2 luku
Hallinto
1 §
Johtaminen
Virastoa johtaa ylijohtaja, jonka nimittää ja erottaa
valtioneuvosto. Ylijohtaja vastaa viraston tavoitteiden saavuttamisesta
ja toiminnan kehittämisestä sekä tuloksellisuudesta.
Ylijohtajan toimikausi on viisi vuotta ja hänet voidaan
valita enintään kahdelle perättäiselle
toimikaudelle.
Kelpoisuusehtona ylijohtajan virkaan on virkaan soveltuva ylempi
korkeakoulututkinto, tehtävän edellyttämä monipuolinen
kokemus ja rahoitusmarkkinoiden tuntemus sekä käytännössä osoitettu
johtamistaito ja johtamiskokemus.
Ylijohtajan ollessa estynyt hänen sijaisenaan toimii
valtiovarainministeriön hänen sijaisekseen nimittämä viraston
virkamies.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ylijohtajan
sijaisen nimeämisestä.
2 §
Ratkaisuvalta
Ylijohtaja ratkaisee virastossa ratkaistavat asiat, jollei jäljempänä erikseen
toisin säädetä.
Ylijohtaja vahvistaa viraston työjärjestyksen.
Viraston tulee tehdä valtiovarainministeriölle
esitys sellaisesta kriisinratkaisulaissa tarkoitetusta päätöksestä,
jonka täytäntöönpano edellyttää lainanottoa.
Lainanotosta säädetään 3 luvun
8 §:ssä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä viraston
johtamisesta ja ratkaisuvallasta.
3 §
Riippumattomuus
Viraston toiminta on järjestettävä siten,
että sen riippumattomuus ja puolueettomuus tehtävien
hoitamisessa on turvattu.
Viraston virkamiehen on oltava tehtävässään riippumaton
luottolaitoksista, sijoituspalveluyrityksistä ja niiden
kanssa samaan ryhmään kuuluvista yrityksistä eikä hän
saa kuulua niiden hallintoneuvostoon, hallitukseen, edustajistoon,
isäntiin tai tilintarkastajiin eikä olla niihin palvelus-
tai toimeksiantosuhteessa.
Esteellisyydestä säädetään
hallintolaissa (434/2003).
4 §
Neuvottelukunta
Virastolla on viraston, valtiovarainministeriön,
Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan nimeämistä edustajista
koostuva neuvottelukunta, jonka tehtävänä on
varmistaa mainittujen viranomaisten välinen yhteistyö ja
tiedonvaihto. Neuvottelukunnan asettaa valtiovarainministeriö kolmeksi
vuodeksi kerrallaan tässä pykälässä mainittujen
viranomaisten ehdotuksesta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan
kokoonpanosta ja tehtävästä.
5 §
Virkamiehet
Virastolla on oltava tehtäviensä asianmukaiseksi
hoitamiseksi riittävä määrä henkilöstöä. Virkamiehet
nimittää ylijohtaja.
Asiantuntijoina toimivien virkamiesten kelpoisuusvaatimuksena
on soveltuva korkeakoulututkinto ja laaja perehtyneisyys alaan.
Muilta osin virkamiehistä säädetään
valtion virkamieslaissa (750/1994).
Valtioneuvosto voi päättää 1
momentista poiketen, että viraston virkamieheksi voidaan
nimittää määräaikaiseen
virkasuhteeseen valtiovarainministeriön, Suomen
Pankin tai Finanssivalvonnan virkamies tämän suostumuksesta. Esityksen
nimityksestä tekee ylijohtaja kuultuaan virkamiehen työnantajaa.
6 §
Ilmoitusvelvollisuus
Ylijohtajan on ennen virkaan nimittämistä annettava
selvitys:
1) elinkeinotoiminnastaan;
2) omistuksestaan yrityksissä ja merkittävästä muusta
varallisuudestaan;
3) veloistaan, takauksistaan ja muista vastuusitoumuksistaan;
4) muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa
hänen edellytyksiään hoitaa virkaan kuuluvia
tehtäviä.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan myös sellaiseen virkaan nimitettävään,
jolla virkatehtävissään on muutoin kuin
satunnaisesti pääsy rahoitusmarkkinoita taikka
yksityisten yhteisöjen tai henkilöiden taloudellista
asemaa tai liikesalaisuutta koskeviin salassa pidettäviin
tietoihin.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitysvelvollisuus
koskee myös sitä, joka nimitetään
virkasuhteeseen hoitamaan 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun virkaan
kuuluvia tehtäviä.
Virkamiehen on viivytyksettä ilmoitettava selvityksen
sisältämissä tiedoissa tapahtuneista olennaisista
muutoksista, korjattava niissä havaitsemansa puutteet sekä tarvittaessa
täydennettävä antamaansa selvitystä.
Hänen on tarvittaessa myös muuten viraston pyynnöstä annettava
tietoja 1 momentissa tarkoitetuista seikoista.
Viraston ylijohtajan ja virkamiehen on ilmoitettava valtiovarainministeriön
luetteloon luottolaitokselta, sijoituspalveluyritykseltä tai
niiden ryhmään kuuluvalta yritykseltä saamastaan luotosta
taikka tämän hänen puolestaan myöntämästä takauksesta
tai muusta vastuusitoumuksesta.
Viraston ylijohtajan ja virkamiehen on ilmoitettava säännellyllä markkinalla
tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin
kohteena Suomessa olevia osakkeita ja sellaisia rahoitusvälineitä,
joiden arvo määräytyy kyseisten osakkeiden
perusteella, koskevat tiedot valtiovarainministeriön ylläpitämään
luetteloon 7 §:n mukaisesti.
Selvityksen sisältämät
tiedot 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetuista
seikoista ovat salassa pidettäviä. Jokaisella
on kuitenkin oikeus saada tietoja 6 momentissa tarkoitetusta luettelosta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tavasta,
jolla selvitys on annettava.
7 §
Sisäpiiri-ilmoitus
Viraston ylijohtajan ja virkamiehen on tehtävä sisäpiiri-ilmoitus
yhden kuukauden kuluessa siitä, kun hän aloitti
tehtävässään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen
on mainittava sisäpiiri-ilmoituksessa:
1) vajaavaltainen, jonka edunvalvoja ilmoitusvelvollinen
on;
2) yhteisö tai säätiö,
jossa ilmoitusvelvollisella tai 1 kohdassa tarkoitetulla vajaavaltaisella on
suoraan tai välillisesti määräysvalta;
3) ilmoitusvelvollisen omistamat sekä 1 kohdassa
tarkoitetun vajaavaltaisen ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön
tai säätiön omistamat säännellyllä markkinalla
tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin
kohteena Suomessa olevat osakkeet ja sellaiset rahoitusvälineet,
joiden arvo määräytyy kyseisten osakkeiden
perusteella.
Sisäpiiri-ilmoitukseen on sisällytettävä asianomaisen
henkilön, yhteisön tai säätiön
yksilöimiseksi tarvittavat tiedot sekä osakkeita
ja muita rahoitusvälineitä koskevat tiedot.
