Täysistunnon pöytäkirja 96/2003 vp

PTK 96/2003 vp

96. KESKIVIIKKONA 19. MARRASKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

1) Valtioneuvoston selonteko postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta

 

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen selonteko postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta saaduista kokemuksista. Eduskunta edellytti postipalvelulain säätämisen yhteydessä selonteon antamista ennen vuoden 2003 loppua. Postipalvelulaki tuli voimaan vuoden 2002 alussa, ja aikaväli, jolla postipalvelulain toimivuutta tarkastellaan, on siis varsin lyhyt.

Selonteon valmistelun yhteydessä on kartoitettu postipalvelujen käyttäjien näkemyksiä kattavasti. Selonteon valmisteluun liittyi laaja lausuntokierros. Kansalaisten mielipiteitä kuultiin avaamalla verkkokeskustelu valtioneuvoston verkkosivujen keskustelufoorumilla www.otakantaa.fi. Lisäksi eduskunnassa järjestettiin asiasta keskustelutilaisuus, joka oli avoin kaikille kansanedustajille.

Hallituksen selonteossa pääpaino on lain soveltamisen kuvaamisessa sekä yleispalvelun toteuttamisen arvioinnissa. Tämän lisäksi kuvataan toimialan toimintaympäristöä ja kansainvälistä postitoimintaan liittyvää säädöskehitystä. Eduskuntahan käsitteli aikanaan lakiesitystä perusteellisesti ja teki siihen useita muutoksia. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä nostettiin esille useita seikkoja. Myös näitä teemoja on pyritty kattavasti tarkastelemaan. Lain arvioinnissa lähtökohtana on pidetty sitä, miten lain säätämisen yhteydessä asetetut tavoitteet on saavutettu.

Lain tarkoitus ja samalla keskeinen tavoite on turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Selonteon mukaan tämä tarkoitus toteutuu hyvin. Yleisesti ottaen kaikki suomalaiset ovat viisipäiväisen postinjakelun ja lähetysten keräilyn piirissä. Laki sallii vähäisen poikkeaman tästä periaatteesta vaikeakulkuisilla saaristo- tai erämaa-alueilla. Tällaisia talouksia on tällä hetkellä 175 kappaletta, mikä on väestön sijoittumisen ja maantieteelliset seikat huomioon ottaen huomattavan vähäinen määrä.

Vastaavasti Suomen Posti Oyj:n toimipisteverkko, joka käsittää sekä yhtiön omat toimipisteet sekä yrittäjävetoiset asiamiespostitoimipaikat, kattaa koko maan lain edellyttämällä tavalla, ja niissä on tarjolla yleispalvelun mukaiset palvelut. Suomen Posti Oyj saavuttaa myös laissa mainitut, kansainvälisesti mitattuina erittäin korkeat kirjeiden kulkunopeuteen liittyvät laatustandardit.

Selonteon valmistelun aikana ovat tulleet julkisuuteen Suomen Posti Oyj:n suunnitelmat jakelun uudistamisesta. Yhtiö selvittää mahdollisuutta aikaistaa jakelua siten, että postin perusjakelun yhteydessä jaettavat sanomalehdet tavoittaisivat lukijansa haja-asutusalueilla nykyistä aikaisemmin. Tätä tavoitetta tukee muun muassa Sanomalehtien Liitto.

On pidettävä mielessä, että sanomalehtien jakelu ei kuulu postitoimintalain soveltamisalaan. Kytkentä lakiin syntyy sitä kautta, että lain vaatimukset kirjeiden kulkunopeuden suhteen vaikuttavat postiyrityksen koko tuotantoprosessiin ja ajoitukseen. Käytännössä jakelua voitaisiin aikaistaa muun muassa lähetysten jättöaikoja aikaistamalla tai tinkimällä jonkin verran kirjelähetysten kulkunopeudesta.

Haluan korostaa sitä, että kyseessä on vasta Suomen Posti Oyj:n suunnitelma, jonka toteutumisesta ei tässä vaiheessa ole varmuutta. Tästäkään syystä hallitus ei ole selonteossa ottanut kantaa mahdollisiin lainmuutoksiin, mutta olen pitänyt tarpeellisena sen selvittämistä, missä määrin yleispalvelun laatustandardia tai sen määrittelyä kehittämällä voitaisiin nykyistä paremmin vastata postipalvelujen asiakkaiden tarpeisiin tai parantaa yleispalvelun tarjoamisen edellytyksiä.

Selonteossa otetaan esille myös postipalvelun rahoitus ja kilpailutilanne. Suomen Posti Oyj on toistaiseksi ainoa yritys, joka tarjoaa postipalvelulain mukaisia postipalveluita. Yhtiölle on laissa asetettu yleispalveluvelvoite eli siis velvollisuus tarjota laissa määritellyn tason mukaista palvelua kaikille suomalaisille tasapuolisin ehdoin. Yhtiö pystyy tällä hetkellä vastaamaan taloudellisesti yleispalvelun tarjoamisesta, sen talous on vakaalla pohjalla, ja sen liiketoiminta on kannattavaa. Hallitus katsoo, että yleispalveluvelvoite ei ole muodostunut Suomen Posti Oyj:lle taloudellisesti kohtuuttomaksi rasitteeksi ja toimiala pystyy edelleen rahoittamaan itse itsensä ilman valtion tukea.

Eduskunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota Suomen Posti Oyj:n henkilöstön asemaan. Huolihan nousi aikanaan vahvasti esille muun muassa 1990-luvun lopussa lähinnä pankkipalvelujen poistumisesta johtuneen toimipaikkaverkon muutoksen yhteydessä. Muutosta hallittiin henkilöstön asemaa koskevan suunnitelman mukaisesti. Tässä suunnitelmassa sitouduttiin kahden vuoden siirtymäkauteen henkilöstön uudelleensijoittamiseksi, kouluttamiseksi sekä erilaisten työllistämisratkaisujen selvittämiseksi ja tukemiseksi. Suunnitelmaan liittyi myös erityinen kehittämisraha. Tässä muutosprosessissa noudatettiin niin omistajan kuin yhtiönkin toimesta yhteistyössä henkilöstön kanssa hyvän henkilöstöpolitiikan periaatteita. Henkilöstöön liittyvät kysymykset korostuvat entisestään, kun tulevaisuudessa kilpailu työvoiman saatavuudesta lisääntyy.

Viestintäviraston tehtävänä on valvoa postipalvelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Virasto on myös valitusviranomainen jakelusuunnitelmiin ja postinjakeluun liittyvissä kysymyksissä. Postipalvelulaissa sille annettiin tehtäväksi myös niin sanotut postinkulun varmistustehtävät. Virasto selvittää viranomaistyönä postilähetysten oikean vastaanottajan tai lähettäjän niissä tapauksissa, joissa postiyritys ei ole puutteellisten osoitetietojen vuoksi saanut toimitettua lähetystä vastaanottajalle eikä palautettua lähettäjälle. Näissä tapauksissa Viestintävirastolla viranomaisena on oikeus avata postilähetyksiä vastaanottajan tai lähettäjän selvittämiseksi. Viestintävirastolla onkin keskeinen tehtävä postipalveluiden viranomaistehtävien hoitajana. Tästä näkökulmasta viraston resurssien ja osaamisen riittävyys on siis avainasemassa palvelujen käyttäjien oikeuksien toteutumisen ja postimarkkinoiden toimivuuden varmistamisessa.

Kun puhutaan postitoiminnan tulevaisuudesta, on huomattava, että sähköisen viestinnän yleistyminen muuttaa postitoiminnankin toimintaympäristöä ja luo sekä mahdollisuuksia että myös uhkia postipalveluiden tarjoamisen toimintaedellytyksille ja kehittämiselle. Lainsäädäntöä tuleekin kehittää tavalla, joka vahvistaa postiyrityksien edellytyksiä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Olennaista on tasapainoisesti turvata hyvälaatuiset postipalvelut kaikille ja varmistaa edellytykset toimialan kehittymiselle ja kilpailukyvylle.

Hallitus katsoo, että uusi postipalvelulaki on toiminut hyvin. Kuluneiden lähes kahden vuoden aikana ei ole tullut esiin merkittäviä epäkohtia lain toimivuudessa tai sen soveltamisessa. Mitään välittömiä tarpeita muuttaa nykyistä lakia ei ole olemassa. Ottaen kuitenkin huomioon postimarkkinoiden ja -palveluiden nopean kehityksen hallitus pitää tärkeänä, että postimarkkinoiden ja asiakastarpeiden kehitystä jatkuvasti seurataan ja kartoitetaan aktiivisesti mahdollisia lainsäädännön kehittämiskohteita.

Arvoisa puhemies! Toivon, että selonteko postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta saa eduskunnassa perusteellisen käsittelyn. Postipalvelu on yksi yhteiskunnan peruspalveluista, jota kaikki suomalaiset tavalla tai toisella käyttävät. Sen toimivuus ja luotettavuus ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Markku Laukkanen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koska postipalvelulaki todellakin on ollut voimassa vasta vajaat kaksi vuotta, johtopäätösten teko lain toimivuudesta ja vaikutuksista perustuu todellakin lyhyeen kokemukseen niin postiyritysten, asiakkaiden kuin viranomaistenkin kannalta arvioituna. Selonteon antamisen ajankohtahan perustuu eduskunnan hyväksymään, liikennevaliokunnan mietinnössä olleeseen ponteen. Valiokuntahan teki tuolloin hyvin mittavan työn korjatessaan hallituksen esityksen monin osin uuteen uskoon lisäten sinne myös kosolti eritasoisia, myöskin velvoittavia, kannanottoja.

Esimerkkinä tästä voi mainita jo nyt tarpeellisuutensa osoittaneen postipalvelujen varmennusyksikön perustamisen Viestintäviraston yhteyteen. Jos tämä oli tuolloisen valiokunnan puheenjohtajan ed. Pulliaisen puumerkki, niin sanottakoon nyt tässä, että tuo puumerkki tiesi kyllä paikkansa. Virasto selvittää postilähetysten oikean vastaanottajan tai lähettäjän niissä tapauksissa, joissa postiyritys ei ole puutteellisten osoitetietojen perusteella voinut toimittaa lähetystä vastaanottajalle tai sen lähettäjälle. Tällaisia selvityksen kohteena olevia tapauksia on tavattoman paljon vuositasolla.

Todellakin tämän lain voidaan arvioida toimineen käytännössä hyvin. Tarkoituksenahan on turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.

Se, mikä vajaan kahden vuoden aikana on ollut ehkä yllättävää, on postiyritysten toimintaympäristön odotettuakin nopeampi muutos, jota ei postipalvelulakia koskeneessa hallituksen esityksessä eikä eduskunnankaan vastauksessa voitu ennakoida riittävän nopeaksi. Postitoimintaa harjoittavista yrityksistä on tullut hyvin nopeasti posti- ja logistiikkaliiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka toimivat varsinkin paketti- ja yrityslogistiikan markkinoilla tällä hetkellä erittäin kovassa kilpailussa.

Siirtymä perinteisestä fyysisestä kirjeviestinnästä sähköiseen on kiihtynyt, mutta vaikutukset esimerkiksi kirjevolyymien vähentymiseen ovat toistaiseksi olleet verrattain vähäisiä. Esimerkiksi tänä vuonna kirjevolyymi on ollut taas kasvussa muutaman vuoden laskun jälkeen. Kirjeiden merkitys postialan liiketoiminnan kannalta on aina ollut erittäin keskeinen, muodostavathan ne 37 prosenttia postimarkkinoiden lähetysten arvosta. Valtaosa kirjelähetyksistä eli yli miljardi kirjettä viime vuonna kuului ns. yleispalveluvelvoitteen piiriin.

Yli puolet Suomen Postin jakamista kirjeistä on laskuja, palkkakuitteja ja tiliotteita. Näköpiirissä on ilman muuta varautuminen jaettavien kirjeiden yhä voimakkaampaan vähenemiseen. Yritysten keskinäinen ja asiakaslaskutus siirtyy sähköiseksi ja vähentää fyysisen kirjeen volyymejä ja sen myötä kirjejakelun kannattavuutta, joka taas luo painetta välittömästi jakelu- ja toimipaikkaverkoston ylläpitoon. Suomessa noin kolmella neljäsosalla työntekijöistä ja 45 prosentilla kotitalouksista on käytössään sähköposti ja Internet-yhteydet. Esimerkiksi laskujen osuus kirjeistä on 40 prosenttia, mutta laskuista jo noin 40 prosenttia kulkee sähköisessä muodossa. Tämän kehityksen ennustetaan edelleenkin vahvistuvan. Kuluttajien käyttäytyminen on myöskin muuttunut. Siinä, missä ennen lähetettiin kortti tai kirje, nyt lähetetään sähköposti tai yhä useammin tekstiviesti. Hollannin posti on varautunut viiden vuoden sisällä noin 20 prosentin kirjevolyymin laskuun.

Sähköisen asioinnin kasvun on oletettu lisäävän myöskin pakettitoimituksia, mutta näin ei ole juurikaan käynyt. Lähetettyjen pakettien määrä on pysynyt samana. Tietoverkoissa tapahtuva kaupankäynti tulee kyllä kasvamaan ja lisäämään postimyyntiyritysten pakettitoimituksia kuluttajalle suoraan kotiin, mutta nyt voidaan sanoa, että paljon odotuksia hitaammin. Tässä on kysymys koko logistisen arvoketjun hallinnasta. Pakettien kuljetusten lisäksi ne täytyy keräillä, varastoida, seurata niiden kulku ajantasaisesti sekä jaella. Ne postiyritykset, joilla on tämänkaltaista kokonaisosaamista, tulevat varmasti menestymään.

Tätä taustaa vasten on tavattoman helppo ymmärtää postiyritysten tuskaa sovittaa yhteen vastaanottaja-asiakkaiden ilmainen yleispalveluvelvoitteen mukainen jakelupalvelu sekä maksavien lähettäjäasiakkaiden tarve pitää postikustannukset kurissa. Tästä taas seuraa se, että kirjelähetysten supistuvat markkinat ja pakettilähetysten hidas kasvu eivät houkuttele alalle uusia yrittäjiä, toimijoita. Siispä pelättyä kermankuorinnanomaista kilpailua ei ole näköpiirissä. Tästä pitää huolen myöskin veroluontoinen maksu haja-asutusalueiden postipalvelujen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen Postilla on edessään sopeutuminen uuteen liiketoimintaympäristöön. Postin itsensä mielestä vaihtoehtoina ovat hintojen korottaminen yleistä inflaatiota nopeammin, yhteiskunnan tuki tai toiminnan tehostaminen ja rakenteelliset järjestelyt.

Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen arvioon siitä, että esiin ei ole noussut postitoiminnan kilpailuun liittyviä muutostarpeita, sekä siihen, että lain soveltamisalan rajaus on edelleen tarkoituksenmukainen eikä sitä tässä vaiheessa ole syytä muuttaa. Yleispalveluvelvoite ei ole muodostunut Suomen Posti Oyj:lle taloudellisesti kohtuuttomaksi rasitteeksi, ja toimiala pystyy edelleen rahoittamaan itse itsensä ilman valtion tukia.

Lain sallimia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki suomalaiset ovat Postin viisipäiväisen jakelun ja keräilyn piirissä. Tämän jakelun ulkopuolella on tuoreen tilaston mukaan vain 175 taloutta. Yleispalveluvelvoitetta toteuttava Suomen Posti Oyj saavuttaa laissa mainitut korkeat kirjeiden kulkunopeuteen liittyvät laatustandardit, joita voidaan kansainvälisesti ajatellen pitää erittäin vaativina, kuten, ministeri Luhtanen, täällä sanoitte. Kotimaanpalvelun laatustandardi, joka määritellään kansallisesti, lähtee siitä, että lähetyksistä vähintään 95 prosenttia on perillä seuraavana työpäivänä. Suomen postin kulkunopeus on EU:n eliittiä, selvästi keskiarvolukuja korkeampi.

Selonteko kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että kotimaan kirjelähetysten ja postipalvelulain soveltamisalaan kuulumattoman sanomalehtien jakelun ajankohdalla on keskinäinen yhteys erityisesti taajamien ulkopuolisilla alueilla. Näillä alueilla sanomalehtien jakelu tapahtuu 450 000 talouteen postin perusjakelun yhteydessä, koska lehtikustantajat eivät halua maksaa varhaisjakelusta. Jakelun kustannukset muodostavat noin viidenneksen sanomalehtien kaikista kuluista, kun esimerkiksi lehden toimituskulut ovat neljänneksen luokkaa; näin vertailun vuoksi. Tästä taas seuraa taajamien ulkopuolisilla alueilla sellainen tilanne, jossa lehdet tulevat asiakkaan kannalta kovin myöhään, koska ne jaetaan yhtä aikaa perusjakelun yhteydessä. Postin määrältään suurin asiakaspalaute ja -kritiikki koskeekin tätä sanomalehtien myöhäistä jakelua tällä hetkellä.

Jos taas lehdet haluttaisiin varhemmin varhaiskantoon, kustantajien olisi oltava valmiita siitä maksamaan tai Postin olisi varhennettava perusjakelun suorittamista, josta taas seuraa tarve varhentaa kirjeiden jättöaikaa lähettäjäpäässä. Asiaan voidaan vaikuttaa kehittämällä myöskin laatustandardia hallituksen selonteon mukaan siten, että haja-asutusalueilla kirje voidaan kantaa nykyistä kantopäivää seuraavana aamuna varhaisjakeluna sanomalehtien kanssa yhdessä. Postin ilmoituksen mukaan tässä tapauksessa edelleen 93 prosenttia ensimmäisen luokan kirjeistä kulkisi yhden yön nopeudella. On selvää kuitenkin, että kun hallitus tätä arviointia tekee, se tulee tehdä huolella asiakkaiden tasavertaisen kohtelun lähtökohdista käsin.

Selonteon ensimmäinen ponsi kiinnittää huomiota tähän tilanteeseen, ja siinä hallitus pitää tarpeellisena selvittää, missä määrin yleispalveluvelvoitteen laatustandardia kehittämällä olisi mahdollista nykyistä paremmin vastata postipalvelujen asiakkaiden tarpeisiin tai parantaa yleispalvelulain tarjoamisen edellytyksiä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä ponnen mukainen selvitys on syytä todellakin tehdä ja etsiä sellaisia ratkaisuja, jotka turvaavat pitkäjänteisesti postipalvelujen laadullisen ja taloudellisen kilpailukyvyn, sekä myöskin arvioida, onko hyvin yksityiskohtainen postilainsäädäntö sopusoinnussa Postin nopeasti muuttuvan toimintaympäristön ja liiketoiminnan kanssa.

Herra puhemies! Arvioitaessa postipalvelujen saatavuutta ja laatua kiinnitetään yleensä huomiota yleispalveluvelvoitteen toteutumiseen niin sanottujen peruspalvelujen turvaajana. Viime vuonna 80 prosenttia yritys- ja kuluttaja-asiakkaista oli tyytyväisiä postijakeluun yleisesti. Tehdyissä asiakasarvioinneissa eniten kritiikkiä on aiheuttanut postitoimipisteiden lukumäärä, sanomalehtijakelun lisäksi. Postitoimipisteitä on maassamme 1 400, joista 1 100 niin sanottuja asiamiesposteja. Asiamiespostiverkostoa on edelleen syytä kehittää vastaamaan asiakkaiden asiointisuuntautumista sekä kehittää pisteistä osin yhteispalvelupisteitä, joissa olisi tarjolla postin lisäksi myös julkishallinnon palveluja.

Postipalvelulakia säädettäessä keskusteltiin siitä, pitääkö postitoimipaikkavelvoite sitoa kuntakäsitteeseen. Ratkaisu oli tuolloin perusteltu. Kysymys postipalvelujen saatavuudesta pitkällä aikaviiveellä on kiinni ennen muuta postipalvelujen laadullisen ja taloudellisen kilpailukyvyn turvaamisesta. Mutta myöskin sähköisten postipalvelujen tasavertaisen tarjonnan edellytyksistä tulee huolehtia hallitusohjelmassa linjatun laajakaistapolitiikan mukaisella tavalla.

Puhemies! Asiakasrajapinnassa ratkaistaan aina viime kädessä niin postipalvelulain kuin postiyritystenkin onnistuminen. Pääosa postipalvelua valvovalle Viestintävirastolle tulevista valituksista koskee jakelua ja postilaatikoiden sijoittelua ja ryhmittelyä, vaikka näidenkin valitusten määrää voidaan pitää kovin vähäisenä. Jos jakelupisteitä on maassa yli 3 miljoonaa ja viime vuonna tuli 37 valitusta, määrää ei voida pitää merkittävänä. Tämä osoittaa sen, että asiakkaalle olennaista on lopputulos, palvelun asiakkaalle tuoma hyöty, eikä niinkään palvelun toteuttamistapa. Suomalaiset ovat tällä hetkellä postipalveluihin tyytyväisempiä kuin esimerkiksi puhelinpalvelujen tarjontaan tai kuljetuspalveluihin.

Pientalojen osalta tarkemmat jakelua koskevat määräykset ovat lain perusteluissa ja Viestintäviraston ohjeissa. Jatkossa hallituksen sopii pohtia, pitääkö sitten kerrostalojakelusta määrätä yksityiskohtaisesti laissa. Sama koskee myöskin 13 §:ää, jossa on säädetty, että tietyillä vaikeakulkuisilla alueilla voidaan poiketa yleispalveluvelvoitteen mukaisesta vaateesta hoitaa keräily ja jakelu vähintään jokaisena työpäivänä. Tällaisia talouksiahan saa nykylain mukaan olla enintään 300 koko maassa.

Lisääntyvästä vapaa-ajan asuntojen ympärivuotisesta käyttöönotosta johtuen Posti on joutunut tilanteeseen, jossa jakelureitin ajopoikkeama voi olla tapauksittain jopa kymmeniä kilometrejä. Tätä ongelmaa voitaisiin hoitaa joko väljentämällä talouksien määrää tai sitten määrittelemällä jakelureiteille pisimmät kilometriperusteiset ajopoikkeamat.

Kielilainsäädännön mukaan postiyritysten täytyy palvella asiakkaitaan suomen lisäksi myös ruotsin ja saamen kielellä samalla tavalla ja samasta lähtökohdasta kuin viranomaisten. Sen sijaan teleyrityksiä, Valtionrautateitä tai Finnairia käsitellään liikelaitosten sekä valtion ja kunnan yhtiöitä koskevan pykälän mukaan. Tämänkin tarkoituksenmukaisuutta on hallituksen arvioitava myöskin kilpailumielessä, koska postiyritykset joutuvat viestintämarkkinoilla eriarvoiseen asemaan kilpailijoidensa kanssa. Sama eriarvoisuuden kysymys koskee myös postiyritysten vahingonkorvausvastuun säätämistä laveampana kuin muilla kuljetuspalvelujen tarjoajilla.

Tämän vajaan kahden vuoden voimassaoloajan perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että postipalvelulaki selkeytti lainsäädäntöä, postiyritysten velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä ja paransi kaiken kaikkiaan palvelujen saatavuutta. Esiin ei ole noussut merkittäviä epäkohtia, eikä näin ollen ole tässä vaiheessa tarvetta muuttaa nykyistä lakia.

On hyvä, että hallitus näkee postitoimintaa koskevan voimakkaan, etupäässä informaatioteknologiaan perustuvan toimintaympäristön muutoksen ja tunnistaa tästä seuraavat Postin liiketoiminnan haasteet, vaikka se ei teekään tässä vaiheessa mitään johtopäätöksiä. Varautumista ja nopeaa reagointia tulevaan voidaan helpottaa muun muassa sillä, että selvitetään asetuksenantomahdollisuuden palauttaminen postipalvelulakiin.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä postitoimintaa säätelevän lainsäädännön kehittämisen tulee jatkossakin perustua postitoiminnan kehityksen ja toimintaympäristön muutosten seuraamiseen ja arviointiin sekä tarvittaessa reagoida niihin muutostarpeisiin, mitä nopeasti muuttuva sähköisen viestinnän kehitys tuo tullessaan.

Risto Kuisma  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Postipalvelulain tarkoituksena on turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Postitoiminta kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin." Edellä sanottu on lainaus postipalvelulaista ja sen perusteluista. Postipalvelulain 1 §:ään on onnistuneesti kiteytetty se, mistä postipalvelulaissa on kyse: hyvälaatuisten postipalveluiden turvaamisesta. On paikallaan, että lain tavoitteiden toteutumista arvioidaan nyt, vaikka laki on ollut voimassa vasta kaksi vuotta. Hallituksen asiaa koskeva selonteko on kiitettävän perusteellinen.

Kun uutta postipalvelulakia käsiteltiin eduskunnassa kolme vuotta sitten, oli Posti melkoisten myllerrysten kohteena. Tuore Sampo—Leonia-ratkaisu vaikutti Postin mahdollisuuksiin ylläpitää omaa konttoriverkkoaan ehkä merkittävämmin kuin mikään muu yksittäinen päätös koko Postin historiassa. Samaan aikaan elettiin myös it-huuman villeimpiä kuukausia. Hurjimmissa ennusteissa sähköisen viestinvälityksen piti jo muutaman lähivuoden kuluessa kokonaan korvata perinteinen fyysinen kirje.

Lainsäätäjän kannalta postipalvelulain käsittely mainitussa tilanteessa oli vaikeaa, mutta uuden perustuslain ja EU:n postidirektiivin johdosta lain uudistaminen oli tarpeen. Erityisen hankalaa oli muodostaa käsitystä siitä toimintaympäristöstä ja sen käynnissä olevista muutoksista, johon uutta lakia säädettiin. Oli haasteellista arvioida, kuinka hallituksen esittämällä lainsäädännöllä onnistuttaisiin sille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Erityinen huoli koski postipalvelujen tasapuolisen saatavuuden turvaamista. Osaltaan tämä johti esityksen pitkään valiokuntakäsittelyyn sekä lukuisiin eduskunnassa tehtyihin muutoksiin.

Kuinka tässä vaikeassa tehtävässä sitten onnistuttiin? Selonteossaan hallitus arvioi uuden postitoimintalain toimineen hyvin. Lain tarkoitus, hyvälaatuisten postipalvelujen ja erityisesti yleispalveluiden saatavuus, on toteutunut. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä voi yhtyä hallituksen yleisarvioon lainsäädäntöuudistuksen onnistumisesta. Maassamme on kattavat, laissa turvatut postipalvelut, joihin kansalaiset luottavat.

Postipalvelulain säätämisen yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua postikilpailusta. Vaikka kilpailu postitoiminnassa avattiin jo vuonna 1994, olivat kilpailua koskevat lainsäännökset edelleen kolme vuotta sitten vilkkaan keskustelun kohteena. Ennakoitaessa tulevaisuuden kilpailuympäristöä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kantoi erityistä huolta niin sanotun kermankuorinnan estämisestä.

Postitoimintalain mukaisesti Suomen Posti on toimiluvassaan velvoitettu tarjoamaan postipalvelujen niin sanottua yleispalvelua koko maassa. Hallitus arvioi selonteossaan, ettei tämä yleispalvelun tarjoaminen ole aiheuttanut Postille kohtuutonta rasitusta. Yleispalvelusta huolehtiminen ei ole vaatinut ylimääräistä valtion tukea, vaan Posti on voinut huolehtia siitä normaalin liiketoiminnan puitteissa. Tähän ovat vaikuttaneet postitoimintalaissa postiyrityksille asetetut tiukat velvollisuudet, joita lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä vielä huomattavasti kiristettiin.

Postipalveluselonteon valmistelua koskevassa keskustelussa on nyt noussut esiin toiveita postin jakelun aikaistamisesta. Tätä on pidetty tarpeellisena, jotta postin jakeluaikataulua erityisesti haja-asutusalueilla voitaisiin paremmin sopeuttaa päivälehtien tarpeisiin. Yhtenä keinona on nostettu esiin ajatus laissa säädetyn ensimmäisen luokan kirjeitä koskevan yleispalvelun jakeluvelvoitteen muuttamisesta. Käytännössä tämä saattaisi merkitä iltapäivällä jaettavaksi jätettyjen kirjeiden jakelun hidastumista jonkin verran nykyisestä, toisaalta se aikaistaisi lehtien jakelua. Kumpi on tärkeämpää, kirje vai päivälehti, on ratkaiseva kysymys. Tuntuu siltä, että lehdillä on kovempi kiire kuin kirjeillä. Nykyään kuitenkin aivan kiireiset asiat tavataan joka tapauksessa hoitaa muutoin kuin perinteisen postin välityksellä. Toisaalta päivälehti on iltapäivällä jo mennyttä.

Hallitus pitää selonteossaan tarpeellisena sen selvittämistä, missä määrin jakeluvelvoitetta tai sen määritelmää muuttamalla olisi mahdollista paremmin vastata asiakkaiden tarpeisiin tai parantaa muuten yleispalvelun tarjoamisen edellytyksiä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää selonteossa omaksuttua linjaa perusteltuna. Selonteossa jakeluvelvoitteen mahdollinen muutos on aivan oikein sidottu posti- ja yleispalvelun tarjoamisen edellytyksiin. Tämä vastaa postipalvelulain henkeä. Hallituksen tulevassa selvitystyössä on syytä tarkastella myös muita vaihtoehtoja kuin vain nykyisen jakeluvelvoitteen väljentämistä. Sosialidemokraatit katsovat, että postin aamu- ja päiväjakelun muutoksia koskevat päätökset tulee tehdä yhdessä henkilöstön kanssa.

