1 §
Soveltamisala ja määritelmät
Tämä laki koskee majoitustoiminnan ja ravitsemistoiminnan
harjoittamista.
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) majoitustoiminnalla ammattimaisesti tapahtuvaa
kalustettujen huoneiden tai muiden majoitustilojen tarjoamista tilapäistä majoitusta
tarvitseville
asiakkaille;
2) ravitsemistoiminnalla ammattimaisesti tapahtuvaa
ruoan tai juoman tarjoamista yleisölle elintarvikelaissa
(23/2006) tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa nautittavaksi;
3) majoitusliikkeellä rakennusta,
huoneistoa tai muuta liikepaikkaa, jossa harjoitetaan majoitustoimintaa;
4) ravitsemisliikkeellä elintarvikehuoneistoa, jossa
harjoitetaan ravitsemistoimintaa;
5) majoitustoiminnan harjoittajalla sitä,
joka harjoittaa majoitustoimintaa;
6) ravitsemistoiminnan harjoittajalla sitä, joka
harjoittaa ravitsemistoimintaa;
7) matkustajalla henkilöä,
joka saapuu majoittumistarkoituksessa majoitusliikkeeseen;
8) matkustajan puolisolla matkustajan aviopuolisoa
tai henkilöä, joka elää matkustajan kanssa
avioliitonomaisissa olosuhteissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa;
9) ryhmämatkalla etukäteen
järjestettyä matkaa, jolle osallistuu matkustajien
muodostama ryhmä; sekä
10) ryhmämatkan johtajalla matkustajaa, joka
toimii ryhmämatkalle osallistuvien matkustajien johtajana,
tai henkilöä, joka toimii matkanjärjestäjän
edustajana.
Ravitsemistoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa
myös vain yhteisön, säätiön
tai laitoksen omalle henkilöstölle tai muuten
rajoitetulle henkilöpiirille tarkoitettua ruoan tai juoman
tarjoamista (henkilöstöravintolatoiminta).
Henkilöstöravintolatoimintaan ei kuitenkaan sovelleta, mitä 3
ja 4 §:ssä säädetään.
Yleisötilaisuuksien järjestämiseen
majoitus- ja ravitsemisliikkeessä sovelletaan kokoontumislakia
(530/1999), jollei tilaisuus kuulu liikkeen tavanomaiseen
toimintaan.
Henkilötietojen salassapitoon, luovuttamiseen ja muuhun
käsittelyyn sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annettua lakia (621/1999) ja henkilötietolakia
(523/1999), jollei tässä laissa
toisin säädetä.
Velvollisuudesta tehdä ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle
säädetään terveydensuojelulaissa
(763/1994). Elintarvikehuoneiston hyväksymismenettelystä säädetään
elintarvikelaissa.
2 §
Soveltamisalan rajoitukset
Tätä lakia ei sovelleta:
1) yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa
laissa (603/1996) tarkoitetun yksityisen palvelujen tuottajan
tarjoamiin sosiaalihuollon asumispalveluihin;
2) kuljetukseen liittyvään majoitukseen
kulkuvälineessä;
3) vain yhteisön, säätiön
tai laitoksen omalle henkilöstölle tarkoitettuun
loma-asunnon tai muun majoitustilan tarjoamiseen; eikä
4) elintarvikkeiden tai alkoholittomien juomien
tarjoamiseen asiakkaille, jos se on vähäistä toiminnanharjoittajan
samassa liikehuoneistossa harjoittamaan muuhun elinkeinotoimintaan
verrattuna.
3 §
Ravitsemisliikkeen aukioloaika
Ravitsemisliikkeen saa avata aikaisintaan kello 5 ja sen saa
pitää auki kello 2:een. Jos ravitsemisliikkeessä anniskellaan
alkoholijuomia (anniskelupaikka) ja alkoholijuomien anniskelu
on määrätty päättymään
anniskelupaikassa tai sen osastossa aikaisemmin kuin kello 1.30,
anniskelupaikka tai sen osasto on suljettava viimeistään puoli
tuntia anniskeluajan päättymisen jälkeen.
Anniskelupaikan saa pitää auki kello 2:n ja 4:n
välisenä aikana, jos anniskelupaikan anniskeluaikaa
on jatkettu kello 1.30:n jälkeen siitä erikseen
annettujen säännösten mukaisesti. Anniskelupaikka
on tällöin suljettava viimeistään puoli
tuntia anniskeluajan päättymisen jälkeen.
