Marjatta   Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Olisin tietysti halunnut kuulla ensin ministeri Perhon esittelypuheenvuoron, mutta toivon mukaan hän ehtii paikalle ennen keskustelun päättymistä.

Laki työttömyysturvalaiksi on iso paketti. Se ei kuitenkaan sisällä niin suuria muutoksia kuin paketin suuruudesta voisi päätellä. Tämä paketti sisältää ensinnäkin viimeisessä tuporatkaisussa sovittuja muutoksia, joista osa on hyviä ja osa huonoja, tavanomaiseen tapaan.

Kannattaa aloittaa hyvistä asioista ja todeta, että työssäoloehdon lyhentäminen 8 kuukauteen ja tarkastelujakson pidentäminen 28 kuukauteen on selkeästi hyvä asia. Totta kai tämäkin olisi voinut olla vielä parempi: 10 kuukaudesta olisi voitu palata 6 kuukauteen, joka työssäoloehdon pituus aikaisemmin oli. Mutta parempi näinkin. Tämä antaa mahdollisuuksia pitkäaikaistyöttömille päästä uudelleen ansiosidonnaisen päivärahan piiriin.

Meillä aivan selkeä ongelma viime aikoina on ollut se, että yhä enemmän ja enemmän pitkäaikaistyöttömiä on pudonnut työmarkkinatuelle ja heillä ei käytännössä ole ollut mitään edellytyksiä päästä uudestaan ansiosidonnaiselle, vaikka he ovat olleet työssä, pätkätöissä. Niistä ei ole kertynyt 10:ttä kuukautta 24 kuukauden aikana. Ja miksi puhuin tuosta 6 kuukaudesta? Siksi, että yleensä nämä tukityöt, työllistämistyöt, jotka pitkäaikaistyöttömille ovat usein ainoa vaihtoehto, ovat yleensä vain 6 kuukauden mittaisia. Ei olisi estettä työvoimatoimistojen antaa pidempiä tukikausia kuin 6 kuukautta, mahdollista olisi mennä vaikka 24 kuukauteen, mutta näitä ei käytetä määrärahojen riittämättömyyden vuoksi. Kuitenkin määrärahoja jää joka vuosi käyttämättä, elikkä kysymys on myöskin siitä, että näitä suunnitelmia ei tehdä riittävästi. Myöskään toinen osapuoli, kunta, valtio taikka yksityinen työnantaja ei ole halukas käyttämään näitä. Valtion puolellahan nämä menivät viime vuonna kyllä selvästi yli, siellä halukkuutta olisi.

Työssäoloehto siis paranee, se on erittäin tärkeä asia. Me vasemmistoliitossa olemme todenneet, että työssäoloehdon heikentäminen oli keskeinen köyhyyteen johtava tekijä. Pitkäaikaistyöttömien putoaminen työmarkkinatuelle on johtunut juuri tästä työssäoloehdosta. Kun pitkäaikaistyötön on pudonnut työmarkkinatuelle, hyvin usein se on merkinnyt köyhyyskierteeseen joutumista. Sen seuraukset on monella tavalla nähty. Nämä ihmiset ovat joutuneet todella vaikeaan tilanteeseen.

Toinen tuporatkaisuun liittyvä muutos on työttömyyseläkkeen lopettaminen. Sitä ei tämä hallituksen esitys pidä sisällään vaan vasta tulossa oleva eläkepaketti, mutta siihen liittyen tässä ehdotuksessa jo ehdotetaan, että työttömyyspäivärahaa maksettaisiin 65-vuotiaaksi saakka elikkä lisäpäiväoikeus olisi 65-vuotiaaksi saakka. Nythän 60—65-vuotiaat ovat voineet saada ja tietysti vielä monet tulevat saamaan työttömyyseläkettä. Mutta erityisenä ongelmana pidän tässä esityksessä sitä — tietenkään en pidä työttömyyseläkkeen lakkauttamista hyvänä asiana — että tässä nyt sitten ei enää työttömyyseläkeputkeen vaan lisäpäiväputkeen pääsyn ikärajaa nosteta 59 vuoteen. Se taas tarkoittaa sitä, että 500 päivää saa tulla täyteen vasta sen jälkeen, kun 59 vuotta on täynnä. Tällä hetkellä raja on 57 vuotta. Tämä osaltaan tulee varmasti vaikeuttamaan ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien tilannetta.

Tämähän tulee koskemaan vuonna 1950 syntyneitä. He ovat nyt 52-vuotiaita. Kun vielä edellytetään, että viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana on ollut 5 vuotta työssä, niin jos ajatellaan nyt tästä 8 vuotta taaksepäin ja 7 vuotta eteenpäin, mitkä mahdollisuudet 52-vuotiaalla on saada 5 työvuotta täyteen? Vuonna 94 elikkä 8 vuotta sitten tämä henkilö oli 44-vuotias pahimpana laman aikana. Silloin työttömyys oli tuolla 25 prosentissa monessa paikassa, reilusti yli 20 prosentin koko maassa, eikä silloinkaan 44-vuotias saanut helposti työtä. Näiden menneiden 8 vuoden aikana voi sanoa, että jos 44-vuotias on jäänyt työttömäksi, vaikka hänellä olisi ollut 30 työvuotta takana, hän ei ole välttämättä saanut muita kuin lyhyitä pätkätöitä, muutaman 6 kuukauden työn aina vuoden välein. Nyt sitten kun mennään 7 vuotta tästä eteenpäin vuoteen 2009, jolloin hän täyttää 59 vuotta, ei ole myöskään sanottu, että tilanne juuri tällaisen ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän kohdalla paranee.

Pelkään pahoin, että tässä joudutaan samanlaisiin korjaustoimenpiteisiin kuin nyt on tehty työttömyyseläkkeen osalta jo kaksi kertaa: on pelastettu väliinputoajia. Viimeksi tällainen pelastusoperaatio tehtiin 1.8. alkaen. Se oli toinen operaatio, ja vielä silloinkaan, kun eduskunnan lähetekeskustelussa aika lailla samojen edustajien täällä vasemmalla puolella keskusteluun osallistuessa todettiin, että kaikki väliinputoajatapaukset pitää kerralla korjata, kaikkia ei korjattu, vaan edelleen jätettiin osa ulos. Luulen, että tästä tulee samanlainen tilanne. Sitten, kun me toteamme, miten tässä kävi, teemme operaatioita, joilla yritetään väliinputoajien tilannetta korjata. Mutta kun ihminen joutuu tällaiseen väliinputoamistilanteeseen, voi tilanne kestää vuosia ja toimeentulo on todella hankala varsinkin, kun tiedämme, että näillä ihmisillä on monta kertaa myöskin pitkäaikaissairauksia, jotka ovat omiaan lisäämään mielenterveysongelmia, kun jatkuvasti kaiken kukkurana on toimeentulon vaikeus. Se on varma tapa saada ihmisen mielikin horjumaan, kun ei tiedä, millä laskunsa maksaa. On myös muistettava, että 52-vuotiaallakin voi olla alaikäisiä lapsia elätettävänä, voi olla 59-vuotiaallakin.

Ed. Huotari varmasti puhuu sovitellusta päivärahasta.

Sitten tämä paketti, joka on merkinnyt valtavaa pykälien muutosmäärää, sisältää niin sanotun lain selkeyttämispaketin. Nämähän ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan vaatimia muutoksia, joiden tie on ollut pitkä. Valiokuntaneuvos Arajärvi aikanaan selvitysmiehenä teki ehdotuksia, ja tältä osin ollaan nyt viemässä näitä eteenpäin eli yhteen lakiin kirjoitetaan useammassa laissa tällä hetkellä olleet erilaiset säännökset ja yritetään yhdenmukaistaa niitä, ettei riipu aina siitä, minkä lain mukaan etuus myönnetään, minkälaisia ehtoja niihin on asetettu. Tämä on sinänsä erittäin hyvä, että näitä on kirjoitettu yhteen, mutta ei tämä esitys nyt kauhean yksinkertainen ja selkeä ole vieläkään.

Tässä yhteydessä haluaisin vielä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka tässä nyt nimenomaan todetaan, että tässä ei ole tehty sisällöllisiä muutoksia, vaan on tehty vain lainsäädännön selkeyttämistä, niin olisi ollut kyllä syytä sisällöllisiäkin muutoksia tehdä siltä osin, että tämä esitys ja kaikki nämä karenssisäännökset lähtevät edelleen sellaisesta ajattelusta, että työtön on omasta syystään työtön ja häntä yritetään rangaista. Ei ymmärretä, että tosiasiassa työttömällä, on hän nuori tai vanha, hyvin usein siellä taustalla on terveydellisiä ongelmia tai on kehityshäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä.

Näillä ihmisillä ei ole kykyä eikä taitoa toimia nyky-yhteiskunnan säännöillä. He tarvitsevat tukea, he eivät tarvitse keppiä, vaan tukea. Eivät he välttämättä tarvitse porkkanoitakaan. He tarvitsevat kädestä kiinni pitämistä. He tarvitsevat sitä, että heillä on joku tukihenkilö, joka heitä auttaa selviytymään elämässä. He pystyisivät tekemään monenlaista työtä, mutta eivät siihen omin voimin yksinään pysty, vaan tarvitsevat vanhaan malliin mestarin, joka kisälliä ohjaa.

Tämä lainsäädäntö ei ole rakennettu siltä pohjalta eikä myöskään meidän kuntoutuslainsäädäntömme. Tältä osin olisi vielä paljon tehtävissä. Tässähän on kyllä tarkoitus myöskin sisällöllisiin ongelmiin puuttua, mutta toivon, että ministeri Perho omalta osaltaan käynnistäisi sen, että todella tämä ajattelutapa käännettäisiin niin, että syy ei ole niissä ihmisissä, jotka ovat varsinkin pitkäaikaistyöttömiä, että he ovat työhaluttomia. Syy ei ole myöskään se, että he ovat kokonaan työkyvyttömiä. Työkyvyttömät pitäisi päästää eläkkeelle. Mutta he ovat sillä tavalla työkyvyttömiä, että he eivät nykyisen yhteiskunnan työelämän säännöin kykene omin avuin selviytymään. Silloin oikea ratkaisu on tukea heitä, jotta he voivat olla muiden ihmisten mukana työelämässä. Se edellyttäisi myöskin, että vajaakuntoisia palkattaisiin useammin.

Rouva puhemies! Olen aiemminkin täältä korokkeelta esittänyt ja esitän asian nyt vielä toistamiseen. Kun tämän vuoden huhtikuun alussakin tuli voimaan sellainen laki, jolla me pyrimme edistämään nimenomaan vajaakuntoisten työllistämistä, eduskunta voisi toimia esimerkkinä niin, että meille otettaisiin tänne selvästi vajaakuntoisia työntekijöitä ja heillä olisi tukihenkilöt mukana auttamassa niissä tehtävissä, joita he pystyisivät tekemään.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen, kun myöhästyin omasta puheenvuorostani, jo suorittikin varsin perusteellisen lain esittelyn, joten siltä osin voin omaa esitystäni tiivistää.

Joka tapauksessa haluan toistaa kaksi lähtökohtaa, jotka tämän työttömyysturvalainsäädännön kokonaisuudistuksen taustana ovat.

Toinen, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, liittyy lainsäädännön selkiinnyttämiseen. Tämä on, voi sanoa, ensimmäinen osa valiokuntaneuvos Arajärven pakettia, jossa erillislait, eri lakeihin liittyvät työttömyyttä koskevat kokonaisuudet, on kerätty yhteen. Tähän asti erillislaeissa olleet ja eri lakeihin sisältyneet työttömyysajan toimeentuloturvaa koskevat säännökset tällä lailla on tarkoitus kumota. On sitten kysymys lain toimeenpanijasta tai lain toimeenpanon kohteena olevasta, niin tästä laista toivon mukaan kuitenkin on helpommin saatavissa ulos vastaukset erilaisiin käytännön tilanteisiin.

Edelleenkin tähän on haluttu yhdistää työhallinnon työvoimapoliittisia toimenpiteitä koskeva lainsäädäntö, koska se on selkeästi kytköksissä työttömyysajan toimeentuloturvaetuuksiin, työmarkkinatukeen ja muuhun työttömyysturvaan.