Kuten alussa totesin, postipalvelulain uudistuksesta käytyä keskustelua sävytti aikanaan ajankohtainen Leonia-ratkaisu ja siitä seurannut Postin konttoriverkostoon kohdistunut supistamispaine. Tuolloin sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä piti tärkeänä, että henkilöstöön ja palveluverkkoon kohdistuneita vaikutuksia lievennetään erillisellä ohjelmalla. Kuten selonteossa mainitaan, asiaa käsiteltiin silloin myös perusteellisesti liikennevaliokunnan mietinnössä. Tässä mietinnössä viitattiin hallituksen aikaisemmin syksyllä 1999 tekemään päätökseen Postin konttoriverkon supistamisen johdosta tarpeellisista toimenpiteistä. Päätös sisälsi erillisen toimenpideohjelman. Ohjelmaan liittyi myös taloudellisesti merkittävä toimenpidekokonaisuus henkilöstön uudelleensijoittamiseksi ja kouluttamiseksi sekä erilaisten työllistymisratkaisujen tukemiseksi. Sopeuttamistoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset otettiin huomioon, kun päätettiin Postin vuotuisesta voitontuloutuksesta valtiolle. Sosialidemokraattien mielestä tämä on sellaista hyvää henkilöstöpolitiikkaa, johon valtionyhtiössä voidaan ja pitää sitoutua.

Arvoisa puhemies! Ymmärrettävästi konttoreiden sulkeminen Leonia-ratkaisun jälkeen aiheutti tyytymättömyyttä erityisesti maaseudulla. Posti on korvannut suljettuja konttoreita asiamiesposteilla. Edelleen on syytä selvittää tarvetta kunnallisten yhteispalvelupisteiden perustamiseen sekä analysoida Postin omien konttoreiden lukumäärää suhteessa asiamiesposteihin. Eräs mahdollinen toimintamalli on myös kuntien ja muiden palveluntarjoajien yhteistyönä toteutettava tietotupa-tyyppinen palvelupiste, jota sosialidemokraatit ehdottivat jo Leonia-ratkaisun jälkeisessä tilanteessa.

Nykyisestä tilasta voi todeta, että asiamiespostit ovat parantaneet toimintaansa vuosien varrella ja tyytyväisyys postipalveluihin on vähitellen palautunut. Viimeisen tutkimuksen mukaan kansalaisten yleisarvio postitoiminnasta, jakelusta ja palvelusta on myönteinen. Valtioneuvoston selonteon mukaan voidaan myös todeta, että suomalaisten tyytyväisyys Postiin on eurooppalaista kärkitasoa. Kuitenkin eräissä tapauksissa niin kaupungeissa, esimerkiksi Tampereella, kuin maaseudullakin kansalaiset katsovat, että jakelu ei ulotu riittävän lähelle kotia eikä muutosten yhteydessä ole tehty riittävästi yhteistyötä kansalaisten kanssa.

Arvoisa puhemies! Vaikka sähköinen tiedonsiirto on korvannut suuren joukon kirjelähetyksiä, perinteinen posti on säilyttänyt asemansa: fyysisiä kirjeitä lähetetään ja vastaanotetaan edelleen mittavia määriä. Nähtäväksi jää, kuinka sähköpostiliikenteen lisääntyvät ongelmat pystytään tulevaisuudessa ratkaisemaan, millaisia uusia sovelluksia viestintäteknologian alueella kehitetään ja mikä vaikutus niillä on Postin toimintaan. Yhtä kaikki, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä voi yhtyä hallituksen arvioon siitä, että postipalvelulaki toimii kokonaisuudessaan hyvin eikä lakiin nykyisellään kohdistu kiireellisiä muutostarpeita. Hallituksen tulee kuitenkin edelleen seurata lainsäädännön kehittämistarpeita ja ryhtyä tarvittaessa ripeisiin toimiin.

Ed. Raija Vahasalo merkitään läsnä olevaksi.

Lasse Virén  /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain hyväksymisestä täällä eduskunnassa on kulunut vajaat kolme vuotta. Liikennevaliokunnan ehdotuksesta eduskunta päätti tuolloin edellyttää, että eduskunnalle annetaan selonteko lain vaikutuksista ja soveltamisesta saaduista kokemuksista tämän vuoden loppuun mennessä. On itsestään selvää, että lain kunnolliseen arviointiin kulunut aika on lyhyt. Itse lakihan tuli voimaan vasta vuoden 2002 alusta. Tietoa lain soveltamisesta ja vaikutuksista on kuitenkin jo jonkin verran kertynyt, kuten nyt annettu selonteko osoittaa.

Hallituksen selonteko on myönteistä luettavaa. Postipalvelulaki on toiminut hyvin, se on selkeyttänyt lainsäädäntöä ja parantanut postipalvelujen saatavuutta koko maassa. Aikoinaan postipalvelulaki sai eduskunnan käsittelyssä laajan tuen. Tärkeänä pidettiin postipalvelujen tasapuolisen saatavuuden turvaamista koko maassa. Laissa otettiin myös olennaisena seikkana huomioon se, että postitoiminnassa voi olla kilpailua. Tämä yhtälö ei ole kaikista helpoin. Laki näyttäisi kuitenkin tässä mielessä osoittautuneen suhteellisen toimivaksi. Selonteossaan hallitus katsoo, että lain mukainen postipalvelujen perustaso on tarjolla kaikille kansalaisille yhtenäisin ehdoin ja että nykyiset säännökset turvaavat postipalvelujen sujuvuuden.

Postipalvelulaki on hyvä esimerkki onnistuneesta valtion omistajapolitiikasta. Tästä kertoo myös nyt käsittelyssä oleva selonteko todetessaan, että kiireellisiä syitä muuttaa lakia ei ole. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että aikoinaan kokoomusjohtoisesti valittua omistajapolitiikan linjaa on syytä jatkaa. (Ed. Kuoppa: Entäs Sonera?)

Postipalvelulaki sisältää koko maan kattavan yleispalveluvelvoitteen. Yleispalvelussa on kyse kansalaisten peruspalvelusta. Lain mukaan valtioneuvosto määrää yleispalveluvelvoitteen sellaiselle yrittäjälle, jolla on edellytykset tarjota palveluja. Toimiluvan noudattamista valvoo Viestintävirasto, jolle toimiluvanhaltija antaa vuosittain selvityksen toimilupaehtojen noudattamisesta. Viestintäviraston riittävistä resursseista hoitaa tehtäväänsä jatkossakin on huolehdittava.

Yleispalvelun tarjoajaksi valtioneuvosto nimesi Suomen Posti Oyj:n. On tärkeää, että Suomessa postipalveluja pystytään tarjoamaan kohtuullisin hinnoin kaikille käyttäjille kaikkialla maassa. On myös erittäin arvokasta, että kyseinen toimiala pystyy rahoittamaan itse itsensä ilman verovaroista maksettavia tukia. Selonteon mukaan yleispalveluvelvoitteesta ei ole muodostunut Suomen Posti Oyj:lle kohtuutonta taloudellista rasitetta.

Postimaailmassa Suomen Posti Oyj onkin kannattava ja hyvin hoidettu yhtiö. Tämän osoittaa jo vertailu Ruotsiin tai Isoon-Britanniaan, joiden postit ovat reilusti tappiollisia, kun taas Suomen Posti teki viime vuonna reilun 50 miljoonan euron liikevoiton.

Tänä päivänä monilla maailman posteilla on ongelmia liian myöhään käynnistyneen uudistumisen johdosta. Suomessa posti on joutunut sopeutumaan jo vuodesta 1994, jolloin tuli voimaan ensimmäinen postitoimintaa kokonaisuudessaan säätelevä postitoimintalaki. Tällöin myös postitoiminta avattiin kokonaan kilpailulle. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa hallitusta siitä, että myös muuttuvassa toimintaympäristössä kilpailun edellytyksistä on pidettävä huolta ja niiden pitää olla todellisia.

EU:n postidirektiiviä muutettiin kesällä 2002. Näin pyritään jatkamaan yhteisön postipalvelujen avaamista kilpailulle. Komissiolla on velvollisuus esittää vuoteen 2006 mennessä ehdotus, jolla vahvistetaan tarvittaessa postipalveluiden sisämarkkinoiden toteutuminen täysimääräisesti vuoden 2009 loppuun mennessä.

EU:n tavoitteena on siis avata postipalveluiden sisämarkkinat kilpailulle. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tätä tavoitetta ja katsoo, että hallituksen tulee voimakkaasti ajaa asiaa Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus asettaa Postille monenlaisia haasteita. Sähköinen viestintä on jo nyt korvannut perinteisiä tuotteita. Tämä trendi vahvistunee tulevaisuudessakin. Osittain sähköisen viestinnän kasvusta johtuen kirjevolyymit ovat nyt olleet hienoisessa laskussa viimeiset kaksi vuotta. Tämä lasku ei johdu ainoastaan yritysten välisen paperiviestinnän vähenemisestä, vaan myös kuluttajaviestinnässä ollaan siirtymässä entistä enemmän sähköiseen viestintään. Tästä esimerkkinä käyvät pankkien tiliotteet ja erilaiset laskut.

Edellä mainitun yhtälön tekee Postin kannalta vaikeaksi kiinteiden kustannusten korkeus, sillä kattavan jakelu- ja toimipaikkaverkoston ylläpito on kallista. Palvelutason ja kohtuullisen hinnoittelun turvaaminen nykyisellään vaatii jatkuvia tehostamistoimenpiteitä. Postin toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Nyt voimassa oleva postipalvelulaki on osoittanut toimivuutensa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että postitoiminnan säätelyn ei tule tulevaisuudessakaan olla liian yksityiskohtaista.

EU:n postidirektiivi edellyttää, että jäsenmaat asettavat laatustandardit kansallisten palvelujen osalta. Direktiivissä ei ole kirjattu vähimmäistasoa. Postipalvelulaissa on vahvistettu kotimaanpalvelujen laatustandardit. Esimerkiksi kotimaan kirjelähetyksistä, jotka on jätetty seuraavana työpäivänä jaettaviksi, on vähintään 95 prosenttia oltava tuolloin perillä. Tähän tasoon on myös Suomessa päästy.

Tähän laatutavoitteeseen pääsemisellä on kuitenkin ollut kielteistäkin vaikutusta. Suomen Posti Oyj suorittaa suurimman osan haja-asutusalueiden sanomalehtijakelusta osana perusjakeluaan. Edellä mainittu 95 prosentin laatustandardi johtaa siihen, että perusjakelu päivän lehtineen tehdään haja-asutusalueilla suhteellisen myöhään. Postin mukaan merkittävin asiakaspalaute tuleekin juuri haja-asutusalueiden sanomalehtien tilaajilta, joiden lehdet jaetaan postin perusjakelun mukana. 95 prosentin laatustandardista joustaminen mahdollistaisi Postin mukaan perusjakelun aikaistamisen.

Selonteon mukaan hallitus pitää tarpeellisena selvittää, voitaisiinko yleispalvelun laatustandardia kehittämällä vastata nykyistä paremmin postipalvelujen asiakkaiden tarpeisiin tai parantaa yleispalvelun tarjoamisen edellytyksiä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen kantaan ja pitää asian selvittämistä perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Selonteon valmisteluun on liittynyt laaja lausuntokierros sekä verkossa toteutettu kansalaiskeskustelu. Lausunnoista voi päätellä, että laki todellakin on suhteellisen onnistunut. Myös kansalaiset vaikuttavat EU:n sisäisen vertailun mukaan olevan suhteellisen tyytyväisiä postipalveluihinsa. 82 prosenttia meistä on tyytyväisiä saamaansa palveluun EU:n keskiarvon ollessa 74 prosenttia.

Lain eduskuntakäsittelyn aikoihin asiamiespostit herättivät voimakasta keskustelua. Lausunnonantajien mukaan asiamiespostien arvioitiin toimivan pääsääntöisesti hyvin. Myös niistä saatu asiakaspalaute on kehittynyt viime aikoina selvästi positiiviseen suuntaan. Eritoten pidemmät aukioloajat ovat saaneet kiitosta. Asiamiespostien määrää ei kuitenkaan ole syytä lainsäädännöllä rajoittaa.

Kansalaisten tyytyväisyyden lisäksi on hyvä muistaa, että myös yritysten tyytyväisyys Postin palveluihin on tärkeää. Postin tuotosta yli 90 prosenttia on peräisin yritys- ja yhteisöasiakkailta. Postin tulee pystyä vastaamaan myös heidän tarpeisiinsa. Eritoten pienille yrityksille Postin palvelut ovat hyvin keskeisessä asemamassa liiketoiminnan käytännön järjestelyjen suhteen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen Posti Oyj:n ja toimialan viranomaisten — lähinnä Viestintäviraston — on kiinnitettävä tähän asiaan huomiota.

Selonteon lopussa hallitus toteaa, että merkittäviä epäkohtia ei tässä vaiheessa ole postipalvelulain osalta tullut esiin ja että entiseen postitoimintalakiin verrattuna uusi laki selkeytti lainsäädäntöä ja postiyritysten velvollisuuksia. Laki myös paransi postipalvelujen saatavuutta. Tähän hallituksen toteamukseen on myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän helppo yhtyä.

Matti Kangas /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on, että tasapuolisesti voidaan turvata laadukkaat postipalvelut eri puolilla maata niin kansalaisille kuin yrityksillekin. Tärkeää on myös, että Posti toimii esimerkillisenä työnantajana vaikeissakin oloissa. On paikallaan, että eduskunta arvioi omasta puolestaan postipalvelujen tilan hallituksen antaman selonteon nojalla.

Postipalvelulaki astui voimaan 1.1.2002. Nyt on aika tarkastella, miten uusi laki on toteutunut käytännössä ja miten kansalaiset ovat uuden lain puitteissa saaneet tarvitsemiaan postipalveluita. Postipalvelut on perinteisesti maassamme koettu peruspalveluksi, joiden toimintaa on pidetty itsestäänselvänä katsomatta asuinpaikkaan.

Postin uudelleenjärjestelyn jälkeen maassamme on noin 1 400—1 500 postitoimipistettä, jotka ovat joko postiyrittäjien ylläpitämiä tai Postin oman henkilökunnan hoitamia toimipaikkoja. Monin paikoin, erityisesti harvaanasutuilla seuduilla, joudutaan turvautumaan niin sanottuihin asiamiesposteihin. Siitä huolimatta Itä- ja Pohjois-Suomessa monilla paikkakunnilla asiakas voi joutua tekemään kohtuuttoman pitkän matkan omaan lähipostiinsa päästäkseen hoitamaan postiasioitaan. Postipalvelujen pitää toimia samoin kasvukeskuksissa kuin harvaanasuttujen seutujen syrjäkylillä. Pihtiputaan mummo on yhtä tärkeä Postin asiakas kuin Etelä-Suomen suuressa kaupungissa asuva nuori.

Lähtökohtaisesti vasemmistoliiton tavoite on ollut turvata toimivat, koko maan kattavat postipalvelut. Kysymys on ennen kaikkea aluepoliittinen. Huonosti toimivat palvelut lisäävät muuttoliikettä, kun ihmiset kokevat saavansa muualta parempia palveluja. Hallitus on vakuuttanut, että Postin palvelut säilyvät toimipaikkamuutoksista huolimatta aikaisemmalla tasolla. Postin tavoitteena on kuulemma turvata kattava toimipaikkaverkosto ja joustavat aukioloajat solmimalla uusia yhteistyösuhteita paikallisten yrittäjien kanssa. Käytännössä palvelujen laajuus on supistunut ja niiden saatavuus on hidastunut.

Posti on kansalaisille tärkeä. Tuolta kentältä saamani palautteen mukaan kansalaiset pitävät tärkeänä, että postipalvelujen saatavuus turvataan jatkossakin joko Postin tai asiamiespostin kautta. Nykyistä verkostoa ei saa entisestään heikentää. Posti kuuluu sellaisiin palveluihin, joilla ei pidä keinotella, vaan palveluitten toimivuus ja varmuus ovat arvoja sinänsä. Tärkeä tehtävä on huolehtia erityisesti siitä, että vanhukset, sairaat ja vammaiset saavat tarvitsemansa postipalvelut. Käytännössä tätä on yritetty toteuttaa niin, että postinkantajalta voi ostaa postimerkkejä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan Postin kuljetuspalveluja ja asiakaspalvelun oheistoimintoja pitää kehittää. Asiakkaita, kansalaisia, on pyrittävä palvelemaan muutoinkin. Aika ajoin on tuotu esille ajatus luukkukannon lopettamisesta ja siirtymisestä kerrostalossa laatikoihin. Tähän palvelujen heikentämiseen ei ole syytä mennä.

Kokonaisuutena arvioiden postipalvelulaki on toistaiseksi toiminut tyydyttävästi. Se on kyennyt takaamaan kattavan jakeluverkon, ja jakelu on kyetty toimittamaan koko maan alueella viitenä päivänä viikossa. Tärkeänä keinona tässä on ollut lakiin sisältyvä yleispalveluvelvoite ja haja-asutusalueitten postitoiminnan turvaamiseksi perittävä maksu. Nämä ovat estäneet sen, että taajaan asuttuun osaan maata ei ole syntynyt sellaisia yrityksiä, jotka käyttäen hyväkseen tällaisten alueitten alhaisempia kustannuksia hinnoittelisivat palvelunsa niin, että koko maan kattavat tasahintaiset palvelut eivät olisi mahdollisia ilman suurta valtion tukea niistä huolehtivalle yhtiölle eli käytännössä juuri Suomen Postille.

Vasemmistoliitto lähtee siitä, että nämä yleispalvelun takaavat säännökset säilytetään nykyisellään. Samalla on myös varjeltava sitä, että Euroopan unionin päätöksenteossa ei synny mitään sellaista, mikä vaarantaisi nykytilanteen.

Postipalveluihin liittyviä muutoksia tehtäessä henkilöstön kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää. Postin palveluksessa on hyvin erilaisia työntekijöitä, ja näitten henkilöitten intressien yhdistäminen voi joskus olla vaikeaa. Muutoksia tehtäessä on otettava huomioon mahdolliset vaikutukset työaikoihin, työpaikkojen säilymiseen ja henkilöstön asemaan. Suomessa on kadonnut liian monta työpaikkaa yritysfuusioitten ja muitten järjestelyjen seurauksena. Vasemmistoliitto paheksuu työntekijöitten irtisanomisia ja toivoo, ettei Postin toimintojen tehostaminen merkitse henkilöstön karsimista. Me korostamme, että Suomen Postin menestyksen avain on paitsi liikkeenjohdollinen kyvykkyys myös se, miten Posti kykenee yhteistyössä henkilöstön kanssa kehittämään omaa toimintaansa ja ottamaan tällöin huomioon kehityksen näkymät pidemmälläkin ajalla.

Posti näyttää omaksuneen linjakseen toimintojen ulkoistamisen. Esimerkiksi Postin oma rekkaliikenne yhtiöitettiin Kelpo Kuljetus Fi Oy:ksi, ja sittemmin sen osake-enemmistö myytiin. Nyt pääomistaja on DHL eli välillisesti Saksan posti. Arvokuljetukset ja rahanlaskenta on puolestaan myyty Falk Cash Servicelle. Omasta siivouspalvelusta on myös luovuttu. Näissä muutoksissa erityisesti huonosti on kohdeltu pitkään Postin palveluksessa olleita työntekijöitä. Erikoisinta on, että Kelpo Kuljetuksen kohdalla kuljetuspalvelut on siirretty edelleen alihankkijoille. Tämän seurauksena Kelpo Kuljetukseen siirtyneet Postin työntekijät ovat jäämässä työttömiksi.

Me vasemmistoliitossa korostamme, että menestyäkseen Postin on löydettävä parempi sävel yhteistyöhön henkilöstön kanssa.

Haja-asutusalueilla noin 450 000 kotitaloutta saa päivän sanomalehden postin perusjakelussa. Posti on esittänyt sanomalehden jakelun aikaistamiseksi vaihtoehtona perusjakelun aikaistamista, kirjeen kulkunopeuden hidastamista tai postin jättöaikojen uudelleenarviointia. Posti ei ole tässä kysymyksessä päässyt yksimielisyyteen henkilöstön kanssa. Kyse ei ole ainoastaan palvelusta vaan myös työajasta. Siksi katsomme, että eduskunnan ei ole viisasta sanella ratkaisua vaan edellyttää työnantajan ja työntekijöitten neuvotteluja.

Joillakin paikkakunnilla on ollut vaikeuksia postipalvelujen järjestämisessä. Näissä tapauksissa kunnat pitäisi velvoittaa yhdessä Postin kanssa järjestämään tilat ja hankkimaan postiyrittäjä sellaiselle paikkakunnalle, jolle ei postipalveluita muuten kyetä järjestämään. Posti on vanhastaan mielletty kaikkien postiksi, ja sellaisena sen tulee palvella kansalaisia jatkossakin. Tästä näkökulmasta Posti Oyj pitää säilyttää valtionyhtiönä, ettei se joudu sijoittelijoitten ja keinottelijoitten armoille, joiden tarkoituksena on poimia yrityksistä parhaat palat kuin rusinat pullasta. Valtionyhtiönä ja lain velvoittamana Posti pystyy säilyttämään postipalvelut toimivina ja laadukkaina.

Arvoisa puhemies! Korostamme, että lakiin ei ole syytä tehdä mitään sellaista muutosta, joka vähimmässäkään määrin heikentää Postin kykyä palvella tasapuolisesti kaikkia kansalaisia.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Postipalveluista käytyyn keskusteluun viimeisen vuosikymmenen aikana sopii hyvin marxilaisen lehdistöteorian toteamus siitä, että pitää vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Niinpä eduskunnan voimassa olevan postipalvelulain säätämisen yhteydessä tilaamassa selonteossa ei mainita lainkaan sitä, että postipalvelut kuuluvat yhteiskunnan perustavaa laatua oleviin peruspalveluihin. Tämä kuvastanee selonteon kirjoittaneiden omaa ajattelutapaa. (Ed. Kekkonen: Tiedetään!) Selontekopaperin ministerikäsittelyssä tällaiseen yksityiskohtaan harvoin enää kiinnitetään huomiota, ja ed. Kekkoselle sitä ei tarvitse kertoa näköjään. Tämä havainto ei tarkoita kuitenkaan sitä, että selonteko ei tarjoaisi kohtuullista pohjaa postipalvelujen lähihistorian jatkoarviointiin. (Ed. Kekkonen: Luulisin, jos saat selville muuten!) Se jopa paljastaa yllättäviä yksityiskohtia.

Tiellä Posti- ja telelaitoksesta Suomen Posti Oyj:hin on ollut useita häviäjiä. Postin omien konttoreiden sulkeminen jopa valtioneuvostonlinnan vierestä oli näyttävä signaali siitä, että postipalvelut eivät ole peruspalveluita, jotka ovat yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa, vaan bisnestä muun bisneksen joukossa. Tämän mukaisesti Suomen Posti on ollut tiennäyttäjä omien toimipisteidensä sulkijana ja henkilökunnan irtisanojana, mitä polkua lukuisat muut viestintäalankin toimijat, viimeksi Elisa, ovat seuranneet. Selonteossakin mainitaan kaksituhatta sopeutettua. Siinä ei sen sijaan kerrota sitä, että kun Postin omat konttorit korvattiin asiamiesposteilla, jälkimmäisten ylläpitäjille ryhdyttiin maksamaan minimaalista korvausta tästä palvelutuotannosta. Selonteossa ei myöskään kerrota Suomen Posti Oyj:n suunnitelmista laajentaa franchising-sopimuksella toimivien yksiköiden lukumäärää. Nyt niitä ilmoitetaan olevan "noin 10". Mielenkiintoinen ilmaisutapa sinänsä, "noin 10". Sen sijaan kerrotaan tarkkaan siitä, kuinka paljon Suomen Posti Oyj on tuottanut minäkin vuonna voittoa ja kuinka paljon se on maksanut osinkoa valtiolle.

Postipalvelulakimietinnön laatiminen oli edellisen eduskunnan liikennevaliokunnan vaativimpia tehtäviä. Jos hallituksen esitys olisi hyväksytty ehdotetussa muodossa, selonteko olisi nyt sisällöltään kovin toisenlainen. Lakiteksti kirjoitettiin valiokunnassa käytännössä kokonaan uudestaan. Otan yhden valaisevan esimerkin.

Silloisen liikenneministeriön ja hallituksen mielestä postipalveluihin ei kuulu postinkulun varmistusta. Tämä olisi merkinnyt selonteon mukaan sitä, että vuonna 2002 olisi tuhottu 249 871 perillesaamatonta kirjelähetystä, käyttääkseni selonteon ilmaisua. Nyt niitä ei tuhottu, vaan ne käsiteltiin asiallisesti Viestintäviraston postin varmistusyksikössä. Tuhoaminen olisi tarkoittanut muun muassa rahan, elintärkeiden viestien ja asiakirjojen tuhoamista. Nyt ei tuhottu, kun liikennevaliokunnan ideoimalle varmistusyksikölle säädettiin omat pykälänsä ennen lain voimaantuloa. Vuonna 2002 avaamisen jälkeen 22 500 lähetystä voitiin toimittaa joko vastaanottajalle tai lähettäjälle. Valtaosa lähetyksistä eli 88 prosenttia voitiin avaamisen jälkeen perustellusti hävittää. Säilytettäviä lähetyksiä oli 3 prosenttia. Tässä arviointivaiheessa on syytä osoittaa kunnioittava tervehdys edelliselle perustuslakivaliokunnalle, joka katsoi postin varmistusyksikön perustamisen mahdolliseksi.

Viestintäviraston postin varmistusyksikön henkilökunnalla on rikosoikeudellinen virkavastuu ja vaitiolovelvollisuus. Postipalvelulaki edellyttää muutoinkin luottamuksellisen viestin salaisuuden turvaamista. Asiamiespostin sopimukseen on kirjattu salassapitositoumus. Selonteosta käy ilmi, että Viestintävirasto havaitsi alkuvuonna 2002 puutteita kirjesalaisuuden säilymisen kannalta tutkittuaan "noin kymmentä" toimipaikkaa. Havaintojensa mukaan Viestintäviraston ilmoitetaan ohjeistaneen Suomen Posti Oyj:tä itsenoutopalvelusta. Itsenoutotoimipaikkojen lukumäärän kerrotaan sittemmin vähentyneen ja määrän putoavan edelleen 70:een ensi vuoden loppuun mennessä. Se, että tällaisiin ohjeistuksiin on ollut aihetta, on hämmentävää, sillä Suomen Posti Oyj:n johto on erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka paljon eduskunnassa kiinnitettiin asiaan huomiota ja millaisen prosessin läpi postipalvelulaki kävi.

Arvoisa puhemies! Kerrottu vaikuttaa postipalvelun luotettavuuteen. Hyväksyttävä taso saavutetaan, kun luku lähentelee 100:aa prosenttia. Selonteon mukaan luotettavuus — huom. ei siis puhu tyytyväisyydestä, vaan luotettavuudesta — oli erittäin tai melko hyvä yritysten osalta vain 81 prosentin mielestä ja kuluttajien osalta 86 prosentin mielestä. Nykytilan taustalla on vaikuttanut sekin, että tutkimuksensa ja lausuntojen perusteella Viestintävirasto on joutunut kehottamaan "Suomen Posti Oyj:tä huolehtimaan kuluttajan kirjesalaisuuden loukkaamattomuudesta osoitteenmuutoksen jälkeisessä postinjakelussa sekä selvittämään, mitkä syyt vaikuttivat ongelmien yleisempään esiintymiseen osoitteenmuutospalveluissa asiamiesposteissa asioivien keskuudessa, sekä korjaamaan ongelmia aiheuttavat tekijät."

Saamistaan kehotuksista huolimatta Suomen Posti Oyj haluaa tinkiä ensimmäisen luokan kirjeiden laissa säädetystä laatustandardista voidakseen aikaistaa sanomalehtien jakelua haja-asutusalueilla. Tätä perustellaan sillä, että "sanomalehtien julkaisijoiden ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista järjestää varhaisjakelua". Kuntaliitto ja Suomen Yrittäjät ovat puolestaan katsoneet, että "kuljetusnopeudesta tinkiminen heikentäisi palvelua haja-asutusalueilla ja vaikuttaisi pienen ja keskisuuren yrityssektorin toimintaedellytyksiin".

Hallitus on päätynyt selonteon lopussa johtopäätökseen, että merkittäviä epäkohtia ei postipalvelulaissa ole tullut esiin eikä näin ollen ole välitöntä tarvetta muuttaa nykyistä lakia. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen johtopäätökseen. Eduskuntaryhmämme kiinnittää erikoista huomiota siihen, että maakuntien ykkössanomalehdet ovat jo yöllä luettavissa Internetissä ja kehitys tulee vain vahvistamaan näitä koko maassa saatavilla olevia palveluja. Tuemme voimakkaasti sitä, että nopeat Internet-yhteydet saadaan koko maahan, mikä on myös sanomalehtien julkaisijoiden edun mukaista kehitystä. Sähköinen kauppa ei ole lähtenyt monien tahojen toivomalla tavalla käyntiin, mutta tulee varmasti lisääntymään, mikä puolestaan luontevasti lisää niiden pakettipalvelujen tarvetta, joita Suomen Posti Oyj tarjoaa.

