Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt Suomen Pankkia koskevan lain muuttaminen. Harvoin, vaikka olen ollut monissa valiokunnissa puheenjohtajana, haluan käyttää puheenvuoron lähetekeskustelussa, mutta syistä, jotka kohta ilmenevät, haluan sen nyt tehdä.

Aikanani olin ministerinä, kun tämä laki valmisteltiin 1998, ja silloin omasta mielestäni otettiin kantaa kaikkiin näihin kysymyksiin, jotka tässä nyt ovat esillä. Suomen Pankin tärkeimpänä tehtävänä osana Euroopan keskuspankkijärjestelmäähän on se, että se huolehtii hintavakaudesta ja rahapolitiikasta: se on pankin tärkeä tehtävä, itsenäisesti vastata näistä kysymyksistä, ja tämän mielestäni pitäisi olla lähtökohtana. Kun tätä asiaa nyt sitten sekä talousvaliokunnassa että perustuslakivaliokunnassa selvitetään hallituksen näkökulmasta niin lyhyellä aikataululla, sen takia tämä eduskunnan täysistuntokeskustelu on tärkeä, koska aikaa on vähän.

Onko tämä hintavakaus ja rahapolitiikka itsenäisesti toteutettavissa sitten tällä järjestelmällä, jota nyt esitetään? Silloin kun tämä nykyinen laki — nyt puhun tässä aluksi pelkästään tästä nimityspolitiikasta — tehtiin, niin siinähän lähdettiin siitä, että tasavallan presidentti, joka saa valtansa suoraan kansalta, nimittäisi pankin pääjohtajan ja myös muut johtajat. Viime kaudella tässä asiassa eräitten nimitysten osalta syntyi tilanteita, jotka kuitenkaan mielestäni eivät johtuneet laista vaan siitä, että suoraan sanottuna asianomainen ministeri ei tiennyt, että hänen vastuullaan on esitellä se asia tasavallan presidentille ihan niin kuin kaikki muutkin asiat. Näin pääsi syntymään tilanne, jossa asianomaiset henkilöt, jotka joutuivat tähän pyöritykseen, varmasti kärsivät.

Kun tätä lakiesitystä, joka on nyt voimassa, valmisteltiin aikanaan, niin silloinhan perustuslakivaliokunta otti sellaisen kannan, puheenjohtajana Ville Itälä ja varapuheenjohtajana Johannes Koskinen, että Suomessa virat julistetaan aina haettaviksi, mitä itse en pitänyt kaikissa tilanteissa ihan hyvänä ratkaisuna, koska voi olla tilanteita, joissa on vaikeaa henkilön saaminen hakemaan julkiseen menettelyyn ja valtioneuvoston istunnon kautta, jossa on aina mahdollista kaksi kertaa pyytää asia pöydälle. Tämä ei ole sellainen menettely, että pätevät ihmiset haluaisivat tähän rulettiin lähteä, jos eivät ole varmoja siitä, että tulevat valituiksi. Tämä periaate pääsääntönä silloin otettiin kuitenkin sillä poikkeuksella, että olisi mahdollista myös se, että presidentti voisi nimittää johtajan tätä virkaa haettavaksi julistamatta.

Suomessa on ollut neljä valtion organisaatiota, laitosta, jotka ovat eduskunnan alaisia. On Alko Osakeyhtiö, jolla ennen oli suomalaisessa alkoholipolitiikassa ja myös terveyspolitiikassa vahva asema, mutta voidaan kysyä, mikä se on näitten hallintouudistusten jälkeen tällä hetkellä. Samaten on Yleisradio. Sen hallinto-organisaatiota on muutettu. Sekin on eduskunnan valvonnan alainen, ja tällä uudella hallinnolla, jossa on ulkopuolinen hallitus, on pyritty siihen, että Yleisradio pystyisi vastaamaan markkinatalouden uusiin haasteisiin. Sen, kuinka se on onnistunut, jätän jokaisen arvioitavaksi.

Mutta sitten on Kansaneläkelaitos, jonka hallinto on tehty suurin piirtein samalla ajatuksella ja säännöstöllä kuin Suomen Pankin. Siinähän on myös valtuusto, joka valvoo Kansaneläkelaitoksen hallintoa, ja tasavallan presidentti nimittää Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja muut johtajat, mutta kun tässä nimityspolitiikassa on viime vuosina viimeistä nimitystä lukuun ottamatta päädytty sellaisiin ratkaisuihin kuin on päädytty, niin voidaan kysyä, mikä on Kansaneläkelaitoksen asema nykyisessä sosiaalipolitiikassa. Yksi sellainen tekijä on se, että esimerkiksi huomattava osa sairausvakuutuksen menoista joudutaan kattamaan valtion budjetista. Toisin sanoen loppuvuodesta Kansaneläkelaitoksesta joudutaan olemaan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön ja kysymään, voitaisiinko saada tilille rahaa, että voidaan sairausvakuutusmenot maksaa. Tämä on käytännössä merkinnyt sitä, että Kansaneläkelaitoksen asema itsenäisenä, eduskunnan alaisena organisaationa on menettänyt pikkuhiljaa merkityksensä.

Tässä hallituksen esityksessä lähdetään rahoituksen osalta saman tyyppisestä ideasta, siitä, että jos Suomen Pankissa syntyy voittoja, se voitto siirtyy suoraan valtion budjettiin ja syntyy saman tyyppinen tilanne käytännössä kuin nyt on sosiaali- ja terveysministeriön ja Kansaneläkelaitoksen välillä. Tämä on nyt kysymyksen muodossa: Tuleeko se käytännössä merkitsemään sitä, että Suomen Pankin asema itsenäisenä, riippumattomana pienen valtion keskuspankkina tulee käytännössä muuttumaan niin paljon, että se ei ole enää rahapolitiikan vastaajana, hintavakauden vastaajana ja itsenäisenä organisaationa vastapaino valtiovarainministeriölle? Käykö tässä niin, että valtiovarainministeriö tulee määräämään talouspolitiikan, rahapolitiikan ja hoitaa myös hintavakauden? (Ed. Kanerva: Puhujan ääni ei kuulu, kohinaa!) — Voi olla, vaikka yritän parhaani.

Tämä on tässä se olennainen kysymys, ja näyttää siltä, että hallitus on jättänyt sen eduskunnalle, niin kuin monet ovat sanoneet hallituksen ympärillä, että tämä on sitten eduskunnan asia päättää. Minä jossain määrin huolestuneena kysyn, miten Suomen Pankin osalta tulee tässä asiassa tapahtumaan. Onko se enää sillä tavoin itsenäinen, kuin sen pitäisi olla, vai tuleeko siitä jollakin tavoin valtiovarainministeriön pankki ja kaikki asiantuntemus siirtyy valtiovarainministeriöön?

Muistan, että kun silloin siellä monesti mietittiin näitä Suomen talouselämän ongelmia, joita 90-luvun alkupuolella erityisesti oli pankkikriisin muodossa, niin ongelma oli, että yleensä meidän talousasiantuntijamme ovat Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kansantaloustieteen opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet samojen opettajien ohjauksessa. Lopputulos usein on sitten se, että erot ovat 0,9 prosenttia tai jotain sinne päin, jotta näyttäisi ulospäin siltä, että ollaan joissakin asioissa todella eri mieltä. Tämä on pienellä maalla aivan eri asia kuin se on Ranskalla ja Saksalla. Sen takia minusta tätä asiaa ei ole sillä tavoin harkittu, ja se on nyt sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan tehtävä.

Ennen kaikkea, kun silloin 90-luvun alkupuolella olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, jolloin leikattiin miljardikaupalla — silloin miljardi oli se mittaluku, jolla leikattiin ja kerättiin rahaa pankkikriisin menojen kattamiseen, josta vastuut olivat parhaimmillaan lähes 100 miljardia sen aikuista markkaa — silloin Rahoitustarkastus oli se elin, joka oli hyvin tärkeä Suomen Pankin ohella ratkaistaessa näitä kysymyksiä. Tässähän Rahoitustarkastuksen johtajan nimittäminen siirretään myös pankkivaltuustolle, joka, kuten sanoin, on sekä valvoja että olisi myös nimittäjä. Tässä on kysymys siitä, miten tämä järjestelmä tulee uskottavasti toimimaan käytännössä niin, että niitä pankkeja ja finanssitavarataloja ajatellen, joissa yhdistyvät käytännössä organisatorisesti pankkitoiminta, vakuutustoiminta ja työeläkevarat, tämä tulee toimimaan sillä tavoin, että tarkastus on riittävän tehokasta, kun ottaa huomioon kansainvälisen rahaliikenteen. Kun ottaa huomioon myös sen, että Euroopan unionin perustuslaillisessa sopimuksessa lähdetään siitä, että Euroopan keskuspankkijärjestelmä ottaa enemmän tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä annettuja tehtäviä, jotta kymmenen uuden jäsenmaan, joista suurimpana on Puola, pankkijärjestelmää voidaan valvoa, koska Suomeen voi tulla puolalaisia pankkeja ja muitakin pankkeja toimimaan, ja kun tietää lahjonnan ja muut ongelmat, niin on täysin selvää, että täytyy olla hyvin varuillaan siitä, mitä tulee tälle rahoitusjärjestelmälle Euroopan unionin alueella tapahtumaan.

