1 luku
Syyteoikeudesta ja syyteharkinnasta
2 §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syytteen nostamisen edellytyksistä säädetään 6 §:n
1 momentissa. Lisäksi noudatetaan, mitä asianomistajan
syyttämispyynnöstä ja muista erityisistä syytteen
nostamisen edellytyksistä muualla laissa säädetään.
6 §
Syyttäjän on nostettava syyte epäillystä rikoksesta,
jos hän katsoo, että:
1) se on laissa säädetty rangaistavaksi;
2) sen syyteoikeus ei ole vanhentunut; ja
3) on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta
epäillyn syyllisyyden tueksi.
Vaikka on olemassa todennäköisiä syitä epäillyn
syyllisyyden tueksi ja muut 1 momentissa säädetyt
edellytykset täyttyvät, syyttäjä saa kuitenkin
jättää syytteen nostamatta 7 tai 8 §:n taikka
muun vastaavan lainkohdan nojalla.
6 a §
Syyttäjän on tehtävä päätös
syyttämättä jättämisestä,
jos:
1) syytteen nostamiselle 6 §:n 1 momentissa säädetyt
edellytykset eivät täyty;
2) hän jättää syytteen
nostamatta 6 §:n 2 momentin nojalla;
3) asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä tai
muu 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu syytteen nostamiselle
säädetty erityinen edellytys ei täyty
ja asian laatu vaatii erillisen päätöksen
tekemistä.
Päätös syyttämättä jättämisestä on
perusteltava. Perusteluista on ilmettävä ne seikat
ja todisteet sekä näytön arviointi ja
oikeudellinen päättely, joihin päätös
perustuu.
7 §
Syyttäjä saa jättää syytteen
nostamatta:
1) jos epäillystä rikoksesta ei olisi
odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on
sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn
syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä;
sekä
2) epäillystä rikoksesta, josta epäilty
ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista
vuotta ja josta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin
sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta
ja jonka katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai
harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja
käskyjä kohtaan.
8 §
Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen
etu muuta vaadi, syyttäjä saa sen lisäksi,
mitä 7 §:ssä säädetään,
jättää syytteen nostamatta, jos:
1) oikeudenkäyntiä ja rangaistusta
olisi pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina
ottaen huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu
sovinto tai muu epäillyn toiminta tekonsa vaikutusten estämiseksi
tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat
muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat;
2) epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai
aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien
säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi
kokonaisrangaistuksen määrään;
tai
3) asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset
olisivat selvässä epäsuhteessa asian
laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen.
Jos syyteharkinnassa on saman henkilön tekemäksi
epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on
tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn
rikoksen selvittämistä, syyttäjä voi päättää,
että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista.
Syyte on kuitenkin nostettava, jos tärkeä yleinen
tai yksityinen etu niin vaatii.
8 a §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos rikoksesta epäilty on alle 18-vuotias, syyttäjän
on kiireellisesti ratkaistava, nostaako hän syytteen. Myös
syyte on nostettava ilman viivytystä.
8 b §
Jollei yleinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen
esittämättä, jos:
1) hyöty taikka esineen tai omaisuuden arvo on
vähäinen;
2) vaatimuksen perusteiden selvittämisestä tai
sen käsittelemisestä tuomioistuimessa aiheutuisi
asian laatuun nähden ilmeisen kohtuuttomia kustannuksia;
tai
3) epäillystä rikoksesta jätetään
syyte nostamatta 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan
nojalla.
9 a §
Jos syyttäjä on 7 tai 8 §:n taikka
muun vastaavan lainkohdan nojalla päättänyt
jättää syytteen nostamatta, syyttäjän
on syyttämättä jätetyn vaatimuksesta
saatettava ratkaisunsa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Vaatimus on toimitettava syyttäjälle kirjallisesti
30 päivän kuluessa siitä päivästä,
jona 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu tiedoksianto tapahtui.