Suomen Posti Oyj:n johto on ollut huolissaan toisaalta kuljettamiensa kirjeiden määrästä ja toisaalta sähköisen viestinnän määrän kasvusta. Edellisen osalta Postin viestinnässä on ollut outoja piirteitä. Ministeriön eduskunnassa pitämässä kuulemistilaisuudessa muutama viikko sitten yhtiön johto kertoi diagrammin avulla, kuinka kuljetettujen kirjeiden määrä on laskussa. Selonteossa todetaan asiasta puolestaan seuraavaa: "Vuodesta 1997 lähtien sekä lähetettyjen kirjeiden määrä että liikevaihto ovat jonkin verran nousseet, mutta suunta on kääntynyt laskevaksi kahden viime vuoden aikana. Vuonna 2003 kirjeliikenteen arvioidaan kuitenkin kasvavan." Mielenkiintoisella pohjalla tehdään johtopäätöksiä. Merkittävää on, että kirjelähetysten liikevaihdosta lähes kaikki tulee yleispalveluihin kuuluvista kirjelähetyksistä.

Sähköisestä viestinnästä selonteossa kerrotaan, että se on "useimmissa tapauksissa kirjelähetyksiä selvästi nopeampaa, vaivattomampaa ja halvempaa". Tämä on tietysti totta, mutta sen tulevaisuus ratkeaa siitä, kuinka spammaus saadaan kuriin. Asiaa koskeva hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Kun tulevaisuus on vielä tässä suhteessa täysin auki, tässäkään mielessä ei ole perusteltua lähteä aukaisemaan postipalvelulakia ja tinkimään sen postinkulun nopeusnormeista.

Nils-Anders Granvik /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Posten i Finland har med sin flerhundraåriga historia ett gott rykte att leva upp till. Att vi i detta stora, avlånga land har endast ett fåtal, närmare bestämt 175 hushåll som inte får sin post fem dagar i veckan vittnar om att posten fortfarande fyller förväntningarna.

Då vi för ett par år sedan skulle godkänna den nya postservicelagen var vi många som var oroliga för vad lagen skulle ha för effekter på den framtida servicenivån. Postkontoren började samtidigt skötas av vanliga företagare och brevutdelningen skulle konkurrensutsättas. Nu vet vi att förändringarna inte blev så dramatiska. Inget nytt bolag tog sist och slutligen hand om brevutdelningen, trots att en sådan koncession delades ut. Förändringarna inom postverksamheten under de senaste åren har gett upphov till en del problem. Problemen är fortfarande inte helt och hållet lösta.

Motivet med lagen var att kunna bedriva postverksamhet på ett ekonomiskt mer effektivt sätt utan att trappa ned på kravet att säkerställa postgången i alla delar av landet. Lagen har till stora delar varit lyckad, men enligt redogörelsen handlar dock en stor del av klagomålen till Posten om postutdelningen och postombuden.

I initialskedet var kritiken mot postombuden starkare. Det fanns brister i servicen på en lång rad punkter. I de tvåspråkiga områdena blev man förbluffad över att man inte längre fick service på sitt modersmål på Posten. Man har sedermera försökt rätta till bristerna, men de borde ju aldrig ha fått uppstå. Det finns orsak att minnas Postmannaförbundets varningar om att en ombudsmannapost inte erbjuder service på samma nivå som postens egen utbildade personal.

I redogörelsen framkommer att utbildningen av postombuden är väldigt kort, endast ett par dagar. Vid en granskningsrunda som genomfördes i början av detta år framkom att ombudens kännedom om sina lagstadgade uppgifter var liten. Nu på hösten gjordes en enkät bland verksamhetspunkterna som visade att endast hälften av de anställda deltagit i någon som helst utbildning. Att det slutliga resultatet av enkäten inte hann med i denna redogörelse måste man beklaga.

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että Postilla on edelleen palvelupisteitä maan kaikissa kunnissa, selonteko osoittaa — vaikkakin hyvin peitetysti — palvelupisteiden määrän pienentyneen sitten vuoden 2001. Tämä on huolestuttava suuntaus. Jos toimipaikkaverkko pienenee edelleen, tämä johtaa mitä todennäköisimmin siihen, että jo nyt tukea ja kannustusta tarvitsevat alueet joutuvat jälleen kerran luopumaan palveluistaan. Uusien asiamiespostien järjestelmä muodostui varsin hauraaksi. Mitään takeita ei ole siitä, että yrittäjä haluaisi jatkaa ikuisesti asiamiespostina. Monet yrittäjät ovat tyytymättömiä huonoon kannattavuuteen ja epäedullisiin sopimuksiin. Sinä päivänä, jona yrittäjä päättää lopettaa, paikallisyhteisö on vaarassa menettää lopullisesti paikallisen postinsa. Kaikki yhdyskunnat eivät ole siinä onnellisessa tilanteessa, että asiamiessopimuksesta kilpailee useampi yrittäjä.

Osakeyhtiö Suomen Postin toiminta käsittää useita sektoreita. Tavalliselle kansalaiselle niin itsestäänselvät kirje- ja pakettilähetykset muodostavat ainoastaan vajaat 40 prosenttia liikevaihdosta. Posti on hankkinut itselleen suurempia markkinaosuuksia esimerkiksi lehtien jakelusta ostamalla aikaisemmin tänä vuonna Leijonajakelu Oy:n. Valtion omistuksessa oleva Posti lisäsi markkinaosuuttaan 20 prosentista 67 prosenttiin lehtien jakelusta tällä kaupalla. Onkin syytä kysyä, onko valtion omistuksessa olevan yhtiön tehtävänä hankkia näin suuri markkinaosuus markkinoilta, joilla jo toimii muita yhtiöitä.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme huolestuneita siitä, että perinteiset ja uudet toimintamuodot joutuvat keskenään ristiriitaan. Suomalaisiin hyvinvointivaatimuksiin kuuluu päivälehden saaminen kotiin aamiaispöytään. Monilla alueilla Postin on vaikea yltää tähän vaatimukseen myöhäisen kirjejakelun vuoksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ymmärtää ristiriitatilanteen, koska kirjejakelu kuuluu yhtiön lakisääteisiin velvoitteisiin, päinvastoin kuin lehdenjakelu, joka on puhdasta liiketoimintaa. Kotitalouksilla on lähes poikkeuksetta vähintään yksi päivälehti, joka halutaan saada aikaisessa jakelussa. Valitettavasti haja-asutusalueilla on kotitalouksia, joille se syksyllä tehty muutos, että useat kotitaloudet nyt saavat lehtensä aikaisessa jakelussa, on johtanut tilanteen vielä suurempaan huonontumiseen. Postilla on arkaluonteinen tehtävä katsoa, että kirjejakelu ei viivästy kohtuuttomasti ja samalla huolehtia siitä, että kansalaiset saavat lehtensä ajoissa. Valitettavasti Postille ei ole todellisilla haja-asutusalueilla vaihtoehtoja, ja siksi ei löydy toista tahoa, jolle osoittaa vaatimukset.

Selonteossa luetellaan monia Postin toimintaan vaikuttavia lakeja ja direktiivejä, mutta uuden kielilain vaikutuksiin ei kiinnitetä huomiota. Puutun tähän sen vuoksi, että monet tietoomme tulevista valituksista koskevat juuri Postin kielellisiä palveluja. Uusi kielilaki ei tuo uusia vaatimuksia päivittäisiin asiakaspalveluihin. Sen sijaan kaksikielisiin viranomaisiin rinnastettavien yhtiöiden odotetaan palveluissaan ja muussa ulkoisessa toiminnassaan osoittavan, että ne käyttävät molempia kieliä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on toistuvasti ollut yhteydessä Postin johtoon yhtiön yksikielisen ulkoisen kuvan vuoksi. Ymmärtämys vaatimukselle kaksikielisestä palvelusta ja kaksikielisestä ulkoisesta kuvasta ei ole ollut järin suuri. Edellytämme Postin johdon kunnioittavan uutta lainsäädäntöä.

Herr talman! Medan de flesta europeiska länders gamla postverk kämpar med stora lönsamhetsproblem kan vår post ses som ett gott föredöme. Men en lyckad postverksamhet kan inte enbart mätas i pengar och ökad omsättning, utan också i kontorsnätets omfattning och framför allt i antalet nöjda kunder. På den punkten bör Posten på inga villkor sänka ambitionsnivån. Helhetsbetyget kan beskrivas som gott, men de bekymmer jag hänvisat till bör tas på allvar.

Lyly Rajala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2002 alussa voimaan astuneen postipalvelulain merkitystä ei voi ylikorostaa. Lain tehtävänä on turvata kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta hyvät postipalvelut tasapuolisesti ja kaikille samoin ehdoin. Postipalvelulaki turvaa eräitä perustuslaissamme määriteltyjä oikeuksia. Siksi on tärkeää, että eduskunta saa tietoa lain toteutumisesta, vaikutuksista sekä soveltamisesta. Tämä selonteko on tarpeen ja paikallaan.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa kiittää erinomaisesta ja runsaasti tietoa sisältävästä raportista. Monille meistäkin oli yllätys, että lisääntyvästä sähköisestä viestinnästä huolimatta Suomessa edelleen lähetetään yli 1,1 miljardia kirjelähetystä vuosittain. Se on yli 220 kirjettä jokaista suomalaista kohti vuodessa. Postin kuljettamien lehtien määrä ylittää myös miljardin rajan.

Postin palvelut ovat todellakin osa jokapäiväistä elämäämme; ei ole suinkaan yhdentekevää, miten postipalvelut hoidetaan. Käsiteltävänä olevan selonteon valmistelun yhteydessä lausuntoja pyydettiin yli 60 taholta, ja palautetta tuli. Mutta mahtoiko kansalaispalautteen pieni määrä johtua siitä, että vain harvat tiesivät palautemahdollisuudesta. Sitä olisi kannattanut mainostaa näkyvämmin.

Viestintäviraston mukaan Manner-Suomen jokaisessa 430 kunnassa on vähintään yksi joko Suomen Posti Oyj:n oma tai asiamiestoimipiste. Vuonna 2001 toimipisteitä oli 1 402, joista Postin omia 306. Tänä vuonna toimipisteitä on hieman vajaat 1 400, joista Postin omia noin 300. Vähennys näyttää onneksi maltilliselta.

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa olevan selonteon loppuun on kirjattu "hallitus katsoo" -kannanottoja. Niistä ei kuitenkaan hakemallakaan löydä selkeitä kannanottoja, joissa todettaisiin asian ydin: Postipalvelujen saatavuus on turvattava jokaisessa kunnassa. Tämän itsestäänselvän periaatteen olettaisi olevan tärkeä etenkin niin sanotulle päähallituspuolue keskustalle, pelottelihan se viime vaalikaudella Suomen kansaa sillä, että postipalvelut lakkaavat syrjäseuduilla. Tämä selonteko toistaa samaa.

Selonteossa on tuotu selkeästi esille Suomen Posti Oyj:n ehdotus, että kirjelähetysten laatustandardeista voitaisi hieman tinkiä, jotta sanomalehdet saataisiin nykyistä paremmin varhaisjakelun piiriin. Suomen kirjelähetysten laatustandardi on Euroopan unionin huippua. Tänään lähetetyistä ykkösluokan kirjeistä 95 prosenttia on perillä vastaanottajalla huomenna. Tämä standardi ylittää selkeästi EU-normit. Tämä huikea taso voitiin säilyttää lähes ennallaan myös toissa vuoden pulverikirjeiden aikana. Vaikka laatustandardia laskettaisiinkin hieman, ylitettäisiin kirkkaasti EU:n postidirektiiviin kansalliseen lainsäädäntöön asettamat vaatimukset. Standardin madaltaminen toki eriarvoistaisi suomalaiset maantieteellisesti postipalvelujen saatavuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Postin ehdotus laatustandardin muuttamisesta on tämän selonteon ydinkohta. Me osaamme odottaa tilaamamme lehden jakelua aamun kahvipöytään toisin kuin kirjeitä, jotka tulevat meille täytenä yllätyksenä ilman että olisimme niitä pyytäneet. Sanomalehden luonteeseen ei sovi, että se jaetaan kotiimme vasta iltapäivällä tai peräti seuraavana päivänä. Mikään ei ole niin vanha kuin päivän vanha sanomalehti. Kansalaispalautteen hyödyntäminen selonteossa jää puutteelliseksi, kansalaisia ei pyydetty vastaamaan, haluavatko he lehdet aamulla silläkin uhalla, että kirjeposti viivästyisi päivän. Mikäli palaute olisi ollut selkeästi nykymallin kannalla, jatkaisi Posti toimintaansa nykyiseen tahtiin ja nykyisin standardein. Mikäli kansa taas olisi halukas muutokseen, laatustandardien tarkistus olisi tarpeen.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ihmettelee, miksi hallitus on niin varovainen ottaessaan kantaa Suomen Posti Oyj:n ehdotukseen. Miksi hallitus ei uskalla olla Postin ehdotuksen kannalla? Onko ehdotus keskustalle liian arka paikka? Pitääkö kansanedustajien tässäkin asiassa tehdä lakitoivomus ja keskustelualoitteita, jotka hallituspuolueet sitten ampuvat alas, kunnes kritiikistä säikähtänyt ministeriö alkaa valmistella asiaa hallituksen esityksenä?

Ärade herr talman! Man kan inte överbetona betydelsen av den från och med 2002 ikraftträdda lagen om posttjänster. Lagens uppgift är att säkerställa alla medborgare goda posttjänster på samma villkor oberoende av bostadsort. Lagen om posttjänster säkerställer vissa rätttigheter utgående från vår grundlag. Därför är det viktigt att riksdagen får information om lagens förverkligande, konsekvenser och tilllämpning. Redogörelsen är nödvändig och på sin plats.

Arvoisa herra puhemies! Nykyisin kirje kulkee ykköspostina, ellei sitä erikseen ole merkitty kakkospostiksi. Voisiko ajattelun kääntää toisin päin? (Ed. Kekkonen: Miksi?) Yleispalvelun ensisijainen laatustandardi olisikin kakkosposti, jolloin sitä ei tarvitsisi erikseen merkitä. Mikäli lähettäjä nimenomaan haluaisi nopeampaa perillemenoa, hän merkitsisi sen ykköspostiksi ja maksaisi palvelustaan myös enemmän.

Laatustandardin alentaminen aiheuttaisi muun muassa laskujen saapumisen päivän myöhässä. Tällöin myös laskun maksuaika lyhenisi päivällä. Haitta ei kuitenkaan olisi suuren suuri, sillä tulevaisuudessa yhä suurempi osa laskuista menee asiakkaille vain sähköisesti. Monet maamme energiayhtiöt käyttävät jo nykyään pelkästään sähköistä laskutusta, mikäli asiakas niin haluaa.

Kerätessäni tämän ryhmäpuheen taustatietoja keskustelin toissapäivänä Postin Pohjois-Suomen aluejohtajan Mikko Juntusen kanssa. Hänen mielestään ehdotetussa järjestelmässä on myös useita heikkoja kohtia. Ehdotetussa mallissahan kansalaisille tärkeä alueellinen sanomalehti olisi heti aamusta kahvipöydässä, sen sijaan valtakunnalliset sanomalehdet, esimerkiksi maakuntien opettajille ja päättäjille tärkeä Helsingin Sanomat, saavuttaisivat tilaajansa riippuen paikkakunnasta vasta iltapäivällä, ellei peräti vasta seuraavana päivänä. Samoin tapahtuisi tv-lehdiksi tilatuille viihde- ja aikakauslehdille, jotka ilmestyisivät perille perjantain sijasta vasta maanantaina. Toinen ennen kaikkea maakunnissa vieläkin merkittävämpi huononnus palvelustandardiin olisi pakettien viivästyminen päivällä. Posti kuljettaa suunnattoman määrän pikkupaketteina autojen, metsäkoneiden ynnä muiden koneiden ja laitteiden varaosia. Nekin tulisivat päivän myöhässä, jolloin monella työmaalla suma seisoo, kun osat odottavat jakeluaan Postin hyllyssä.

Arvoisa herra puhemies! Noin kuukausi sitten oli tv-uutisissa toimittaja Matti Torvisen tekemä raportti Rovaniemen maalaiskunnan Kivitaipaleen kylästä. Tämän noin 300 asukkaan kylän kylätoimikunta päätti jo kymmenisen vuotta sitten siirtyä Postin nyt ehdottamaan järjestelmään. Nyt nähdyn uutisraportin mukaan kaikki haastatellut asukkaat, myös ne, jotka aikoinaan olivat muutosta vastaan, olivat nyt erittäin tyytyväisiä vuosia sitten tekemäänsä päätökseen. Samalla viikolla aivan sattumalta myös Pohjois-Suomen tv-uutisten toimittaja Jyri Tynkkynen teki kyselyn samasta aiheesta. Hän kysyi puolestaan Sodankylän kunnan Kieringin kylän asukkailta mielipidettä mahdolliseen muutokseen. Tässä kyselyssä noin puolet kyläläisistä oli muutoksen kannalla ja toinen puoli sitä vastaan.

Keskustellessani Postin Pohjois-Suomen aluejohtajan Mikko Juntusen kanssa hän kertoi, että Postin sisällä mahdollista muutosta kutsutaan nimellä Oiva. Posti onkin Oivaan liittyen aloittamassa kolmellakymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomea tammikuun alusta kolmen kuukauden mittaisen kokeilun. Esimerkiksi Oulun läänistä kokeiluun on valittu Sotkamo Kainuusta ja Lumijoki Oulun läheisyydestä. Vaikka Postin Oiva onkin vasta tulossa oleva kokeilu, olisi muuten kattavassa selonteossa voinut ainakin mainita tulevat suunnitelmat. On tietenkin ymmärrettävää, että mikäli tämän selonteon takana onkin Viestintävirasto, ei kusti polje eikä posti kulje viraston ja pörssiyhtiö Suomen Postin välillä.

Ed. Iivo Polvi merkitään läsnä olevaksi.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle sen edellyttämän selonteon postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta. Ensiksi täytyy antaa valtioneuvostolle ja asiasta vastaavalle ministerille tunnustus siitä, että selonteko annettiin edustajille riittävän ajoissa ennen tätä lähetekeskustelua, mikä mahdollisti kerrankin kunnollisen perehtymisen sen sisältöön. Selonteko on yksityiskohtainen ja laaja-alainen, kun otetaan huomioon, että se käsittelee yhden lain eli postipalvelulain soveltamista ja vaikutuksia varsin lyhyenä ajanjaksona eli runsaan kahden vuoden aikana. Vaikka en olekaan samaa mieltä kaikista siinä esitetyistä näkemyksistä, luo se hyvän pohjan perusteelliselle ja rakentavalle keskustelulle maamme postipalvelun tasosta ja toimivuudesta.

Olen ollut henkilökohtaisesti mukana käsittelemässä asiaa koko postitoiminnan muutosprosessin ajan eli 1980-luvun lopusta alkaen, jolloin se käynnistyi ensin muodostamalla Posti- ja telelaitoksesta valtion liikelaitos vuonna 90, mikä puolestaan yhtiöitettiin vuonna 94. Vuonna 98 posti- ja teletoiminta-alat eriytettiin kokonaan toisistaan ja Suomen Posti jatkoi valtion kokonaan omistamana itsenäisenä konsernina, kunnes vuonna 2001 yhtiö muuttui julkiseksi osakeyhtiöksi Suomen Posti Oyj:ksi. En ole henkilökohtaisesti, eikä myöskään perussuomalaiset puolueena, ymmärtänyt näin nopean muutoksen välttämättömyyttä, sillä postipalvelut ovat eräs olennaisista kansalaisten peruspalveluista, kuten esimerkiksi tiestö, rautatiet, telepalvelut ja energiaverkosto. Mielestäni tästä johtuen postipalvelujen tasosta ja toiminnan sisällöstä päättäminen tulee olla eduskunnan käsissä niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tätä kuvaa hyvin postipalvelulain tarkoitus turvata hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus yhtenäisin keinoin koko maassa yleispalveluvelvoitteen kautta.

Yleispalveluvelvoitteen ja asiakaslähtöisyyden yhdistäminen tulosvastuullisuuteen voittoa tavoittelevana osakeyhtiönä asettaa yhtiön operatiivisen johdon suureen vastuuseen ja paineen alaiseksi. Tilanne on kuin nuorallakävelijällä, liian suuri painopisteen siirto toiselle suunnalle horjuttaa tasapainoa toiseen suuntaan. Mielestäni tasapaino on ollut viime aikoina kallellaan puhtaan liiketalouden suuntaan. Tässä yhteydessä en voikaan olla kummastelematta sitä salamyhkäisyyttä, joka vallitsee Suomen Posti Oyj:n tulostavoitteen taikka -velvoitteen osalta. Yrityksistäni huolimatta en saanut selville sitä, mikä on esimerkiksi valtioneuvoston yhtiölle asettama tulostavoite tai -velvoite kuluvalle vuodelle. Liikevoitot ja maksettujen osinkojen määrä on kyllä käsiteltävässä selonteossa viime vuosilta esitetty. Kaipaisinkin vastaavalta ministeriltä tietoa tulostavoitteista tai -velvoitteista, miksikä sitä nyt halutaan kutsua, niin täällä salissa kuin valiokunnassa käytävään keskusteluun, jotta kansanedustajat voivat paremmin hahmottaa Suomen Posti Oyj:n tämän hetkisen toimintaympäristön.

Arvoisa puhemies! Olen ollut eduskunnassa jo varsin pitkään ja saanut lukemattomia maamme postipalveluja koskevia kirjeitä. Postipalvelut, tiestön kunto ja eläkeasiat lienevätkin kolmen kärjessä saamassani kansalaispostissa. Puutunkin nyt tämän palautteen pohjalta muutamaan postitoimintaan liittyvään yksityiskohtaan. (Ed. Kekkonen: Siis posti on kulkenut, ed. Vistbacka!) — Kyllä, ed. Kekkonen.

Sekä hallitus antaessaan esitystä postipalvelulaiksi että myös liikennevaliokunta laista antamassaan mietinnössä korostivat henkilöstön aseman turvaamista postitoiminnan uudistusprosessin yhteydessä. Valiokunta tähdensikin talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen, voittovaroista otettavan, henkilöstön aseman turvaamiseen tarkoitetun 190 miljoonan markan suuruisen kehittämisrahan tärkeyttä. Omassa vastalauseessani olisin ollut valmis käyttämään mainittuun tarkoitukseen tarvittaessa vieläkin enemmän kertyviä voittoja, mikäli henkilöstön sopeuttamistoimet olisivat sitä edellyttäneet. Kuluneiden vuosien aikana onkin selvinnyt, että varattu määräraha oli riittämätön ja osalla uudelleenjärjestelyjen seurauksena työpaikkansa menettäneistä sopeuttaminen ei sujunut toivotulla tavalla ja he joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, semminkin kun uudelleensijoitus ei erityisesti haja-asutusalueilla kaikissa tapauksissa onnistunut.

Selonteossa korostetaan tutkimuksiin ja kyselyihin vedoten postitoiminnan nauttimaa suurta luottamusta yritysten ja kansalaisten keskuudessa. Tilanne elävässä elämässä ei ole kuitenkaan yhtä ruusuinen. Olen saanut paljon kirjeitä ja lukenut pinoittain yleisönosastokirjoituksia siitä, kuinka Suomen Posti Oyj:n luotettavuutta toistuvasti epäillään. Keskustelu kirjeiden perilletulosta ja niissä olevien rahalähetysten katoamisesta käy kuumana ainakin Pohjanmaan lehdissä tälläkin hetkellä. Tietysti rahalähetyksiä ei periaatteessa pitäisi lähettää, mutta kansahan tekee niin kuin se itse haluaa. Tietysti tekevälle sattuu, mutta toisaalta on todettava, ettei savua ilman tulta, niin kuin tavataan sanoa, eli jotain perääkin epäluotettavuusväitteillä on oltava. Olisi suuri kansallinen arvovaltatappio tärkeätä peruspalvelua hoitavalle yhtiölle, jos pieni joukko epärehellisiä työntekijöitä pilaisi koko valtavan konsernin luotettavuuden. Johdon onkin kiinnitettävä asiaan vakavaa huomiota ja ryhdyttävä päättäväisiin toimiin asiassa.

Toinen ongelma, jonka olen ottanut esille muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen käsittelyn yhteydessä ja joka on sen jälkeen osittain vähentynytkin, on postipakettien noudossa harjoitettu itsepalvelutoiminta. Tähän on sen jälkeen puuttunut myös oikeusasiamies päätöksissään vuodelta 1996 ja viimeksi 27.5. tänä vuonna. On perustellusti epäilty postisalaisuuden vaarantuvan, kun asiakkaat pääsevät itse varastohyllyille etsimään saamansa koodin perusteella pakettia muitten joukosta. Tällöin hakija voi helposti nähdä jollekin toiselle lähetetyn paketin saaja- ja lähettäjätiedot, joita kyseinen henkilö ei haluaisi muiden tietoon. Viestintävirasto onkin puuttunut asiaan ja antanut yhtiölle ohjeet lainmukaisuuden varmistamiseksi, ja osassa toimipaikoista järjestelmästä on jo luovuttu.

Kansalaiset ovat olleet monin paikoin tyytymättömiä postin jakelussa tehtyihin uudelleenjärjestelyihin. Joissain kunnissa jakolinjoja on yhdistetty ja muutettu niin, että postin perilletulo on viivästynyt tunneilla aikaisemmasta ja lähin noutopiste on voinut siirtyä toisen kunnan puolelle merkittävästi kauemmas ja heikompien kulkuyhteyksien päähän. Eräs tällaisista kunnista on Lappajärvi, jossa asiaan on puututtu jopa valtuustotasolla, näin ainakin lehtitietojen mukaan. Jos paljastuneiden tapausten kaltaisia palvelutason heikennyksiä tulee esiin enemmänkin, voidaan mielestäni perustellusti väittää Postin yleispalveluvelvoitteen vaarantuneen vaarallisen paljon. Kun kyseessä on peruspalvelu, ei voiton tavoittelu saa käydä yli asiakaslähtöisyyden tai tapahtua henkilökunnan kohtuuttoman ylikuormituksen kautta, kuten näissä tapauksissa on käynyt.

Liikennevaliokunnan tulee tätä selontekoa käsitellessään tutkia perusteellisesti Suomen Posti Oyj:n toimintaa kohtaan esitettyä arvostelua postipalvelulain valossa ja puuttua mietinnössään havaittuihin epäkohtiin. Tarvittaessa tulosvelvoitteesta on tingittävä ja otettava käyttöön lain sallima mahdollisuus korvausrahaston perustamiseen, ellei tilannetta voida muutoin kansalaisten tasavertaisuutta loukkaamatta ratkaista. Myös toteutumatta jääneiden yhteispalvelupisteiden käyttöönottoa on vauhditettava, kuten valiokunnassa meille sisäasiainministeriön toimesta vakuutettiin.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Joitakin hajahuomioita esiin tulleista asioista, ensinnäkin se, että mielestäni ryhmäpuheenvuoroissa erittäin hyvällä tavalla on ymmärretty se tilanne, minkä Posti on viime vuosikymmenenä joutunut kokemaan ja missä muutoksessa se on ollut, ja osattu arvioida Postin toimintaa tätä taustaa vasten. Ihan muutamiin edustajien puheenvuoroihin muutama huomio:

Ed. Rajala ryhmäpuheenvuorossaan kritisoi sitä, miksi emme tuoneet lakimuutosta sanomalehtien varhaisjakelun aikaistamisesta jo tässä esityksessä tai tässä selonteon yhteydessä esittäneet sitä. Korostan sitä, että tämä selonteko on eduskunnalle postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta ja se ei kuitenkaan ollut sellainen epäkohta, joka olisi tullut erittäin laajasti esiin ja joka olisi vaatinut jo tässä ikään kuin valmiit esitykset, vaan nimenomaan selonteon valmistelun yhteydessä Posti Oyj teki tämän esityksen. Pidimme parhaana sitä menettelytapaa, että eduskunta voi itse ottaa tähän kantaa.

Joka tapauksessa selonteko lähtee siitä, valtioneuvoston kanta, että tämä esitys on selvittelyn arvoinen, ja siitä on mielestäni erittäin tärkeää kuulla nyt valiokunnan ja eduskunnan mielipide. Luulen, että tässä salissa on paljon sellaisia henkilöitä, joilla on erittäin hyvä kokemus kaiken kaikkiaan postipalveluista ja niiden saatavuudesta, niin kuin täällä puheenvuoroissa kävi ilmi. Tämä on lähtökohta, ja toivon nimenomaan, että tätä asiaa käsiteltäisiin erittäin perusteellisesti.

