Perustelut
Kuntatalous ja kuntapolitiikka
Kuntien talouden tunnuslukujen myönteinen kehitys vuonna
2002 on johtunut sekä kuntien omista että valtion
toimenpiteistä. Koko maan tasolla kuntatalous oli tasapainossa
vuonna 2002 siten, että vuosikate riitti käyttöomaisuuden poistoihin.
Negatiivisen vuosikatteen kuntia oli noin 40, kun vielä vuoden
2001 tilinpäätöksen mukaan tällaisia
kuntia oli 117. Kuntien ja valtion yhteisen arvion mukaan kuntatalous
muuttuu alijäämäiseksi vuodesta 2003
lukien. Valtion vuoden 2003 lisätalousarvion (HE 7/2003 vp)
perusteluissa todetaan kuntien rahoitustilanteen pysyvän
kireänä koko kehyskauden.
Valiokunta toteaa, että kuntien taloutta on tarkasteltava
oikean kuvan saamiseksi myös yksittäisten kuntien
tasolla sekä eri olosuhdetekijät huomioon ottaen
ja laajemmin kuin yhden talousarviovuoden näkökulmasta.
Vaikka suurella osalla kuntia talous on tasapainossa, vakavissa taloudellisissa
vaikeuksissa olevia kuntia on eri puolilla maata ja erilaisissa
kuntaryhmissä. Talouden ongelmat näkyvät
myös korkean kustannustason omaavalla pääkaupunkiseudulla
muun muassa yhteisöverotuottojen vähennyttyä.
Kuntien kannalta vaikeuksia on aiheuttanut valtion osin ennakoimaton
ja lyhytjänteinen toiminta. Kuntatalouteen kohdistuneisiin
muutoksiin ja uusiin tehtäviin varautumiseen ei ole jäänyt
kunnolla aikaa eikä ole ollut käytettävissä riittävästi
voimavaroja. Osa valtion toimenpiteistä on ollut sinänsä kuntatalouden
kannalta neutraaleja, mutta ne ovat silti aiheuttaneet hyvinkin
erilaisia vaikutuksia yksittäisissä kunnissa.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että vastaisuudessa noudatetaan pitkäjänteistä ja
vakaata kuntapolitiikkaa. Kysymys on muun muassa kuntien rahoituksen
ja eri tehtävien kokonaistarkastelusta sillä tavoin,
että voidaan huolehtia valtion ja kuntien yhteisvastuusta
hyvinvointiyhteiskunnassa, kunnallisen itsehallinnon turvaamisesta
ja vahvistamisesta sekä kunnallisten peruspalvelujen saatavuudesta
ja laadusta koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.
Sisäinen turvallisuus
Hallituksen kertomuksesta ilmenee, että rikosten selvitysaste
on laskenut. Syynä kehitykseen on esitetty muun muassa
tutkijoiden puute ja alhainen palkkataso sekä siitä johtuvat
rekrytointiongelmat, ammattimaisen ja järjestäytyneen
rikollisuuden kasvu ja siitä seuraava rikosten monimutkaistuminen.
Valiokunta on aiemminkin eri yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota poliisitoimen erilaisiin huolenaiheisiin, etenkin voimavarojen
niukkuuteen suhteessa lisääntyneisiin tehtäviin.
Poliisitoimen asianmukaiseen hoitamiseen kuuluu, että poliisi
kykenee huolehtimaan mahdollisimman tasapuolisesti ja hyvin kansalaisten
turvallisuudesta ja että poliisilla on edellytykset työskennellä rikosten
torjumiseksi ja selvittämiseksi. Poliisin on voitava myös
kohdentaa oikea-aikaisesti toimintaansa tarpeiden edellyttämällä tavalla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että mahdollisimman pian linjataan sisäisen turvallisuuden
tason tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit. Poliisin organisaation
kehittämistä koskevat arvioinnit tulee tehdä kihlakuntauudistusta
koskevan selonteon yhteydessä.
Aluekehitys
Aluekehityksen kannalta kertomusvuoden keskeisin lainsäädäntöhanke,
uusi alueiden kehittämislaki, hyväksyttiin vuoden
2002 kevätistuntokaudella, ja se tuli voimaan vuoden 2003
alussa. Lain merkitys alueiden tasapuolisen kehittämisen
sekä kilpailukyvyn vahvistamisen ohella voidaan nähdä siinä,
että se niveltää entistä johdonmukaisemmin
yhteen maakunnan suunnittelutehtävät. Maakuntasuunnitelmassa
asetetaan maakunnan tulevaisuuden tavoitteet niin kaavoitukselle
kuin kehittämisellekin. Lain onnistunut toimeenpano edellyttää muun
muassa, että ministeriöiden kehittämistoimien
ja kehittämisvarojen alueellistaminen toteutuu mahdollisimman
hyvin maakuntien näkemysten mukaisesti.
