Matti Ahde /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta käsittelee tässä mietinnössään Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2006. Tarkastusvirasto toteuttaa tarkastustehtäväänsä suorittamalla tilintarkastusta ja toiminnantarkastusta, jonka päämääränä on edistää hallinnon tuloksellisuutta ja korkealaatuista valtiontalouden hoitoa. Viraston palveluksessa työskenteli kertomusvuonna 156 henkilöä. Kertomuksen pohjamateriaalin muodostavat kaikkiin tilivirastoihin suoritetut tilintarkastukset sekä 16 toiminnantarkastuksen raporttia. Niiden pohjalta kertomuksessa käsitellään eduskunnan kannalta tärkeimpiä valvontahavaintoja ja keskeisimpiä tarkastustuloksia.

Tarkastusvaliokunnan yksimielisen mietinnön pohjalta Valtiontalouden tarkastusviraston toiminta on hyvin tukenut eduskunnan valvontavaltaa tuottamalla sille hyödyllistä, luotettavaa ja monipuolista tietoa. Erityisen hyvin tarkastusvirasto on onnistunut aihevalinnoissaan. On käsitelty muun muassa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja kouluterveydenhuoltoa.

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksia koskevassa tarkastuksessa on todettu, että suositusten vaikutukset toiminnan suunnitteluun, palveluiden järjestämiseen ja toiminnan seurantaan ovat jääneet vähäisiksi. Valtionosuusjärjestelmän kautta suunnatuilla voimavarojen lisäyksillä ei ole ollut tavoiteltuja vaikutuksia. Apulaisoikeuskansleri on myös kritisoinut kouluterveydenhuollon palvelujen tilaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on meille kerrotun mukaan käynnistetty kouluterveydenhuoltoa koskevan asetuksen valmistelu.

Tarkastusvaliokunta on ottanut mietinnössään kantaa vanhustenhuollon palvelujen ohjauskeinojen toimivuuteen. Valtion viranomaiset eivät ole kyenneet informaatio- ja laatuohjauksen keinoin riittävästi ohjaamaan kuntia ja poistamaan eriarvoisuutta. Erityisen merkittävä asema informaatio-ohjauksella on ollut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joiden käyttökustannusten valtionosuus oli vuonna 2006 yli 4 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mielestä eri tahojen esittämiin johtopäätöksiin informaatio-ohjauksen toimimattomuudesta on syytä suhtautua vakavasti, tunnustaa ohjausjärjestelmän kyvyttömyys turvata tasavertaiset palvelut ja on lähdettävä hakemaan sellaisia uusia ratkaisuja, joiden avulla kansalaisten yhdenvertaisuutta pystyttäisiin parantamaan. Tarkastusvaliokunta esittääkin, että eduskunta edellyttäisi hallituksen selvittävän vaihtoehtoisia ratkaisumalleja perustuslaissa turvattujen kansalaisten peruspalvelujen yhdenvertaisuuden, saatavuuden ja laadun turvaamiseksi.

Haluankin tässä yhteydessä vielä erityisesti painottaa, että perusoikeudet ovat perustuslain ihmisille takaamia oikeuksia, joita ei saa loukata. Näillä yleisesti hyväksytyillä perusoikeuksilla on siten erityinen pysyvyys ja loukkaamattomuus.

Yleisradion toimeksiannosta marraskuun lopulla 2007 tehty haastattelututkimus, johon vastasi 1 200 suomalaista, kertoo osin yllättäviäkin tietoja siitä, mitä kansalaiset ajattelevat perusoikeuksista. Kaikkein tärkeimpänä perusoikeutena suomalaiset pitivät yhdenvertaisuutta lain edessä. Liki 70 prosenttia kansalaisista pitää yhdenvertaisuutta tärkeimpänä perusoikeutena. Kolmen kärkeen nousivat lisäksi yksityiselämän suoja ja oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Tarkastusviraston tekemissä tarkastuksissa on käsitelty ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Lapset ja nuoret ovat keskeinen opetustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä työhallinnon asiakasryhmä. Ohjaavia säädöksiä on paljon, ja erityisesti monimutkaiset salassapitosäädökset voivat estää varhaista puuttumista lasten ja nuorten ongelmiin. Lasten ja nuorten palveluita pyritään järjestämään moniammatillisen yhteistyön avulla. Ongelmat ovat monimuotoisia, eikä yksittäisen organisaation tieto aina riitä ongelman hoitamiseen. Yhteistyön tarvetta lisää myös palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja sektoroitunut työskentelytapa. Jos nuori ajautuu sosiaalisesti huono-osaiselle elämänuralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, niin on laskettu — tässä tarkastusviraston raportissa se käy ilmi — että tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset, ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Lasten ja nuorten palveluiden vaikuttavuudesta tiedetään toistaiseksi liian vähän. Vaikuttavuuden arviointiin liittyvät käytännöt ovat hallinnossa vasta muotoutumassa.

Tarkastusvaliokunnan mielestä tämän syksyn tapahtumat ovat hyvin konkreettisesti herättäneet koko yhteiskunnan huomaamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvan, ennalta ehkäisevän työn tärkeyden. Tarkastusvaliokunta pitääkin tärkeänä, että aihealueen vaikuttavuutta koskevaa arviointia lisätään. Muun muassa syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävien kustannusten seuranta on hyvin hyvin hajanaista. Kokonaiskustannusten arvioidaan tarkastusviraston mukaan olevan miljardiluokkaa. Mikäli syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitettuja varoja ei käytetä vaikuttavasti, voidaan tarkastusviraston mukaan olettaa, että varsinaisen syrjäytymisen johdosta yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat seurannaisvaikutuksineen huomattavasti ennalta ehkäisevien toimien kustannuksia suuremmat.

Puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle sisältää muun muassa verotukia koskevan tarkastelun, jonka tiedot perustuvat verotukia koskevaan tarkastuskertomukseen. Tarkastuksessa selvitettiin, miten hallituksen tilivelvollisuus eduskunnalle toteutuu verotukien osalta. Perustuslaissa ja talousarviosta annetussa laissa ja asetuksessa määritellään tilivelvollisuuden kriteerit. Niiden mukaan kaikki tiedossa olevat määrärahoihin ja tuloihin vaikuttavat seikat on huomioitava talousarviossa. Lisäksi hallituksen on annettava tilinpäätöskertomuksessa oikeat ja riittävät tiedot talousarvion noudattamisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

Valiokunta toteaa, että verotukien käsittely eroaa monin tavoin määrärahojen käsittelystä valtion talousarviomenettelyssä. Vuotuisen talousarvion määrärahoja, noin 40:tä miljardia euroa, käsitellään talousarvion ja tilinpäätöksen osalta noin 1 000 sivun verran. Verotukien, joiden laskennallinen määrä on yli 11 miljardia euroa vuodessa, käsittely on supistunut aikaisemmasta 8 sivusta vajaaseen 1 sivuun. Valiokunta katsoo, että verotuista talousarviossa ja tilinpäätöskertomuksessa annettavan informaation määrä on olennaisesti vähentynyt ja verotukien käsittely ei enää anna oikeaa ja riittävää kuvaa niiden valtiontaloudellisesta merkityksestä.