Ed. Granvik otti esille ruotsin kielen aseman, enkä tiedä, ymmärsinkö oikein, kun mainitsitte, että Postin ulkoinen kuva ei ole teidän mielestänne tyydyttävä ruotsin kielen tilanteen suhteen. En tiedä, tarkoititteko sitä, jota jo hallituksessakin käsittelimme, miksi Suomen Posti ei käytä logossaan tai ulkoisissa tunnusmerkeissään ruotsinkielistä versiota. Tämä on kuitenkin sellainen asia, että tätä ei laki edellytä, laki ei mainitse millään tavalla, että se on Suomen Posti, joka näitä palveluita antaa, saatikka sen logoista, vaan se on lähinnä omistajapoliittinen kysymys. Tästä täytyy nyt sitten jatkossa keskustella.

Minä kuitenkin toteaisin sen, mitä ruotsinkielisiin palveluihin tulee, että ihan selvä asia on se, että postipalvelulaki sisältää velvoitteen tarjota palveluja suomen ja ruotsin kielillä ja myös saamen kielellä. Sen käsityksen mukaan, mikä minulla on asiasta, voisin todeta, että Suomen Posti pystyy tarjoamaan hyvin ruotsinkielistä palvelua niillä alueilla, joilla yleisesti puhutaan ruotsia, ja muualla Suomen Posti kuten muutkin erilaisia palveluja tarjoavat yritykset ottavat huomioon asiakaskuntansa tarpeet ja pyrkivät tarjoamaan palvelua parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta ilman muuta Posti on palvelulaitos, ja näihin asioihin pitää kiinnittää jatkuvaa huomiota.

Ed. Pulliainen toi esille monia keskeisiä näkökohtia puheessaan. Voin sanoa sen, että näin on asia. Käsitykseni on, että on kyllä täällä varsin pitkälle tunnustettu ja myönnetty se asia, että silloinen liikenne- ja viestintävaliokunta teki erittäin perusteellisen työn lain käsittelyn yhteydessä, ja ilman muuta, kun eduskunta hyväksyi nämä valiokunnan tekemät erittäin perusteelliset esitykset, voin sanoa näin, että koko selonteon lähtökohta olisi tietysti aivan toinen, jos lakia ei olisi tehty liikennevaliokunnan muutosten pohjalta. Siitä voi tietysti sanoa vain, että nämä esitykset ovat olleet oikeaan osuneita. Tästä syystä juuri valitsimme selonteossa sen lähestymistavan, että analysoimme näitä valiokunnan esittämiä näkökohtia, koska se osoitti mielestäni sen, että valiokunta esityksineen ja eduskunta voivat olla todellakin oikeassa ja tehdä perusteellisia muutoksia nimenomaan tällaisissa asioissa, joissa palvellaan kansalaisten tarpeita.

Se seikka, kun ed. Pulliainen totesi, että postipalvelu on yhteiskunnan perustavaa laatua oleva palvelu, on mielestäni koko tämän postipalvelulain lähtökohta. Itse ainakin totesin puheeni lopussa ihan yhteenvetona sen, että postipalvelu on yksi yhteiskuntamme peruspalveluista, että se on ikään kuin koko perusjuonne tässä asiassa. Mutta ilman muuta näitä kannattaa tietysti korostaa jatkuvasti.

Nämä analyysit ja nämä luvut, arvioinnit toimivuudesta tietysti perustuvat selonteossa hyvin pitkälti niihin palautteisiin ja niihin analyyseihin, ja tiedän toki sen, kun täällä viitattiin, että kirjeitä, moitteita tulee yksittäisiltä kansalaisilta. Näitä tulee aina. Minä luulen, että sellaista palvelua ei tässä maassa ole, josta ei tulisi moitteita. Mutta viittaan vielä esimerkiksi EU:n tekemään palveluselvitykseen ja niihin selvityksiin, joita meillä täällä on tehty, että Suomen Posti Oyj kyllä tässä mielessä toimii erinomaisen hyvin.

Arvoisa puhemies! Toteaisin vielä sen, että ed. Kangas toi esille kohtuullisen matkan. Tämä on hyvin tärkeä asia, mutta viittaisin tässä siihen asiaan, että kun postipalvelulain 12 §:ssä arvioidaan kohtuullisen matkan käsitystä, asianlaita on niin, että Viestintävirasto on antanut näistä asioista yksityiskohtaiset ohjeet, toisin sanoen ohjeet siitä, että koko maassa noudatetaan samanlaisia ohjeita, mikä on kohtuullinen matka kerrostaloissa, pientaloalueella, erilaisella haja-asutusalueella, taajamilla jne. Tämä selviää kyllä näistä Viestintäviraston ohjeistuksista. Se ei tietenkään poista sitä, ollaanko niihin kohtuullisen matkan määrittelyihin tyytyväisiä tai ei.

Mutta viittaisin vielä siihen, että täällä jotkut ryhmäpuheenvuorot korostivat sitä, että Suomen Posti Oyj on taloudellisesti kannattava. Se on siis osakeyhtiö, ja sillekin on pantava merkitystä ja arvoa, koska Suomen Postia ei subventoida eikä sitä voikaan subventoida näinä aikoina. Tässä vaakakupissa sitten painavat tietysti liiketaloudellinen toimivuus, palvelujen toimivuus ja sitten myös kannattavuus.

Mutta, arvoisa puhemies, minä luulen näin, että jo näiden puheiden perusteella ja sen, mitä vielä jatkossa tulee, eduskunta saa tästä myös hyvät näkökannat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puheenvuoron pituus oli 10 minuuttia ja pysyin siinä oikein hyvin, muutama sekunti jäi vielä käyttämättä, mutta ei olisi enää mahtunut se, mitä minä haluaisin, että ministeri nyt kertoisi: Miksi näin meneteltiin?

Nimittäin selonteon sivulta 17 käy ilmi, että asiamiesposteja koskevista tarkastuksista ja kirjekyselyistä valmistuu lopullinen yhteenvetoraportti vuoden 2003 loppuun mennessä. Kun tiedossa oli itse asiassa lain säätämisestä ja mietinnön valmistumisesta saakka, että tämä selonteko pitää olla tämän vuoden loppuun mennessä, miksi näin perustavaa laatua oleva selvitys ajoitettiin niin, että se valmistuu varmasti sen jälkeen, kun eduskunta on tämän selonteon lähetekeskustelun käynyt?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa erityisesti kiinnitettiin huomiota aamulehden ja ykkösluokan postin jakelun yhdistämiseen. Tämä on mielenkiintoinen asia. Tätä mielestäni kyllä kannattaisi kokeilla. Tällä hetkellähän Viestintävirasto arvioi haja-asutusalueeksi eli taajaman ulkopuoliseksi alueeksi sellaisen alueen, jossa taajamien väli on yli 200 metriä. Näitä on 7 prosenttia kaikista Suomen kotitalouksista. Tämä on kyllä hyvin tarkkaan mietittävä ja tutkittava asia, ja ehkä tämä voi olla ihan hyväkin, että täällä yhdistettäisiin sekä lehtien että ykkösluokan kirjeen kanto aamuksi.

Tässä on myöskin sellainen seikka, jota täällä ei ole vielä huomioitu, että kun lehdillä on nyt monopoli jakelussaan paikkakunnalla, ne hinnoittavat jakelun niin korkeaksi toiselle lehdelle, että käytännössä niillä on monopoli siinä jakelussa. Nyt kun se tulisi Posti Oyj:n suoritettavaksi, silloin lehdet tämän jakelunkin osalta olisivat tasapuolisia.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä selonteossa on ihan hyviä tilastolukuja, ja muun muassa sellainen sieltä käy ilmi, että taajama-alueiden ulkopuolisten alueiden jakelukustannukset taloutta kohden ovat kolme kertaa suuremmat kuin taajamissa. Toisaalta siellä kerrotaan sitten viesti niinkinpäin, että Postin tuloista tulee 92 prosenttia yritys- ja yhteisöasiakkailta. Näiden yhteensovittaminen ja sitä kautta palvelujen tarjoaminen tasa-arvoisesti eri alueille myös taajamien ulkopuolella käy noiden kustannusten kanssa luullakseni aika hyvin yhteen.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valtionyhtiöiden omistajaohjausta, omistajapolitiikkaa, ollaan uudistamassa hieman myöhässä, kun tiedämme, että hallitus ei hallitusneuvottelujen yhteydessä kyennyt tätä päätöstä tekemään, mutta yhtä kaikki ymmärtääkseni lähiaikoina. Parikin selvitystä on valmistumassa. Jos ajatellaan tätä perusjakoa, se lienee jotakuinkin sen kaltainen, että markkinoilla toimivien markkinaehtoisten yhtiöiden omistajaohjaus keskitetään joko yhteen yksikköön tai yhteen ministeriöön, niin kuin ministeri talousvaliokunnan entisenä puheenjohtajana hyvin muistaa, eduskunnan edellyttämällä tavalla. Sitten toisaalta ajatellaan, että toisessa korissa olisivat yhtiöt, joilla on erityinen yhteiskunnallinen tehtävä toteutettavanaan. Kumpaan näistä koreista, arvoisa ministeri, te Suomen Posti Oyj:n sijoittaisitte?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että hallitus ei tässä selonteossa ota, niin kuin ei otakaan, kantaa tähän Postin ehdotukseen palvelutason heikentämisestä. Se voi olla ihan korrektia, mutta se johtaa tietysti aika mielenkiintoiseen tilanteeseen: Kun sitten ministeriön virkamiehet ovat asiantuntijoina valiokunnassa, niin onko sitten niin, että he odottavat valiokunnalta lausuntoa eikä päinvastoin, mikä on normaali käytäntö? Itse suhtaudun kyllä hyvin pidättyväisesti siihen, että palvelutasonormia heikennettäisiin, ja siinä mielessä tietysti on oikein hyvä, että sitä ei ole ainakaan myönteisessä mielessä tässä liputettu. Toivon todella, että asia perusteellisesti käsitellään. Mutta toisaalta tuntuu, että kyllä ministeriössä ja mahdollisesti myös ministerillä on jonkinlainen kanta, koska tämä on kuitenkin niin selkeä Postilta tullut ehdotus.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman! Kritiken som jag framförde angående den språkliga servicen gällde närmast övergången från postkontor till postombud. I det skedet fanns det väldigt stora brister i den språkliga servicen. Tyvärr hänger de med också i fortsättningen och det är väl ganska naturligt i och med att det är väldigt svårt att ställa samma krav på ett postombud som på en tjänsteman i postens anställning.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän postipalveluselonteon ydinkysymyksiä ovat luonnollisesti postitoiminnan yleispalveluihin liittyvä Postin toimipisteverkko ja sitten myöskin postitoiminnan laatustandardi elikkä se, missä ajassa nämä kirjeet ja pienet paketit menevät perille. Vaikka ministeriö ja valtioneuvosto eivät olekaan ottaneet kantaa tähän palvelujen järjestämiseen ja laatuun, niin tässä selvästi kyllä näkyy se tahto, että Posti haluaa sanomalehtien varhaisjakelumarkkinoille ja tavallaan se tapahtuisi sen kustannuksella, että kirjepalvelujen ja pakettipalvelujen laatua heikennettäisiin siten, että määräaika ei olisi enää yksi päivä. Siinä mielessä sekä maaseudun että tietysti näitten yritysten kannalta, jotka Postin välityksellä tuotteitaan levittävät, tämä on vakava heikennys. Siinä mielessä nyt evästyksen voi antaa, että näistä vanhoista kriteereistä sekä verkoston että palvelun laadun osalta pidettäisiin kiinni.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pari huomiota käytetyistä ryhmäpuheenvuoroista.

Ed. Kangas korosti työntekijäkunnan kriittisyyttä Postia kohtaan. Se oli minulle uusi ja yllättävä tieto. Minun käsitykseni on, että työntekijäkunta ja Postin johto ovat erinomaisen hyvässä yhteisymmärryksessä pohdiskelleet kaikkia niitä muutoksia, jotka ovat jo tapahtuneet, mutta myös niitä, jotka ovat väistämättä edessä.

Ed. Pulliainen puolestaan haki kovasti ristiriitoja tästä selvityksestä. En ryhdy saivartelemaan asiassa, mutta totean kyllä ed. Pulliaiselle, kun hän haki eroa luotettavuuden ja tyytyväisyyden välillä, että minusta niitä tällaisessa tapauksessa ei voi erottaa. Jos toiminta on kovin epäluotettavaa, niin ei se voi synnyttää niin suurta tyytyväisyyttä kuin tutkimukset tällä erää kertovat. Minun mielestäni on annettava erinomaisen paljon painoa sille, että tyytyväisyysnumerot Postin toimintaa kohtaan ovat poikkeuksellisen korkealla, myös kansainvälisessä vertailussa.

Puhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuorot ed. Komille ja ed. Pulliaiselle, sen jälkeen puheenvuoro ministeri Luhtaselle, mikäli hän haluaa käyttää.

Katri   Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pari asiaa aikaisempiin puheenvuoroihin viitaten.

Tänä vuonna kun Suomen Posti osti Leijonajakelun, niin nyt sitten lehtien varhaisjakelusta 67 prosenttia on heillä. Miten koette, että tämä osto vaikuttaa lehtien ja kirjeitten suunnitelmissa olevaan varhaisjakeluun?

Toinen asia sitten tästä kirjepostista tulevasta negatiivisesta palautteesta. Tämän päivän Länsi-Savossa oli yleisönosastokirjoitus muun muassa siitä, että kerrostalossa helposti tulee väärää postia, kun on sama osoite, samalla alkukirjaimella alkava sukunimi; tulee väärään osoitteeseen. Postia sitten häviää, jos tämä väärä vastaanottaja ei viitsi eteenpäin laittaa. Tämä kirjoittaja viittaa siihen, olisiko jakajien työajat vedetty niin kireälle, että sen takia näitä virheitä paljon tulee. Minkälainen on tavallaan henkilöstönäkökulma, viitaten myös ed. Kekkosen puheenvuoroon, jota en selonteosta löytänyt, onko tähän jotakin kommentteja?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle: Kun hän on lukenut mies, niin minä palautan mieleen hänelle sen, että kun meillä oli koulussa todistus, niin siellä oli "Käytös" ja sitten "Huolellisuus ja tarkkaavaisuus". Tämä luotettavuus on se "Käytös" ja sitten se "Huolellisuus ja tarkkaavaisuus", joka meillä oli kullakin mitä oli, siellä 5:n ja 6:n paikkeillakin välillä, se tässä on sitä tyytyväisyyttä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun omassa puheenvuorossani puhuin tästä tulostavoitteesta ja ministeri viittasi myös siihen, kuinka Posti taloudellisesti menestyy, niin olisin tiedustellut sitä — kun operatiivinen johto sellaisessa tilanteessa joutuu aika vaikeaan tilanteeseen, kun valtioneuvosto määrittelee tavoitteet joka tapauksessa, taloudelliset tulostavoitteet — syntyykö silloin nimenomaan se tilanne, mihin ed. Komikin täällä äsken omassa puheenvuorossaan viittasi, eli se, että kun reittejä yhdistetään, ne ikään kuin revitään henkilöstön selkänahasta, niin kuin tavataan sanoa, eli tulee ylipitkiä reittejä jne. Ainakin viime aikoina, niin kuin totesin, Pohjanmaan lehdissä on kirjoitettu siitä, että aikaisemmin posti tuli 10—11:n paikkeilla, niin nyt se tulee 13—14:n paikkeilla iltapäivällä, ja on väitetty nimenomaan näin, että on tehty ylipitkiä reittejä ja aikatauluja on kiristetty.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Tästä laatustandardin mahdollisesta muuttamisesta tai tästä kirjeiden ja sanomalehtien jakeluun liittyvästä ajoittamisesta voisin todeta sen, että minä pidän hyvin tärkeänä sitä, ja niin myös siis valtioneuvosto lähtökohtanaan, että on tärkeää keskustella tällä foorumilla ja sitten eduskunnassa laajemmin tästä kokonaisuudesta eli tuoda avoimesti ne vaihtoehdot, mitä meillä on olemassa siihen nähden, mitä haja-asutusalueiden perusjakelun aikaistaminen käytännössä tarkoittaa. Siinähän on olemassa useita vaihtoehtoja, ja lainsäädännössähän säädellään ainoastaan tämän ykkösluokan kirjelähetyksen kulkunopeudesta, ja tähän liittyy nyt sitten koko tämä kokonaisuus kaiken kaikkiaan ja se, että tässä on kaiken kaikkiaan olemassa monia erilaisia vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja minun käsitykseni mukaan pitää selvitellä hyvin perusteellisesti: mikä on se tavoite ja millä parhaalla vaihtoehdolla se saadaan. Tämä lainsäädännön muutos ei ole se ainoa vaihtoehto.

Esimerkiksi mikäli näitä postiinjättöaikoja aikaistettaisiin, niin voitaisiin siis laatustandardista pitää kiinni ja aikaistaa haja-asutusalueen perusjakelua. Mutta jos mennään laatustandardista pois esimerkiksi EU:n edellyttämään 85 prosenttiin, niin se merkitsisi siis tämän laatustandardin väljentämistä, eli tässä on monia erilaisia lähtökohtia.

Sitä paitsi selonteko vielä lähti siitä, että pitäisi selvittää se, onko olemassa muita yleispalvelun parantamisen edellytyksiä tähän haja-asutusalueiden sanomalehtijakeluun ja sen aikaistamiseen nähden. Se on kuitenkin tietysti merkittävä väestönosa, pitää ajatella myös heidän palvelujensa tarjontaa. Eli nämä vaihtoehdot pitää kaikki selvittää erittäin perusteellisesti ja katsoa, mikä näistä tuottaa sen parhaan tavoitteen. Tässä ei ole suinkaan yhdestä vaihtoehdosta kysymys.

Tästä henkilöstön käytöstä tai henkilöstöpolitiikasta: Minä en lähde arvioimaan sitä enkä pystykään, onko henkilöstön selkänahasta otettu, kun esimerkiksi näitä reittejä on kiristetty. Henkilöstöpolitiikkahan on Postin omaa operatiivista toimintaa kaiken kaikkiaan. Se ei estä tietenkään sitä, etteikö eduskunnalla ja valtiovallalla ole tähän sanomista tai mielipiteitä ja käsityksiä tästä asiasta, mutta yksityiskohtia en todellakaan pysty tässä yhteydessä sanomaan.

Ed. Pulliainen toi esiin asiamiespostiselvityksen, ja on tietysti valitettavaa, että nämä aikataulut menevät tällä tavalla ikään kuin päällekkäin. Tässä voisi olla tietysti sellainen mahdollisuus, että valiokunta voi kuulla selvittelystä, joka lienee sitten loppuvaiheessaan. Joka tapauksessa tietysti toivon, että niitä tuloksia voitaisiin hyödyntää tämän käsittelyn yhteydessä, ja tämä tietysti on siinä mielessä ikävä asia.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri Luhtanen analysoi erittäin oikealla tavalla tätä laatustandardin kehittämiskysymystä. Tätähän täytyy, totta kai, tarkastella nimenomaan asiakaslähtöisesti, ja asiakas on oikeassa, sanomme me laissa mitä tahansa.

Kun, ed. Uotila, te kategorisesti väitätte, että tämä johtaa palvelun heikkenemiseen, niin sopii esittää vastakysymys: Kenen kannalta? Jos asiakas sanoo, että on huonoa palvelua, että sanomalehdet tulevat hänen kannaltaan myöhään, niin totta kai meidän pitää ottaa se selkeänä palautteena ja viestinä siitä, pitäisikö jotain tehdä huolimatta siitä, että sanomalehtijakelu ei yleispalveluvelvoitteen piiriin kuulukaan. Mutta jos ratkaisu avautuu siitä, että me tavallaan näemme tämän yhteensovitettavuuden ykköskirjeen kannon ja sanomalehtijakelun kanssa sillä tavalla, että ne jaetaan varhemman perusjakelun piirissä — mikä on ymmärtääkseni nyt ollut myöskin hallituksen tavoitteena, kun on muotoiltu tällainen laatustandardin kehittämistavoite — niin otettakoon se avoimella tavalla pöydälle ja katsottakoon eri vaihtoehdot. Kyseessähän on 450 000 taloutta, joita tämä tällä hetkellä koskee ja jotka saavat lehdet kiistatta todella myöhään, ja siitä ed. Uotila, joka asuu Espoossa, ei tietenkään tiedä omassa arkielämässään yhtään mitään. Kuunnellaan niitä ihmisiä, jotka ovat tämän palvelun piirissä, ja tehdään sen jälkeen tästä asiasta johtopäätöksiä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittaan vielä tuohon ministerin kommenttiin asiamiesposteista. Pääsääntöisesti varmasti on niin, että ihmiset ovat tyytyväisiä. Ainakin meillä päin on tullut positiivista palautetta nimenomaan aukioloaikojen pidentymisestä, mutta jonkun verran tietysti negatiivista palautetta siitä, että ainakin alkuvaiheessa se osaamisen taso ei ehkä ollut näissä asiamiesposteissa niin hyvää, mitä odotettiin, ja tavallaan hitautta ja muuta sellaista siellä oli havaittavissa.

Mutta vielä olisi ihan mielenkiinnosta kysynyt: Näkeekö ministeri sellaista vaihtoehtoa todennäköisenä lähitulevaisuudessa, että myös kaupungeissa ajateltaisiin kirje- ja sanomalehtien jakelun yhdistämistä? Viittaan edelleenkin edelliseen puheenvuorooni tästä Suomen Postin Leijonajakelun ostosta.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä mahdollinen jakeluaikataulujen muutoshan ei ole uusi asia. Jo edellinen liikennevaliokunta sai siitä ennakkoinformaatiota. Ed. Kangas toi kriittisesti henkilöstön esiin. Henkilöstöhän ei ole tästä selonteosta antamassaan lausunnossa tätä kritisoinut ja myöhemminkin, kun olin ryhmäpuheenvuoroa valmistellessani sinne yhteydessä, selvisi, että ei heillä ole sinänsä tässä vaiheessa mitään sitä vastaan, että selvitellään niin kuin hallitus esittää. Omassa ryhmäpuheenvuorossammehan edellytimme, että henkilöstön kanssa sovitaan.

Vaikka selonteossa ei ole ihan suoraa kantaa, niin luulen, että valiokunta — ja toivottavasti minun mielestäni — ottaa tähän kantaa. Silloin tämä selonteko palvelee muutakin kuin vain menneisyyttä. Toinen asiahan on se, että tämä järjestelyhän voidaan toteuttaa, jos kirjeiden jättöaikoja aiennetaan, ilman että tarvitaan mitään lakimuutoksia, ja minusta se on varteenotettava vaihtoehto.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen osui minusta asian ytimeen toisin kuin ed. Uotila. Niiden 450 000 talouden, joiden postinkannosta tässä nyt keskustellaan, mielipiteitä ja toiveita, joita sieltä tulee, ei voi väheksyä. Ymmärrän hyvin, että täällä on kannettu huolta yritystoiminnasta, mutta vielä enemmän minä ymmärrän niitä, jotka kantavat huolta siitä, koska sanomalehti, luettava posti, heille tulee.

Ed. Pulliainen viittasi ratkaisuna Internetin viemiseen jokaiseen torppaan. Ed. Pulliainen tietää yhtä hyvin kuin me muutkin, että se ei tapahdu tällä vuosikymmenellä eikä vielä seuraavallakaan. Tämä sanomalehti on ja pysyy, ja sen viestiarvo on edelleen suuri, erittäin suuri. Minusta kannattaa huolehtia siitä, että ihmiset saavat tietonsa. Jos tässä nyt oikein simppelisti täytyy asia sanoa, niin tärkeämpää on, että ihmiset saavat sanomalehden tänään, jos vaihtoehtona on se, että se lasku, se kiusallinen lasku, sitten myöhästyy seuraavaan päivään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajille Laukkanen ja Kekkonen totean lyhyesti, että ratkaisevaa siellä maaseudulla kuitenkin on yritystoiminnan sujuminen, juuri se, että se koneyrittäjä saa sen laikan ja mutterin juuri oikeaan aikaan, niin nopeasti kuin mahdollista jakeluun. Se yksi vuorokausi, joka jää puuttumaan, saattaa olla ratkaiseva sen yrittäjän yritystoiminnan kannalta, ja maaseudullakin nämä asiat pitää pitää putkessa. Tietysti jokainen haluaisi mitä ihaninta elämää, dolce vita, halleluja.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On toki tärkeää, että mietitään laatustandardia, mutta kyllä haja-asutusalueiden eli taajamien ulkopuolisten alueiden, 7 prosentin, ihmisten postipalveluiden tulevaisuus on tärkeä asia ja myöskin Postin työntekijöiden. Nythän, jos ykkösluokan kirje myöhennetään päivällä, se tuo paljon pysyviä työpaikkoja. Tällä hetkellä Postin palveluksessa olevat henkilöt ovat osa-aikaisia, ja nyt on todennäköistä, että jos pystytään myöhentämään, niin niistä tulee kokoaikaisia työpaikkoja, mikä on myöskin hallituksen tavoite.

Näitten firmojen varaosakuljetuksista aika suuri osa myöskin tapahtuu Matkahuollon kautta, ei pelkästään Postin, eli on monta erilaista jakelureittiä, minkä kautta pakettitoimintaa tulee haja-asutusalueille, ei pelkästään Postin välityksellä.

Mutta myöskin kysyisin ministeriltä yhteispalvelupisteistä, jotka ed. Vistbacka nosti esille. Kun me valiokunnassa mietimme mietintöä ja siellä nostettiin kirkkaasti yhdeksi keskeiseksi asiaksi yhteispalvelupisteet, niin siinä ei kuitenkaan ole edetty. Olisi hyvin järkevää, että kunnat, Kela, työvoimatoimistot ja Posti yhdessä miettisivät tällaisen yhteispalvelupisteen, jossa voitaisiin turvata palvelut haja-asutusalueilla, laajemminkin kuin vain Postin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajille Kekkonen ja Laukkanen toteaisin, että pyytäisin hakemaan keskuskansliasta ed. Nousiaisen hyvin perustellun ja selkeän puheenvuoron, joka oli hyvin saman suuntainen kuin oma puheenvuoroni palvelutason heikentämisestä. Ministerikin myönsi, että kirjeiden osalta se merkitsee palvelutasonormin heikentymistä, jos kirje pitää jättää päivällä ennen puoltapäivää. Kun väitetään, että se toisi vakituisia työpaikkoja tai vakinaistaisi Postin työpaikkoja, tämä ei ole ollenkaan varmaa, vaan voisi olla aivan hyvin mahdollista, että kermankuorijat, kuriiripalvelut ja muut ryhtyisivät toimittamaan sitä mutteria ja varaosaa ja niitä kirjelähetyksiä, jotka muuten viipyisivät pitempään kuin nyt, sitten omilla mekanismeillaan. Eivät nämä henkilöstövaikutuksetkaan Postin henkilöstön osalta ole mitenkään yksiselitteisiä, mikäli tämä muutos palvelunormin suhteen tapahtuu heikkenevään suuntaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä, missä ja kuinka kaukana Postin palvelut ovat kansalaisista, mikä se matka on, sanoisin, että se on tietenkin erilainen haja-asutusalueella kuin taajama-alueella. Mutta taajama-alueilla on myös ongelmia, ja siellä on kumminkin paljon väkeä. Yhtenä perusteena on sanottu, että postitoimistoja vähennetään, kun ei ole kävijöitä, mutta on lähes 10 000 asukkaan taajamia, joissa ei ole postipalveluita. Normaali, hyväjalkainen ihminen pääsee niihin, mutta silloin nämä vanhukset, vammaiset ja muuten huonosti liikkuvat eivät pääse eivätkä saa niitä palveluita. Mutta asiakkaita suurissa taajamissa olisi, ei sitä puutetta ole.

Lehtien jakelusta sanon, että valtaosa ihmisistä varmaan haluaa aamukahville sen lehden ja ehkä kirjeen vähän myöhemmin. Mutta olen ymmärtänyt, (Puhemies koputtaa) että lehtien jakelussa on myös työehdoista kyse, millä ne jaetaan, ja tästä taitaa hiertää se homma.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tämä naisnäkökulma ottaa huomioon tässäkin keskustelussa ja vahvistaa ed. Wallinin näkemys siitä, että suurin osa tätä mutterikauppaa kuitenkin hoidetaan Matkahuollon kuljetusten välityksellä. Se on se nopein tapa tänä päivänä, näin on käytännössä havaittu.

Ministeriltä kysyisin vielä sitä, että kun pieniä viittauksia tässä selonteossa on erityisryhmiin, lähinnä vammaisryhmiin, kuinka aiotaan heidän palautteensa ottaa esille, koska heidän viestinsä esimerkiksi sähköisten viestimien välityksellä ei välttämättä onnistu. Näkisin erittäin tarpeellisena sen, että myös heidän asemansa turvattaisiin tulevina vuosina postinjakelussa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ihan odotettavissa, että tämän selonteon yhteydessä nousee hyvin keskeisesti esille Postin suunnitelmat jakelun uudistamisesta. Minä olen tämän asian osalta kyllä hallituksen linjoilla sillä tapaa ja rauhallisin mielin, että tätä hommaa nyt pitää vaan selvittää ja katsoa, miten edetään. Kyllä varmastikin on niin, kuten täällä ovat ed. Kekkonen ja eräät muut todenneet, että ennen kaikkea ihmiset haluavat ensin lukea sen lehden ja myöhäisemmässä vaiheessa ne kirjeet, mitä tulee. Kyllä tässä varmaan löytyy sellainen ratkaisu, että kansalaiset, asiakkaat, ovat tyytyväisiä. Ei tässä nyt kuitenkaan niin hurjista ja radikaaleista asioista ole kysymys.