Sitten vielä ihan lopuksi toisin esille nimityspolitiikan seurauksena tulevan epäkohdan, kun on kysytty sitä, toimiiko tämän jälkeen, jos hallituksen esitys toteutetaan, Suomen Pankin johto kollegiona vai onko Suomen Pankki päällikkövirasto. (Ed. Ala-Nissilä: Kollegio!) Kollegiossahan käytännössä sama nimittäjä toimii, mutta nythän käytännössä tulisi tilanne, jossa pääjohtajan nimittää tasavallan presidentti ja muut johtajat pankkivaltuusto, ja erottaminen tapahtuisi tietysti myös samassa järjestyksessä. Minusta tämä enemmän muistuttaa päällikkövirastoa, vaikka pankki ei voi kuitenkaan toimia kuin kollegiona. Se ei voi toimia kuin kollegiona, koska siellä pitää olla pääjohtajan varamies, tämä sijainen täytyy nimittää, ja tässä suhteessa tulee nimittäjäviranomaisen kirjavuus.

Kaiken kaikkiaan tämä asia on Suomen näkökulmasta erittäin merkittävä, ja nämä näkökohdat halusin tuoda jo tässä vaiheessa esiin, koska nyt hallituksen tavoitteena on se, että tämä pikavauhtia täällä käsiteltäisiin. Siihen on aina kyllä mahdollisuus olemassa, mutta kysymys on nyt siitä, onko tämä sillä tavoin kypsä esitys, että eduskunnan kannattaa tämä kaikkine riskeineen viedä lävitse. Mutta itsekin pitkäaikaisena kansanedustajana lähden tietysti siitä, että valta on tässä talossa ja me teemme nämä päätökset. (Ed. Kanerva: Asiantunteva puheenvuoro!)

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on pohjalla hallituksen esitys, jossa on löytynyt kokonaisuus, joka toimii. Tämän nimitysmenettelyn osalta ja kollegiossakin pääjohtaja on Ekp-järjestelmässä erilaisessa asemassa, sen sijaan johtokunnan muiden jäsenten tehtävät ovat entistä enemmän operationaalisempia ja tämmöistä raskasta nimitysmenettelykoneistoa, mikä heidän osaltaan on, ei kannata ylläpitää. Tässä suhteessa hallituksen esitys mielestäni on ihan hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että Suomen ainoan rahaviranomaisen tase säilyy vahvana, että se voi toimia kaikissa olosuhteissa. Minusta on erittäin tärkeätä, että ei ole syntynyt eikä ole haluttukaan synnyttää mitään konfrontaatiota Suomen keskuspankin ja toisaalta eduskunnan suuntaan. Se on eduskunnan pankki edelleenkin ja näin sen pitää olla.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että tässä tapahtuu niin, että pääjohtajan nimitys eriytyy muiden johtokunnan jäsenten nimityksestä. Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että pankkivaltuustolla myöskin pääjohtajan osalta nähdäkseni säilyy samanlainen vaikuttamismahdollisuus kuin tähänkin asti on ollut koko johtokunnan osalta elikkä esityksenteko. Minusta on kuitenkin hyvää se, että tämmöistä postikonttorivaiheistusta vähennetään ja siltä osin muiden johtokunnan jäsenten kuin pääjohtajan osalta pankkivaltuustolle tulee nimitysvalta.

Ed. Ala-Nissilän kanssa olen samaa mieltä, että vaikka tässä nyt voiton tuloutuksen osalta mennään siihen suuntaan, että pankin voitto otetaan valtiolle, on kuitenkin erittäin tärkeää, että vakavaraisuus ja valmistautuminen erilaisiin heilahteluihin säilyy edelleenkin. Ne rohkeimmat ehdotukset ja kovimmat, voisiko sanoa, Suomen Pankin vakavaraisuutta vaarantavat ehdotukset jäivät kuitenkin tästä hallituksen esityksestä pois.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen Pankki -lakia on muutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana useamman kerran. Ensimmäisen kerran lähinnä siitä syystä, että Suomi oli mukana siinä prosessissa, jossa yhteinen valuutta euro tuli ja Emu-järjestelyt ja -valmistelut edellyttivät, että Suomen Pankin asemaa muutettiin ja sitä tehtiin itsenäisemmäksi.

Viimeisimmät muutokset ovat vuodelta 98, jolloin tietysti ne keskustelut, jotka tänään käydään, olisi ihan yhtä hyvin voitu käydä esimerkiksi juuri pankin vakavaraisuuden suhteen, mutta tuolloin varmasti aika ei ollut siihen vielä kypsä senkään vuoksi, että 90-luvun rahoitusmarkkinoiden raju kriisi oli niin lähellä ja haluttiin saada enemmän kokemuksia siitä, mikä tulee olemaan kansallisen pankin asema Euroopan keskuspankkijärjestelmässä, millaiseksi valuutaksi euro kehittyy ja miten Euroopan keskuspankki ottaa rahapolitiikan koordinaatiotehtävän vastaan. Nyt meillä on tästä paljon tietoa, ja voimme sanoa, että rahoitusmarkkinoiden toimintaympäristö on muuttunut hyvin paljon siitä, mitä se oli esimerkiksi 90-luvun alussa, jolloinka rahoitusmarkkinoita kaikkialla maailmassa kohtasivat enemmän tai vähemmän kriittiset vaiheet.

Voidaan sanoa, että Suomen Pankin tuloksen vaihtelevuuteen vaikuttavat tänä päivänä vain valuuttojen ja korkojen muutosten aiheuttamat valuuttavarantojen muutokset. Sellaisia riskejä, joita 90-luvun alussa rahoitusmarkkinoilla Suomen markan silloista arvoa vastaan kohdistui, ei enää ole. Sehän on osoittanut sen, että päätös siitä, että Suomi on liittynyt Euroopan talousjärjestelmään ja on ottanut valuutaksensa euron, on ollut oikea ja selvästi rahoitusmarkkinoita vakauttava ratkaisu. Sehän oli se pääargumentti myöskin sen puolesta, että Suomen tulee olla mukana Emussa, jotta pienen maan rahoitusjärjestelmä voidaan pitää vakaana.

Nyt valmistelua on tapahtunut tämän lain osalta työryhmässä, jossa olivat mukana sekä Suomen Pankin että valtiovarainministeriön edustajat. Siitä on pyydetty lausuntoja, ja se on saanut tämän muotonsa. Olisin kyllä oikeastaan toivonut, että asianomainen ministeri olisi esitellyt tämän lakiesityksen eduskunnalle, koska nyt joudun kertaamaan joitakin asioita, jotka ehkä olisivat voineet tulla hänen puheenvuorossansa esille.

Alkuperäinen työryhmä esitti toki paljon enemmän, kuin mitä tässä lakiesityksessä on sanottu. Siinä lähdettiin siitä, että kantarahasto olisi voitu purkaa tai itse asiassa vararahastoa olisi myöskin voitu purkaa. Nämä ehdotukset ovat hyvin perustellut kansainvälisen vertailun näkökulmasta käsin, mutta ne saivat heti aika suuren vastarinnan, koska meidän tiedotusilmapiirissämme on mielenkiintoisempaa tarjoilla vastakkainasetteluja kuin analyyttistä pohdintaa. Tässä tarjonta siitä, mitä oltiin tekemässä, järjestyi sellaiseksi, että vastakkain ovat hyvä Suomen Pankki ja paha valtiovarainministeriö: Hyvä pankki haluaa varjella omat rahansa, ja paha valtiovarainministeriö haluaa ne riistää. Näin ei tietenkään asianlaita missään mielessä ole koskaan ollut siitäkään huolimatta, että työryhmä oli erimielinen, niin että Suomen Pankin edustajat jättivät asiasta eriävän mielipiteen.