Valiokunnan mielestä hallituksen tulee selvittää veropolitiikan ja verotukien perusteita nykyistä tarkemmin ja nykyistä paremmin. Veropolitiikan keskeisen merkityksen ja sen vaikutusten arvioinnin kannalta valtiovarainministeriön on kiinnitettävä huomiota verotukiin liittyvän tietosisällön parantamiseen. Uuden verotukiselvityksen tekeminen vuoden 1998 selvityksen vuosittaisen päivityksen sijaan on valiokunnan mielestä perusteltua. Verotukien valinta tukimuodoksi vain sillä perusteella, että näin menetellen pysytään budjettikehyksessä, ei valiokunnan mielestä ole asianmukaista eikä asianmukainen peruste. Tällaisetkin kommentit me asiantuntijakuulemisissa kuulimme.

Tukikeinon valinta verotuen ja suoran tuen välillä on tehtävä muiden kuin kehysvaikutusten perusteella. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta edellyttää hallituksen laativan verotukiselvityksen, jossa tarkastellaan hallituksen veropolitiikan perusteita, erityisesti verotuksen neutraalisuusperiaatetta ja verotukien käsittelyä osana kehys- ja budjettimenettelyä, sekä antavan eduskunnalle selvityksen toimenpiteistään valtion seuraavassa tilinpäätöskertomuksessa.

Arvoisa puhemies! Tulosohjausta on valtionhallinnossa sovellettu jo yli kymmenen vuotta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut valtion tulosohjauksen tilaa tarkastuskertomuksessaan. Kertomukseen on koottu tietoja tulosohjauksen tilasta vuosien 2002—2006 tarkastushavaintojen perusteella. Kun tulosohjauksen tilaa arvioidaan taloudellisuutta koskevien tulostavoitteiden ja tunnuslukujen asettamisen ja niitä koskevien oikeiden ja riittävien tilinpäätöstietojen perusteella, näyttää tarkastusviraston arvion mukaan siltä, ettei tulosohjauksessa ole edetty edellisiin vuosiin verrattuna. Tarkastuskertomuksessa on osoitettu monia tulosohjauksen puutteita ja käytännön toimintaongelmia.

Valiokunnan mielestä toimivaan tulosohjaukseen kuuluu, että ministeriöt huolehtivat omalta osaltaan asianmukaisten tulostavoitteiden asettamisesta ja virastot puolestaan esittävät tilinpäätöksissään toiminnastaan oikeat ja riittävät tiedot. Talousarviosäännökset ja niihin perustuva tilivelvollisuus koskevat samalla tavoin ministeriöitä kuin muitakin virastoja. Tulostavoitteet on aina yhdistettävä mahdollisimman tiiviisti toimintaan ja määrärahoihin, jolloin niiden saavuttaminen riippuu ministeriön tai viraston tekemisistä ja toiminnan johtamisesta. Valiokunta haluaa lisäksi painottaa aidon vuoropuhelun ja vuorovaikutuksen merkitystä ministeriön ja viraston välisissä tulossopimusneuvotteluissa. Tulosohjauksen nykytilaa koskevan kokonaisnäkemyksen muodostaminen edellyttää valiokunnan mielestä valtion tulosohjauksen ja tilivelvollisuusuudistuksen arviointia.

Lopuksi, puhemies, tarkastusvaliokunta on tarkastusviraston kanssa samaa mieltä siitä, että valtionapujen ja valtion antamien tukien käytössä on kiinnitettävä huomiota siihen, että hallinnossa päästään mahdollisimman yhtenäisiin valtionavustuskäytäntöihin ja selkeään kokonaisuuteen rahoitusjärjestelmien suhteen. Lisäksi tarkastusvaliokunta kiinnittää huomiota hankerahoituksessa havaitsemiinsa epäkohtiin. Hankkeet ovat usein pieniä, rahoitus on pirstaleista, ja hankerahoituksella rahoitetaan usein myös perustoimintaa, joka ei ole projektiluonteista vaan pysyvää. Näin perustoiminnan jatkuvuus vaarannetaan projektin päättyessä.

Tarkastusvaliokunta on nostanut esille muutamia erityishavaintoja mietinnössään liittyen investointien kirjaamistapoihin, riskienhallintaan erilaisissa muutostilanteissa ja saamatta jääneisiin väylämaksuihin.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan kunnianarvoisa puheenjohtaja, ed. Ahde kiinnitti huomiotaan siinä määrin perusteellisesti mietinnön eri osioihin, että niihinpä en tässä sen enempää puutu kuin tuon esittelypuheenvuoron viimeisen virkkeen osalta, joka koski näitä saamatta jääneitä väylämaksuja.

Syy, miksi, arvoisa puhemies, niihin tässä kiinnitän huomiota, on se, että eduskunnan pöytäkirjoista löytyy kymmeniä kertomuksia siitä, mistä tässä oikein on kysymys.

Kysymyshän oli siitä, että liikennevaliokunnan tietoon saatettiin anonyyminä pienehkö aineisto, joka sitten paisui ja paisui ja jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että väylämaksuasiat eivät ole aivan kohdallansa. Kun kysymys oli ilmiselvästi merkittävästä ilmiöstä, niin valiokunta ryhtyi kuuntelemaan asiantuntijoita asian tiimoilta. Näin sitten tapahtui. Ensiksi Merenkulkulaitoksen virkamiehet lakimiehen johdolla kertoivat, että mitään ei ole, ei pienintäkään rikettä ole olemassa. Sitten pikkuisen omatuntoa kolkutteli, ja sitten tuli samainen lakimies kertomaan: no, kolme tapausta on löytynyt. Sitten kun asia meni eteenpäin, niitä oli kymmeniä ja määrä taisi nousta satoihinkin, ja sitten lopulta Merenkulkulaitoksen silloinen pääjohtaja tuli kertomaan julkisuuteen, että valtiolta on jäänyt saamatta 360 miljoonaa markkaa väylämaksutuloja. Se nyt noin suurin piirtein on 60 miljoonaa euroa nykyrahalla mitattuna.

