Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on tänään käsittelyssä kolme hallituksen esitystä, joilla yhtiöitetään kaksi valtion liikelaitosta ja osa Merenkulkulaitoksen virastomuotoisesta toiminnasta. Näiden esitysten taustalla on Euroopan komission loppuvuodesta 2007 antama ratkaisu niin sanotussa Tieliikelaitostapauksessa. Komission mukaan liikelaitoksen konkurssisuoja ja tuloverokäytäntö olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia. Tässä asian jatkovalmistelussa on sitten päädytty siihen periaateratkaisuun, että toimivilla markkinoilla avoimessa kilpailutilanteessa valtion liiketoimintaa tulisi harjoittaa pääsääntöisesti osakeyhtiömuodossa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pitänyt esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina ja puoltanut lakiehdotusten hyväksymistä liki muuttamattomina, tosin äänestyksen jälkeen ja hallituspuolueiden enemmistön turvin. Koska esityksillä Varustamoliikelaitoksen ja Merenkulkulaitoksen tuotantotoiminnan ja Ilmailulaitoksen yhtiöittämisestä on sekä sisältönsä että valiokuntakäsittelynsä osalta ollut suuria yhtäläisyyksiä, käsittelen nyt lyhyesti kaikkia kolmea esitystä tässä samassa puheenvuorossani.

Varustamoliikelaitos muuttuisi valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi, johon valtiolla olisi strategisen omistuksen intressi. Yhtiön toimialaan kuuluisivat muun muassa jäänmurtopalvelut, monitoimialusten toiminta ja yhteisalusliikenne. Varustamoliikelaitoksen hallinnassa oleva omaisuus ja toiminta luovutettaisiin perustettavalle osakeyhtiölle ja liikelaitoksen henkilöstö siirtyisi perustettavan osakeyhtiön palvelukseen. Osa liikelaitoksesta eli väyläpalveluliiketoiminta ja sen henkilöstö siirtyisivät osaksi samanaikaisesti yhtiöitettävän Merenkulkulaitoksen tuotantotoimintaan. Kolmen vuoden siirtymäjakson jälkeen tämä yhtiö toimisi markkinaehtoisesti. Ilmailulaitos muuttuisi myös valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi.

Valiokunnan suurimmat epäilyt — ehkä tämä on oikea sana — kohdistuivat Varustamoliikelaitoksen yhtiöittämiseen. Valiokunta korosti, että yhtiöittäminen ei saa olla itseisarvo sinänsä, vaan sillä pitää olla selkeä parantava vaikutus toiminnan kannattavuuteen, palvelutasoon, jatkuvuuteen ja kustannustehokkuuteen. Valiokunta suhtautui hyvin epäillen mahdollisuuteen lisätä kilpailua jäänmurrossa ainakaan lähitulevaisuudessa. Asiantuntijakuulemisessa on kilpailun lisäämistä kuitenkin pidetty välttämättömänä, joten valiokunta mietinnössään kannusti voimakkaasti selvittämään kaikki mahdollisuudet toimivan kilpailutilanteen aikaan saamiseksi jäänmurtotoimintaan.

Valiokunta kiinnitti huomiota perustettavan yhtiön kannattavuuteen ja offshore-toimialaan liittyviin riskeihin ja korosti perustettavan yhtiön vakavaraisuutta. Täytyy muistaa, että yhtiön omistuksessa on koko jäänmurtajakalustomme.

Valiokunta piti välttämättömänä, että erityisesti offshore-toimintaan sisältyvät liiketaloudelliset riskit tiedostetaan, että niihin varaudutaan kaikin yhtiön käytettävissä olevin keinoin.

Valiokunta korosti myös liikenne- ja viestintäministeriön vastuuta. Sen tulee seurata yhtiön kannattavuutta, vakavaraisuutta sekä palvelutoiminnan tasoa ja vaikuttavuutta sen varmistamiseksi, että maamme elinkeinoelämälle elintärkeät jäänmurtopalvelut turvataan myös jatkossa.

Valiokunta korosti myös huoltovarmuutta. Suomen vienti ja tuonti ovat täysin riippuvaisia merenkulusta ja talvella merenkulun mahdollistavasta jäänmurrosta. Jäänmurtovalmius on yhteiskunnan kriittistä infraa ja sen toimivuus on varmistettava kaikissa tilanteissa. Jäänmurtokapasiteettia tulee olla riittävässä määrin käytössä myös kovan jäätalven aikana. Yhtiön velvollisuuteen tarjota jäänmurtopalveluja palataan vielä tätä koskevan lainmuutosesityksen osalta.

Merenkulkulaitoksen tuotantotoiminnan yhtiöittämisesityksen käsittelyssä valiokunta painotti öljyntorjuntatehtävän tärkeyttä myös tälle uudelle yhtiölle. Tähän lakiesitykseen liittyy myös valiokunnan ainoa teknisluontoinen muutosehdotus.

Ilmailulaitoksen yhtiöittämisen osalta valiokunta korosti nykyisen laajuisen lentoasemaverkoston merkitystä ja pysyvyyttä ja uudistuksen eräitä vaikutuksia varautumiselle maanpuolustukselle ja siviili-ilmailulle. Myös näihin aiheisiin palataan tarkemmin erillisen lainvalmistelun pohjalta.

Herra puhemies! Kaikkia näitä kolmea esitystä yhdistävä huolenaiheemme oli henkilöstön asema. Valiokunta katsoi aiheelliseksi kirjata mietintöönsä lakiesityksiä tarkemmin ne periaatteet, jotka liittyvät henkilöstön asemaan näissä muutostilanteissa. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että jokainen yhtiöitettävien toimintojen henkilöstöön kuuluva siirtyy perustettavan osakeyhtiön työntekijäksi yhtiön perustamisesta lukien. Yksittäiset työehtosopimukset ovat voimassa sellaisina kuin ne on tehty ja työehtosopimukset ovat voimassa sopimuskauden loppuun. Henkilöstön eläketurva vastaisi nykyistä eläketurvaa ja tätä varten yhtiöt ottaisivat lisäeläkevakuutuksen.

Esitysten tarkoitus on, että yhtiöittäminen ei sinänsä vaikuta henkilöstön määrään tai mahdollisiin sopeuttamistoimiin. Valiokunta painotti edellä esitettyjen henkilöstöä koskevien muutosperiaatteiden toteuttamista myös käytännössä. Valtion kokonaan omistamien yhtiöiden toiminnassa on tärkeä korostaa hyvän henkilöstöpolitiikan merkitystä erityisesti muutosvaiheessa. Osaava ja motivoitunut henkilöstö on yrityksen toiminnan kannalta kriittinen menestystekijä. Siksi on tärkeää, että muutosvaiheessa taataan työntekijöiden asema ja säilytetään hyvät neuvotteluyhteydet työnantajan ja työntekijöiden kesken.

