1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2005/36/EY, jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi, mukaisesta
ammattipätevyyden tunnustamisesta ja palvelujen tarjoamisen
vapaudesta.
Tätä lakia sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltion
kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa
hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen. Tätä lakia
sovelletaan myös ammattipätevyyden tunnustamiseen,
joka perustuu Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden
toisen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen taikka
kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevaan yhteisön
lainsäädäntöön.
Tätä lakia sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamiseen,
joka perustuu toisen jäsenvaltion tunnustamaan
yhteisön ulkopuolella jäsenvaltion kansalaiselle
myönnettyyn muodollista pätevyyttä osoittavaan
asiakirjaan, jos asiakirjan haltijalla on jäsenvaltiosta
kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista.
Jos muussa säädöksessä on
tästä laista poikkeavia säännöksiä,
niitä sovelletaan tämän lain asemesta.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) säännellyllä ammatilla virkaa
tai tehtävää, jonka aloittamisen tai
harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilö täyttää tietyt
laissa tai asetuksessa säädetyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset;
2) ammattipätevyydellä pätevyyttä,
josta on osoituksena muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja,
pätevyystodistus tai ammattikokemus taikka molemmat;
3) muodollista pätevyyttä osoittavalla
asiakirjalla jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen
antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita asiakirjoja pääosin
yhteisössä suoritetusta koulutuksesta samoin kuin
kolmannessa maassa jäsenvaltion kansalaiselle myönnettyjä asiakirjoja
suoritetusta koulutuksesta;
4) ammattipätevyyden tunnustamisella päätöksentekoa
henkilön kelpoisuudesta harjoittaa säänneltyä ammattia
Suomessa;
5) sopeutumisajalla säännellyn ammatin
harjoittamista Suomessa kyseisen ammatin pätevän harjoittajan
valvonnassa ja siihen mahdollisesti liittyvää koulutusta;
6) kelpoisuuskokeella menettelyä, jolla mitataan
yksinomaan ammatillista tietämystä ja jonka tarkoituksena
on arvioida hakijan kykyä harjoittaa säänneltyä ammattia
Suomessa;
7) kotijäsenvaltiolla valtiota, jossa Suomeen siirtyvä ammatinharjoittaja
on hankkinut ammattipätevyytensä;
8) ammattipätevyyden automaattisella tunnustamisella koulutuksen
vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvan
tunnustamisjärjestelmän mukaisesti tehtävää päätöstä, jossa
hakijalta ei voida edellyttää sopeutumisaikaa
tai kelpoisuuskoetta;
9) yhteisön tunnustamissäännöksillä ammattipätevyysdirektiiviin
sisältyviä säännöksiä sekä kyseisen
direktiivin täytäntöönpanoon
liittyvien komission asetusten säännöksiä.
3 §
Kansallinen yhteensovittaminen
Opetusministeriö vastaa ammattipätevyyden tunnustamismenettelyihin
liittyvästä kansallisesta yhteensovittamisesta.
Opetushallitus toimii yhteisön tunnustamissäännöksissä tarkoitettuna
kansallisena yhteystahona.
4 §
Tietojen luovuttaminen ja toimivaltaisen viranomaisen salassapitovelvollisuus
Tämän lain soveltamisalaan liittyviä tehtäviä hoitavan
toimivaltaisen viranomaisen tietojen luovutuksesta ja salassapidosta
on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa (621/1999) säädetään.
Mitä 1 momentissa säädetään,
koskee viranomaisten lisäksi myös niitä tahoja,
joilla on lainsäädäntöön
perustuva oikeus myöntää tutkintotodistuksia
ja muita tunnustamispäätöksen perusteena
olevia asiakirjoja.
2 luku
Tunnustamisjärjestelmiin liittyvät säännökset
5 §
Ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava taho
Opetushallitus päättää muodollista
pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tuottamasta
kelpoisuudesta säänneltyyn ammattiin, ellei muualla toisin
säädetä. Sen mukaisesti kuin muualla
laissa tai sen nojalla säädetään,
oikeudesta harjoittaa ammattia toisessa maassa hankitun ammattipätevyyden
perusteella päättää sama taho,
joka myöntää oikeuden kyseisen ammatin
harjoittamiseen Suomessa suoritetun tutkinnon perusteella.
Ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava taho voi
tarvittaessa pyytää yliopistolta, korkeakoululta
tai muulta oppilaitokselta lausunnon hakijan suorittamien opintojen
vastaavuudesta ja puuttuvista aihealueista verrattuna Suomessa suoritettaviin
opintoihin sekä hakijalle mahdollisesti määrättävän
sopeutumisajan pituudesta ja siihen sisällytettävistä tehtävistä sekä kelpoisuuskokeen
sisällöstä. Lausunnon antava taho voi
periä lausunnosta sitä pyytäneeltä omakustannusarvon
mukaisen maksun sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992)
julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista
ja tarvittaessa opetusministeriön asetuksella tarkemmin
säädetään.
6 §
Yleisen tunnustamisjärjestelmän pätevyystasot
Ammattipätevyys sijoittuu jollekin seuraavista
tasoista pätevyyttä osoittavan todistuksen perusteella:
1) pätevyystodistus, jonka on antanut kotijäsenvaltion
toimivaltainen viranomainen, ja joka perustuu:
a) perus- tai toisen asteen yleissivistävään koulutukseen;
tai
b) muuhun kuin 2—4 kohdassa tarkoitettuun koulutukseen,
tiettyyn kokeeseen, jota ei edellä koulutus, tai ammatin
päätoimiseen harjoittamiseen jäsenvaltiossa
yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan taikka vastaavan ajan
osa-aikaisesti kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana;
2) todistus:
a) yleissivistävästä toisen asteen
koulutuksesta, jota on täydennetty muulla kuin 3 kohdassa tarkoitetulla
ammatillisella koulutuksella tai koulutuksen lisäksi mahdollisesti
vaadittavalla ammatillisella harjoittelulla taikka ammatin harjoittamisella;
tai
b) ammatillisesta toisen asteen koulutuksesta, jota
on tarvittaessa täydennetty muulla kuin 3 kohdassa
tarkoitetulla ammatillisella koulutuksella tai koulutuksen lisäksi
mahdollisesti vaadittavalla ammatillisella harjoittelulla taikka ammatin
harjoittamisella;
3) tutkintotodistus:
a) vähintään yksivuotisesta toisen
asteen jälkeisestä koulutuksesta, jonka pääsyvaatimuksena
on korkeakoulukelpoisuuden tuottavan toisen asteen koulutuksen suorittaminen
ja koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta ammatillisesta
harjoittelusta; tai
b) yhteisön tunnustamissäännöksissä vastaavaksi
määritellystä koulutuksesta;
4) tutkintotodistus yliopistossa tai muussa korkea-asteen oppilaitoksessa
taikka muussa samantasoista koulutusta antavassa laitoksessa suoritetusta
vähintään kolmivuotisesta mutta enintään
nelivuotisesta, toisen asteen jälkeisestä koulutuksesta
ja koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta ammatillisesta
harjoittelusta;
5) tutkintotodistus yliopistossa tai muussa korkea-asteen oppilaitoksessa
taikka muussa samantasoista koulutusta antavassa laitoksessa suoritetusta
yli nelivuotisesta toisen asteen jälkeisestä koulutuksesta
ja koulutuksen lisäksi mahdollisesti vaadittavasta ammatillisesta
harjoittelusta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna ammattipätevyytenä pidetään
myös pätevyyttä, joka perustuu yhteisössä suoritettuun
koulutukseen ja jonka hakijan kotijäsenvaltion toimivaltainen
viranomainen tunnustaa tiettyä 1 momentin mukaista tasoa
vastaavaksi.
7 §
Tunnustamisen edellytykset yleisessä tunnustamisjärjestelmässä
Ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu muodollista
pätevyyttä osoittavaan yksittäiseen asiakirjaan
tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmään,
jonka toimivaltainen viranomainen on antanut toisessa jäsenvaltiossa.
Muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen
on sijoituttava tasolle, joka vastaa 6 §:n mukaisessa jaottelussa vähintään
välittömästi edeltävää tasoa
kuin se, joka vaaditaan samaan ammattipätevyyteen kansallisesti.
