Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Laillisuusvalvonta oikeusvaltiossa on niin tärkeä asia, että siitä olisi odottanut täällä olevan pitkä puhujalista, mutta näyttää siltä, että jälleen kerran se menee melko lyhyellä (Ed. Pulliainen: Mutta taso on korkea!) — Toivottavasti taso nousee keskustelun alusta kohti loppua, kun arvoisa oikeusasiamieskin on paikalla. On ilolla tervehdittävä sitä, mutta tietysti valitettavaa, että sali on näin tyhjä.

Herra puhemies! Käsittelyssä on perustuslakivaliokunnan mietintö oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2002. Tähän liittyvät hallintovaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnot myös. Vuonna 2002 on laillisuusvalvonta-asioiden määrä kasvanut vajaalla sadalla ja lähentelee jo 3 000:ta tapausta. Kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika on kuitenkin lyhentynyt, ja siitä on tietysti oltava tyytyväinen.

Kertomuksesta ilmenee, että suurin osa vuonna 2002 annetuista toimenpideratkaisuista on sisältänyt oikeusasiamiehen käsityksen lainmukaisesta menettelystä, hyvän hallintotavan vaatimuksista tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävistä näkökohdista. Moittivia näistä käsityksistä on 169 ja ohjaavia 173. Moittivien käsitysten määrä näyttää olevan aika voimakkaassa kasvussa ainakin edelliseen vuoteen verrattuna. Pitempiä trendejä ei ole tässä käytettävissä. Huomautuksia sisältäviä toimenpideratkaisuja oli 16 ja muutama lainsäädännön muuttamis- ja epäkohdan korjaamisesitys.

Huomattavaa on, että kertomusvuonna ei määrätty nostettavaksi yhtään virkasyytettä. En kyllä muista, koska viimeksi oikeusasiamies olisi virkasyytteen nostanut. Tietysti on positiivista, että virkasyytteitä ei ole noussut, mutta kun joutuu täällä eduskunnassa ja maakunnassa, ehkä vielä allekirjoittanut tuolla omassa maakunnassaan erityisesti, kohtaamaan ihmisiä, jotka näitä asioita selvittävät ja tutkivat, niin heidän näkemyksensä on se, että olisi ollut syytä jopa virkasyytteisiin asti.

Perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut eikä sen tapa yleensä ole ollutkaan arvioida oikeusasiamiehen yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja, ja näyttää olevan niin, että asiaryhmittäisiä katsauksia kertomuksessa on laajennettu ja yksittäisten kanteluratkaisujen kertomusselosteita on vähennetty. Toivottavasti se, että niitä on vähennetty, ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että mielenkiintoisia tapauksia olisi jäänyt selvittämättä. Olisiko sitten perustuslakivaliokunnan syytä joskus tai säännöllisesti ottaa arvioitavaksi myös yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja, on tietysti mielenkiintoinen kysymys ja siihen voisi perustuslakivaliokunta paneutua jossakin yhteydessä, ehkä seuraavan kertomuksen yhteydessä.

Viime maaliskuussa 17. päivä perustuslakivaliokunta järjesti seminaarin, oikeusturvaseminaarin, tuolla auditoriossa, ja siellä näitä kansalaisaktivisteja ja eri tahoja kuunneltiin ja käytiin keskustelua. Mielestäni oli erittäin antoisaa ja arvokasta, että sellainen seminaari saatiin järjestettyä ja purettua niitä paineita, joita tosiasiassa meillä on. Ei niitä kannata kiistää. Kun näitä paineita on runsaasti, niin on lähdettävä ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen siitä, että kyllä siellä myös on ongelmia, jotka ovat aivan todellisia. Silloin tulee eteen se, että meillä tämä laillisuusvalvonta ei välttämättä toimi ehkä niinkään hyvin kuin sen pitäisi ja tämän valvojien valvojan eli eduskunnan pitäisi ehkä olla vielä aktiivisempi tässä työssä. Ennen kaikkea tuo kuuluu perustuslakivaliokunnalle.