Me tietysti sosiaali- ja terveysministeriön puolesta pyrimme siihen, että tämä työvoimapalvelua koskeva laki olisi tullut samanaikaisesti. Näitä on valmisteltu yhtä aikaa. Kollegani, työministeri Filatov ei ole paikalla, mutta varmasti pikapuoliin tänne tulee.

Olennaisia asioita, jotka tässä muuttuvat nykykäytäntöön verrattuna, ovat työttömyyseläkkeen poistuminen tietyn siirtymäajan kuluttua ja korvautuminen työttömyyspäivärahan lisäpäiväoikeuksilla.

Tämä liittyy puolestaan siihen tavoitteeseen, joka on paitsi tämän lainsäädännön taustalla ollut, ollut myös eläkelainsäädännön taustalla: pyrkimys keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen, työssä jatkamiseen, työssä jaksamiseen, joka on tietysti monen asian summa. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myöskin listalla seuraavana oleva lakiesitys.

Työttömien kannalta työssäoloehdon lyhentäminen on myönteinen asia ja siihen kytkeytyvä työssäoloehdon tarkastelujakson pidentäminen 28 kuukauteen.

Paljon kritisoitu asia on sovitellun päivärahan nykykäytäntö ja varmasti odotettu asia tämän käytännön muuttaminen muun muassa siitä syystä, että toimeentuloturva ei pitkäksi aikaa vaarannu siitä syystä, että ottaa vastaan lyhytaikaista työtä.

Tähän esitykseen sisältyvät myöskin niin sanotun kansliapäällikkötyöryhmän työllisyyttä edistävät toimenpiteet. Ehkä niistä merkittävin tässä yhteydessä on nimenomaan työmarkkinatuen käyttö osana yhdistelmätukea. Sen ehdot muuttuvat niin, että enää ei edellytetä täyttä 500 päivää, vaan jo 200 päivän jälkeen on mahdollisuus yhdistelmätukeen. Se toivottavasti edesauttaa nimenomaan sitä tavoitetta, että pitkäaikaistyöttömyyden mukanaan tuomat kielteiset ilmiöt eivät pääsisi vallitsemaan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Työllistämistuki jäi pois, ja sitä ei ollut budjettiriihessä!)

Ed. Stenius-Kaukonen esitti ikään kuin tämän lain hengen. Eli hänen näkemyksensä mukaan tällä pyritään vaan tämmöiseen rankaisumentaliteettiin tai syyllistämismentaliteettiin. Minä en näin haluaisi tätä lakia nähdä enkä myöskään niitä toimenpiteitä, joita on tehty tämän lain ulkopuolella, muun muassa se käytäntö, joka on aloitettu työvoimahallinnon, Kelan, sosiaalihuollon, terveydenhuollon yhteistyönä: nämä yhteispalvelupisteet pitkäaikaistyöttömille. Siellähän pyritään juuri käymään läpi pitkäaikaistyöttömän koko elämäntilanne, auttamaan häntä, mikäli on kysymys terveydentilaan liittyvistä ongelmista, päihdeongelmista tai muista. Sosiaalinen yrittäjyys tai sosiaalisen yritystoiminnan (Puhemies koputtaa) käynnistäminen myöskin lainsäädännön puitteissa on vireillä. Eli on tehty ja tullaan tekemään toimenpiteitä, joilla nimenomaan ed. Stenius-Kaukosen toivomalla tavalla luotaisiin edellytyksiä vajaatyökykyisille, luotaisiin edellytyksiä esimerkiksi niille mielenterveysongelmaisille, jotka kykenevät työhön, mutta eivät jaksa tehdä välttämättä täyttä työpäivää jne.

Kuitenkaan tämä maailma ei ole niin yksioikoinen, ettei meillä myös olisi tilanteita, joissa on perusteltua ryhtyä esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan kaltaisiin toimenpiteisiin. Kaikkien toimenpiteiden taustallahan on saada ihmiset mukaan työelämään tai muuhun toimintaan, estää heidän syrjäytymisensä. Tähän osaltaan tällä työttömyysturvalakikokonaisuudellakin pyritään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tähän yhdistelmätukeen ja siihen, että sitä voi jo 200 päivän jälkeen käyttää, täytyy sanoa, että kun nyt näkee pykälät kirjoitettuna, kyllä oli suuri pettymys se, että tämä työministeriön työllistämistuki jää siitä pois. Tämä vie kyllä aika paljon pohjan siltä hyvältä ehdotukselta, jota mekin kannatimme.

Toinen asia: Ministeri Perho sanoi, että näen tämän vain tämmöisenä rangaistuslakina. Enhän minä nyt niin suinkaan sanonut, vaan tarkoitin näitä karenssisääntöjä ja näitä korvauksettomia aikoja. Täällä on sellaisia odotusaikoja kuin viittä kuukautta, kolmea kuukautta jne. Nämä lähtevät selkeästi juuri siitä, että työtön on työtön vain omasta halustaan. Tähän puoleen tarvittaisiin mielestäni kyllä muutosta, koska nämä toimenpiteet, joilla pyritään auttamaan näitä ihmisiä, käynnistyvät usein niin hitaasti, että ei näille ihmisille jää mitään muuta kuin pitkiä korvauksettomia aikoja sen vuoksi, että nämä säännökset on kirjoitettu tässä hengessä.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakiesityksessä on yksi epäloogisuus. Ihmetyttää, miksi tähän on yleensä vielä tämmöinen jäänyt: kuntouttava työtoiminta ja siitä maksettava ylläpitokorvaus. Tässähän yhä edelleen jatkettaisiin sitä epäoikeudenmukaista käytäntöä siinä mielessä, että nyt jos on työmarkkinatuella, ylläpitokorvaus olisi 5,05 euroina, ja jos on kunnan sos.luukulla, niin sieltä saa 7 euroa, onko se ylläpitokorvauksen nimellä, mutta samaa tarkoittava asia.

Minusta tämä pitäisi saada sillä tavalla — ihmettelen, mistä ero johtuu — että ylläpitokorvaus kaikissa tapauksissa on se 7 euroa, jonka on todettu olevan kuitenkin hyvä ja sillä tavalla, että se on veroton tulo, ja sillä pyritään kompensoimaan kustannuksia, joita syntyy aina, kun lähdetään tämmöiseen toimenpiteeseen.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Kommentoidessani ed. Stenius-Kaukosen tulkintaa lain karenssisäännöksistä toki ymmärsin, että tarkoititte näitä ja tämän lain henkeä tai ylipäätänsä lainsäätäjän suhtautumista työttömyyteen ja työttömiin, eli koin, että näette sen liian negatiivisena.

Ed. E. Lahtelan kysymykseen: Hän kiinnitti huomiota ihan oikeaan asiaan. Tässä valitettavasti pääsi käymään niin, että vasta aivan budjettiriihen alla meidän ministeriömme virkamiehet huomasivat, että työministeriön budjettiesityksessä tätä ei ollut korjattu. Keskustelimme siitä myös budjettiriihessä, mutta emme sitten enää valitettavasti saaneet siihen korjausta. Syy siihen, että näin on päässyt aikanaan käymään, on ollut se, että nämä lait ovat tulleet sillä lailla peräkkäin voimaan, että tätä ei vaan silloin yksinkertaisesti huomattu. Sille sinänsä ei ole mitään asiallisia perusteluja, että tilanne tällainen on.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis nyt ei varmaan huomattu tässä lainvalmistelussa, että nämä ylläpitokorvaukset jäävät erilaisiksi, mutta eivät ne suinkaan vahingossa ole erilaiset. Kyllä ne alun perin ovat tulleet hyvin tarkoituksella erisuuruisiksi, mutta se varmasti piti paikkansa, että niitä ei nyt valmistelussa huomattu ja että raha ei ollut työministeriön budjetissa. Toivon mukaan eduskunnasta löytyy sitten valmiutta. Tämä ei ole kovin suuri ja kallis korjaus.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Tämä asia tuli ilmi sillä tavoin, että tässä laissa oli niin, että korvaukset olisivat olleet yhdenmukaiset, mutta valtiovarainministeriössä todettiin, että tämä laki ei voi mennä eteenpäin, ennen kuin budjetti on käsitelty. Eli tämä on ikään kuin budjettilaki tältä osin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Voisin sanoa, että jo oli aikakin. Siis tarkoitan tätä lain selkeytystä. Kun aikaisemmin työskentelin työttömyyskassassa, kahvitunnilla aina ihmettelimme, miten on joku voinut yleensäkään keksiä näin monimutkaisen, näin polveilevan lain kuin tämä työttömyysturvalaki on, puhumattakaan niistä laeista, jotka on vielä sen jälkeen lisätty ja ehkä muutettu ja samalla monimutkaistettu vuoden 1995 jälkeen, kun olen tähän taloon tullut.

Täytyy sanoa, että on hyvä, että tämä laki on nyt yksissä kansissa, mutta voitteko kuvitella, että tämä on selkeä? Jos minä sanon jollekin työttömälle, että katsokaapa 1. lain, työttömyysturvalain, 1 osan 1 luvun 1 §:stä, se on vielä selkeää. Mutta sitten kun pitää etsiä täältä jonkun muun luvun joku kohta, niin ei varmasti sitä hyvin herkästi löydy. Ajattelin, olisiko ollut lakiteknisesti ihan mahdotonta, että tässä olisi ollut juokseva numerointi ainakin työttömyysturvalain osalta. Silloin olisi tarkasti tiedetty, mistä pykälästä milloinkin olisi ollut kysymys. Kysymys on myös siitä asiasta, että kun ihmisille lähetetään päätöksiä ja kun päätöksessä on aina se pykälä, mihinkä se päätös perustuu, kansalaisten olisi hyvin helposti löydettävä myöskin se kohta sitten laista. Toivoisin näin muodoin, että tämä vielä jossakin vaiheessa saataisiin eteenpäin.

Lain esittelyssä kohdassa "Esityksen pääasiallinen sisältö" kansilehdellä todetaan: "Toimeentuloetuudet erityisesti työmarkkinatuessa mutta myös muussa työttömyysturvassa ovat monin tavoin sidoksissa työhallinnon työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin." Kuitenkaan esimerkiksi sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa, kun tätä työttömyysturvalakia on käsitelty, ei ole ollut käytettävissä työvoimapalvelulakia, joka olennaisesti liittyy työttömyysturvalakiin ja niihin aktiivisiin toimenpiteisiin, mihin myöskin tämän lain perusteella etuuksia myönnetään. Siinä mielessä olen pettynyt nimenomaan työministeriön osuuteen tässä asiassa. Kun se laki on vähintään yhtä paksu kuin tämä laki ja yhtä monesta laista koottu, niin on erittäin vaikea selvittää esimerkiksi, mikä on muuttunut.

Vaikka tässä laissa sanotaan, että tämä on pääasiassa lainsäädäntötekninen, niin ei se pelkästään sitä ole. Jo heti 1 §:ssä "Lain tarkoitus" muutetaan lain tarkoitusta siitä, mikä se on aikaisemmin ollut. Tähän olen kysynyt perusteluja, miksi lain tarkoitus on muutettu aikaisemmasta ja perustuslain muodosta, siitä, että työttömyysturvalla on tarkoitus korvata työttömyydestä aiheutuvaa tulomenetystä. Nyt tämä on saatettu muotoon "työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille turvataan". Ongelmallista tässä nyt on se, että jossakin tapauksessa joku toinen kokoonpano eduskunnasta esimerkiksi voi tulkita tätä ykköspykälää, lain tarkoitusta, vastikkeelliseksi työttömyysturvaksi tai eduskunnan tahdoksi, joka koskee vastikkeellisen työttömyysturvan perustelua. Kun kysyin asiaa valmistelleelta virkamieheltä, voiko hän antaa minulle kirjallisen todisteen siitä, että tällä ei ole tarkoitettu sitä, niin hän sanoi, että ei voi. Minä harkitsen tämän kohdalla, pystynkö hyväksymään tätä ehdotusta vai en.

