Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvalakia esitetään tässä muutettavaksi yrittäjien, nuorten ja opiskelijoiden osalta, siis säännöksiä, jotka koskevat työnhakijan yritystoiminnan ja opintojen vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta, ollaan selkeyttämässä.

Yrittäjien osalta lakiehdotus sopii sosialidemokraattien yrittäjyysfoorumin ideoihin siitä, että yrittäjien sosiaaliturvaa pitää lähentää muiden, työtätekevien, tasolle. Yrittäjyys on yksi työnteon muoto. Me korostamme työn ja oikeudenmukaisuuden merkitystä, ja meidän ajattelussamme yrittäjät ovat mukana tässä linjassa. Siis tällä tavalla sosialidemokraatit haluavat tätä työelämää kehittää myös yrittäjien osalta, ei siis kuten esimerkiksi pienyrittäjien liitto, joka tällä hetkellä roiskii kaikkea liikkuvaa ja vielä kaiken lisäksi huonolla sihdillä.

Me tiedämme, että niillä nuorilla, joilla ei ole ammatillista koulutusta eli peruskoulun jälkeisiä opintoja, on monenkertainen vaara syrjäytyä ja jäädä työttömäksi. Onkin äärimmäisen tärkeää, että nuorille luodaan kannustimia ja myös velvollisuuksia toimeentulomahdollisuuksien eteen. Tämä yhdessä yhteiskuntatakuun kanssa antaa nuorille entistä parempia eväitä pärjätä nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kuusisto taisi olla aikaansa edellä äsken. Hän puhui kyllä aivan oikeasta asiasta, ja toivon, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ottaa tuon asian syyniin. Sen ei pitäisi olla kauhean iso asia, ei hallitus- eikä oppositiopuolueitten edustajille, eikä siitä pitäisi tehdä mitään arvovaltakysymystä. Kyllä tuontyyppisen epäkohdan oikaisemisen pitää olla nimenomaan semmoinen asia, jossa ajatellaan sitä, kenen kohdalle se ongelma sattuu.

Mutta puhun kahdesta asiasta: yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaoikeudesta ja sitten tästä pakkokoulutukseen hakemisesta alta 25-vuotiaan osalta — sehän laajenee oleellisella tavalla verrattuna siihen, mikä tilanne on työmarkkinatuella elävillä nuorilla tänä päivänä.

Ensinnäkin hyvin puhutteleva esimerkki siitä, minkälainen on yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaoikeus, tai paremminkin siitä, että sitä oikeutta ei ole: Pohjoisessa oli yksi turvealan yrittäjä, mies, ja hänellä oli totta kai, koska päätoimiala oli turpeennosto, kausiluonteinen yrittäjätyö. Kaksi vuotta sitten työtapaturmassa hän loukkaantui niin, että jäi ja joutui eläkkeelle. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnasta nyt vielä kahden vuoden jälkeen, kun olin mukana tekemässä asiakkaalle valitusta, tuli päätös, että tämän puoliso työllistyy miehensä yrityksessä — ja sitä yritystoimintaa ei ole ollut kahteen vuoteen. Kyseessä on 60-vuotias nainen, joka ei voi hankkia esimerkiksi kymmenen kuukauden työhistoriaa ja sillä osoittaa, että tämä väitetty tai oletettu yritystoiminta on sivutoimista. Sillä hän saisi sitten työttömyysturvaoikeuden, koska pystyisi osoittamaan työhistorialla, että pystyy ottamaan kokoaikaista työtä vastaan. Eli henkilön tulkitaan työllistyvän yrityksessä, jota hän ei ole koskaan omistanutkaan, on satunnaisesti työllistynyt kesäkautena 4—6 kuukautta, viimeinen pätkä yli kaksi vuotta sitten, ja koko yritystä ja yrityksen toimintaa ei ole ollut kahteen vuoteen. Jos kyseessä olisi yritystoiminnan keskeyttäminen, niin silloin neljän kuukauden tarkastelujakso riittäisi. Silloin katsotaan, että jos henkilö ei ole tosiasiallisesti työllistynyt, niin neljän kuukauden tarkastelujakso riittää, jolloinka henkilölle syntyisi työttömyysturvaoikeus, mutta tässä tapauksessa tälle yrittäjän puolisolle ei riitä edes kaksi vuotta. No, asia menee vakuutusoikeuden ratkaistavaksi, mutta minusta tämä esimerkki osoittaa kyllä sen, kuinka paljon muutettavaa on.