Edellä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja
ei tarvitse ilmoittaa siltä osin kuin ne koskevat asunto-osakeyhtiötä,
asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 28 luvun 2 §:ssä tarkoitettua
keskinäistä kiinteistöosakeyhtiötä,
aatteellista tai taloudellista yhdistystä taikka voittoa
tavoittelematonta yhteisöä. Jos yhteisö käy
säännöllisesti kauppaa rahoitusvälineellä,
sitä koskevat tiedot on kuitenkin ilmoitettava.
Ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava virastolle neljäntoista
päivän kuluessa seuraavista muutoksista:
1) 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuilla osakkeilla
ja rahoitusvälineillä tehdyt hankinnat ja luovutukset,
jos omistuksen muutos on vähintään 5
000 euroa;
2) muut tässä pykälässä tarkoitetuissa
tiedoissa tapahtuvat muutokset.
8 §
Toiminnan rahoitus
Viraston toiminnasta aiheutuvat kulut katetaan luottolaitoksilta
ja sijoituspalveluyrityksiltä kerättävinä maksuina,
joista säädetään Rahoitusvakausviraston
hallintomaksusta annetussa laissa (
/
).
3 luku
Rahaston varat ja niiden sijoittaminen, kulut ja lainanotto
1 §
Rahaston varat
Rahaston varoja ovat vakausmaksut, talletussuojamaksut ja 5
luvun 4 §:ssä tarkoitetut liittymismaksut sekä niiden
sijoittamiseksi hankitut varat ja niistä saadut tuotot.
2 §
Varojen erillään pito
Vakausmaksut ja niiden sijoittamiseksi hankitut varat ja niiden
tuotot on pidettävä erillään talletussuojamaksuista
ja liittymismaksuista sekä niiden sijoittamiseksi hankituista
varoista ja niiden tuotoista.
3 §
Rahaston toiminnasta aiheutuvat kulut
Rahaston toiminnasta aiheutuvat kulut katetaan luottolaitoksilta
ja sijoituspalveluyrityksiltä kerättävinä maksuina,
joista säädetään Rahoitusvakausviraston
hallintomaksusta annetussa laissa. Rahaston sijoitustoiminnasta
aiheutuvat kulut katetaan rahaston varoista.
4 §
Rahaston varojen sijoitustoimintaa koskeva päätöksenteko
Viraston 4 ja 5 luvussa tarkoitetulla rahastolla on hallitus,
joka päättää rahaston riskienhallinnasta,
sijoitussuunnitelmista ja -periaatteista sekä ohjaa varojen
sijoittamista. Valtiovarainministeriö nimittää hallituksen
kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksessa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja
ja vähintään kolme ja enintään
viisi muuta jäsentä. Kullekin jäsenelle nimitetään
henkilökohtainen varajäsen.
Vähintään kaksi jäsentä sekä heidän
henkilökohtaiset varajäsenensä on määrättävä luottolaitosten
etujärjestöjen ja talletuspankkien yhteenliittymien
ehdottamista henkilöistä. Valtiovarainministeriö voi
vapauttaa hallituksen jäsenen tehtävästään.
Valtiovarainministeriö vahvistaa viraston esityksestä jäsenten
palkkiot sekä hallituksen esityksestä rahaston
työjärjestyksen.
Hallitus on päätösvaltainen kolmen
jäsenen tai varajäsenen sekä puheenjohtajan
tai varapuheenjohtajan ollessa läsnä. Kullakin
jäsenellä on yksi ääni. Asiat
ratkaistaan yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Äänten
mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni.
Mitä 2 luvun 6 ja 7 §:ssä säädetään
ilmoitusvelvollisuudesta, sovelletaan myös hallituksen puheenjohtajaan,
jäseneen ja varajäseneen.
Hallituksen puheenjohtajaan, varapuheenjohtajaan, jäseneen ja varajäseneen sovelletaan
rikosoikeudellista
virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen
suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä.
Vahingonkorvausvastuusta säädetään
vahingonkorvauslaissa (412/1974).
5 §
Rahaston varojen sijoittaminen
Viraston on sijoittaessaan sen hallinnoimien rahastojen varoja
huolehdittava sijoitusten turvaavuudesta maksuvalmiuden turvaavalla
tavalla, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden
asianmukaisesta hajauttamisesta. Rahaston hallituksen on laadittava
rahaston varojen sijoittamista koskeva suunnitelma (sijoitussuunnitelma).
Sijoitussuunnitelmassa on erityisesti otettava huomioon rahaston
luonne ja sijoitustoiminnan vaatimukset. Sijoitussuunnitelmasta
on käytävä ilmi, minkälainen
hajautussuunnitelma rahastolla on, miten rahaston omistuksista muissa yhteisöissä
johtuvia
oikeuksia käytetään ja ne periaatteet,
joita noudatetaan valittaessa omaisuudenhoitajia.
6 §
Talletussuojarahaston varojen sijoittamista koskevat erityiset
säännökset
Sen lisäksi mitä 5 §:ssä säädetään,
talletussuojarahaston varat on sijoitettava velkasitoumuksiin, joihin
EU:n vakavaraisuusasetuksen nojalla sovelletaan luottoriskin pääomavaatimusta
laskettaessa enintään 50 prosentin riskipainoa,
jollei hallitus erityisestä syystä päätä varojen
sijoittamisesta muihin sellaisiin arvopapereihin, joihin liittyvä riski
ei merkittävästi poikkea tässä momentissa
tarkoitettujen velkasitoumusten riskistä.
Rahaston varoja ei saa sijoittaa talletuspankin tai sen kanssa
samaan ryhmään kuuluvan yhteisön osakkeisiin
tai osuuksiin eikä muihin talletussuojamaksua suorittavan
pankin tai sen kanssa samaan ryhmään kuuluvan
yhteisön taikka pankin vakuusrahaston liikkeeseen laskemiin arvopapereihin.
Rahaston varoja ei myöskään muulla tavalla
saa sijoittaa talletussuojamaksua suorittavaan talletuspankkiin
tai sen kanssa samaan ryhmään kuuluvaan yhteisöön
taikka pankin vakuusrahastoon.
Mitä 2 momentissa säädetään
talletuspankista, sovelletaan myös ulkomaiseen luottolaitokseen
ja sen kanssa samaan ryhmään kuuluvaan yhteisöön,
joka on velvollinen suorittamaan talletussuojamaksua.
Mitä 2 momentissa säädetään,
ei estä rahaston varojen sijoittamista sijoitusrahastolain (48/1999)
11 luvussa tarkoitettuihin sijoitusrahastoihin.
Talletussuojarahaston maksuvalmiuden on oltava rahaston toimintaan
nähden riittävällä tavalla turvattu.
Sijoituksista saatava tuotto lisätään
talletussuojarahaston pääomaan.