Tuo seminaari maaliskuussa oli todellakin sellainen, mistä tuli hyvin paljon myönteistä palautetta niiltä, jotka siellä olivat. Tosin kritiikkiäkin tuli muun muassa siitä, että siitä ei laadittu mitään muistiota tai pöytäkirjaa. Ei seminaarista niitä aina yleensä laaditakaan, mutta sellaista kyllä monet odottivat. Ennen kaikkea on odotettu, että sille tulisi jatkoa ja sitten myös tuloksia. Vetoankin siihen, että eduskunta ja perustuslakivaliokunta jatkossakin tällaisia tilaisuuksia järjestäisivät, kuuntelisivat näitä asioita ja sitten siltä pohjalta myös joihinkin yksittäisiinkin ratkaisuihin, ei niinkään oikeusasiamiehen työn arvosteluun vaan näiden tapausten selvittämiseen, vielä jossain määrin paneutuisivat.

Perustuslakivaliokunta on tavattoman työllistetty. Tiedän sen varajäsenenä itse, että siellä on valtava kasa asioita jatkuvasti, koska lähes kaikki lainsäädäntöasiat menevät perustuslakivaliokuntaan lausunnolle ja siellä on joitakin mietintöasioitakin. Työmäärä on niin suuri, että tällaisten yksittäistapausten, oikeusturvatapausten, tutkimiseen ei helposti aikaa löydy. Kansalaisten kannalta ne ovat kuitenkin niin peruskysymyksiä tällaisessa oikeusvaltiossa, että ei niitä voida ohittaa ihan noin vain. Perus- ja ihmisoikeuskysymykset ovat keskeisesti esillä ja yleisessä keskustelussa, ja se edellyttää, että ne on myös mallikelpoisesti järjestetty meidän yhteiskunnassamme.

Meillähän on nyt näitä sopimuksia: On oman perustuslain perusoikeussäädökset, sitten on Euroopan neuvoston säädökset, ja nyt on tulossa lainsäädäntö perustuslakitasolle myös Euroopan unionin perusoikeusasiakirjasta. Eli säädöksiä on. Sitten on vielä tietysti YK ja muut sellaiset. Mutta toteutuvatko ne meidän yhteiskunnassamme riittävän hyvin, se on aina herkästi seurattava asia.

Herra puhemies! Vaikka en sinänsä yhdy siihen räikeään moittimiseen, mikä kohdistuu usein eduskunnan oikeusasiamiestä ja myös oikeuskansleria kohtaan heidän laillisuudenvalvontatehtävissään, niin kuitenkin pitäisin mahdollisena tai ehkä jopa tarpeellisena sitä, että tämä meidänkin perinteisesti kunniakas oikeusasiamiesjärjestelmämme ja laillisuusvalvontajärjestelmämme otettaisiin ulkopuolisen, riippumattoman arvioijan tutkittavaksi ja selvitettäväksi. Selvitettäisiin, mikä on todellisuudessa tämmöisen laillisuusvalvonnan tila nyky-Suomessa. Ulkopuolinen, ehkä kansainvälinen tarkastelija voisi tehdä evaluaation tästä tilanteesta. Ehkä sillä tavalla voisimme saada, voi sanoa, rauhan niidenkin sisimpään, jotka kokevat, että järjestelmä ei toimi.