Millainen on nyt sitten Suomen Pankki? Suomen Pankin tilanne on erittäin vakavarainen. Sillä on 463 miljoonaa vararahastossa ja 2 768 miljoonan varaukset, eli yhteensä siellä on rahaa 3 200 miljoonaa euroa. Arvomuutostileillä on 478 miljoonaa euroa. Kantarahastossa, jota ei ole koskaan käytetty eikä missään vaiheessa olekaan voitu käyttää Suomen Pankin tappioiden kattamiseen, ei edes 90-luvun rahoitusmarkkinakriisin aikana, on rahaa 841 miljoonaa euroa. Sen lisäksi on vielä eläkerahastossa 328 miljoonaa euroa. Suomen Pankki on siis tavattoman vakavarainen. On tietenkin kansallinen kysymys myöskin se, miten eri instituutioissa rahoja on ja miten niitä käytetään.

Suomen Pankin laajan oman pääoman osuus taseesta on 34 prosenttia. Keskiarvo EU-maissa on 22 prosenttia. Jos katsotaan muita Pohjoismaita, niin riippumatta siitä, ovatko nuo maat mukana euroalueessa vai eivät, Norjan keskuspankin oman laajan pääoman osuus taseesta on 18, Tanskassa 12 prosenttia, Ruotsissa toki kyllä 43.

Tilanne on joka tapauksessa sellainen, että hyvin erilaisia pankkeja on. Tämä kannattaa pitää mielessä silloin, kun arvioidaan Euroopan keskuspankin antamaa lausuntoa tästä Suomen Pankki -lakiesityksestä. Euroopan keskuspankin lausunto oli sellainen, jossa se katsoi, että monet niistä esityksistä, joita tässä tehtiin, olisivat vaarantamassa Suomen Pankin itsenäisen aseman. Kuitenkin, jos verrataan Suomen Pankin asemaa vaikkapa Italian keskuspankkiin, Ranskan keskuspankkiin tai Saksan keskuspankkiin, ne ovat hyvin erilaisia. Tässä suhteessa on jokaisessa maassa itse aika lailla ratkaistu se, miten järjestetty ja millainen varallisuus keskuspankeilla on, jotta ne voivat huolehtia kaikki ne tehtävät, jotka liittyvät rahoitusjärjestelmään ja maksuvalmiuteen.

Euroopan keskuspankin lausunto tukee niitä näkemyksiä, joita Suomen Pankki on omissa lausunnoissaan korostanut. Sen keskeinen viesti on se, että mikäli kantarahastoa olisi purettu, mikä oli rahoitusmarkkinoista vastaavan ministerin oikea ehdotus, se johtaisi siihen, että Suomen Pankin pitäisi myydä valuuttavarantojaan. Tämä ei varmasti olisi ollut mikään kovin merkillinen asia, kun katsotaan, minkälaisia rahamääriä näissä eri rahastoissa on.

Rahoitusriskitkin ovat toki hyvin erilaiset. Tänä päivänä on aika vaikeata ajatella, että Suomen Pankki olisi Euroopan keskuspankkia tukemassa sellaisissa rahoitusmarkkinoiden interventioissa, joita mahdollisesti voisi tulla. Ajatellaanpa nyt, että Euroopan keskuspankki haluaisi ryhtyä tukemaan ostoilla vaikkapa omaa eurovaluuttaansa. Tänä päivänä rahoitusmarkkinat ovat jo niin nopeiksi tulleet ja muutokset niin suuria, että tällaisiin operaatioihin tuskin olisi enää mitään mahdollisuuksia, vaan on lähdettävä siitä, että silloin valuutat kelluvat. Eli tavallaan se vanha aika, jolloinka tukiostoilla tuetaan omaa valuuttaa, on mennyttä. Rahoitusmarkkinat elektronisessa muodossa ovat täysin hallitsemattomat näiltä osin.

Mutta sehän on aivan selvä asia, mitä mielestäni missään vaiheessa ei edes tässä valmistelevassa työryhmässä ole kiistetty, että totta kai Suomen Pankin tulee olla sillä tavalla vakavarainen ja sen pääoman vahva, jotta se pystyy selviytymään niistä tehtävistä, jotka sillä osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää on. Oma näkemykseni myöskin pankkivaltuuston jäsenenä oli se, että tämä ei ole ollut uhattuna etenkään, jos puututaan vain kantarahastoon, koska silloinhan vararahaston varat olisivat aina olleet käytettävissä mahdollisten kurssiheilahtelujen kattamiseksi.

Tässä lakiesityksessä ei kuitenkaan tuota kantarahaston purkua esitetä. Toivonkin, että eduskuntakäsittelyssä nyt paneuduttaisiin huolellisesti siihen, mikä on todellakin Suomen Pankin tase, ja katsottaisiin sitä kansainvälisessä vertailussa, ja sen pohjalta arvioitaisiin, mikä on Suomen Pankin itsenäinen asema osana keskuspankkijärjestelmää.

Sitä vastoin tässä laissa esitetään voiton tuloutusta, ja tätäkin on osa pitänyt julkisessa keskustelussa huonona asiana. Kuitenkin jälleen kerran kansainvälinen vertailu osoittaa, että pääsääntö eri keskuspankeissa on se, että joko kokonaan tai lähes kokonaan voitot tuloutetaan valtiolle. Tässä tultaisiin noudattamaan sitä käytäntöä, joka eurooppalaisissa maissa on yleisenä käytäntönä, kuitenkin toki niin, että pankkivaltuusto voi perustelluista syistä jättää tulouttamatta voitot valtiolle. Tämä mielestäni on juuri osoittamassa sitä joustavuutta ja näkemystä siitä, että keskuspankin asemaa ei missään tapauksessa haluta horjuttaa.

Täällä on puututtu jo hiukan näihin nimityskysymyksiin. En omasta puolestani halua niihin mennä, ne tulevat aikanaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi ja olen siellä mukana, jotenka voin tuossa vaiheessa kyllä vaikuttaa asiaan riittävästi.

Lopuksi haluaisin vain yhteenvetona todeta sen, että kun on sanottu, että Suomen Pankki tarvitsee kaikki nämä varansa sen opetuksen johdosta, joka meillä oli 90-luvun alussa, niin nimenomaan tämä sama argumentaatio olisi minun mielestäni puolustanut sitä, että kantarahastoa olisi pienennetty. Minusta olisi veronmaksajien kannalta etu se, että myöskin Suomen Pankki omalta osaltaan olisi helpottamassa valtion velan lyhennystä ja ylipäätänsä julkisen talouden tilannetta, koska kyllä totuus on se, että kriisi oli vaikea paitsi Suomen Pankille, myöskin valtiovallalle, ja minun mielestäni olisi nyt kohtuullista se, että Suomen Pankki kantaisi myöskin oman kortensa kekoon ja olisi voitu tämä kantarahaston pienentäminen tehdä. Se olisi ollut sellainen asia, jolla myöskin Suomen Pankki olisi hakenut sitä oikeutusta ja legitimiteettiä kansalaisten näkökulmasta. (Ed. Kanerva: Suomen Pankki kantoi vastuunsa!)

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella kaksi ensimmäistä varsinaista puheenvuoroa, edustajien Skinnari ja Alho. Ed. Skinnari katsoi, että tässä on joitakin riskejä. Arvoisa ed. Skinnari, ei tässä ole mitään riskejä. Kun on näin vakavarainen pankkijärjestelmä, joka Suomessa säilyy edelleen, ja kun mihinkään muuhun ei oikeastaan ole puututtu kuin siihen, että voiton tuloutussysteemi on normaalin eurooppalaisen käytännön mukainen, ei tässä mitään riskejä ole.

Tätä on valmisteltu mielestäni kohtuuttoman kauan. Tämän hallituksen esityksenhän olisi pitänyt tulla välittömästi yhteisvaluuttaan siirtymisen jälkeen. Se tulee nyt vasta.

Ed. Ala-Nissilä aivan oikein totesi, että silloin kun on siirrytty Ekp-järjestelmään, myöskin nimitysasiat pitää laittaa uusin puihin. On aivan oikein, että vain johtokunnan puheenjohtajan nimittää tehtäväänsä tasavallan presidentti ja muut pankkivaltuusto. Näin myöskin vältetään sellaiset arvottomat näytelmät, joita on ollut muiden johtokunnan jäsenten kuin pääjohtajan nimitysoperaatioissa viime vuosien aikana.

Välittömästi tämä asia käsittelyyn ja vihdoinkin laki voimaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kolmeen asiaan muutama kommentti.

Ensinnäkin vakavaraisuuteen ja siihen, kuinka paljon maailma on muuttunut ja kuinka paljon ei. On totta, että se on muuttunut. Ei varmasti Suomen Pankissa eikä pankkivaltuustossa eikä missään niissä tahoissa, jotka ovat tätä asiaa valmistelleet, ole lähdetty siitä, että mikään ei ole muuttunut sen jälkeen, kun on siirrytty yhteisvaluuttaan. Totta kai riskit ovat monelta osin pienentyneet, tilanne on vakaampi ja esimerkiksi sellaista korkoriskiä ei ole käytännössä kuin aikaisemmin oli, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki samalla olisi ohi ja mitään riskejä ei olisi jäljellä. En tiedä, millä tavalla valiokunnissa tätä asiaa arvioidaan, mutta minusta lähtökohtana se, mitä hallituksen esitykseen sisältyy, voi olla ihan terve lähestymistapa, että voitto kotiutetaan valtiolle, mutta sitten pidetään huoli vakavaraisuudesta suurin piirtein nykyisellään.