Jos henkilön aiemmin saama koulutus ei vastaa kotijäsenvaltion
voimassa olevia pätevyysvaatimuksia ammatin harjoittamiseksi,
6 §:ssä tarkoitetun tason määrittämisessä tulee
ottaa huomioon hakijan kotijäsenvaltion saavutettuja oikeuksia
koskeva lainsäädäntö.
Toisen jäsenvaltion tekemää tunnustamispäätöstä ei
voi käyttää ammattipätevyyden
tunnustamishakemuksen perusteena muutoin kuin 1 §:n 3 momentin
tapauksissa.
8 §
Korvaavat toimenpiteet
Ammattipätevyyden tunnustamispäätöksessä voidaan
hakijalle asettaa vaatimus kelpoisuuskokeen suorittamisesta tai
enintään kolme vuotta kestävästä sopeutumisajasta,
jos:
1) hakijan suorittaman koulutuksen kesto on vähintään
vuoden lyhyempi kuin mitä kansallisesti on edellytetty;
2) hakijan saaman koulutuksen sisältö poikkeaa
olennaisesti vastaavasta kansallisesta koulutuksesta; tai
3) säänneltyyn ammattiin kuuluu ammattitoimintaa,
joka ei sisälly vastaavaan ammattiin hakijan kotijäsenvaltiossa
ja hakijan saama koulutus poikkeaa olennaisesti vastaavasta kansallisesta
koulutuksesta.
Ennen vaatimuksen asettamista on tutkittava, ovatko hakijan
ammattikokemuksensa aikana hankkimat tiedot sellaisia, että ne
korvaavat kokonaan tai osittain 1 momentissa tarkoitetun olennaisen
eron.
Hakija saa valita korvaavan toimenpiteen. Ammattipätevyyden
tunnustamispäätöksessä voidaan
kuitenkin määrätä pakollinen
sopeutumisaika tai kelpoisuuskoe, jos:
1) ammatin harjoittaminen edellyttää kansallisen
lainsäädännön tarkkaa tuntemusta
ja toiminnan keskeinen sekä pysyvä osa on kansallista
lainsäädäntöä koskevien
neuvojen antaminen;
2) kyseessä on 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu ammattipätevyyden
tunnustaminen; tai
3) koulutuksen vähimmäisvaatimusten
yhteensovittamiseen perustuvaan tunnustamisjärjestelmään
kuuluvan ammatin harjoittaja ei täytä ammattipätevyysdirektiivin
mukaisia automaattisen tunnustamisen edellytyksiä.
Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten tulee järjestää kelpoisuuskokeet
ammattipätevyyden tunnustamispäätöksessä edellytetyn
mukaisesti. Kelpoisuuskokeeseen osallistumisesta ja hyväksytystä suorituksesta
annettavasta todistuksesta peritään kokeeseen
osallistujalta omakustannusarvon mukainen maksu sen mukaan kuin
valtion maksuperustelaissa julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista
ja tarvittaessa opetusministeriön asetuksella tarkemmin
säädetään.
Sopeutumisajasta ja kelpoisuuskokeesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
9 §
Yhteiset vähimmäisvaatimukset
Ammatilliset järjestöt ja liitot voivat esittää Euroopan
yhteisöjen komissiolle ammattipätevyyttä koskevien
yhteisten vähimmäisvaatimusten hyväksymistä.
Jos ammattipätevyyden tunnustamista hakevan pätevyys
vastaa yhteisön tunnustamislainsäädännön
mukaisia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia,
hakijalta ei saa vaatia 8 §:ssä tarkoitettuja
korvaavia toimenpiteitä.
10 §
Ammattikokemus ammatinharjoittamisen edellytyksenä
Jos ammatinharjoittamisen edellytykseksi on asetettu tietty
ammattikokemus, kyseisen toiminnan aiempi harjoittaminen toisessa
jäsenvaltiossa tulee hyväksyä yhteisön
tunnustamissäännösten mukaisesti.