Meillä kansanedustajina ja koko eduskunnalla on tässä kuitenkin keskeinen rooli, koska olemme näiden laillisuusvalvojien yläpuolella siinä mielessä, että he raportoivat tällä tavalla, niin kuin nytkin on tämä meillä käsittelyssä. Siksi eduskunnassa on syytä käydä tällaista keskustelua siitä, onko siihen tarve vai ei. Sitten itse katson, että jonkin asteista tarvetta olisi tällaisen ulkopuolisen riippumattoman arvioijan palkkaamiseen. Sellaisen selvityksen saaminen laillisuusvalvonnan tilasta Suomessa voisi olla ihan paikallaan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen täysin eri mieltä ed. Kankaanniemen kanssa siitä, millä tavalla oikeusasiamiehen toiminta Suomessa toimii. Minun mielestäni se toimii erittäin hyvin, koska tavallisella suomalaisella kansalaisella on erittäin matala kynnys ottaa yhteyttä oikeusasiamiehen toimistoon, ja minun mielestäni sieltä vastauksen saa tänä päivänä melko nopeasti. Siinä mielessä ed. Kankaanniemen arvostelu näin eduskunnan ja kansanedustajan kannalta on ihan aiheetonta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En niinkään tuossa puheenvuorossani halunnut arvostella — se oli spontaani puheenvuoro, ei ollut kirjoitettu valmiiksi — tätä toimintaa, joka meillä on käytössä, vaan toin esiin niitä tunteita, tuntemuksia, mitä kentältä tulee tätä meidän järjestelmäämme kohtaan. Kun tällaista tulee jossakin määrin, mielestäni siinä on oltava herkkänä tuomitsematta tai hyökkäämättä ketään vastaan.

Rakentavaa keskustelua ja järjestelmän miettimistä, joka on kuitenkin aika vanha perustaltaan, on syytä aina käydä. Meillä on jo valtiontilintarkastusta ja valtiontalouden tarkastusviraston toimintaa yhdistetty ja näin ollen kehitetty tarkastustoimintaa uuteen malliin 2000-luvun tarpeita, toivottavasti, vastaavasti. En tarkoita, että oikeuskansleri ja oikeusasiamies yhdistettäisiin samaan pytinkiin, niillä on omat selkeät tehtäväroolinsa, mutta koko järjestelmän pohjan ja perustan ja tarkoituksenmukaisuuden arviointiin on mielestäni aina syytä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Äsken käyty sanailu sopii hyvin johdannoksi sille, mitä aion nyt sanoa.

Luulen, että kumpikin äsken puheenvuoron käyttäneistä on omalla tavallaan oikeassa. Ero nimittäin johtuu minun ymmärtääkseni siitä, että meidän ekolokeromme tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat niin kovin erilaiset. Uskoisin, että ed. Kankaanniemellä ja juuri puhuvalla on hyvin samanlainen ekolokero eli ne kansalaiset, jotka ottavat meihin yhteyttä, ovat hyvin samaa porukkaa. Voin kuvitella, että ed. Kuosmasen kohdalla on vähän toisenlainen palautejärjestelmä. Eli me peilaamme suomalaista yhteiskuntaa hyvin, hyvin erilaisista lähtökohdista. Seuraavana puhuu ed. Vistbacka, ja uskon, että hänen ja juuri puhuvan kohdalla on hyvin samanlaisesta viiteryhmästä kysymys, ja se varmasti tulee ed. Vistbackan puheenvuorossa kohta esiin.

Nimittäin se viiteryhmä, joka meikäläiseen ottaa yhteyttä, valtaosin ottaa yhteyttä juuri sen takia, että tähän ryhmään kuuluvien käsitys oikeasta ja kohtuullisesta poikkeaa aika radikaalisti siitä kuvasta, minkä oikeusasiamiehen kertomus tälläkin kertaa luo. Nämä luvuthan ovat aika sokeeraavia. Nämä ovat ed. Kuosmasen johtopäätöksen kanssa tietysti täysin yhteneväisiä: 2 984 ratkaistua laillisuusvalvonta-asiaa. Sehän on lähes 3 000. Ja sitten kun katsotaan, mihin se on johtanut: moitittavia näistä käsityksistä oli 169 ja ohjaavia 173; huomautuksia sisältäviä toimenpideratkaisuja oli 16; esityksiä lainsäädännön muuttamiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi oli vain 2; ja lisäksi virkasyytteitä ei nostettu yhtään ainutta kappaletta.