Minua vähän vaivaa se, että VM:ssä kyllä haluttaisiin, nyt kun velan maksua halutaan kiihdyttää ja antaa suurituloisille valtavasti verohelpotuksia vuodesta toiseen, sitä rahaa jostain imuroida. Jollain tavalla henkilökohtaisesti näen tällaisena yhtenä kohteena tämän, johon on sitten huomattavasti voimavaroja ja aktiivisuutta VM:n taholta kiinnitetty. Toivottavasti tämä sama innostus ei kovin äkkiä laajene, koska kyllähän niitä rahastoja ja muitakin vielä sentään jonkin verran on. Olen jonkin verran huolissani esimerkiksi Valtion asuntorahaston tulevaisuudesta, koska tuntuu, että VM:ssä olisi myöskin jonkin verran innostusta päästä myöskin niihin varantoihin käsiksi.

Mitä tulee johtokunnan jäsenten ja pääjohtajan valintaan, voi olla, että ed. Pulliainen on aivan oikeassa ja varmaan kaikki ovat oikeassa, että oli eräällä tavalla arvottomia näytelmiä tai imagon kannalta kyseenalaista toimintaa, kun on johtokunnan jäseniä viime vuosina valittu, mutta täytyy lähteä siitä, että kun on laki olemassa, joka antaa mahdollisuuden johtokunnan jäsenen valintaan vaikuttamiseen sekä pankkivaltuustovaiheessa että valtioneuvostovaiheessa, ja kun asiasta on poliittisia tai muita asiallisia erimielisyyksiä, se johtaa siihen, että tulee erimielisiä ehdotuksia, ja se voi näyttää ulospäin oudolta ja jopa arvottomalta. Silloinhan se menee tietenkin hyvin siististi, kun pankkivaltuusto täysin yksimielisesti tekee ehdotuksen ja valtioneuvosto, hallitus, toimii postikonttorina ja kiikuttaa sen presidentille ja toteaa, että hyvin pyyhkii. Mutta jos asiassa on erimielisyyksiä, niin silloin asia ei mene näin yksinkertaisesti.

Itse olen ollut näillä kierroksilla mukana pankkivaltuustossa ja olen rohjennut olla eri mieltä valinnoista pankkivaltuustossa, ja se on ollut varmaan osittain yksi syy, joka on johtanut siihen, että myöskin hallituksessa näistä nimityksistä on oltu eri mieltä. Se on johtanut myös siihen, että myöskin tasavallan presidentti on joutunut arvioimaan tilannetta myös siltä näkövinkkeliltä, että tässä on jännitteitä, tässä on erilaisia intohimoja, ja on ehkä ottanut huomioon vähän sitä keskustelua ja niitä erimielisyyksiä, jotka ovat olleet ketjussa pankkivaltuustosta hallitukseen ja hänen pöydälleen tuotuun esitykseen asti.

Nyt tilanne tietenkin selkeytyy johtokunnan jäsenten nimittämisen osalta, koska pankkivaltuustolle siirtyy nimitysvalta. Pääjohtajan osalta tilanne säilyy ennallaan, mutta minusta tämä kyllä on ehkä liian rohkea johtopäätös, että kollegiaalisuus tässä täysin romuttuu, koska uskon, että pääjohtajan nimityksessä kuitenkin, kun puhutaan yhdestä henkilöstä, sen kollegion vetäjän henkilöstä, niin varmasti tämä pankkivaltuuston rooli käytännössä kuitenkin johtaa siihen, että he käsittelevät johtokuntaa kokonaisuutena.

Mitä tulee sitten näihin pätevyysvaatimuksiin, kelpoisuusvaatimukseen, niin siinähän on nyt aika oleellinen muutos. Ennen riitti pääpiirteittäin, että oli, niin kuin 13 §:ssä todetaan, pätevyyttä noin yleisellä tasolla, elikkä johtokunnan jäseneltä edellytettiin tehtävien edellyttämää asiantuntemusta. Nyt sitten on selvästi tarkennettu tätä kelpoisuusvaatimusta sillä, että on "soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, hyvä perehtyneisyys rahatalouteen tai rahoitustoimintaan sekä käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus". Tämä on tietysti jo huomattavasti tarkempi toimenkuva ja vaatimustaso silloin myöskin, kun ehdokkaita ilmoittautuu tähän kisaan ja kun pankkivaltuusto sitten valintaa johtokunnan jäsenistä tekee.

No, vanhassakin laissa oli niin, että virat täytetään niitä avoimeksi julistamatta, ja se on tässä uudessakin. Silloin kun edellisillä kierroksilla ensimmäisen kerran tämä suurempi ruljanssi nimityksissä oli, kyllä pankkivaltuuston täytyi ottaa aivan vakavasti se, mitä oikeuskansleri totesi. Siitä huolimatta, että laki lähti tästä, että virat täytetään niitä avoimeksi julistamatta, niin kuin oikeuskansleri totesi, että nykylainsäädäntö muilta osin edellyttää, että tällaiset paikat pitää avoimesti ilmoittaa esimerkiksi Virallisessa lehdessä, niin kyllä pankkivaltuusto joutui sen tosiasian eteen, että ei siinä nyt oikein mitään oikotietä tai muuta sujuvampaa mallia silloin ole. Se johti tietysti siihen, että ehdokkaita tuli runsaasti ja syntyi myös ehdokkaiden ympärillä laaja julkinen keskustelu.

Kaiken kaikkiaan, vaikka tämän lakipaketin valmisteluun on liittynyt paljon intohimoja sekä pankin vakavaraisuuden että myöskin näiden nimitysmenettelyjen ympärillä, niin näin oppositiostakin katsottuna en minä nyt tätä hassumpana näe. Minun mielestäni tämän voivat aivan asiallisesti ja ilman suuria intohimoja täällä eduskunnassa asianomaiset valiokunnat käsitellä ja viedä eteenpäin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En halua muuten tähän sinänsä tärkeään ja mielenkiintoiseen asiaan puuttua, vaikka mielipide on, mutta sen sijaan ed. Uotilan puheenvuoroon siltä osin, kun hän kosketteli pätevyysvaatimuksia johtokunnan jäsenten osalta. Oudoksun sitä nimittäin, että ed. Uotila puhui tavalla, joka antaisi käsityksen, että pätevyysvaatimuksissa olisi käytännössä tapahtunut jokin muutos. Ed. Uotila on itse ollut pankkivaltuuston jäsenenä — olen itse johtanut ne kaikki kokoukset — hyväksymässä ne kriteerit, joilla pankkivaltuusto omat ehtonsa asettaa johtokunnan nimitystä valmistellessaan. Niihin ovat kuuluneet se, että asianomaisella täytyy olla hyvä asiantuntemus tähän tehtävään, asianomaisella täytyy olla hyvä perehtyneisyys tähän tehtävään rahapolitiikkaa koskien, asianomaisella täytyy olla suoritettu ylempi korkeakoulututkinto ja asianomaisella täytyy olla osoitettu johtamistaito käytännössä tämän kaltaisiin tehtäviin.