Kun lukee 6 §:ää, "Yrityksessä työskentelyn päättyminen", 7 §:ää, "Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättyminen", ja pykälää "Yritystoiminnan lopettaminen", niin eivät nämä oleellisesti muuta yrittäjän perheenjäsenen — olipa kyseessä puoliso tai lapsi — tilannetta, vaan entistä vaikeampia tulkintatilanteita tulee. Tämmöisissä kysymyksissä se vahva paikallinen toimija elikkä entisenlaatuinen työvoimatoimikunta, jossa nämä työmarkkinaosapuolet paikalliselta tasolta edustavimmista ammattijärjestöistä olivat edustajana, käyttivät tosiasiallista päätäntävaltaa, olisi omalla toiminnallaan kyennyt juuri tämmöisten ongelmien syntymisen estämään.

Mutta sitten vielä alle 25-vuotiaista nuorista. Täällä esitetään, että sillä, joka ei "ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta" — ja olisi pitänyt osallistua syyslukukauden yhteishakuun — ei olisi työttömyysturvaoikeutta 25-vuotiaaksi asti. Minusta on aika mielenkiintoista, että kun tyrmätään suoralta kädeltä, niin kuin pitääkin tyrmätä, nuorten palkka-ale, niin nyt tässä sitten lähdetään nuorten sosiaaliturvaa myymään alennushintaan. Tämä on ongelmallinen kohta monellekin ihmiselle. Nyt viranomainen ottaa sen roolin, että hän päättää, koska nuoren pitää mennä koulutukseen, päättää, että hänellä on oikeus tulkita henkilön elämäntilanne, ja päättää, mikä on oikea työllistymissuunnitelma.

Jos ajatellaan vaikka tämmöisiä ammatteja kuin se perinteinen sekatyömies — on hyvin paljon semmoisia ihmisiä, jotka tekevät hyvin monenlaisia töitä, heillä ei välttämättä ole ammatillista koulutusta, mutta he osaavat monenlaista, ja heidän työnsä on pätkätyötä — niin tällaisella nuorella, vaikka hän olisi kuinka aktiivinen työnhakija, väliajoilta ei olisi työttömyysturvaoikeutta. Sitten voi olla esimerkiksi pohjoisen matkailukeskuksen rinnetyöntekijä, joka tekee muita hommia maastokautena sitten — hänelläkään ei olisi väliaikoina oikeutta työttömyysturvaan. Tai vaikkapa poromiehellä, joka on voinut käydä sen lukion mutta ei ammatillista koulutusta ja tietää, että tulee työllistymään poromiehen ammatissa läpi elämänsä, mutta on myöskin työmarkkinoilla ja hakee aktiivisesti töitä niiltä ajoilta, kun ei työllisty omassa työssään, ei olisi työttömyysturvaoikeutta. Eli tämä jos mikä on semmoinen pykälä, että tässä käytetään keppiä rankimman jälkeen. On oikein, että nuoria kannustetaan opiskelemaan, hankkimaan ammatti tai ammattikoulutus ja myöskin virallistamaan se, mutta pakolla se ei onnistu.

En minä nyt ymmärrä, minkä takia pakotetaan hankkimaan semmoinen koulutus, jolla ei välttämättä sitten kuitenkaan ole aitoa kytkentää nuoren ammattiuraan ja työllistymiseen. Ja vaikka tänne on laitettu poikkeukset, esimerkiksi terveydentila, oppimisvaikeudet, kielitaito, erityinen suuntautuminen tai muu edellä mainittuihin seikkoihin verrattava syy, niin tässäkin tapauksessa se tulkinta ja sen oman elämän suunnittelu on viranomaisella eikä sillä nuorella itsellään. Vain silloin, kun nuori saa sen ahaa-elämyksen, kun hän tietää, että tässä on kyse hänen omasta valinnastaan ja hän myöskin vastaa siitä, silloin se valinta, työ- ja koulutusuran suunnittelu, on kestävällä pohjalla — ei silloin, kun se viranomainen sanelee tällaisilla näin raaoilla sanktioilla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy nyt sanoa, että minä olen hieman toista mieltä edustaja Mustajärven kanssa. Minun mielestäni silloin, kun on kysymys työttömistä nuorista, kaikki keinot, millä heidät saataisiin mukaan elämään, saataisiin mukaan työelämään, pitää käyttää. Aika monesti on kysymys sellaisista ihmisistä, jotka ovat jo osittain syrjäytyneet ja syrjäytymässä. Silloin on hyvä, että on vähäsen keppiäkin siinä mukana: koulutukseen on haettava, ja on pyrittävä saamaan itsellensä kunnollinen ammatti.