Kun syyttäjän ratkaisu jättää syyte
ajamatta on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi,
syyttämättä jätetylle on viivytyksettä annettava
tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä siitä,
että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan
huolimatta. Asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin
osin rikosasiain oikeudenkäynnistä voimassa olevia
säännöksiä.
10 §
Syyttäjä voi ryhtyä omasta
tai asianosaisen aloitteesta toimenpiteisiin tuomioesityksen tekemiseksi
ja sen käsittelemiseksi 5 b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä,
jos:
1) epäillystä rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta
kuin kuusi vuotta vankeutta, ei kuitenkaan rikoslain (39/1889) 20 luvun
1, 4, 5, 6, 8 a ja 8 b §:ssä tai 21 luvun 4, 5,
6 a ja 7—15 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta; ja
2) hän katsoo asian käsittelyn 5
b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä perustelluksi
ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset,
yhtäältä mainitussa oikeudenkäynnissä ja
toisaalta syyteasiasta säädetyssä järjestyksessä käsittelystä ilmeisesti
aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä mahdolliset
epäiltyyn rikokseen tai siihen välittömästi
liittyvään rikokseen kuuluvat osallisuuskysymykset.
Tuomioesitys voidaan tehdä, kun:
1) asianomaisesta rikoksesta epäilty
tai rikosasian vastaaja tunnustaa epäillyn rikoksen
ja suostuu asian käsittelyyn 5 b luvussa tarkoitetussa
oikeudenkäynnissä;
2) syyttäjä ja rikoksesta epäilty
tai rikosasian vastaaja ovat yhtä mieltä syyksiluettavasta
rikoksesta;
3) asianomistaja on ilmoittanut esitutkinnassa, ettei
hänellä ole vaatimuksia asiassa, tai suostuu asian
käsittelyyn 5 b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä.
Syyttäjä sitoutuu tuomioesityksessä vaatimaan
rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun
lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti. Syyttäjä voi
myös sitoutua jättämään
syytteen nostamatta yhdestä tai useammasta epäillyistä rikoksista
tämän luvun 8 §:n 2 momentin mukaisesti.
Tuomioesitys on laadittava kirjallisena ja osapuolten on se
allekirjoitettava ja päivättävä.
Esityksessä on ilmoitettava 2 momentissa tarkoitetut tiedot
sekä syyttäjän sitoumus vaatia rangaistusta
lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti. Syyttäjä voi
tuomioesityksessä ilmoittaa kantansa tuomittavan rangaistuksen
lajista ja määrästä. Tuomioesityksen
sisällöstä on lisäksi soveltuvin
osin voimassa, mitä 5 luvun 3 §:ssä säädetään
haastehakemuksesta.
10 a §
Kun syyttäjä katsoo, että epäillystä rikoksesta
voidaan tehdä tuomioesitys, hänen on neuvoteltava
rikoksesta epäillyn tai rikosasian vastaajan kanssa tuomioesityksen
tekemisestä. Syyttäjän on tarvittaessa
selvitettävä, suostuuko asianomistaja asian käsittelyyn
5 b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä.
Epäillylle tai vastaajalle on määrättävä neuvottelua
varten avustaja, jollei hän nimenomaisesti halua itse huolehtia
puolustuksestaan. Avustaja on tällöinkin määrättävä,
jos epäilty tai vastaaja ei kykene puolustamaan itseään
tai jos hän on alle 18-vuotias. Avustajan kelpoisuusvaatimuksista
on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun
2 §:n 1 momentissa säädetään.
Sen estämättä, mitä tämän
lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään,
epäillylle tai vastaajalle on määrättävä puolustaja
hänen tai syyttäjän pyynnöstä.
Tällöin on voimassa muutoin, mitä 2 luvussa
säädetään.
