Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eilispäivänä käytiin täällä sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa koskeva varsin pitkä debatti, ja kun sitten ihan aiemmin aikomatta tulin vilkaisseeksi, mitä tällä kertaa tähän UaV:n mietintöön liittyy, niin yllättäen aivan täsmälleen sama asia, siis niin, että kun oli oikein hyvässä muistissa, arvoisa puhemies, se, mitä keskustelua eilen käytiin, ja kun olin tuon mietinnön lukenut kannesta kanteen, niin kuin täällä juhlallisesti ilmoitin, ja asiat olivat tuoreessa muistissa, niin niinpä sitten tulinkin lukeneeksi tämän osan ja hämmästyin suuresti: evoluutio oli käynyt kovaa vauhtia, mutta takaperoisesti. Kun yritin tieteellisesti saada selville, miten tällainen hajonta voi olla ylipäätään mahdollista, ovatko unohtuneet asiat näiltä skribenteiltä, niin sitten löysinkin tiedon, että tämä mietintö, jota nyt käsitellään, on valmistunut 15. päivänä kesäkuuta, ja ilmiselvästi tämä eilinen oli paljon myöhemmin valmistunut, jolloinka sopivasti oli kesä välissä ja se, mitä keväällä ja alkukesästä tuli kirjoitettua, oli jo unohtunut lähestulkoon täydellisesti.

Jos, arvoisa puhemies, palautamme mieliin, mikä oli eilispäivänä kupletin juoni, mitä mieltä eduskunta eilen oli: Ulkoasiainvaliokunnan ehdotuksesta eduskunta oli sitä mieltä, että siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa tulee käsitellä rinnakkain, käsi kädessä, ja siitä löydettiin sitten kokonaisuus. Sitten kuitenkin yksi poikkeus oli, että taistelujoukkojen käytölle asetettiin aleneva kynnys. Siinä siis mentiin jo ihan toisille rooteleille.

Mutta nyt sitten yllättäen tätä mieltä ei siis ulkoasiainvaliokunta ollut ollutkaan vielä kesäkuun 15. päivänä tänä vuonna, vaan silloin oli oltu sitä mieltä, niin kuin aikaisemmin oli oltu mieltä, että nämä ovat eri asioita, ja siellä pohdiskeltiin sitä, mitä käytettäisiin nollaruutuna ja mihinkä suuntaan ollaan matkalla näissä asioissa. Silloin päädyttiin muun muassa sellaiseen havaintoon, että "siviilikriisinhallinnan merkityksen kriisinhallinnassa pitäisi korostua jatkossa ja saavuttaa pidemmällä aikavälillä painoarvoltaan sotilaallinen kriisinhallinta". Tuo asia oli siis ollut toisinpäin itse asiassa eilispäivänä ja tänä syksynä.

Mielenkiintoista tämä on myöskin Nrf-joukkojen osalta, koska tässä kesäkuisessa kannanotossa pohdiskellaan hyvin selvästi Suomen ja Ruotsin yhteispeliä ja sitä, millä tavalla nämä asiat sieltä puolelta menevät rooteliin, ja ne asiat olivatkin jo eilen sitten vähän toisessa asetelmassa.

Erittäin mielenkiintoinen osa tässä oli se, joka koskee kaluston käsittelyä. Nimittäin nythän me tiedämme tämän helikopteritilanteen, mutta kesäkuun 15. päivänä sitä ei tiedetty, mutta aavistettiin, että kyllä tämmöinen kanta kuitenkin kuljetus-heko-hankintaan tulee, ja silloin jo otettiin mukaan se, että nämä hekot, kun ne sitten joskus Suomeen tulevat, niin ne lähtevät täältä maailmalle rupellinsa avulla, ja näitä tullaan käyttämään sitten asianomaisiin tarkoituksiin siellä, missä kriisinhallintatoimenpiteitä on. Myöskin havaittiin silloin kesäkuussa, että onhan meillä laivasto ja onhan meillä Ilmavoimat, ei muuta kun hurrautellaan joko merta pitkin taikka ilmojen teitse sinne, missä kapasiteettia tarvitaan näihin toimenpiteisiin. Näitä ei ollut eilen käsitellyssä mietinnössä ollenkaan.

Elikkä nyt tietysti, arvoisa puhemies, kun seuraava ulkoasiainvaliokunnan mietintö tulee käsittelyyn, ehkä silloin tehdään uusi yhteenveto, ja kun eilispäivänä päädyin siihen tulokseen, että olisi todella aihetta tehdä semmoinen kokoava selonteko, jossa myöskin arvioidaan lainsäädäntö ja aivan erikoisesti arvioidaan ne alueet, joilla aiotaan toimia, niitten taustat ja muut, niin se on entistä perustellumpi nyt tämän lukemisen jälkeen.

