tähän lakiesitykseen liittyvän joustavuuden merkitystä ja tärkeyttä, sitä, että todella tämän ammattistartin aikana voi jo ammattioppilaitoksessa aloittaa kokeilun työelämässä, tutustua todella työelämän käytäntöihin. Tällä tavalla me autamme nuorta näkemään sen oman lahjakkuuden ja sen alueen, jolla hän voi olla hyödyksi.

Puhemies:

Täällä on nyt pyydettynä vielä kolme vastauspuheenvuoroa. Annan ne, ja sitten joudutaan lopettelemaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella ed. Heinonen käytti hyvän puheenvuoron, jota tämä keskustelu on sitten vielä täsmentänyt. Tämä syrjäytymisvaara on koko yhteiskunnan kannalta ihan keskeinen asia. Ja nämä ed. Pulliaisen mainitsemat 100 000 nuorta aikuista, jotka ovat eri toimenpiteiden, toimintojen ulkopuolella, ovat tietysti jatkossa se yhteiskunnallinen riski. Voi sanoa, että sieltä löytyy myös ongelmia jatkossa harmaasta taloudesta rikollisuuteen, ja tässä mielessä nimenomaan tässä vaiheessa tämä aktivoituminen, jota tämä sivistysvaliokunnan mietintö koskee, eli peruskoulun loppuvaiheessa, on erittäin tärkeätä. Olisin itse toivonut, että sivistysvaliokunta olisi voinut ottaa ehkä vielä tiukemman linjan tässä omassa päätösehdotuksen käsittelyssään.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että hallitus on tämänkin lain avulla tukemassa varhaispuberteetti-ikäisiä lapsia ja estämässä nuorten, varsinkin poikien, syrjäytymistä. Laki mahdollistaa itse asiassa myös yhden oppimistavan, joka soveltuu nimenomaan niille, joiden edellytys oppia pulpetissa istuen on syystä tai toisesta vaikeutunut. Starttihan toteuttaa myöskin neuropsykologisista oireista kärsivien kohdalla tekemällä oppimista. Startti on osoittautunut jo kokeiluvaiheessa hyväksi tavaksi pitää kiinni niistä, varsinkin pojista, jotka huonojen todistusten takia jäävät tyhjän päälle ja jopa taloudellisesti yksin. Tiedän perheitä, joissa peruskoulun päättäneet nuoret on pistetty yksin asumaan pois kodin ruokavahvuudesta ajattelematta yhtään sitä, että nuorilla ei ole jatko-opintopaikkaa eikä työtä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson nosti minun mielestäni erittäin hyvin esille nuo nuoret pojat, jotka ovat meillä iso haaste. Tähän asiaan sivistysvaliokunta kyllä keskittyi ja kiinnitti huomiota työelämääntutustumisjaksojen, T9-kilpailujen ja Next Step -messujen, tämän tyyppisten, varsinkin pojille hyvin toimivien mallien kautta, ja sitten myös korostimme oppilaitosvierailujen merkitystä. Ne ovat nuorille pojille toimivia, elikkä sen näkee konkreettisesti, mitä siellä tehdään. Se on hyvin oleellista.

Ed. Viitanen otti tämän paikkojen riittävyyden esille. Kyllä paikkoja on riittävästi, mutta ne on väärin sijoitettu, ja olen samaa mieltä ed. Heinäluoman kanssa: miksi asialle ei tehdä jotain? Sille on tehty, mutta pitää tehdä entistä enempi eli siirtää paikkoja sinne, missä niitä tarvitaan. Mutta olen kyllä ed. Heinäluoman kanssa täysin eri mieltä siitä, että oppivelvollisuusiän pidentämisellä tämä ongelma ratkeaisi. Pakolla nämä nuoret eivät tule ammattiin opiskelemaan, vaan heille pitää olla joustavia erilaisia teitä ratkaista tuo oma ongelmansa.

Puhemies:

Asian käsittely keskeytetään. Suuren valiokunnan kokous odottaa.