Yksi asia, mitä ihmettelen tässä suunnattomasti, on se, kun sanotaan, että yliopisto-opiskelijoille ei enää maksettaisi työttömyysetuutta, jos opinnot keskeytyvät vuodeksi. Toisin sanoen: Ensinnäkin jos opinnot keskeytyvät, mistä tiedetään, keskeytyvätkö ne vuodeksi vai keskeytyvätkö ne kokonaan? Kuinka kauan aikaa yliopisto-opiskelijan on sitten oltava ilman minkäänlaista turvaa, jos hän on mennyt yliopistoon ja opinnot keskeytyvät jostakin syystä? Tämä on minusta täysin käsittämätön asia. Tähän kannattaisi kiinnittää huomiota.

Sen lisäksi sanotaan, että velvollisuus hakea koulutukseen työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä laajennettaisiin koskemaan myös työttömyyspäivärahan saajia. Tämän ei ehkä ole järkevää olla ihan näin kategorinen, niin kuin se nyt tässä esitetään. Nyt ajatellaan iäkkäämpiä ihmisiä: kun he jäävät työttömäksi, niin ei ole mitään järkeä lähteä enää kouluttamaan, kun on täysin tiedossa se, että sen koulutuksen jälkeen ei enää sitä uutta työpaikkaa tulee löytymään.

Sinänsä kaikki sellaiset teot, millä me saamme meidän nuoret hakeutumaan koulutukseen tai saamme meidän nuoret työpaikkaan, ovat tervetulleita. Meillä on nuorisotakuu voimassa. En ymmärrä: tässä samassa yhteydessä me kuitenkin olemme valmiit ottamaan velvollisuuksia nuorilta pois, sellaisia velvollisuuksia, jotka edesauttaisivat heitä löytämään oman ammatin ja oman paikkansa siinä elämässä ja siinä tulevaisuudessa, saamaan itsellensä tulevaisuuden. Eihän viranomainen päätä sitä, missä kouluttaudutaan, mutta nuorella täytyy olla mahdollisuuksia. Ja on hyvä kertoa, että on enempi kuin yksi mahdollisuus olemassa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa kun otin näitä käytännön esimerkkejä, minkä tyyppisestä nuoresta on kyse, joka voi joutua ongelmiin, ja kun mainitsin ihan tämmöisen perinteisen kunnon sekatyömiehen, jolla ei ole mitään virallistettua pätevyyttä mutta osaa kaikenlaista ja saattaa työllistyä esimerkiksi kolme neljäsosaa vuodesta omatoimisesti siellä omalla paikkakunnallaan, rinnetyöntekijän, joka tekee maastokautena muitakin töitä, ja nekin työt ovat siellä omalla paikkakunnalla, tai vaikkapa poromiehen, niin eivät nämä ihmiset mitään syrjäytyviä ole. He ovat päinvastoin hyvin aktiivisia toimijoita työmarkkinoilla, hakevat leipänsä. Ja kun täällä oli laitettu nämä 14 §:n poikkeukset, niin kyllä yksi asia, mikä pitää ottaa huomioon, on se, että mitkä ovat perhesuhteet. Jos on niin, että esimerkiksi toinen puoliso on opiskelemassa samaan aikaan elikkä täyttää tämän velvollisuuden, jonka oletetaan toisenkin täyttävän, niin on minusta äärimmäisen tärkeä asia, että tämä toinen puoliso pystyy kuitenkin elättämään niillä työnpätkillä sitten koko perheen.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen nuorten työmarkkinaoikeutta koskevien muutosten tavoitteena on nykyistä paremmin huomioida nuorten yksilöllinen tilanne, ja tämä on tärkeää muttei suinkaan vielä yksin riitä. Mikäli nuorten yksilöllinen tilanne todella halutaan huomioida, tulee kiinnittää huomiota entistä enemmän toimeentulotuella eläviin nuoriin. Heitä on täällä Helsingissä tällä hetkellä melkein 8 000, valtava määrä, joista osa on vakavassa syrjäytymisvaarassa.