Minusta perustuslakivaliokunta joutuu tutkimaan tämän. Esimerkiksi siinä tilanteessa, kun henkilö on ollut 300 päivää sairauspäivärahalla ja sen jälkeen hänellä on nykyisen lain mukaan ja ilmeisesti tämänkin lain mukaan oikeus työttömyysturvaan, kun hän on lääkärin mukaan työkyvytön ja hänellä ei ole mahdollisuutta hakea työtä, niin tämä 1 §, tarkoituspykälä, ei periaatteessa mahdollista hänen työttömyysturvaansa. Nyt pitäisi keksiä sitten joku muu perälauta, jos ei tätä työttömyysturvajärjestelmää tällaisena perälautana käytetä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Hänet on katsottu työkyvyttömäksi, jos hänellä on lääkärinlausunto!)

Ongelmia tässä siis riittää, ja minusta on ihan kaunis periaate se, että on tämmöistä aktiivista työnhakua, ja olisin menossa paljon pitemmällekin kuin tämä hallitus on ollut valmis menemään siinä, että jokaiselle ihmiselle annettaisiin mahdollisuus työntekoon, tuetusti, jos se muuten ei vapailla markkinoilla onnistu. Sen jälkeen voitaisiin katsoa, ketkä ovat työttöminä omaa syytään ja ketkä ovat sitten työttöminä sen vuoksi, että työtä yksinkertaisesti ei ole.

Tässä johdannossa on mennyt jo aika pitkästi aikaa. Muutaman yksityiskohdan haluan täältä kuitenkin vielä poimia. Täällä on monia hyviä parannuksia, mitkä ovat tulleet esille jo heti edellisen, vuoden 1997 lakimuutoksen jälkeen. Lähestulkoon välittömästi jo todettiin, että esimerkiksi lomakorvauksen jaksottamisessa oli menty aivan väärään suuntaan, se ei ollut millään tavalla enää looginen, ei se ollut lomapäivien kertymisen kannalta looginen. Pahin esimerkki, jonka olen nähnyt, oli, että 6 kuukauden työsuhteesta on kertynyt 48 jaksotettua lomapäivää. Ei sellainen mene kenenkään ymmärrykseen enää eikä tarvitsekaan mennä, ja nyt tämä korvataan, mutta tässä meni viisi vuotta aikaa, kunnes tämä muutos tehtiin. Mutta kiitokset siitä ministeri Perholle, että tämä muutos tänne tuli. Osoite lienee oikea.

Sitten tässä 6 luvun 1 §:ssä sivulla 105 on peruspäivärahan määräksi mainittu 22,22 euroa päivältä. Tämän takia ed. Keränen kävi kuiskimassa minulle, kumpi näistä nyt on oikea, kun perusteluissa sanotaan, että päivärahan suuruus on 22,75 euroa päivässä. Minun muistini mukaan se on 22,75 ja todennäköisesti on tapahtunut kirjoitusvirhe tässä ja se pitää tarkistaa (Ed. Keränen: Indeksitarkistus!) — se indeksimuutos on isompi. Mutta ed. Keränen varmasti huolehtii sitten valiokunnassa, että tämä tulee tehtyä.

Tässä puheenvuorossa en puhu enempää työttömyyseläkeputkesta kuin yhden yksityiskohdan verran. Kun tässä on tarkoitus ollut selkeyttää lakia, niin miksi näille 59-vuotiaille, 50 ja sen jälkeen syntyneille on ehtona 5 vuoden työssäolo 15 vuoden aikana, kun on juuri muutettu lakia niin, että 49 ja sitä aikaisemmin syntyneillä tämä ehto on 5 vuotta 20 vuoden aikana? Toivoisin, että tällaisia sudenkuoppia ei tulisi tänne. Ihmiset eivät millään voi muistaa, mikä tarkoittaa ketäkin, ja heillä on sellainen luulo, että tämä koskee heitä, ja sitten se ei koskekaan. Toivoisin, että tällaisissa tapauksissa, jotka ovat hyvin samantyyppisiä, päästäisiin yhtenäisyyteen. Ainakaan en usko, että koskee kovinkaan monia ihmisiä, onko raja 15 vai 20 vuotta, ja kun tämä parannus on juuri täällä tehty, niin olisi loogista, että se tähänkin korjattaisiin.

Sovitellusta päivärahasta olen sanonut kaikille ihmisille, että kannattaa aina mennä työhön, lyhyeenkin työhön. Vaikka siitä jäisi vähemmän käteen matkakulujen jälkeen, niin se kuitenkin kerryttää eläkettä, se ei kuluta työttömyyspäivärahapäiviä ja on aina parempi mahdollisuus päästä töihin, pitempiaikaiseen työhön. Mutta kun se jää miinukselle, niin kyllä sitä on vaikea perustella ihmisille. Nyt nämä uudistukset, jotka tässä on tehty, ovat myönteisiä ja ne nopeuttavat päivärahojen käsittelyä, mikä on ollut myös yksi ongelma, mutta vielä tähän jää se perusongelma, että ehkä vielä näitä prosentteja pitäisi vähän muuttaa, että se kannustaisi ottamaan paremmin vastaan näitä lyhyitä työsuhteita.

Enimmäismäärä sovitellussa päivärahassa jää yhä edelleen voimaan, sitä ei korjata tässä lainsäädännössä, mikä on minusta täysin käsittämätöntä. Voisin kertoa teille monia esimerkkejä siitä esimerkiksi maatalousyrittäjillä, joilla osa tuloista katsotaan ansiotuloksi, jos on pieni metsäpalsta. Pahin esimerkki, minkä olen nähnyt, on sellainen, että 20 penniä vanhassa rahassa on se ansiotulon osuus, mikä tulee päivää kohti, ja se aiheuttaa, että kaikki muu päiväraha on soviteltua päivärahaa ja tämä enimmäismäärä tulee täyteen mahdollisimman nopeasti. Samoin palomiehet vapaapalokunnissa joutuvat lopettamaan tämän työnsä, kun nämä enimmäismäärät tulevat täyteen. Heillä on oikeus lopettaa tämä sivutyö. Minä yritin hoitaa tätä asiaa silloin, kun tämä laki oli käsittelyssä, mutta täällä ei kukaan tuntunut siitä silloin välittävän. Palvelutyönantajat ovat tätä ajaneet, mutta eivät he ole tulleet ajatelleiksi, että tällaisia tilanteita siihen sitten tulee.

90 prosentin sääntö on ongelma, jota en tässä käy enempää läpi, mutta se aiheuttaa sen, että esimerkiksi peruspäivärahan indeksikorotuksia, jotka nyt ovat tulleet voimaan, samoin kuin tasokorotusta ne lapsiperheet, joilla on kolme lasta ja pieni ansiosidonnainen työttömyysturva, eivät saa laisinkaan 90 prosentin säännön vuoksi.

Yhdistelmätuesta vielä sanoisin sen, että siinä on paljon ongelmia, monet ihmiset yhdistelmätukityön jälkeen joutuvat vielä menemään kuitenkin toimeentulotukiasiakkaiksi, koska asumistuen raja on niin alhainen, että se muuttuu siinä vaiheessa, kun yhdistelmätuen palkka nostaa päivärahan määrää, eli päivärahaan verrattuna yhdistelmätuki on sen verran parempi.

Minusta tätä uutta yhdistelmätukikokeilua, joka on 7 luvun 11 §:ssä mainittu, ei pitäisi nimittää yhdistelmätueksi, ettei se sekoita. Olisi pitänyt olla sille jokin uusi nimike, ettei saa sellaista käsitystä, että se on yhdistetty tuki eli työmarkkinatuen ja työllistämistuen yhdistelmä. Se olisi voinut olla vaikka työmarkkinatuen maksaminen työnantajalle. Minusta kokeilu on ihan hyvä ja sitä pitää tukea. Se aika nopeastikin, 200 päivän työttömyyden jälkeen jo esimerkiksi nuorille antaa mahdollisuuden päästä ehkä nopeammin töihin.

Olisi vielä ollut monta sanaa sanottavana, mutta antaa jäädä tällä kertaa tähän.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä. Tässä jo edellisessä puheenvuorossa käytiin aika laajasti läpi tätä lakiesitystä. Siinä mielessä voi todeta, niin kuin edelliset puhujatkin ovat todenneet, että tässä on sekä hyvää että huonoa. Ihan muutamia seikkoja.

Ed. Huotari äsken edellä juuri puhui yhdistelmätuki-sanasta, ja kun jatkotoimet tehdään ja mahdollistetaan se, että työmarkkinatuki on mahdollista maksaa 200 päivää työttömänä olleen ihmisen osalta työnantajalle, niin minusta sille pitää keksiä jokin uusi nimi, koska se on hämäävä ja epäselvä, vaikka se onkin laissa näin kirjattu. Mutta tarvitaan jokin uusi järjestelmä, koska nyt se antaa mielikuvan, että on kyse yhdistelmätuesta, ja yhdistelmätuessa pitää olla toinenkin osio eli ei voi olla yhdistelmää, jos ei ole kuin yksi osa olemassa, vai katsotaanko työnantajan maksama palkka yhdistelmäksi vai mikä tässä on tarkoitus?

Itse asiassa, jos myönteisiä asioita voi todeta, niitä on työssäoloehto, joka muuttuu 10:stä 8 kuukauteen. Olen samaa mieltä kuin ed. Stenius-Kaukonen, että tässä olisi voitu palata entiseen, koska se on tehnyt ongelmia ja tulee vieläkin tekemään ongelmia siinä mielessä ja on huononnus alkuperäiseen työttömyysturvalakiin verrattuna, joka kuitenkaan ei ollut ongelma työssäoloehdon osalta. Tiedetään, että me olemme vielä tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että ikääntyneitä ihmisiä, meidän mielestämme ihan kovakuntoisia ihmisiä, työnantajat eivät kelpuuta oikein mihinkään. Ainakin itäisen ja pohjoisen Suomen alueella rajakunnissa on paljon porukkaa, joka on kyllä työkuntoista. Siellä saadaan hyvin lyhyitä pätkiä työtä ja työssäoloehdon kerryttäminen, vaikka se piteneekin tässä 28 kuukauteen, näyttää ainakin tällä hetkellä aika vaikealta. Siinä mielessä palaaminen entiseen olisi ollut parempi.

Sitten sovitellun päivärahan ongelmista muutama sana, koska me olemme siirtyneet pätkätyöyhteiskuntaan. Se on hyvä ja huono asia, joillekin se soveltuu, mutta se on enemmän kuin tyypillinen työmuoto kuitenkin. Siinä mielessä olisi odottanut, että enimmäiskestoon ei 36 kuukauden rajaa olisi asetettu, koska ihmiselle, joka on tällaisessa osa-aikatyössä oleva henkilö, tulee ongelma siinä vaiheessa, kun enimmäisaika tulee täyteen ja sitten ei saakaan mitään työtä. On esimerkiksi 4 tunnin työsuhde ja saa 4 tunnin palkan ja sillä sipuli eikä tule mistään mitään, ennen kuin hankkii uudelleen työssäoloehdon. Se on kovin pitkä aika, 8 kuukautta, kitua jossakin ja yrittää saada takaisin sovitellun päivärahan.

Tarkkaan en ole vielä lukenut tätä, vaatiiko tämä pitemmän työajan kuin 4 tunnin työajan, mutta tämänhetkisessä järjestelmässähän se vaatii vähintään 75 prosentin työajan eli niin sanotusti kokoaikatyön, sillä nimikkeellä, ja 6 kuukauden työssäoloehdon. Siinä mielessä nämä ihmiset ovat aika kurjassa asemassa, koska toimeentulotukea ei todennäköisesti tule ja joudutaan mahdollisesti 4 tunnin palkalla elämään. Toivoisi kyllä, että eduskunta voisi jollakin tavalla tähän oman viisaan sanansa sanoa, ja toivon mukaan valiokunnassa löytyy tahto sen asian korjaamiseen myös.