7 §
Rahaston riskienhallinta
Virastolla on oltava tehokkaat ja luotettavat hallinto- ja ohjausjärjestelmät
talletussuojarahaston varoihin ja korvausten suorittamiseen kohdistuvien
riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi, rajoittamiseksi, seuraamiseksi
ja riskeistä raportoimiseksi sekä riittävät
maksuvalmiusjärjestelyt korvausten suorittamiseksi tallettajille 5 luvun
10 §:ssä säädetyssä ajassa.
Viraston on säännöllisesti vähintään
kolmen vuoden välein tehtävin kuormituskokein
varmistettava, että sen omat sekä talletuspankkien
tietojärjestelmät ovat riittävät
tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden
täyttämiseksi.
Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään,
siinä tarkoitetut kuormituskokeet on tehtävä lisäksi
viivytyksettä sen jälkeen, kun talletussuojamaksua
on velvollinen suorittamaan uusi merkittävä talletuspankki
taikka talletuspankkien tai viraston tietohallintojärjestelmiä on
merkittävästi muutettu.
Talletuspankkien tämän pykälän
nojalla virastolle toimittamia tietoja saadaan käyttää ainoastaan
tässä pykälässä tarkoitettujen
kuormituskokeiden tekemiseen eikä tietoja saa säilyttää pitempään
kuin kuormituskokeiden tekemiseksi on tarpeen.
Mitä 1 momentissa säädetään
hallinto- ja ohjausjärjestelmistä ja varoihin
ja korvausten suorittamiseen kohdistuvista riskeistä, sovelletaan myös
4 luvussa tarkoitettuun kriisinratkaisurahastoon.
8 §
Lainanotto ja lainananto
Rahastolle voidaan valtioneuvoston luvalla ja sen määräämillä ehdoilla
ottaa lainaa eduskunnan talousarvion käsittelyn yhteydessä myöntämien
lainanottovaltuuksien rajoissa. Lainojen korot ja takaisinmaksu
suoritetaan rahaston varoista.
Kriisinratkaisurahasto voi lainata toisen ETA-valtion
kriisinratkaisurahastoa vastaavalta rahastolta varoja, jos:
1) 4 luvun 6 §:n mukaisesti perityt
vakausmaksut eivät riitä kriisinratkaisurahaston
käytöstä aiheutuvien tappioiden, kustannusten
tai muiden menojen kattamiseen;
2) 4 luvun 7 §:ssä tarkoitetut ylimääräiset
jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut eivät
ole välittömästi käytettävissä;
ja
3) muita vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä ei ole
kohtuullisin ehdoin välittömästi käytettävissä.
Lainasopimuksessa on sovittava kaikille lainanantajille yhdenmukaiset
korko-, takaisinmaksuaika- ja muut ehdot, jollei virasto ja kaikki
lainanantajat yhdessä toisin sovi.
Kriisinratkaisurahasto voi antaa lainaa toiselle kriisinratkaisurahastoa
vastaavalle ETA-valtion rahastolle valtioneuvoston suostumuksella.
4 luku
EU:n yhteiseen kriisinratkaisurahastoon kerättävä EU:n
vakausmaksu ja kansalliseen kriisinratkaisurahastoon kerättävä vakausmaksu
EU:n yhteinen kriisinratkaisurahasto
1 §
EU:n vakausmaksun määräytyminen
Maksuvelvollisen on suoritettava viraston hallinnoimaan kriisinratkaisurahastoon
vuosittain toukokuun 31 päivään mennessä EU:n
kriisinratkaisuasetuksen 70 ja 71 artiklan mukaisesti määräytyvä EU:n
vakausmaksu. EU:n vakausmaksun määrää suoritettavaksi
virasto.
2 §
EU:n vakausmaksujen maksumenettely
Viraston on laskettava kunkin maksuvelvollisen EU:n vakausmaksun
määrä ja huolehdittava EU:n vakausmaksujen
keräämisestä EU:n kriisinratkaisuasetuksen
ja valtiosopimuksen mukaisesti. Vakausmaksujen määräytymisestä säädetään
lisäksi erikseen Euroopan komission asetuksella.
Virasto voi antaa tarkempia määräyksiä EU:n vakausmaksun
maksumenettelystä.
Vuosittain kerättävän EU:n vakausmaksun määrää voidaan
alentaa kriisinratkaisurahaston EU:n vakausmaksun sijoittamisesta
kertyneitä tuottoja vastaavalla määrällä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä EU:n
vakausmaksujen maksuunpanosta ja tietojen ilmoitusmenettelystä.
3 §
EU:n vakausmaksujen siirtäminen
Viraston on siirrettävä 1 ja 2 §:n
mukaan kerättävät EU:n vakausmaksut vuosittain
viimeistään kesäkuun 30 päivänä EU:n kriisinratkaisuasetuksessa
tarkoitettuun rahastoon siten kuin mainitussa asetuksessa säädetään
ja valtiosopimuksessa on sovittu.
4 §
Viittaus EU:n kriisinratkaisuasetukseen ja valtiosopimukseen
EU:n vakausmaksun tavoitetasosta, maksuosuuden määräytymisestä,
ylimääräisen EU:n vakausmaksun keräämisestä ja
EU:n vakausmaksujen käytöstä säädetään
EU:n kriisinratkaisuasetuksen 69—71 artiklassa ja valtiosopimuksen
3—5 artiklassa.
Kriisinratkaisurahasto
5 §
Kansallinen vakausmaksu ja kriisinratkaisurahaston tavoitetaso
Sijoituspalveluyrityksen tulee suorittaa viraston hallinnoimaan
kriisinratkaisurahastoon vuosittain viimeistään
toukokuun 31 päivänä 6 §:n mukaisesti
määräytyvä vakausmaksu.
Sijoituspalveluyritysten vakausmaksut on kartutettava mahdollisimman
tasaisesti siten, että niiden summa täyttää viimeistään
31 päivänä joulukuuta 2024 kriisinratkaisurahastolle
asetetun tavoitetason. Tavoitetaso lasketaan osuutena sijoituspalveluyrityksille
ja luottolaitoksille yhteensä määritetystä tavoitetasosta,
joka on yksi prosentti korvauskelpoisista talletuksista.
Kriisinratkaisurahaston tavoitetaso määräytyy
osuutena 2 momentissa tarkoitetusta laskennallisesta tavoitetasosta
siten, että se vastaa sijoituspalveluyritysten yhteenlaskettujen
velkojen määrän, josta vähennetään
omat varat, osuutta kaikkien vakausmaksua kartuttavien sijoituspalveluyritysten
ja EU:n vakausmaksua kartuttavien luottolaitosten velkojen
kokonaismäärästä, josta vähennetään
näiden omat varat ja korvauskelpoiset talletukset.
Sijoituspalveluyritysten on vuosittain suoritettava määrä,
joka vastaa yhteensä 10:tä prosenttia tavoitetasosta.