Sitten mietittiin valiokunnassa, mitähän tämän asian kanssa oikein pitäisi tehdä, ja sitten todettiin, että ai, onhan meillä vallan oivallinen väline, Valtiontalouden tarkastusvirasto, että jospa käännyttäisiin sen puoleen. Sitten tulikin mielenkiintoinen ongelma, kuka voi kääntyä kantelukirjeellä taikka vihjekirjeellä tuommoisen viraston puoleen. Korkeasti oppineet, nytkin eräät paikalla olevat oikeusoppineet, totesivat, että valiokunta ei voi tehdä mitään mutta valiokunnan jäsenet voivat tehdä kollektiivina jotakin, ja niinpä sitten kirjoitimme kirjeen Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Kirjeen allekirjoitti 16 jäsentä 17:stä. Se 17:s halusi päästä ministeriksi eikä uskaltanut laittaa nimeänsä tähän asiakirjaan.

On hienoa, että asia sittemmin kiinnosti Valtiontalouden tarkastusvirastoa siinä määrin paljon, että Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen, joka tuli viime maaliskuulta ja jota nyt käsitellään sitten viime vaiheessaan, tämä asia oli yltänyt. Kun kävimme tätä prosessia sitten tarkastusvaliokunnan tiimoilta, niin paljastui, että ehkä vielä oli jäänyt havaitsematta jotakin, mikä on sitten johtanut ilmoitukseen jälkitarkastukseen ryhtymisestä, ja valiokunta innostui tästä niin paljon, että päättää tämän oivan mietintönsä tätä asiaa koskevaan toivomukseen, että asia saatetaan lopultakin lopulliseen tietoon ja nyt se on saatettu myöskin eduskunnan tietoon.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ihan lyhyessä puheenvuorossani todeta, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on myöskin eduskunnan ja lainsäädäntötyön kannalta erittäin hyödyllinen laitos. Otan esimerkiksi tässä tarkastuskertomuksessa ja valiokunnan mietinnössä esiin otetun nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen tarkastelemisen.

Tässähän todetaan, että nuorten syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan käytetään kolmenkin ministeriön kautta miljardiluokan kustannukset, mutta käytännössä emme tiedä juurikaan, miten tehokasta ja vaikuttavaa tämä työ on. Kuitenkin esimerkiksi, jos ajattelen itse lakivaliokunnan kannalta, oikeushallinnolle on erittäin paljon hyötyä juuri tämän tyyppisestä arviosta, koska se, miten tehokkaasti onnistumme ehkäisemään nuorten syrjäytymistä, vaikuttaa suoraan kriminaalipolitiikkaan ja rikollisuuteen. Olemme esimerkiksi lakivaliokunnassa saaneet tietää, että 4 prosenttia pojista tekee 75 prosenttia rikoksista, ja jos nämä pojat pystytään tunnistamaan ajoissa, heitä voidaan tukea niin, että myös tämä rikollisuus ehkäistyy.

Toiseksi haluaisin ottaa esiin varsin hyödylliset havainnot verotuista. Todetaan, että verotuet ovat politiikkavälineenä sekä hyviä että huonoja, mutta aina ei ole selvää, miten ne vaikuttavat, kuka hyötyy verotuesta ja kuka minkäkin verran. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että eduskunnan täytyy hyvin tarkkaan pohtia erilaisten verotukien hyötyjä ja haittoja. Niillä on merkittävää vaikutusta yhteiskuntapolitiikkaan, ja voimme varmasti saada myöskin lain valmistelussa ja budjetissa aikaisempaakin enemmän tukea Valtiontalouden tarkastusvirastolta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on nyt uuden tarkastusvaliokunnan toinen mietintö tälle eduskunnalle ja tälle salille. Korostan, että tämä on toinen yksimielinen mietintö. Ja kun kukaan muu kuin kissa ei häntäänsä nosta, niin sanon tässä yhteydessä senkin, että harvoin olen sellaisiin saavutuksiin, joissa itse olen ollut mukana, niin tyytyväinen kuin näihin molempiin, sekä hallituksen kertomuksesta että tästä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta annettuihin mietintöihin. Valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti esitteli tätä niin laajalti, että minäkin keskityn vain kahteen asiaan ja sattumoisin aivan samoihin kysymyksiin, joihin ed. Hautala tuossa edellä, eli lasten ja nuorten palveluihin ja verotukiin.

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvosto ja itse asiassa monet muutkin ovat kiinnittäneet huomiota täällä siihen, että täällä eduskunnassa järjestetään kaikennäköisiä seminaareja. Niitä ei nyt ainakaan pitäisi järjestää samaan aikaan kuin valiokunnat istuvat eikä mielellään tietysti täysistuntojenkaan aikaan, mutta pitää tehdä tunnustus ja todeta, että poistuin kesken äskeisen kyselytunnin tuonne alas Mielenterveysseuran eduskunnan ryhmän kokoukseen, jossa professori Matti Rimpelä Stakesista käsitteli syrjäytymistä yleensä ja erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvia toimia, ja viittaan hänen tavanomaisesti viisaaseen esitykseensä siltä osin tässä jatkossa.

Tässä mietinnössä on todettu, että syrjäytymisuhan alaisia lapsia usein hoidetaan ikään kuin moniammatillisesti. Eri alojen asiantuntijat ovat kantavinaan vastuuta lapsesta, mutta kun ongelmana on se, että lapsi ei ole sivistyslapsi erikseen eikä sosiaali- ja terveyslapsi erikseen eikä työ- ja tasa-arvolapsikaan erikseen, vaan lapsi on ihan kokonainen ihminen, ellei ole erilaisista ulkoisista syistä johtuen alkanut sisäisesti hajota, mitä valitettavasti yhä enenevässä määrin tapahtuu, niin tällainen moniammatillisuus pahimmillaan johtaa siihen, mihin sekä tässä kertomuksessa että myöskin mietinnössä on kiinnitetty huomiota, eli siihen, että siitä lapsesta kaikki ovat kantavinaan vastuuta, mikä tarkoittaa sitä, että kukaan ei oikeasti sitä vastuuta kanna. On syntynyt — Matti Rimpelää lainatakseni — tällainen pois käännyttämisen periaate. Kun mikään viranomainen ei oikein osaa tehdä mitään ja ilmeisesti kaikki eivät haluakaan, siis viranomaiset, tehdä mitään, niin sitten se asianomainen ihminen käännytetään pois tästä omasta viranomaisympäristöstä ikään kuin toisten vaivaksi sillä toiveella, että joku muu nyt tekisi jotakin, että joku muu kantaisi vastuuta. Tällä tavalla ihmiset, jotka tarvitsisivat apua, eivät sitä saa ja joutuvat joko syrjäytymisuhan alaisiksi tai aidosti syrjäytyvät, kuten yhä enenevässä määrin lapsille on tapahtunut. Tähän kehitykseen pitäisi saada muutos. Tässä mietinnössä on ansiokkaasti esitetty asiasta näkemyksiä, myöskin näkemyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Matti Rimpelä esitti tuossa äsken keinoksi sitä, että suunnattaisiin perheille intensiivitukea, että otettaisiin vastuu tuen antamisesta, keskitettäisiin se selkeästi jollekin ja tälle jollekin osoitettaisiin myöskin riittävät voimavarat sen tuen suuntaamiseen sitä tarvitseville lapsille ja nuorille.