Sen vuoksi minusta, puhemies, on väärin, että eduskunnan puhujakorokkeelta annetaan sellainen vaikutelma, että aikaisemmin pankkivaltuusto ja koko tämä prosessi ei olisi ottanut näitä laatuvaatimuksia huomioon ja että nyt vasta ne otettaisiin tästä eteenpäin huomioon. Älkää puhuko tällaisia, ed. Uotila.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä viittasin, että lakiin on tullut muutos kelpoisuusvaatimusten osalta. Kyllä minä aivan tarkkaan muistan, miten pankkivaltuusto tätä hakuprosessia käsitteli, millä tavalla se valmistautui nimitysmuistion tekemiseen, millä tavalla se perusteli prosessia, jossa sitten nimitysmuistiolla päädyttiin ottamaan nämä kaikki ed. Kanervan mainitsemat seikat huomioon. Mutta mitä tulee lakiin ja siihen kelpoisuusvaatimukseen, joka tulee näkyviin silloin, kun ihmiset ilmoittautuvat näihin paikkoihin, siinä on varmasti tapahtunut muutos. En usko, että kovin monta talonmiestä tai jotain muuta levyseppääkään nyt ilmoittautuu enää näiden kelpoisuusvaatimusten jälkeen, mutta kymmenittäin tuli kyllä kaikenlaisia ehdokkaita, koska kelpoisuusvaatimus oli hyvin yleisellä tasolla ja kuka tahansa saattoi eräällä tavalla väittää olevansa sen alan asiantuntija siinä laajuudessa kuin edellytettiin. Vetosin vain siihen, että tämä lakiin sidottu kelpoisuusvaatimus on nyt huomattavasti tarkempi kuin aiemmin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin korjaisin, kuten täällä varapuhemies korjasi, ed. Uotilan puheenvuorosta sen, että tässä nykyjärjestelmässähän ministeri ei toimi postikonttorina. Hän tekee aivan samalla tavoin esityksen kuin hän tekee jostakin pääjohtajasta, aivan samalla tavoin hän tekee Suomen Pankin johtajasta ja pääjohtajasta tämän esityksen. Viime kierroksesta jäi ehkä sellainen kuva, että ministeri on sivustakatsoja, mutta hän tekee aivan samalla tavoin. Tasavallan presidentin osalta on kolme poikkeusta, joissa valtioneuvosto toimii postikonttorina, ja Suomen Pankki ei kuulu näihin. Perustuslakia muutettiin juuri tältä osin niin, että valtioneuvosto ei ole mikään postikonttori, kun se on Suomen hallitus, ja se tekee esitykset ihan samalla tavoin kuin aikaisemminkin, mutta tässä nyt tämä systeemi muuttuu. Pääjohtajan osalta tilanne säilyy samana, eli valtioneuvosto ei myöskään siinä ole mikään postikonttori, vaan se tekee esityksen. Asianomaisen ministerin tehtävänä on ja olisi ollut viime kierroksellakin se, että hän neuvottelee pankkivaltuuston kanssa ja presidentin kanssa ja hallituksen kanssa erityisesti ja saa sellaisen esityksen, joka saa enemmistön taakseen hallituksessa. Sen jälkeen voidaan arvostella, onko tämä laki hyvä vai huono, mutta viimeksihän ei näin tapahtunut.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen sitä mieltä, että ed. Uotila on oikeassa: kyllä tässä täsmennetään ja tiukennetaan pätevyysvaatimuksia. Oikeastaan sitä taustaa vasten tuntuu vähän erikoiselta taas toisaalta se, että tässä ehdotetaan nimittämisvaltuuden siirtämistä nyt presidentiltä pankkivaltuustolle kaikkien muiden paitsi johtokunnan puheenjohtajan osalta. Tätä jotkut ovat täällä aprikoineet, että tämä olisikin koko lain oleellinen ydin, eli lain tarkoituksena, ministeri Wideroos, täällä epäillään olevan se, että saadaan johtokunnan nimitys muutetuksi, mutta muulla asiasisällöllä sitä asiaa vain vähän kuorrutetaan.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean tässä yhteydessä vain sen, että aiemmin noudatettu käytäntö Suomen Pankin johtokunnan nimityksiä toteutettaessa on pankkivaltuuston hyväksymällä linjauksella tehty jo käytännössä täsmälleen niillä perusteilla, mitä tämä lakiesitys tässä nyt esittää käytäntöön otettavaksi. Se on ollut vallitseva käytäntö, ja sitä on toteutettu kaikkien nimitysten kohdalla.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia menee nyt talousvaliokunnan käsittelyyn, ja valiokuntahan osaa tehtävänsä. Siinä mielessä ei laajoja saatteluja tarvita. Pari kommenttia kuitenkin tähän keskusteluun on syytä tehdä.

Ensinnäkin se toive, että kun Suomen Pankki -lakia nyt uudistetaan, uskon näin, että se pieni, miksi sitä nyt nimittäisi, viime vaalikaudella ollut pankin toimintaa häiritsevä epämääräisyys poistuu ja näissä nimitysasioissa ja pankin toiminnassa päästään kokonaan vakiintuneisiin puitteisiin. Näin uskon.

Suomen Pankin vakavaraisuutta mielestäni ja pankkien vakavaraisuutta ei pidä tarkastella absoluuttisina lukuina, mitä taseessa on, vaan niitä on aina tarkasteltava suhteessa pankin riskeihin, joista valuuttavarannosta johtuva riski on, totta kai, keskuspankilla kaikkein keskeisin. Kun sanotaan, ettei ole enää nykymaailmassa riskejä, niin luulen, kun meillä osakekurssit laskivat kolme vuotta peräjälkeen, että jos ne olisivat vuoden vielä laskeneet, niin uskon näin, että esimerkiksi jossain vakuutussektorilla tai tällä sektorilla laajasti ottaen olisi oltu vaikeuksissa jo. Eivät ne sen kauempana ole, nämä finanssisektorin vaikeudet. Vakuutusyhtiöt ovat hiukan eri asia, mutta kyllä on tietysti hyvä asia, että osakkeet ovat kääntyneet nousuun ja tällä tavalla riskit ovat taas kohta ohi. Tämä kurssiriski on siis olennaisempi oman pääoman tarpeeseen vaikuttava tekijä kuin taseen loppusumma, johon on viitattu. On myöskin sanottu, että kantarahastoa ei voida käyttää. Eihän se ole tarkoitettukaan käytettäväksi. Eihän osakeyhtiön osakepääomakaan ole tarkoitettu käytettäväksi voitonjakoon; se on tarkoitettu turvaamaan toimintaa. Valuuttavarantoon suhteutettuna Suomen Pankin oma pääoma on nykyisin eurojärjestelmän keskitasoa pienempi. Suomen Pankin taseeseen ja toimintaan liittyvät riskit eivät ole euron käyttöönoton yhteydessä missään tapauksessa vähentyneet sillä tavoin kuin mielestäni tässä työryhmän muistiossa on esitetty.

Valuuttakurssimuutokset ja korkomuutokset vaikuttavat valuuttavarannon arvoon ja luottoon euron käyttöönotosta huolimatta aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Euron kurssivaihtelut dollariin ja muihin keskeisiin valuuttoihin nähden ovat viime vuosina olleet suuria ja käytännössä ennakoimattomia. Kansalliset keskuspankit kantavat taseillaan muiden riskien ohella viime kädessä myös Ekp:n toiminnassa syntyvät riskit. Myös rahalaitosten hätärahoituksen periaatteet ja riskit ovat Rahaliiton oloissa olennaisesti sittenkin samat kuin ennen Rahaliittoon liittymistä.

Poikkeusoloihin varautuminen merkitsee Suomen Pankin taseen kannalta erityisesti velvoitetta pitää riittävää valuuttavarantoa Suomen kansainvälisen maksuvalmiuden turvaamiseksi. Poikkeusoloihin varautuminen ja mahdolliset hätärahoitusoperaatiot on otettava huomioon valuuttavarannon mitoituksessa. Valuuttavarannon ylläpito taas on keskeinen oman pääoman tarpeeseen vaikuttava tekijä.

Euroopan keskuspankilla on jossain määrin kyllä omiakin varoja, mutta pääasiassa järjestelmä toimii keskuspankkirahoituksen kautta. Jos Suomen Pankilla ei olisi omia rahoja, niin kun se osallistuisi Euroopan keskuspankkijärjestelmän operaatioihin, meidän roolimme olisi sen jälkeen rahattomien rupattelua. Ei se voi olla Suomen rahaviranomaisen toiminnan etu. Mielestäni Suomen Pankki toimii ainoana Suomen rahaviranomaisena, ja sen toiminnan edellytykset on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Tämä hallituksen esitys, joka lähtee siitä, että nyt aktivoidaan Suomen Pankin tuloutusta — sehän on vasta muutaman vuoden tulouttanut valtion talousarvioon — on hyvä asia ja mielestäni perusteltavissa. Siinä varmasti myöskin voidaan puhua merkittävistä summista, varsinkin jos Suomen Pankin toimintaa voidaan tehostaa. Tosin on todettava, että Euroopan unioni tuo joka paikkaan oman byrokratiansa, niin kuin Suomen maatalouteen. Euroopan keskuspankissahan toimii työryhmiä kymmenittäin, ja Suomen on niissä oma roolinsa tehtävä ja tämä byrokratiakin täytyy hoitaa ja se tehtävä asiantuntevasti, ja se vaatii tietenkin tietyt resurssit.

