Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelen talousvaliokunnan mietinnön ja aloitan sen kiittämällä valiokunnan jäseniä rakentavasta työstä. Vaikka oltiinkin monista asioista eri mieltä, niin oltiin sitä ihan sivistyneellä tavalla, koska tässä on kysymys valtion yhteisestä omaisuudesta, arviolta tällä hetkellä noin 30 miljardista eurosta, ja tälle isien ja äitien perinnölle pitää sitten yhdessä kuitenkin pystyä tekemään näitä ratkaisuja.

Asiantuntijakierros tämän syksyn aikana oli suhteellisen laaja ja myös ministeri Jyri Häkämies oli siellä selvittämässä näitä omia näkökulmiaan. Syksyn aikana myös Kemiran myyntiin liittyvät tapahtumat, Stora Enson ympärillä olevat tapahtumat ja sitten myös Elisan ympärillä olevat tapahtumat varmasti vaikuttivat ainakin työilmapiiriin, joka meillä valiokunnassa tämän asian yhteydessä oli ja varmasti sitten itse kunkin lähestymistapaan tässä asiassa. Näissä asiantuntijakuulemisissa, jotka täällä nyt ovat valiokunnan mietinnöstä luettavissa, niin normaalin, tässä tapauksessa omistajayksikön, joka nyt tämän eduskunnan alkaessa aloitti toimintansa valtioneuvoston kanslian yhteydessä, merkitys oli tietysti hyvin keskeinen, mutta sitten myös kuultiin muutamien, kuten Outokummun ja Rautaruukin henkilöstöjärjestöjen edustajia ja myös tilintarkastusasiantuntemusta, palkansaajajärjestöjä, ja tällä tavoin päästiin sitten tähän asian käytännön puoleen. Samaten kuultiin oikeuskanslerin virastoa, joka näyttelee tärkeää osaa näissä myynneissä silloin, kun niitä on talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja valtioneuvostossa. Se sitten antoi tähän myös oman panoksensa.

Valiokunnan enemmistö loppujen lopuksi hyväksyi tämän hallituksen esityksen eräin pienin täsmennyksin. Tässä oli sellainen vaihe, jossa valiokunta ensiksi yksimielisesti päätti, että tätä käsittelyä jatkettaisiin vasta helmikuussa, mutta sitten varmaan täällä käsittelyn aikana selviää, että hallituspuolueitten edustajat tulivat sitten loppujen lopuksi seuraavana aamuna siihen tulokseen, että tämä viedään nyt läpi tämän syksyn aikana, ja näin tässä nyt sitten täällä ollaan ensimmäisessä käsittelyssä.

Tässä valiokunnan mietinnössä on tuotu esille nämä näkökohdat, miksi näitä pörssiyhtiöissä olevia lakeja on lähdetty muuttamaan ja myös sitten tämä valtuutus, joka on 100 prosentin ja 50 prosentin tasoon viety, ja sitten on tämä nollaluokka, jossa annetaan valtuudet valtioneuvostolle tehdä näitten yhtiöitten osalta niin kuin valtioneuvosto parhaimmaksi katsoo. Kuitenkin tässä valiokunnan mietinnössä ja myös asiantuntijakuulemisissa on todettu se, että valtioneuvostolla valiokunnan saaman tiedon mukaan ei ole yhtään nykyiseen valtionomistukseen liittyvää konkreettista tai suunniteltua yritys- tai omistusjärjestelyä. Tämä on ollut tässä lähtökohtana.

Osinkotulot ovat näytelleet tässä arvioinnissa myös tärkeätä osaa. 2000—2007 osinkotulot olivat 7,7 miljardia euroa. Jos lähdetään vuodesta 92, päästään lähes 10 miljardiin euroon. Se on omalta osaltaan merkittävä lähestymistapa näitten asioitten osalta.

Tästä taulukosta, joka täällä hallituksen esityksen sisällä on, ilmenee, mitä tarkoittaa, että nämä valtuudet tulevat nollaan. Näissä kaikissa täällä luetelluissa pörssiyhtiöissä, lukuun ottamatta Finnairia, Fortumia ja Neste Oilia, tämä valtuutus tulee tähän nollatasoon, joka sitten antaa mahdollisuuden sille, että nämä yhtiöt ovat myynnissä. Samaten noteeraamattomien markkinaehtoisten osalta on näin tehty pitkälti, mutta sitten on myös samaan aikaan todettava, niin kuin valiokunnan mietinnössä sanotaankin, että näissä erityistehtäviä hoitavissa yrityksissä, ovat ne sitten Alkoa tai sitten Finnveraa, Hanselia ja monia muita, on tätä omistustasoa esitetty nostettavaksi 33,3 prosentilla, toisin sanoen 100 prosenttiin. Ja näin kappalemääräisesti on päästy tilanteeseen, jossa enemmän on nostettu kuin on viety nollaan. Mutta pörssiyhtiöitten osalta valiokunnassa käytiin tätä keskustelua, mikä on nyt oikein, koska 90-luvulla, jolloin tätä myyntiä tapahtui aika paljon, ja vielä 2000-luvun alussakin, niin silloisten hallitusten yksi lähtökohta oli se, että valtionyhtiötkin saataisiin toimimaan paremmin ja saataisiin Suomeen ulkomaista pääomaa, ja sitä on saatu. Sitten oli tämä arviointi siitä, mitä tehdään nyt tässä vaiheessa ja kuinka paljon sitten myyntituloilla tehdään uusia investointeja. Tässä valiokunnan mietinnössä lähdetään siitä, että tämän omistusjärjestelyn yleisenä lähtökohtana on paras taloudellinen kokonaisuus ja että omistusjärjestelyjen ja osakemyyntien tavoitteina on mahdollisimman vakaa omistuspohjan turvaaminen. Valiokunnan enemmistö halusi tässä mietinnössä mainittavan muun muassa Kemiran omistajajärjestelyt, joissa tunnettu kotimainen omistajataho tuli valtion rinnalle omistajaksi.

Tämän keskustelun yksi anti on tähän valiokunnan mietintöön siinä, mitä nyt pitäisi tehdä ja kuinka paljon aluepoliittiset ja työllisyysnäkökohdat näin laaja-alaisessa maassa, jossa asuu kuitenkin vaan runsaat 5 miljoonaa ihmistä, vaikuttavat sitten valtion omistamiseen. Tässä valiokunnan mietinnön kappaleessa, joka alkaa: "Valtio on harjoittanut pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa, jolla on ollut teollisuustuotannon ohella painavaa aluepoliittista vaikuttavuutta. Esimerkkeinä tällaisista yrityksistä valiokunta mainitsee Rautaruukki Oyj:n ja Outokumpu Oyj:n. Rautaruukki perustettiin aikoinaan valtion toimesta osana Suomen teollistamispolitiikkaa, ja sen sijoitukseen vaikutti merkittävästi aluepoliittiset perusteet." Yhtiöllä on merkitystä Pohjois-Pohjanmaalla. Outokummun osalta alueellinen painoarvo näkyy puolestaan Kemin—Tornion talousalueen kehityksessä. Tämä pohdinta on tuotu esille myös valiokunnan mietinnön ponsissa. Tähän liittyy myös se, että talousvaliokunta pitää tärkeänä, että valtio ottaa vastaisuudessakin omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Tämä vaikutushan on muun muassa alihankkijoitten osalta erittäin merkittävä. Sillä on merkitystä myös sitten viennin osalta ja ulkomailla tapahtuvan toiminnan osalta, vaikka sitä ei ole nyt tässä erityisesti mainittu. Mutta taustalla oli se, kun valiokunta teki delegaationsa toimesta matkan Kiinaan ja Intiaan. Se avasi silmiämme näkemään, kuinka suurissa maissa tarvitsee sitä volyymia olla, jotta se olisi myös tavallaan sateenvarjo ja puskuri myös sitten pienemmille yrityksille pk-teollisuudessa ja tätä pienemmissäkin yrityksissä niin Kiinassa kuin Intiassakin, joissa kuitenkin asuu maailman väestöstä 40 prosenttia.

Näissä valiokunnan ponsissa tuodaan esille, että tämä alue- ja työllisyysnäkökohta on tärkeä tässä omistajapolitiikassa. Se on tässä ensimmäisessä ponnessa. Toisessa ponnessa tuodaan esille, että osakemyynneissä tuloja kohdennettaisiin myös uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kasvuyritysten rahoitukseen. Tämä uusi innovaatioyliopistokin tässä keskustelussa oli mukana, mutta sitä nyt tässä valiokunnan mietinnössä ei näy. Sitten tärkeä asia oli myös se, että eduskunta edellyttää, että hallitus antaa talousvaliokunnalle selvityksen valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain toimivuudesta ja omistajapolitiikan toteutuksesta kuluvan vaalikauden aikana. Tämä oli valiokunnan enemmistön kanta.

Tähän liittyy sitten vastalauseita, joista sosialidemokraattien vastalauseessa lähdetään siitä, että seitsemän pörssiyhtiön osalta ei myytäisi enää mitään, mitä tällä hetkellä omistetaan. Samaten sitten, että noteeraamattomista neljän yhtiön osalta tehtäisiin näin. Kristillisdemokraattien vastalauseessa lähdetään siitä, että tämä taso olisi 10,1:ssä heidän tärkeinä pitämiensä yritysten osalta. Sitten täällä on ed. Uusipaavalniemen vastalause, joka noudattelee hyvin paljon sosialidemokraattien vastalausetta, mutta siinä Sampo, TeliaSonera ja Edita eivät ole mukana, vaan ne on asetettu nollaan, niin kuin hallituskin asetti. Ja vasemmistoliitto esittää koko lakiesitystä hylättäväksi.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tätä hallituksen esitystä arvioi Lapin ja Kemijärven suunnasta, ei voi kuin kauhistella entistä enemmän nykyistä menoa. Sen menon voisi tiivistää niin, että minkä presidentti Kekkonen toi, sen pääministeri Vanhanen vei ja hallitus hukuttaa omat virheensä Vuotoksen aaltoihin. (Min. Pekkarinen: Tuon varmaan saa otsikoksi!) Stora Ensossa valtiolla olisi ollut ja on vieläkin mahdollisuus estää kannattavien yksiköitten lopettaminen, mutta vastuuministerit eivät sitä mahdollisuutta halunneet käyttää.

Ministeri Häkämies toteaa kirjalliseen kysymykseeni antamassaan vastauksessa: "Valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon." Jos omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei tuon paremmin ratkaisujaan perustele, niin se ei kovin paljon ole. Ei tässä mitään erivapauksia olla pyytämässä eikä niitä erivapauksia ole Wallenbergeilla tai Herlineillä, kun he käyttävät omaa valtaansa yhtiöitten hallinnossa.

Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan, että valtio käyttää äänivaltaansa virallisesti ja muodollisesti vain yhtiökokouksissa, mutta käytännössä yhtiön hallitus ja toimiva johto selvittävät ennalta suurimpien omistajien suhtautumisen yhtiön kannalta merkittäviin investointeihin ja muihin vastaaviin hankkeisiin. Näihin tilanteisiin liittyvä epävirallinen yhteydenpito ja omistukseen perustuvan vaikutusvallan käyttäminen ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista omistajuutta. Kuitenkin te, ministeri Häkämies, toteatte tuossa vastauksessanne, että hallituksen vastuuministereitä on informoitu yhtiön ylimmän johdon toimesta vasta, kun yhtiön hallitus oli tehnyt kyseiset päätökset. Päätöksiin johtaneista yhtiön suunnitelmista ei ole etukäteen informoitu vastuuministereitä, joten valtion puolesta ei myöskään ole näitä suunnitelmia kommentoitu. Näin te sanotte, mutta te ette vieläkään vastaa, koska te saitte ensimmäisen kerran tiedon Stora Enson päätöksestä, ja siksi minä esitän sen kysymyksen uudemman kerran.

Arvoisa puhemies! Kemijärven sellutehdas on ollut järkevän ja kauaskatseisen teollisuus- ja aluepolitiikan malliesimerkki. Se on ollut Kekkosen ajan kalleinta perintöä, ja nyt sitä ollaan tuhoamassa. Kokoomuksen ideologian mukaan voi olla niin, että kaikki julkinen on pahasta elinkeinoelämässä, mutta kuinka nykyinen meno sopii keskustan aateperintöön? Esimerkiksi keskustan puoluesihteeri on Lapin Kansan haastattelussa todennut, että nykyinen linja valtionyhtiöitten omistajaohjauksessa on älytön. Te olette varmaan, ministeri Häkämies, tutustunut näihin lausuntoihin, ja muistelen, että olette jotain niistä kommentoinutkin.

Kuitenkin valtiolla on ollut keskeinen rooli yhtiöittensä kautta koko maan teollistamisessa ja kehittämisessä. Ilman valtion panostusta ja aktiivista roolia ei olisi sellaisia alueellaan elintärkeitä tehtaita kuin Rautaruukki Raahessa tai Outokumpu Torniossa. Varsinkin sodanjälkeisen ajan nousu perustui yhteisen pääoman sijoittamiseen strategisesti tärkeille aloille ja alueille. Se on ollut menestystarina. Valitettavasti markkinaliberalismin läpitunkemana aikana valtionyhtiöitten omistajapolitiikassa, ohjauksessa, myynnissä, optio-ohjelmissa ja strategisissa valinnoissa on tehty pahoja virheitä. Virheitä on tehty myös silloin, ministeri Pekkarinen, kun molemmat vasemmistopuolueet ovat olleet hallituksessa, se on todettava.

Arvoisa puhemies! Virheistä on opittava. Maailmantalouden yhdentyessä ja epävakauden lisääntyessä nousee entistäkin tärkeämmäksi se, mikä on meidän omassa päätäntävallassamme. Elintarviketuotanto, energia-ala, tietoliikenneyhteydet ja perusteollisuus ovat sellaisia sektoreita, joissa valtiolla tulee olla vahva rooli. Tämän hallituksen esityksen käsittelyn aikana ja myöskin Stora Enson tapauksessa on ollut mielenkiintoista seurata keskustan poliitikkojen toimintaa. He ovat kiertäneet pitkin maakuntia ja puhuneet mitä milloinkin ihan kuulijoista riippuen. Keskustalla on mahdollisuus aloittaa ryhtiliikkeensä. Jos tällainen ryhtiliike nousee, se osoittaa, että ihan kaikkea hyvää aiemmasta aateperinnöstä ei ole vielä hukattu. Nyt ollaan avaamassa oven lukko valtionyhtiöitten myynnille, ja on vain ajan kysymys, koska siitä ovesta kuljetaan. Kuitenkaan ne, jotka lukon avaavat, eivät vapaudu vastuusta.

Talousvaliokunnan mietintöön liitetyt neljä vastalausetta on perusteltu hyvin. Erityisesti annan tunnustusta ed. Uusipaavalniemelle, sillä hän jätti hallituspuolueen kansanedustajana oman vastalauseensa. Se vaatii rohkeutta ja oman järjen käyttöä. Puoluekurilla ei kaikkia järjettömyyksiä voi perustella.

Paras ja perustelluin asiantuntijalausunto valiokunnalle oli annettu Rautaruukin henkilöstöryhmien edustajien toimesta. Siinä todetaan: "Valtion nykyinen omistusosuus Rautaruukissa - - on merkinnyt satojen miljoonien eurojen lisätuloa yhteiskunnan menojen kattamiseen. Valtio yhtenä omistajana on tuonut pitkäjänteisyyttä ja vakautta yhtiön sisällä. Myös ulkopuolisiin yhteistyökumppaneihin ja sijoittajiin nähden valtion omistus on katsottu myönteiseksi." Ja edelleen: "On pelättävissä, että uudella omistajalla tai omistajilla ei ole intressiä säilyttää terästeollisuutta Suomessa, eikä halua tehdä tarvittavia investointeja." Edelleen muistutetaan siitä, että "Suomen metallurginen teollisuus on ympäristöteknologian ja tuotekehityksen edelläkävijä maailmassa." Uhkana on, että se osaaminen menetetään. Ja sitten vielä profetia tulevasta, todetaan: "Näköpiirissä on terästuotannon uusjako, se on seurausta Aasian markkinoitten täyttymisestä." Ja edelleen: "Yritysostot, joista osa tähtää tuotantolaitosten sulkemiseen, lisääntyvät lähiaikoina myös Euroopassa."

Itse en usko talousvaliokunnan ponsilausumiin, niiden sitovuuteen, en siltä osin kuin niissä viitataan työllisyys- ja aluepoliittisten vaikutusten arviointiin, en siihen, että myyntitulojen kohdentaminen poistaisi näitä ongelmia, joita tulee, enkä usko siihen, että tämä myöhemmin annettava selvitys muuttaa kovinkaan paljon sitä linjaa, sitä isoa linjaa, mikä nyt on valittu. Myyntivaltuudet haetaan myyntiä, ei mitään muuta varten.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt tehdään suurta ratkaisua valtion omaisuuden myyntipäätöksen siirtämisestä hallitukselle, ja eduskunta jää tässä päätöksenteossa tiedonantojen varaan.

Suomen valtiolla on poikkeuksellisen paljon omaisuutta yrityksissä. Kun Suomi teollistui, täällä ei ollut suuria pääomia kuten muissa valtioissa, ja senpä tähden juuri valtiolla oli suuri merkitys teollisuuden vauhdittajana.

Verkkolehti Apilassa on julkaistu ed. Rantakankaan kolumni, jossa hän kovin sanoin arvostelee sosialidemokraatteja siitä, että he ovat nyt muuttaneet mielipidettään tässä valtion omaisuuden myyntikysymyksessä.

Minusta nyt on viimeistään korkea aika katsoa historiaan. Kun Suomi sukelsi syvään lamaan 80—90-luvun taitteessa, puhumattakaan sen yksityiskohtaisemmin, valtion omistamia yrityksiä myytiin, jotta saatiin rahoitettua uusi talouden nousu. Suomi siirtyi samalla globaaliin markkinatalouteen. Yrityksiä, myös valtion yrityksiä, vietiin pörssiin. Valtio saattoi rahoittaa talouden nousua ja torjua rajua velkaantumista myymällä hallitusti osan omistuksistaan. Politiikkaa on tehtävä ajassa, ja tuolloin sitä oli pakko tehdä näiden vaikeiden päätöksien kautta.

On ymmärrettävää, että valtio haluaa myydä omistustaan, jotta se saa riskirahaa uuden yritystoiminnan käynnistämiseen. Nyt maailmantalous muuttuu. Kukaan ei tiedä, mihin tämä globalisaatiokehitys johtaa, miten Aasian maiden nousu maailmantalouden johtajiksi vaikuttaa Eurooppaan, saati tänne pohjoiseen Suomeen. Kysymys on siitä, että globalisaatiossa talouspolitiikka kietoutuu osaksi ulkopolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa. Maan itsenäisyyden kannalta on tärkeätä, että tieto- ja energiaverkot pysyvät maan omassa hallussa, emmehän me myy moottoriteitämmekään ulkomaisille sijoittajille.

Suomen viennin selkäranka on pk-sektorin metalliteollisuuden yritykset, jotka tekevät alihankintaa suuryrityksille. Jos suuret yritykset myydään, ei ole tarvetta alihankintaankaan, ei ole tarvetta kehittää parempia tuotteita. Valtiota tarvitaan puskurina, kun haetaan suomalaisille pk-sektorin yrityksille jalansijaa Aasian markkinoilla. Näinhän valtio toimi viime vuosisadan vaihteessa, kun se ryhtyi rahoittamaan teollisuuden perustamista. Tilanne on sama, vaikka sisältö ehkä hieman vaihtuu. On hyvin tarkkaan tutkittava, mitkä ovat näitä ydinyrityksiä Suomessa, joista ei luovuta. Minusta on hyvä, että markkinoista on otettu voimaa ja valtion omistuksen arvoa on saatu kasvatettua merkittävästi. Valtion omistamien yritysten pitää olla kilpailukykyisiä, jotta ne tuottavat hyvät osingot, joilla katetaan näitä valtion menoja.

Kuten sanoin, politiikkaa on tehtävä ajassa. Nyt valtionvelka on hyvässä hallinnassa. Julkisessa taloudessa tarvitaan kuitenkin ylijäämää vanhenevan väestön aiheuttamien palveluiden tarpeen rahoittamiseen. Paras lääke julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi on taloudellisen kasvun ja työllisyyden parantaminen. Sitä varten tarvitaan strategia suomalaisen työn edistämiseksi. Valtionyhtiöillä on tässä strategiassa keskeinen rooli.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiölakia valmisteltiin jo edellisen hallituksen toimesta, mutta sen antaminen eduskunnalle siirtyi nykyiselle hallitukselle, jonka ohjelmaan se kuuluu. Uusi laki korvaa vuonna 1991 säädetyn valtionyhtiölain, joka on monelta osin jo vanhentunut. Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota lain selkeyttämistarpeeseen, ja omistajaohjausta pohtinut selvitysmies esitti lain uudistamista jo muutama vuosi sitten.

Uudistetun lain päätarkoitus on selventää toimivaltasuhteita eri valtiollisten toimijoiden välillä ja ajanmukaistaa laki vastaamaan teknisesti muun muassa osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinalakien säännöksiä. Nyt esitetyssä laissa valtion omistajaosuutta esitetään nostettavaksi joidenkin yhtiöiden osalta ja joidenkin osalta taas laskettavaksi. Kyseessä on siis tekninen laki, jossa selkeytetään valtion omistajuutta. Uusi laki johtaa siihen, että nykyiseen valtionomistukseen verrattuna eduskuntavaltuuden raja nousee useammassa yhtiössä kuin laskee.

Aikaisemmin omistajaohjaus on ollut hajautettuna useihin ministeriöihin ja siten monen eri ministerin vastuulle. Ongelmana oli, että sama ministeri päätti sekä lainsäädännöstä että valtionyhtiöiden ohjauksesta. On hyvä, että nykyinen hallitus on toteuttanut jo aikaisemmin tehdyt päätökset keskittää markkinaehtoisten yhtiöiden omistajaohjaus Valtioneuvoston kansliaan ja yhden ministerin alaisuuteen. Tämä antaa paremman mahdollisuuden toteuttaa sitä hallitusohjelman kirjausta, että omistajaohjaus on aktiivista ja markkinaehtoista. Yleisenä lähtökohtana on parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen.

Ministeri Häkämiehen sanoja lainatakseni valtion omistajaosuuden hallitun alentamisen lähtökohtana ei ole yksinomaan osakkeiden myyntihinta vaan huomiota kiinnitetään erityisesti kansantalouden kilpailukyvyn ja talouden kilpailullisuuden parantamiseen, kotimaisen teollisuuden ja talouselämän toimialakohtaisten toimintaedellytysten turvaamiseen, osaamisen säilyttämiseen ja lisäämiseen sekä työllisyyden turvaamiseen. Lisäksi omistajajärjestelyjen ja osakemyyntien tavoitteena on mahdollisimman vakaan omistuspohjan turvaaminen.

Valiokunnan lausuma, jossa edellytetään, että valtio omistajapolitiikassaan ottaa huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset, on siten ministerinkin linjausten mukainen. Valiokunnan lausumalla on selkeä poliittinen kaiku, joka osaltaan velvoittaa hallitusta toimimaan vastuullisesti. Tämä on täysin kokoomuksen tavoitteiden mukaista. Kokoomukselle on tärkeää, että huoltovarmuusasiat huomioidaan valtion politiikassa. Työllisyys- ja aluetalousvaikutukset ovat maamme kokonaistalouden kannalta a ja o.

Ministeri Häkämies on tänä syksynä asettanut valtion omistajaohjauksen laajapohjaisen asiantuntijaryhmän. Sen tarkoituksena on toimia keskustelu- ja neuvontaryhmänä valtion omistajaohjaukselle. Kuten ministeri on todennut, valtion salkkua on hoidettava hyvin, joten tämän ryhmän on tarkoitus tuoda lisäarvoa omistajaohjaukseen. Ryhmä ei tee päätöksiä myymisestä tai ostamisesta, vaan nämä kuuluvat yksiselitteisesti valtioneuvoston toimivaltaan. Talouspoliittinen ministerivaliokunta ja valtioneuvosto kokonaisuudessaan käytännössä päättävät yksittäisistä toimenpiteistä vastaavan ministerin esityksestä. Talousvaliokunnan lausumassa esitetään harkittavaksi omistajaohjauksesta vastaavan ministerivaliokunnan perustamista. Käytännössä talouspoliittinen ministerivaliokunta ja valtioneuvoston yleisistunto ovat jatkossakin ne elimet, joissa omistajaohjauksesta päätetään, mutta on hyvä, että kansallisvarallisuutemme nähdään niin tärkeänä, että omistajaohjaus nostetaan erityisesti esille.

Valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä on tullut esiin mitä erilaisimpia väitteitä ja uhkakuvia. Nyt käsittelyssä olevassa laissa on kyse myyntivaltuuksista, eikä se ole sama kuin myynti. (Ed. Mustajärvi: Miksi niitä haetaan?) Hallituksella ei ole tällä hetkellä mitään salaista tai julkista myyntilistaa, vaan osakekohtaiset järjestelyt päätetään tapauskohtaisesti kunkin yksittäisen yhtiön kokonaistilanne huomioiden, eikä kokoomuksella ole myöskään mitään myyntivimmaa tai antipatiaa julkista sektoria kohtaan, toisin kuin väitetään. Kokoomus haluaa, että hallitus harjoittaa vastuullista omistajapolitiikkaa ja hallitus harkitsee jokaisen myynti- ja ostotapahtuman tarkasti ja yksilöllisesti juuri talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti. Kokoomus luottaa hallitukseen ja tuki yksimielisesti esimerkiksi hiljattaista esitystä osallistumisesta Suomelle tärkeän Finnairin osakeantiin.

Hallitusohjelmassa lukee, että valtionyhtiöiden osakemyynnissä huomioidaan mahdollisuuksien mukaan myös yksittäiset kansalaiset. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitusohjelman kirjausten mukaisesti veropolitiikan keskeisenä tavoitteena on muun muassa kotimaisen omistajuuden ja säästämisen edistäminen keventämällä pienten osinkojen verotusta. Näin on nyt tapahtumassa.

Oppositio vaatii, että valtion omaisuutta ei saa myydä. Toistan vielä, että hallituksella ei ole mitään myyntilistaa. Toinen kysymys onkin, mikä on syy, miksi ei saa missään tilanteessa myydä mitään. Edellinen hallitus myi kaudellaan valtion omistamia osakkeita 5 miljardin euron arvosta, josta pörssilistatut yhtiöt käsittivät noin 4 miljardia euroa. Tätä taustaa vasten nyt esitetty vaatimus nykyiselle hallitukselle on jotenkin erikoinen. Aika ja ympäristö eivät ole paljoa muuttuneet viime hallituskaudesta, jolloin demarit hallitusvastuussa ollessaan myivät sen kuin kerkisivät.

Nyt esitetyn lain periaate, jonka mukaan valtio pyrkii yritysomaisuuden hoidossa mahdollisimman hyvään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kokonaistulokseen, on todella kannatettava. Ensisijainen tavoite tulee olla yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen. Mielestäni valtio onnistui erinomaisesti Kemira GrowHow’n myyntiasiassa. Kun valtio katsoi, että yhtiö on liian pieni toimimaan yksin, se myytiin siten, että se pärjää kilpailussa ja saa näin synergiaetua. Ilman tätä myyntiä lopputulemana olisi mahdollisesti ollut näivettyminen. Toinen hyvä toimenpide on ollut Kemiran pääosan osakkeiden myynti, jolloin saatiin kotimainen ja teollinen ankkuriomistaja yhtiöön sekä vakaat kotimaiset instituutiot lisäsivät omistustaan Kemirassa.