Arvoisa herra puhemies! Näillä sanoilla nämä esitykset. Niin kuin sanoin, esityksiin liittyy opposition yhteiset vastalauseet, joissa on esitetty näiden esitysten hylkäämistä, mutta niihin varmaan tuossa tuonnempana tarkemmin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Varustamoliikelaitoksen liiketoiminnoista perustettavan osakeyhtiön toimialana on jäänmurtopalvelujen, monitoimialusten erikoispalvelujen ja yhteysalusliikennepalvelujen tuottaminen sekä muu vesiliikennettä palveleva toiminta Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi osakeyhtiö harjoittaa alusten hoitopalvelu- ja rahtaustoimintaa kotimaassa ja ulkomailla. Finstashipin viime talvi oli vaikea. Talvi oli historian lauhin ja jäänmurtopäiviä oli vain puolet edellisvuoteen verrattuna. Syksyllä monitoimimurtajien käyttöasteet romahtivat. Monitoimimurtajille on tullut puolet liikevaihdosta ja murtajat ovat työllistyneet hyvin öljy- ja kaasukentillä. Viime kevään monitoimimurtajat kuitenkin seisoivat ensi kertaa toimettomina laiturissa. Varustamoliikelaitoksen koko vuoden liikevaihto oli 60,7 miljoonaa euroa, liiketappio 2,9 miljoonaa euroa ja tilikauden tappio 5,8 miljoonaa euroa.

Jäänmurtajakalusto kaipaa uudistusta, mutta investointeja ei kannata tehdä kun palvelusopimuksia jäänmurron hoitamisesta saadaan vain muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Finstaship onkin toivonut ainakin 15-vuotisia sopimuksia, jotta kaluston uusimiseen voitaisiin ryhtyä. Uusi murtaja maksaa noin 100—150 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Uudelle osakeyhtiölle saattaa avautua uusia markkinoita arktisilta alueilta Amerikan mantereen pohjoispuolella. Öljy- ja kaasukentiltä löytyy myös osakeyhtiön tulevaisuuden työmaat. Tavoitteena on, että osakeyhtiö on vuonna 2011 osaava, palveleva ja tehokas. Tappiota tekevä yritys käännetään toivottavasti voitolliseksi, että se voi investoida uusiin kilpailukykyisiin aluksiin. Liikenne- ja viestintävaliokunta suhtautuu hyvin epäillen mahdollisuuteen lisätä kilpailua jäänmurrossa ainakaan lähitulevaisuudessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että liikenne- ja viestintäministeriön johdolla selvitetään kaikki mahdollisuudet toimivan kilpailutilanteen aikaansaamiseksi jäänmurtotoimintaan. Aika mahdotonta onkin kilpailla silloin, jos jäätä ei merkittävästi ole tai jos öljy- ja kaasukentät eivät tarvitse monitoimimurtajien palveluja.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnä valiokunnan puheenjohtajalle kiitokset hyvästä esittelypuheenvuorosta — taikka hyvistä esittelypuheenvuoroista oikeastaan kaikkien kolmen laitoksen kohdalla.

Täytyy sanoa, että minusta tässä on taas kyseessä yksi oikein perinteinen puhdas hölmöily koko homma, kaikkien kolmen kohdalta. Ei voi oikein muuta sanoa. Ehkä kuitenkin pahimmillaan se on näitten kahden laitoksen kohdalta elikkä Merenkulkulaitoksen ja Varustamoliikelaitoksen kohdalta. Kuten tässä muun muassa ed. Laxell ja valiokunnan puheenjohtaja jo avauspuheenvuorossaan kertoivat, niin kyse on siitä, että tässä koitetaan saada kilpailua aikaiseksi jäänmurron alueella. Kyllä tässä haiskahtaa siltä, että käy kuten Tiehallinnossa, että kohta meillä ei kukaan murra jäitä enää, kun tästä osakeyhtiö vaan väännetään väkisin ja tiedetään, mihin tässä ollaan menossa ja että pyrkimyksenä on se, että väkeä vähennetään ja koitetaan saada tästä kilpailukykyinen laitos, kun rahoja sinne ei vaan sijoiteta. Toki on hankala tilanne, jos jäätä ei ole eikä murrettavaa ole, niin silloin väkisinkin alukset seisovat. Jos nyt ajatellaan, että meillä on viisi murtajaa ja kolme monitoimimurtajaa, joittenka kohdalla kilpailu on myöskin kohtuuhyvin kiristynyt ja nykyisessä tilanteessa niitä on seissyt, kuten ed. Laxell tuossa sanoi, niin lomautettuina on koko väki ollut tänä vuonna kuukauden verran tuossa kesällä. Ja niin varmaan tulee tulevaisuudessa olemaan, ellei jäätä sen enempää tule. No, valtio sitten tilaa ja ostaa täältä. En tiedä, onko siinä joku järki sitten.

Minun mielestäni tässä koko hommassa ei ole mitään järkeä vallankin, kun työehtosopimukset esimerkiksi näille aluksille on tehty niin, että ne on tehty tätä yhteiskäyttöä varten. Väkeä on voitu käyttää niin, että talvella ollaan jäänmurtajilla ja kesällä tutkimusaluksilla ja muilla, jotka kesällä toimivat ja seisovat talvella, mutta nyt, kun ne erotetaan eri yhtiöiksi kokonaan, ei enää näin voidakaan tehdä. En tiedä mikä järki tästä sitten mahtaa löytyä. Tämä on sitä valtion hyvää henkilöstöpolitiikkaa, jota tässä peräänkuulutettiin, ja tässä muun muassa kyselytunnilla puhuttiin siitä kuinka hyvää henkilöstöpolitiikkaa valtio on noudattanut. Se on ollut kaikkein heikointa henkilöstöpolitiikkaa, mitä tässä maassa on tänä vuonna vissiin hoidettu, valitettavasti. Ja näin näyttää tässäkin käyvän.

Tässä on taas kumarrettu EU:lle suoraan, kun sieltä joku pieni nitkahdus on tullut, että pitää näistä liikelaitoksista jossain määrin päästä eroon, niin kaikki on mennyt välittömästi. Meidän virkamiehet erityisesti tuolla liikenne- ja viestintäministeriössä viittaavat ensimmäisenä, että me olemme paavillisempia kuin paavi itse. Me teemme tämän asian ja me hoidamme tämän homman heti kerrasta perille, ettei vaan jää kenellekään epäselväksi. Sillä ei ole mitään väliä, mitä se maksaa taikka mitä sillä saadaan taikka saavutetaan. Kyllä erikoista on vähän tässä, miten kilpailua voidaan järjestää, jos jäitä ei juuri muualla ole kuin täällä meillä, missä merenkulussa niitä täytyy murtaa ja mistä niitä tekijöitä tulee ja kuka alkaa ostaa uusia jäänmurtajia, jos hinnat on sitä luokkaa kuin ed. Laxell tuossa asiantuntevasti kertoi.