Puhemies! Myöskin tämä nimitysmenettely tällä tavalla, kuin se nyt on esitetty, mielestäni on perusteltavissa. Toki voitaisiin ajatella, että pankkivaltuusto nimittäisi kaikki pankkivaltuuston jäsenet. Se olisi perustuslain hengen mukaista ja mielestäni myöskin eduskunnan ponsien mukaista. Mutta toisaalta pääjohtajan asemahan on tässä järjestelmässä hyvin vahva, ja kun sitä halutaan korostaa, niin tasavallan presidentin nimitysmenettely on siitä näkökulmasta perusteltu. Kyllä tässä laissa on myös tärkeitä yksityiskohtia, jotka tulevat nyt hoidettua tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Siksi on syytä toivoa, että talousvaliokunta muilta kiireiltään nyt ehtii sitten lain käsitellä siten, että se saadaan ensi vuonna voimaan.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä mainitsi, että täällä olisi oltu sitä mieltä, että rahoitusmarkkinoilla ei olisi riskejä. Sitähän ei tietysti kukaan ole sanonut, vaan totta kai rahoitusmarkkinoilla on paljonkin riskejä. Sehän oli juuri se syy, minkä takia Suomi liittyi Emuun ja on mukana Euroopan keskuspankkijärjestelmässä, jotta näitä riskejä voitaisiin hallita. On aivan selvä asia, että totta kai Euroopan keskuspankkijärjestelmä ja euro kohtaavat myöskin rahoitusmarkkinoilla riskejä, mutta sellaista vanhakantaista ajatusta, että Suomen Pankille ikään kuin sanottaisiin, että alkakaapas nyt latoa tänne pöytään rahaa, että pidetään valuuttaa vakaana, ei enää ole.

Mutta sitä vastoin voi sanoa tietysti, kun Saksassa on tehty tällainen ratkaisu, että on päätetty, että vararahasto on jonkin suuruinen, ja jos se sitten menee yli, niin voitot palautuvat valtiolle, niin tällaista tietysti voitaisiin meilläkin täällä ajatella. Kyllä luulisi, että tämä 3,2 miljardia euroa olisi jonkin sorttinen puskuri myöskin valuuttamarkkinoiden heilahteluille ja niiden riskien arvioimiselle. En usko, että Suomi jotenkin olisi hyvin erikoisessa asemassa verrattuna muihin Euroopan unionin jäsenmaihin tässä riskien hallinnassansa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Myös minä olen sitä mieltä, että talousvaliokunta osaa asiansa ja tekee varmasti hyvän mietinnön. Mutta siihen, mihin talousvaliokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan viittasi, että ministeri Siimes ei olisi viime vaalikaudella tiennyt jotakin, vaan olisi menetellyt tietämättömyyttään jotenkin väärin, tuohon ajatteluun en yhdy ja totean, että niin hänen kuin presidentinkin toiminta oli heidän lähtökohdistaan johdonmukaista ja linjakasta.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Laki Suomen Pankista annetun lain muuttamisesta on täällä käsittelyssä. Minun mielestäni sen jälkeen, kun Euroopan keskuspankkijärjestelmä rakennettiin, olisi heti tämä hallituksen esitys todella pitänyt tuoda tänne, niin kuin ed. Pulliainen sanoi.

Itse aikaansa seuraavana edustajana heti tein talousvaliokunnassa lakialoitteen, jonka uusin tänä vuonna. Lakialoite n:o 88/2003 lähtee siitä, että eduskunnan arvovaltaa täytyy nostaa. Lakialoitteeni lähtee siitä, että eduskunta valitsee Suomen Pankin pääjohtajan ja pankkivaltuuston. Pankkivaltuusto valitsee johtokunnan jäsenet. Tämä minun mielestäni olisi looginen linja.

Lakialoitteeni tukee vuonna 2000 voimaan tullutta Suomen perustuslakia siltä osin, että tavoitteena on vahvistaa hallitusjärjestelmän parlamentaarisia piirteitä ja lisätä eduskunnan valtaoikeuksia. Samaisen perustuslain mukaan presidentin nimitysvallan piiriin tulisi ainoastaan kuulua sellaisia virkoja, joita koskevan nimitysvallan osoittaminen presidentille on perusteltua presidentin valtiosääntöisen aseman tai hänelle kuuluvien tehtävien vuoksi taikka asianomaisen viran riippumattomuuteen liittyvistä tai muista vastaavista erityissyistä. Tämä lähtee perustuslaista. Voimassa olevalle nimitysvallalle ei perustuslaista tarkoituksenmukaisen kannan puolelta löydy hyväksyttäviä perusteita.

Mielestäni eduskunnan pitäisi muuttaa hallituksen esitystä sillä tavalla, että todella eduskunta valitsee Suomen Pankin pääjohtajan ja sitten pankkivaltuusto valitsee johtokunnan jäsenet. Jos talousvaliokunnassa ollaan riittävän aktiivisia, olisi syytä lukea tämä minun lakialoitteeni ja sen pohjalta tehdä sitten mietintö.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmanen on ollut oikeilla ahkerilla jäljillä tehdessään aktiivisesti työtä niin, että lakia Suomen Pankista muutetaan. Mutta se, mitä ed. Kuosmanen äsken puheenvuorossaan sanoi, että tämä nostaisi eduskunnan arvovaltaa, ei tule käymään näin, vaan kyllä täytyy sanoa, että ne, joiden arvovalta tässä pelastuu, ovat jossain muualla. Eduskunta on ollut aina tässä oikeilla jäljillä, niin kuin ed. Kuosmanenkin, mutta muut pelin politiikan, miten sanoisin, sorvaajat ovat epäonnistuneet tässä monin osin, ja siltä osin eivät ole olleet Suomen tasavallalle eikä Suomen Pankille eduksi ne kuviot, mitä tässä moneen kertaan on tapahtunut.

Mutta ed. Kuosmanen on oikeassa siinä, että talousvaliokunta seuraa aikaansa ja kyllä ottaa oikein onkeensa ja onneensa tässä asiassa, ja uskon, että myöskin tällä näköalalla ed. Kuosmasen puheenvuoro eduskunnan arvovallasta tulee talousvaliokunnassa huomioitua. Uskon, että tämä asia, vaikka tämä lähetekeskustelu näin kuiva ja vaatimaton onkin, antaa viitteitä myöskin talousvaliokunnalle, että päästään oikeaan suuntaan.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olisin kyllä pitänyt, kuten ed. Alho täällä edellä, parempana sellaista esitystä, mitä ministeri Wideroos alun perin esitti, joka perustui tähän toimikunnan työhön. Kyllä aika erikoista on, että halutaan yhteisiä valtion rahoja pitää näinkin merkittävissä määrin jossain eri kasoissa ja normaalin demokraattisen päätösvallan ulkopuolella. Ymmärrän, että Suomen Pankki puolustaa sitä, mutta ihmettelen hieman sitä, että eduskunnan edustajat Suomen Pankissa ovat itse asiassa, niin kuin monesti käy, Suomen Pankin edustajia eduskunnassa ja katsovat vain Suomen Pankin näkökulmasta asiaa. Suomen Pankki on yksi pieni osa Suomen valtiota, jolla on joku tehtävä.

Tietysti voidaan sanoa, että Suomen Pankilla on vastuuta, mutta jos todella ajatellaan, niin näilläkään suurilla pääomilla, kun meillä oli kymmenen vuotta sitten pankkikriisi, ei Suomen Pankki kyennyt sitä hoitamaan. Päinvastoin voisin sanoa, että se oli yksi syyllinen. Kyllä tämä eduskunta viime kädessä sen hoiti ja eduskunnan vastuulle se tuli huolimatta niistä suurista rahoista. On ihan selvä, että jos tulee kriisi, niin eduskunnan vastuulla se on, eikä siinä auta vetoaminen Suomen Pankin näin suuriin tai pienempiin tai vielä suurempiin vararahastoihin tai tulouttamattomiin voittoihin. Kyllä minusta kansanvallassa ja demokratiassa on erikoista, jos puolustetaan sellaista järjestelmää, jossa joku yhteiskunnan rahojen summa eristetään toisenlaisen päätöksenteon piiriin. Sitä ei voi pitää miltään näkökannalta järkevänä.

Mitä tulee nimityksiin, niin on ehkä hyvä niitä muuttaa. Itse en ole edes kuulunut siihen joukkoon, joka on välttämättä sitä mieltä, että ne arvottomat näytelmät, joissa henkilöitä loukattiin, ovat olleet kansanvallalle eduksi. Enkä ole myöskään täysin vakuuttunut, että ne lopputulokset ovat olleet parhaita mahdollisia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuisman puheenvuoron johdosta on syytä pari kommenttia todeta. Tämä nimitysmenettely täällä jo tuli edellä käsiteltyä. Mitä tulee tähän taseeseen, niin minusta nyt kannattaisi lukea tämä Euroopan keskuspankin lausunto. Me olemme osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää ja sitoutuneet näihin säännöksiin.