Sitten isompi juttu, joka koskee tietysti työttömyyseläkkeen purkamista. Sinällään tässä ihmiset eivät putoa mihinkään, mutta tämä muuttuu vähän aktiivimpaan suuntaan, kun työttömyyseläke on kuitenkin ollut sellainen, että ihminen on ollut sen suojassa. Nyt tässä killutetaan työmarkkinoiden käytettävissä. En tiedä, mihin nämä ihmiset kelpaavat, mutta ikärajan nostaminen 59 ikävuoteen tulee aiheuttamaan joka tapauksessa ongelmia, koska siirtymäkausi on kovin lyhyt. Siellä on sellaisia ihmisiä, joista nyt on kolmikantaneuvotteluissa todettu, että heidän koulutustasonsa on matala. Tosin sitä varten on Nosto-ohjelma tai mikä se budjetissa on, koulutustason Nosto-ohjelma. Mutta mitä tunnen kansakoulupohjalla olevia ihmisiä, he eivät ole niin sanotusti kouluimmeisiä, enkä usko, että hirveän paljon heitä nostellaan mihinkään päin. He ovat tottuneet työtekoon, ihan oikeaa ja raavasta työtä, ei heistä nörttejä tule eikä kovin kummoisia. Joitain kädentaitoja he oppivat, mutta en usko, että he ovat hirveän halukkaita lähtemään johonkin isoja tutkintoja suorittamaan, eikä ole järkevääkään, jos on lähempänä 60:tä vuotta oleva ihminen. Sen takia tämä on ongelma ikärajan osalta, miksei se voisi olla 57 vuotta edelleen.

Sitten en puutu enää kuin yhteen kysymykseen. Siitä jo vastauspuheenvuorossa totesin. Minusta kuntouttavan työtoiminnan ylläpitokorvauskysymys on semmoinen juttu, että se pitää kyllä eduskunnan hoitaa. On tosi nolo homma, jos me tällaisen eriarvoistavan seikan jätämme tähän lainsäädäntöön senkin jälkeen, kun eduskunta on sen käsitellyt. Se ei voi olla rahakysymys ollenkaan.

Nimittäin ei ole mitään järkeä, jos kuvitellaan, että kaksi ihmistä asuu samanlaisissa taloissa vierekkäin, menevät samaan työpaikkaan kuntouttavan työtoiminnan puolelle töihin, tai mitä toimintaa se onkin, tässä puhutaan toiminnasta, että toinen on viimesijaisella toimeentulotuella ja saa 7 euroa tästä ylläpitokorvausta, tai mikä se onkin nimeltään, mutta kuitenkin ylläpitokorvausta, mutta toinen henkilö, joka on työmarkkinatuella siinä viereisessä talossa, menee siihen samaan paikkaan ja saa vain 5 euroa 5 senttiä. Molemmat ajavat vanhalla Datsunilla sinne, kaikki olosuhteet ovat samanlaiset ja polttoainekulutuskin sattuu olemaan samanlainen. Ei ole mitään perustetta, että toiselle maksetaan ylläpitokorvausta, joka tarkoittaa kustannusten korvausta matkoista ja ylimääräisistä kustannuksista. Muutenkin kaikki sattuvat olemaan nappiinsa samanlaiset, perheet ja kaikki, että ei voi perustella eroillakaan. Silloin tämä ei ole päivänvaloa kestävä seikka eikä yhdenvertaisuutta lisäävä, vaan tässä eriarvoistetaan ihmisiä. Minusta tämä pitää eduskunnan korjata.

Minulla on tästä itselläni lakialoite parasta aikaa kirjoitettavana, jos semmoinen impulssi tarvitaan. Olen nähnyt, jotta on sillä ainakin jotain merkitystä. Ainakin valiokunta joutuu ottamaan kantaa siihen, kun lakialoite on. Toivon mukaan edustajat voisivat ottaa kantaa (Ed. Stenius-Kaukonen: Hoitakaa työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnassa se asia!) — ja toivon mukaan saadaan työasiainvaliokunnassa otettua siihen enemmistön kanta sillä tavalla, että tämä hoidetaan kuntoon.

Reijo  Laitinen  /sd:

Rouva puhemies! Ihan muutama huomio tämän lakipaketin osalta. Täällä on käytetty todella hyviä ja asiantuntevia puheenvuoroja. On tuotu esille myöskin tähän lakiesityskokonaisuuteen liittyviä heikkoja kohtia, epäkohtia, joita tulisi nyt valiokuntakäsittelyn aikana mahdollisesti korjata.

Minäkin näen positiivisena sen, että tässä on nyt koottu meidän varsin hajanaista työttömyysturvalainsäädäntöämme yhteen pakettiin, joka varmasti tämän asian osalta hallintaa selkeyttää. Toisaalta on sanottava, että kyllähän se niin on, että esitykseen sisältyy useitakin sellaisia kohtia, jotka mahdollistavat vielä tulkintaa, jotka ovat hivenen vaikeaselkoisia.

Lähtökohta tässä on se, että pyritään aktiiviseen työllistämiseen, mikä on positiivinen asia. En ihan usko, että kaikilla muutoksilla, joita tässä esitetään, välttämättä niihin tavoitteisiin kuitenkaan päästään. Yhtenä tietysti tätä laajempaa kokonaisuutta on se, että eläköitymisikää pyritään myös näillä toimenpiteillä nostamaan. Kun meillä eläköitymisikä on 59 vuotta ja esimerkiksi Ruotsissa se on jossain 64 vuoden kieppeillä, niin on tehty vähän niin kuin teknisiä vertailuja siitä, onko meillä eläkelainsäädännössä on sinänsä jotain ongelmia, kun näin on. Sehän on osoitus vain siitä, että meidän työelämämme ja yhteiskuntamme sairastaa ja ihmiset joutuvat jäämään varhaisemmassa vaiheessa eläkkeelle.

Erorahajärjestelmä tässä ehdotuksessa esitetään liitettäväksi osaksi työttömyysturvaa. Olen tätä vähän pohdiskellut, onko tässä järkeä. Siinä voi olla sillä tavalla järkeä, että se saattaa aktivoida työllistämistoimien osalta. Mutta toisaalta kyllä palkansaajan kannalta, uskallan melkein näin sanoa, nykyinen järjestelmä on taloudellisesti parempi järjestelmä kuin esitetty järjestelmä. Tätä tulisi minun mielestäni kumminkin vielä, vaikka tämä on siellä kolmikannassa ollut, pohdiskella myöskin tältä kantilta.

Työssäoloehdon osalta hyvä on tietenkin se, että nyt työssäoloehto pudotetaan 10 kuukaudesta 8 kuukauteen ja että tarkastelujakso, kuten ministeri totesi, pidennetään 28 kuukauteen. Mutta edelleen tämä on nykyolosuhteisiin, meidän työmarkkinoihimme nähden, aivan liian korkealla tasolla. Olisi ollut kyllä enemmän kuin perusteita siihen, että se olisi pudotettu nyt vähintään 6 kuukauteen, missä se aikaisemmin oli.

Tässähän on tavoitteena, niin kuin monta kertaa on sanottu, työttömyyseläkeputken katkaiseminen. Kiinnitin itse asiassa tuohon samaan huomiota, mihin ed. Huotarikin, myöskin siltä osin, että nyt tällä lakiesityksellä heikennetään työhistorian osalta yli 59-vuotiaiden asemaa, koska työssäoloehto lasketaan 15 vuoteen.

Kokonaisuudessaan ylläpitokorvauksen taloudellinen merkitys yhdenmukaistamisen osalta ei ole suuri, mutta se on iso asia yksittäiselle henkilölle. Toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana ylläpitokorvaus voitaisiin yhdenmukaistaa siten, että se nostettaisiin kuntoutettavien osalta 5,05 eurosta 7 euroon, samalle tasolle kuin muillakin.

Yrittäjän työttömyysturvajärjestelmään, joka täällä ei ole noussut vielä esille, tulee hivenen parannusta, ja näen sen kyllä positiivisena. Se tulee hivenen nykyjärjestelmää joustavammaksi.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olisin minä kanssa muutamia huomioita tehnyt tästä paketista, hallituksen esityksestä 115 työttömyysturvalain muutoksesta, mutta myös kolmikannassa tehdystä paketista, koska tämä kuuluu osana siihen.

Niin kuin täällä on todettu, paketissa on hyvää ja huonoa. Myös toteaisin, että oli hyvä, että työssäoloehto muutettiin 10 kuukaudesta 8 kuukauteen. Itse olisin ollut valmis palauttamaan sen alkuperäiseen muotoonsa elikkä 6 kuukauteen. Niin kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, tämä on ollut yksi köyhyyden suurin yksittäinen syy, että ihmiset ovat pudonneet peruspäivärahalle. Nyt pitäisi saada muutos, että peruspäivärahalla oleville saadaan lisää rahaa. He ovat tämän maan köyhiä.

Erorahan loppuminen on tässä paketissa huono asia. Kun firma esimerkiksi tekee konkurssin, silloin olisi hyvä olla jokin rahasumma, jonka turvin voi etsiä uutta työtä, niin kuin erorahan alkuperäinen tarkoitus oli.

Vaikka tähän lakiesitykseen ei kuulu, niin kuin totesin, työttömyyseläke, vaan se on tässä paketissa, niin mielestäni tässä paketissa on miinusta työttömyyseläkkeen lopettaminen. 40-luvulla syntyneillähän se säilyy, mutta mielestäni olisi myös 50-luvulla syntyneet pitänyt tämän piiriin jättää. He ovat edelleenkin käytännön työnhaussaan ikärasismin kohteina. Heitä ei tahdota ottaa töihin. Tai sitten tulee palauttaa kunnille velvoite työllistää pitkäaikaistyöttömät ja muuten vajaan työkyvyn omaavat ihmiset. Se on ainut tapa työllistää tänä päivänä työttömiä.

Niin kuin totesin, tämä on kolmikannassa sovittu kokonaispaketti, joten tätä on syytä viedä läpi, vaikka tässä on huonojakin kohtia. Kokonaisuus on kuitenkin sellainen, että sitä pitää ehkä kannattaa.

Kun täällä puhutaan työttömien asiasta ja työttömyysturvasta, olisi luullut, että tämä kiinnostaa edustajia enemmän. Näyttää nyt siltä, että työttömien etujen ajaminen kiinnostaa vain vasemman laidan kansanedustajia.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Työssäoloehdon pidentäminen aikoinaan 6 kuukaudesta 10 kuukauteen johti työttömien putoamiseen työmarkkinatuelle ja suureen köyhyyteen, voidaan sanoa. Se oli todella kova isku, koska siihen aikaan työpaikkoja ei ollut saatavissa ja työttömät todella tulivat pitkäaikaistyöttömiksi ja heidän tulotasonsa putosi tai suorastaan romahti. Yksi syy tähän köyhyyteen oli juuri se, että henkilöt putosivat ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuelle.

Kahdeksan kuukautta on tietenkin parempi kuin 10 kuukautta, se on selvä parannus tässä hallituksen esityksessä. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä aika olisi pitänyt saada 6 kuukauteen, koska myöskin 6 kuukauden työssäoloehdon täyttyminen on monelle hyvin hankala asia.

Tähän yksi perustelu silloin oli se, että tässä kannustetaan ihmisiä hakemaan työtä. Tietenkin tämmöinen kannustus on hyvä, jos työpaikkoja on olemassa. Mutta esimerkinomaisesti haluan tuoda esille seuraavaa, kun olen vieraillut hiljakkoin parissa suurehkossa teollisuuslaitoksessa: Toinen oli metallitehdas, jossa oli noin 600 henkeä töissä, ja toinen oli metsäteollisuuslaitos, jossa oli suunnilleen 500 henkeä töissä. Metallipuolella työnantajan edustaja ilmoitti, että heillä on 400 henkeä odottamassa, nimet listassa odottamassa työpaikkaa, kun työpaikka vain avautuu. Siis 400 henkeä, melkein kaksinkertainen määrä työvoimaan verrattuna odotti kaiken aikaa vain, että he saisivat kutsun päästä töihin. Valtaosalla heistä oli myöskin ammatillinen pätevyys, että pystyisivät tulemaan töihin. Metsäteollisuusyrityksessä ilmoitettiin, että heillä on 1 100 nimeä listalla odottamassa työpaikkaa. Jos työpaikka vapautuu, niin välittömästi tullaan töihin.