Jos vakausmaksujen määrä laskee alle
tavoitetason 2 momentissa säädetyn määräajan
jälkeen, virasto perii vakausmaksuja siihen asti, että tavoitetaso
on saavutettu.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vakausmaksun
maksuunpanosta ja tietojen ilmoitusmenettelystä.
6 §
Kansallisen vakausmaksun määräytymisperusteet
Sijoituspalveluyrityksen vuotuinen maksuosuus kaikkien sijoituspalveluyritysten
yhteenlasketusta vakausmaksusta määräytyy
suhteuttamalla sen velkojen kokonaismäärä lukuun ottamatta
omia varoja kaikkien Suomessa toimivien sijoituspalveluyritysten
velkojen kokonaismäärään lukuun
ottamatta omia varoja.
Vakausmaksujen määräytymisestä säädetään lisäksi
erikseen Euroopan komission asetuksella.
7 §
Ylimääräiset kansalliset vakausmaksut
Jos rahaston varat eivät ole riittävät
sijoituspalveluyrityksen kriisinratkaisutoimien aiheuttamien tappioiden,
kustannusten tai muiden menojen kattamiseen, sijoituspalveluyrityksiltä peritään
ylimääräisiä vakausmaksuja 6 §:n
mukaisesti, kunnes rahaston tavoitetaso on saavutettu. Vuosittainen
ylimääräinen vakausmaksu saa olla enintään
kolme kertaa suurempi kuin vuotuisten vakausmaksujen määrä.
Virasto voi päättää olla
perimättä osittain tai kokonaan ylimääräisiä maksuja
enintään kuuden kuukauden ajan, jos vakausmaksun
suorittaminen vaarantaisi sijoituspalveluyrityksen maksuvalmiuden
tai maksukyvyn. Vakausmaksun perimistä voidaan siirtää sijoituspalveluyrityksen
hakemuksesta enintään kaksi kertaa.
8 §
Kansallisten vakausmaksujen käyttö
Virasto voi käyttää vakausmaksuja
sijoituspalveluyrityksen kriisinratkaisutoimien kustannusten kattamiseen.
Näitä kriisinratkaisutoimia ovat:
1) kriisinratkaisutoimien kohteena olevan sijoituspalveluyrityksen,
sen tytäryrityksen, kriisinratkaisulain 11 luvun 1 §:n
1 momentissa tarkoitetun omaisuudenhoitoyhtiön tai edellä mainitun
lain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun väliaikaisen
laitoksen varojen tai velkojen takaaminen;
2) lainan myöntäminen kriisinratkaisutoimien
kohteena olevalle sijoituspalveluyritykselle, sen tytäryritykselle,
omaisuudenhoitoyhtiölle tai väliaikaiselle laitokselle;
3) kriisinratkaisutoimien kohteena olevan sijoituspalveluyrityksen
omaisuuserien ostaminen;
4) rahoitusosuuksien suorittaminen omaisuudenhoitoyhtiölle
tai väliaikaiselle laitokselle;
5) kriisinratkaisutoimien kohteena olevalle sijoituspalveluyritykselle
tehtävä suoritus, joka on tehty velan nimellisarvon
alentamisen sijaan kriisinratkaisulain 8 luvun 5 ja 6 §:n
mukaisesti, jos virasto on alentanut velkojen arvoa ja on päättänyt
jättää osan veloista arvonalennuksen ulkopuolelle
mainitun luvun 5 §:n mukaisesti;
6) vapaaehtoinen laina muille rahoitusjärjestelyille;
7) 1—6 kohdassa tarkoitettujen toimien yhdistelmä.
Virasto voi käyttää vakausmaksuja
myös 1 momentissa tarkoitettuihin toimiin, jos
virasto luovuttaa sijoituspalveluyrityksen kriisinratkaisulain 9
luvun mukaisesti laitoksen liiketoiminnan ostajalle.
9 §
Kriisinratkaisurahaston osallistuminen ryhmäkriisinratkaisuun
Kriisinratkaisurahasto voi osallistua sijoituspalveluyrityksen
ryhmäkriisinratkaisuun, jos kriisinratkaisulain 14 luvun
13 §:n edellytykset täyttyvät.
10 §
Valvonta
Finanssivalvonta valvoo 1 ja 5 §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden
noudattamista.
5 luku
Talletussuoja
1 §
Talletussuojarahaston tehtävä
Talletuspankkien tallettajien saamisten turvaamiseksi on viraston
hallinnoima talletussuojarahasto.
Talletuspankin on kuuluttava talletussuojajärjestelmään.
2 §
Talletuspankin sisäiset järjestelmät
ja virastolle annettavat tiedot
Talletuspankilla on oltava sisäiset järjestelmät
sen varmistamiseksi, että kunkin tallettajan korvauskelpoisten
ja korvattavien talletusten määrä voidaan
jatkuvasti selvittää.
Talletuspankkien on toimitettava virastolle pyynnöstä 1
momentissa tarkoitetut tiedot.
3 §
Talletussuojarahaston varojen vähimmäistaso
Talletussuojarahastossa on oltava varoja vähintään
määrä, joka vastaa 0,8 prosenttia talletuspankkien
korvattavien talletusten määrästä.
4 §
Talletussuojamaksu ja talletussuojajärjestelmän
liittymismaksu
Jos talletussuojarahaston varojen määrä laskee
alle 3 §:ssä säädetyn
määrän, talletuspankin on vuosittain
suoritettava virastolle 5 §:n mukaisesti laskettu
talletussuojamaksu, joka on käytettävä talletussuojarahaston
kartuttamiseen 3 §:n mukaiselle vähimmäistasolle.
Talletussuojarahaston vähimmäistasosta enintään
30 prosenttia voi muodostua talletuspankkien maksusitoumuksista.
Uuden talletuspankin on suoritettava talletussuojajärjestelmän
liittymismaksu, jonka kokonaismäärä on
0,8 prosenttia talletuspankin korvattavien talletusten yhteenlasketusta
määrästä. Liittymismaksu on
suoritettava kokonaisuudessaan kymmenessä vuodessa liittymisestä siten, että kunakin
vuonna on suoritettava vähintään kymmenesosa
liittymismaksun kokonaismäärästä.
Ensimmäisenä vuonna on suoritettava määrä, joka
vastaa vähintään yhtä kymmenesosaa
talletuspankilla liittymisvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden
päättyessä olevien korvattavien talletusten
arvioidun määrän perusteella lasketusta
liittymismaksun kokonaismäärästä.
Vuotuista liittymismaksua on lisättävä tai
vähennettävä samassa suhteessa kuin talletuspankin
korvattavien talletusten määrä kunakin
vuonna kasvaa tai vähenee.
Mitä 2 momentissa säädetään,
ei sovelleta talletuspankkiin, joka muodostuu talletussuojamaksua
suorittavien talletuspankkien sulautumisen, jakautumisen tai liiketoiminnan
luovutuksen seurauksena. Jos talletuspankki muodostuu talletussuojamaksua
suorittavien yhden tai useamman talletuspankin ja ulkomaisen talletuspankin
sulautumisen seurauksena, 2 momentissa tarkoitettu liittymismaksu
lasketaan ulkomaisten talletuspankkien korvattavien talletusten
yhteismäärän perusteella.