Ongelma tässä on ennen kaikkea se, että toimeentulotukea voi tällä hetkellä hakea pitkiäkin aikoja tapaamatta koskaan kasvotusten sosiaalityöntekijää ja pahimmassa tapauksessa tapaamatta koskaan ketään aikuista ihmistä kasvotusten. Kaikki ymmärrämme: tämä lisää syrjäytymisriskiä eikä missään nimessä toimi nuoren parhaaksi. Sosiaalityöntekijät tulisi velvoittaa tapaamaan kaikki alle 25-vuotiaat sosiaalitoimessa asioivat nuoret, jotta nuorten yksilölliset tarpeet voitaisiin paremmin huomioida. Tähän asiaan toivon myös hallituksen puuttuvan.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys liittyy myös tähän nuorten yhteiskuntatakuuseen ja sen käytännön toimenpiteisiin. Tuohon edelliseen, edustaja Pelkosen, puheenvuoroon haluaisin jatkaa, että kyllähän nuoren, terveen ihmisen tehtävä on kouluttautua ja hakeutua työhön, ja niitä toimenpiteitä pitää kaikin puolin edistää. Pelkästään toimeentulotuella eläminen ei voi olla vaihtoehto nuorelle, terveelle ihmiselle. Häneltä pitää velvoittaa jotain muutakin.

Haluan nostaa tässä keskustelussa esille yhden epäkohdan, joka meillä edelleen on. Se koskee yrittäjän, tässä tapauksessa toiminimellä ammattia harjoittavan henkilön, oikeutta työttömyysturvaan. Meillähän on hyvin suuri määrä ihmisiä, jotka harjoittavat ammattiaan toiminimellä. Heitä on suorastaan kannustettu perustamaan toiminimiä, työllistämään itsensä. He ovat yleensä aktiivisia nuoria ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä ja hakea sillä lailla toimeentuloa.

Tässäkään esityksessä ei vielä ratkaista sitä ongelmaa, että kun kysynnän vaihtelut aiheuttavat sen, että työtä ei enää ole — esimerkiksi tällä hetkellä media-alalla on paljon freelance-toimittajia, joiden työt ovat vähissä — niin edelleen edellytetään sitä, että tuo yritystoiminta pitää ajaa alas. Pitää luopua siitä, jotta pääset jonkunlaisen toimeentuloturvan piiriin. Silloin ikään kuin kannustetaan ihmisiä sinne työttömyysturvan piiriin, mutta ei kannusteta heitä edelleen etsimään mahdollisuuksia tuohon omaan ammatin harjoittamiseen tuon toiminimen kautta. Eli tämä solmu on ratkaisematta, ja tähän pitää löytää ratkaisu, jotta se yritystoiminta ei ikään kuin lopu sillä hetkellä täysin, eikä sen harjoittamiseen ole enää niitä täysiä edellytyksiä silloin, kun työttömyysturvan piiriin tullaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia Markus Mustajärvelle, kun hän lupasi ottaa työ- ja tasa-arvovaliokunnassa tämän tärkeän asian esille. On erittäin tärkeätä, että me annamme nuorille mahdollisuuksia työllistyä ja puhumme, että hakeutukaa koulutukseen ja sen myötä saatte työpaikan. Sitten nuoria, jotka ovat hakeutuneet koulutukseen ja eivät saa näyttötutkintoa suoritettua, pidetään päätoimisina opiskelijoina siihen asti, kun näyttökoe on suoritettu. Seuraava näyttökoe voi olla vaikka puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Tämä tarkoittaa näitten nuorten osalta sitä, että katsotaan, että he ovat päätoimisia opiskelijoita ja heillä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Tämä on tärkeä asia, ja siihen kannattaa kyllä puuttua ja tehdä muutos.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että nuoret hakeutuvat koulutukseen, ja siihen voidaan kyllä velvoittaakin. Täytyy sanoa, että tätä esitystä kannattaa kyllä vielä arvioida, onko nyt oikeasti perusteltua se, että tähän syksyn hakuun ei velvoiteta. Vaikka täällä sinänsä sanotaan toki, että säännöksissä otettaisiin paremmin huomioon nuoren yksilöllinen tilanne — sitä lähtökohtaisesti en vastusta — mutta antaako se oikean signaalin, että yleisesti luovutaan siitä, että ainoastaan tämä kevään haku on välttämätön? Siitähän tässä kyse on.

Edustaja Mustajärvi täällä kertoi yksittäisiä esimerkkejä, mutta iso kuvahan tässä asiassa on se, että olennaisena osana nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on se, että nuoret itse ymmärtävät, että jos on työttömänä, niin pitää pyrkiä koulutukseen ja pitää pyrkiä työelämään ja siitä ei sallita poikkeuksia. On tietysti hyvä, että nuoret ovat edes jossain töissä, mutta että pysyvästi ollaan kausitöissä ja osan aikaa työttömyysturvalla, niin eihän se mikään ideaalitilanne ole, vaan kyllähän pitää pyrkiä siihen, että ollaan kokoaikaisesti töissä. Ja sikäli kuin meillä on näitä tehtäviä, jotka kiistatta kausitöitä ovat, niin pitää tietysti pyrkiä sellaisiin järjestelyihin, että toiseen aikaan vuodesta on jotain muita töitä, jos ei ole sitten niitä töitä, mitä tehdään esimerkiksi talvisesongissa tai kesäsesongissa.