Uusia asiakkaita saa vastaanottaa ravitsemisliikkeeseen viimeistään
puoli tuntia ennen säädettyä sulkemisaikaa.
4 §
Ilmoitus aukioloajan pidennyksestä
Jollei 3 §:n 1 momentista muuta johdu, ravitsemisliikkeen
saa pitää auki 2 momentissa säädetyn
ilmoituksen perusteella myös kello 2:n ja 5:n välisenä aikana
edellyttäen, että ravitsemisliikkeessä ei
sanottuna aikana anniskella eikä nautita alkoholijuomia
ja että aukioloajan pidennys matkailuliikenteen takia,
työmatkalla tai työssä olevia varten
taikka muusta perustellusta syystä on tarpeellista. Ilmoittaessaan
aukioloajan pidennyksestä ravitsemistoiminnan harjoittajan
on selvitettävä poliisille järjestyksen
ja turvallisuuden huomioon ottaminen liikkeen toiminnassa.
Ravitsemistoiminnan harjoittajan on viimeistään
kaksi viikkoa ennen ravitsemisliikkeen aiottua aukioloajan
pidennystä tehtävä kirjallinen ilmoitus
sen kihlakunnan poliisilaitokselle, jonka toimialueella liike sijaitsee.
Ilmoituksen tulee sisältää seuraavat
tiedot:
1) ravitsemistoiminnan harjoittajan toiminimi, yritys-
ja yhteisötunnus ja ravitsemisliikkeen käyntiosoite
sekä yhteyshenkilön nimi, puhelinnumero ja muut
yhteystiedot;
2) aukioloajan pidennys, jota ravitsemisliikkeessä on
tarkoitus noudattaa, sekä perusteet aukioloajan pidennykselle;
3) se, aiotaanko pidennettyä aukioloaikaa noudattaa
toistaiseksi, määräajan vai tietyn tilaisuuden
ajan; sekä
4) se, koskeeko aukioloajan pidennys koko ravitsemisliikettä,
sen osastoa vai muuten yksilöityä liikkeen osaa.
Poliisilaitos voi ilmoituksen perusteella antaa yksityiskohtaisia
määräyksiä ravitsemistoiminnan
harjoittamisesta kello 2:n ja 5:n välisenä aikana.
Poliisilaitos voi kieltää aukioloajan pidennyksen,
jos on perusteltua syytä epäillä, että ravitsemisliikkeen
aukioloajan pidennyksestä aiheutuu kohtuutonta haittaa
asuinympäristölle tai vakavaa häiriötä yleiselle
järjestykselle ja turvallisuudelle.
5 §
Asiakasvalintaoikeus ja järjestyksen turvaaminen
Majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen
henkilökunnalla on oikeus evätä asiakkaaksi
pyrkivältä pääsy liikkeeseen,
jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen
vuoksi perusteltu syy. Toiminnanharjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla
on myös oikeus kieltäytyä tarjoilemasta
asiakkaalle ruokaa tai juomaa ja tarvittaessa poistaa asiakas liikkeestä,
jos hän häiritsee muita asiakkaita tai muutoin
aiheuttaa häiriötä liikkeessä tai
ei täytä liikkeeseen asetettuja asiakkaaksi pääsyn
edellytyksiä. Syrjinnän kiellosta säädetään
yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 §:ssä.
Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittaja voi asettaa liikkeeseen
ja sen välittömään läheisyyteen
järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999)
tarkoitettuja järjestyksenvalvojia. Sen kihlakunnan poliisilaitos,
jonka toimialueella majoitus- ja ravitsemisliike sijaitsee, voi
määrätä toiminnanharjoittajan
määräajaksi tai toistaiseksi asettamaan
liikkeeseen ja sen välittömään
läheisyyteen riittävän määrän
järjestyksenvalvojia, jos liikkeen toiminnassa on ilmennyt
toistuvia järjestyshäiriöitä tai
jos siihen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi
on muutoin liikkeen toimintaan liittyvä erityinen syy.
6 §
Matkustajailmoitus ja matkustajatiedot
Majoitustoiminnan harjoittaja on vastuussa siitä,
että matkustajasta tehdään ilmoitus (matkustajailmoitus).