Tämä osoittaa sen, että ihmisillä on työhaluja niitten 24 000 työttömän joukossa, jotka Pirkanmaallakin työttöminä ovat. Heillä on työhaluja ja he hakevat työtä, ovat yritysten työnhakijoina, mutta valitettavasti työpaikkoja ei ole. Siinä suhteessa heitä ei pitäisi rangaista sillä, että he menettävät ansiosidonnaisen päivärahansa, koska heille ei kerta kaikkiaan voida järjestää työtä, jota he hakevat. Tämä on mielestäni edelleenkin myöskin tässä laissa epäkohta, vaikka kiistämätön parannus tapahtuu. Työssäoloehdon olisi pitänyt olla 6 kuukautta. Tämä on tietenkin parannus myöskin, että 28 kuukauden aikana voidaan työssäoloehto täyttää. Se on hyvä, parempi kuin nykyinen tilanne.

Erorahajärjestelmän muutokseen: Siinä kyllä käy selvästi sillä tavalla, että työntekijöiden, pitkään työssä olleiden ihmisten, jotka ovat joutuneet työttömäksi ja ovat oikeutettuja erorahaan, saama rahallinen korvaus putoaa selvästi. Joissakin laskelmissa on näyttänyt, että se putoaa yhteen kolmasosaan siitä, mitä nykyinen järjestelmä antaa. Tämä on kyllä aikamoinen menetys, kun ensin menettää työpaikan ja sitten menettää vielä tässä erorahajärjestelmän muutoksessa tällaisen summan. Tätähän on perusteltu myöskin sillä, että kun työttömäksi jää, saa korkeampaa, ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, ja kun se uhkaa loppua, se kannustaisi hakemaan töitä. Mutta valitettavasti niitä työpaikkoja ei ole. Kuten jo äsken kerroin, suurten yritysten listoilla on paljon työnhakijoita odottamassa sitä, että pääsisivät töihin.

Tämän lisäksi on tietenkin nähtävä se, että edelleenkin suuria joukkoirtisanomisia tapahtuu. Silloin ei tietenkään kysellä sitä, mitkä työntekijän perhesuhteet tai muut ovat, vaan kun työnantaja lopettaa kokonaisia osastoja tai siirtää tuotantoaan ulkomaille joko Suomesta Ruotsiin tai Suomesta Kiinaan, niin kuin joissakin tapauksissa joukkoirtisanomisia on perusteltu, silloin ei kysellä työntekijöiltä, mikä heidän työttömyysturvansa tai muu toimeentulomahdollisuutensa on. Nimet ovat listassa ja irtisanominen tapahtuu, ja he tulevat kärsimään näistä muutoksista.

Sen lisäksi myös työttömyyseläkeputken katkaisu on hyvin ongelmallinen asia, koska ikääntyneiden ihmisten, jotka ovat tuossa 50 vuoden iässä, ehkä vähän päällekin, kilpailukyky tänä päivänä kaikesta huolimatta työmarkkinoilla on varsin rajallinen ainakin teollisuuden piirissä. Sinne haetaan huomattavasti nuorempia ihmisiä, koska nuoria ja paremmin koulutettuja ihmisiä on saatavissa ja he tietenkin pääsevät sinne paremmin. Näillä ihmisillä on sitten todella vaikeata, miten he pärjäävät 65 vuoteen tai 62 vuoteen riippuen siitä, miten nämä lait eduskunnassa aikanaan säädetään, jotta he tulisivat toimeen edes kohtuullisesti. Heillä saattaa olla jopa 30 vuoden työhistoria, ja pidän kohtuuttomana sitä, että he joutuvat työvoimaviranomaisten pompottamiksi.

Pompottamisesta on hyvä esimerkki se, että työttömän työnhakijan oikeusturva Suomessa ei ole kovin erikoinen. Nimetön ilmianto työvoimaviranomaisille johtaa välittömästi työttömyyspäivärahan katkaisuun. Nimenomaan työttömällä on todistustaakka siitä, että ilmianto on perätön. Saattaa mennä useita viikkoja, ennen kuin asia on käsitelty ja työtön rupeaa jälleen, vaikka ilmianto on perätön, saamaan työttömyysturvaa. Tästä tulee kyllä työttömille varsin suuria vaikeuksia ja ongelmia, koska he joutuvat elämään jo muutoinkin aivan minimaalisen toimeentulon tasolla ja rahaa ei ole varastossa esimerkiksi vuokran maksuun ja muihin pakollisiin menoihin. Tämä on aika erikoinen tapaus Suomen oikeusjärjestelmässä, että nimetön ilmianto johtaa välittömästi tällaisiin sanktioihin. Mielestäni tässä valiokunnan tulisi ottaa kantaa, että myöskin työttömällä olisi ensinnäkin ihmisarvo ja myöskin oikeusturva nykyistä paremmin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Koulutuspäiväraha on päiväraha, jota maksetaan työttömälle, joka hakeutuu omaehtoisesti ammatilliseen koulutukseen eli pyrkii vahvistamaan valmiuksiaan työtehtävien hoitamisessa. Nyt meillä on omaksuttu se, että ihmisen pitää kyetä ottamaan useamman sorttisia töitä vastaan työhistoriansa aikana, ja tässä laissa nyt mahdollistetaan koulutuspäivärahan saanti. Mutta pidän erittäin suurena heikkoutena sitä, että tässä velvoitetaan olemaan työttömänä 86 päivää, ennen kuin voi aloittaa opiskelun. Mielestäni olisi järkevää muuttaa tätä lakia niin, että tietyissä olosuhteissa välittömästi, kun työtehtävät päättyvät, voi siirtyä tietynlaiseen täydennyskoulutukseen, jonka jälkeen on sitten taas mahdollisuus palata työelämään. Lainsäätäjän ei pidä velvoittaa ihmisiä olemaan työttömänä, vaan pitää aktivoida heitä ottamaan vastaan työtä. Silloin, kun on kysymys siitä, että kyky olla työmarkkinoiden käytettävissä edellyttää jatkokoulutusta, mahdollisimman nopeasti saadaan se täydennyskoulutus ja taas siirrytään työelämän palvelukseen. Mielestäni tämä on yhteiskunnan etu.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on tämä uusi kokeilu, mikä yhdistelmätuen nimellä on. Toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä tänne saataisiin sellainen maininta, että sitä ei maksettaisi osa-aikatyöhön eli se maksettaisiin kokoaikatyöstä. Koska tässä kuitenkin on kohtuullisen iso korvaus työnantajalle, niin silloin se pitäisi maksaa kokoaikatyöstä, että tälle ihmiselle jäisi siitä myöskin jotain käteen.

Sitten tämä 90 prosentin sääntö: Vielä tarkennan sen verran, että 4 luvun 5 §:ssä on ongelmana nimenomaan se, että tähän 90 prosenttiin lasketaan myös lapsikorotukset. Nimenomaan lapsiperheelliset työttömät ovat ne, jotka joutuvat tämän leikkauksen kohteeksi, ja siinä mielessä minusta olisi ihan kohtuullista, että lapsikorotuksia ei huomioitaisi, niin kuin nyt eräässä toisessa kohdassa täällä on tehty, että lapsikorotukset käsitellään erikseen.

Vielä yksi pykälä, mikä mielestäni on kohtuuton: Vaikka sekä työmarkkinatukilaki että ansiosidonnainen työttömyysturva ovat nyt samassa laissa, kuitenkin näiden omavastuusäännökset ovat erilaiset. Jos työmarkkinatuella oleva henkilö sairastuu määrätyksi ajaksi, hän joutuu uudelleen omavastuuajan piiriin, mutta tämä sama ei tapahdu ansiosidonnaisella, koska ansiosidonnaisella puolella on erilainen omavastuusäännös. Minusta tämä on kohtuutonta nyt, kun näitä on pyritty selkeyttämään ja yksinkertaistamaan, että näitä kaikista pienimmällä työttömyysturvalla eli työmarkkinatuella olevia kohdellaan paljon kovemmin kuin näitä ansiosidonnaisella olevia.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! 1990-luvun puolenvälin jälkeen Suomessa otettiin käyttöön erityisesti työllisyyden kannustamisen nimellä eräitä käytäntöjä, jotka ovat kuitenkin osoittautuneet johtavan useissa tapauksissa köyhyysloukkuihin. Tässä haluan vain mainita pari niistä.

Ansiotulovähennyshän oli vähennys, joka oli myös työttömille vuoteen 96 asti. Silloin se sitten poistettiin. Paitsi että se oli tietysti erittäin epäsuosittu työttömien keskuudessa, se johti aivan kohtuuttomuuksiin kuitenkin eri ihmisryhmien välillä. Sitä ansiotulovähennystä ei tietysti annettu työttömien lisäksi myöskään eläkeläisille. Edelleen ansiosidonnaisen päivärahan saamiseksi tätä työssäoloehtoa pidennettiin, kuten ed. Kuoppa totesi, 6 kuukaudesta 10 kuukauteen. Nyt paluuehto palautetaan 8 kuukauteen.

Kun olen kotikaupungissani Porissa tutkinut erityisen tarkkaan kirkon leipäjonoja, olen havainnut, että noin puolet näissä leipäjonoissa olevista on henkilöitä, jotka ovat pudonneet pelkälle työmarkkinatuelle. Tämä osoittaa sen, että tästä niin sanotusta kannustamisesta on kuitenkin todellisuudessa tullut köyhyysloukku. Tämä on pieni toimenpide, valitettavan lyhyt askel. Olen samaa mieltä ed. Kuopan kanssa. Meidän olisi pitänyt päästä takaisin 6 kuukauteen, pitää kaikin keinoin ihmisiä aktiivisessa työnhaussa ja samalla yrittää saada heidät pysymään ansiosidonnaisen työttömyysturvan parissa, koska kyllähän tosiasia on se, että köyhyys on edelleen meillä suuri ongelma. Se on vain eduskunnassa jäänyt viimeisen vuoden aikana aivan liian vähälle huomiolle. Köyhyys ja syrjäytyminen ovat todellisia ongelmia, joihin meidän pitäisi seuraavalla vaalikaudella löytää vastauksia.

Puhemies! Mitä tulee yhdistelmätukeen, sen käyttö mahdollistuu, kun on 200 päivää ollut työmarkkinatuella, yrityksille. Tästä tietysti odotetaan jotakin. En osaa sanoa; ennakkoarvioni on, ettei sillä ehkä ole kovin suurta merkitystä. Mutta yhdistelmätuen suurin ongelma on se, että se on aivan liian matalatasoinen. Kun tuollaiset vähän yli 5 000 markkaa kuukaudessa saa yhdistelmätukea, josta otetaan parikymmentä prosenttia pois veroa, käteen jää noin 4 000 markkaa kuukaudessa. Henkilöhän ei tule sillä toimeen. Se on käytännössä aivan mahdoton tehtävä.

Puhemies! Me olemme täällä Suomessa ajatelleet sitä, että me kannustamalla, niin kuin totesin, ansiotulovähennyksen poistamisella työttömiltä, pidentämällä työssäoloehtoa, saamme ihmiset työhön. Kyllä minunkin kokemukseni nimenomaan esimerkiksi Satakunnasta, omasta vaalipiiristäni ja kotikaupungistani Porista, on se, että työtä pitäisi olla tarjolla. Ei se, että niin sanotusti kannustetaan, luo yhtään uutta työpaikkaa. Jos esimerkiksi katsotaan meidän naapurimaamme Ruotsin työllisyyspolitiikkaa ja meidän työllisyyspolitiikkaamme, Ruotsissa aktivointi on tietysti aivan eri luokkaa kuin meillä. Tällaisia niin sanottuja kannustimia Ruotsissa ei ole ollenkaan käytössä. Ruotsin työttömyys on alle 4 prosentin tällä hetkellä, Suomessa työministeriön tilastojen mukaan kuitenkin yli 11 prosenttia tänäänkin. Eli kyllä me olemme selvästi epäonnistuneet. Aivan selvästi valtiovarainministeriö, joka on pakottanut työministeriön tekemään kaikenlaisia temppuja, on epäonnistunut. Emme me ole onnistuneet tämän työttömyyden painamisessa alas.