Eli pidän kyllä hyvin tärkeänä sitä asiaa, että siitä periaatteesta pidetään kiinni, että nuorilla on myöskin velvollisuus hakeutua koulutukseen silloin, kun ollaan työttömänä, ja sen koulutuksen kautta pystytään merkittävästi parantamaan mahdollisuuksia päästä työelämään kiinni.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena opetus- ja kulttuuriministeriön osalta oli se, että yleisen koulutustason nostamiseen pitää pyrkiä kaikin keinoin. Suomi ei ole mikään kärkimaa Euroopan mittakaavassa, vaan koulutustason osalta keskimäärin olemme aika paljon keskiarvosta perässä. Eli siinä on paljon tehtävää.

Hallitusohjelman mukaan toteutetaan nuorten yhteiskuntatakuu, ja siinä on lähdetty hyvin liikkeelle. Uskon, että tämä alle 25-vuotiaiden velvoite osallistua koulutukseen liittyy tähän nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Mutta tästä kaikesta huolimatta ymmärrän myös Mustajärven kommentteja, ja varmasti valiokunnassa joudutaan miettimään, voidaanko tähän tuoda jotakin joustavuutta ja missä määrin erityistilan-teiden varalta, jotta ei ahdistettaisi ihmisiä, joiden tilanne on jo pääsääntöisesti vahva työelämässä, mutta välillä tulee näitä työttömyysjaksoja, vaikka sitä ammatillista tutkintoa ei ole.

Edustaja Tolppanen viittasi täällä yliopisto-opiskelijoiden asemaan, ja siinä todellakin tapahtuu muutoksia. Näyttää oikeastaan aika tiukalta se, että jatkossa ei olisi enää mahdollisuutta saada työttömyysetuutta, jos yliopisto-opinnot keskeytyvät pidemmäksi ajaksi. Tämä on johdonmukaista sen tasa-arvopyrkimyksen kanssa, joka hallitusohjelmaan sisältyy; millään muulla koulutusalueella, muissa oppilaitoksissa, ei ole tällaista mahdollisuutta saada työttömyysetuutta opintojen keskeyttämisen ajalta. Näin nyt sitten yliopisto-opiskelijoiden kohdalla tulee sama malli. Tämä on viisasta siinä mielessä, että pyrimme myös pidentämään työuria niin, että opiskelu on päätoimista yliopisto-opiskelua, korkeakouluopiskelua ja siitä sitten valmistutaan eikä ajauduta työelämään ja sitä kautta työttömäksi. Jos töissä ollaan ja työt loppuvat, niin sitten opinnot jatkukoot — tämä kai on se viisas henki.

Toinen puoli sitten, joka auttaa yliopistoon pyrkiviä, on se, mikä nyt on otettu huomioon tämän pakkohaun osalta tässä esityksessä, että myös yliopistoon pyrkiminen lasketaan sellaiseksi ammatillisiin opintoihin hakeutumiseksi, joka täyttää nämä työttömyysetuuden saamisen kriteerit. Tämä on hyvä parannus nykyiseen lakiin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajat Tolppanen ja Kuusisto ovat poistuneet, mutta edustaja Kuusistolle pitää todeta, että edustaja Mustajärvi ei ole enää työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen, mutta ei siitä nyt suurta haittaa tässä asiassa ole, kun etuudet käsitellään täällä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jonka jäsen edustaja Kuusisto itse on.

Edustaja Tolppanenkin ehkä voisi lukea nämä perustelut. Hän taisi nyt olla niin kuin vähän väärään suuntaan huolissaan tästä keskeytymisen huomioon ottamisesta. Kuten edustaja Kantola täällä totesi, mahdollisuus saada keskeytymisen aikana työttömyysturvaa ikään kuin poistuu mutta toisaalta se sitten paranee taas, jos hakee sinne yliopistoon.