Rahastoon suoritettuja maksuja ei palauteta talletuspankille,
vaikka talletussuojarahaston varat ylittävät 3 §:n
mukaisen vähimmäistason.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä talletussuojamaksun
ja liittymismaksun maksuunpanosta ja tietojen ilmoitusmenettelystä.
5 §
Talletussuojamaksun määrä
Vuotuinen talletussuojamaksu määräytyy
talletuspankin vakavaraisuuden ja korvattavien talletusten määrän
perusteella siten, että talletuspankin EU:n vakavaraisuusasetuksen
mukaisesti laskettujen riskien kattamiseksi vaadittavien omien varojen
vähimmäismäärän ja
omien varojen suhde kerrotaan pankin 8 §:n 1 ja
2 momentin perusteella korvattavien talletusten yhteismäärällä ja
näin saatu määrä kerrotaan tämän
pykälän 2 momentin mukaisella kertoimella.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu kerroin määräytyy
kultakin vuodelta siten, että talletussuojarahaston varat
saavuttavat 3 §:n mukaisen vähimmäistason
viimeistään kuudentena kalenterivuotena sen jälkeen,
kun rahaston varojen määrä alitti 3 §:ssä säädetyn
vähimmäistason.
Jos talletuspankkia valvotaan EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisesti
sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella, talletussuojamaksu
lasketaan riskien kattamiseksi vaadittavien konsolidoitujen
omien varojen vähimmäismäärän
ja konsolidoitujen omien varojen perusteella kerrottuna konsolidointiryhmään
kuuluvien luottolaitosten korvattavien talletusten määrällä.
Talletuspankkien yhteenliittymään kuuluville
talletuspankeille lasketaan yhteinen talletussuojamaksu talletuspankkien
yhteenliittymästä annetun lain (599/2010)
19 §:n mukaisesti lasketun yhteenliittymään
kuuluvien yhteisöjen yhdistellyn vakavaraisuuden perusteella
niin kuin yhteenliittymä olisi yksi luottolaitos. Yhteenliittymään
kuuluvien pankkien talletussuojamaksun suorittaa talletussuojarahastolle
yhteenliittymän keskusyhteisö. Keskusyhteisön
suorittama talletussuojamaksu jaetaan sen jäsenluottolaitosten
kesken maksettavaksi jäsenluottolaitosten 1 momentin
mukaisesti lasketun omien varojen vähimmäismäärän
suhteessa. Viraston luvalla talletussuojamaksu voidaan jakaa myös muulla
tavalla.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu talletusten yhteismäärä,
omien varojen määrä ja omien varojen
vähimmäismäärä määräytyvät
talletussuojamaksun suorittamista edeltävän tilikauden vahvistetun
tilinpäätöksen perusteella.
Virasto antaa tarkemmat määräykset
maksun suorittamisesta.
6 §
Lisärahoitus
Jos talletussuojarahaston varat eivät riitä korvausten
maksamiseen, virasto voi velvoittaa talletuspankit suorittamaan
ylimääräistä vuotuista talletussuojamaksua
enintään määrän, joka
vastaa vuosittain 0,5 prosenttia talletuspankin korvattavista talletuksista.
Jos talletussuojarahaston varat eivät riitä korvausten
suorittamiseen tai tässä momentissa tarkoitetun
lainan takaisinmaksuun 1 momentissa tarkoitetun ylimääräisen
maksun perimisen jälkeenkään, virasto
voi velvoittaa talletuspankit lainaamaan talletussuojarahastoon
puuttuvat varat. Kunkin talletuspankin osuus määräytyy
samassa suhteessa kuin sen osuus 4 §:n nojalla suoritettavista
talletussuojamaksuista. Lainanotosta rahastolle säädetään
3 luvun 8 §:ssä.
Jos talletussuojarahaston sijoitettuja varoja ei voida riittävän
nopeasti muuttaa rahaksi ennen korvausvelvollisuuden alkamista,
rahastolle voidaan ottaa enintään vuodeksi kerrallaan
tarvittava määrä lainaa korvausten suorittamiseksi
3 luvun 8 §:n mukaisesti.
Virasto voi lykätä talletuspankin tämän
pykälän mukaista maksu- ja lainausvelvollisuutta,
jos se on tarpeen talletuspankin vakavaraisuuden tai maksuvalmiuden
turvaamiseksi.
Valtiovarainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat
säännökset tässä pykälässä tarkoitetuista
talletuspankeilta vaadittavien lainasopimusten ehdoista.
7 §
Talletussuojarahaston varojen käyttö
Talletussuojarahaston varoja ei saa käyttää muuhun
tarkoitukseen kuin korvausten suorittamiseen tallettajille tämän
luvun mukaisesti, ellei 2 momentista tai 14 tai 15 §:stä muuta
johdu.
Virasto voi 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen
sijasta päättää talletussuojarahaston varojen
käyttämisestä sellaisen järjestelyn
rahoittamiseen, jolla talletuspankin talletukset siirretään
toisen suomalaisen talletuspankin vastattavaksi. Virasto voi tehdä tässä momentissa
tarkoitetun
päätöksen saatuaan 9 §:n 1 momentissa
tarkoitetun ilmoituksen tai virasto muuten toteaa talletuspankin
maksukyvyttömäksi.
Virasto voi tehdä 2 momentissa tarkoitetun päätöksen,
jos virastolla on perusteltua syytä olettaa, että päätöksen
tekemättä jättäminen johtaisi
korvausten maksamiseen tallettajille ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
1) joko virastolle korvausten maksamisesta syntyvän
takautumissaamisen ja korvausten maksamisesta aiheutuneiden hallinnollisten
kustannusten yhteismäärä olisi suurempi
kuin 2 momentin soveltamisesta talletussuojarahastolle talletuspankilta
syntyvän takautumissaamisen määrä tai
talletussuojarahaston varojen käyttö korvausten
maksamiseen tallettajille talletuskannan siirron sijasta todennäköisesti
vaarantaisi luottamuksen Suomen rahoitusjärjestelmän vakauteen;
ja
2) talletusten siirtäminen toisen talletuspankin
vastattavaksi ei olennaisesti vaikuta tallettajan mahdollisuuksiin
käyttää talletustiliä.
Mitä 15 §:ssä säädetään
viraston takautumisoikeudesta talletuspankkia kohtaan, sovelletaan vastaavasti
viraston 2 momentin nojalla talletukset vastaanottavalle pankille
suoritettuun määrään.