Henkilökohtainen käsitykseni on se, että erilaisilla työryhmillä ei tätä työttömyyttä paineta alas. Minulla on sellainen kuva, että kyllä täällä eduskunnassa ja hallituksessa suurin piirtein kaikki keinot on tiedossa, mitä pitäisi tehdä. Nyt pitäisi vaan olla uskallusta ja ottaa myöskin vasemmistopuolueiden edustajien näkemyksiä huomioon eikä pelkästään valtiovarainministeriön, jota johtaa kokoomuslainen Euroopan konservatiivien puheenjohtaja Sauli Niinistö, ja myöskin ministeriön virkamiesten näkemyksiä.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä eräs asia: Henkilökohtaisesti olen kovin innostunut siitä, mitä esimerkiksi teknisten toimihenkilöjärjestö STTK esitti kesällä, eli yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät voitaisiin pistää erillislailla eläkkeelle. Minun mielestäni se on hyvä idea, koska kun ajatellaan, että pitkäaikaistyöttömiä on noin 80 000, niin varmasti suuri osa heistä, ehkä yli 20 000, on yli 55-vuotiaita. Tässä ei minun mielestäni hallituksenkaan kannalta ole järkeä pitää työttömyystilastoissa henkilöitä, jotka eivät koskaan työllisty. Se on aivan järjetöntä hommaa kaikkien meidän kannalta, myöskin hallituspuolueiden kansanedustajien kannalta, jotka yritämme, toiset innokkaammin kuin toiset, puolustaa tätä hallitusta. Minua ei siitä voi kohtuuttomasti syyttää kuitenkaan.

Puhemies! Ihan vielä lopuksi: Kun eläkeikää on myös haluttu nostaa Suomessa kovasti, haluan vain todeta sen, että meillä on työministeriön tilastojen mukaan 45 000 työtöntä alle 25-vuotiasta. Eikö nyt kuitenkin kaiken järjen mukaan olisi tosiaan saatava nämä alle 25-vuotiaat ensin töihin, koska siitähän syntyy todellinen pommi yhteiskuntaan, varsinkin niistä, jotka ovat pitkään työttöminä, jotka eivät koskaan työllisty oman elämänsä aikana ja yhteiskunta kuitenkin vastaa heidän kustannuksistaan? Mitä tässä nyt peräänkuulutan kansanedustajana, niin järkeä ja taas kerran järkeä. Ehkä sitä sitten löytyy vähitellen, jos ei muuten, niin seuraavassa eduskunnassa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tulen toisen kerran tänne puhujakorokkeelle sen vuoksi, että tämä on niin iso lakikokonaisuus, että tämä vaatii vähän tarkempaa arviointia.

Ed. Elo puuttui työttömyyden rakenteisiin aivan oikein ja vertasi myöskin Ruotsiin. Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta oli viime viikolla käymässä Hollannissa, ja sain olla mukana siellä kolme päivää. Kuultiin Hollannin-malleja, millä tavalla siellä on esimerkiksi nuorisotyöttömyyteen puututtu. Amsterdamissa työllistetään kaikki nuoret. Tämä oli hoidettu sillä tavalla, että kunta vastasi ohjaajien palkkauksesta ja valtio vastasi nuorten palkkaamisesta. Ne henkilöt, jotka eivät pystyneet töihin menemään — jos heillä, kuten esimerkiksi monilla maahanmuuttajilla, ei ollut koulutusta tai muuta — olivat projektissa, jossa oli aika tiukat säännöt, niin kuin pitääkin olla, vähän saman tyyppisesti kuin Kainuussa toteutetussa mestari-kisällimallissa. Eli projektissa näitä nuoria, usein maahanmuuttajia, opetettiin samalla työelämän pelisääntöihin, eli aamulla tullaan aikaisin töihin normaalisti jne. Niille, jotka eivät sitten tässäkään pystyneet olemaan, ei sitten maksettu yhtään mitään. No, se on sosiaalipoliittisesti kyseenalaista, voiko näin tehdä, mutta heillä oli tämmöinen ratkaisu. Mutta kuitenkin joka tapauksessa Hollannilla, jolla käsittääkseni on aika iso valtionvelka, on kuitenkin varaa kaikki nuoret työllistää. En tiedä, onko sitten, kun uusi oikeistohallitus pääsee oikein kunnolla eteenpäin. Sanottiin, että jopa tätäkin projektia, josta oli 80 prosenttia työllistynyt näistäkin nuorista, jotka olivat aika vaikeissa elämäntilanteissa projektiin tullessaan, oltiin lopettamassa sitten. Siellä oli erittäin hyviä kokemuksia. Yrittäjät oli otettu mukaan näihin työllisyysprojekteihin, samoinhan Irlannissa yrittäjät olivat mukana. Suomessa on erikseen yrityselämä kokonaan, ja sitten annetaan joitakin tukia, että työllistetään nuoret, mutta kukaan ei kunnolla, ihan oikeasti kukaan ei kunnolla valvo, miten siellä sitten todella näitä työllistämistukia käytetään ja vääristävätkö ne kilpailua vai eivät.

Minusta tämä työttömyyden rakenteen muuttuminen on nyt olennainen asia. Työttömistä on työmarkkinatuella suurin osa tällä hetkellä. Olen suorittanut sellaista empiiristä tutkimusta tässä parin vuosikymmenen ajan, minkä olen näissä asioissa ollut työni puolesta tekemisissä. Olen kehittänyt sellaiset työllistymisen portaat, eli miten parhaiten työllistyy. Parhaiten työllistyy pätkätöistä, siis osa-aikainen työtön. Sen jälkeen koulutuksessa oleva työtön henkilö. Hänellä on toiseksi parhaimmat edellytykset työllistyä. Kolmanneksi ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta työllistyy paljon paremmin, koska työnantajalle se on merkki siitä, että hän ei ole silloin pitkäaikaistyötön, hän ei ole työnantajan silmissä "luuseri" vaan hän on tilapäisesti työtön. Hänellä on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet kuin näissä tuetuissa työpaikoissa olevilla pitkäaikaistyöttömillä. Meillähän on siirrytty työvoimapolitiikassa tällaiseen erittäin pitkään työttömänä olleiden työllistämiseen. Kun aikaisemmin oli niin, että jo vuoden työttömänä olon jälkeen työllistettiin, niin nyt on siirrytty siihen, että kahden vuoden jälkeen vasta työllistetään. Työnantajalle se, jos henkilö on tämmöisessä tuetussa yhdistelmätuessa tai muussa, on merkki siitä, että hän on erittäin pitkään ollut työttömänä ja on ehkä sitten vähän vaikeammin työllistyvä ja hänellä ehkä mahdollisesti on joitakin muitakin ongelmia. Sitten kaikkein vaikeimmin työllistyy henkilö, joka on työmarkkinatuella, niin kuin passiivisella työmarkkinatuella. No tietysti täältä puuttuvat nyt nämä uudet elementit, tämä työelämävalmennus. Se voi olla yksi mahdollisuus, se varmaan sijoittuu tuonne jonnekin ansiosidonnaisen ja koulutuksen väliin.

Se, mitä minä toivoisin yhdessä tämän työvoimapalvelulain ja työttömyysturvalain käsittelyn yhteydessä, on, että arvioitaisiin myöskin tätä puolta niin kuin kokonaisuutena, koska nämä kulkevat koko ajan käsi kädessä. Meillä kaikilla on sama tavoite, että mahdollisimman moni ihminen olisi työssä ja antaisi työpanoksensa tälle yhteiskunnalle. Se olisi parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja myöskin köyhyyden ehkäisyä. Haettaisiin semmoisia ratkaisuja, millä... Minä väitän, että tämänhetkinen aktiivinen työvoimapolitiikka ei toimi niin hyvin kuin se voisi toimia. Sillä olisi paljon paremmat edellytykset, jos pystyttäisiin alueellisesti pureutumaan niihin ongelmiin, mitkä sen alueen työttömyydessä ovat.

Nyt Kainuun-malli, jota ministerivaliokunta on tänään pohtinut, hallinnon kehittämisen ministerivaliokuntakohan se nyt on — voitteko uskoa, millaisen lausunnon työministeriö antoi tästä Kainuun-mallista. Minusta se oli pöyristyttävä. Siellä pidettiin perustuslain vastaisena sitä, että maakunnassa itse voitaisiin katsoa, miten näitä rahoja käytetään. Siellä sanottiin, että hallituksen pitää ohjata politiikkaa eikä minkään maakuntatason pidä ohjata politiikkaa. Onneksi tällä Kainuun-mallilla on pääministeri Lipposen suositukset, ja toivon, että työministeriö ihan vakavissaan lukee itse oman lausuntonsa vielä uudelleen, että onko se ihan totta, että tässä maassa ei kyetä tekemään alueellista työvoimapolitiikkaa ja pureutumaan työttömyyden ongelmiin, myöskin rakenneongelmiin, alueellisista lähtökohdista yhdessä tukien elinkeinopolitiikkaa ja työvoimapolitiikkaa nivoutuen yhteen ja hakemaan ratkaisuja tulevaan eläköitymisongelmaan, joka samalla voi myöskin aiheuttaa työvoimapulaa. Jos siihen ei pystytä nyt hakemaan ratkaisua, niin siinä mielessä toivoisin avoimuutta näiden asioiden käsittelyssä.

Saattaa kuulostaa aika oudolta, kun täällä sanotaan, että työssäoloehto pitää alentaa sen vuoksi, että ihminen pääsee ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin, ei sen vuoksi, että hän pääsisi sinne 500 päiväksi, vaan sen vuoksi, että työllistymisen portailla hänellä on paremmat mahdollisuudet työllistyä, kun hän on ansiosidonnaisella työttömyysturvalla sen sijaan, että hän olisi työmarkkinatuella. Tämän halusin selventää, ettei jää sellaista käsitystä, että me esimerkiksi vasemmistoliitossa haluaisimme ihmisiä siirtää vain turvalta toisella, vain tavoitteena meillä kaikilla on tietysti ihmisten työllistyminen ja mahdollisuus ja oikeus työhön.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo ruoti hallituksen aikaansaannoksia työvoimapolitiikan osalta, ja kyllä on helppo siihen hänen näkemykseensä yhtyä, että hallitus on ollut kyvytön aikaansaamaan Suomessa sellaista suhdannetta, että todella työttömät työllistyisivät. Erityisen huolestuttavaa on nimenomaan alle 25-vuotiaiden kohtalo. Se on suuri joukko, joka ei ole vielä päivääkään tehnyt töitä. Heillä kuuluisi olla kuitenkin vastuu omasta itsestään, ja nimenomaan heitä pitäisikin kannustaa ottamaan vastuuta itsestään ja ohjata heidät työn kanssa tekemisiin, koska ainoastaan sitä kautta heidän elämänsä voi olla jatkossa parempaa. Täällä on vasemmiston puolelta todettu useampaankin eri otteeseen tästä mestari-kisälliasetelmasta. Kuitenkin vasemmiston toimesta myös tehtiin semmoinen emämunaus lainsäädännön osalta, että yksin yrittäjä ei voi olla mestarin asemassa ja ottaa työntekijää harjoittelemaan tai oppiin, koska on lainsäädäntöön kirjoitettu määritelmä työyhteisöstä, ja sitten kun viisaat sitä työyhteisö-sanaa ovat tulkinneet, he ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että yksi henkilö ei voi muodostaa työyhteisöä. Toivottavasti tämä asia nyt lähitulevaisuudessa saadaan oikaistua. Tästä on olemassa ainakin Hannu Ahon ja muutamien keskustalaisten allekirjoittama lakialoite. On äärettömän tärkeää, että saadaan kädentaitoja siirrettyä henkilöltä toiselle ja yleensä tietotaitoa, ja mielestäni parhaiten se tapahtuu nimenomaan henkilökohtaisessa ohjauksessa, jota tässä on paljon peräänkuulutettu.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo ei ole nyt enää ajan tasalla, koska tämä laki muutettiin. Se oli työministeriön ehdotuksesta tullut sinne lakiin, ja siinä oli molemmat, sekä työelämävalmennus, että työmarkkinatuki, ja ed. Esa Lahtela varsin hyvin muistaa, minkälainen keskustelu työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa tästä asiasta käytiin. Työharjoittelu tuli tämän lain ulkopuolelle, mutta siinä on olemassa perusteita, ymmärrän täysin työministeriön näkemyksen siitä, että tarkoituksena pitää olla työharjoittelu työhön, eikä se, että työnantaja saa halpaa ja käytännössä ilmaista työvoimaa, minkä ajatuksen ed. Vistbackan kirjallinen kysymys sisälsi täysin, vain pelkän halvan työvoiman saamisen, eikä sitä, että työntekijä saisi siinä oikeasti työharjoittelua.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Minun ei ole ollenkaan niin helppo yhtyä ed. Elon täällä esittämiin näkemyksiin kuin ed. Mauri Salon oli. Ensinnäkin, kummastelen sitä väitettä hallituksen päätöksenteosta, jonka ed. Elo esitti. Ikään kuin hallitus toimisi sillä tavoin, että yksi puolue sanelee nuotit ja toiset sitten niiden mukaan soittavat. Täytyy muistaa esimerkiksi nämä kannustinloukkutalkoot edellisen hallituksen aikana. Siinä oli ministerityöryhmä, jota veti ministeri Arja Alho, ja sen työryhmän ehdotusten perusteella niin sanottua kynnyspalkkaa on saatu alennettua. Siinä yhtenä olennaisena osana oli kunnallisverotuksen ansiotulovähennys, jonka kautta pyrittiin nimenomaan siihen, että pienempipalkkainenkin työ kannattaa ja houkuttelee työn vastaanottamiseen. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kun asumistuki viedään!) — Tämä kommentti, jonka ed. Stenius-Kaukonen tuosta sivusta kertoi, osoittaa, että meillä on vielä tehtävää, ei tämä systeemi ole valmis, en tiedä tuleeko koskaan valmiiksi.