Minä muistan oikein hyvin tämän seitsemäntoista ja puoli vuotta kestäneen kansanedustajana toimimiskauden alkupuolelta, kun silloiset oikeusasiamiehet katsoivat olevan aiheellista tehdä ehdotuksia lainsäädännön korjaamiseksi. Laki- ja talousvaliokuntakin melkein seisoi asennossa, kun oikeusasiamies kävi selvittämässä silloin sitä, mitä kaikkea pitäisi nyt tässä saada korjauksen alaiseksi. Silloinen oikeusministeri, joka eteni sittemmin muistaakseni huikeasti — jaa, hänestä ei tullut Euroopan oikeusasiamiestä, se oli toinen tapaus — mutta joka tapauksessa oikeusministeri ryhtyi välittömästi toimenpiteisiin ja korjaavat esitykset tulivat ihan muutamassa kuukaudessa eduskunnan käsiteltäväksi. Elikkä maailma on muuttunut sillä tavalla toisenlaiseksi.

Tämä muuttuminen näkyy oikein hyvin tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä. Täällä viitataan siihen, mitä tässä varsinaisessa kertomuksessa todetaan. Tässä todetaan nimittäin: "Oikeusasiamies Paunio tähdentää puheenvuorossaan huolta perheväkivallasta, asunnottomuudesta, kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten tilanteesta sekä vähemmistöihin kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta ja syrjinnästä." Aivan totta. Näinhän siinä tapahtuu.

Mutta se, mikä tästä huolenkannosta puuttuu täydellisesti, on 1990-luvun alkupuolen taloudellisen laman uhrien joukko. Heitä on tässä yhteiskunnassa 200 000—300 000, ei siis kovin vähäinen määrä suomalaisia ja maamme kansalaisia. Juuri tässä joukossa ovat ne kaikkein vaikeimmat tapaukset, ja nämä tapaukset ovat aika mielenkiintoisia siinä, että näistä kaikkein eniten epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi itsensä tuntevista on valtaosa yrittäjiä, entisiä yrittäjiä, jotka ovat pudonneet korkealta ja äärimmäisen alas sen takia, että minkäänlaista turvaverkkoa ei ollut olemassakaan.

Erikoisen hyvin kannattaisi oikeusasiamiehen konttorinkin perehtyä Arsenalin uhrien suureen joukkoon, jossa erään toisen laillisuusvalvojan ennen korkeaan asemaan tulemista usein toteama hokema, että tuomioistuimet tekevät huonoja päätöksiä, tulee erittäin näyttävästi esiin, siis sillä tavalla, että kun niitä päätöksiä lukee Arsenalin tarkastajana, ei voi muuhun tulokseen päätyä, kuin että voi hyvänen aika, kuinka on voinut tuomioistuin korkeinta oikeusastetta myöten päätyä tämän laatuiseen ratkaisuun. No, sitä asiaa on nyt sitten selvitetty ja tuskaa ja vaivaa on nähty. Eli tässä yksi palaute.

Toinen palaute liittyy — se on myöskin tässä mietinnössä yleisellä tasolla — yksityisyyden suojaan. Tämä suomalainen yhteiskunta ja koko se teknokulttuuriyhteiskunta, jota elämme, toistaa kulttuurien historiaa siinä, että kun taistelu niukentuvista luonnonvaroista kiihtyy, siitä automaattisesti seuraa se, että aina jotkut putoavat alas, ja kun putoavat alas, heitä kohdellaan sellaisilla tavoilla, että kun oli vielä ylimääräistä jaettavaa, pidettiin hyvänä tapana olla kohtelematta kanssaihmisiä sillä tavalla. Siis toisin sanoen, tällaisessa yhteiskuntakehityksessä niin sanotusti pahat tavat ritualisoituvat, tulevat yleisemmin hyväksytyiksi, ja se näkyy sitten jo laillisuusvalvonnassakin. Siis toisin sanoen, meiltä puuttuu tällä hetkellä aivan kokonaan sellainen laillisuusvalvonnallinen tarkastelu, joka peilaa kulttuurikehitykseen arviointiaan. Tämä olisi loistava väitöskirjan tekemisen aihe jollekin, joka sattuu olemaan oikeushistoriasta kiinnostunut.