Silloin kun Skopissa oli kriisi — sehän tuli nimenomaan Suomen Pankin syliin — oli toimittava päivässä. Tämä eduskunta ei pysty hoitamaan kriisiä yhdessä päivässä, niin kuin keskuspankki pystyy hoitamaan ja luomaan vakautta siinä kriittisessä tilanteessa. Kyllä eduskunta, totta kai, hoiti oman tehtävänsä, mutta voi olla sellaisia kriisitilanteita, joissa on päivässä reagoitava. Minun ymmärtääkseni tämä laitos ei sellaiseen ole pystynyt eikä pysty.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Samasta asiasta kuin pankkivaltuuston nykyinen puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä mainitsi, ettei jää ihan väärää kuvaa tässäkään täysistunnossa asiasta, jossa sanotaan, että Suomen Pankki ei ottanut vastuuta pankkikriisin ratkaisemisesta myönteisellä tavalla: Ed. Kuisma, se ehdottomasti teki näin. Osapuilleen 5 miljardin vanhan markan suuruisella vastuulla Suomen Pankki tuli rahoittamaan 90-luvun alun pankkikriisiä, johon eduskunta vastaavasti reagoi noin vuonna 95. En muista tarkkaa päivämäärää, mutta vuosia vuosia jälkeenpäin. (Ed. Pulliainen: Skopin rahat otettiin!) — Kyllä Skopin rahat tulivat Suomen Pankista suoraan, ja pankki tuli suoralla vastuulla välittömästi tähän yhteiseen vastuunkantoon mukaan. Siihen ei oltaisi kyetty normaalin parlamentaarisen päätöksenteon mukaisessa järjestyksessä eikä missään tapauksessa siinä aikataulussa, ed. Kuisma. Että ei kannata myöskään jättää tätä puolta mainitsematta ja noteeraamatta.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kuismalle ja muistutan siitä, että Suomen Pankki on itsenäinen ja riippumaton elin. En hyväksy sitä, että valtiovarainministeriö sekaantuu Suomen Pankin asioihin näin voimakkaasti enkä hyväksy sitä, että valtiovarainministeri haluaa sitaateissa sanottuna ryöstää Suomen Pankin. (Naurua) Minusta se on ihan virheellinen ajatusmaailma. Suomen Pankin tase pitää säilyttää ja kasvattaa sitä. Suomen Pankissa ovat mielestäni paremmat asiantuntijat sijoitustoiminnassa kuin valtiovarainministeriössä. Sen olen tarkistanut; olin ministeri Wideroosin kutsuilla. Siinä mielessä kannatan tätä vanhaa systeemiä, että valtiovarainministeri pitää näppinsä erossa Suomen Pankista. (Naurua)

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pankkikriisistä ei kovin paljon kannata ehkä nyt keskustella, ehkä jossain toisessa yhteydessä. Minusta siinä tehtiinkin se virhe, muistan hyvin, vaikka en ollut täällä eduskunnassa silloin, että Suomen Pankista taisi olla pankinjohtaja Ollila pankkikriisin alkaessa, joka sanoi, että tämä on pikkujuttu, että Suomen Pankin voittovaroilla tämä hoidetaan. Olisi ollut parempi, että eduskunta olisi heti ottanut sen asian käsittelyyn. Ehkä koko pankkikriisin hoitaminen olisi lähtenyt oikealle tolalle.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä nyt vallan tavatonta, että täällä puhutaan asioista, ilman että on nyt ensinnäkään luettu tuota Suomen Pankkia koskevan lainsäädännön tarkistamisen ehdotusta ja tätä kansainvälistä vertailua. Kyllä nyt pitäisi kuitenkin ajatella näin, että abc-tiedot ovat selvät. Sen lisäksi minusta on kyllä myöskin kummallista antaa nyt rahoitusmarkkinoitten kriisistä 90-luvun alussa tällaista kuvaa, mitä täällä yritetään antaa. Tästä on tehty monta kirjaa, ja voin kyllä suositella niitä luettavaksi. Omat muistikuvani asiasta ovat hyvin kirkkaat, koska satuin olemaan siihen aikaan Suomen Pankin tilintarkastaja. Yritän kyllä väittää, että tässä kannettiin kumpikin yhteistä vastuuta. Nyt ajattelisin näin, että Suomen Pankin erittäin vahva tase olisi kestänyt sen, että veronmaksajat olisivat saaneet tästä jotain takaisin.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Herra puhemies! Pitkin syksyä on käyty hyvä ja avoin keskustelu. Se on ollut varmaan paikallaan. Aina välillä tietysti itsekin ihmettelee, vähän niin kuin ed. Alho täällä sanoi, että ehkä nyt ei ole tarpeeksi kuitenkaan luettu mustaa valkoisella.

Suomen Pankki toimii eduskunnan tuella ja hoidossa. Minä toivoisin, että eduskunta myöskin luottaa siihen. Hiukan ehkä olen pettynyt tähän Euroopan keskuspankin lausuntoon siinä mielessä, että mielestäni tätä ei ole noteerattu. Mielestäni tämä on aika vahva viesti eduskunnasta, että keskuspankki toimii eduskunnan tuella ja hoidossa, ja sen pitäisi minun mielestäni riittää. Koen myöskin ongelmallisena sen Ekp:n lausunnossa, että aloitteellinen voisi olla ainoastaan pankin johtokunta; siis pankkivaltuusto ei voisi olla aloitteellinen, esimerkiksi jos asia koskee pankin rahastoja, ainoastaan johtokunta. Se on mielestäni myöskin pieni ongelma.

Sitten tässä puhuttiin, että yhdessä päivässä pitää voida reagoida, jos syntyy ongelmia. Ei kantarahasto tähän vastaa, ei millään. Se minun alkuperäinen ehdotukseni, että kantarahastosta olisi voinut siirtää valtiolle kertaluontoisena, ei olisi ollut auttamassa nyt, kun tämä raha kuitenkin sinne jää, Suomen Pankkia siinä tilanteessa, että todellinen kriisi syntyisi, koska siihen ei voi muu kuin eduskunta koskea.

Sitten tästä voitonjaosta. Toivon, että nyt luetaan tarkkaan, mitä lakipykälässä sanotaan: "Suomen Pankin voitto, sen jälkeen kun Euroopan keskuspankkijärjestelmässä kertyvä rahoitustulo ---. Pankkivaltuusto voi Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävien hoidon turvaamiseksi tai muusta erityisestä syystä päättää voiton käyttämisestä toisin." Elikkä pankkivaltuustolla on mahdollisuuksia, jos on hyviä perusteluja — lain perusteluista käy myöskin ilmi, minkälaisia nämä perustelut voisivat olla — päättää toisin. Minun mielestäni tämä nyt takaa sen, että valtuustolla on tällaisia mahdollisuuksia. Ei pitäisi olla vaikea mielestäni tätä hyväksyä täällä.

Muuten toivon, että laki voidaan nyt sitten, vaikka on muutakin työtä valiokunnassa, käsitellä sillä tavalla, että se voisi tulla voimaan ensi vuoden alusta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edellä ministeri totesi, valtuuston asema jollakin tavalla tässä on turvattu ja vahvistettu, että se ei ole mitenkään epäselvä.

Mutta kahteen asiaan, ensinnäkin nimityskysymykseen: Minusta tässä jotenkin hallitus turhaan lähti hötkyilemään. Olisi pidetty ennallaan vanha systeemi. Tämähän lähti siitä prosessista liikkeelle joku vuosi sitten, kun presidentti käytti valtaoikeuksiaan, niin kuin kuuluikin käyttää, ja tapahtui, mitä tapahtui. Sitten kun lähdetään muuttamaan sen takia lakia, niin tämä on jotenkin hassunoloinen juttu.