Tätä työtä, mihin myöskin tässä mietinnössä on ainakin välillisestikin kiinnitetty huomiota, vaikeuttaa se, että oikeata tutkittua tietoa suomalaisista perheistä ei ole riittävästi olemassa. Sitä on olemassa joistain asioista, tietysti tämmöisistä demografisista seikoista sitä kyllä on, mutta tietoa siitä, minkälaista elämä perheitten sisällä on, ei oikeasti edes tutkittuna ole olemassa. Kun sekin tieto saattaa olla, kuten tässä mietinnössä todetaan, maksullista, jos se on esimerkiksi Tilastokeskuksen tuottamaa, ja kehyssyistä esimerkiksi ministeriöt tai muut organisaatiot eivät sitä käytä, niin ollaan todella hakoteillä.

Mutta siis kysymys lasten asemasta on niin tärkeä ja siihen liittyy kaiken inhimillisen ohella myöskin niin suuria taloudellisia arvoja, että se ja paljon muutakin, mikä tässä mietinnössä on sanottu ja paljon muutakin, mitä tässä ei ole sanottu, pitäisi ottaa huomioon ja ennen kaikkea pitäisi myöskin tehdä jotakin.

Toinen asia ovat nämä verotuet. Täällä äskeisellä kyselytunnilla puhuttiin asuntopolitiikkaa harvinaisesti ja pitkästä aikaa tässä salissa. Asumisen kalleuteen ja etenkin pienituloisimpien ihmisten asumisen vaikeuteen täällä Pääkaupunkiseudulla kiinnitettiin aiheellisesti huomiota. Erilaisia keinoja kyllä esitettiin, mutta huomiota ei kiinnitetty siihen, että ongelmaa voitaisiin parantaa myöskin puuttumalla asumisen tukeen. Tässä salissahan tunnetusti on poliittinen itsemurha, jos täällä sanoo, että asumisen korkotukien verovähennysoikeuteen pitäisi puuttua. Sanon sen nyt kuitenkin tässä.

Odotan valtiovarainministeriltä ja ehkä muultakin hallitukselta jonkinlaista siviilirohkeutta, mutta jos se on mahdollista, niin ainakin se pitäisi tehdä, että vuokra-asumistukea pitää parantaa. Jos ei rohjeta puuttua omistusasumisen tukeen, joka ei ole sosiaalisesti määräytyvä, niin siihen asumistukeen, joka on sosiaalisesti määräytyvää, eli vuokra-asumisen asumistukeen pitää kuitenkin saada parannus. Tällä hetkellä sen ehdot ovat sellaiset, että vain erittäin pienituloiset voivat sitä saada, ja helsinkiläisessä asuntohintatilanteessa siitä ei sen vuoksi ole juurikaan apua. Toisaalta asumistuki on tämän suomalaisen kannustinloukkuongelman, joka tässä salissa halutaan nähdä aika monellakin tavalla, keskeisin laukaisija. Jos asumistuen suuruus saataisiin kohtuulliselle tasolle, myöskin iso osa kannustinloukkuongelmista ratkeaisi.

Arvoisa puhemies! 3,5 miljardia omistusasumisen asumistukeen on paljon, ja kun se tulee ikään kuin automaattisesti kuin manulle illallinen, niin voisi olla todella paikallaan, että budjetin yhteydessä sitä käsiteltäisiin ehkä hieman enemmän kuin jollakin osalla siitä yhdestä sivusta niistä tuhannesta, joilla käsitellään näitä varsinaisia menopääluokkia. Tässä katsannossa minusta valiokunnan tästä asiasta ja tietenkin näistä kahdesta muustakin asiasta esittämät lausumat ovat erinomaisen perusteltuja. Kun eduskunta nyt nämä lausumat hyväksyy, jolloin ne tulevat tietysti Suomen kansan yhteiseksi tahdoksi perustuslain mukaan, niin kannattaa muistuttaa, että tarkastusvaliokunta on ikään kuin keskuudessaan päättänyt myöskin huolehtia siitä, että näitä lausumia ehkäpä aiempaa topakammin ja paremmin ja myöskin niitten toteutumista tullaan seuraamaan. Tämä vaan vihjeeksi hallitukselle, joka toivon mukaan ryhtyy näitä lausumia sitten käytännössä toteuttamaan, jotta valiokunnan ei seuraavassa hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä tarvitse niihin puuttua.

Tuulikki Ukkola /kok:

Puhemies! Ed. Hautala taisi sanoa, että tämä tarkastusvaliokunta on hyödyllinen laitos. Minä nyt olen vähän ihmeissäni edelleenkin tämän valiokunnan tarpeellisuudesta. Minusta se ei kunnolla istu tähän eduskunnan järjestelmään. Meillä on erikoisvaliokunnat, joiden tehtävänä on antaa lausuntoja ja vaatia hallitukselta selvityksiä niistä epäkohdista, mitä yhteiskunnassa on. Tämän näkee tästä tarkastusvaliokunnan lausunnosta tarkastusviraston kertomuksesta. Tässähän on käsitelty kaiken maailman asioita. Tässä on käsitelty lapset ja nuoret, täällä on verotuet, täällä on sosiaali- ja terveydenalan valtionavut, täällä on valtion tulosohjaus. Yksi valiokunta näin monesta asiasta. Onko tämä valiokunta edes, ed. Ahde, valiokunnan puheenjohtaja, pyytänyt erikoisvaliokunnilta lausuntoja, vai millä perusteella te olette näin hienoihin johtopäätöksiin tulleet, joita tässä lausunnossanne on?