Toivotan oikeusasiamiehelle tsemppiä!

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on kaksi puheenvuoroa käytetty, ja en lähde kovinkaan paljon toistamaan niitä asioita, mitä täällä on tullut esiin. Mutta sen voin kyllä tähän alkuun heti todeta, että pitää paikkansa, mitä ed. Pulliainen sanoi siitä, minkälaista viestiä ainakin allekirjoittanut saa ja näitten puheitten perusteella myös ed. Kankaanniemi. Se on kyllä aivan toisenlaista, mitä ed. Kuosmanen täällä totesi. Saattaa tosiaan viiteryhmä olla aivan toisenlainen; en tiedä sitten, mikä on. Itse olen täällä yhtä pitkään ollut ja taistellut näistä asioista tai ollut seuraamassa niitä kuin ed. Pulliainen eli noin seitsemäntoista ja puoli vuotta.

Minua itseäni eniten tässä nyt hämmästyttää se, että täällä salissa ei ole yhtäkään perustuslakivaliokunnan jäsentä, ei puheenjohtajaa, ei varapuheenjohtajaa, ja kuitenkin kyse on siitä elimestä tässä talossa, joka tarkastelee toisen ylimmän laillisuusvalvojan kertomusta ja toimintaa. Minun mielestäni tämä asia on vakava ja pitäisi ottaa vakavasti. Tämä antaa väärän viestin kansalaisille siitä, millä tavoin perustuslakivaliokunnan johto ja jäsenet suhtautuvat siihen. Minun mielestäni heidän olisi kannattanut kyllä pitkittää päivää sen verran, että olisivat jääneet tänne.

Itse olen kiinnittänyt huomiota myös jo silloin lähetekeskustelussa siihen, että näitä puuttumisia on loppujen lopuksi yllättävän vähän, ainakin niitten viestien perusteella, mitä tulee, ja sen, mitä ed. Pulliainen totesi näistä esityksistä lainsäädännön muuttamiseksi. Kun itse on nyt tässä valituksia ja muita kirjoitellut aika paljon vaikeuksissa olevien ihmisten osalta, niin kyllä minun mielestäni ainakin monta kertaa niissä olisi paikkaamisen varaa. Toisaalta myöskin korkeimman oikeuden presidentti totesi tässä hiljakkoin, että harkintavalta yleensä lainsäädännössä on viime aikoina mennyt sillä tavoin, että kansalaiset eivät ole enää yhdenvertaisia lain edessä.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan muutama mielipide perus- ja ihmisoikeuksista. Valiokunnan mietinnössä todetaan minun mielestäni hyvin kauniisti näistä asioista. On muistettava tietysti se, että laillisuusvalvonta koskettaa aina viranomaisten menettelytapoja ja on arviointia siitä, mitä he ovat tehneet. Useinkaan ei lähdetä puuttumaan niin sanotussa yksityisessä työsuhteessa olevien toimintaan ja muihin vastaaviin asioihin.

Ed. Pulliainen otti esille, taisi olla ed. Kankaanniemi, yksittäisten tapausten käsittelyn perustuslakivaliokunnassa. Apulaispääsihteeri oli silloin neuvoksena, kun muistamani mukaan kahta tapausta käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa, ja minun mielestäni ne olivat sellaisia iäisyyskysymyksiä, joita pyöritettiin pitkään. Toinen niistä, Oswald O. Laakso, selvisi sen jälkeen, kun sitä käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa. Sen jälkeen oikeusasiamiehen toimistossa oikeusasiamies Lehtimaja suhtautui erittäin vakavasti siihen ja se saatiin vietyä siihen ratkaisuun, mikä sillä hetkellä oli mahdollista, eli Jyväskylän poliisilaitokselta saatiin niiden kahden konstaapelin nimet, jotka olivat olleet sillä onnettomuuspaikalla. Tästä alun perin oli kyse silloin, kun lähdettiin liikkeelle, ja se paisui paisumistaan, mutta valitettavasti asianomainen henkilö ehti poistua keskuudestamme, ennen kuin sitä päästiin viemään eteenpäin.