Kyllä täytyy sanoa, että ei ole järjen hiventäkään näissä kaikissa kolmessa esityksessä. Silläpä me tulemme esittämään hylkyä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelen myös näitä kaikkia kolmea päiväjärjestyksen kohtaa 3), 4) ja 5) tässä yhdessä, kuten puhemies tuossa alussa totesi.

Tässä ensimmäisessä, hallituksen esityksessä 143, Varustamoliikelaitos muutettaisiin osakeyhtiöksi. Varustamoliikelaitoksella on keskeinen rooli talvimerenkulun palvelujen tuottajana, ja sen yhteiskunnallinen merkitys Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden kuljetuksille sekä maamme huoltovarmuudelle on merkittävä.

Jäänmurto- ja väylänhoitopalvelujen tuottaminen ovat selkeästi yhteiskunnan vastuulle kuuluvia toimintoja, joiden tarkoituksena on varmistaa Suomen talvimerenkulun toteutuminen sekä väyläverkoston kunnossa pysyminen siten, että merenkulun turvallinen ja ympärivuotinen hoitaminen on ylipäänsä mahdollista. Tämän toiminnan riskeeraaminen taloudellisen voiton tavoittelulle ei ole järkevää. Erityisesti, kun tarkastellaan taloudellisia tunnuslukuja, ei jäänmurtoa voida pitää kovin kannattavana liiketoimintana. Tässä on sitten vaarana se, että kun perustetaan yhtiö, niin yhtiöhän voi mennä konkurssiin, jonka jälkeen olemmekin mielenkiintoisessa tilanteessa. Yhtiöittämisen ei pidä olla itseisarvo sinänsä, ja todella jäänmurtotoiminnassa sille ei ole myöskään minkäänlaisia perusteita.

Esityksessä ei ole myöskään liikelaitoksen henkilöstöä riittävästi huomioitu, ja olisimmekin halunneet, että esitykseen olisi tullut kirjata, että työntekijät siirtyvät perustettavien osakeyhtiöiden palvelukseen vanhoina työntekijöinä entisen palvelussuhteen ehdoin. Sitten halusimme myös eläketurvan hoidettavaksi niin, että se ei tule perustettavan yhtiön rasitteeksi.

Tämä sama henkilöstöongelma, en toista sitä enää näiden kahden muun kohdalla, koskee jokaista näistä kolmesta esityksestä. Mielestämme valtion pitäisi olla esimerkillinen työnantaja ja muutostilanteessa sen pitäisi turvata työntekijänsä muutenkin kuin hyvillä aikeilla. Niiden toteutuminen on valitettavasti nähty, ja viittaan tässä myös osaltani vanhaan Tielaitokseen, sittemmin Tieliikelaitokseen, sittemmin Destiaan, jossa oli alussa rökälemäiset irtisanomiset, kun päästiin vauhtiin turva-ajan jälkeen. Nyt sitten on ollut tovi vähän tyvenempää ja jälleen mennään kovaa ja väkeä ollaan lomauttamassa ja irtisanomassa, joten hyviä aikeita on paljon, mutta jollei niistä haluta tarkasti kirjata mustaa valkoiselle, silloin ne saattavat jäädä kuolleeksi kirjaimeksi ja henkilöstö on kyllä todella heikoilla näissä neuvotteluissa, jotka edessä ovat.

Tässä hallituksen esityksessä 144, jossa ehdotetaan säädettäväksi laki Merenkulkulaitoksen tuotantotoiminnan muuttamiseksi osakeyhtiöksi, öljyntorjuntaan varustellut väyläalukset, öljyntorjuntatehtävien hoitaminen ja sitä koskevat sopimukset siirtyisivät väyläpalveluliikennetoiminnan mukaan perustettavalle tuotanto-osakeyhtiölle. Aikaisemmin Varustamoliikelaitos on ollut velvollinen tarjoutumaan öljyvahinkojen torjuntatehtäviin ja yhteistoiminta Suomen ympäristökeskuksen kanssa on toiminut asiallisesti. Tähän ehdotettuun lainsäädäntöön ei tällaista velvoitetta sisälly. Täytyy sanoa, että yhteiskunnan kannalta on erittäin keskeistä, että valtakunnallinen öljyntorjuntavalmius ja -kyky eivät heikenny, mikä on vaarana toteutettavan järjestelyn ja lakimuutosten seurauksena. Myös tätä esitystä koskee tämä hyvin hataraksi jätetty henkilöstön aseman turvaaminen.

Viimeisenä tässä kolmen joukossa on hallituksen esitys 145, jonka mukaan Ilmailulaitos muutettaisiin osakeyhtiöksi. Ilmailulaitoksella on laaja yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Sen keskeisin tehtävä on huolehtia Suomen lentoasemaverkosta ja lennonvarmistuspalvelujen saatavuudesta koko maassa. Erityisesti tulisi huolehtia siitä, että julkisiksi palvelutehtäviksi luokitellut aluevalvonta-, meripelastus-, valmius- ja pelastustehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuiksi.

Nykyisistä lentokentistä vain pieni osa on taloudellisesti kannattavia, ja nekin tarvitsevat ristisubventointia. Itse asiassa valiokunnassa kerrottiin, että Suomen 26 lentokentästä vain yksi on selkeästi voitollinen, Helsinki—Vantaa, jonka tuotolla sitten pidetään yllä tätä muuta verkostoa. Sitten siellä on näiden joidenkin suurten yliopistokaupunkien yhteydessä olevat kentät, jotka jollain lailla kiikun kaakun menevät, ja on olemassa muun muassa yksi kenttä, joka on niin tappiollinen, että sinne ei taloudellisista syistä olisi järkevää niitä lentoja tehdä. Mutta tässä tulee nyt sitten tämä maan huoltovarmuus, aluepoliittinen näkökulma, halutaanko pitää lentokentät olemassa. Ne ovat kaikki kysymyksiä, jotka sitten tuleva yhtiö ratkaisee omasta näkökulmastaan.

Vaikka nyt sitten tässä on ollut puheita siitä, että yhtiö ei saisi lakkauttaa mitään kenttiä yksinään, vaan siitä pitäisi keskustella muidenkin kanssa, niin kyllä pahaa pelkään, että siinä kohtaa, kun yhtiö toimii, tällaiset puheet unohtuvat. Nimittäin kovin tutulta kuulostaa sellainen viittaus, että hallitus ei sekaannu yhtiön operatiiviseen toimintaan. Eli kyllä vähän epäillen suhtaudun siihen, miten näille kentille käy siinä tilanteessa, jossa yhtiö alkaa katsella, tuotetaanko sieltä voittoa vai tappiota. Suomi on pitkä, harvaan asuttu maa, ja on erittäin tärkeää koko Suomelle, meidän maaseudullemme, että siellä on kenttiä, kyllä ne tuovat elinvoimaa sinne maakuntaan.