Täällä on viitattu tähän nuorten kannustamiseen hakemaan työtä. Tämä työmarkkinatuen saaminenhan on yksi osa siitä, mutta me, jotka täällä olimme viime kaudella, saatamme muistaa, että tältä osinhan, kiitos Sata-komitean ja tunnetun Lex Soininvaaran, tätä asiaa, lainausmerkeissä, autettiin myöskin viemällä mahdollisuus saada toimeentulotukeakaan: jos ensiksi menettää työmarkkinatuen tästä syystä, niin sitten on mahdollista menettää myöskin toimeentulotuki. Ja kyllä edelleen — vaikka olen tässä vaihtanut suhteessa hallitukseen ikään kuin puolta — olen sitä mieltä, että sitä lakia pitää kyllä remontoida. Todistetusti viime kaudella tuli osoitetuksi, että niistä tuhansista työmarkkinatuen ja toimeentulotuen saajista, joihin edustaja Pelkonen täällä viittasi, merkittävä osa oli sellaisia, joilla ei ole edellytyksiä sen paremmin koulutukseen kuin työhönkään, ja heiltä toimeentulotuen vieminen on epäinhimillistä. Siihenkin toki viranomaisten apua, siihen tukeen, kyllä tarvitaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista näin eettisesti ja moraalisestikin arvioida tätä hallituksen esitystä, eli alle 25-vuotiaalle ammattikouluttamattomalle nuorelle ei ole hyväksyttävää se, että hän on esimerkiksi kolme neljäsosaa vuodesta omaehtoisesti hakenut pätkätöitä milloin mistäkin, hyvin eri ammattialoilta ja toimialoilta, ja sitten yhden neljäsosan vuodesta saa perusturvansa työttömyysturvasta. Mutta jos 26-vuotias henkilö tekee tämän ja tekee sitä vaikka 35 vuotta, niin kyllä häntä arvioidaan, että aika hyvin on näissä vaikeissa toimintaympäristöissä työllistynyt ja elättänyt itsensä ja perheensä. Onko tässä joku vakaumuksen mittaustavoite vai mikä tässä on, että rakennetaan tämmöinen kouluttautumispakko, varsinkin kun työmarkkinatukilaisilla siitä pakosta ei ole kovinkaan paljon hyvää sanottavaa?

On mielenkiintoista nähdä, kun monet sanovat, että työ opettaa ja että koulutuksen pitää olla työelämälähtöistä, niin eikö voi ajatella näinkinpäin, että on hyvä, että se nuori hankkii työkokemusta ja menee sitten koulutukseen, kun hänellä on sitä kokemusta, osaamista ja omaa näkemystä? Ja vielä kun tässä on sitten, että koulutukseenhakeutumisehtoa ei voida täyttää työvoimakoulutuksella: Siellä voisi olla aivan hyvä koulutus meneillään, saattaa olla jopa hyvät työllistymisnäkymät, ja työvoimakoulutushan yritetään suunnitella juuri sen paikkakunnan, sen yrityksen, sen toimintaympäristön tarpeisiin. Nyt kuitenkin työvoimakoulutus on suljettu ulos tästä.

En minä oikein ymmärrä, että jos tämmöinen perinteinen, koko henkilön elämän mittainen työura on entistä harvemmalla mahdollinen ja pätkätyöt ja ammattien vaihtaminen ja hyvin joustava liikkuminen — joustojen peräänhän nyt huudetaan — eri töiden perässä olisi suotavaa, niin nyt sitten pakotetaan henkilö näiltä ajoilta, jopa perheellinen henkilö, sen sijaan, että hän saisi ihmismäisen työttömyysturvan, toimeentulotuen asiakkaaksi. Mitä järkeä tässä on?

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä on pakko yhtyä edustaja Mustajärven näkemyksiin siitä, missä tässä mennään. Me voimme nähdä kokonaisuuksia, ja minun on pakko edustaja Satoselle sanoa, että ruusuja ja unelmia tietysti. Meidän pitää pyrkiä siihen, ja me olemme taistelemassa samassa rintamassa niin, että täystyöllisyyden ja koko elinuran kestävien pitkien työsuhteiden pitää olla tavoitteena. Tervetuloa tänne vasemmistoliiton linjoille, edustaja Satonen — me olemme yhdessä rintamassa, kun olemme samassa hallituksessa!

Mutta pitää nähdä myös seudullisten eroavaisuuksien totaalinen erilaisuus pätkätöiden suhteen. Voin kyllä ihan omasta kokemuksestani työelämässä sanoa, että ne työllistyvät paremmin, jotka ovat töissä. Se on aivan fakta asia, että sellainen henkilö, joka on työssä omassa työpaikassaan vaikkapa puutteellisella koulutustaustalla, on huomattavasti halutumpi työntekijä kuin työtön, vaikka koulun käynyt. Se on vaan ihan fakta.