Sitten olisin kysynyt tästä päätösehdotuksesta kohdasta 2: "- - eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän vaihtoehtoisia ratkaisuja perustuslaissa turvattujen kansalaisten peruspalvelujen yhdenvertaisuuden sekä saatavuuden ja laadun turvaamiseksi." Mitä tämä tarkoittaa? Onko mahdollista, että myös yksityisiä palveluja sallitaan? Onko mahdollista, että kolmannen sektorin palveluja sallitaan eikä pelkästään kunnan palveluja? Elikkä esimerkiksi Oulussa on hyvin vaikea saada yksityistä palvelutuotantoa käyntiin, koska siellä on vasemmistoenemmistö tällä hetkellä.

Tämä on toinen mietintö, jonka tämä uusi tarkastusvaliokunta antaa. Ensimmäistä minä vertasin Oulun kaupungin tarkastuslautakunnan antiin. Minusta se oli paljon selkeämpi ja järkevämpi kuin teidän valiokuntanne ensimmäinen mietintö. Minä en saanut siitä mitään kunnon otetta. Tämä on nyt sentään hieman parempi, koska tässä nyt on pohjana tietenkin ollut tarkastusviraston kertomus, joka on sinänsä hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen asia, mutta ihan väärä valiokunta käsittelee sitä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnä ed. Ukkolalle. Hänellä tietenkin saa olla minkälainen käsitys hyvänsä tämän valiokunnan merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Itse pidän hyvin järkevänä sitä, että Valtiontilintarkastajien ja valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston tehtävät koottiin tähän uuteen valiokuntaan. Minä ennustaisin, että tästä saattaa kehittyä yksi eduskunnan vaikutusvaltaisimmista valiokunnista tulevaisuudessa.

Mutta sitten tähän varsinaiseen kysymykseen. Tarkastusviraston kertomuksessa todellakin todetaan, että tällä informaatio- ja laatuohjauksella ei ole päästy näiden kansalaisille luvattujen peruspalvelujen tasavertaiseen ja tasa-arvoiseen tarjontaan eri puolilla Suomea. Tarvitaan jotakin, joka on enemmän. Tämä käsitys oli myös sosiaali- ja terveysministeriöllä, ja silloin tässä yhteydessä tietenkin kysymykseen tulee jopa normiohjauksen käyttöönotto tiettyjen peruspalvelujen turvaamisessa tai sitten informaatio- ja laatuohjauksen tehostaminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä näitä kysymyksiä paraikaa myös pohditaan.

Oulussa ei ole sitten vasemmistoenemmistö, että ihan vaan tämmöisenä pienenä korjauksena. (Ed. Ukkola: Ei ole enää!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle tekisi mieli sanoa, että ei sitä nyt hirveästi peiliä kannata syyttää, jos oma naama on vino. Tarkastusvaliokunta toteuttaa sitä tehtävää, jonka tässä salissa Suomen eduskunta on perustuslakia muuttamalla sille antanut, ja tässä yhteydessä se ottaa tehtävänsä mukaisesti kantaa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen omasta toiminnastaan. Jokainen näistä asioista, jotka nyt niin kovasti tuntuivat ed. Ukkolaa närästävän, on käsitelty ansiokkaasti, kuten valiokunta on todennut, siinä kertomuksessa. Ehkä nyt ed. Ukkola voi ryhtyä tutkimaan näitten substanssivaliokuntien pöytäkirjoja menneiltä vuosilta. Onko nyt ympäristövaliokunta esimerkiksi ottanut kantaa asumistukiin tai muihin sen valiokunnan alueen verotukiin? Ei ole, enkä syytä siitä välttämättä ympäristövaliokuntaa, koska substanssivaliokunnat voivat käsitellä vain niitä asioita, jotka sinne tulevat hallituksen esityksinä. Sen sijaan tarkastusvaliokunta voi puuttua esimerkiksi tällä tavalla niihin asioihin, jotka kyllä eduskuntaa näyttävät kiinnostavan mutta jotka ovat käsittelyn ulkopuolella siksi, että hallitus ei niistä eduskunnalle anna esitystä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei se pidä paikkaansa. Substanssivaliokunta saa pyytää hallitukselta selvityksiä asiaan kuin asiaan omalta toimialueeltaan. Tämä on väärä käsitys, ed. Virtanen, vaikka ilmeisesti olette ollut aika kauan täällä eduskunnassa, en kyllä tiedä, miten kauan. Minä en ole ollut tätä valiokuntaa perustamassa, koska tämä on perustettu ennen edellisiä vaaleja.

Oli erittäin hyvä, että ed. Ahde vastasi kohtaan 2: mitä nämä vaihtoehtoiset ratkaisumallit tarkoittavat. Ne eivät suinkaan tarkoittaneet vaihtoehtoisia palveluja, esimerkiksi kolmannen sektorin tai yksityisen sektorin palveluja, julkisen sektorin rinnalle ja tueksi, vaan ne tarkoittivat julkisen sektorin ja viranomaisten normiohjausta. Kiitoksia kovasti, tämä muistetaan.

Pertti  Virtanen  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kaimaedustajan asiaan pitkälle ja miksei myös ed. Ahteen, koska tarkastuslautakuntahan, valiokunta, mikä virasto tuossa nyt lukeekaan, on idealtaan saman kaltainen kuin tulevaisuusvaliokunta, joka on varmaan tämän laitoksen aliarvostetuin tai alikäytetyin valiokunta. Tässä on sitä ideaa varsinkin näin, jos EU:sta voisi jotain positiivista ajatella, että olisi vähän ylipoliittisempi ja meitä kurissa pitävämpi, holistisempi, kokonaisvaltaisempi lautakuntavirasto, joka ei todellakaan olisi tällä alkeellisella poliittisella ja byrokratiaan jämähtäneellä tasolla, jolla ainakin tulevaisuusvaliokunnassa on päätetty, että tämä muu eduskunta toimii.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle ystävällisenä huomautuksena ja toivomuksena tavallaan, että kun hän on suhtautunut tähän tarkastusvaliokunnan työhön käytäväpuheissa erittäin kriittisesti moitiskellen itse kutakin sinne sun tänne jnp., niin on hienoa, että hän on nyt tullut isoon saliin kertomaan mielipiteensä. Olisi ollut erinomaisen hyvä, kun hän on ilmiselvästi lukenut sen meidän edellisen mietintömme ja tämän mietinnön täysin, että hän olisi yksityiskohtia myöten ilmoittanut, olemmeko ihan hakoteillä koko tässä toiminnassa, osoittanut yksilöidysti, että pieleen on mennyt.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän normiohjauksen tai informaatio—laatu-ohjauksen merkityksen nyt ed. Ukkola ymmärsi väärin. Ensinnäkään ei kysymys ole siitä, kuka palveluita tarjoaa. Tässä kannanotossa ei ole kysymys siitä, ketkä palveluja tarjoavat. Tärkeintä tässä on se, että varmistetaan perustuslain toteutuminen. Suomen perustuslaissa taataan kaikille kansalaisille tasavertaiset peruspalvelut riippumatta siitä, missä ihminen asuu, ja nyt monen peruspalvelun suhteen tämä ei ole tosiasiallinen tila. Näitä palveluja voi tarjota sekä julkinen sektori että yksityinen sektori että kolmas sektori, niin kuin Suomessa tehdään, ja se on ihan hyvä, toimiva järjestelmä. Mutta tässä tästä on kysymys.

