Leena  Rauhala  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa 80/2005 on kysymys tuloverolain muuttamisesta, ja tämä koskee nimenomaan kunnallisia perhepäivähoitajia, heidän kustannuskorvauksiaan, että ne tulisivat verovapaiksi.

Hallitus on tehnyt omalta osaltaan hyvää työtä siinä, että käsittelyssä on esitys perhehoitajalain 2 §:n muuttamisesta, jossa tarkistetaan nimenomaan työntekijäin eläkelain 7 §:ssä tarkoitetulla indeksillä korotettua perhehoitajille maksettavaa palkkaa eli perhehoitajalakia ehdotetaan muutettavaksi perhehoitajille maksettavan palkkion osalta niin, että ne vuosittain indeksillä korotettuina tarkistetaan. Tämä on erittäin hyvä asia.

Mutta tässä lakialoitteessani esitän verovapautta niille kustannuskorvauksille, joita aiheutuu siitä, että perhepäivähoitaja ottaa lapset kotiinsa ja hänen kotinsa on näiden lasten käytössä, ja perustelen sitä sillä, että perhepäivähoitajien työ on erittäin arvokasta, koska silloin lapset saavat hoitoa kodinomaisissa olosuhteissa.

Nyt kuitenkin eri tilastot osoittavat, että perhepäivähoitajien määrä on laskenut viime vuosina, ja näitä paikkoja kuitenkin monet perheet toivoisivat, että omien lasten, jotka vanhemmat, äiti ja isä, joutuvat työn vuoksi panemaan toisen hoitoon, hoitopaikka olisi mahdollisimman kodinomainen eikä mahdollisesti suuri laitos, jossa on paljon lapsia. Erityisesti tämä kysymys on näillä suurilla paikkakunnilla, joilla kunnallisessa perhepäivähoidossa on ollut todella paljonkin lapsia ja se on vähentynyt. Tiedämme, että kunnat kamppailevat perhepäivähoitajapulassa eikä perhepäivähoitoa kyetä pitämään vaihtoehtona niille vanhemmille, jotka eivät haluaisi laittaa lastaan suureen päiväkotiin.

Perhepäivähoitajan työ ei selvästikään kiinnosta myöskään ammattina, ja perustelu siihen on tietysti se, että perhepäivähoitajan palkka on pieni. Nyt tuossa hallituksen esityksessä on tähän muutos, ja se tietysti jo nostaa sitä, mutta sen lisäksi ajatellen tätä lakialoitetta todella toivoisin parannusta tähän kohtuuttomaan tilanteeseen, mikä perhepäivähoitajilla on. He ovat pienipalkkaisia, tekevät tärkeää, arvokasta työtä, kokopäivätyötä täysin ja ovat useinkin rakkaudella tekemässä sitä, ja laatu on sen mukaista. Siksi on todella kohtuutonta, että kaikki se tuki, mitä heille yhteiskunnalta tulee, on pientä.

Pienipalkkaisten perhepäivähoitajien rahapalkan lisäksi saama niin sanottu kustannuskorvaus lasten hoidosta aiheutuvista välittömistä kuluista on siis tällä hetkellä verollista tuloa, ja tässä ehdotan sitä, että tämä muutettaisiin niin, että se tulisi verottomaksi.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kunnallisille perhepäivähoitajille maksettava kulukorvaus sisältää korvauksen muun muassa huoneiston käytöstä, sähköstä, vedestä, lämmöstä, askartelutarvikkeista, puhelimen käytöstä ym. menoista.

Koska hoitokulukorvausta ei ole säädetty verovapaaksi tuloksi, kulukorvaus lisätään lopullista verotusta toimitettaessa rahapalkan päälle perhepäivähoitajan veronalaisiin tuloihin ja samalla tuloista myönnetään kulukorvauksen suuruinen tulonhankkimisvähennys. Mielestäni ennakonpidätystä kulukorvauksesta ei tulisi toimittaa, kun kysymyksessä on ennakkoperintälaissa tarkoitettu palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvauksena maksettu hyvitys.

Vallitseva verotuskäytäntö on johtanut ongelmiin perhepäivähoitajien ennakonpidätysprosentin määräämisessä sekä erityisesti useiden sosiaalietuuksien määräytymisperusteiden soveltamistilanteissa, joissa perhepäivähoitajan nimellisten bruttotulojen eli veronalaisten tulojen kirjautumisesta todellisia ansiotuloja korkeammalle tasolle aiheutuu selvää epäoikeudenmukaisuutta. Edelleen menettelystä aiheutuu se merkittävä haitta, ettei perhepäivähoitaja käytännössä saa hyväkseen muiden verovelvollisten tavoin tuloverolain mukaista tulonhankkimisvähennyksen perusmäärää.