Lähetekeskustelussa — en muista, oliko se tämän kertomuksen, mutta eräässä laillisuusvalvojien kertomuksen lähetekeskustelussa — perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi ilmoitti, että on tarkoitus ottaa aina joku tapaus esille valiokunnassa. Minä itse olen sitä mieltä, että kannattaisi näin tehdä, joissakin tällaisissa niin sanotuissa iäisyyskysymyksissä selvittää, onko valiokunnan käsityksen mukaan se kirjallinen menettely, jota esimerkiksi oikeusasiamiehen toimistossa joissakin tapauksissa on tehty, ollut riittävä ja kun heillä on pari tutkijaa, ainakin yksi, joka voi käydä myös kentällä, onko selvitetty riittävästi sitten niitä problematiikka-asioita, jotka niihin usein liittyvät.

Itse olen hieman huolestunut siitä, mitä perustuslakivaliokunta toteaa Perus- ja ihmisoikeudet -osan viimeisessä kappaleessa näistä huomautuksista, joita oikeusasiamies on antanut sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen liittyvistä ongelmista. Muistelen, että niitä oli hyvinkin paljon siellä. Kyllä minun mielestäni valiokunnan olisi voimakkaammin pitänyt ottaa kantaa siihen, että valtioneuvostossa myös huolehdittaisiin niistä asioista, jotka oikeusasiamies on todennut ongelmallisiksi ja mahdollisesti antanut niistä huomautuksia jne. Olisi pitänyt ottaa tiukempi kanta, koska oikeusasiamiehen toimistosta ei ole päätösten yhteydessä esitetty kuin kaksi kertaa lainsäädännön muuttamista tai epäkohdan korjaamista, vaikka minun ymmärtääkseni niissä monta kertaa on ollut sellainen tilanne, että on ehkä sitten tulkittu väärin.

Se, mitä ed. Pulliainen totesi laman uhreista: Uskon näin, että edustajat Pulliainen ja Kankaanniemi ja allekirjoittanut saavat viikoittain erilaisia viestejä, sähköpostiviestejä, useimmiten käsin kirjoitettuja viestejä, siitä, millä tavoin, juuri niin kuin ed. Pulliainen sanoi, tuomioistuimet ovat kohdelleet, ja nyt uudelleen, kun Aktiv Hansa on lähtenyt perimään ikään kuin uudelleen sitten niitä, jos on sattunut tekemään vähän ylitöitä. Eli en osaa arvioida sitä, onko lainsäädäntö siltä osin niin ongelmallinen sitten, että näiden osalta, jotka ovat maksuohjelmansa vieneet läpi, juuri ennen kahta vuotta lähdetään setvimään sitä kymmenen tai seitsemän vuoden aikaa, mikä aikaisemmin on ollut. Viime viikonvaihteessa perehdyin yhteen tällaiseen tapaukseen, joka oli aika säälittävä monessakin suhteessa. Niitä on näköjään viime aikoina nimenomaan Aktiv Hansan taholta lähtenyt liikkeelle hyvin paljon, ja siellä käyttäydytään hyvin aggressiivisesti, kun ottaa puhelimitse yhteyttä. Olen sen itse kokenut.