Muutoin pidän kyllä valtavan tärkeänä tätä tarkastusvaliokunnan toiminta-aluetta ja sitä perustuslaillista valtaa ja itse asiassa oikeutta, joka sillä on, poikkeuksena moneen muuhun valiokuntaan, että merkittävät tarkastushavainnot voidaan tuoda eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi valiokunnan omasta aloitteesta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ukkola kovasti mainosti sitä, että hän ei ole itse ollut päättämässä tästä perustuslain muutoksesta, niin ehkä ed. Ukkola on sitten viime kesäkuussa ollut jossain muualla.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Oli varmaan ihan tarpeellinen debatti, ja itsekin jo ajattelin, tulenko puhujakorokkeelle vai lähdenkö debatoimaan, mutta ihan mielenkiintoista oli kuunnella se, että sinänsä tästä tarkastusvaliokunnan olemassaolosta olemme eri mieltä, siitä, tarvitaanko sitä ja mitä asioita se käsittelee.

Kun on tietysti itse kuntapäättäjänä ja kun täällä viitattiinkin siihen, että kunnissa on tarkastuslautakunnat, niin ainakin omalla paikkakunnallani, kun ajatellaan sitä prosessia, mikä merkitys tarkastuslautakunnalla on ja minkälaisia asioita siellä käsitellään, niin kyllähän, vaikka se nyt on tietysti varmasti eri rakenteinen, kuitenkin näen, että on erittäin tärkeää, että on kunnissakin tämmöinen, jossa voidaan nostaa asioita, jotka ovat ikään kuin, voi sanoa, määrällisiä ja laadullisia asioita. Ehkä myös se on tärkeää, kuinka paljon sinänsä niihin asioihin ei pelkästään oteta eri yhteyksissä kantaa muissa toimielimissä vaan kuinka paljon on sitten kysymys myös siitä, mitenkä asiat menevät eteenpäin. On todettava, että on puututtava asiaan ja tarkistettava, mistä sitten on kysymys, jos asia on ikään kuin koko ajan keskustelussa ja muutosta ei saada aikaiseksi.

Itse pidän erittäin hyvänä, että meillä on tämmöinen tarkastusvaliokunta, jonka toinen mietintö Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2006 tässä nyt on käsittelyssä. Erityisesti tässä on otettu tulosohjauksen tila ja valtionavut ja -tuet ja nimenomaan tämä informaatio-ohjauksen toimivuus hyvin vahvasti esille. Mielestäni on tärkeää se, mitä täällä jo ihan toisella sivulla tästä informaatio-ohjauksesta sanotaan: "- - sinänsä liian suuri tiedon ja informaation määrä, annettujen suositusten merkitysten epäselvyys, valtion viranomaisten ohjausroolin epäselvyys, tietojärjestelmien kehittymättömyys ja tiedon hajanaisuus, vaikuttavuudesta kertovaa tietoa ei ole tai ohjausta ei ole lain tavoitteista huolimatta annettu, ohjauksen vaikutukset jäävät satunnaisiksi."

Tämä on aika vahva erittely informaatio-ohjauksen toimivuudesta. Muistaakseni käytin puheenvuoron siitä ensimmäisestäkin valiokunnan mietinnöstä, että kun asiat nostetaan aika vahvoilla sanoilla ja perustellustikin ja kun varmasti asiantuntijoita on kuultu suuri joukko ja määrä ja on tietoa saatu esiin, niin tietenkin silloin oikeus ja velvollisuus on myös siitä edetä ja lähteä laatimaan ihan selkeitä ohjeita, miten toimitaan näitten kohdalla.

Ja tietysti nyt tämänkin tarkastusvaliokunnan kohdalla voisi ehkä semmoista pientä kysymystä tähän esittää, kun täällä tästä informaatio-ohjauksesta valiokunta ehdottaa, että eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän vaihtoehtoisia ratkaisumalleja perustuslaissa turvattujen kansalaisten peruspalvelujen yhdenvertaisuuden sekä saatavuuden ja laadun turvaamiseksi. Tämä on hyvä ehdotus ja lausuma tästä, ja tietysti sitä on mielestäni nyt hallituksen selvitettävä, mitkä ovat ne vaihtoehtoiset ratkaisumallit, jos nämä ohjausjärjestelmät, mitkä meillä nyt on, jäävät epäselviksi tai eivät oikeastaan ohjaa tavoitteisiin, sellaisiin tavoitteisiin, joita ehkä yleisesti on esitetty, tai sitten ne ovat liian yleisesti esitettyjä.

Mutta toivoisin, että tämä lausuma, tämä ehdotus saisi lihaa ympärilleen tai muodostuisi nyt selkeäksi konkretiaksi, että tästä päästään eteenpäin sen suhteen, mikä on se muoto, mutta kuitenkin tässä selvästi löytyisi nyt uusia ratkaisumalleja, minkälaisen prosessin, minkälaisten vaiheitten kautta siihen päästään. Mutta näkisin niin, niin kuin tässä todetaan, että meillä on tietoa paljon ja varmasti jo keskustelussa ja asiantuntijoitten myötä on todettu ikään kuin, missä ehkä ne olennaiset ongelmatkin ovat olemassa.

Tänään olin siinä samassa Mielenterveysseuran järjestämässä ryhmäkokoontumisessa, jossa oli lasten ja nuorten terveyteen liittyvistä, mielenterveyteen liittyvistä asioista Matti Rimpelä kertomassa. Kyllä sielläkin tuli jotenkin sellaista esille, että meidän asiantuntijoillamme on ikään kuin ne avaimet jo ollut esitettyinäkin, mutta miten ne vaan saadaan niihin päätöksentekoelimiin, jotka hallituksen ja eduskunnan kautta sitten mahdollistavat joko rahoituksen tai toimintamallien muuttamisen? Tietysti molemmista on kysymys, myös rahoituksesta, ja siellä keskustelimme siitä, onko nyt niin, että meillä kyllä, niin kuin tarkastusvaliokuntakin toteaa, on palveluita, lasten ja nuorten kohdalla meillä on palveluita, mutta siitä huolimatta nämä asiantuntijat sanoivat, että intensiivituki puuttuu. Eli se kohdennettu tuki on suunnattu väärin.