Olisin kysynyt ministeriltä sitä, että kun nyt tietojeni mukaan Posti selvittää jakelukeskusverkoston uudelleenarviointia ja kun me tiedämme, että siinä on tapahtunut aika tavalla keskittymistä, onko teillä, ministeri, tiedossa, mihinkäpäin kenties nyt ollaan tätä meidän jakelukeskusverkostoamme viemässä, ollaanko sitä keskittämässä yhä enemmän vai mitä sillä alueella on tapahtumassa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä hyvin voimakkaasti monenlaisin eri perustein tietysti riippuen edustajasta perustellaan tätä varhaiskannon yhdistämistä. Minun mielestäni siinä on monta epävarmuustekijää ja moni, mikäli osaan arvioida, asuu kaava-alueella taikka muualla, ja silloin pitää myös huolehtia siitä, että ne tiet ovat silloin auki, kun sitä postia ruvetaan aamulla tuomaan. Nyt tiedetään, että monilla paikoin sivukylissä tiet aurataan vasta puolenpäivän tietämissä eli aamupäivällä. Eihän sinne postia pystytä talviaikaan jakamaankaan. Minun mielestäni nämäkin pitää ottaa huomioon.

Toisaalta silloin, kun puhutaan, että yhdistetään, ja puhutaan Postin henkilöstön vakinaistamisesta jne., tämä saattaa olla aika kuvitteellista, koska kuitenkin periaatteessa yksi jakelukerta on vähemmän, ja ihmisiä ne ovat nekin, jotka silloin aamulla jakavat lehdet, ja sitten Postin henkilöstö (Puhemies koputtaa) jakaa kirjeitä ja muita lehtiä puolelta päivin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on nyt muutamaan otteeseen vilahdellut tämä henkilökunta ja sen suhtautuminen tähän mahdolliseen edessä olevaan uudistukseen. On tietysti hyvin arkaluontoista mennä alueelle, jolla ei ole sillä tavalla mukana niin kuin työntekijät ovat mukana. Mutta kun vasemmistoliiton puolelta tätä nyt toistuvasti kahden puhujan suulla on jankutettu, niin haluaisin tähän yhteyteen kyllä sanoa sen, että Postin hallintoneuvostossa tätä asiaa on käsitelty. Siellä on vasemmistoliiton edustus. Siellä henkilökunnan edustajat ovat kertoneet tietynlaisen valmiutensa neuvotella tästä asiasta hyvin rakentavalla tavalla. Vaikka vielä ei ole mustaa valkoisella, olen ymmärtänyt, että tämä mahdollinen uudistus ei tule juuttumaan ainakaan henkilökuntaan. Siis kenkä ei siitä kohdasta, ed. Kangas, tule puristamaan. Mutta niin kuin sanottu, asia on ollut esillä yhtiön hallintoneuvostossa. Olen hämmentynyt, että (Puhemies koputtaa) vasemmistoliitto, jonka edustus siellä on, tuntuu tietävän asiasta näin kovin vähän.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuli esille varaosien, laitteiden tai jopa pienten koneidenkin lähettäminen postitse. Se on ollut tähän saakka Postille kilpailuetu, että enintään 2 kilon painoinen kirje tai 10 kilon painoinen paketti kulkee tämän laatustandardin mukaisesti seuraavaan päivään. Nyt, jos tämä heikkenee, tämä heikentää monien yritysten toimintaa niin maaseudulla kuin myöskin Pääkaupunkiseudulla ja ne joutuvat hakemaan uusia kuljetuskanavia. Tunnen erittäin hyvin tällaisia yrityksiä. Postin nopea perilletulo on niille elinehto sekä sen yritystoiminnan kannalta siellä kentällä että sille maahantuontiliikkeelle tai varaosaliikkeelle. Kyllä tämä ei ainoastaan ole Matkahuollon kysymys, vaan tämä on myöskin Postin kysymys.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kerolalle: Olisi erinomaisen paikallaan, kun teillä on puolueessa erittäin hyvä asiantuntija ed. Nousiainen, että kääntyisitte hänen puoleensa. Häneltä saisitte informaatiota siitä, millä tavalla nämä asiat todellisuudessa ovat. Lisäksi, arvoisa ed. Kerola, olisi erinomaisen hyvä, jos te katsoisitte sen hallituksen, jota edustatte täällä, ensi vuoden budjettiesitystä ja katsoisitte joukkoliikennemäärärahaa ja sitä, mikä on käytettävissä linja-autovuorojen ja linjojen ostamiseen. Sieltä nyt lähtee satoja ja ehkä jopa tuhansia linja-autolinjoja ja -vuoroja pois. Ne merkitsevät, että Matkahuollon palvelut putoavat. Ne häviävät osittain kokonaan pois. Sillä tavalla se jää Postin varaan. Jos Postiakin heikennetään, se merkitsee tälle yritystoiminnalle juuri sitä, minkä ed. Nousiainen sanoi. Ed. Kerola, teillä ei nyt ole hanskassa tämä homma.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyisin myös tähän edustajien Kekkosen ja Laukkasen rintamaan, jossa nähdään lehtien varhaisjakelun ja kirjekannon yhdistäminen positiivisena asiana. Se on varmasti asiakkaiden, niiden ihmisten, jotka maaseudulla asuvat, kannalta positiivinen asia. Suomen Yrittäjät on tässä selonteossa ilmenevällä tavalla suhtautunut tähän kriittisesti. Varmaan on hyvä ja syytä selvittää yritysten määrä, jota tämä koskettaisi, mutta kiirehtisin myöskin tätä selvitystä, johon tässä selonteossa viitataan.

Mutta uudistaisin kyllä vielä, arvoisa ministeri, tämän omistajapolitiikan kysymyksen. En saanut siihen vastausta. Lieneekö siihen joku syy?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä epäiltiin sitä, mitä työllisyysvaikutuksia sillä sitten on haja-asutusalueilla, jos kirjeposti ja lehti yhdistetään. Eilen otin yhteyttä Postiliiton ihmisiin ja tiedustelin asiaa, ja heidän näkemyksensä kuitenkin oli se, että näistä osa-aikaisista työpaikoista, joita nyt tällä hetkellä on, tulisi todennäköisesti muodostumaan pysyviä kokoaikaisia työpaikkoja. Minusta sille kyllä paljon myöskin kannattaa panna painoa. Nyt on kyse — ainakin omalta osaltani puhun vain siitä 7 prosentista talouksia eli haja-asutusalueiden postinjakelusta — kirjepostin ja lehtien yhdistämisestä, ja siellä se saattaa olla järkevää, mutta nyt on hyvä asiaa tutkia. Ainakin henkilökohtaisesti lämpimästi kannatan, että asia tutkitaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle totean, että yritän rinnallanne liikennevaliokunnassa opetella liikennevaliokunnan eksperttiyden saloja niin nopeasti ja niin pian kuin se on vaan älylleni mahdollista. Mutta siltikin totean, että myöskin tähän mennessä on jouduttu juuri näitä mutteripaketteja hakemaan keskuspaikkakunnilta. Tähänkään asti niitä ei ole kotiportille tuotu, mutta siitä huolimatta haluamme olla Postia kehittämässä yhteisessä rintamassa myöskin hallituksessa yhdessä oppositiopuolueiden edustajien kanssa.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Häkämiehelle tarkoituksena oli vastata, koska huomasin, että jätin tämän tekemättä. En tietenkään tässä vaiheessa ota kantaa siihen, minkälaisia ehdotuksia tulee tästä omistajaohjauksen organisaation järjestämisestä, koska asia on kesken, mutta sen voin tietysti sanoa, että kyllä minä siitä lähden, että Posti on sellainen yritys, sellainen organisaatio, jolla on, niin kuin kaikki tässä tiedämme, siitähän juuri keskustelemme, erittäin merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä, ja sitä pitää tässä omistajapoliittisessa organisaatiotilanteessa käsitellä siis sillä tavalla. Mutta asia on kesken, ja tähän tulemme tietysti ottamaan kantaa.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä on, tietysti varsin aiheellisesti, käsitelty erilaisia henkilöstöön liittyviä asioita. Tässä toteaisin sen, että Posti on itse asiassa esimerkillinen ollut henkilöstökysymysten käsittelyssä. Esimerkiksi hallitushan linjasi laajemmin Suomen Postiin liittyviä henkilöstökysymyksiä vuonna 99 talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, (Puhemies koputtaa) ja siellä linjattiin nämä kysymykset erittäin perusteellisesti, siis päädyttiin siihen, millä tavalla myönnetään kehittämisrahaa, millä tavalla koulutetaan, paneuduttiin huolella tähän asiaan.

Sitten voisin sanoa näin, että Suomen Posti -konsternille konsernilla on erittäin hyvä kokemus hyvästä henkilöstöpolitiikan hoidosta näissä muutoksissa. Siellä on tehty nämä muutokset yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa, on paneuduttu esimieskoulutukseen, koulutukseen ylipäätään. (Puhemies koputtaa) Kyllä minä siitä lähden tietysti, että myös näissä mahdollisissa tulevissa muutoksissa ja ylipäätään tulevaisuudessa pitää lähteä siitä, että noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Se on tietysti eräs omistajaohjauksen tavoite. Mutta näitä on jo linjattu aikaisemmin sekä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa että myös Posti itse on näitä toteuttanut.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Viimeiset puheenvuorot ovat menneet entistä enemmän käytännön tärkeisiin kysymyksiin kansalaisten kannalta, nimittäin harvoinhan eduskunta pääsee keskustelemaan sellaisesta asiasta, joka koskettaa jokaista suomalaista vauvoista vaareihin, kun saavat onnittelukortteja.

Mielestäni valtioneuvosto tuo tämän postipalvelulain selonteon eduskunnalle varsin oikeaan aikaan. Posti Oyj:n toiminta ja sen analysointi on paikallaan juuri nyt. Tämä puheenvuoroni on nimenomaan kansan edustajan puheenvuoro. Se käy hetken päästä ilmi, nimittäin viime vuoden aikana ja myös tänä syksynä puhelimeni on ollut aika kovassa käytössä, kun monet aika kiukkuisetkin asiakkaat ovat soitelleet ja peränneet eduskunnalta vahvempaa otetta postipalveluiden tason säilyttämiseen. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Lainsäätäjän näkökulman pitää olla laajempi ja kokonaisvaltaisempi kuin yksittäisen kansalaisen tai asiakkaan, mutta olisin toivonut hallituksen selonteolta enemmän itsekriittistä arviota siitä, mitä uusi postipalvelulaki on merkinnyt tavallisen ihmisen, asiakkaan, näkökulmasta. Uskallan väittää, että tällainen ehkä vähän liiankin tyytyväinen näkemys on ainakin ristiriidassa niitten palautteiden ja yhteydenottojen pohjalta, mitä Tampereen suunnalta olen saanut. Se on ollut osin aika kitkerää kansalaiskritiikkiä.

Suomen Posti Oyj:n toimintatavat ja tavoitteet erityisesti vanhoilla omakotialueilla — voisin luetella pitkän litanian Tampereen kulmakuntia, Ikuria, Lielahtea, te tunnette nämä — kokemukset niistä poikkeavat kovasti siitä käsityksestä, mitä kansalaisilla on ollut Postin yhteiskunnallisesta palvelutehtävästä. Näillä omakotialueilla Suomen Posti Oyj on runnonut läpi uudet jakelusuunnitelmat asiakkaiden osin hyvinkin kiihkeästä vastustuksesta huolimatta. Enää ei asiakas saa ilman erillistä korvausta asemakaava-alueella postiaan omalle tontille, saatikka pihaportille, kuten aiemmin oli asianlaita. Nyt postilaatikot on pitänyt ryhmitellä ryppäisiin tienvieriin aivan kuten haja-asutusalueilla. Postin hakumatka on pidentynyt, eikä asiakkailla ole mahdollista valvoa omistamaansa jakelulaitetta ilkivallan ja esimerkiksi lumiaurauksen aiheuttamien vahinkojen varalta. Kuitenkin liikennevaliokunta hyväksyi postipalvelulain vuonna 2001 ja edellytti, että uusi laki ei saa heikentää palveluiden tasoa. Mielestäni käytännössä palvelutaso on huonontunut etenkin viittaamillani vanhoilla omakotitaloalueilla, joille on tehty kuvailemiani jakelusuunnitelmia.

Edellä kuvaamani ongelma olisi ollut vältettävissä, jos postiyritykselle olisi laissa annettu velvoite laatia uudet jakelusuunnitelmat yhteistyössä postin saajien kanssa. Tämä olisi korostanut asiakkaan näkökulmaa ja lisännyt hänen vaikutusvaltaansa jakelusuunnitelman laadinnassa. Nyt esimerkiksi Tampereella Suomen Posti on pyrkinyt neuvottelemaan uudistukset läpi, mutta viimeinen sana on ollut kuitenkin heillä. Niinpä moni asiakas on kokenut jääneensä Postin sanelupolitiikan jyräämäksi ja Postin yhteistyöpyrkimykset ovat olleet lähinnä näennäistoimintaa. Mielestäni ei ole ollut riittävää, että järjestetään yksi kaksi asukasiltaa, otetaan haukut vastaan ja sitten toimitaan kuten alunperin suunniteltiin välittämättä mitään palautteesta. Näin ei pitäisi voida menetellä, mutta Suomen Posti Oyj:n toiminnassa tämä on ollut valitettavasti arkipäivää, koska laki on antanut siihen mahdollisuuden. Tämä ongelma tuleekin ratkaista niin, ja tämä tulee nyt valiokunnassa vakavasti ottaa käsittelyyn, että lain 14 §:ään lisätään selkeä velvoite yhteistyöstä asiakkaan kanssa. Tämä lisäys ei poista sitä mahdollisuutta, että postilaatikoita voi ryhmitellä suurempiin ryppäisiin, ryhmittelyn pitää vain tapahtua asiakkaan suostumuksella.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä halunnut puheenvuorossani käydä lävitse näitten asiamiespostien ikään kuin tilannetta ja korostanut siinä yhteydessä tämän henkilökunnan kouluttamisen tärkeyttä, mutta sainpa tämän asian sanotuksi, vaikka se ehkä syvällisemmin ei nyt tullut perusteltua.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä noin 1 400 postitoimipisteestä runsaat 1 000 on niin sanottujen asiamiespostien hoitamia. Tämän 17 vuotta sitten alkaneen yrittäjäyhteistyön avulla Posti on pystynyt varmistamaan sen, että palvelupisteitä löytyy kattavasti koko maasta. Palvelujen turvaaminen on etenkin haja-asutusalueella tärkeää. Asiamiespostien toiminnan kautta on voitu säilyttää palveluja paikoissa, joissa ne muuten olisi varmaankin lopetettu. Monessa kunnassa postipalvelut ovat parantuneet entiseen verrattuna. Asiamiesposteista saatu asiakaspalaute on pääasiallisesti positiivista. Etenkin pidemmät aukioloajat ovat saaneet kiitosta, asiamiespostit kun ovat pääsääntöisesti avoinna aamusta iltaan ja useimmat myös lauantaisin. Hyvien kokemusten perusteella olen sitä mieltä, että asiakaspostien määrää ei ole syytä lainsäädännöllä rajoittaa.

Arvoisa puhemies! Postin tuloista 92 prosenttia on peräisin yritys- ja yhteisöasiakkailta. Näiden asiakkaiden asema postipalveluiden suurena käyttäjäryhmänä on turvattava myös tulevaisuudessa. Pienet yritykset ovat määrällisesti ylivoimaisesti suurin yksittäinen asiakasryhmä, jolle postipalvelut ovat hyvin keskeisessä asemassa liiketoiminnassa. Mahdolliset muutokset postipalvelujen sisältöön vaikuttavat heti yritysten palvelumahdollisuuksiin. Posti toimii lähes kaikkien yritysten alihankkijana, jopa tuotanto- ja palveluketjujen olennaisena osana. Tämän vuoksi Postin on pääsääntöisesti tehtävä kuljetukset ja jakelut siten, että postilähetysten jättöaika on normaalin yrityksessä noudatettavan päivätyöajan jälkeen. Lisäksi ainakin suurissa kaupungeissa tulee olla niin sanottuja yritysposteja, joihin lähetykset voidaan jättää iltaisin ja lauantaisin.

On erinomaisen hyvä, että Posti on kehittänyt jatkuvasti uusia palvelumuotoja käyttäen nykyaikaista tekniikkaa hyväkseen. Postipakettien kulkua voidaan jo nyt seurata Internetistä reaaliajassa. Elektroninen laskutus ja sähköisen postilaatikon käyttö ovat osittain korvaamassa perinteistä kirjeliikennettä. Sähköisen kaupan jakelukanavana Postilla on hyvät kasvumahdollisuudet. Postin on kuitenkin syytä muistaa, että sillä on yleispalveluvelvoite, eikä se saa yksipuolisesti siirtää omia tehtäviään asiakkaille. Esimerkiksi juuri nyt tuhannet yritykset ovat pakon edessä hankkimassa uusia postimaksukojeita, koska Postille ei ensi vuoden alusta alkaen enää voi maksaa postikoneen laskuja muuten kuin sähköisesti. On myös väläytelty suunnitelmia taajamien ulkopuolisten alueitten laatikkokannon myöhästymisestä jopa yhdellä päivällä. Tämä olisi hankalaa erityisesti siellä toimiville yrityksille. Esimerkiksi tarjouslaskennan perusteena olevat dokumentit tulevat yleensä Postin välityksellä. Tällä muutoksella myös Postin kilpailutilanne heikkenisi.

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain vaikutuksista kertovasta selonteosta puuttuu tiedot siitä, mikä osuus postipalveluun kohdistuneista valituksista on tullut yrityksiltä ja mikä yksityisiltä henkilöiltä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, paljonko valituksista tulee yrityssektorilta. Minun mielestäni Viestintäviraston tulee erikseen seurata tarkasti pienyritysten asemaa postipalvelumarkkinoilla.

Asiamiespostipalvelu lisää usein yrittäjän muuta liiketoimintaa, mutta on myös niitä yrittäjiä, jotka ovat joutuneet luopumaan pienten korvausten takia. Posti ei mielestäni saa käyttää väärin toimeksiantajana monopoliasemaa neuvotellessaan sopimuksia asiamiespostiyrittäjien kanssa. Ei voida ajatella, että asiamiesposti tuo yrittäjälle muuhun liiketoimintaan niin paljon lisäarvoa, että sen vuoksi Postin tehtävät on yrittäjän hoidettava tappiolla. Mielestäni jokainen sopimus pitää neuvotella erikseen ja ottaa kilpailutilanteen lisäksi huomioon myös kaikki olosuhdetekijät, niin että asiamiespostiyrittäjä pystyy toimimaan kannattavasti.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että Suomessa postipalveluja pystytään tarjoamaan kohtuullisin hinnoin kaikkialla maassa. On erittäin arvokasta, että kyseinen toiminta pystyy rahoittamaan itsensä ilman verovaroista maksettavia tukia. Käsittelyssä olevan selonteon valmisteluun liittyy laaja lausuntokierros ja kansalaisten kuuleminen. Toivoisin, että tämä toiminnan kiinteä seuranta jatkuisi. Olisi hyvä, jos postipalveluiden toimivuuden seurantaa varten perustettaisiin erillinen seurantaryhmä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Postipalvelulaki koskee vain kirjepostia. Kaikki muu postitoiminnaksi ymmärrettävä on vapaassa kilpailussa ja lain ulkopuolella. Suomen Posti Oyj:llä on toimilupaansa kirjatun yhteispalveluvelvoitteensa mukaisesti velvollisuus tarjota kaikille suomalaisille lain mukaiset yleispalveluun kuuluvat palvelut koko maassa yhtenäisin ehdoin. Postipalveluyrityksellä on palvelupakko. Tämän johdosta sillä on velvollisuus vastaanottaa ja välittää jokaisen sitä haluavan kirjelähetys postin saajalle. Jakeluvelvollisuus on viitenä päivänä viikossa, ja hinnan on oltava sama koko maassa.

Hallituksen esitystä postipalvelulaiksi muutettiin monelta osin eduskuntakäsittelyssä, varmaankin pääosin hyvään suuntaan, sillä laki on toiminut verraten hyvin. Postin maailma on kuitenkin muuttunut paljon nopeammin kuin postipalvelulain säätämisen aikaan osattiin rohkeimmissakaan ennusteissa arvata.

Kirjelähetyksen liikevaihto muodostuu lähes kokonaan yhteispalveluun kuuluvista kirjelähetyksistä. Kirjevolyymi ei enää kasva samaa vauhtia bruttokansantuotteen kasvun kanssa. Niiden vuotuiseen määrään on viime vuosina varmasti erityisesti vaikuttanut sähköisen viestinnän tekninen kehitys.

Sähköinen asiointi syö koko ajan perinteisen postin markkina-aluetta. Enenevässä määrin asioidaan sähköpostin välityksellä. Se on oleellisesti helpompi keino lähestyä kuin perinteinen kirjelaatikko. Yritysten ja yhteisöjen välinen laskutus ja muu viestintä siirtyy näinä aikoina kokonaan sähköiseen viestintään. Yritykset eivät lähetä laskuja perinteisinä kirjeinä toisilleen enää seuraavilla lumilla kovinkaan paljon. Myös yritysten ja asiakkaiden välisessä viestinnässä siirryttäneen pikkuhiljaa kokonaan sähköiseen viestintään. Asiakkaalle ei tulevaisuudessa enää lähetetä paperista laskua lainkaan, vaan ainoastaan sähköinen versio. Ainakin pankit ovat aktiivisesti omalla palvelujen hinnoittelupolitiikallaan ohjanneet asiakkaitaan jo vuosia sähköisen palvelun piiriin. Tämä kaikki on pois niin sanotusta postibisneksestä, ellei Suomen Posti Oyj ole mukana kilpailemassa sähköisestä viestinnästä.

Sähköinen kaupankäynti lisääntyy tasaisesti, joten suoraan koteihin tapahtuvissa lähetyksissä on odotettavissa kasvua. Suomen Posti Oyj pärjää kilpailussa käsittääkseni varsin hyvin logistiikkapuolella, joten tulevaisuudennäkymät ovat kohtalaisen hyvät, vaikka kilpailu paketti- ja yrityslogistiikkamarkkinoilla on oleellisesti kiristynyt. Suomen Posti Oyj osti syksyllä Helsingin Sanomilta Leijonajakelu Oy:n, mikä tarkoittaa, että muun muassa Hesarin jakelu siirtyy kokonaisuudessaan Postin peukalon alle. Posti on jo siis omistamansa tytäryhtiön kautta merkittävä sanomalehtien varhaisjakelija.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueilta tulee oikeutetusti kovaa kritiikkiä siitä, että maaseudulla lehdet jaetaan vasta postin perusjakelussa päivällä. Lehti haluttaisiin aamukahvipöytään. Jos kaikki lehdessä oleva on kuultu radiosta ja nähty televisiosta, postin tuoma lehti on auttamattomasti vanha. Lehden kustantaja ei vallitsevilla tilaushinnoilla kykene järjestämään omaa varhaisjakeluaan maaseudulla eikä maksamaan Suomen Posti Oyj:lle toisesta varhaisemmasta jakelusta. Ei sitä lehden tilaajakaan suostu maksamaan. Ainoaksi näköpiirissä olevaksi ratkaisuksi jää, että kaikki posti jaetaan yhdessä jakelussa varhain aamulla, jolloin myös sanomalehti tulee aamukahvipöytään tuoreena ennen telkkariuutisia.

Tämän toteuttamiseksi on nämä kaksi mahdollisuutta: joko Suomen Posti Oyj tulkitsee postipalvelulakia niin, että se yksipuolisesti ilmoittaa, että jos haluat, että kirjeesi on perillä huomenna, se on jätettävä postin lajitteluun ja kuljetukseen tänään aikaisin aamupäivällä, tai sitten postipalvelulakia muutetaan niin, että kaikkien ykkösluokan kirjeiden ei tarvitsekaan aina olla perillä seuraavana päivänä. Täällä on paljon puhuttu asiasta ja harkittakoon sitä, että muutetaan postipalvelulakia niin, että riittää, kun suurin osa ykkösluokan postista on perillä huomenna. Ongelmallisinta tässä tietysti on se, että jos torstaina laitetaan kirje, niin pahimmassa tapauksessa se on perillä seuraavana maanantaina. Mahdollinen hidastunut kuljetus tulee ottaa huomioon kaikissa kokouskutsuissa ja laskuja lähetettäessä.

Arvoisa puhemies! Perinteistä valtion omistamaa virkamiespostia ei ole olemassa, eikä siihen taida olla paluuta, niin hyvä kuin se köyhän maalla asuvan väestön kannalta olikin.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan alkuun: Pääosin laki, jota me nyt käsittelemme, on osoittautunut kohtuullisen hyvin toimivaksi. Sellaisen johtopäätöksen muuten olen tohtinut tehdä tästä keskustelustakin, vaikka tämä on rönsyillyt ja polveillut ties minne. Yleispalveluvelvoitteen laajentamista kyllä voisi harkita sanomalehtiin ja paketteihin. Etenkin tämä kotiin kannettu lehti, sehän on suomalainen erikoisuus, jota kansalaiset pitävät selviönä ja oikeutenansa. Itse asiassa monet kuvittelevatkin Postin jo vastaavan tästä palvelusta tyystin.

Kun, herra puhemies, näitä postiasioita nyt tässä käsittelen, on turha kiistää sitä, että siihen varmaan vaikuttaa se seikka, että olen suhteellisen läheltä ollut mukana siinä muutoksessa, mikä alkoi viitisentoista vuotta sitten, jolloinka Postin omistamismuotoa on muutettu, jolloin se on kehittynyt eri suuntiin: toisaalta telen suuntaan, toisaalta perinteisen postin suuntaan. Tämä muutos, joka on valtava, on sittenkin kokonaisuudessaan ollut suhteellisen hallittu. Täällä joku kokoomuspuhuja kiitteli — niin, ryhmäpuhuja Virén — tästä seikasta kokoomusvetoisuutta. No, ei ole syytä ruveta asiasta kiistelemään, mutta kyllä minä korostaisin henkilökunnan merkitystä tässä. Se on joustanut tavattomasti. Se on sopeutunut valtavassa määrin. Se on myöskin vastannut niihin haasteisiin, jotka ovat muuttuneet kaiken aikaa. Se muutos on merkinnyt valtavaa kouluttautumista, valtavaa koulutuspanosta niin työnantajalta kuin opiskelupanosta työntekijältä.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että Posti on osakeyhtiö, jos kohta valtion omistama. Sen talous on vakaalla pohjalla, mikä on hyvä asia. Sen tavoitteena, niin kuin osakeyhtiön yleensä, on kasvaa kannattavasti. Millä strategialla tämmöiseen tavoitteeseen päästään? Itsestäänselvää on todeta, että Postin olemassaolo turvataan parhaiten sellaisilla tuotteilla, joita asiakkaat haluavat ja joista he myös ovat valmiita maksamaan.

Mitkä Postin konsernistrategian kolme keskeisintä viestiä sitten olisivat? Ensinnäkin, fyysisten jakelupalvelujen, kilpailukyvyn ja tuottavuuden jatkuva kehittäminen; toiseksi, logistiikan ja sähköisten viestinvälityspalvelujen kehittäminen tietoteknisen osaamisen avulla; ja kolmanneksi, kasvun hakeminen kotimaan lisäksi myös ulkomailta, lähinnä Itämeren alueella.

Vaikka viestinvälityksessä jos missä käyttäytymisemme muuttuu todella nopeasti, ovat Postin perusliiketoiminnat kuitenkin pysyneet yllättävänkin vakaina. Kirjeiden osuus liikevaihdosta on 39 prosenttia, sanomalehdet ja suoramainonta tuovat neljänneksen. Sanomalehtien jakelua voidaan tulevaisuudessa yhä kasvattaa. Muissa viestinvälityksen tuotteissa Posti on riippuvainen volyymien kehityksestä. Myös osoitteellisen suoramainonnan odotetaan lisääntyvän alan suhdanneherkkyydestä huolimatta. Leijonajakelun oston myötä Postin markkinaosuus sanomalehtien varhaisjakelussa nousi kahteen kolmannekseen, 67 prosenttiin.

Postia uhkaa kirjeiden lukumäärän vuosi vuodelta jatkuva väheneminen. Tähänhän muun muassa ed. Pulliainen ansiokkaasti viittasi. Reippaasti yli puolet kirjeistä on laskuja, palkkakuitteja ja tiliotteita, mihin puolestaan ed. Laukkanen viittasi. Ne siirtyvät sähköiseen muotoon, joka on, se on selvää, nopeampi, mutta myös halvempi. Tätä tosiasiaa ei millään voi sivuuttaa. Niinpä Posti onkin jo yli kymmenen vuotta sitten aloittanut sähköisen kirjeen välityksen.