Ryhmämatkalle osallistuvista matkustajista voidaan tehdä yhteinen
matkustajailmoitus. Ilmoituksesta on käytävä ilmi
majoitustoiminnan harjoittajan toiminimi, yritys- ja yhteisötunnus
sekä majoitusliikkeen käyntiosoite. Matkustajailmoituksessa
on mainittava seuraavat tiedot (matkustajatiedot):
1) matkustajan täydellinen nimi ja suomalainen
henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika
sekä kansalaisuus;
2) matkustajan mukana olevan puolison sekä alaikäisten
lasten täydelliset nimet ja suomalaiset henkilötunnukset
tai niiden puuttuessa syntymäajat;
3) matkustajan osoite;
4) maa, josta matkustaja saapuu Suomeen;
5) matkustajan matkustusasiakirjan numero; sekä
6) matkustajan majoitusliikkeeseen saapumispäivä ja
lähtöpäivä, jos se on tiedossa.
Lisäksi matkustaja voi ilmoittaa matkustajailmoituksessa,
tapahtuuko majoittuminen vapaa-ajanvieton, työn, kokouksen
vai muun syyn takia.
Mitä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään, koskee
myös sellaista 1 §:n 2 momentin 10 kohdassa
tarkoitettua ryhmämatkan johtajaa, joka toimii matkanjärjestäjän
edustajana.
Mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään,
ei koske matkustajaa, jonka asuinpaikka on Suomi. Mitä 1
momentin 5 kohdassa säädetään,
ei koske Pohjoismaan kansalaista eikä matkustajaa, jonka
asuinpaikka on Suomi.
Matkustajan on vahvistettava matkustajailmoituksen
matkustajatiedot allekirjoituksellaan. Ryhmämatkan johtaja
voi kuitenkin ryhmämatkalle osallistuvien matkustajien
puolesta allekirjoittaa 1 momentissa tarkoitetun yhteisen matkustajailmoituksen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun henkilön
ei tarvitse allekirjoittaa matkustajailmoitusta.
Majoitustoiminnan harjoittajan tai liikkeen henkilökunnan
on majoittumisen yhteydessä varmistettava matkustusasiakirjasta
tai muulla luotettavalla tavalla todennettava matkustajan henkilöllisyys
tai, jos matkustajista on laadittu 1 momentissa tarkoitettu
yhteinen matkustajailmoitus, ainoastaan ryhmämatkan
johtajan henkilöllisyys. Mitä tässä momentissa
säädetään, ei koske matkustajaa,
jonka asuinpaikka on Suomi, eikä 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitettua henkilöä.
7 §
Matkustajarekisteri
Majoitustoiminnan harjoittaja voi pitää automaattisen
tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti 6 §:n
1 ja 2 momentissa tarkoitetuista matkustajatiedoista rekisteriä (matkustajarekisteri). Matkustajatietoja
ja matkustajarekisteriä käytetään
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
sekä rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi
sekä tilastojen laatimiseen.
Majoitustoiminnan harjoittaja voi käyttää matkustajatietoja
ja matkustajarekisteriä asiakaspalveluun ja suoramarkkinointiin,
jollei matkustaja ole käyttänyt henkilötietolain
30 §:ssä tarkoitettua kielto-oikeuttaan.
8 §
Matkustajatietojen luovuttaminen poliisille sekä matkustajailmoitusten
ja -tietojen säilyttäminen ja hävittäminen
Majoitustoiminnan harjoittajan on salassapitosäännösten
estämättä toimitettava ulkomaalaista
koskevat 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut matkustajatiedot
viivytyksettä sen kihlakunnan poliisilaitokselle, jonka
toimialueella toiminnanharjoittajan majoitusliike sijaitsee. Matkustajatiedot
voidaan toimittaa poliisilaitokselle myös sähköisesti.
Poliisilla on oikeus saada majoitustoiminnan harjoittajalta
myös muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen matkustajien
6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja matkustajatietoja,
jos ne ovat virkatehtävien hoitamiseksi tarpeen.
Majoitustoiminnan harjoittajan on säilytettävä matkustajailmoitukset
ja -tiedot yhden vuoden ajan matkustajailmoituksen allekirjoittamispäivästä,
minkä jälkeen ne on hävitettävä.
Matkustajarekisterissä olevat matkustajatiedot on säilytettävä yhden
vuoden ajan niiden merkitsemisestä, minkä jälkeen
ne on hävitettävä. Asiakaspalveluun ja
suoramarkkinointiin käytettävien tietojen
poistamiseen rekisteristä sovelletaan kuitenkin, mitä henkilötietolain
29 §:ssä säädetään.