Kauppakamarilaissa (878/2002) tarkoitetun kauppakamarin
tehtävänä on hakemuksesta antaa todistuksia
Suomessa harjoitetun ammattitoiminnan lajista ja kestosta. Todistuksen
antamisessa sovelletaan hallintolain (434/2003), kielilain
(423/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun
lain säännöksiä.
11 §
Arkkitehdin tutkinto
Jos viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimuksena
on arkkitehdin tai rakennusarkkitehdin tutkinto, tämän
kelpoisuuden tuottavat ne tutkinnot, jotka ammattipätevyysdirektiivin
mukaan kuuluvat koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen
perustuvaan tunnustamisjärjestelmään.
Ammattipätevyyden automaattisen tunnustamisen edellytyksenä on
lisäksi, että hakijalla on kotijäsenvaltiossaan
oikeus harjoittaa arkkitehdin ammattia. Muuhun kuin ammattipätevyyden
automaattiseen tunnustamisjärjestelmään
kuuluvan arkkitehdin tutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta ja tarvittavista
korvaavista toimenpiteistä tehdään päätös
yleisen tunnustamisjärjestelmän säännösten
mukaisesti.
12 §
Hakemuksen liitteet
Ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava
viranomainen voi vaatia hakemuksen liitteeksi virallisesti oikeaksi
todistetut jäljennökset seuraavista asiakirjoista
ja todistuksista:
1) hakijan kansalaisuuden todistava asiakirja;
2) jäljennökset muodollista pätevyyttä osoittavista
asiakirjoista ja pätevyystodistuksista tai jäljennös
koulutuksesta annetusta asiakirjasta, joka antaa oikeuden ryhtyä harjoittamaan
ammattia;
3) hakijan kotijäsenvaltion toimivaltaisen
viranomaisen todistus siitä, että koulutuksesta
annetut asiakirjat ovat yhteisön tunnustamissäännöksissä tarkoitettuja
asiakirjoja;
4) todistus ammattikokemuksesta;
5) enintään kolme kuukautta ennen
sen esittämistä annettu todistus hyvästä maineesta
tai nuhteettomuudesta taikka siitä, että hakija
ei ole tehnyt konkurssia;
6) enintään kolme kuukautta ennen
sen esittämistä annettu todistus hakijan vakavaraisuudesta
ja siitä, että hakija on vakuutettu ammatillisesta
vastuusta johtuvien taloudellisten vahinkojen varalta.
Lisäksi hakijan on pyynnöstä toimitettava
hakemuksen liitteenä koulutustaan koskevia tietoja, joiden
avulla ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava viranomainen
voi määrittää mahdolliset olennaiset
erot Suomessa vaadittavaan koulutukseen verrattuna.
Hakemukseen tulee liittää virallisen kääntäjän
kääntämät suomen- tai ruotsinkieliset
käännökset muista kuin pohjoismaisella
kielellä kirjoitetuista liiteasiakirjoista.
Tarkemmat säännökset hakemukseen
liitettävistä asiakirjoista ja todistuksista voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
13 §
Ammattipätevyyden tunnustamispäätös
Ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaavan viranomaisen
tulee ilmoittaa hakijalle hakemuksen vastaanottamisesta sekä mahdollisista puuttuvista
asiakirjoista kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta. Ammattipätevyyden automaattiseen
tunnustamiseen liittyvä hakemus on ratkaistava kolmen ja
muu hakemus neljän kuukauden kuluessa vaadittavien asiakirjojen
esittämisestä.
Jos hakijalle asetetaan ammattipätevyyden tunnustamispäätöksessä vaatimus
korvaavista toimenpiteistä, tunnustamispäätös
on ehdollinen, kunnes sopeutumisaika on kulunut loppuun tai kelpoisuuskoe
on suoritettu hyväksytysti. Lopullinen tunnustamispäätös
tehdään sen jälkeen, kun hakija on toimittanut
kyseiselle viranomaiselle tiedon korvaavien toimenpiteiden suorittamisesta.
14 §
Muutoksenhaku
Muutoksen hakemisesta tässä laissa tarkoitettuun
päätökseen on voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Jos päätöstä ei ole tehty
määräajassa, hakija voi tehdä hallintolainkäyttölain
mukaisessa järjestyksessä valituksen, jonka katsotaan
tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään
päätökseen. Tällaisen valituksen
voi tehdä, kunnes hakemukseen on annettu päätös.