Kirjeen lisäksi Postin perustuotteeksi voidaan lukea paketti. Postin tavoite on olla enemmän kuin pakettien jakelija. Posti varastoi, kuljettaa kaikkialle Suomeen, ylläpitää maan kattavaa toimipaikkaverkkoa ja ohjaa kaikkea tätä edistyneillä it-järjestelmillä. Mutta Posti ei voi jäädä ainoastaan Suomeen. Kun suomalaiset asiakkaat ovat kansainvälistyneet, niin Postin täytyy kansainvälistyä heidän mukanansa. Postin on siis pakko olla (Puhemies koputtaa) entistä kansainvälisempi, muuten se menettää nämä asiakkaat myös täällä Suomessa.

Postin strategiana on hallita kokonaisuudet. Jotta perinteiset tuotteet menestyvät, niille on rakennettava sellaista lisäarvoa, joka käy kaupaksi sekin. Fyysisen ja sähköisen viestinvälityksen saumaton yhteistyö on Postin kilpailuehto, mutta myös kilpailuetu. Kilpailuedun täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin yhtä aikaa sekä perusliiketoiminnan kustannustehokkuuden jatkuvaa ylläpitämistä että kovan luokan it-osaamista.

Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuunnellessa tätä keskustelua postipalvelulain toiminnasta ja valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle siitä, kuinka tässä on onnistuttu, tehty ja pärjätty, niin tuntuu aika erikoiselta, ikään kuin tämä olisi ihan loppuun saakka viimeisen päälle hyvä ja sitten myöskin, että olisiko tässä maailmassa joku hätä olemassa, koska kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa, lukuun ottamatta kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia, oli sellainen hyrisevä hyvä henki, missä kehuttiin hallitusta ja lain onnistumista ja toteutumista. (Ed. Kekkonen: Nyt odotamme, mitä ed. Lahtela sanoo!)

Tässä näyttää niin, että ed. Kekkonen Suomen Postin edustajana, hallintoneuvoston puheenjohtajana, on varautunut ehkä pahimmilta odottamaan, että lausuisin jotain järisyttävää tässä asiassa, mutta ed. Kekkonen tulee siinä pettymään. En tule lausumaan mitään järisyttävää, mutta lausun kuitenkin jotain semmoista, mikä todistaa sen, että itse elän eri maailmassa kuin eduskunnan jäsenet yleensä, jotka elävät kerrostalossa kirjeenkantajan, avustajan ja muitten välityksellä eivätkä itse tiedä tästä rahvaan elämästä tässä laajassa Suomenmaassa erämaitten keskellä yhtään mitään. (Ed. Kekkonen: Mitä erämaata se Hamina on?)

Tämän näköalan puitteissa ed. Kekkonen kaivoi sopivasti tämän Haminan esille. Tässä on tullut sellainen tuntuma ja käsitys, että kun asutaan kaupunkialueella taajamassa, erityisesti korostan kaupunkialueella, niin posti tulee ajoissa, lehti tulee aamulla, niin kuin ed. Kähkönen taisi sanoa, ennen televisiouutisia ja se on luettavissa aamukahvipöydässä puuroa nautittaessa ja kaikki on niin kuin järjestyksessä. Silloin, kun Hamina ja Vehkalahti yhdistyivät vuosi taaksepäin, oli suuri odotus siellä maakylissä olemassa, että sen jälkeen lehti alkaa aamulla aikaisemmin tulemaan.

Mutta ei vaan, vaikka kaupunkialueelle lehti kannetaankin postilaatikkoon ajoissa, niin ei se vaan alkanutkaan sinne tulemaan, jolloin se ei ole kaupunkialuetta ilmeisesti olemassa, (Ed. Kekkonen: Eikö sitä kanna tämä yksityinen firma?) vaan niillä kulmilla yksityinen firma Suomen Posti Oyj:n autoilla ajaa ja jakaa. Kun tätä asiaa katsotaan ja tehdään, niin posti alkoi tulla entistä myöhemmin ja samanaikaisesti myöskin niiden toimenpiteiden perusteella, mihin täällä useassa puheenvuorossa on viitattu ja kerrattu, Posti karsi kaikki sivuhaarat ja pistot sieltä syrjään. Kun linja meni ennen kylän perille, niin nyt käännettiin kilometriä ennen ympäri, kun todettiin, että eduskunta on säätänyt semmoisen lain, ettei tarvitse perille saakka kantaa, puoli kilometriä taikka kilometri riittää.

Ed. Kekkonen, onko tämä hyvää palvelua, mitä kansalaisille, suomalaisille, tehdään ja toteutetaan? Täällä on viitattu, muun muassa ed. Kangas puheenvuorossaan totesi, että kohtuullisen matkan päähän, ja hallituksen esityksen 5 §:ssä todetaan jakelusta: "Kirjelähetykset tulee jakaa pientaloihin paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen matkan päässä postin saajan osoitetoimipaikasta olevaan laitteeseen tai rakennelmaan." Tässä ei ole selvää metrimäärää olemassa eikä kilometrimäärää, niin kuin Postin osalta on väitetty ja tehty. Kun tiedän, että ed. Pulliaisen johdolla liikenne- ja viestintävaliokunnan, oliko tämä nyt oikein, silloisen liikennevaliokunnan, mietinnössä 13/2000 pohdittiin ja rakennettiin tätä paremmaksi, niin en ole aivan varma, olisiko tähän puututtu ja olisiko käynyt sellainen lapsus, että olisi joku kilometrimäärä todettu, mihin ei tarvitse postia kantaa. Täällä ei tähän pykälään ole puututtu ja tämä on säilynyt tällaisenaan. Voi todeta, että sen osalta Suomen Posti ei ole toiminut sillä rintamalla kuin sen pitäisi toimia.

Herra puhemies! Sitten tähän yleiseen näkemykseen, mitä tässä keskustelussa on syntynyt ja käynyt.

Lähinnä oman näkemykseni perusteella toteaisin, että useimmilla valtion sataprosenttisesti omistamilla yrityksillä, kuten VR:llä, Alkolla ja Posti Oyj:llä, on selkeä yhteiskunnallinen palveluvelvoite, jota omistaja vaihtelevassa määrin kompensoi. Tämän osalta täällä on lähdetty siitä näköalasta liikkeelle, että Suomen Posti Oyj:llä ei ole mitään palveluvelvoitetta olemassa, vaan on pelkkä voitonjakovelvoite valtion kassaan. Tämän osalta voisin todeta, että tätä asiaa ei ole oikein ymmärretty. Muun muassa Suomen Postiliitto kritisoidessaan tätä varhaisjakeluun menoa on ottanut huomioon sellaisenkin näköalan, että valtion budjetista pitäisi näitä vaikeampia toimenpiteitä kompensoida ja että maapostin saisi perille oikeaan aikaan oikealla viikolla. Näin pitäisi myöskin menetellä.

Useassa puheenvuorossa on kerrattu myöskin sitä näköalaa, että kirje menee päivässä perille ja että Posti on siirtymässä ykköskantoon, niin että kaikki menevät aamulla perille. Tämän osalta voisi todeta, että näin ei tule onnistumaan eikä käymään. Kun nyt tälläkin kertaa ed. Kähkönen puheenvuorossaan sanoi, että vahingossa kun pannaan kirje perille menemään torstaina, se ei ole vielä perjantaina perillä, se voi olla vasta maanantai-iltapäivällä siellä salokylän perillä, kaukaisessa postilaatikossa, mistä kansalainen sen hakiessaan joutuu pimeässä pelkäämään, tuleeko susi vastaan vaiko ei, saako postin aitona kotiin. Tämän osalta on nähtävissä se asia, että tätä pitää miettiä, onko tämä varhaisjakelun yhdistäminen onnistunut ratkaisu vai ei. Kun kuitenkin tulee käymään niin, että lehdet joudutaan painamaan edellisen päivän uutisista ja siihen samaan joukkoon joudutaan nämä kirjeet sekoittamaan, niin se tarkoittaa sitä, että kirjeet menevät päivää myöhemmin, nykykäytännöstä katsottuna tämä asia. Sen osalta, kun katson tätä asiaa liiketoiminnan harjoittamisen näkökulmasta, niistä periaatteista, niin tälläkin kertaa on nähtävissä se, että jos laitat laskun kakkospostissa, mikä on tämä niin sanottu huokeampi kuljetus, niin eräpäivä on mennyt aikoja sitten. Ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä menemään muuten kuin että se on pantava ykköspostissa, jos eräpäivä on kahta viikkoa aikaisempi siitä lähetyspäivästä olemassa.

Kun nyt on hyvä nähdä, että ministeri kunnioittaa läsnäolollaan tätä keskustelua täällä, niin on nähtävä myöskin se, että Posti löytää aina uusia vippaskonsteja. Ennen oli sellainen näköala, että kun tilattiin varaosapaketti, mihin useassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota, muun muassa ed. Nousiaisen, kuten myöskin ed. Wallinin (Ed. Pulliainen: Ja ed. Pulliaisen myös!) — ed. Pulliainen on tuntenut tämän asian valiokunnan senaikaisena puheenjohtajana erinomaisen hyvin ja tietänyt, mihin tämä johtaa — tämä paketti kun tilattiin, se oli seuraavana päivänä perillä. Vaan nytpä se ei olekaan. Pitää tilata erikoispaketti, erikoiserikoispaketti, ennen kuin se tulee seuraavana päivänä, jolloin tämä on niin sanotusti, miten sanoisinkaan, onko se nyt kustannusvastaavaa vai ei, mutta rahastusta kuitenkin olemassa. Tähän toivon, että kirjeitten osalta ei tule sellainen näköala, että ensin on kakkoskirje, sitä nopeampi on joulukortti, kun se pannaan ennen 15.12. perille, ja sitten tulee tämmöinen ykköskirje ja sitten vielä erikoiskirje, mitä nykyisin pikalähetykseksi nimitetään.

Mielestäni tämän asian osalta ollaan sortumassa sellaiseen näköalaan, että ei ole oikeassa käsityksessä se, että kansalainen saisi sitä postia perille. Toivon, että tässä kannettaisiin erityistä huolta siitä, että koko maassa, myöskin siellä perillä, syrjäisillä alueilla, tämä postitoiminta toimii niin, että se posti menee perille silloin, kun se mökin mummo sen haluaa, ja hän saa lehtensä niin aikaisin kuin se on mahdollista. Mutta mökeissä maalaisoloissa kyllä noustaan niin aikaisin ylös, että ylösnousuvaiheessa se lehti ei ikinä sinne perille tule tai sitten kaupunkilaisille joudutaan jakamaan se edellisenä iltana, ja täytyy sanoa, että silloin on lehdissä väärä tieto, väärä sanoma, se ei ole enää mikään uutinen se lehti olemassa.

Herra puhemies! Kun huolestuneena kuuntelin ed. Pulliaisen erinomaisen hyvää puheenvuoroa, vihreitten ryhmäpuheenvuoroa tässä keskustelussa, niin siinä sävähti korvaani se näköala, että sanomalehden merkitys tulevaisuudessa tulee vähenemään, kun lehdet ovat luettavissa sähköisen viestinnän alueelta ja sieltä tuoreeltaan heti, kun ne ilmestyvät. Kyllä se näin tietysti on olemassa, mutta siitä, että löytyisi tällä mökin eläjällä näköala siihen, että hän lähtee tarkastelemaan tätä sanomalehteä sähköisiltä sivuilta, ei ole tietoa, koska usein tämän lehden saadessaan nytkin käteen tuntuu, että siinä ei ole mitään luettavaa, jolloin tulee ajatus, onko se turhaan painettu koko lehti. Ed. Pulliaisen puheenvuoroon yhdyn erinomaisen monelta osin, mutta se ajatus, että sähköinen viestintä korvaisi sen, ettei postin taikka kirjeen tarvitse mennä perille, on unohdettava asia olemassa.

Kun ed. Rajala saapui tänne saliin, niin totean vielä tässä yhteydessä, että vihreitten ryhmäpuheenvuoroa jos kriittisesti katson, niin kristillisdemokraattien puheenvuorossa oli sitä sanomaa, mitä suomalainen kansa ja haja-asutusalueitten asukas haluaa kuulla ja nähdä. Siinä oli mietitty tätä asiaa muualtakin kuin Oulun näkökulmasta, että tässä ollaan niin kuin parempaan suuntaan menossa. Olen varautunut tämän aineiston kanssa laajempaankin keskusteluun, mutta en halua nyt pitkittää, kun ed. Kerolalla on kiire puhumaan. Lopetan tässä vaiheessa ja jatkan myöhemmin, silloin kun tulee tulisempaa asiaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhuin siitä, että tuo maakunnan ykköslehti on aamulla heti kohta puolenyön jälkeen sieltä Internetistä luettavissa, niin se on ihan tosiasia tällä hetkellä, ja se tarkoittaa vaan sitä, että mikään painettu sanomalehti ei ehdi siihen, kun tätä välinettä käyttävät lähtevät normaalisti maaseudulla töihin, elikkä heillä se jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Nyt se mahdollisuus on olemassa, ja sitten muutoin se sanomalehti paperiversiona ilmestyy niin kuin ennenkin, ja sitten sitä luetaan kun luetaan ja löhötään sen päällä ja sitten laitetaan se kierrätykseen, kun se aika koittaa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Lahtelan puheenvuorossa kilometrit vilistivät ja kuntamuodotkin muuttuivat melko taajaan, niin ihan vain muistutukseksi sellaisesta faktasta, että viestintäviranomainen on määritellyt tämän haja-alueen. Se merkitsee sitä, että talouksien väli pääosin on yli 200 metriä, ja tästä tulee noin 7 prosenttia maan talouksista. Se on noin numeerisesti se, mitä ed. Lahtela tässä varsin värikkäästi kuvaili. Nämä haja-asutusalueen jakelu- ja toimipaikkaverkothan ovat kannattamattomia, vaikka toimintaa on tehostettu viime vuosina kovasti, ja niitä subventoidaan nyt konsernin muusta toiminnasta. Tämä on ehkä hyvä muistaa, kun näitä keskusteluja käydään.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä täytyy kertoa se kehys, mistä itse tätä postiselontekokeskustelua olen kuunnellut ja lukenut tätä selontekoasiakirjaa. Asun alueella, jolla ed. Rajalan huolta kantama yleissivistävä tiedotusväline Helsingin Sanomat joudutaan hakemaan viikonloppuisin 3 kilometrin päässä sijaitsevasta postilaatikosta. Tämä Helsingin Sanomien hakureissu käy lenkkeilystä. Näin palvelee Helsingin Sanomat joitakin asukkaitaan. Siihen olemme tyytyneet.

Ensimmäinen seikka, joka tulee ottaa tässä selontekokeskustelussa mielestäni esille, on tasavertaisuuden ja tasapuolisuuden näkökulma. Sen tulee koskea kaikkia Suomessa asuvia.

Toiseksi, tärkeänä näen sen, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa esiin ottama sähköisten viestintävälineiden mahdollistama laaja verkko ja nopeat tietoliikenneyhteydet on myös ulotettava mahdollisimman nopeasti kattamaan koko maata, että voimme toteuttaa sitä ed. Pulliaisen näkemystä lukea lehdet jo aamuyöstä. Se ei ole vain kaikilla alueilla tänäänkään mahdollista.

Nämä asiat ovat tärkeitä tulevaisuuden kehittämisen alueita. Lisäksi, arvoisa puhemies, puutun vain kahteen asiaan, jotka käytännön elämästä koettuina ovat olleet ongelmallisia ja liittyvät jollakin tavalla postin kulkuun ja postin kuljettamiseen. Ne eivät ole tulleet tässä keskustelussa vielä esille.

Ensinnäkin sähkeiden rooli. Tänä päivänä meillä on Suomessa vielä jopa kaupunkeja, joissa sähkeitä ei viedä, ei toimiteta perille asiakkaiden toivomassa ajassa. Perusteluksi tälle on heitelty Postin toimesta asiaa, joka liittyy tulostimien puutteisiin tai sitten verkon ongelmatiikkaan. Mielestäni, jos ja kun näin on, sähkeet eivät enää palvele sitä tehtävää, mihin niitä eri tiedotusvälineissä tai yleensä markkinoidaan.

Toinen asia, mikä liittyy paljolti tulevaisuuteen, on sähköinen kaupankäynti. Siitäkin meillä monilla varmasti on kokemuksia. Tilaaminen sähköisesti tapahtuu tänä päivänä ongelmitta. Se toimii hyvin, mutta entäpä sitten, kun ryhdytään odottelemaan postilähetystä? Mielestäni tulli niissä tapauksissa, missä tullia tarvitaan, on toiminut kitkattomasti, siis postilähetysten tullaamisessa ja verotusmenettelyssä, mutta sen sijaan maan sisällä tällaisten sähköisesti tilattujen pakettien perille saamisessa on kyllä Postilla oppimista. Kun elämme aikaa, jossa markkinoidaan varsinkin nuorisolle, mutta varmasti yhä enemmän myös esimerkiksi maatalouden piirissä työskenteleville ihmisille, erilaisia kaupankäyntimuotoja, on oleellisen tärkeää, että Posti istuu tähän uuteen käytäntöön sille toivotulla tavalla ja niillä tavoitteilla, joita postinsaajat siltä odottavat.

Arvoisa puhemies! Näillä lyhyillä kokemuksilla yhdyn oleellisilta osin keskustan ryhmäpuheenvuoroon, jossa mielestäni tulivat käsiteltyä tämän selonteon ydinasiat.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Postipalvelulaki on ollut voimassa vuoden 2002 alusta lukien. Ministeri Luhtanen ja eräät muutkin ovat perustellusti kiinnittäneet huomiota siihen, että selonteko on laadittu varsin lyhytaikaisten kokemusten perusteella, mutta tämä oli aikanaan eduskunnan tahto. Jatkossa selontekoja laadittaessa kannattaisi olla ehkä hieman pitkäjänteisempi, jossain määrin myös pidättyvämpi. Postipalvelut perustavaa laatua olevana palveluna ovat toki selonteon väärti. Sitä en halua millään tavalla kiistää.

Mielestäni postipalvelulain keskeinen asia on palveluvelvoite. Laki velvoittaa valtioneuvoston huolehtimaan siitä, että koko maassa on tarjolla yleispalvelua. Käytännössä se tarkoittaa postipalveluja pysyvästi ja kohtuuhintaan. Kirjeet ja paketit on keräiltävä ja jaettava vähintään kerran jokaisena työpäivänä eli viitenä päivänä viikossa. Postimaksujen pitää olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Yleispalvelun tarjoajan on hinnoiteltava kotimaan ykkösluokan kirjelähetykset saman taksan mukaan koko maassa.

Tässä laissa lähdetään myös siitä, että joka kunnassa on oltava vähintään yksi postipalveluja tarjoava toimipiste, josta saa kaikkia yleispalveluun kuuluvia postipalveluja. Tältä osin postipalvelulain säännökset ovat EU:n postidirektiiviä tiukemmat olosuhteemme huomioon ottaen kuitenkin täysin perustellusti, ja onneksi jokaisessa Manner-Suomen kunnassa on pystytty säilyttämään vähintään yksi toimipiste.

Puhemies! Muistan hämärästi sitä keskustelua, mitä postipalvelulain käsittelyn yhteydessä käytiin täällä eduskunnassa runsas pari vuotta sitten. Lähinnä epäiltiin sitä, pystytäänkö postipalvelut takaamaan kaikille. Epäilyjä esitettiin myös asiamiespostien suhteen. Tosin jotkut näkivät asian myös siten, että asiamiespostien myötä palvelut paranevat, kun postia pyörittävistä kaupoista ja kioskeista saa palvelua iltaisin ja myös viikonloppuisin. Täytyy todeta, että ainakin omalla kohdallani tämä pitää täysin paikkansa. Minun kohdallani postipalvelut ovat oleellisesti parantuneet tämän myötä.

Pelkoja liittyi myös siihen, että Suomen Postille tulee kilpailijoita, jotka keräävät parhaat palat päältä. Tämä kermankuorintailmiö ei ole kuitenkaan realisoitunut, eikä sellaista mielestäni ole näköpiirissäkään — uhka tietenkin pidemmällä aikavälillä.

Valtioneuvoston selonteossa viitataan liikenne- ja viestintäministeriön vuodesta 1996 tekemiin postipalvelututkimuksiin. Tutkimukset ovat tärkeitä, kun arvioidaan Postin asiakkaiden, niin yritysten kuin yksityishenkilöidenkin, arvioita palvelujen laadusta ja tasosta. Asiakkaita tietenkin kiinnostaa postipalvelujen lopputulos, sen asiakkaalle tuoma hyöty, eikä niinkään itse palvelun sisältö, mikä koostuu vastaanotosta, käsittelystä ja kuljetuksesta.

Näissä postipalvelututkimuksissa Posti saa niin yritysasiakkailta kuin yksityishenkilöiltäkin hyviä arvosanoja, tai pitäisikö oikeammin sanoa arvioita. Erityisesti tämä koskee Postin luotettavuutta, henkilöstön ammattitaitoa sekä kirjeiden ja pakettien kulkunopeutta. Heikompia arvioita tulee sen sijaan Postin johtamisesta, mainonnan tarkoituksenmukaisuudesta sekä erityisesti toimipisteiden lukumäärästä. Tässä suhteessa yksityishenkilöt ovat yrityksiä kriittisempiä. Yritysasiakkaiden vastauksissa on mielestäni se mielenkiintoisuus, että niissä valitellaan toimipisteiden vähäisyyttä erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Tämä on jossain määrin paradoksaalinen tulos.

Postipalvelututkimuksista käy myös ilmi selkeästi se trendi, ja tämä koskee niin yritysasiakkaita kuin yksityishenkilöitäkin, että arviot ovat yleisesti heikentyneet vuosien 1998 ja 2000 tutkimuksissa mutta ovat sen jälkeen selkeästi parantuneet taas vuoden 2002 tutkimuksessa. Tämä heikkenevä trendi vuosina 1998—2000 todennäköisesti sai alkunsa konttoriverkoston supistamispäätöksistä. (Ed. Kekkonen: Leonia-pankki loppui!) — Aivan, myös pankkitoiminnan lakkaamisella on ollut ilman muuta vaikutuksensa tähän tulokseen. — Joka tapauksessa viimeisen tutkimuksen tulokset selkeästi osoittavat, että Postin yrityskuva on jälleen vahvistumassa ja arvostuksen taso paranemassa.

Mielestäni postipalvelulaki on osoittautunut toimivaksi. Erityisesti linjaus siitä, että Posti on velvoitettu ylläpitämään vähintään yhtä postikonttoria tai asiamiespostia jokaisessa Suomen kunnassa, on ollut onnistunut. Tämä linjaus on saanut ja saa jatkuvasti varauksettoman tuen kansalaisiltamme ja on myöskin alueellisen tasa-arvon näkökulmasta erittäin tärkeä. Myös pelko siitä, että yleinen palveluvelvoite tuottaisi kohtuutonta rasitusta Postille, on osoittautunut aiheettomaksi. Jatkossakin tietenkin on tärkeää, että toimiala pystyy rahoittamaan itse itsensä ilman valtion tukea.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä selonteon johtopäätökseen siitä, että postipalvelulain osalta ei ole noussut esiin mitään niin merkittäviä epäkohtia tai näkökohtia, jotka edellyttäisivät välittömästi postipalvelulain muuttamista. Toki postitoiminnan toimintaympäristöä ja kehittymistä on jatkuvasti seurattava ja tarpeen tullen reagoitava nopeastikin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallio puheenvuoronsa alussa kritisoi sitä, että tämä selonteko tilattiin näin pian elikkä parissa vuodessa. Nyt, arvoisa puhemies, tämä oli hyvin tietoinen ratkaisu silloin valiokunnassa ja johtui siitä, että valiokunnassa, niin kuin ed. Kallio hyvin muistaa ja puheenvuorossaankin muisti, me muutimme tätä lakia perusteellisesti: systematiikka muutettiin, sen sisältöä muutettiin, sinne tuli kokonainen uusi järjestely, tämä varmistusyksikkö, Viestintävirasto jnp. Silloin todettiin, että kyllä kai me haluamme, että postipalvelut todella toimivat, ja on erittäin tärkeää, että jos osoittautuu olevan pikaista muutostarvetta, se selonteon kautta tulee äkkiä keskusteluun ja sitten muutettakoon.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En niinkään kritisoinut tätä, että tämä selonteko laaditaan näin nopealla aikataululla. Totesin vain, että tämä selonteko perustuu aika lyhytaikaisiin kokemuksiin, ja tämä on tietysti tosiasia. Lähinnä ehkä kritisoin, jos nyt kritiikkiä oli havaittavissa, sitä että me täällä eduskunnassa ehkä vähän liian helposti valiokunnissa vaadimme erilaisista asioista selontekoja. Mielestäni siinä riittäisi ehkä joskus keveämpikin muoto, esimerkiksi selvitys valiokunnalle. Mutta kuten totesin, postipalvelulain osalta tämä on perusteltu. Tässä on kyse niin tärkeästä asiasta.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oli mukava tulla tähän puhumaan heti ed. Pulliaisen debatin jälkeen siinä mielessä, että muistan sen tilanteen, kun tätä palvelulakia käytiin läpi. Vaikka itse en ollutkaan liikennevaliokunnassa siihen aikaan, kyllä siinä meilläkin koko ryhmä osallistui tämän lain laatimiseen, ja siinä tosi tiukkoja vääntöjä käytiin, ja täytyy antaa hatunnosto ed. Pulliaiselle ja koko liikennevaliokunnalle siitä toiminnasta. Se on onnistunut laki, ja tämä on kohtuullisen hyvin saatu menemään lävitse.

Ne uudistukset, mitä te teitte, mielestäni ovat kyllä taanneet tämän lain onnistumista siinä mielessä, että jonkinlainen taso on tässä maassa saatu säilytettyä monellakin paikkakunnalla ja erityisesti postipalvelupaikkojen määrässä. Siinä on menty järkevään suuntaan ja ymmärretään se, että ei haja-asutusalueella voi olettaa, että siellä Posti pitää pistettä pystyssä, jos sattuu, että aamupäivällä käy yksi ja iltapäivällä joku käy kysymässä, paljonko kello on. Täytyy suhteuttaa nämä ajat siihen. Enää ei olla siinä maailmassa, kun muistan itse, kun ensimmäisen kerran postin kanssa on ollut tekemisissä joskus 50-luvun lopulla. Pienenä poikana lähetin kortin, jossa luki, että Mummo, Alaskylä. Se meni muuten perille. Sattumoisin kyllä näin, että minun mummoni oli siinä postissa postinkantajana, tunnisti sen kortin lähettäjäpaikan ja tunnisti sen nimen, joka siellä alla luki. Oli vain etunimi siinä alla. Mutta tänä päivänä ei kyllä suuressa Mäntän kaupungissa, jossa asuu 6 700 asukasta, posti aina tahdo löytää tämmöisen tuntemattoman mänttäläisen kotiin. Jos on sattunut osoitteenmuutos olemaan vähän myöhässä, kun on muutaman kerran tässä vuosien kuluessa muuttanut, niin on tullut palautetta siitä, että kaikki ei ole oikein osunut kohdalleen. Ilmeisesti tässä on menty vähän tiukempaan linjaan, että enää ei niinkään haeskella niitä asiakkaita joka paikassa, että mistä löytyy, mutta olettaisi kyllä, että paikallisen kansanedustajan nyt sattuvat postilaisetkin tuntemaan.

Mutta se, mistä syystä tulin puhumaan, on se, että tässä ed. Kangas muun muassa kiinnitti huomiota Postin kuljetusten toimintaan ja siihen, että niitä on alihankkijoille laitettu ja sieltä työpaikat vähenevät. Kritisoisin vähän sitä, onko Posti Oyj:ssä tutkittu sitä asiaa, miten hinnoittelee Kelpo Kuljetus postin kuljettamisen. Tiedän, että Kelpo Kuljetus erittäin aggressiivisella hinnoittelupolitiikalla muun muassa koko meidän paperitehtaamme kuljetukset otti hoitoonsa. Kun olen kuunnellut viimeisen muutaman kuukauden, puolen vuoden, ajan, miten sitä kuljetusta suoritetaan ja miten se tapahtuu, väitän ihan puhtaasti, että ei ole kannattavaa toimintaa. Kuitenkin postia kuljettaa Kelpo Kuljetus yksinoikeudella. Sitä ei kuljeta kukaan muu, vaan Posti Oyj tekee sopimuksen Kelpo Kuljetuksen kanssa siitä postin kuljettamisesta näillä ainakin pitkän matkan reiteillä. Miten hinnoittelu pelaa? Miten tässä hinnoitellaan? Maksammeko me tässä tukea jälleen isolle metsäyhtiölle, jonka kuljetuksia ajetaan puoli-ilmaiseksi, sillä että postimerkeillä ja postin kuljettamisella pidetään tätä yritystä pystyssä? Mielestäni kannattaisi pikkuisen puuttua ja katsoa, onko hinnoittelu läpinäkyvää ja miten se hinnoittelu tapahtuu. Onko niin, että kun postiauto ottaa täältä kuorman, se vie, sanotaan, 2 000 euron hinnalla sen kuorman Ouluun, mutta kun se tuo sieltä paikallisen paperitehtaan kuorman takaisin, se maksaa 500 euroa?