Tänä päivänä tietysti meidän järjestelmät on rakennettu niin, että meillä edellytetään ammatillista perustutkintoa myös niissä työsuhteissa, joissa välttämättä ei sellaista erityistä ammattiosaamista tarvitsisi. Eli meillä tavallaan on ehkä tässä kulttuurissa se erityinen osaaminen ja suomalainen osaamiskulttuuri viety normaaleista, voisiko sanoa, vähemmän ammattitaitoa vaativista töistä hieman liian pitkälle. Sen takia nämä työttömyysturvan kautta tulevat rangaistusmekanismit kyllä sietävät uutta pohdiskelua.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun olen muutama sata nuorta tässä vuosien ja vuosikymmenten aikana työllistänyt, niin edustaja Mustajärvelle toteaisin, että vaikka se kausityöntekijä ottaa minkä tahansa koulutuspaikan vastaan, niin se on kuitenkin työnantajalle selkeä osoitus siitä, että asianosainen haluaa pyrkiä elämässä eteenpäin, haluaa itselleen paremmat olosuhteet ja paremman palkan jne.

Se pitää myös paikkansa, että jos pääsee sitten töihin, niin se on usein suoritustasolla parasta koulutusta, ja siinä sitten työnantaja ja työntekijä voivat sopeuttaa tarpeensa toisiinsa. Vähitellen varmasti sitä kautta suurin osa vähänkin koulutusta saaneista nuorista pääsee elämässä eteenpäin. Siinä mielessä pidän tärkeänä lain sanamuotoa, että koulutusta on haettava.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Se on itsestään selvää, että jokainen työpaikka edesauttaa seuraavan saamista, siitähän ei ole missään nimessä kyse. Mutta kritisoin sitä ajattelua, joka tässä tuli erityisesti edustaja Mustajärven puheenvuorossa: se, että joku on kolme neljäsosaa ajasta töissä tai puolet ajasta töissä, on ikään kuin jo sellainen saavutus, että se on hieno asia. Se on totta kai parempi kuin ei lainkaan, mutta että se olisi ikään kuin ideaalitilanne, josta ei enää pyritä pidemmälle.

Sitten täytyy myöskin sanoa se, että nimenomaan tällä hallituksella on ollut se linja — ja olen ymmärtänyt näin, että erityisesti työministeri Ihalainen on hyvin voimakkaasti korostanut sitä ja opetusministeri Gustafsson — että niiden henkilöiden, joilla ei ole minkäänlaista ammatillista tutkintoa, tulisi päästä koulutukseen. Eli kuinka paljon meillä tosiasiassa on sellaisia työtehtäviä tarjolla, joissa mitään tällaista ammatillista perustutkintoa ei tarvita? Varmaan on jonkun verran, ja varmasti meillä tulee jatkossakin olemaan ihmisiä, jotka itse asiassa tulevat sillä tavalla elättämään itsensä.

Mutta siitä huolimatta kyllä minä aika hyvänä pidän sitä, että tähän koulutuksen hakeudutaan ja nuoret ensisijaisesti lähtevät sitä kautta, että haetaan edes jonkinlainen ammatillinen perustutkinto tai korkeakoulututkinto tai alempi korkeakoulututkinto ja sitä kautta lähdetään sitten sitä työuraa rakentamaan. Mutta totta kai silloin, jos ei olla koulutuksessa, olisi erittäin tärkeää, että yritetään saada vaikka kuinka lyhytaikaisia työsuhteita ja vaikka eri aloilta peräkkäin. Eli kyllä nämä asiat ovat yhteensovitettavissa.

Mutta sellaista viestiä ei parane nuorille antaa, että ikään kuin sinne koulutukseen ei pitäisi hakeutua, vaan päinvastoin: nimenomaan niin, että sen viestin pitää olla selkeästi, että kaikilta normaalisti edellytetään, että he hakeutuvat koulutukseen, koska se kuitenkin edesauttaa työuraa pitkässä juoksussa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusneuvotteluissakin pureuduttiin kysymykseen, miten löydetään joustoa työttömyyden ja työelämän nivelkohtaan, miten pystytään edistämään sitä työllistymistä. Tälläkin hetkellä meillä on eduskunnassa esitys, jossa pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen koetetaan kannustaa niin, että jopa kolmen kuukauden työttömyysetuus on mahdollinen samaan aikaan palkan kanssa, kun työllistytään, ja tätä kannustavuutta haetaan.