15 §
Ammattinimikkeen ja tutkintonimikkeen käyttö
Jos tiettyyn ammattitoimintaan liittyvän ammattinimikkeen
käyttö on kansallisesti säännelty,
muiden jäsenvaltioiden kansalaisten, joilla on lupa harjoittaa
säänneltyä ammattia tässä laissa
tarkoitetun ammattipätevyyden tunnustamispäätöksen
nojalla, on käytettävä Suomen lainsäädännössä määritettyä ammattinimikettä ja
sen mahdollista lyhennettä.
Hakijalla on oikeus käyttää kotijäsenvaltion tutkintonimikettä tai
tarvittaessa sen lyhennettä kotijäsenvaltion kielellä.
Jos tutkintonimike voidaan sekoittaa sellaiseen nimikkeeseen, joka edellyttää Suomessa
lisäkoulutusta, ammattipätevyyden tunnustamisesta
vastaava viranomainen voi edellyttää hakijan käyttävän
tutkintonimikettä sopivassa muodossa.
3 luku
Palvelujen tarjoamisen vapaus
16 §
Palvelun tarjoamisen vapauden periaate
Jos toiseen jäsenvaltioon laillisesti sijoittautunut
ammatinharjoittaja tarjoaa palveluja Suomessa väliaikaisesti
ja satunnaisesti, palvelun tarjoamisen vapautta ei voi rajoittaa
ammattipätevyyteen liittyvästä syystä.
Väliaikainen ja satunnainen palvelun tarjoaminen on sallittava myös,
jos ammatti ei ole säännelty sijoittautumisjäsenvaltiossa
ja palvelun tarjoaja on harjoittanut siellä asianomaista
ammattia vähintään kahden vuoden ajan
viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Palvelun tarjoajaan sovelletaan kansallisia säännöksiä,
jotka koskevat välittömästi ammattipätevyyttä tai
ammatillista valvontaa. Palvelun tarjoajaan ei sovelleta kansallisia
vaatimuksia, jotka koskevat ammatillisen järjestön
myöntämää lupaa tai sen rekisteriin
merkitsemistä taikka jäsenyyttä.
17 §
Palvelun tarjoajan ammattinimike
Palvelun tarjoajan on käytettävä kotijäsenvaltion
ammattinimikettä sen virallisella kielellä, jos
kotijäsenvaltiossa on nimike ammattia varten. Jos kotijäsenvaltiossa
ei ole ammattinimikettä, palvelun tarjoajan on ilmoitettava
tutkintonimikkeensä kotijäsenvaltionsa virallisella kielellä.
Automaattisen tunnustamisen alaan kuuluvista ammateista on kuitenkin
käytettävä Suomen lainsäädännössä määritettyä ammattinimikettä.
Jos palvelun tarjoamisessa käytetään
kotijäsenvaltion ammattinimikettä tai
palvelun tarjoajan tutkintonimikettä, palvelun tarjoajan
tulee antaa palvelun vastaanottajalle seuraavat tiedot:
1) kaupparekisterin tai muun vastaavan julkisen rekisterin rekisterimerkinnän
tunniste;
2) kotijäsenvaltiossa luvanvaraista toimintaa valvovan
toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot;
3) ammatillinen järjestö tai vastaava elin,
jonka rekisteriin palvelun tarjoaja on merkitty;
4) jäsenvaltio, jossa ammattinimike tai tutkintonimike
on annettu;
5) arvonlisäverotunniste;
6) yksityiskohtaiset tiedot vakuutusturvasta tai vastaavasta
henkilökohtaisesta tai kollektiivisesta ammatillista vastuuta
koskevasta suojasta.
19 §
Siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin
hakemuksiin sovelletaan tämän lain säännöksiä,
jos päätös tehdään
tämän lain voimaantulon jälkeen.
Muualla lainsäädännössä oleva
viittaus Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän
voimaanpanosta annettuun lakiin katsotaan tämän
lain voimaantulon jälkeen viittaukseksi tähän
lakiin.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.