8 §
Korvattavat talletukset
Talletussuojarahaston varoista korvataan tallettajan samassa
talletuspankissa olevat korvauskelpoiset talletukset, kuitenkin
yhteensä enintään 100 000 euron
määrään asti.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään korvauksen enimmäismäärästä,
tallettajan saaminen suoritetaan täysimääräisesti
talletussuojarahaston varoista, jos tallettaja osoittaa luotettavasti,
että saaminen perustuu varoihin, jotka tallettaja on saanut
omassa käytössä olleen asuntonsa myynnistä ja
että varat käytetään uuden, tallettajan
omaan käyttöön tulevan asunnon hankkimiseen.
Edellytyksenä on lisäksi, että tallettajan
asunnon myynnistä saamat varat on talletettu talletuspankin
tilille enintään kuusi kuukautta ennen päivää,
jona talletuspankki on 9 §:ssä tarkoitetulla
tavalla laiminlyönyt suorittaa tallettajalle korvattavan
talletuksen. Tämän edellytyksen katsotaan täyttyneen,
vaikka talletus kirjautuu tallettajan tilille vasta 9 §:ssä tarkoitetun
ajankohdan jälkeen. Jollei muuta voida osoittaa, talletuspankin
katsotaan laiminlyöneen talletuksen suorittamisen tässä momentissa
tarkoitetulla tavalla sinä päivänä,
jona tallettaja on tehnyt 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun
ilmoituksen, taikka sitä aikaisempana päivänä, jona
virasto on saanut toiselta tallettajalta mainitussa momentissa tarkoitetun
ilmoituksen, jonka perusteella virasto on tehnyt mainitun pykälän 2 momentissa
tarkoitetun päätöksen.
Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään,
tallettajalla, joka ei ole käyttänyt tiliä 24
kuukauteen, ei ole oikeutta korvaukseen, jos korvauksen määrä on
pienempi kuin korvauksen suorittamisesta virastolle aiheutuvat kulut.
Jos rahastosta on jo aikaisemmin korvattu 1 ja 2 momentin mukaisesti
tallettajan saamiset, rahastosta korvataan tallettajan samassa talletuspankissa
olevat saamiset vain siltä osin kuin saamiset perustuvat
varoihin, jotka on talletettu pankkiin tässä momentissa
tarkoitetun korvauksen suorittamisen jälkeen.
Tätä pykälää sovellettaessa
talletuspankkien yhteenliittymän jäsenenä olevia
talletuspankkeja pidetään yhtenä talletuspankkina.
Korvauksen suorittamisesta sijoituspalvelulaissa tarkoitetusta
korvausrahastosta säädetään mainitun
lain 11 luvussa.
9 §
Maksuvelvollisuuden alkaminen
Jos talletuspankki ei ole suorittanut erääntyneitä ja
riidattomia korvauskelpoisia talletuksia, tallettaja voi ilmoittaa
asiasta virastolle.
Viraston on viiden työpäivän kuluessa
1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta taikka saatuaan tiedon
siitä, että talletuspankki on tuomioistuimen tai
muun viranomaisen päätöksellä todettu
maksukyvyttömäksi, päätettävä,
onko talletukset korvattava talletussuojarahaston varoista.
Maksuvelvollisuuden määräämisen
edellytyksenä on, että 1 momentissa tarkoitetun
saamisen maksamatta jääminen on saadun selvityksen perusteella
johtunut pankin maksu- tai muista taloudellisista vaikeuksista
eivätkä vaikeudet viraston arvion mukaan
ole tilapäisiä. Viraston on tehtävä tässä pykälässä tarkoitettu
päätös yhteistyössä Finanssivalvonnan
ja Suomen Pankin kanssa.
Viraston on arvioidessaan 2 momentissa tarkoitettujen vaikeuksien
tilapäisyyttä otettava huomioon talletuspankkien
yhteenliittymästä annetun lain 5 luvussa tarkoitettu
yhteenliittymän jäsenluottolaitosten keskinäinen
vastuu.
Viraston on ilmoitettava 2 momentissa tarkoitetusta päätöksestään
päätöksen kohteena olevalle talletuspankille,
sen tallettajille, valtiovarainministeriölle ja Finanssivalvonnalle
sekä, jos talletuspankki kuuluu luottolaitostoiminnasta
annetun lain 13 luvussa tarkoitettuun vakuusrahastoon, tälle
vakuusrahastolle. Jos pankilla on ulkomailla sivuliike, päätöksestä on
lisäksi ilmoitettava sivuliikkeen sijaintivaltion valvontaviranomaiselle
ja talletussuojarahastolle. Viraston on lisäksi julkisella
kuulutuksella ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin tallettajien on
ryhdyttävä saamistensa turvaamiseksi. Kuulutus
on julkaistava myös talletuspankin toimialueella ilmestyvissä suurimmissa
päivälehdissä suomeksi ja ruotsiksi.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun viraston päätöksen
toteuttamiseksi talletuspankin on toimitettava virastolle tiedot
tallettajista ja heidän 8 §:n mukaan
korvattavista talletuksistaan. Virasto ei saa antaa tietoja muille
kuin sellaisille viranomaisille, joilla luottolaitostoiminnasta annetun
lain 15 luvun 14 §:n mukaan on oikeus saada salassa
pidettäviä tietoja.
10 §
Korvausten maksaminen
Talletussuojarahastosta on ilman eri hakemusta suoritettava
tallettajille 8 §:n mukainen korvaus seitsemän
työpäivän kuluessa 9 §:ssä tarkoitetusta
viraston päätöksestä, jollei
2 momentista muuta johdu. Jos talletuspankki on ennen 9 §:ssä tarkoitettua
päätöstä asetettu selvitystilaan
tai konkurssiin, tässä momentissa säädetty
määräaika lasketaan selvitystilaan tai
konkurssiin asettamista koskevasta päätöksestä.
Virasto voi päättää enintään
kolmen kuukauden lisäajan myöntämisestä korvauksen
maksamiseen, jos:
1) tallettajan oikeus korvaukseen on epäselvä;
2) tallettajan oikeutta talletuksen käyttöön
on viranomaisen päätöksellä rajoitettu;
3) talletustiliä ei ole käytetty
24 kuukauteen;
4) tallettajan saaminen suoritetaan 8 §:n 2 momentin
nojalla täysimääräisesti; tai
5) kysymys on 11 §:ssä tarkoitetusta
ulkomaiseen sivuliikkeeseen tehdystä talletuksesta.
Jos virastolla ei ole tarvittavia tietoja tallettajasta talletuksen
korvaamiseksi 1 tai 2 momentissa säädetyssä ajassa,
viraston on 2 momentissa säädetyssä ajassa
talletettava korvaus aluehallintavirastoon noudattaen, mitä rahan,
arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan
maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetussa
laissa (281/1931) säädetään.
Korvaus suoritetaan euroina tai, jos talletus on tehty talletuspankin
ulkomaisessa sivuliikkeessä, sivuliikkeen valtion valuutassa.
Jos tilivaluutta on muu kuin euro tai sivuliikkeen valtion valuutta,
korvaus voidaan suorittaa talletuksen tilivaluutassa tai euroina.