Kun valitettavasti nämä hallituksen esitykset tulevat menemään läpi, niin toivon todella, että näitä valvotaan perään sitten, ettei käy niin kuin tässä kauhuskenaariossa tuntuu käyvän. Myös tässä on tämä henkilöstökysymys, jonka olemme ottaneet esiin samalla lailla kuin noissa kahdessa aiemmassa.

Edellä esitetyn perusteella tulemme kakkoskäsittelyssä esittämään näiden kaikkien kolmen hallituksen esityksen hylkäämistä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla on myös nämä kolme mietintöä tässä käsillä ja reunahuomautuksin. Kun liityimme aikoinaan Euroopan unioniin, niin silloin runoilin, että Euroopan rannalla suomalainen asustaa, ja kyllä me tosi rannalla olemme. Siis Euroopan unionihan määrää, että liikelaitoksen pitää mennä konkurssiin, että pitää voida mennä konkurssiin. Tuloverokäytäntö ei myöskään sovellu näille yhteismarkkinoille. Tässä me saamme nyt maistaa tätä, vaikka tietenkin Suomen teollisuudenhan on jotakin hyväkin maistaa EU:n kautta, mutta tämä on juuri tätä ja tässä mennään ja vikistään.

Valiokunnan enemmistöhän otti myönteisen kannan tosiaan tähän, aika moni meistä pitkin hampain, että varustamoliikelaitos muutetaan osakeyhtiöksi. Kun toimitaan avoimessa kilpailutilanteessa, niin näin sitten tämä olisi käytännöllistä. Kyllähän tästä voidaan esittää ihan hyvin ideologisia kysymyksiä, onko tämä järkevää. Minusta hyvä, että täällä on kuitenkin sanottu se, että yhtiöittäminen ei saa olla itseisarvo sinänsä, vaan sillä pitää olla selkeä parantava vaikutus kannattavuuteen, mutta ennen kaikkea palvelutasoon, jatkuvuuteen, kustannustehokkuuteen.

Jäänmurtopalvelut on merkittävä toiminnan muoto tässä varustamoliikelaitoksessa, ja jäänmurrossa tuskin on kilpailua näköpiirissä, että sillä tavalla työpaikan puolesta sinänsä tarvitsee pelätä. Mutta ilmastonmuutos tietysti saattaa aiheuttaa sen, että Perämerelläkään ei sitä jäätä ole joka talvi. En tiedä sitten siitä, mitä ed. Laxell sanoo, että olisiko sitten tarjolla tuolla öljy- ja kaasukentillä töitä. Koillisväylä tulee olemaan auki tulevaisuudessa, mutta jos semmoinen takatalvi iskee, niin kyllä kylmii meitä varmaan aika monia, jos ei ole kunnon varustusta, millä murretaan jäätä. Suomi, sen vientiteollisuus on kuitenkin riippuvainen erittäin paljon tästä, että pääsevät laivat kulkemaan, ja tässä mielessä tämä huoltovarmuus on tärkeä asia.

Vielä tuosta henkilöstön asemasta: Täällä on oppositio tehnyt vastalauseen ja on huolissaan tästä nimenomaan, miten työntekijöiden käy, ja se on täällä kirjannut, että pitää työntekijöitä ottaa entisin palvelussuhteen ehdoin. Ymmärrän kyllä tämän näkökulman. Toki tähän hyväksyttyyn mietintöön on nyt sitten kirjattu, että henkilöstön asemaa koskevilla säännöksillä turvataan henkilöstön asema siinä laajuudessa kun muutokset johtuvat työnantajan oikeudellisen muodon muuttumisesta. Itse tuolla keskustan kesäkokouksessa kyllä esitin duubiot silloin tuosta Destiasta, ja näinhän siinä saattaa käydä, että porukkaa vähennetään, varsinkin jos varustamoliikelaitos on tappiolla ollut.

Eli tässä nyt mennään Euroopan unionin talutusnuorassa, ja ihan samaa oikeastaan voin sanoa tästä Merenkulkulaitoksesta. Tässähän esitys sisältää kolmen vuoden siirtymäajan, jonka jälkeen laitoksen tulisi toimia markkinaehtoisesti, Saimaan kanavan käyttö- ja kunnossapito jää nyt ulkopuolelle. Tosiaankin tällä perusteella minä olen hyväksynyt, kun täällä sanotaan — ainakin näin viisaasti valiokunnassa kannanotoissa — että työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyy, ja virkasuhteinen henkilöstö otetaan työsuhteeseen yhtiöön ja näin kohdeltaisiin heitä asiallisesti.

Tästä Ilmailulaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi, niin olen ihan samoin peloissani siitä, miten käy tämän meidän lentoasemaverkoston. Tämä on juuri sitä aluepolitiikkaa, mitä meidän, ainakin keskustalaisten, pitää puolustaa, ja tämä on erittäin vaikea tilanne, jos operatiivinen johto yksin pääsee näitä päätöksiä tekemään. Kyllähän me sen tiedämme, että suurin osa näistä lentoasemista on kannattamattomia, mutta ne ovat tarpeellisia tämän koko maan verkon kannalta ja koko aluepolitiikan kannalta, ja pelkään niitä uhkia.

Täällähän sanotaan, että huonosti kannattavan tai toimimattoman kentän sulkeminen kokonaan ei saa olla jatkossa pelkästään perustettavan yhtiön päätösvallassa, mutta tämä on juuri nyt tätä rajapintaa, missä määrin poliittiset päättäjät pääsevät sitten tähän asiaan vaikuttamaan, että näin ei sitten toimita eikä lähde sitten tämmöinen alasajo, että vaan muutamia kenttiä meille Suomeen jää. Uskon, että esimerkiksi Tampere—Pirkkalan osalta meillä on jo niin paljon tuota muuta liikennettä, charter-liikennettä, muuta, että kyllähän se lentoasema säilyy, mutta ennen kaikkea pelkään näitten Väli-Suomen kenttien puolesta. Pohjois-Suomenkin kentät ja nämä lentoasemat varmasti säilyvät, ettei siinä sinänsä mitään.

Tässä ihan sama asia — vielä esitän tämän huoleni — että mitä yhtiötä sitovassa työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa on sovittu, niin sitä noudatetaan. Kyllähän tämä kylmää kyytiä on, mutta mennään nyt sitten näin Euroopan unionin markkinatalouden mukaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muistuu tässä elävästi mieleeni liikennevaliokunnassa toimiminen ja sen vetäjän tehtävien hoitaminen. Mitä silloin kirjoitettiinkaan mietintöihin? Puhuttiin hartaasti huoltovarmuudesta, puhuttiin siitä, kuinka Suomi on käytännössä logistisesti saarivaltio ja pitää pitää kaikin mahdollisin keinoin huoli siitä, että lo gistiikka toimii. Se koskee sääoloja, se koskee jääoloja, se koskee poikkeustilanteita ja -oloja.

Nimittäin tämmöisessä niukkuuden keskellä resursseista tappelevassa maailmassa voivat niin sanotut poikkeusolotkin tulla hyvin pian eteen, ja silloin täytyy itseisellä valtiolla, olipa nyt integroitunut sitten yhteisöihin millä tavalla tahansa, sillä pitää olla nimenomaan omassa päätösvallassaan olevat välineistöt toimia. Jos ajatellaan huonointa mahdollista vaihtoehtoa, mikä tästä voi seurata ja johonka pitää varautua, niin se on se, että tämä rakenne, jota nyt tarjotaan, se kerta kaikkiaan ei osakeyhtiön muotoisesti yhtiölain ja kirjanpitolain velvoitteitten mukaan voi toimia, se ei voi tehdä kunnollisia tilinpäätöksiä ja sillä siisti. Se tarkoittaa, että puhumattakaan vielä siitä, että viivan alle jäisi niin paljon varallisuutta, että voi investoida johonkin. Se onkin jo sitten ihan iso juttu.

Elikkä siis toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että joudutaan huoltovarmuusmielessä katsomaan, mikä verkosto kuitenkin toimii, se on maalla oleva verkosto. Se merkitsee kiusallista kyllä sitä — taikka hyvä, riippuu kuka sitä ajattelee ja miltä kannalta, positiivisesti meidän oululaisten kannalta, arvoisa puhemies — että kyllä kiitolaukkaa rakennetaan meille kaksoisraiteet ja luotijunat ja vielä parhaimmillaan rakennetaan toinen kaksoisraide siihen rinnalle, nimittäin sen takia, että jos nämä kaivoshankkeet toteutuvat, niin ne malmirikasteet tuodaankin rautateitä pitkin Hankoniemelle. Ei siis voida luottaa tähän meritievaihtoehtoon muuta kuin niin, että siltä alueelta lähdetään liikenteeseen, mikä varmasti mitä suurimmalla todennäköisyydellä on vapaana jäistä tai melkein vapaana jäistä.

Mikä voisi olla tähän sitten se tekninen vaihtoehto? Se tekninen vaihtoehto voisi olla tällä rakenteella vain se — siis liittyy merenkulkuun — että meillä on valtion omistama kalustoyhtiö ja siihen satsataan pääomaa, investointipääomaa niin, että se vuokraa jäänmurtajakalustoa jnp. sitten näille toimijoille, jotka voivat mennä konkurssiin. Sillä saahan nyt valtio omistaa omaisuutta, eihän siinä ole mitään, mutta se tarkoittaa sitä, että tämä suunnittelu on aivan puolitiessään, mitä nyt hallitus tarjoaa hyväksyttäväksi, mikä on siis meikäläisen pakko hyväksyä. Oli miten älytön tahansa, niin eihän se ole kuin siitä vaan, soromnoo. Elikkä siis toisin sanoen, kun täällä ed. Rönni totesi, että tämä on hulvatonta hommaa, niin siis ei pitäisi liioitella näinpäin, vaan sanotaan reilusti, että ihan päin sitä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käsittelyssä tänään kolme osakeyhtiöittämistä. Ensimmäisenä on Varustamoliikelaitoksen muuttaminen osakeyhtiöksi, jonka taustalla on, kuten täällä on jo todettu, Euroopan komission loppuvuodesta 2007 antama ratkaisu niin sanotussa Tieliikelaitos-tapauksessa. Komissio tulkitsi liikelaitostilanteessa konkurssisuojan ja tuloverokäytännön yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, mikä pakotti sitten Suomen valmistelemaan jatkotoimia oman liikelaitostoimintansa osalta, ja tänään olemme täällä käsittelemässä näiden toimintojen osakeyhtiöittämistä.

Ajatuksena siis on, että toimivilla ja kilpailluilla markkinoilla avoimessa kilpailutilanteessa valtion liiketoimintaa tulee harjoittaa pääsääntöisesti osakeyhtiömuodossa. Täällä on esitetty erilaisia arvioita toisaalta asian järkevyydestä ja liiketaloudellisesta kannattavuudesta, ja varmasti nämä huolet, jotka täällä on tuotu esille, ovat ainakin osittain perusteltuja. Nimittäin jäänmurtopalvelut Suomen kaltaisessa maassa, joka, niin kuin täällä on todettu, on kaukana ja jossa sekä vienti- että tuontitoimintaa logistisesti hoidetaan meriteitse, talvimerenkulun takaaminen jäänmurtopalveluiden kautta on ydintehtävä.

Mielestäni ei voida kuitenkaan ajatella niin puusilmäisesti kuin täällä on tänään puhuttu siitä, että virasto, liikelaitos ja osakeyhtiö poikkeaisivat tällaisen toiminnan pyörittämisen osalta merkittävästi toisistaan ja että virastossa tai liikelaitoksessa saataisiin pyörittää tappiollista toimintaa. Nekin toiminnot tuossa tilanteessa on jollain tavalla rahoitettava. Tässäkin uudistuksessa joka tapauksessa tulee säilymään perustettavan yhtiön osalta tilaaja—tuottaja-malli myös vastaisuudessa, jossa sitten tilaajaorganisaatio sopii tuottajaorganisaationa olevan yhtiön kanssa sen perusjäänmurtopalvelun tuottamisesta.

Jäänmurtovalmius on osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja sen toimivuus on kaikissa tilanteissa varmistettava. Tämä, uskon niin, tulee myös osakeyhtiömuodossa toteutumaan. On päivänselvä asia, että eri syistä, toisaalta huonon jäätalven tai huonojen jäätalvien, mikä on sinänsä paradoksi tämän tapaisen liiketoiminnan osalta, sekä sitten taloudellisten suhdanteiden ja sitä kautta pienentyneen tilaus- ja palvelutarpeen kautta liiketoiminta Varustamoliikelaitoksella on ollut vuosina 2004—2008 tappiollista.

On myös kuulemisissa todettu, että jäänmurto- ja off shore -toimintojen synergiaedut on olennaiset, mutta off shore -toimintaan liittyy liiketoiminnallisia riskejä. Osakeyhtiömallissa voidaan lausuntojen mukaan tämä off shore -toiminta erottaa läpinäkyvästi esimerkiksi omaksi tytäryhtiötoiminnoksi, jolloin sitä kautta jäänmurtokauden ulkopuolinen työ voidaan selvästi osoittaa. Tämä ei ole ihan vähäpätöinen asia. Nimittäin normaalin toimintavuoden aikana kyse on 12 miljoonan euron liiketoiminnasta. Ellei sitä olisi, tuo rahoitettaisiin budjetista ja budjettiin se rahoitettaisiin väylämaksuista, eli silläkin tavalla sillä on merkittävää yhteiskunnallista merkitystä sekä taloudellista merkitystä vientiteollisuudelle.

Tässä opposition vastalauseessa on todettu, että toiminnan riskeeraaminen taloudellisen voiton tavoittelulle ei ole järkevää. Taloudellinen voitto sinänsä ei ole se tekijä, joka varmasti tulevaisuudessakaan määrittelee tämän yhtiön toimintaa, sen keskeistä funktiota, mutta silti myös osakeyhtiömuodossa, kuten aiemmin totesin, toiminnan on oltava kannattavaa.