Mutta haluan edelleen kiinnittää huomiota tähän yrittäjien joustomahdollisuuteen ja varsinkin niiden tuhansien toiminimellä työtätekevien ihmisten ahdinkoon tällä hetkellä. Tämä esitys nyt ainoastaan antaa heille myönnytystä siinä, että heidän ei tarvitse myydä niitä työkalujaan: vaihto- ja käyttöomaisuutta ei tarvitse myydä. Aiemmin sekin piti tehdä, jotta sitten sen jälkeen, kun ilmoittaa, että on lopettanut yritystoiminnan, voi päästä työttömyysturvan varaan.

Mutta tämä nyt mielestäni ei riitä, koska kansantaloudellisesti ei ole järkevää, että ihminen on sitten pelkästään työttömyysturvan varassa. Jos hänellä on ammattiosaamista, hänellä on ammattivälineistöä, niin mielestäni hänen tulisi voida samalla, kun hän pääsee työttömyysturvan piiriin, markkinoida sitä osaamistaan ja hakea uusia työtilaisuuksia. Tämä kysymys pitäisi ratkaista, ja toivonkin, että tuossa valiokuntakäsittelyssäkin pureudutaan tähän kysymykseen. Sitä voitaisiin katsoa vaikkapa toiminimellä itsensä työllistävien kohdalta, jos tuntuu, että on liian korkea kynnys tuoda mukaan nämä muut yritys-muodot tähän työttömyysturvan piiriin.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Satoselle vielä.

En minä ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos joku pakotetaan vastentahtoisesti hakemaan joku koulutus. No, hän hakee sen, sen sijaan, että hän voisi esimerkiksi kolme neljäsosaa vuodesta hankkia toimeentulonsa itselleen ja perheelleen. Jos hän ei sitten hae koulutukseen, he elävät toimeentulotuella sen aikaa, kun ei ole töitä, tai sitten hän opiskelee velaksi, kun hänelle saattaisi se luonteva opiskeluaika olla kahden tai kolmen vuoden päästä eri syistä johtuen. Tämä koulutukseen pakotettu saattaa sitten viedä koulutuspaikan sellaiselta nuorelta, joka tosissaan olisi halunnut sitä, ja hän jää ilman koulutuspaikkaa. Eihän tässäkään ole mitään järkeä.

Kun muistaa sitten, minkälaiset leikkaukset koulutuspaikoissa on tulossa, sekä hallitusohjelman että kehysratkaisun tuloksena, ja eniten isketään toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja se kohdentuu alueellisesti hyvin epäoikeudenmukaisella tavalla ja vieläpä semmoisille ammatti- ja toimialoille, joissa on vahvoja tulevaisuudennäkymiä — viittaan esimerkiksi Lapin kaivostoimintaan — niin tämä yhtälö on aivan järjetön.

Kun sitten puhutaan työllistämissuunnitelman velvoittavuudesta ja sen keskeisyydestä ja vaikka sinne on laitettu nämä poikkeukset, niin jos tämä hallituksen esitys pysyy tässä muodossa, niin ainoa tapa pelastaa sentään jotain, että kyse olisi aidoista, kestävistä nuorten ratkaisuista, olisi se, että 14 §:ää tarkennetaan niin, että siellä tosissaan viranomaisella on oikeus joustoihin eikä niin, että viranomainen varmistaakseen oman taustansa tekee aina rankimmat päätökset, niin kuin on nähty työttömyysturvaratkaisuissa sen jälkeen, kun toimikunnat poistettiin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana kouluttautumispakosta.

Varmaan kyllästymiseen asti olen todennut sen, että entisessä työssäni olen käynyt kymmenille nuorisoryhmille puhumassa työelämän pelisääntöasioista — siis en politiikkaa, vaan pelisääntöasioista — nuorille, jotka ovat esimerkiksi peruskoulun ysiluokan jälkeen tippuneet siihen mustaan aukkoon ja joita 18—22-vuotiaana sieltä lähdetään nostamaan pois. Se työ on vaikeata. Minun mielestäni on ehdottoman tärkeätä, että yhtään näistä 60 000 syntyvästä lapsesta — suurin piirtein niin paljon vuodessa syntyy Suomeen lapsia — ei menetetä, koska se on äärimmäistä kansantaloudellista tuhlaamista ja sitten toisella puolella ovat ne inhimilliset kärsimykset olemassa.

Kyllä minä kaikin mahdollisin keinoin tähtäisin siihen — on sen nimi sitten pakko tai mikä muu keino — että kaikki nuoret saavat vähintään toisen asteen ammatillisen koulutuksen. Se, että heitä haetaan sieltä kotoa tukkapäästä vaikka sinne ammattiopistoon opiskelemaan sitä, että he voivat lähteä ja pystyvät lähtemään opiskelemaan, on kyllä aivan äärimmäisen tärkeätä.

Näin se menee.