Ja hyvin selkeästi siellä tuli esille, kun lapsi esimerkiksi ja nuori kasvaa perheessä, mitkä ovat ne tuet, joita perheelle, lapselle perheessä kohdistetaan. Ja kun sitten näitä moniammatillisia ryhmiä on, ne asiat eivät saa jäädä vaan niin, niin kuin täällä on todettukin, että palveluja on paljon, moniammatillisuutta on, osaamista on, ne eivät saa jäädä ikään kuin kellumaan, ettei tätä asiaa viedä juuri sen perheen tai sen lapsen kohdalla loppuun saakka, vaan aina otetaan vain pala siitä lapsen hoitamisesta eikä ole niin sanottua intensiivitukea niin, että se lapsi vaan vauvasta lähtien hoidetaan niin kauan, että hänen hyvinvoinnistaan voidaan sanoa, että hän on itsenäinen ja selviää.

Kyllä ammatti-ihmiset varmasti, asiantuntijat ja tutkijat pohtivat; ymmärsin, että eilen on sosiaali- ja terveysministeriössä istunut yli 20 henkilön asiantuntijaryhmä pohtimassa näitä. Ja silloin se on niin, että jos syrjäytymiskehitys ja syrjäytyneitten määrä on kuitenkin koko ajan lisääntymässä, niin jokuhan on silloin meidän instituutiossa, jokuhan meidän palvelujemme muodoissa on silloin pielessä. Ja jotakin meidän instituutioidenkin on opittava kaikesta siitä, mitä nämä kertomukset ynnä muut meille sanovat.

Erittäin hyvänä pidin sitä, että tarkastusvaliokunta täällä sivuilla 9, 10 ja 11, kun on näistä lasten ja nuorten palveluista, on ottanut maininnan Lasten puolesta -ryhmästä. Jäin nimittäin miettimään sitä, että kun meillä täällä eduskunnassa on erilaisia ryhmiä, jotka kokoavat myös asiantuntijoita, on se sitten ympäristöä, maataloutta tai jotakin muuta, harrastukseen liittyvää, mutta ihan vahvasti juuri näihin palveluihin liittyvää, on mielenterveyteen ja ikäihmisten palveluihin ja niin edelleen, niin se on tietysti semmoista harrastuneisuutta, joka nousee useinkin meidän edustajien aktiivisuudesta.

Mutta kun nämä asiat vaativat sen, että kaikki se tieto ja kaikki se kokemus, mitä on olemassa, tulisi käyttöön, niin pidän erittäin hyvänä, että tämä antaa arvon sille, että meillä on näitä erilaisia asiantuntijaryhmiä ja heidän lausuntojaan, niin kuin tässä on, että lainsäädännön lapsivaikutukset eivät koske vain sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja opetustointa, vaan tämä Lasten puolesta -ryhmä on esittänyt tarkastusvaliokunnalle toimittamassaan muistiossa, että lainvalmistelussa arvioitaisiin aina säädösten lapsivaikutukset, jotta päästäisiin tämmöisiin suurempiin kokonaisuuksiin.

Ja vielä ihan lopuksi, arvoisa puhemies, mielestäni täällä erittäin hyvin lasten ja nuorten palvelujen kohdalla sivulla 9 — en nyt lue sitä kokonaan — sanotaan näin: "Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö edellyttää sektoreiden välisten rajojen purkamista ja uudenlaisten toimintatapojen ja kulttuurin omaksumista. Suuri haaste on myös erilaisten vastuurajojen määrittely esimerkiksi sen suhteen, kuuluuko moniongelmainen nuori opetus- tai työhallinnon tai kenties terveydenhuollon vastuualueelle." Näitä me olemme monissa eri yhteyksissä sivunneet, mutta tätä asiaa jos vietäisiin eteen päin sekä kunnissa että täällä eduskunnassa, niin näen, että se erittäin hyvin voisi tuottaa tulosta.

Ja ihan lopuksi näkisin niin, että silloin, kun me syrjäytymisestä puhumme, niin ei ole kyse marginaaliryhmästä, vaan kysymys syrjäytymisestä on koko meidän yhteiskuntamme kysymys, ja se pitää valtavirtaistaa sillä tavalla, että se nähdään kaikilla eri toimialoilla tärkeäksi tavoitteeksi ja syrjäytyminen saadaan estettyä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Rauhalakin tuossa puheenvuorossaan toi esille, niin Valtiotalouden tarkastusvirasto on kertomuksessaan nostanut esiin monia yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja ja kehittämistarpeita. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Matti Ahde toi hyvin esiin nämä asiat, mitkä tässä valiokunnan yksimielisessä mietinnössä nousivat esille. Ehkä tällaisia keskeisiä asioita, mihin itsekin haluaisin vielä puuttua, olivat lasten ja nuorten ongelmat ja syrjäytymisen ehkäisy. Tässä meillä on varmasti tehtävää paljon. Tässä kertomuksessa näitä ongelmia tuotiin mielestäni kyllä hyvin esille. Samoin vanhusten palveluihin liittyvät saatavuus- ja laatuongelmat.

Paras-hankkeessa on kiinnitetty huomiota erityisesti palveluitten saatavuuteen ja kustannuspuoleen, mutta tässä nousee tämä laatupuoli esille kyllä hyvin. Se on yksi tärkeä sektori, mikä pitää tässä palveluitten kehittämistyössä ottaa huomioon, että kansalaisille voidaan tarjota samanarvoisia palveluita asuinpaikasta riippumatta.

Tuossa ed. Ukkolan puheenvuorossa nousi epäilys tarkastusvaliokunnan tarpeellisuudesta, mutta kyllä täytyy sanoa, että tämän lyhyen kokemuksen aikana olen ymmärtänyt, että Valtiontalouden tarkastusviraston tärkeän tehtävän lisäksi tarkastusvaliokunnalla on kyllä edessään tärkeä ja merkittävä työkenttä eduskunnan budjettivallan ja ylipäätään yhteisten varojen käytön vaikuttavuuden kehittämisessä. Eräs seikka, minkä näen merkittävänä, on ylipäätään tämän vaikuttavuuden mittaamisen ja sitten näitten mittareitten kehittäminen, jotta voidaan tässä työssä päästä eteenpäin.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä on erinomainen yhteinen mietintö asiasta, jossa tähän aikaan liittyviä tärkeitä asioita voitiin nostaa esille.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Asian tarkastelu vaatii ehkä hivenen kauemman kuin 2 minuuttia. — Ensinnäkin vanhana kielimiehenä ajattelin sitä, mitä minä olen kuullut tässä nytten, että ilmeisesti ... — Mikä tämä nyt on, lautakunta? (Ed. Ahde: Valiokunta!) — Valiokunta. — Kun minä jo miljoona kertaa ... No, ja sitten taas joku sanoi ... Ja mikä tässä on, virasto lukee tässä vielä.