Herra puhemies! Täällä on hyvin pitkälti käsitelty telepakkokeinojen ja peitetoiminnan valvontaa. Siihen haluaisin vaan sen todeta, että minun mielestäni oikeusasiamiehen toimiston kannattaisi jollakin tavoin reagoida siihen, että valvonnasta vastaava henkilö ministeriöstä totesi, että sitä valvontaa suoritetaan vain sivutoimisesti, kun ei ole resursseja. Minun mielestäni se oli rehellinen toteamus, mutta se oli hälyttävä toteamus. Minun mielestäni laillisuusvalvojien pitäisi reagoida hyvin voimakkaasti silloin. Tämä seikka kuulunee lähinnä Oikeuskanslerinvirastoon enemmänkin, koska kyse oli ministeriöistä.

Arvoisa puhemies! 50 sekuntia aikaa. Toteaisin lopuksi vain sen, mitä ed. Kankaanniemikin sanoi ja niin kuin aikaisemmin olen todennut, minun mielestäni riippumaton tarkastelija Suomen laillisuusvalvonnan tilasta ja järjestelmästä olisi paikallaan. Minun mielestäni Oikeuskanslerinviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston asioita voitaisiin yhdistää ja jättää erikseen, tietysti, Oikeuskanslerinviraston toimintaa, joka tavallaan kohdistuu suoraan ministeriöihin ja valtioneuvoston tarkkailuun. Tähän sanoisin vielä jälleen kerran, että itse hämmästelen sitä ja muistelen, että myöskin silloin, kun perustuslakia valmisteltiin, hämmästelin jollakin tavoin sitä, että hallitus valitsee itse itselleen valvojan eli oikeuskanslerin.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Vistbackalle, että Valtion vakuusrahaston valtuuston puheenjohtajana olen yhdessä ed. Pulliaisen kanssa samassa valtuustossa todella yrittänyt auttaa näitä yrittäjiä, jotka ovat ottaneet yhteyttä tähän meidän Vakuusrahastoomme. Kuitenkin me olemme saaneet hyvin kylmää vettä tuolta valtiovarainministeriön ja ennen kaikkea Arsenalin selvitysmiesten taholta. Siinä mielessä tietysti, jos laillisuusvalvonta kuuluu oikeusasiamiehen toimeen, olisi hyvä puuttua tämmöiseen asiaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä jo 10 vuoden takana ollut lama ja sen uhrit nousivat sekä ed. Pulliaisen että ed. Vistbackan puheissa vahvasti esille. Se on todella sellainen asia, joka edelleen hiertää hyvin voimakkaasti, pankkien toiminta silloin ja sen jälkeen, oikeuslaitoksen toiminta suhteessa pankkeihin ja näihin tapauksiin. Tällä hetkellä tuntuu, että onkohan lainsäädäntö sittenkään ihan mallillaan tänäkään päivänä näissä asioissa. Tältä osin todella näiden entisten yrittäjien, yhä ahdingossa elävien — tänään viimeksi sain yhteydenoton tällaisesta tapauksesta — aseman, ihmisarvon ja oikeudenmukaisen kohtelun turvaamiseksi nyt tarvittaisiin kyllä toimenpiteitä. Nämä ed. Kuosmasen toteamat Vakuusrahaston valvojat ja Arsenalin valvojat aiemmin, se järjestelmä ei ole toiminut, ja te olette saaneet sitä kylmää vettä niskaanne. Mutta ei voi ajatella, että näin voisi jatkua, näin laaja, näin kipeä ongelma, joka koskettaa, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, jopa satojatuhansia suomalaisia yksilöitä ja perheitä, niin että se voi mennä ja jäädä historiaan tällaisena avoimena haavana. Se tarvitsee kyllä nyt vieläkin selvittämistä, ja se on yhteiskunnan, koko kansan etu, että näin tehdään.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on syytä todeta se, että ei jäisi pöytäkirjan kauttakaan väärää kuvaa tilanteesta, että ed. Kuosmanen on Vakuusrahaston valtuuston puheenjohtajana toiminut niin tarmokkaasti, sanotaanko, suorastaan loistavan rohkeasti, että hän on uniikkitapaus tässä suhteessa, miten hän on yrittänyt paneutua näihin tapauksiin, joissa voisi puhua jopa oikeusmurhasta. Elikkä ed. Kankaanniemelle: Tässä on ihan viime aikoina saatu läpimurtoa aikaiseksi. (Ed. Kankaanniemi: No hyvä!) Katsotaan, miten pitkälle se kantaa.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kiitän tilaisuudesta käyttää puheenvuoron. En koskettele kertomusta enkä toimintaa vuonna 2002 enempää, koska minulla oli vuosi sitten mahdollisuus täällä lähetekeskustelussa se tehdä. Myöskään perustuslakivaliokunnan mietinnössä ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joihin katsoisin tässä yhteydessä tarpeelliseksi puuttua. Haluaisin tässä vain nyt todeta oikeusasiamiehen toimenpideratkaisuista muutaman seikan. Useat puhujat ovat käyttäneet puheenvuoron ja tuoneet esille sen, että niitä on kovin vähän eivätkä ne johda mihinkään ja ovat kovin vaatimattomia luonteeltaan. Jos me laskemme oikeusasiamiehen toimenpideratkaisut kaikista niistä asioista, joissa oikeusasiamies on tutkintaa suorittanut, prosenttiluku on noin 20. Tässä noin 3 000 laillisuusvalvonta-asian kokonaisuudessa on paljon sellaisia asioita, joita me emme ota tutkittaviksi, joissa kantelijaa ohjataan kääntymään oikean viranomaisen puoleen ja vastataan tiedusteluihin. Mutta niistä asioista, jotka tutkitaan, noin parikymmentä prosenttia johtaa toimenpiteisiin, ja se on kansainvälisestikin vertaillen ihan merkittävä luku. Se on myös kasvanut. Totta kai kanteluiden määrätkin ovat kasvaneet, mutta tämä suhteellinen osuus ei ole ainakaan vähentynyt. Tietysti on sillä tavoin, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta on viime vuosina painottunut tällaiseen hallintoa kehittävään ja ohjaavaan toimintaan. Se näkyy juuri näiden toimenpideratkaisujen luonteessa.