Neuvottelussa on syyttäjän lisäksi
oltava läsnä epäilty tai vastaaja sekä hänen
avustajansa, jollei 2 momentista muuta johdu. Jos se on eduksi asian
käsittelylle, syyttäjä voi kutsua neuvotteluun
myös asianomistajan, jolla on oikeus käyttää avustajaa,
ja tarvittaessa muunkin henkilön. Syyttäjän
on tehtävä olosuhteiden vaatimassa laajuudessa
selkoa epäillyn tai vastaajan ja tarvittaessa asianomistajan
oikeuksista sekä tuomioesityksen merkityksestä.
Kun tuomioesitys on tehty, syyttäjän on toimitettava
tuomioesitys ja asiaa koskeva esitutkinta-aineisto sekä muu
tarpeelliseksi katsottava aineisto tuomioistuimelle ilman aiheetonta viivytystä.
Asia tulee vireille, kun tuomioesitys saapuu tuomioistuimen kansliaan.
Jos syyttäjä on jo nostanut syytteen tuomioesityksessä tarkoitetusta
rikoksesta, hänen on toimitettava tuomioesitys tuomioistuimelle
ennen syyteasiaa koskevan pääkäsittelyn
aloittamista. Syyttäjän on myös ilmoitettava
tuomioesityksestä syytettä käsittelevälle
tuomioistuimelle, jonka on keskeytettävä syytteen
käsittely. Syyttäjän on tuomioesityksen
johdosta annetun lainvoimaisen tuomion jälkeen tai tarvittaessa
muuten ilmoitettava syytettä käsittelevälle tuomioistuimelle,
onko syytteen käsitteleminen lopettava vai jatkaako hän
syytteen ajamista.
Jos tuomioesitystä ei tehdä, epäillyn
tai vastaajan lausumia, jotka on annettu tässä pykälässä tarkoitetun
neuvottelun yhteydessä, ei saa käyttää todisteena
rikosasiassa.
11 §
Jos syyttäjä on päättänyt
jättää syytteen nostamatta, hän
saa peruuttaa päätöksensä vain,
jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös
on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.
Jos syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen
8 §:n 2 momentin nojalla tai päättänyt tehdä 10 §:ssä tarkoitetun
tuomioesityksen, hän saa peruuttaa päätöksensä vain,
jos mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
tunnustus tai suostumus peruutetaan taikka jos asiassa ilmenneen
uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut
olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.
Ylemmällä syyttäjällä on
oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään.
11 a §
Päätös jättää menettämisvaatimus
esittämättä on perusteltava noudattaen,
mitä 6 a §:n 2 momentissa säädetään.
Päätös on annettava tiedoksi sille, jota
asia koskee, siten kuin 9 §:ssä säädetään.
Lisäksi on noudatettava, mitä 11 §:n
1 ja 3 momentissa säädetään.
12 §
Jos syytteen nostamisen jälkeen ilmenee seikka, jonka
perusteella syyttäjällä olisi ollut oikeus
jättää syyte 7 tai 8 §:n taikka
muun vastaavan lainkohdan nojalla nostamatta, hän voi peruuttaa
syytteensä. Syytteen peruuttamisesta on ilmoitettava siten
kuin 9 §:ssä säädetään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5 b luku
Tunnustamisoikeudenkäynti
1 §
Tässä luvussa säädetyssä menettelyssä käsitellään
1 luvun 10 §:ssä ja esitutkintalain (805/2011)
3 luvun 10 a §:ssä tarkoitettu
tuomioesitys tämän lain 6 luvussa tarkoitettua
pääkäsittelyä toimittamatta
tai tällaisen pääkäsittelyn
yhteydessä (tunnustamisoikeudenkäynti).
Tunnustamisoikeudenkäynnissä käsitellään tuomioesityksen
lisäksi muut siinä tarkoitettuun rikokseen perustuvat
vaatimukset.
