Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä asia, hallituksen esitys 118/2002 vp, on aika tekninen. Siinähän halutaan nimenomaan vain varmistaa se, että Öljysuojarahaston kapasiteetti pystyy vastaamaan niitä päätöksiä, mitä on täällä jo valtionhallinnossa tehty, eli investointeja öljyntorjunnan kehittämiseen. Kaikkein tärkein ja merkittävin investointihan on väylänhoitoalus Seilin muuttaminen öljyntorjunta- ja pelastusalukseksi, ja 6,3 miljoonan euron määrärahan rahoittamisestahan tässä on myös osaltaan kysymys.

Kun aivan oikein tässä esityksen selostuksessakin todetaan öljykuljetuksen kasvaneen voimakkaasti Venäjän ja Viron satamista ja tiedämme sen, että Primorskin eli entisen Koiviston ja toisaalta Vysotskin eli entisen Uuraan satamahankkeet ovat laajenemassa tai ne ovat aluillaan ja etenemässä, niin tämä haaste kasvaa koko ajan Suomenlahdella ja Itämerellä. Itäisen Suomenlahden väylät ovat vaikeita, vaikeakulkuisia, ne ovat nimenomaan vaarallisia tässä mielessä.

Lopuksi haluan tuoda jälleen kerran kyllä sen asian esille, että kun kesäkuun 17. päivä tänä vuonna julkistettiin tieto Vysotskin uuden öljysataman käynnistämisestä, niin Suomen viranomaiset eivät tienneet asiasta. Tämä on todellakin yksinkertaisesti aika mahdoton tilanne.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tietysti ihan teknisistä asioista kyse sinällään, että rahastossa on rahaa riittävästi. Siihen liittyen, kun täällä on ympäristövaliokunnan puheenjohtaja paikalla ja kun tätä mietintöä tehtäessä myös Öljysuojarahaston suuntaan annetaan viestiä, odotan, että yksittäisten ihmisten ja saastuneilla alueilla tehtävän työn osalta Öljysuojarahasto voisi myöskin käyttää varoja sillä tavalla, että ei kiusattaisi ihmisiä pitkään.

Minullakin on kaksi tapausta, joihin nyt onneksi molempiin on saatu putket vedettyä. Kovan tappelun jälkeen Öljysuojarahasto sitten suostui siihen, että sinne rakennetaan vesijohtoverkko. Välillä on semmoinen tulkinta olemassa, että vaikka on selkeästi osoitettavissa, jotta bensiiniperäisen saastumisen vuoksi on se maa-alue pilaantunut ja kaivot ovat käyttökelvottomia, siitä huolimatta Öljysuojarahaston tulkinta on, jotta putkia ei rakenneta vaan ajetaan vettä. Sinne yhteen kylään ajettiin meillä päin vettä kaksi vuotta, ja nyt siellä on kyllä putket. En tiedä, onko hyvää vettä. Mutta kun näitä varoja kerätään torjuntaan ja siihen työhön, että korvataan näitä vahinkoja, niin viestin pitäisi olla täältä eduskunnan suunnasta se, jotta ei hirveän pitkiä aikoja turhaan tehdä semmoista joutavaa, kun tiedetään syy, ja hoidetaan se homma kuntoon.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtela kiinnitti huomiota sinänsä tärkeään asiaan. Siis Öljysuojarahasto korvaa harkinnanvaraisesti myös maa-alueiden puhdistamiskustannuksia. Lähtökohta on kuitenkin se, että se maksaa, joka likaa, ja tämän vastaajan pitäisi löytyä. Jos ei löydy, siinä tapauksessa sitten valtion rahaston kautta lankeaa vastuuta. Tämä ongelma tältä osin on osin ja aika pitkälti ratkaistu ja Suomessa sitä ratkaistaan. Se ei ole mitään halpaa työtä, sen tiedämme kaikki, ja laajemmin saastuneiden maa-alueiden, silloin kun puhutaan dioksiineista, furaaneista, käsittely onnistuu ainoastaan erityisrakentein valmistetuissa polttolaitoksissa, joissa on todellakin korkeat kuumuudet ja joilla pystytään mainitut kemikaalit kaasuttamaan ja sitä kautta sitten polttamaan.

Kaiken kaikkiaan tämä öljyongelma, öljy sekä maaperän saasteena että meren tuhoajana tulee olemaan varmasti meille suomalaisille varsin kova pala lähivuosina, kun tiedämme, että nämä öljykuljetukset tulevat nousemaan ilmeisesti 70 miljoonaan tonniin ihan tämän vuosikymmenen puolivälin vaiheissa. Esityksen sisällön selvityksessähän todetaan, että tällä hetkellä noin 40 miljoonaa tonnia vuodessa kulkee meriteitse öljytuotteita Suomenlahden kautta.