Siinä yhteydessä pitäisi nyt selvittää myöskin se, mikä tuo Afganistanin tilanne oikein on, koska siltä osaltakin tietysti ajallisesti on eroa kesäkuusta tähän syksyyn, niin että tilanne voi radikaalisti muuttua tällä tavalla. Kun täällä eilispäivänä kiisteltiin siitä, onko oopiumin osalta tapahtunut viljelyssä lisääntymistä tai vähentymistä tai pysymistä entisellään, niin tässä todetaan selvästi, että oopiumin viljely on tilastojen mukaan kasvanut merkittävästi. Elikkä se oli tieteellinen havainto viime kesäkuussa.

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä ei ole varsinainen esittelypuheenvuoro, mutta haluan todeta tässä yhteydessä muutamia asioita.

Sehän, mitä täällä ed. Pulliainen äsken sanoi, on tietysti vähän ongelmallista nyt, että nämä tulevat näin eriaikaisesti tänne, ja siitä ei ole kovin paljon hyvää sanottavana. Olisi hyvä, että vastaisuudessa päästäisiin tästä jollain tavalla eroon ja saataisiin oikea-aikaisesti kukin valiokunnan mietintö käsittelyyn.

Mutta sen sijaan ihan näistä valiokuntani käsittelemistä asioista haluan nostaa pari asiaa esille, ensinnäkin erittäin myönteisen asian, erittäin myönteisen asian. Nimittäin muistatte, että me otimme täällä eduskunnassa Itämeren kansainvälisen keskustelumme kohteeksi. Täällähän todetaan, tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, että edellytetään sitä, että muodostettaisiin tällainen EU:n erityinen Itämeri-strategia. Niin kuin olemme saaneet nyt tietoomme valiokunnassa myöskin, ja varmasti koko eduskunta on jo siitä tietoinen, huomenna Lissabonissa hyväksyttävissä konkluusioissa, tämän Eurooppa-neuvoston kokouksen konkluusioissa, tulee olemaan nyt Itämerta koskeva ja komissiota velvoittava lausuma siitä, että Itämeri-strategia on luotava ja sille on annettava sisältöä. Tämä on erittäin hyvä asia, ja hienoa, että se on sinne osittain Suomen ja eduskunnan toiminnan johdosta saatu, se täytyy sanoa. (Ed. Ahde: Ja se on hyvä!)

Toinen asia, josta haluaisin tässä yhteydessä mainita, on se, mistä täällä joskus aikaisemminkin on puhuttu, eli nämä kehitysyhteistyömäärärahat. Tämä on aika hankala asia sen takia, että me joudumme joka vuosi turhautumaan sen suhteen, että me emme saavuta niitä tavoitteita, jotka me kuitenkin poliittisesti olemme asettaneet ja joihin me olemme YK:ssa ja EU:ssa myöskin sitoutuneet. Nyt ulkoasiainvaliokunta kiinnitti tähän asiaan huomiota, että näin ei pitäisi jatkaa, koska tämä on erittäin demoralisoivaa, jos me annamme tällä tavalla asioitten edetä. Kun meillä on kuitenkin asetettu nämä selkeät tavoitteet nyt sekä EU:ssa että YK:ssa eli 0,7 prosenttia bkt:stä 2015 ja sitten tämä 0,51 prosenttia 2010:een mennessä, niin ulkoasiainvaliokuntahan on lähtenyt siitä, että tähän pitäisi edetä asteittain. Sehän on se demoralisoiva puoli, että jos sitten bkt kasvaakin enemmän, niin se prosentti on aina pienempi. Tämän vuoksi lähtökohdan tulisi olla se, että se luku korjataan sitten joko lisäbudjetilla tai seuraavan vuoden budjetissa sillä tavalla, että prosentti todella toteutuu.

Tähän asiaan täytyy kyllä kiinnittää huomiota, koska se sitten vasta on demoralisoivaa, jos me emme tätä 0,51:tä saavuta 2010, joka tulee olemaan siis vielä tämän eduskunnan toimikauden aikana. Toivottavasti kaikki nyt kiinnittävät tähän seikkaan riittävästi huomiota. Tämä nyt on ainakin meidän kaikkien tiedossa, että sitten me tietoisesti emme noudata kansainvälisiä velvoitteitamme, jos tähän ei päästä.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Minunkin piti oikein hieraista silmiäni, että mikäs paperi se tällainen on, ja huomasin, että asia on tosiaan ulkoasiainvaliokunnassa käsitelty kesäkuun 15. päivänä ja nyt eletään joulukuun 13. päivää. Täytyy kyllä sanoa, että aika outo tämä eduskunnan käsittelytapa joskus on.