Mitä tulee sitten henkilöstön asemaan, itse olen luottavainen siihen, että henkilöstön asema, niin kuin tässä lakiesityksessä on todettu, tulee turvatuksi. Jokainen yhtiöitettävän toiminnan henkilöstöön kuuluva siirtyy perustettavan osakeyhtiön työntekijäksi. Palvelussuhteen ehdoissa sovelletaan, mitä laeissa, työsopimuksissa ja työehtosopimuksissa säädetään yksittäisten työehto- ja työsopimusten osalta, ja eläketurva vastaa sitä ansaittua eläketurvaa, joka vielä lisäeläkevastuuvakuutuksella suojataan. Tältä osin uskon, että aivan normaalien valtion toimintojen mukaisesti myös henkilöstön asema tulee tässä ratkaisussa turvattua.

Tältä osin, vaikka jäänmurtotoimintaan ja Varustamoliikelaitoksen ydintoimintoihin liittyy monia epävarmuustekijöitä, tämän muutoksen jälkeen, joka johtuu tästä liikelaitosasiasta, EU:n päätöksestä Tieliikelaitoksen osalta, tämä toiminto kuitenkin tulee turvatusti hoidettua myös tulevaisuudessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvin valitettavaa, että EU tällä tavalla omien määräystensä kautta loukkaa itsenäisen valtion omia mahdollisuuksia hoitaa omia toimintojaan parhaaksi katsomallaan ja hyväksi koetulla tavalla. Lähtökohtana totean, että meillä Varustamoliikelaitos, Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos ovat hoitaneet hyvin ne annetut tehtävät, joita yhteiskunta on näille antanut. Tässä suhteessa pienintäkään aihetta toimintojen kannalta muutoksiin ei ole. Elikkä muutos tulee ulkopuolisesta syystä, ei millään tavoin itse toiminnoista tai niiden tarpeista.

Kun tähän tilanteeseen on tultu ja jos todella on niin, että Suomi ei voi tässä asiassa toimia itsenäisesti vaan on pakko toimia EU:n käskyjen mukaan, niin on pakko tuoda eräitä asioita vahvasti esille. Kysymys on kansallisista, koko yhteiskunnan perustaan kuuluvista tehtävistä, joita Varustamoliikelaitos, Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos tekevät. Minä ihmettelen EU:n tulkintaa, että näitä voidaan pitää kaupallisina toimintoina tai että yleensä näitä asioita voidaan tarkastella niistä lähtökohdista käsin, joista EU haluaa nämä nähdä.

Suomi on logistisesti saari, aivan kuten täällä aiemmissa puheenvuoroissa on jo todettu. Merenkulku on osa arkipäivän toimintaa, osa normaalia Suomen talouselämää mitä keskeisimmässä määrin. On aivan varma, että jäätalvia tulee. Jos on joukossa joitakin leudompia, niin antaapa mennä muutama vuosi, niin pakkanen tulee opettamaan, että Suomessa tarvitaan jäänmurtoa.

Minä pidän osakeyhtiötä henkilökohtaisesti täysin soveltumattomana näitten kansallisten elintärkeitten perustehtävien hoitamiseen. Pidän hyvin kyseenalaisena, että osakeyhtiö voi näistä selvitä. Kun nyt kuitenkin tähän ratkaisuun on tultu, pidän edellytyksenä sitä, että nämä osakeyhtiöt pidetään valtion tiiviissä ohjauksessa. Aivan säädetään erillisesti tästä lait, joilla taataan se, että kaikki ne toiminnot, mitä Varustamoliikelaitos, Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos ovat tehneet, tehdään vastakin niin kuin suomalaiset itse haluavat ja niin kuin tarpeet edellyttävät. Pidän välttämättömänä, että luodaan järjestelmät, joilla kaikki nämä toiminnat ovat yhteiskunnan eli valtion poliittisessa kontrollissa ja ohjauksessa.

Olen hyvin huolissani siitä, että jos näitä käydään tarkastelemaan liikelaitoksina, meillä tulee kannattamattomia lentokenttiä, meillä tulee kannattamattomia satamia, meiltä myydään maailmalle hyvät jäänmurtajat. Pelkään tällaisia uhkakuvia. Helposti tulee liikkeenjohto, joka haluaa tehdä vaikka liikkeen sisällä niin sanottua bisnestä ja täydellisesti unohtaa ne kansalliset, aluepoliittiset ja yhteiskunnalliset tehtävät, joita näillä kaikilla kolmella on.

On monta kertaa nähty kunnissa esimerkiksi, että kun joku toiminta on siirtynyt yhtiölle, niin se ei ole enää kunnan valitsemien toimielinten riittävässä kontrollissa. Helposti esimerkiksi, kun meillä omassa kotikunnassani aikoinaan yhtiöitettiin joitain toimintoja, toimitusjohtaja minulle sanoi, että tämä ei kuulu sinulle, vaikka olen valtuuston puheenjohtajana kysymyksen esittänyt. Hän on sanonut, että meillä on osakeyhtiö, se toimii osakeyhtiölain mukaan. Meillä on osakeyhtiön hallitus ja me hallituksessa olemme siitä vastuullisia, vaikka sataprosenttisesti oli kunnan omistama yhtiö kyseessä. Tällä tavalla pelkään, että saattaa kaikille näille kolmellekin käydä.

Kuka on sitten se henkilö, joka valvoo, että nämä yhtiöt ovat valtion ohjauksessa? Ainakaan nykyinen omistajaohjausmenettely, mitä meillä tällä hetkellä on, ei herätä luottamusta. Tähän olisi saatava todellinen poliittinen ohjaus, poliittinen ohjaus sanan myönteisessä merkityksessä siten, että nämä ovat vastuulliset kulloisellekin hallitukselle ja ennen kaikkea eduskunnalle. Silloin voidaan taata se, että nämä tehtävät voivat säilyä. Osakeyhtiö on minusta mahdollisimman huono lähtökohdiltaan näitten asioitten toteuttajaksi.

Mutta kun tähän on tultu, niin meidän pitää nyt valvoa, että kontrolli säilyy edelleen kansallisessa ohjauksessa ja johdossa. Ilmavalvonta, lentokenttäverkosto koko maassa, nämä ovat perusasioita. Merenkulku, huoltovarmuus, merivalvonta, meripelastus, nämä kaikki liittyvät näihin asioihin ja itsenäisessä maassa näiden tulee olla omassa vallassa. Näiden kaikkien on voitava edelleen tuntea yhteiskuntavastuuta, aluepoliittista vastuuta, vastuuta Suomen kansalaisille. On kysymys myös turvallisuudesta, niin meriturvallisuudesta, ilmaturvallisuudesta kuin muutoinkin. Varoittavana esimerkkinä näin aikanaan sen, että kun Tvh:lla oli tiekarhuja, niillä pidettiin maaseudun soratieverkostoista huolta. Kuinka paljon nyt enää nähdään siellä sorateillä tiekarhuja? Näitä EU:n suojelemia petoja, karhuja, varmasti nähdään enemmän kuin tiekarhuja. Monet näkevät sitten tuloksen teiden kunnosta.