9 §
Matkustajatietojen luovuttaminen muille viranomaisille
Majoitustoiminnan harjoittaja ja poliisi ovat salassapitosäännösten
estämättä velvollisia pyynnöstä antamaan
6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja matkustajatietoja,
jotka ovat tarpeen:
1) rajavartiolaitokselle rajavalvontaa, rajatarkastusten
suorittamista sekä rajavartiolaitokselle laissa säädetyn
muun tehtävän suorittamista varten;
2) tullilaitokselle tullirikosten estämistä,
paljastamista ja selvittämistä sekä rajatarkastusten suorittamista
varten;
3) pelastusviranomaisille pelastustoimintaa varten;
4) terveydensuojeluviranomaisille tartuntatautien ehkäisemistä varten.
10 §
Lain soveltaminen leirintäalueen pitäjään
ja leirintäalueelle saapuvaan henkilöön
Mitä 6—9 §:ssä säädetään
majoitustoiminnan harjoittajasta, koskee myös ulkoilulain (606/1973)
18 §:ssä tarkoitetun leirintäalueen
ja muuhun vastaavanlaiseen majoittumiseen tarkoitetun alueen pitäjää.
Mitä 6 §:ssä säädetään
matkustajasta, matkustajan mukana olevasta puolisosta ja alaikäisistä lapsista,
koskee myös henkilöä, joka saapuu majoittumistarkoituksessa
ulkoilulain 18 §:ssä tarkoitetulle alueelle.
Mitä 6 §:n 3 momentissa säädetään,
sovelletaan vastaavasti.
11 §
Valvonta
Tämän lain noudattamista valvovat kihlakunnan
poliisilaitokset toimialueellaan.
12 §
Pakkokeinot
Jos majoitustoiminnan harjoittaja laiminlyö 6 §:n
1 momentissa taikka 8 tai 9 §:ssä säädetyn velvollisuuden,
poliisilaitoksen on asiasta tiedon saatuaan velvoitettava hänet
määräajassa täyttämään
velvollisuutensa.
Jos 1 momentin nojalla annettua velvoitetta ei ole noudatettu,
poliisilaitos voi asettaa uuden velvoitteen ja sen noudattamisen
tehosteeksi uhkasakon sekä määrätä uhkasakon
maksettavaksi siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
Jos ravitsemistoiminnan harjoittaja toistuvasti ja olennaisesti
rikkoo 3 tai 4 §:n säännöksiä aukioloajasta
taikka jos majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittamisesta on
aiheutunut kohtuutonta haittaa asuinympäristölle
tai vakavaa häiriötä yleiselle järjestykselle
ja turvallisuudelle, poliisilaitos voi antaa toiminnanharjoittajalle varoituksen.
Jos toiminnanharjoittaja ei varoituksesta huolimatta oikaise menettelyään,
poliisilaitos voi kieltää 4 §:ssä tarkoitetun
aukioloajan pidennyksen taikka määräajaksi
kieltää toiminnan harjoittamisen kokonaan tai
osaksi. Toimintakiellon pituus ei saa ylittää kolmea
kuukautta.
13 §
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) rikkoo 3 tai 4 §:n säännöksiä aukioloajasta tai
2) laiminlyö 6 §:n 1 momentissa säädetyn matkustajailmoituksen
tekemistä koskevan vastuuvelvollisuuden,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, majoitus- ja ravitsemistoimintarikkomuksesta sakkoon.
Rangaistus syrjinnästä säädetään
rikoslain (39/1889) 11 luvun 9 §:ssä.
Rangaistus henkilörekisteririkoksesta säädetään
rikoslain 38 luvun 9 §:ssä ja henkilörekisteririkkomuksesta
henkilötietolain 48 §:n 2 momentissa.
Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla
määrättyä, uhkasakolla tehostettua
velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.
14 §
Muutoksenhaku
Tämän lain nojalla annettuun päätökseen
haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Tässä laissa tarkoitettua päätöstä aukioloajan pidennystä koskevasta
kiellosta ja määräaikaisesta toimintakiellosta
on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin
määrää. Valitusviranomaisen
on käsiteltävä määräaikaista
toimintakieltoa koskeva asia kiireellisenä.
15 §
Voimaantulosäännökset
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan majoitus- ja ravitsemisliikkeistä 19
päivänä huhtikuuta 1991 annettu asetus
(727/1991) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.