Perustelut

Lain tarkoitus ja soveltamisala

Säädettävän lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita, ennaltaehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työntekijän fyysisen ja henkisen terveyden haittoja työssä. Uuden lain keskeisenä lähtökohtana ja tavoitteena on korostaa työpaikan oma-aloitteista turvallisuuden hallintaa, mihin sisältyvät työpaikan haitta- ja vaaratekijöiden tunnistaminen, niiden merkityksen arvioiminen työntekijöiden terveydelle ja asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtyminen epäkohtien korjaamiseksi.

Esityksessä uudeksi työturvallisuuslaiksi on varsin hyvin kyetty ottamaan huomioon tuotantorakenteen, ammattien ja työtapojen muutokset sekä työelämän muuttuneet olosuhteet.

Valiokunta on toimialansa huomioon ottaen arvioinut lakiehdotusta erityisesti virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa tehtävän työn näkökulmasta.

Säädettävän työturvallisuuslain soveltamisala on laaja. Sitä sovelletaan muun muassa kaikkiin valtion virkamiehiin ja kunnan viranhaltijoihin. Soveltamisalan ulkopuolelle ei ole rajattu valtion virkamieslain (750/1994) 3 §:ssä tarkoitettuja virkamiehiä, joiden asemasta on tehtävien erityisluonteen vuoksi säädetty erikseen. Selvää onkin, että työturvallisuuslakia sovelletaan 2 §:n nojalla myös eduskunnassa, tasavallan presidentin kansliassa, Suomen Pankissa ja Kansaneläkelaitoksessa tehtävään työhön.

Lain soveltamista koskevat rajoitukset ilmenevät lakiehdotuksen 6 §:stä. Kysymys on tällöin sotilaallisesta harjoituksesta ja koulutuksesta sekä siihen välittömästi liittyvästä työstä. Valiokunta ei pidä sanottua soveltamisalan rajausta ongelmattomana sen vuoksi, että kysymys on työstä, johon voi nimenomaan liittyä työturvallisuusriskejä.

Työnantajan ja työntekijän velvollisuudet sekä yhteistoiminta

Valiokunta pitää myönteisenä, että lakiehdotuksessa on voimassa olevaa työturvallisuuslakia (299/1958) selkeämmin ilmaistu toisaalta työnantajan ja toisaalta työntekijän velvollisuudet työympäristön ja työolojen turvallisen tason ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Työnantajaa koskevat säännökset täydentävät muun muassa valtion virkamieslaissa ja eduskunnan virkamiehistä annetussa laissa (1373/1994) sekä kuntien viranhaltijoista annetuissa säännöksissä ja määräyksissä olevia työnantajavelvoitteita sisältäviä normeja. Vastaavasti työntekijän velvollisuuksia koskeva ehdotus täydentää voimassa olevaa normistoa virkamiesten ja viranhaltijoiden velvollisuuksista. Valiokunta katsoo, että lakiehdotuksen säännökset ovat sopusoinnussa julkishallinnossa noudatettavan työnantajien ja virkamiesten velvollisuuksia koskevan muun sääntelyn kanssa.

Lakiehdotuksen 10 §:ssä työnantajalle asetetaan nykyistä suuremmat vaatimukset työn haitta- ja vaaratekijöiden tunnistamisessa, selvittämisessä ja arvioimisessa. Valiokunnan toimialan näkökulmasta on syytä nostaa esiin erityisesti työn kuormitustekijät, joita ovat esimerkiksi kohtuuttoman aikapaineen alainen työ, kohtuuton ylityö ilman riittävää palautumisaikaa, liiallisen tietokuormituksen sisältävä työ sekä runsasta matkustelua sisältävä työ. On välttämätöntä, että tämän tyyppiset kuormitustekijät tunnistetaan ja että niihin kiinnitetään käytännön työelämän tilanteissa riittävää huomiota.

Valiokunta pitää myönteisenä uudistuksessa sitä, että lakiehdotus korostaa työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnallisuutta ja yhteisvastuuta. Henkilöstön ja henkilöstön edustajien rooli on muuttumassa aktiivisemmaksi työturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Lain tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää, että jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja työolosuhteisiinsa. Toki työntekijät ovat käytännössä nykyisinkin voineet esittää työturvallisuuteen liittyviä ehdotuksia työnantajalle.

Työtä ja työolosuhteita koskevat säännökset

Lakiehdotuksen 5 lukuun on koottu työtä ja työolosuhteita koskevat säännökset. Virkasuhteen tai siihen verrattavan julkisoikeudellisen palvelussuhteen kannalta keskeistä sääntelyä sisältävät erityisesti 24 § (työpisteen ergonomia, työasennot ja työliikkeet), 25 § (työn kuormitustekijöiden välttäminen ja vähentäminen), 26 § (näyttöpäätetyö), 27 § (väkivallan uhka) ja 28 § (häirintä). Väkivallan uhkaa koskevat säännökset ovat merkityksellisiä esimerkiksi poliisin työssä, terveydenhoidossa ja erilaisissa yleisöpalvelutehtävissä. Häirintää koskevat säännökset puolestaan mahdollistavat puuttumisen työpaikkakiusaamiseen ja sukupuoliseen häirintään.

Lain merkityksestä

Työturvallisuuslakia sovelletaan hyvin erilaisilla työpaikoilla. Tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota lain selkeyteen, täsmällisyyteen ja ymmärrettävyyteen. Tässä suhteessa valiokunnalla ei ole erityistä huomauttamista. Lain luonne huomioon ottaen joudutaan hyväksymään tietyllä tavalla yleinen kirjoittamistapa. Kaikkiaan säädettävä laki on valmisteltu hyvin. Se muodostaa nykyajan vaatimuksia vastaavan kokonaisuuden ja siinä on otettu riittävästi huomioon myös julkisoikeudellisissa palvelussuhteissa ja julkisyhteisöjen viranomaisissa tehtävän työn erityispiirteet.

Lain merkityksen ja toimivuuden kannalta on ratkaisevaa sen käytännössä tapahtuva soveltaminen. Henkilöstön työssä jaksaminen on inhimillisesti ja taloudellisesti yhteiskunnan kannalta keskeinen kysymys. Esimerkiksi vain yksi kymmenestä valtion palveluksessa olevasta tavoittaa nykyisin normaalin vanhuuseläkeiän. Saadun selvityksen mukaan työkyvyttömyyteen liittyvien tilastojen tarkempi analysointi on osoittanut, että johtaminen, työpaikan ilmapiiri ja työn hallinta vaikuttavat keskeisesti ihmisten terveyteen. Valiokunta pitääkin työturvallisuuden näkökulmasta välttämättömänä, että työkykyä ylläpitävä toiminta sisällytetään osaksi henkilöstöpolitiikkaa ja työpaikan toimintastrategiaa sekä ennen kaikkea osaksi käytännön toimintaa työyhteisössä. Valiokunta painottaa nykyaikaiseen henkilöstöjohtamiseen kuuluvia vaatimuksia osana työpaikan turvallisuusjohtamista.