Haluaako oppositio pitää valtion salkun muuttumattomana eli kieltää myös mahdolliset ostamiset? Valtio on myös valmis sijoittamaan yhtiöidensä osakkeisiin silloin, kun se on perusteltua. Sponda ja Finnair ovat esimerkkejä tällaisista tapauksista. Meidän tulee myös antaa mahdollisuus valtionyhtiöille laajentua antamalla perustelluissa tapauksissa niiden käyttää osakkeitaan maksuvälineenä yritysostoissa. Valtionyhtiöiden ja myös muiden suomalaisten yhtiöiden kasvu luo lisää hyvinvointia Suomeen. Senkö oppositio haluaisi estää?

Hallitusohjelmassa sanotaan selvästi, että omistajaohjauksen raportointia kehitetään ja eduskunnalle annetaan vuosittainen kertomus omistajaohjauksesta, joten demareiden vastalauseessaan esittämä vaatimus raportoinnista on täysin hallitusohjelman mukainen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegoita hyvästä yhteistyöstä valiokuntakäsittelyn aikana ja yhteisesti hiotuista muotoiluista, jotka edesauttavat hallituksessa vastuullista omistajapolitiikan harjoittamista.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellä ed. Matikainen-Kallström kuvasi mielestäni erittäin hyvin tämän valtioyhtiölain asettamisen taustoja, niitä perusteita.

Itse ajattelin hivenen tarkastella tätä valtionyhtiöpolitiikkaa siinä perspektiivissä, joka ulottuu tuonne 90-luvun alkupuolelle ja siitä tähän päivään, ja kun tätä historiaa katsoo, niin voi sanoa, että kaikki merkittävät keskeiset puolueet ovat olleet linjaamassa tätä valtionyhtiöpolitiikkaa niin, että osasta valtionyhtiön osakeomistuksesta on luovuttu ja näitä resursseja on sitten käytetty yhteiskunnan kannalta muihin tärkeisiin kohteisiin. Taitaa olla niin, että tässä politiikan linjassa vuodesta 91 alkaen ovat olleet käytännössä perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki suomalaiset puolueet.

Jos sitten katsotaan tarkemmin esimerkiksi sosialidemokraattien roolia tässä valtionyhtiöpolitiikassa ja jos otetaan jakso 1995—2003, niin SDP on ollut joko päähallituspuolueena tai toisena päähallituspuolueena 47 operaatiossa, jossa on myyty valtionyhtiön osakkeita tai tehty omistusjärjestelyitä, 47:ssä eri operaatiossa, jossa valtio on päättänyt luopua omistuksestaan. Vasemmistoliitto on ollut 34 operaatiossa mukana luopumassa valtionyhtiöitten omistuksesta. Nämä ovat tietyllä tavalla taustaa tähän päivään.

Täällä ed. Lipponen kuvasi sitä tarvetta, mikä oli pääomalle lamavuosien aikana. Myönnän, että tässä on hivenen jälkiviisautta, mutta jos katsotaan esimerkiksi tapaus Fortum: Valtio luopui 30 prosentin omistuksesta Fortumista kahdella kaupalla vuosina 1998 ja 2002 ja sai siitä 850 miljoonaa euroa. Nyt valtion vähän yli 50 prosentin omistuksen arvo taitaa olla siinä 14 miljardin euron tasolla. Voi sanoa, että kyllä alennusmyynti oli aikamoinen, mitä siinä vaiheessa harjoitettiin, aikamoinen alennusmyynti, mutta myönnän, että tässä on hivenen jälkiviisautta.

Jos katsotaan sitten strategisessa mielessä valtio-omistajapolitiikan ehkä pahimpia virheratkaisuja, niin kyllä sieltä kolmen kärki näyttää löytyvän. Ensimmäisenä on tämä tapaus Fortum, Fortumin pörssiin meno ja pörssiin vieminen. Sehän käytännössä merkitsi sitä, että pörssiyhtiössä omistajan vaikutusmahdollisuus on rajallinen, ja voi sanoa, että tämänkin talon edellisten kausien jne. kannalta tässä tehtiin aika paha virhe, koska politiikan uskottavuus heikkeni oleellisesti. Tulivat nämä optiot, ylisuuret optiojärjestelyt, ja eduskunnan vaikutus tähän Fortumiin väheni, eikä sillä arvonnousulla ole ollut kovin paljon vielä merkitystä, koska ei tietenkään valtion kannata enemmistöstä luopua Fortumin osalta. Se oli yksi jälkeenpäin sanottuna paha strateginen virhe.

Toinen ilman muuta oli, että vuonna 1998 valtio ei luopunut Sonerasta, jolloinka silloisessa ylikorkeassa hintatasossa valtio olisi voinut puhdistaa velkasalkun kokonaan luopumalla silloin Soneran osakkeista ja maksamalla valtionvelat kokonaan pois.

Ehkä kolmas vähän pienempi mutta strateginen ratkaisu, jossa valtio on ollut mukana, on Storan Amerikan-strategia, joku voi sanoa seikkailuksikin, mutta strategia, jossa lähdettiin kasvua voimakkaasti hakemaan. Tämä on historiaa, ja niin kuin sanoin, jälkiarvio on aina sitten jälkiarvio, mutta näin sanon.

No, nyt sitten SDP on linjannut uudelleen tätä valtionyhtiöpolitiikkaa, joka täällä tullaan varmasti tarkemminkin läpi käymään. Mutta aiheellisesti voi kysyä, mikä oikein ratkaisi SDP:n linjanmuutoksen, joku voi sanoa takinkäännönkin tässä valtionyhtiöpolitiikassa. Minulla on aika yksinkertainen vastaus, ja se on 18.3.2007. Se oli ratkaiseva tekijä SDP:n valtionyhtiöpolitiikan kannalta. Silloin Suomen kansa päätti, että Suomessa on jatkossa erilainen hallituspohja.

Hyvät kollegat, keskustan lähtökohtana talousvaliokunnassa ja laajemminkin oli, että pidämme tärkeänä, että valtio pysyy enemmistöomistajana energiantuotantoon liittyvissä yhtiöissä, kuten Fortumissa, Kemijoki Oy:ssä ja Vapossa sekä liikenteen tärkeissä yhtiöissä, Finnairissa, VR:ssä jne., mutta myös eräissä muissa yhtiöissä, joissa tämä lakiesitys nostaa omistusrajan täyteen 100 prosenttiin, kuten Teollisuussijoitus, Suomen Posti, Finnvera, Alko jne. Pidimme myös tärkeänä, että nimenomaan eduskunta linjaa valtion omistajapolitiikkaa, ja siinä mielessä rakennettiin nimenomaan tämä ensimmäinen lausuma, joka edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset.

Tässä viitattiin, kuten valiokunnan puheenjohtaja esittelyssä totesi, erityisesti Rautaruukkiin ja Outokumpuun, joilla on historian valossakin erityisen merkittävä rooli näitten maakuntien, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin kannalta ratkaisevan iso merkitys, ja se oli tärkeää, että ensimmäistä kertaa eduskunta antaa näin konkreettisen lisäevästyksen hallitukselle omistajavallan käyttöön liittyen, ja oli tietysti erittäin tärkeää, että omistajapolitiikasta vastaava ministeri Häkämies ilmoitti julkisuuteen, että Rautaruukki ja Outokumpu eivät ole myyntilistalla tämänkään päätöksen jälkeen, joka nyt eduskunnassa tullaan hyväksymään. Se oli tärkeä päätös, ja myöskin pääministeri Vanhanen on tämän omalta puoleltaan vahvistanut. Se auttoi hyväksymään tämän teknisen lakimuutoksen, kuten täällä kollega, ed. Matikainen-Kallström kuvasi, että tähän on haettu selväpiirteisyyttä omistusrajojen osalta.

Tärkeä on tietysti se politiikka, mitä hallitus harjoittaa. Tärkeää oli myös linjata sitä, että osakemyynnistä saatavia rahoja käytetään uuden yritystoiminnan ja kasvun aikaansaamiseen. Sehän on tärkeää, että niillä rahoilla luodaan uutta ja tulevaa, ja tässä erityisesti Teollisuussijoituksen ja Finnveran rooli on erityisen keskeinen.

Oli myös myönteistä, että tätä omistajaohjausta käsiteltiin perusteellisesti ja esitettiin valtioneuvostolle omistajapolitiikan ministeriryhmän perustamista. Kyllä 28 miljardin euron ja 54 yhtiön kokonaisuus ansaitsee laajemman pohtimisen myöskin strategiamielessä. Tässä mielessä omistajapolitiikan ministeriryhmä on hyvä ehdotus. Huomasin, oliko se eilen, että oli yksi uusi ministeriryhmä perustettu valtioneuvoston piiriin, elikkä tällä tavalla näitä voidaan vaalikaudenkin kuluessa perustaa, kun halua, tahtoa ja tavoitteellisuutta tähän liittyy.

Sitten ed. Mustajärvelle tästä Stora Ensosta ja siihen liittyvästä kokonaisuudesta. Oikeastaan ministeri Pekkarinen totesi viikonvaihteessa oivallisesti sen, että kyllä Stora Ensolta pitää voida edellyttää sellaisen moraalisen velvoitteen täyttämistä, että Itä-Lapissa toiminta jatkuu tavalla tai toisella. Storalla on moraalinen velvollisuus huolehtia Itä-Lapin asioista ja varsinkin niin, että nyt kun sekä Metsähallituksen että yksityisten metsänomistajatahojen puolella on lähdetty varmentamaan sitä, että puu riittää jatkossakin Itä-Lapissa teollisuuden käyttöön, niin omavastuun pitää myöskin tuntea yhtiön, joka on saanut, niin kuin täällä oikein todettiin, alkunsa valtion toimesta ja Itä-Lapin ihmisten ja toimijoitten pienistäkin panoksista, joilla on haluttu alueelle elinvoimaa vahvistavaa teollisuutta, ja se teollisuus on pärjännyt hyvin osaavan henkilökunnan ja itälappilaisten hoidossa. Tässä mielessä tämä on todellakin vakava kysymys, johon täytyy lähitulevaisuudessa ratkaisu löytää.

Minäkin haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja koko valiokuntaa hyvästä yhteistyöstä ja hengestä tämän tärkeän asian käsittelyssä. Mielestäni tämä lukuisten vastalauseitten määrä ei kuvaa sitä rakentavaa ilmapiiriä, mikä valiokunnassa vallitsi, ja vakavaa asiaan paneutumista. Siinä on ilmeisesti tämä vuoden lopun paine merkinnyt sitä, että on tullut enemmän kuin tarpeeksi vastalauseita, mutta sehän tietysti kuuluu tämän talon luonteeseen, että oleelliset karsitaan pois ja päätöksiksi tulevat sitten ne, mitkä kulloinkin nähdään perustelluiksi.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Näyttää todellakin siltä, että se, onko hallituksessa vai oppositiossa, vaikuttaa suuresti käsityksiin ja kannanmuodostukseen valtionyhtiöistä. Mielestäni kuitenkaan kenelläkään ei ole syytä suuriin ansioihin tai suuriin tunnontuskiin. Nimittäin haluan peräänkuuluttaa ja alleviivata sitä, että meillä on omistajapolitiikassa ollut 90-luvun puolivälistä saakka johdonmukainen, maltillinen ja harkitseva linja. Sitä ovat harjoittaneet niin sinipunat, punamullat kuin nyt sitten sinivihreä hallitus. Tätä perusmaltillista linjaa haluan myöskin minä tässä alleviivata.

Ed. Rantakangas nosti esille kolme ehkä tämmöistä merkittävää virstanpylvästä tai yhtiötä. Fortum varmasti on lama-ajan lapsi, eli voi olla, että nyt ehkä ei välttämättä samaan johtopäätökseen ja ratkaisuun päädyttäisi. Mutta toisaalta pörssiin viemisen jälkeen tietysti yhtiön arvo on ihan toisenlainen kuin se olisi toisessa tilanteessa, ja tietysti sitä kautta Fortum on osinkojen kautta merkittävin tulojen tuottaja valtiolle.

Toinen on sitten tämä Sonera. Se on sitä kirjoittamatonta taloushistoriaa, miten olisi käynyt. Siinähän oli nimenomaisesti kysymys siitä, että silloisessa hallituksessa oli voimia, jotka eivät sitä myyntivaltuutta halunneet poistaa, estivät Soneran mahdollisuuden olla mukana eurooppalaisessa keskittymisessä ja sitä kautta tehdä ikään kuin iso tili. Mutta Sonera on kuitenkin ollut valtiolle, nykyisin TeliaSonera, merkittävä tulojen tuottaja. Sekin on hyvä muistaa.

Stora Enson osalta Amerikan-valloitusta tai sen pieleenmenoa on käsitelty. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on todennut, että se on hänen uransa heikoin kauppa. Se maksoi 1—2 miljardia euroa. Näin jälkikäteen arvioituna virheitä tekivät muutkin, ja kun tuota tilannetta on jälkianalysoitu, silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja on todennut julkisuuteen, että kun se asia hänen eteensä tuli "kyse ei ollut enää sellaisesta yrityksestä, jossa valtio olisi voinut teoriassakaan harjoittaa omistajaohjausta". Eli tämä jo vähän viitteenä tuohon ed. Mustajärven puheenvuoroon.

Hyvä on tietysti kerrata vielä se, että kysymyksessä on merkittävä kansantaloudellinen omaisuus, lähes 28 miljardia euroa listatuissa ja listaamattomat sen päälle. Jos ajatellaan tätä vuosituhatta, osinkojen kautta 8 miljardia, myyntien kautta 9 miljardia, eli kyllähän tämä kokonaistulos on melkoisen hyvä. Sen takia sitä omaisuutta pitää maltillisesti ja huolella hoitaa, niin kuin täällä on jo monessa puheenvuorossa kerrattu.

Tämän vuoden osalta tietysti on todettava, että edellinen hallitus, niin kuin ed. Matikainen-Kallström totesi, myi 5 miljardilla ja ne erät kohdistuivat pienissä erissä ulkomaisille ostajille. Tässä suhteessa on tapahtunut linjanmuutos Kemira-kaupan myötä, jossa haettiin ja syntyi ratkaisu, jossa kotimainen teollinen omistaja tuli merkittävimmäksi omistajaksi, ja tätä kautta uskomme tuon yhtiön saavan hyvän tulevaisuuden. Kemira GrowHow puolestaan haki tässä keskittymiskehityksessä itselleen lisää voimaa norjalaisen omistajan kautta, ja uutiset ovat olleet aika myönteisiä siitä, että tämä oli puuttuva pala sille Yara-yhtiölle ja että Soklin kaivos, ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan, otti askeleen eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa, että tämä on tekninen laki, ei ideologinen laki. Tämä määrittää valtioneuvoston ja eduskunnan toimivaltaa. On hyvä muistaa, että tässä paitsi lasketaan myyntivaltuuksia myöskin nostetaan. Jo tänä päivänä, jos sellaista myyntivimmaa olisi, valtio voisi luopua kolmanneksesta Alkoa, VR:ää, Veikkausta, mutta näin ei ole tapahtunut sen takia, että meillä ei ole mitään julkisia eikä salaisia myyntilistoja.

Edelleenkin siihen, miten valtio-omistaja pörssilistattujen yhtiöiden osalta, jos puhutaan enemmistöomisteisista, suhtautuu niiden päätöksentekoon silloin, jos yhtiö on tekemässä sen tyyppistä investointia, joka tulevaisuudessa edellyttää pääomittamista, niin kuin Finnairin tapauksessa, tai vaikuttaa tulevaisuuden osinkoihin: siihen edellytetään pääomistajan lupaa ja hyväksyntää, tämä on se politiikka. Sen sijaan, jos pörssissä oleva yhtiö toteuttaa sen tyyppisen investoinnin, jonka se pystyy tulorahoituksella tai hallitulla lainanotolla hoitamaan, silloin siitä päätöksenteosta vastaa yhtiön hallitus. Osakeyhtiölaki ja arvopaperimarkkinasäädökset ovat tältä osin hyvin yksiselitteisiä.

Mutta tietenkin on sanottava, että jos näitä valtuuksia ei olisi käyttää tai, sanotaan, ei olisi myyntitilanteessa mahdollista operoida, voi olla sellainen eikä niinkään teoreettinen tilanne — voidaan katsoa historiaa ja kenties joskus tulevaisuudessa se on edessä — jossa yhtiön edun mukaista on hakea yhteistyötä ja partneria jonkun toisen yhtiön kanssa, ja näissä tilanteissa osakkeita usein käytetään vaihdon välineenä. Tämä on ehkä se tilanne, joka voisi teoreettisesti näissä teollisuusyrityksissä eteen tulla.

Sitten näistä talousvaliokunnan ponsista.

Ensinnäkin allekirjoitan hyvin tuon ponnen, jossa korostetaan suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudellista merkitystä, ja jokainen osaa siitä vetää oikeat johtopäätökset. Hallitusohjelma määrittää sen, mihin myyntituloja on tarkoitus käyttää: uuden yritystoiminnan ja kasvun luomiseen. Silloin tietysti ihan se ponsi on tämän pykälän piirissä, niin kuin kenties ovat jotkut infrahankkeet tai vaikkapa t&k ja huippuyliopisto. Mutta siitä päättää koko hallitus, ja uskoisin, että tämä asia kiinnostaa myöskin valtiovarainvaliokuntaa.

Selvityspyyntö omistajapolitiikasta: Me olemme todenneet hallitusohjelmankin mukaisesti, että omistajaohjaus tulee antamaan kerran vuodessa kertomuksen omistajapolitiikasta, ja ensimmäistä kertaa tuo kertomus tuodaan eduskunnalle tilinpäätöstietojen valmistuttua ensi vuonna, viimeistään syysistuntokauden alussa. Eli meillä on tavoite ja tarkoitus lisätä vuoropuhelua eduskunnan kanssa, erityisesti tietysti talousvaliokunnan kanssa substanssivaliokuntana, mutta myöskin koko eduskunnan kanssa tämän kertomuksen kautta.

Sitten tähän Stora Enso -tapaukseen, josta ed. Mustajärvi puhui. Viittasin jo tuossa siihen kauppa- ja teollisuusministeri Tuomiojan toteamukseen, mikä on vähemmistöomistajan mahdollisuus vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon, silloin kun puhutaan pörssiomistetusta yhtiöstä, jossa hallituksen tehtävä on ottaa huomioon kaikkien osakkeenomistajien intressi ja etu. Ne toiveet, joita esimerkiksi allekirjoittaneen suuntaan on esitetty, edellyttäisivät sitä, että 25 prosentin omistusoikeusosuudella, päätäntävaltaosuudella, menisin kertomaan sille enemmistölle, että teidän tulee ottaa huomioon nämä työllisyys- ja aluetalouden vaikutukset. Tässä tapauksessa yhtiön hallitus on ollut se, joka on tehnyt arvioinnin kannattavuudesta, joka liittyy ennen kaikkea Summaan, tai puuhuollon turvaamisesta, joka liittyy Kemijärveen, ja molemmat ovat ikäviä ja viiltäviä päätöksiä. Ymmärrän sen hyvin.

Itse asun yhden tehtaan portilla ja tunnen toisenkin erittäin hyvin ja olen tavannut Kemijärven väkeä jne. Kyllä nämä ovat minulle aika tuttuja tapauksia. Mutta tämä päätöksentekojärjestelmä tässä suhteessa on hyvin yksiselitteinen. Tietysti olen esittänyt myöskin julkisuuteen, että niin pitkään kuin yt-neuvottelut ovat käynnissä ja erilaisia projekteja ja keskusteluja on käynnissä, niin pitkään on toivoa, että löytyisi pehmeämpiäkin tapoja tämän asian ratkaisemiseen.

Minä tietysti haluaisin tietää, mikä on se heidän ratkaisunsa. Kun te koko ajan vetoatte johonkin yhteen omistajaan eli Wallenbergiin, he puhuvat kannattavuuden parantamisesta. Tässä ei ole käynnissä mikään Ruotsi—Suomi-maaottelu. Olen myöskin kertonut sen, että jos katsotaan Stora Enson työpaikkakehitystä, niin se on ollut Ruotsissa alenevampi kuin Suomessa, eli jos tällä tavalla sitä asiaa tarkastellaan, niin ei tässä ole mistään maaottelusta kysymys. Mutta niin kuin sanottu, jos ja kun näitä ikäviä päätöksiä sitten realisoidaan, silloin tietysti valtiovallan ja tämän yhtiön tehtävä on tehdä kaikkensa näitten ongelmien minimoimiseksi ja uusien työpaikkojen synnyttämiseksi. Me kaikki tiedämme, että erilaisia hankkeita on käynnissä. Mitkä niistä toteutuvat, mitkä eivät, sen tulevaisuus näyttää, mutta siinä työssä valtiovalta on voimakkaasti mukana.

Tämä on vähän saman tyyppinen tilanne, kuin jos me Finnairin osalta omistajana sanoisimme, että Finnairin pitää harjoittaa kannattamatonta liikennettä. Näinhän ei tapahdu, vaan kannattamattoman liikenteen ostaa liikenne- ja viestintäministeri, jos ostaa, niin kuin tapahtuu VR:kin osalta.

Mutta on kysymys puuhuollon turvaamisesta. Nyt on hyvin tärkeätä se, että näissä puutullineuvotteluissa onnistutaan — se on kohtalonkysymys, aikaa ei ole kauhean montaa kuukautta — ja että tässä pääministeri Vanhasen nimeämässä metsäteollisuuden työryhmässä, jossa ovat työnantajat, työntekijät, metsänomistajat mukana, löydetään nyt yhteisen pöydän ääressä ne keinot, joilla nämä jäljelle jäävät työpaikat pystytään turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen haluan painottaa ja alleviivata, että meillä ei ole julkisia eikä salaisia myyntilistoja, vaan maltillinen, harkitseva omistajapolitiikka, joka lähtee aina kulloisenkin markkinatilanteen tai yhtiön edun näkökulman määrittelystä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä jo edellisellä kaudella sosialidemokraattien taholta otettiin esille nämä erikoisalojen yhtiöt, joihin energia kuului. Muistan hyvin, kun ministeri Pekkarinen ja Lilius saapuivat eduskunnan suuren valiokunnan tiloihin yhtenä aamuna 2003 syksyllä. Esittivät, että Fortum jaetaan ja valtiolle riittää 34 prosenttia siitä. Syntyi keskustelu ryhmässä, että kyllä tämä pitäisi säilyttää meidän, valtion, määräysvallassa, ja näin loppujen lopuksi tapahtui, ja vielä jopa hallintoneuvostot, joita kokoomus ensiksi ei hyväksynyt, sinne sitten laitettiin.

Nyt kaikki olemme yksimielisiä, että näin pitää tehdä. Silloin tämä keskustelu lähti liikkeelle, ja pitää ottaa opiksi. Nyt globalisaatio ja muut tekijät ovat vaikuttaneet. Olemme todenneet tässä vastalauseessa, että silloin 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa "maamme yritystoiminnan elvyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi otettiin myös riskejä, joissa ei aina onnistuttu." (Puhemies koputtaa) Nyt on katsottava toisella tavoin.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä keskustelussa me olemme peränneet ei pelkästään myynti- tai ostovaltuuksia vaan sitä, että se keskustelu käytäisiin täällä eduskunnassa mahdollisimman monen yhtiön osalta ja erityisesti niiden yhtiöiden osalta, jotka ovat meidän mielestämme tärkeitä, ja niin, että se tärkeyskin määriteltäisiin täällä porukalla koko eduskunnan tahdon mukaan eikä pelkästään valtionyhtiöyksikössä.

Mutta ministerille kysymys. Kun täällä ed. Rantakangas nosti esille kysymyksen Stora Enson moraalisesta vastuuvelvollisuudesta. Mitä tarkoittaa hallituksen mielestä nyt tämä moraalinen vastuu? Miten vaikutetaan Stora Ensoon, jotta Stora Enso ottaa sitä moraalista vastuuta konkreettisesti?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle muistutan siitä, että ei kai kollektiivinen syyllisyys vapauta vastuusta tai sitten tee virheellistä linjaa oikeaksi. En minä ole kiistänyt missään vaiheessa sitä, etteikö vasemmistoliittokin ole ollut mukana tekemässä tämän tyyppisiä ratkaisuja valtionyhtiöitten omistuksessa ja muissa ratkaisuissa. Kyllä haluaisin, että niin vasemmalla laidalla kuin nykyisessä keskustassakin palattaisiin entistä enemmän sille linjalle, joka oli yhteistä vanhan Maalaisliiton ja SKDL:n aikana. Niille molemmille puolueille valtion vahva rooli teollistamisessa ja aluepolitiikassa oli yhteistä.

Mutta ministeri Häkämieheltä vielä kysyn, kun tiedätte, että tässä Kemijärven massaliikkeessä on vahvoja voimia mukana myöskin kokoomuksesta: Oletteko tutustunut tähän esitykseen biodieseltuotannon, energiatuotannon ja erikoissellun tuottamisesta, jos toiminta Kemijärven sellutehtaalla nykyisessä muodossaan loppuu?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimaista omistajuutta on painotettu monissa puheenvuoroissa, ja se on varmasti se oleellisin asia, josta meidän tulee tulevaisuudessa kantaa huolta. Kysyisinkin ministeri Häkämieheltä: Minkälaisia edellytyksiä parantaa kotimaista omistusta mahdollisissa osakkeiden myyntitilanteissa näette, kun puhutaan kotimaisista instituutioista, puhutaan piensijoittajista tai yhtiön henkilöstöstä? Näettekö jotain lainmuutoshankkeita, joilla tätä asiaa voitaisiin edistää?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas on aivan oikeassa, että valtion omistajapolitiikassa on tehty virheitä, ja nyt ed. Rantakangas vastustaa sitä, että myyntipäätökset tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi. Kun tehtiin nämä ed. Rantakankaan luettelemat virheet, silloin päätökset käsiteltiin eduskunnassa. Kuten ministeri Häkämies totesi, Fortumin vienti pörssiin kasvatti yrityksen arvoa eli valtion omaisuuden arvo kasvoi tässä tapahtumassa.