Kysymys tästä ehdotuksesta yli 55-vuotiaiden päästämisestä eläkkeelle; minusta se työ, jota on tehty niin sanotun Taipaleen-mallin pohjalta, on juuri sitä työtä, mitä pitää tehdä, kenties laajentaa, kenties tehostaa. Se on osittain jopa törmännyt siihen, että meillä ei ole välttämättä joka puolella Suomea spesialisteja, jotka pystyvät tätä arviointia tekemään. Eli se on sen takia ollut hidasta, vaikka halua on ollutkin, ja minusta se on oikea tapa edetä. Niiden henkilöiden, joilla on fyysisiä, kenties psyykkisiä, kenties sosiaalisia edellytyksiä päästä eläkkeelle, niiden kuuluukin päästä. Mutta minä en voi hyväksyä periaatteessa sellaista näkemystä, että yli 55-vuotias olisi ikään kuin automaattisesti työkyvytön. Meillähän on nimenomaan niitä henkilöitä, jotka laman aikana — siis työtön olisi työkyvytön — meillähän on edelleen paljon niitä ihmisiä, joita lama kohteli kaltoin, ja siitä syystä tämä ed. Huotarin peräämä epäloogisuus, onko oikeus näihin lisäpäiviin silloin, kun on ollut viitenä vuonna työssä viimeisen 15 vuoden aikana tai viitenä vuotena viimeisten 20 vuoden aikana, tämä porsaanreiän tukkiminen, tai miksi sitä halutaan kutsua, tässä aiemmin tänä vuonna tehtiin nimenomaan ajatellen tätä ryhmää, joka joutui työttömäksi laman aikana tai laman seurauksena.

Täällä on tullut hyvin paljon yksittäisiä, erilaisia kommentteja. Paljon toivomukset ovat sellaisia, että ne sitten jokainen maksavat rahaa, ja kun näistä uudistuksista, ovat ne sitten eduskunnan mielestä myönteisiä tai kielteisiä, ovat sopineet tahot tietysti hallituksen mukana ollen, jotka sitten viulut maksavat, niin tämä on tyypillisesti sellainen esitys, jossa on haettu osaltaan myös rahoituksellista tasapainoa tähän kokonaisuuteen. Tästä syystä kaikki toimenpiteet, joita tämän lakiuudistuksen myötä esitetään, eivät voi olla vain plusmerkkisiä.

Vielä lopuksi ed. Elon toteamukseen siitä, että hallituksen työllisyyspolitiikka olisi ollut epäonnistunutta tai passiivista tai tulokset olisivat olleet pelkästään huonoja, olisi hyvin pitkä lista vastaväitteitä esitettävänä, koska kuitenkin on toimittu hyvin monella sektorilla. On toimittu koulutuksen sektorilla, ja esimerkiksi työvoimapoliittisen koulutuksen tehostaminen on yksi niitä päätöksiä, joita budjettiriihen yhteydessä tehtiin. On alennettu pientyönantajan sosiaaliturvamaksuja, on toimittu erittäin tuloksellisten Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamien projektien puitteissa jne. Edellä mainittu luettelo, jota olisin voinut vielä jatkaa, ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kannata etsiä uusia innovaatioita.

Yrittäjille suunnattu yhdistelmätukikokeilu on yksi tällainen kokeilu, jonka kautta sitten nähdään, pureeko se. Yksi yhdistelmätuen hyvä puoli on ollut se, että se on hyvin monen kohdalla johtanut pysyvämpään työllistymiseen. Se, niin kuin uskon, on tavoite, johon kaikki täällä salissa istuinpaikkaan katsomatta pyrkivät.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän Lipposen hallitusten aikaan 300 000 ihmistä on työllistetty, saanut työpaikan. Se on hyvä asia, mutta kun maassa on edelleen yli 300 000 työtöntä, ei voi missään tapauksessa olla tyytyväinen tilanteeseen.

Ministeri kysyi, kuka maksaa, ja totesi, että tulee kalliiksi. Nuorten työttömyys tulee kaikista kalleimmaksi. Jos nuoret vieroksuvat työtä eivätkä pääse työelämään kiinni ja heitä elätetään sitten jonkin luukun kautta hautaan asti, se on erittäin kallista. Jos nyt oikein muistan, Suomessa on yli 20 000 alle 25-vuotiasta nuorta, joilla ei ole minkäänlaista koulutodistusta mistään koulusta. Näitä pitäisi jelpata ja auttaa eikä niin kuin nyt, että 55—59-vuotiaitten työllistämiseen ja uudelleen koulutukseen käytetään, oliko se nyt 70 miljoonaa markkaa. Kyllä tässä on vähän priorisointi mennyt pieleen. Nämä 55—59-vuotiaat ovat olleet kymmeniä vuosia töissä, eivät he mitään vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa ole.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Mauri Salo aikaisemmin puhui mestari-kisällimallista. Kyllä mestari-kisällimallissa täytyy olla mestari paikalla, ei pelkkä kisälli siellä renkinä töitä tekemässä voi olla. Siltä pohjalta aikanaan työasiainvaliokunnassa asiaa pohdittiin, ja vaikka siitä narinaa on kuulunutkin, sen perusjuonne minusta on kuitenkin kohdallaan. Jos ihminen on työharjoittelussa, siis työharjoittelussa, niin eihän se tarkoita sitä, että hän harjoittelee yksinään siellä. Pitää kai siellä olla joku katsomassa vähän päällekin. Yleensä työharjoitteluun menevät ovat pitkäaikaistyöttömiä ja mahdollisesti jopa uudella alalla töissä.

Itse asiassa pyysin puheenvuoron siksi, että odotin, että ed. Mauri Salo olisi puhunut yrittäjien työttömyysturvasta. Siinä nimittäin on paljon ongelmia, enkä puhujakorokkeelta sen takia puhunut, kun näyttää olevan paikalla edustaja, joka ymmärtää ilmeisesti yrittäjiäkin.

Siellä päin varmaan, mistä ed. Mauri Salo on, eivät yrittäjät ole työttöminä, mutta meillä päin ainakin asia on ongelmallinen perheenjäsenten osalta. Sekä aviopuolisoiden että erityisesti lapsien osalta on tullut hirveän paljon valituksia siitä, että ne, joilla olisi mahdollisuus asua pihapiirissäkin, joutuvat muuttamaan muualle, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta saada työtä. Joku maalaistaksi tai kyläkauppa ei tarjoa nuorelle yhtään työtä. Sillä puolella pitäisi jotenkin saada enemmän ainakin inhimillisyyttä työvoimatoimistoihin ja tehdä säännöksiä jatkossa, että tämä mahdollistettaisiin. Ei lähetettäisi nuoria muualle asumaan ja tehtäisi lisäkustannuksia siinä tilanteessa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtelan esille ottama kysymys eritoten yrittäjäperheen jäsenten työttömyysturvasta on kyllä hyvin aiheellinen ja perusteltu. Muun muassa sesonkiluontoisilla yritystoiminnan aloilla tämä ongelma on tullut hyvin vakavalla tavalla vastaan. Tällaisia ovat muun muassa matkailuyrittäjät, ja käytäntö on johtanut siihen, että perheenjäsenet eivät voi työllistyä tätä sesonkiaikaakaan oman perheen yrityksessä, kun sitten jäädessään pois työstä he eivät saa työttömyysturvaa. Minusta tämä asia pitäisi kyllä kyetä ratkaisemaan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Edustaja on aivan oikeassa, kun hän puuttuu niihin ongelmakohtiin, jotka yrittäjien työttömyysturvaan liittyvät. Rajanveto on hyvin vaikeata niissä tilanteissa, joissa ei voida olla varmoja, onko kyse siitä, että yrittäjäriskiä yritetään kattaa työttömyysturvalla. Sitten kun tullaan perheenjäsenten tilanteeseen, usein näyttö siitä, että työsuhde todellakin katkeaa, on ongelmallista. Usein ne ongelmatilanteet, jotka paikallisella tasolla työttömyysturvasta päätettäessä syntyvät, liittyvät siihen, että taustalla on ikään kuin epäily siitä, että ihminen, kun hän on yrittäjän perheenjäsen ja hänen työsuhteensa katkeaa, siitä huolimatta tekee työnluonteisia tehtäviä tässä kyseisessä yrityksessä.

Tässä tavallaan tullaan siihen rajanvetoproblematiikkaan, kuinka pitkälle tällainen ikään kuin perheen sisällä normaali auttaminen on hyväksyttyä ja milloin se muuttuu työksi, siis mikä on työttömyyden ja työn välinen suhde. Meillä on työministeriössä etsitty näitä ongelmatapauksia ja pyritty sellaiseen prosessiin, joka sekä yrittäjien työttömyysturvan että esimerkiksi opiskelijoiden ja monien muiden tällaisten väliinputoajien kannalta katsottaisiin siten, että ohjeistus olisi aukoton ja otettaisiin huomioon näitä inhimillisiä lähtökohtia ja sitä, että elämä on erilaista eri tilanteissa.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Otin esille tämän yrittäjien työttömyysturvakysymyksen. Tämä on hyvin monisäikeinen juttu, ja pahimmillaan voi käydä sillä tavalla, että taksimiehen poika, joka ajoi taksia, ajoikohan hän koko vuoden aikana tuuraamassa kolme kertaa, menetti oikeuden työttömyysturvaan sillä perusteella, että sattui olemaan tämän taksimiehen poika.

Eräs tapaus oli kausiluontoinen työ, mistä ed. Väistö käytti vastauspuheenvuoron, jossakin uittotöitä tekevässä firmassa, jossa pääasiallinen työ tehdään kesällä. Yrittäjän vaimo tipahti kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle, kun sattui olemaan yhden kuukauden jonain kesänä työssä. Hän ei saanut myöskään talvisaikaan työtä. Koko vuoden tulot tällä firmalla olivat noin 90 000 vanhaa markkaa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon menestystä ja ripeää etenemistä ministeri Filatovin esille nostamalle selvitystyölle. Minusta tässä ollaan tekemisissä myös niiden kysymysten kanssa, mitkä liittyvät pienten perheyritysten sukupolvenvaihdoksiin. Useissa tapauksissa tämä ongelmallinen tilanne johtaa siihen, että mahdollinen yrityksen jatkaja siirtyy muualle eikä halua enää palata. Toisaalta hänen vanhempansa, nykyiset yrittäjät, supistavat toimintaa niin, että he pystyvät sen suurimmankin sesonkiajan pyörittämään yritystä omin voimin ottamatta perheenjäsentä työhön, kun epäillään todella näin, että sitten myös työttömyysturvalla ollessa yritetään perheenjäsentä käyttää yrityksen työtehtävissä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Filatov totesi puheenvuorossaan, että yrittäjäriskiä pyritään lieventämään työttömyysturvalla. Minä en oikein ymmärrä sitä, kuinka työttömyysturvalla voidaan yrittäjäriskiä pienentää. Yrittäjän näkökulma on kuitenkin aina se, että yritystoiminta on varmasti niin paljon sitovaa, että joko siinä on työssä tai sitten on työtön.