Minä toivon, että näiden toimintojen osalta tämä varoittava kehitys, joka tuossa osin on tapahtunut, ei tapahtuisi. Varustamoliikelaitos, Merenkulkulaitos ja Ilmailulaitos ovat kunniakkaasti ja hyvin hoitaneet tehtävänsä. Samoihin tuloksiin toivon nytkin tulevaisuudessa päästävän, kun pakosta joudumme menemään malliin, joka herättää monia pelkoja. Samoin toivon, että myös henkilöstön jaksamisesta, työssäviihtymisestä, työpaikkojen säilymisestä pidetään huolta, että vastakin näihin vaativiin tehtäviin saadaan paras mahdollinen ja osaava henkilöstö.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut vaikea juttu itsellekin, vaikka yrittäjänä yritysten perustamista ja luomista kohtaan ei ole äidinmaidosta alkaen ollut pienintäkään vastustamista. Näissä valiokunnan kuulemisissa kuitenkin tämä asia jätti todellakin kysymysmerkkejä, niin kuin täällä minusta on erinomaisesti tuotu julki.

Itse suhtaudun tähän positiivisen varovaisesti, niin kuin Suomen varustamot omassa lausunnossaan tiedoksi jättivät. Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin kollega, ed. Seurujärvi, että toimimme sitten liikelaitoksena tai yhtiönä, meidän täytyy tuntea vastuu toiminnasta ja ei täysin tappiollista toimintaa voi tehdä kummassakaan muodossa. Tietysti osakeyhtiössä ollaan silloin selvemmillä vesillä tai paremmilla jäillä, kun se yhtiövastuu tulee merkittävästi kovemmaksi ja sen pohjalta pystytään tekemään liiketaloudellisesti järkeviä päätöksiä. (Ed. Rönni: Pistetään väki pihalle!) — Henkilöstön asema, ed. Rönni, on tietysti huolestuttava, mutta se ei voi olla yksinomainen syy tehdä vain tappiota. Sitä korvausta voidaan maksaa sitten erityyppisesti muutenkin, jos tällainen tarve on. Kukaan meistä ei vielä tiedä, paljonko tässä mahdollisesti henkilöstöä tulee vuosien saatossa vähenemään. — Siitä voidaan tietysti olla kyllä täysin samaa mieltä, että varmasti näitä toimintoja tullaan uudelleenorganisoimaan, ja minusta pitääkin organisoida uudestaan. Tämä ei voi olla yksinomainen lähtökohta, että me pidämme liikelaitosmallin päällä.

Tuo Euroopan komission päätös myöskään ei minusta voi olla yksinomainen lähtökohta tälle tilanteelle. Siis yhtiöittäminen ei tuo minkäänlaisia uusia markkinoita, niin kuin Satamaliitto totesi kuulemisessa, ja tästä syystä tuo Merenkulkulaitoksen pääjohtaja Myllyn näkemys siitä, että mahdollisesti tuo offshore-toiminta olisi yhtiöitetty ja laitettu erilleen jäänmurrosta, olisi voinut olla kenties ensimmäinen vaihe tässä, mutta aika näyttää — tai me emme tietysti pysty sitä toteamaan — olisiko se ollut hyvä ratkaisu. Merenkulkulaitoshan kiinnitti erityistä huomiota Varustamoliikelaitoksen keskeiseen rooliin talvimerenkulun palveluntuottajana ja niiden yhteiskunnallisten asioitten merkitykseen Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden kuljetuksille. Se pitää tässä turvata.

Täytyy tukea tätä hallituksen päätöstä näitten yhtiöitten yhtiöittämisessä. Kun mennään ajassa eteenpäin, minä uskon, että nyt joittenkin silmissä huonolta tuntuva ajatus vuosien saatossa voi myös kääntyä positiiviseksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni EU:n selän taakse ei tässä kyllä nyt kannata mennä. Jos ja kun nämä meille tärkeät palvelut ja laitokset halutaan turvata, niin asia voidaan ymmärtääkseni hoitaa palauttamalla ne virastoiksi.

Olen myös eri mieltä siitä, voiko olla tappiollista toimintaa. Totta kai voi olla tappiollista, jopa tuottamatonta toimintaa. Näinhän monet yhteiskunnan palvelut ovat, ja mielestäni esimerkiksi huoltovarmuutta ei saa alistaa bisnekselle. Kaikki ei voi olla kaupan.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuoreeltaan pääsee varapuheenjohtajan kannanottoa kommentoimaan tästä tappiollisuudesta. Totta kai tappiollista toimintaakin voi olla, mutta totean vain sen, että virastomallissa ja liikelaitosmallissa tämä rahoitusmekanismi toimii tässä tapauksessa aivan samalla tavalla. Valtio lisää rahoitusta budjetista ja kerää sen rahan käyttäjiltä, asiakkailta väylämaksuina. Eli ei tämä mekanismi tästä miksikään muuttuisi.

Ed. Oinonen kävi puhujakorokkeella muistelemassa oman kotikuntansa aikoja valtuuston puheenjohtajana, jossa toimiva johto pyöritti omistajaa, omistajaohjauksen esimerkkinä varsin katastrofaalinen, voisin sanoa. Mutta itse kyllä näkisin näin, että aktiivinen omistaja kyllä tässäkin tapauksessa on se, joka tulee määrittelemään tuon toiminnan ja pitää huolta siitä, että myös tällä tavalla yhtiön johto toimii.

Tuosta offshore-toiminnasta ja muustakin liiketoiminnasta totean sen, että kyllä Varustamoliikelaitos, tuleva osakeyhtiö, on sillä tavalla tiukan paikan edessä, että uusia liiketoimintoja täytyy etsiä, uutta tulonmuodostusta täytyy etsiä, jotta kannattavan toiminnan edellytykset ja edellytykset sille, että tätä rahoitusvastuuta ei pidä vierittää sitten muualle, säilyvät. Eli siinä mielessä toimivalla johdolla on kyllä kova työ tässä asiassa.