Meitä demareita on monesti moitittu siitä, että emme ymmärrä, että liiketoimintaan liittyy riskejä, jotka vielä joskus valitettavasti toteutuvat. Minusta tuntuu, että ed. Rantakangas nyt istuu tässä samassa veneessä, mihin meitä on kovasti istutettu. Juuri mahdollisten riskien takia on hyvä, että nämä päätökset tehdään mahdollisimman suuren yhteistuumaisuuden avulla, ja tästä on nyt kysymys tämän lain osalta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rantakangas ansaitsee kiitoksen lähihistoriakatsauksesta, jossa eri puolueet saivat osansa, niin kuin niille kuuluu. Mutta se korostus, joka oli ed. Rantakankaalla, niin kun ministerilläkin, että tässä on kysymys vain teknisestä lainmuutoksesta, ei ole kyllä oikea arvio. Tässä on linjavalinta, linjavalinta erityisesti siltä osin, että esimerkiksi Rautaruukki ja Outokumpu ollaan valmiit myymään: valtuuksia pyydetään myymään nollaan asti, kokonaan pois. Se on alue- ja työllisyyspoliittinen ja se on valtion omistajapoliittinen peruuttamaton linjavalinta. Jos eduskunta tämän myöntää, niin silloin valtuudet ovat menneet ja täällä katsellaan ja lähetystöjä pyörii, mutta mitään ei ole tehtävissä. Ei ole omistajapolitiikkaa sen jälkeen näiltä osin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä luotan hallitukseen ja niihin sanoihin, mitä ministerit ovat sanoneet, että Rautaruukki ja Outokumpu eivät ole tällä hallituskaudella myyntilistalla. Ed. Lipponen, tässä on pieni ristiriita teidän puheessanne, kun sanotte, että on hyvä, että laajalla rintamalla eduskunnassa päätetään, mutta sitten kuitenkin totesitte, että näihin kolmeen strategiseen virheeseen liittyen päätökset tehtiin juuri eduskunnassa, tähän Fortumiin liittyen jne. Jos kuitenkin on historiassa osoitus, että isot strategiset virheet tehdään tässä salissa, niin silloin ei ole logiikkaa sanoa, että pitäisi jatkossakin käsitellä tässä salissa nämä omistajapoliittiset linjaukset. Minä luotan, että kun eduskunta antaa tiukat eväät ja linjat, niin kun nyt annettiin tämän työllisyys- ja aluetalousvaikutusten huomioon ottamisesta, niin viisas hallitus kuuntelee, koska sen pitää nauttia joka päivä eduskunnan luottamusta ja myös eduskuntaryhmien luottamusta.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nahistelkaa niin paljon täällä salissa keskenänne kuin haluatte, mutta pitäkää huolta näistä suomalaisista yrityksistä. Se muutama miljardi, mitä niitä myymällä nyt saataisiin, ei tunnu missään siinä satojen miljardien velkataakassa, mikä meillä on. Ja mitä enemmän olen kuunnellut talousasiantuntijoita niin VM:stä kuin muualtakin, jotka väittävät, että taloustilanteemme on hyvä, sitä varmemmaksi tulen siitä, että näitä myyntivaltuuksia ei voida antaa tälle taholle, jolle niitä nyt ollaan työntämässä, että olisi edes yksi mahdollisuus vielä suuressa salissa estää mahdolliset kaupat, jotka meille vahingollisia ovat.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä valtionyhtiölaki selkiyttää lainsäädäntöä ja parantaa niin valtio-omistajan kuin muidenkin omistajien asemaa yhtiöissä, joissa valtio on mukana. Tässä keskustelussa hieman ovat menneet sekaisin teollistava aluepolitiikka ja yritystoiminnan edellytykset, kun on puhuttu yksittäisistä yhtiöistä, joissa valtio on mukana. Täytyy muistaa, että näistä yhtiöistä, joista tässä on keskustelua käyty, suurin osa toimii kilpailluilla markkinoilla ja lainsäädäntö muun muassa yhtiöiden velvollisuudesta tai tavoitteesta tuottaa voittoa koskee myös näitä yhtiöitä.

Itse näkisin niin, että jos me haluamme teollistavaa aluepolitiikkaa, meidän pitää silloin luoda edellytykset yritystoiminnalle, oli sitten kyse puun tuotannosta tai puun saatavuudesta tai energian saatavuudesta vaikkapa vesivoiman avulla tai (Puhemies koputtaa) muutoin, tätä kautta mahdollistaa yritystoiminnan jatkuminen laajemmilla alueilla. Myös valtion tulisi lisätä (Puhemies koputtaa) omistuksen kautta uusia innovaatioita ja mahdollisesti myös uusissa yrityksissä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rantakangas muisteli menneitä aina vuodesta 91 alkaen. Häneltä unohtui se, että Ahon hallituksen aikaan Suomea ajettiin lähes konkurssitilaan ja Lipposen ykköshallitus rupesi sitä nostamaan sieltä pois. Silloin jouduttiin myymään. Silloin jouduttiin ottamaan velkaa erittäin paljon ja varmaan omaisuuttakin realisoimaan. En silloin ollut eduskunnassa, mutta nämäkin pitää nyt muistaa.

Sanoisin näin, että kun täällä kerrotaan Stora Ensosta, että valtio ei voi omistajana puuttua, kyllä se vähän omituiselta tuntuu, kun valtiolla on itse asiassa 35 prosentin määräysvalta yhtiössä. Se on suurin omistaja Stora Ensossa. Pitää muutakin tehdä kuin vain lehdissä kertoa, että pitäisi Stora Enson kantaa vastuuta. Ihan hyvä, että sielläkin kerrotaan. Niin näkyvät tekevän islantilaiset omistajat Elisassa ja Finnairissa. Ei niitä moitita. (Puhemies koputtaa) Samoiten Fortumin kohdalta (Puhemies: Minuutti!) sanoisin, että se oli virhe, että energiayhtiö mentiin myymään. Se olisi pitänyt pitää itsellä, niin kuin nyt on kunnallisetkin energiayhtiöt. Ollaan mielissämme, että niitä ei myyty silloin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useassa puheenvuorossa on nyt tullut sitä, että hallituksen on huolehdittava yritysten hyvinvoinnista, mutta sitähän juuri hallitus tekee. Esimerkiksi juuri tämä Kemira GrowHow’n myyntiasia on ollut juuri sitä, että hallitus on huolehtinut yrityksen hyvinvoinnista. Tässä samassa yhteydessä niiden edustajien, jotka ovat huolissaan esimerkiksi perusteollisuuden työpaikoista, pitäisi nyt myös vastustaa ylisuurta uusiutuvan energian kasvuvelvoitetta, koska jos me saamme sieltä liian suuret kasvuvelvoitteet, niin sehän tietää silloin myöskin meidän perusteollisuudelle ongelmia. Eli huolehdimme yritysten hyvinvoinnista.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt tässä vielä oikaista, jos tulin väärinymmärretyksi. Eli juuri sen tähden, että talouselämään ja liiketoimintaan liittyy riskejä, nämä päätökset pitää tehdä suurella harkinnalla. On ensiarvoisen tärkeätä, että ne päätökset tuodaan tänne eduskuntaan, jolloin myös se vastuu näistä päätöksistä on sitten laaja ja kaikki sitoutuvat siihen yhteiseen päätökseen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tähän Stora Enso -tapaukseen liittyen kiteyttää jotenkin hallituksen linjan, niin kyllä sillä tapaa hallitus on ollut linjakas, että se ei millään tapaa halua sekaantua omiin asioihinsa.

Täällä viitattiin yritystoiminnan kannattavuuteen. Haluan kyllä muistuttaa siitä, että esimerkiksi Kemijärven sellutehdas maksoi parhaana tai pitääkö sanoa pahimpana vuonna 41 miljoonaa euroa konserniavustusta Stora Ensolle. Ja ne luvut pitävät varmasti paikkansa, koska ne on tarkistanut eläkkeellä oleva pääkirjanpitäjä, joka on näinä vuosina tehnyt sen yksikön tilinpäätökset.

Muistutan esimerkiksi ministeri Häkämiestä siitä, että Wallenbergit ovat keskittäneet oman omistuksena Stora Ensossa yhteisen organisaation alle kahden säätiön omistukseen. On aivan varma asia, että sitä ei ole tehty sattumalta. He tähtäävät jo seuraavaan liikkuun, ja tämmöisessä tilanteessa pitäisi myöskin valtiovallan toimia.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että Euroopassa venäläiset, saksalaiset ja ruotsalaiset ovat hyvin innokkaita jälleen kerran tulemaan tänne Suomen markkinoille, on minusta se uusi asia, joka on tapahtunut 2000-luvulla, erityisesti Venäjän kohdalla.

Tässä Fortumin jaossa toteaisin eduskunnan osalta sen, että minun käsittääkseni se onnistui, sen keskustelun jälkeen, mitä täällä äsken toin esille.

Sitten toteaisin vain sen, miten hallituksen osalta on: Teillähän hallitusohjelmassa on sellaiset tavoitteet, että 150 miljoonaa euroa pitäisi tulla vuositasolla rahaa. Se kyllä pakottaa tekemään jonkunlaisen listan. Teette sen nyt sitten yhdessä tai millä tavoin tahansa, mutta jonkunlainen kauppalista on tehtävä, jos hallitusohjelmaa meinataan tältä osin noudattaa, jotta näitä hankkeita, jotka teillä on mielessä, saadaan toteutettua.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tunnettua, että niin Stora Enson kuin muidenkin metsäyhtiöiden kannattavuus on tällä vuosituhannella ollut heikko ja yhtiön hallitus on perustellut näitä vaikeita päätöksiä sillä, että näillä päätöksillä turvataan sitten jäljelle jäävät työpaikat Suomessa. Minulla ei ole sitä voimaa eikä viisautta kertoa, että nämä valitut kohteet ovat väärät ja sen sijaan olisi pitänyt valita Oulu tai jotain vastaavaa. Siitähän tässä on kysymys.

Kun kysyttiin, mikä on se vastuu, niin olen todennut, että jos nämä yt:t päätyvät näihin ilmoitettuihin lukuihin, niin paitsi valtiovallalta, myöskin Stora Ensolta edellytetään paitsi rahallisia myös muita toimia, joilla huolehditaan näistä ihmisistä, jotka joutuvat työttömiksi, ja käynnistetään niitä toimia, joilla luodaan uusia työpaikkoja.

Toiseen kysymykseen siitä, millä tavalla kotimaista omistajuutta voidaan edistää: Mielestäni tämä Kemiran kauppa on hyvä esimerkki siitä, eli siinä oli suomalainen teollinen omistaja, työeläkeyhtiöt tulivat mukaan omistajiksi, eli siinä oli hyvin tämmöinen suomalainen konsortio. Tämän lisäksi hallitusohjelman mukaisesti tulee tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistua jonkun yhtiön antiin.

Edelleen, kun valtionyhtiöiden, erityisesti teollisuusyhtiöiden, tulevaisuus teitä huolettaa ja kiinnostaa, niin päiväjärjestyksen seuraavana asiana on ymmärtääkseni päästökauppa, ja energia on yksi semmoinen kysymys, joka on tämän talon päätettävissä. Tehdään viisaita ratkaisuja, joilla turvataan teollisuusyritysten kohtuuhintainen energia ja sen saatavuus.

Lopuksi haluaisin edelleenkin todeta, että tämä on myyntivaltuus, ja se on eri asia, ed. Kankaanniemi, kuin myynti, ja tulette sen huomaamaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää säädettäväksi lain valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta. Käytännössä hallituksen esittämä uudistus merkitsee eduskuntavaltuuden poistumista tai alentumista yhdeksässä valtionyhtiössä. Näistä yhdeksästä yhtiöstä kolme on pörssiyhtiöitä. Lakimuutoksen jälkeen Suomelle tärkeät perusteollisuusyhtiöt voitaisiin myydä pois ilman eduskunnan suostumusta. Nämä ovat Outokumpu, Rautaruukki ja Kemira.

Kemiran osalta sanoisin, että oli virhepäätös mennä myymään se. Se silloin estettiin Lipposen kakkoshallituksen aikaan, mutta nyt se sitten myytiin. Se oli erittäin hyvin toimeentuleva yritys edelleenkin ja menestyi ja laajentui maailmalle, mutta suomalaisena yrityksenä, ei niin, että sitä myydään muualle. Valiokunnan lausumissa kerrotaan, että tuli kotimainen omistaja, se on ihan hyvä, mutta ei meillä ole mitään takeita siitä, mihinkä se voidaan ehkä myydä. Hyvänä esimerkkinä oli Partek, josta luvattiin, että pidetään kotimainen omistus, mutta näin ei käynyt.

Vaikka valtionyhtiöt ovat olleet viime aikoina hyvin tuottavia, 2000—2007 lähes 8 miljardia euroa osinkotuloja ja valtionyhtiöitten arvo on noussut 27 miljardiin euroon, on niistä myyty pois huomattavan suuria osuuksia. Minusta tämä kehitys on huolestuttava. Mielestäni toisinpäin pitäisi tehdä. Valtion omistusta tulisi lisätä eikä vähentää. Esimerkiksi Metson osalta tulisi poistaa myyntivaltuudet ja säilyttää vähintään se nykyinen omistus, mieluummin lisätä. Metsonkin osalta on eräs omistaja, ruotsalainen omistaja, spekuloinut ja kertonut, että yhtiö pitäisi kahteen osaan jakaa, tämä mineraalipuoli ja sitten paperipuoli, ja näin sitten mahdollisesti myyntivoittoja niistä saa taikka pörssivoittoja. Valtion osuus varmaan on todennäköisesti estänyt pilkkomasta tätä yhtiötä, joka on erittäin tärkeä Suomelle ja vielä tärkeämpi Keski-Suomelle.

Meillä on lähihistoriassa liian monta esimerkkiä siitä, kuinka yksityisille myydyt yhtiöt ovat lopulta luisuneet ulkomaiseen omistukseen. Tämän seurauksena tuotantolaitoksia ja työpaikkoja on lopetettu Suomesta.

Tässä yhteydessä myös minä ihmettelen keskustapuolueen kantaa ja halukkuutta olla myymässä Rautaruukkia ja Outokumpua ja Kemiraa. Yhtiöitä ei pidä myydä, vaan päinvastoin omistusta pitää lisätä. Moni valtionyhtiö on aluepoliittisesti merkittävä tekijä ja työllistäjä. Valtionyhtiöt ovat olleet valtiolle myös erinomaisia sijoituksia. Pitää muistaa, että valtiota myös arvostetaan sijoittajana. On esimerkkejä siitä, että yksityinen sektori toivoo valtion pysyvän yrityksessä mukana. Valtion omistajuutta pidetään yrityksessä vakauttavana tekijänä. Silloin kun valtio on suurin omistaja, voidaan vaikuttaa yrityksen linjauksiin ja ottaa huomioon muun muassa aluepolitiikka. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä Kemijärvi ja Summa. Se oli virhe, kun aikoinaan mentiin Stora Enso myymään Storalle. Silloin oli yhtenä vaihtoehtona, että olisi Metsäliitto ja Enso pistetty samaksi yhtiöksi, mutta silloin sitä vastustettiin. Nyt voisi olla tilanne toinen, jos olisi tämmöinen suomalainen, suurempi yhtiö ollut.

Yhtiöitten omistusohjausta on tehostettava. Valtion pitää käyttää sitä äänivaltaa, mikä sillä yhtiöissään on. Stora Enson tai Soneran kaltaiset tapaukset eivät enää saa toistua eivätkä myöskään Fortumin kaltaiset ylilyönnit. Stora Ensosta sanon vielä, että valtio on ollut siinä vuosia suurimpana omistajana. Silti vastuuministerit kertovat vuosi toisensa jälkeen, että omistajalla ei ole sanaa pörssiyhtiössä. Se ei pidä paikkaansa. Olen itse seurannut kymmeniä vuosia erästä suurta yksityistä pörssiyhtiötä ja sen hallinnointia. Siellä omistajan sana painaa ja painaa edelleenkin. Se on näin, mutta valtio kun on omistajana, on toisenlainen käsitys.

Yritysten operatiiviseen johtoon ei pidä eduskunnan tai hallituksen puuttua. Siihen ei löydy tarvittavaa osaamista täältä. Mutta kun kyse on suurista linjoista, kuten yhtiön myynnistä, niin omistajalla on oltava sananvalta. Kysymys on, halutaanko sitä sananvaltaa käyttää. On kyllä niin, että jos toimitusjohtaja esikuntineen ei ota huomioon suurimman omistajan mielipiteitä, niin se on entinen toimitusjohtaja.

Esitän, että hallituksen esitys hylätään. Valtionyhtiöitten tulee kansainvälistyä, mutta omistajuuden ja päätäntävallan pitää säilyä Suomessa. Tämä hallituksen esitys on alkusoittoa sille, että valtionyhtiöt lipuvat lopullisesti yksityiseen omistukseen ja sitä kautta ulkomaille. Tätä en hyväksy.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn täällä kaikkeen siihen, mitä ministeri Häkämies on sanonut. Ei ole oikeastaan lisättävää niihin asioihin, mitä hän on kosketellut.

Tässä on kuitenkin keskustelun aikaan tullut monta sellaista asiaa, jotka liittyvät oikeastaan siihen, missä vastuussa minä olin edellisen vaalikauden aikaan, ja sitten muun muassa viimeisessä puheenvuorossa vähän arvioitiin sitä, mitä mieltä hallituksen sisällä kenties keskusta tällä hetkellä näistä asioista on.

Keskustan kanta, niin kuin tässä mietinnössä havaitaan, on se, että keskustan valiokunnassa olevat jäsenet ovat yhtyneet siihen esitykseen, mitä hallitus esitti. Näin tosiaan esitys on aika tarkkaan samanlainen kuin se, mikä viime vaalikaudella oli jo valmisteltu ja joka itse asiassa viime vaalikaudella kävi jo silloisen hallituksen läpi, mutta sitten eri syiden vuoksi ei koskaan tänne eduskuntaan asti tullut. Näin tämä meni edellisen kerran.

Se, että hallitus esittää tätä lakia ja tulevat näitten tiettyjen yritysten kohdalla nämä nollavaltuudet tässä sitten ratkaistua, se ei tietystikään tarkoita sitä, että tämä on kannanotto siihen, että nyt nämä yritykset myytäisiin nollille, että valtio luopuisi niiden omistajuudesta. Ei se sitä tarkoita. Se voi tarkoittaa, että kenties näiden yritysten ja niiden muidenkin yritysten, joita tämä esitys koskee, kohdalla hallitus voisi myydä. Mutta tämä samalla tarkoittaa myös sitä, että aika moni, vajaa kymmenkunta, on sellaista yritystä, joiden kohdalla tällä hetkellä hallitus voi eduskunnalta sanaakaan kysymättä myydä noista yrityksistä yhden kolmanneksen. Ei tarvitse eduskunnalle muuta kuin jälkikäteen kenties kertoa, että myytiin muuten yksi kolmannes tuosta valtion omistamasta yrityksestä. Nyt tässä niitä yrityksiä, joissa jää tämä sadan prosentin valtuus, ei voida myydä muuta kuin eduskunnalta kysymällä, hakemalla erikseen lupa. On useita yrityksiä siis kaiken kaikkinensa, joissa se kynnys nousee nykyiseen tilanteeseen verrattuna myydä valtion omaisuutta näissä yrityksissä. Minä en ainakaan tähän saakka tässä keskustelussa ole havainnut tätä seikkaa ollenkaan korostetuksi. Esimerkiksi tällä hetkellä Yleisradion tai jonkin muun vastaavan kohdalla, minkä valtio omistaa sataprosenttisesti, valtio voi myydä 33 prosenttia siitä kysymättä lainkaan eduskunnalta, ja tähän tulee muutos. Ei tällaista valtuutta noin vaan saa hallitus. Ei se ole hyvä, että se on millään hallituksella.

No, toinen asia sitten tästä nollavaltuudesta, kun mennään nollavaltuuteen. Minä olin aikanaan valtiovarainvaliokunnan jäsen ja myöskin verojaoston jäsen, ja me käsittelimme tietyssä vaiheessa näitä silloisia Sonera-asioita. Silloinhan oli ennen näitten onnettomien ratkaisujen syntymistä muuan ratkaisuvaihtoehto esillä, joka olisi edellyttänyt sitä, että olisi voitu kulkea nollaomistajuuden kautta kohti sitä jotain toisenlaista lopputulosta, mutta silloinen laki ja vielä tällä hetkelläkin voimassa oleva lainsäädäntö sitä ei käytännössä sallinut.

Minä sanon hivenen selvemmin tämän saman asian. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tällä hetkellä valtio omistaa kahdesta yhtiöstä, tehdään tämmöinen teoreettinen olettama, vaikka 12 prosenttia, rajat olisivat 10 prosentin valtuuksille, että valtion pitäisi joka tapauksessa 10 prosenttiin asti se omistajuus pitää. Jos nämä kaksi valtionyhtiötä menevät yhteen ja sen fuusion jälkeenkin se omistajuus ylittäisi sen 10 prosenttia, niin tämmöinen ei ole mahdollista, jos se joudutaan tekemään. Jos perustetaan uusi yhtiö, ei ole mahdollisuus nollaomistajuuden kautta tulla uudestaan siihen valtion 10 prosentin omistajuuteen. Tämä laki mahdollistaa sen, että esimerkiksi valtion kaksi tällaista yhtiötä voivat tällaisen fuusion tehdä, voivat nollan kautta mennä ja nousta uutena yrityksenä ylös, jossa uudessa yrityksessä valtion omistajuus on täsmälleen sen rajan ylittävä, mikä se vaatimus on ennen tämän lain voimaantuloakin ollut. Esimerkiksi tämän tämä mahdollistaa. Minulla ei ole yhtään mielessä sellaista valtion kahden yrityksen fuusiohanketta tällä hetkellä. Joskus on kenties voinut olla sellaisia hankkeita vireillä. Tällä hetkellä minun tiedossani ei sellaisia ole. Jos olisikin, en tässä siitä puhuisi, koska se kuuluu tällä hetkellä ministeri Häkämiehelle tietystikin. (Ed. Skinnari: Saattaa kohta tulla!) Mutta ihan vilpittömästi voin sanoa, etten myöskään tiedä, että tällaisia olisi tällä hetkellä olemassa.

Mitä sitten muutoin tulee pelkoon siitä, että ylipäänsä valtion yritysomaisuutta myytäisiin, erityisesti sosialidemokraattien suhteen sanon sen: miksi te pelkäätte tätä, miksi te pelkäätte? Minä ainakin uskon, että tämä hallitus, mikä nyt istuu, ei myy edes niin paljon valtion omaisuutta missään oloissa kuin myi se hallitus, missä te olitte, sosialidemokraatit, mukana ja jossa teidän ministereidenne toimesta myytiin yli puolet kaikesta siitä valtion yritysomaisuudesta, mikä viime vaalikaudella myytiin. (Ed. Skinnari: Mehän tiedetään, mitä se on!) Me keskustalaiset ministerit olimme niin kuin vähemmistönä niitten myyntisiivujen myymisessä, mitä oli viime vaalikauden aikaan. Ne olivat hyviä ratkaisuja, ed. Skinnari. Ne olivat hyviä ratkaisuja. Yli puolet, 55 prosenttia, oli SDP:n ministereitten, suurin piirtein, ja loput olivat keskustan ministereiden vastuulla olevia asioita. Ne olivat hyviä ratkaisuja. Niiden seurauksena me neljän vuoden aikaan myimme valtion yritysvarallisuutta noin 5 miljardilla eurolla. Sen verran tuloutimme rahaa valtion kirstuun. Saimme osinkotuloja lähes 5 miljardia euroa viiden vuoden aikaan, ja kaikesta tästä huolimatta valtion yritysomaisuus kasvoi vajaasta 11 miljardista eurosta lähes 26 miljardiin euroon. Se oli yritysvarallisuus silloin, kun tämä hallitus vaihtui. Nyt se on käynyt välillä 30 miljardissa, on tällä hetkellä 27,5 miljardia euroa suurin piirtein. Näin se meni. Ei se ollut mikään huono stoori. Jos hallitus osaa jatkossakin oikeita ratkaisuja tehdä, niin se saattaa kenties myydä ja saada ihan hyviä ratkaisuja aikaan, niin kuin edelliset esimerkit menneeltä vaalikaudelta. Jos me emme osaa tässä hallituksessa, me voimme kysyä sosialidemokraateilta, koska he olivat aika hyviä tässä viime vaalikaudella, milloin myytiin jnp. (Ed. Skinnari: Mutta jossain tulee se raja!)

Mitä tulee taas ed. Lipposen täällä esittämään ajatukseen siitä, jos minä nyt oikein häntä ymmärsin, mitä hän niin kuin kenties tarkoitti, että pitäisi eduskunnan päättää sitten aina yrityskohtaisesti siitä, kun myydään jotain yhtiötä. Miettikääpäs nyt, että jos on julkisesti noteerattu yritys ja eduskunta alkaisi käsitellä, hallitus tekisi esityksen tänne, että nytpäs aletaan myymään tätä yritystä jnp., niin mitenkähän sille kurssille mahtaisi käydä. Tulisiko sisäpiiriläisiä vähän enemmän yhdellä kertaa? Ei se tietystikään voi sillä tavalla tämä homma toimia. Pitää olla valtuudet, ja silloin kun myydään, silloin tehdään se myyntipäätös hallituksen sisällä. Se on sisäpiiririkos suorastaan, jos sen menee kertomaan, että tällainen päätös on tehty, että nyt käynnistetään myynti jnp. Ei tietystikään se voi olla mahdollista. Voi olla, nyt minä jo pyydän etukäteen anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin sen, mitä ed. Lipponen sanoi, mutta kyllä hän puhuu kylläkin, että yrityskohtaisesti pitäisi täällä päättää, ja se käytännössä on kyllä ihan mahdoton asia.

Jos puhemies vielä sallii, niin aivan yhden huomion vaan sanon ja se liittyy siihen, että täällä puhuttiin Fortumista ja siitä, onko se ollut viisasta, että se on mennyt pörssiin jnp. Minäkin olen matkan varrella sitä miettinyt, onko se ollut viisasta, että joku muu hallitus kuin sellainen, missä keskusta oli mukana, tämmöisen päätöksen teki, enkä kyllä uskalla mennä syyttämään tänään niitä päätöksentekijöitä, jotka tällaisen päätöksen tästä asiasta aikanaan tekivät.

Kysymys kuuluu: Jos valtio omistaisi Fortumin, samaan tapaan kuin Ruotsin valtio omistaa Vattenfallin, niin mikä vaikutus sillä esimerkiksi olisi sähkön hintaan? Olisiko meillä ollut halvempi sähkön hinta taakse jääneitten vuosien aikaan? Minä ainakaan en uskalla väittää, että niin olisi ollut.

Erityisesti ed. Skinnari ja monet muutkin teistä tietävät, missä muodostuu sähkön hinta ja että yhdellä yksittäisellä toimijalla, vaikka se onkin aika suuri, niin kuin Fortum on yhteisen Pohjolan sähköpörssin aktorina, ei kuitenkaan ole tiettyä määrää suurempaa vaikutusta. Kyllä se tulee samojen pelisääntöjen mukaan, oli siinä omistajuudessa sitten se tai tämä. Luulenpa, että kun äsken puhuin niistä tuloksista, mikä on Fortumin arvo tällä hetkellä, se, kuinka paljon siitä on tuloutettu valtiolle ja kaikkea muuta, niin tuskin, tai nyt ei tarvitse sanoa, että tuskin, vaan olisin sataprosenttisen varma, että sen yrityksen arvon muodostus ei olisi ollenkaan niitä maita, likimainkaan sinne päin, kuin se nyt on ollut, kun se on viety pörssiin ja kun siitä asteittain tätä omistajuutta myydään.

Sitten minä en tiedä, mitä ed. Skinnari tarkoitti, mutta se, että minä kuulin, että suuressa valiokunnassa olisi ollut esitys, että Fortumia olisi niin kuin myyty, niin minä jo nyt ... (Ed. Skinnari: Tilaisuus oli suuressa valiokunnassa, jossa esititte, että 4 prosenttia riittäisi!) — Tällaista myyntiesitystä ei ole koskaan suuressa valiokunnassa ollut. Oli jossakin vaiheessa keskustelua siitä, millä tavalla ratkotaan niitä tavallaan tulevaisuuden kuvia, joihinka liittyi sitten myöhemmin Fortumin ja Neste Oilin eriyttäminen jnp. Koskaan mitään esitystä ministerillä tässä asiassa ei ole ollut. Kieltämättä yrityksen johdolla on ollut erilaisia käsityksiä matkan varrella. Siinä minä yhdyn tasan tarkkaan siihen, mitä tässä tuli esille.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeinen huomio vielä siihen, mitä Kekkosen aikaan, niin kuin täällä puhuttiin, ja mitä nyt. Minä olen sitä mieltä, että Kekkonen oli erittäin viisas mies ja valtiomies silloin aikanaan, kun ei ollut pääomia, joilla niitä potentiaaleja hyödynnetään, mitä oli olemassa erityisesti Itä-Suomessa ja pohjoisemmassa Suomessa. Sinne tarvittiin valtiota silloin mukaan niihin kuvioihin. Valtio meni, ja rakennettiin Rautaruukit ja Fortumit ja Kemijoet ja monet muut yritykset, ja se oli oikeata politiikkaa siinä ajassa jnp.