Perheenjäsenen mahdollinen käyttö yritystoiminnassa on tietenkin problemaattisempi kysymys, mutta uskon, että siinäkin pitäisi uskoa työttömän työnhakijan selvityksiin eikä aina syyllistää yrittäjää. Nimenomaan työtöntä työnhakijaa ei saa rangaista siitä, että esimerkiksi hänen vanhempansa ovat yrittäjiä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yrittäjien työttömyysturvassa on todella paljon ongelmia. Toivoisin, että ministeri voisi luvata sen, että työvoimatoimistossa voitaisiin käyttää järkeä silloin, kun työvoimatoimisto näkee, että ei ole kysymys siitä, että käytetään väärin turvaa.

Minulla on esimerkki: Olen istunut työvoimatoimistossa asiakkaan kanssa, ja työvoimatoimiston johtaja sanoi, että ei auta muu kuin hakea lääkärintodistus, että et voi tehdä sitä työtä enää. Asiakas sanoi, että hän voi kyllä tehdä, mutta hän ei työllisty siinä poikansa yrityksessä, jossa hän auttoi sen siirtymävaiheen yli eli sen vaiheen, kun luovutus oli menossa. Mutta tämä henkilö ei ole saanut 13 vuoteen edes työmarkkinatukea eikä mistään yhtään mitään.

Minusta tämä oli kyllä todella törkeä esimerkki. Kaikki me siinä pöydän ympärillä tiesimme, että henkilö voi työllistyä muualle, hän on aktiivinen ihminen, mutta hän ei työllisty siihen poikansa yritykseen enää, koska se työllistää vain ne kaksi henkilöä. Työvoimatoimisto voi testata tämmöisessä epäselvässä tilanteessa tarjoamalla työtä muualle.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Yrittäjyysriskin kattaminen työttömyysturvalla tulee nimenomaan silloin kyseeseen, kun on kyse kausiluontoisesta tehtävästä. Silloin yritetään puristaa yritystoiminta lyhyeen jaksoon ja kuoria tavallaan mahdollisimman suuret voitot siltä ajalta ja sitten ikään kuin jatkaa työttömyysturvan varassa loppuvuosi, jolloin yritystoiminta ei ole yhtä kannattavaa. Nämä ovat niitä tilanteita, joiden käytännön ratkaiseminen ei ole aina niin helppoa, koska on vaikea tietää, mitä yrityksessä todella tapahtuu.

Harkinnanvaraisiin tilanteisiin: Työministeriössä käytiin keskustelua siitä, pitäisikö lautakunnat, jotka viime kädessä päättävät työttömyysturvasta tai antavat oman lausuntonsa, lakkauttaa. Olen itse edustanut sitä näkemystä, että ennemminkin pitäisi rohkaista näitä elimiä käyttämään tervettä harkintavaltaa silloin, kun laki tavallaan asettaa tiukat puitteet mutta elävä elämä osoittaa, että terveen järjen käytön ei pitäisi olla kiellettyä. Mutta ongelma on tietysti se, että kun näistä asioista paljon valitetaan ja niistä kannellaan, niin myös työvoimatoimistoissa usein pelätään tehdä päätöksiä, jotka poikkeavat siitä linjasta, jota normaalisti on noudatettu, koska pelätään niitä mahdollisia seuraamuksia, joita siitä seuraa.

Olen pahoillani, että joudun lähtemään. Siirtolaisministerikonferenssin takia olen lupautunut menemään televisioon keskustelemaan siirtolaispolitiikasta, enkä tiennyt, että tämä asia tulee nyt tähän, enkä voi enää sitä peruuttaa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla olisi ollut vielä tähän samaan problematiikkaan. 2 luvun 2 §:ssä sanotaan, että työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Tämä on juuri se pykälä, mikä luo tämän tilanteen. Tämä on hyvin kategorisesti sanottu. Kyllä tällaisen pykälän jälkeen, jos tervettä järkeä käyttää, on aika vaikea olla rikkomatta tätä pykälää.

Esimerkkinä minulla on useita sellaisia tapauksia, että yrittäjä on äkillisesti sairastunut. Hän on yksin siinä yrityksessä ja hankkinut sinne jonkun ystävän tai tuttavan, joka on saattanut olla työtön mutta on päässyt tulemaan auttamaan vain sen hetken, että yritystä ei jouduta panemaan kiinni, ja hoitamaan tämän yrityksen asioita. Mutta tämmöinen henkilö, kun hän on työtön, on nyt palkatta tehnyt työtä, jota yleensä tehdään työsuhteessa. Kyllä tämä vaatii ihan pykälän muutosta eikä vain sitä, että käytetään tervettä järkeä. Terveen järjen käyttö on kyllä kaikkein tärkein ominaisuus myöskin työvoimatoimistossa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Nyt ehkä takaisin tuohon työkyvyttömyysasiaan. Ministeri Perho viittasi siihen, että kaikki 55 vuotta täyttäneet pitkäaikaistyöttömät eivät ole työkyvyttömiä. Näin tietysti on. Mutta on hyvä tietysti sekin jälleen kerran toistaa, että työttömien joukossa on hyvin paljon vajaatyökuntoisia ja työkyvyttömiä ihmisiä, joidenka työkyky on yksinkertaisesti hävinnyt. Heillä ei ole työkykyä, ja heidän pitkäaikaissairautensa, varsin usein tuki- ja liikuntaelinsairaudet, on yksi syy, ja monia muita sairauksia sen lisäksi saattaa olla.

Ongelma on todellakin heidän kohdallaan työllistymisen suhteen myös se, että sitä ammattia ja sitä työtä, mitä he ovat aikoinaan tehneet elääkseen, ei enää ole olemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin ollen ongelmat ovat toisaalta edelleenkin olemassa.

Puhemies! Täällä käytiin hyvä keskustelu yksityisyrittäjistä ja heidän työttömyydestään ja työttömyysturvan puutteesta. Kyllä tämä joka puolella Suomea on asia, joka tulee vastaan, että pienyrittäjien oikeudet ja suoja ovat vielä heikompia kuin niillä, jotka ovat tehneet palkkatyötä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä yrittäjien työttömyysturvaan. Ongelma on myös niillä kuorma-autoyrittäjillä, joilla työt vähentyvät mutta jotka katsotaan yrittäjiksi niin kauan aikaa, kunnes he ovat lopettaneet liikennelupansa tai myyneet autonsa ja tehneet sen totaalisen ratkaisun. Eli jokin kumma systeemi meidän yhteiskunnassamme on, että emme tätä työttömyyden ja yrittäjyyden ja palkkatyön kolmiota pysty ratkaisemaan.

Nyt kun työministeriössä tehdään työvoimatoimistojen organisaatiouudistus, missä tulevat seutukuntakohtaiset työvoimatoimistot ja työvoimatoimikunta, mistä ministeri Filatov äsken mainitsi, siirtyy kauemmaksi näistä ihmisistä, niin sen jälkeen sen paikkakunnan asiantuntemus siirtyy myös kauemmaksi. Sen jälkeen päätökset tulevat olemaan näitä byrokraattipäätöksiä eikä enää tutkita alueen tilannetta. Toivoisin, että pystyttäisiin löytämään sellaiset ratkaisut, että uskalletaan käyttää tervettä järkeä.

Yrittäjien työttömyysturva oli kyllä hyvin kapeasti tässä loppujen lopuksi, vaikka siitä on vuosikaudet puhuttu sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoroon liittyen: Kun paljon arvostellaan työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkypäätöksiä — varmasti välillä ihan syystäkin — niin näiden päätösten tekemiseksi oikeudenmukaisemmin on korostettu nimenomaan sitä, että ei tuijoteta pelkästään terveydentilaan tai konkreettisesti diagnostisoituihin sairauksiin vaan otetaan huomioon myös ammatillinen puoli ja sosiaalinen puoli.

Seuraavassa pykälässähän on nyt sitten tämä ammatillinen kuntoutus, joka ajoittuisi hyvin varhaiseen vaiheeseen. Toivottavasti se auttaa tässä problematiikassa jonkin verran. Kysymyshän on nimenomaan nyt yli 55-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien kohdalla siitä, että heidän tilanteensa voitaisiin käydä mahdollisimman räätälöidysti ja yksityiskohtaisesti läpi, mutta ei sillä lailla, että tehdään jonkin näköinen massapäätös jonkin tietyn ikäluokan kohdalla.

Yrittäjien työttömyysturvasta: Olen itsekin törmännyt aika moneen hämmästyttäväänkin tilanteeseen ja olen niistä työministeriölle ja meidän omille virkamiehillemme raportoinut. On vakuutettu, että näitä ohjeita koko ajan päivitetään. Varmasti tämä on asia, josta meillä on syytä työministerinkin kanssa vielä yhdessä keskustella.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa on kannettu huolta yrittäjän asemasta mielestäni aivan oikein ja perustellusti. Kaikki ovat sitä mieltä, että siihen edelleen meitä vaivaavaan ylisuureen työttömyyteen keskeisin lääke on yritystoiminnan vahvistaminen. Silloin pitää kyllä lähteä siitä, että sekä yksinyrittäjien, pienyrittäjien että osa-aikaisten yrittäjien sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa kyetään olennaisesti parantamaan ja luomaan sellainen mieliala, että yrittäjäksi ryhtyessään ei ota liian suurta riskiä suhteessa siihen, jos jatkaisi toisen palveluksessa. Kaikki me tiedämme, että tekemätöntä työtä on runsaasti. Se pitää saada vain tuotteiksi tai palveluiksi ja saada yritystoiminnaksi.

Tästä syystä toivoisi, arvoisa puhemies, että kun paikalla on vielä valtioneuvoston jäsen, ministeri Perho, niin ripeästi nyt näihin ongelmallisimpiin, jo tässä keskustelussa esille nousseisiin asioihin kyettäisiin saamaan korjausta ja vastausta niille, jotka todella havittelevat yrittäjäuraa joko sukupolvenvaihdoksen kautta tai uusina yrittäjinä yritystoiminnan piiriin tulevina, niin että todella nämä järjestelmämme eivät olisi suojaamassa yksin palkansaajan toimeentulon edellytyksiä vaan ottaisivat huomioon myös ne, jotka rohkenevat lähteä yrittäjiksi, ja että he eivät sitten mahdollisen epäonnistumisen, työttömyyden, työttömyysjaksojen tullen joutuisi ongelmallisiin tilanteisiin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen hallituksen ohjelmassakin on yrittäjyyden esteiden poistaminen yhtenä merkittävänä asiakohtana. Kun kysytään, miksi yrittäjyys ei kiinnosta ja miksi ei haluta lähteä yrittäjäksi, syy on tietenkin tietoisuus siitä riskistä, että jos yrittäjyys, yrittäminen, ei onnistukaan, niin sen jälkeen on putoaminen sosiaaliturvatyhjiöön. Kyllä olisi välttämätöntä, että todella tähän asiaan hyvin voimakkaasti nyt puututtaisiin, varsinkin kun laki on auki. Siihen voi pari pykälää kirjoittaa lisää ja selkiinnyttää nimenomaan yrittäjän asemaa ja toisaalta sitten myös yrittäjän perheenjäsenen asemaa.

Työvoimatoimisto saattaa edellyttää nuoren työllistyvän äidin yrityksessä. Äidin yritys voi olla esimerkiksi kirjeenvaihtotoimisto, jossa asioidaan ulkomaan kielellä, ja tytär saattaa olla ammattikoulun kotitalouslinjan käynyt, jolloin ei se tytär millään voi äidin toimistossa työllistyä. Elikkä pois tällaiset kummajaiset, joita tässä järjestelmässä on.

Olisin edelleen kysynyt ministeri Perholta koulutuspäivärahan karenssista, mutta hän jo poistui. Toivottavasti valiokunnassa tähän asiaan kiinnitetään huomiota.