Perhepäivähoidon kustannuskorvaus on tarkoitettu kattamaan nimenomaan lapsen hoidosta aiheutuneita todellisia kuluja. Tuloverotuksen yleisten periaatteiden mukaisesti työantajan maksamat selvät kulukorvaukset ovat verovapaita. Korvaustaso voidaan jättää verohallituksen määrättäväksi kuntien keskusjärjestöjen suosituksen pohjalta. Perhepäivähoidon kustannuskorvauksen säätäminen verovapaaksi selkeyttäisi merkittävästi perhepäivähoitajien verotusta ja saattaisi heidät yhdenvertaiseen asemaan muiden verovelvollisten kanssa. Tällä ratkaisulla tuettaisiin samalla perhepäivähoidon toimintaedellytyksiä ja kehitystyötä ja turvattaisiin myös se, että kunnat saavat jatkossakin hyviä perhepäivähoitajia.

Olen itse tehnyt asiasta lakialoitteen n:o 63/1995 eli kymmenen vuotta sitten. Useat edustajakollegat ovat samasta asiasta tehneet aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä. Veroministerien vastaus on tähän asti ollut aina kielteisen tyly.

Herra puhemies! Kunnallinen perhepäivähoito on yksi vaihtoehto vanhemmille järjestää lapsensa päivähoito. Perhepäivähoitaja tekee arvokasta hoitotyötä, ja hoitajat ovat palkkansa ansainneet ja verottoman, oikeudenmukaisen kulukorvauksen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Verohallinto on tulkinnut siten, että lasten hoitamisesta aiheutuvat kustannukset, kuten esimerkiksi huoneiston käytöstä, elintarvikkeista ja leikki- ja askartelutarvikkeista aiheutuvat tai muut hoidosta aiheutuvat kulut, eivät ole tulonhankkimiskuluja, vaikkei ilman niitä perhepäivähoitajana voi olla. Verohallinnon tulkinnan oikaisemiseen tarvitaan ilmaisesti lakimuutos, johon ed. Rauhala tähtää. Kannatan ed. Rauhalan aloitetta.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä puhutaan hyvin tärkeästä asiasta ja hyvin tärkeän, arvokkaan työn tekijöiden tehtävistä ja siihen liittyvästä palkkauksesta eli perhepäivähoitajista.

Perhepäivähoitajien ammattikunta harvenee vauhdilla, se on selvitysten mukaan juuri näin. Esimerkiksi vuosina 1999—2003 kotona työskentelevien perhepäivähoitajien määrä tippui noin 4 000:lla; mitä lieneekään viime vuonna tapahtunut. Väki vähenee edelleen, kun suuri osa nykyisistä hoitajista siirtyy eläkkeelle. Hoitajien keski-ikä lähestyy viittäkymmentä, eikä ala kauheasti kiinnosta nuoria. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan kuumeisesti, miten uhanalainen, perinteinen perhepäivähoito voitaisiin turvata. Ammatin hiipuminen huolestuttaa myöskin vanhempia, koska monet vanhemmista arvostavat nimenomaan kodinomaista päivähoitoa.

Selvitysten mukaan nuoret karsastavat perhepäivähoitajan työtä lähinnä kehnon palkan vuoksi, ja otetaan esimerkki nyt tilastoista: vuoden 2003 lopulla perhepäivähoitaja ansaitsi keskimäärin 1 562 euroa kuussa. Tietysti palkka riippuu lasten määrästä ja hoitoajasta, mutta jos ajattelee sitä, miten vastuullista työtä ja tärkeää kasvatustyötä nämä henkilöt tekevät, siihenkin suhteutettuna palkka on matala. Vaikka elokuussa voimaan tullut uusi palkkausjärjestelmä takaakin kunnallisille hoitajille tasaisemman palkan, niin kyllä siinä vielä paljon on tekemistä ja kehittämistä, ja totuushan on se, että hyvin paljon kunnasta riippuu se, mikä palkkaus todellisuudessa sitten on. Onhan se totta, että jos kunnassa nähdään perhepäivähoito tärkeäksi hoitomuodoksi, niin totta kai siihen sitten myöskin satsataan, mutta valitettavasti tällaisessa kunnan taloustilanteessa, missä nyt ollaan, kun on paljon menoja, voi olla, että tämä ammattiryhmä jää siellä sitten jalkoihin.

Jotta saataisiin jonkin verran edistettyä tämän arvokkaan työn vetovoimaa, niin kannatan ed. Rauhalan tekemää lakialoitetta hyvin mielelläni. Tunnen hyvin paljon perhepäivähoitajia. Nämä kulut ovat hyvin paljon kasvaneet viime aikoina. Ed. Rauhala mainitsee täällä huoneiston käytön, ateriat, askartelutarvikkeet ja muut hoitokulut. Otetaan esimerkiksi se, että meillä ovat hyvin paljon allergiat lisääntyneet. Vaikka meillä olisi tämmöinen perhepäivähoitajien yhteinen lelulainaamo, niin hoitajat joutuvat kuitenkin ostamaan allergisille lapsille ihan omat lelut, joita ei voi minkään lelulainaamon kautta kierrättää. Olen kuullut, että kun hyvin paljon joutuu allergialapsille tekemään ruokaa ja nämä ainekset ovat hyvin kalliita, niin niistä ei kuitenkaan makseta täyttä korvausta, ja yhdellä perhepäivähoitajalla saattaa olla kolmekin eri allergiaa sairastavaa lasta, ja kulut eivät välttämättä sitten kompensoidu.