Mutta nyt tällä hetkellä varsinkin niiden yritysten kohdalla, jotka toimivat globaalisti täydellisesti kilpaillussa markkinassa, täydellisesti kilpaillussa markkinassa, joutuu niin kuin kysymään, mikä siinä tilanteessa on sen valtion omistajuuden rooli. Voitaisiinko ajatella, että tällaisessa tilanteessa maailmalta pääomat voisivat ottaa mieluummin maasta ja maailmalta oman sijansa ja näin vapautuvilla voimavaroilla rakennettaisiin uuden yrittäjyyden, ei vain Lappia, Itä-Suomea, ennen kaikkea sinne, mutta myös koko Suomeen uuden yrittäjyyden edellytyksiä? Näinhän hallitukset monet perä perään ovat jo tehneet, minunkin mielestäni liian pienillä prosenttiosuuksilla, mutta nyt uusi hallitus on päättänyt, että 20 prosenttia sentään käytetään myyntituloista osaamiseen, tietoon, taitoon, teknologiahankkeisiin, infrastruktuuriin ja vastaaviin hankkeisiin, jotka kaikki merkitsevät sitä, että näillä äsken sanotuilla kohteilla rakennetaan uuden yrittäjyyden, uuden menestyksen perustaa. Tämä mielestäni on se ajattelutapa, mikä pitää, — niin kuin sanoin, enemmänkin olisi pitänyt ja varmaan pitäisi tällä hetkelläkin — sitten tulouttaa, mutta hyvää näilläkin on saatu.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on aivan oikeassa, että valtionyhtiöitä ei voi näin kapealla sektorilla katsoa, miten ne toimivat Suomessa. Niin kuin ministeri Häkämies tuossa totesi, siihen vaikuttaa tietenkin, että valtio on omistajana, mutta myös se, mitenkä nyt otetaan — kohta käsitellään päästökauppalakia ja energiaa — ne energiaratkaisut, mitä Suomessa on tehty 2000-luvun alkupuolella. Ne olisi pitänyt tehdä jo 90-luvun puolessa välissä ja näin luoda paremmin olosuhteet niin valtionyhtiöille kuin muillekin metsäteollisuuden yhtiöille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se, mitä tässäkin talossa tehdään. Ne ovat nyt rajanneet näitten yrityksien mahdollisuuksia toimia Suomessa. Nämä pitäisi kaikki muistaa silloin, kun päätöksiä tehdään.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan menneinä vuosina on tehty sekä hyviä kauppoja että vähän parempia, ja tähän parempaan kategoriaan luen esimerkiksi aikanaan Soneran myynnin. Voisin kuvitella, että jatkossa TeliaSoneran osakkeista ei saada lähellekään sitä hintaa, mitä aikanaan saatiin Sonerasta. Se kauppa oli ajoitettu erittäin hyvin.

Mutta yleensä, kun olemme täällä puhuneet valtionyhtiöistä, niin varmaan eniten me olemme puhuneet valtionyhtiöiden kannustinjärjestelmästä. Kun optioista siirryttiin osakepalkkiojärjestelmään, kuviteltiin, että asia on kunnossa, mutta näin ei välttämättä näytä olevan. Ajatushan tässä oli se, että tämä osakepalkkio olisi korkeintaan normaali vuoden palkka, mutta nythän on ollut tapauksia, että tämä palkkio on ollut moninkertainen. Siksi kysyn teiltä, ministeri Pekkarinen, koska ymmärrän, että te olitte tavallaan tämän osakepalkkiojärjestelmän jonkinlainen kummisetä, mikä tässä on mennyt pieleen ja koska tämä saadaan todellakin sellaiseen kuntoon (Puhemies koputtaa) kuin oli aikanaan tarkoitus.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta Elisa osoittaa hyvin sen, että kun ei ole oikein kunnon omistajaa, tarkoitan suomalaista, niin silloin se on vapaa temmellyskenttä, ja se ei taas ole hyvä sellaisella sektorilla, jota puhelin- ja verkkoyhteydet ovat. Eli siis tällainen ankkuriomistus siinä. Samalla tavallahan ilmoitetaan, että jos valtio omistaa 20 prosenttia, niin älkää tulko tänne, ainakaan kovin halvalla ette tätä yritystä voi ottaa haltuunne.

Tämä valtionomistajuus: Ennen kaikkea Kiinassa ja Intiassa ajattelin sitä asiaa, että olisi hyvä, että täällä olisi vahvoja valtion toimijoita, jotka auttaisivat alihankkijoita, suomalaista pk-yritystä ja pienyrityksiä, sama asia myös Suomessa. Eli ei ole aina kysymys siitä, kuinka paljon se tuottaa voittoa ja mikä on sen arvo, koska itsenäisellä valtiolla on sellaisia asioita, joita ei kaikkia voi mitata rahassa, ja se koskee myös valtionyhtiöitä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen on erinomainen ministeri ja nytkin kauniisti selitteli nämä asiat kauneimman mukaan ja ihan viisaita puhui ja erityisesti ed. Lipposelle antoi terveiset, jotka olivat paikallaan. Tiedämme näitten pörssiyhtiöitten päätöksentekotavan ja niihin vaikuttamiset.

Mutta se jäi kyllä nyt auki ministeri Pekkariselta, pidättekö te todella ihan vähäpätöisenä tai merkityksettömänä sitä, että esimerkiksi Outokumpu Oy:ssä ja Rautaruukki Oyj:ssä ei valtiolla tarvitse olla yhtään omistusoikeutta, osuutta, eli nämä valtuudet voidaan antaa pois. Minun vastalauseeni on sen mukainen, että Fingridissä, Kemirassa, Metsossa, Outokummussa, Rautaruukissa ja Stora Ensossa pidettäisiin 10 prosentin osuus, jolloin valtio olisi merkittävä osakkeenomistaja tällaisessa hajaantuneessa pörssiyhtiössä ja silloin olisi myös vaikutusvaltaa päätöksentekoon ja osinkoja tulisi.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra ministeri! Olen maaliskuusta asti puhunut siitä, kuinka asuntokauppa tulee pysähtymään Suomessa ja rakentaminen ja sitä kautta meille uhkaa tulla lama. Nyt olen laajentanut syksyn mittaan sitä, mitä olen tarkoittanut, myöskin koskemaan Eurooppaa, ja selvät merkit myöskin luottoekspansiosta, joka on maailman rahamarkkinoilla, sen räjähtämisestä, ovat jo tulleet.

Pyytäisinkin teiltä, ministeri Pekkarinen, pientä arviota, missä teidän mielestänne menee globaali talouden tilanne. Minä sanon, että Euroopassa tullaan erittäin lujaa alas lähikuukausina, ja toivon, että ette tee vääriä johtopäätöksiä tulevaisuuden tilasta niiden VM:n ennusteiden mukaan, mitkä ainakin meille talousvaliokuntaan on tuotu.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Myönnän, että ed. Uusipaavalniemi on puhunut paljon tästä asiasta ja monet merkit nyt näyttävät toteutuvan sen suuntaisina, mistä hän on puhunut, mutta ehkä tähän teemaan ensi maanantaina, kun on tilaisuus tässä keskustella vähän enemmän tästä asiasta.

Ed. Kankaanniemelle ihan lyhyesti: Minun on hirveän vaikea kuvitella, että tämä hallitus myisi näitä sanottuja yhtiöitä niin, että mentäisiin alle 10 prosentin, minä en voi mitenkään kuvitella, jos lainkaan myydään, voi olla, että ei myydä ollenkaan ja se ei kuulu minulle jnp. Mutta vielä kertaalleen, minä kannatan tätä nollaa prosenttia nimenomaan niistä syistä, en käy kertaamaan niitä. Voi olla, että tulee vastaan tilanteita, joissa tarvitsee nollan kautta tulla niihin rajoihin, mitä pidetään sinänsä hyvinä, ja nämä rajat voivat olla korkeammallakin kuin 10 prosenttia, huomattavan paljon korkeammallakin. Te saatte minut näistä sanoista kiinni sitten kolmen kauden jälkeen, kun täällä istutaan, silloinkin tietysti kaikki edustajat ihan tällä tavalla.

Mitä sitten tulee ed. Kallion puheenvuoroon tästä siirtymisestä tähän osakepalkkiojärjestelmään, niin siinä täytyy kyllä tunnustaa, että 2004, 2005 vuoden aikaan tehdyt ensimmäiset osakepalkkiojärjestelmät eivät olleet parhaalla mahdollisella tavalla onnistuneita, mutta kuitenkin niin, että verrattuna siihen, mitä optiojärjestelmät toivat parhaimmillaan tullessaan, 1/5 tai 1/6 on se määrä, mikä saadaan näillä osakepalkkiojärjestelmillä. Kas kun sovittiin, että voi olla korkeintaan vuosipalkka se pitkäaikainen kannustin ja sitten 40 prosenttia se yhden vuoden kannustin, eli yhteensä 1,4 kertaa vuosipalkka voi olla korkeintaan maksimissaan. Mutta kun aluksi ensimmäisissä osakepalkkiosopimuksissa tämä katsottiin sen tekovuoden pohjalta ja sitten kun joissakin yhtiöissä kurssi nousi kahdessa vuodessa monta sataa prosenttia, niin kuin tiedetään, esimerkiksi Rautaruukissahan kurssi on vuodesta 2002 noussut 1 000 prosentilla, vähän yli 1 000 prosentilla, niin kuin tiedetään, ei kukaan voi ymmärtää ja uskoa, että niin voi tapahtua jnp., niin tämä vaikutti siihen.

Nyt näissä uusissa vuoden 2006 jälkeen tehdyissä sopimuksissa se on siitä lopputilanteesta, siitä sen hetken tilanteesta, jolloin maksetaan se palkkio, ja nyt voi olla korkeintaan 1,4-kertainen palkkaan verrattuna se, minkä ihminen voi tätä osakepalkkiota saada. Jos kertoo nyt eräästä Fortumin johtajasta, joka nyt kenties saa 11 miljoonaa, niin niillä samoilla premisseillä se luku tässä uudessa järjestelmässä on jotain 2—3 miljoonan euron välillä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkäpä siksi, että ministeri Pekkarinen ei ollut puhumassa meitä pyörryksiin, hallituksen esitys laiksi valtionyhtiöiden yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta tuntui todella tyrmistyttävältä varmasti monen muunkin kuin minun mielestäni. Samat suuryhtiöt, joita valtion varoin luotiin eri puolille Suomea tuomaan vaurautta ja työpaikkoja, ovat nyt valtioneuvoston myyntilistalla, Kekkosen perintö. Ja aivan oikeasti olen sitä mieltä, että jos nämä yhtiöt sulkevat ovensa, on vaikea sitä pääomaa enää maakuntiin muuta kautta kerätä.

Tämä on minulle kipein päätös, mitä hallituksemme ministeri Häkämiehen johdolla on tekemässä. Äänestän hallituksen puolesta, mutta teen sen oikeasti raskain sydämin. Ed. Rantakangas tuossa jälkiarvioi strategisia valintoja valtionyhtiöissä, ja pistänkin oikein kädet ristiin, että ministerit ovat minua viisaampia, ja kyllä he varmasti ovat.

Se, että sanotaan, että tällä hallituskaudella esimerkiksi Outokumpua tai Rautaruukkia ei myydä, ei ihan oikeasti paljon lämmitä. On myös tulevia hallituksia. (Min. Pekkarinen: Voidaan myydä!) En myöskään usko ankkuriyrityksiin, siihen, että jos myymme jollekin sinivalkoiselle ostajalle pilkkahinnalla valtionyhtiön, voisimme tuudittautua sinisilmäisinä siihen, että omistus pysyy Suomessa. Herlin näytti hyvää esimerkkiä, miten ajattelu toimii. Valtra oli ensin Kone-yhtiöiden ydinliiketoimintaa, josta ei luovuttaisi, mutta kun toista vuotta oli kulunut, Agcolta kääräistiin muutaman sadan miljoonan myyntivoitot. Nyt tutkitaan, voisiko kokoonpanoa suorittaa Venäjällä. Business is business.

Toisaalta omistajaohjauksessa on nähty esimerkiksi Kemijärven sellutehtaalla, että kaikki markkinaehtoisen pörssiyhtiön hallituksen jäsenet joutuvat ihan lakisääteisestikin pitämään yhtiön puolta. Kokonaisnäkemys alueiden tai valtiontalouden kannalta ei ole yhtiön vallassa eikä intresseissä. Valtion pieni osuus pörssiyhtiöissä ei paljon paina, kun mietitään menestymistä globaaleilla markkinoilla. Sekin täytyy tajuta, että maailma muuttuu, ja jos Nokia esimerkiksi ei olisi lähtenyt ulkomaille, ei niitä kymmeniätuhansia hyväpalkkaisia työpaikkojakaan olisi Suomessa. Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että valtionyhtiöt tuovat noin miljardin osinkotulot budjettiin vuosittain. Osinkotuloja ei tule yhtiöstä, jossa ei ole lainkaan omistusta.

Seuraavat lausumat, jotka talousvaliokunta kirjasi, ovat tärkeitä. Kiitokset niistä ed. Antti Rantakankaalle ja muille hallitusryhmien puheenjohtajille. Ensiksi: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Meidän täytyy voida omistajapolitiikalla vaikuttaa siihen, että maakunnissakin on elämisen edellytyksiä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi Finnairista pidetään 50,1 prosentin omistajuus. Muun muassa Finnverasta pidämme entistä tiukemmin kiinni, kuten ministeri Pekkarinenkin tuossa kertoi. Omistuksen alaraja ja eduskuntavaltuus kasvaa 33,3 prosenttia.

Toiseksi lausuimme: "Eduskunta edellyttää, että valtion osakemyynneistä saamia tuloja kohdennetaan myös uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kasvuyritysten rahoitukseen." Tämä on tärkeää, sillä uutta kysyntää syntyy joka päivä ja toiset alat vain muuttuvat tai ovat elinkaarensa lopussa. Kun voimme jatkossakin olla valtiona antamassa pääomia sinne, missä on kasvun mahdollisuudet, se edesauttaa kilpailukykyämme. Se, että meillä tänä vuonna on syntynyt muun muassa ministeri Pekkarisen ja KTM:n ansiosta 11 000 uutta yritystä, antaa voimakkaan uskon siihen, että Temmi tulee jatkossakin onnistumaan.

Kolmantena lausuimme: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa talousvaliokunnalle selvityksen valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain toimivuudesta ja omistajapolitiikan toteutuksesta kuluvan vaalikauden aikana." Näin näemme muun muassa, onko siitä ollut hyötyä, että 50 prosentin osuus Fortumissa ja Nesteessä säilyi.

Siis yhteenvetona, vaikka uusi laki tuottaa minulle omantunnon tuskia, näen siinä paljon hyvääkin. Silloin, kun myyntipäätöksiä tehdään valtioneuvostokäsittelyn perustella, on ilman muuta selvää, että markkinoilta saadaan parempi hinta kuin etukäteisistuntosalipyörittelyjen jälkeen, ja kuten tuossa kuulimme, se ei edes käytännössä olisi mahdollista. Muistutan myös, että eduskuntavaltuutta lisättiin 15 yhtiössä. Lailla omistajaohjausta selkeytettiin. Silloin, kun omistetaan, niin omistetaan ja ohjataan sitten kunnolla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vielä ihan vähän ed. Kalmarin mutta täällä aikaisemminkin käytettyjen puheenvuorojen johdosta, kun pohdiskeltiin sitä, että toisaalta nämä yhtiöt ovat tuottaneet varsin hyvin, osinkoja maksavat enimmillään yli miljardi euroa vuodessa jnp., erityisesti Fortum erittäin paljon, tai sitten, että niitten arvo on noussut niin ja näin, niin kuin nyt kaikki tiedämme, miten viime vuosien aikaan on käynyt.

Minä rohkenen sanoa vaan sen, että jos esimerkiksi Fortumia ei olisi aikanaan viety pörssiin ja tehty kaikkea muuta, mitä siitä on seurannut, niin tokkopa näitä osinkoja nyt kuittailtaisiin siihen tapaan kuin nyt on voitu kuvitella, tai jos ei valtio olisi väistynyt omistajuudesta jonkun verran eli jos ei tämä free float olisi kasvanut elikkä se vapaasti vaihdettavissa oleva osuus näistä tietyistä yrityksistä, niitten yritysten arvo olisi ihan jotain muuta kuin se tällä hetkellä on. Tätä on tietysti vaikea mennä todistamaan, tai ei tätä nyt vaikea ole todistaa, kyllä talousteoria ja rahoituksen teoria tämän selvästi osoittaa, että näin on asianlaita, mutta ehkä sitä aina itse kukin ei tule muistaneeksi, että näin voi myöskin olla.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakaan niitä osinkoja ei olisi tullut, mutta sieltä olisi tullut hieman suurempi liikevoitto, joka olisi tuloutettu talousarvioon.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä taas tarkoitin nimenomaan sitä tilannetta, kun on 0 prosentin omistus.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä valtionomistajapolitiikka ja yritysten hallitseminen ja siihen liittyvä myynti tai uuden ostaminen on ollut aika opettelua ja saa samanlaisia piirteitä kuin silloin 80-luvun lopussa, kun saatiin tätä eurooppalaista rahaa, joka silloin tuntui halvalla korolla erinomaiselta saavutukselta, kun kotimaassa maksettiin kaksi kertaa korkeampaa korkoa, ilman että sitten nähtiin sitä, mikä tulee olemaan tilanne, jos valuuttakurssit muuttuvat. Sitten valtionomistajapolitiikassa on samanlaista opetusta ollut.

Täällä on tullut nyt esille tähän sosialidemokraattien vastalauseeseen liittyen se, miksi nyt tehdään tätä uudelleenarviointia. Kyllä tässä ovat taustalla ne lukuisat tapaukset, joita täälläkin on nyt tuotu esille, on ne olleet sitten myyntejä tai ostoja Suomesta tai ulkomailta. Tämän kautta on nyt sosialidemokraattien piirissä, kuten sanoin, viime kaudella oikeastaan energian kautta nähty, mikä merkitys valtion omistajapolitiikalla on, ja myös se, että omistamisella on väliä.

Kun puheena on uusien työpaikkojen synnyttäminen ja näitten nykyisten pitäminen ja se, että saataisiin jotain uutta aikaan, niin tässä on tullut esille minusta juuri oikein se, että Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä, erityisesti näillä alueilla, kun seurataan Putininkin politiikkaa, niin sehän perustuu siihen, että valtiolla on vahva ote tässä yritystoiminnassa. Ja kun valtiolla on vahva ote, niin kenen kanssa silloin neuvotellaan? Silloin ministerit neuvottelevat keskenään ja valtionpäämiehet keskenään, ja silloin tulee esille myös se, minkäslaisten yritysten kanssa tässä nyt sitten keskustellaan.

Suomalaisen ministerinkin kannalta, esimerkiksi ministeri Pekkarisen, joka on ollut paljon Kiinassa ja Intiassa, kyllähän sillä on sitten merkitystä, että ei tarvitse sanoa, että kun menen Suomeen, niin soitan sitten heti sinne yritykseen tai koetan käydä näitä neuvotteluja, vaan meillähän valtio on näissä yhtiöissä ainakin mukana, ellei nyt ole sitten määräävässä asemassa. Tämä puskurina ja sateenvarjona oleminen pk-yrityksille ja pienille yrityksille on tärkeä. Jollain tavoin se pitää kuitenkin tehdä, tai sitten suomalaiset yritykset jäävät jalkoihin.

Tätä yritystarkastelua, joka on tämän lain sisällä, mehän emme käyneet tätä läpi sitten, kun tapahtui se mielestäni valitettava asia, että tätä asiaa ei siirretty helmikuulle, mikä olisi hyvin voitu tehdä, koska kuulemma mitään kiirettä ei ole eikä ole mitään listaakaan. Näillä on niin kuin oma taustansa. Jos mennään pörssiyhtiöitä läpi, niin se, missä sosialidemokraatit esittävät sitä, että ei tällä hetkellä enempää myydä, on tämä Kemiran tilanne, joka nyt sitten näitten myyntien jälkeen on se, että valtio on siinä vahvasti mukana ja sitten tämä Paasikiven suku, niin kauan kun Paasikiven suku on voimissaan. Tiedän Lahdesta Asko-konsernin. Niin kauan kuin Askon suku oli voimissaan, niin kauan aikaa firma oli voimissaan, ja sitten kun ei näin enää ollut, niin sitten tilanne oli toinen. Säätiö on kyllä vielä jäljellä. Niin tässä ei nyt enää järkytettäisi tätä omistajatilannetta, vaan se valtion 16,5 prosenttia pidettäisiin.

Kiinassa ja Intiassa Metson pärjääminen hyvin ja näkyvästi, erityisesti Intiassa, minusta oli yksi sellainen tekijä, joka vaikutti juuri samalla tavoin tähän ajattelutapaan, että siinä tarvittaisiin tätä valtion vahvaa omistusta. Sitten Outokumpu ja Rautaruukki ovat täällä kovasti tulleet jo muutoinkin esille, en puutu niihin enempää. Mutta Outokummussa 31,1 prosenttia on valtiolla ja Rautaruukissa 39,7, toisin sanoen valtion rahaa ei tarvitsisi käyttää, koska se on tietysti aina yksi tällainen tärkeä näkökohta, miten veronmaksajien rahoja liikutellaan.

Stora Enson osaltakin sanoisin sen, että kyllähän se on nyt aikamoinen signaali Kemijärvelle tai Summan tehtaille, että nyt sanotaan, että myydään tästä vähän pois, kun ei näilläkään omistuksilla ole pystytty vaikuttamaan asioihin, vaikka ääniosuus yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa on 35 prosenttia, vaan Wallenbergit ja heidän sijoitusyhtiönsä toimitusjohtaja on hallituksen puheenjohtaja ja ainakin henkisesti tuntuu hallitsevan. He ovat tietysti bisneshenkilöitä ympäri maailmaa, ja Stora Enso on heille vain yksi pieni osa tästä kokonaisuudesta.

TeliaSonerasta: Verkot ovat tärkeät. Kyllähän tämä, voisi sanoa, surullinen luku Suomen verkko-omistuksesta näkyy nyt siinä, että kun puhutaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen viemisestä verkkoon, niin yksi ongelma on juuri se, että kukaan ei oikein omista näitä verkkoja. Ja kun olen puhunut Harri Koposen kanssa, joka on siellä Kuwaitissa, tai yhden firman kanssa, joka omistaa kaikki Kuwaitin verkot, niin Nokian kokeilualue on Kuwait. Se ei ole Suomi, ja yksi tämmöinen tekijä on juuri se, että ei oikein tiedetä, kenen kanssa Suomessa neuvottelisi, kun ei ole oikein selkeätä omistusta. Sen takia tällä TeliaSoneralla on merkitystä, ja yhdessä Ruotsin kanssa Suomi ja Ruotsi ovat ne toimijat, ja kun nyt sitten on vielä ollut tietoja siitä, että venäläiset olisivat ostamassa siitä 25 prosentin osuuden, niin kyllä se historia vaan sillä tavoin toistaa itseään, että tätä kyllä kannattaa myös tästä näkökulmasta katsoa, mikä on se venäläisten omistus Suomessa.

Sitten kun mennään näihin noteeraamattomiin, niin täällä joku voi kysyä, miksi on Edita. Suomessa oppikirjat maksavat hävyttömän paljon. Jo 90-luvulla kiinnitin huomiota siihen, millä tavoin tämä kirjabisnes on tehty niin, että aina tekijät vaihtuvat ja kuntien koululautakunnat tai mitä ne sitten ovat, jotka näistä päättävät. Kyllä koulukirjoihin menee aivan liikaa. Sen takia olisi tärkeätä, että siellä olisi myös vahvoja kilpailijoita, jotka voisivat kiinnittää huomiota siihen, miten oppikirjan voisi tehdä myös vähän halvemmalla. Siinä mielessä, jo yksistään siinä mielessä kirjoja kuitenkin aina tarvitaan niin kauan kuin luku- ja kirjoitustaitoa pidetään Suomessa tärkeänä ja koetetaan Pisa-tutkimuksissa pärjätä.

Jätteen osalta Ekokem: yksistään kunnallisten energiayhtiöitten näkökulmasta olisi tärkeätä, että meillä on vahva valtiollinen toimija, koska jäte tulee olemaan merkittävä haaste ja kahtakymmentä jäteyhtiötä tai -laitosta ei voida perustaa, vaan ehkä noin kuusi, ja siinä minusta Ekokemia tarvittaisiin ja sen takia valtion pitäisi olla mukana.

Sitten vielä tämä Fingrid ja Gasum. Gasumia ei saa jättää venäläisille. Sitten Fingridin osalta yksi malli voisi olla se, että valtio säilyttää nykyisen omistusosuutensa, ei tarvitsisi yhtään lisää rahaa. Fortum ja Pohjolan Voima siirtyisivät sieltä pois, ja kaupungit ja Kuntien eläkevakuutus tulisivat tilalle. Se on sellaista rahaa, joka tulee joka tapauksessa. Kunnat tarvitsevat lisää rahaa. Miksi tällaista omistamista ei annettaisi suomalaisiin käsiin? Jotkut ulkopuoliset ovat arvioineet tietämättä Fingridin taloudellista tilannetta ihan täsmällisesti, että tässä on kysymys sellaisesta 300 miljoonan euron potista, koska siinä on velkaa aika paljon. Tämä ei ole taloudellisesti niin suuri asia kuin sillä koettavat pelotella sellaiset, jotka haluavat, että ainakaan valtio ei olisi kiinnostunut siitä eivätkä kunnat erityisestikään. Mutta tämä on sellainen asia, joka pitäisi käytännössä selvittää.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä keskustelu niin valiokunnassa kuin täällä salissakin kyllä erilaisista loppuratkaisuista huolimatta onneksi osoittaa sen, että tässä ollaan yhteisesti vakavasti liikkeellä, ja tässä suhteessa olen tässä nyt lievästi optimistinen, vaikka muistutankin siitä, että hallitusohjelmassa todetaan, että jotain pitää myydä, ja siitä tulee se myyntilista.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan yleisesti todeta, että paras tapa edistää suomalaista omistajuutta on se, että hallitus ja eduskunta harjoittavat pitkäjänteistä ja ennakoivaa elinkeino-, teollisuus- ja veropolitiikkaa, minkä johdosta Suomeen halutaan investoida ja suomalainen omistus tulee sinänsä houkuttelevaksi. Halukkuus investoida Suomeen on kuitenkin ollut aika heikkoa. Täytyy sanoa, että tässä meillä on paljon parantamisen varaa.

Mitä tulee valtion omistajapolitiikkaan, niin sen tulee mielestäni olla luonteeltaan vakaata ja johdonmukaista. Täytyykin toivoa, että omistajaohjauksen keskittäminen Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen varmistaa tämän. Kuten tiedämme, aiemmin valtion yhtiöomistuksen hallinnointi oli hajautettu useiden ministeriöiden kesken. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä oli toki valtion omistajapolitiikkaa sekä omistajaohjauksen linjauksia ja niiden toteuttamista koordinoiva rooli, mutta sen sijaan yrityskohtaiset käytännön ratkaisut olivat asianomaisten ministeriöiden vastuulla. Tämä hajautettu omistajahallinto johtikin siihen, että eri ministeriöt toimivat käytännön ratkaisuissaan ajoittain toisistaan poikkeavasti. Voisin kuvitella, että nämä epäyhtenäisyydet saattoivat vähentää valtion omistajapolitiikan uskottavuutta.

