87 b §
Vainon syyt
Vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin
alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen
mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään
kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään.
Vainon syinä:
1) alkuperä tarkoittaa erityisesti ihonväriä, syntyperää tai
kuulumista tiettyyn etniseen ryhmään;
2) uskontoon kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset
ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti,
yksin tai yhdessä uskonnon harjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen,
muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet taikka uskontoon perustuva
tai uskonnon määräämä henkilökohtainen
tai ryhmän käyttäytyminen;
3) kansallisuuteen kuuluu tietyn valtion kansalaisuus
tai kansalaisuudettomuus sekä kuuluminen ryhmään,
jota yhdistävät kulttuuriset, etniset, kielelliset,
maantieteelliset tai poliittiset tekijät taikka ryhmän
yhteys toisessa valtiossa asuvaan väestöön;
4) poliittinen mielipide tarkoittaa erityisesti mielipiteitä,
ajatuksia ja uskomuksia mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista
ja niiden politiikoista tai menetelmistä.
Vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena
ryhmänä voidaan pitää ryhmää:
1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen
tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän
jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen
ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä;
ja
2) jonka ympäröivä yhteiskunta
mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.
Yhteiskunnallisen ryhmän yhteisenä ominaisuutena
voi olla myös seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kuitenkaan
vainon syitä arvioitaessa voi merkitä rikollisena
pidettäviä tekoja. Yhteiskunnalliseen ryhmään
kuulumista tai tällaisen ryhmän piirteitä määritettäessä on
lisäksi otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja muut
sukupuoleen liittyvät seikat.
Arvioitaessa, onko hakijalla perusteltu pelko joutua vainotuksi,
merkitystä ei ole sillä, onko hakijalla todellisuudessa
alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen
tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä,
jotka johtavat vainoon, jos vainon harjoittaja kuitenkin arvioi
hakijalla olevan tällaisia piirteitä.
88 d §
Suojelun tarjoaminen
Suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai
huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen
järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan
suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.
88 e §
Sisäisen paon mahdollisuus
Turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa
voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle,
jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän
asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa
vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään
vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa
tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua
88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi
hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan
kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan
siellä.
Arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on
kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin
yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.
105 b §
Ilman huoltajaa olevan alaikäisen vanhemman tai muun
hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön
jäljittäminen
Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua
hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi
jäljittämään hänen
vanhempansa tai muu hänen tosiasiallisesta huollostaan
vastannut henkilö. Tarvittaessa jäljittämistä on
jatkettava kansainvälisen suojelun myöntämisen
jälkeen.
Vanhempaa tai muuta alaikäisen tosiasiallisesta huollosta
vastannutta henkilöä koskevia tietoja on kerättävä,
käsiteltävä ja välitettävä salassa
pidettävinä siten kuin viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.
107 §
Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttaminen
Henkilön pakolaisasema lakkautetaan, jos hän:
1) vapaaehtoisesti uudelleen turvautuu kansalaisuusvaltionsa
suojeluun;
2) menetettyään kansalaisuutensa
saa sen takaisin omasta vapaasta tahdostaan;
3) saa toisen valtion kansalaisuuden ja voi turvautua
uuden kansalaisuusvaltionsa suojeluun;
4) vapaaehtoisesti asettuu asumaan maahan, josta pakeni
ja jonka ulkopuolelle jäi vainon pelosta; taikka
5) ei enää ole suojelun tarpeessa,
koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli
pakolainen, ovat lakanneet olemasta.
Henkilön toissijainen suojeluasema lakkautetaan, jos
toissijaisen suojeluaseman myöntämiseen
johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin,
ettei suojelua enää tarvita.
Edellä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun
olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja
pysyvä. Mitä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa
säädetään, ei kuitenkaan sovelleta
henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vainosta
tai vakavasta haitasta johtuvien pakottavien syiden perusteella
kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa
tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun.
Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista
harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta.