Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä elintarvikelain muutos tarkoittaa EU:n nimisuojajärjestelmää, elikkä EU:n lainsäädännössä säädetään laatujärjestelmistä, joissa tuotteen nimeä suojataan tuotteen maantieteelliseen alkuperään, ominaisuuksiin tai valmistusmenetelmiin liittyvistä syistä. Valiokunta kannattaa tätä esitystä, mutta haluaa painottaa kahta asiaa.

Ensinnäkin halutaan painottaa näitä tarkastuksia. Kun tässä artiklassa 36 tämän lain osalta on mainittu sana "kaikille", siis tarkastuksia kaikille, se ei kuitenkaan viittaa yksittäisiin toimijoihin, joten siitä ei seuraa sitä, että kaikkia valmistajia tai kaikkia tuotteita koskeva täydellinen ennakkotarkastusvelvollisuus olisi välttämätön, ja tätä valiokunta haluaa selventää niin, että nämä tarkastukset ovat tuoteryhmittäin eivätkä jokaista valmistajaa kohti. Elikkä valiokunta korostaa, että nimisuojatuotteiden valmistajien ennakkotarkastuksen suhteen ei saa myöskään olla tulkinnanvaraisuuksia ministeriön ja alemman hallinnon välillä.

Samoin tässä on kysymys siitä, saadaanko tässä mennä kotirauhan piirissä olevan valmistuksen menetelmien osalta käyttämään tarkastusvaltaa. Nämä tarkastukset voidaan tehdä myös niissä tiloissa, jotka eivät ole valmistustiloja. Kun ne ovat kotirauhan piirissä, tarkastukset voidaan tehdä myöskin muualla.

Puhemies! Lopuksi: Se ilmoitus, joka näistä annetaan, annetaan vain yhden kerran, elikkä tässä ei tarvitse silloin, kun tulee muutoksia, niitä ilmoituksia tehdä uudelleen. Lakiehdotuksen mukaan ilmoitusvelvollisuus siis koskee elintarvikealan toimijoita, jotka valmistavat suomalaisia nimisuojatuotteita, ja näitä tuotteita on kaiken kaikkiaan tällä hetkellä kymmenen. Siinä mielessä tämä laki on myöskin hyvä, että tällä edesautetaan ja kannustetaan näiden nimisuojatuotteiden hakemiseen, koska niillä saadaan markkinaetua, ja tätä tämä lakiesitys myöskin tukee.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Kyse on hyvin pitkälle siitä, millä tavalla meillä ja Euroopassa halutaan perinneruokia arvostaa ja suojella. Nimisuojahan tuli EU:ssa käyttöön vuonna 93, ja nyt mukana on yli 1 100 erilaista tuotetta. Esimerkiksi meillä Suomessa karjalanpiirakka sai perinneruokien nimisuojan, ei kuitenkaan alkuperämaasuojaa, eli niitä voidaan valmistaa missä vain, kunhan tuo resepti on oikeanlainen ja valmistus oikeanlainen. Samanlainen suoja on myös sahdilla, esimerkiksi italialaisella mozzarellalla, belgialaisella lambic-oluella ja monella muulla. Nämähän on EU:ssa jaettu kolmeen erilaiseen luokkaan: on suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä sekä aito perinnetuote, jossa on myös tuo valmistaminen ja tuotanto sidottu tiettyyn alueeseen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän heidän mietintönsä, ja tämä siis koskee EU:n nimisuojajärjestelmää. Puhutaan nimisuojasta ja suojataan siis alkuperänimityksiä, ja hyvin pitkälle tämä hallituksen esitys on tämän täytäntöönpanoa.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on hyvin tärkeää, että ihmiset voivat luottaa siihen, että jokin tuote, jonka he hankkivat, on sellainen, miksi se on luvattu. Tätä kautta tässä lainsäädännössä esimerkiksi on ilmoitusvelvollisuus niistä nimisuojatuista tuotteista, jotka Suomesta on listoille otettu, ja tällaisia tuotteita on tällä hetkellä kymmenen: Lapin Puikula, Lapin Poron liha ja niin poispäin. Tuotteiden valmistajia Suomessa on noin 120. Tämä menee ihan hyvään suuntaan, ja kohtuu pienillä muutoksilla nämä on Suomessa vastaanotettu ja on päästy siihen, että kaupan asiakkaalla on enempi tietoa siitä, mitä he ovat ostamassa.

Tätä samaa sukua ovat sitten ruuan alkuperämerkinnät, joissa toivoisin Euroopan unionin olevan myös aiempaa aktiivisempi viemään niitä eteenpäin, niin että aina kaupasta ostettaessa tietäisimme, mitä ostamme, ja toisaalta estämään sitä, että näissä tuotteissa ei harhaanjohtavasti annettaisi ymmärtää tuotteen olevan jostain muualta kuin mistä se oikeasti onkaan. Meillä Suomessa on Hyvää Suomesta -merkki, joka kertoo pääraaka-aineiden ja raaka-aineiden alkuperän, ja erilaisia maakunnallisia merkkejä, mutta muistamme sen, miten jokin aika sitten esille nousi Makuja Pohjois-Karjalasta, joka synnytti toki sellaisen kuvan, että nämä tuotteet on myös tehty tämän alueen raaka-aineista, mutta merkki ei kertonutkaan raaka-aineiden alkuperästä eikä sillä ollut kotimaisuusvaatimusta, ja näin ollen se nousi silloin yhtenä esimerkkinä esille, missä syntyi harhaanjohtava kuva.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että yhtä lailla, kuin näiden tässä esityksessä esillä olevien nimisuojattujen tuotteiden asemaa vahvistetaan, vahvistettaisiin myös ihmisten mahdollisuutta tietää ruuan alkuperämerkinnät. Minun mielestäni pitäisi mahdollisimman pian saada tilanne siihen, että kaikessa ruuassa olisi tiedossa se, mistä ruoka tulee, mistä raaka-aineet on tuotu ja niin poispäin. Toisaalta me tarvitsisimme Suomeen myös aidon virallisen lähiruokamerkin, sillä minun mielestäni kuluttajilla pitäisi aina olla oikeus tietää, mistä heidän ruokansa tulee.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki ei todellakaan liity millään lailla alkuperämerkintöihin, ja olisin suonut, että tämä hallitus hallitusohjelmansa mukaisesti olisi ottanut sen alkuperämerkintäasian vakavasti. Täällä on allekirjoitukset pitkästi yli sadalta kansanedustajalta, jotka vaativat pakollisia alkuperämerkintöjä. Onneksi tässä asiassa on joitakin liikahduksia tulossa, mutta myöhemmin tulemme saamaan tästä asiasta lakiesityksen.

Mutta sen sijaan halusin puheenvuoron tästä nimisuoja-asiasta, joka koskee todellakin vain kymmentä suomalaista tuotetta, joista tutuimpia ehkä Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha, Kalakukko ja Karjalanpiirakka. Tämäntyyppisiä tuotteita olette varmaan jokainen huomannut kaupassa, että siellä ei välttämättä myydäkään karjalanpiirakoita vaan riisipiirakoita, jos ne eivät todellakaan ole aitoja karjalanpiirakoita. Eli tämän tason pienestä asiasta Suomessa on kyse.

Mutta syy siihen, miksi halusin puheenvuoron, on se, että juuri tämäntyyppistä työtä, mitä valiokunnassa nyt tehtiin, meidän olisi kaikessa lainsäädännössä tehtävä: kun kävi ilmi, että Evira aikoo joka ainoan tuotteen tarkastaa ja lisätä valtavan koneiston tähän, niin estimme sen, koska EU vaatii vain tuoteryhmien tarkastukset. Niistä toki ilmoitetaan, mitä nimisuojatuotteita missäkin aiotaan ruveta tuottamaan, mutta ei se tarkoita, että jokaiseen putiikkiin täytyy jokainen tuote mennä erikseen tarkastamaan. Näin meidän kannattaisi toimia muussakin lainsäädännössä, ettei sitä turhaa byrokratiaa tulisi. Elikkä kiitän valiokuntaa yli puoluerajojen hyvästä työstä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme monta kertaa jopa hieman liian vaatimattomiakin niistä tuotteista, mitä meillä on. Se, että nimisuojalla pyritään suojaamaan ja halutaan suojata tiettyjä suomalaisia perinnetuotteita, on äärimmäisen hyvä asia.

Tässä lakiesityksessä, aivan kuten edustaja Kalmari tuossa edellä kertoi ja kuten valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Leppä kertoi, näihin tarkastuksiin halutaan järkevyyttä. Nehän ovat menneet monilta osin kyllä maataloudenkin suhteen ja elintarvikevalvonnan suhteen jo liiankin tiukoiksi, joten se, että tässä nyt saadaan järkevyyttä ja laajoja tuoteryhmiä saman lain alle, on kyllä hyvä asia.

Herra puhemies! Nämä alkuperämerkinnät, mitkä ylipäätään elintarvikkeissa meillä ovat, vaatisivat kyllä vielä huomattavasti lisää kehittämistä, ja todellakin sitä lakiesitystä tänne olisi kaivannut siitä, että velvoitetaan kaikki elintarvikejalostajat merkitsemään se tuotteen alkuperä sinne pakkaukseen mahdollisimman selvästi. Nytkin meillä on hyvin paljon niitä tuotteita, jotka ovat Produced in EU, Tehty EU:ssa, mikä ei sinänsä kerro yhtään mitään, tai sitten se on hyvin pienellä printattuna sinne tuotteen alakulmaan, että tämä sinänsä suomalaisen nimiseltä kuulostava tuote onkin jalostettu ja tehty aivan jossain muualla taikka sen alkuperä, mikä on jalostettu Suomessa, on jostain aivan muualta.