Valtion omistajaohjauksen keskittämisestä puhuttiin pitkään ja onneksi siinä lopulta päästiin ratkaisuun. Mielestäni tärkeää tässä keskittämisessä oli erottaa sääntely ja omistajaohjaus toisistaan. Keskittämällä valtion omistajaohjaus yhteen paikkaan on mahdollista myös saada kehitettyä ammattitaitoa entistä tehokkaammin. Aika sitten näyttää, miten onnistunut tämä ratkaisu on, mutta uskon joka tapauksessa, että tämä oli askel oikeaan suuntaan.

Huolimatta hajautetusta ohjauksesta valtion omistajapolitiikka on mielestäni monilta osin ollut onnistunutta. Valtio omistajana on onnistunut kehittämään yhtiöistään sellaisia, että ne pystyvät kilpailuympäristössä toimimaan samoilla edellytyksillä kuin muutkin yritykset. Valtionyhtiöistä on tullut myös kiinnostavia sijoituskohteita. Valtionyhtiöt ovat olleet sijoituskohteina hyviä, sillä niiden osinkotuotto on keskimääräistä parempaa, arvioi eräskin sijoittaja-ammattilainen. Mielestäni selkeänä lähtökohtana tuleekin olla, että niin valtion määräysvallassa olevat yhtiöt kuin osakkuusyhtiötkin toimivat kilpailukykyisesti ja kannattavasti. Joskus tämän tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan rakennejärjestelyjä.

Nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan eduskunta antaisi hallitukselle valtuudet myydä Fingridin, Kemiran, Metson, Outokummun, Rautaruukin ja Stora Enson omistukset kokonaan. Hallituksen taholta on väitetty, että mitään myyntilistaa ei ole olemassa, mutta mihin näitä valtuuksia sitten tarvitaan? Mielestäni on tärkeää, että valtio säilyy edellä mainituissa yrityksissä merkittävänä omistajana, ja ainoa tapa varmistaa tämä on se, että myyntivaltuuksien alaraja pidetään vähintään 10 prosentissa. Valtion omistajuudesta ei ole myöskään mitään haittaa, päinvastoin valtion omistajarooli on yksi keino lisätä ihmisten ja yhteisöjen turvallisuutta ja yhteiskunnallista vakautta. Valtionyhtiöillä on myös erittäin suuri aluepoliittinen merkitys. Tämä hyvin tiedetään niillä seuduilla, joilla valtionyhtiöitä on.

Mutta erityisen ajankohtaiseksi tämä vakaus ja turvallisuus tulevat silloin, kun talous taantuu. Nykyisessä maailmantaloudessa heilahtelut voivat olla rajuja ja äkkinäisiä. Tältä osin haluan viitata ed. Uusipaavalniemen vastalauseen perusteluihin, joissa mielestäni aivan oikein todetaan, että nyt kannattaa pitää kiinni kiinteästä tuotanto-omaisuudesta ainakin niillä sektoreilla, joita Suomessa merkittävästi jatkossakin tarvitaan. Kannattaa myös muistaa, että valtionyhtiöt ovat yksi merkittävä valtion tulonlähde ja varmistavat osaltaan peruspalvelujen rahoittamista.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo käyttää suuren osan valtion yritysomaisuuden myyntituloista valtionvelan lyhennykseen. Sinänsä ymmärrän, että velkaakin tulee lyhentää erityisesti hyvinä aikoina, mutta en tiedä, kuinka järkevää on myydä hyvin tuottavaa omaisuutta ja maksaa sillä sitten velkaa pois. Minulla on se käsitys, saatan toki olla väärässä, että yrityksestä saatava sijoitetun pääoman tuotto on korkeampi kuin velasta maksamamme korko. Siltä osin kuin myymme valtionyhtiöomistustamme, osinkotulot jäävät jatkossa saamatta.

Me emme mielestäni voi myöskään unohtaa tulevaisuusinvestointeja. Me olemme koko ajan etääntymässä tavoitteestamme käyttää 4 prosenttia tutkimukseen ja kehittämiseen. Pienelle kansakunnalle panostaminen koulutukseen ja osaamiseen on elinehto. Mielestäni lähtökohtana tuleekin olla, että jos valtion yritysomaisuutta myydään, valtio panostaa uusiin, lupaaviin ja innovatiivisiin korkean teknologian yrityksiin. Tämäntapainen lausuma onneksi valiokunnan mietintöön sisältyy. Näistä sitten aikanaan muodostuu samanlaisia menestystarinoita kuin ovat tällä hetkellä monet valtionyhtiöt.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävän asian periaatteellinen merkitys on suuri. Kyse on valtionyhtiöiden merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä puhutaan valtionyhtiöistä kansallisvarallisuutena. Tämä on tärkeä maininta. Valtionyhtiöt ja valtion omistukset yhtiöissä ovat omaisuutta, joka on kansalaisten omistuksessa. Keskustelu valtionyhtiöistä ja valtion yhtiöomistuksista on siten keskustelua omaisuudesta, jonka omistajia ovat kansalaiset yhdessä. Kansalaisten omaisuutena valtionyhtiöiden ja yhtiöomistusten yksi keskeinen tehtävä on tuottaa omistajille, siis kansalaisille, lisää varallisuutta. Näin tapahtuu, kun osakeyhtiöiden tuottamat osinkotulot lihottavat valtion budjetin tulopuolta. Budjetin kautta tätä rahaa jaetaan kansalle erilaisina palveluina ja rahallisina suorituksina. Tämä on pidettävä mielessä, kun omistuksia harkitaan.

Valtionyhtiöiden eli kansalaisten yhdessä omistamien yhtiöiden toinen keskeinen tehtävä on ylläpitää tuotantoa tärkeillä aloilla niin, että kansalaisten perustarpeista voidaan huolehtia myös poikkeuksellisissa oloissa kotimaisen tuotannon avulla. Tämä tehtävä liittyy huoltovarmuuden turvaamiseen.

Kolmanneksi valtionyhtiöiden hyöty omistajilleen, kansalaisille, tulee työpaikkojen muodossa. Kansalaisten yhdessä omistama omaisuus valtion yhtiöomistuksissa on väline, jolla ylläpidetään vakaata työllisyyttä, hyvinvointia ja taloudellista kehitystä maassamme.

Valtion yhtiöomistuksessa olevaa kansalaisten yhteistä omaisuutta on viime vuosina myyty runsaasti yksityisille omistajille. Omaisuuden myynnistä saaduille tuloille on ollut akuuttia tarvetta, kuten täällä on todettu, kun maata on nostettu ylös 90-luvun alun syvästä lamasta. Omaisuuden reipas myyminen saattoi olla perusteltua tilanteessa, jossa nopeasti tarvittiin pääomia uusien investointien vauhdittamiseksi aikana, jolloin konkurssiaallot kaatoivat ylivelkaantuneita yrityksiä ja johtivat suurtyöttömyyteen. Myyntien tarkoitus lienee ollut hyvä, seuraukset vain eivät ole olleet kaikilta osin hyviä, niin kuin täällä on todettu.

Omistuksen vähentäminen työvoimavaltaisessa teollisuudessa on tuonut valtiolle rahaa. Kun ovea on avattu rahan tulolle, on samalla vaarannettu työpaikkojen pysyminen omissa käsissä. Valtion määräysvallan menettäminen yhtiössä on tuonut epävarmuutta työpaikoille. Kylmät tuulet kansainvälisessä kilpailussa, jossa nopeita voittoja tavoitteleva rationaalisesti itsekäs pääoma ei tunne isänmaata, ovat päässeet puhaltamaan turhankin vapaasti suomalaisiin koteihin ja perheiden tulevaisuuteen. Jokainen menetetty työpaikka aiheuttaa kustannuksia ja heikentää kansantalouden tuottavuutta. Monien ikkunoista vetää ja tulee vilu.

Julkisessa keskustelussa on sekä yhteiskunnan päättäjien että kirkkojen ja kansalaisten puolelta peräänkuulutettu yksityisten yritysten yhteiskuntavastuuta. On esitetty perusteltuja näkemyksiä siitä, miten yrityksillä on varsinaisen tehtävänsä ohella moraalisia velvollisuuksia ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan siksi, että yrityksillä joka tapauksessa on merkittävää valtaa edistää tai estää ihmisten hyvän elämän toteutumista. Yrityksillä on yhteiskunnallista valtaa. Siksi niille väistämättä kuuluu myös yhteiskunnallista vastuuta. Kansalaisten näkökulmasta on lupa odottaa, että erityisesti valtion omistajapolitiikassa toteutuu laaja ja muille yrityksille esimerkiksi kelpaava yhteiskuntavastuu.

Talousvaliokunnan suppeassa mietinnössä tähän asiaan selvästikin kiinnitetään huomiota. Talousvaliokunta lausuu: "Periaatepäätöksen mukaan omistusjärjestelyissä yleisenä lähtökohtana on parhaan taloudellisen kokonaisuuden saavuttaminen. Kriteereinä ei ole yksinomaan yhtiön tai osakkeiden myyntihinta, vaan huomiota kiinnitetään erityisesti kansantalouden kilpailukyvyn parantamiseen, kotimaisen teollisuuden ja talouselämän toimialakohtaisten toimintaedellytysten turvaamiseen, osaamisen säilyttämiseen ja lisäämiseen sekä työllisyyden turvaamiseen."

Työllisyyden turvaaminen on tässä listassa viimeisenä. Huomiota kiinnittää, että työllisyys nähdään tässä ikään kuin kansainvälisestä kilpailukyvystä erillisenä asiana. On kuitenkin selvää, että työllisyysasteella on aivan ratkaiseva merkitys monien kilpailukykyyn vaikuttavien asioiden kannalta. Työttömyys heikentää kansantalouden tuottavuutta sekä suoraan että pitkäaikaiseksi muuttuessaan monella tavalla välillisesti. Työttömyys kuormittaa julkista sektoria ja johtaa lisääntyviin palvelun tarpeisiin. Työttömyyden kautta menetetään valtava potentiaali luovuutta, innovaatiota ja osaamista. Työllisyyden turvaamisen ja työpaikkojen vakauden kansantaloudellista arvoa ja rahallista merkitystä ei voi liikaa korostaa silloin, kun pohditaan valtion toimia yhtiöomistusten järjestelyssä.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on liittänyt mietintöönsä kolme lausumaa. Näistä ensimmäinen ilmaisee valiokunnan olevan huolissaan siitä, miten valtion omistajapolitiikka tulee riittävällä tavalla toteuttamaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Tämä on hyvä lausuma.

Mietintöön on liitetty neljä vastalausetta. Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä korostaa yhteiskunnallisen tilanteen muuttumista lamavuosien jälkeen. Valtion omistajapolitiikassa pitää suhtautua erityisen kriittisesti omaisuuden myynnin helpottamiseen. Kansainvälisessä kilpailutilanteessa on turvattava se, että valtio voi yhtiöomistajuuksiensa kautta suurissa yhtiöissä luoda vakautta kotimaassa ja avata pienemmille yrityksille väyliä kansainvälisille markkinoille. Yhdyn tässä vastalauseessa esitettyyn kritiikkiin. Vastalauseessa esitellään myös hallituksen esityksestä poikkeava lakiehdotus 3 §:n kohdalla, jolla taattaisiin se, että vastaisuudessakin vaadittaisiin eduskunnan suostumus silloin, kun valtio omistajana haluaa pienentää osuuttaan osakeyhtiössä alle määrävähemmistön. Pidän tätä lakiehdotusta periaatteellisesti tärkeänä. Kyse on siitä, kenellä on valta päättää kansalaisten yhteisessä omistuksessa olevasta yhtiöomaisuudesta ja päätösvallasta. Minusta on oikein, että eduskunta tällaisissa asioissa käyttää kansan sille antamaa valtaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kaksi osaa. On tämä laki valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta, ja sitten toisena osana ovat nämä valtuudet, eduskuntavaltuudet, myyntirajoista.

Tämän lain pykälien osalta on syytä kaksi huomautusta nostaa esille. Ensinnäkin olisin nähnyt toivottavana, että tällaisessa valtion omistajuutta ja omistajaohjausta koskevassa laissa olisi ollut tietyt arvot ja tavoitteet kirjattuna ulos, miksi valtio omistaa tällaisia yhtiömuotoisia yrityksiä, ja siinä olisi ollut paikallaan todeta esimerkiksi alueelliset ja työllisyysnäkökulmat ja muut arvot, jotka eivät ole puhtaasti rahalla mitattavia, henkilöstöpolitiikka ja muut, raaka-aineiden jalostamiset ja sentapaiset kysymykset. Mutta ymmärrän, että kun ollaan raa’assa markkinataloudessa, niin tällaisia asioita ei lakiin haluta kirjoittaa ja siksi niitä täällä ei ole, enkä ole niitä myöskään vastalauseeseen sisällyttänyt.

Toinen asia, jonka osalta jäin miettimään ja teinkin ponsilausuman, liittyy 1 §:n 3 momenttiin, jossa todetaan: "Jos 1 momentissa tarkoitettu yhtiö on konsernin emoyhtiö, lakia ei sovelleta sen tytäryhteisöihin." Tässä yhteydessä ilmeni, että esimerkiksi Neste Oilin tytäryhtiönä on tankkeritoiminta, ja jos se valuu kokonaan ulkomaiseen omistukseen, niin se on huoltovarmuuden kannalta aika merkittävä asia. Mutta toivon, että seurataan, että näin ei pääsisi tapahtumaan.

Kolmas asia — vaikka totesin, että tässä on kaksi vain, niin kolmas kuitenkin — on tämä, minkä sosialidemokraatit ovat vastalauseessaan nostaneet esille, eli tämä määrävähemmistön rajan ylittävien omistusten eduskuntavarauma. Käytännössä se koskee vain Rautaruukki Oy:tä, jossa valtiolla on yli kolmanneksen enemmistöosuus tällä hetkellä. En pidä tätä muutosta välttämättömänä, mutta tietysti se voi olla jossain mielessä paikallaankin, ja uskon, että erityisesti Pohjois-Pohjanmaan edustajat mielellään tällaista esitystä kannattavat yli puoluerajojen.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä omistajuus ja myyntivaltuudet. Ensinnäkin on todettava, että jos myyntivaltuuksia pyydetään ja eduskunta ne myöntää, niin sen jälkeen ne on annettu eikä niitä takaisin oteta eikä hallitus tee mitään virhettä, jos niitä käyttää. Siksi kysymyksessä on tietyllä tavalla eduskunnan kannalta peruuttamaton linjavalinta, jos se antaa nämä valtioneuvoston pyytämät myyntivaltuudet. Siksi tämä asia on todella tärkeä, ja erityisesti tuolla maakunnissa tämä on tavattoman tärkeä näiden teollisuusyhtiöiden osalta.

Herra puhemies! Täällä jossakin puheenvuorossa todettiin, että vuodesta 1991 lähtien on tätä valtion omistajuutta lähdetty laajentamaan, ja se pitää paikkansa. Näin todettiin, ja allekirjoittanut joutui myös vastuuseen, kun olin ministerinä 91—94. Tuolloin laman aikana eräisiin yrityksiin haluttiin hankkia pääomia ja toisaalta sitten valtio tarvitsi rahaa, niin että joitakin myytiin. Luettelen tässä ne kohteina olleet yritykset: Suomen Malmi Oy, Kokkolan Puhelin Oy, Turun Asennuspaja Oy, Kulinaari-ravintolat Oy. Nämä myytiin, eivät kovin merkittäviä valtion toiminnan kannalta kyllä. Puhelin- ja asennuspaja- ja ravintolatoiminta sopii ehkä paremmin muille kuin valtiolle ainakin noin paikallistasolta katsottuna. Sitten kaksi suunnattua kansainvälistä osakeantia tehtiin Rautaruukki Oy:n osalta ja yksi Outokumpu Oy:n osalta, eli varsin laimeita, lieviä päätöksiä oli valtion omistajuuden suhteen sillä aikaa, kun olin ministerinä. Sen jälkeen sitten Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti aika hurjan menon, ja sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovatkin vahvasti vastuussa tavattoman monista laajennuksista, joista osa on ollut erittäin hyviä ja osa vähemmän hyviä. Osassa on epäonnistuttu. Jonkun on eduskunta jopa sitten tyrmännytkin, niin kuin Kemiran osalta kerran tapahtui ainakin. Tämä historiasta.

Valtion ja yleensä tämän omistajuuden kannalta nämä keskeiset prosenttiosuudet ovat 0, 10, 34, 50 ja 100 noin pyörein luvuin. Pidän oikeana, että energiayhtiöissä, näissä eräissä liikenneyhtiöissä, erityisrahoitusyhtiöissä ja myös muissa erityisyhtiöissä, kuten Veikkauksessa, Yleisradiossa jne., on valtion yksinkertainen joko täysi tai yli puolen omistusosuus paikallaan, ja tässä suhteessa hallituksen linja on erittäin hyvä ja perusteltu. Näitten hyvin pienten yhtiöiden osalta on taas sitten merkitys pieni, enkä näe, onko koulukirjojen kustantaminen sittenkään valtion hommaa. Kyllä ne markkinoilla toteutuvat myös, ja jos kilpailua on, niin varmaan hinnatkin pysyvät kohtuullisina ilman valtion mukanaoloa, ja monissa muissa on vähän sama tilanne.

Mutta sitten ovat nämä teollisuusyhtiöt, joiden toiminta on perinteisesti tuolla maakunnissa, minne ne on Kekkosen aikana perustettu jalostamaan maakuntien raaka-aineita, työllistämään ihmisiä siellä. Ne ovat aluepoliittisesti merkityksellisiä, pitävät asutusta noilla alueilla, ja tätä kautta myös jopa maanpuolustuksen ja turvallisuuden kannalta niillä on merkitystä. Ne on valtion varoilla, verovaroilla, pantu aikanaan pystyyn, ja nyt niitä on tietysti laajasti myyty, mutta ovatko ne menettäneet merkityksensä jo sitten noilla alueilla? Mielestäni eivät ole niin täydellisesti menettäneet kuin mihin Vanhasen hallitus on nyt päätynyt.

Mielestäni tämä linjavalinta on se, mikä on kohtalokas ja väärä, ja ihmettelen syvästi, että keskustajohtoinen hallitus on tälle linjalle lähtenyt, ja omassa vastalauseessani olenkin lähtenyt siitä, että nämä teollisuusyhtiöt, Kemira, Metso, Outokumpu, Rautaruukki ja Stora Enso, ovat sellaisia yrityksiä, joiden omistusosuutta valtiolla on syytä pitää, ja katson, että tuo 10 prosentin osuus, joka niissä kaikissa tällä hetkellä on — vaikka valtuus on kahden osalta jo pantu nollaan — se 10 prosentin vähimmäisosuus tulee säilyttää ja näin pitää valtion päätösvaltaakin niissä mukana ja saada niistä osinkotuloja ja arvonnousua, mitä niitten osalta on saatavissa. Ennen kaikkea ne ovat näille alueille tavattoman tärkeitä yrityksiä. Lisäksi Fingrid Oyj:ssä on syytä säilyttää vähintään tuo 10 prosenttia, mutta yhdyn siihen, mitä ed. Skinnari äsken mainitsi, että se pitäisi ottaa valtiolle kokonaisuudessaan. Se on perusturvallisuuden kannalta ja yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi välttämätöntä.

Mikä sitten tämän 10 prosentin merkitys on? Sekä asiantuntijat oikeusministeriöstä että KHT-tilintarkastaja Yrjö Tuokko antoivat hyvin selvät tiedot talousvaliokunnalle siitä, että 10 prosentin omistusosuudella on merkitystä reaalisesti päätösvallan suhteen. Sitten erityisesti hallitus on oman esityksensä perusteluihin sivulle 13 ja sivujen 19—20 taitteeseen kirjoittanut, että tällaisilla merkittävillä osakkeenomistajilla on epävirallista valtaa silloin, kun valmistellaan erilaisia merkittäviä hankkeita tai päätöksiä yhtiössä. Eli yhtiön toimiva johto ja hallitus kysyy merkittävien omistajien kannan ennakkoon, ja tämä on vahvaa vaikuttamista. 10 prosentin osuus pörssiyhtiössä, jonka osakekanta on hajaantunut, varmasti tuo merkittävän omistaja-aseman, ja tällöin sen merkitys sitten tulee tätä kautta myös yhtiön päätöksentekoon. Hallitus on itse näin kirjoittanut, ja uskon, että hallitus on tässä totta kirjoittanut. Eli tältä näkökannalta katsoen 10 prosentin osuus on hyvin perusteltu.

Valiokunta kuuli monia asiantuntijoita ja muun muassa Paasikiveä, joka osti Kemiraa, ja Paasikivi totesi, että hän toivoo, että valtio pysyisi vakaana omistajana Kemirassa edelleen, ja siitä ei hän kokenut mitään haittaa. Siksi ihmettelen, että hallitus on tälle linjalle lähtenyt ja pyytää näitä järjestelyjä varten tällaisia valtuuksia, jotka ovat mielestäni Suomen kansan etujen vastaisia.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Se, että käsittelyssämme oleva laki on todella kiusallinen, johtuu mielestäni kolmesta syystä: menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Laki ei ole tekninen, ideologinen se on jossain määrin, mutta pääasiassa se on nykyiseen globaaliin markkinatalouteen istutettu laki, joka käsittelee Kekkosen aikoihin perustettuja yhtiöitä. Tällaisina hyvinä aikoina valtionyhtiöt pärjäävät omillaan ja jopa tuottavat, mutta toisaalta huonona aikana valtio ei kilpailusäädöksistä johtuen voi tukea muinaisten aikojen tapaan omia globaaleilla markkinoilla toimivia yhtiöitään, kuten ministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan aiemmin osuvasti mielestäni kuvasi. Huonoina ja hyvinä aikoina erilaisissa yhtiöissä valtion omistajuutta hoidetaan tietysti ja luonnollisesti eri tavoin. Siksi taiteileminen kiikkulaudalla on taitolaji kaikille hallituksille, sekä yhtiöitten että maan hallituksille.

Arvoisa puhemies! Haluan esitellä muutamia virstanpylväitä muistutukseksi meille kaikille, mutta koskien erityisesti omaa yhtiötämme, niin kuin nimitän Rautaruukkia. Historiassa on tapahtunut monenlaisia asioita eri hallitusten toimesta. Valtion osuus Rautaruukista oli yhtiötä perustettaessa 25 prosenttia. 1980-luvulla omistus oli huipussaan, noin 99 prosenttia. Vuonna 1989 Rautaruukista tuli pörssiyhtiö. Tuolloin omistusosuus oli noin 87 prosenttia. 1993 tuli uusi osakeanti, 1994 kaksi osakeantia. 1995 valtion omistus oli noin 42 prosenttia, 1997 noin 42 prosenttia, 1998 noin 40, ja vuonna 2000 tämän kyseisen yhtiön myyntivaltuuksien alarajaksi määriteltiin 20 prosenttia. Nykyinen omistus on tuossa vajaan 40 prosentin pinnassa.

Eniten Rautaruukin omistuksesta on myyty Ahon hallituksen aikana vuosina 1994—1995. Syytkin tiedämme. Mutta myös Lipposen ykköshallituksen aikana Rautaruukin omistusta myytiin ja yksityistäminen sai laajaa tukea muun muassa Metallityöväen Liitolta ja SAK:lta. Tämä on mielestäni merkityksellinen seikka.

Omistuspohjan laajentamiseen on monesti monenlaisia syitä. Muutamia syitä historian saatossa olen poiminut asiakirjoista. Käsitys valtion roolista teollisuuden osapuolena on muuttunut: valtio ei ole enää pakollinen rahoitusosapuoli. Rahamarkkinoilla ja ajattelutavoissakin on tapahtunut muutoksia. Valtioiden maine omistajana on rapistunut kansainvälisillä markkinoilla osittain ainakin. Pörssiin listautuminen on ollut perinteisesti hyvä tapa saada pääomaa ja varmistaa tulevia toimintoja yhtiöissä. Lama on opettanut sen, että omistuspohjan laajentamiselle on eittämätön tarve.

Eri yhtiöissä on valtion omistajuutta aina hoidettu eri tavoin. Haluan painottaa sitä, että yhtiöissä, joissa valtiolla on sanan sijaa, sen tulee hoitaa leiviskänsä kunnialla ja vastuullisesti. On tärkeää pohtia silloin tällöin sitäkin ja erottaa erityisesti toisistaan sijoittaja ja strateginen intressi, sillä molemmille näistä haaroista on ajallaan kysyntää. Strategisuudesta sen verran haluan mainita, että vaakakupissa painavat aina teollisuus-, alue-, työllisyyssyyt, mutta myös ympäristönsuojelulliset syyt. Valtion omistajuuteen on mielestäni aina kytkettävä aluepoliittiselta kannalta tärkeä logistiikka-aspekti. Pidän selvänä, että istuvat hallitukset tästä eteenkinpäin huomioivat näiden kahden asian symbioosin tulevaisuudessa erityisesti.

Lopuksi, arvoisa puhemies, jos maan hallitus tekee tai tulevat hallitukset tekevät jossain vaiheessa päätöksiään myyntivaltuuksien suhteen, on tärkeää pohtia sitä, mitä vaikutuksia aluetalouteen on yhdestäkin prosentista luopumisella. Kun oman alueeni iso yhtiö on säätelykeskus suurelle osalle pk-sektoriamme, sen kenttää, voi vain arvailla, mikä signaaliarvo on pienelläkin valtion osuuksista luopumisella.

Oma lukunsa on siinä, millaista poliittista mielikuva-aineistoa luodaan tämänkin lain käsittelyn yhteydessä valtionyhtiöiden työntekijöille täältä eduskunnasta. Mielestäni oleellisinta on, että yhtiöistämme luodaan houkutteleva kuva niin, että nuorien, uusien työntekijöiden on helppo hakeutua myös valtionyhtiöiden leipiin. Kilpailu osaavista työntekijöistä on entistä kovempaa. Elämme siis tässäkin suhteessa eri aikaa kuin ennen, siis Kekkosen aikaa, toiseen suuntaan. Silloin rakennettiin valtion toimesta työpaikkoja vaikeille työttömyysalueille. Nyt valtio keskittyy edelleen uuden luomiseen esimerkiksi kaivosteollisuuteen ja muihin alueellisiin hankkeisiin, joissa tarvitaan valtion käynnistysrahaa. Kun olemme valittuina luottamustehtävään, siitä seuraa, että luottaa pitää, luottaa hallitukseen, sen omistajaohjaukseen, ja niin pitää tehdä tämänkin lain yhteydessä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden merkitys on täällä pitkän illan aikana tullut moneen kertaan todistetuksi. Se on suuri kansallinen turvallisuuskysymys, huoltovarmuuskysymys, kilpailukykykysymys ja alueellinen kysymys, tärkeä kaikista näistä näkökulmista.

Valtionyhtiöiden omaisuusmassa, se 28 miljardia, on suuri, ja sen takia siitä tehtävät päätökset — mitä sille tehdään, lisätäänkö sitä vai vähennetäänkö sitä — ja ne siitä saatavat tällä hetkellä yli miljardin euron vuotuiset tuotot ovat merkittävä osa tämän salin päätäntävaltaa. Nyt kuitenkin tuntuu tämän lain käsittelyssä keskityttävän pelkästään tekniseen yksityiskohtaan, myyntivaltuuksiin tai päätäntävaltuuksien rajaamiseen siihen 50 prosenttiin. On aivan selvää, että tämän lain perusteissa selkeyttämistä moniin eri kohtiin on, niin kuin oikeuskanslerin taholta ja näistä raporteista on saatu huomata. Mutta 50 prosenttia ei ole pelkästään se asia, mistä olisi toivonut tässä keskusteltavan.