Korvattava määrä muunnetaan euroiksi
käyttäen sen päivän kurssia,
jona virasto 9 §:n mukaisesti tekee korvausvelvollisuutta
koskevan päätöksen.
11 §
Korvausten maksaminen sivuliikkeen tallettajalle
Jos talletuspankilla on sivuliike toisessa ETA-valtiossa, viraston
on pyydettävä tämän valtion
talletussuojarahastoa ilmoittamaan sivuliikkeen tallettajille korvausten
maksamiseksi tarvittavat tiedot ja suorittamaan korvauksen. Viraston
on annettava tarpeelliset tiedot ja ohjeet toisen ETA-valtion talletussuojarahastolle
ja
asetettava tarvittavat varat tämän käytettäviksi.
Jos toisesta ETA-valtiosta olevalla talletuspankilla on sivuliike
Suomessa, viraston on talletuspankin kotivaltion talletussuojarahaston pyynnöstä ilmoitettava
sivuliikkeen tallettajille korvausten maksamiseksi tarvittavat tiedot
ja suoritettava näille korvaus talletuspankin kotivaltion
talletussuojarahaston antamien ohjeiden mukaisesti, jos mainittu
viranomainen on asettanut viraston käytettäviksi
korvausten maksamiseen tarvittavat varat.
Virasto voi tämän säännöksen
estämättä sopia toisen ETA-valtion talletussuojasta
vastaavan viranomaisen kanssa siitä, että tässä pykälässä tarkoitettujen
tietojen antaminen ja korvausten suorittaminen
toteutetaan muulla tavalla, jos se ei heikennä tallettajan
asemaa.
12 §
Talletuspankin toimiluvan perumisen vaikutus talletussuojaan
Päättäessään Finanssivalvonnasta
annetun lain 26 §:n nojalla talletuspankin toimiluvan perumisesta,
Finanssivalvonta voi esittää virastolle, että talletukset
korvataan tämän lain mukaisesti.
13 §
Talletuskannan siirron vaikutus talletussuojaan
Sen estämättä, mitä 8 §:n
1 momentissa säädetään korvattavasta
enimmäismäärästä, mainitun
lainkohdan nojalla korvattava talletus, joka on siirtynyt toiseen
talletuspankkiin sulautumisen, jakautumisen tai liiketoiminnan luovutuksen
johdosta, korvataan samaan määrään
saakka kuin ennen talletuksen siirtoa, jollei 2 momentista muuta
johdu.
Edellä 1 momenttia sovelletaan vaadittaessa maksettavaan
talletukseen kolmen kuukauden ajan sulautumisen, jakautumisen tai
liiketoiminnan luovutuksen täytäntöönpanon
rekisteröinnistä.
Jos talletuspankin talletukset siirtyvät kokonaan tai
osittain talletuspankin sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan
luovutuksen tai kotipaikan siirron johdosta korvattavaksi toisen ETA-valtion
talletussuojarahastosta, viraston on luovutettava tälle
siirtyviä talletuksia vastaava osuus talletuspankilta viimeisen
12 kuukauden aikana ennen sulautumisen, jakautumisen, liiketoiminnan
luovutuksen tai kotipaikan siirron rekisteröintiä perityistä talletussuojamaksuista,
lukuun ottamatta 6 §:ssä tarkoitettuja ylimääräisiä talletussuojamaksuja.
Talletuspankin on vähintään kuusi
kuukautta ennen 1 momentissa tarkoitettua talletusten siirtymistä ilmoitettava
siitä virastolle ja 3 momentissa tarkoitetun ETA-valtion
talletussuojarahastolle.
Talletuspankki on velvollinen suorittamaan 4 ja 6 §:ssä tarkoitettuja
talletussuojamaksuja siihen saakka, kunnes sulautuminen, jakautuminen,
liiketoiminnan luovutus tai kotipaikan siirto on rekisteröity.
Tallettajan oikeudesta irtisanoa talletus tässä pykälässä tarkoitetuissa
tapauksissa säädetään liikepankeista
ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annetussa
laissa (1501/2001), säästöpankkilaissa
(1502/2001) ja osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista
luottolaitoksista annetussa laissa (423/2013).
14 §
Talletussuojarahaston varojen käyttö kriisinratkaisun
rahoittamisessa
Virasto voi päättää talletussuojarahaston
varojen käyttämisestä kriisinratkaisun
kustannuksiin:
1) velkakirjojen nimellisarvon alentamisen yhteydessä enintään
korvattavien talletusten tappioiden arvonalennusta vastaavaan määrään, joista
se olisi vastannut muita samalla etusijalla olevia velkojia vastaavalla
tavalla, jos talletuspankki olisi asetettu konkurssiin;
2) muun kriisinratkaisutoimen kuin velkakirjojen nimellisarvon
alentamisen yhteydessä enintään korvattavien
talletusten tappioiden määrään,
joista se olisi vastannut muita samalla etusijalla olevia velkojia
vastaavalla tavalla, jos talletuspankki olisi asetettu konkurssiin.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu suoritus on tehtävä rahana.
Talletussuojarahaston varoja voidaan käyttää enintään
nettotappioiden määrään, joista
se olisi vastannut, jos talletuspankki olisi asetettu konkurssiin.
Kun virasto päättää alentaa
velkojen nimellisarvoa, talletussuojarahaston varoja ei saa käyttää talletuspankin
uudelleen rahoittamiseksi taikka väliaikaisen laitoksen
rahoittamiseksi.
Jos kerättyjen talletussuojamaksujen osuus nettotappioista
on suurempi kuin osuus, joka talletuspankin konkurssissa olisi ollut
katettava kriisinratkaisurahaston varoista, viraston on siirrettävä erotusta
vastaava osuus talletussuojarahastoon.
Jos kriisinratkaisun kohteena olevan talletuspankin korvattavat
talletukset siirretään toiseen talletuspankkiin,
tallettajalla ei ole oikeutta saada korvausta talletussuojarahastosta
siitä osasta kriisinratkaisun kohteena olevaan talletuspankkiin
tekemiä talletuksia, joita ei siirretä, jos siirrettyjen
varojen määrä on yhtä suuri
tai suurempi kuin 3 momentissa säädetty suojan
enimmäistaso.
15 §
Viraston takautumisoikeus
Virastolle syntyy takautumissaaminen talletuspankilta määrään,
jolla talletuspankin talletuksia on korvattu talletussuojarahastolta
tai muuten käytetty kriisinratkaisun kustannuksiin 14 §:n
mukaisesti. Talletuspankilta takaisin perityt varat korkoineen on
siirrettävä talletussuojarahastoon. Takautumissaamiselle
maksettavaan korkoon sovelletaan korkolain (633/1982) 7
ja 12 §:ää. Virasto voi kokonaan
tai osittain luopua tässä pykälässä tarkoitetusta
saamisesta, jos saamisen maksaminen vaarantaisi talletuspankin taloudelliset
toimintaedellytykset.
Tässä pykälässä tarkoitetulla
takautumissaamisella on talletuspankin konkurssissa sama etuoikeus
kuin korvatulla talletuksella olisi ollut.