Muutoin aluekehityksen osalta valiokunta viittaa hallituksen
kertomuksessa lausuttuun.
Hallinnon kehittäminen
Eduskunta on hallintovaliokunnan lausuman pohjalta edellyttänyt
30.5.2001 hallituksen huolehtivan siitä, että eduskunnalle
annetaan vuoden 2005 loppuun mennessä kokonaisvaltainen selonteko
maamme keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista ottaen
huomioon muun muassa Aluehallinto 2000 -uudistuksen toimeenpanoon
liittyvät kysymykset ja keskushallinnon uudistaminen, hallinnon
tehokkuus, palvelujen saatavuus ja laatu sekä lisäksi
johtamisen kehittäminen, henkilöstön
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet sekä muut työhön
ja työyhteisöön liittyvät kysymykset.
Valiokunta toteaa, että selontekomenettelyn avulla
saadaan julkisen hallinnon kokonaisuus mukaan lukien kuntahallinto
samalla kertaa eduskunnan tarkasteluun ja linjattavaksi. Edellisen
kerran eduskunnalle on annettu laaja-alainen hallinnon kehittämistä koskeva
selonteko 1990-luvun alussa.
Valtion henkilöstöpolitiikka
Valiokunta pitää tärkeänä,
että henkilöstö- ja toimintamenojen budjetoinnissa
noudatetaan täydellisyysperiaatetta.
Valtioneuvoston 30.8.2001 hyväksymässä periaatepäätöksessä valtion
henkilöstöpolitiikan linjasta todetaan muun muassa:
"Pysyväisluonteisissa tehtävissä käytetään
toistaiseksi voimassa olevia palvelussuhteita." Tästä huolimatta saadun
selvityksen mukaan vuonna 2002 on valtion määräaikaisessa
palvelussuhteessa olevien lukumäärä kasvanut
1 500 henkilöllä ollen vuoden lopussa
yli 36 000 henkilöä eli lähes
30 prosenttia henkilöstön kokonaismäärästä.
Virkamieslautakunta toimii ensimmäisenä valituselimenä virkamiesten
palvelussuhdeturvaan liittyvissä kysymyksissä.
Lautakunta vahvistaa myös määräaikaisten
virkasuhteiden perusteettomasta käytöstä seuraavan
korvauksen. Virkamieslautakunnassa ovat edustettuina sekä työnantaja
että henkilöstöjärjestöjen
edustajat. Valiokunnan mielestä virkamieslautakunta on tärkeä toimielin.
Sen asemaa voitaisiin kuitenkin kehittää aidon
tuomioistuimen suuntaan nykyinen kokoonpano säilyttäen.
Osana valtion henkilöstöpolitiikkaa on valmisteltu
valtion työmarkkinaosapuolten suosituksia siitä,
miten turvataan osaamisen siirtäminen eläkkeelle
poistuvan henkilöstön tilalle tuleville uusille
työntekijöille. Valiokunta korostaa, että osaamisen
siirtäminen edellyttää suunnitelmallisuutta
ja yhteistyötä henkilöstön kanssa. Tällaiset
kehittämistoimenpiteet tulee käynnistää virastoissa
kattavasti ja riittävän ajoissa.
Valiokunta korostaa aidon yhteistoiminnan merkitystä henkilöstön
kanssa etenkin hallinnon muutostilanteissa. Henkilöstöjärjestöjen
asiantuntemus on tarpeen hyödyntää myös
hallinnon kehittämishankkeissa ottamalla järjestöt
mukaan kehittämistyöhön.
Eduskunnan lausumat
Valiokunta katsoo, että seuraavien eduskunnan lausumien
johdosta suoritetut toimenpiteet ovat riittäviä tai
ne ovat käyneet muutoin tarpeettomiksi:
-
Sähköinen
asiointi hallinnossa
HE 153/1999 vp (s. 125)
-
Kunnallisen viranhaltijan palvelusturvalainsäädännön
rakenne ja kirjoittamistapa
HE 144/1996 vp (s. 133)
-
Poliisin henkilöstörekisterilain
uudistaminen
HE 133/1997 vp (s. 134)
-
Pelastuslain soveltaminen
HE 76/1998 vp (s. 136)
-
Kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvalainsäädännön
rakenne ja kirjoittamistapa
HE 1/2000 vp (s. 143)
-
Kalleusluokitus, luopuminen
HE 29/1999 vp (s. 160)
Muut hallintovaliokunnan myötävaikutuksella syntyneet
lausumat ovat edelleen tarpeellisia.