Siis pelkään, että on tämmöinen — ja pystyykö tätä kukaan toteamaan — mutta tässä on tullut, kun näitä asioita on kuunnellut, mieleen, että jälleen kerran me tuemme yhteiskunnan varoilla suuria teollisuusyrityksiä. Me tuemme näitä monessa muussakin paikassa, (Ed. Tennilä: Todella monessa paikassa!) — kyllä veroeuroilla tuetaan todella niin suuria asioita, että jos ne kaikki lyötäisiin pöytään, hämmästyisitte, monenmoiset konkurssit ym. asiat, jotka tässä maassa pyörivät. Sitten poliisit ja muut katsovat näin, syyttäjät katsovat läpi sormiensa eikä näitä asioita käsitellä vaan viitataan kintaalla eikä välitetä. Yhteiskunnan paine ja ilmeisesti suurteollisuuden paine on liian suuri. Tässä kohtaa kehottaisin ministeriä ja Postin edustajaa, joka täällä, ed. Kekkonen, istuu penkissä, että tutkisitte tarkkaan nämä luvut ja miettisitte, onko oikein.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä kysymys hinnoittelun läpinäkyvyydestä ymmärtääkseni kuuluu liikesalaisuuden piiriin. Tämä ed. Rönnin esitys oli kyllä uusi ja yllättävä. En ole koskaan aikaisemmin sitä kuullut. Sen verran ihan yleisellä tasolla tohdin kyllä tässä sanoa, että Kelpo Kuljetus on yhtiö, jonka tulee tulla toimeen omillaan. Ajattelutapa, että Kelpo Kuljetus kulkisi toisen sivun tyhjänä ja toisen kuljettaisi jotain, on mahdoton nykyisessä kilpailutilanteessa. Mutta, herra puhemies, kyllä oli hyvin uusi tieto minulle tämä, että tässä subventointi tapahtuisi niinpäin, että Postin puolelta ikään kuin subventoitaisiin suurteollisuutta. Olen tämän suuntaisia vihjailuja joskus kuullut mutta juuri toisin päin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Postipalvelut koskettavat jokaista Suomen kansalaista ja osaltaan myös täällä matkailijoinakin liikkuvia. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen niihin postipalveluihin, joita itse käytän. Kun eduskunnan viikon jälkeen kotiin tulee, siellä on yleensä 10 sentin pinkka laskuja odottamassa, että ei niillä nyt niin erityisempää kiirettä sinällänsä olisi, mutta sama pätee myöskin muulloin Postin tilanteeseen. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen.

Mutta kun täällä on hieman muisteltu aikoja entisiä, niin toisin ajan 60-luvulta, jolloin mielestäni monet asiat toimivat tässä maassa hyvin. Posti toimi esimerkiksi hyvin nopeasti koko maata ajatellen. Pitkänomaisessa Suomessa yöjunat erityisesti kuljettivat postia. Näihin liittyivät sitten poikittaisliikenteen postivaunut. Yöjunissa sinänsä vaativassa ja raskaassa työssä kylläkin tehtiin erinomaista työtä, kun lajiteltiin postia. Omalta opiskeluajaltani yli 30 vuoden takaa muistan, että kun jätin Helsingissä ennen kymmentä kirjeen tuossa asemalla postilaatikkoon tai vein puoli yhdeltätoista pikajunan postivaunuun, se oli Multian korvessa syntymäkotini maitolaiturin postilaatikossa aamulla puoli kahdeksalta. Elikkä se oli todella nopeaa postin kulkua. Tämä aika ei siihen pysty. Tai jos oli paketti, joka tilattiin edellisiltana kaupasta, vaikka jotain tavaraa, varaosia tai muuta, lähetit veivät sen postiin, ja se oli seuraavana aamuna haettavissa, ja työt pääsivät tapahtumaan. Tuolloin oli hyvä, toimiva kokonaisuus: Oli postijunat, oli postiautot, siis nämä keltaiset bussit, jotka antoivat mahdollisuuden myös kansalaisille matkustaa ja olivat tärkeitä runkoreittejä maan linja-autoliikenteessä, erityisesti maakunnissa ja maaseudulla.

Nyt tilanne on paljolti muuttunut. Järkevä käytäntö postijunissa alkaa olla historiaa tai taitaa jo valitettavasti ollakin. Samoin postia kuljettavat linja-autot ovat kadonneet. Nämä olivat hyvä ja toimiva kokonaisuus; näin kulkivat myöskin postipaketit, siis postiautopaketit, normaalien postipakettilähetysten rinnalla.

Toivon, että me voisimme löytää sellaisia ratkaisuja, joissa olisi asiakaslähtöisyyttä. Postia ei koskaan pitäisi saattaa bisnekseksi vaan pitäisi nähdä, että tässä on yhteiskuntaa ja kansalaisia palvelevasta toiminnasta kyse. Lähtökohta tulisi olla tämä, samoin se, että postin palvelut kattavat mahdollisimman hyvin koko maan.

Erityisesti maaseudun osalta näkisin harkittavaksi kannattavuuttakin ja maaseudun palveluja ajatellen sen, voisiko postinjakajilla kenties olla muitakin palvelutehtäviä, joilla olisi yhteiskunnallista merkitystä. (Ed. Kekkonen: Kuten?) Voisiko olla, kuten esimerkiksi Multialla on kokeiltu menneinä vuosina, että postinjakaja toimittaa myös kauppa-asioita? On erityinen tilausjärjestelmä, jonka mukaan asiakas tilaa kauppa-asiat, kauppias toimittaa ne postinjakajalle ja postinjakaja tuo. Samoin apteekkipalvelujen osalta tiedän, että tällaista on kokeiltu, ja käyttäjät ovat ilmeisesti jääneet aika vähälukuisiksi, mutta tällä olisi oma merkityksensä.

Samoin ajattelen, voisiko jossakin tapauksessa kenties postinjakaja olla myöskin kunnan kanssa yhteistyössä. Kun vanhuksille tuodaan aterioita, voisiko jossain sopivassa tilanteessa myös postinjakaja toimia tällaisena ruoantuojana, jolloinka samalla autolla saman henkilön toimesta saattaisi olla tuokin kenties mahdollista; ei välttämättä, jos matka kestää pitkään ja ruoat jäähtyvät jne., mutta joissakin tilanteissa saattaisi olla?

Samoin saattaisi olla jonkinlaisia muita turvapalveluitakin: Maaseudulla asuu vanhuksia myös yksinään, ja silloin saattaisi olla ihan erikseen sovittavissa sosiaalitoimen sektorin kannalta, että postinjakaja samalla kun tuo postin — ei vain siihen laatikkoon vaan toisi sen kotiin — näkisi, onko tämä vanhus millaisessa terveydentilassa ja voiko hän edelleen kotona olla. En sano, että juuri täsmälleen näin tulisi tehdä, mutta näin voitaisiin asioita kehittää, jotta palvelut voisivat olla mahdollisimman tehokkaita. (Ed. Kekkonen: Ed. Oinonen lisää työttömyyttä!)

Ennakkoäänestys tapahtui aikoinaan postitoimipaikoissa. On suuri vahinko, että ennakkoäänestyskäytäntö on siirtynyt pois, näinkin paljon kuin on, posteista. Tämän käytännön yhtenäisyys on tässä maassa ikävä kyllä kadonnut, ja koko ennakkoäänestyskäytäntö on monessa suhteessa vaarassa.

Arvoisa herra puhemies! Vielä kiinnitän huomiota myös niitten ihmisten työtyytyväisyyteen ja työssäjaksamiseen, jotka ovat postin palveluksessa. Kyseisestä laitoksesta on vähennetty erittäin paljon henkilöstöä. Myös tässä suhteessa työnantajan on tunnettava vastuu henkilöstöstä, jotta se voisi täyttää tehtävät, jotka postin palveluun on uskottu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen puhe oli kyllä kaikkein söpöin, mitä täällä on tänään puhuttu, ehdottomasti. Hänen lennokkuudellaan ei ole mitään rajaa eikä määrää. Minua tämä tyydyttää äärimmäisen hyvin, koska tämän mukaisesti tämä aamujakelu muuttuu kello 17:n jakeluksi.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin herttainen puheenvuoro ed. Oinoselta. Oikeastaan ainoa, mikä siitä puuttui, oli rakkauskirjeet. Kieltämättä jäin hiukan miettimään sen kuljetettavan keiton ja mahdollisesti hajuvedeltä tuoksuvan kirjeen kombinaatiota, kun se sitten aikoinaan saadaan perille.

Mutta näistä irtisanomisista, joista ed. Oinonen mainitsi: Kyllähän Posti on pitänyt aika hyvää huolta sittenkin tässä myllerrysten maailmassa henkilökunnastaan. Väkeä on edelleen pitkälti yli 20 000, taitaa olla 23 500, tällä hetkellä töissä. Se on suurtyönantaja Suomen mitassa yhä edelleenkin.

Kun ed. Oinonen kaipasi näitä junia ja busseja, niin kyllä niitä on hyvä kaivata, mutta tosiasia on se, että posti kulki silloin olennaisesti hitaammin kuin nyt, kun lähdetään mittaamaan sitä siitä hetkestä, kun posti pannaan laatikkoon tai liikkeelle ja kun se tulee perille.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä kirjeitten sisältöön tulee, ed. Kekkonen, niin on kirjesalaisuus; täytyy tämäkin asia muistaa. Erityisesti näissä Postin oheispalveluissa, mitä toin esille, halusin tuoda näitä varsin harvaanasuttuja seutuja, missä on vaarana, että mietitään, onko kirjeenkantolinja kannattava. En tarkoita sitä, että missä väkeä asuu enemmän, siellä pitää postin olla hyvin ajoissa jne., vaan yleensä sitä, millä tavalla voidaan turvata mahdollisimman kannattavasti yhteiskunnallisia palveluja. (Ed. Rönni: Haapamäelle riittää kerran viikossa!)

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Toivotaan, että ed. Oinonen, sitten kun kirjoittaa omia muistelmiaan, raottaa vähän tätä kirjesalaisuutta, ja varmasti mielenkiintoisia asioita voitaisiin sitä kautta sitten itse kukin saada tietoon.

Puhemies! Muutama huomio tähän asiaan. Minusta on ollut todella hyvää ja raikasta keskustelua, tosin myöskin asiapitoista, ja mielestäni keskustelu on osoittanut sen, että me kaikki olemme hyvin hyvin kiinnostuneita siitä, mihin suuntaan Postia ollaan kehittämässä, onhan kysymys peruspalvelusta, joka meidän pitää tuottaa jokaiselle kansalaiselle, asuupa hän sitten tuolla ed. Tennilän vaalipiirissä tai täällä Etelä-Suomen ruuhkaisilla asuinalueilla.

Postipalvelulakia kun säädettiin, niin siinä yhteydessä käytiin aika kova ja vilkas keskustelu postikilpailusta. Ennakoitaessa tulevaisuuden kilpailuympäristöä ainakin me sosialidemokraatit kannoimme ja kyllä vähän laajemminkin kannettiin erityistä huolta siitä, ettei synny niin sanottuja kermankuorinnan yrityksiä, jotka ottavat kerman päältä mansikoilla höystettyinä. Eli kannoimme huolta siitä, että Suomen Posti joutuisi suorittamaan kalliin, mutta välttämättömän yleispalvelun haja-asutusalueella ja yksityiset yritykset sitten ottaisivat haltuunsa vain kannattavia taajaan asuttuja markkinoita. No, postitoimintalain mukaisesti Posti on toimiluvassaan velvoitettu tarjoamaan postipalvelujen yleispalvelua koko maassa, ja näinhän täytyy tietenkin ollakin.

Hallitus tässä selonteossa arvioi, ettei yleispalvelujen tarjoamisesta ole aiheutunut Postille kohtuutonta taloudellista rasitetta. On myös todettava, että yleispalvelusta huolehtiminen ei ole vaatinut, niin kuin me tiedämme, ylimääräistä valtion tukea, vaan Posti on voinut huolehtia siitä oman kannattavan liiketoimintansa puitteissa, hyvä näin. Tähän ovat vaikuttaneet postitoimintalaissa postiyritykselle asetetut tiukat velvollisuudet, joita eduskunta lain käsittelyn yhteydessä teki, itse asiassa aika merkittävästi, liikennevaliokunnan ehdotuksesta. Yhdyn niihin sanoihin, mitä täällä ed. Rönni lausui: Valiokunta kiitettävällä tavalla valmisteli eduskunnalle tätä asiaa. Kyllä liikennevaliokunta oli silloin hyvin hereillä.

Selonteon valmistelua koskevassa keskustelussa on nyt noussut esille itse asiassa pääkysymyksenä tässä yhteydessä toiveita postinjakelun aikaistamisesta, jotta Postin jakeluaikataulu erityisesti haja-asutusalueella vastaisi paremmin päivälehtien tarpeisiin. Tässä on nyt nostettu esille sitten yhtenä keinona ajatus laissa säädetyn yleispalvelun jakovelvoitteen väljentäminen nykyisestään. Käytännössä siis tämä saattaisi merkitä iltapäivällä jaettaviksi jätettyjen kirjeiden jakelun hidastumista jonkun verran nykyisestä ja toisaalta se aikaistaisi lehtien jakelua.

Täällä ministeri ilmoitti, ja se todetaan myöskin selonteossa, että hallitus pitää tarpeellisena sen selvittämistä, missä määrin yleispalvelun jakeluvelvoitetta tai sen määritelmää kehittämällä olisi mahdollista nykyistä paremmin vastata postipalvelujen asiakkaiden tarpeisiin tai parantaa yleispalvelun tarjoamisen edellytyksiä. Minusta tämä on sellainen kysymys, mikä meidän pitää selvittää ilman muuta. Mutta kyllä se niin on, että tavalla tai toisella sitten kuitenkin eduskunnan pitää siinä keskustelussa mukana olla ja viestintä- ja liikennevaliokunnan saada riittävät selvitykset tämän selvitystyön jälkeen.

Minusta tässä selvitystyössä on syytä myöskin tarkastella muita vaihtoehtoja kuin vain nykyisen jakeluvelvoitetta koskevan vaatimusten väljentämistä. Minusta on täysin välttämätöntä, että Postin aamupäivä- ja päiväjakelun muutoksia koskevat päätökset tehdään myöskin yhdessä henkilöstön kanssa. Tiedossani on, kuten täällä muun muassa Postin hallintoneuvoston puheenjohtaja on todennut, että henkilöstö on valmis olemaan mukana tässä selvitystyössä ja suhtautuu siihen erittäinkin rakentavasti.

On myöskin huomioitava kirjelähetysten ja lehtijakelun ohella pakettien kuljettaminen ja niitten saavutettavuus sillä tavalla, että nykyisestään ei heikennetä sitä palvelua, mitä erityisesti pienyrittäjälle haja-asutusalueella pystytään tarjoamaan. Kyllä se niin on, että se on yritystoiminnan kannalta tärkeätä, että tällaiset pienet varaosat sun muut, mitä posti on kuljettanut, tulevat perille.

Ennen tätä postipalvelulain uudistusta me kävimme täällä kovaa keskustelua tästä Leonia-ratkaisusta ja siitä johtuen Postin konttoriverkkoon kohdistuvista supistuspaineista. Silloin edellytettiin, että jos ja kun nyt sitten postiverkostoa supistetaan, niin se toteutetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen, ja tässä suhteessahan oli lausumia olemassa, ja ymmärtääkseni kohtalaisen hyvin tässä on mennyt. Konttoreitten sulkeminen Leonia-ratkaisun jälkeen aiheutti itse asiassa aika paljon tyytymättömyyttä ei pelkästään maaseudulla vaan kyllä myös kaupungeissa johtuen siitä, että silloin pankkipalvelut hävisivät ja korvattiin suljettuja konttoreita asiamiesposteilla. Nyt täytyy sanoa se, että oman kokemukseni mukaan se rutina on huomattavasti pienentynyt, ja itse asiassa, kun käytän itsekin asiamiespostia, on todettava se, että tässä suhteessa palvelu on hivenen parantunut. Mutta siinä on edelleenkin minun mielestäni parantamista, ja ilman muuta, kun puhutaan yhteispalvelupisteistä, siihen suuntaan pitäisi kyllä mennä. Tätä asiamiespostikysymystä tulee kyllä seurata, miten ne toimivat.

Ed. Oinonen puhui siitä, että postissa käytiin, ja aika tavalla te romantisoitte tätä kysymystä, mikä ei pahasta ole ollenkaan, ei ollenkaan, mutta kun te totesitte sen, että aikaisemmin oli ennakkoäänestyspisteitä huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä, tämä on tosiasia. Minä arvostan sitä, että ed. Oinonen on pitänyt tätä ennakkoäänestyskysymystä hyvin voimakkaasti esillä ja tehnyt siinä ansiokasta työtä. Kai me voimme lähteä siitä, että todellakin näitä asiamiesposteja kehitettäisiin siihen suuntaan, että kunnat tekisivät päätöksiä ja siirtäisivät ennakkoäänestyspaikkoja asiamiesposteihin. Kun menin tähän ennakkoäänestykseen, niin totta kai pitäisi tehdä niin kuin Suomen kirkko tekee tänä päivänä, pitäisi kuntien ja valtionkin tehdä vaalien alla niin, että ennakkoäänestyspisteet viedään sinne, missä ihmiset liikkuvat, niin hirveältä kuin se tuntuukin. Mutta kun me elämme markkinataloudessa ja ihmiset liikkuvat marketeissa ja isoissa ostoskeskuksissa, niin enpä ymmärrä, minkä takia me emme vie sinne ennakkoäänestyspisteitä. Tässä suhteessa voisivat asiamiespostit olla rohkaisevia.

Ihan viimeisenä kysymyksenä, puhemies, minusta on tärkeää selvittää myöskin se, ollaanko Postin jakelukeskusverkostoa keskittämässä edelleen. Jos tämmöisiä suunnitelmia on olemassa, niin nämä on tehtävä kyllä sitten sillä tavalla, että me tiedämme myöskin tässä talossa ja ennen kaikkea liikenne- ja viestintävaliokunta on tietoinen, onko näin tapahtumassa, koska tällä on erittäin suuri merkitys logistiikan kannalta näiden palveluiden saatavuuden osalta, mutta siihen liittyy myöskin erittäin suuria alueellisia kysymyksiä.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Laitinen puuttui ennakkoäänestyskysymykseen, kun ed. Oinonen oli siihen aiemmin puuttunut. Asiaa on pohdiskeltu, mutta kysymys on yksinkertaisesti siitä, että se skaala, jossa asiamiespostit toimivat, on tavattoman kirjava. Se on kioski, se voi olla kauppa, se on ylipäänsä sellainen paikka, jossa on erittäin kova trafiikki, siis siellä ei ole niin sanotusti äänestysrauhaa, mitä edellytetään luotettavalta äänestystapahtumalta. Kyllä tämä asia on eräissä keskusteluissa ollut esillä, mutta se edellyttää hyvin voimakasta normittamista sen suhteen, mitä edellytetään siltä ennakkoäänestyspaikalta ja siltä asiamiespostilta, johon tämä ennakkoäänestyspiste tehdään. Se on myöskin koulutuskysymys, ja kun nyt on jo joskus vähän pulmia siitä, (Puhemies koputtaa) onko yrittäjä kouluttautunut tarpeeksi postihommaan, niin sitten kun siihen tulisi vielä lisäksi vaativa tehtävä, mitä on olla vaalivirkailija, niin tämä ei ole ihan yksinkertainen asia. Sen halusin sanoa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On asia yksinkertainen tai ei, kun me puhumme ennakkoäänestyspaikoista, niin kun ed. Laitinen totesi, että ennakkoäänestyspaikkojen pitää olla siellä, missä ihmiset liikkuvat, näinhän sen tietysti pitäisi olla. Kerron elävästä elämästä esimerkin. Asun itse Vantaalla kaupunginosassa, jossa on yli 10 000 asukasta, 12 000 asukasta. Kun posti lakkautettiin, meiltä vietiin myös ennakkoäänestyspaikka eikä sitä sinne ole tulossa nytkään. Tämä on kyllä hyvin erikoinen tilanne, jos me olemme huolissamme siitä, mikä on äänestysprosentti Suomessa. Meillä on toistakymmentätuhatta asukasta oleva kaupunginosa, jossa ei ole ennakkoäänestyspaikkaa. Varmasti löytyy kaupunginosasta myös rauhallinen piste, jossa ennakkoäänestys voitaisiin toteuttaa. Kyllä tässä ollaan vakavassa paikassa kiinni, jos ennakkoäänestystä ei kunnolla hoideta.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai on näitä tekijöitä, mitä ed. Kekkonen tässä toi esille. Ilman muuta on niin, että pitää olla rauhaisa paikka ja se pitää normittaa. Vaalivirkailijathan tulevat sitten tietysti kunnan kautta, ja heidät on koulutettu tähän tehtävään. Kysymys on vain siitä, että tarjotaan tämä mahdollisuus. Minusta on kansanvallan toteutumisen kannalta täysin välttämätöntä, että mennään tähän suuntaan. Kyllä se on aika pitkälle totta kai niistä kunnallisista päätöksentekijöistä kiinni, miten se järjestetään, koska se on heidän tehtävänsä, mutta me voimme kyllä ohjeistaa, niin kuin viimeksi vaadittiin edellisten vaalien alla, että oikeusministeriö ohjeistaisi kuntia sillä tavalla, että kansanvalta toteutuu niin, että mahdollisimman vaivattomasti ihmiset pääsevät äänestämään. Tässä suhteessa kyllä Postilla on omalta osaltaan rooli rohkaista kuntia tekemään sellaisia ratkaisuja, että ne siirtävät äänestyspaikkoja, käymään neuvotteluja tavoitteena siirtää ennakkoäänestyspisteet muun muassa asiamiesposteihin.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Ei se kirje Suomessa kaikilla kolkilla niin nopeasti kulje kuin täällä on annettu ymmärtää. Yksi esimerkki tosielämästä. Jos Nellimin kylällä jättää kirjeen postiin perjantaina iltapäivällä kello 15:n jälkeen ja osoite on Ivalo, niin se on Ivalossa seuraavana keskiviikkona tai torstaina vastaanotettavissa. Tähän vaikuttaa se, että se lajittelu tapahtuu Oulussa ja sinne se ensin viedään ja sieltä se palaa takaisin Ivaloon, eli kyllä lajittelupisteiden keskittämisessä on menty jo aivan liian pitkälle. Tätä kehitystä ei ainakaan saa enää jatkaa, että niitä keskitettäisiin vielä edelleen. Se hidastaa tosielämässä kirjeen saatavuutta. Luulisi, että sen ivalolaisen kirjeen voisi Ivalossa sujauttaa sieltä postin seasta jakeluun välittömästi, mutta ei kuulemma voi.

Toinen asia, johon toivon liikenne- ja viestintäministerin kiinnittävän huomiota, on lehdenjakelu maaseutualueilla. Viikonloppuisin sanomalehtien saamisessa on suuria ongelmia. Posti jakaa lehtiä jo monilla alueilla viikolla, mutta viikonloppuisin ne ovat lehtien jaettavina. Siellä sitten viikonloppuna se pitää hakea, joskus nyt jo hyvinkin kaukaa, kilometrien, jopa kymmenien kilometrien päästä. Ei tässä tämä informaation saatavuus nyt oikein aina toteudu.

Se, mitä kantaa edustan edelleenkin Postin oman verkoston osalta, on se, että minusta jokaisessa Suomen kunnassa pitää olla vähintään yksi Postin oma täyden palvelun postipiste. Sitä esitystä en peru. Olen sen täällä tuonut esille, kun postilakia on aikaisemmin käsitelty, ja kun seuraavan kerran varmaankin aika pian tämän aamujaon osalta tänne tämä laki tulee, minä odotan tältä osin myönteistä ratkaisua. Kyllä näin hyvin tuottavalla firmalla on velvollisuuksia oman verkostonsakin osalta.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron sen takia, että haluan pöytäkirjaan korjata, kun puhuin pelkästään jakelukeskuksista. Ed. Tennilä sanoi termin ihan oikein, eli lajittelu- ja jakelukeskusten keskittämisestä on nimenomaan kysymys.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua on tässä kuunnellut pitkin päivää, niin tämä on todella ollut hyvää ja raikashenkistä. Ennen kaikkea, kun ed. Oinosen puheenvuoroa kuuntelin, tuli sellaiset hyvin nostalgiset ajatukset. Ajatus palasi tuonne 60-luvulle, ja muistui mieleen, kuinka kotikylällä Evijärven Kivijärven kylän Sauna-ahossakin postiautoja kulki päivän mittaan useita ja kokoonnuttiin laatikolle päivän mittaan hakemaan sieltä posti. Se tuli tiettyyn kellonaikaan eli kello 13 silloin. Mutta jotenkin voin sanoa ed. Oinoselle tähän, että aika entinen ei koskaan enää palaa.

Tarkastelen tätä postipalveluasiaa lähinnä maaseudun asukkaan, haja-asutusalueen asukkaan, näkökulmasta. Postipalvelut ovat kokeneet reilussa vuosikymmenessä voimakkaan muutoksen. Viime vuosikymmenen alussa Postilla oli toimipaikkoja vielä noin 3 000. Nyt niitä on vajaa puolet tuosta määrästä. Alimmillaan konttorimäärä kävi ensimmäisen ison rakennemuutoksen jälkeen 1990-luvun puolivälissä, jolloin niitä oli vain 550. Nykytasolle toimipaikkamäärä on noussut asiamiespostien myötä.

Muutoksia tapahtuu koko ajan myös konttori- ja asiamiespostiverkostossa. Asiamiespostiyrittäjien vaihtuvuus on vuositasolla muutamien kymmenien luokkaa. Monista pienistä kunnista ja kylistä asiamiespostit ovat kadonneet kokonaan eikä uusia ole tulossa tilalle. Syy tähän vaihtuvuuteen saattaa olla se, että Postin maksamat korvaukset asiamiehelle ovat suhteettoman pieniä ja riittämättömiä postin käsittelyn aiheuttamaan työmäärään verrattuna. Näin olen ainakin kuullut eräiden postiyrittäjien todenneen. Tähän asiaan olisi mukava kuulla ed. Kekkoselta kommentti, onko asia todella näin.

Arvoisa puhemies! Julkisen palvelutavoitteen käsite tarkoittaa sellaisten palveluiden tarjoamista, joiden perustana on erityisesti kuluttajien eli käyttäjien etu. Julkisen palvelun velvoite voidaan asettaa palvelun yleiseen etuun tai yleishyödyllisyyteen liittyvien ominaisuuksien takia. Palveluista käytetään usein nimitystä yleishyödylliset palvelut. Yleishyödyllisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut eroavat tavallisista palveluista siten, että viranomaisten mielestä niitä tarvitaan, vaikka markkinoilla ei olekaan riittävästi kannusteita niiden tarjoamiseen. Nimenomaisiin palveluihin liittyvät tavoitteet ovat usein yhteiskunnallisia. Näihin palveluihin minä luokittelen myös postipalvelut.

Suomen Posti Oyj:lle onkin annettu toimiluvassa yleispalveluvelvollisuus. Se sisältää muun muassa lähetysten keräilyyn, jakeluun ja toimipisteisiin liittyviä vaatimuksia. Päivälehden saapuminen on monessa haja-asutusalueen kodissa päivän kohokohtia. Postin saapuminen ajallaan on tärkeä asia. Kautta linjan ollaan melko tyytyväisiä Postin toiminnan ja palvelujen nykyaikaistamiseen ja laaduntarkkailuun, mutta kritiikkiä saavat sivukylien postinkannon aikataulujen viivästymiset.

Tätä samaa kritiikkiä viivästyksiä kohtaan on esitetty myös yrittäjien taholta. Yrittäjät ovat todenneet, että viivästykset aiheuttavat heille toiminnallisia vaikeuksia. Yrittäjien toiminta ja kilpailukyky perustuvat nopeaan tiedonvälitykseen. Vaikka elämme sähköisen tiedonsiirron aikaa, useat sopimukset ja tarjoukset on toimitettava postin välityksellä. Varsinkin pienimpien paikkakuntien yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna suurilla paikkakunnilla oleviin yrityksiin.