Tietysti on myös paljon vuosittaista vaihtelua. Vuonna 2002 oli todellakin ainoastaan kaksi esitystä. Esimerkiksi viime vuonna niitä oli enemmän; tietysti puhutaan silti yksittäisistä määristä. Viime vuonna esityksiä oli yhdeksän. Tänä vuonna on tehty jo paljon enemmän. Esimerkiksi tänä vuonna on annettu kaksi syytemääräystä. Kyllä toimenpiteissä vaihtelua on. Mutta toki on niin, että luonteeltaan toimenpideratkaisut ovat enemmän ohjaavia kuin aikaisemmin. Täytyy tietysti ottaa myös huomioon se, että lainsäädännön muutostyö on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut tavattoman voimakas ja suuri, ennen perusoikeusuudistusta ja sen jälkeen. Siinä mielessä tilanne on ehkä hiukan erilainen, kuin mihin ed. Pulliainen viittasi.

Sitten vielä korostaisin sitä, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan piirissähän on viranomaistoiminta ja se tuo tietysti tietyt rajoitukset. Myöskin on tosiasia, että me toimimme kanteluiden pohjalta, toisin sanoen oikeusasiamiehellä on hyvin laaja velvollisuus tutkia hänen tutkittavakseen saatettuja kanteluita, ja ihmisten kantelut ovat se seikka, joka suuntaa oikeusasiamiehen toimintaa.

Sitten vielä haluaisin sanoa, että meidän verkkosivumme, jossa yksittäisiä toimenpideratkaisuja nyt on enemmän kuin aikaisemmin, on se pääasiallinen väline, jolla me pyrimme tiedottamaan yksittäisistä ratkaisuista. Muuten olen tarkalla korvalla ja herkällä mielellä kuunnellut keskustelua ja kiitän siitä.