No niin, näin minä siis olen tarkastellut tätä asiaa tai tarkistellut. Tämä on vähän tämmöinen, jotenkin tuntuu siltä, että tämäkin valiokunta, valioyksilöistä muodostuva joukkio, on ilmeisesti jonkunlainen tarkasteluvaliokunta. Tätä asiaa on selvästi tarkasteltu aika monipuolisestikin, mutta tämmöinen "tarkistus", jos sen muistaa kouluajoilta, kun pelättiin oikein näitä "tarkastajia", kun tuli tarkastaja, niin se jyty ja yty tästä niin kuin puuttuu selkeästi, ollaan vielä tämmöisellä harrastelijamaisella tasolla ehkä sillä lailla.

Aivan niin kuin sanoin tuossa äsken tulevaisuusvaliokunnankin suhteen, tulevaisuus on sen verran varma juttu, että se jotenkin tulee, niin että siihen ei eduskunnan kauheasti poliittisesti ainakaan kannata puuttua. Sinänsä tulevaisuusvaliokunnan suhteen, jos ette ole huomanneet, jos tarkastellaan nyt tätäkin asiaa tässä, on se ikävä piirre, että jos oikein tulevaisuusvaliokunnassa innostuu paljastamaan, minkälainen tulevaisuus meillä on odotettavissa tai tulossa, niin joku muu isompi puolue varastaa koko tulevaisuuden ja pistää sen omiin nimiinsä ja sitten meille ei tulekaan semmoista tulevaisuutta, koska se väärissä käsissä tietysti muokkautuu toisenlaiseksi.

Tässä aina, kun asiaa tarkastelee tältä pohjalta, niin tässä tarkistus- tai tarkastusvaliokunnassa esimerkiksi voisi ajatella huippuna sitä, että me eduskunnassa olemme ikään kuin sitten kaikki muut valiokunnat ikään kuin tarkkiksella, kun oikein tiukalle vedetään tämä homma. Varsinkin aika kykenemätöntä, ainakin kykenemätöntä olemaan paikalla tai harrastamaan keskustelukulttuuria, jota puhemiehistökin aina peräänkuuluttaa, on tämä ensimmäisen vuoden eduskuntasakki ollut. Voisi vähän kovistella ja pistää heitä tänne tarkkikselle.

Mutta tosiaan siihen, mitä tässä on nyt tullut esille, minulla ei ole oikein mitään sen enempää kuin mitä minä olen pari kautta katsellut kyseisen lautakunnan, nyt sanon lautakunnan, toimimista Tampereen kunnassa, siinä Nokian vieressä — kuuluisa paikka. Siinä selkeästi into oli sen kaltaista, että se saataisiin vähän tämmöiseksi tarkkailevammaksi, jonkunlaiseksi, ei isovelimielessä, mutta sillä lailla just tässä kun on tultu kuntalaisten tasavertaisuuteen, miten siellä perustuslaissakin sanotaan. Demokratiassa meillä pitäisi olla kaikki nämä palvelut saatavilla aivan siellä viimeisillä Suomi-neidon kuhmuilla ja selkärangan vinoutumilla. Joka paikkaan pitäisi tämän demokratian ulottua. Sehän on tässä monin tavoin tullut esiin, että tämä ei toimi. Sitä on tarkasteltu aivan oikein, mutta nyt pitäisi sitten löytyä tämä voima tai keino, parlamentaarinen mahti saada tämä asia sitten tarkastuksen jälkeen kuntoon. Sitähän, niin kuin asiaa tarkasteltuani ja todettuani olen todennut, tällä lautakunnalla vielä ei ole.

Joten kaiken kaikkiaan hyvä idea kunnissa. Esimerkiksi Tampereella tuntuu, että alkuinnostuksen jälkeen politisoituminen johti siihen, että meillä on jo pormestaristakin Tampereella nimetty lehdistössä se firma, joka päättää pormestarin ja muuta. Sekin liittyy vähän tähän tarkastuslautakuntaan sillä lailla, että jotenkin sitä kautta on huomattu, että voidaan sumplia. Siinä mielessä ed. Ukkola on oikeassa, että hänen kärjistyksensä on ehkä justiin tuolta tulevaisuudesta. Sitten, kun kokoomuksesta kasvaa oikein iso puolue, niin sitten mennään todella juuri tällä linjalla.

Mutta tosiaan, tämä on niin hyvä idea, upea, parlamentaarinen, tämmöinen henkis-psykologinen vahvistus tähän, jossa ikään kuin annetaan mahdollisuus siihen, että jopa puolueelliset puolueet antavat henkilöille, jotka pääsevät tähän valiokuntaan, sitten luvan, että saavat toimia koko kansan hyväksi enemmän kuin muissa valiokunnissa, joissa on enemmän sitten oltava vaan pelkästään puolueellinen. Suomessa tietenkään, kun isoin puoluekin on alle 25 prosenttia, ei ole kuin neljäsosia, mutta siis puolueellisuus kuiteskin tarkoittaa sitä, mikä ei oikein sovellu tähän valiokuntaan.

Matti Ahde /sd:

Puhemies! Ed. Rauhalalle vain yksi kommentti tästä, että valiokunta esittää, että eduskunta edellyttää, että näitä vaihtoehtoisia ohjauskeinoja hallitus selvittää: Se on sillä tavalla tärkeä toive, että tämän valiokunnan kaikkein tärkein tehtävä on valvoa sitä, että eduskunnan päätökset toteutuvat. Jos eduskunta edellyttää, että näitä vaihtoehtoisia ohjauksen keinoja hallitus selvittää, niin tämä samainen valiokunta varmasti tulee myös valvomaan, että me saamme hallitukselta tähän asianmukaisen vastauksen. Tämän valiokunnan tehtävänä on siis nimenomaan puolustaa eduskunnan päätösten toteutumista, valvoa eduskunnan päätösten toteutumista, ja se on tämän valiokunnan kaikkein tärkein tehtävä.