2 §
Tunnustamisoikeudenkäynti on pidettävä 30 päivän
kuluessa asian vireilletulosta. Jos tunnustamisoikeudenkäynti
peruutetaan, uusi on pidettävä 30 päivän
kuluessa päivästä, jona se oli tarkoitus
toimittaa. Jos tuomioesityksen puutteellisuus tai epäselvyys
taikka muu tärkeä syy vaatii, määräaika
voidaan määrätä pidemmäksi.
Syyttäjän ja vastaajan on oltava henkilökohtaisesti
läsnä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Vastaajalla
on oltava avustaja, jollei hän 1 luvun 10 a §:n
2 momentissa säädetyillä edellytyksillä huolehdi
itse puolustuksestaan.
Asianomistajalle on varattava tilaisuus olla läsnä,
jos tunnustamisoikeudenkäynnissä käsitellään
hänen yksityisoikeudellista vaatimustaan, jota syyttäjä ei
aja. Asianomistajan poissaolo ei kuitenkaan estä asian
ratkaisemista.
Tuomioistuin huolehtii asianosaisten kutsumisesta tunnustamisoikeudenkäyntiin.
3 §
Tunnustamisoikeudenkäynnissä on,
jollei tuomioistuin toisin päätä, seuraavassa
järjestyksessä:
1) syyttäjän tehtävä selkoa
tuomioesityksen sisällöstä ja muista
siihen liittyvistä seikoista sekä esiteltävä tarpeellisessa
määrin asiaa koskeva esitutkinta-aineisto;
2) tuomioistuimen tiedusteltava vastaajalta, tunnustaako
hän edelleen rikoksen ja suostuu asian käsittelyyn
tässä luvussa säädetyssä menettelyssä sekä ymmärtääkö hän
muiltakin osin tuomioesityksen sisällön ja merkityksen,
sekä pyrittävä varmistautumaan, että esitys
vastaa hänen tarkoitustaan;
3) varattava vastaajalle tilaisuus muutoin lausua tuomioesityksestä ja
esitutkinta-aineistosta;
4) varattava asianomistajalle tilaisuus lausua tuomioesityksestä;
5) käsiteltävä muut vaatimukset;
6) annettava asianosaisille tilaisuus esittää loppulausuntonsa.
Tuomioistuimen tulee valvoa, että asia tulee asianmukaisesti
käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään
siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten
lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia.
4 §
Tuomioistuimen on annettava tuomioesityksen mukainen
tuomio, jos:
1) vastaaja on antanut 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun tunnustuksen ja suostumuksen;
2) tunnustuksen vapaaehtoisuudesta ja oikeellisuudesta ei jää varteenotettavaa
epäilyä ottaen huomioon myös asiaa koskeva
esitutkinta-aineisto;
3) tuomioistuin lukee syyksi rikoksen tuomioesityksen
mukaisesti;
4) esityksen hyväksymiselle ei ole muutoin estettä.
Tuomiossa on lisäksi ratkaistava muut rikokseen perustuvat
ja asian käsittelyyn liittyvät vaatimukset. Tuomioistuin
voi myös vahvistaa sovinnon noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 20
luvussa säädetään.
5 §
Jollei tuomioistuin anna 4 §:ssä tarkoitettua tuomiota,
asia jätetään sillensä. Tuomioistuimen
on kuitenkin vaatimuksesta ratkaistava avustajan palkkiota ja muut
asian käsittelystä aiheutuneita kuluja koskevat
kysymykset.
Jos asia jätetään sillensä,
vastaajan lausumia, jotka on annettu 1 luvun 10 a §:ssä tarkoitetun neuvottelun
tai tässä luvussa säädetyn käsittelyn yhteydessä,
ei saa käyttää todisteena rikosasiassa.
6 §
Tunnustamisoikeudenkäynnissä noudatetaan muutoin,
mitä rikosasiain käsittelystä säädetään.
Tämän lain 7 luvussa tarkoitettua asiaa ei
voida käsitellä tunnustamisoikeudenkäynnissä.