Mutta sitten toinen asia, josta olen aina puhunut näissä yhteyksissä: Minusta kuitenkin Suomen Pankin organisaatiota pitäisi yhä uskaltaa tarkastella sillä tavalla, onko se tämän päivän ajan tasalla ja tarvitaanko siellä semmoisia henkilömääriä, kun kuitenkin joka tapauksessa sen toiminnan luonne on muuttunut. Täällähän on aikaisemmin vakuuteltu minulle, jotta työtä on ihan riittämiin olemassa, mutta minä olen ymmärtänyt sillä tavalla kuitenkin, jotta kaikissa organisaatioissa pitää pyrkiä katsomaan, mitä siellä tarvitaan ihmisiä. Mitä olen käynyt Suomen Pankissa, viimeksi hiljattain käytiin, niin henkilökuntaa siellä ainakin on aika runsaasti. Nykytekniikalla, ja kun kuitenkin meidän oma valuuttamme on hävinnyt, oma markka on heitetty roskakoppaan, maalaisjärjellä ajateltuna tuntuisi, että työmäärää on siltä osin vähän vähemmän.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Kun nyt muuten on täällä VM:ää moitittu, täytyy näistä organisaatioasioista ja henkilöstöasioista sanoa sen verran, että se ei sitten kuulu meille siellä VM:ssä, vaan se on Suomen Pankin asia arvioida ja sitten vetää johtopäätökset, mikä on tarpeellista ja mikä ei ole.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Perustuslain mukaan Suomen Pankki toimii, kuten ministeri täällä totesi, eduskunnan takuulla ja hoidossa, ja tällä lailla nyt säädellään sitä, millä tavoin tämä tapahtuu. Mielestäni tämä hallituksen esitys on tasapainoinen kokonaisuus myös nimitysmenettelyjä myöten ja antaa hyvän lähtökohdan lain uudistamiselle. Mielestäni on syytä välttää ristiriitojen nostamista esille tässä tilanteessa eduskunnan ja Suomen Pankin välille ja nähdä asiat niin, että tämä Suomen Pankki tärkeänä rahaviranomaisena ansaitsee meidän tukemme ja tietysti niin, että eduskunta on mahdollisimman yksituumaisesti tätä lainsäädäntöä myös täällä aikaansaamassa ja sitten hoitamassa tätä tärkeää Suomen Pankkia.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Kun vertaa tätä lakiesitystä niihin johtopäätöksiin, joihin valtiovarainministeriön työryhmä viime keväänä päätyi, voi todeta, että ei syntynyt takkia, mahtoiko syntyä edes tuluskukkaroa, siksi etäällä nämä ovat toisistaan ja erityisesti suhtautumisessa kantarahaston alentamiseen. Tämä esitys kantarahaston alentamisesta, joka käsittääkseni oli myös ministeri Wideroosin lähtökohtana tälle lakiesitykselle, ammuttiin aikanaan hyvin näyttävästi alas erityisesti Suomen Pankin toimesta ja Ekp:n hyvällä avustuksella ja ehkä hieman värikkäin sanakäänteinkin. Ei tämä mielestäni aivan ratkaisevasti olisi Suomen Pankin vahvaa tasetta romuttanut eikä vienyt toimintaedellytyksiä Suomen Pankilta, kuten annettiin ymmärtää. Maailma on muuttunut, ja riskit ovat tältä osin vähentyneet.

Sinänsä olen sitä mieltä, että Suomen Pankilla tulee olla niin vahva tase, että se tarvittaessa pystyy vastaamaan eteen tuleviin kriisitilanteisiin, mutta ei tätäkään pitäisi liioitella.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Lain mukaan Suomen Pankki toimii Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana sen perustamissopimuksen mukaan, joka liittyy Emuun, ja se toteuttaa Euroopan keskuspankkineuvoston suuntaviivoja rahapolitiikan hoitamisessa. Mutta samalla täytyy alleviivata nyt sitä, joka on ollut aina Suomen Pankin erityispiirre ja jota on myöskin eduskunnassa arvostettu, että Suomen Pankki toimii eduskunnan vakuudella ja sille on säädetty yhteistyövelvoite. Sen tulee olla yhteistoiminnassa valtiovarainministeriön ja muiden viranomaisten kanssa. Onnistunut rahapolitiikka aikaisemmin ja onnistunut rahapolitiikka nykyisinkin edellyttää kyllä keskusteluyhteyttä Euroopan keskuspankkijärjestelmänkin kautta suhteessa muihin toimijoihin. Eihän voi ajatella, että rahapolitiikka sen jälkeen, kun se on siirtynyt Euroopan keskuspankkiin, olisi jollakin tavalla umpiossa tehtävää.

Ministeri Wideroos mainitsi aivan oikein tästä Euroopan keskuspankin lausunnosta, jossa oikeastaan pankkivaltuustoa ei ole ollenkaan otettu huomioon, että sehän myöskin tässä voi toimia niin, että se takaa Suomen Pankin vakavaraisuutta, eikä ole otettu huomioon lainkaan sitä, että viime kädessä totta kai Suomen valtiovalta, eduskunta lainsäätäjänä, on takaamassa sitä, että Suomen Pankki selviää niistä velvoitteista, joita sillä on.

Kannattaa vielä ehkä muistaa sekin, että kun rahoitusmarkkinoiden kriisiä arvioidaan, kyllähän se 90-luvun alun kriisi oli myöskin valvonnan puutteen kriisi. Meillä toivon mukaan on nyt kunnollinen Rahoitustarkastus ja asianmukainen lainsäädäntö niin, että tällaiset päivässä reagoimiset eivät enää tule eteen, ja jos niitä tulisikin, silloin tietysti täytyy lähteä siitä, että tämäkin kriisi ratkaistaan yhteistyössä sekä Suomen Pankin että myöskin valtiovallan kanssa. Ei voida ajatella, että näin pienessä kansakunnassa olisi varaa eriseuraisuuteen. Sen vuoksi tietysti tämä kantarahastokysymys ei edes tähän keskusteluun liity, koska niitä varoja, joita siellä olisi, ei missään tapauksessa voitaisi käyttää tämäntapaisten satunnaisten ja äkillisten kriisien hoitamiseen. Aina pitää olla keskusteluyhteys Suomen Pankin ja valtiovaranministeriön ja koko valtioneuvoston välillä.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Rahoitustarkastus, jota täällä on vähän sivuttu, on minusta erittäin olennainen osa tätä kokonaisuutta. Helposti unohdetaan se, että Rahoitustarkastuksen asiantuntemus nojaa Suomen Pankin henkilöstöön. Kansainväliset pääomaliikkeet ovat niin vaikeita, isojen fuusioitten ja muitten, kun ajatellaan esimerkiksi suomalaisten ja amerikkalaisten yritysten yhdistymistä ja siinä tapahtuvia pääomaliikkeitä, niiden valvonta sillä tavoin, ovat ne sitten eläkeläisten tai palkansaajien tai osakkeenomistajien etuja, että ne tulevat oikein hoidetuiksi. Tässä kun valvova viranomainen ja nimittävä viranomainen yhdistyvät, silloin tietyissä tilanteissa vallan kasautuminen ei ole hyvä asia, on se eduskunnan valtaa tai kenen valtaa tahansa. Myös asiantuntemuksissa, mitä sanotaan Suomen taloudellisesta kehityksestä ja muusta, nyt tämä valta on kasautumassa valtiovarainministeriölle. On siellä sitten kuka tahansa, ei koskaan ole hyvä, että se kasautuu yhteen paikkaan.

Talousvaliokunnan edustajat olivat viime kesäkuussa Tshekeissä, joka on kaksi kertaa isompi kansa kuin Suomi. Siellä oli toteutettu Euroopan keskuspankkijärjestelmän ohjeitten mukaisesti näiden oma hallintomalli, jossa oli seitsemän presidentin nimittämää johtajaa. Siinä ei ollut pankkivaltuustoa, ja eduskunnalla siellä ei ollut tähän mitään sanomista. Mutta Tshekki on Tshekki ja Suomi on Suomi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! On totta, että Suomen Pankki toimii eduskunnan vastuulla ja hoidossa, mutta yhtä totta on se, että Euroopan keskuspankin perussäännöissä sanotaan hyvin tiukasti tämä riippumattomuus, että toimiessaan osana Euroopan keskuspankkia kansallinen keskuspankki ei saa ottaa minkäänlaisia ohjeita miltään taholta. Yhteistoiminnastakin todetaan, että muissa kuin keskuspankkiin liittyvissä asioissa on yhteistoimintavelvoite valtioneuvoston ja tarvittaessa muiden viranomaisten kanssa.

Tämä riippumattomuus on tässä hyvin keskeinen, ja se eräällä tavalla perustelee myös sitä, että pääjohtaja keskuspankkineuvostossa ei voi myöskään ottaa minkäänlaiselta kollegiolta siellä konkreettisessa päätöksenteossa ohjeita vastaan. Suomen perustuslain mukaankin, mihin ed. Kuosmanen viittasi, presidentillä säilytetään nimitysvaltaa silloin, kun tehtävään liittyy riippumattomuusulottuvuutta erityisesti, ja minusta tämä kyllä perustelee myöskin tätä. On muistettava, että Suomen Pankki ei ole samanlainen kuin joku muu organisaatio, joka toimii eduskunnan alaisuudessa. Sillä on ihan erillinen rooli, joka tulee keskuspankkisäädösten kautta.

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Arvoisa puhemies! Aivan totta, näinhän se on, ja niin ovat myös keskuspankit toimineet eri tavalla eri maissa ja reagoineet myöskin euroalueeseen liityttyään eri tavalla. Esimerkiksi Saksan keskuspankki tuloutti valtiolle runsaasti rahaa ennen kuin liittyi Euroopan keskuspankkiin. Näinkin olisi tietysti Suomessa voitu tehdä, jos silloin olisi ollut rohkeutta tarpeeksi.