16 §
Yhteistyö toisten ETA-valtioiden talletussuojarahastojen
kanssa
Viraston on toimittava yhteistyössä ja huolehdittava
riittävästä tietojenvaihdosta niiden
ETA-valtioiden talletussuojarahastojen kanssa, joiden alueella talletuspankki
tai toisesta ETA-valtiosta oleva talletuspankki, jolla on Suomessa sivuliike,
toimii.
Viraston on osaltaan myötävaikutettava siihen,
että yhteistyötä koskevat periaatteet
ja menettelyt vahvistetaan tarvittaessa kirjallisessa valvontapöytäkirjassa,
jonka kaikki 1 momentissa tarkoitetut talletussuojarahastot allekirjoittavat.
17 §
Ilmoitusvelvollisuus Euroopan pankkiviranomaiselle
Viraston on vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta
ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle korvattavien talletusten
yhteenlaskettu määrä ja talletussuojarahaston
varojen määrä edellisen vuoden päättyessä.
18 §
Talletuspankin tiedottamisvelvollisuus
Talletuspankin on annettava tallettajilleen riittävät
tiedot talletussuojasta sekä aiemmin annettujen
tietojen muutoksista. Valtiovarainministeriön asetuksella
annetaan tarkemmat säännökset ilmoitettavista
tiedoista.
19 §
Valvonta
Tämän luvun ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamista talletuspankissa
valvoo Finanssivalvonta.
Finanssivalvonnan on viivytyksettä ilmoitettava virastolle,
jos se havaitsee talletuspankissa merkittäviä puutteita
tämän luvun säännösten noudattamisessa.
7 luku
Erinäiset säännökset
1 §
Yhteistyö valtiovarainministeriön, Suomen
Pankin ja Finanssivalvonnan sekä muiden viranomaisten kanssa
Viraston on tehtävä yhteistyötä valtiovarainministeriön,
Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan kanssa kriisinratkaisulaissa
säädettyjen kriisinratkaisutoimien suunnittelussa
ja valmistelussa, tehtyjen päätösten
seurannassa sekä talletussuojamaksujen, vakausmaksujen
ja EU:n vakausmaksujen määräämisessä.
Viraston on lisäksi tehtävä yhteistyötä muiden
kotimaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuneuvoston kanssa.
2 §
Oikeus saada tietoja
Virastolla on sen estämättä mitä tietojen
salassapidosta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
(621/1999) tai muualla laissa säädetään,
oikeus saada viipymättä kaikki sen tehtävien
hoitamiseksi välttämättömät
tiedot Suomen Pankilta ja Finanssivalvonnalta sekä muilta
viranomaisilta.
Virastolla on lisäksi sen estämättä,
mitä tietojen salassapidosta viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa tai muualla laissa säädetään,
oikeus saada viipymättä Suomen Pankilta ja Finanssivalvonnalta
tiedot, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi
rahoitusmarkkinoiden vakauteen tai muuten merkittävästi
rahoitusmarkkinoiden kehitykseen tai aiheuttaa merkittäviä häiriöitä rahoitusjärjestelmän
toiminnassa.
3 §
Velvollisuus antaa tietoja
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetussa laissa säädetään,
viraston on salassapitosäännösten estämättä viipymättä luovutettava
valtiovarainministeriölle, Suomen Pankille ja Finanssivalvonnalle
hallussaan olevat tiedot asioista, jotka viraston arvion mukaan saattavat
vaikuttaa merkittävästi rahoitusmarkkinoiden vakauteen
tai rahoitusmarkkinoiden kehitykseen taikka aiheuttaa merkittäviä häiriöitä rahoitusjärjestelmän
toiminnassa, tai vaikuttaa luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen toiminnan
jatkuvuuteen.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetussa laissa säädetään,
viraston on salassapitosäännösten estämättä viipymättä luovutettava
muille kuin 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille tiedot, jotka
ovat välttämättömiä niiden
lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi,
jollei tästä tai muusta laista muuta johdu.
4 §
Rahoitusmarkkinoilla toimivan oikeushenkilön velvollisuus
antaa tietoja
Rahoitusmarkkinoilla toimivan oikeushenkilön ja tämän
palveluksessa olevan luonnollisen henkilön on salassapitosäännösten
estämättä ilman aiheetonta viivytystä toimitettava
virastolle sen pyytämät tiedot ja selvitykset,
jotka ovat välttämättömiä virastolle
tässä laissa tai kriisinratkaisulaissa säädetyn
tehtävän hoitamiseksi.
5 §
Uhkasakko
Jos rahoitusmarkkinoilla toimiva oikeushenkilö tai
sen palveluksessa oleva luonnollinen henkilö toiminnassaan
laiminlyö noudattaa viraston tämän lain
tai kriisinratkaisulain nojalla antamaa määräystä tai
kieltoa, virasto voi päätöksellään
velvoittaa rahoitusmarkkinoilla toimivan oikeushenkilön
täyttämään velvollisuutensa,
jos laiminlyönti ei ole vähäinen. Virasto voi
asettaa päätöksensä tehosteeksi
uhkasakon.
6 §
Muutoksenhaku
Viraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen.
Virastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta Helsingin hallinto-oikeuden
päätökseen, jolla hallinto-oikeus on
muuttanut tai kumonnut viraston tekemän päätöksen.
Muilta osin muutoksenhausta säädetään
hallintolainkäyttölaissa (586/1996).
Viraston päätöstä on noudatettava
muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen
toisin määrää tai asiasta muualla laissa
toisin säädetä.
7 §
Uhkasakon täytäntöönpano
Tämän lain perusteella maksettavaksi tuomittu
uhkasakko korkoineen on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007).
8 §
Vakausmaksun ja talletussuojamaksun viivästyskorko
ja periminen ulosottotoimin
Jos vakausmaksu tai talletussuojamaksu viivästyy, sille
on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin
mukainen viivästyskorko.
Tämän lain perusteella määrätty
vakausmaksu tai talletussuojamaksu korkoineen saadaan periä ilman
tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa säädetään.
9 §
Rikemaksu
Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:n 1 momentissa
säädetyn lisäksi siinä tarkoitettuja
säännöksiä, joiden laiminlyönnistä tai
rikkomisesta määrätään
mainitussa pykälässä tarkoitettu rikemaksu,
ovat tämän lain 4 luvun 1 §:n säännös
EU:n vakausmaksun maksuvelvollisuudesta ja 5 §:n
säännös kansallisen vakausmaksun maksuvelvollisuudesta
sekä 5 luvun 4 §:n säännös
talletussuojamaksun maksuvelvollisuudesta.
10 §
Hallinnollisten seuraamusten määrääminen
ja täytäntöönpano
Hallinnollisten seuraamusten määräämisestä, julkistamisesta,
täytäntöönpanosta ja käsittelystä markkinaoikeudessa
säädetään Finanssivalvonnasta
annetun lain 4 luvussa.