Tunnelma onkin ollut, että valiokunnassa ei päästy keskustelemaan siitä varsinaisesta asiasta, mitkä ovat ne meidän strategiset toimet, millä haluamme mennä eteenpäin Suomen omistuksissa kaikkien yhtiöiden osalta tai tulevaisuuden yhtiöiden osalta. Tässä kuulostaa siltä, että jos me luovutamme kaiken tämän päätösvallan ulos eduskunnasta, niin ainut kohta, missä kohtaamme tämän asian, on ehkä sitten, kun lisäbudjetissa tulee summa, josta huomaamme, että ahaa: joku valtionyhtiö on myyty ja näin paljon tulee nyt sitten käytettäväksi rahaa joihinkin toimiin. Ihan näin raa’asti en haluaisi sitä asiaa nähdä.

Täällä on puhuttu, mihinkä sitä rahaa kohdennetaan. Totta on, että kohdentaminen uuteen yritystoimintaan ja innovaatioihin on erittäin hyvä, mutta kun siihen nyt satuttiin lisäämään sana "myös", niin se tarkoittaa sitä, että se voidaan tällä periaatteella kohdentaa ihan mihin sattuu, mistä ei välttämättä koko sali ole samaa mieltä. Tarpeellista on tietenkin huomioida myöskin tässä, että ainoa keino, vaikka tässä ministeri Häkämies kuinka vakuutteli Kemiran osalta muuta, niin ainoa keino kuitenkin suomalaisen omistuksen pitämiseksi on omistaa se itse elikkä valtion olla omistaja. Millään muulla keinolla siitä ei voida olla sataprosenttisesti varmoja.

Niinpä sosialidemokraattien mielestä eduskunnalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa tämän kansallisomaisuuden käyttöön, yhtiöiden omistukseen ja osinkotuloihin. Samalla pitää käydä laajasti keskustelua siitä, mitkä tulisivat olemaan ne tulevaisuuden alueet, joihinka on satsattava kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Näin ollen ajattelen myös, että meidän on ehkä lisättävä omistusta joillakin alueilla. Yksi peruste siihen on se, että meidän ei tulisi näin siirtää budjettivaltaa eduskunnan ulkopuolelle. Tästä syystä olemme tehneet esityksen myöskin lakiin, että siellä huomioitaisiin 50 prosentin sijasta myöskin kolmasosan omistus.

Samalla toinen pykälämuutos, mitä sosialidemokraattinen ryhmä on esittänyt, on se, että vuosittain tulisi kertomus koko eduskunnalle yhtiöiden omistuksesta, omistajaohjauksesta, omistajaohjausyksikön toiminnasta, valtionyhtiöiden tilasta ja tulevaisuuden tavoitteista ja näkymistä. Tämä on sen suuntainen ja saman kuuloinen kuin hallitusohjelman kirjaus. Siitä syystä ihmettelin tässä käsittelyn aikana, miksi hallituspuolueet eivät edes keskustelleet siitä asiasta, olisiko voitu yhdessä kirjata tämä asia myös lakiin, kun se on kerran kirjoitettu jo hallitusohjelmaan. Me käsittelemme täällä salissa monia muitakin vuosittaisia kertomuksia, ja haluaisin nähdä, että tämä on yksi niistä tärkeimmistä myöskin valtion puolelta.

Tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa on tietenkin huolehdittava ensisijaisesti siitä, että nämä omistamamme yhtiöt kokonaan tai osittain ovat kilpailukykyisiä, nykyaikaisia ja tuottavia. Ja kun tämä miljardin summa on varsin suuri, valtuuksien siirtämistä eduskunnasta omistajaohjausyksikölle tai sille elimelle, mitä hallituspuolueet halusivat — tälle kyseiselle työryhmälle tai jollekin valvovalle organisaatiolle, en ihan ymmärtänyt, mikä se semmoinen on — ei pidä antaa.

Sosialidemokraatit kävivät yritykset läpi tällä nopeutetulla aikataululla, joka siis johtui hallituspuolueiden takinkääntöpolitiikasta: Yhden yön jälkeen oltiinkin hallituspuolueiden puolelta toista mieltä kuin edellisenä päivänä yksimielisesti esitettynä tästä aikataulusta. Mutta halusimme nopeasti käydä siis läpi, arvioida jokaisen yrityksen, mitenkä ne näyttäytyvät meidän mielestämme Suomen turvallisuuden, huoltovarmuuden ja elinkeinoelämän puolelta. Teimme tällä perusteella sitten omat arviomme ja vaihtoehtoisen listan niistä yrityksistä, joiden osalta esitämme erilaisia valtuuksien rajoja kuin hallitus. Pörssiyhtiöistä näitä ovat Kemira, Metso, Outokumpu, Rautaruukki, Sampo, Stora Enso ja TeliaSonera. Nämä ovat meidän sosialidemokraattien arvomaailman mukaan ja arvioiden mukaan sellaisia, että niistä meidän on erityisesti pidettävä huolta. Muista yhtiöistä on mainittu Edita, Ekokem, Fingrid ja Gasum. Jotta meidän vahva edustus ja sananvalta näissä yhtiöissä säilyy, tulemme varmaankin perjantaina sitten äänestämään näiden kahden lakipykälän ja tämän ponnen osalta, missä nämä prosentit näkyvät.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa eduskunnan puhemies! Niin valiokunnassa kuin täällä tänään käydyssä keskustelussa yhteisenä nimittäjänä on ollut huoli siitä, että Suomen valtion hallussa olevaa varallisuutta käytetään hyväksi koko kansan eduksi nyt ja tulevaisuudessa järkevästi.

Täällä on kritisoitu muutamia aikaisempia päätöksiä, jotka on todettu virheellisiksi. Nyt kuitenkin ensimmäinen lähtökohta tällaisen omistajapolitiikan menestykselliseksi hoitamiseksi on se, että osaaminen valtionhallinnossa keskittyy sellaiseen organisaatioon, jossa on edellytykset tehdä ylipäätänsä parhaat ratkaisut valtion ja koko Suomen kannalta. Siinä mielessä vuodelta 91 oleva laki on vanha, jälkeenjäänyt ja nykytarve on selkeästi sen uudistaminen, ja Valtioneuvoston kansliaan on järkevää keskittää eri ministeriöissä nyt hajallaan oleva omistajaohjaus siten, että osaaminen kasaantuisi niille henkilöille, joilla on edellytykset myös valmistella tarvittavia päätöksiä.

Valmistelun aikana ylijohtaja Pekka Timonen ja monet muutkin ovat mielestäni osoittaneet hallitsevansa hyvin nyt kyseisen asiakokonaisuuden. Uskon siihen, että vaikka tämän omistajapolitiikan mukaisesti annetaan lisävaltuuksia, harkinta kuitenkin jokaisessa yksittäistapauksessa tapahtuu niiden pelisääntöjen ja toiveiden mukaan, joita edustajat niin valiokunnassa kuin täällä pääsalissakin puheenvuoroissaan ovat esittäneet.

Miksi sitten annetaan näin suuret valtuudet? Järkevä ja keskeinen peruste lienee se, näin uskon, että valtion tulee olla mukana niissä omistajajärjestelyissä ja niitä omistajajärjestelyjä on syytä tehdä, jotka myötävaikuttavat valtion omistuksen edelleen menestymiseen. On parempi, että on laajat rajat, jolloin valtion edustajat pääsevät mukaan niihin neuvotteluihin, joissa niin fuusioita kuin diffuusioita tai vastaavia rakennemuutoksia pohditaan. Silloin syntyy edellytykset myös valita mahdollisista vaihtoehdoista paras.

Jos sitten katsotaan pitkällä aikajänteellä esimerkiksi Suomen pörssilistaa, siellä tällä hetkellä on yksi alkuperäisen pörssilistan yhtiö jäljellä, ja sekin on sieltä jo kerran ollut pois, eli Pohjola. Jos katsotaan Yhdysvaltain pörssilistaa, siellä on General Electricin mukana muistaakseni vain toinen yhtiö, joka on alkuperäisestä pörssilistasta jäljellä. Sata vuotta sitten Suomen suurin työnantaja oli Finlayson, yli tuhat työntekijää, ja sitä pidettiin silloisessa yhteiskunnassa maamme teollisena lippulaivana. Tällä hetkellä kaikki ovat sitä mieltä, että on parempi, jos siitä on aikanaan päässyt eroon, kuin että edelleen sitä yhtiötä omistaisi.

Yritysrakenteet, tilanteet ja globalisaatio, myös kansalliset suhteelliset edut muuttuvat, jolloin omistajapolitiikan pitää olla myös aktiivista. Sen johdosta myös tässä laissa on pyritty siihen, että valtio voisi olla aktiivinen toimija, ja se edellyttää myös sitä, että yhteiskunnallista kokonaisvastuuta valtio omistajana käyttää.

Sen sijaan näyttää olevan monille vaikeaa ymmärtää, että yhtiön hallituksen keskeinen ja ainoa tehtävä on yhtiön kokonaisedun turvaaminen, ja vaikka yhtiöllä on merkittävä omistaja, se ei voi syödä kuormasta, jos lainausmerkkejä tässä yhteydessä sallitaan. Niidenkin omistajien edustajien hallituksessa, jotka ovat merkittäviä, tulee ajaa vain yhtiön kokonaisetua, eikä voida kuvitellakaan, että Suomen valtio omistajana toimisi muiden periaatteiden mukaan. Tämä on suoraan osakeyhtiölaista seuraava velvoite yhtiön hallitukselle.

Se, että esimerkiksi Kemijärven tapauksessa valtio toimisi, sanoisinko, muiden periaatteiden priorisoimana, on tämän periaatteen vastaista. Monet muut seikat, esimerkiksi puuraaka-aineen saatavuus, ovat ilmeisesti olleet syynä siihen, että yhtiö Stora Enso joutuu pohtimaan, mitkä yhtiön tehtaista joutuvat mahdollisesti lakkautuslistalle.

Mielenkiintoista on se täällä ensimmäistä kertaa kuulemani kommentti, joka koski sitä, mikä tällaisen valtion osakesalkun pääoman tuotto on suhteessa valtionvelkaan. Mielenkiintoista olisi todella laskea: Tällä hetkellä 50 miljardin euron valtionvelan lyhennykseen käytetään valtionyhtiöiden myyntituloja vuosittain pari miljardia ja arvioidaan, että sitä kautta saadaan liikkumavaraa, jos taantuma ja lainantarve tulee myöhemmin ajankohtaiseksi.

Kun hajautetun osakesalkun tuotto niin Suomessa pörssissä kuin kansainvälisessä pörssissä pitkällä aikavälillä on ollut 12 prosentin luokkaa ja valtion bondien rasitus valtionvelkana on 3—5 prosenttia, on syytä kysyä, olisiko sittenkin toimittava myös siten, että valtio ostaisi, olisi siis aktiivinen, toimisi annettujen ohjeiden mukaan aktiivisena sijoittajana, mutta maariskiä välttääkseen voisi myös hajauttaa Suomen ulkopuolelle sijoituksiaan.

Jos 2 miljardia vuodessa 10 vuoden ajan sijoitettaisiin valtionvelan lyhentämisen sijasta kansainvälisille pörssimarkkinoille, ilmeisesti noin 10 vuoden kuluttua meillä olisi tilanne, mikäli korot olisi maksettu 50 miljardin velkataakasta, jossa jäljellä olisi edelleenkin 50 miljardia valtionvelkaa. Mutta vastaavasti korkoa korolle 2 miljardin vuosivauhdilla kasvatettu valtion osakesalkku neutralisoisi jo pelkästään korkokulut ja todennäköisesti kaiken järjen mukaan alkaisi jo aktiivisesti lyhentää valtionvelkaa.

Luulen, että seuraava vaihe valtion omistajapolitiikassa onkin pohtia, voidaanko valtion varoja ja luotonottokykyä käyttää hyväksi tehokkaampaan finanssihallintaan. En tuntenut aiemmin ed. Kallion kommenttia. Minun mielestä hän esitti täällä erittäin fiksun ajatuksen, joka oli saman suuntainen kuin äsken esitin.

Arvoisa herra eduskunnan puhemies! Toivon, että täällä tehty esitys tulee aikanaan hyväksytyksi.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtion omistuksen ja omistajaohjauksen asioita on tarkasteltava laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, ja koska tässä salissa tänä iltana on jo puhuttu monesta eri kulmasta, niin jatkan omalta osaltani valtionyhtiöiden aluepoliittisesta merkityksestä.

Tässä talossa en ole edelleenkään reilun puolen vuoden jälkeen saanut vastausta kysymykseen, aiotaanko kaikilla ratkaisuilla ajaa tilanne maassamme siihen pisteeseen, ettei elämän edellytyksiä, työtä ja toimeentuloa, tulevaisuudessa olekaan tarkoitus ylläpitää pohjoisessa ja itäisessä osassa Suomeamme. Aiemmilla sukupolvilla tämä halu ja tahto oli erinomaisen vahva, ja siksi olikin käytössä tänä päivänä hyvinkin maagiseksi luokiteltava ja katoava luonnonvara nimeltänsä aluepolitiikka.

Ministeri Häkämies lausui, että kyseessä on tekninen laki myyntivaltuuksien suhteen, mutta jäin miettimään, mitä teknistä on siinä, jos eduskunnan päätösvaltaa valtion omistuksessa karsitaan. Päättäjänä ja kansalaisten omistajuuden ja etujen ajajana en ainakaan näe tätä millään muotoa pelkkänä teknisenä nuijankopautuksena. Nykypäivän ahneuden autuudessa ja huipputuottavuuden tuulimyllyssä on kyllä kyettävä pitämään kiinni niistä ohjausmahdollisuuksista, joita meillä ylipäätänsä enää on. Vai onko todellakin niin, että alueiden selviytyminen ja kansalaisten työpaikat ja elämisen edellytykset ovat tälle hallitukselle ja eduskunnan enemmistölle täysin toissijainen kysymys?

Kuitenkin omalla omistuksella on meidän asioissamme erittäin suuri merkitys. Ja jos puhutaan, ettei ole myyntiä tulossa, kunhan tässä vaan valmentaudutaan ja verrytellään ihan noin vaan teknisesti yhtiön omistukseen ja omistajaohjaukseen liittyen, niin mitä varten sitten tarvitsee verrytellä? Oltiinpa tässä salissa sitten oikealla eli vasemmalla, oppositiossa eli hallituksessa, puolueessa kuin puolueessa, niin kyseessä on valtion omaisuus, veronmaksajien omaisuus, kansalaisomaisuus. Ja jos valtaa ei tässä huushollissa näissä asioissa ole, niin missä sen sitten kuuluu olla? Tuulien ja meriveden huuhdeltavana Bahaman rannoillako?

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kotimainen omistajuus on kyllä kieltämättä tärkeää tietyissä yrityksissä. Mutta eikö ole tärkeintä, että yritys työllistää hyvin? Lisäksi on usein omistaja, joka haluaa tai voi työpaikat siirtää siitä huolimatta, minne parhaiten haluaa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Meidän historiamme omistajana ei ole niin pitkä kuin naapurimaassa Ruotsissa. Meillä on ollut vähän erilainen historia ja sen takia meillä ei ehkä vieläkään ole niin paljon tekemällä opittu tätä omistamisen taitoa. Mutta joka kerta, kun tällaista asiaa viedään eteenpäin, niin taas opitaan, etenkin virheistä opitaan. Se on erittäin tärkeä asia, että virheistä opitaan.

Muistan hyvin, noin viitisen vuotta sitten, kun Kemira GrowHow’ta meinattiin myydä ruotsalaisille ja talousvaliokunnassa sitten huomattiin, että nyt tämä tuntuu todella väärältä. Minulle tuli semmoinen olo, että nyt meitä huijataan. Muistan hyvin, kun kokoomuksen edustaja minua vastapäätä aivan eri näkövinkkelistä päätyi samaan tilanteeseen ja samaan mielipiteeseen, ja se homma sitten kaatui. Ja Kemira GrowHow’n tilanne nyt on paljon paljon parempi, kun näin kävi. Mutta silloin oli semmoinen olo, että ehkä meidän tietotaito omistamisessa ja myymisessä ei ollut kaikkein parasta. Nyt on taas oikeaan suuntaan menty. Minä toivon näin, koska nyt on yhteen paikkaan keskitetty tämä omistajaohjaaminen ja sinne pyritään saamaan parhaat voimat, mitä me voimme täällä löytää.

Olen ihan varma, että tekemällä oppii, ja jos nöyrästi katselee myös kaikkia aikaisempia tehtyjä asioita ja oppii, kaikissa asioissa on jotain oppimista, niin aina mennään oikeaan suuntaan. Varmaan tulee vielä tämänkin jälkeen huonojakin kauppoja ja huonoja päätöksiä, mutta todella toivon, että tämä, että keskitetään voimavarat yhteen paikkaan ja todella katsotaan tarkkaan ja pohditaan strategioita eikä pelkästään sitä, mikä on suurin markkinahinta, mikä saadaan tässä ja nyt vaan pidemmälle ajanjaksolle, niin se on erittäin tärkeää.

Se, mikä on tässä meidän mietinnössä ehkä se tärkein kohta, on lausuma numero 2, jossa otetaan esille se tärkeä näkövinkkeli, että näitä rahoja, jotka ehkä saadaan myymisestä, pitää myös käyttää uusien valtionyhtiöiden perustamiseen ja kasvuyritysten viemiseen eteenpäin, sillä se, mikä tänä päivänä on strategisesti tärkeintä, voi muuttua vähitellen. Tästä on kuultu monia puheenvuoroja. Se on aivan varmaa, että tulee uusia aloja, etenkin energia-alalla, varmasti syntyy uusia aloja, joihin kannattaisi perustaa uusia valtionyhtiöitä.

Nytkin kun Kemijärvellä tapahtuu suuria ja dramaattisia muutoksia, eikö ihanne olisi, jos voitaisiin perustaa vaikkapa uusi valtionyhtiö, joka saisi täältä hyviä työntekijöitä, valmiit ovat tilat. Jotain uutta, mikä tulevaisuudessa tulisi olemaan meille voimavara Suomessa, että uskallamme nähdä, mikä on tulossa ja laittaa siihen meidän satsauksemme.

Ainakin minä uskon ja toivon, että me koko ajan tulemme paremmaksi tässä ja nähdään, että ilmastonmuutos, energiapuoli, kaikki tämä tuo meille mahdollisuuksia, joissa me voimme valtionyhtiönäkin saada myös voittoa Suomelle, sekä pohditaan, mikä luo turvallisuutta ja vakautta maallemme, luo energiapolitiikkaa maallemme ja uusia työpaikkoja.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä oli ennen tätä lakia vanha laki, jossa oli yksityiskohtaiset myyntirajat yrityksille. Nyt uudessa lakiesityksessä nämä on ryhmitelty vain eduskunnan määräysvallan alle silloin, kun luovutaan 100 prosentin omistuksesta, alle puoleen mennessä tai nollarajana. Se ei minusta ole riittävä eikä myöskään demareiden vastalauseen mukaan ole tarpeeksi tarkka ryhmittely, koska, jos halutaan katsoa, mitä voitaisiin myydä, milloin myynnillä on merkitystä, tämä tulee perustuslaista. Yksityiskohtaisella lailla olisi mahdollisuus tehdä paljon muuta, mutta hallitus on nyt valinnut linjan, jossa olisi hyvin minimalistisesti perustuslain pakottava tulkintataso. Minusta on jopa huolestuttavaa, että omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies alleviivaa tätä ja suostuu keskusteluun hyvin rajoitetusti mainitsemalla tämän olevan tekninen uudistus. On myös pöyristyttävää lukea lehdistä otsikkoa, jonka haastattelussa ministeri Häkämies on todennut omistamisen olevan niin vaikeaa. No, en halua tätä pahemmaksi tulkita kuin miltä se voi kuulostaa, näin voi olla, mutta ei sen lopputuleman mitenkään pitäisi olla, että luovutaanpa sitten omistamisesta.

Suurimman suurennuslasin alla ovat olleet nämä yhtiöt, jotka vanhassa jaottelussa jo viime hallituskaudelta, jolloin demarit olivat mukana hallituksessa, nimettiin sijoittajaintressiksi, johon valtiolla ei olisi muuta kuin tämmöinen omistaja—sijoittaja-intressi. Näitä ovat nämä pörssiyhtiöt. Nyt on erityisesti sieltä kaivettu sitten nämä pois, jotka eivät ole energiaa tai liikennettä elikkä Ruukki, Outokumpu ja Kemira, niin että niiden omistuksesta voitaisiin luopua kokonaan.

Täällä on hyvin puhuttu aluepolitiikasta, täällä on hyvin puhuttu kansallisomaisuudesta, ja vielä syksyllä moni eduskunnan hallituspuolueenkin kansanedustaja, muun muassa talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Rantakangas, oli sitä mieltä, että näin ei tulisi menetellä. Äskeinen puheenvuoro tuli myös hallituspuolueen kansanedustaja Janina Anderssonilta, jonka puheen alkuosasta sai sen käsityksen, että hän ei ole tyytyväinen tähän, kun hän mainitsi esimerkin siitä, että viimeksi eduskunta on pysäyttänyt Kemira GrowHow’n myynnin käsittelyn. Nyt tämä lakiehdotus poistaa mahdollisuuden eduskunnalta pysäyttää tämmöisiä huonoja esityksiä, mutta enpä nähnyt nimeänne missään vastalauseessa ja odotan siksi mielenkiinnolla, minkälaista omistajapolitiikkaa edustajat sitten tosissaan asian suhteen haluavat valtiolle.

Muistan oikein hyvin Kemira GrowHow’n, koska siitä oli paljon puhetta ja se on noussut edelleen meillä esiin. Se oli SDP:n kauppa- ja teollisuusministeri, joka sitä esitti. Minusta näitä asioita voi katsoa myös ei-poliittispuolueisesti niin, että mikä on eduskunnan määräysvalta ja mikä on hallituksen määräysvalta. Minä en usko tänä päivänäkään siihen enkä nyt ainakaan tähän hallitukseen, joka tämmöisen lain yrittää kaupata meille teknisenä, että nyt se osaaminen olisi sitten hallituksessa. Hyvä, että eduskunnalla ei tarvitse enää olla mitään sanomista siihen, kun joku yritys, jossa on vaikka 49,9 prosenttia valtion omistusta ja jolla saattaa olla miljardien liikevaihto, voidaan myydä mitään meille kertomatta.

Tässä oikeastaan tulen myös siihen, mikä on minua eniten tässä harmittanut ja mikä on jäänyt käsittelystä paitsi ja mihin myöskään perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan puuttunut eikä varmaan sitä käsitellyt siitä näkökulmasta: mikä on eduskunnan budjettivalta? Me näinä päivinä käsittelemme myös eduskunnan budjettia ja niin kuin luemme näistä papereista, niin vuodesta 92 on 10 miljardia tullut osinkotuloja. Tänä vuonna ja viime vuonna se oli 1,5 miljardia, viime vuosina, tällä vuosituhannella se on ollut miljardi vuodessa. Ne ovat merkittäviä rahasummia, jos vertaa vaikka siihen, että eduskunta muutti koko vuoden budjettia nyt sitten 44 miljoonaa. Näissä miljardituloissa, osingoissa, on kuitenkin suomalainen kansallisomaisuus tuottamassa valtiolle rahaa, ja nyt meillä ei ole mitään sanomista, jos niistä yhtiöistä luovutaan, jotka näitä miljardeja ovat meille tuoneet. Se olisi minusta pitänyt pystyä käsittelemään tämän lain yhteydessä.

Lakipaketti on ollut melko ohut myös sen suhteen, mikä on omistajapolitiikan tarkoitus ja tarve. En ymmärrä, missä sitä keskustelua ja milloin voidaan käydä, jos tämä asia ministerin puolelta vaan supistetaan tekniseksi uudistukseksi.

Minusta yksi malli olisi ajatella, jos ei sitten käydä yhtiöitä läpi tai tätä ajankohtaista tilannetta, josta suurimmassa osassa vastalauseita ollaan sitä mieltä, että nyt pitäisi hallitukselle välittää se viesti, että suomalainen omistus on arvo sinänsä, eli toinen tarkastelutapa olisi nämä prosentit.

Meillä on osakeyhtiölaissa se, mitä voi saada aikaiseksi yli kolmanneksen omistamisella, yli 10 prosentin ankkuriomistus, josta muun muassa talousvaliokuntaa valistettiin. Valistettiin, että tässä Kemirassa jäi valtiolle ankkuriomistus, sitä ei saa siirtää pois Suomen pörssistä, ja se olisi ollut yksi perusteltava. Sitten on tietenkin tämä 50 prosenttia, joka nyt sitten tähän ainoana jäi.

Näistä näkökulmista tässä laissa, niin kuin tuossa aloitin, on hyvin minimaalinen perustuslaistamme johtuva lähtökohta, ja se on jäänyt sitten ainoaksi. Omistajaohjauksen keskittäminen ja ratkaisu siihen mennessä voi tuoda hyvää erityisesti näissä yhtiöissä, joissa sitten on vain tätä sijoittajaintressiä eikä muita toimintoja. Mutta minä olisin halunnut suomalaisen parlamentarismin nimissä nähdä myös tällä talolla jotain sanomista, ettemme sitten odota lehdistötiedotteita siitä, mitä ministeri Häkämies on hallitukselle esittänyt ja miten hän sitten tätä teknistä uudistusta hyväkseen ja hallituksen ja toivottavasti Suomen parhaaksi käyttää.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajuuspolitiikka on olennainen osa yhteiskuntapolitiikkaamme. Omistajuudellahan voi olla hyvin monenlaisia tavoitteita, kuten edellisetkin puhujat ovat nostaneet esille. Meillä voi olla aluepoliittisia intressejä, meillä voi olla työllisyyspoliittisia intressejä, mutta toisaalta meidän on muistettava, että myöskin meidän omistajapolitiikkaan kuuluu se, millä tavalla toimitaan kriisitilanteissa ja mikä on omistettavien yhtiöiden rooli huoltovarmuuden varmistamisessa esimerkiksi. Toisaalta me voimme myöskin tehdä elinkeinopolitiikkaa, kuten olla luomassa uutta toimialaa, vaikkakaan ei välttämättä täällä suoranaisesti puhuta valtion omistuksessa olevista asioista. Jos ajattelemme omistajaohjauksen mekanismeja välittömästi, niin meillähän on suoran mekanismin mahdollisuus, joka on se, että lisäostamme osakkeita tai sitten myymme osakkeita pois. Tässä tapauksessa esityksessähän on kysymys juuri näistä toimenpiteistä.

Sinänsähän meillä on erittäin suuri potti tässä hallittavana. Meillä on valtio omistajana kahdessatoista pörssiyhtiössä, on 26 noteeraamatonta yhtiötä ja 16 erityistehtävää hoitavaa yhtiötä. Yksi tärkeä pohdinnan paikka onkin, mitä valtion tulee omistaa ja kuinka paljon ja milloin omistus kannattaa myydä pois. On muistettava, että valtion ei tarvitse olla ikiajat omistaja. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa esimerkiksi Edita, jonka juuret tunnetaan kohtuullisen hyvin. Jos ajatellaan tänä päivänä sen merkitystä valtion kannalta, niin sitä ei missään nimessä voida nähdä strategisena yhtiönä. Meillä on vastaavia toimijoita, joilla on painotoimintaa ja kustannustoimintaa ja ihan normaalisti toimivat kilpaillut markkinat, joten voidaan kysyä, miksi valtion tulee omistaa tämän tyyppistä yhtiötä. Yhtiö varmasti on erittäin hyvä yhtiö, jos ajatellaan tuoton kannalta pitkällä tähtäimellä, mutta onko se valtion tehtävä olla omistajana. Tässä tapauksessahan on asetettu alarajaksi 0 prosenttia.