Pidän erittäin tärkeänä postipalvelujen saatavuuden turvaamista koko Suomessa niin, että jokaisessa kunnassa on vastaisuudessakin vähintään yksi postitoimipaikka. Yhtä tärkeää on se, että tilattu lehti saapuu ajallaan postilaatikkoon. Mikään ei ole tympeämpää lukemista kuin vanha ja eilinen sanomalehti. Sähköisistä viestimistä huolimatta me tarvitsemme edelleen sanomalehtiä ja yleensäkin painotuotteita. Meillä päin tavattiin sanoa, että kun Kusti polkee, niin posti kulkee, ja tämä sanonta on tänäänkin yhtä ajankohtainen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti voi olla niin, että aika entinen ei koskaan enää palaa, siis ne hyvät, toimivat järjestelmät, jotka olivat 60-luvulla, jolloinka ne oli suunniteltu toimiviksi kokonaisuutta ajatellen. Mutta toivotaan, että tänä aikana myös voidaan löytää joustavat järjestelyt. Erityisesti tuohon viikonlopun lehtien jakeluun toivottavasti Posti voisi löytää yhteistoimintatahoja, olkoot ne kylätoimikuntia tai mitä tahansa, että lehti tulisi sinä päivänä, kun se on painettu. Onhan se tietty pettymys, jos maaseudulla tulee maanantaina kolmen päivän lehdet samana nippuna. Ne on kyllä vanhentuneet auttamatta, lauantai- ja sunnuntailehdet, kun ne maanantaina tulevat. Toivon tässä avointa, uudistushenkistä toimintaa Postilta, että ratkaisu löytyisi.

Mitä ennakkoäänestykseen tulee, toivon todella, että nämä asiamiespostit otettaisiin huomioon, myös ottaen huomioon, mitä ed. Kekkonen sanoi äänestystoiminnan lainmukaisesti toteutumisesta. Pitäähän vaalisalaisuuden olla ehdoton ja kaikkien luotettavuuden säilyä, mutta toivon, että tätä kautta päästäisiin siihen, että ennakkoäänestysajat voisivat olla yhtenäisempiä koko maassa kuin ne tällä hetkellä ovat.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan ed. Oinonen sai puheenvuorossaan minut intoutumaan vielä puolustamaan tätä Suomen kansan perusoikeutta, postin perillesaantia. Tämän osalta se keskustelu, mikä ed. Oinosen puheenvuorosta virisi siinä, että postiverkoston supistumisen myötä on menetetty yhteinen ennakkoäänestyskäytäntö maassa, on sellainen asia, mikä ainakin tämän keskustelun perusteella, mitä tässä loppuvaiheessa on käyty, tullee ilmeisesti kuntoon ja järjestykseen, jos eduskunnan tahto tässä toteutuu. Mutta minulle ei ole mikään yllätys, että myöskin todetaan, ettei siihen aikaan entiseen enää paluuta ole ja siltä osin kunnasta ei tätä postitoimipaikkaa, postitoimistoa löydy.

Mielestäni oli erinomaisen hyvää kuultavaa, kun ed. Tennilä totesi, että ed. Tennilä tulee kaikin tavoin vaatimaan, että kun tähän lakiin palataan ja tämä laki avataan, että jokaiseen kuntaan tulee postilaitoksen oma postitoimipaikka. Tässä mielestäni olisi tehtävää, sanottavaa ja vaikutettavaa niin, että tähän asiaan voitaisiin päästä ja palata.

Herra puhemies! Perimmiltään tämä puheenvuoroni sisältö rakentuu menneitten muistelemiseen, kun tässä nyt on tapana ollut vähän muistella menneitä, enempää ei oikeastaan tulevaisuuteen katsellakaan, ja siihen liittyy se, että jostakin alkoi tässä Suomenmaassa, varmaan vähän ennen kuin Neuvostoliitto edes kaatuikaan, syntyä sellainen liiketoimintaperiaatteeseen perustuva kannattavuus- ja voitonjakoperiaate, mitä Suomen Postikin nyt sitten ed. Kekkosen hallinnoiman hallintoneuvoston kautta toteuttaa niin, että valtion kassaan tuloutetaan sieltä rahaa vuosittain. Syntyi tällainen liiketoimintaperiaate, millä tämä asia ulotettiin kaikkiin mahdollisiin laitoksiin, valtion yleispalvelulaitoksiin, niin kuin Postikin on olemassa. Tämän pohjalta rakentui sellainen yhteiskuntamalli, missä tällä asialla ei ole tulevaisuutta eikä mahdollisuutta. On aivan erikoinen ihme, että tämän rahalaitos- ja rahaliikennekysymysten kautta näki joku sellainen ennakkonäkijä, selvännäkijä, että rahaa ei kohta tarvitse mistään nostaa eikä tarvitse kuljettaa, ja tiedettiin, että tästä Postin vanhasta asiakkaasta, tästä mökin mummosta, aika joskus jättää ja rahaa ei tarvitse nostaa eikä tallettaa tähän kansanpankkiin, Postipankkiin. Sen osalta täytyy sanoa, että silloin kävi se ratkaiseva virhe, että ei visioitu sitä, mitä maailma tullessaan tuopi. Siinä yhteydessä olisi pitänyt selvittää ja nähdä se, että olisi säilynyt kunnallinen yhteiskunnan laitos, palvelulaitos, missä olisi voinut olla posti, Kela, poliisi, verottaja, mitä lukemattomampia tämmöisiä palveluja olemassa, ja taatusti niille olisi löytynyt vastuunkantaja ja maksaja, jos ne olisi yhdessä toteutettu ja tehty. Mutta nyt sellaista visioijaa ei löydy, että nykyelämänmenolla maailma niin kääntyisi, että takaapäin kallellaan sinne mentäisiin ja tähän olisi mahdollisuus olemassa. Ymmärrän erinomaisen hyvin sen, ettei ole semmoista postivirkailijaa, mikä pystyy hallitsemaan verotuksen, poliisin ja kaiken muun, mitä siinä tulee, mutta pystyisi tämä virkailija kuitenkin ohjaamaan oikeaan paikkaan tämän kysyjän, joka palvelua tarvitsee ja hakee.

Mitä syntyy sitten tähän Postiin, mielestäni siinä vaiheessa, kun Posti alkoi tätä verkostoaan alas ajamaan, tuli toinen äärimmäisyys, nämä asiamiespostit. Ehkä tämä tapahtui siihen aikaan, kun Wahlroos nosti päätänsä ja alkoi ymmärtää tämän bisneksen ja hoitamaan omaakin talouttansa ja siitä syntyi tämä Sampo-pankki ja kaikki muut, mitä tähän nippuun tuli. Ehkä valtio sai sieltä vähän rahaa kassaansa, mutta muuten epäonnistunut laitos, kun ottaa huomioon sen, mitä siinä menetettiin elikkä menetettiin kunnallinen posti. Tämmöinen posti kuin Taavetissa Luumäen kunnan kirkonkylässä oleva posti, tietääkseni siellä oli kolme neljä vakituista henkilöä, mitkä pitivät tätä asiaa yllä, hoitivat ennakkoäänestyksen ja palvelivat kansaa ja ottivat vastaan lähetyksiä ja antoivat niitä paketteja pois, kun joku sieltä jotakin haki. Siihen aikaan vielä tämä normaali pakettikin tuli vuorokaudessa suurin piirtein Helsingistä perille. Sen jälkeen, kun tämä ajettiin sieltä pois ja saatiin tänne asiamiespostiin, paikalliseen kauppaliikkeeseen, niin kyllähän tämä kauppias sen teki aivan marginaalimurusilla, mitä siitä kustannuksia syntyi ja tuli. Jos niin suuri on tämä työn ero, kun putsataan tämä rahaliikenne pois, että sen useamman henkilön kokopäiväisen vakinaisen työn korvaa vain joku tämmöinen oheistoimintona oleva asiamiesposti, mistä kauppias ei saa korvausta kuin muutaman kymmenen euroa kuukaudessa todennäköisesti, niin on tässä nyt jotakin outoa; joko ennen olivat liian laajat nämä puitteet ja nyt tiettävästi ovat liian kapeat. Mutta yksittäinen kansalainen hakiessaan sitä pakettia kyllä saa hyvän palvelun sieltä, koska saa niin kauan kuin kauppa on auki. Tätä voi pitää hyvänä ja onnistuneena, mutta olisin toivonut, että tässä asiassa olisi nähty kansaa ja tätä kansan palvelukykyä vähän pidemmälti kuin mitä nyt nähtiin siinä vaiheessa, kun näitä valtion laitoksia alettiin kunnista alas ajaa ja hävittää.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Kun minulle esitettiin kysymys, niin siihen vastatakseni ja vähän täydentääkseni aiempia puheitani tulin ihan tänne korokkeelle.

Näistä haja-asutusalueista: Siis toistan sen, että haja-asutusalueen jakelu- ja toimipaikkaverkko ovat kannattamattomia, vaikka toimintaa on tehostettu. Niitä subventoidaan tällä hetkellä konsernin muusta toiminnasta.

Sitten yksi asia: Kun tulostavoite asetetaan, niin Postin pääoman tuottovaade on muiden valtionyhtiöiden tasoa. Tämä vaade on olemassa, vaikka firma on ikään kuin pakotettu subventoimaan kannattamattomia toimintoja. En halua tästä järjestelmästä eroon. Olen sitä mieltä, että vakavaraisella yhtiöllä pitää voida olla varaa harrastaa myöskin sellaista toimintaa, joka ei nyt suoranaisesti kilise kassaan, mutta minusta se on hyvä tiedostaa silloin, kun me asetamme näitä vaatimuksia yhtiölle.

Kun kirjevolyymi, mihin ed. Pulliainen jo päivällä viittasi, laskee, niin ei ole mikään ihme, vaikka eduskunta joutuisi vielä palaamaan myös kysymykseen Postin rahoituksesta, ja nyt heitän ajatuksen, joka on ihan vain ajatus: Olisiko mahdollista kannattamattomien palvelujen osto vähän VR:n mallilla? En nyt suoranaisesti tätä esitä, mutta jotain sellaista mielessäni joskus on käynyt.

Sitten ed. Ahonen kysyi asiamieskorvauksia ja niiden tasoa suhteessa työmäärään. Ed. Ahonen kysyi aivan oikeata asiaa. Vaihto on ollut enemmän kuin kohtalainen, kun järjestelmä pantiin käyntiin, eli oli yrittäjiä, jotka pettyivät tosiaan siihen, että pitää tehdä tavattoman paljon työtä tavattoman vähällä tuotolla, mutta tämä vaihto on hiljentynyt kummasti viime aikoina. Alalta on siilaantunut pois väkeä, joka ei niin tavattomasti syttynyt tähän toimintaan, ja tällä hetkellä ollaan suhteellisen rauhallisessa tilassa, sillä semmoinen business minded -yrittäjä tietää myös sen seikan, että se postin olemassaolo tuo sinne asiakaskuntaa, sellaista asiakaskuntaa, joka välttämättä ei kääntyisi sinnepäinkään, siihen yritykseen päinkään, ellei siellä olisi se posti. Tämä oivallus on selvästi mennyt perille paljon paremmin kuin aiemmin tässä viimeisten vuosien aikana, eli tämä asia ei ole mitattavissa aivan yksioikoisesti: raha ja palvelus, vaan se on vähän monimutkaisempi kokonaisuus. Joka sen kokonaisuuden oikein oivaltaa, saattaa tehdä hyvää tiliä, ei suoraan postista, mutta liiketoiminnan vilkastumisen kautta. Tämä vastauksena ed. Ahosen kysymykseen.

Sitten kermankuorinnasta on puhuttu hyvin etevästi ja hyvin täällä ja on pidetty sitä lainsäädännön ansiona, mitä se mitä suurimmassa määrin onkin, mutta syyllistymättä sen suurempien liikesalaisuuksien paljastuksiin kannattanee nyt muistaa, että kyllä tämä osakeyhtiömuoto on antanut myöskin mahdollisuuden tehdä yrityskauppoja, sellaisia yrityskauppoja, jotka ovat saattaneet vaikuttaa siihen kenttään sillä lailla, että niitä kermankuorijoita ei olekaan ehkä jäänyt jäljelle. Tämä on se piirre tätä osakeyhtiöittämistä, joka yleensä unohtuu, mutta jolla on positiivinen merkitys tietyissä tilanteissa.

Sitten ed. Seppo Lahtela puhui siitä Taavetin postista. Minulla on sellainen mielikuva, että Taavetissa oli myöskin Postipankki, sittemmin Leonia-pankki, ja me emme tietenkään saata unohtaa sitä, että silloin kun pankkitoiminta loppui, niin tämän toiminnan luonne muuttui aivan olennaisesti. Näin kävi myöskin siellä Taavetissa. Minusta on ollut toisaalta erittäin hyvä, että tässä ei ole jääty märehtimään tätä pankkikysymystä, koska se aika ei todellakaan enää koskaan palaa, mutta minusta on ollut sympaattista, että se muutamassa puheenvuorossa tässä on vilahtanut, koska pankkitoiminnan loppumisen merkitys postitoiminnan kehitykselle on ollut aivan ratkaisevaa laatua, ja sehän oli päätös, jota ei tehty täällä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun vedin tuon lainsäädäntötyön täällä eduskunnassa ja valiokunnassa silloin muutama vuosi sitten, niin rohkenen käyttää tässä nyt vielä puheenvuoron ja tuoda joitakin sellaisia näkökohtia, jotka tämän keskustelun perusteella pikkuisen erottavat meitä kuitenkin vähän erilaisiin lähestymiskulmiin.

Kun ryhmäpuheenvuoroon onnistuin sijoittamaan, sen ensimmäiseen kappaleeseen, lausuman siitä, että kysymys on perustavaa laatua olevasta peruspalvelusta, niin se ei ollut ihan niin kuin mikään retorinen ulvahdus, vaan se oli äärimmäisen tärkeä lähtökohta. Jos ajatellaan ed. Kekkosen äsken käyttämää puheenvuoroa — huom. hän on siis asianomaisen julkisen osakeyhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja — niin hän äskeisessä puheenvuorossaan kuten aikaisemminkin puhui subventiosta. Arvoisa ed. Kekkonen, tässä eroaa meidän lähestymistapamme. Kun on kysymys perustavaa laatua olevasta peruspalvelusta, joka koskee koko maata, ja kun nimenomaan haluttiin esittää lausuma, että jokaikisessä 446 kunnassa, jotka meillä on tällä hetkellä, on toimipiste, niistä jokaikisessä on toimipiste, niin se on yksi kokonaisuus, ed. Kekkonen. Se on yksi kokonaisuus, jota ei voi subventiomekanistisesti tarkastella edes älyllisesti minun mielestäni. Minä ymmärrän, että teillä on toisenlainen arviointitapa ja lähestymistapa tähän asiaan. Teillä on osakeyhtiölähestymistapa ja minulla on aivan toisenlainen, peruspalvelun järjestämisen lähtökohta yhtäläisesti koko maassa. Samalla maksulla se kirje menee Helsingistä Vantaalle kuin Utsjoelle ja sinne Nellimiin, josta on tässä puhuttu, jnp. (Ed. Kekkonen: Ei synny ristiriitaa tästä asiasta!) — No, hyvä joo, tässä pääsimme siis konsensukseen pitkän neuvottelun tuloksena, ja se olkoon erinomaisen hyvä asia.

Tämä sama asia on myöskin kermankuorintaestopykälänä laissa, koska meillä on mahdollista olettaa, että tulee muita postiyhtiöitä kuin tämä Suomen Posti Oyj. Sellainenhan oli tulossakin tänne eteläisimpään Suomeen, Pääkaupunkiseudulle ja osaan Uuttamaata maakuntana. Se vaan ei koskaan realisoitunut. Toimiluvat olivat kunnossa ja kaikki, mutta ne ajat menivät umpeen ja tämmöistä varsinaista käynnistystä ei tapahtunut. Mutta siinäkin oli se velvoite, siis se valtakunnallinen velvoite vastuunkannosta, mukana.

Sitten asiamiesposteista. Nyt on valitettavaa, että meillä ei ole sitä selvitystä, joka siis valmistuu tämän kuun loppuun mennessä, sitä analyysiä käytettävissä. Niin kuin arvoisa ministeri totesi, se varmaan meille tulee sitten valiokuntaan, kun se käsittelee sitä mietintöä, joka tämän selonteon perusteella laaditaan. Joka tapauksessa asiamiesposteissa oli vaihtoa, niin kuin ed. Kekkonen aivan oikein totesi, sitten se on hiljentynyt, mutta kyllä ovat vaihtoehdotkin kutistuneet tosi vähiin monella paikkakunnalla, niin ettei siellä kyllä enää vaihtoehtoja ole. Miksi sitten se vaihtoehto kuitenkin löytyy? Se vaihtoehto kuitenkin löytyy sen takia, että se on sen vihonviimeisen yrittäjän, joka on todella mahdollinen, edun mukaista, että siellä on se posti. Tietysti siinä on se etu, että se tuo, niin kuin ed. Kekkonen sanoi, asiakkaita, eikö niin: kun tulee asioimaan asiamiespostiin, sitten voi tehdä kauppoja. Tämä on kaikki totta, ja tämän on ylihinnoitellut Posti ajattelussaan täydellisesti. Mutta se on sen firman itsensä kannalta, sen kauppaliikkeen itsensä kannalta, hyvin tarpeellista, että se posti toimii sillä paikkakunnalla. Tässä on tullut kaksinkertainen kiristysruuvi Suomen Posti Oyj:n markkinointijohdolle kiristää hinta, tinkiä se, sanotaan näin, tinkiä se hinta, korvaus, mahdollisimman pieneksi vedoten, että tehän saatte asiakkaita tällä konstilla. Tunnen tämän asian erinomaisen hyvin, kun siellä toimii hyviä ystäviäni, jotka nyt tietysti joskus kertovat vähän enemmänkin kuin on tarpeellista ja olen toivonut minulle kerrottavan.

Ed. Oinonen valitettavasti ei taaskaan jaksanut olla loppuun saakka, hän taas livisti ennen kuin saadaan hieno keskustelu (Ed. Kekkonen: Loppunousu!) ja loppunousu aikaiseksi. Minä menetän luottamustani ed. Oinoseen, koska hänen kestokykynsä ei kestä näitä eduskuntakausia. Tämä on hyvin masentava kokemus. Joka tapauksessa, kun ed. Oinonen näin kauniisti ennakkoäänestysasioista puhui, niin toivon nyt, kun hän on hallituspuolueen kantava voima ... — Ja nyt vielä tuli toinenkin ministeri paikalle, joka on vielä merkittävämpi kantava voima, eli ministeri Pekkarinen. Tämä pöytäkirjaan todettakoon, koska täällä ei ole nauhoitusta päällä. — On erittäin paikallaan, että koska tämä on Suomen keskustankin edun mukaista, että ennakkoäänestyspaikkoja tulee, niin hoitakaa nyt ihmeellä, että tämä homma hoituu kuntoon. Tässä on nyt suuresta demokratia-asiasta kysymys. Niin kuin ed. Seppo Lahtela totesi, historiallisesti tämän tausta on juuri se, että tällaisesta täysin mekanistisesta syystä tapahtui tämä ennakkoäänestyspaikkojen poistuminen kavalkadista, tarjonnasta. Tämä oli ihmisten aiheuttama, ja ihmiset voivat tämän asian myöskin korjata. Tämä on kilpailukykyisin maa koko maapallolla, ja kun muita asuttuja planeettoja ei tunneta, niin maailmankaikkeudessa. Ehkä keskusta hoitaa tämän asian kuntoon.

Sitten vielä yksi asia, arvoisa puhemies, ja se on tämä sunnuntaikantoasia. Tiedän tämän äärimmäisen hyvin Joroisista, eli siellä on isot laatikot ja siellä meidän mökin lähelläkin on tämmöinen iso laatikko, josta saa sen Hesarin. Kun muistaa vaan ilmoittaa Hesariin ja Kalevaan ja muualle, että siihen tulee se laatikon numero, niin se asianomainen lehti ilmestyy sinne viikonvaihteessa. Tämä on niitä asioita, joita minä en nykyisyydestä ymmärrä ollenkaan, minkä ihmeen takia näitten laatikoitten määrä koko tasavallassa on niissä sadoissa, mitä niitä on. Miksi ei niitä, kun firma tulouttaa valtiollekin 15 miljoonaa euroa vuodessa ja vielä jää voitto- ja tappiotilille kymmeniä miljoonia euroja rahaa, niin miksi ei tätä sunnuntailaatikkokantotiheyttä voida nostaa ihan ratkaisevasti toiselle tasolle, kun se auto joka tapauksessa kiertää. Ei muuta tarvittaisi kuin se, että ne laatikkoon tulevat lehdet olisi oikealla tavalla etukäteisjaettu. Minä olen sitä katsonut, ollut kytiksellä kesällä laatikon vieressä ja odottanut, koska se siihen tulee, ja siihen se lennätetään, ja on vain kysymys siitä kasojen ennakkojärjestämisestä, että ne lähtevät, ja hyvä, etteivät vauhdista heittele sinne.

Arvoisa puhemies! Lopputoteamus on, että en ole kenenkään kuullut vaatineen välitöntä muutosta tähän postipalvelulakiin, niin että kaikesta päätellen onnistuimme kohtuullisen hyvin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Kekkosta vastauksesta, minkä hän antoi nimenomaan asiamiespostin palkkioihin liittyen. Kun olen keskustellut muutamien asiamiespostiyrittäjien kanssa, he ovat todella todenneet sen, että se palkkio, minkä he saavat, on suhteessa melko pieni siihen työmäärään nähden ja on erinäisiä aikoja vuodessa, jolloin työmäärä on kaksin—kolminkertainenkin normaaliaikaan verrattuna. Mutta todella, niin kuin tässä keskustelussa on tullut esille, se kilpailuetu tavallaan asiamiespostiyrittäjällä muihin yrittäjiin nähden on tietysti se, että se on tietynlainen magneetti, joka vetää asiakkaita puoleensa. Mutta niin kuin ed. Pulliainen totesi, ja minä uskon ja allekirjoitan tämän käsityksen, Posti on ulosmitannut tämän hyödyn, mikä tässä on.

Ed. Pulliainen otti puheenvuorossaan esille sunnuntaikannon, ja se on todella juuri nimenomaan meillä maaseudulla ja haja-asutusalueilla suuri ongelma. Tilataan lehden vuosikerta, maksetaan vuosikerta, mutta kuitenkin valitettavasti käy, että viikonlopun lehdet eivät osu ennen kuin maanantaina. Niin kuin aiemmin puheenvuorossani totesin, mikään ei ole tympeämpää luettavaa kuin vanha, eilinen lehti.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Keskustelua kuunnellessani tuli muutaman kerran mieleeni se, että joissakin puheenvuoroissa tunnuttiin vetävän yhtäläisyysmerkki Suomen Posti Oyj:n ja postipalvelutoiminnan välille. Näinhän ei tietenkään ole. Postitoimintalaki on laki, jolla säädellään postipalvelujen toimintaa eli sitä sisältöä, mutta se, kuka tätä postitoimintalain velvoittamaa sisältöä sitten käytännössä toteuttaa, on ihan eri asia. Nyt Suomessa postipalvelulain mukaisen postitoiminnan harjoittaminen edellyttää valtioneuvoston myöntämää toimilupaa, eli se voisi olla joku muukin kuin Suomen Posti Oyj. Nyt kuitenkin meillä Suomessa on se tilanne, että toimilupahakemuksia ei ole tullut vireille postipalvelulain voimassaoloaikana muita.

Ed. Pulliainen totesi, että tässä välillä oli sellainen tilanne, että Etelä-Suomessa Suomen Suoramainonta Oy:llehän myönnettiin tämmöinen rajoitettu lupa postitoiminnan harjoittamiseen, mutta se ei koskaan käynnistänyt sitä toimintaa. Näinpä tämä lupakausi päättyi tässä viime kesänä ilman, että sitä toimintaa olisi ollut.

Ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt vielä sekin, että Posti Oyj tietysti osakeyhtiönä, konsernina, toimii monella muullakin alalla, mistä ed. Kekkonen toi ansiokkaasti minusta esiin näitä asioita äsken.

Eli Suomen Posti Oyj:llä on nyt sitten se toimilupa toteuttaa postipalvelulain velvoitteita. Tämä keskustelu on ollut tietysti erittäin avartavaa sikäli, että tässä on tullut monta asiaa mieleen, mitä kaikkea postipalvelulta ja Suomen Postilta odotetaankaan ihan näitä äänestysalueita myöten, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu. Postipalvelulaki ei todellakaan velvoita Suomen Postia järjestämään äänestyspaikkoja tällä hetkellä. Sinänsä keskustelu on ollut erittäin mielenkiintoinen.

Täällä tuli myös sellainen tunne, että ikään kuin joissakin puheenvuoroissa olisi ymmärretty, että myös sanomalehtien ja aikakauslehtien jakelu kuuluisi Posti Oyj:n velvoitteeseen. Näinhän ei ole. Lakihan lähtee siis yksiselitteisesti siitä, että sen toimialaan ei kuulu sanoma- ja aikakauslehtien jakelu. Se seikka, että Suomen Posti tällä hetkellä käytännössä hoitaa myös sanomalehtien jakelusta noin 67 prosenttia, johtuu siitä, että se on ottanut myös tätä toimintaa ilmeisesti synergiaetujen ym. takia uumeniinsa. Tämä on tietysti hyvin mielenkiintoinen kysymys. Tähän asiaan voi sitten kytkeä tämän sunnuntailehtien maaseudulla olevien laatikoitten harvan sijainnin, mitä itsekin olen monta kertaa ihmetellyt, mutta tämä liittyy sitten Postin ja näitten sanomalehtien sopimuksiin ja varmasti myös siihen hinnoitteluun, ja näillä on sitten kaikilla oma osansa.

Kun täällä on todella tuotu esiin erittäin mielenkiintoisia näkökulmia tästä Postin keskustelunavauksesta haja-asutusalueiden perusjakelun aikaistamiseksi, niin siitä vielä kerran sen verran, että on jäänyt ehkä vähemmälle huomiolle se, että nyt haja-asutusalueilla on siis noin 450 000 kotitaloutta, jotka saavat päivän sanomalehtensä Postin perusjakelussa, mutta noin 2 miljoonaa kotitaloutta jo lehden aamujakelussa. Nyt on kyse siitä, millä tavalla myös ne haja-asutusalueiden noin 450 000 kotitaloutta saisivat sanomalehtensä aikaisemmin. Kun ne jaetaan kirjelähetysten yhteydessä, siinä yhteydessä on tullut kysymys, millä tavalla tämä perusjakelu voitaisiin aikaistaa niin, että nämä taloudet saisivat myös lehtensä aikaisemmin. Siinä on nyt sitten niitä useita vaihtoehtoja, lainmuutosta tai jättöaikojen aikaistamista. Lainmuutos liittyisi sen laatustandardin muuttamiseen eli sen tarkastelemiseen, pidetäänkö kiinni siitä, että 95 prosenttia talouksista saisi ykkösluokan kirjeet siten, että ne ovat perillä seuraavana päivänä. Eli aiennetaanko jättöaikaa, jolloin ei tarvita lainmuutosta, vai alennetaanko tätä standardia, näistä on minusta nyt sitten kysymys, mitä tulee tähän varsinaiseen konkreettiseen muutosesitykseen.

Minusta on ollut tavattoman tärkeää kuulla edustajien käsityksiä siitä, miten tärkeänä postipalveluita ylipäätänsä pidetään. En tarkkaan muista sitä keskustelua silloin, kun Suomen Posti osakeyhtiöitettiin, käytiinkö näin perusteellinen keskustelu silloin ikään kuin näistä ytimistä ja juurista ja postin merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle, koska silloinhan tämä keskustelu olisi pitänyt käydä hyvin perusteellisesti ja pohtia, minkälaiseen organisaatiomuotoon Posti ylipäätänsä silloin istutettiin. Nyt olemme tässä tilanteessa ja tarkastelemme postin toimintaa tämän postipalvelulain kautta eli sen kautta, mitenkä Suomen Posti hoitaa nyt meidän postipalvelulakimme velvoitteita. Tämä on tietysti myös perustekijä, perusasia, niin kuin ed. Pulliainen totesi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää tätä, mutta totean muutaman näkökohdan kuitenkin.

Ensinnäkin, täsmälleen se sama Suomen Posti Oyj:n auto jakaa meilläkin tämän sunnuntaijakelun suuriin laatikoihin, joka hoitaa viikolla normaalin postinjakelun. Minä yritin vain tällä sanoa sen, minkälaiseen tulostavoitteeseen tämän bisnetin Suomen Posti Oyj asettaa, elikkä yrittäisi nyt neuvotella siihen sellaisen ratkaisun, että ei ottaisi sitä viimeistä euroa valtion kanssaan, koska se nyt sitä ekstratuloa siellä on.

Mikä koskee aikaisempaa keskustelua tästä, niin kyllä kai kaikkein rajuimmat keskustelut käytiin tässä kehityskulussa kahdessa vaiheessa: 94, jolloin kansliapäällikkö Korpela antoi mitä suurimmassa määrin katteettomia lupauksia tuolla valtiosalissa, joita on muisteltu. Mikään niistä lupauksista ei pitänyt, ei yksikään ainut. Sitten toisekseen, silloin kun tämä laki tehtiin muutama vuosi sitten, niin kyllä silloinkin tämä oli perusteellista. Muistan, kuinka meille kuvattiin sitä, mitenkä vaikea päätös oli sosialidemokraattisen puolueen eduskuntaryhmällekin ja minkälaisia keskusteluja oli käyty, ja niitä kuvattiin valiokunnassakin poikkeuksellisen perusteellisesti.

Keskustelu päättyy.