Destian lauttaliiketoiminnat oli myös yksi asia, josta käytiin keskustelua muun muassa valiokuntavaiheessa, ja siihenhän hallitus on reagoinut ihan viimeisen viikon takaisella päätöksellä ottamalla Destian lauttaliiketoiminnan omaksi yhtiöksi, ja sillä turvataan tämä tärkeä peruspalvelu. Myös kaksi uutta lauttaa (Puhemies: 2 minuuttia!) tullaan tilaamaan Etelä-Savoon ja Varsinais-Suomeen, mikä on tietysti tärkeä osa tätä elvytyspakettia ja sitä kautta turvaa myös lauttaliiketoiminnan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä huoltovarmuus on eräs niitä asioita, joista on maksettava tietyllä tavalla ihan itseisarvona, samoin turvallisuus. Alueellinen näkökohta, lentokenttien, satamien sijainti, on myös tärkeä. Jos esimerkiksi ajatellaan kotimaan lentoliikennettä ja yrityksiä, jotka enää lentävät sisämaan kentille, niin nähdään, että jos vastaavasti yhtiö päättää, mitkä kentät säilytetään, niin meillä helposti Suomessa lentoliikenne keskittyy vain aivan muutamalle kentälle, ja tällöin se aluepoliittinen merkitys, joka lentokentillä on elinkeinoelämän ja kaiken elämän sujumisen kannalta, kaventuu ja menetetään. Kyllä tässä on erittäin suuri haaste, mitenkä saadaan säilymään vastaisuudessa yhteiskuntavastuu, huoltovarmuus ja kaikki ne perustehtävät, jotka alusta alkaen näillä toiminnoilla on ollut.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! En usko, että tässä kukaan nyt on niin kuin EU:n selän taakse menossa, mutta tässä on vain kyse siitä, että EU:n kautta tuli tämä malli, että liikelaitoksen konkurssisuojaa ei voi olla ja tuloverokäytäntö ei sovi yhteismarkkinoille. Elikkä tämä tietysti antoi sitten mahdollisuuden lähteä tähän suuntaan.

Mitä tulee ylipäänsä näihin sekä Varustamoliikelaitokseen, Merenkulkulaitokseen, Ilmailulaitokseen, niin kyllähän siellä nyt tietysti tehokkuutta täytyy myös löytyä, kun vain eläisivät edes omillaan. Se on tietysti se lähtökohta, ja virastomallissakaan, jos ei rahaa ole riittävästi, niin ei se ole mikään oikotie onneen sekään. Kyllähän rahaa pitää olla enemmän, että palveluja voidaan saada ja teitä kuntoon ja nimenomaan pystytään lentokentätkin pitämään ja lentoasemat.

Tässä juuri korostuu nyt tämän tulevan liikennelaitoksen tehtävä, että kun me tämmöinen suuri monumentti nyt täällä Suomessa tehdään, että se valvoo ja myös tilaa ja pitää tiedossa niin kuin päättäjät siitä, että resursseja on, etteivät palvelut rapaudu myöskään tuolla syrjäseuduilla ja myös tosiaan, että nämä lentoasemat ja lentoasemaverkko pysyvät, minkä me tarvitsemme matkailun ja myös muun elinkeinotoiminnan vuoksi.

Jouko Laxell /kok:

Herra puhemies! Tappiosta puhuttaessa tappiokin on ajoittain hyväksyttävä. Sille on monta syytä, suhdanteet ym., että totta kai se ei voi olla pitkäaikainen, mutta ajoittain.

Tero Rönni /sd:

Herra puhemies! Tässähän ei minun mielestäni tule kyseeseen se EU-lainsäädäntö, jossa puhuttiin Tieliikelaitoksen kilpailusta. Siellähän kilpailu on mahdollista ja sitä tehdäänkin, jolloinka hoitourakoissa on kilpailijoita ja kaiken näköistä muuta. Se onnistuu siellä, mutta missä meillä on jäänmurron markkinoita, niin se on hyvä kysymys. Mistä löytyy murtajia taikka mistä löytyy sille osakeyhtiölle sellainen toimitusjohtaja, joka löytää semmoista jäätä, mitä pitää ruveta murtamaan? Jonkun baarin lasiin taikka jääkulhoon ei sovi kyllä varmaan jäänmurtajat. Se on melkoinen mestari, joka löytää uutta jäätä ja uutta murrettavaa. Kyllä minusta tässä on ihan puhtaasti ideologiasta kyse, siitä, että valtion työntekijöistä pitää päästä eroon kaikista viimeiseen asti. Ei parane jättää ketään. Tämä on ideologiaa, ei mitään muuta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs näkökohta, joka arveluttaa osakeyhtiömuodossa, on niitten tuleva omistus. Vaikka tällä hetkellä lähdetään siitä, että ne ovat valtion omistamia, kuka takaa, etteivät muutaman vaalikauden mentyä ne olekin mahdollisesti kaupan? Silloin nämä voivat joutua omistajaohjauksesta tykkänään täysin vieraaseen ulkopuoliseen omistajaohjaukseen, ei välttämättä edes suomalaiseen. Eräs esimerkki on vaikkapa rautatieverkosto Meksikossa. Sen ostivat amerikkalaiset autotehtaat, ja vuosikymmeniin ei ole enää ollut Meksikossa junaliikennettä. Meksikon yöpikajunakin on vain suomalaisessa lauluballadissa. Pikajunat eivät kulje maassa, kun vierasmaalaiset autotehtaat ostivat rautatiet. Elikkä meille on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on toimivat merenkulun, ilmailun, jäänmurron, kaikki organisaatiot. Jos ne joutuvat 10, 20, 30 vuoden päästä — ajat, mitkä menevät nopeasti — vieraiden tai meille outojen päättäjätahojen johdettaviksi, silloin tässä maassa on menetetty liian paljon.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell totesi, että toiminta voi olla ajoittain tappiollista. Itse asiassa näinhän se onkin ja nykyisessä mallissa näin juuri toimitaan, eli väylämaksujen keräämisellä, jolla katetaan jäänmurtotoimintaa, tapahtuu takautuva tasaaminen. Väylämaksujen yleiskatteisuus tarkoittaa sitä juuri, että sitten menneiden vuosien kertymää tasataan tulevien vuosien väylämaksuilla. Eli siinä mielessä tämä teoria pitää myös paikkansa.

Ed. Oinoselle on pakko todeta edelleen, että tässä tapauksessa omistajaohjaus toimii strategisen omistuksen intressin mukaisesti. Jos ajatellaan, että vaivihkaa toiminnot tulisivat myydyiksi jollekin kasvottomalle omistajalle, niin tässä tapauksessa ei kyllä sitä tarvitse ensimmäisenä olla pelkäämässä.

Ed. Rönni totesi osin huumorilla jäänsärkemisen. Totta on tietysti, että meidän markkina-alueemme on pieni ja ehkä tästä jäänmurrosta ei sitä lisätuloa ole löydettävissä. Mutta tämä offshore-toimintahan lähti liikkeelle aika vauhdikkaasti Pohjanmeren porauslauttojen kesäisestä avustamisesta ja sillä puolella varmasti tulevaisuudessa riittää töitä, eli kyllä liiketoimintamahdollisuuksia on.

Ed. Rönnille totean sen, että valtion työntekijätkin ovat yrityksen voimavara ja tärkeä voimavara tällaisessa toiminnassa, jossa puhutaan erityisosaamisesta. Esimerkiksi monitoimijäänmurtajien osalta se, että henkilöstö on huippuosaajia ja asiantuntijoita, on varmasti kriittinen menestystekijä tälle uudelle yhtiölle.