Sen sijaan toinen esimerkki on Posti, jonka toiminta on kuitenkin pääosin monopolitoimintaa. Sen toimintaa on vaikea lähteä näkemään markkinaehtoisena toimintana ainakaan täysin, jos ajatellaan, kuinka moni yhtiö olisi halukas tarjoamaan postin palveluita harvaanasutuilla seuduilla, koska hyvin vaikeaa on nähdä se, että pystyisimme saamaan se kannattavaksi. Lisäksi otetaan energia-alan omistus, esimerkiksi Neste ja Fortum, niin kyllä meidän tehtävämme on nähdä se, että meillä on erittäin voimakas huoltovarmuus. Meille on erittäin tärkeää nähdä kriisitilanteen näkökulmasta, mikä on huoltovarmuus energia-alan puolella. Siksi on perusteltua pitää huolta, että määräysvalta näissä yhtiöissä säilyy.

Omistajaohjauskeinoja on paljon. Ei missään nimessä tarvitse ryhtyä passiiviseksi. Kuitenkin on muistettava, että meillähän on yhtiöitä, joissa on useita omistajia. Se ei ehkä niin suoraviivaista ole kuin niissä yhtiöissä, joissa meillä on 100-prosenttinen omistus. Ongelma on siinä, että yhtä omistajaa ei voida kohdella eriarvoisesti. Yksi omistaja ei voi tällöin suoraan vaikuttaa yhtiön toimintaan. Vaikuttaminen tuleekin tällöin tehdä yhtiökokouksessa joko siten, että meillä on varsinainen yhtiökokous kerran vuodessa, tai sitten omistaja itse, valtio-omistaja, voi pyytää myöskin ylimääräisen yhtiökokouksen. Lisäksi usein ajatellaan, että yhtiökokous on pelkkä kahvittelutilaisuus. Sinne mennään hyväksymään tilinpäätös ja antamaan vastuuvapaus hallituksen jäsenille. Mutta näin ei tarvitse olla. Valtiolla on esimerkiksi mahdollisuus omistamissaan yhtiöissä pyytää erikseen käsiteltäväksi asioita kysymyksessä olevassa yhtiökokouksessa, joka on yksi tapa käyttää aktiivista omistajavaltaa. Jos ajatellaan yhtiökokousta toiselta näkökulmalta, siellä valitaan hallituksen jäsenet. Hallituksen jäsenet vaikuttavat hyvinkin voimakkaasti yhtiön toimintaan, jos on kyseessä aktiivinen hallitus.

Toisaalta, jos lähdemme miettimään yhtiökokouksen kautta vaikuttamista tai muuta vastaavaa vaikuttamista, niin tulee olla hyvin tarkka siinä, mitkä ovat valtion tavoitteet. Muuten, jos tavoitteet eivät ole selvät, oikeastaan voidaan sanoa, että omistajaohjaus on tällöin täysin hukassa. Tässä kohdassa tuleekin meillä eduskunnan rooli vastaan. Meidän tehtävämme on asettaa strategisille yhtiöille tavoitteet täällä eduskunnassa, ja sitten meidän edustajamme menevät viemään niitä eteenpäin yhtiöihin. Meidän omistajan tavoitteita voidaan toteuttaa yhtiöjärjestyksen kautta, josta päätetään yhtiökokouksessa, samoin voimme vaikuttaa strategiseen kehittämiseen, meillä on mahdollisuus vaikuttaa fuusioihin, jakautumisiin, osakeanteihin ja optioihin. Yhtiökokous on täten myös mukana johdon palkkiojärjestelmien määrittelyssä. Tässä onkin tärkeä vaikutuksen paikka. Halutaanko toteuttaa yhtiön yhteiskunnallista roolia vai maksimoida voittoja? Se myös määrittää johdon palkkiojärjestelmän rakentumisen. Fortum on tästä yksi ristiriitainen esimerkki. Periaatteessa osakeyhtiölaki sanoo, että yhtiön tavoitteena on voiton tavoittelu, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin sanota. Tätä tavoitetta on toteutettu lähes pilkulleen Fortumissa. Johto on toiminut näin osakeyhtiölain mukaisesti oikein. Ongelmana Fortumin kohdalla on markkinoiden toimimattomuus.

Pörssiyhtiöissä voiton tavoittelu ja/tai yhtiön arvon nostaminen on ensisijainen päämäärä. Siinä tilanteessa, kun eduskunnassa päätetään pörssiin menosta, on myös ymmärrettävä, että tavoitteet eivät enää ole vain yhteiskunnallisia. Lukuisat muut omistajat tuskin ilahtuvat tai riemastuvat siitä, jos yksi omistajista haluaa päättää yhteiskuntapoliittisin syin esimerkiksi maksimoida omaa toimintaa ja esimerkiksi säilyttää kannattamatonta toimintaa, jolloin yhtiön arvoa tai voittoa ei maksimoida.

Olemmekin siten olennaisen kysymyksen äärellä. Eduskunnan omistajaohjauksen rooli on määritellä yhtiölle asetettavat tavoitteet ja se, missä valtio yleensä toimii omistajana. On ihan hyvä malli se, että me asetamme tässä omistuksen alarajat. On vaikea nähdä, että eduskunnassa tehtäisiin pörssiyhtiöistä salissa erillispäätös. Näin myös maksimoidaan mahdollisesti saatavat osakkeiden myyntituotot.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten kauppatieteen tohtori Urmas esitti kysymyksen, tuhlaammeko UKK:n perinnön. Tämä kysymys on hyvin aiheellinen muistaa. Edelleen haluan viitata ed. Antti Rantakankaan puheenvuoron ajatuksiin. Pidän niitä hyvinä ajatuksina ja katson, että meillä on myös sellaisia valtionyhtiöitä, joittenka tulee olla valtion omistuksessa, esimerkiksi VR on yksi tällainen. Meksikossa esimerkiksi kauan sitten pääsi yksityisiin omistuksiin sikäläinen rautatie, amerikkalaiset autotehtaat ostivat, ja nyt Meksikossa ei ole sitten enää pitkiin aikoihin ollut rautateitä. Muitakin vastaavia löytyy. Puolustussektorilla tehdään Kuja-hankkeen mukaisia sopimuksia yksityisen, tällä hetkellä valtion omistaman teollisuuden kanssa. Näiden on luonteensa vuoksi välttämätöntä pysyä myös valtion ohjauksessa jatkossakin. Valtio käyttäköön omistamissaan yhtiöissä omistajan valtaa vastuullisesti aktiivisen omistajapolitiikan mukaan.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan tekemässä hyvin merkittävää päätöstä ja antamassa merkittäviä valtuuksia valtionyhtiöiden myynnin osalta. Tämä tuo esille myös sen, että vastuu omistajaohjauksesta hallituksella on entistä suurempi. Tulee mieleeni pitkäaikainen esimieheni, joka toimi kunnanhallituksen puheenjohtajana, kun olin kunnanjohtajana. Hän kuvasi luottamusmiehen yhtä perustehtävää, sanoi, että luottamusmiehen keskeinen tehtävä on luottaa. Nyt tässä tapauksessa tämä keskeinen tehtävä, meidän tehtävämme on, että me joudumme luottamaan siihen, että hallitus toimii tulevaisuudessakin tässä asiassa viisaasti ja vastuullisesti ajatellen sekä taloudellista että yhteiskunnallista merkitystä.

Tässä yhteydessä mielessäni on erityisesti Rautaruukki, joka toimii kotimaakunnassani ja jonka merkitys maakunnassa on ollut erittäin suuri ja on tulevaisuudessakin. Se, mitä valtio omistajana omalla omistusosuudellaan tekee, vaikuttaa myös välillisesti merkittävästi, ei vain se, mitä konkreettisesti tapahtuu, vaan myöskin se, mikä on mielikuva ja mikä on viesti. Siksikin valtion omistajuus on erittäin tärkeä asia. Uskon ja luotan siihen, että valtio ei ole myymässä, niin kuin on nyt selkeästi todettu ja luvattu, että tämä hallitus ei sitä tee, mutta näin uskon, ettei myöskään tuleva hallitus eivätkä tulevat hallitukset sitä tee ainakaan, jos näkyvissä olevissa olosuhteissa ajattelemme tulevaisuutta. Valtiolla omistajana on tietysti intressi kahtalainen, kaksi pääasiaa: toinen on sijoittajaintressi ja toinen on strateginen intressi. Molempia pitää tarkastella. Mielestäni näitä ja erityisesti strategista omistajuutta on syytä ei vaan pohtia vaan linjata ja jatkuvasti tarkastella. Mielestäni esimerkiksi Rautaruukkiin sisältyvät nämä molemmat elementit.

Tänä iltana tässä keskustelussa on tullut monta kertaa esille se, miten merkittävä asia sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti on maassamme näillä valtionyhtiöillä ja näillä omistajuuksilla ollut, eikä se tule poistumaan tulevaisuudessakaan. On luonnollista se, että kun tarkastelemme koko valtion omistajuutta, sitä on aina tarkasteltava kutakin aikaa vasten ja toimittava näiden periaatteiden mukaisesti, mikä on sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti merkittävää. On hyvin tärkeää se, että tarkastelemme omistajuutta myös yhteiskunnallisesti siinä mielessä, mikä on myös Suomen kansantalouden etu, eikä vain siinä, mikä on pelkästään yhtiön etu. Monissakin asioissa meidän on osoitettava myös kansallisesti, sanoisinko näin, tervettä itsekkyyttä ja ajateltava kansallisia etuja.

Arvoisa puhemies! Tässä on, niin kuin alussa totesin, merkittävistä valtuuksista kysymys. On erittäin tärkeää, että tässä talousvaliokunnan mietinnössä on esitetty nämä vahvat lausumaehdotukset, jotka tullaan tässä salissa hyväksymään. Minusta niihin on hyvä nojata ja eduskunnan on syytä olla jatkossakin hyvin selvillä, mitä omistajaohjauksessa tapahtuu, eikä vain selvillä vaan selkeästi linjattava tätä asiaa tavoitteellisesti.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Tölli totesi aivan oikein, että on merkitystä sillä, mitenkä valtio näkee omistajuutensa ja kohtelee yhtiöitään. Tässähän nyt haetaan myyntivaltuuksia, vaikka täällä nyt ministereitten ja hallituspuolueiden edustajien suulla sanotaan, että niitä ei myydä. Mutta aina, kun spekuloidaan pörssiyhtiöillä — tässä on kolme pörssiyhtiötä — että haetaan myyntivaltuuksia kumminkin, niin kuin sanotaan, niin ne vaikuttavat näihin yhtiöihin ja yhtiöitten tulevaisuuteen, ja varmasti siellä moni ostaja nyt höristelee korviaan, että siellähän on myynnissä, lähdetäänpäs ostamaan.

Täällä ed. Lauslahti totesi, että valtionyhtiöt eivät ole aina kannattavia vaan että ne ovat kannattamattomia. Näistä yhtiöistä, mitä nyt myydään, kaikki ovat erittäin hyvin toimeentulevia ja ovat tuottaneet valtiolle lähes 8 miljardia euroa kuuden seitsemän vuoden aikana, joten tässä myös valtio menettää.

Merkittävää oli, kun vuorineuvos Paasikivi kävi valiokunnassa ja kertoi, minkä takia hän haluaa olla 100-prosenttinen omistaja: sen takia, että saa 100 prosentin tuotot niistä yhtiöstä, mitä omistaa. Miksei valtiokin voi käyttää samaa ajatusta, että näin paljon tulee Sonerasta taikka Fortumista niin kuin muistakin? Täällä sanottiin, ettei ole väliä esimerkiksi Elisan omistuksella, kellä se on. No, Sonera myytiin Ruotsiin, ja Ruotsin valtio kyllä pitää Sonerasta kiinni. Suomi on luopunut, sieltä on suomalaiset johtajat heitetty ulos. Mutta ei, ruotsalaiset pitävät kiinni, ruotsalaiset johtajat ovat siellä ja katsovat, että se on strategisesti tärkeä alue Ruotsin valtiolle ja näin. Mutta joku kumma meihin on iskenyt nyt, että me teemme niin, kuten täällä sanotaan, että Kekkosen perintöä nyt lyödään rahoiksi, ja se on surullinen asia.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä osa edustajista väittää olevansa tekemässä lakia, jota ei olisi tarkoitus käyttää. Mitä teistä viestii se, että hallituksen myyntivaltuus lasketaan tietyissä pörssiyhtiöissä 20 prosentista, 15 prosentista tai 10 prosentista nollaan ja sitten sanotaan tässä salissa, että tämän lain me äänestämme näin mutta emme sitä tarkoita? Täällä on sanottu, että nyt vaan sitten luotetaan, kun on sanottu, että tässä ei ole tarkoitus myydä tai ainakaan tämä hallitus ei myy. Mutta tämä hallitus ei anna piiruakaan eduskunnan valiokunnassa muuttaa tätä lakia näiltä prosenteiltaan. Minusta tämä ei ole uskottavaa.

Jos oikein puhdasoppisesti talousmarkkinoilla mennään ja korostetaan vain sijoittajaintressiä, niin esimerkiksi Rautaruukkihan, jonka omistus on tällä hetkellä vähän vajaa 40, myyntivaltuus 20 prosentissa, nyt se siirretään nollaan, kannattaisi myydä silloin, kun hinta on korkealla ja kaikki, jotka sitä seuraavat, näkevät, että hinta on nyt erittäin korkealla, erittäin korkealla. Siitä tulisi paljon rahaa. Mutta uskon kuitenkin siinä hyvässä hengessä, että meillä on siinä intressinä myös se, että meillä on se yhtiö olemassa Suomessa, koska tunnemme alaa. Jos se myydään, niin sitä tuotantoa ei täällä ikuisesti kannata pitää, ja jos ostaja on ulkomainen, niin silloin se todennäköisesti joutuisi ison konsernin osana kilpailijoidensa syömäksi ja silloin myös lakkaisi Pohjois-Pohjanmaalla toiminta.

Suomalaista omistajuutta ei voi pörssiyhtiössä taata yhtään millään muulla kuin valtion omistuksella. Siitä on hyviä yrityksiä, kun myydään pitkäjänteistä sijoittajaintressiä omaavalle perheyritykselle tai suomalaiselle omistajataholle, mutta sitä ei voi taata. Kukin pörssissä saa myydä osuutensa pois, ja silloin se osuus saa olla ulkomailla. Näistä yrityksistä suurimmissa, jotka ovat nyt tällä nollamyyntilistalla tai kokonaan myyntivaltuudet pois tästä talosta annettavalla listalla, Rautaruukissa ja Outokummussa, molemmissa, ulkomaisessa omistuksessa on noin 40 prosenttia, valtiolla se toinen osa ja sitten muutamia siinä välillä.

Markku  Uusipaavalniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen työssäni kahdeksan kuukauden aikana talousvaliokunnassa päässyt tutkimaan ja jututtamaan parhaita asiantuntijoita. Täällä salissa on nyt puhuttu siitä, että meidän pitäisi luottaa ja että parhaat voimat on koottu nyt tämän omistajaohjausyksikön taakse. Minulla on pieniä vaikeuksia luottaa tässä kohden. Otan lainauksen vastalauseestani: "Talousennusteiden laatiminen pohjautuu valitettavasti maassamme pitkälle edelleenkin yksinomaan niihin samoihin taloustieteiden oppeihin, jotka eivät tähän mennessäkään ole pystyneet ennustamaan taantumaa tai lamaa edes silloin, kun kriisi on jo vahvasti päällä." Lainaus toisesta paikasta: "Taloustilanteestamme on annettu liian ruusuinen kuva. Luottamus siihen, että myymispäätökset tehdään Suomen kansalaisen kannalta parhain päin, on horjunut."

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on jättänyt muutaman kysymyksen, herättänyt ja jättänyt avoimeksi.

Ensinnäkin, kun ministeri Pekkarinen on paikalla, niin puheenvuorossanne pohditte ja perustelitte tätä teollisuusyhtiöitten nollaa prosenttia sillä, että näin saadaan mahdollisuus järjestellä valtionyhtiöitä nollan kautta. Mutta totesitte kyllä, että teillä ei ole tiedossa yhtäkään yhtiöparia, joissa tällaista tilannetta tarvittaisiin tai voitaisiin ehkä edes käyttää, ja ymmärrän, kun sanoitte myös, että ette sitä voisi täällä ilmoittaakaan, vaikka olisikin tiedossa, ja se on totta tietysti näin.

Mutta kyllä minä jäin siinä kohtaa miettimään, että se saattoi olla, kaikella kunnioituksella, nyt vain sellainen ikään kuin hätähuuto, että kun muuta ei ole tehtävissä, niin kehitetään tällainen rakennelma, että nollan kautta täytyy kulkea, ja sitä varten täytyy olla eduskunnalta pysyvä nollavaltuus näitten aluepoliittisesti, työllisyyden, raaka-aineiden jalostuksen, turvallisuuden, asuttuna pysymisen, huoltovarmuudenkin kannalta äärettömän tärkeitten yhtiöitten osalta. Kun tekin piditte, ministeri Pekkarinen, tärkeänä, että valtio säilyttää näissä omistusosuuttaan, niin ei tämä nyt ollut johdonmukaista, enkä ole koskaan kuullut keskustan linjan olevan sitä, että hävitetään valtiolta nämä yhtiöt tuolta maakunnista. Se on niin nurinkurista aluepolitiikkaa, työllisyyspolitiikkaa, kehittämistä, että en jaksa ymmärtää tätä perustetta, että näin pitäisi menetellä.

Täällä muutamat keskustan edustajat, erityisesti viimeksi ed. Tölli, rakensivat tämän uskon varaan, että hallitus ei tule käyttämään näitä valtuuksia, jos vaikka eduskunta ne antaa. Hallitushan voi vaihtua milloin tahansa. Voi tulla hetkeksi aikaa jossakin tilanteessa vaikka kokoomuslainen vähemmistöhallitus, (Ed. Kangas: Siihenhän ne pyrkivät!) joka voisi heti panna lihoiksi nämä valtionyhtiöt tällä, kun halua ja valmiutta on voimakkaasti tähän suuntaan. Ei kerta kaikkiaan tässä politiikassa eikä eduskunnassa pidä luottaa siihen, että meillä on aina hallitus, joka valvoo asioita ja ajaa niitä sen mukaan, mikä olisi järkevää ja perusteltua. (Ed. Skinnari: Meillä on siitä hyviä kokemuksia!) Voi hyvin käydä todellakin niin, että tulee sellainen hallitus, joka sitten käyttää ne valtuudet, mitkä se on saanut, ja jos on jonkinlainen rahantarve, niin tehdään kaupat ja pannaan menemään, ja eduskunta katselee tumput suorana eikä voi asialle mitään.

Näen valitettavasti tässä hallituksen esityksessä vahvan ideologisen painotuksen. Se on kielletty moneen kertaan, mutta minä sen kyllä nyt tässä valitettavasti näen, että tässä on ideologista hajua taikka väriä, että nyt halutaan valtionyhtiöt yksityisen saalistuksen kohteeksi täydellisesti. Minusta se on kyllä arveluttavaa politiikkaa, jota minä en tuolta maakunnista katsoen ja omilta lähtökohdiltani katsoen pidä ollenkaan perusteltuna. Ja siksi toisaalta, kun kuuntelin ed. Tölliä, ed. Rantakangasta, Kalmaria ja monia muita, niin olisin odottanut teiltä sitä samaa selkärankaa kuin on ed. Uusipaavalniemellä, joka sentään on linjalla, oikealla, vahvalla, perustellulla linjalla eikä ole valmis antamaan tällaisia valtuuksia, joille ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeviä perusteluita.

Sitten, ministeri Pekkarinen, te olette ollut mukana, kun valtioneuvosto on antanut tämän lakiesityksen eduskunnalle, ja tämän hallituksen esityksen perusteluissa sivulla 13 ja sivujen 19—20 taitteessa kerrotaan tästä valtion epävirallisesta vaikutusvallasta silloin, kun valtio on merkittävä omistaja. 10 prosenttiakin jo on merkittävää omistajuutta, koska se muu omistus hajaantuu näissä pörssiyhtiöissä. Silloin tätä voidaan käyttää myös tehokkaasti, mutta ymmärrän, että täällä ministeri Häkämieskään ei ole myöntänyt, että esimerkiksi kohtalokkaan surullisessa Kemijärven tapauksessa hän olisi tietoinen ollut siitä, mitä on tulossa.

Tämä hallituksen esitys on annettu syyskuun puolivälissä. Stora Enson päätökset tulivat sen jälkeen ja hallitus itse on kirjoittanut tänne: "Valtio käyttää äänivaltaansa virallisesti ja muodollisesti vain yhtiökokouksissa, mutta käytännössä yhtiön hallitus ja toimiva johto selvittävät ennalta suurimpien omistajien suhtautumisen yhtiön kannalta merkittäviin investointeihin ja muihin vastaaviin hankkeisiin. Näihin tilanteisiin liittyvä epävirallinen yhteydenpito ja omistukseen perustuvan vaikutusvallan käyttäminen ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista omistajuutta." Ja sitten toinen lainaus: "Kun yhtiöllä on enemmistöomistaja tai merkittäviä vähemmistöomistajia, yhtiön hallitus ja toimiva johto keskustelevat omistajan tai omistajien kanssa keskeisistä valmisteilla olevista hankkeista ja päätöksistä." Näin on hallitus kirjoittanut syyskuussa esityksensä perusteluihin, ja sen jälkeen tulivat sitten nämä Stora Enson surulliset, järjettömät päätökset, jotka ajavat maakunnissa roimasti alas työpaikkoja ja yrityksiä. Miksi tämmöisiä on kirjoitettu, jos tällä omistajuudella ei ole mitään merkitystä?

Asiantuntijat, muun muassa tilintarkastaja Tuokko, talousvaliokunnassa kertoivat, että juuri näin tapahtuu käytännössä ja siksi tänne on niin kirjoitettu kuin asia on. Mutta nyt Vanhasen hallitus haluaa heittää kokonaan omistusosuuden pois näistä viidestä teollisuusyrityksestä, Kemirasta, Outokummusta, Rautaruukista ja sitten Metsosta ja Stora Ensosta, joista on jo annettu valtuudet, mutta kun niitä ei ole käytetty nollaan asti, niissä on yli 10 prosentin osuus valtiolla, niin nyt on erittäin hyvä mahdollisuus tehdä päätös, että pysäytetään se edes siihen 10 prosenttiin, joka osakeyhtiölain mukaan antaa jo jonkinlaista todellistakin lain perusteella tulevaa valtaa ja sen lisäksi tämän hallituksen vakuuttaman epävirallisen vallan.

Tämä on valitettavasti hallituksen selkeä linjavalinta, että halutaan eroon näistä valtionyhtiöistä tai omistusosuuksista näissä yhtiöissä, ja samalla menevät osinkotulot, samalla menevät tuoton arvonnousut ja päätösvalta, vaikutusvalta niihin ratkaisuihin, joita nämä yritykset tekevät. Ovatko ne ratkaisut ihan yhdentekeviä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla? Eivät ole. Ne ovat hyvin vakavia kysymyksiä siellä. Metso on Keski-Suomelle tärkeä yritys, koko maassakin, Outokumpu tuolla vähän pohjoisempana kuin Pohjois-Pohjanmaa jne. Nämä ovat ihan peruskysymyksiä, ja minusta tämä on kyllä aivan kerta kaikkiaan käsittämätöntä, että tästä nyt hallitus haluaa tämmöiset valtuudet, ja kun kokoomuslainen ministeri niitä pyytää, niin kyllä minä epäilen, että niitä myös aiotaan käyttää eikä eduskuntaa tällä lailla vain niin kuin naruteta, annatteko vai ettekö anna, ja jos annatte, niin me myymme kyllä sitten.

Herra puhemies! Tässä on sitten viitattu näihin lausumiin, ja erityisesti tässä nyt muun muassa edustajat Tölli ja Kalmari tähän ensimmäiseen valiokunnan lausumaan, joka tulee tietysti hyväksytyksi: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Kaunis lause, mutta kun on myyty nollaan, ei valtiolla ole mitään omistajapolitiikkaa niissä yrityksissä. Sen jälkeen kaikki on mennyt ja ne ovat mahdollisesti amerikkalaisilla eläkesäätiöillä ja venäläisillä uusrikkailla. Niillä ei ole pätkänkään sosiaalista, alueellista, yhteiskunnallista vastuuta enää sen jälkeen. Ne vaativat tuottoa tuoton päälle ahneuksissaan, ja siinä eivät suomalaiset työpaikat tai suomalaisten raaka-aineitten jalostaminen kotimaassa jne. merkitse yhtään mitään.

Herra puhemies! Valitettavasti näyttää siltä, että ryhmäkuri ja tällainen lausumilla ostoliike on saanut tässä asiassa nyt vallan ja siihen taas moni menee valitettavasti, niin kuin näissä tämän tyyppisissä asioissa on usein ennenkin käynyt.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natri ei ollut paikalla, kun käytin varsinaisen puheenvuoron, jossa peilasin tätä SDP:n valtionyhtiöpolitiikkaa ja totesin, että kahdentoista vuoden aikana SDP on ollut 47:ssä valtionyhtiön osakemyyntitilanteessa mukana joko päähallituspuolueena tai toisena päähallituspuolueista. Tässä mielessä SDP:n valtionyhtiöpolitiikan suunnanmuutos tapahtui 18.3.2007 elikkä eduskuntavaaleissa, jolloin kansan toivomuksesta teistä tuli suurin oppositiopuolue. Tietysti on oikeutettua esittää kritiikkiä hallituksen suuntaan. Se on täysin parlamentarismiin kuuluvaa ja sillä tavalla oikeutettua, mutta tässä tämä teidän pitkä linjanne on.

Tällä kertaa eduskunta antaa hallitukselle hyvin konkreettisen lausuman kautta selkeän ohjeen valtionyhtiöpolitiikkaan elikkä alue- ja työllisyysvaikutusten huomioimiseen. Aiemmin tätä ei ole ollut täällä eduskunnan evästyksessä hallituksen suuntaan, ja nyt se on esitetty ja siellä on perusteluissa kuvattu kaksi tärkeää yhtiötä: Rautaruukki Oyj ja Outokumpu Oyj, joilla on poikkeuksellisen merkittäviä alue- ja työllisyysvaikutuksia tiettyihin osiin maata elikkä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin osalle.

Hallituspuolueet luottavat hallituksen toimintaan, ja pidän täysin selvänä, että tämän keskustelun jälkeen ne evästykset, mitä on annettu ministereille, johtavat siihen tilanteeseen, että näitä kahta yhtiötä ei myyntilistalle aseteta, koska jokaisen ministerin ja hallituksen pitää nauttia eduskuntaryhmän luottamusta ja eduskunnan luottamusta, ja se on riittävä vakuutus sille, että ne sanat, mitä on sanottu tässä salissa, myöskin pitävät paikkansa. Ymmärrän, että opposition oikeus on kyseenalaistaa ja se on teidän tehtävänne, mutta tämä on linjoiltaan nyt näin, että viedään eteenpäin, ja luottamus on siihen olemassa myös keskustalta täysin.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Kun näissä pörssiyhtiöissä ja myös sitten noteeraamattomissa viedään tämä valtionomistus nollaan, niin sehän on signaali ulospäin silloin, että tämä on kaupan. Jollain tavoin sitten tietysti valtio voi osoittaa sen, että se ei pidä paikkaansa. Mutta näin se vain käytännössä on, ja sen takiahan tehdään se nolla sinne, että se käytännössä olisi sitten mahdollista tehdä. Tämä on siinä yksi asia, koska kuitenkin niin Venäjän, niin Saksan kuin Ruotsinkin taholta, on se sitten Ruotsin tai näitten muitten valtio, valtio saattaa hyvin tulla tänne tilalle, mutta se ei ole Suomen valtio.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole minun esittelemäni asia, mutta kun tässä kuitenkin koko hallituksen näkökulmaa siellä täällä kaivetaan ihan oikeutetusti esille, niin ehkä sitten muutaman sanan rohkenen vielä kuitenkin sanoa.