Mutta toisaalta tässähän paljastuu tiettyjä asioita, kun valiokunta on silloin aika innoissaan käsitellyt näitä Naton nopean toiminnan joukkoja ja valiokunnan enemmistö on ollut aika tohkeissaan lähdössä sinne mukaan ja kuten ed. Pulliainen tuossa sanoi, Ruotsin kanssa yhteistyössä. No, sen jälkeen maailma sitten muuttui niin, että nämä muut Nato-maat ja muut mukaan lähtijät eivät olleetkaan ollenkaan niin innoissaan, vaan asia pistettiin jäihin, ja sen takia vähän maltillisempi suhtautuminen näkyy nyt siinä eilisessä kriisinhallintaa käsittelevässä valiokunnan mietinnössä.

Mutta kaiken kaikkiaan allekirjoitan valiokunnan huolen siitä, että kehitysyhteistyömäärärahat ovat liian pienet, ja itse asiassa myös valiokunnan huolen siitä, että kehitysyhteistyötä, siviilikriisinhallintaa ja kriisinhallintaa tulisi käsitellä kokonaisuutena ja että erityisesti siviilikriisinhallinnan määrärahojen pienuus verrattuna sotilaalliseen kriisinhallintaan on ongelma. Täällä eilisessäkin keskustelussa ulkoministeri Kanerva puhui kyllä Afganistanin ja muidenkin tehtäviemme osalta kriisinhallinnasta kauniisti, että Suomella ei ole pelkästään se sotilaallinen kriisinhallinta ykkössijalla, mutta valitettavan usein raha kyllä paljastaa, missä oikeasti mennään, ja kyllähän meillä sotilaallinen kriisinhallinta tuntuu olevan hallituksen lemmikkilapsi. Mutta toivoa sopii parempaa eli sitä, että nämä puheet kokonaisvaltaisesta tarkastelusta Suomen osallistumisessa maailman politiikkaan muuttuisivat niin, että voisimme palata tällaiseen perinteiseen kriisinhallintaan ja painottaa enemmän sitä, että meidän vahvuutemme on kehitysyhteistyö ja toivottavasti tulevaisuudessa entistä enemmän myös siviilikriisinhallinta ja sitten ainoastaan välttämättömänä turvana toisinaan myös tämä sotilaallinen kriisinhallinta.

Tämä hallituksen hyvinkin suopea kanta Naton nopean toiminnan joukkoihin valmistautumisessa ja valiokunnankin suotuisa kanta erityisesti vielä silloin kesäkuussa aiheutti sen, että olen jättänyt tänne vastalauseen koskien erityisesti suhtautumista näihin Naton nopean toiminnan Nrf-joukkoihin. Perustelut pätivät silloin ja pätevät edelleen, eli Suomi osallistuu Euroopan unionin taisteluosastoihin, ja silloin kesäkuussa 2007 päättyi ensimmäinen päivystysvuoro. Seuraavaksi Suomen on määrä osallistua vuoden 2008 alkupuolella päivystävään pohjoismaiseen taisteluosastoon. Kovin paljon erilaisia osallistumisilmoituksia yhtä aikaa lähetettäessä tietenkin piilee se vaara, että joku näistä oikeasti konkretisoituu, ja en katso, että tämä on kovin järkevää. Suomen rajalliset resurssit tuntien olen esittänyt ja esitän nytkin, että Suomi ei jatkaisi tätä Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistumisen valmistelua.

Eilenhän tätä keskustelua käytiin, ja toistan nyt vielä kerran, että vaikka osallistuminen Nrf-joukkoihin täydentävänä joukkona ei muodollisesti sisältäisi juridista liikkeellelähtövelvollisuutta, niin kuitenkin, mikäli tässä olisimme mukana, sellaisessa tilanteessa lähes yhtä sitova henkinen sitoutuminen ja paine muiden tahoilta olisi tosiasia. Silloin välttämättä ei aina pystyttäisi rauhallisesti tekemään tätä arviota siitä, mihin lähdetään tai ollaan lähtemättä. Katsonkin, että Suomen ei ole syytä hakeutua sellaisiin tilanteisiin, joissa voi olla vaikea välttää osallistumasta myös kansainvälisen oikeuden vastaisiin sotilaallisiin toimiin.