Tämä elintarvikelainsäädäntö vaatii ilman muuta kehittämistä. Tämä on yksi hyvä askel eteenpäin, ja täytyy kiittää valiokuntaa hyvästä mietinnöstä.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kuka se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, mutta täytyy myös olla samaa mieltä edustaja Kalmarin kanssa ja valiokunnan puheenjohtaja Lepän tuodessa esille sen, että turhaa byrokratiaa vältettiin tässä kohtaa. Se on hienoa, että valiokunta poliittisesti niin yksimielisesti näki tämän tarpeellisena asiana. Mutta jos ei tuossa valiokunnassa niin missä oltaisiin törmätty liialliseen byrokratiaan? Siinä mielessä lakiehdotus on sinällään hyvä ja juuri tuolla tarkennuksella, minkä valiokunta aikaiseksi sai. (Mikko Savola: Onhan siellä oppositiokin!)

Kuinka ollakaan, niin silti tässä on erinomainen mahdollisuus, kun nämä ilmoitetaan. Itse näen tässä suuren mahdollisuuden näitten tuotteitten viennin edistämisellä. Nyt kun meillä on tiedossa, kuka valmistaa näitä nimisuojalla olevia tuotteita, on paljon helpompi lähteä vientiponnisteluihin, koska näihin tuotteisiin saa EU:lta markkinointirahaa. Nyt se vain edellyttää kansallista osaamista ja yhteistyökykyä ja varmasti tarkastustoimintaa seuraavilta tahoilta hieman pieniä neuvoja. Kuten valiokunnassa kuulemisissakin tuli esille, tällaista suunnitelmaa nyt hahmotellaankin jo, mikä on erinomainen asia. Tämä on suuri mahdollisuus nyt suomalaisille tuotteille päästä Euroopan markkinoille tai muuallekin maailman markkinoille, kun me olemme tällaisessa tilanteessa tällä hetkellä elintarvikkeiden viennin osalta, kun meillä on vastassa Venäjä-pakotteet. Vain kymmenen tuotetta — toivottavasti, kun tämä nyt antaa mahdollisuuden viennin edistämiselle, näitä tuotteita myös lisää syntyy. Kyllä meillä tässä maassa on tuotteita, joille kannattaa nimisuojaa hakea.

Tulin tänne korokkeelle sen takia, että edustaja Heinonen varmaan tahtomattaan haastoi tähän keskusteluun, kun se tässä yhteydessä kuitenkin tuli käsittelyyn. Kysynkin edustaja Heinoselta: Olisiko teillä joku kilometriraja esittää, että mikä on sitä lähiruokaa? Jos se on vaikkapa 80 kilometriä, niin onko Tallinnassa tuotettu tomaatti sitten lähiruokaa?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! On totta, että näissä aina on tämäntyyppisiä haasteita. Mutta tietysti jonkinlaisia rajauksia on jo olemassa, sillä jos puhutaan esimerkiksi tämäntyyppisistä nimistä, joihin edellä viittasin, eli maakuntien nimistä taikka kuntien nimistä taikka muista vastaavista, perinteisistä, historiallisistakin, maakunnallisista nimistä, niin niistä ehkä niitä löytyy.

Mutta on aivan totta, että lähiruoka ei ole aivan helppo asetella. Suomessa ruokaa voidaan tuoda kauempaa ja toisaalta voidaan ajatella, että onko lähiruokaa sitten vaikkapa rajan eteläpuolella tuotettu, joka on kilometreissä lähempänä. Itse en koe sitä näin, että se olisi tällainen kilometrillinen kysymys, niin kuin kysyjä, ystävä, hyvin tietää, että siitä ei ole kyse. Mutta minun mielestäni ennen muuta pitäisi päästä eroon siitä, että harhaanjohtavasti käytetään näitä nimiä hyväksi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun valiokunta oli yksimielisesti tämän mietintötekstin takana, jolla ohjeistetaan hallintoa, ja kun näyttää siltä jo tässä ensimmäisessä käsittelyssä, että koko eduskunta yhtyy tähän samaan, on erittäin tärkeää, että ministeriö nyt tulosohjatessaan näitä tarkastuksia suorittavia tahoja pitää visusti mielessään, mitä tässä mietinnössä sanotaan, ja myös tekee ne ohjeistukset niin, että se toteutuu, mitä mietinnön teksti edellyttää, ettei käy niin, niin kuin valitettavasti viime perjantaina saimme kuulla siitä Maaseutuviraston onnettomasta linjauksesta, että maataloustukien maksatukset siirtyvät. Täysin käsittämätön linjaus. Täysin vastoin sitä, mitä me olemme täällä yhteisesti sopineet. Tällaista ei saa tulla, ja siksi on oleellisen tärkeää, että myös eduskunta vahtii sen, että asianomainen ministeriö toimii oikealla tavalla.

Puhemies! Keskustelu alkuperämerkinnöistä on äärimmäisen tärkeä asia. On selvää, että mitä paremmin on merkitty alkuperä, se edistää sekä kuluttajien luottamusta että kuluttajien tietämystä siitä, mistä ja miten ruoka on tuotettu. Ja kun me kaikki tiedämme sen, että suomalainen ruoka on tuotettu ehdottomasti maailman tiukimpien kriteereiden mukaisesti, niin se on koko suomalaiselle elintarviketaloudelle, koko ketjulle, etu siitä, että alkuperä tiedetään. Tätä meidän pitää kaikkien edistää kaikilla mahdollisilla tavoilla.