Ehkä tässä voisi aloittaa siitä, mitä ed. Kankaanniemi viimeksi ja monet muutkin täällä eduskunnassa nyt ovat, ymmärrän näin, ihan rehellisesti ja oikein sinänsä tuoneet esille. Usko siihen, että tässä talousjärjestelmässä, missä me elämme, valtio-omistajuus ja valtio yrittäjänä olisi jotenkin erinomainen malli menestyä, on lievästi sanottuna hieman yllättävä näkemys ja hieman yllättävä väite.

Täällä ed. Kankaanniemi otti esille pari yritystä, hän puhui esimerkiksi Metsosta. Eihän kukaan tiedä, miten asiat olisivat tarkkaan ottaen menneet. Minä uskallan väittää, että tuskin, ed. Kankaanniemi, Metso tänä päivänä, Metso Minerals, olisi maailman suurin yritys omalla alallaan ja tuskin Metso Paper olisi maailman suurin tai toiseksi suurin yritys tällä hetkellä toimialallaan, jos valtio olisi siinä pääomistaja, yli 50-prosenttinen omistaja, tai vielä merkittävämpi omistaja kuin se tällä hetkellä on. Väitän, että juuri siitä syystä paljolti, että aidosti on tehty tilaa markkinaehtoiselle omistajuudelle ja yritystä on hoidettu niin kuin yritystä hoidetaan markkinatalousjärjestelmässä, sen suomalaisen osaamisperinnön ansiosta, mitä sillä yrityksellä on ollut vuosikymmenten kautta, se kykeni nimenomaan hankkiutumaan ja kasvamaan maailmanmarkkinoilla johtavaksi yritykseksi. (Ed. Skinnari: Eikö se riitä?)

Toinen esimerkki on Nokia. No, valtio siellä ei ole koskaan ollut kovin suuri omistaja, ei kovin suuri omistaja. Mutta se, että valtio sieltäkin karistautui pois, ei ollut välttämättä mikään huono asia. Nyt joku voi sanoa, että no joo, että nyt jos valtio olisi säilyttänyt ne osakkeensa siellä aikanaan, niin se potin arvo olisi huikean paljon suurempi tai se olisi ihan merkittävä, ja niin varmasti olisikin. Mutta ei se ainakaan olisi ikään kuin tasoittanut Nokian menestystä siihen maailmanmaineeseen, minkä se nyt on kokenut ja elänyt näitten vajaan 20 vuoden aikaan, se, että valtio siellä olisi ollut merkittävästi mukana.

Näin se vaan on silloin, kun on lähdetty avoimeen markkinatalouteen maailmassa niillä toimialoilla, missä on aidot globaalit maailmanlaajuiset markkinat. Siellä lainalaisuudet ovat toisenlaisia kuin niillä markkinoilla, jotka ovat suljettuja markkinoita, esimerkiksi energiasektori tietyllä tavalla on taikka yleisradiotoiminta tai Posti tai muu vastaava. Nehän sellaisia tällä hetkellä ovat.

Sitten toinen asia, mitä minä vähän ihmettelen, on se, että täällä kannetaan huolta siitä, mitä valtio tekee nyt, jos se saa valtuuksia lisää, mitä hallitus tekee, meneekö se myymään tai tekeekö se sitä tai tätä. Täällä ei kanneta huolta ollenkaan näköjään siitä, miten on esimerkiksi nyt, kun ei tämä laki ole vielä voimassa.

Äsken puhuttiin Postista. Valtio voi eduskunnalta lainkaan kysymättä myydä 33 prosenttia Postista. Eikö niin? (Ed. Kankaanniemi: Joo, muttei sillä ole mitään merkitystä!) — Sillä ei ole mitään merkitystä. Te sanotte, että sillä ei ole mitään merkitystä. Nyt kysymys on siitä, voiko tähän suuntaan toimia vai ei. Näin voi, mutta nyt ei voi, tämän lain muutoksen jälkeen niin ei voi enää toimia.

Taikka voi kysyä Postin osalta toisin päin. Kun se nyt on ollut sataprosenttisesti valtion omistama laitos, niin miten, ed. Kankaanniemi, teidän postin kulku on siellä teidän kylällä? Onko se parantunut vai heikentynyt sen ansiosta, että se on ollut sataprosenttisesti valtion omistama yhtiö? Minä olen kuullut kerta toisensa jälkeen, että se ei ole ollut niin hirveän hyvä stoori tämä, mikä taakse on jäänyt viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä myöskään Postin osalta.

Siitä huolimatta minä olen sitä mieltä, että on sellaisia toimialoja, jotka ovat kansallisesti meillekin tärkeitä strategisia toimialoja, ja siellä on ihan hyvä, että valtio pitää todella vahvan puhevallan ja määräysvallan ja ei sieltä lipsu. Mutta sitten on toimialoja, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että siellä tarvittaessa valtio voi höllentää omistajuutta ja annetaan markkinaehtoiselle rahalle tilaa ja sitten näin tulouttamansa rahat sen pitää käyttää uuden menestyksen, uusien yritysten, uusien työpaikkojen luomiseen, niin kuin nyt on täällä menetelty.

Tässä on vähän semmoinen kehäpäätelmä. Esimerkiksi ed. Kangas sanoo, pariin kertaan on täällä tuonut esille, että joo, nyt on viime vuosien aikaan saatu näin ja näin monta miljoonaa (Ed. Kangas: Miljardeja!) — miljardia, miljardia — osingoista ja myynnistä. Kiitos vaan, niin me olemme saaneet. (Ed. Kangas: Ne ovat kannattavia!) Niin me olemme saaneet. Mutta osasyy siihen, että näin on käynyt, on se, että on tehty vapaasti vaihdettavaa siivua noitten yritysten sisälle ja se on nostanut niitten arvoa. Kun se on nostanut niitten arvoa ja kun ne ovat tehneet oikeita ratkaisuja, niin myöskin osinkoja on voitu jakaa. Jos ei olisi näin tehty viimeisten vuosien aikaan, tuskin, ed. Kangas, ne osingot tai se arvonnousu olisi ollut niin hyvä kuin se on ollut.

Vielä kertaalleen: 2003 valtion yritysvarallisuuden arvo oli alle 11 miljardia euroa, muistaakseni 10,8 miljardia euroa. Neljän vuoden aikaan siitä myytiin 5 miljardia. Saatiin erilaisiin tarpeisiin iso määrä, monta sataa miljoonaa euroa, rahaa käytettäväksi. Sen lisäksi saatiin 5 miljoonaa euroa osinkotuloja, ja sen jälkeen valtion yritysvarallisuuden arvo oli ei se 10,8, mistä lähdettiin liikkeelle, vaan 26 miljardia euroa.

Kun täällä on vähän oltu niissä tunnelmissa, että voi, voi, että se on paha, jos tehdään nyt sitten ratkaisuja, että se on paha, jos tehdään tällaisia ratkaisuja, (Ed. Skinnari: Ei ole vuoden päästä!) niin minusta ei kannattaisi niin kuin hautajaistunnelmaa ainakaan ylläpitää sillä perusteella, että esimerkit lähimenneisyydestä puoltaisivat sitä ajattelua, että jos luovutaan valtion omistussiivusta niissä yrityksissä, jotka eivät ole strategisesti tärkeitä, se ilman muuta johtaa valtion omistajuuden kannalta huonoon ratkaisuun. Esimerkit viimeisiltä vuosilta puhuvat aivan siis totaalisesti toisenlaista. Jos olisi konserni, jossa konsernin pääjohtaja olisi osakkaitten edessä ja hän pystyisi esittämään omistajilleen sellaisen historian, jonka valtio pystyy viime vuosilta esittämään, niin omistajien keskuudessa, uskoisin, saisi kohtuullisen kokoiset aplodit tällainen menettely. (Ed. Skinnari: Mutta ei se tarkoita sitä, että kaikki pitää myydä!)

Mitä ihan viimeisenä kommenttina vielä tulee tähän Kemijärven tehtaaseen, niin sanon siitä ihan vaan sen, että on tietysti valitettavaa, että yritys on tämmöisen ratkaisun tehnyt, mihin se on päätynyt, yrityksen johto päätynyt. Minun evääni eivät ainakaan riitä siihen. Voi olla, että monilla — ihan varmaan näin onkin — riittää parempaan ja enempään. Minä neljä vuotta seurasin, mitä Stora Ensossa tapahtuu, ja siitä huolimatta ja juuri siksi minun evääni eivät riitä, että minä uskaltaisin hypätä tuon yrityksen sarviin ja sanoa, että te, jotka olette siellä operatiivisessa johdossa tehneet tällaisen ja tällaisen ratkaisun, olette tehneet ilman muuta väärän ratkaisun, että teidän pitää tehdä toisella tavalla. Minun mieleni sanoo ilman muuta, että olisi ollut hyvä ja suotavaa tehdä toisin, mutta varsinkin jos yrityksen johto sanoo, että jos joku yksi yksikkö jatkaa, vaikkapa Kemijärvi, niin ottakaapa huomioon, sen jatko saattaa merkitä sitä, että sitten Uimaharjun tai Kemin kohdalla tapahtuu vielä suurempia menetyksiä kenties kuin konsanaan Kemijärven kohdalla.

Nämä ovat sellaisia ikään kuin asetelmia, joissa esimerkiksi hallitusvallan edustajan mahdollisuudet olla kovin suurella äänellä liikkeellä vähän vaimentuvat, ne mahdollisuudet olla kovin suurella äänellä liikkeellä. Olen sitä mieltä, että sinänsä valtiovallalla on ihan tämmöinen moraalinen oikeutus odottaa sitä, että Stora Enso jollakin tavalla on mukana Lapin metsien jalostamisessa Lapissa. Se ei voi olla oikein, että Lappi on tässä mielessä vain niin kuin puun kasvatusreservaatti, vaan on ihan oikein, että lappilaisen metsän tuotosta jalostetaan myöskin siellä Lapin alueella. Tämä on periaatteessa oikein, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa operatiivisesti yhdessä yrityksessä? (Ed. Mustajärven välihuuto) Minun evääni ainakaan eivät riitä, ja sitä paitsi omistajaohjaus ei kuulu minulle, mutta elinkeinopolitiikka kuuluu, ja elinkeinopolitiikan näkökulmalta tämän arvion teen. On tavattoman tärkeää löytää ratkaisuja, joilla joka tapauksessa lappilaista puuta jalostetaan Lapissa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron hieman kertoakseni ed. Rantakankaalle keskustasta, mikä on 12 vuotta sitten ollut Suomen taloustilanne ja miksi SDP on ollut myymässä valtion omistajuutta joissain näissä luettelemissanne yrityksissä. Mutta tuo äskeinen oli myös keskustan kollega täällä eduskunnassa mutta myös ministerinä toimiva, ja hän taas kehui kovasti, että näin hienoa valtionyhtiötulosta viime kausilta olisi hienoa näyttää. Niin että en nyt tiedä, puolustaako vai kehua, mutta muistuttaisin joka tapauksessa, että meillä on ollut syvä lama Suomessa. Olemme olleet rakentamassa Suomea välillä yhdessä, välillä eri puolilla, oppositio—hallitus-asetelmassa, ja olemme tulleet uudenlaiseen taloustilanteeseen.

Sen takia arvostan ministeri Pekkarista, että te hieman keskustelette siitä, mitä pitäisi tehdä. Ei minustakaan ole mustavalkoista se, milloin on hyvä omistaa ja näin, mutta politiikassa meidän täytyy tehdä jotain rajoja, mitä saatte tehdä hallituksessa ilman eduskunnan myöntövaltuuksia. Ja sitten on nämä eduskunnan myöntövaltuudet, ja näissä me emme ole samaa mieltä, että me täysin antaisimme ne teille. Mutta tuo oli rehellinen puheenvuoro, kun tällä puolella salia on koetettu todistella, että tätä lakiahan ei käytetä. Te mainitsitte, että on olemassa erilaisia tilanteita, joissa saatetaan tarvita nolla prosenttia, eikä se valtion omistaminen ole aina vain yksinomaan hyvästä. Näin voi jossain tilanteessa olla. Mutta nyt, kun me puhumme Ruukista ja me tunnemme teräsmarkkinat maailmassa, niin jos Ruukki myydään, teidänkään uskonne ei voisi olla se, että toiminta jatkuisi sitten Suomessa. Jotkut muut järjestelyt saisivat semmoisia ehkä tehdä.

Sitten, ed. Rantakangas, viittasitte myös tähän, että nyt on eduskunta edellyttänyt lausunnossaan, että aluepolitiikka ja aluetalous ja työllisyys otetaan huomioon. Minä kyllä vain kysyn, miten se otetaan huomioon sen kaiken keskustelun jälkeen, mitä olemme kuulleet siitä, että pörssiyhtiössä omistaminen on hirmu vaikeaa, mitään ei voida tehdä, Kemijärvellä ei oikein halutakaan. Tämä on kyllä kovin tyhjä lause. Pörssiyhtiöissä on vaikea määrätä, mutta sen takia siellä pitäisi olla omistamassa, että yhtiöitä ei vietäisi Suomesta pois. Se on minimi, ja siihen me koetamme pyrkiä vastalauseellamme. Sitten se, että tämä hallitus ei myy lupauksiaan; tässä ei missään näy, että tämä on vain väliaikaisesti voimassa, tämä on tästä eteenpäin, kunnes lakia muutetaan, ja tämä ei olisi meidän mielestämme ollut tarpeellinen laki näin tehdä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuorossa oli sellainen näkemys Stora Enson päätöksen perusteluksi, tai heidän esittämänsä, että jos ei Kemijärven sellutehdasta ajettaisi alas, niin sitten Kemi tai Uimaharju joutuisivat ehkä vaaravyöhykkeeseen. Minä tunnen hyvin tämä Kemijärvi—Kemi-asetelman, ja tilanne on minusta tasan toinen. Kemijärven sellusta menee suoraan Kemin tehtaalle puolet ja loputkin menevät muille Storan tehtaille. Eli tilanne on päinvastainen. Kaksi Kemin Metson paperikonetta käy Kemijärven seudulla, niin että nyt tässä on Stora Enson puolelta ilmeinen väärinkäsitys tai sitten on joku epäselvyys. Ylipäätään Stora Enso on antanut väärän kuvan Lapin metsien kasvusta, tai ainakin minulle on syntynyt semmoinen varma käsitys, että nyt on joku laskelma pielessä siitä, paljonko siellä on käytettävissä olevaa hakkuumäärää.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Pekkarinen puhui ihan oikein siinä mielessä, että valtionomistajuus ei takaa välttämättä suurinta menestystä yritykselle. Ja jos oikein tulkitsin ministeriä, olen samaa mieltä siitä, että me emme enää elä suljetussa taloudessa, ja juuri tämän takia on yritettävä ottaa hyöty markkinoista. Minusta tämä on se ydinajatus, eli on yritettävä ottaa hyöty näistä markkinoista. Tällä politiikalla on saatu kasvatettua valtionyritysten arvoa, mutta joku rajahan tällä myynnillä sitten täytyy olla. Eli minun mielestäni nyt pitää kehittää tätä valtionomistajuutta eikä lähteä mittaamaan jatkuvasti ulos.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen täällä kysyi, tiedetäänkö, miten valtionyhtiöitten kävisi, jos olisi jotain muuta valittu kuin se, että niitä myydään. No, Metsoonhan, joka on meille keskisuomalaisille erittäin tärkeä — ja uskon, että ministerikin puolustaa viimeiseen asti sitä — liitettiin kotimainen kivenmurskausyhtiö, ei tullut ulkolaista, se menestyi näin. Ilman muutahan pitää suomalaisten yritysten kansainvälistyä, mutta suomalaisina yrityksinä. Täällä on pääkonttorit, toimitusjohtajat ja näin. Mutta nyt, kun on myyty valtionyrityksiä, ne ovat valuneet ulkomaille, hyvänä esimerkkinä Partek. Herlin teki siinä ison tilin, ja sitten pistettiin myyntiin, ja niin kävi Soneralle ja monelle muulle, Sammolle ja Nordealle ja näille.

Tässä varmaan käy niin kuin nyt on pankkimaailmassa, että Suomessa ei ole kuin yksi suomalaisomisteinen pankki ja muitten maitten haarakonttoreita täällä nyt sitten on. Tätä minä haluaisin, ettei tulisi tällaista tilannetta, että tästä tulisi alihankinta- ja tytäryhtiömaa. Nokiasta tuossa luin Kauppalehdestä erään arvion, että siellä pelätään, että kun Nokiassa vaihtuu pääjohtaja, niin näinkö se enää on Suomessa sitten, jos valitaan ulkolainen pääjohtaja. Voi olla, että se pääkonttori viedään jonnekin muualle, koska omistajat ovat muualta jo valtaosaltaan kuin Suomesta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, Metsossa valtionosuus on tänäkin päivänä 11,1 prosenttia. Minä esitän, että se pidettäisiin, palautettaisiin se velvoitekin olla vähintään 10 prosenttia. En puhunut mistään enemmistöomistuksesta, vaan säilyttämisestä, eikä tämä valtion 11,1 prosentin osuus ole haitannut Metson laajenemista globaalisti johtavaksi alallaan.

Vuorineuvos Pekka Paasikivi esitti ihan avoimesti tuolla talousvaliokunnassa toivomuksen, että valtio säilyttäisi osuutensa Kemirassa, koska hän katsoo, että valtio vakaana omistajana on erittäin hyvä eikä siitä ole heille mitään haittaa. Mutta kun ministeri puhuu ihan yli 50 prosentin osuuksista, niin en minä sellaisista ole puhunut, vaan vain vastalauseeni mukaisesti 10 prosentista, mikä pörssiyhtiössä turvaa vaikutusmahdollisuuksia ja tuo myös tuloa, ja ehkä pystytään pitämään esimerkiksi pääkonttori Suomessa.

Mitä sitten tulee Postiin eli Itellaan ja VR-yhtymään, niin on ihan hyvä, että nyt ne nostetaan 100 prosenttiin, mutta eivät ne ole ollenkaan verrannollisia näiden teollisuusyritysten kanssa, eivät ne ole sellaisella alalla toimivia. Mutta toki tässä hallituksen esityksessä on aika paljon hyvääkin, ja sen tähden tämän hylkääminen on hankalaa, mutta voi olla, että täytyy senkin puolesta äänestää vielä lopuksi, jos menee näitten teollisuusyhtiöiden kannalta näin huonosti tämä aluepoliittinen kehitys, mihin tämä on johtamassa.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Kun kerran näillä prosenttiosuuksilla, joita valtio omistaa, on päädytty näin hienoon tulokseen, niin kuin ministeri Pekkarinen täällä kertoi, niin miksi ei nyt malteta lopettaa tähän näin? Se on vähän niin kuin uhkapeliä, että silloin, kun sinä olet voitolla, silloin sinun pitäisi uskaltaa myös lopettaa, ja tämä näkökulma minusta nyt puuttuu tästä täysin, kokonaan.

Ja uudistuva sosialidemokraattinen puolue, se on niin kuin päättänyt, että nyt pitää peli lopettaa, kun täällä 47 kertaa, minkä ed. Antti Rantakangas varmaan oli laajan avustajakunnan avulla pystynyt laskemaan, on oltu mukana näissä. Kun mekin pystymme niin kuin lopettamaan, niin on se nyt käsittämätöntä, että hallitus ei pysty lopettamaan tätä vaan haluaa saada lisää.

Ja se voi olla juuri se uhkapelin seuraava vaihe, että tullaan tilanteeseen, jossa ne, jotka olivat taistelemassa tämän maan itsenäisyydestä, kysyvät, minkä perään me oikein taistelimme ja minkä puolesta me taistelimme, jos kaiken omistavat täällä ulkomaalaiset. Venäläiset tulevat tänne ja ostavat näitä yrityksiä, tässä voidaan luetella ihan muutama, joista ovat varmasti kiinnostuneita Venäjän valtio tai sitten venäläiset sijoittajat. Ja toisista ovat kiinnostuneita ruotsalaiset, ja joistakin ovat sitten saksalaiset, eli historia toistaa itseään.

Tässä ollaan niin kuin sitten avaamassa näitä portteja, kun omistus on enää näin vähäistä ja ei tarvitsisi valtion rahaa käyttää yhtään. Kyllä siinä terve järki tämän sanoo, mutta hallitusneuvotteluissa porvaripuolueet ovat sopineet siitä, ajattelematta tätä itsenäisen valtion asemaa, että lisää pitäisi myydä. Toteaisin vielä sen, että kunnalliset energialaitokset, työeläkejärjestelmät ja muut pitäisi ottaa mukaan tähän omistamiseen ja miettiä tätä kokonaisuutta vähän laajemmin. Nyt on vain tämä julkisen hallinnon yksi osa eli valtion omistus.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Skinnarin puheenvuoro kertoo — mikä on sinänsä politiikassa ihan hyvä — suunnattomasta itsetunnosta ja sitten niin kuin aika mittavasta epäluuloisuudesta, itsetunnosta siinä mielessä, että silloin, kun hän ja hänen puolueensa ihan äsken oli vielä hallituksessa, niin tuo puolue oli valmis myymään ennätysmäisellä tavalla valtion yritysvarallisuutta jnp. Mutta sitten, kun se hallituskausi loppui, niin just niin kuin jotenkin se naksahti siihen samaan hetkeen se niin kuin uusi oppi, jossa uudessa opissa ei voida luottaa siihen, että joku muu porukka voisi järjellisesti hoitaa valtion yritysomaisuutta. No, ehkä ed. Skinnari nyt miettii, onko tässä suunnattoman itsetunnon ja kohtuullisen epäluulon välisessä suhteessa pikkasen tarkistamisen sijaa.

Mitä ed. Kankaanniemen puheenvuoroon vielä tulee tästä Metsosta, näinhän se on ed. Kankaanniemi. Hyvä, että tarkensitte omaa kantaanne, mutta sehän on, Metsossahan on, nollaraja tällä hetkellä. Metsossahan on nollaraja, ja siellä on päädytty 10—11 prosenttiin, ja tulos on hyvä, jälki on hyvä. Mutta jos valtio olisi siellä vanhaan tapaan niin kuin todella majoriteetillä, olen aivan varma, että sitä historiaa, mikä on eletty muutaman viime vuoden aikaan Metsossa, ei missään oloissa olisi saavutettu. Kuka sen on sanonut, että jos Metsossa on pysäytetty 10 prosenttiin, 11 prosenttiin — ei täällä ole kukaan, minä en ole ainakaan kuullut, että kukaan olisi sanonut — että näitä yrityksiä hallituksen on tarkoitus myydä nollille? En usko, että se, jolla on meistä vastuu, elikkä Häkämies, olisi vahingossakaan sellaista sanonut. Minä olen kuunnellut Häkämiestä, ja hän on samalla linjalla, jolla edellinen hallitus oli ja jonka tämä hallitus on kirjannut hallitusohjelmaansa.

Henkilökohtaisesti uskon, että tämä hallitus ei ole niin rohkea myynneissään kuin edellinen hallitus, jossa ennen kaikkea sosialidemokraattiset ministerit olivat tekemässä enemmistön niistä myyntiratkaisuista, joita viime vaalikauden aikaan tehtiin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä tuli hyökkäystä sitä kohtaan, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin: että porvaripuolueet ovat sopineet, että myydään. Ei ole sovittu siitä, että myydään. Tästä omistajaohjauksesta vastaava ministeri on myös sanonut ja siitä, mitä on tapahtunutkin, että nyt on myöskin ostettu valtiolle omaisuutta ja yhtiöitä ja osakkeita, jolloin myöskin se tarkoittaa sitä, että pidetään huolta yhtiöistä ja yrityksistä.

Tässä nyt se, että pidetään huolta yrityksistä, on tarkoittanut sitä, mitä on tässä tapahtunut, että on Kemiran osalta tehty omistajajärjestelyjä, jolloin se yhtiö pärjää huomattavasti paremmin kuin on aikaisemmin pärjännyt. Yksinään ilman omistajajärjestelyjä se ei olisi pystynyt kasvamaan vaan olisi näivettynyt. Ja jos ajattelee sitä, mitä myydään, eli 5 miljardia edellinen hallitus myi demareiden johdolla, niin nyt myös ostetaan.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri sanoi ihan selkeästi tässä salissa, että ei ole itsetarkoitus myydä, vaan on tarkoitus myöskin vaihtaa tätä politiikkaa siihen, että ostaminen on myös suomalaisille omistajille mahdollista eikä omistus mene vain ulkomaille.

Markku  Uusipaavalniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tietysti mukava kuunnella tätä kilpalaulantaa siitä, kuka on eniten myynyt ja kuka tulee myymään eniten, mutta kiinnittäisin pariin kohtaan huomiota. Kun muutamaan kertaan täällä Pekkarinen on näistä osingoista puhunut Fortumin kohdalta, niin tässä pätee nyt tämä sama käänteinen matematiikka kuin monessa muussakin taloustieteen laskennassa. Elikkä te laskette näitä osinkoja ja pörssiarvon korotusta, kun pitäisi laskea, mitä sieltä on mennyt ohi suun. Sieltä ei paljon tuloja ole tullut myynnin yhteydessä, mutta aika paljon osinkoja on mennyt muualle ja sitä pörssiomistusta nyt on muualla. Eläkevaroissahan käytetään tätä samaa matematiikkaa. Lasketaan, että meillä on 124 miljardia siellä hienosti rahaa, mikä varmasti pitää paikkansakin, mutta unohdetaan mainita samassa yhteydessä, että niitä vastuita on siellä 400 miljardia noin kutakuinkin ja tämäkin pitää maksaa ja se pitää jostakin kerätä. Silloin olisi kiva, että olisi joitain valtionyhtiöitäkin, mistä niitä tuloja tulisi. Toki luotan ehdottomasti hallituksen politiikkaan tässä työllistävässä ja globaalissa taloudessa. Tosin en ole täysin varma kuitenkaan.

Tämä eduskunnan vahvistus, mitä näille myyntivaltuuksille tässä nyt useammatkin tahot ovat hakeneet, ei tietenkään olisi mikään mahdoton kynnys käsittääkseni esimerkiksi tässä Kemira-kaupassa. Aivan hyvin tämä kauppa olisi voitu valmistella ja iltaistunnossa sitten eduskunnassa vahvistaa. On täällä turhemmistakin syistä istuttu pitkin iltaa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, olette hyvin vikkeläkielinen ja fiksu ihminen, ja silti kuitenkin haluan vastata siihen, kun viime hallitukselle heititte palloa. En ollut silloin ministerinä teidän kanssanne, mutta olin kuitenkin silloin hallituspuolueen kansanedustaja. Kyllä meillä on tieto, että silloin hallitus sopi vielä lopuksi, oli erilaisia listoja esillä, että näitä myyntivaltuuksia ei enää muuteta, mitkä koskettivat Rautaruukkia, mitkä koskettivat Outokumpua, mitkä koskettivat Kemiraa. Valmisteluja oli, mutta silloin meidän ministerimme kävivät keskustelua myös puoluekollegoidensa kanssa ja ei näitä muutettu. Se on nyt ero tähän hallitukseen, jossa SDP ei ole. Te olette esittämässä näille nollamyyntivaltuuksia, ja teidän täytyy ministerinä tämä vastuu kantaa.