Esitänkin eduskunnan hyväksyttäväksi täällä vastalauseessa olevan ponnen: "Eduskunta katsoo, että Suomen on perusteltua tyytyä hankkimaan kokemusta EU:n kriisinhallinnasta ja hallituksen luopua aikeesta osallistua Nrf:n toimintaan. Eduskunta painottaa, että muodollisen liikkeellelähtövelvoitteen puuttuminen ei poista todellista painostusta osallistua myös sen kaltaiseen operaatioon, joka ei ole sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa. Eduskunta edellyttääkin, että Suomi ei osallistu Naton Nrf-joukkoihin."

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Riippumatta siitä, millä tavalla ja painolla valiokunnan jäsenet suhtautuvat kukin tykönään mahdolliseen Nrf-osallistumiseen, niin minusta on syytä korjata kuitenkin äskeinen väite siitä, että valiokunta olisi ikään kuin tohkeissaan lausunut tästä asiasta selvän myönteisen kannan. Näinhän ei ole, vaan todetaan valiokunnan mietinnössä, että tällä olemassa olevalla EU-WG-joukkokapasiteetilla ja sillä osaamisella olisi mahdollista osallistua myöskin tuohon. Siltä osin siis nähdään asia ja kerrotaan ihan realistisesti niin kuin se on eikä oteta mitään kantaa suuntaan tai toiseen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Lapintien tekemää perustelulausumaesitystä.

Haluan lyhyesti todeta vaan, että kyllähän tietenkin, jos Nrf-joukkojen harjoituksiin osallistutaan, hetken päästä niissä ollaan mukana ja jossain vaiheessa tulee kyllä tilanne, että ollaan myöskin tositoimissa. Ennemmin taikka myöhemmin se tulee. Mieluummin minä näkisin, että nämäkin varat käytettäisiin kehitysyhteistyöhön.

Kehitysyhteistyörahat ja se tavoite 0,7 prosenttia näyttävät olevan kuin sateenkaari, joka on näkyvissä kyllä, mutta aina tavoittamattomissa. Se siirtyy hallituksesta toiseen aina eteenpäin ja eteenpäin. Vuosilukuja vaan kerrotaan, että silloin ja silloin on tavoite, mutta itse asiassa tätä tavoitetta ei olla saavuttamassa. Minä näen kyllä tämän todella huonona esimerkkinä myöskin politiikanteosta. Uskotellaan, että me nyt olemme tämän saavuttamassa, mutta kumminkaan todellisia tekoja, että se 0,7 prosenttia saavutettaisiin, ei olla valmiita tekemään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyt puheenvuoro. Ed. Salolainen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana kiinnitti huomiota tuohon Itämeri-konkluusioon, joka on suurenmoinen asia kerta kaikkiaan myöskin meidän vihreitten kannalta ja meidän politiikkamme teon kannalta. Juuri tällaisia asioita me olemme yrittäneet nämä vuodet, kun olemme täällä olleet mukana työssä, viedä eteenpäin, ja nyt sitten tämä Suomen aloitteellisuus johtaa hyvään suuntaan toivottavasti myöskin käytännön tasolla.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkään en tunnistanut tuota ed. Lapintien väitettä siitä, että ulkoasiainvaliokunta olisi erityisen tohkeissaan keskustellut Naton nopean toiminnan joukoista. Me olemme keskustelleet siitä asiasta ihan samalla tavalla kuin muistakin ulkoasiainvaliokunnan asioista.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että kehitysyhteistyön vahvaa määrärahakehitystä pidetään tässä toimenpidekertomuksessa esillä, ja olemme sitä valiokunnassa toistuvasti korostaneet. Mutta sen rinnalla on erittäin tärkeätä, että tuota politiikkajohdonmukaisuutta vahvistetaan myös tässä kehityspolitiikassa, ja siinä todella riittää tehtävää. Ulkoasiainvaliokunta on tässäkin asiassa ollut kyllä hyvin yksimielinen, ja se on hieno asia.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä ulkoasiainvaliokunnan Nrf-kannasta eli Naton nopean toiminnan joukkojen osalta ottamasta kannasta: Kyllähän se nyt oli hyvin myötäsukainen Suomen mukaanmenolle näihin taistelujoukkoihin. Eli jos se UaV:n enemmistön kannasta olisi kiinni, niin sinne mentäisiin heti. Muitakin päättäjiä kuitenkin on olemassa, ja se saattaa tietenkin tätä prosessia hidastaa tai kenties muuttaa sen kokonaan. Mutta jos se UaV:n paperista olisi kiinni, niin eihän siinä ole epäilystä, mihinpäin sillä tähdättiin.